T-81/9761997A00810013.000128911290515TTUOMIO 16.7.1998 — ASIA T-81/97REGIONE TOSCANA v. KOMISSIO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio</HT> (kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="19980716">16 päivänä heinäkuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäynlikieli: italia.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa T-81/97,

Regione Toscana, edustajinaan asianajajat Vito Vacchi ja Lucia Bora, Firenze, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Paolo Benocci, 50 rue de Vianden,

kantajana,vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Paolo Ziotti, jota avustaa asianajaja Alberto Dal Ferro, Vicenza, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii kumoamaan useita komission toimia, jotka liittyvät yhteisön hanketta nro 88.20. IT.006.0 (juomakelpoisen veden johtaminen Toscanaan) varten varattuun yhteisön tukeen,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët, ja A. Potocki,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.1998 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,on antanut seuraavan<TI><P>tuomion</P></TI><TI><P>Kanteen perustana olevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet</P></TI>1Komissio hyväksyi integroiduista Välimeren-ohjelmista 23 päivänä heinäkuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2088/85 (EYVL L 197, s. 1) puitteissa 27.10.1998 tekemällään päätöksellä hankkeen nro 88.20. IT.006.0 juomakelpoisen veden johtamisesta Toscanaan. Komissio varasi näin hankkeeseen 676742000 Italian liiran suuruisen tuen.2Työt piti alunperin suorittaa vuoden 1988 lokakuun ja vuoden 1990 lokakuun välisenä aikana. Useiden viivästysten jälkeen ne käynnistettiin vasta 20.9.1990.3Regione Toscanan pyynnöstä komissio hyväksyi kahdesti töiden valmistumispäivän siirtämisen myöhemmäksi.4Komissio ilmoitti 21.11.1994 päivätyssä, Italian valtioneuvostolle ja Regione Toscanalle osoitetussa ja Euroopan maatalouden ohjaus-ja tukirahaston (EMOTR) johtajan allekirjoittamassa kirjeessä, että kyseisen hankkeen osalta lopullinen maksupyyntö oli esitettävä komissiolle viimeistään 31.3.1995. Komissio nojautui asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamista koskevista säännöksistä Euroopan maatalouden ohjaus-ja tukirahaston ohjausosaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4256/88 (EYVL L 374, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2085/93 (EYVL 1993, L 193, s. 44), 10 artiklaan (jäljempänä edellä mainittu 10 artikla).5Kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa: [k]omissio vapauttaa viran puolesta viimeistään 30 päivänä syyskuuta 1995 komission ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättämien hankkeiden tukea varten varattujen summien ne osat, joiden osalta komissiolle ei ole esitetty lopullista maksupyyntöä ennen 31 päivää maaliskuuta 1995, asetu[ks]en [— —] (ETY) N:o 2088/85 [— — ] mukaisesti [— — ].6Regione Toscana lähetti 31.3.1995 kirjeen komissiolle saadakseen suorittamatta olevat maksut. Komissio sai tämän kirjeen 4.4.1995.7Koska komissio ei vastannut kirjeeseen eikä pyydettyä maksua ollut suoritettu, kantaja lähetti 19.11.1996 komissiolle maksukehotuksen.8Komissio vastasi maksukehotukseen 31.1.1997 päivätyllä kirjeellään, joka saapui kantajalle 7.2.1997. Komissio totesi kirjeessä huomauttaneensa jo 21.11.1994 päivätyssä ilmoituksessaan, että lopullinen maksupyyntö on toimitettava sille viimeistään 31.3.1995. Tässä tapauksessa kantajan 31.3.1995 lähettämä kirje oli saapunut sille kuitenkin vasta 4.4.1995 ja ministeriön lähettämät tositteet vasta 29.5.1995. Komissio katsoi, että kyseiset summat oli vapautettu viran puolesta 30.9.1995 edellä mainitun 10 artiklan mukaisesti.9Tämän vuoksi kantaja nosti esillä olevan kanteen, joka saapui yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.4.1997.10Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn.11Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 28,4,1998 pidetyssä istunnossa.<TI><P>Asianosaisten vaatimukset</P></TI>12Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa komission 21.11.1994 päivätyn ilmoituksen,

kumoaa komission toimen, jota ei ole annettu tiedoksi kantajalle ja jolla vapautettiin hanketta nro 88.20. IT.006.0 varten varattu yhteisön tuki,

kumoaa komission 31.1.1997 päivätyn ilmoituksen,

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

jättää kanteen tutkimatta,

toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana,

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

<TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI>14Komission mukaan kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi.15Vaikka 21.11.1994 päivättyä ilmoitusta olisikin pidettävä päätöksenä, komissiota vastaan nostettu kanne on sen mukaan jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei ole kiistänyt kyseisen toimen laillisuutta säädetyssä määräajassa.16Komissio väittää lisäksi, että 31.1.1997 päivätyssä ilmoituksessa ainoastaan 21.11.1994 päivätyn kirjeen tapaan muistutettiin 31.3.1995 päättyvän määräajan olevan edellä mainitun 10 artiklan mukaan ehdoton; kantaja ei ole kiistänyt tätä eikä myöskään väittänyt määräajan noudattamatta jättämisen johtuneen ylivoimaisesta esteestä. Koska määräaika on ehdoton, sen päättymisestä seuraavat oikeusvaikutukset syntyvät itsestään eivätkä edellytä komission perusteltua päätöstä.17Koska 31.1.1997 päivätyllä ilmoituksella ei ole oikeutta luovaa vaikutusta, vaan ainoastaan vahvistava luonne, ei kannetta sen kumoamiseksi voida komission mukaan ottaa tutkittavaksi (mm. yhdistetyt asiat 166/86 ja 220/86, Irish Cement v. komissio, tuomio 15.12.1988, Kok. 1988, s. 6473, 16 kohta).18Vastauskirjelmässään kantaja väittää ennen kaikkea, ettei 31.1.1997 päivättyä ilmoitusta voida pitää pelkästään 21.11.1994 päivätyn ilmoituksen vahvistavana päätöksenä.19Kantajan mielestä 21.11.1994 päivätty ilmoitus ei nimittäin ensinnäkään ole päätös, koska siinä vain tulkitaan suppeasti edellä mainittua 10 artiklaa. Kantajan mukaan kyse on vain täysin sisäisestä, menettelyyn liittyvästä toimesta, josta ei voi seurata oikeusvaikutuksia kantajan suhteen. Ilmoituksen tekoajankohtana lopullista maksupyyntöä ei sitä paitsi ollut vielä esitetty.20Toiseksi ensimmäisen ja myöhemmän toimen on koskettava samaa asiaa, jotta kyseessä voisi olla vahvistava toimi (mm. asia 58/69, Elz v. komissio, tuomio 25.6.1970, Kok. 1970, s. 507). Tässä tapauksessa 21.11.1994 päivätyssä ilmoituksessa ei kuitenkaan julisteta oikeutta tukeen menetetyksi eikä vapauteta sitä varten varattua summaa, vaan tämä tehdään vasta 31.1.1997 päivätyssä kirjeessä.<TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>21Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, 9 kohta).22Nämä edellytykset eivät täyty sellaisen toimen osalta, jolla komissio vain tulkitsee säädöstekstiä. Yhteisön toimielimen kirjallista mielipiteenilmausta ei voida pitää kumoamiskannekelpoisena päätöksenä, kun sillä ei voi olla eikä sillä myöskään pyritä aikaansaamaan oikeusvaikutuksia (asia 133/79, Sucrimex ja Westzucker v. komissio, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1299 ja asia 114/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5289 sekä asia 151/88, Italia v. komissio, määräys 17.5.1989, Kok. 1989, s. 1255).23Oikeusvaikutuksia ei nimittäin tällaisessa tapauksessa synnytä komission esittämä asetuksen tulkinta, vaan asetuksen soveltaminen yksittäistapauksessa.24Tässä tapauksessa 21.11.1994 päivätyssä kirjeessä ilmoitettiin hankkeen nro 88.20. IT.006.0 osalta seuraavaa: [edellä mainitun] 10 artiklan mukaan lopulliset maksupyynnöt on toimitettava Euroopan komissiolle viimeistään 31.3.1995.25Kirjeen sanamuodosta ilmenee, että siinä vain muistutettiin asiassa sovellettavista säännöksistä ja esitettiin niistä komission tulkinta. Koska tämä lisäksi tapahtui useita kuukausia ennen Regione Toscanan lopullisen maksupyynnön esittämistä, sitä ei voida pitää komission päätöksenä, jolla pyyntöön vastattiin.26Näin ollen komission 21.11.1994 päivätty ilmoitus, jossa tulkittiin edellä mainittua 10 artiklaa, oli tarkoitettu pelkästään tiedoksi eikä sillä sellaisenaan muutettu kantajan oikeusasemaa. Kuten kantajakin myöntää vastauksessaan, sitä ei siksi voida pitää perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettuna kannekelpoisena päätöksenä, eikä kannetta sen kumoamiseksi voida siten ottaa tutkittavaksi.27On huomattava, että 31.1.1997 päivätyssä ilmoituksessa ei pelkästään muistuteta 31.3.1995 päättyvän määräajan olevan edellä mainitun 10 artiklan mukaan ehdoton, vaan siinä myös ilmaistaan komission tulkinta kyseisestä artiklasta juuri kantajan tapauksessa. Komissio epää kantajalta alun perin myöntämänsä taloudellisen tuen todetessaan kantajan jättäneen noudattamatta oikeudenmenetyksen aiheuttavaa määräaikaa.28Tämän vuoksi 31.1.1997 päivätty ilmoitus, jossa kantajan oikeudenmenetys todetaan, on perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen päätös. Esillä oleva kanne voidaan siten ottaa tutkittavaksi tuon ilmoituksen sisältämää päätöstä koskevilta osin.29Tukea varten varattujen summien vapauttamisen osalta on vielä todettava, että edellä mainitun 10 artiklan mukaan vapauttaminen tehdään viran puolesta, ellei lopullista maksupyyntöä kyseisten summien osalta ole tehty 31.3.1995 mennessä. Tämän johdosta summien vapauttaminen on vain väistämätön seuraus siitä, että komissio on aiemmin julistanut oikeuden taloudelliseen tukeen menetetyksi. Tukea varten varattujen summien vapauttaminen ei siten sinänsä saa aikaan oikeusvaikutuksia kantajan suhteen.30Tämän vuoksi kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin sillä vaaditaan sen toimen kumoamista, jolla komissio viran puolesta vapautti tukea varten varatut summat katsottuaan 31.3.1995 päättyneen määräajan jääneen noudattamatta.31Kaiken tämän vuoksi kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain siltä osin kuin sen kohteena on 31.1.1997 päivätyn ilmoituksen sisältämä päätös, jossa vahvistetaan kantajan menettäneen oikeuden taloudelliseen tukeen.<TI><P>Asiakysymys</P></TI>32Kantaja väittää ensisijaisesti komission rikkoneen edellä mainittua 10 artiklaa. Toissijaisesti kantaja väittää suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta loukatun.<TI><P>Ensisijaisena kanneperusteena oleva edellä mainitun 10 artiklan rikkominen</P></TI><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI>33Kantaja huomauttaa edellä mainitun 10 artiklan koskevan niitä tukea varten varattuja summia, joiden osalta lopullista maksupyyntöä ei ole esitetty ennen 31.3.1995. Säännöksessä asetetaan määräaika vain pyyntöjen lähettämiselle eikä niiden saapumiselle komissioon.34Komissio rikkoo edellä mainittua 10 artiklaa vedotessaan siihen, että Regione Toscanan pyyntö saapui sille vasta 4.4.1995.35Oikeuskäytännön mukaan oikeuden menetyksen aiheuttava seuraamus on perusteltu vain ollessaan välttämätön sosiaalirahaston hyvän hallinnoinnin takaamiseksi. Näin ollen säännös, jolla asetetaan määräaika tukea koskevan pyynnön esittämiselle, on oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaatteen mukainen vain silloin kun säädettyjen määräaikojen noudattamisen katsotaan olevan välttämätöntä tukijärjestelmän toiminnan takaamiseksi (asia C-319/90, Pressler, tuomio 21.1.1992, Kok. 1992, s. I-203 ja julkisasiamies Tesauron asiaa koskeva ratkaisuehdotus, s. I-209). Tässä tapauksessa komission tulkintaa edellä mainitusta 10 artiklasta ei kuitenkaan voida pitää välttämättömänä tukijärjestelmän toiminnan takaamiseksi.36Komissio korostaa aluksi, että edellä mainitun 10 artiklan tarkoituksena on taata muun muassa integroitujen Välimeren-ohjelmien tukirahoituksen hyvä hallinnointi, ettei jouduttaisi tilanteeseen, jossa hankkeita koskevia menettelyjä, joiden piti päättyä jo vuosia sitten, ei saada päätökseen.37Komissio väittää myös selventäneensä edellä mainitun 10 artiklan tarkoitusta kantajalle osoittamassaan 21.11.1994 päivätyssä ilmoituksessa. Mikäli kantaja oli esitetyn tulkinnan lainmukaisuudesta eri mieltä, olisi sen komission mielestä pitänyt tuoda tämä esille.38Lisäksi oikeussuojaa ja oikeuden menetyksen aiheuttavia määräaikoja koskeva oikeuskäytäntö on komission mukaan yksiselitteinen varsinkin rakennerahastojen alalla (asia 44/81, Saksa v. komissio, tuomio 26.5.1982, Kok. 1982, s. 1855, 15—17 kohta). Kyseisessä oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti edellä mainitusta 10 artiklasta kuitenkin ilmenee selvästi ja täsmällisesti sekä noudatettava määräaika että sen noudattamatta jättämisestä seuraava oikeuden menetys. Lisäksi komission 21.11.1994 päivätystä ilmoituksesta ilmeni selvästi komission tulkinta 10 artiklasta. Asian oikeudellinen viitekehys oli siten tarkoin kantajan tiedossa.39Komissio huomauttaa vielä, että muissa rakennerahastoja koskevissa asetuksissa on edellä mainittua 10 artiklaa vastaavia säännöksiä. Jäsenvaltiot ovat osallistuneet niiden valmisteluun, joten voidaan päätellä, että säännöksiä on perusteellisesti tarkasteltu asianomaisten julkisten päätöksentekoelinten ollessa mukana.<TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>40Tässä tapauksessa on kiistatonta, että kantajan 31.3.1995 päivätty kirje lähetettiin komissiolle tuona päivänä ja että komissio sai sen 4.4.1995.41Istunnossa komissio asetti kyseenalaiseksi sen, että 31.3.1995 päivätty kirje voisi olla edellä mainitussa 10 artiklassa tarkoitettu pyyntö. Vastaajan kirjallisessa käsittelyssä esittämästä käy kuitenkin ilmi, että tähän kanneperusteeseen vedottiin vasta tuolloin. Sen sijaan komissio piti useampaan otteeseen kyseistä kirjettä pyyntönä. Tämän vuoksi kyseinen kanneperuste on työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla uusi eikä sitä siten voida ottaa tutkittavaksi, koska se ei perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.42Lisäksi 31.1.1997 päivätystä kirjeestä ilmenee, että komissio hylkäsi kantajan pyynnön sillä perusteella, ettei se ollut saapunut sille ennen edellä mainitussa 10 artiklassa säädetyn määräajan päättymistä 31.3.1995.43Esillä oleva kanneperuste rajoittuu tämän takia kysymykseen siitä, koskeeko kyseisessä 10 artiklassa säädetty määräaika lopullisten maksupyyntöjen lähettämistä vai niiden saapumista komissioon.44Ensiksikin on huomattava, ettei kyseisen säännöksen sanamuodon eikä myöskään edellä mainitun 20.7.1993 annetun asetuksen N:o 2085/93 perustelukappaleiden tai sen valmisteluasiakirjojen perusteella voida antaa etusijaa kummallekaan tulkinnalle.45Lisäksi on ilmeistä, ettei komission esittämillä perusteilla pääosin voida vastustaa kantajan kanneperustetta.46Näillä perusteilla nimittäin pyritään osoittamaan, että edellä mainitussa 10 artiklassa säädetty määräaika on ehdoton ja että oikeusjärjestyksen perusteiden ja hyvän hallinnon periaatteen huomioon ottaminen edellyttää ehdottoman määräajan asettamista sekä että muissa vastaavissa asetuksissa oli asetettu samanlainen määräaika ja vielä että tällainen oikeuden menettämiseen johtava määräaika on oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten mukainen, koska siinä selvästi todetaan sen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset.47Kantaja ei kuitenkaan tarkkaan ottaen kiistä määräajan ehdottomuutta, vaan komission sille antaman tulkinnan (ks. edellä 33 ja 34 kohta), kun se katsoo määräajan koskevan lopullisen maksupyynnön saapumista.48Komissio kuitenkin väittää kertoneensa jo 21.11.1994 päivätyssä ilmoituksessaan kantajalle edellä mainitulle 10 artiklalle antamastaan tulkinnasta. Mikäli kantaja oli tästä tulkinnasta eri mieltä, olisi sen komission mukaan pitänyt kiistää ilmoituksen sisältö.49Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Ensinnäkään 21.11.1994 päivätty ilmoitus ei ole kumoamiskannekelpoinen päätös, kuten jo todettiin (ks. edellä 26 kohta). Toiseksi yhteisön oikeuden säännösten tulkinta kuuluu yksinomaan yhteisöjen tuomioistuimille, joten komission tekemiä tulkintoja ei voida pitää oikeudellisesti merkityksellisinä.50Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että edellä mainitussa 10 artiklassa säädetyllä määräajalla on ymmärrettävä tarkoitettavan aikaa, jossa lopullinen maksupyyntö on lähetettävä.51Tällainen tulkinta nimittäin ensinnäkin takaa pyynnön esittäjien yhdenvertaisen kohtelun, koska määräaika on tällöin sama näiden mahdollisten tuensaajien maantieteellisestä etäisyydestä ja pyynnön perille toimittamiseen kuluvasta ajasta riippumatta.52Toiseksi säädetyn määräajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvien edellä mainitun 10 artiklan mukaisten ankarien seuraamusten vuoksi oikeusturvanäkökohdat edellyttävät, että mahdollisten tuensaajien kannalta edullisempaa pyynnön lähettämispäivää pidetään ratkaisevana, sillä nämä voivat vaikuttaa ainoastaan tuohon päivään ja näyttää sen toteen, mutta eivät pyynnön perille toimittamiseen kuluvaan aikaan. Vaikka tästä saattaakin seurata, että mahdollisten tuensaajien pyynnöt saapuvat komissiolle vasta niiden lähettämistä seuraavien päivien aikana, tämän ei voida katsoa heikentävän ehdottoman määräajan tehokasta vaikutusta eikä hyvän hallinnon periaatteen toteutumista yhteisön tulo-ja menoarviota täytäntöönpantaessa.53Edellä mainituista syistä ja ilman että on tarpeen lausua kantajan toissijaisista kanneperusteista komission 31.1.1997 päivätyn ilmoituksen sisältämä päätös on kumottava.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>54Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen artiklan 3 kohdan säännöksiä ei ole tarpeen soveltaa, koska kaikilla kantajan esittämillä kolmella vaatimuksella pyrittiin tosiasiassa samaan päämäärään eli sen päätöksen kumoamiseen, jolla kantajan lopullinen maksupyyntö jätettiin käsittelemättä. Näin ollen vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, koska kantaja on sitä vaatinut, vaikka kanne jätetäänkin osittain tutkimatta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)Komission 31.1.1997 päivätyn ilmoituksen sisältämä päätös kumotaan.2)Muilta osin kanne jätetään tutkimatta.3)Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiili

Briët

Potocki

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä heinäkuuta 1998.

H. Jung

kirjaaja

V. Tiili

kolmannen jaoston puheenjohtaja