<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRT11999FIA.1100352101.case.xml"><NO.CASE>T-92/98</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61998A0092</NO.CELEX><NO.SEQ>0008.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>3524</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>3553</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>30</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="19991207">7.12.1999</DATE> — ASIA T-92/98</LEFT><RIGHT>INTERPORC ν. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio</HT> (laajennettu ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="19991207">7 päivänä joulukuuta 1999</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T-92/98,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Interporc Im- und Export GmbH,</HT> Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja Georg M. Berrisch, Bryssel ja Hampuri,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Ulrich Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><?PAGE NO="II-3525"?><P>jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa <DATE ISO="19980423">23.4.1998</DATE> tehdyn komission päätöksen, jolla kantajalta evätään tiedonsaanti tietyistä asiakirjoista,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. W. Bellamy, J. Pirrung, A. W. H. Meij ja M. Vilaras,</P><P>kirjaaja: H. Jung,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="19990519">19.5.1999</DATE> pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirja — johon sisältyy julistus (N:o 17) oikeudesta saada tietoja — oli <DATE ISO="19920207">7.2.1992</DATE> allekirjoitettu Maastrichtissa ja kun useissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa oli painotettu velvollisuutta tehdä yhteisöstä avoimempi (ks. tältä osin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-105/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-313">T-105/95, WWF UK<?PAGE NO="II-3526"?> ν. komissio, tuomio <DATE ISO="19970305">5.3.1997</DATE>, Kok. 1997, s. II-313, 1—3 kohta</REF.DOC.ECR>), komissio ja neuvosto hyväksyivät <DATE ISO="19931206">6.12.1993</DATE> tietojensaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista koskevat käytännesäännöt (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="340" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="41">EYVL L 340, s. 41</REF.DOC.OJ>; jäljempänä käytännesäännöt), joilla pyritään vahvistamaan ne periaatteet, jotka koskevat tiedonsaantioikeutta niiden hallussa olevista asiakirjoista. Käytännesäännöissä määrätään seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Komissio ja neuvosto toteuttavat kumpikin osaltaan näiden periaatteiden soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet <DATE ISO="19940101">1 päivään tammikuuta 1994</DATE> mennessä<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Täyttääkseen tämän velvollisuuden komissio teki EY:n perustamissopimuksen 162 artiklan (josta on tullut EY 218 artikla) nojalla <DATE ISO="19940208">8.2.1994</DATE> päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="046" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="58">EYVL L 46, s. 58</REF.DOC.OJ>), jonka liitteenä on edellä mainittujen sääntöjen teksti (jäljempänä päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom).</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Käytännesääntöjen pääperiaate on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista.</P><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="2019"/>Asiakirjalla<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="2019"/> tarkoitetaan käytetystä tietovälineestä riippumatta kirjallisessa muodossa olevaa, neuvoston tai komission hallussa olevaa tietoa<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="II-3527"?><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Olosuhteet, joiden perusteella toimielin voi evätä tiedonsaantipyynnön, on käytännesäännöissä lueteltu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Toimielimien on kieltäydyttävä sellaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joiden paljastuminen voi vaikeuttaa:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>julkisen edun turvaamista (yleistä turvallisuutta, kansainvälisiä suhteita, vakaata rahan arvoa, asian käsittelyä tuomioistuimessa, tarkastusta tai tutkintaa),</P></ITEM><ITEM><P>yksityisyyden suojaa,</P></ITEM><ITEM><P>liikesalaisuuden turvaamista,</P></ITEM><ITEM><P>yhteisön taloudellisten etujen turvaamista,</P></ITEM><ITEM><P>tiedon antaneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä tai tiedon antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tapahtuvaa luottamuksellista käsittelyä.</P></ITEM></LIST><?PAGE NO="II-3528"?><P>Toimielimet voivat kieltäytyä asiakirjojen luovuttamisesta myös toimielimen päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseksi.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Lisäksi käytännesäännöissä on seuraava otsikko: <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Ensipyyntöjen käsittely<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>, jonka alla määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Jos toimielimen hallussa olevan asiakirjan tekijä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jäsenvaltio, muu yhteisöjen toimielin tai laitos taikka muu kansallinen tai kansainvälinen toimielin, on pyyntö esitettävä suoraan tekijälle.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Komissio hyväksyi <DATE ISO="19940304">4.3.1994</DATE> asiakirjajulkisuuden parantamisesta tiedonannon (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="067" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="5">EYVL C 67, s. 5</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 1994 tiedonanto), jossa täsmennetään päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom täytäntöönpanoperusteet. Tämän tiedonannon mukaan <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>jokainen voi — — pyytää saada tietoja mistä tahansa komission asiakirjasta, jota ei ole julkaistu, valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan lukien<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>. Käytännesäännöissä määrätyistä poikkeuksista vuoden 1994 tiedonannossa todetaan, että <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>komissio voi kieltäytyä antamasta tietoja asiakirjasta, jos sillä saatetaan haitata julkista ja yksityistä etua taikka toimielimen moitteetonta toimintaa — —<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>. Tältä osin vuoden 1994 tiedonannossa korostetaan, että <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>poikkeuksia ei milloinkaan sovelleta automaattisesti, vaan jokainen asiakirjaa koskeva tiedonsaantipyyntö arvioidaan tapauskohtaisesti<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>. Uudistettujen pyyntöjen käsittelyn osalta vuoden 1994 tiedonannossa täsmennetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Jos tietoa pyytäneeltä on evätty oikeus tutustua asiakirjaan, eikä hän ole tyytyväinen esitettyihin perusteluihin, hän voi vaatia komission pääsihteerin tutkimaan<?PAGE NO="II-3529"?> kysymyksen uudelleen ja vahvistamaan tai kumoamaan epäämisen [— —]<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kanteen perustana olevat tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Naudanlihan tuonnista yhteisöön kannetaan periaatteessa tulli- ja lisämaksu. Yhteisö avaa joka vuosi tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimukseen (GATT-sopimus) liittyvän niin sanotun <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Hilton<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>-kiintiön. Tämän kiintiön perusteella on mahdollista tuoda tietty määrä korkealaatuista naudanlihaa (ns. Hilton Beefiä) Argentiinasta yhteisöön ilman tuontimaksuja siten, että siitä on suoritettava ainoastaan sovellettavan yhteisön tullitariffin mukainen tulli. Tulli-maksuvelvollisuudesta vapautuakseen tuojan on esitettävä Argentiinan viranomaisten antama aitoustodistus.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Saatuaan tietää, että aitoustodistuksia oli väärennetty, komissio aloitti vuodenvaihteessa 1992/93 yhdessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa asiaa koskevat tutkimukset. Tapauksissa, joissa tulliviranomaiset totesivat, että niille oli esitetty väärennettyjä aitoustodistuksia, ne määräsivät tuontitullit kannettaviksi jälkitullauksin.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Väärennösten paljastuttua Saksan tulliviranomaiset vaativat kantajaa maksamaan tuontitullit jälkitullauksessa. Kantaja pyysi tuontitullien peruuttamista sillä perusteella, että se oli esittänyt aitoustodistukset vilpittömässä mielessä ja että<?PAGE NO="II-3530"?> Argentiinan toimivaltaisten viranomaisten ja komission valvonnassa oli ollut puutteita.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Saksan liittotasavallalle <DATE ISO="19960126">26.1.1996</DATE> osoittamassaan päätöksessä komissio katsoi, ettei tuontitullien peruuttamista koskeva kantajan hakemus ollut perusteltu.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Kantajan edustaja vaati <DATE ISO="19960223">23.2.1996</DATE> päivätyssä, komission pääsihteerille sekä pääosastojen I, VI ja XXI pääjohtajille osoitetussa kirjeessä tietoja eräistä naudanlihan (Hilton Beef) tuontivalvontaan liittyvistä asiakirjoista ja niistä tutkimuksista, joiden nojalla Saksan viranomaiset olivat päättäneet kantaa tuontitullit jälkitullauksin. Pyyntö koski seuraavaa kymmentä asiakirjaryhmää: 1) jäsenvaltioiden ilmoitukset Argentiinasta vuosina 1985—1992 tuodun Hilton-naudanlihan määristä; 2) Argentiinan viranomaisten ilmoitukset yhteisöön mainittuina vuosina viedyn Hilton-naudanlihan määristä; 3) komission näiden ilmoitusten perusteella laatimat sisäiset yhteenvedot; 4) Hilton-kiintiön avaamista koskevat asiakirjat; 5) asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta; 6) asiakirjat yhteisön ja Argentiinan välisestä sopimuksesta, joka koskee väärennysten paljastumisen vuoksi tehtyä kiintiön pienentämistä; 7) mahdolliset tutkimuskertomukset, jotka koskevat komission vuosina 1991 ja 1992 harjoittamaa Hilton-kiintiön valvontaa; 8) asiakirjat, jotka koskevat vuosina 1985—1988 tapahtuneeseen tuontiin liittyviä mahdollisia lainvastaisuuksia; 9) pääosastojen VI ja XXI lausunnot päätöksistä, jotka koskevat muita samankaltaisia asioita, ja 10) jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän <DATE ISO="19951002">2.10.</DATE> ja <DATE ISO="19951204">4.12.1995</DATE> pitämien kokousten pöytäkirjat.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Pääosaston VI pääjohtaja hylkäsi <DATE ISO="19960322">22.3.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä tiedonsaanti-pyynnön sekä siltä osin kuin se koski kirjeenvaihtoa Argentiinan viranomaisten<?PAGE NO="II-3531"?> kanssa ja Hilton-kiintiöiden myöntämistä ja avaamista edeltävien keskustelujen perusteella laadittuja pöytäkirjoja että siltä osin kuin pyyntö koski Argentiinan viranomaisten kanssa väärennettyjen aitoustodistusten löytymisen jälkeen käytyä kirjeenvaihtoa. Tämä kieltäytyminen perustui yleisen edun turvaamista (kansainväliset suhteet) koskevaan poikkeukseen. Muilta osin pääjohtaja kieltäytyi niin ikään antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta, koska kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen laatijoille.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Pääosaston XXI pääjohtaja hylkäsi <DATE ISO="19960325">25.3.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä pyynnön saada tietoja väärennöksiä koskevasta komission laatimasta sisäisestä tutkintakertomuksesta vedoten yleisen edun turvaamiseen (tarkastus tai tutkinta) ja yksityisyyden suojaan perustuviin poikkeuksiin. Siltä osin kuin pyyntö koski pääosastojen VI ja XXI kannanottoja muihin tuontitullien peruuttamista koskeneisiin hakemuksiin sekä jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvien komiteoiden kokouspöytäkirjoja, pääosaston XXI pääjohtaja kieltäytyi antamasta tietoja asiakirjoista vedoten toimielimen päätöksentekomenettelyn luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvaan poikkeukseen. Muilta osin pääjohtaja niin ikään kieltäytyi antamasta tietoja asiakirjoista, jotka olivat peräisin jäsenvaltioista, sillä perusteella, että kantajan oli osoitettava pyyntönsä suoraan näiden asiakirjojen laatijoille.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Kantajan edustaja esitti <DATE ISO="19960327">27.3.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä käytännesäännöissä tarkoitetun uudistetun pyynnön komission pääsihteerille. Tässä kirjeessä hän katsoi, että ne syyt, joilla pääosastojen VI ja XXI pääjohtajat perustelivat asiakirjoja koskevan tiedonsaantipyynnön epäämistä, eivät olleet päteviä.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Kantaja on yhdessä kahden muun saksalaisen yrityksen kanssa nostanut <DATE ISO="19960412">12.4.1996</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen (asia T-50/96), jossa se vaatii <DATE ISO="19960126">26.1.1996</DATE> tehdyn päätöksen kumoamista.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3532"?><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Komission pääsihteeri on <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä hylännyt uudistetun pyynnön seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>Olen tutkinut pyyntönne, ja joudun valitettavasti ilmoittamaan Teille vahvistavani pääosastojen VI ja XXI päätökset seuraavista syistä:</P><P>Kaikki pyydetyt asiakirjat koskevat komission <DATE ISO="19960126">26.1.1996</DATE> tekemää yhtä päätöstä (asiakirja KOM C(96) 180 lopullinen), josta asiamiehemme on sittemmin nostanut kumoamiskanteen (asia T-50/96).</P><P>Näin ollen, ja sen estämättä, että asiakirjoja koskeva tiedonsaantipyyntö voitaisiin evätä muiden poikkeusten perusteella, sovellettavaksi tulee yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus (asian käsittely tuomioistuimessa). Käytännesäännöillä ei voida velvoittaa komissiota vireillä olevassa asiassa toimittamaan vastapuolelle riita-asiaa koskevia asiakirjoja.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Kantaja pyysi asiassa T-50/96 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="19960625">25.6.1996</DATE> toimittamassaan kirjelmässä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi prosessinjohtotoimenpiteinä esitettäviksi nämä asiakirjat.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantaja vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="19960809">9.8.1996</DATE> jättämällään kanteella yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehdyn komission päätöksen, jolla komissio oli vahvistanut kieltäytyvänsä antamasta kantajalle tietoja eräistä sen asiakirjoista.<?PAGE NO="II-3533"?> Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-124/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-231">T-124/96, Interporc vastaan komissio, <DATE ISO="19980206">6.2.1998</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-231; jäljempänä tuomio Interporc I)</REF.DOC.ECR>, että <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehty päätös oli riittämättömästi perusteltu ja kumosi sen.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-50/96 <DATE ISO="19971215">15.12.1997</DATE> esittämän pyynnön johdosta komissio esitti tiettyjä asiakirjoja, jotka olivat osaksi samoja kuin asiakirjat, joita kantaja oli vaatinut esitettäviksi asiaan Interporc I liittyvissä kahdessa pyynnössä. Kantaja on vahvistanut nyt esillä olevassa asiassa, että uudistettu pyyntö on tullut tarkoituksettomaksi niiden asiakirjojen osalta, jotka komissio on esittänyt asiassa T-50/96.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Komissio toimitti kantajan edustajalle asiassa Interporc I annetun tuomion täytäntöönpanon yhteydessä <DATE ISO="19980423">23.4.1998</DATE> tehdyn uuden päätöksen, joka koski kantajan <DATE ISO="19960327">27.3.1996</DATE> esittämää uudistettua pyyntöä ja jonka päätösosa oli samansisältöinen <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehdyn kumotun päätöksen kanssa, mutta jonka perustelut olivat erilaisia (jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalainen päätös kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>Vaatimanne asiakirjat voidaan luokitella kolmeen ryhmään seuraavasti:</P><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Jäsenvaltiosta ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevat asiakirjat</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>jäsenvaltioiden tuonti-ilmoitukset Argentiinasta vuosina 1985—1992 tuodun Hilton-naudanlihan tuontimääristä.</P></ITEM><?PAGE NO="II-3534"?><ITEM><P>Argentiinan viranomaisten vienti-ilmoitukset yhteisöön mainittuina vuosina viedyn Hilton-naudanlihan määristä,</P></ITEM><ITEM><P>Argentiinan viranomaisten asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta,</P></ITEM><ITEM><P>Argentiinan viranomaisten asiakirjat Hilton-kiintiön avaamista koskevan sopimuksen tekemisestä,</P></ITEM><ITEM><P>jäsenvaltioiden kannanotot samankaltaisissa asioissa.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Komissiosta peräisin olevat asiakirjat</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Pääosasto VI:n jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden ilmoitusten perusteella laatimat sisäiset yhteenvedot,</P></ITEM><ITEM><P>komission asiakirjat niistä elimistä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta,</P></ITEM><ITEM><P>Hilton-kiintiön avaamista koskevan sopimuksen tekemistä koskevat asiakirjat; pääosasto VI :n lausunto, yksiköiden väliset lausunnot, Argentiinan viranomaisille osoitetut tiedonannot,</P></ITEM><?PAGE NO="II-3535"?><ITEM><P>asiakirjat yhteisön ja Argentiinan välisestä sopimuksesta, joka koskee väärennysten paljastumisen vuoksi tehtyä kiintiön pienentämistä; pääosasto VI :n sisäiset lausunnot, yksiköiden (PO I, PO XXI) väliset lausunnot, vastuussa olevien komission jäsenten kabinettien kannanotot, näille kabineteille osoitetut kannanotot, komission Argentiinan edustajistolle osoitetut tiedonannot, Euroopan unionissa toimivalle Argentiinan suurlähettiläälle osoitettu kirjeenvaihto,</P></ITEM><ITEM><P>komission Hilton-kiintiötä koskeva valvontakertomus,</P></ITEM><ITEM><P>pääosastojen VI ja XXI lausunnot päätöksistä, jotka koskevat muita samankaltaisia asioita,</P></ITEM><ITEM><P>jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän <DATE ISO="19951002">2.10.</DATE> ja <DATE ISO="19951204">4.12.1995</DATE> pitämien kokousten pöytäkirjat.</P></ITEM></LIST></P><P>Jäsenvaltioilta ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta neuvon teitä pyytämään niistä välittömästi jäljennöksen näiltä jäsenvaltioilta ja kyseisiltä viranomaisilta. Vaikka käytännesäännöissä määrätään, että <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="2019"/>[y]leisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="2019"/>, viidennessä kohdassa määrätään, että <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="2019"/>jos toimielimen hallussa olevan asiakirjan tekijä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jäsenvaltio, muu yhteisöjen toimielin tai laitos taikka muu kansallinen tai kansainvälinen toimielin, on pyyntö esitettävä suoraan tekijälle<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="2019"/>.<?PAGE NO="II-3536"?> Komissiota ei siten missään tapauksessa voida arvostella oikeuden väärinkäytöstä; se ainoastaan soveltaa käytännesääntöjen täytäntöönpanemisesta <DATE ISO="19940208">8.2.1994</DATE> tekemänsä päätöksen määräystä.</P><P>Kaikki muut asiakirjat koskevat tuomioistuimessa vireillä olevaa asiaa (asia T-50/96) ja kuuluvat yleisen edun turvaamiseen perustuvan poikkeuksen ja erityisesti asian tuomioistuinkäsittelyn moitteettomaan kulkuun perustuvan poikkeuksen alaan, josta määrätään nimenomaisesti käytännesäännöissä. Tietojen antaminen niiden sääntöjen perusteella, joissa määrätään yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista, saattaisi loukata tämän oikeudenkäynnin asianosaisten etuja ja erityisesti heidän puolustautumisoikeuksiaan ja olisi niiden erityissäännösten vastaista, joissa määrätään asiakirjojen esittämisestä oikeudenkäynnin aikana<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>.</P></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-50/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-3773">T-50/96, Primex Produkte Import-Export ym. vastaan komissio <DATE ISO="19980917">17.9.1998</DATE> antamallaan tuomiolla (Kok. 1998, s. II-3773)</REF.DOC.ECR> edellä mainitun <DATE ISO="19960126">26.1.1996</DATE> tehdyn päätöksen. Komissio on hakenut muutosta tähän tuomioon (asia C-417/98 P).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Tämän asian kannekirjelmä on jätetty yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="19980609">9.6.1998</DATE>. Asia oli alunperin määrätty käsiteltäväksi kolmen tuomarin jaostossa. Asianosaisten kuulemisen jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti <DATE ISO="19990420">20.4.1999</DATE> tekemällään päätöksellä siirtää asian viiden tuomarin jaostolle.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3537"?><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin <DATE ISO="19990519">19.5.1999</DATE> pidetyssä julkisessa istunnossa.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen,</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti kumoaa päätöksen siltä osin kuin kantaja ei ole jo saanut vaatimistaan asiakirjoista tietoja asiaan T-50/90 liittyvän oikeudenkäynnin yhteydessä,</P></ITEM><ITEM><P>joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää kanteen perusteettomana,</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="II-3538"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Aineelliset perusteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Kantaja tekee esityksessään eron komission laatimien asiakirjojen ja jäsenvaltioiden ja Argentiinan viranomaisten laatimien asiakirjojen välillä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Komissiosta peräisin olevat asiakirjat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan komissio on rikkonut käytännesääntöjä ja päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom, toisen mukaan se on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 176 artiklaa (josta on tullut EY 233 artikla) luettuna yhdessä asiassa Interporc I annetun tuomion kanssa ja kolmannen mukaan se on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 190 artiklaa (josta on tullut EY 253 artikla).</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Käytännesääntöjen ja komission päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom rikkomista koskeva kanneperuste</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Kantaja esittää aluksi, että siltä osin kuin on kyse asian käsittelystä tuomioistuimessa yleisen edun turvaamiseen perustuva poikkeus koskee yksinomaan niitä asiakirjoja, jotka komissio on laatinut oikeudenkäyntiä varten eikä asiakirjoja, jotka ovat olemassa tällaisesta oikeudenkäynnistä riippumatta, kuten ensimmaisen<?PAGE NO="II-3539"?> oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-83/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-545">T-83/96, Van der Wal vastaan komissio <DATE ISO="19980319">19.3.1998</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-545, 50 kohta)</REF.DOC.ECR>, joka annettiin yli kuukausi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Tässä asiassa ei ole mitään epäselvyyttä siitä, ettei mikään niistä asiakirjoista, joista kantaja vaatii tietoja, ole komission määrättyä oikeudenkäyntiä varten laatima. Tästä syystä yleisen edun turvaamiseen perustuvaa poikkeusta, sellaisena kuin komissio on siihen vedonnut, ei voida soveltaa.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Toissijaisesti kantaja korostaa sitä, että komissio ei ole täsmentänyt, mitä menettelyllisiä oikeuksia vaadittujen asiakirjojen toimittamisella vaarannettaisiin ja millä tavoin se tapahtuisi.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Komissio väittää, että riidanalainen päätös on asiassa Van der Wal annetun tuomion mukainen ja että juuri tämä tuomio on rohkaissut komissiota menettelemään kuten se teki. Asiassa Van der Wal annetusta tuomiosta käy nimittäin ilmi, että komissio saa vedota yleisen edun turvaamiseen perustuvaan poikkeukseen (asian käsittely tuomioistuimessa), vaikka se ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä.</TXT></NP><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Sitä paitsi komission mukaan asiassa Van der Wal annetun tuomion 50 kohdasta olevasta ilmauksesta <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>tältä osin<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> seuraa, että ainoastaan silloin kun komissio ei ole itse asianosaisena oikeudenkäynnissä, on tehtävä ero yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten laadittujen asiakirjojen ja sellaisten asiakirjojen välillä, jotka ovat olemassa tällaisesta oikeudenkäynnistä riippumatta, ja rajoitettava yleisen edun turvaamiseen perustuvan poikkeuksen soveltaminen ensin mainittuun ryhmään kuuluviin asiakirjoihin.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3540"?><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Muissa kuin asiassa Van der Wal annetussa tuomiossa esillä olleissa tilanteissa on perusteltua kohdella toisin sellaisia asiakirjoja, joita ei ole laadittu jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten, mutta jotka kuitenkin <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>liittyvät<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> siihen.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Sillä, että komissio olisi velvollinen varmistamaan vastapuolensa oikeuden saada tietoja vireillä olevan oikeudenkäynnin kohdetta koskevista asiakirjoista, loukattaisiin komission mukaan sen puolustautumisoikeuksia, joiden turvaaminen on yhteisön oikeusjärjestyksen perusperiaate (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="374/87" YEAR="1989" PAGE.ECR="3283">374/87, Orkem v. komissio, tuomio <DATE ISO="19891018">18.10.1989</DATE>, Kok. 1989, s. 3283, 32 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Komissio on kuitenkin istunnossa täsmentänyt, että kyseistä poikkeusta sovelletaan ainoastaan sen oikeudenkäynnin keston ajan, jota sillä on tarkoitus suojata.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Komissio esittää lopuksi, että kysymystä siitä, voidaanko kantajalle tai jollekulle muulle henkilölle antaa tietoja vaadituista asiakirjoista, voidaan tutkia ainoastaan yhteisöjen tuomioistuinten erityislakina sovellettavien työjärjestysten määräysten eikä käytännesääntöjen perusteella, joissa määrätään yleisesti yleisön oikeudesta saada tietoja.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>On todettava, että käytännesääntöjen määräysten mukaan oikeudesta saada tietoja asiakirjoista on kaksi eri poikkeusryhmää, joista ensimmäinen on laadittu käyttämällä pakottavaa ja toinen harkintaoikeuden mahdollistavaa sanamuotoa. Näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti siten, ettei estetä pääperiaatteen, jonka mukaan yleisöllä on oltava <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja<?PAGE NO="II-3541"?> komission hallussa olevista asiakirjoista<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, soveltamista (tuomio Interporc I, tuomion 49 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-174/95" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-2289">T-174/95, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19980617">17.6.1998</DATE>, Kok. 1998, s. II-2289, tuomion 110 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Ennen kysymyksessä olevan poikkeuksen tulkintaa on korostettava, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom tekemisen tarkoituksena on lisätä yhteisön avoimuutta, sillä päätöksentekomenettelyn avoimuus on keino, jolla toimielinten kansanvaltaisuutta sekä yleisön luottamusta hallintoa kohtaan voidaan vahvistaa (julistus N:o 17). Lisäksi Eurooppa-neuvoston kokouksissa haluttu avoimuus, jolla pyritään, kuten käytännesääntöjen pääperiaatteessa todetaan, siten, että yleisöllä olisi <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja asiakirjoista<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>, on oleellinen tekijä sen mahdollistamiseksi, että kansalaiset voivat tosiasiallisesti ja tehokkaasti valvoa yhteisön toimielinten toimivallan käyttöä ja että luottamus hallintoa kohtaan lisääntyy.</TXT></NP><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Näiden seikkojen valossa ja ottaen huomioon velvollisuuden tulkita poikkeuksia suppeasti, ilmaisu <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>asian käsittely tuomioistuimessa<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> on ymmärrettävä siten, että tietojen antaminen komission yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten laatimien asiakirjojen sisällöstä on yleisen edun turvaamisen vastaista.</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Ilmaisun <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten laaditut asiakirjat<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> ei ole ymmärrettävä tarkoittavan pelkästään jätettyjä kirjelmiä tai asiakirjoja taikka vireillä olevien asioiden oikeudenkäyntejä varten tehtyyn selvittämistyöhön liittyviä sisäisiä asiakirjoja, vaan myös kyseisen pääosaston ja oikeudellisen yksikön tai asianajotoimiston välistä asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa. Tämän poikkeuksen soveltamisalan rajoittamisella pyritään takaamaan toisaalta komission sisäisen työn suojelu ja toisaalta luottamuksellisuusperiaate sekä periaate, joka koskee asianajajien salassapitovelvollisuutta.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3542"?><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Sen sijaan komissio ei voi käytännesääntöihin sisältyvän yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvan poikkeuksen sisällön nojalla olla noudattamatta velvollisuuttaan antaa tietoja puhtaasti hallinnollisen asiankäsittelyn yhteydessä laadituista asiakirjoista. Tätä periaatetta on noudatettava, vaikka näiden asiakirjojen esittäminen yhteisöjen tuomioistuimissa voi olla komission kannalta haitallista. Sillä seikalla, että asiassa on nostettu kumoamiskanne hallinnollisen menettelyn päätteeksi annetusta päätöksestä, ei ole tässä suhteessa merkitystä.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Komission ehdottama tulkinta on nimittäin vastoin erästä päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom tavoiteltua olennaista päämäärää, joka on se, että kansalaisille on annettava mahdollisuus valvoa julkisen vallankäytön laillisuutta mahdollisimman tehokkaalla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Mitä sitten tulee komission esittämiin päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom soveltamisalaa koskeviin perusteluihin, on syytä todeta, että tämän päätöksen yleisestä rakenteesta ilmenee, että sitä sovelletaan yleisellä tavalla yleisön esittämiin tiedonsaantipyyntöihin. Siitä huolimatta, että yritys Interporc voi asiassa T-50/96 kantajan ominaisuudessa menestyksekkäästi vedota työjärjestyksen prosessinjohtotoimia koskeviin määräyksiin tai puolustautumisoikeuksiinsa saadakseen osan niistä asiakirjoista, joita se oli vaatinut <DATE ISO="19960223">23.2.1996</DATE> esittämässään alkuperäisessä tiedonsaantipyynnössä, sillä oli silti samaan aikaan oikeus vaatia, että näistä samoista asiakirjoista annetaan tietoja päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom perusteella. Komissio ilmoitti sitä paitsi vuoden 1994 tiedonannossaan, että päätöksellä 94/95/EHTY, EY, Euratom hyväksyttyjen käytännesääntöjen antamisen jälkeen <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>jokainen voi nyt pyytää saada tietoa mistä tahansa komission asiakirjasta, jota ei ole julkaistu, valmisteluasiakirjat ja muu selvitysaineisto mukaan lukien<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Edellä tehtyä päätelmää tukee se, että käytännesääntöjen johdanto-osan mukaan <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>mainitut periaatteet [eli oikeus saada tietoja asiakirjoista] eivät haittaa määräyksiä, joita sovelletaan tiedonsaantioikeuteen niiden asiakirjojen osalta, jotka koskevat suoraan niistä erityisesti kiinnostuneita henkilöitä<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>. Tässä perustelukappaleessa<?PAGE NO="II-3543"?> todetaan ainoastaan, että komission antamat tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset eivät vaikuta tiedonsaantioikeutta koskevien erityissäännösten soveltamiseen. Lisäksi siinä ei suljeta pois sitä, että henkilöt voivat vedota samaan aikaan sekä käytännesääntöihin että muihin säännöksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Siitä, että kantaja sai asian T-50/96 yhteydessä tutustua osaan <DATE ISO="19960223">23.2.1996</DATE> esittämässään alkuperäisessä tiedonsaantipyynnössä vaatimistaan asiakirjoista, ei seuraa, ettei sillä olisi oikeutta vaatia tietoja sille toimittamattomista asiakirjoista päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom soveltamisalan rajoittaminen siten kuin komissio vaatii voi perustua ainoastaan kyseiseen päätökseen itseensä. Päätökseen ei kuitenkaan sisälly yhtään tämän suuntaista määräystä.</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että komissio on soveltanut virheellisesti yleisen edun turvaamiseen perustuvaa poikkeusta (asian käsittely tuomioistuimessa) ja että kantaja voi vedota käytännesääntöihin tiedonsaantipyyntönsä tueksi nyt esillä olevassa oikeudenkäynnissä.</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä kieltäydytään antamasta tietoja komissiosta peräisin olevista asiakirjoista ilman että asiassa olisi tarpeen tutkia muita kantajan tältä osin esittämiä kanneperusteita.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-3544"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Jäsenvaltioista tai Argentiinan viranomaisilta peräisin olevat asiakirjat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se perustuu laatijasääntöön, toisen mukaan komissio ei ole ottanut huomioon päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom eikä käytännesääntöjä, ja kolmannen mukaan se on rikkonut perustamissopimuksen 190 artiklaa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen siltä osin kuin se perustuu laatijasääntöön</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom 2 artiklan 2 kohdan nojalla pääsihteeristön tehtäviin kuului <DATE ISO="19960327">27.3.1996</DATE> tehdyn uudistetun pyynnön jälkeen tutkia uudelleen tiedonsaantipyyntö kokonaisuudessaan ja siis tarkistaa, olivatko pääosastojen VI ja XXI pääjohtajien kieltäytymisensä tueksi esittämät perustelut perusteltuja.</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Koska pääsihteeri ei <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tekemässään päätöksessä ollut ottanut kantaa laatijasääntöön, hänellä ei kantajan mukaan ollut enää oikeutta vedota siihen. Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä uudelleen tukeudutaan tähän perusteeseen.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3545"?><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Komissio väittää, että uudistetun pyynnön tutkimisen yhteydessä suoritettavan täydellisen valvonnan täytyy kohdistua pyydettyihin asiakirjoihin. Pääsihteeri on kuitenkin täysin oikein perustanut päätöksen yhteen ainoaan määräävään perusteeseen. Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä saatiin tukeutua perusteluihin, joita ei ollut tutkittu <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehdyssä päätöksessä, joka kumottiin asiassa Interporc I annetulla tuomiolla.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Aluksi on syytä kerrata hallinnollisen menettelyn kulku. Kantaja pyysi <DATE ISO="19960223">23.2.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä tietoja tietyistä <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>Hilton Beef<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/> -nimisen naudanlihan tuontivalvontaan liittyvistä asiakirjoista, joihin kysymyksessä olevat asiakirjat kuuluvat. Pääosastojen VI ja XXI pääjohtajat hylkäsivät <DATE ISO="19960322">22.3.</DATE> ja <DATE ISO="19960325">25.3.1996</DATE> päivätyillä kirjeillä tiedonsaantipyynnöt vedoten yleisen edun turvaamiseen (kansanväliset suhteet) perustuvaan poikkeukseen, laatijasääntöön, yleiseen etuun (tarkastus tai tutkinta) perustuvaan poikkeukseen ja yksityisyyden suojaan. Kantajan edustaja riitautti komission pääsihteerille <DATE ISO="19960327">27.3.1996</DATE> osoittamassaan kirjeessä nämä epäämiset ja esitti uudistetun pyynnön. Pääsihteeri hylkäsi <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> päivätyllä kirjeellä uudistetun pyynnön vedoten yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvaan poikkeukseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi asiassa Interporc I antamassaan tuomiossa, että <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehtyä päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi ja kumosi sen. Kyseisen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä pääsihteeri hylkäsi uudelleen uudistetun pyynnön vedoten yleisen edun turvaamiseen (asian käsittely tuomioistuimessa) perustuvan poikkeuksen lisäksi myös laatijasääntöön.</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>Asiassa Interporc I annetusta tuomiosta ilmenee ensinnäkin, että pääsihteeri oli velvollinen perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla tekemään uuden päätöksen kyseisen tuomion täytäntöönpanemiseksi, ja toiseksi, ettei <DATE ISO="19960529">29.5.1996</DATE> tehtyä päätöstä koskaan ollut olemassa.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3546"?><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom 2 artiklan 2 kohdasta ja vuoden 1994 tiedoksiannosta ei voida päätellä, että pääsihteeri ei voisi vedota muihin perusteisiin kuin niihin, joihin se oli perustanut alkuperäisen päätöksensä. Se voi siten tutkia tiedonsaantipyynnöt kokonaisuudessaan uudelleen ja perustaa riidanalaisen päätöksensä laatijasääntöön.</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Kanneperuste, jonka mukaan päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesäännöt on jätetty ottamatta huomioon</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>Kantajan mukaan käytännesäännöistä ja erityisesti niissä olevan käsitteen <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>asiakirja<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> määritelmästä käy ilmi, että tietoja on annettava kaikista komission hallussa olevista asiakirjoista siitä riippumatta, kuka ne on laatinut. Se viittaa tältä osin myös julistukseen N:o 17, jossa on maininta <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>toimielinten hallussa olevat tiedot<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Se korostaa, että laatijasääntöä, jonka mukaan käytännesääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ne asiakirjat, joita komissio ei ole laatinut, ei voida hyväksyä.<?PAGE NO="II-3547"?> Menettelytapaa koskevalla säännöllä ei voida rajoittaa käytännesääntöjen soveltamisalaa siten, että tietyt asiakirjat jätettäisiin niiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä sääntö oli kantajan mukaan siten mitätön, koska sillä loukataan päätöksellä 94/90/EHTY, EY, Euratom hyväksytyistä käytännesäännöistä ilmenevää periaatetta.</TXT></NP><NP><NO.P>60</NO.P><TXT>Joka tapauksessa riidanalaisen päätöksen perusteleminen viittaamalla tähän sääntöön on käytännesäännöistä ilmenevän yleisen periaatteen vastaista. Tällä menettelyllä on myös syyllistytty oikeuden väärinkäyttöön siltä osin kuin kyseiset asiakirjat jätetään käytännesääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.</TXT></NP><NP><NO.P>61</NO.P><TXT>Toissijaisesti kantaja esittää, että tätä sääntöä on tulkittava suppeasti siten, että se edelleenkin soveltuu yhteen mahdollisimman laajan tietojensaantioikeuden periaatteen kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>62</NO.P><TXT>Komissio väittää, että käytännesääntöjen periaatetta, jonka mukaan on oltava mahdollista <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>saada mahdollisimman laajalti tietoja — — asiakirjoista<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>, suhteutetaan laatijasäännöllä, jolla siis rajoitetaan käytännesääntöjen soveltamisalaa. Lisäksi käytännesäännöissä viitataan edellä mainittuun julistukseen N:o 17 ainoastaan epämääräisin sanakääntein ja pääasiallisesti tässä julistuksessa ainoastaan suositellaan, että komissio antaa kertomuksen. Komissio on kuitenkin istunnossa viitannut siihen, että laatijasääntö ei kiellä sitä antamasta tietoja kyseisistä asiakirjoista, vaan siitä seuraa pelkästään se, että tietojen antaminen ei ole pakollista. Komissio on myös kiistänyt, että olisi olemassa sellainen ylemmän tasoinen oikeussääntö, johon kantaja voisi vedota laatijasäännön mahdollisen mitättömyyden tueksi.</TXT></NP><NP><NO.P>63</NO.P><TXT>Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että asiassa olisi sen osalta syyllistytty väitettyyn oikeuden väärinkäyttöön.</TXT></NP><?PAGE NO="II-3548"?><NP><NO.P>64</NO.P><TXT>Komissio väittää toissijaisesti, että tässä asiassa ei ole kyse siitä, onko laatija-sääntöä tulkittava laajasti vai suppeasti. Komission mukaan kantaja haluaa vain yksinkertaisesti estää säännön soveltamisen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>65</NO.P><TXT>Sen osalta, onko laatijasääntöä jätettävä soveltamatta tässä asiassa, on aluksi palautettava mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-58/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-2169">C-58/94, Alankomaat vastaan komissio, <DATE ISO="19960430">30.4.1996</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-2169, 37 kohta)</REF.DOC.ECR> todennut asiakirjoja koskevan yleisön tiedonsaantioikeuden osalta seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>On todettava, että niin kauan kuin yhteisön lainsäätäjä ei ole antanut yleisiä säännöksiä yleisön oikeudesta saada tutustua yhteisön toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin, toimielinten on päätettävä tällaisten pyyntöjen käsittelyä koskevista toimenpiteistä sellaisen sisäisten asioidensa järjestämistä koskevan toimivallan nojalla, jonka perusteella ne voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden sisäisen toiminnan takaamiseksi hyvän hallintotavan mukaisesti<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>66</NO.P><TXT>Tämän tuomion valossa on todettava, että koska ei ole olemassa sellaista ylemmäntasoista oikeusperiaatetta, jonka mukaan komissiolla ei ollut oikeutta päätöksessään 94/90/EHTY, EY, Euratom jättää käytännesääntöjen soveltamisalan<?PAGE NO="II-3549"?> ulkopuolelle asiakirjoja, joiden laatija se ei ole, tätä sääntöä voidaan soveltaa. Se, että päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom viitataan yleisiin poliittisiin julistuksiin, eli julistukseen N:o 17 ja useisiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa tehtyihin päätelmiin, ei muuta tätä miltään osin, koska nämä julistukset eivät ole ylemmän oikeusperiaatteen tasoisia normeja.</TXT></NP><NP><NO.P>67</NO.P><TXT>Laatijasäännön tulkitsemisen osalta on syytä palauttaa mieliin, että julistuksessa N:o 17 ja käytännesäännöissä vahvistetaan se pääperiaate, että yleisöllä on oltava mahdollisuus saada mahdollisimman laajalti tietoja komission ja neuvoston hallussa olevista asiakirjoista ja se, että päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom on toimi, jolla annetaan kansalaisille oikeus tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin (em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 55 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>68</NO.P><TXT>Seuraavaksi on todettava, että kun on vahvistettu pääperiaate ja siihen rajoituksia, rajoituksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jottei pääperiaatteen soveltamista estettäisi (ks. em. asia WWF UK v. komissio, tuomion 56 kohta ja em. asia Interporc I, tuomion 49 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>69</NO.P><TXT>Tältä osin on syytä huomata, että luonnehditaanpa laatijasääntöä miten hyvänsä, sillä rajoitetaan päätöksessä 94/90/EHTY, EY, Euratom vahvistettua pääperiaatetta eli avoimuusperiaatetta. Tämän vuoksi laatijasääntöä on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jottei avoimuusperiaatteen soveltamista estettäisi (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-188/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="II-2463">T-188/97, Rothmans International v. komissio, tuomio <DATE ISO="19990719">19.7.1999</DATE>, Kok. 1999, s. II-2463, tuomion 53—55 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>70</NO.P><TXT>Komissio myönsi istunnossa, että laatijasäännön soveltamisesta voi aiheutua vaikeuksia silloin, kun on epäselvää, kuka asiakirjan laatija on.<?PAGE NO="II-3550"?> Juuri sellaisissa tapauksissa laatijasääntöä on tulkittava ja sovellettava suppeasti.</TXT></NP><NP><NO.P>71</NO.P><TXT>Näiden huomautusten valossa on arvioitava, voidaanko laatijasääntöä soveltaa niihin jäsenvaltioilta tai Argentiinan viranomaisilta peräisin oleviin viidentyyppisiin asiakirjoihin, joita riidanalainen päätös koskee.</TXT></NP><NP><NO.P>72</NO.P><TXT>Nämä viisi asiakirjatyyppiä käsittävät ensinnäkin jäsenvaltioiden tuonti-ilmoitukset Argentiinasta vuosina 1985—1992 tuodun Hilton-naudanlihan tuontimääristä, toiseksi Argentiinan viranomaisten vienti-ilmoitukset niistä Hilton-naudanlihan määristä, jotka vietiin yhteisöön mainittuina vuosina, kolmanneksi Argentiinan viranomaisten asiakirjat niiden elinten nimeämisestä, jotka vastaavat aitoustodistusten antamisesta, neljänneksi Argentiinan viranomaisten asiakirjat Hilton-kiintiön avaamista koskevan sopimuksen tekemisestä ja viidenneksi jäsenvaltioiden kannanotot samankaltaisissa asioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>73</NO.P><TXT>Tutkittaessa näitä viittä asiakirjatyyppiä ilmenee, että niiden laatijoina ovat joko jäsenvaltiot tai Argentiinan viranomaiset.</TXT></NP><NP><NO.P>74</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että komissio on soveltanut laatijasääntöä oikein katsoessaan, että se ei ollut velvollinen antamaan tietoja näistä asiakirjoista. Se ei siten ole syyllistynyt oikeuden väärinkäyttöön. Kantajan esittämä kanneperuste, jonka mukaan päätöstä 94/90/EHTY, EY, Euratom ja käytännesääntöjä ei ole otettu huomioon, on siten hylättävä perusteettomana.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-3551"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>75</NO.P><TXT>Kantajan mukaan komission olisi pitänyt jäsenvaltioista ja Argentiinan viranomaisilta peräisin olevien asiakirjojen osalta selittää riidanalaisessa päätöksessä, miksi näistä asiakirjoista saatiin kieltäytyä antamasta tietoja laatijasäännön perusteella. Komissio on siten jättänyt huomioon ottamatta perustamissopimuksen 190 artiklan.</TXT></NP><NP><NO.P>76</NO.P><TXT>Komissio väittää, että riidanalaisessa päätöksessä oleva viittaus siihen, ettei se ollut pyydettyjen asiakirjojen laatija, oli riittävä perustelu laatijasäännön soveltamiselle.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>77</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (em. tuomio WWF UK v. komissio, tuomion 66 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="II-3552"?><NP><NO.P>78</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa komissio on riidanalaisessa päätöksessään (ks. edellä 20 kohta) siteerannut laatijasääntöä ja ilmoittanut, että kantajan piti pyytää kyseisistä asiakirjoista jäljennökset kyseessä olevilta jäsenvaltioilta tai Argentiinan viranomaisilta. Tällainen perustelu ilmentää selkeästi ja yksiselitteisesti komission ajatuksenkulkua. Riidanalaisen päätöksen syyt ovat näin ollen selvinneet kantajalle ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pystyy valvomaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan erityiset perustelut olisivat olleet tarpeen, ei ole perusteltu (ks. vastaavasti em. asia Rothmans International v. komissio, tuomion 37 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>79</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä. Riidanalaista päätöstä ei tästä syystä ole kumottava siltä osin kuin se koskee jäsenvaltioilta tai Argentiinan viranomaisilta peräisin olevia asiakirjoja.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>80</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin 87 artiklan 3 kohdan mukaan määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska molemmat asianosaiset ovat hävinneet osan vaatimuksistaan, kumpikin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-3553"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Komission <DATE ISO="19980423">23.4.1998</DATE> tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä kieltäydytään antamasta kantajalle tietoja komissiolta peräisin olevista asiakirjoista.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kanne hylätään muilta osin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Vesterdorf</P><P>Bellamy</P><P>Pirrung</P><P>Meij</P><P>Vilaras</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19991207">7 päivänä joulukuuta 1999</DATE>.</P><SIGNATORY><P>H.Jung</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>B. Vesterdorf</P><P>presidentti</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>