T-175/9661996B01750005.000181318219TMÄÄRÄYS 15.5.1997 — ASIA T-175/96BERTHU v. KOMISSIO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="19970515">15 päivänä toukokuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa T-175/96,

Georges Berthu, Euroopan parlamentin jäsen, edustajanaan asianajaja Alexandre Varaut, Pariisi,

kantajana,vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Ulrich Wölker, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii sen komission päätöksen kumoamista, joka sisältyy neuvostolle 16.10.1996 annettuun ehdotukseen asetukseksi eräistä euroon liittyvistä säännöksistä (KOM[96] 499 lopull.),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit A. Kalogeropoulos ja J. Azizi,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

<TI><P>määräyksen</P></TI><TI><P>Asian perustana olevat tosiseikat</P></TI>1Komissio esitti 16.10.1996 ehdotuksen neuvoston asetukseksi eräistä euron käyttöönottoon liittyvistä säännöksistä (KOM[96] 499 lopull., jäljempänä asetusehdotus).2Komissio on maininnut, että Eurooppa-neuvosto on Madridissa 15 ja 16 päivänä joulukuuta 1995 pidetyssä kokouksessaan päättänyt muun muassa, että Euroopan yhteisen rahan nimi on euro ja että perustamissopimuksessa Euroopan rahayksiköstä käytetyn yleisen ecunimen asemesta käytetään euro-nimeä (ks. asetusehdotuksen toinen perustelukappale), ja se on sisällyttänyt asetusehdotukseen 2 artiklan, jossa todetaan seuraavaa:

(1)Oikeudellisissa asiakirjoissa esiintyvät viittaukset perustamissopimuksen 109 g artiklassa tarkoitettuun ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3320/94 määriteltyyn ecuun korvataan 1 päivästä tammikuuta 1999 viitauksella euroon siten, että yksi ecu vastaa yhtä euroa. Jos oikeudellisessa asiakirjassa viitataan ecuun ilman kyseistä määritelmää, siinä oletetaan viitattavan perustamissopimuksen 109 g artiklassa tarkoitettuun ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3320/94 määriteltyyn ecuun.

3Kantaja on tämän vuoksi nostanut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4.11.1996 ja jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan komission päätös, joka kantajan mukaan sisältyy asetusehdotukseen.4Komissio on tehnyt yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen kirjelmällä, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.12.1996, ja kantaja on esittänyt huomautuksensa tästä oikeudenkäyntiväitteestä 17.2.1997.<TI><P>Asianosaisten vaatimukset</P></TI>5Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

päättää ottaa kanteen tutkittavaksi;

kumoaa riidanalaisen päätöksen.

6Komissio on oikeudenkäyntiväitteessään vaatinut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

päättää, että kannetta ei oteta tutkittavaksi;

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7Kantaja on oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa vaatinut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

hylkää komission tekemän oikeudenkäyntiväitteen;

toissijaisesti päättää käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

<TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI><TI><P>Asianosaisten oikeudelliset perusteet ja perustelut</P></TI>8Komissio väittää, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, koska komission neuvostolle antama asetusehdotus ei ole sellainen kannekelpoinen toimi, jota oikeuskäytännössä tarkoitetaan, ja vaikka se olisikin tällainen, se ei kuitenkaan koske kantajaa suoraan ja erikseen siten kuin perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetaan, joten kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat myös tästä syystä.9Komissio toteaa ensinnäkin riidanalaisen toimen luonteen osalta, että vaikka komission asetusehdotus on välttämätön, jotta neuvosto voisi tehdä päätöksen, ehdotuksella itsellään ei ole asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettuja pakottavia tai sitovia oikeusvaikutuksia, koska neuvosto voi hyväksyä ehdotetun säädöksen muuttamattomana tai muutoksin, taikka se voi jättää sen kokonaan antamatta.10Komissio toteaa lisäksi, että riidanalainen ehdotus on vasta ensimmäinen vaihe menettelyssä, jonka on tarkoitus päättyä lopullisen säädöksen antamiseen, ja että valmistelevana toimena sen oletetaan katoavan, kun ehdotukseen perustuva lopullinen säädös annetaan, joten ehdotus ei ole kannekelpoinen toimi.11Toiseksi komissio toteaa siitä, koskeeko asetusehdotus kantajaa suoraan ja erikseen siten kuin perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetaan, että edellä olevista huomioista seuraa, että koska asetusehdotus ei mitenkään vaikuta kantajan oikeudelliseen asemaan, tämä ei voi väittää, että asetusehdotus koskisi häntä suoraan.12Vaikka neuvosto hyväksyisi asetusehdotuksen, kantaja ei silloinkaan voisi väittää, että hänen oikeudelliseen asemaansa vaikutettaisiin hänelle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella hän erottuu kaikista muista, ja että hänet voitaisiin yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Tällainen päätös päinvastoin koskee häntä vain yhtenä kansalaisena muiden joukossa, kuten kantaja itse on kanteessaan korostanut.13Lopuksi komissio tähdentää, että vaikka asetusehdotus voisikin vaikuttaa jäsenvaltioiden suvereenin vallan käyttämiseen, tämäkään ei voi aiheuttaa kantajalle sellaista vahinkoa suoraan ja erikseen, että kanteen tutkittavaksi ottaminen olisi sen johdosta perusteltua, toisin kuin kantaja väittää.14Kantaja väittää, että Euroopan yhteisen rahan nimen muuttaminen ecusta euroksi koskee häntä suoraan ja erikseen, koska hän yhtenä kansalaisena joutuu 1.1.2002 alkaen päivittäin käyttämään Euroopan uutta yhteistä rahaa, kuten kaikki muutkin.15Se, että Euroopan yhteisen rahan nimeä näin muutetaan perustamissopimuksen määräyksiä rikkoen, lisäksi vaikuttaa valtioiden suvereenin vallan käyttämiseen niin merkittävästi, että muutoksen on katsottava aiheuttavan hänelle vahinkoa suoraan ja erikseen. Kantajan mukaan Højesteret (Tanskan korkein oikeus) on 12.8.1996 päättänyt ottaa tutkittavaksi eräiden luonnollisten henkilöiden kanteen, jolla riitautettiin EY:n perustamissopimuksen tiettyjen määräysten laillisuus sillä perusteella, että valtioiden suvereniteetin loukkaaminen on niin vakava vahinko, että se koskee heitä kutakin suoraan ja erikseen. Kantaja toteaa, että vaikka tämä oikeuskäytäntö on muodostunut muualla kuin yhteisöjen tuomioistuimessa, se on omaksuttava yhteisön oikeuteen.16Lopuksi kantaja toteaa, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättää, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi sen vuoksi, että asetusehdotus ei ole perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, hän nostaa samanlaisen kanteen neuvoston lopullisesta päätöksestä, jos neuvosto hyväksyy komission asetusehdotuksen.<TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>17Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jos asianosainen haluaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee asian tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen, jossa ei ole kysymys pääasian ratkaisemisesta, tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätyillä edellytyksillä. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on asiakirjaaineistoon perehtymisen jälkeen tässä asiassa riittävät tiedot, se katsoo, että suullista käsittelyä ei tarvitse aloittaa.18Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että aluksi on tutkittava, onko komission 16.10.1996 neuvostolle antama asetusehdotus perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu toimi, ja jos on, koskeeko se kantajaa suoraan ja erikseen.19Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun ratkaistaan, onko toimenpide perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu toimi, huomiota on kiinnitettävä sen sisältöön, ja sillä, missä muodossa se on tehty, ei pääsääntöisesti ole tältä osin merkitystä. Kannekelpoisia toimia tai päätöksiä ovat siten sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Silloin kun on erityisesti kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, pääsääntöisesti yleensä ainoastaan ne toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan kyseisen toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, voivat olla kumoamiskanteen kohteena. Tästä seuraa, että kumoamiskannetta ei voida nostaa alustavista toimenpiteistä tai pelkistä valmistelutoimenpiteistä (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, 9 ja 12 kohta; asia 302/87, parlamentti v. neuvosto, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5615, 14—16 kohta; asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997, 34 kohta, Kok. 1997, s. I-1503; asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II-367, 41—42 kohta; asia T-36/92, SFEI ym. v. komissio, määräys 30.11.1992, Kok. 1992, s. II-2479, 43 kohta ja asia T-277/94, AITEC v. komissio, tuomio 22.5.1996, Kok. 1996, s. II-351, 51 kohta).20Komission neuvostolle antaman ehdotuksen asetukseksi eräistä euron käyttöönottoon liittyvistä säännöksistä oikeudellinen perusta on perustamissopimuksen 235 artikla, jossa määrätään, että [j]os jokin yhteisön toimi osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnassa eikä tässä sopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan.21Tästä perustamissopimuksen määräyksestä siten ilmenee, että kun neuvosto antaa siinä tarkoitetut aiheelliset säännökset, sillä on valta hyväksyä komission sille antama ehdotus muuttamattomana tai muutoksin taikka olla antamatta sitä. Tästä seuraa, että komission ehdotus, joka on osa monivaiheista lainsäädäntömenettelyä, on ainoastaan väliaikainen toimi, jolla ainoastaan valmistellaan lopullisen toimen eli neuvoston asetuksen antamista, eikä siinä lopullisesti vahvisteta neuvoston kantaa. Näin ollen ei voida katsoa, että tällaisella ehdotuksella olisi edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja sitovia oikeudellisia vaikutuksia (ks. edellä 19 kohta).22Tästä seuraa, että komission neuvostolle antamaa asetusehdotusta ei voida pitää perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuna kannekelpoisena toimena ja että tämä kanne on jätettävä tutkimatta, ilman että olisi tarpeellista tutkia komission toista väitettä, jonka mukaan riitautettu toimi ei koske kantajaa suoraan ja erikseen.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>23Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.2)Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä toukokuuta 1997.

H.Jung

kirjaaja

C.W. Bellamy

toisen jaoston puheenjohtaja