UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
22 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Erityisten suojelutoimien alueet – 6 artiklan 3 kohta – Suunnitelman tai hankkeen, joka on omiaan vaikuttamaan suojeltuun alueeseen, asianmukainen arvioiminen sen kannalta, miten se vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin – Tiettyjen toimintojen, suunnitelmien tai hankkeiden ryhmien jättäminen asianmukaisen arvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden ulkopuolelle
Asiassa C‑548/25,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Raad voor Vergunningsbetwistingen (lupapäätöksistä tehtäviä valituksia käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia) on esittänyt 31.7.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 14.8.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Dryade vwz
vastaan
Stad Peer, jota edustaa kunnanvaltuusto,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
X vvzrl,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis sekä tuomarit R. Frendo, N. Jääskinen, M. Condinanzi ja A. Kornezov (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Dryade vzw, edustajanaan M. Van de Poel, advocaat,
– Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, P. Cottin ja C. Pochet, avustajinaan N. Dewulf, G. Schaiko ja B. Schelstraete, advocaten,
– Euroopan komissio, asiamiehinään N. Ruiz García ja F. van Schaik,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä voittoa tavoittelematon yhdistys Dryade vzw ja toisaalta Stad Peer (Peerin kaupunki, Belgia), jota edustaa kunnanvaltuusto, ja jossa on kyse Dryaden esittämästä vaatimuksesta kumota Peerin kaupungin päätös, jolla kirjataan pohjavedenottoa koskeva ilmoitus.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Luontodirektiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.
2. Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.
– –”
4 Luontodirektiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.
3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”
Belgian oikeus
5 Luonnonsuojelusta ja luonnonympäristöstä 21.10.1997 annetun asetuksen (decreet betreffende het natuurbehoud en het natuurlijk milieu; Belgisch Staatsblad, 10.1.1998, s. 599), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä luonnonsuojeluasetus), 36ter §:n 3 ja 4 momentissa, joilla luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta saatetaan osaksi Belgian oikeutta, säädetään seuraavaa:
”§ 3. Luvanalainen toiminta taikka suunnitelma tai ohjelma, joka joko erikseen tai yhdessä yhden tai useamman olemassa olevan tai ehdotetun toiminnan, suunnitelman tai ohjelman kanssa voi heikentää merkittävästi erityisten suojelutoimien alueen luonnollisia ominaispiirteitä ilman, että kyseinen luvanalainen toiminta tai kyseinen suunnitelma tai ohjelma liittyisi suoranaisesti kysymyksessä olevalla erityisten suojelutoimien alueella sijaitsevan alueen käyttöön tai olisi sen kannalta tarpeellinen, on arvioitava asianmukaisesti erityisten suojelutoimien alueelle aiheutuvien merkittävien vaikutusten kannalta.
– –
§ 4. Viranomainen, joka vastaa lupahakemusta, suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevan päätöksen tekemisestä, voi myöntää luvan tai hyväksyä suunnitelman tai ohjelman vain, jos toiminnan toteuttamista koskevalla suunnitelmalla tai ohjelmalla ei heikennetä merkittävästi asianomaisia erityisten suojelutoimien alueita. Toimivaltaisen viranomaisen on aina varmistettava ehtoja asettamalla, ettei erityisten suojelutoimien alueen luonnollisia ominaispiirteitä heikennetä merkittävästi.”
6 Ympäristöterveydenhuoltoa koskevien yleisten ja alakohtaisten säännösten vahvistamisesta 1.6.1995 annetun Flanderin hallituksen päätöksen (besluit van de Vlaamse regering houdende algemene en sectorale bepalingen inzake milieuhygiëne; Belgisch Staatsblad, 31.7.1995, s. 20526), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä Vlarem), liitteessä 1 esitetään muun muassa, mitkä laitokset ja käytöt ovat luvanvaraisia ja mihin laitoksiin ja toimintoihin sovelletaan ainoastaan ilmoitusvelvollisuutta. Ensimmäiseen ja toiseen luokkaan kuuluvat luokitellut laitokset ja toiminnot ovat luvanvaraisia, kun taas kolmanteen luokkaan kuuluviin luokiteltuihin laitoksiin ja toimintoihin sovelletaan pelkkää ilmoitusvelvollisuutta.
7 Kyseisessä liitteessä 1 olevan 53.8 otsakkeen 1 kohdan a alakohdan mukaan muu kuin kyseisen liitteen 53.1–53.7 ja 53.12 otsakkeessa tarkoitettu pohjavesikaivojen poraus ja pohjavedenotto, jonka osalta pumpattu kokonaisvirtaama on enintään 5 000 kuutiometriä (m3) vuodessa ja kaivojen syvyys on enintään alueelle ominainen syvyyskriteeri, sellaisena kuin se esitetään Vlaremin liitteessä 2ter olevassa kartassa, ja jota ei ole luokiteltu kyseisen 53.8 otsakkeen 1 kohdan c alakohtaan, kuuluu kolmanteen luokkaan.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
8 X vvzrl ilmoitti 13.11.2023 Peerin kaupungille pohjavedenottamoa koskevasta hankkeesta, jossa vettä otetaan 60 metrin syvyydestä enintään 175 m³ päivässä ja 5 000 m³ vuodessa. Kyseinen hanke, joka kuuluu Vlaremin liitteessä I tarkoitettuun kolmanteen luokkaan, sijaitsee noin 425 metrin päässä alueesta ”Abeek ja sitä ympäröivät kosteikot”, joka on osoitettu luontodirektiivin nojalla erityisten suojelutoimien alueeksi.
9 Yhtiö X liitti ilmoitukseensa ”asianmukaisen arvioinnin / tiukennetun luontoselvityksen”, jossa pääteltiin, ettei asianomaiseen erityisten suojelutoimien alueeseen kohdistu ennakoitavissa olevaa kielteistä vaikutusta. Kyseisen yhtiön mukaan pääasiassa kyseessä oleva hanke sijoitetaan 201 metrin päähän lähimmästä samassa akviferissa sijaitsevasta pohjavedenottamosta. Lisäksi säde, jolla pohjaveden pinnan taso laskee 1 senttimetriä (cm) kyseisen hankkeen toteuttamisen johdosta, on 137 metriä. Yhtiö X:n mukaan kyseisellä hankkeella ei näin ollen ole mitään vaikutusta viimeksi mainittuun pohjavedenottamoon eikä sillä siis ole mitään merkittävää kielteistä vaikutusta kyseiseen erityisten suojelutoimien alueeseen.
10 Peerin kaupunki kirjasi tämän ilmoituksen 24.11.2023 tekemällään päätöksellä ja totesi, että riskit ulkoiselle turvallisuudelle sekä ympäristöön, veteen, luontoon ja ihmisiin kohdistuvat haitat ja vaikutukset kyseisen hankkeen ulkopuolella voidaan rajata hyväksyttävälle tasolle edellyttäen, että niitä kyseisessä päätöksessä vahvistettuja ehtoja noudatetaan, jotka koskevat muun muassa otetun pohjaveden säästeliästä käyttöä ja asianomaisen pohjavedenoton rajoittamista enintään kymmeneen vuoteen.
11 Dryade vaati kyseisen päätöksen kumoamista Raad voor Vergunningsbetwistingenille (lupapäätöksistä tehtäviä valituksia käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, tekemässään valituksessa.
12 Kyseinen yhdistys väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa lähinnä, että kyseessä oleva hanke kuuluu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan ja että se on näin ollen arvioitava asianmukaisesti. Dryaden mukaan tämän tuomion 9 kohdassa mainittua ilmoitukseen liitettyä arviointia ei kuitenkaan voida pitää tällaisena ”asianmukaisena” arviointina, koska se on puutteellinen ja riittämätön.
13 Kyseisen yhdistyksen mukaan kriteeri, joka koskee sädettä, jolla pohjaveden pinna taso laskee 1 cm, ja johon yhtiö X on vedonnut päätelläkseen, ettei kyseisellä hankkeella ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, on virheellinen eikä perustu mihinkään tieteelliseen perustaan. Pääasiassa kyseessä olevalla erityisten suojelutoimien alueella, joka ulottuu kyseisen vedenottopaikan ympärille, sijaitsevien neljän muun pohjavedenottamon kumulatiivisia vaikutuksia ei myöskään ole otettu huomioon. Dryade katsoo lisäksi, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta on saatettu virheellisesti osaksi kansallista säännöstöä.
14 Yhtiö X väittää puolestaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kyseisen säännöstön mukaan velvollisuutta tehdä asianmukainen arviointi sovelletaan ainoastaan luvanvaraisiin hankkeisiin eikä sitä sovelleta hankkeisiin, jotka kuuluvat pelkän ilmoitusvelvollisuuden piiriin, kuten pääasiassa kyseessä oleva hanke.
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että tietyt yhdyskuntasuunnitteluun liittyvät toimet ja luokitellut toiminnot, jotka ovat aiemmin olleet kansallisen oikeuden mukaan luvanvaraisia, kuuluvat nykyään pelkän ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kyseisen tuomioistuimen mukaan on siis niin, että siltä osin kuin pääasiassa kyseessä oleva hanke kuuluu Vlaremin liitteessä I olevan 53.8 otsakkeen 1 kohdan a alakohdan nojalla kolmanteen luokkaan, siihen sovelletaan ainoastaan ilmoitusvelvollisuutta. Se ei siis kuulu luonnonsuojeluasetuksen 36ter §:n 3 ja 4 momentin, joita sovelletaan vain luvanvaraisiin toimintoihin, soveltamisalaan. Näiden säännösten mukaan ainoastaan viimeksi mainitut toiminnot on kuitenkin arvioitava asianmukaisesti, jos ne voivat erikseen tai yhdessä yhden tai useamman olemassa olevan tai ehdotetun toiminnan, suunnitelman tai ohjelman kanssa heikentää merkittävästi erityisten suojelutoimien alueen luonnollisia ominaispiirteitä. Hankkeet, jotka kuuluvat pelkän ilmoitusvelvollisuuden piiriin, jäävät siis asianmukaisen arvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden ulkopuolelle, vaikka niistä voikin aiheutua tällaista heikentymistä.
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Flanderin lainsäätäjä on siis vapauttanut velvollisuudesta tehdä järjestelmällisesti asianmukainen arviointi hankkeet, joihin sovelletaan ilmoitusvelvollisuutta ennalta vahvistettujen kriteerien tai kynnysarvojen nojalla. Kyseisen tuomioistuimen mukaan ei vaikuta siltä, että nämä kriteerit ja kynnysarvot perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin, joiden nojalla voidaan sulkea pois kaikki epäilyt siitä, etteivät tällaiset hankkeet voi heikentää merkittävästi erityisten suojelutoimien alueen luonnollisia ominaispiirteitä.
17 Tässä tilanteessa Raad voor Vergunningsbetwistingen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle lainsäädännölle, jonka mukaan hankkeisiin, jotka eivät edellytä lupaa, hyväksyntää tai toimilupaa vaan joista on pelkästään tehtävä ilmoitus, kuten rajoitettuun pohjavedenottoon, ei sovelleta velvollisuutta tehdä asianmukainen arviointi, vaikka nämä hankkeet voivat vaikuttaa merkittävästi erityisten suojelutoimien alueen koskemattomuuteen?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa tietyt suunnitelmien tai hankkeiden ryhmät vapautetaan ennalta vahvistettujen kriteerien ja kynnysarvojen nojalla velvollisuudesta tehdä asianmukainen arviointi, jos näiden kriteerien ja kynnysarvojen nojalla ei voida sulkea pois, että jokin näihin ryhmiin kuuluva suunnitelma tai hanke voi vaikuttaa merkittävästi erityisten suojelutoimien alueeseen joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
19 Aluksi on huomautettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille joukko velvoitteita ja erityisiä menettelyjä, joiden tarkoituksena on kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan varmistaa yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen kyseisen direktiivin yleisemmän tavoitteen, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen direktiivin nojalla suojelluilla alueilla, toteutumiseksi (tuomio 29.7.2019, Inter-Environnement Wallonie ja Bond Beter Leefmilieu Vlaanderen, C‑411/17, EU:C:2019:622, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Tässä yhteydessä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään arviointimenettelystä, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti asianomaisen alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen (tuomio 15.6.2023, Eco Advocacy, C‑721/21, EU:C:2023:477, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Tässä 6 artiklan 3 kohdassa erotetaan siinä säädetyssä arviointimenettelyssä kaksi vaihetta.
22 Ensimmäisessä vaiheessa, jota kyseisen säännöksen ensimmäinen virke koskee, jäsenvaltioiden edellytetään arvioivan asianmukaisesti suunnitelman tai hankkeen vaikutukset suojeltuun alueeseen, kun on todennäköistä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Säännöksen toisessa virkkeessä tarkoitetussa toisessa vaiheessa, joka seuraa asianmukaista arviointia, rajoitetaan tällaisen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä siten, että suunnitelma tai hanke ei saa vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen, jollei muuta johdu luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdasta (tuomio 15.6.2023, Eco Advocacy, C‑721/21, EU:C:2023:477, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), jolla ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.
23 Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että suunnitelman tai hankkeen vaikutusten asianmukaista arviointia koskevan vaatimuksen, josta säädetään luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa, edellytyksenä on todennäköisyys tai riski, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Erityisesti ennalta varautumisen periaatteen perusteella on katsottu, että tällainen riski on olemassa, kun alaa koskevan parhaan tieteellisen tiedon perusteella ei voida sulkea pois, että kyseessä oleva suunnitelma tai hanke voi vaikuttaa tätä aluetta koskeviin suojelutavoitteisiin. Riskiä on arvioitava erityisesti alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa (tuomio 15.6.2023, Eco Advocacy, C‑721/21, EU:C:2023:477, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
24 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että tämä paras tieto huomioon ottaen on ennen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki sellaiset näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa suojellun alueen suojelutavoitteisiin. Tässä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, jotka ovat omiaan hälventämään kaikenlaisen perustellun tieteellisen epäilyn suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaiseen alueeseen (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2023, Eco Advocacy, C‑721/21, EU:C:2023:477, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
25 Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on katsonut, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetään pääsääntöisesti suunnitelmien tai hankkeiden erillistä tutkintaa (tuomio 7.11.2018, Coöperatie Mobilisation for the Environment ym., C‑293/17 ja C‑294/17, EU:C:2018:882, 94 kohta).
26 Unionin tuomioistuin on katsonut erityisesti, että mahdollisuudella vapauttaa yleisesti tietyt toiminnat kansallisen säännöstön perusteella tarpeesta arvioida kyseessä olevalle alueelle aiheutuvia vaikutuksia ei voida varmistaa sitä, että nämä toiminnat eivät vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen (tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 41 ja 42 kohta).
27 Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla jäsenvaltio ei siis pääsääntöisesti voi järjestelmällisesti ja yleisesti jättää soveltamatta tiettyihin hankkeiden tai suunnitelmien ryhmiin velvollisuutta arvioida sitä, mitä vaikutuksia niistä aiheutuu suojelluille alueille, toiminnan alan perusteella tai ottamalla käyttöön ilmoitusjärjestelmän (tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 45 kohta).
28 Ainoastaan poikkeuksena tästä pääsäännöstä voidaan harkita sitä, että jäsenvaltio soveltaa ilmoitusjärjestelmää, jonka mukaan tiettyihin suunnitelmien ja hankkeiden ryhmiin ei sovelleta velvollisuutta arvioida asianmukaisesti niiden vaikutuksia suojeltuun alueeseen, sillä edellytyksellä kuitenkin, että osoitetaan, että sovellettavien kansallisten säännösten perusteella voidaan objektiivisin perustein sulkea varmuudella pois, että jostain kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvasta suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuu suojellulle alueelle merkittäviä vaikutuksia joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että luonnonsuojeluasetuksen 36ter §:n 3 momentissa asetetaan velvollisuus tehdä asianmukainen arviointi vain sellaisten luvanvaraisten toimintojen osalta, jotka voivat heikentää merkittävästi erityisten suojelutoimien alueen luonnollisia ominaispiirteitä. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Flanderin lainsäätäjä vapauttaa näin järjestelmällisesti asianmukaisen arvioinnin toteuttamisesta tietyt hankkeiden ryhmät, jotka kuuluvat pelkän ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja jotka määritellään sovellettavassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen kriteerien tai kynnysarvojen perusteella.
30 Erityisesti pohjavedenottoa koskevista hankkeista on todettava kyseisestä kansallisesta säännöstöstä ilmenevän, että ne on jaettu kolmeen eri luokkaan niiden virtaaman, syvyyden ja kyseessä olevan kaivon pumppausjärjestelmän mukaan ja että ainoastaan ensimmäiseen ja toiseen luokkaan kuuluvat hankkeet ovat luvanvaraisia ja niihin sovelletaan siis luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä velvollisuutta tehdä asianmukainen arviointi. Kaivojen porauksiin, jotka kuuluvat pääasiassa kyseessä olevan hankkeen tavoin kolmanteen luokkaan, sovelletaan vain pelkkää ilmoitusvelvollisuutta, ja ne jäävät näin ollen asianmukaista arviointia koskevan velvollisuuden ulkopuolelle.
31 On siis tutkittava, voidaanko tämän tuomion 23–28 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällaisten kriteerien ja kynnysarvojen nojalla sulkea objektiivisin perustein pois, että jostain kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvasta suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuu suojellulle alueelle merkittäviä vaikutuksia joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
32 Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että kooltaan vähäiselläkin hankkeella voi olla erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa merkittäviä ympäristövaikutuksia, jos hanke sijaitsee alueella, jossa ympäristötekijät, kuten eläimet ja kasvit, maaperä, vesi, ilmasto tai kulttuuriperintö, eivät kestä vähäisiäkään muutoksia (tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 55 kohta).
33 Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus katsoa vedenkäyttöä koskevien hankkeiden erityisessä asiayhteydessä, että se, että kyse on vähäistä vesimäärää koskevasta käytöstä, ei sellaisenaan sulje pois sitä, että osa tästä käytöstä voi vaikuttaa suojeltuun alueeseen merkittävästi. Vaikka tällaisella vedenkäytöllä ei olisi merkittävää vaikutusta tietyn vesimuodostuman tilaan, tästä ei seuraa, että sillä ei liioin voisi olla merkittävää vaikutusta läheisiin suojeltuihin alueisiin (tuomio 10.1.2006, komissio v. Saksa, C‑98/03, EU:C:2006:3, 44 kohta).
34 Jäsenvaltio ei siis voi pitää itsestään selvänä, että toiminnan alojen ja asianomaisten toimintojen laajuuden perusteella määritellyillä suunnitelmien tai hankkeiden ryhmillä on lähtökohtaisesti vain vähäinen vaikutus suojeltuihin alueisiin (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 56 kohta).
35 Toiseksi on todettava, että – jollei niistä selvityksistä muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava – ei vaikuta siltä, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyt kriteerit ja kynnysarvot siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiselle sallivat mahdollisten muiden suunnitelmien tai hankkeiden, erityisesti niiden, jotka koskevat tiettyä suojelualuetta tai jotka sijaitsevat asianomaisen alueen läheisyydessä, ja niillä kyseiseen alueeseen mahdollisesti olevien kumulatiivisten vaikutusten huomioon ottamisen. Näissä kriteereissä ja kynnysarvoissa viitataan näet ainoastaan asianomaisen suunnitelman tai hankkeen ominaispiirteisiin.
36 Kuten luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan sanamuodosta nimenomaisesti ilmenee, kyseistä säännöstä sovelletaan kuitenkin suunnitelmiin tai hankkeisiin, jotka erikseen ”tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa” ovat omiaan vaikuttamaan suojelualueeseen merkittävästi. Tällä säännöksellä pyritään siis estämään myös elinympäristöjen heikentyminen, joka voi aiheutua useiden suunnitelmien tai hankkeiden kumulatiivisista vaikutuksista, mukaan lukien vähämerkityksiset suunnitelmat tai hankkeet, jotka voidaan kuitenkin toteuttaa samanaikaisesti samalla suojelualueella tai sen läheisyydessä.
37 Jollei niistä selvityksistä muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, on siis ilmeistä, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädettyjen kriteerien ja kynnysarvojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, ettei mikään suunnitelma tai hanke, johon sovelletaan kyseisessä säännöstössä säädettyä järjestelmää ja joka on vapautettu velvollisuudesta suorittaa asianmukainen arviointi, voi vaikuttaa suojelualueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
38 Tätä päätelmää eivät horjuta Belgian hallituksen argumentit, joiden mukaan on ensinnäkin niin, että muilla kansallisilla säännöksillä, erityisesti luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan nojalla annetuilla säännöksillä, voidaan korjata se, ettei ole olemassa velvollisuutta arvioida asianmukaisesti suunnitelmia tai hankkeita, jotka kuuluvat pelkän ilmoitusvelvollisuuden piiriin, vaikka ne voivatkin vaikuttaa merkittävästi suojelualueeseen, toiseksi niin, että toimivaltaiset hallintoviranomaiset voivat kieltäytyä kirjaamasta ilmoitusta tai liittää päätöksiinsä tiettyjä ehtoja, ja kolmanneksi niin, että jos ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia toimintoja toteutetaan, asiassa sovelletaan kansallisia rikosoikeuden säännöksiä, jos näillä toiminnoilla voi olla merkittävä vaikutus erityisten suojelutoimien alueeseen.
39 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että vaikka luontodirektiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden kyseisen direktiivin suojelutavoitteisiin nähden, koska niillä pyritään varmistamaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sama suojelun taso (ks. vastaavasti tuomio 12.4.2018, People Over Wind ja Sweetman, C‑323/17, EU:C:2018:244, 24 kohta), niillä on kuitenkin eri kohde. Kyseisessä 2 kohdassa vahvistetaan näet yleinen suojeluvelvollisuus, joka muodostuu sellaisten heikentymisten tai häiriöiden välttämisestä, joilla voisi olla merkittäviä vaikutuksia direktiivin tavoitteiden kannalta, kun taas kyseisessä 3 kohdassa säädetään arviointimenettelystä, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti asianomaisen alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka saattaa vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2004, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C‑127/02, EU:C:2004:482, 38 kohta). Kyseisillä 2 ja 3 kohdalla on siis erilainen ulottuvuus, eikä niitä näin ollen voida sekoittaa toisiinsa, sillä muutoin niiden tehokas vaikutus vaarantuisi.
40 Tästä seuraa, että sen perusteella, että luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetaan kansallisia toimenpiteitä, ei voida katsoa, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdasta johtuvat vaatimukset täyttyvät.
41 On toiseksi riittävää todeta yhtäältä, että – kuten tämän tuomion 22 kohdassa on muistutettu – hallinnon toimivalta kieltää suunnitelman tai hankkeen toteuttaminen taikka asettaa ehtoja sille, että se hyväksyy kyseisen suunnitelman tai hankkeen, kuuluu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuun, kyseisessä 22 kohdassa mainittuun toiseen vaiheeseen, eikä sillä siis ole merkitystä kyseisessä 22 kohdassa mainitussa ensimmäisessä vaiheessa, joka koskee kyseisen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyyn asianmukaiseen arviointiin sovellettavia edellytyksiä. Nyt käsiteltävän asian kohteena on kuitenkin juuri tämä ensimmäinen vaihe.
42 On huomautettava kolmanneksi, että – kuten tämän tuomion 20 ja 39 kohdassa on muistutettu – luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään ennakkovalvontaan perustuvasta arviointimenettelystä. Myös kansallisessa oikeudessa säädetty mahdollisuus määrätä seuraamuksia, myös rikosoikeudellisia seuraamuksia, kun ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien toimintojen, joilla on merkittävä vaikutus erityisten suojelutoimien alueeseen, harjoittamista koskevaa kieltoa ei noudateta, on siis merkityksetön.
43 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa tietyt suunnitelmien tai hankkeiden ryhmät vapautetaan ennalta vahvistettujen kriteerien ja kynnysarvojen nojalla velvollisuudesta tehdä asianmukainen arviointi, jos näiden kriteerien ja kynnysarvojen nojalla ei voida varmuudella sulkea pois, että nämä suunnitelmat tai hankkeet voivat vaikuttaa merkittävästi erityisten suojelutoimien alueeseen joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
Oikeudenkäyntikulut
44 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa tietyt suunnitelmien tai hankkeiden ryhmät vapautetaan ennalta vahvistettujen kriteerien ja kynnysarvojen nojalla velvollisuudesta tehdä asianmukainen arviointi, jos näiden kriteerien ja kynnysarvojen nojalla ei voida varmuudella sulkea pois, että nämä suunnitelmat tai hankkeet voivat vaikuttaa merkittävästi erityisten suojelutoimien alueeseen joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.