<TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Kannanotto</TXT></NP></TI>14.Ennen kuin asetuksen N:o 1612/68 relevanttien säännösten soveltuvuutta tarkastellaan, on selvitettävä, onko kyse asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitetusta tapauksesta. Asetuksen N:o 1612/68 42 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan asetuksella N:o 1408/71 tietty etusija, kun kyseisessä 2 kohdassa todetaan seuraavaa: Tällä asetuksella ei vaikuteta niihin toimenpiteisiin, jotka toteutetaan perustamissopimuksen 51 artiklan mukaisesti. Myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössäVrt. asia 122/84, Scrivner, tuomio 27.3.1985 (Kok. 1985, s. 1027, 16 kohta).
lähdetään asetuksen N:o 1408/71 suhteellisesta etusijasta.15.Komissio ei perusta kantaansa nimenomaisesti asetukseen N:o 1408/71 vaan vetoaa asetuksessa N:o 1612/68 ja EY:n perustamissopimuksessa säädettyyn työntekijöiden syrjintäkieltoon. Myös Ranskan hallitus nimenomaisesti toteaa, etteivät työehtosopimukset kuulu asetuksen N:o 1408/71 asialliseen soveltamisalaan.16.Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa määritellään asetuksen asiallinen soveltamisala seuraavasti: Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee seuraavia sosiaaliturvan aloja:- a)— —
- b)— —
- c)vanhuusetuuksia,
- d)— —
- e)— —
- f)— —
- g)työttömyysetuuksia,
- h)— —
17.Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan etuus voidaan katsoa sosiaaliturvaetuudeksi, mikäli se myönnetään henkilökohtaisten tarpeiden yksilöllisestä arvioinnista ja harkinnasta riippumatta edunsaajille lakisääteisesti määritellyn tilanteen perusteella ja mikäli se koskee jotakin asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti luetelluista aloista.Vrt. asia C-111/91, komissio v. Luxemburg, tuomio 10.3.1993 (Kok. 1993. s. I-817, 29 kohta viitteineen); kursivointi tässä.
18.Ilmaispisteiden karttuminen lisäcläkcjärjestelmässä ci selvästikään perustu lakiin, vaan työehtosopimukseen. Siten asetuksen N:o 1408/71 4 artiklassa säädetty edellytys lainsäädännöstä, joka koskee sosiaaliturvan aloja tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetty edellytys lakisääteisesti määritellystä tilanteestaVrt. esim. edellä alaviitteessä 14 mainittu asia komissio v. Luxemburg.
ei täyty.19.On myöskin kyseenalaista, onko kiistanalaisessa työttömyyskausien laskemisessa kyse nimenomaisesti mainitusta vakuutustapahtumasta. Kyse ei varsinaisesti ole asetuksen 4 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetusta työttömyysetuudesta. Oikeuskäytännössä määritellään selvästi tällainen etuus etuudeksi, jolla pyritään korvaamaan työttömyyden vuoksi menetetty palkka työttömänä olevan työntekijän toimeentulon turvaamiseksi.Vrt. asia C-57/96, Meints, tuomio 27.11.1997 (Kok. 1997, s. I-6689, 27 kohta) ja asia C-102/91, Knoch, tuomio 8.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4341, 44 kohta).
Nämä tunnusmerkit eivät täyty.20.Kyseenalaista on myös, onko kyse asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta vanhuusetuudesta, koska yleissopimuksen kiistanalaisen määräyksen perusteella ei myönnetä välittömästi minkäänlaista eläke-etuutta. Yleissopimuksen perusteella ainoastaan otetaan huomioon tietyt kaudet, joilla on myöhemmin etuutta korottava vaikutus. Tämänkaltaisesta täyden työttömyyden kausien huomioon ottamisesta ei ollut olemassa — riippumatta siitä, että tässä on kyse vain työehtosopimuksen määräyksistä — aineellista säännöstä asetuksessa N:o 1408/71 työehtosopimuksen tekemishetkellä. Vasta 25.6.1991 annetulla asetuksella N:o 2195/91Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 25 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2195/91, (EYVL L 206, s. 2).
lisättiin asetuksen N:o 1408/71 45 artiklaan seuraava kohta:Sen jäsenvaltion asianomainen viranomainen, jonka alueella työntekijä asuu, ottaa huomioon työntekijän, johon 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan ensimmäistä virkettä sovelletaan, täyden työttömyyden kauden, tämän vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin tätä lainsäädäntöä olisi sovellettu häneen hänen viimeisen työskentelynsä aikana.
Jos täyden työttömyyden kausi kysymyksessä olevan henkilön asuinmaassa voidaan ottaa huomioon vain, jos vakuutusmaksukaudet ovat täyttyneet tässä maassa, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos vakuutusmaksukaudet on täytetty toisessa jäsenvaltiossa.
21.Kiistanalainen laskentamalli ei näin ollen kuulu asetuksen N:o 1408/71 asialliseen soveltamisalaan.22.Ranskan hallituksen esitys siitä, että yleissopimukseen sisällytetty varhaiseläkettä koskeva ratkaisu seuraa suoraan asetuksen N:o 1408/71 71 artiklasta, on epäselvä. Asetuksen 71 artiklassa säädetään seuraavaa:- 1.Työtön, joka aiemmin oli työssä ja joka viimeisen työskentelynsä aikana asui muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet seuraavien säännösten mukaisesti:
- a)
- i)— —
- ii)rajatyöntekijä, joka on kokonaan työtön, saa etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, niin kuin hän olisi ollut tämän maan lainsäädännön alainen viimeksi työskennellessään; nämä etuudet antaa asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan — —
23.Tarkastelussa tulisi kiinnittää huomiota kahteen seikkaan. Ensinnäkin asia ei kuulu — kuten edellä jo todettiin — asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, koska kyse on työehtosopimuksella sovitusta laskentamallista eikä lakisääteisen järjestelmän työttömyysetuuksista. Toiseksi olisi — kuten Ranskan hallitus esittää — myös työttömyysetuuksien kyseessä ollessa pitänyt neuvotella Belgian viranomaisten kanssa siitä, voitaisiinko joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneisiin rajatyöntekijöihin soveltaa belgialaisen järjestelmän varhaiseläkettä koskevia säännöksiä. Kyse on joka tapauksessa enemmästä tai muusta kuin yleisen järjestelmän mukaisista työttömyysetuuksista.24.Tämän vuoksi on kysyttävä, johtaako kiistanalainen laskentasääntö EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklassa tarkoitettuun yhteisön oikeuden vastaiseen syrjintään. EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:[Vapaa liikkuvuus] merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan.
Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklassa säädetään samasta asiasta seuraavaa:
- 1.Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.
- 2.Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.
- 3.— —
- 4.Kollektiivisen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista, on mitätön sikäli kuin siinä säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen asemaan.
25.Asetuksen N:o 1612/68 sovellettavuutta koskien on ensin käsiteltävä muutamia kysymyksiä. Sikäli kuin epäillään sen soveltuvuutta rajatyöntekijöihin, voidaan viitata yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-57/96, Mcints, 27.11.1997 antamaan tuomioon.Edellä alaviitteessä 16 mainittu asiassa Meinls annettu tuomio.
Myös tuossa oikeusriidassa käsiteltiin tätä kysymystä. Yhteisöjen tuomioistuin ei katsonut tätä työntekijän ominaisuutta esteeksi asetuksen soveltamiselle ja se nimenomaisesti viittasi asetuksen neljänteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on tunnustettava tekemättä eroa pysyvän työntekijän, kausityöntekijän, rajatyöntekijän sekä sellaisten henkilöiden välillä, jotka harjoittavat palvelujen tarjoamista. Lisäksi asetuksen 7 artiklassa viitataan varauksetta jäsenvaltion kansalaiseen työntekijänä.Vrt. edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Meints, tuomion 50 kohta.
26.Ranskan hallitus totesi tähän, ettei asetus N:o 1612/68 sovellu tapaukseen, koska asianosaiset henkilöt eivät enää ole aktiivisesti työelämässä eivätkä he siten ole työntekijän asemassa.27.Tämä tarkastelutapa näyttää aiheettomalta, koska kyse on etuuksista, jotka selvästi liittyvät todellisessa työsuhteessa olevan työntekijän asemaan. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on todennut nimenomaisesti, että tietyt työntekijän asemaan liittyvät oikeudet taataan siirtotyöläisille, vaikka he eivät olisikaan enää työsuhteessa.Vrt. asia 39/86, Lair, tuomio 21.6.1988 (Kok. 1988, s. 3161, 36 kohta).
28.Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että yhdenvertainen kohtelu koskee irtisanomisen ehtoja. Yleissopimus on kuitenkin vain työehtosopimus, jossa määrätään joukkoirtisanomisen ehdoista. Kaikki työntekijät ovat siten samanlaisessa tilanteessa. He ovat työskennelleet samalle työnantajalle, joka on irtisanonut yhtäaikaa noin 21000 työntekijää taloudellisista ja tuotannollisista syistä.29.Mikäli yleissopimuksella sovittua ilmaispisteiden huomioonottamista yleisessä lisäeläkejärjestelmässä tarkastellaan asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen irtisanomisehtojen osana, ei ole enää tarpeen kysyä, muodostaako se asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun. Vain sitä varten, että kyseessä olevan etuuden asema irtisanomisehtojen osana asetettaisiin kyseenalaiseksi, on todettava, että etuus täyttää myös tässä säännöksessä tarkoitetun sosiaalisen edun tunnusmerkit. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sosiaalisina etuina on pidettävä kaikkia sellaisia etuja, jotka riippumatta niiden mahdollisesta yhteydestä työsopimukseen myönnetään tavallisesti kotimaisille työntekijöille sen vuoksi, että he ovat objektiivisesti arvioiden työntekijöitä, tai yksinkertaisesti sen vuoksi, että he asuvat valtion alueella, ja joiden myöntäminen myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisille työntekijöinä voi siten ilmeisesti helpottaa näiden liikkuvuutta yhteisössä.Asia 65/81, Reina, tuomio 14.1.1982 (Kok. 1982, s. 33, Ukoilta); asia 249/83, Hoeckx, tuomio 27.3.1985 (Kok. 1985, s. 973, 20 kolua); asia 157/84, Frascogna, tuomio 6.6.1985 (Kok. 1985, s. 1739, 30 kohta); edellä alaviitteessä 20 mainittu asia Lair, tuomion 21 kohta; asia C-310/91, Schmid, tuomio 27.5.1993 (Kok. 1993, s. I-3011, 18 kohta) ja edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Meints, tuomion 39 kohta.
30.Sen vuoksi, että kiistanalainen määräys — kuten yleissopimus kokonaisuudessaan — liittyy olemassa oleviin työsuhteisiin, on olemassa selvä yhteys asianosaisten objektiiviseen työntekijäasemaan. Säännös, johon työntekijöiden sosiaaliturva perustuu tai jolla valmistetaan tätä turvaa, on sellaisenaan omiaan edistämään työntekijöiden liikkuvuutta.31.Epäoikeudenmukaisen ja ci-toivotun sosiaalietuuksien viennin ongelma syntyy vain, kun asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohta hylätään ja nojaudutaan asetuksen 7 artiklan 2 kohtaan edellä esitettyä näkökantaa vastaan. Myös silloin, kun kyseinen laskentasäännös katsottaisiin sosiaaliseksi eduksi, ei epäoikeudenmukaista sosiaalietuuksien vientiä ole syytä pelätä, koska määritelmän mukainen yhteys objektiivisesti todettavaan työntekijäasemaan muodostaa riittävän tiukan siteen todelliseen työsuhteeseen. Tämän lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Meints antamassaan tuomiossaEdellä alaviitteessä 16 mainittu asia Meints, tuomiolauselman 3 kohta.
todennut nimenomaisesti seuraavaa: Jäsenvaltio ci voi asettaa asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun myöntämisen edellytykseksi sitä, että tällaisen edun saajat asuvat kyseisen valtion alueella.32.Seuraavassa tarkastelussa lähtökohtana pidetään sitä, että ilmaispisteiden huomioonottaminen yleissopimuksen mukaisessa yleisessä lisäcläkcjärjcstelmässä on asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu irtisanomisehto.33.Edellä esitetyn perusteella kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva työntekijöiden erilainen kohtelu on kiellettyä. Kyseessä oleva erilainen kohtelu ci tosin liity selvästikansalaisuuteen. Vakiintuneen oikeuskäytännönAsia 152/73, Sotgiu, tuomio 12.2.1974 (Kok. 1974, s. 153, 11 kohla) ja asia C-175/88, Biehl, tuomio 8.5.1990 (Kok. 1990, s. I-1779, 13 kohla).
mukaan kiellettyjä ovat kuitenkin kaikki sellaiset syrjinnän muodot, jotka välillisesti johtavat samaan lopputulokseen. Asuinpaikan ottaminen erotteluperusteeksi on katsottava välillisesti kansalaisuuteen perustuvaksi syrjinnäksi, kun tämä erottelu-peruste täyttyy huomattavasti useammin jonkin toisen jäsenvaltion kansalaisten kohdalla kuin sen jäsenvaltion kansalaisten, jonka määräyksestä tapauksessa on kyse.
34.On oletettavaa, ettei Belgiassa asuvilla rajatyöntekijöillä suurella todennäköisyydellä ole Ranskan kansalaisuutta, vaan he ovat Belgian kansalaisia. Ranskan hallituksen väittämää, jonka mukaan asuinpaikka on aineellisesti oikeutettu erotteluperuste, koska myös Ranskassa asuvat rajatyöntekijät, jotka käyvät työssä toisessa jäsenvaltiossa, voivat saada kiistanalaisen etuuden, ei voida hyväksyä, koska Ranskassa asuvat rajatyöntekijät ovat oletettavasti suurelta osin Ranskan kansalaisia.35.Ranskan hallituksen toteamus, ettei ratkaisevaa ole asuinpaikka vaan se, että etuudet myöntää Assedie, johtaa vain ratkaisevan asiasisällön peittelemiseen. Yleissopimuksessa ei viitata siihen, että oikeus Ranskan työttömyysvaakutuksen etuihin olisi ilmais-pisteiden myöntämisen edellytyksenä. Yleissopimuksen 27 kohdan 2 alakohdan 2.1 alakohdassa määrätään sisällöllisesti vain, että lisäcläkejärjestelmässä myönnetään ilmaispisteitä aina tavanomaisen eläkeiän saavuttamiseen asti lisäeläkekassoista annettuja määräyksiä noudattaen.Yleissopimuksen 27 kohdan 2 kohdan 2.1 alakohdassa — Régimes généraux de retraite complémentaire — määrätään seuraavaa: L'attribution aux intéressés de points gratuits de retraite complémentaire jusqu'à l'âge de départ en retraite normale s'opère conformément au règlement en vigueur dans les caisses de retraite complémentaire dont ils relèvent.
Voidaan olettaa, että nämä tarkasteltavaksi otetut määräykset liittyvät siihen, että Assedie myöntää etuuden, mikä taas edellyttää asuinpaikkaa Ranskassa. Tällaista kiertotietä, jossa etuuden saanti kytketään siihen, että aikaisemmin on saatu työttömyysetuuksia, ei voida hyväksyä, kun tuloksena on erottelu asuinpaikan perusteella eikä erottelu ole muilla perusteilla aineellisesti oikeutettua. Yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti vahvistanut tämän viimeistään asiassa Meints antamassaan tuomiossa.Vrt. edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Meints, tuomion 43 kohdasta alkaen.
36.Tätä kiertotietä ei tarvitse tässä kuitenkaan seurata, koska asuinpaikan perusteella tapahtuva erottelu suoritetaan välittömästi yleissopimuksessa. Epäyhdenvertainen kohtelu seuraa yleissopimuksesta — eikä soveltuvista oikeussäännöksistä — etenkin siten, että yleissopimuksen liitteessä VI on Belgiassa asuvia rajatyöntekijöitä koskevia nimenomaisia erityismääräyksiä, joiden nojalla ne jäävät lisäeläkkeen suhteen Ranskassa asuville työntekijöille myönnettävien etuuksien ulkopuolelle.37.Toisena oikeuttamisperusteena Ranskan hallitus viittaa siihen, kuinka etuus rahoitetaan. Aluksi on otettava lähtökohdaksi se, että lisäeläkevakuutuksessa työttömyyden tai varhaiseläkkeen kaudelta huomioon otettavat lisäpisteet myönnetään ilmaiseksi, eli vastikkeetta. Yleissopimukseen on kirjattu nimenomaisesti ilmaus points gratuits.38.Ranskan hallitus käsittelee järjestelmien toisistaan riippuvaista asemaa. Työttömyys-vakuutuslaitos on sen mukaan tehnyt sopimuksia lisäeläkkeitä hoitavien toimielinten (ARRCO ja AGIRC) kanssa. Ranskan hallituksen esitys suullisessa käsittelyssä on ymmärrettävä siten, että työttömyysvakuutussuorituksesta pidätetty määrä ohjataan lisäeläkejärjestelmään. Tämäkään seikka ci kuitenkaan voi oikeuttaa epäyhdenvertaiscen kohteluun. Vaikka etuudesta ohjataan muualle tietty prosenttiosuus, käsittää se joka tapauksessa vain osan yleissopimuksen alaisten työntekijöiden tuloista. Mikäli sopimuksessa määrättyjä vähimmäistulojaVrt. yleissopimuksen 23 kohta ja sen litteessä VI olevan 2 kohdan 1.2 alakohdan 3 alakohta.
ei saada julkisen sosiaalivakuutuslaitoksen suoritusten kautta, Ranskan valtio maksaa joka tapauksessa lisäavustuksen. Tämä koskee samalla tavoin sekä Ranskassa että Belgiassa asuvia etuudensaajia.Vrt. yleissopimuksen 21 kohta koskien Ranskassa asuvia henkilöitä ja yleissopimuksen liitteessä VI olevan 2 kohdan 1.2 alakohta ja 3 kohta koskien Belgiassa asuvia henkilöitä.
Ranskan valtion velvollisuus taata tuloja ja tuloja korvaavia etuuksia asianosaisille on siten täysin järjcstclmänsisäinen. Vaikka Ranskan työttömyysvakuutuslaitos luovuttaisi varoja yleiselle lisäeläke-järjestelmälle, ei tämä peruste voi yksinään oikeuttaa epäyhdenmukaista kohtelua.39.On kysyttävä, kuinka yhdenvertainen kohtelu on oikeusteknisesti toteutettavissa. Arvosteltu epäyhdenvertainen kohtelu perustuu työehtosopimukseen. Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohdassa säädetään, että syrjivät ehdot ovat mitättömiä kaikenlaisissa työtä koskevissa sopimuksissa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa epäyhdenvertainen kohtelu perustuu laiminlyöntiin. Yleissopimuksen liitteeseen VI sisältyvässä sosiaalivakuutuksien luettelossa ci viitata yleisiin lisäeläkejärjestelmiin. Mitättömyys ci siten voi korjata asiaa.40.Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaanVrt. esim. edellä alaviitteessä 21 mainittu asia Reina, tuomion 18 kohta.
haettu etuus on myönnettävä samoilla edellytyksillä, kun kyse on yhteisön oikeuden vastaisesta epäyhdenvertaisesta kohtelusta. Belgiassa asuvilla rajatyöntekijöillä täytyy siten olla oikeus etuuteen, koska myös heihin sovelletaan analogisesti yleissopimuksen 27 kohdan 2 alakohdan 1.2 alakohdan määräyksiä.41.Ranskan hallitus väittää lopuksi, että jos ilmaispisteitä myönnettäisiin Belgiassa asuville rajatyöntekijöille, järjestelmien rahoitustasapaino vaarannettaisiin. Kyseinen hallitus vetoaa luottamuksensuojan periaatteeseen, jonka vastaista on velvoittaa yleiset lisäeläkckassat suorittamaan ennalta arvaamattomia lisämaksuja.42.Ranskan hallituksen edustaja esitti suullisessa käsittelyssä, että yleissopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvista 21000 asianosaisesta 665 on belgialaisia. Ottaen huomioon se, että vuosina 1977—1987 tehtiin terästeollisuuden alalla seitsemän vastaavaa sopimusta, on lähtökohdaksi otettava 1109 belgialaista terästeollisuuden työntekijää, joita asia koskee. On olemassa erilaisia mahdollisuuksia rahoittaa näiden henkilöiden lisäeläkkeet. Ensinnäkin on mahdollista tehdä maksuja vastaava — koska tosiasiassa ci ole tehty mitään maksusuorituksia — suoritus. Toisaalta on mahdollista suorittaa pääomansiirto asianomaisten henkilöiden eläkkeiden maksamisen turvaamiseksi. Sen mukaan, kumpaan ratkaisuun päädyttäisiin, ja riippumatta siitä, otettaisiinko huomioon vain ne, joita yleissopimus koskee, vai myös muiden vastaavien sopimusten soveltamisalaan kuuluvat entiset terästeollisuuden työntekijät, olisivat kustannukset 75000000, 115000000, 124000000 tai 192000000 Ranskan frangia (FRF).43.Edellisessä väittämässä on kyse mahdollisten seurausten arvioimisesta. Mahdollisten taloudellisten seurausten huomioonottaminen on kuitenkin oikeutettua oikeudellisen arvioinnin puitteissa. On kiistatonta, että katsottaessa Ranskan valtion menettely yhteisön oikeuden vastaiseksi yleisille lisäeläkejärjestclmille syntyisi huomattavia ennalta arvaamattomia suoritusvelvoitteita. Tässä suhteessa ei tule kuitenkaan — kuten komissio on perustellusti ehdottanut — jättää huomiotta sitä, että sopimusteitse saavutettu Belgiassa asuvien rajatyöntekijöiden liittäminen Belgian sosiaalivakuutusjärjestelmään merkitsee jo huomattavaa taloudellista kevennystä Ranskan järjestelmille.44.Se, että Ranskan valtio siirtäisi varoja järjestelmään, ei sitäpaitsi ole järjestelmän vastaista, koska pakollisia lisäeläkejärjestelmiä ei rahoiteta yksinomaan vakuutusmaksuilla. Sikäli kuin valtiolla on velvollisuus turvata järjestelmän toiminta, täytyy sen turvata myös ennalta arvaamattomat mutta oikeudellisin perustein maksettavaksi tulevat suoritukset.45.Maksettavaksi tulevien suoritusten ennalta arvattavuuden ja mahdollisen perustellun luottamuksen suojaamisen suhteen on otettava huomioon, että sosiaaliturvaoikeuden mukaan vastuu on säännönmukaisesti sillä valtiolla,Vrt. asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan q kohta, jossa viitataan 1 artiklan o kohdan mukaiseen toimivaltaiseen laitokseen.
jonka alueella työtä tehdään. Tämä pätee myös eläkkeinä maksettaviin vanhuusetuuksiin. Tämä pätee a priori myös pakollisiin lisäeläkejärjestelmiin, vaikka ne eivät kuuluisi asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan. Belgiassa asuvilla rajatyöntekijöillä on todellinen oikeus vaatia yleisiltä lisäeläkejärjestelmiltä eläkettä työssäoloajoiltaan. Kyseisessä oikeusriidassa on kyse vain lisäksi huomioon otettavista puuttuvista ajanjaksoista.46.Se seikka, että toimivaltaisen viranomaisen kanssa on sovittu siitä, että tietylle työntekijäryhmälle myönnetään jokin etuus ennenaikaisen taloudellisista ja tuotannollisista syistä tehtävän irtisanomisen ja tavanomaisen eläkeiän saavuttamisen välille, ei poista alkuperäisiä velvollisuuksia. Komissio viittasi suullisessa käsittelyssä myös ehdotukseen asetukseksi varhaiseläke-etuuksien koordinoimisesta, jossa lähtökohtana on se, että velvollisuus etuuden suorittamiseen on sillä jäsenvaltiolla, jossa työntekijä viimeksi oli työssä.Ehdotus neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen N:o 1408/71 sekä asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen N:o 574/72 muuttamisesta varhaiseläke-etuuksia saavien hyväksi.
Myös mahdollinen eläke-etuuksien vienti on sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen 51 artiklaan perustuvan järjestelmän kanssa, koska kyse on kuitenkin etuudesta, joka suoritetaan asianomaiseen henkilöön liittyvän huomioon otettavan ajanjakson perusteella. Yleissopimukseen mahdollisesti perustuva luottamus siihen, ettei tiettyjä ajanjaksoja huomioida lisäeläkevakuutuksessa etuutta korottavana tekijänä, ei siten näytä suojelemisen arvoiselta.47.Ranskan hallituksen ehdotus mahdollisen sille vastaisen tuomion vaikutusten rajoittamisesta ajallisesti on arvioidut taloudelliset seuraukset huomioon ottaen ymmärrettävä, mutta sen hyväksyminen johtaisi mahdollisen sille vastaisen tuomion merkityksen huomattavaan vähenemiseen. Yleissopimuksen tekeminen on menneisyydessä tapahtunut asia. Asianosaisten piiri on määritelty siinä tyhjentävästi. Vain tulevaisuuteen vaikuttava tuomio ei hyödyntäisi asianosaisia millään tavalla, koska kyse on sellaisten työttömyys- tai varhaiseläkeajanjaksojen huomioon ottamisesta, jotka tämän päivän näkökulmasta kuuluvat säännönmukaisesti menneisyyteen. Työntekijät, jotka vuonna 1979 olivat 55-vuotiaita tai sitä vanhempia, ovat tällä välin jo saavuttaneet tavanomaisen eläkeiän, jossa vanhuuseläkkeet lisäeläkkeineen määritelmän mukaisesti tulevat maksettaviksi.48.Vaikka ne kuusi tuolta ajalta olevaa vastaavaa sopimusta, joihin Ranskan hallitus viittasi mahdollisten taloudellisten rasitusten johdosta, eivät ole kyseessä olevan oikeudenkäynnin kohteena, pätee niihin aineellisesti sama seikka. Tuomion vaikutusten rajoittaminen ajallisesti johtaisi vaaditun yhdenvertaisen kohtelun epäämiseen.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.