<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-385/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0385</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:828">EU:C:2021:828</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>18</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Henrik Saugmandsgaard Øe – Asia C-385/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">Caixabank</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Henrik Saugmandsgaard Øe</HT></P><P><DATE ISO="20211006">6 päivänä lokakuuta 2021</DATE><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-385/20</HT></P><P>EL ja</P><P>TP</P><P>vastaan</P><P>Caixabank SA</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelona (Barcelonan alioikeus nro 49, Espanja))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 93/13/ETY</KEYWORD><KEYWORD>Luottosopimus</KEYWORD><KEYWORD>Sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamista koskeva tuomioistuinmenettely</KEYWORD><KEYWORD>Elinkeinonharjoittajan velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajalle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä</KEYWORD><KEYWORD>Vaatimusten arvoon perustuva asianajajan palkkioiden yläraja</KEYWORD><KEYWORD>Menettelyllinen autonomia</KEYWORD><KEYWORD>Tehokkuusperiaate</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Esillä olevassa ennakkoratkaisumenettelyssä Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelona (Barcelonan alioikeus nro 49, Espanja) esittää unionin tuomioistuimelle kaksi kysymystä, jotka koskevat kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asianajajan palkkioita koskevassa oikeusriidassa, jonka asianosaisina ovat EL ja TP sekä rahalaitos Caixabank SA ja jossa ensin mainitut vaativat viimeksi mainitulta korvausta oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä. Menettely on jatkoa asiakysymyksestä annetulle tuomiolle, jossa todetaan kyseisten kuluttajien nostaman kanteen perusteella asianosaisten väliseen luottosopimukseen sisältyvät sopimusehdot kohtuuttomiksi, velvoitetaan palauttamaan kyseisten kuluttajien näiden sopimusehtojen perusteella aiheettomasti maksamat määrät ja velvoitetaan Caixabank korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, ovatko jäsenvaltiot direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan perusteella, kun näitä luetaan yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, velvollisia säätämään kansallisessa oikeudessaan kohtuuttomiin sopimusehtoihin liittyvien<?PAGE NO="2"?> siviilimenettelyjen osalta asian voittaneen kuluttajan oikeudesta saada asian hävinnyt elinkeinonharjoittaja korvaamaan hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, asianajajien kanssa vapaasti sovitut palkkiot mukaan lukien,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Käytän tässä ratkaisuehdotuksessa ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>oikeudenkäyntikulut<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> sen laajassa merkityksessä, joka sisältää asianosaisten tuomioistuinmenettelyn yhteydessä maksamat asianajajan palkkiot.</P></NOTE> kokonaan, ilman että jäsenvaltiot voivat asettaa tätä koskevia rajoituksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Selitän tässä ratkaisuehdotuksessa, että jäsenvaltiot voivat käyttää menettelyllisen autonomiansa yhteydessä laajaa harkintavaltaa, kun ne laativat kohtuuttomiin sopimusehtoihin liittyvissä siviilimenettelyissä sovellettavia oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevia säännöksiä, mihin sisältyy mahdollisuus vahvistaa voittaneen asianosaisen asianajajan palkkioille yläraja vaatimusten arvon perusteella. Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, edellytetään nähdäkseni ainoastaan, että kyseiset säännöt antavat kuluttajille mahdollisuuden saada kohtuullisen ja oikeasuhteisen korvauksen kuluista, jotka hänelle objektiivisesti väistämättä aiheutuvat tällaisen oikeusriidan vireillepanosta. Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen on tutkittava, onko pääasian tilanne tällainen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 93/13</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti – – <QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Espanjan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Espanjan oikeudessa siviilimenettelyiden oikeudenkäyntikuluista säädetään <DATE ISO="20000107">7.1.2000</DATE> annetussa siviiliprosessilaissa 1/2000 (Ley de Enjuiciamiento Civil, BOE nro <DATE ISO="20000107">7</DATE>, <DATE ISO="20000108">8.1.2000</DATE>, s. 575; jäljempänä LEC).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>LEC:n 243 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="243.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaa kaikissa menettelyissä ja oikeusasteissa oikeusriidan tai oikeussuojakeinon tutkineen tuomioistuimen kirjaaja tai tapauksen mukaan täytäntöönpanosta vastaava virkamies (letrado).</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>Kyseinen virkamies (letrado) tekee vähennyksen asianajajien ja muiden ammattilaisten, joihin ei sovelleta palkkiotariffia, palkkioiden määrään, jos vaaditut määrät ylittävät 394 §:n 3 momentissa tarkoitetun määrän eikä asianosaisen, joka velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, todeta prosessoineen kiusantekotarkoituksessa.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>LEC:n 251 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Määrän vahvistamisen perusteena on vaatimuksen taloudellinen intressi, joka lasketaan seuraavien sääntöjen mukaisesti:</P><PARAG IDENTIFIER="251.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos vaaditaan tiettyä rahamäärää, vaatimusten arvo on sama kuin kyseinen rahamäärä, ja jos määrää ei ole määritetty edes suhteellisena osuutena, katsotaan vaatimusten arvon olevan määrittämätön.</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="251.008"><NO.PARAG>8.</NO.PARAG><ALINEA>Kun asia koskee velvoiteoikeudellisen perusteen olemassaoloa, pätevyyttä tai tehokkuutta, sen arvo lasketaan velan kokonaismäärän perusteella, vaikka takaisinmaksu tapahtuisi erissä. Tätä määrittämisperustetta sovelletaan menettelyissä, jotka koskevat velvoiteoikeudellisen perusteen tai henkilökohtaisen oikeuden syntymistä, muuttamista tai lakkaamista ja joissa ei voida soveltaa muuta tämän pykälän säännöstä.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>LEC:n 394 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="394.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ensimmäisessä oikeusasteessa vahvistuskannemenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut maksaa se asianosainen, jonka kaikki vaatimukset on hylätty, paitsi jos tuomioistuin asianmukaisesti perustellen katsoo, että asiaan liittyi vakavia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevia epäilyjä.”</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="394.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Kun hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tämän pykälän 1 momentissa säädetyn mukaisesti kullekin asianosaiselle, jonka kulut on määrätty korvattaviksi, tämä on velvollinen maksamaan asianajajien ja muiden ammattilaisten, joihin ei sovelleta palkkiotariffia, palkkioiden määrästä ainoastaan osuuden, joka on kaikkiaan enintään kolmannes oikeusriidan intressin arvosta. Jos esitettyjen vaatimusten arvoa ei voida määrittää, arvoksi katsotaan yksin tätä tarkoitusta varten <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euroa, jollei tuomioistuin päätä toisin asian monimutkaisuuden vuoksi.</ALINEA><ALINEA>Edellisen momentin säännöksiä ei sovelleta, jos tuomioistuin toteaa asianosaisen, joka on määrätty korvaamaan oikeudenkäyntikulut, prosessoineen kiusantekotarkoituksessa.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>LEC:n 411 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Menettelyn aloittamisen jälkeen tapahtuvat muutokset asianosaisten kotipaikassa, oikeusriidan tilanteessa tai sen kohteessa eivät vaikuta tuomioistuimen toimivaltaan, joka määräytyy oikeusriidan vireilletuloajankohdan tilanteen perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset sekä asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä sekä unionin tuomioistuimelle <DATE ISO="20080425">25.4.2008</DATE> esitetyistä huomautuksista ilmenee, että EL ja TP ovat tehneet Caixabankin kanssa lainasopimuksen, jossa lainan määrä on olennaisin osin <FT TYPE="NUMBER">159000</FT> euroa. Kyseiseen sopimukseen sisältyi kuitenkin useita niin sanottuja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>monivaluuttaisia<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> ehtoja, ja siten laina oli jenimääräinen (Japanin jeni, JPY).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>EL ja TP nostivat <DATE ISO="20161010">10.10.2016</DATE> Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelonassa Caixabankia vastaan kanteen, jossa vaadittiin ensinnäkin toteamaan kyseiset monivaluuttaiset sopimusehdot pätemättömiksi sillä perusteella, että ne olivat kohtuuttomia, laskemaan sitten uudelleen lainan saldo (jäljellä oleva osa euroina) ja vielä velvoittamaan Caixabank korvaamaan kyseisten sopimusehtojen perusteella aiheettomasti maksetut määrät sopimuksen tekohetkestä lähtien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat ilmoittivat kannekirjelmässä, että vaatimusten arvo oli määrittämätön. Ne toivat tältä osin esille lähinnä, että vaikka lainan saldo oli kanteen nostamispäivänä <FT TYPE="DECIMAL">127269,15</FT> euroa, tätä saldoa olisi tarkistettava monivaluuttaisten sopimusehtojen kumoamisen seurauksena ja oikaistava, kunhan kaikki kyseisistä sopimusehdoista aiheutuneet kulut ja palkkiot olisivat tiedossa. Kyseinen arvo vahvistettiin edellä esitetyn mukaiseksi kanteen tutkittavaksi ottamista koskevassa päätöksessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelona hyväksyi EL:n ja TP:n kanteen <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> antamallaan tuomiolla. Se totesi riidanalaiset monivaluuttaiset sopimusehdot pätemättömiksi ja velvoitti Caixabankin korvaamaan kuluttajille näiden mahdollisesti maksamat määrät, jotka ylittävät sen, mitä kuluttajien olisi pitänyt maksaa, jos laina olisi ilmoitettu alun perin euromääräisenä, laillisine korkoineen. Lisäksi se velvoitti Caixabankin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kyseisestä tuomiosta on tullut lopullinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen EL:n ja TP:n asianajaja esitti oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa liitännäisessä menettelyssä tuomioistuimen virkamiehelle (letrado) korvausvaatimuksen menettelyyn liittyvistä <FT TYPE="DECIMAL">25188,91</FT> euron oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien <FT TYPE="DECIMAL">19007,89</FT> euron lasku kyseisen asianajajan palkkioista. Näiden palkkioiden laskemista varten korvausvaatimuksessa katsottiin kanteen vaatimusten arvoksi <FT TYPE="DECIMAL">127269,15</FT> euroa eli lainan saldo kanteen nostamispäivänä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Nämä tiedot eivät sisälly ennakkoratkaisupyyntöön. Ne ilmenevät EL:n ja TP:n sekä Caixabankin esittämistä huomautuksista (ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Caixabank kiisti oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen ja väitti sitä liian suureksi. Tuomioistuimen virkamies (letrado) hyväksyi kiistämisen <DATE ISO="20191001">1.10.2019</DATE> tekemällään päätöksellä. Hän katsoi erityisesti, että LEC:n 251 ja 411 §:n, sellaisina kuin niitä on tulkittu Espanjan tuomioistuimissa, mukaisesti kanteen nostamisen yhteydessä määritettyä vaatimusten arvoa ei voida muuttaa enää menettelyn myöhemmässä vaiheessa eikä etenkään oikeudenkäyntikuluja vahvistettaessa. Koska tässä tapauksessa kanteen tutkittavaksi ottamista koskevassa päätöksessä oli vahvistettu, kuten kannekirjelmässä ilmoitetaan, että vaatimusten arvo oli määrittämätön, sitä oli pidettävä määrittämättömänä myös oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä. Vaatimusten arvoksi on näin ollen katsottava <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euroa korvattavien asianajajan palkkioiden määrittämistä varten Barcelonan asianajajayhdistyksen antamien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevien ohjeellisten perusteiden mukaisesti. LEC:n 394 §:n 3 momentin nojalla Caixabank voitiin sitä paitsi velvoittaa korvaamaan pääasian kantajille asianajajan palkkioiden osalta ainoastaan enintään kolmanneksen kyseisestä määrästä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tällöin pääasian kantajat valittivat viimeksi mainitusta päätöksestä. Tässä yhteydessä Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelona totesi olevansa epävarma siitä, ovatko LEC:n 251 §, 394 §:n 3 momentti ja 411 §, sellaisina kuin niitä on tulkittu Espanjan tuomioistuimissa, yhteensopivia direktiivin 93/13 kanssa, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="251.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1)</NO.PARAG><ALINEA>Onko oikeuskäytännön mukainen [LEC:n] 251 §:n, 394 §:n 3 momentin ja 411 §:n tulkinta, jossa oikeusriidan arvo rinnastetaan oikeusriidan taloudelliseen intressiin ja johon perustuu <DATE ISO="20191001">1.10.2019</DATE> tehty päätös, jossa kuluttajan asianajajalleen maksamista palkkioista tehtiin vähennys sellaisen kiinteämääräisen summan (<FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euroa) pohjalta, josta on säädetty laissa ainoastaan sellaisen määrän osalta, jota ei voida määrittää, eikä sellaisen määrän osalta, jota ei ole määritetty, vastoin direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, koska sitä tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta, jossa kuluttaja olisi ilman asianomaista sopimusehtoa, ei voida palauttaa, vaikka sopimusehto on todettu tuomioistuimessa kohtuuttomaksi kuluttajan hyväksi, ja koska korvattavien oikeudenkäyntikulujen rajaamiseen liittyvää perusteetonta prosessuaalista vaatimusta ei sivuuteta, vaikka näin kuluttajalle voitaisiin taata riittävät ja tehokkaat keinot käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti?</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="251.002"><NO.PARAG>2)</NO.PARAG><ALINEA>Onko LEC:n 394 §:n 3 momentti itsessään vastoin direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa ja tuleeko kyseisessä direktiivissä kuluttajille vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä tuomioistuimessa mainitun säännöksen vuoksi mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa siksi, että kyseisessä säännöksessä asetettu rajoitus vaikuttaa kuluttajaan epäedullisesti siten, että tämä joutuu vastaamaan osasta omia oikeudenkäyntikulujaan, minkä vuoksi sitä tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta, jossa kuluttaja olisi ilman asianomaista sopimusehtoa, ei voida palauttaa, vaikka sopimusehto on todettu tuomioistuimessa kohtuuttomaksi kuluttajan hyväksi, ja koska korvattavien oikeudenkäyntikulujen rajaamiseen liittyvää perusteetonta prosessuaalista vaatimusta ei sivuuteta, vaikka näin kuluttajalle voitaisiin taata riittävät ja tehokkaat keinot käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti?<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty <DATE ISO="20200707">7.7.2020</DATE>, saapui unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20200812">12.8.2020</DATE>. EL ja TP, Caixabank, Espanjan ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Samat asianosaiset ja muut osapuolet, Puolan hallitusta lukuun ottamatta, vastasivat myös kirjallisesti unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20210511">11.5.2021</DATE> esittämiin kysymyksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toimivalta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Aluksi on tuotava esille, että Espanjan hallitus ja olennaisin osin Caixabank väittävät, ettei unionin tuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään esillä olevia ennakkoratkaisukysymyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kyseinen väite on mielestäni hylättävä. Vaikka pitää paikkansa, että oikeudenkäyntikulujen vahvistamista siviilimenettelyissä koskevat kysymykset eivät kuulu sellaisinaan direktiivin 93/13 soveltamisalaan, muistutan, että pääasiassa on kyse useiden sopimusehtojen kohtuuttomuudesta kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä. Nämä menettelylliset kysymykset ovat siis nousseet esille sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka koskee kyseiseen direktiiviin perustuvia kuluttajien oikeuksia. Tässä asiayhteydessä on selvitettävä, ovatko kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, esteenä<?PAGE NO="6"?> oikeudenkäyntikuluista annetuille Espanjan säännöksille. Tilanne kuuluu siis hyvinkin unionin oikeuden soveltamisalaan, ja esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa. Unionin tuomioistuin on siis selvästi toimivaltainen käsittelemään kysymykset.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. analogisesti tuomio <DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, Caixabank ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Banco Bilbao Vizcaya Argentaria</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-224/19 ja C-259/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:578">EU:C:2020:578</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria). Vaikka unionin tuomioistuin on todennut <DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Torralbo Marcos</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-265/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:187">EU:C:2014:187</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20161208">8.12.2016</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Eurosaneamientos ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C-532/15 ja C-538/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:932">EU:C:2016:932</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joihin Caixabank ja Espanjan hallitus vetoavat, ettei se ole toimivaltainen vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat kansallisten menettelysääntöjen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, tämä johtui nimenomaan siitä, että kyseiset kysymykset oli esitetty sellaisten oikeusriitojen yhteydessä, joissa ei ollut kyse unionin oikeuteen perustuvista oikeuksista.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Caixabank ja Espanjan hallitus väittävät myös, ettei ennakkoratkaisukysymyksiä voida ottaa tutkittavaksi. Niiden mukaan ennakkoratkaisupyyntö ei <HT TYPE="ITALIC">ensinnäkään</HT> sisällä kaikkia tarvittavia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotta unionin tuomioistuin voisi vastata esitettyihin kysymyksiin hyödyllisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>On totta, ettei pääasian kantajien asianajajan oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä vaatiman palkkion määrää ole ilmoitettu ennakkoratkaisupyynnössä, jossa ei ilmoiteta myöskään sitä, ylittääkö kyseinen määrä LEC:n 394 §:n 3 momentissa säädetyn ylärajan. Sen lisäksi, että nämä tiedot annetaan pääasian asianosaisten huomautuksissa, ennakkoratkaisupyynnössä esitetty kuvaus tosiseikoista on kuitenkin lyhykäisyydestään huolimatta mielestäni riittävä niin, että ennakkoratkaisukysymysten taustalla olevat tilanteet ovat ymmärrettäviä ja unionin tuomioistuin voi vastata kysymyksiin hyödyllisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Caixabank korostaa <HT TYPE="ITALIC">toiseksi</HT>, että ensimmäisen kysymyksen sanamuodon ja ennakkoratkaisupyynnön sisällön välillä on ristiriita. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa nimittäin ymmärtää tuossa kysymyksessä, että LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä mainittu määrä, <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euroa, on otettu EL:lle ja TP:lle korvattavien asianajajan palkkioiden laskentaperusteeksi, kun taas ennakkoratkaisupyynnössä tuodaan esille, että todellisuudessa tuomioistuimen virkamies (letrado) on ottanut laskentaperusteeksi <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euroa Barcelonan asianajajayhdistyksen antamien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevien ohjeellisten perusteiden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että tältä osin ennakkoratkaisupyyntö on tosiaan ristiriitainen. Ennakkoratkaisupyynnössä ei selvitetä myöskään tarkemmin syitä, joiden perusteella kyseistä <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euron määrää on sovellettu 394 §:n 3 momenttiin sisältyvän määrän sijasta. Tästä huolimatta kyseinen ristiriita ei nähdäkseni ole riittävä niin, että esitetyt kysymykset olisi jätettävä tutkimatta. Unionin tuomioistuimen on nimittäin annettava yleisluonteinen vastaus, joka koskee vaatimusten arvon perusteella määräytyvästä asianajajan palkkioiden korvattavasta enimmäismäärästä annetun, oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, pääasiassa tosiasiallisesti vahvistetusta arvosta riippumatta. Kyseisellä määrällä ei siis ole ratkaisevaa vaikutusta pyydettyyn tulkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Caixabank ja Espanjan hallitus väittävät <HT TYPE="ITALIC">kolmanneksi</HT>, että ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty mitään todisteita ja jotka ovat jopa virheellisiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa erityisesti ymmärtää, että pääasian kantajat ovat maksaneet tai heidän on ainakin maksettava asianajajansa oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä vaatimat palkkiot kokonaisuudessaan, mutta tämän seikan tueksi ei esitetä todisteita, ja asiakirja-aineistosta ilmenee, että tämä ei pidä paikkaansa. Samoista syistä esitetyt kysymykset<?PAGE NO="7"?> ovat hypoteettisia. On täysin selvää, että pääasian kantajat saavat Caixabankilta korvauksen kaikista heille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäyntikuluista annetun Espanjan lainsäädännön mukaisesti.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Pääasian kantajien ja heidän asianajajansa välillä tehdyn palkkiosopimuksen mukaan on nimittäin sovittu kiinteämääräisestä palkkiosta ja muuttuvasta palkkiosta, jota sovelletaan siinä tapauksessa, että kanne hyväksytään ja Caixabank velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kantajien olisi maksettava ainoastaan palkkion kiinteämääräinen osa, <FT TYPE="NUMBER">1200</FT> euroa (veroton määrä). Sen sijaan asianajaja saisi muuttuvan palkkion suoraan korvattavista oikeudenkäyntikuluista. Edellä mainittu <FT TYPE="NUMBER">1200</FT> euroa on LEC:n 394 §:n 3 momentissa säädettyä ylärajaa vähemmän, ja se voidaan kattaa aivan hyvin siitä määrästä, jonka Caixabank suostuu korvaamaan oikeudenkäyntikuluina.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tältä osin on riittävää muistuttaa, että SEUT 267 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä käsiteltävän asian tosiseikkojen arviointi kuuluu aina kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan. Unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ainoastaan unionin oikeuden tulkinnasta kansallisen tuomioistuimen sille esittämien tosiseikkojen perusteella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210429">29.4.2021</DATE>, <NAME.CASE>Bank BPH</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-19/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:341">EU:C:2021:341</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Caixabank ja Espanjan hallitus eivät siis voi kyseenalaistaa unionin tuomioistuimessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissään asettamaa tosiseikkoja koskevaa oletusta, jonka mukaan pääasian asianosaiset ovat maksaneet asianajajansa vaatimat palkkiot tai heidän on ainakin maksettava ne siltä osin kuin niitä ei voida vyöryttää pääasian vastaajalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Espanjan hallitus kiistää <HT TYPE="ITALIC">lopuksi</HT> erityisesti ensimmäisen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen siltä osin kuin siinä on kyse LEC:n 411 §:ssä vahvistetusta perpetuatio jurisdictionis ‑periaatteesta, ja se vetoaa tässä useisiin seikkoihin, jotka liittyvät mielestäni kyseisen kysymyksen asiasisältöön.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. näistä seikoista tämän ratkaisuehdotuksen 76 ja 77 kohta.</P></NOTE> Vaikka näitä seikkoja voidaan tarkastella kyseiseen kysymykseen vastaamiseksi, ne ovat nähdäkseni näin ollen merkityksettömiä arvioitaessa kysymyksen tutkittavaksi ottamista.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19911004">4.10.1991</DATE>, <NAME.CASE>Society for the Protection of Unborn Children Ireland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-159/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:378">EU:C:1991:378</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian taustalla on unionin tuomioistuimelle hyvin tuttu ongelma:<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210610">10.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>BNP Paribas Personal Finance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-609/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:469">EU:C:2021:469</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ulkomaanvaluutan määräiset luottosopimukset, joita kuluttajat ovat tehneet erityisesti espanjalaisissa pankkilaitoksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa EL ja TP olivat tehneet Caixabankin kanssa tällaisen luottosopimuksen, jossa laina oli jenimääräinen. Kyseiset kuluttajat nostivat kuitenkin kanteen, jossa he vaativat toteamaan kohtuuttomiksi ne kyseisen luottosopimuksen monivaluuttaiset sopimusehdot, joiden seurauksena kuukausierät oli sidottu Japanin jenin kurssiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset eivät koske riidanalaisten sopimusehtojen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo todennut ne kohtuuttomiksi direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuomiossa, josta on tullut lopullinen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ennakkoratkaisupyynnössä ei selitetä syitä, joiden vuoksi riidanalaiset sopimusehdot on todettu kohtuuttomiksi. Espanjan hallituksen esittämistä huomautuksista ilmenee kuitenkin, että Espanjan tuomioistuimet tutkivat perusteellisesti tämän tyyppiset monivaluuttaiset sopimusehdot ja katsovat yleensä, etteivät ne ole riittävän läpinäkyviä kuluttajille. Ks. vastaaviin sopimusehtoihin sovellettavia läpinäkyvyysvaatimuksia koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210610">10.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>BNP Paribas Personal Finance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-609/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:469">EU:C:2021:469</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tuossa yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kielsi kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisten sopimusehtojen soveltamisen (toteamalla ne Espanjan oikeudessa säädetyn<?PAGE NO="8"?> mukaisesti ehdottomalla tavalla pätemättömiksi) ja säilytti sopimuksen voimassa muilta osin siten, että eurosta tuli ainoa lainassa käytetty valuutta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. tällaisen sopimuksen voimassa pysymisen edellytyksistä erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190314">14.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Dunai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-118/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:207">EU:C:2019:207</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin velvoitti myös Caixabankin palauttamaan pääasian kantajille kyseisten sopimusehtojen perusteella mahdollisesti aiheettomasti maksetut määrät, minkä johdosta kuukausierät, jotka kantajien olisi pitänyt maksaa, jos laina olisi ollut alusta lähtien euromääräinen, oli laskettava uudelleen ja Caixabankin monivaluuttaisen mekanismin yhteydessä laskuttamien kulujen ja palkkioiden määrä oli selvitettävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Esillä olevat ennakkoratkaisukysymykset koskevat sitä vastoin oikeudenkäyntikulujen ja tarkemmin sanottuna asianajajan palkkioiden täsmällistä määrää, josta pääasian kantajilla on Espanjan lainsäädännön mukaisesti oikeus saada Caixabankilta korvaus, kun oikeudenkäynti on päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tältä osin Espanjan lainsäädännössä säädetään olennaisin osin, että siviilimenettelyssä hävinnyt osapuoli velvoitetaan lähtökohtaisesti korvaamaan voittaneelle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, myös tämän asianajajan palkkiot.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. LEC:n 394 §:n 1 momentti.</P></NOTE> Tässä tapauksessa Caixabank on siis velvoitettu korvaamaan EL:lle ja TP:lle näille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kun oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoittavasta ratkaisusta on tullut lopullinen, kanteen käsitelleen tuomioistuimen asiassa toimivaltainen virkamies (letrado)<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. LEC:n 243 §.</P></NOTE> määrittää ja mukauttaa oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä oikeudenkäyntikulujen täsmällisen määrän, joka voittaneella osapuolella on oikeus saada korvattua, asianajajien, oikeusavustajien tai muiden asiaan osallistuneiden asiantuntijoiden esittämien laskujen perusteella sekä ottaen huomion ratkaistun asian olosuhteet ja erityisesti <HT TYPE="ITALIC">vaatimusten arvon</HT> mutta myös kyseisten ammattilaisten tosiasiallisen työn määrän, asiaan käytetyn ajan ja asian monimutkaisuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT> LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään kuitenkin nimenomaisesti asian voittaneen asianosaisen asianajajan palkkioihin sovellettavasta ylärajasta. Konkreettisesti asianosaisen, joka velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on lähtökohtaisesti<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 67 kohta.</P></NOTE> maksettava kyseisistä palkkioista enintään kokonaismäärä, <HT TYPE="ITALIC">joka ei ylitä kolmannesta vaatimusten arvosta</HT>. Jos vaaditut asianajajan palkkiot ylittävät kyseisen ylärajan, tuomioistuimen virkamiehen (letrado) on yleensä tehtävä vähennys näihin palkkioihin.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. LEC:n 243 §.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> tässä asiayhteydessä vaatimusten arvo on täsmennettävä LEC:n 251 §:n mukaan kannekirjelmässä sen taloudellisen intressin perusteella, joka vaatimuksella on kantajalle. Tältä osin kyseisen pykälän 1 momentissa säädetään, että jos vaaditaan tiettyä määrää, vaatimusten arvo on kyseinen määrä, ja jos määrää ei ole määritetty edes suhteellisesti, vaatimusten arvoa pidetään määrittämättömänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa EL ja TP olivat ilmoittaneet alun perin kannekirjelmässään vaatimusten arvon olevan määrittämätön. He olivat täsmentäneet tässä yhteydessä olennaisin osin, että vaikka taloudellinen intressi, jota riita-asia heille edustaa, vastaa lainan saldoa kanteen nostamispäivänä (noin <FT TYPE="NUMBER">120000</FT> euroa), kyseistä saldoa oli tarkistettava riidanalaisten monivaluuttaisten sopimuseh<?PAGE NO="9"?>tojen kumoamisen seurauksena. Kyseisen arvon täsmällinen määrittäminen edellytti siis asiakysymyksestä annettavaa tuomiota. Oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä pääasian kantajat vahvistivat sitten kyseiseksi arvoksi saman lainan saldon korvattavien asianajajan palkkioiden laskemista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan LEC:n 411 §:ssä vahvistetun menettelyllisen perpetuatio jurisdictionis ‑periaatteen mukaisesti vaatimusten arvoa ei voida kuitenkaan muuttaa enää menettelyn myöhemmässä vaiheessa sen jälkeen, kun se on vahvistettu kanteen tutkittavaksi ottamista koskevassa päätöksessä kannekirjelmässä ilmoitetun mukaisesti, eikä etenkään menettelyn päättymisen jälkeen oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä. Tuomioistuimen virkamies (letrado) noudatti tätä oikeuskäytäntöä pääasiassa. Se katsoi, että tässä tapauksessa vaatimusten arvoa oli pidettävä määrittämättömänä, eikä sitä voitu muuttaa myöskään oikeudenkäyntikulujen vahvistamista varten.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 16 ja 19 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Tämän tulkinta rajoittaa sitä asianajajan palkkioiden määrää, jonka osalta pääasian kantajat voivat saada korvauksen Caixabankilta. Edelleen Espanjan tuomioistuinten oikeuskäytännön (tai ainakin sen osan) mukaan<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>EL ja TP ovat riitauttaneet tämän seikan (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 74 kohta).</P></NOTE> oikeusriidat, joissa vaatimusten arvo määrittämätön, on nimittäin rinnastettava LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuihin oikeusriitoihin, joissa vaatimusten arvoa ei voida määrittää. Kyseisessä säännöksessä säädetään, että lähtökohtaisesti<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ellei tuomioistuin toisin päätä asian monimutkaisuuden vuoksi.</P></NOTE> tällaisten vaatimusten arvoksi arvioidaan ainoastaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista varten <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euroa. LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn ylärajan mukaisesti asian hävinnyt asianosainen voi siis joutua korvaamaan asianajajan palkkioita ainoastaan enintään kolmanneksen kyseisestä määrästä eli <FT TYPE="NUMBER">6000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Muistutan kuitenkin, että tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, ettei <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euron viitteellistä arvoa ole sovellettu. Sen sijaan on käytetty <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euron arvoa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 24 ja 25 kohta.</P></NOTE> Riidanalaisen ylärajan mukaisesti pääasian kantajat voisivat siis vaatia Caixabankia korvaamaan asianajajan palkkioiden osalta enintään <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euroa. Joka tapauksessa ongelma on sama. Kun kuluttaja ja hänen asianajajansa ovat sopineet, kuten pääasiassa, kyseistä ylärajaa suuremmasta palkkiosta (tässä tapauksessa noin <FT TYPE="NUMBER">26000</FT> eurosta), yli menevä osa jää kuluttajan maksettavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>EL ja TP, joiden näkemykseen komissio yhtyy unionin tuomioistuimessa, pitävät tällaista ratkaisua yhteensopimattomana unionin oikeuden kanssa. Jos kuluttajan olisi maksettava kaikki oikeudenkäyntikulut tai osa oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet direktiiviin 93/13 perustuviin kuluttajan oikeuksiin vetoamisesta tuomioistuimessa, asianajajan kanssa sovitut palkkiot mukaan lukien, vaikka hän on voittanut asiansa (kun asian ratkaissut tuomioistuin on todennut riitautetun sopimusehdon kohtuuttomaksi ja velvoittanut elinkeinonharjoittajan palauttamaan sopimusehdon perusteella maksetut määrät), sitä oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta, jossa kyseinen kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa, ei pystyttäisi palauttamaan edellä mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, sellaisina kuin niitä tulkitaan tuomiossa Gutiérrez Naranjo ym.,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tuomio <DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE> (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-154/15, C-307/15 ja C-308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Gutiérrez Naranjo).</P></NOTE> edellytetyn mukaisesti. Tämä myös estäisi kuluttajaa käyttämästä kyseiseen direktiiviin perustuvia oikeuksiaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT> tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisella kysymyksellä, joka on käsiteltävä ensin, pyritään selvittämään lähinnä, ovatko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, esteenä LEC:n 394 §:n 3 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kohtuutonta sopimusehtoa koskevan oikeusriidan asianosaisille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä vaatimusten arvon mukaisesti määräytyvästä ylärajasta, jota sovelletaan asianajajan palkkioihin, joista asian voittaneella kuluttajalla on oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitetulta elinkeinonharjoittajalta. Selitän 1 jaksossa, miksi näin ei lähtökohtaisesti ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, joka on käsiteltävä toiseksi, onko oikeuskäytännössä annettu LEC:n 251 §:n, 394 §:n 3 momentin ja 411 §:n tulkinta, jonka mukaan on niin, että kun kuluttaja on ilmoittanut kannekirjelmässään, että vaatimusten arvo on määrittämätön, kuluttaja ei voi muuttaa tätä tietoa oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä, ja oikeusriidoissa, joissa vaatimusten arvo on määrittämätön, arvoksi katsotaan <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euroa (tai tässä tapauksessa pikemmin <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euroa) korvattavien asianajajan palkkioiden laskemista varten, vastoin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa. Esitän 2 jaksossa syyt, joiden vuoksi en usko näin olevan, jollei ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluvista erinäisistä tutkimuksista muuta johdu.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus ei ole lähtökohtaisesti esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kuluttajalle korvattavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärästä (toinen kysymys)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Kuten Puolan hallitus korostaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisella kysymyksellä, sellaisena kuin se on esitetty uudelleen muotoiltuna tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohdassa, pyritään selvittämään lähinnä, velvoitetaanko jäsenvaltiot direktiivissä 93/13 säätämään asian voittaneen kuluttajan oikeudesta saada sopimusehdon kohtuuttomaksi toteamista koskevan kanteen yhteydessä asianomainen elinkeinonharjoittaja korvaamaan kaikki hänelle kyseisen kanteen yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Toisin kuin EL ja TP, katson Espanjan hallituksen ja Puolan tavoin, ettei näin ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkään</HT> unionin tuomioistuimen tuomiossa Gutiérrez Naranjo antama direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tulkinta ei mielestäni vastaa itsessään tähän kysymykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Muistutan tältä osin, että kyseisessä 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan tavoite, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin sisältyvien kohtuuttomien ehtojen ei pidä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>sitoa<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> kuluttajia. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tuomiossa Gutiérrez Naranjo, että kyseisen säännöksen mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>on lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>. Näin ollen siitä, että tällainen ehto todetaan kohtuuttomaksi tuomioistuimessa, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>on lähtökohtaisesti seurattava sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttaminen, jossa kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Tuomio Gutiérrez Naranjo (61 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Viimeksi mainitun toteamuksen perusteella unionin tuomioistuin on päätellyt tästä samasta 6 artiklan 1 kohdasta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>korjauskeinon<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> (remedy) kuluttajan hyväksi eli oikeuden saada kohtuuttoman sopimusehdon perusteella mahdollisesti aiheettomasti maksetut määrät<?PAGE NO="11"?> palautettua, ja näin siksi, että tällaisesta sopimusehdosta kyseisessä säännöksessä säädetyn tavoitteen vastaisesti jo aiheutuneet vaikutukset voitaisiin mahdollisuuksien mukaan poistaa taannehtivasti.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio Gutiérrez Naranjo (62 kohta: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus sivuuttaa kohtuuton sopimusehto, joka velvoittaa perusteettomiksi osoittautuvien summien maksamiseen, sisältää lähtökohtaisesti sen, että nämä määrät on vastaavasti palautettava.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>)</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa pääasian kantajat ovat vedonneet menestyksekkäästi kyseiseen oikeuteen tuomioistuimessa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antaman lopullisen tuomion mukaisesti Caixabankin on poistettava taannehtivasti riidanalaisista monivaluuttaisista sopimusehdoista jo aiheutuneet vaikutukset. Oikeudelliselta kannalta se oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttajat olisivat, jos kyseistä ehtoa ei olisi ollut olemassa, on siis palautettu unionin tuomioistuimen tarkoittamalla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Sen sijaan asiakysymyksen osalta kuluttajille annettua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>korjauskeinoa<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> ei pitäisi sekoittaa kuluttajille tuomioistuinmenettelyn yhteydessä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vahvistamiseen, josta ei säädetä direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista siviilioikeudellisissa oikeusriidoissa koskevat säännökset ovat nimittäin menettelysääntöjä. Kun sääntöjä sovelletaan kuluttajan nostaman kanteen yhteydessä, jossa vaaditaan toteamaan sopimusehto kohtuuttomaksi direktiivissä 93/13 tarkoitetulla tavalla, kyseiset säännökset kuuluvat, kuten asia on ollut tapana muotoilla, menettelysääntöihin, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. erityisesti tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (83 ja 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kuten Espanjan ja Puolan hallituksen korostavat, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaiset menettelysäännöt kuuluvat unionin oikeuden yhdenmukaistamisen puuttuessa <HT TYPE="ITALIC">jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian</HT> piiriin edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. erityisesti tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (83 ja 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tässä asiayhteydessä on muistutettava <HT TYPE="ITALIC">toiseksi</HT>, kuten Puolan hallitus tekee, että yleensä tehokkuusperiaate (josta on ainoana kyse käsiteltävässä asiassa)<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Unionin tuomioistuimelta ei kysytä vastaavuusperiaatteesta. Sillä ei ole joka tapauksessa tiedossaan yhtään seikkaa, joka antaisi aiheen epäillä LEC:n 394 §:n 3 momentin yhteensopivuutta kyseisen periaatteen kanssa. Caixabankin ja Espanjan hallituksen antamien tietojen mukaan kyseistä säännöstä sovelletaan erotuksetta menettelyissä, jotka koskevat unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia, ja menettelyissä, jotka koskevat kansalliseen oikeuteen perustuvia oikeuksia. Ks. vastaavasti tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (96 kohta).</P></NOTE> ei ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että kuluttaja vastaa tietyistä oikeudenkäyntikuluista silloin, kun hän on nostanut kanteen, jossa vaaditaan sopimusehdon toteamista kohtuuttomaksi. Menettely ei saa kuitenkaan tulla niin kalliiksi, että kuluttajan on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> käyttää direktiiviin 93/13 perustuvia oikeuksiaan. Toisin sanoen kyseinen periaate on esteenä sille, että kanteesta aiheutuisi kuluttajalle niin suuri kustannus, että se estäisi kanteen nostamisen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131205">5.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-413/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:800">EU:C:2013:800</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150212">12.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Baczó ja Vizsnyiczai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-567/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:88">EU:C:2015:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190403">3.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Aqua Med</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-266/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:282">EU:C:2019:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-413/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:532">EU:C:2013:532</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Näin ollen se, että tällaisen kanteen nostaminen edellyttää asianajajan käyttämistä, kuten Espanjan tapauksessa vaikuttaa olevan, ja se, että kuluttajan on vastattava kyseisen asianajajan palkkioista ainakin osittain, ei ole itsessään vastoin tehokkuusperiaatetta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150212">12.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Baczó ja Vizsnyiczai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-567/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:88">EU:C:2015:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Koska nämä palkkiot muodostavat yleensä merkittävän osan tuomioistuinmenettelyn yhteydessä aiheutuvista<?PAGE NO="12"?> kuluista,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:611">EU:C:2016:611</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on kuitenkin niin, että jos asian voittanut kuluttaja voisi vyöryttää elinkeinonharjoittajalle vain pienen osan kyseisistä palkkioista tai hän ei voisi vyöryttää niitä lainkaan, saattaisi tämä estää vakavalla tavalla asian saattamisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Caixabank painottaa huomautuksissaan, että palkkiot, joita asianajajat vaativat oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevissa menettelyissä, eivät vastaa välttämättä asiakkailta laskutettuja palkkioita, ja se tuo uudelleen esille, että käsiteltävässä asiassa pääasian kantajien maksettaviksi tulevat palkkiot ovat paljon heidän asianajajansa vaatimaa palkkiota pienemmät (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 6). Ennakkoratkaisukysymyksissä ei siten pyritä puolustamaan kuluttajan intressiä olla joutumatta maksamaan oikeudenkäyntikuluja vaan heidän asianajajiensa intressiä vaatia suurempia palkkioita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näiden kahden näkökohdan välillä on ilmeinen yhteys.</P></NOTE> Asianajajan palkkioista voisi tulla tällöin monissa tilanteissa sen mukaan, millaisia palkkioita pyydetään suhteessa kuluttajan kanteesta saamaan hyötyyn, kuluttajan toimet estävä kustannus, joka tekisi direktiiviin 93/13 perustuvien kuluttajan oikeuksien käyttämisestä tuomioistuimessa suhteettoman vaikeaa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180913">13.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Profi Credit Polska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-176/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:711">EU:C:2018:711</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja analogisesti julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:201">EU:C:2016:201</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin on tuonut lisäksi esille, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>sellaisissa riita-asioissa, jotka koskevat usein vähäisiä määriä, asianajopalkkiot voivat olla suuremmat kuin se intressi, joka on kyseessä, mikä voi aiheuttaa sen, ettei kuluttaja puolustaudu kohtuuttoman ehdon soveltamista vastaan<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> (ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-240/98–C-244/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:346">EU:C:2000:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>)).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Nähdäkseni tästä seuraa näin ollen, että tuomioistuimessa asian voittaneen kuluttajan tulisi pystyä saamaan asian hävinneeltä elinkeinonharjoittajalta oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen nojalla asianajajan kanssa sovitun palkkion kokonaismäärän sijaan <HT TYPE="ITALIC">kohtuullinen ja oikeasuhteinen korvaus</HT> verrattuna kuluihin, jotka hänelle objektiivisesti väistämättä aiheutuvat tällaisen kanteen nostamisesta, eli riittävä määrä, joka poistaa kyseisten palkkioiden mahdollisen kanteen nostamisen estävän luonteen. Muussa tapauksessa, kuten Caixabank korostaa, kuluttajat voisivat vaatia oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhdessä sellaisten palkkioiden korvaamista, joista he ovat sopineet vapaasti asianajajansa kanssa ja jotka ylittävät jopa merkittävästi sen, mikä on objektiivisesti katsottuna välttämätöntä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tästä julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:201">EU:C:2016:201</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioilla on menettelyllisen autonomiansa yhteydessä tältä osin laaja harkintavalta. Ne voivat lähtökohtaisesti varmistaa edellisessä kohdassa mainitun edellytyksen noudattamisen oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevissa kansallisissa säännöksissä, jotka – kuten Puolan hallitus korostaa huomautuksissaan aiheellisesti – ovat keskenään erilaisia, mikä johtuu siitä, ettei alaa ole yhdenmukaistettu unionissa, ja joista toisissa säädetään, että asian hävinneen asianosaisen on korvattava asian voittaneen asianosaisen asianajajan palkkiot kokonaisuudessaan, ja toisissa, joihin Espanjan antamat säännökset kuuluvat, säädetään, että asian voittanut asianosainen voi saada korvattua vain osan kyseisistä palkkioista.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. yksityiskohtainen analyysi jäsenvaltioissa sovelletuista oikeudenkäyntikuluja koskevista erilaisista säännöistä: https://e-justice.europa.eu/37/FI/costs?init=true.</P></NOTE> Nämä toisistaan poikkeavat säännökset ovat yhteensopivia tehokkuusperiaatteen kanssa edellyttäen, että kuluttaja voi siis saada elinkeinonharjoittajalta kohtuullisen ja oikeasuhteisen korvauksen asianajajan palkkioiden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Toisin kuin EL ja TP, katson Caixabankin ja Espanjan hallituksen tavoin, ettei tätä tulkintaa kyseenalaisteta tuomiossa Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut kyseisessä tuomiossa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, ovat esteenä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>järjestelmälle, jossa sallitaan se, että osa oikeudenkäyntikuluista voidaan määrätä kuluttajan maksettavaksi niiden aiheettomasti maksettujen määrien mukaan, jotka hänelle<?PAGE NO="13"?> palautetaan sen jälkeen, kun sopimusehto on todettu pätemättömäksi ehdon kohtuuttomuuden vuoksi<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>. Unionin tuomioistuimen mukaan tällainen oikeudenkäyntikuluja koskeva järjestelmä muodostaa merkittävän esteen, jonka vuoksi kuluttaja ei saata asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamiseksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (96, 98 ja 99 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa oli kyse varsinaisesti LEC:n 394 §:n 1 ja 2 momentista. Muistutan, että ensimmäisessä momentissa säädetään, että asian hävinneen asianosaisen on vastattava asian voittaneelle asianosaiselle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, ja toisessa momentissa säädetään, että jos asianosaisen vaatimukset hyväksytään osittain tai vaatimukset hylätään, kummankin asianosaisen on lähtökohtaisesti maksettava omat oikeudenkäyntikulunsa ja korvattava puolet yhteisistä kuluista. Kyseisten säännösten mukaisesti on niin, että kun kuluttaja vaatii saman kanteen yhteydessä sopimusehdon toteamista pätemättömäksi sekä kyseisen sopimusehdon perusteella aiheettomasti maksettujen summien palauttamista ja kun ensin mainittu vaatimus hyväksytään, mutta toisen vaatimuksen yhteydessä vaadittu määrä ei vastaa sitä määrää, johon kuluttajalla on tosiasiallisesti oikeus, elinkeinonharjoittajaa ei lähtökohtaisesti velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja kokonaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. tuomio Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (94 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on katsonut tämän oikeudenkäyntikulujen jakamista koskevan säännön olevan vastoin unionin oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Suhtaudun <HT TYPE="ITALIC">yhtäältä</HT> varauksella tähän tulkintaan. Sääntö, jonka mukaan jokaisen asianosaisen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan silloin, kun osa vaatimuksista hyväksytään ja osa hylätään, on oikeudenmukaisuussääntö, joka on yleinen jäsenvaltioiden oikeuksissa (sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä)<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohta.</P></NOTE>, eikä se tee direktiiviin 93/13 perustuvien oikeuksien käyttämisestä kuluttajalle <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>. Jos kuluttaja häviää osan vaatimuksistaan ja tuomioistuin on soveltanut unionin oikeutta asianmukaisesti ja tutkinut tarvittaessa viran puolesta riidanalaisten sopimusehtojen kohtuuttomuuden, en näe estettä sille, että oikeudenkäyntikulut jaetaan asianosaisten kesken.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin asetu samalle kannalle kanssani, korostan joka tapauksessa, että tuomiossa Caixabank ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria oli kyseessä <HT TYPE="ITALIC">oikeudenkäyntikulujen jakamista</HT> asianosaisten välillä koskeva sääntö. Unionin tuomioistuin ei ottanut sitä vastoin kantaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan kysymykseen oikeudenkäyntikulujen ja erityisesti asianajajan palkkioiden <HT TYPE="ITALIC">täsmällisestä määrästä</HT>, jonka asian voittanut kuluttaja voi vyöryttää elinkeinonharjoittajalle, joka velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Tästä ei siis voida päätellä perustellusti, että kuluttajan tulisi pystyä saamaan takaisin oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä asianajajan kanssa sovitut palkkiot kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan yläraja asianajajan palkkioille, jotka asian voittanut kuluttaja voi vyöryttää elinkeinonharjoittajalle, joka velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on nähdäkseni lähtökohtaisesti yhteensopiva tehokkuusperiaatteen kanssa. Tällainen järjestelmä ei ylitä itsessään sitä harkintavaltaa, joka jäsenvaltioilla on niiden menettelyllisen autonomian yhteydessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT>, kuten Espanjan hallitus tuo esille, tällainen yläraja auttaa yhtenäistämään käsitystä korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuullisesta ja oikeasuhteisesta määrästä vaatimusten arvon ja/tai luonteen perusteella, koska sillä estetään epätavallisen korkeiden asianajajan palkkioiden korvaaminen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:611">EU:C:2016:611</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Sen osalta, mitkä kustannukset ovat kuluttajalle välttämättömiä, jotta tämä pystyy vetoamaan hyödyllisesti oikeuksiinsa tai puolustautumaan, katson Puolan hallituksen tavoin, että kansalliset viranomaiset pystyvät vahvistamaan lähtökohtaisesti parhaiten yhdessä lakimiesammatin harjoittajien ja muiden asianomaisten henkilöiden kanssa tietyn tyyppisen asian tai tietyn arvoisten vaatimusten kustannukset (ks. analogisesti julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:201">EU:C:2016:201</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>)).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokkuusperiaatteen soveltamiseksi kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisesta mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, on tarkasteltava siten, että huomioon otetaan tämän säännön merkitys koko menettelyn, sen kulun sekä sen erityispiirteiden kannalta eri kansallisissa elimissä. Huomioon on tällöin tarvittaessa otettava kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa oikeusvarmuuden periaate ja puolustautumisoikeuksien suojaaminen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210610">10.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>BNP Paribas Personal Finance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-776/19–C-782/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:470">EU:C:2021:470</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Aluksi</HT> on todettava, että viimeksi mainittu periaate puoltaa LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn kaltaista ylärajaa. Oikeudenkäyntikuluja koskevien säännösten on nimittäin oltava mahdollisimman yksinkertaisia ja niiden tulosten on oltava ennakoitavissa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Orizzonte Salute</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-61/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:655">EU:C:2015:655</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140213">13.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-530/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:67">EU:C:2014:67</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181017">17.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Klohn</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-167/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:833">EU:C:2018:833</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten Espanjan hallitus tuo tältä osin esille, kyseisen ylärajan avulla oikeudenkäyntikulut, jotka voivat tulla asianosaisten maksettaviksi, ovat nimenomaan ennakoitavissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Kuten Espanjan ja Puolan hallitukset tuovat <HT TYPE="ITALIC">sitten</HT> esille, korvattavien oikeudenkäyntikulujen yläraja tasapainottaa – puolustautumisoikeuksia kunnioittavalla tavalla – sitä etua, jonka yksityiset voivat saada tuomioistuinmenettelystä, ja sitä riskiä, jonka ne ottavat menettelyyn ryhtyessään. Tältä kannalta tarkastellen yläraja suojaa kuluttajaa. Jos kuluttaja joutuisi tällaisen ylärajan puuttuessa kantamaan riskin siitä,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Kuluttajansuojan nimissä ei voida tietenkään edellyttää, että korvattavien oikeudenkäyntikulujen ylärajaa ei sovelleta silloin, kun kuluttaja voittaa asian, vaan sitä sovelletaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja voittaa asian. Tällainen tulkinta loukkaisi asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden (eli menettelyllisen yhdenvertaisuuden) periaatetta ja olisi siten yhteensopimaton Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Ks. tästä periaatteesta erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160630">30.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Toma ja Biroul Executorului Judecătoresc Horaţiu-Vasile Cruduleci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-205/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:499">EU:C:2016:499</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että hänen olisi korvattava elinkeinonharjoittajan asianajajan palkkiot (jotka saattaisivat nousta hyvin korkeiksi) kokonaisuudessaan siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittaja voittaisi asian, voisi tämä vakavalla tavalla estää asian saattamisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. analogisesti julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:201">EU:C:2016:201</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä näkökulmasta LEC:n 394 §:n 3 momentin kaltaisen säännöksen vaikutus ei ole estävä, vaan päinvastoin se kannustaa kuluttajia vetoamaan oikeuksiinsa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kuten Caixabank tuo esille, huomioon on <HT TYPE="ITALIC">vielä</HT> otettava kansallisella lainsäädännöllä käyttöön otetut oikeusavun kaltaiset järjestelyt, joilla pyritään kompensoimaan kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia vaikeuksia ja joilla saatetaan voida hyvittää tarvittaessa asianajajan palkkio, joka jää kuluttajan vastattavaksi oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen jälkeen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131205">5.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-413/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:800">EU:C:2013:800</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150212">12.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Baczó ja Vizsnyiczai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-567/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:88">EU:C:2015:88</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Kuten Espanjan hallitus tuo esille, LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty yläraja ei sitä paitsi muodosta tässä tapauksessa ehdotonta rajaa. Se voidaan sivuuttaa ainakin silloin, jos tuomioistuin toteaa asianosaisen, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, prosessoineen kiusantekotarkoituksessa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Kuten LEC:n 394 §:n 3 momentin toisessa kohdassa säädetään. Espanjan hallitus väittää, että Espanjan tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan riidanalaisesta ylärajasta voidaan poiketa myös silloin, kun tuomioistuimen virkamies (letrado) tai asian käsitellyt tuomioistuin toteaa oikeusriidan erityisen monimutkaiseksi. Komissio kiistää tämän ja väittää, että oikeusriidan monimutkaisuus voidaan ottaa huomioon ainoastaan kyseisen ylärajan rajoissa. Oli miten oli, tämä seikka ei ole nähdäkseni ratkaiseva esitettyihin kysymyksiin vastaamisen kannalta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tämän täsmennyksen jälkeen</HT> on todettava tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa selvittämäni mukaisesti, että tehokkuusperiaate on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään asian voittaneelle asianosaiselle korvattavien oikeudenkäyntikulujen osalta ylärajasta, joka on niin matala, etteivät kuluttajat pysty yleisesti saamaan kohtuullista ja oikeasuhteista korvausta suhteessa kuluihin, jotka objektiivisesti väistämättä aiheutuvat heille kanteen nostamisesta tuomioistuimessa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:611">EU:C:2016:611</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Sen lisäksi, että tällainen yläraja saattaisi vakavalla tavalla estää kuluttajaa vetoamasta oikeuksiinsa, katson nimittäin, että jos vastaavien kanteiden yhteydessä elinkeinonharjoittajan olisi korvattava vain merkityksetön osa kuluttajalle aiheutuneista asianajajan palkkioista, se varoittava vaikutus, joka direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdalla, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan kanssa, pyritään liittämään sopimusehdon kohtuuttomaksi toteamiseen, heikkenisi vakavalla tavalla, kuten EL ja TP sekä komissio tuovat perustellusti esille.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. analogisesti tuomio Gutiérrez Naranjo (63 kohta) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:611">EU:C:2016:611</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen kysymykseen siten, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevaan menettelyyn liittyvien oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä ylärajasta, jota sovelletaan asianajajan palkkioihin, joista asian voittaneen kuluttajan on mahdollista saada korvaus elinkeinonharjoittajalta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, edellyttäen, että kyseinen yläraja antaa kuluttajalle mahdollisuuden saada tällä perusteella kohtuullinen ja oikeasuhteinen korvaus suhteessa kuluihin, jotka objektiivisesti väistämättä aiheutuvat hänelle tällaisen kanteen nostamisesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vaatimusten arvon määrittämisessä sovellettavat menettelysäännöt laskettaessa kuluttajalle korvattavia oikeudenkäyntikuluja (ensimmäinen kysymys)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Muistutan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä ensimmäinen kysymys, sellaisena kuin se esitetään lyhyesti tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohdassa, koskee vaatimusten arvon määrittämisessä sovellettavia Espanjan prosessioikeuden säännöksiä. Korostan aluksi, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan tällaisia erityisen teknisiä säännöksiä vain siltä osin kuin kyseisen arvon perusteella lasketaan niiden oikeudenkäyntikulujen määrä, jotka voidaan korvata kuluttajalle, jos tämä voittaa asian<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, vaatimusten arvo vaikuttaa muihin menettelyllisiin kysymyksiin, kuten menettelyn luonteeseen ja käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin.</P></NOTE> (ottaen huomioon erityisesti LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty yläraja), ja siltä osin kuin kyseinen arvo vaikuttaa näin niihin kuluihin, joista kuluttaja voi joutua vastaamaan voidakseen vedota direktiiviin 93/13 perustuviin oikeuksiinsa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen on siis huolehdittava käsiteltävässä asiassa siitä, ettei se eksy pääasian asianosaisten johdattelemana yksityiskohtiin, jotka koskevat vaatimusten arvon laskemista Espanjan oikeuteen kuuluvien oikeussäännösten mukaisesti. Sen sijaan sen on tutkittava kyseisiä säännöksiä tehokkuusperiaatteen kannalta<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Muistutan, että unionin tuomioistuimelta ei kysytä vastaavuusperiaatteesta. EL ja TP tuovat kuitenkin esille, että vaatimusten arvon määrittämisen osalta kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyissä, joissa vaatimusten arvo on yleensä kyseessä olevan lainan saldo, sovelletaan edullisempia säännöksiä. Caixabankin ja komission mukaan tämän tyyppinen menettely ei ole verrattavissa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen menettelyyn, ja olen tästä samaa mieltä. Joka tapauksessa vain kansallinen tuomioistuin, joka tuntee sovellettavat menettelysäännöt suoraan, voi tutkia kyseisten oikeussuojakeinojen samankaltaisuuden (ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Raiffeisen Bank ja BRD Groupe Société Générale</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-698/18 ja C-699/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:537">EU:C:2020:537</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen)).</P></NOTE> ottaen huomioon edelliseen kysymykseen ehdottamassani vastauksessa kuvatut suuret linjat, jotka liittyvät kuluttajille aiheutuviin oikeudenkäyntikuluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT> siitä seikasta, että LEC:n 253 ja 411 §:n, sellaisina kuin niitä on tulkittu Espanjan tuomioistuimissa, mukaan vaatimusten arvo on määritettävä menettelyn alussa kuluttajan kannekirjelmässä antamien tietojen perusteella eikä arvoa voida muuttaa enää menettelyn myöhemmässä vaiheessa eikä etenkään oikeudenkäyntikuluja vahvistettaessa, on huomautettava seuraavaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT>, vaikka EL ja TP tuovat esille, että olemassa on tästä poikkeavaa kansallista oikeuskäytäntöä, jonka mukaan korvattavat oikeudenkäyntikulut on laskettava Espanjan oikeudessa tosiasiassa aina sen mukaan, mikä on menettelyn todellinen taloudellinen intressi kuluttajalle, riippumatta siitä, mikä arvo vaatimuksille vahvistetaan pääasiaa koskevassa menettelyssä, korostan, ettei unionin tuomioistuin voi ratkaista kansallisessa oikeuskäytännössä olevia ristiriitoja. Unionin tuomioistuimen on vastattava esitettyyn kysymykseen ennakkoratkaisupyynnössä tältä osin annettujen selvitysten perusteella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210429">29.4.2021</DATE>, <NAME.CASE>Bank BPH</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-19/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:341">EU:C:2021:341</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Sitten</HT> haluan muistuttaa, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohdassa tuodaan esille, että jokaista tapausta, jossa esille nousee kysymys siitä, onko kansallinen menettelysääntö tehokkuusperiaatteen vastainen, on arvioitava ottaen huomioon kyseisen säännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku ja sen erityispiirteet kansallisissa elimissä sekä tältä osin kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Caixabank ja Espanjan hallitus tuovat tältä osin esille, että LEC:n 411 §:ssä vahvistettu perpetuatio jurisdictionis ‑periaate voidaan oikeuttaa erityisesti oikeusvarmuuteen liittyvillä seikoilla. Oikeusvarmuus edellyttää, että asianosaiset, myös elinkeinonharjoittaja, tietävät jo menettelyn alusta alkaen oikeusriidasta mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset kustannukset ja siitä aiheutuvan taloudellisen rasitteen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>United Video Properties</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-57/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:201">EU:C:2016:201</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yksityiset voivat mukauttaa tämän perusteella käyttäytymistään ja erityisesti menettelyllistä strategiaansa. Nämä seikat ovat yhteneviä niiden seikkojen kanssa, jotka olen esittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohdassa. Minusta vaikuttaa siis kohtuulliselta, että vaatimusten arvo on vahvistettava jo menettelyn alussa eikä sitä voida muuttaa enää oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen vaiheessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Näin ollen on <HT TYPE="ITALIC">vielä</HT> todettava, että Caixabank ja Espanjan hallitus ovat tuoneet esille, että Espanjan oikeuden mukaisesti tuomioistuimella on valta tutkia pääasiaa koskevan menettelyn yhteydessä tarvittaessa viran puolesta kantajan ilmoittama vaatimusten arvo. Tämä on mielestäni tärkeää. Koska kuluttaja ei ole välttämättä tietoinen oikeuksistaan, kansallisen tuomioistuimen on nähdäkseni toteutettava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>aktiivinen toimi<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, joka mainitaan toistuvasti unionin tuomioistuimen<?PAGE NO="17"?> oikeuskäytännössä,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-240/98–C-244/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:346">EU:C:2000:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Asturcom Telecomunicaciones</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-40/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:615">EU:C:2009:615</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Sales Sinués ja Drame Ba</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-381/14 ja C-385/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:252">EU:C:2016:252</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tarkistamalla tarvittaessa viran puolesta, että kuluttajan kannekirjelmässään ilmoittama arvo vastaa oikeusriidan todellista taloudellista intressiä kuluttajalle. Jos kuluttaja on ilmoittanut määrän liian pieneksi, tuomioistuimen olisi ilmoitettava seurauksista, joita tästä saattaisi aiheutua oikeudenkäyntikulujen vahvistamiselle, ja annettava lupa määrän oikaisemiseen puolustautumisoikeuksia kunnioittaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> sen seikan osalta, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vaatimuksen arvon, jonka on menettelyn alussa vahvistettu olevan määrittämätön, olisi katsottava olevan sellainen, että sitä ei voida arvioida LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa merkityksessä, minkä seurauksena oikeudenkäyntikulujen vahvistamiseksi sovellettaisiin viitteellistä <FT TYPE="NUMBER">18000</FT> euron (tai tässä tapauksessa pikemmin <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euron) arvoa, ratkaisu on nähdäkseni yksinkertainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Muutamat seikat, joista on käyty laaja keskustelu unionin tuomioistuimessa, ovat nimittäin lopulta vailla todellista merkitystä sen vastauksen kannalta, joka unionin tuomioistuimen on annettava. Huomautan tältä osin, että pääasian asianosaiset eivät ole <HT TYPE="ITALIC">ensinnäkään</HT> yhtä mieltä kansallisen oikeuskäytännön tilanteesta edellä mainitun 394 §:n 3 momentin osalta. EL ja TP väittävät nimittäin, että Tribunal Supremon oikeuskäytännön mukaan ainoat vaatimukset, joiden arvoa ei voida määrittää, ovat ne, joilla ei ole mitään rahallista arvoa, kuten vaalituloksen mitätöintiä koskevat kanteet. Sitä vastoin vaatimuksia, joilla on rahallinen arvo, jota ei vain pystytä määrittämään täsmällisesti menettelyn alussa, ei tule pitää tällaisina ja siten ne eivät kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, minkä Caixabank kiistää. Pääasian asianosaiset ovat erimielisiä <HT TYPE="ITALIC">myös</HT> vaatimusten arvon määrittämisessä sovellettavasta menetelmästä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa. EL:n ja TP:n mukaan LEC:n 251 §:n 8 momentin mukaisesti tässä yhteydessä olisi käytettävä lainan saldoa, sillä sopimuksen pätevyys on riitautettu, joskin osittain. Caixabankin mukaan lainan saldo on pankin saatava, joten sitä ei tulisi ottaa huomioon lainan ottaneen kuluttajan esittämien vaatimusten arvoa määritettäessä. Sen sijaan olisi käytettävä kyseisen lain 251 §:n 1 momentin mukaisesti niitä määriä, jotka kuluttajat ovat maksaneet aiheettomasti liikaa ja joiden palauttamista he vaativat. Asianosaiset ovat erimielisiä <HT TYPE="ITALIC">vielä</HT> siitä, olisivatko EL ja TP voineet tässä tapauksessa ilmoittaa pätevällä tavalla vaatimusten arvoksi kannekirjelmässään tietyn määrän edes suhteellisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Kuten olen jo tuonut esille tämän ratkaisuehdotuksen 74 kohdassa, unionin tuomioistuin ei voi ratkaista oikeuskäytännössä olevia ristiriitoja, jotka koskevat kansallisen oikeuden tulkintaa, eikä se voi varsinkaan lausua siitä seikasta, mikä olisi oltava pääasiassa kyseessä olevien riita-asian vaatimusten kaltaisten vaatimusten arvo Espanjan menettelysäännöt huomioon ottaen. Unionin tuomioistuin ei voi myöskään ratkaista, olisivatko EL ja TP voineet ilmoittaa pätevällä tavalla tietyn arvon kannekirjelmässään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Riippumatta kansallisesta oikeuskäytännöstä sekä siitä, mitä menetelmää vaatimusten arvon määrittämisessä käytetään sovellettaessa oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevia Espanjan lainsäädännön säännöksiä, tehokkuusperiaate edellyttää nähdäkseni pelkästään sitä, kuten olen tuonut esille toiseen kysymykseen ehdottamassani vastauksessa, että kyseiset säännökset antavat kuluttajalle mahdollisuuden saada elinkeinonharjoittajalta asianajajan palkkioiden osalta kohtuullisen ja oikeasuhteisen korvauksen suhteessa kuluihin, jotka objektiivisesti väistämättä aiheutuvat hänelle kanteen nostamisesta. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, täyttyykö kyseinen edellytys, jos vaatimusten arvon<?PAGE NO="18"?> määrittäminen <FT TYPE="NUMBER">30000</FT> euroksi johtaa siihen, että LEC:n 394 §:n 3 momentin ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn ylärajan mukaisesti pääasian kantajat pystyvät saamaan Caixabankilta korvauksen vain <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euron suuruisista asianajajan palkkioista.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Huomautan tästä, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole selittänyt, miten pääasian kantajien asianajajan vaatima yli <FT TYPE="NUMBER">25000</FT> euron palkkio voitaisiin katsoa kohtuulliseksi ja oikeasuhteiseksi. Caixabankin esittämistä huomautuksista ilmenee päinvastoin, että Barcelonan asianajajayhdistys on antanut lausunnon, jonka mukaan vaadittu määrä oli liian suuri.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen siten, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan vaatimusten arvo, jonka perusteella lasketaan asian voittaneelle kuluttajalle korvattavat oikeudenkäyntikulut, on määritettävä kannekirjelmässä eikä tätä tietoa voida muuttaa myöhemmin, ja jossa vahvistetaan tiettyjen vaatimusten osalta kyseiselle arvolle viitteellinen määrä, edellyttäen, etteivät nämä säännökset tee kyseiseen direktiiviin perustuvien oikeuksien käyttämisestä kuluttajalle mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Tässä yhteydessä asian ratkaisevan tuomioistuimen on tutkittava tarvittaessa viran puolesta, että kuluttajan kannekirjelmässään ilmoittama arvo vastaa vaatimuksen todellista taloudellista intressiä kuluttajalle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de Primera Instancia n<HT TYPE="SUP">o</HT> 49 de Barcelonan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevaan menettelyyn liittyvien oikeudenkäyntikulujen vahvistamisen yhteydessä ylärajasta, jota sovelletaan asianajajan palkkioihin, joista asian voittaneen kuluttajan on mahdollista saada korvaus elinkeinonharjoittajalta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, edellyttäen, että kyseinen yläraja antaa kuluttajalle mahdollisuuden saada tällä perusteella kohtuullinen ja oikeasuhteinen korvaus suhteessa kuluihin, jotka objektiivisesti väistämättä aiheutuvat hänelle tällaisen kanteen nostamisesta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä tehokkuusperiaatteen kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan vaatimusten arvo, jonka perusteella lasketaan asian voittaneelle kuluttajalle korvattavat oikeudenkäyntikulut, on määritettävä kannekirjelmässä eikä tätä tietoa voida muuttaa myöhemmin, ja jossa vahvistetaan tiettyjen vaatimusten osalta kyseiselle arvolle viitteellinen määrä, edellyttäen, etteivät nämä säännökset tee kyseiseen direktiiviin perustuvien oikeuksien käyttämisestä kuluttajalle mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Tässä yhteydessä asian ratkaisevan tuomioistuimen on tutkittava tarvittaessa viran puolesta, että kuluttajan kannekirjelmässään ilmoittama arvo vastaa vaatimuksen todellista taloudellista intressiä kuluttajalle.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>