UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

27 päivänä helmikuuta 2025 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) 2016/679 – 4 artiklan 7 alakohta – Rekisterinpitäjän käsite – Rekisterinpitäjän nimittäminen suoraan kansallisessa lainsäädännössä – Aluehallitusta avustava hallinnollinen yksikkö – Oikeushenkilöllisyyden puuttuminen – Oman oikeuskelpoisuuden puuttuminen – Käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittäminen

Asiassa C‑638/23,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 23.8.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.10.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Amt der Tiroler Landesregierung

vastaan

Datenschutzbehörde,

jossa asian käsittelyyn osallistuvat

Bundesministerin für Justiz ja

CW,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: yhdeksännen jaoston puheenjohtaja N. Jääskinen, joka hoitaa kahdeksannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit M. Gavalec (esittelevä tuomari) ja N. Piçarra,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Datenschutzbehörde, asiamiehinään M. Schmidl ja E. Wagner,

–

Bundesministerin für Justiz, asiamiehenään E. Riedl,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll ja C. Gabauer,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar ja M. Heller,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 4 artiklan 7 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Amt der Tiroler Landesregierung (Tirolin osavaltion hallituksen hallintoelin, Itävalta; jäljempänä hallintoelin) ja Datenschutzbehörde (tietosuojavaltuutettu, Itävalta) ja joka koskee sitä, että hallintoelimen väitetään käsitelleen lainvastaisesti luonnollisen henkilön henkilötietoja.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 1, 7, 10, 45 ja 74 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”(1)

Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyn yhteydessä on perusoikeus. Euroopan unionin perusoikeuskirjan – – 8 artiklan 1 kohdan ja [SEUT] 16 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

– –

(7)

– – Luonnollisten henkilöiden olisi voitava valvoa omia henkilötietojaan. Oikeusvarmuutta ja luottamusta käytännön toiminnan sujuvuuteen olisi vahvistettava luonnollisten henkilöiden ja talouden toimijoiden sekä viranomaisten kannalta.

– –

(10)

Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen ja korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu ja poistaa henkilötietojen liikkuvuuden esteet [Euroopan] unionissa, luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelun tason näiden tietojen käsittelyssä olisi oltava vastaava kaikissa jäsenvaltioissa. Luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava kaikkialla unionissa. – –

– –

(45)

Kun käsittely tapahtuu rekisterinpitäjää koskevan lakisääteisen velvoitteen mukaisesti tai kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, käsittelyllä olisi oltava perusta unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Tässä asetuksessa ei edellytetä, että kaikkia yksittäisiä tiedonkäsittelytilanteita varten olisi olemassa erityislaki. Useiden käsittelytoimien perustana oleva yksi laki voi olla riittävä käsittelyn perustuessa rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteeseen tai jos käsittely on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan [tehtävän] suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn tarkoitus olisi niin ikään määriteltävä unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Kyseisessä oikeudessa tai lainsäädännössä voitaisiin myös täsmentää tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta[,] sekä tarkat vaatimukset, joilla määritetään rekisterinpitäjä, käsiteltävien henkilötietojen tyyppi, asianomaiset rekisteröidyt, yhteisöt, joille henkilötietoja voidaan luovuttaa, tarkoituksen rajoitukset, säilyttämisaika ja muut toimenpiteet, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen käsittely. Unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä olisi myös määritettävä, olisiko yleisen edun vuoksi toteutettavan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi rekisterinpitäjän oltava julkinen viranomainen tai muu julkis- tai yksityisoikeudellinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, esimerkiksi ammatillinen yhteenliittymä, kun se on perusteltua yleistä etua koskevien syiden, kuten terveyteen liittyvien syiden vuoksi, esimerkiksi kansanterveyden ja sosiaalisen suojelun alalla ja terveydenhuoltopalvelujen hallintoa varten.

– –

(74)

Olisi vahvistettava rekisterinpitäjän vastuu tämän suorittamasta tai rekisterinpitäjän puolesta suoritetusta henkilötietojen käsittelystä. Erityisesti rekisterinpitäjällä olisi oltava velvollisuus toteuttaa asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä, ja sen olisi voitava osoittaa, että käsittelytoimet ovat tämän asetuksen mukaisia, toimenpiteiden tehokkuus mukaan luettuna. Näitä toimenpiteitä toteutettaessa olisi otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuva riski.”

4

Asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja tavoitteet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella suojellaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan.”

5

Asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

2)

’käsittelyllä’ toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista,

– –

7)

’rekisterinpitäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot; jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti,

– –”

6

Asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

niitä on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi (’lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys’);

b)

ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla; myöhempää käsittelyä yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei katsota 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopimattomaksi alkuperäisten tarkoitusten kanssa (’käyttötarkoitussidonnaisuus’);

c)

niiden on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (’tietojen minimointi’);

d)

niiden on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä; on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä (’täsmällisyys’);

e)

ne on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten; henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tässä asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet on pantu täytäntöön rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi (’säilytyksen rajoittaminen’);

f)

niitä on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (’eheys ja luottamuksellisuus’).

2.   Rekisterinpitäjä vastaa siitä, ja sen on pystyttävä osoittamaan se, että 1 kohtaa on noudatettu (’osoitusvelvollisuus’).”

7

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

c)

käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi;

– –

e)

käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi;

– –

3.   Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko

a)

unionin oikeudessa; tai

b)

rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tämän asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja ‑menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. – –”

Itävallan oikeus

Vuoden 1989 Tirolin osavaltion perustuslaki

8

Pääasiassa sovellettavassa versiossaan 21.9.1988 annetun Tirolin osavaltion perustuslain (Landesverfassungsgesetz über die Verfassung des Landes Tirol (Tiroler Landesordnung 1989) (jäljempänä vuoden 1989 Tirolin osavaltion perustuslaki) 56 §:n, jonka otsikko on ”Landeshauptmann” (osavaltion kuvernööri, Itävalta) (jäljempänä kuvernööri), 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Kuvernööri] edustaa Tirolin osavaltiota.”

9

Vuoden 1989 Tirolin osavaltion perustuslain 58 §:n, jonka otsikko on ”[Hallintoelin]”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Kuvernöörin], osavaltion hallituksen ja sen jäsenten on käytettävä apunaan [hallintoelintä] asioidensa käsittelemiseksi. [Kuvernööri] johtaa [hallintoelintä].”

TDVG

10

Tirolin osavaltion tietojenkäsittelystä annetun lain (Tiroler Datenverarbeitungsgesetz, jäljempänä TDVG) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   [Yleisen tietosuoja-asetuksen] 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi katsotaan:

a)

[Hallintoelin]

– –

3.   Kun Tirolin osavaltio käsittelee tietoja tai niitä käsitellään sen pyynnöstä, [hallintoelimen] katsotaan aina olevan vastuussa tällaisesta käsittelystä sikäli kuin

a)

1 momentin b tai c kohdassa tarkoitettua yhteisvastuuta ei ole ja

b)

kyseessä ei ole 5 §:ssä tarkoitettu rekisterinpitäjän lukuun tapahtuva käsittely.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

11

Covid-19-pandemian torjuntaan tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä hallintoelin, joka on Tirolin osavaltion kuvernööriä ja hallitusta avustava hallinnollinen yksikkö, lähetti ”rokotusta koskevan muistutuskirjeen” kaikille Tirolin osavaltiossa asuville täysi-ikäisille henkilöille, joita ei ollut vielä rokotettu kyseistä virusta vastaan. Hallintoelin valtuutti kyseisten kirjeiden adressaattien yksilöimiseen kaksi yksityistä yritystä, jotka yhdistivät rokotuksia koskevassa keskusrekisterissä olevat tiedot potilasrekisterissä, jossa mainittiin adressaattien kotiosoite, oleviin tietoihin.

12

CW, joka oli yksi kyseisistä adressaateista, teki 21.12.2021 tietosuojavaltuutetulle kantelun hallintoelimestä hänen henkilötietojensa lainvastaisen käsittelyn perusteella. Kyseisessä viranomaisessa hallintoelin totesi, että se oli ”rekisterinpitäjä” ja että CW:lle lähetetty kirje oli siltä peräisin.

13

Kyseinen viranomainen totesi 22.8.2022 tekemällään päätöksellä, että hallintoelin oli loukannut CW:n oikeutta henkilötietojen suojaan, koska lähettääkseen hänelle rokotusta koskevan muistutuskirjeen hallintoelin oli tutustunut asianomaisen rokotusrekisterissä oleviin tietoihin, vaikka sillä ei ollut oikeutta päästä kyseiseen rekisteriin eikä potilasrekisteriin. CW:n henkilötietojen käsittely oli sen mukaan siis ollut lainvastaista.

14

Hallintoelin nosti tästä päätöksestä kanteen Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta). Viimeksi mainittu katsoi, että sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella hallintoelin oli rekisterinpitäjä, mutta sillä ei ollut oikeutta tutustua rokotusrekisteriin CW:lle osoitetun kaltaisen muistutuskirjeen lähettämiseksi. Koska kyseinen tuomioistuin hylkäsi hallintoelimen kanteen, viimeksi mainittu teki kyseisestä tuomiosta Revision-valituksen Verwaltungsgerichtshofiin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

15

Kyseinen tuomioistuin katsoo, että jotta se voi lausua sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta, on määritettävä, onko hallintoelin tämän tapauksen asiayhteydessä yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjä.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tämän osalta sitä, että hallintoelin teki kuvernöörille yksinomaan ehdotuksen rokotusta koskevan muistutuskirjeen lähettämisestä, ja kuvernööri hyväksyi kyseisen ehdotuksen hallintoelimen puheenjohtajana ja Tirolin osavaltion edustajana vuoden 1989 Tirolin osavaltion perustuslain 58 §:n ja 56 §:n 1 momentin mukaisesti. Hallintoelin tyytyi siis ilmoittamaan kuvernöörille yhtäältä, mikä henkilötietojen käsittelyn suunniteltu tarkoitus olisi – eli rokotusasteen kasvattaminen –, ja toisaalta keinot, jotka kyseisen käsittelyn perusteella otettaisiin käyttöön ja jotka muodostuivat tällaisen rokotusta koskevan muistutuskirjeen lähettämisestä käyttämällä rokotuksia koskevassa keskusrekisterissä ja potilasrekisterissä olevia tietoja.

17

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on niin, että kun otetaan huomioon tämä kuvernöörin antama hyväksyntä, yksinomaan hän päätti sekä henkilötietojen käsittelyn tarkoituksesta että keinoista, joten hallintoelin ei voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan alkuosassa tarkoitettu rekisterinpitäjä.

18

Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin sitä, voitiinko hallintoelin pätevästi nimittää rekisterinpitäjäksi kansallisen lainsäädännön säännöksessä eli TDVG:n 2 §:n 1 momentin a kohdassa.

19

Sen mukaan hallintoelin ei ole oikeushenkilö eikä henkilötietojen käsittelystä, johon rokotusta koskevan muistutuskirjeen lähettäminen CW:lle perustui, vastaava viranomainen. Sen mukaan hallintoelin osallistui kyseiseen käsittelyyn yksinomaan viranomaista avustavana hallinnollisena yksikkönä. Hallintoelimellä ei ole oikeushenkilöllisyyttä eikä omaa oikeuskelpoisuutta. Sen mukaan on näin ollen määritettävä, voidaanko hallintoelintä tässä tilanteessa pitää yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan ensimmäisessä osassa tarkoitettuna ”virastona tai muuna elimenä”, joka voidaan kansallisessa lainsäädännössä nimittää rekisterinpitäjäksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosan mukaisesti.

20

Kyseinen tuomioistuin muistuttaa myös, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosan mukaisesti rekisterinpitäjä voidaan nimittää suoraan vain sikäli kuin asianomaisen henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritetään kansallisessa lainsäädännössä. Vaikka hallintoelin nimitetään rekisterinpitäjäksi TDVG:n 2 §:n 1 momentin a kohdassa, siinä ei kuitenkaan todeta konkreettisesti, minkätyyppisiä henkilötietojen käsittelyjä hallintoelin voi suorittaa, eikä tarkoituksia, joihin tällä käsittelyllä olisi pyrittävä, taikka keinoja, joita hallintoelin voi tässä tapauksessa käyttää.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdasta ilmenee, että henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseisistä lainmukaisuutta koskevista edellytyksistä ja yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan tavoitteesta, joka on rekisteröityjen tehokkaan ja laajan suojan varmistaminen, seuraa sen mukaan, että jäsenvaltiot voivat nimittää rekisterinpitäjäksi vain henkilön tai yksikön, joka kykenee määrittämään henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot tai ainakin osallistumaan tähän määrittämiseen.

22

Tässä tilanteessa Verwaltungsgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [yleisen tietosuoja-asetuksen) 4 artiklan 7 alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen oikeuden säännöksen (kuten nyt tarkasteltavassa asiassa [TDVG:n] 2 §:n 1 momentin) soveltamiselle, jossa tosin nimitetään tietty rekisterinpitäjä yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosassa tarkoitetulla tavalla, mutta

–

rekisterinpitäjä on vain yksikkö (kuten tässä tapauksessa [hallintoelin]), joka on tosin perustettu lailla mutta joka ei ole luonnollinen henkilö eikä oikeushenkilö eikä käsiteltävässä asiassa myöskään viranomainen vaan toimii vain viranomaisen tukena, eikä sillä ole omaa (osittaista) oikeuskelpoisuutta

–

rekisterinpitäjän nimittämisen yhteydessä ei viitattu henkilötietojen tiettyyn käsittelyyn, eikä jäsenvaltion lainsäädännössä näin ollen ole määritelty henkilötietojen käsittelyn täsmällisiä tarkoituksia ja keinoja

–

rekisterinpitäjä ei ole käsiteltävässä asiassa yksin tai yhdessä muiden kanssa päättänyt henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

23

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohtaa tukittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa rekisterinpitäjäksi nimitetään avustava hallinnollinen yksikkö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä eikä omaa oikeuskelpoisuutta, täsmentämättä konkreettisesti erityisiä henkilötietojen käsittelytoimia, joista kyseinen yksikkö on vastuussa, ja käsittelytoimien tarkoitusta. Kyseinen tuomioistuin haluaa myös selvittää, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohtaa tulkittava siten, että yksikön, joka on kansallisessa lainsäädännössä nimitetty rekisterinpitäjäksi edellä mainitun säännöksen mukaisesti, on tosiasiallisesti päätettävä henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista, jotta sen velvollisuutena rekisterinpitäjänä on vastata pyyntöihin, joita rekisteröidyt sille esittävät heille yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvien oikeuksien nojalla.

24

Aluksi on muistutettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan nojalla rekisterinpitäjän käsite kattaa luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, viranomaiset, virastot tai muut elimet, jotka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Kyseisessä säännöksessä todetaan myös, että jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritetään muun muassa jäsenvaltion lainsäädännössä, rekisterinpitäjä voidaan nimittää tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa kyseisessä lainsäädännössä.

25

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisen säännöksen tavoitteena on varmistaa rekisteröityjen tehokas ja kattava suoja määrittelemällä rekisterinpitäjän käsite laajasti (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2023, Nacionalinis visuomenės sveikatos centras, C‑683/21, EU:C:2023:949, 29 kohta ja tuomio 5.12.2023, Deutsche Wohnen, C‑807/21, EU:C:2023:950, 40 kohta).

26

Yleisen tietosuoja-asetuksen tavoite, sellaisena kuin se ilmenee sen 1 artiklasta ja sen johdanto-osan ensimmäisestä ja kymmenennestä perustelukappaleesta, on erityisesti se, että turvataan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien ja erityisesti heidän yksityisyyttä koskevan oikeutensa korkeatasoinen suoja henkilötietojen käsittelyssä; tämä oikeus on vahvistettu perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 16 artiklan 1 kohdassa (tuomio 7.3.2024, IAB Europe, C‑604/22, EU:C:2024:214, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Kun otetaan huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan sanamuoto tämän tavoitteen valossa luettuna, on todettava, että sen määrittämiseksi, onko henkilöä tai yksikköä pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä”, on selvitettävä, määrittääkö tämä henkilö tai yksikkö yksin tai yhdessä toisten kanssa käsittelyn tarkoitukset ja keinot vai määritetäänkö ne kansallisessa lainsäädännössä. Kun tällainen määrittäminen tehdään kansallisessa lainsäädännössä, on tarkistettava, nimitetäänkö kyseisessä lainsäädännössä rekisterinpitäjä tai vahvistetaanko siinä tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit (tuomio 11.1.2024, Belgian valtio (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot), C‑231/22, EU:C:2024:7, 29 kohta).

28

Kun otetaan huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun rekisterinpitäjän käsitteen laaja määritelmä, käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittäminen ja tarvittaessa rekisterinpitäjän nimittäminen kansallisessa lainsäädännössä voidaan tehdä paitsi nimenomaisesti myös implisiittisesti. Viimeksi mainitussa tapauksessa edellytetään kuitenkin, että määrittäminen ilmenee riittävän varmasti asianomaiselle henkilölle tai yksikölle annetusta asemasta, tehtävästä ja toimivaltuuksista (tuomio 11.1.2024, Belgian valtio (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot), C‑231/22, EU:C:2024:7, 30 kohta).

29

Esitettyä kysymystä on tarkasteltava nämä alustavat näkemykset huomioiden. Tämän osalta on määritettävä ensiksi, missä määrin kansallinen lainsäätäjä voi pätevästi nimittää viranomaista avustavan hallinnollisen yksikön yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi, kun kyseisellä yksiköllä ei ole oikeushenkilöllisyyttä eikä omaa oikeuskelpoisuutta.

30

Tämän osalta on todettava yhtäältä, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan selvästä sanamuodosta käy ilmi, että rekisterinpitäjä voi olla luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön lisäksi myös viranomainen, virasto tai elin, ja tällaisilla yksiköillä ei välttämättä ole kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllisyyttä (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2024, Belgian valtio (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot), C‑231/22, EU:C:2024:7, 36 kohta).

31

Ei siis voida sulkea pois sitä, että yksikkö voidaan luokitella kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi, vaikka sillä ei olisi oikeushenkilöllisyyttä.

32

Toisaalta siitä, edellyttääkö yksikön rekisterinpitäjäksi luokitteleminen kyseisen yksikön omaa oikeuskelpoisuutta vai riittääkö tässä tarkoituksessa, että asianomaisella yksiköllä on tiettyä päätöksenteko- ja toimintakykyä henkilötietojen suojelussa, on muistutettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 74 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tahtona on ollut, että rekisterinpitäjän vastuu on samanlainen siitä riippumatta, millaista henkilötietojen käsittelyä se suorittaa ja suorittaako se käsittelyn itse vai suorittaako sen kolmas rekisterinpitäjän puolesta. Lainsäätäjä on myös pyrkinyt huolehtimaan siitä, että rekisterinpitäjällä on velvollisuus toteuttaa asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä ja että se kykenee osoittamaan, että käsittelytoimet ovat asetuksen mukaisia asianomaisten toimenpiteiden tehokkuus mukaan luettuna. Toimenpiteitä toteutettaessa on otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuva riski.

33

Tässä tarkoituksessa yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan osoitusvelvollisuuden periaate, jonka nojalla rekisterinpitäjä vastaa siitä, että 5 artiklan 1 kohdassa mainittuja henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita noudatetaan, ja säädetään, että rekisterinpitäjän on kyettävä osoittamaan, että näitä periaatteita noudatetaan.

34

Kun otetaan huomioon lakisääteiset velvoitteet, joita yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetulla rekisterinpitäjällä näin ollen on, tämän on sen oman jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen tapojen mukaan kyettävä tosiasiallisesti ja oikeudellisesti täyttämään kyseiset velvoitteet, eikä tämän osalta ole merkitystä sillä, onko kyseisellä yksiköllä oikeushenkilöllisyyttä ja omaa oikeuskelpoisuutta vai ei.

35

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, onko hallintoelimellä Itävallan oikeuden mukaan toimivalta vastata niistä vastuista ja velvoitteista, jotka yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetaan rekisterinpitäjälle, ja huomioon on otettava muun muassa se seikka, jota ei ole kiistetty kansallisissa tuomioistuimissa, joiden käsiteltäväksi pääasia on saatettu, että hallintoelin voi valittaa tietosuojavaltuutetun päätöksestä, ja hallintoelimestä voidaan tehdä kantelu kyseiselle viranomaiselle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi myös ottaa huomioon sen, että hallintoelin valtuutti kaksi yksityistä yritystä suorittamaan niiden henkilötietojen käsittelyä, jotka ilmenivät Tirolin osavaltiossa asuvien henkilöiden rokotuksia koskevasta keskusrekisteristä ja potilasrekisteristä.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toiseksi, voiko kansallinen lainsäätäjä nimittää yksikön rekisterinpitäjäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosan nojalla täsmentämättä konkreettisesti henkilötietojen käsittelyä, jonka kyseinen yksikkö voi joutua suorittamaan, tai käsittelyn tarkoituksia taikka keinoja, joita tämä voi käyttää kyseisen käsittelyn suorittamiseksi.

37

Kuten tämän tuomion 28 kohdassa muistutettiin, kun kansallisessa lainsäädännössä nimitetään yksikkö rekisterinpitäjäksi, käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittäminen kyseisessä lainsäädännössä voi olla implisiittistä, jos määrittäminen ilmenee riittävän varmasti kyseiselle yksikölle annetusta asemasta, tehtävästä ja toimivaltuuksista. Tämä edellytys täyttyy, jos kyseiset tarkoitukset ja keinot ilmenevät olennaisilta osin kyseisen yksikön toimintaa koskevista kansallisen lainsäädännön säännöksistä.

38

Se, että kansallinen lainsäätäjä nimittää suoraan yksikön rekisterinpitäjäksi, edistää yleisellä tietosuoja-asetuksella tavoitellun oikeusvarmuuden päämäärää, kuten sen johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, koska nimittämisen avulla luonnolliset henkilöt, joiden henkilötietoja käsitellään, voivat helposti yksilöidä yksikön, jonka tehtävänä on huolehtia niiden oikeuksien kunnioittamisesta, joita heille kyseisessä asetuksessa annetaan.

39

Tällaisen nimittämisen pätevyys edellyttää kuitenkin sitä, että kansallisessa lainsäädännössä määritetään sen henkilötietojen käsittelyn laajuus, jonka osalta kyseinen yksikkö on nimitetty rekisterinpitäjäksi, mutta lainsäätäjän ei kuitenkaan tarvitse luetella tyhjentävästi kaikkia käsittelytoimia, joita varten mainittu yksikkö on tällä tavoin nimitetty. Kuten asetuksen johdanto-osan 45 perustelukappaleessa todetaan: ”useiden käsittelytoimien perustana oleva yksi laki voi olla riittävä käsittelyn perustuessa rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteeseen tai jos käsittely on tarpeen yleisen edun vuoksi toteutettavan [tehtävän] suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi”.

40

Tästä seuraa, että kansallinen lainsäädäntö, jossa yksikkö nimitetään rekisterinpitäjäksi luettelematta nimenomaisesti kaikkia henkilötietojen nimenomaisia käsittelytoimia, joista se on vastuussa, tai kyseisten käsittelytoimien tarkoituksia, on yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan mukainen, jos kyseisessä lainsäädännössä määritetään nimenomaisesti tai ainakin implisiittisesti sen henkilötietojen käsittelyn laajuus, jonka osalta kyseinen yksikkö on nimitetty rekisterinpitäjäksi.

41

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava yhtäältä, onko henkilötietojen käsittely, jota hallintoelin suoritti pääasiassa kyseessä olevien rokotusta koskevien muistutuskirjeiden valmistelemiseksi ja lähettämiseksi, niiden tarkoitusten mukaista, jotka henkilötietojen käsittelytoimien, joiden osalta hallintoelin on nimitetty rekisterinpitäjäksi, on täytettävä, sellaisina kuin kyseiset tarkoitukset ilmenevät ainakin implisiittisesti kaikista sen toimintaa koskevista kansallisen lainsäädännön säännöksistä, ja toisaalta keinot, jotka se voi tätä varten ottaa käyttöön. Pelkästään se, että kyseisissä kansallisissa säännöksissä ei mahdollisesti täsmennetä konkreettisesti käsittelytoimia, jotka hallintoelimellä on lupa suorittaa, ei voi estää hallintoelimen kaltaisen yksikön luokittelua yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmanneksi, onko yksikön, joka on nimitetty kansallisessa lainsäädännössä rekisterinpitäjäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosan nojalla, myös itse tai yhdessä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa päätettävä henkilötietojen käsittelyn, jonka osalta se on nimitetty rekisterinpitäjäksi, tarkoituksista ja keinoista, jotta sen velvollisuutena on tässä ominaisuudessa vastata pyyntöihin, jotka rekisteröidyt sille esittävät heillä yleinen tietosuoja-asetuksen perusteella olevien oikeuksien nojalla.

43

Tämän osalta on riittävää huomauttaa, että juuri sen toteamiseksi, onko yksikkö yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan alkuosassa tarkoitettu rekisterinpitäjä, on tutkittava, onko kyseinen yksikkö tosiasiallisesti vaikuttanut omia tarkoituksiaan varten kyseisen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittämiseen (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2023, Nacionalinis visuomenės sveikatos centras, C‑683/21, EU:C:2023:949, 30 ja 31 kohta).

44

Sen sijaan sen toteamiseksi, onko yksikkö yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohdan loppuosassa tarkoitettu rekisterinpitäjä, ei ole tarpeen – kuten kyseisen säännöksen selkeästä sanamuodosta ilmenee –, että kyseinen yksikkö vaikuttaa kyseisen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittämiseen.

45

Tällaisen kansallisessa lainsäädännössä rekisterinpitäjäksi nimitetyn yksikön ei siis tarvitse itse päättää henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista, jotta sen olisi vastattava rekisterinpitäjänä rekisteröityjen pyyntöihin, jotka he sille esittävät heillä yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella olevien oikeuksien nojalla.

46

Unionin tuomioistuin on jo katsonut tästä, että suoran nimittämisen pätevyyteen ei vaikuta se, että kansallisen lainsäädännön nojalla rekisterinpitäjäksi nimitetty yksikkö ei tarkasta millään tavalla henkilötietoja, jotka sen on käsiteltävä (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2024, Belgian valtio (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot), C‑231/22, EU:C:2024:7, 37 ja 38 kohta).

47

Tällainen tulkinta on yleisellä tietosuoja-asetuksella tavoitellun oikeusvarmuuden tavoitteen mukainen. Kuten Euroopan komissio korosti kirjallisissa huomautuksissaan, kyseinen tavoite vaarantuisi, jos rekisteröityjen olisi varmistettava, että heidän henkilötietojensa rekisterinpitäjäksi nimitetyllä yksiköllä on toimivalta määrittää itse tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, jotta voitaisiin katsoa, että kansallinen lainsäätäjä on tehnyt kyseisen nimityksen pätevästi.

48

On vielä lisättävä, että se, ettei ole tarpeen, että kansallisessa lainsäädännössä rekisterinpitäjäksi nimitetyllä yksiköllä on myös toimivalta päättää itse henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, jotta sen on vastattava rekisterinpitäjänä pyyntöihin, joita rekisteröidyt sille esittävät heillä yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella olevien oikeuksien nojalla, ei kuitenkaan poista rekisteröidyiltä mahdollisuutta esittää kyseisiä pyyntöjä toiselle yksikölle, jonka he katsovat olevan vastuussa tai yhteisvastuussa heidän henkilötietojensa käsittelystä sen vaikutuksen vuoksi, joka kyseisellä toisella yksiköllä on ollut asianomaisen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittämisessä.

49

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa rekisterinpitäjäksi nimitetään avustava hallinnollinen yksikkö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä eikä omaa oikeuskelpoisuutta, täsmentämättä konkreettisesti erityisiä henkilötietojen käsittelytoimia, joista kyseinen elin on vastuussa, ja käsittelytoimien tarkoitusta, edellyttäen yhtäältä, että tällainen yksikkö kykenee täyttämään kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvoitteet, joita rekisterinpitäjällä on rekisteröityjä kohtaan henkilötietojen suojan alalla, ja toisaalta, että kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä määritetään nimenomaisesti tai ainakin implisiittisesti sen henkilötietojen käsittelyn laajuus, josta kyseinen yksikkö on vastuussa.

Oikeudenkäyntikulut

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 4 artiklan 7 alakohtaa

 

on tulkittava siten, että

 

se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa rekisterinpitäjäksi nimitetään avustava hallinnollinen yksikkö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä eikä omaa oikeuskelpoisuutta, täsmentämättä konkreettisesti erityisiä henkilötietojen käsittelytoimia, joista kyseinen elin on vastuussa, ja käsittelytoimien tarkoitusta, edellyttäen yhtäältä, että tällainen yksikkö kykenee täyttämään kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvoitteet, joita rekisterinpitäjällä on rekisteröityjä kohtaan henkilötietojen suojan alalla, ja toisaalta, että kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä määritetään nimenomaisesti tai ainakin implisiittisesti sen henkilötietojen käsittelyn laajuus, josta kyseinen yksikkö on vastuussa.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.