T-64/9661996B00640005.0001129113911TMÄÄRÄYS 6.2.1997 — ASIA T-64/96DE JORIO v. NEUVOSTO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen</HT></P><P><HT TYPE="UC">tuomioistuimen määräys</HT>(kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="19970206">6 päivänä helmikuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa T-64/96,

Filippo de Jorio, Euroopan yhteisöjen talous- ja sosiaalikomitean jäsen, edustajanaan asianajaja Lucio Filippo Longo, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8—10 rue Mathias Hardt,

kantajana,vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Maria Cristina Giorgi ja oikeudellisen yksikön virkamies Thérèse Blanchet, prosessi-osoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston pääjohtaja Bruno Eynard, 100 boulevard Kondrad Adenauer,

vastaajana,

jossa kantaja on esittänyt EY:n perustamissopimuksen 173 ja 175 artiklaan perustuvia vaatimuksia talous- ja sosiaalikomitean jäsenten palkkioista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briet ja A. Potocki,

kirjaaja: H.Jung,

on antanut seuraavan

<TI><P>määräyksen</P></TI><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI>1EY:n perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 193 artiklalla perustettiin neuvoa-antava Euroopan yhteisöjen talous- ja sosiaalikomitea (jäljempänä TSK), joka muodostuu tämän artiklan mukaan talous- ja yhteiskuntaelämän eri alojen edustajista.2Perustamissopimuksen 194 artiklan neljännen kohdan mukaan neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä TSK:n jäsenten palkkiot.3Alueiden komitea (jäljempänä AK), joka perustettiin Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella perustamissopimukseen lisätyllä 198 a artiklalla, on myös neuvoa-antava komitea, joka muodostuu alueellisten ja paikallisten yhteisöjen edustajista.4Toisin kuin TSK, AK voi itse vahvistaa jäsentensä palkkiot sillä edellytyksellä, että se noudattaa tällöin talousarviomenettelyssä annettuja säännöksiä.<TI><P>Riidan perustana olevat tosiseikat</P></TI>5Kantaja nimitettiin TSK:n jäseneksi jäsenten nimeämisestä talous- ja sosiaalikomiteaan 21 päivänä syyskuuta 1994 alkavaksi ja 20 päivänä syyskuuta 1988 päättyväksi kaudeksi 26 päivänä syyskuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/660/ETY (EYVL L 257, s. 20).6TSK:n puheenjohtaja esitti 21.12.1994 ja 26.1.1995 päivätyissä kirjeissään neuvoston puheenjohtajalle valittelunsa siitä, että AK voi itse vahvistaa jäsentensä palkkiot, mutta TSK:lla, jonka jäsenten tehtävät ovat edellisiin rinnastettavia ja vastaavanlaisia, ei ole tällaista mahdollisuutta. TSK:n puhteenjohtaja totesi, että TSK:n jäsenet katsovat tulevansa syrjityiksi AK:n jäseniin verrattuna. Hän pyysi, että TSK:lle annettaisiin jäsentensä palkkioiden osalta samanlainen oikeus kuin AK:lle, ja totesi, että tätä on pidettävä arvovaltakysymyksenä.7Neuvoston puheenjohtaja vastasi 1.3.1995 päivätyllä kirjeellään TSK:n puheenjohtajalle, että perustamissopimuksen 194 artiklan neljännen kohdan vuoksi TSK:n vaatimukseen, jonka mukaan sen on saatava itse määrätä jäsentensä taloudellisista eduista, ei voida suostua. Puheenjohtaja totesi kuitenkin olevansa valmis harkitsemaan TSK:n jäsenten palkkioiden korottamista, jos TSK pystyy perustelemaan tämän korotuksen objektiivisilla, teknisluonteisilla perusteluilla.8Tämän jälkeen neuvoston budjettikomitea laati ehdotuksen perustamissopimuksen 194 artiklan neljännen kohdan nojalla tehtäväksi uudeksi päätökseksi TSK:n jäsenten palkkioista.9TSK:n puheenjohtaja ilmoitti 1.6.1995 päivätyssä kirjeessään neuvoston puheenjohtajalle, että TSK:n työvaliokunta oli päättänyt yksimielisesti hylätä tämän päätösehdotuksen. TSK:n puheenjohtaja totesi kuitenkin, että jos ehdotettua palkkioiden korottamista pidettäisiin ainoastaan elinkustannusten nousun perusteella tehtävänä tarkistuksena, TSK:n työvaliokunta olisi valmis hyväksymään ehdotuksen, jos tähän korotukseen ei liitettäisi mitään lisäehtoja.10Tämän jälkeen neuvosto korotti TSK:n jäsenten päivärahoja talous- ja sosiaalikomitean jäsenten, varajäsenten ja asiantuntijoiden päivärahojen myöntämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyllä päätöksellä 95/358/EY, Euratom (EYVL L 205, s. 38, jäljempänä päätös 95/358).<TI><P>Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset</P></TI>11Kantaja on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.5.1996 jättämällään kannekirjelmällä, jossa kantaja esittää perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla kumoamisvaatimuksen ja perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla vaatimuksen laiminlyönnin toteamisesta.12Kirjallinen käsittely ei poikennut tavanomaisesta. Neuvosto jätti 9.12.1996 vastaus-kirjelmänsä.13Kantaja ei ole esittänyt erillisesti varsinaisia vaatimuksia.14Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

jättää kanteen tutkimatta;

toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana; ja

velvoittaa kantajan korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

15Alankomaiden kuningaskunta on 24.10.1996 jättämässään hakemuksessa pyytänyt saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen vastaajan vaatimuksia.<TI><P>Kanteen tutkittavaksi ottaminen</P></TI><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI><TI><P>Kumoamisvaatimus</P></TI>16Vastineessaan neuvosto väittää, että kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta, koska kanne ei täytä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia.17Neuvosto muistuttaa, että 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu, sekä kantajan vaatimukset. Näitä seikkoja ei kuitenkaan mainita kannekirjelmässä. Siinä ei mainita mitään toimenpidettä, jonka kumoamista kantaja vaatisi, eikä siitä ilmene mitään tässä suhteessa tunnistettavissa olevaa vaatimusta. Kun otetaan huomioon asiassa T-56/92, Koelman v. komissio, 29.11.1993 annettu tuomio (Kok. 1993, s. II-1267, 19 kohta), tällainen kannekirjelmä ei ole riittävän täsmällinen, jotta kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi.18Neuvoston mukaan ainoa toimenpide, joka olisi mahdollisesti voinut olla kumoamiskanteen kohteena, on päätös 93/358, joka julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 31.8.1995. Jos kantaja olisi tarkoittanut tätä päätöstä, kumoamisvaatimus olisi kuitenkin esitetty selvästi myöhässä, minkä vuoksi se olisi jätettävä tutkimatta. Kanteen nostamiselle asetettu kahden kuukauden määräaika lisättynä niillä kymmenellä päivällä, jotka myönnetään Italian osalta pitkän etäisyyden vuoksi, päättyi nimittäin paljon ennen sitä, kun kannekirjelmä jätettiin tuomioistuimeen 10.5.1996.19Kantaja toteaa vastauskirjelmässään, että se toimenpide, jonka kumoamista hän vaatii, on neuvoston kieltäytyminen hyväksymästä TSK:n puheenjohtajan pyyntöä harkita uudelleen talous- ja sosiaalikomitean jäsenille maksettavia palkkioita.20Kantaja väittää saaneensa tiedon tästä toimenpiteestä 13.2.1996 lähetetystä telekopiosta. Koska hän oli jättänyt kannekirjelmän 10.5.1996 eli 60 päivän kuluessa tiedoksisaamisesta, hän oli nostanut kanteen asetetun määräajan kuluessa.21Neuvosto toteaa vastauskirjelmässään, että sille ei ole vielä selvinnyt, minkä toimenpiteen kumoamista kantaja vaatii ja mihin neuvoston kieltäytymiseen kantaja viittaa. Tämä epäselvyys vahvistaa edelleen sitä neuvoston näkemystä, jonka mukaan kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta, koska työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty sen osalta (ks. edellä 17 kohta).22Neuvosto toteaa lisäksi, että vaikka vastoin kaikkea todennäköisyyttä määräaika laskettaisiin alkaneeksi 13.2.1996, kuten kantaja väittää, kanteen nostamiselle asetettu kahden kuukauden määräaika, pidennettynä pitkän etäisyyden vuoksi kymmenellä päivällä, olisi päättynyt 23.4.1996 eli paljon ennen kannekirjelmän jättämistä 10.5.1996. Kumoamisvaatimus on siten esitetty liian myöhään, minkä vuoksi se on jätettävä tutkimatta.<TI><P>Vaatimus laiminlyönnin toteamisesta</P></TI>23Neuvosto toteaa vastineessaan, että vaatimus laiminlyönnin toteamisesta on jätettävä tutkimatta, koska työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty tämän vaatimuksen osalta.24Vaikka tämä vaatimus onkin jonkin verran selvempi kuin kumoamiskanne, koska neuvostoa moititaan siitä, että se ei ole tehnyt mitään, ja siitä, että TSK:n jäsenet eivät väitetysti saa edelleenkään minkäänlaisia taloudellisia etuja, laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus on silti epäselvä ja epäjohdonmukainen, eikä sekään ole työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa vaaditulla tavalla niin täsmällinen, että se voitaisiin ottaa tutkittavaksi (ks. edellä 17 kohta).25Lisäksi neuvosto muistuttaa, että laiminlyöntikanne voidaan tutkia ainoastaan, jos kantaja on ensin kehottanut vastaajana olevaa toimielintä toimimaan. Tällainen toimintakehotus on olennainen edeltävä muotovaatimus, ja jos sitä ei ole esitetty, laiminlyöntikannetta ei voida tutkia.26Neuvoston mukaan tässä asiassa kantaja ei ole kehottanut perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla neuvostoa toimimaan, minkä vuoksi vaatimus laiminlyönnin toteamisesta on jätettävä tutkimatta.27Lopuksi neuvosto korostaa, että se ei ole nyt eikä koskaan aikaisemminkaan syyllistynyt laiminlyöntiin TSK:n jäsenten palkkioiden vahvistamisessa, koska se on vuonna 1958 ja sen jälkeen säännöllisesti vahvistanut nämä palkkiot ja tehnyt viimeksi näin päätöksellä 95/358.28Kantaja ei ota vastauskirjelmässään kantaa neuvoston väitteisiin, jotka koskevat laiminlyöntivaatimuksen tutkimatta jättämistä. Todeten, että hän ei halua takertua yksityiskohtiin, hän vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee tämän vakavan aineellisen puolen ongelman ja jättää lausumatta oikeudenkäyntiväitteistä.<TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>29Työjärjestyksen 111 artiklan mukaan silloin, kun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.30Käsiteltävänä olevassa asiassa on sovellettava tätä artiklaa.31Aluksi on todettava, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kannekirjelmässä on esitettävä kanteen kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Näiden mainintojen on oltava riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voisi järjestää puolustuksensa ja jotta yhteisöjen tuomioistuimet voisivat tutkia kanteen tarvittaessa ilman muita tukenaan olevia tietoja. Jotta oikeusvarmuus ja hyvä oikeudenhoito taattaisiin, kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on se, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, on esitetty kannekirjelmän tekstissä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi, vaikka edes lyhyestikin (asia C-52/90, komissio v. Tanska, tuomio 31.3.1992, Kok. 1992, s. I - 2187, 17 kohta ja em. asia Koelman v. komissio, määräyksen 21 kohta).32Käsiteltävänä olevassa asiassa kannekirjelmästä ei kuitenkaan ilmene selkeästi sitä toimenpidettä, jonka kumoamista vaaditaan, eikä sitä neuvoston laiminlyöntiä, joka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi todettava. Kannekirjelmään ei myöskään sisälly selkeää ja täsmällistä yhteenvetoa niistä seikoista, joihin kanne perustuu.33Tämän vuoksi kannekirjelmä ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia, joiden täyttäminen on edellytyksenä tutkittavaksi ottamiselle.34Lisäksi on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava kantajan vaatimukset.35Tässä asiassa esitetyssä kannekirjelmässä ei kuitenkaan ole mainittu varsinaisia vaatimuksia. Niitä ei ole esitetty myöskään kantajan vastauskirjelmässä. Vaikka tietyissä olosuhteissa yhteisöjen tuomioistuimet voivat sivuuttaa varsinaisten vaatimusten mainitsematta jättämisen, jos ne voidaan johtaa kannekirjelmän perusteluista kokonaisuutena tarkasteltuna (asia C-388/93, Pia Hifi v. komissio, määräys 7.2.1994, Kok. 1994, s. I-387, 8—10 kohta), tässä asiassa tällainen vaatimusten johtaminen perusteluista on mahdotonta, koska kannekirjelmän perustelut ovat ilmeisen epäselviä ja epätäsmällisiä (ks. edellä 32 kohta).36Tämän vuoksi kannekirjelmä ei täytä myöskään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan d alakohdassa asetettuja vaatimuksia, joiden täyttäminen on edellytyksenä tutkittavaksi ottamiselle.37Lisäksi erityisesti kumoamisvaatimuksessa on todettava, että vaikka neuvoston kieltäytyminen hyväksymästä TSK:n puheenjohtajan pyyntöä, jonka mukaan neuvoston olisi harkittava uudelleen talous- ja sosiaalikomitean jäsenille maksettavia palkkioita olisi perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimenpide, kantaja on joka tapauksessa nostanut kanteensa liian myöhään.38Kuten kantaja on itsekin todennut, hän sai tiedon tästä toimenpiteestä 13.2.1996. Jättäessään kannekirjelmän tuomioistuimeen 10.5.1996, hän ei siten ole noudattanut perustamissopimuksen 173 artiklan viidennessä kohdassa ja työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdassa määrättyä kahden kuukauden ja kymmenen päivän (etäisyyden vuoksi myönnettävä pitennys) pakottavaa määräaikaa, joka koskee sellaisia kantajia, joiden asuinpaikka on Italiassa.39Lopuksi laiminlyöntivaatimuksesta on todettava, että esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että kantaja ei ole ennen kanteensa nostamista noudattanut oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä kehottamalla neuvostoa toimimaan perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla. Hän ei siten ole täyttänyt olennaista muotovaatimusta, minkä vuoksi vaatimus laiminlyönnin toteamisesta on jätettävä tutkimatta (ks. tältä osin asia 17/57, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen, tuomio 4.2.1959, Kok. 1959, s. 9, 26).40Vaikka kantaja näyttää viittaavan kannekirjelmässään siihen, että oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä on noudatettu, koska TSK:n puheenjohtaja on toistuvasti muistuttanut neuvostoa siitä, että päätöksen tekeminen on välttämätöntä, on kuitenkin todettava, että vaikka kysymys olisi perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta kehotuksesta, tällä kehotuksella ei korjattaisi edellä mainittua puutetta, koska laiminlyöntikanteen voi nostaa vain se henkilö, joka on aikaisemmin kehottanut vastaajana olevaa toimielintä toimimaan.41Edellä esitetyn perusteella tämä kanne on jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.<TI><P>Väliintulohakemus</P></TI>42Edellä esitetyn perusteella Alankomaiden kuningaskunnan välitoimihakemusta ei ole tarpeen ratkaista.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>43Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan omat oikeudenkäyntikulut ja myös neuvoston oikeudenkäyntikulut, koska neuvosto on tätä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.2)Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 6 päivänä helmikuuta 1997.

H. Jung

kirjaaja

B. Vesterdorf

kolmannen jaoston puheenjohtaja