(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 682/2007 ( 2 ) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jäljempänä ’lopulliset polkumyyntitoimenpiteet’, tietyn Thaimaasta peräisin olevan, tällä hetkellä CN-koodeihin ex200190 30 ja ex200580 00 kuuluvan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin 3,1–12,9 prosentin suuruisen arvotullin muodossa.

(2)

Asetuksella (EY) N:o 954/2008 ( 3 ) muutettiin asetusta (EY) N:o 682/2007 yhdelle yritykselle ja ”kaikille muille yrityksille” määrätyn tullin määrän osalta. Tullit ovat suuruudeltaan 3,1–14,3 prosenttia. Kahdelta thaimaalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, joiden tarjoamat sitoumukset oli hyväksytty komission päätöksellä 2007/424/EY ( 4 ), tuleva tuonti vapautettiin tullista.

(3)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 847/2009 ( 5 ) katsottiin, etteivät kiinteään vähimmäistuontihintaan perustuvat hintasitoumukset enää olleet tarkoituksenmukaisia polkumyynnin vahingollisten vaikutusten torjumiseksi. Hyväksytyt sitoumukset peruutettiin, ja kymmenen muun thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan sitoumustarjoukset hylättiin.

(4)

Lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen ( 6 ) johdosta komissiota pyydettiin 19 päivänä maaliskuuta 2012 panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esitti Association Européenne des Transformateurs de Maïs Doux (AETMD), jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia valmistetun tai säilötyn sokerimaissin kokonaistuotannosta unionissa.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 19 päivänä kesäkuuta 2012 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä ( 7 ).

(7)

Polkumyynnin jatkumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2011 ja 31 päivän maaliskuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2008 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, Thaimaan vientiä harjoittaville tuottajille, etuyhteydettömille tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Koska tutkimuksessa oli mukana suuri määrä Thaimaassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia ja unionissa toimivia etuyhteydettömiä tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan komissiolle 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(11)

Komissio sai täydelliset tiedot 17 thaimaalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta otoksen valitsemista varten; näistä yhdeksän vei tuotetta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Otokseen päätettiin valita kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden yhteenlaskettu vientimäärä muodosti 90 prosenttia yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisviennistä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(12)

Koska etuyhteydettömiltä tuojilta saatiin ainoastaan yksi vastaus, otantaa ei käytetty etuyhteydettömiin tuojiin.

(13)

Menettelyyn osallistuvien unionin tuottajien suuren määrän takia vireillepanoilmoituksessa ilmoitettiin, että komissio oli alustavasti valinnut unionin tuottajista vahingon määrittämistä varten otoksen perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Esivalinta oli tehty käyttämällä komission käytettävissä vireillepanovaiheessa olleita tietoja, ja se perustui tuottajien myyntimäärään, tuotantomäärään ja sijaintiin unionissa. Ehdotettu otanta vastaa suurinta edustavaa unionin tuotannonalan tuotannon määrää, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa määräajassa, ja se muodostaa 58 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta. Lisäksi ehdotettu otos on edustava yritysten maantieteellisen sijainnin osalta, koska siihen kuuluu yrityksiä kolmesta eri jäsenvaltiosta. Unionin tuottajia on kuultu ehdotetusta otoksesta vireillepanoilmoituksen julkaisupäivänä. Koska tuottajia ei ilmoittautunut lisää eikä otoksesta saatu huomautuksia, ehdotettu otos vahvistettiin.

(14)

Kaksi asianomaista osapuolta väitti, että unionin tuottajien otos oli valittu ainoastaan pyynnön esittäjien joukosta ja että otokseen olisi pitänyt pyrkiä saamaan muita tuottajia kuin pyynnön esittäjiä.

(15)

Kaikkia tiedossa olleita unionin tuottajia, niin pyynnön esittäjiä kuin muitakin, pyydettiin toimimaan yhteistyössä. Kymmenen unionin tuottajaa, joiden joukossa oli sekä pyynnön esittäjiä että muita tuottajia, toimittivat tietoja otoksen valintaa varten. Kuten edellä johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, valittu otos vastaa suurinta edustavaa unionin tuotannonalan tuotannon määrää, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa määräajassa, ja se muodostaa 58 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta. Komissio katsoo, että valittu otos on maantieteellisesti edustava, olivatpa tuottajat pyynnön esittäjiä tai eivät. Tämän vuoksi väite hylätään.

(16)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Komissio lähetti tätä varten kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille sekä etuyhteydettömälle tuojalle. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(17)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka nykyisin luokitellaan CN-koodiin ex200190 30, ja Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka on valmistettu tai säilötty muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla ja joka ei kuulu nimikkeeseen 2006 vaan luokitellaan nykyisin CN-koodiin ex200580 00.

(19)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että säilöntätavasta riippumatta tarkasteltavana olevilla erityyppisillä tuotteilla on kaikilla samat biologiset ja kemialliset ominaisuudet ja että niitä käytetään periaatteessa samaan tarkoitukseen.

(20)

Kaksi asianomaista osapuolta väitti, että sokerimaissin CN-koodit eivät kata ainoastaan tarkasteltavana olevaa tuotetta vaan myös merkittävät määrät purkitettua minimaissia, jota unionissa ei tuoteta ja joka ei ole samankaltainen tuote. Ne väittivät, että komission tiedoissa olisi mukana myös minimaissia koskevat tiedot.

(21)

Tutkimus tehtiin ainoastaan toimenpiteiden kohteena olevasta tuotteesta käyttämällä sitä vastaavaa Taric-koodia, johon minimaissi ei kuulu. Tämän vuoksi väite hylätään asiavirheen perusteella.

(22)

Todettiin, että unionin tuotannonalan tuottamalla ja unionissa myymällä sokerimaissilla sekä Thaimassa tuotetulla ja myydyllä sokerimaissilla on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja niillä on samat peruskäyttötarkoitukset kuin Thaimassa tuotetulla ja unioniin vietäväksi myydyllä sokerimaissilla. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(23)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(24)

Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa mainitaan, vireillepanoilmoituksessa ennakoitiin otannan käyttöä yhteistyöhalukkuudestaan ilmoittavien vientiä harjoittavien tuottajien oletettavasti suuren lukumäärän vuoksi. Sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen todennäköistä, otokseen valittiin kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osuus yhteistyöhalukkuudestaan ilmoittaneiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisviennistä on noin 90 prosenttia.

(25)

Koska kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan yhteenlaskettu vientimäärä oli noin 25 prosenttia Thaimaan kokonaisviennistä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden tarkastelussa oli käytettävä muista lähteistä saatuja tietoja, kuten tarkastelupyyntöä, käytettävissä olevia Thaimaan tulliviranomaisilta saatuja vientitilastoja ja Eurostatin tuontitilastoja.

(26)

Myyntiä kauppiaille Thaimaassa ei ole otettu huomioon polkumyyntimarginaalin määrittämisessä, jos tavarat oli tarkoitettu tuntemattomiin vientikohteisiin.

(27)

Samoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa myös tässä tutkimuksessa todettiin, että eräät vientiä harjoittavat tuottajat hankkivat osan myymästään tarkasteltavana olevasta tuotteesta ulkopuolisilta toimittajilta. Tässä tutkimuksessa ei ole polkumyyntimarginaaleja laskettaessa otettu huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiä, jos valmistaja on joku muu kuin kyseinen vientiä harjoittava tuottaja.

(28)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti ensin kunkin kolmen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ollut edustavaa niiden unioniin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna eli olivatko kotimaiseen kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen myyntimäärät vähintään viisi prosenttia niiden tarkasteltavana olevan tuotteen vientimäärästä unioniin.

(29)

Samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi yhden otokseen kuuluneen yrityksen osalta.

(30)

Tämän jälkeen tarkasteltiin, olivatko kyseisen yrityksen kotimaiseen kulutukseen myymän samankaltaisen tuotteen tyypit samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt lajit tai suoraan verrattavissa niihin. Kunkin tällaisen tuotetyypin osalta määritettiin, oliko kotimaiseen kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen myynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimaiseen kulutukseen tarkoitettu myynti oli riittävän edustavaa, jos sen määrä oli vähintään viisi prosenttia unioniin tuodun vastaavantyyppisen tuotteen kokonaismyyntimäärästä

(31)

Tutkimuksessa todettiin, että kyseisen yrityksen osalta ainoastaan yksi samankaltaisen tuotteen tyyppi oli suoraan verrattavissa unioniin vietyyn tyyppiin. Lisäksi kyseisen tyypin myyntimäärät kotimarkkinoilla olivat riittävän edustavat.

(32)

Tämän jälkeen tutkittiin, myydäänkö johdanto-osan kappaleessa 31 mainittua kyseisen yrityksen tuotetyyppiä tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus kyseisen tuotetyypin osalta.

(33)

Todettiin, että yli 80 prosenttia kotimaiseen kulutukseen tarkoitetusta myyntimäärästä oli kannattavaa, ja 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki tämäntyyppiset myyntitapahtumat otettiin huomioon normaaliarvoa määritettäessä.

(34)

Mikäli kotimainen myynti oli edustavaa ja tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, tarkasteltavana olevan tuotteen tyypin normaaliarvo määritettiin kotimarkkinamyynnissä veloitettujen kyseisen tyypin hintojen painotettuna keskiarvona tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(35)

Niiden kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa, joiden kotimaista myyntiä ei katsottu edustavaksi (yksi ei myynyt samankaltaista tuotetta lainkaan kotimarkkinoilla), ja kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa, jonka kokonaismyynti katsottiin edustavaksi mutta jonka kotimaisia myyntimääriä joidenkin samankaltaisen tuotteen tyyppien osalta ei katsottu edustaviksi, normaaliarvo oli muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(36)

Normaaliarvo muodostettiin siten, että kunkin unioniin viedyn tuotetyypin tuotantokustannuksiin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(37)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto laskettiin niille kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joilla oli kotimaan myyntiä yli tai alle 5 prosenttia unioniin suuntautuvista myyntimääristä, tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen kotimaisen myynnin perusteella.

(38)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto muodostettiin kolmannelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joka ei myynyt samankaltaista tuotetta kotimaassa, johdanto-osan kappaleessa 37 mainittujen kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton painotetusta keskiarvosta.

(39)

Kaksi asianomaista osapuolta vastusti johdanto-osan 37 kappaleessa esitettyä menetelmää, eli voiton käyttämistä normaaliarvon määrittämiseen, kun kyseinen voitto perustuu kotimaisiin myyntitapahtumiin, joiden osuus unioniin myydystä määrästä on alle viisi prosenttia. Ne väittävät, että jos kotimaisten myyntitapahtumien määrä ei ole riittävä ollakseen edustava, näistä myyntitapahtumista saatua voittoa ei tulisi käyttää.

(40)

Alkuperäisessä tutkimuksessa käytettiin kuitenkin samaa menetelmää, ja koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio katsoo menetelmän olevan yhä perusteltu tähän menettelyyn.

(41)

Kaikki otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myynti oli tapahtunut suoraan etuyhteydettömille asiakkaille unionissa. Myyntihinta laskettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unionin riippumattomien asiakkaiden maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(42)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(43)

Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely- ja lastauskustannusten, palkkioiden ja pankkimaksujen erojen mukaisesti aina, kun se oli tarpeen ja perusteltua.

(44)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ja alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän mukaisesti tehtiin oikaisuja eritasoisen kaupan määrän perusteella niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden kotimaan myynnissä käytetään omaa tuotemerkkiä mutta joiden myynti unioniin tapahtuu vähittäismyyjien tuotemerkkiä käyttäen. Oikaisun taso – joka laskettiin normaaliarvon määrittämisessä käytetyn voittomarginaalin alenemisena, kuten johdanto-osan 33 kappaleessa todetaan – on arvioitu sen suhteen perusteella, joka vallitsee unionin tuotannonalan saamien voittomarginaalien välillä, kun vertaillaan omalla tuotemerkillä varustettuja tuotteita ja kaikkia tuotteita. Näin ollen voittomarginaalia alennettiin 20–50 prosenttia.

(45)

Kaksi asianomaista osapuolta katsoi, että Thaimaan kotimarkkinoita ja unionin markkinoita ei voida verrata toisiinsa, koska markkinoiden koko on erilainen ja thaimaalaiset tuottajat myyvät kotimarkkinoilla omalla tuotemerkillään.

(46)

Ensiksikin on muistettava, että johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, että Thaimaan kotimarkkinoilla myyty sokerimaissi ja unionin markkinoille vietäväksi myyty sokerimaissi ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(47)

Toiseksi kaupankäynnin määrien eroavuuksien vuoksi voittomarginaalia oikaistiin alaspäin 20–50 prosenttia kotimaisesta omalla tuotemerkillä tapahtuneesta myynnistä saadusta voittomarginaalista. Myös tämä on alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän mukaista.

(48)

Edellä mainitusta johtuen polkumyyntimarginaalit prosentteina ilmaistuina vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta olivat 8–44 prosenttia.

(49)

Sokerimaissin tuotanto riippuu siitä, miten paljon tuoretta sokerimaissia on saatavilla välittömästi sadonkorjuun jälkeen säilyketehtaalle toimitettuna. Tuore sokerimaissi tulisi säilöä 24 tunnin kuluessa sadonkorjuusta, minkä vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteetti on suoraan yhteydessä juuri korjatun sokerimaissin saatavuuteen.

(50)

Thaimaassa sadonkorjuukausi kestää noin 9–10 kuukautta vuodessa, ja se käsittää kaksi satoa vuodessa. Tarkasteltaessa käytettävissä olevaa teknistä tuotantokapasiteettia on otettava huomioon satokausiin liittyvät raaka-aineesta aiheutuvat rajoitukset.

(51)

Otokseen sisältyvien kolmen vientiä harjoittavan tuottajan yhteenlaskettu tekninen tuotantokapasiteetti oli 130 000–150 000 tonnia. Käytettävissä olevan teknisen kapasiteetin todellinen käyttöaste oli 50–80 prosenttia.

(52)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että vaikka otetaan huomioon teknisen kapasiteetin sopeuttaminen raaka-aineiden saatavuuteen, käytettävissä oleva käyttämätön kapasiteetti oli arvioitu liian suureksi.

(53)

Kuten edellä johdanto-osan 50 kappaleessa painotetaan, teknistä kapasiteettia ei voida täysin käyttää, koska juuri korjattua sokerimaissia ei ole saatavilla kaikkina kausina. Tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että muutamat otokseen kuuluvat tuottajat pääsevät 80 prosentin ja sitä suurempiinkin kapasiteetin käyttöastelukuihin, kun taas muiden otokseen kuuluvien tuottajien kapasiteetin käyttöaste on paljon alhaisempi. Koska kaikilla tuottajilla on toisiinsa verrattavat mahdollisuudet hankkia raaka-aineita, kyseistä alempaa käyttöastetta ei voida selittää pelkästään sillä, että juuri korjattua sokerimaissia ei ole kaikkina kausina saatavilla.

(54)

Thai Food Processors Associationin toimittamien tietojen perusteella Thaimaan yhteenlaskettu vientimäärä ulkomaille kasvoi jatkuvasti noin 20 prosenttia tarkastelujaksolla ja saavutti 150 000–200 000 tonnin määrän tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä osoittaa, että saatavilla oleva sokerimaissin määrä voi nousta ja tosiasiallisesti nouseekin, kun vientiä harjoittavat tuottajat tarvitsevat määrän lisäystä. Näin ollen todetaan, että keltaisen maissin kokonaistuotanto Thaimaassa vaihteli tarkastelujaksolla 4,1 miljoonasta 4,5 miljoonaan tonniin. Vaikka keltaisen maissin ja sokerimaissin tuotantoa ei voida verrata täysin toisiinsa, jo pelkkä tuotantomäärien valtava ero osoittaa selvästi, että pienikin siirtymä keltaisen maissin tuotannosta sokerimaissin tuotantoon voi vaikuttaa huomattavasti sokerimaissin tuotannon kokonaismäärään Thaimaassa.

(55)

Tämän perusteella todettiin, että kolme otokseen kuuluvaa tuottajaa pystyisi lisäämään tuotantoaan noin 40 000–60 000 tonnia vuodessa (todellinen käyttämätön kapasiteetti), mikä on noin kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna thaimaalaisen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientiin unioniin.

(56)

Jo pelkästään otokseen kuuluvien tuottajien todellista käyttämätöntä kapasiteettia voidaan näin ollen pitää huomattavana. Lisäksi on olemassa 15 muuta tiedossa olevaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajaa, joilla myös on mahdollisuus hankkia sokerimaissia Thaimaan laajasta tuotannosta.

(57)

Tiedoista, joita on kerätty muista lähteistä, kuten

voidaan päätellä, että ainakin kahdella suurella vientiä harjoittavalla tuottajalla, joista yksi toimi yhteistyössä polkumyynnin jatkumista koskevassa tarkastelussa mutta jota ei otettu mukaan otokseen ja joka ei näin ollen toimittanut tätä seikkaa koskevia yksityiskohtaisia tietoja, on kapasiteettia yhteensä 50 000–100 000 tonnia.

(58)

Lisäksi ei ole todisteita, jotka viittaisivat siihen, että Thaimaan kotimaisten markkinoiden tai kolmansien maiden markkinoiden kulutustaso kasvaisi ja siten ottaisi vastaan lisääntyneen tuotannon, mikäli Thaimaan tuottajien käyttämätöntä tuotantokapasiteettia käytettäisiin. Erityisesti on otettava huomioon, että Thaimaan kotimaiset markkinat ovat suppeat ja niiden osuus kaikkien otokseen kuuluvien thaimaalaisten tuottajien kokonaismyynnistä on keskimäärin vain yhdestä kahteen prosenttia. Tämä vahvistaa päätelmän, että kaikki sokerimaissin lisätuotanto viedään Thaimaasta ulkomaille.

(59)

Unioniin vietävän tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintojen vertaaminen samankaltaisesta tuotteesta kotimarkkinoilla veloitettuihin hintoihin toi esille kaksi seikkaa: kotimarkkinoilla hinnat ovat suhteellisen korkeat (oman tuotemerkin myynti) ja määrät ovat suhteellisen pieniä verrattuna vientiin. Tämän perusteella ei ole ilmeistä kauppavirtojen uudelleensuuntautumisen riskiä kotimarkkinoilta unioniin, jos toimenpiteet kumotaan.

(60)

Unioniin vietävän tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintojen vertaaminen samankaltaisesta tuotteesta kolmansien maiden markkinoilla veloitettuihin hintoihin osoittaa, että kolmen otokseen kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan hinnat unioniin ovat keskimäärin 14 prosenttia korkeammat.

(61)

Thaimaan tulliviranomaisten kauppatilastot vahvistavat tämän päätelmän. Kun ilmoitettu kuljetuspaino (purkki + sokerimaissi + neste) muunnettiin purkitetuksi nettopainoksi (sokerimaissi + neste) tarkastelussa käytettävää menetelmää noudattaen, unionissa veloitetut kilohinnat ovat keskimäärin viisi prosenttia korkeammat kuin kolmansissa maissa.

(62)

Vaikka monet osapuolet ovat ilmoittaneet epäilevänsä, onko viiden tai 14 prosentin hintaero riittävä kauppavirtojen uudelleensuuntautumiseksi unioniin, tutkimuksessa on käynyt ilmi, että tämä on todellakin todennäköistä sokerimaissimarkkinoilla. Tässä menettelyssä yhdelle thaimaalaiselle yritykselle (Karn Corn) asetettiin aiemmin tulli, joka oli 8–10 prosenttia alempi kuin useimmille muille thaimaalaisille viejille asetettu tulli. Tämä 8–10 prosentin etu oli kuitenkin riittävä siihen, että yrityksen osuus thaimaalaisesta viennistä unioniin kasvoi seitsenkertaiseksi alkuperäisen tutkimuksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ja nykyisen tutkimuksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(63)

Siitä huolimatta, että 3,1 prosentin polkumyyntitulli oli voimassa, Karn Corn yli kaksinkertaisti unioniin viemänsä määrän sen jälkeen, kun polkumyyntitullit otettiin käyttöön. Tämä osoittaa unionin markkinoiden houkuttelevuuden verrattuna muihin markkinoihin, vaikka hintaero olisi pieni.

(64)

Tästä voidaan päätellä, että vaikka riski kauppavirtojen uudelleensuuntautumisesta unionin markkinoille on melko vähäinen, koska tuotetta myydään kotimarkkinoilla omalla tuotemerkillä, on vaarana, että kolmansiin maihin tarkoitettuja kauppavirtoja suuntautuu uudelleen unionin markkinoille, koska unionissa hintataso on korkeampi.

(65)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin markkinoiden hinnat olivat vähemmän houkuttelevat kuin muiden maiden kuten Japanin markkinoiden hinnat. Tämän vuoksi kauppavirtojen uudelleensuuntautumisen riski, jos toimenpiteet kumotaan, on liioiteltu.

(66)

On muistettava, että myyntiä kolmansiin maihin tarkastellaan yhtenä ryhmänä ja johdanto-osan 63 kappaleessa tehty päätelmä perustuu keskimääräisiin hintoihin myytäessä kolmansiin maihin. Tässä on täysin otettu huomioon, että tässä kolmansiin maihin suuntautuvan myynnin ryhmässä on maita, joihin vietäessä hinnat ovat korkeammat, ja toisia, joihin viedään alhaisempaan hintaan. On selvää, että mitä alhaisempi vientihinta on, sitä suurempi kauppavirtojen uudelleensuuntautumisen riski on, jos toimenpiteet kumotaan.

(67)

Lisäksi yksi asianomainen osapuoli väitti, että sopimussuhteet kolmansien maiden tuojiin vaikeuttavat eri maiden asiakkaiden vaihtoa toisiin.

(68)

Vaikka sopimussuhteet Thaimaan vientiä harjoittavien tuottajien ja useiden kolmansien maiden tuojien välillä saattavat olla olemassa ja pysyä voimassa lyhyellä aikavälillä, ei ole todisteita siitä, etteikö tällaisista sopimusvelvoitteista luovuttaisi, jotta pystytään myymään kalliimmille markkinoille, kuten unionin markkinoille.

(69)

Lopuksi asianomaiset osapuolet väittivät, että vertailukohtana ei voida käyttää vientiä joihinkin kolmansiin maihin kuten Etelä-Koreaan, koska tuotevalikoima (esimerkiksi purkkien koko) ja myyntiehdot (esimerkiksi toimitusehdot) voivat olla erilaisia.

(70)

On muistettava, että johdanto-osan 58, 59 ja 60 kappaleessa tehtyjen vertailujen tulokset osoittavat eroja vientihinnoissa kaikkiin kolmansiin maihin. Näin ollen muutamille harvoille markkinoille suuntautuvan thaimaalaisen viennin minkä tahansa tekijän merkitys on luonnostaan vähäinen kokonaisvertailun kannalta. Koska thaimaalaiset vientitiedot kirjataan FOB-perusteisesti, toimitusehtojen tai -kustannusten erojen vaikutus kohdistuu ainoastaan kotimaan kuljetuksiin Thaimaassa, ja on näin ollen merkityksetön.

(71)

Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että keskimääräinen hinta kaikkiin kolmansiin maihin ei olisi vertailukelpoinen unioniin suuntautuvan viennin hinnan kanssa, johdanto-osan 63 kappaleessa tehty päätelmä on perusteltu.

(72)

Vaikuttaa todennäköiseltä, että toimenpiteiden kumoamisen seurauksena unionin markkinoiden suhteellisesti korkeampi hintataso houkuttelisi huomattavia määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta, jota myydään nykyisin alempaan hintaan kolmansiin maihin.

(73)

Thaimaan vientiä harjoittavat tuottajat ovat jatkaneet polkumyyntiä, jota ne harjoittivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(74)

Lisäksi Thaimaassa olevan käyttämättömän kapasiteetin ja unionin markkinoiden huomattavasti kolmansia maita korkeamman hintatason vuoksi voidaan päätellä, että tarkasteltavana olevan tuotteen vienti saattaa kasvaa, jos toimenpiteet kumotaan.

(75)

Päätelmänä voidaan todeta, että polkumyynti erittäin todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteet kumotaan.

(76)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti noin 20 tuottajaa unionissa. Näiden tuottajien tuotannon (joka määritettiin yhteistyössä toimineilta tuottajilta kerättyjen tietojen perusteella ja muiden unionin tuottajien osalta tarkastelupyynnöstä saatujen tietojen perusteella) katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(77)

Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa todettiin, unionin tuottajien suuren määrän takia valittiin otos. Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(78)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille tarkoitetun oman tuotannon myyntimäärien, perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesta tietokannasta saatujen unionin markkinoita koskevien tuontimäärien sekä muiden unionin tuottajien osalta tarkastelupyynnöstä saatujen tietojen perusteella.

(79)

Kulutus kasvoi unionissa tarkastelujaksolla 9 prosenttia. Vuodesta 2008 vuoteen 2009 kulutus supistui 5 prosenttia mutta kasvoi 6 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja 9 prosenttiyksikköä vuonna 2011 (verrattuna edelliseen vuoteen). Tämän jälkeen se lähes vakautui noin 350 000 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla

(80)

Tarkasteltavana olevan tuotteen asianomaisesta maasta unioniin suuntautuva tuonti väheni 43 prosenttia noin 38 000 tonnista vuonna 2008 noin 22 000 tonniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Vuonna 2009 se väheni 15 prosenttia, vuonna 2010 20 prosenttiyksikköä ja vuonna 2011 vielä 11 prosenttiyksikköä, ennen kuin se lisääntyi kolme prosenttiyksikköä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(81)

Thaimaalaisten viejien markkinaosuus unionin markkinoilla pieneni vähitellen noin 50 prosenttia eli 6 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana vuoden 2008 12 prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 6 prosenttiin. Thaimaalaisten markkinaosuus laski vuonna 2008 olleesta 12 prosentista 11 prosenttiin vuonna 2009, 8 prosenttiin vuonna 2010 ja 6 prosenttiin vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso).

(82)

Vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta laski 3 prosenttia 835 eurosta tonnilta vuonna 2008 807 euroon tonnilta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Hinnat nousivat 6 prosenttia vuonna 2008 mutta laskivat 10 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja edelleen 3 prosenttiyksikköä vuonna 2011. Vuodesta 2011 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka hinnat nousivat jälleen 4 prosenttiyksikköä.

(83)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen samanlaisten tuotetyyppien myyntihintoja unionissa verrattiin keskenään. Tätä varten unionin tuotannonalan veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja ilman hyvityksiä ja veroja verrattiin vientiä harjoittavien asianomaisen maan tuottajien CIF unionin rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti sopimustullien sekä purkamis- ja tulliselvityskustannusten huomioon ottamiseksi. Vertailu osoitti, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan ja unionissa myydyn tuotteen hinnat olivat kokonaisuudessaan korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Tuontitilastojen perusteella (14 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu tietokanta) hinnan alittavuuden marginaalia ei havaittu Thaimaasta unioniin suuntautuneessa tuonnissa (tämä koskee sekä yhteistyössä toimineita viejiä että yhteistyöstä kieltäytyneitä sekä kaikkia tuotevalikoimia).

(84)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(85)

Markkinoille on luonteenomaista, että sillä on kaksi myyntikanavaa: myynti tuottajan omalla tuotemerkillä ja myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä. Verrattuna toiseksi mainitun myyntikanavan käyttöön ensin mainitun myyntikanavan käyttäminen aiheuttaa usein korkeammat myyntikulut erityisesti markkinoinnin ja mainonnan osalta, jolloin myyntihinnatkin ovat korkeammat.

(86)

Tutkimuksessa todettiin, että koko yhteistyössä toimivien thaimaalaisten viejien tuonti tapahtui toiseksi mainittua myyntikanavaa eli vähittäismyyjien tuotemerkin myyntikanavaa käyttäen. Vahinkoanalyysissä katsottiin asianmukaiseksi erotella tarvittaessa toisistaan unionin tuotannonalan myynti omalla tuotemerkillä ja vähittäismyyjän tuotemerkillä, koska polkumyyntituonnin aiheuttama kilpailu kohdistuu ensisijassa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myyntiin vähittäismyyjän tuotemerkillä. Erottelu tehtiin erityisesti myyntimäärien, myyntihintojen ja kannattavuuden määrittämiseksi. Jotta saataisiin kokonaiskäsitys, myös kokonaismäärät (jotka sisältävät omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) esitetään ja selitetään jäljempänä olevissa taulukoissa. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä oli noin 70 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä ja noin 60 prosenttia sen myynnin arvosta.

(87)

Koska unionissa sokerimaissia jalostetaan ainoastaan kesäkuukausien aikana, vahinkoindikaattorien määrä oli lähes sama vuonna 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana (1 päivästä huhtikuuta 201130 päivään maaliskuuta 2012). Tämä koskee erityisesti tuotantoa ja tuotantokapasiteettia.

(88)

Unionin tuotannonalan tuotanto laski tarkastelujakson aikana 8 prosenttia vuonna 2008 vallinneelta noin 372 000 tonnin tasolta. Tuotanto väheni 25 prosenttia vuonna 2009, 13 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja kasvoi jälleen 31 prosenttiyksikköä vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso).

(89)

Tuotantokapasiteetti oli noin 488 000 tonnia vuonna 2008, 2009 ja 2010. Se väheni 9 prosenttia vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso). Väheneminen johtui siitä, että yksi otokseen kuuluneista unionin tuottajista sulki yhden tehtaistaan.

(90)

Kapasiteetin käyttöaste oli 76 prosenttia vuonna 2008. Se väheni 57 prosenttiin vuonna 2009 ja 47 prosenttiin vuonna 2010, kunnes kasvoi 77 prosenttiin vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso). Koko tarkastelujakson aikana kapasiteetin käyttöaste pysyi vakaana, koska tuotanto väheni samaa vauhtia vähenevän tuotantokapasiteetin kanssa.

(91)

Unionin tuotannonalan oman tuotannon myynti, joka on tarkoitettu unionin markkinoille vähittäismyyjän omalla tuotemerkillä etuyhteydettömille asiakkaille, väheni 6 prosenttia vuonna 2009, kasvoi 17 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja 24 prosenttiyksikköä vuonna 2011. Vuodesta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjaksoon saakka myynti laski vielä 4 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana myynti kasvoi noin 31 prosenttia.

(92)

Unionin tuotannonalan itse tuottamien tuotteiden kokonaismyynti (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa, joka tosin ei ollut yhtä jyrkkä. Myynti laski ensin 5 prosenttia vuonna 2009, sitten kasvoi 12 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja vielä 14 prosenttiyksikköä vuonna 2011. Vuodesta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjaksoon saakka myynti laski vielä 2 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana myynti kasvoi noin 19 prosenttia.

(93)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus oli 83 prosenttia vuosina 2008 ja 2009. Se kasvoi 88 prosenttiin vuonna 2010 ja 91 prosenttiin vuonna 2011, kunnes se hieman supistui 90 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla 7 prosenttiyksikköä.

(94)

Vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin unionin kulutus kasvoi 9 prosenttia, unionin tuotannonalan vähittäismyyjän tuotemerkillä myytäväksi tarkoitettu unionin markkinoiden myynti kasvoi 31 prosentilla, kun unionin tuotannonalan myynti, joka oli tarkoitettu sekä omalla että vähittäismyyjän tuotemerkillä unionin markkinoilla tehtäväksi, kasvoi 19 prosentilla. Vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin tuotannonala lisäsi markkinaosuuttaan noin 7 prosenttiyksikköä, ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus väheni noin 6 prosenttiyksikköä. Voidaankin päätellä, että unionin tuotannonala pystyi hyötymään kasvavista markkinoista.

(95)

Unionin tuotannonalan työntekijämäärä laski ensin 17 prosentilla vuosien 2008 ja 2009 välillä ja edelleen 5 prosenttiyksiköllä vuonna 2010, mutta kasvoi 11 prosenttiyksiköllä vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso). Unionin tuotannonalan työntekijöiden määrä väheni 11 prosenttia tarkastelujakson aikana, eli noin 2 300 henkilöstä noin 2 000 henkilöön.

(96)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus työntekijäkohtaisena vuosituotoksena (tonneina) mitattuna ja verrattuna 163 tonnin lähtötasoon työntekijää kohti laski ensin 10 prosenttia vuonna 2009, vielä 10 prosenttiyksikköä vuonna 2010, minkä jälkeen se nousi 23 prosenttiyksikköä vuonna 2011 ja yhden prosenttiyksikön tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Unionin tuotannonalan tuottavuus kasvoi 4 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kehitys kuvaa sitä seikkaa, että työvoiman vähennys oli jyrkempi kuin tuotannon lasku.

(97)

Unionin tuotannonalan vähittäismyyjien tuotemerkillä myymien tuotteiden yksikköhinnat etuyhteydettömille asiakkaille nousivat 7 prosenttia vuonna 2009, laskivat 8 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja vielä 5 prosenttiyksikköä vuonna 2011. Vuodesta 2011 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka hinnat nousivat 3 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan kyseiset hinnat laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana, 1 073 eurosta tonnilta 1 041 euroon tonnilta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(98)

Unionin tuotannonalan tuotteiden kokonaismyyntihintojen kehitys (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa. Ne nousivat 5 prosenttia vuonna 2009, sitten laskivat 7 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja vielä 3 prosenttiyksikköä vuonna 2011. Vuodesta 2011 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka hinnat nousivat 2 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan kyseiset hinnat laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana, 1 248 eurosta tonnilta 1 215 euroon tonnilta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(99)

Tutkimuksessa vahvistettiin polkumyynnin jatkuminen ja nykyisten polkumyyntimarginaalien suuruusluokka (jopa 44 prosenttia), jota ei voida katsoa vähäpätöiseksi.

(100)

Edellä selostettujen makrotaloudellisten indikaattoreiden ja jäljempänä selostettujen mikrotaloudellisten indikaattorien perusteella tuotannonala on yhä haavoittuva ja riskialtis, vaikka polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on saatu osittain poistettua unionin tuottajien kärsimä vahinko. Vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettuja tuotteita tuottavan segmentin, joka kilpailee suoraan Thaimaan tuonnin kanssa, tulos on kannattavuusluvuin tarkasteltuna heikko. Unionin tuotannonalan myyntihinnat tällä markkinasegmentillä laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana samalla, kun tuotantokustannukset kasvoivat samana ajanjaksona noin 10 prosenttia. Unionin tuotannonala ei ole selvästikään ollut sellaisessa asemassa, että se olisi pystynyt kattamaan kustannuksiaan, mistä aiheutui merkittäviä tappioita. Koska merkittävä osa unionin tuotannonalan sokerimaissista myydään vähittäismyyjien tuotemerkillä (70 prosenttia kokonaismyynnin määrästä ja 60 prosenttia kokonaismyynnin arvosta), tilanne vaikutti kokonaiskannattavuuteen. Näin ollen unionin tuotannonalan ei voitu havaita varsinaisesti toipuneen aiemmasta polkumyynnistä, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(101)

Unionin tuotannonalan loppuvarastot vähenivät jatkuvasti tarkastelujakson aikana. Loppuvarastojen määrä laski 2 prosenttia vuonna 2009, 27 prosenttiyksikköä vuonna 2010, 2 prosenttiyksikköä vuonna 2011 ja vielä 24 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. On kuitenkin huomattava, että varastojen taso ei ole merkityksellinen vahingon indikaattori kyseiselle tuotannonalalle. Kunkin vuoden lopun suuret varastot ovat yhteydessä siihen, että sadonkorjuu ja säilöminen päättyvät yleensä kunkin vuoden lokakuussa. Varastossa on näin ollen tavaraa, joka odottaa lähettämistä marras–heinäkuun aikana.

(102)

Vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana työvoimakustannukset alenivat 7 prosenttia. Tuotanto väheni 16 prosenttia vuonna 2009 ja 1 prosenttiyksikön vuonna 2010 ja kasvoi jälleen 10 prosenttiyksikköä vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso). Tarkastelujakson aikana tapahtunut kokonaislasku johtui työvoiman vähenemisestä.

(103)

Unionin tuotannonalan vähittäismyyjän tuotemerkillä varustettujen tuotteiden myynnin kannattavuus nettomyynnin prosenttiosuutena laski vuoden 2008 5,6 prosentin voitosta 5,4 prosentin tappioon tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(104)

Unionin tuotannonalan tuotteiden – niin omalla kuin vähittäismyyjän tuotemerkillä tapahtuvan – myynnin kannattavuus aleni myös 8,5 prosentista vuonna 2008 1,6 prosenttiin tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Lasku ei ole näin ollen yhtä jyrkkä kuin vähittäismyyjän tuotemerkillä tapahtuvan myynnin lasku. Kannattavuuden lasku johtuu siitä, että tarkastelujaksolla myyntihinnat laskivat 3 prosenttia, kun taas tuotantokustannukset (etenkin jalostamattoman sokerimaissin ja tölkkien osalta) nousivat samana ajanjaksona 5 prosenttia. Unionin tuotannonala ei ole selvästikään ollut sellaisessa asemassa, että se olisi pystynyt siirtämään kohonneet tuotantokustannukset asiakkaidensa maksettaviksi.

(105)

Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se laski vuoden 2008 noin 24,3 prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 4,4 prosenttiin, eli se väheni 82 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(106)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli noin 27 000 euroa vuonna 2008. Se kasvoi noin 23 miljoonaan euroon vuonna 2009 ja noin 58 miljoonaan euroon vuonna 2010, kunnes kutistui jälleen noin 8 miljoonaan euroon vuonna 2011. Se kasvoi noin 11 miljoonaan euroon vuodesta 2011 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka. Yksikään yhteistyössä toimineista unionin tuottajista ei ilmoittanut, että niillä olisi vaikeuksia saada pääomaa.

(107)

Unionin tuotannonalan vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon kasvoivat 45 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009, laskivat 34 prosenttiyksikköä vuodesta 2009 vuoteen 2010, kasvoivat 57 prosenttiyksikköä vuonna 2011 ja jälleen laskivat 4 prosenttiyksikköä vuodesta 2011 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka. Kaiken kaikkiaan investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 64 prosenttia; investoinnit oli tarkoitettu olemassa olevan laitteiston kunnossapitoon ja uusimiseen, ei kapasiteetin nostamiseen.

(108)

Monet indikaattorit kehittyivät kielteiseen suuntaan vuodesta 2008 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka. Investointien tuotto väheni, tuotantomäärä laski 8 prosenttia, tuotantokapasiteetti väheni 9 prosenttia ja työllisyys heikkeni 11 prosenttia. Alhaisempien tuotantomäärien osalta tulee ottaa huomioon se, että vuoden 2008 sato oli odotettua parempi, mikä nosti unionin tuotannonalan tuotantoa kyseisenä vuonna. Pääasiassa Yhdysvaltojen dollareissa laskutettava tuonti Thaimaasta muuttui samana ajanjaksona houkuttelevammaksi dollarin arvon heikennyttyä. Unionin ja thaimaalaisen sokerimaissin tarjonnan kasvu osui samaan aikaan unionin talous- ja rahoituskriisin kanssa, mikä myös vaikutti kulutukseen. Tämän seurauksena kaikkea unionin tuotannon lisäystä ei pystytty myymään unionin markkinoilla. Se johti tuotantotason alenemiseen ja varastojen vähentämiseen seuraavina vuosina, mutta se ei riitä selittämään kärsittyä vahinkoa kokonaan.

(109)

Unionin tuotannonalan sokerimaissin (oman ja vähittäismyyjien tuotemerkkien) myynnin kannattavuus heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Vähittäismyyjien tuotemerkkien markkinoilla unionin tuotannonala kilpailee Thaimaan tuonnin kanssa, ja tämä segmentti on selkeästi tappiollista (kannattavuus laski vuonna 2008 olleesta yli 5 prosentin voitosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson yli 5 prosentin tappioon). Unionin tuottajat alensivat myyntihintojaan unionin markkinoilla 3 prosentilla ja onnistuivat voittamaan takaisin markkinaosuuttaan tuottavuuden kustannuksella. Tuotannonala tarvitsee vähittäismyyjien tuotemerkeillä tapahtuvaa myyntiä, koska oman tuotemerkin kysyntä ei ole riittävää. Koska vähittäismyyjien tuotemerkeillä tapahtuva myynti on noin 60 prosenttia myynnin kokonaisarvosta, kokonaiskannattavuus laski 8,5 prosentista 1,6 prosenttiin tarkastelujaksolla.

(110)

Eräät indikaattorit viittaavat siihen, että voimassa olevien toimenpiteiden ansiosta tuotannonala sai takaisin markkina-asemaansa. Thaimaalaisen tuonnin määrä ja vastaava markkinaosuus lähes puoliutui vuonna 2008 olleesta 12 prosentista kuuteen prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuoden 2008 83 prosentista 90 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla thaimaalaisen tuonnin keskimääräiset hinnat eivät olleet alempia kuin unionin tuotannonalan hinnat, mutta samaan aikaan ne estivät unionin tuotannonalaa siirtämästä kohonneita kustannuksia asiakkaille. Myös muut indikaattorit kertoivat myönteisestä kehityksestä. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi 2 prosenttia tarkastelujakson aikana ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla melko korkea: 77 prosenttia. Unionin tuotannonalan vähittäismyyjien tuotemerkeillä tapahtunut myynti, joka kilpailee suoraan thaimaalaisen tuonnin kanssa, kasvoi 31 prosenttia, ja molempien segmenttien yhteenlaskettu kokonaismyynti kasvoi 19 prosenttia. Investoinnit lisääntyivät 64 prosenttia. Nämä seikat viittaavat siihen, että tuotannonala kykeni toipumaan polkumyynnistä. Se ei kuitenkaan pystynyt saavuttamaan tyydyttävää kannattavuustasoa, jotta se voisi säilyttää merkittävän asemansa markkinoilla, joilla ainoastaan unionin tuotannonala ja thaimaalainen tuonti kilpailevat keskenään (tuonti muista kolmansista maista on hajanaista ja merkityksetöntä).

(111)

Kilpailutilanne unionin markkinoilla oli todellakin vaikea. Omalla tuotemerkillä tapahtuvan myynnin osalta unionin tuotannonalalla ei tosin ole ulkopuolista kilpailijaa. Tuotemerkkien omistajilla on vahva neuvotteluasema vähittäismyyjiin nähden, sillä ne määrittävät hinnat. Markkinat ovat myös vakaat, koska neljällä otokseen kuuluneella tuottajalla on yhteensä 54 prosentin markkinaosuus. Toisaalta vähittäismyyjät ovat määräävässä asemassa yksityisten tuotemerkkien osalta. Ulkopuolinen kilpailu ja unionin sisäinen kilpailu aiheuttavat jatkuvaa hintapainetta. Tämän seurauksena unionin tuottajien on vaikeaa siirtää tuotantokustannusten nousua (lähinnä sokerimaissi tai tölkit) asiakkailleen (unionin tuotannonalan tuotantokustannukset ovat kasvaneet 5 prosenttia tarkastelujaksolla), koska thaimaalainen tuonti on aiheuttanut hintapainetta.

(112)

On selvää, että unionin tuotannonala on kyennyt lisäämään markkinaosuuttaan panemalla etusijalle hinnan sijaan määrän. Ei voida kuitenkaan jättää huomiotta sitä, että suurin osa sokerimaissia tuottavista yrityksistä (vähittäismyyjien tuotemerkki) ei ole pystynyt kattamaan kustannuksiaan. Näin ollen voidaan todeta, että unionin tuotannonalan tilanne on yhä epävakaa ja riskialtis.

(113)

Useat osapuolet totesivat, että unionin tuotannonala on toipunut, koska monet indikaattorit ovat parantuneet, kun otetaan erityisesti huomioon unionin tuotannonalan korkea markkinaosuus ja negatiivinen hintojen alittavuus.

(114)

On totta, että unionin tuotannonalan vahinko koostuu monesta osatekijästä. Polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on osittain päästy niille asetettuun tavoitteeseen eli poistettu joiltakin osin unionin tuotannonalan kärsimä vahinko, joka johtui thaimaalaisesta polkumyynnistä. Tästä huolimatta unionin tuotannonalan asema on yhä riskialtis, koska kannattavuus on alhainen ja alenee yhä.

(115)

Negatiivinen hintojen alittavuus ja unionin tuotannonalan vahva markkina-asema eivät automaattisesti ole osoitus siitä, ettei vahinkoa olisi. Thaimaalaisen polkumyynnin jatkuminen on johtanut hinnan korotusten estymiseen unionin markkinoilla (polkumyyntimarginaalit ovat olleet jopa 44 prosenttia). Unionin tuotannonala on pyrkinyt saamaan menettämänsä markkinaosuuden takaisin pitämällä hinnat alhaalla, mikä on johtanut kannattavuuden heikkenemiseen.

(116)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että vahingon määrittämisen tulisi perustua unionin tuotannonalan kokonaistulokseen eikä yhden markkinasegmentin tulokseen.

(117)

Kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa, vahingon määrittäminen perustui unionin tuotannonalan kokonaistulokseen (oma tuotemerkki + vähittäismyyjän tuotemerkki) sekä useiden vahinkoindikaattoreiden (kannattavuus, myyntimäärä ja myyntihinnat) osalta vähittäismyyjän tuotemerkkiin. Ei ole olemassa mitään muuttuneita olosuhteita, joilla voitaisiin perustella poikkeamista tästä menetelmästä, joka on yhä perusteltu käytettäväksi unionin tuotannonalan tilanteen arvioimiseen. Kuten johdanto-osan 84 ja 85 kappaleessa todetaan, sokerimaissin markkinoille on edelleen tyypillistä, että myyntikanavia on kaksi ja että kaikki yhteistyössä toimineiden thaimaalaisten viejien tuonti tapahtui vähittäismyyjän tuotemerkkiin liittyvän kanavan kautta. Vaikka otettaisiin huomioon ainoastaan unionin tuotannonalan kokonaistulos sen alhaisen ja heikkenevän kannattavuuden vuoksi, se ei muuttaisi päätelmää, jonka mukaan unionin tuotannonala on riskialttiissa asemassa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella väite hylätään.

(118)

Kaksi asianomaista osapuolta väitti, että unionin tuotannon alan heikkous voi johtua unionin sisäisestä kilpailusta.

(119)

Unionin markkinoiden tilanne ei kuitenkaan poikkea olennaisesti alkuperäisen tutkimuksen tilanteesta tarkastelujaksolla (kaksi myyntikanavaa, noin 20 unionin tuottajaa). Tästä huolimatta unionin tuotannonala saavutti vuonna 2002, eli ennen kuin thaimaalaista polkumyyntihintaista vientiä alkoi virrata unionin markkinoille, yli 20 prosentin kokonaisvoittotason (oma tuotemerkki + vähittäismyyjän tuotemerkki) ja vähittäismyyjän tuotemerkin osalta 17 prosentin voittotason. Tämä osoittaa, että kilpailu unionissa ei estä unionin tuotannonalaa saavuttamasta asianmukaisia voittomarginaaleja. Sen sijaan jatkuva polkumyynnillä tapahtuva tuonti ja siitä aiheutuva hintojen alhaisuus estävät unionin tuotannonalaa nostamasta hintojaan.

(120)

Edellä mainittujen suuntausten perusteella vaikuttaa siltä, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on päästy toivottuun tulokseen eli onnistuttu poistamaan unionin tuottajien kärsimää vahinkoa. Kuten useiden vahinkoindikaattoreiden negatiivinen kehitys toisaalta osoittaa, tuotannonala on yhä epävakaa ja riskialtis.

(121)

Thaimaalaisilla viejillä on käyttämätöntä tuotantokapasiteettia, joka mahdollistaa viennin erittäin nopean lisäyksen, kuten edellä todetaan. Lisäksi Thaimaan kauppatilastot vahvistavat, että Thaimaa vei noin 140 000 tonnia kolmansiin maihin vuonna 2011, mikä oli noin seitsemän kertaa enemmän kuin thaimaalaisen viennin määrä unioniin. Koska unionin markkinoiden hinnat ovat eräitä kolmansien maiden markkinoita kannattavammat, on todennäköistä, että merkittäviä määriä sokerimaissia, joka nykyisellään viedään kyseisiin maihin, ohjattaisiin unionin markkinoille, mikäli polkumyyntitoimenpiteiden annettaisiin raueta. Tällainen nopea muutos oli jo havaittavissa alkuperäisessä tutkimuksessa, kun thaimaalaisen tuonnin markkinaosuus unionin tuonnista lähes kaksinkertaistui vain kolmessa vuodessa: vuoden 2002 6,8 prosentista 12,7 prosenttiin vuonna 2005.

(122)

Edellä mainitun perusteella voidaan päätellä, että vahingon toistuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(123)

Useat asianomaiset osapuolet ovat suhtautuneet varauksellisesti päätelmään, joka on tehty vahingon toistumisen todennäköisyydestä. On erityisesti väitetty, että viiden prosentin hintaero unionin ja kolmansien maiden markkinoilla on liian pieni aiheuttaakseen sokerimaissin viennin ohjautumista unionin markkinoille. Tätä väitettä on jo käsitelty johdanto-osan 61 kappaleessa. Lisäksi väitetään, että sokerimaissi ei ole hyödyke, jonka markkinoita voitaisiin helposti vaihtaa. Tämä väite ei kuitenkaan ole perusteltu eikä vastaa tämän tutkimuksen tuloksia.

(124)

Vaikka vahingon toistumisen todennäköisyys on tulevaa tilannetta koskeva arvio, se perustuu johdanto-osan 121 kappaleessa mainittuihin tosiseikkoihin. Tämän vuoksi väite hylätään.

(125)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kokonaisuutena katsoen unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(126)

Kuten edellä mainitaan, unionin tuotannonala on yhä melko epävakaassa ja riskialttiissa tilanteessa. Tuotannonala hyötyisi toimenpiteiden jatkumisesta, koska se voisi silloin nostaa myyntihintojaan (erityisesti vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) kattaakseen nousseet tuotantokustannukset. Se antaisi tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa rahoitustilannettaan.

(127)

Yli 40:tä maahantuojaa ja vähittäismyyjää ja kahta kuluttaja- ja kauppaorganisaatiota pyydettiin toimimaan yhteistyössä. Ainoastaan yksi vähittäismyyjä toimi yhteistyössä. Sen tuonti oli pieni osa thaimaalaisesta kokonaistuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen sokerimaissiin liittyvä liikevaihto oli vähäpätöinen osa sen kokonaisliikevaihdosta. Lisäksi sokerimaissin uudelleenmyynti oli erittäin voitollista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä tekijät viittaavat siihen, että vähittäismyyjät eivät kärsisi suhteettomasti, vaikka toimenpiteitä jatkettaisiin.

(128)

Monet alan järjestöt toimittivat tietoja ja osallistuivat kuulemisiin. Ne väittivät, että polkumyyntitoimenpiteistä pitäisi luopua, koska thaimaalaisen tuonnin markkinaosuus on alhainen ja vähenee ja unionin tuotannonalan markkinaosuus on korkea ja kasvaa.

(129)

Kuluttajien osalta voidaan todeta, että kotitaloudet käyttävät sokerimaissiin vain vähän rahaa vuodessa, keskimäärin enintään 5 euroa. Kun otetaan huomion voimassa olevien toimenpiteiden kohtuullinen taso, toimenpiteiden jatkaminen ei oletettavasti vaikuttaisi kuluttajiin merkittävästi.

(130)

Edellä esitetyn perusteella ja koska yhteistyössä toimimisen aste oli matala, katsotaan että ehdotetut toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuta huomattavalla tavalla unionin vähittäismyyjien ja kuluttajien tilanteeseen.

(131)

Olisi ensiksi huomattava, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoitus ei ole pysäyttää toimenpiteiden kohteena olevan tuonnin pääsyä unioniin, vaan poistaa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaolosuhteita vääristävä edelleen jatkuva vaikutus.

(132)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 9 prosenttia ja oli yhteensä noin 350 000 tonnia. Unionin tuotannonalan kapasiteetti on tarkastelujaksolla ollut jatkuvasti suurempi kuin unionin kysyntä: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kapasiteetin taso oli noin 440 000 tonnia. Unionin tuottajien välillä on riittävästi kilpailua. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kapasiteetin käyttöaste oli 77 prosenttia, joten vaikuttaa siltä, että unionin tuotannonalalla on käyttämätöntä kapasiteettia tuotannon lisäämiseksi, jos kysyntä kasvaa. Osa kysynnästä voidaan tyydyttää myös tuonnilla muista kolmansista maista kuten Yhdysvalloista ja Kiinan kansantasavallasta. Kuten edellä todetaan, on korostettava, että polkumyyntitoimenpiteillä ei ole tarkoitus lopettaa thaimaalaista tuontia unioniin. Kun otetaan huomioon toimenpiteiden alhainen taso, voidaan olettaa, että thaimaalainen tuonti ottaa jatkossakin osan unionin markkinoista.

(133)

Edellä mainitun perusteella ei voida päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäminen voimassa johtaisi pulaan tuotteesta unionin markkinoilla tai rajoittaisi kilpailua unionin markkinoilla.

(134)

Edellä mainitun perusteella vaikuttaa siltä, että toimenpiteiden jatkamisella olisi vain vähäisiä kielteisiä vaikutuksia eivätkä ne olisi suhteettomia toimenpiteiden jatkamisesta unionin tuotannonalalle koituvaan hyötyyn verrattuna.

(135)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(136)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat eri määräisiä arvotulleja.

(137)

Tässä asetuksessa määriteltyjä yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan näiden yritysten eli erikseen mainittujen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(138)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle ( 8 ), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarpeen mukaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,