<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T-138/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018TJ0138</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2019:398">EU:T:2019:398</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>22</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>22</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20190611">11.6.2019</DATE> – Asia T-138/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">De Esteban Alonso v. komissio</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="20190611">11 päivänä kesäkuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Entiset virkamiehet</KEYWORD><KEYWORD>OLAFin tutkimus</KEYWORD><KEYWORD>Asia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Eurostat<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Tosiseikkoihin, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, liittyvien tietojen toimittaminen kansallisille viranomaisille</KEYWORD><KEYWORD>Virkamiehille, joita asia mahdollisesti koskee, ei ole annettu tietoa etukäteen</KEYWORD><KEYWORD>Vahingot, joiden väitetään aiheutuneen OLAFin ja komission toiminnasta käsittelyn aikana</KEYWORD><KEYWORD>Aineeton, fyysinen ja aineellinen vahinko</KEYWORD><KEYWORD>Syy-yhteys</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T-138/18,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Fernando De Esteban Alonso</HT>, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Saint-Martin-de-Seignanx (Ranska), edustajanaan asianajaja C. Huglo,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään R. Striani ja J. Baquero Cruz,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kantajalle väitetysti aiheutuneen aineettoman, fyysisen ja aineellisen vahingon korvaamiseksi,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit I. Labucka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),</P><P>kirjaaja: E. Coulon,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF), joka perustettiin <DATE ISO="19990428">28.4.1999</DATE> tehdyllä komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="136" PAGE.FIRST="20" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 136, s. 20</REF.DOC.OJ>), tehtäviin kuuluu muun muassa toteuttaa toimielimissä sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on selvittää virkatoimintaan<?PAGE NO="2"?> liittyviä vakavia tekoja, jotka voivat merkitä, että unionin virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja tarvittaessa rikossyytteisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>OLAFin tutkimuksista <DATE ISO="19990525">25.5.1999</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa N:o 1073/1999 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="136" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 136, s. 1</REF.DOC.OJ>) säädetään OLAFin henkilökuntaan kuuluvien toteuttamista tarkastuksista, todentamisista ja toimista. OLAF suorittaa ulkoisia tutkimuksia, jotka tapahtuvat unionin toimielinten ulkopuolella, ja sisäisiä tutkimuksia, jotka tapahtuvat näissä toimielimissä. Kyseinen asetus kumottiin OLAFin tutkimuksista <DATE ISO="20130911">11.9.2013</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 883/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="248" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 248, s. 1</REF.DOC.OJ>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>näissä tutkimuksissa on noudatettava perustamissopimusta ja erityisesti yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavia henkilöstösääntöjä – – sekä ottaen täysimääräisesti huomioon ihmisoikeudet ja perusvapaudet, erityisesti oikeudenmukaisuuden periaatteen ja noudattaen asianomaisen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevista seikoista ja periaatetta, jonka mukaan ainoastaan tutkinnan päätelmät voidaan perustaa todistettaviin seikkoihin; tätä varten toimielinten ja elinten on säädettävä sisäisiä tutkimuksia koskevista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä; tämän vuoksi on tarpeen muuttaa henkilöstösääntöjä virkamiesten ja muun henkilöstön oikeuksia ja velvoitteita sisäisissä tutkimuksissa koskevien säännösten sisällyttämiseksi niihin<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>toimivaltaisten kansallisten viranomaisten taikka tarvittaessa toimielinten tai elinten tehtävänä on päättää valmistuneen tutkinnan johdosta toteutettavista jatkotoimista [OLAFin] laatiman kertomuksen perusteella; tästä huolimatta [OLAFin] johtajalle olisi säädettävä velvollisuus toimittaa suoraan asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille ne [OLAFin] sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka saattavat johtaa rikossyytteisiin<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>sen varmistamiseksi, että viraston henkilökuntaan kuuluvien suorittamien tutkimusten tulokset otetaan huomioon, ja tarpeellisen seurannan varmistamiseksi olisi säädettävä, että tutkintakertomuksia voidaan käyttää todisteena hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä; tätä varten ne on laadittava ottaen huomioon kansallisia hallinnollisia selvityksiä koskevat edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>.</P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Sisäiset tutkimukset</P><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>[OLAF] toteuttaa toimielimissä ja elimissä 1 artiklassa tarkoitetuilla aloilla sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia – –.</ALINEA><ALINEA>Nämä sisäiset tutkimukset toteutetaan ottaen huomioon perustamissopimusten, erityisesti erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräykset sekä henkilöstösäännöt tässä asetuksessa ja kunkin toimielimen ja elimen päätöksissä säädettyjä edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Toimielimet sopivat yhteisesti tällaisella päätöksellä luotavasta järjestelmästä.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="004.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Jos tutkimuksessa ilmenee, että jäseneen, johtohenkilöön, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilökohtaisia epäilyjä, tästä ilmoitetaan toimielimelle tai elimelle, jonka palveluksessa hän on.</ALINEA><ALINEA>Tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa tai joissa on turvauduttava kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, tätä ilmoittamista voidaan lykätä.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Tutkintakertomus ja tutkinnan jatkotoimet<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="009.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>[OLAF] laatii tutkimuksensa valmistuttua johtajan vastuulla loppukertomuksen, jossa ilmoitetaan erityisesti todetut seikat, mahdollinen taloudellinen vahinko ja tutkinnan päätelmät sekä johtajan suositukset jatkotoimiksi.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Näitä kertomuksia laadittaessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät menettelyä koskevat vaatimukset. Tapauksissa, joissa on tarpeen turvautua jäsenvaltion hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin, näin laaditut kertomukset on hyväksyttävä todisteeksi samalla tavoin ja samoin edellytyksin kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimat hallinnolliset kertomukset. Viraston kertomuksia arvioidaan samojen sääntöjen perusteella kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimia hallinnollisia kertomuksia, ja ne ovat kansallisten viranomaisten kertomusten kanssa samanarvoiset.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Ulkoisesta tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ulkoisia tutkimuksia koskevan säännöstön mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittavat [OLAFin] johtajalle toteutetuista tutkimuksen jatkotoimista johtajan kertomuksensa päätelmissä vahvistamassa määräajassa.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>[OLAFin] lähettämät tiedot<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="010.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän asetuksen 8, 9 ja 11 artiklan sekä asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 säännösten soveltamista rajoittamatta [OLAF] voi milloin tahansa lähettää asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ulkoisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="010.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän asetuksen 8, 9 ja 11 artiklan soveltamista rajoittamatta [OLAFin] johtaja lähettää asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille [OLAFin] sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin. [OLAFin] johtaja ilmoittaa tästä samanaikaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle, jollei tutkimukseen liittyvistä syistä muuta johdu.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="010.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>[OLAF] voi milloin tahansa toimittaa asianomaiselle toimielimelle tai elimelle sisäisten tutkimusten yhteydessä saamiaan tietoja, tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 8 ja 9 artiklan soveltamista.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19990602">2.6.1999</DATE> tehdyn päätöksen 1999/396/EY, EHTY, Euratom (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="57" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 149, s. 57</REF.DOC.OJ>) 4 artiklassa säädetään asianomaisille ilmoittamista koskevista menettelytavoista seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Jos ilmenee, että komission jäseneen, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä, asianomaiselle on ilmoitettava tästä nopeasti, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä ei missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistuttua ilman, että asianomaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista.</ALINEA><ALINEA>Tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, velvollisuutta antaa komission jäsenelle, virkamiehelle tai muuhun henkilöstöön kuuluvalle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä puheenjohtajan tai pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE> allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) määrätään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="041"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>41 artikla</TI.ART><STI.ART>Oikeus hyvään hallintoon</STI.ART><PARAG IDENTIFIER="041.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="041.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:</P><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>a) jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti;</P></ITEM><ITEM><P>b) jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset;</P></ITEM><ITEM><P>c) hallintoelinten velvoite perustella päätöksensä.</P></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="041.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaisella on oikeus saada unionilta korvaus niistä vahingoista, joita unionin toimielimet tai sen henkilökuntaan kuuluvat ovat aiheuttaneet tehtäviään suorittaessaan, jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.</ALINEA></PARAG></ARTICLE><?PAGE NO="5"?><P>– –</P><ARTICLE IDENTIFIER="048"><TI.ART>48 artikla</TI.ART><STI.ART>Syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen</STI.ART><PARAG IDENTIFIER="048.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="048.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></PARAG></ARTICLE></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Kantajana oleva Fernando De Esteban Alonso on Euroopan komission entinen virkamies, joka on hoitanut muun muassa Euroopan unionin tilastotoimiston (jäljempänä Eurostat) tietotekniikan, julkaisutoiminnan ja ulkosuhteiden osaston johtajan tehtäviä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Eurostat on vuodesta 1996 lähtien huolehtinut keräämiensä tilastotietojen jakamisesta yleisölle Euroopan unionin julkaisutoimiston avulla, ja julkaisutoimisto on perustanut myyntipisteiden verkoston (jäljempänä myyntipisteet). Eurostatin, Euroopan unionin julkaisutoimiston ja kunkin myyntipisteen väliset suhteet järjestettiin kolmen osapuolen sopimusten perusteella. Myyntipisteet määräsivät monimutkaisesta laskutusketjusta, jossa Eurostat sai enintään 55 prosenttia kaupan pidettyjen tilastojen laskutushinnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Syyskuussa 1999 sisäisessä tarkastuksessa todettiin, että Eurostatin Eurocost-, Eurogramme-, Datashop-, Planistat- ja CESD Communautaire ‑nimisten yritysten kanssa tekemien sopimusten taloudelliseen hallinnointiin liittyi sääntöjenvastaisuuksia, joiden takia kaikkien varojen kohdalla ei noudatettu komission talousarviosäännöksiä. Tämän raportin perusteella komission varainhoidon valvonnan pääosasto saattoi asian OLAFin käsiteltäväksi <DATE ISO="20000317">17.3.2000</DATE>. OLAF käynnisti useita tutkimuksia, jotka koskivat muun muassa sopimuksia, jotka Eurostat oli tehnyt Eurocostin, Eurogrammen, Datashopin, Planistatin ja CESD Communautairen kanssa, sekä niille myönnettyjä tukia. Yhden tällaisen tutkimuksen aikana OLAF sai tietoja, joilla pyrittiin osoittamaan, että Luxemburgin (Luxemburg), Brysselin (Belgia) ja Madridin (Espanja) kanssa tehdyillä kolmen osapuolen sopimuksilla käyttöön otettu rahoitusjärjestelmä mahdollisti sellaisten määrien poistamisen unionin talousarvion tulopuolelta, jotka perustellusti kuuluivat sinne.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>OLAFin pääjohtaja lähetti <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> Ranskan oikeusviranomaisille kirjeen, joka koski <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>sellaisia seikkoja koskevien tietojen lähettämistä, joita voidaan pitää rikosoikeudellisesti rangaistavina CMS nro IO/2002/0510 Eurostat/Datashop/Planistat<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, sekä OLAFin kahden tutkijan muistion, joka oli osoitettu samana päivänä OLAFin pääjohtajalle ja joka koski <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>sellaisten seikkojen esiin tuomista, joita voidaan pitää rikosoikeudellisesti rangaistavina CMS nro IO/2002/0510 Eurostat/Datashop/Planistat<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> (jäljempänä <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätty muistio). Tämän jälkeen tribunal de grande instance de Paris’n (Pariisin alioikeus, Ranska) virallinen syyttäjä aloitti <DATE ISO="20030404">4.4.2003</DATE> tutkinnan kavalluksen salaamisen ja kavallukseen osallistumisen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>OLAFin pääjohtaja osoitti <DATE ISO="20030403">3.4.2003</DATE> komission pääsihteerille tiedoksi yhteenvetomuistion Eurostatia koskevista tutkimuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20030710">10.7.2003</DATE> tribunal de grande instance de Paris’n viralliselle syyttäjälle rikosilmoituksen X:stä. Komissio oli asiassa myös asianomistajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Asiaa Datashop – Planistat koskeva OLAFin sisäinen tutkimus päätettiin <DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE>. Tutkimuksen loppukertomus ja sen liitteet toimitettiin Ranskan oikeusviranomaiselle.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Komissio hyväksyi syyttäjän pyynnöstä <DATE ISO="20040129">29.1.2004</DATE> kantajan vapauden kumoamisen Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan N:o 7 17 artiklan toisen kohdan mukaisesti. Komissio aloitti myöhemmin kurinpitomenettelyn kantajaa vastaan (nro 04/001).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Ranskan rikospoliisi kutsui <DATE ISO="20080707">7.7.2008</DATE> kantajan tribunal de grande instance de Paris’n virallisen syyttäjän käskystä todistajaksi kuulemiseen komissioon liittyvien tekojen vuoksi oikeusapupyynnön nro 2268/03/19 täytäntöönpanon yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Kantaja pidätettiin kuulemisen aikana <DATE ISO="20080909">9.9.2008</DATE>, ja seuraavana päivänä <DATE ISO="20080910">10.9.2008</DATE> hänet asetettiin syyteharkintaan kavallukseen osallistumisen vuoksi, koska hänen epäiltiin kavaltaneen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>L[uxemburgi]ssa, B[elgia]ssa ja E[spanja]ssa vuosina 1995–1997 – – osan yhteisön talousarvioon kuuluneista varoista perustaakseen rinnakkaisen kassan L[uxembourgi]n, B[rysseli]n ja M[adridi]n [yhteyspisteiden] yhteyteen, antaneen käskyjä näiden varojen käytöstä ja saaneen aikaan sen, että yhtiöltä [C] laskutettiin liikaa tilastotöistä<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Hänen syyteharkintaan asettamisensa jälkeen kantaja esitti <DATE ISO="20080915">15.9.2008</DATE> komissiolle ensimmäisen avustamispyynnön Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin niitä sovelletaan käsiteltävän asian tosiseikkoihin (jäljempänä henkilöstösäännöt), 24 artiklan nojalla. Tämä pyyntö hylättiin <DATE ISO="20081217">17.12.2008</DATE> tehdyllä komission päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Kantaja valitti <DATE ISO="20090218">18.2.2009</DATE> avustamispyynnön hylkäämisestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Avustamispyynnön hylkäämistä koskeva valitus hylättiin <DATE ISO="20090401">1.4.2009</DATE> tehdyllä nimittävän viranomaisen päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Ranskan syyttäjäviranomainen teki <DATE ISO="20130121">21.1.2013</DATE> syyttämättäjättämispäätöksen kaikkien syyteharkintaan asetettujen henkilöiden, myös kantajan, osalta. Tämän jälkeen tribunal de grande instance de Paris’n tutkintatuomari teki <DATE ISO="20130909">9.9.2013</DATE> syyttämättäjättämispäätöksen (jäljempänä syyttämättäjättämispäätös).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Komissio valitti asianomistajana syyttämättäjättämispäätöksestä <DATE ISO="20130917">17.9.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Kantaja esitti <DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE> komissiolle toisen henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuvan avustamispyynnön. Se hylättiin <DATE ISO="20140506">6.5.2014</DATE> tehdyllä komission päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) totesi <DATE ISO="20140623">23.6.2014</DATE> antamassaan tuomiossa komission valituksen perusteettomaksi ja pysytti syyttämättäjättämispäätöksen voimassa lähinnä sillä perusteella, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>esiin tulleissa seikoissa – – [oli] kyse unionin talousarviosääntöjen rikkomisesta”, jossa laiminlyötiin tarkastuksia ja suhtauduttiin välinpitämättömästi varainhoidon valvontaan<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>ainoastaan varainhoidon valvontaa koskevien säännösten ja yhteisön talousarviosääntöjen noudattamatta jättämisen perusteella ei [voitu] katsoa, että kyseessä on [varojen väärinkäyttö]<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>ei [ollut] riittävää näyttöä jonkinlaisista kavalluksista [ja] että kyseessä olevia tekoja ei voitu luokitella muuksi rikosoikeudellisesti rangaistavaksi teoksi, kuten väärennysten tekemiseksi ja käytöksi, – – teon tahallisuuden puuttuessa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20140627">27.6.2014</DATE> kassaatiovalituksen tuomiosta, jolla syyttämättäjättämispäätös pysytettiin voimassa (ks. edellä 27 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Kantaja valitti <DATE ISO="20140728">28.7.2014</DATE> toisesta avustamispyynnön hylkäämisestä henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla. Tätä valitusta täydennettiin <DATE ISO="20140818">18.8.2014</DATE>. Nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan täydennetyn valituksen <DATE ISO="20141121">21.11.2014</DATE> tehdyllä päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20150224">24.2.2015</DATE> jättämällään kannekirjelmällä (asia F-35/15) kantaja nosti kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan <DATE ISO="20141121">21.11.2014</DATE> tehty nimittävän viranomaisen päätös, jolla hylättiin hänen henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla tekemänsä valitus, joka koski avustamispyyntöä ja komission määräämistä maksamaan hänelle väliaikaisesti <FT TYPE="DECIMAL">17242,51</FT> euron suuruinen summa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin hylkäsi kanteen <DATE ISO="20150715">15.7.2015</DATE> antamallaan määräyksellä <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>De Esteban Alonso v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F‑35/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2015:87">EU:F:2015:87</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Kantaja valitti kyseisestä päätöksestä <DATE ISO="20150916">16.9.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Komission kurinpitomenettelyistä ja ‑asioista vastaava toimisto antoi <DATE ISO="20160410">10.4.2016</DATE> päivätyllä kirjeellä kantajalle tiedoksi päätöksensä lopettaa asian käsittely hänen osaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ranskan Cour de cassation (ylin tuomioistuin) hylkäsi komission valituksen <DATE ISO="20160615">15.6.2016</DATE> antamallaan tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi <DATE ISO="20160909">9.9.2016</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>De Esteban Alonso v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑557/15 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:456">EU:T:2016:456</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kantajan <DATE ISO="20150715">15.7.2015</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>De Esteban Alonso v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F‑35/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2015:87">EU:F:2015:87</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tekemän valituksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Kantaja vaati <DATE ISO="20161222">22.12.2016</DATE> komission toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista henkilösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla. Nimittävä viranomainen hylkäsi kyseisen vaatimuksen perusteettomana <DATE ISO="20170503">3.5.2017</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Kantaja valitti <DATE ISO="20170801">1.8.2017</DATE> kyseisestä päätöksestä, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa komission toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Nimittävä viranomainen hylkäsi kyseisen vaatimuksen perusteettomana <DATE ISO="20171129">29.11.2017</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180228">28.2.2018</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kehotti <DATE ISO="20190118">18.1.2019</DATE> työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota vastaamaan kysymyksiin ja toimittamaan asiaa koskevia asiakirjoja. Komissio noudatti tätä vaatimusta <DATE ISO="20190206">6.2.2019</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosaiset eivät ole esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa nyt esillä olevassa asiassa riittävästi tietoa asiakirjojen perusteella, ja se on, koska tällaista pyyntöä ei ole esitetty, päättänyt ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Kantaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>velvoittaa OLAFin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>esittämään <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn asiaa Franchet ja Byk v. komissio (T‑48/05) koskevan muistion ja komission maksamaan hänelle <FT TYPE="DECIMAL">1102291,68</FT> euroa korvauksena aiheutuneista aineettomista, fyysisistä ja aineellisista vahingoista<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission maksamaan <FT TYPE="NUMBER">3000</FT> euroa kiinteistä kuluista ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>toteaa kanteen perusteettomaksi ja hylkää sen kokonaisuudessaan</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Kanteensa tueksi kantaja väittää, etteivät OLAF ja komissio ole noudattaneet hyvän hallinnon periaatetta, huolenpitovelvollisuutta eivätkä puolustautumisoikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa ja asetuksessa N:o 1073/1999. Kantaja vetoaa lähinnä siihen, että OLAF ja komissio ovat toimineet virheellisesti, koska häntä ei kuultu ennen hänen syykseen luettujen seikkojen esittämistä Ranskan viranomaisille ja koska komissio jatkoi häntä koskevia rikossyytetoimia perusteettomasti. Kantajan mukaan näistä virheistä aiheutui hänelle vakavia aineellisia, aineettomia ja fyysisiä vahinkoja, joilla on suora syy-yhteys OLAFin ja komission tekemiin väitettyihin virheisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Komissio kiistää kantajan väitteet.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että virkamiehen tai toimihenkilön esittämän vahingonkorvausvaatimuksen yhteydessä unionin vastuun syntymisen edellytyksenä on tiettyjen edellytysten täyttyminen toimielinten moititun toiminnan lainvastaisuuden, vahingon tosiasiallisen syntymisen sekä toimielimen toiminnan ja väitetyn vahingon välisen syy-yhteyden osalta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101216">16.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Petrilli</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑143/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:531">EU:T:2010:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Nämä kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että jos jokin niistä ei täyty, unionin ei voida katsoa olevan korvausvastuussa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>UP v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-706/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:924">EU:T:2018:924</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Tältä osin on täsmennettävä, että SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaisissa henkilöstöasioissa, myös niissä, joissa haetaan korvausta virkamiehelle tai toimihenkilölle aiheutuneesta vahingosta, noudatetaan erityisiä sääntöjä, jotka eroavat SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaista sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevista yleisperiaatteista johtuvista säännöistä. Henkilöstösäännöistä nimittäin ilmenee muun muassa, että unionin virkamies tai toimihenkilö on, päinvastoin kuin muut yksityishenkilöt, sidoksissa toimielimeen, jonka palveluksessa hän on, sellaisen työsuhteen kautta, jolle on ominaista erityisten vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jota toimielimen huolenpitovelvollisuus asianomaista henkilöä kohtaan kuvastaa. Tämän tasapainon pääasiallisena tarkoituksena on säilyttää luottamussuhde, jonka on oltava olemassa toimielinten ja virkamiesten välillä, jotta kansalaisille voidaan taata, että toimielimille kuuluvat yleistä etua koskevat tehtävät suoritetaan asianmukaisesti. Tästä johtuu, että kun unioni toimii työnantajana, sillä on laajempi vastuu, joka ilmenee velvollisuutena korvata henkilöstölleen vahingot, jotka ovat aiheutuneet unionin työnantajan ominaisuudessa toteuttamista lainvastaisista menettelyistä (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101216">16.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Petrilli</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑143/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:531">EU:T:2010:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, että oikeuskäytännössä edellytetyt kolme sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytystä täyttyy. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on tutkittava ensinnäkin OLAFin ja komission väitettyä lainvastaista menettelyä koskevaa edellytystä, seuraavaksi vahinkoa koskevaa edellytystä ja lopulta kahden edellä mainitun seikan välistä syy-yhteyttä koskevaa edellytystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">OLAFin ja komission menettelyn lainvastaisuus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että sekä OLAF että komissio ovat menetelleet virheellisesti. Hän väittää tältä osin, etteivät ne ole noudattaneet hyvän hallinnon periaatetta, huolenpitovelvollisuutta eivätkä puolustautumisoikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa ja asetuksessa N:o 1999/396.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Ensimmäiseksi kantaja väittää, että OLAF on loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan ja rikkonut päätöksen 1999/396 4 artiklaa. Hän toteaa ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen samaa asiaa Eurostat koskevassa <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0124">124</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), että OLAFin Ranskan oikeusviranomaisille toimittama <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätty muistio koski sisäistä tutkimusta. Tässä yhteydessä kantaja toteaa häneen liittyvästä sisäistä tutkimusta koskevasta muistiosta, että hänelle olisi ennen muistion toimittamista pitänyt ilmoittaa ja häntä olisi pitänyt kuulla häntä koskevista seikoista päätöksen 1999/396 4 artiklan nojalla, mikä on tunnustettu unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Franchet ja Byk v. komissio omaksumassa oikeuskäytännössä. Kantaja väittää lisäksi, että OLAF on OLAFin sisäisiä tutkimuksia koskevien sääntöjen mukaan syyllistynyt oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeiseen rikkomiseen, koska se ei lykännyt velvollisuutta antaa kantajalle tilaisuus tulla kuulluksi komission pääsihteerin antamalla suostumuksella, jos hallinto katsoi, ettei tutkimusta voitu antaa hänelle tiedoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut asetuksessa N:o 1073/1999 säädettyjä kurinpitomenettelyä koskevia sääntöjä, koska se osallistui Ranskan kansallisten tuomioistuinten oikeudenkäyntimenettelyihin asianomistajana, vaikka OLAFin sisäistä tutkimusta ei ollut saatettu päätökseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Kolmanneksi kantaja toteaa, että komissio on loukannut oikeutta hyvään hallintoon ja huolenpitovelvollisuutta, koska se jatkoi häntä koskevia syytetoimia ja saattoi asian Cour de cassationin käsiteltäväksi esittämättä häntä koskevia riittäviä todisteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Komissio väittää, ettei se ole tehnyt virhettä, jonka vuoksi se olisi korvausvastuussa, ja vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">OLAFin menettelyn lainvastaisuus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että hänelle olisi pitänyt ilmoittaa ja että häntä olisi pitänyt kuulla häntä koskevista seikoista, ennen kuin OLAF toimitti <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn muistion Ranskan oikeusviranomaisille. Se perustaa väitteensä <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin yleinen tuomioistuin luokitteli OLAFin suorittaman tutkimuksen sisäiseksi tutkimukseksi ja katsoi, että päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla OLAF on syyllistynyt oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeiseen rikkomiseen, koska se ei ole noudattanut ilmoittamisvelvollisuuttaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Komissio väittää, ettei kantaja ollut kummassakaan päätöksen 1999/396 4 artiklassa säädetyssä tilanteessa, koska OLAFin kansallisille viranomaisille toimittamaan <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivättyyn muistioon sisältyvissä tiedoissa ei syytetty häntä henkilökohtaisesti eikä mainittu häntä nimeltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Aluksi on muistutettava, että asianomaisille virkamiehille ilmoittamisesta säädetään ainoastaan sisäisten tutkimusten yhteydessä päätöksen 1999/396 4 artiklan mukaisesti. Tässä yhteydessä on todettava, että kuten unionin yleinen tuomioistuin vahvisti <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 124 kohdassa, asiaa Datashop – Planistat koskevien asiakirjojen toimittaminen Ranskan oikeusviranomaisille <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> koski sisäistä tutkimusta. Kyseistä säännöstä voidaan näin ollen soveltaa myös käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että asianomaiselle virkamiehelle on ilmoitettava nopeasti, että häneen voi kohdistua epäilyjä, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta, eikä nimeltä mainittua komission virkamiestä koskevia päätelmiä missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistuttua ilman, että asianosaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Näiden säännösten, joissa määritellään, miten asianomaisen virkamiehen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen sovitetaan tällaisten tutkimusten luottamuksellisuuden vaatimuksiin, huomiotta jättäminen muodostaisi tutkintamenettelyyn sovellettavien olennaisten menettelymääräyksien rikkomisen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T-48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0129">129</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Päätöksen 1999/396 4 artikla ei kuitenkaan koske nimenomaisesti tietojen toimittamista kansallisille oikeusviranomaisille, eikä siinä siis säädetä velvollisuudesta ilmoittaa asianomaiselle virkamiehelle ennakolta tällaisesta toimittamisesta. Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan nojalla OLAF voi (ulkoiset tutkimukset) tai sen pitää (sisäiset tutkimukset) lähettää tietoja kansallisille oikeusviranomaisille. Tämä tietojen toimittaminen voi siis tapahtua ennen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>tutkimusten valmistuttua tehtyjä päätelmiä<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, jotka tavallisesti sisällytetään tutkintakertomukseen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>On kuitenkin muistutettava, että <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0132">132</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei sillä hetkellä, kun tiedot toimitettiin kansallisille oikeusviranomaisille, ollut olemassa mitään asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa tarkoitettua kertomusta, jonka OLAF olisi toimittanut komissiolle ja jossa kyseisen asian kantajia olisi syytetty henkilökohtaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että Ranskan kansallisille oikeusviranomaisille toimitettuun <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivättyyn muistioon sisältyy <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>päätelmiä, joissa mainitaan nimeltä<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> Yves Franchet ja Daniel Byk, ja että ennen asian Datashop – Planistat toimittamista Ranskan oikeusviranomaisille kyseisille henkilöille olisi päätöksen 1999/396 4 artiklan nojalla pitänyt ilmoittaa asiasta, ja heitä olisi pitänyt kuulla heitä koskevista seikoista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑.48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0145">145</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa Franchet ja Byk v. komissio, että vaikka päätöksen 1999/396 4 artiklassa säädetään poikkeuksesta tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta, ja kyseisen poikkeuksen mukaan velvollisuutta antaa virkamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa, tämän poikkeuksen soveltamisedellytyksiä ei ollut noudatettu ja että OLAF on näin ollen syyllistynyt oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeiseen rikkomiseen, koska se ei ole noudattanut ilmoittamisvelvollisuuttaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa komissio väittää, ettei mainittua oikeuskäytäntöä voida soveltaa kantajaan, koska OLAFin kansallisille viranomaisille toimittamaan <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivättyyn muistioon sisältyvissä tiedoissa ei syytetty häntä henkilökohtaisesti eikä mainittu häntä nimeltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään asianomaisille ilmoittamista koskevista menettelytavoista seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>Jos ilmenee, että komission jäseneen, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä, asianomaiselle on ilmoitettava tästä nopeasti, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä ei missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistuttua ilman, että asianomaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista.<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti siten, että siinä säädetään ensinnäkin yleisestä velvollisuudesta ilmoittaa asianomaiselle koko tutkimuksen ajan heti, jos ilmenee, että häneen voi kohdistua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>henkilöön kohdistuvia epäilyjä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, ellei ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Toiseksi tämä ilmoittamisvelvollisuus on sitäkin tärkeämpi (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>[joka] tapauksessa<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>) silloin, kun on kyse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>nimeltä mainittua – – virkamiestä – – [koskevista päätelmistä]<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>. Tällaisessa tapauksessa kyseessä olevalle henkilölle on nimittäin annettava tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista, ennen kuin OLAF tekee tutkimuksia koskevia päätelmiä, joissa hänet mainitaan nimeltä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Näin ollen on tutkittava, ilmeneekö Ranskan oikeusviranomaisille <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa toimitetuista tiedoista, että kantajaan voi kohdistua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>henkilöön kohdistuvia epäilyjä<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, vai voidaanko kyseisiä tietoja pitää päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuina kantajaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>koskevi[n]a päätelmi[n]ä<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Heti aluksi on todettava, että kantaja on vaatinut, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa OLAFin esittämään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>kokonaisuudessaan<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn muistion, joka on sisällytetty asian <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) asiakirja-aineistoon. Vaikka katsottaisiin, että tällä vaatimuksella kantaja vaatii lähinnä unionin yleistä tuomioistuinta toteuttamaan komissiota koskevan prosessinjohtotoimen, on kuitenkin todettava, että komissio liitti kyseisen muistion käsiteltävässä asiassa vastineeseensa (liite B.2) ja että unionin yleinen tuomioistuin pyysi muistion liitteiden luetteloa ja kyseisiä liitteitä prosessinjohtotoimien yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että OLAFin pääjohtaja totesi <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn muistion saatekirjeessä, että jollei Ranskan oikeusviranomaisten suorittamasta harkinnasta muuta johdu, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>vaikuttaa siltä, että OLAF on tuonut esiin petollista toimintaa, joka on aiheuttanut vahinkoa yhteisön talousarviolle ja joka voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavaksi luokiteltavaa<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, ja täsmensi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>tutkimus on osoittanut, että näistä seikoista ovat vastuussa Planistat Europe SA ‑yhtiön, jonka toimipaikka on Pariisissa, vetäjät, joita yhteisön virkamiehet ovat aktiivisesti avustaneet<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Edellä mainitun kirjeen liitteenä olleessa <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa todettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>tutkimuksen kohteen taustan<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> yhteydessä 2.3 kohdassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>Tutkimuksen kuluessa tehdyt toteamukset<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, että syyskuussa 1999 päivätyssä Eurostatin sisäisessä tilintarkastuskertomuksessa, joka koski Brysselissä, Luxemburgissa ja Madridissa sijaitsevia Datashopin toimipisteitä ja jonka perusteella OLAFin tutkimus alkoi, oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>paljastunut useita sääntöjenvastaisuuksia kolmen Datashopin johdossa vuoden 1996 ja vuoden 1999 lopun välisenä aikana<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>tässä tapauksessa merkittävä osa näiden kolmen Datashopin ilmoittamasta liikevaihdosta – 50–55 prosenttia – meni pimeään kassaan, jonka käyttö edellytti erään [Eurostatin] virkamiehen lupaa<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Siinä todettiin lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>pimeää kassaa on käytetty myös tiettyjen Eurostatin virkamiesten, myös Bykin, ravintola-, hotelli- ja matkakulujen maksamiseen<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Lisäksi muistion 3.1 kohdassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>Kavallus<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> ja jossa kuvataan rikoksia, todettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Se, että eräät yhteisön virkamiehet perustavat sellaisen taloudellisten toimijoiden verkoston, jonka yksi tavoite on pimittää komissiolta tuloja, jotka ovat peräisin yhteisön tuotteiden myynneistä tai yhteisön tilastoihin liittyvistä suorituksista, voi merkitä Ranskan rikoslain (Code pénal) 314-1 §:ssä määriteltyä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>varojen, omaisuuden tai esineiden<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="2019" ID="QE0038"/> kavaltamista. Kaikki rikkomisen osatekijät on toteutettu yhteisön virkamiesten, Planistat-yritysryhmän ja asianomaisten Datashopien johtajien yhteistoiminnassa. Yhteisön virkamiehet eivät ole voineet olla tietämättömiä voimassa olevasta varainhoitoasetuksesta, jonka mukaan he ovat velvollisia osoittamaan kaikki tulot.</P><P>Kyseiset yhteisön virkamiehet ovat lisäksi käyttäneet kyseiset rahasummat tarkoituksiin, jotka eivät liity yhteisön etuun, koska tätä rahaa on aivan ilmeisesti käytetty sellaisten kulujen maksamiseen, joista ei ole määrätty Planistat Europe SA ‑yhtiön ja komission välisessä sopimuksessa, tai jopa näiden virkamiesten henkilökohtaisiin menoihin. Petollinen tarkoitus ilmenee tästä varojen käytöstä muihin kuin yhteisön tarkoituksiin.<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/></P></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Muistion 3.3 kohdassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>Rikoksentekijöiden yhteenliittäytyminen<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>, todettiin lopuksi seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>Rikoslain 450-1 §:n mukaan <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>rikoksentekijöiden yhteenliittymällä tarkoitetaan ryhmää tai yhteenliittymää, joka on muodostettu yhden tai useamman rikoksen tai rikkomuksen, joista on säädetty vähintään viiden vuoden vankeusrangaistus, valmistelemiseksi yhdellä tai useammalla konkreettisella teolla – –<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="2019" ID="QE0041"/>.</P><P>On pohdittava, voidaanko tätä luokittelua soveltaa myös tämän asian yhteydessä, koska yhteisön varojen anastamisen onnistuminen on edellyttänyt kavalluksen toteuttaneiden virkamiesten ja Planistatin ja Datashopien johdon yhteenliittymää.</P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, että sen <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) jo todetun seikan lisäksi, että <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivättyyn muistioon sisältyy <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>päätelmiä, joissa mainitaan nimeltä<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> Franchet ja Byk, samasta muistiosta ilmenee päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja muihin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>yhteisön virkamiehiin<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, myös kantajaan, kohdistuvia epäilyjä. On nimittäin todettava, että ottaen huomioon muistioon sisältyvät <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>yhteisön virkamiehiä<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> koskevat väitteet ja sen, että kantaja oli tietotekniikan, julkaisutoiminnan ja ulkosuhteiden osaston johtaja ja muistiossa nimeltä mainitun Bykin esimies, kantajan henkilökohtainen osallisuus oli erittäin todennäköistä, minkä vuoksi OLAFin olisi pitänyt ainakin ilmoittaa asiasta nopeasti viimeksi mainitulle. Tätä väitettä tukee se, että sen jälkeen, kun OLAFin johtaja oli toimittanut <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn muistion Ranskan oikeusviranomaisille, tribunal de grande instance de Paris’n virallinen syyttäjä aloitti <DATE ISO="20030404">4.4.2003</DATE> kantajaa ja muita virkamiehiä koskevan tutkinnan kavalluksen salaamisen ja kavallukseen osallistumisen vuoksi ja että näiden tietojen toimittamisen jälkeen kantaja pidätettiin ja Ranskan oikeusviranomaiset asettivat hänet syyteharkintaan ilman, että hänelle ilmoitettiin asiasta tai että häntä kuultiin etukäteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Komissio väittää tässä yhteydessä, että koska OLAFin kertomuksessa mainittiin ainoastaan Eurostatissa työskentelevät <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>yhteisön virkamiehet<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>, siinä viitattiin erittäin epämääräisesti osallisina olleisiin henkilöihin, ja ettei ketään näistä virkamiehistä voitu nimetä henkilökohtaisesti. Komission mukaan OLAF jätti Ranskan tuomioistuimille laajan harkintavallan toimitettuja tietoja koskevissa jatkotoimissa sekä tietojen että tutkinnan kohteen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>On huomautettava, että toisin kuin komissio väittää, sekä tietojen kohde että tutkinnan kohteena olleiden henkilöllisyys ilmenivät selvästi OLAFin kertomuksesta, sillä siinä ei jätetty Ranskan tuomioistuimille laajaa harkintavaltaa kantajan osallisuuden suhteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Tietojen kohteesta voidaan nimittäin todeta, että tiedot olivat riittävän yksityiskohtaisia, kuten kertomuksen otsikosta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>sellaisten tosiseikkojen paljastaminen, jotka voidaan luokitella rikosoikeudellisesti rangaistaviksi<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> ja 2 kohdan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>tutkimuksen kohteen tausta<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> sisällöstä ilmenee.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Kantajan osallisuudesta on todettava ensinnäkin, että kertomuksessa tuodaan esiin Eurostatin johtajan ja kantajan esimiehen Franchet’n sekä yksikönpäällikön ja kantajan alaisen Bykin suora osallisuus. Koska kantaja siis sijoittuu hierarkiassa Franchet’n ja Bykin väliin, Ranskan syyttäjäviranomaiset väistämättä epäilivät kantajan olleen osallisena kuvailtuihin tosiseikkoihin, vaikka häntä ei mainita nimeltä kertomuksessa. Tätä väitettä tukee myös syyttämättäjättämispäätös, jossa korostetaan kantajan ja Bykin ammatillista suhdetta. Syyttämättäjättämispäätöksessä nimittäin todetaan, että Byk <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>työskenteli vuodesta 1994 alkaen [kantajan] alaisuudessa<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> ja että kantaja oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>Bykin esimies<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> (s. 13 ja 21).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Toiseksi kantajan osallisuus Eurostatissa hoitamiensa tehtäviensä ja roolinsa kautta ilmenee selvästi <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa esiin tuoduista lainvastaisista teoista, ja myös syyttämättäjättämispäätös tukee sitä. Maaliskuun 19. päivänä 2003 päivätyn muistion 2.3 kohdan, joka<?PAGE NO="13"?> koskee <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>tutkimuksen kuluessa tehtyjä toteamuksia<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, neljännessä kappaleessa nimittäin todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>tässä tapauksessa merkittävä osa näiden kolmen Datashopin ilmoittamasta liikevaihdosta – 50–55 prosenttia – meni pimeään kassaan, jonka käyttö edellytti erään [Eurostatin] virkamiehen lupaa<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. Kuten syyttämättäjättämispäätöksen sivulta 9 kuitenkin ilmenee, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>MESSAGERIES DU LIVREN talousjohtaja pyysi Eurostatilta, jota – – tai DE ESTEBAN edustivat, lupaa maksaa osoitetut laskut<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>. On todettava, että kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, tämän luvan pystyi antamaan ainoastaan viisi henkilöä, joista yksi mainitaan muistiossa nimeltä ja toinen on kantaja. Syyttämättäjättämispäätöksen sivulla 15 selitetään lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>vararahastoon liittyvät tapahtumat toteutettiin – – vuoteen 1998 asti Bykin esimiehenä olleen [kantajan] valvonnassa<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Näin ollen ei ollut mitään epäilyä OLAFin toimittamassa muistiossa kuvailtuihin tekoihin osallistuneiden henkilöiden henkilöllisyydestä. Sama pätee väitteisiin, joiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>eräät yhteisön virkamiehet perustavat sellaisen taloudellisten toimijoiden verkoston, jonka yksi tavoite on pimittää komissiolta tuloja<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>, ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>kyseiset yhteisön virkamiehet ovat käyttäneet kyseiset rahamäärät<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> (<DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn muistion s. 7, 3.1 kohta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>Kavallus<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>). Kuvailluilla osallisina olleilla henkilöillä oli nimittäin Eurostatissa hoitamien tehtäviensä ansiosta taloudellisten toimijoiden rooli ja siten samoin tehtäviensä ansiosta toimivalta käyttää kyseisiä rahamääriä. Näin ollen komission tietotekniikan, julkaisutoiminnan ja ulkosuhteiden osaston johtajana ja Bykin esimiehenä toimineen kantajan osallisuus ilmenee selvästi <DATE ISO="20030309">9.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa kuvailluista tosiseikoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa on siis todettava, että OLAFin Ranskan oikeusviranomaisille <DATE ISO="20030309">9.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa toimittamien tietojen perusteella kantaja olisi pitänyt tosiseikkojen tapahtuma-aikaan hoitamisensa tehtävien vuoksi rinnastaa OLAFin päätelmissä nimeltä mainittuihin henkilöihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Heinäkuun 8. päivänä 2008 annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 148 ja 149 kohdassa todettiin lisäksi päätöksen 1999/396 4 artiklan toisessa kohdassa säädetystä tutkimukseen liittyvistä syistä noudatettavasta ehdotonta salassapitovelvollisuutta koskevasta poikkeuksesta, että vaikka OLAFin pääjohtaja totesi <DATE ISO="20030403">3.4.2003</DATE> päivätyssä muistiossa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>Eurostatin ja Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston virkamiehet olivat osallisina asiassa, että tämä osa oli toimitettu Ranskan oikeusviranomaisille ja että päätöksen 1999/396 4 artiklan mukaista virkamiehille ilmoittamista piti lykätä, koska tutkimukseen liittyvistä syistä oli noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>, komissio oli vahvistanut unionin yleiselle tuomioistuimelle antamassaan kirjallisessa vastauksessa, ettei sen pääsihteerillä ole ollut tilaisuutta antaa suostumustaan siihen, että Franchet’n ja Bykin tilaisuutta tulla kuulluksi lykätään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen vastatessaan prosessinjohtotoimien yhteydessä, ettei sen pääsihteeri ollut käsitellyt kantajan tapausta, koska tätä ei ollut mainittu nimeltä OLAFin päätelmissä, ja ettei hänen tapaukseensa siksi sovelleta päätöksen 1999/396 4 artiklaa. Näin ollen OLAF ei olisi velvollinen antamaan hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi eikä se myöskään voisi lykätä kantajan kuulemista. On kuitenkin huomautettava, että kuten edellä 77 kohdasta ilmenee, OLAFin Ranskan oikeusviranomaisille toimittamaan <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivättyyn muistioon sisältyvien tietojen perusteella kantaja olisi pitänyt rinnastaa päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuihin OLAFin päätelmissä nimeltä mainittuihin henkilöihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että oikeuskäytännön mukaan velvollisuus pyytää ja saada komission pääsihteerin suostumus ei ole pelkkä muodollisuus, joka voidaan tarvittaessa täyttää myöhemmässä vaiheessa. Vaatimus tällaisen suostumuksen saamisesta menettäisi nimittäin tällöin tarkoituksensa, joka on sen takaaminen, että asianomaisten virkamiesten puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan, että heille ilmoittamista lykätään vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa ja että poikkeuksellisen luonteen arviointi ei kuulu yksinomaan OLAFille vaan edellyttää myös komission pääsihteerin suorittamaa harkintaa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0151">151</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Näin ollen myöskään päätöksen 1999/396 4 artiklan toisessa kohdassa säädetyn kyseisen kuulemisen lykkäämisen mahdollistavan poikkeuksen soveltamisedellytykset eivät täyttyneet kantajan osalta, johon viitattiin implisiittisesti, mutta väistämättä <DATE ISO="20130319">19.3.2013</DATE> päivätyssä muistiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa OLAF rikkoi päätöksen 1999/396 4 artiklaa ja kantajan puolustautumisoikeuksia toimittaessaan asiaa Datashop – Planistat koskevat asiakirjat Ranskan oikeusviranomaisille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Joka tapauksessa vaikka katsottaisiin, ettei kantajaa voida rinnastaa päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuun OLAFin päätelmissä nimeltä mainittuun henkilöön, on todettava, että kaiken edellä esitetyn perusteella olisi ainakin pitänyt katsoa, että kantaja oli henkilökohtaisesti osallisena käsiteltävään asiaan liittyviin tosiseikkoihin, minkä vuoksi hänelle olisi pitänyt ilmoittaa asiasta saman artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti nopeasti siltä osin kuin ei ollut osoitettu, että ilmoittaminen olisi vaarantanut tutkimuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, ettei asiakirja-aineistosta ilmene mitään perustetta, joka voisi oikeuttaa sen, ettei OLAF ilmoittanut kantajalle. Vastineen liitteenä olevan <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE> pidetyn komission 1613. kokouksen pöytäkirjan mukaan komissio oli päinvastoin pannut merkille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>OLAFin aikomuksen kiirehtiä meneillään olevia tutkimuksiaan ja erityisesti antaa virkamiehille, joita se mahdollisesti pitää asiaan osallisina, tilaisuuden tulla kuulluiksi<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>. Tästä toteamuksesta ilmenee, ettei tässä vaiheessa ollut osoitettu mitään pakottavaa syytä noudattaa ehdotonta salassapitoa kyseisessä tutkimuksessa. Mikään asiakirja-aineiston seikka ei näytä myöskään osoittavan, että kantaja olisi voinut vaarantaa tutkimuksen, jos hänelle olisi ilmoitettu, että häneen voi kohdistua epäilyjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Näin ollen on katsottava, ettei OLAF ole noudattanut sillä päätöksen 1999/396 ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla olevaa velvollisuutta ilmoittaa kantajalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>Sitä, missä määrin kantajan väittämä vahinko on voinut johtua todetuista lainvastaisuuksista, tarkastellaan jäljempänä 122 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Komission menettelyn lainvastaisuus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa kahteen perusteeseen. Ensinnäkin hän väittää, että ollessaan asianomistajana Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin suorittaman tutkimuksen päättämistä komissio on rikkonut asetusta N:o 1073/1999 koskevia sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja väittää, että komissio on loukannut oikeutta hyvään hallintoon ja huolenpitovelvollisuuttaan häntä kohtaan, koska se jatkoi häntä koskevia syytetoimia aina Cour de cassationiin asti esittämättä häntä koskevia riittäviä todisteita.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut asetuksen N:o 1073/1999 säännöksiä, koska se oli asianomistajana Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin suorittaman tutkimuksen päättämistä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Komission mielestä kyseinen väite on jätettävä tutkimatta, koska se esitettiin ensimmäisen kerran kantajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassa kanteessa, eikä sitä ollut mainittu aiemmin oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>On muistutettava, että kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen ja sen jälkeen nostetun kanteen vastaavuutta koskeva sääntö, joka edellyttää tutkimatta jättämisen uhalla, että unionin tuomioistuimissa esitetyt, asianomaiselle vastaiseen toimeen suoraan kohdistetut kanneperusteet on esitetty jo oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä, jotta nimittävällä viranomaisella on ollut mahdollisuus saada tieto siitä, miltä osin asianomainen arvostelee riidanalaista päätöstä. Tämä sääntö on<?PAGE NO="15"?> perusteltavissa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tavoitteella mahdollistaa sovintoratkaisu virkamiesten ja hallinnon välillä syntyvissä erimielisyyksissä (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gyarmathy v. FRA,</NAME.CASE> <NO.CASE>F-97/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2015:7">EU:F:2015:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Virkamiesten nostamissa kanteissa unionin tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset saavat näin ollen sisältää vain samaan syyhyn perustuvia riitauttamisperusteita, johon perustuvat riitauttamisperusteet, joihin on vedottu valituksessa, joskin näitä riitauttamisperusteita voidaan kehitellä unionin tuomioistuimissa esittämällä perusteita ja perusteluja, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gyarmathy v. FRA</NAME.CASE>, <NO.CASE>F‑97/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2015:7">EU:F:2015:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Lopuksi on korostettava, että koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan epävirallinen ja koska osapuolet toimivat yleensä tässä vaiheessa turvautumatta asianajajaan, hallinnon ei pidä tulkita valituksia suppeasti, vaan sen on päinvastoin tutkittava niitä avoimin mielin. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan tarkoituksena ei myöskään ole rajata ehdottomalla ja lopullisella tavalla mahdollista oikeudenkäyntimenettelyä, kunhan kanteessa ei muuteta valituksen perustetta eikä kohdetta. Jotta henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa säädetyllä oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä voidaan kuitenkin saavuttaa sille asetettu tavoite, nimittävällä viranomaisella on oltava riittävän tarkka tieto siitä, miltä osin asianosaiset arvostelevat riidanalaista päätöstä (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gyarmathy v. FRA</NAME.CASE>, <NO.CASE>F‑97/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2015:7">EU:F:2015:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, että sekä vahingonkorvausvaatimuksessa että valituksessa kantaja väittää OLAFin ja komission syyllistyneen lainvastaisuuksiin, koska ne eivät kuulleet häntä eivätkä ilmoittaneet hänelle OLAFin asiakirja-aineiston toimittamisesta Ranskan oikeusviranomaisille ja koska komissio jatkoi itsepintaisesti syytetoimia Ranskan tuomioistuimissa esittämättä uusia todisteita sen jälkeen, kun hänet oli todettu syyttömäksi syyttämättäjättämispäätöksessä. Hänen oikeudelliset perustelunsa jakautuvat siten kahteen osaan koko oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ajan ja nivoutuvat unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyssä kanteessa esitettyihin kolmeen väitteeseen. On kuitenkin todettava, että nimittävälle viranomaiselle <DATE ISO="20161222">22.12.2016</DATE> esitetyssä vahingonkorvausvaatimuksessa kantaja riitautti sen tosiseikan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>komissio ryhtyi asianomistajaksi, vaikka sillä ei olisi ollut siihen velvollisuutta<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>, sen väitteen yhteydessä, joka koski komission toimimista lainvastaisesti, koska se jatkoi häntä koskevia syytetoimia hänen syyttömäksi toteamisensa jälkeen (kannekirjelmän 14 kohdan toinen kappale, s. 6, liite A 11). Nimittävän viranomaisen päätöksestä, jolla hylättiin hänen vahingonkorvausvaatimuksensa, <DATE ISO="20170801">1.8.2017</DATE> tehdyssä valituksessa kantaja muistuttaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>tämän <DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE> päätetyn tutkimuksen perusteella tutkintatuomari – – antoi tämän päätöksen tiedoksi syyteharkintaan asetetuille henkilöille<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> (s. 5, liite A 13). Lisäksi kantaja väittää valituksessa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>Euroopan komissio menetteli todella itsepäisesti<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> häntä vastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>vireille pannussa rikosoikeudellisessa menettelyssä<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> (s. 6, liite A 13).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että vaikka toisen väitteen perusteluja, jotka liittyvät sen riitauttamiseen, että komissio oli asianomistajana Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin suorittaman tutkimuksen päättämistä, ei ole esitetty valituksessa itsenäisenä väitteenä, kyseiset perustelut perustuvat samaan syyhyn kuin valituksessa esitetyt riitauttamisperusteet, ja ne on esitetty koko oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen aikana. Lisäksi nämä perustelut liittyvät läheisesti väitteeseen, joka koskee sitä, että komissio menetteli lainvastaisesti, koska se toteutti syytetoimia kantajaa vastaan ensinnäkin asianomistajana ja toiseksi jatkoi oikeudenkäyntimenettelyjä kantajaa vastaan, vaikka sillä ei ollut häntä koskevia riittäviä todisteita. Tämä väite on siis jätettävä tutkimatta edellä 91 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95</NO.P><TXT>Näin ollen on tutkittava, onko komissio rikkonut asetuksen N:o 1073/1999 säännöksiä ollessaan asianomistajana Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin suorittaman tutkimuksen päättämistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96</NO.P><TXT>Komissio väittää tässä yhteydessä tehneensä rikosilmoituksen ja ryhtyneensä asianomistajaksi Ranskan tuomioistuimissa niiden Pariisin syyttäjäviranomaisen saamien tietojen perusteella, joiden mukaan komission on Ranskan rikosprosessilain (Code de procédure pénale) 113-8 artiklan säännösten mukaisesti tehtävä rikosilmoitus Pariisin syyttäjäviranomaiselle, jotta rahallinen vaade ei rajoitu yksinomaan Ranskassa tehtyihin kavalluksiin ja jotta se voi myös vaatia korvausta koko Luxemburgissa ja Brysselissä aiheutuneesta vahingosta (ks. liite B.11).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdassa säädetään tältä osin sisäisten tutkimusten yhteydessä seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>Sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet ja ilmoittavat [OLAFin] johtajalle toteutetuista tutkimuksen jatkotoimista johtajan kertomuksensa päätelmissä vahvistamassa määräajassa.<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98</NO.P><TXT>Tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0351">351</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) unionin yleinen tuomioistuin totesi kurinpitomenettelyistä, että komissio on rikkonut kurinpitomenettelyä koskevia sääntöjä, koska se aloitti Franchet’ta ja Bykiä vastaan kurinpitomenettelyn ennen kuin OLAFin tutkimukset oli saatu päätökseen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että näiden sääntöjen tavoite on erityisesti asianomaisen virkamiehen suojaaminen varmistamalla, että nimittävällä viranomaisella on ennen kurinpitomenettelyn aloittamista käytettävissään täsmälliset ja merkitykselliset seikat, erityisesti hänen puolestaan puhuvat seikat, jotka on todettu OLAFin, jolla on käytössään laajat tutkintakeinot, suorittamissa tutkimuksissa. Tästä syystä mainitut kurinpitomenettelyä koskevat säännöt ovat oikeussääntöjä, joilla annetaan yksityisille oikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99</NO.P><TXT>Lisäksi henkilöstösääntöjen kurinpitomenettelyjä koskevassa liitteessä IX olevassa 25 artiklassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>jos virkamies asetetaan syytteeseen samasta teosta, lopullinen päätös tehdään vasta, kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on antanut lopullisen tuomionsa<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kantaja ei kuitenkaan riitauta sitä, että häntä vastaan aloitettiin kurinpitomenettely, vaan sen, että komissio pani häntä vastaan vireille tuomioistuinmenettelyjä, vaikka OLAFin tutkimusta ei ollut saatettu päätökseen. Pitää paikkansa, ettei ole nimenomaista sääntöä, jossa kiellettäisiin komissiota olemaan asianomistajana tai ajamasta rikossyytettä virkamiestä vastaan siihen asti, kunnes OLAF on laatinut lopullisen tutkintakertomuksensa, mutta edellä esitettyä kurinpitomenettelyjä koskevaa päättelyä voidaan soveltaa analogisesti myös kansallisiin syytetoimin, mikä on asetuksen N:o 1073/1999 tarkoituksen ja sanamuodon mukaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 2 ja 4 kohdassa nimittäin säädetään yhtäältä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>tapauksissa, joissa on tarpeen turvautua jäsenvaltion hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin,– – laaditut kertomukset on hyväksyttävä todisteeksi samalla tavoin ja samoin edellytyksin kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimat hallinnolliset kertomukset<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, ja toisaalta, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102</NO.P><TXT>Jos OLAF on toteuttanut asetuksessa N:o 1073/1999 tarkoitetun tutkimuksen, sen on siis kyseisten säännösten nojalla toteutettava tutkintakertomuksen edellyttämät oikeudelliset jatkotoimet siltä osin kuin kyseinen kertomus on kyseisen menettelyn kannalta tarpeellinen todiste.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103</NO.P><TXT>Toukokuun 21. päivänä 2003 pitämässään kokouksessa (ks. <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE> pidetyn komission 1613. kokouksen pöytäkirja, s. 16 ja 17) komissio totesi asian Eurostat ja OLAFin tutkimuksen yhteydessä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>syyttömyysolettamaa on noudatettava<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>sillä tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida tehdä päätelmiä kyseisistä virkamiehistä<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>. Samasta pöytäkirjasta kuitenkin ilmenee, että se päätti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>olla asianomistajana tribunal de grande instance de Paris’n virallisen syyttäjän sen jälkeen, kun asia oli saatettu OLAFin käsiteltäväksi, aloittamassa menettelyssä<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>. Tätä varten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>se antaa<?PAGE NO="17"?> talousarviosta vastaavan pääosaston tehtäväksi analysoida Eurostatin laatimien tarkastuskertomusten seurantatoimia varainhoitoa koskevien sääntöjen noudattamisen osalta<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>. Lisäksi kuten edellä 84 kohdassa todettiin, komissio <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>panee merkille OLAFin aikomuksen kiirehtiä meneillään olevia tutkimuksiaan ja erityisesti antaa virkamiehille, joita se mahdollisesti pitää asiaan osallisina, tilaisuuden tulla kuulluiksi.<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> Komissio toteaa lisäksi, että OLAFin pääjohtaja odottaa näiden töiden tuloksia kesäkuun 2003 loppuun mennessä. Lopuksi se <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>antaa pääsihteerin tehtäväksi koordinoida kyseisen asiakirja-aineiston eri osia sekä ehdottaa tarvittavia sisäisiä toimenpiteitä ja menettelyjä<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104</NO.P><TXT>Kyseisestä pöytäkirjasta ilmenee, että kyseisenä päivänä eli <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE> komissio tiesi, että kyseessä olevassa asiassa oli valvottava syyttömyysolettaman periaatteen noudattamista, sillä sen käytettävissä olevista tiedoista ei voitu päätellä nimeltä mainittujen virkamiesten eikä mahdollisesti asiaan osallisten virkamiesten, myöskään kantajan, syyllisyyttä. Lisäksi komissio päätti olla asianomistajana ja antaa tätä varten talousarviosta vastaavan pääosaston tehtäväksi analysoida Eurostatin tarkastuskertomusten seurantatoimia, ja se kiinnitti huomion siihen, että OLAF aikoi kiirehtiä tutkimuksiaan ja laatia tutkimusten tulokset kesäkuun 2003 loppuun mennessä. Tätä tarkoitusta varten komissio oli antanut pääsihteerin tehtäväksi koordinoida kyseisiä tietoja sekä ehdottaa tarvittavia sisäisiä toimenpiteitä ja menettelyjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että komissio teki <DATE ISO="20030710">10.7.2003</DATE> rikosilmoituksen X:stä ja ryhtyi asianomistajaksi, vaikka OLAFin tutkimusta ei ollut saatettu päätökseen, ja ettei sillä ollut muita todisteita kuin OLAFin <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> toimittamassa kertomuksessa esittämät todisteet (ks. liite B3, komission päätös X:ää koskevan rikosilmoituksen tekemisestä, 14 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106</NO.P><TXT>OLAFin tutkimus päätettiin nimittäin <DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE>, ja loppukertomus liitteineen toimitettiin sittemmin Ranskan oikeusviranomaiselle (ks. liite B4, OLAFin loppukertomus 295/09/2003). On huomautettava, että tutkimuksen loppukertomuksessa OLAF väittää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>OLAFin toimitettua komission oikeudelliselle yksikölle <DATE ISO="20030422">22.4.2003</DATE> päivätyn yksityiskohtaisen kertomuksen Euroopan komissio valtuutti oikeudellisen yksikön tekemään rikosilmoituksen aiheutuneen vahingon vuoksi<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>. On kuitenkin todettava, ettei kyseisessä <DATE ISO="20030422">22.4.2003</DATE> päivätyssä yksityiskohtaisessa kertomuksessa (ks. liite B11, komission oikeudellisen yksikön tiedoksi annettava muistio) esitetä tietoja, aihetodisteita tai todisteita tosiseikoista ja rikosoikeudelliseen vastuuseen asetetuista virkamiehistä. Tässä OLAFin pääjohtajan kirjeessä ainoastaan muistutetaan, että Ranskan viranomaisille toimitettiin <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätty muistio, ja korostetaan, että OLAF sai Ranskan oikeusviranomaisilta tietoja, joiden perusteella se Ranskan rikosprosessilain 113-8 §:n mukaisesti katsoo tarpeelliseksi, että neuvosto tekee rikosilmoituksen Pariisin syyttäjäviranomaiselle, jotta rahallinen vaade ei rajoitu yksinomaan Ranskassa tehtyihin kavalluksiin ja jotta se voi myös vaatia korvausta koko Luxemburgissa ja Brysselissä aiheutuneesta vahingosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että Ranskan rikosprosessilain 87 §:ssä säädetään asianomistajana olemisesta silloin, kun syyttäjä aloittaa tutkinnan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>asianomistajaksi voidaan ryhtyä milloin tahansa tutkinnan aikana<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>. Komission olisi näin ollen pitänyt odottaa OLAFin tutkimuksen päättämistä ennen asianomistajaksi ryhtymistä ja rikosilmoituksen tekemistä. Kuten <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE> päivätystä pöytäkirjasta ilmeni, komissiolle oli sitä paitsi ilmoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>OLAFin aikomuksesta kiirehtiä meneillään olevia tutkimuksiaan<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>että OLAFin pääjohtaja odott[i] näiden töiden tuloksia kesäkuun 2003 loppuun mennessä<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa on katsottava, ettei komissio olisi saanut ryhtyä asianomistajaksi ja tehdä rikosilmoitusta Ranskan kansallisissa tuomioistuimissa ennen samoja tekoja koskevan OLAFin tutkimuksen päättämistä, jotta asianomaisia virkamiehiä voitiin suojata. Vain, jos komissiolla olisi ollut käytettävissään OLAFin tutkimuksen päätelmät, se olisi voinut tehdä tietoon perustuvan päätöksen ottaen huomioon kaikki OLAFin esiin tuomat seikat ja mahdollisesti asianomaisten virkamiesten puolesta puhuvat täsmälliset ja merkitykselliset seikat.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissio on rikkonut asetusta N:o 1073/1999 ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohtaa ryhtyessään asianomistajaksi ja tehdessään rikosilmoituksia Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin loppukertomuksen laadintaa ilman, että sillä oli käytettävissään <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyssä muistiossa mahdollisesti tarkoitettujen henkilöiden, myös kantajan, puolesta puhuvia riittäviä ja ratkaisevia todisteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110</NO.P><TXT>Sitä, missä määrin tämä lainvastaisuus aiheutti vahinkoa kantajalle, tarkastellaan jäljempänä 122 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Väite, joka koskee hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja komission huolenpitovelvollisuuden loukkaamista sen perusteella, että komissio jatkoi syytetoimia esittämättä riittäviä todisteita</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että mahdollisuus turvata oikeutensa tuomioistuinteitse ja siihen liittyvä tuomioistuinten harjoittama valvonta ovat ilmausta kaikille jäsenvaltioille yhteisten valtiosääntöperinteiden taustalla olevasta yleisestä oikeusperiaatteesta, joka vahvistetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860515">15.5.1986</DATE>, <NAME.CASE>Johnston</NAME.CASE>, <NO.CASE>222/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:206">EU:C:1986:206</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980717">17.7.1998</DATE>, <NAME.CASE>ITT Promedia v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑111/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:183">EU:T:1998:183</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa on perusoikeus ja yleinen periaate, jolla taataan oikeuden kunnioittaminen, joten ainoastaan erityisen poikkeuksellisissa olosuhteissa toimielimen tuomioistuimessa nostama kanne voidaan katsoa virkavirheeksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990928">28.9.1999</DATE>, <NAME.CASE>Frederiksen v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑48/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1999:175">EU:T:1999:175</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että syyttämättäjättämispäätöksen ja cour d’appel de Paris’n tuomion sanamuodosta riippumatta käsiteltävän asian olosuhteet eivät vaikuta niin poikkeuksellisilta, että niiden perusteella voitaisiin päätellä, että valitus ja kassaatiovalitus olisivat edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja komission virkavirheitä. Lisäksi on todettava, ettei kantaja ole esittänyt seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa komission syyllistyneen menettelynsä vuoksi tällaiseen virheeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113</NO.P><TXT>Tästä seuraa, ettei kantajalla ole perustetta vaatia korvausta aineellisesta, fyysisestä ja aineettomasta vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että komissio oli riitauttanut syyttämättäjättämispäätöksen Ranskan rikostuomioistuimissa vuosina 2013–2016.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114</NO.P><TXT>Hyvää hallintoa koskevan oikeuden ja komission huolenpitovelvollisuuden loukkaamisesta kantajan vastaisten syytetoimien jatkamisen vuoksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan huolenpitovelvollisuus heijastaa oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa viranomaisen ja julkishallinnon työntekijöiden välisissä suhteissa. Tämä tasapaino merkitsee muun muassa sitä, että kun viranomainen ratkaisee virkamiehen asemaa koskevan tapauksen, se ottaa huomioon kaikki sen päätökseen mahdollisesti vaikuttavat seikat ja että näin toimiessaan se ottaa huomioon paitsi yksikön myös kyseisen virkamiehen edun. Hallinnolla on viimeksi mainittu velvollisuus myös perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen nojalla (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171213">13.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Arango Jaramillo ym. v. EIP</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑482/16 RENV</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:901">EU:T:2017:901</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0131">131</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115</NO.P><TXT>Kuten edellä 112 kohdassa todettiin, komissio ei ole käsiteltävässä asiassa tehnyt virkavirhettä riitautettuaan syyttämättäjättämispäätöksen Ranskan rikostuomioistuimissa aina Cour de cassationiin asti puolustaakseen toimielimen taloudellisia etuja. Hallinnon huolenpitovelvollisuus kantajaa kohtaan ei myöskään missään tapauksessa voi aiheuttaa sille velvollisuutta olla puolustamatta toimielimen taloudellisia etuja ja näin ollen olla riitauttamatta Ranskan tuomioistuinten päätöksiä. Näin ollen tämä väite on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="19"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Väitettyjen vahinkojen tosiasiallisuus ja syy-yhteyden olemassaolo</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon, että kysymys siitä, onko kantaja kärsinyt korvattavissa olevaa vahinkoa, ja kysymys todettujen lainvastaisuuksien ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä liittyvät käsiteltävänä olevassa asiassa erittäin läheisesti toisiinsa, näitä kahta kysymystä on syytä tarkastella yhdessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117</NO.P><TXT>Kantaja väittää aluksi, että hänelle on aiheutunut taloudellista vahinkoa, koska hänen mainettaan ja kunniaansa on loukattu häntä koskevilla vakavilla ja perusteettomilla syytöksillä, sekä aineetonta vahinkoa kärsimyksistä, jotka johtuivat siitä, että hallinto kohdisti häneen loputtomia ja hätiköityjä syytöksiä. Nämä aineelliset, aineettomat ja fyysiset vahingot johtuivat kantajan mukaan OLAFin tutkimuksia koskevien sääntöjen rikkomisesta sekä komission perusteettomasta ja kohtuuttomasta menettelystä häntä kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118</NO.P><TXT>Kantaja väittää erityisesti, että aineellisten vahinkojen osalta komission lainvastaisesta menettelystä aiheutui hänelle merkittäviä edustuskuluja. Tässä yhteydessä hän vaatii yhtäältä <FT TYPE="DECIMAL">39293,38</FT> euron suuruista summaa Ranskan ja unionin tuomioistuimissa aiheutuneista asianajokuluista ja toisaalta 872,74 euron suuruista summaa oikeudenkäyntimenettelyjen aikana aiheutuneista matkakuluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119</NO.P><TXT>Seuraavaksi kantaja väittää, että hänen syyteharkintaan asettamisestaan ja häntä vastaan käydystä pitkästä rikosoikeudellisesta menettelystä on aiheutunut hänelle aineetonta vahinkoa. Kantajan mukaan häntä koskevan oikeudenkäyntimenettelyn vireillepano, vaikka OLAFin sisäistä tutkimusta ei ollut saatettu päätökseen, ja hänen syyttömyytensä kiistäminen kassaatiovalitukseen asti ilman riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä tietoja Ranskan tuomioistuinten todettua hänet syyttömäksi loukkasivat hänen kunniaansa ja vahingoittivat hänen ammatillista mainettaan. Kantajan mukaan häntä kohtaan toteutettu menettely sai hänen entiset kollegansa ja lähipiirinsä luulemaan, että hän oli osallisena talousskandaaliin. Tämän vuoksi hän vaatii <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> euron suuruista summaa korvaukseksi komission lainvastaisista menettelyistä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120</NO.P><TXT>Lopuksi kantaja väittää, että unionin hallinnon syyksi luetuista vakavista virheistä aiheutui hänelle myös terveydellistä vahinkoa, koska häntä vastaan hätiköiden vireille pannun loputtoman rikosoikeudellisen menettelyn aiheuttaman pelon vuoksi hänelle kehittyi vakava sairaus, joka osoitettiin lääketieteellisellä lausunnolla. Tästä syystä kantaja vaatii <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> euron suuruista summaa korvauksena hänen terveydentilansa heikentymisestä aiheutuneesta fyysisestä vahingosta sekä <FT TYPE="NUMBER">2125</FT> 56 euron suuruista summaa korvauksena kaikista hänelle aiheutuneista lääkäritutkimuskuluista, jotka johtuvat komission kohtuuttoman ja perusteettoman menettelyn vuoksi kehittyneestä sairaudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121</NO.P><TXT>Komissio kiistää kantajan väitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122</NO.P><TXT>Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingon, jotta se olisi korvattavissa, on aiheuduttava riittävän välittömästi moititusta toiminnasta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19791004">4.10.1979</DATE>, <NAME.CASE>Dumortier ym. v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1979:223">EU:C:1979:223</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>Meyer v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑72/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:170">EU:T:2000:170</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0397">397</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että kantajan on näytettävä toteen syy-yhteys (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19920130">30.1.1992</DATE>, <NAME.CASE>Finsider ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑363/88 ja C-364/88</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:44">EU:C:1992:44</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980930">30.9.1998</DATE>, <NAME.CASE>Coldiretti ym. v. neuvosto ja komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑149/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:228">EU:T:1998:228</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0101">101</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Franchet ja Byk v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑48/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:257">EU:T:2008:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0397">397</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123</NO.P><TXT>Tältä osin on muistettava, että yhtäältä OLAFin virheet, jotka voivat aiheuttaa unionin vastuun, ovat tietojen toimittaminen Ranskan oikeusviranomaisille kantajaa kuulematta tai ainakin sille tiedottaminen (ks. edellä 82 ja 85 kohta). Toisaalta komissio on tehnyt virheen, joka voi aiheuttaa unionin vastuun, ryhtyessään asianomistajaksi ja tehdessään kantajasta rikosilmoituksen ennen OLAFin tutkimuksen päätökseen saattamista (ks. edellä 108 kohta).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa käsiteltävässä asiassa kolmeen erilliseen vahinkoon, toisin sanoen aineelliseen, aineettomaan ja fyysiseen vahinkoon. Näitä vahinkotyyppejä on syytä tarkastella peräkkäin sen arvioimiseksi, missä määrin on näytetty toteen yhtäältä niiden olemassaolo sekä toisaalta niiden ja OLAFin ja komission lainvastaisten menettelyjen välinen syy-yhteys.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Aineellinen vahinko</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että komission lainvastaisesta toiminnasta on aiheutunut hänelle merkittäviä edustuskuluja. Tässä yhteydessä hän vaatii yhtäältä <FT TYPE="DECIMAL">39293,38</FT> euron suuruista summaa Ranskan ja unionin tuomioistuimissa aiheutuneista asianajokuluista ja toisaalta 872,4 euron suuruista summaa oikeudenkäyntimenettelyjen aikana aiheutuneista matkakuluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, kuten komissio on aivan oikein todennut, että kantajalle puolustautumisesta aiheutuneet kulut eivät ole aineellista vahinkoa vaan oikeudenkäyntikuluja. On nimittäin palautettava mieleen, ettei asianosaisille oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneita kuluja voida sellaisenaan pitää oikeudenkäyntikuluista erillään korvattavana vahinkona (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990610">10.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Montorio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑334/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:290">EU:C:1999:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127</NO.P><TXT>Kansallisissa tuomioistuimissa käytyihin oikeudenkäynteihin liittyvistä kuluista on lisäksi todettava, ettei niitä voida korvata käsiteltävän asian yhteydessä, koska tämän väitetyn vahingon ja OLAFin ja komission tekemien virheiden välillä ei ole syy-yhteyttä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040610">10.6.2004</DATE>, <NAME.CASE>François v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑307/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2004:180">EU:T:2004:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Joka tapauksessa kysymys kansallisella tasolla aiheutuneiden kulujen korvaamisesta kuuluu kansallisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, ja koska unionin tasolla ei ole säädetty asiaa koskevista yhdenmukaistamistoimenpiteistä, kyseisen kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava tällaiset kysymykset niihin sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten mukaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19950918">18.9.1995</DATE>, <NAME.CASE>Nölle v. neuvosto ja komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑167/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1995:169">EU:T:1995:169</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että kantajan vaatimus väitetyn aineellisen vahingon korvaamisesta on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Aineeton vahinko</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129</NO.P><TXT>Kantajan mukaan häntä koskevan oikeudenkäyntimenettelyn vireillepano, vaikka OLAFin sisäistä tutkimusta ei ollut saatettu päätökseen, ja hänen syyttömyytensä kiistäminen ilman riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä tietoja kassaatiovalitukseen asti Ranskan tuomioistuinten todettua hänet syyttömäksi loukkasivat hänen kunniaansa ja vahingoittivat hänen ammatillista mainettaan. Kantajan mukaan häntä kohtaan toteutettu menettely sai hänen entiset kollegansa ja lähipiirinsä luulemaan, että hän oli osallisena talousskandaaliin. Tämän vuoksi hän vaatii <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> euron suuruista summaa korvaukseksi komission lainvastaisista menettelyistä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että komission ryhtyminen asianomistajaksi ja rikosilmoituksen tekeminen Ranskan tuomioistuimissa ennen OLAFin tutkimuksen päättämistä loukkasivat kantajan kunniaa ja vahingoittivat hänen ammatillista mainettaan. Komission menettelystä aiheutui kantajalle nimittäin aineetonta vahinkoa, koska hänen uskottiin toimineen vilpillisesti hoitaessaan tehtäviään ja koska hänen lähipiirinsä ja kollegansa luulivat hänen olleen osallisena vilpillisiin tekoihin ja talousskandaaliin. Edellä 122 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla on näin ollen todettava, että tämä vahinko on komission lainvastaisen menettelyn välitön seuraus ja että tämän menettelyn ja kyseisen vahingon välillä on siten syy-yhteys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131</NO.P><TXT>Lisäksi siitä, että OLAF toimitti <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> päivätyn kantajaan liittyvän muistion Ranskan oikeusviranomaisille kuulematta häntä tai edes ilmoittamatta hänelle, aiheutui hänelle aineetonta vahinkoa, koska hänelle ei annettu tilaisuutta tulla kuulluksi eikä hän ollut voinut puolustautua<?PAGE NO="21"?> häneen kohdistuneiden syytösten perusteena olleiden tekojen yhteydessä. Kantajan kuulematta jättäminen herätti hänessä epäoikeudenmukaisuuden, voimattomuuden ja turhautumisen tunteen. On todettava, että nämä vahingot johtuvat OLAFin lainvastaisesta menettelystä ja että väitettyjen vahinkojen ja tapahtuneen lainvastaisen menettelyn välillä on siten syy-yhteys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132</NO.P><TXT>Kantajalle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, joka liittyy komission kassaatiovalitukseen asti jatkamiin syytetoimiin sen jälkeen, kun Ranskan tuomioistuimet olivat todenneet hänet syyttömäksi ensimmäisessä oikeusasteessa, on lopuksi todettava pitävän paikkansa, että tällainen epävarma tilanne on voinut aiheuttaa kantajalle häiriöitä hänen yksityiselämässään ja siten aineetonta vahinkoa, mutta kantaja ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan kyseisen menettelyn lainvastaisuutta. Koska kyseiset väitteet eivät täytä yhtä kolmesta sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytyksistä, vahingonkorvausvaatimukset on näin ollen hylättävä edellä 45 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, eikä kahden muun edellytyksen täyttymistä ole tarpeen tutkia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajalle on aiheutunut aineettomia vahinkoja, jotka ovat yhtäältä hänen kunniansa loukkaaminen ja ammatillisen maineensa vahingoittaminen sekä toisaalta mahdollinen epäoikeudenmukaisuuden, voimattomuuden ja turhautumisen tunne. Näin ollen on perusteltua päättää ex aequo et bono, että <FT TYPE="NUMBER">62000</FT> euroa on riittävä korvaus kyseisestä vahingosta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Fyysinen vahinko</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että unionin hallinnon syyksi luetuista vakavista virheistä aiheutui hänelle terveydellistä vahinkoa, koska häntä vastaan harkitsemattomasti vireille pannun rikosoikeudellisen menettelyn aiheuttaman pelon vuoksi hänelle kehittyi vakava sairaus, joka osoitettiin lääketieteellisellä lausunnolla. Näissä olosuhteissa hän vaatii <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> euron suuruista summaa korvauksena hänen terveydentilansa heikentymisestä aiheutuneesta fyysisestä vahingosta sekä <FT TYPE="DECIMAL">2125,56</FT> euron suuruista summaa korvauksena kaikista hänelle aiheutuneista tutkimuskuluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kuten kantaja itse myönsi kirjelmissään, hänen terveydentilansa heikkeni ainoastaan <DATE ISO="20080910">10.9.2008</DATE> eli hänen syyteharkintaan asettamisensa ja <DATE ISO="20160615">15.6.2016</DATE> eli Cour de cassationin tuomion antamispäivän välisenä aikana. Vaikka oletettaisiin, että kantajan esittämät todisteet osoittaisivat hänen terveydentilansa heikentyneen häntä vastaan vireille pantujen rikosoikeudellisten menettelyjen seurauksena, tämä seikka ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa sitä, ettei kantaja – kuten tästä tuomiosta ilmenee – ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että komissio on menetellyt lainvastaisesti riitauttaessaan syyttämättäjättämispäätöksen ensin muutoksenhaun yhteydessä ja sittemmin Cour de cassationissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136</NO.P><TXT>Koska yksi kolmesta sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytyksistä ei täyty, vahingonkorvausvaatimukset on näin ollen hylättävä edellä 45 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, eikä kahden muun edellytyksen täyttymistä ole tarpeen tutkia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>Kiinteitä kuluja<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> koskevat päätelmät</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137</NO.P><TXT>Kantaja on vaatinut, että komissio velvoitetaan maksamaan <FT TYPE="NUMBER">3000</FT> euroa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>kiinteistä kuluista<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138</NO.P><TXT>Komissio ei ole ottanut tähän kantaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei kantaja täsmennä vaadittujen kiinteiden kulujen luonnetta. Kantaja vaatii hänelle oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneiden välttämättömien kulujen korvaamista, mutta on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan mukaan tällaiset kulut sisältyvät oikeudenkäyntikuluihin (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131118">18.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>Trabelsi v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑162/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:619">EU:T:2013:619</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140</NO.P><TXT>Kyseisiä kuluja on näin ollen tarkasteltava yhdessä niiden vaatimusten kanssa, jotka koskevat komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeudenkäyntikulujen määrääminen</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142</NO.P><TXT>Koska käsiteltävässä asiassa vahingonkorvauskanne on pääasiallisesti hyväksytty, on asian erityinen asiayhteys huomioon ottaen asianmukaista päättää, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaa kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Komissio velvoitetaan suorittamaan Fernando De Esteban Alonsolle <FT TYPE="NUMBER">62000</FT> euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään muilta osin.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan De Esteban Alonson oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Gratsias</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Labucka</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Ulloa Rubio</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20190611">11 päivänä kesäkuuta 2019</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>