Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
16 päivänä heinäkuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa – Asetus (EU) 2020/1783 – 12 artiklan 2 kohta – Todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö, jonka pyynnön esittänyt tuomioistuin on esittänyt pyynnön vastaanottaneelle tuomioistuimelle – Perusteet tällaisen pyynnön täyttämättä jättämiselle – Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion aineellisen oikeuden sääntö – Sellainen todisteiden vastaanottaminen, jonka katsotaan olevan vastoin pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteita – Haudan avaaminen vanhemmuuden toteamista varten – Geneettinen asiantuntijalausunto post mortem – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 7 artikla – Oikeus ihmisarvon kunnioittamiseen – Henkilön oikeus tietää geneettinen syntyperänsä
Asiassa C‑196/24 [Aucrinde] (i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal judiciaire de Chambéry (Chambéryn alioikeus, Ranska) on esittänyt 16.1.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 20.2.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
xx
vastaan
ww,
yy,
zz ja
vv,
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu:
Ministère public,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti T. von Danwitz (esittelevä tuomari), jaostojen puheenjohtajat K. Jürimäe, C. Lycourgos, I. Jarukaitis, M. Condinanzi ja F. Schalin sekä tuomarit S. Rodin, E. Regan, N. Piçarra, A. Kumin, M. Gavalec, S. Gervasoni, N. Fenger ja R. Frendo,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Di Bella,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 29.4.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– xx, edustajanaan M. Coppola, avocate,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Dourthe, O. Duprat-Mazaré ja B. Fodda,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Noë, P. J. O. Van Nuffel ja W. Wils,
kuultuaan julkisasiamiehen 11.9.2025 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (todisteiden vastaanottaminen) 25.11.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1783 (EUVL 2020, L 405, s. 1) 12 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 1 ja 7 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Italiassa yhtäältä xx ja toisaalta ww, yy, zz ja vv, jotka ovat aa:n tunnustetut lapset, ja jossa on kyse xx:n ja Ranskaan haudatun aa:n välisen lapsi-vanhempisuhteen vahvistamisesta ja pyynnöstä, että viimeksi mainittu jäsenvaltio täyttäisi italialaisen tuomioistuimen esittämän todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön aa:n haudan avaamiseksi geneettisen asiantuntijalausunnon laatimiseksi post mortem.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Perusoikeuskirja
3 Perusoikeuskirjan 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Ihmisarvo”, määrätään seuraavaa:
”Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava.”
4 Perusoikeuskirjan 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen”, määrätään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.”
Asetus 2020/1783
5 Asetuksen 2020/1783 johdanto-osan 3, 4, 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(3) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan vuoksi ja sellaisen siviilioikeuden alueen kehittämiseksi [Euroopan] unionissa on tarpeen edelleen parantaa ja nopeuttaa todisteiden vastaanottamista koskevaa yhteistyötä eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä. Tällä asetuksella pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan oikeudenkäyntimenettelyjä yksinkertaistamalla ja virtaviivaistamalla todisteiden vastaanottamista koskevia yhteistyömekanismeja rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä ja auttamaan samalla vähentämään viivytyksiä ja kansalaisille ja yrityksille aiheutuvia kustannuksia. – –
(4) Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten välistä yhteistyötä siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa.
– –
(15) Todisteiden vastaanottamista koskevat pyynnöt olisi täytettävä pikaisesti. – –
(16) Sen varmistamiseksi, että tämä asetus on tehokas, olosuhteet, joissa on mahdollista kieltäytyä todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämisestä, olisi rajoitettava tarkasti rajattuihin poikkeustapauksiin.”
6 Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa jäsenvaltion tuomioistuin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti pyytää
a) toisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta ottamaan vastaan todisteita; tai
b) todisteiden välitöntä vastaanottamista toisessa jäsenvaltiossa. ”
7 Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikkona on ”Pyyntöjen toimittaminen suoraan tuomioistuinten välillä”, säädetään seuraavaa:
”Tuomioistuimen, jossa oikeudenkäynti on aloitettu tai aiotaan aloittaa, jäljempänä ’pyynnön esittänyt tuomioistuin’, on todisteiden vastaanottamiseksi toimitettava 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pyyntö suoraan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jäljempänä ’pyynnön vastaanottanut tuomioistuin’.”
8 Saman asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Pyyntöjen muoto ja sisältö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Pyynnöt on esitettävä liitteessä I olevaa A-lomaketta tai tarvittaessa L-lomaketta käyttäen. – – ”
9 Asetuksen N:o 2020/1783 10 artiklan, jonka otsikko on ”Puutteelliset pyynnöt”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos pyyntöä ei voida täyttää sen vuoksi, että se ei sisällä kaikkia 5 artiklassa tarkoitettuja tarvittavia tietoja, pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle tuomioistuimelle liitteessä I olevaa D-lomaketta käyttäen viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa pyynnön saapumisesta ja kehotettava pyynnön esittänyttä tuomioistuinta toimittamaan puuttuvat tiedot, yksilöiden puuttuvat tiedot mahdollisimman tarkasti.”
10 Kyseisen asetuksen II luvun 3 jakso, jonka otsikko on ”Todisteiden vastaanottaminen pyynnön vastaanottaneessa tuomioistuimessa”, sisältää muun muassa asetuksen 12 ja 16 artiklan.
11 Kyseisen asetuksen 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Pyynnön täyttämistä koskevat yleiset säännökset”, säädetään seuraavaa:
”1. Pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on täytettävä pyyntö viipymättä ja viimeistään 90 päivän kuluessa pyynnön saapumisesta.
2. Pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on täytettävä pyyntö kansallista lainsäädäntöään noudattaen.
3. Pyynnön esittänyt tuomioistuin voi liitteessä I olevaa A-lomaketta käyttäen pyytää, että pyyntö täytetään noudattaen sen kansallisen lainsäädännön mukaista erityistä menettelyä. Pyynnön vastaanottanut tuomioistuin täyttää pyynnön erityisen menettelyn mukaisesti, jollei se ole ristiriidassa sen kansallisen lainsäädännön kanssa tai jollei se voi tehdä sitä merkittävien käytännön vaikeuksien vuoksi. Jos pyynnön vastaanottanut tuomioistuin ei jostain kyseisestä syystä johtuen noudata pyyntöä erityisen menettelyn käyttämisestä, sen on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle tuomioistuimelle liitteessä I olevaa H-lomaketta käyttäen.
– – ”
12 Kyseisen asetuksen 16 artiklan, jonka otsikko on ”Pyyntöjen täyttämättä jättäminen”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Pyyntö voidaan jättää 1 kohdassa mainittujen perusteiden lisäksi täyttämättä ainoastaan, jos yksi tai useampi seuraavista perusteista soveltuu:
a) pyyntö ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan;
b) pyynnön täyttäminen ei kuulu oikeuslaitoksen toimivaltaan pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla;
c) pyynnön esittänyt tuomioistuin ei noudata pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen kehotusta täydentää todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä 10 artiklan mukaisesti 30 päivän kuluessa siitä, kun pyynnön vastaanottanut tuomioistuin on sitä pyytänyt; tai
d) 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti pyydettyä vakuutta ei ole asetettu tai ennakkomaksua suoritettu 60 päivän kuluessa siitä, kun pyynnön vastaanottanut tuomioistuin on pyytänyt tällaista vakuuden asettamista tai ennakkomaksun suorittamista.
3. Pyynnön vastaanottanut tuomioistuin ei voi kieltäytyä pyynnön täyttämisestä yksinomaan sillä perusteella, että sen kansallisen lainsäädännön mukaan kyseisen jäsenvaltion toisella tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta kyseisessä asiassa tai sillä perusteella, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä ei sallittaisi kyseisen asian käsittelyä. ”
13 Asetuksen 2020/1783 II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on ”Pyynnön esittäneessä tuomioistuimessa tapahtuva välitön todisteiden vastaanottaminen ja diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten toteuttama todisteiden vastaanottaminen”, sisältyvä 19 artikla koskee otsikkonsa mukaisesti pyynnön esittäneessä tuomioistuimessa tapahtuvaa välitöntä todisteiden vastaanottamista. Kyseisessä 19 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos tuomioistuin pyytää todisteiden välitöntä vastaanottamista toisessa jäsenvaltiossa, sen on esitettävä pyyntö kyseisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle tai toimivaltaiselle viranomaiselle käyttäen liitteessä I olevaa L-lomaketta.
– –
7. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion keskusviranomainen tai toimivaltainen viranomainen voi evätä välitöntä todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön vain, jos
a) se ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan;
b) se ei sisällä kaikkia 5 artiklassa tarkoitettuja tarvittavia tietoja; tai
c) pyydetty todisteiden välitön vastaanottaminen on vastoin sen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteita.
– – ”
Ranskan oikeus
14 Siviililain (code civil), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä Ranskan siviililaki), 16 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Lailla taataan ihmiselämän ensisijaisuus, kielletään ihmisarvon loukkaaminen ja taataan ihmiselämän kunnioittaminen alusta lähtien.”
15 Kyseisen lain 16-1-1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ihmisruumiin kunnioittaminen ei lakkaa kuoleman myötä.
Kuolleiden henkilöiden jäännöksiä, mukaan lukien niiden henkilöiden tuhkaa, joiden ruumiit on tuhkattu, on käsiteltävä kunnioittavasti, arvokkaasti ja hienotunteisesti. ”
16 Kyseisen lain 16-9 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tämän luvun säännökset kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin.”
17 Kyseisen lain 16-11 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Henkilö voidaan pyrkiä tunnistamaan tämän DNA-sormenjälkien perusteella ainoastaan
1o oikeudenkäyntimenettelyssä määrättyjen tutkintatoimien tai asian selvittämistoimien yhteydessä
2° lääketieteellisiin tai tieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin;
3° vainajien henkilöllisyyden selvittämiseksi, kun se ei ole tiedossa;
4° puolustusvoimista annetun koodeksin [(Code de la défense)] L. 2381-1 §:ssä säädetyin edellytyksin;
5° dopingin torjumiseksi urheilusta annetun koodeksin [(Code du sport)] L. 232-12-2 §:ssä säädetyin edellytyksin.
Siviilioikeudellisissa asioissa henkilö voidaan pyrkiä tunnistamaan näin ainoastaan sellaisen asian selvittämistoimen toteuttamiseksi, jonka tuomioistuin on määrännyt lapsi-vanhempisuhteen vahvistamiseksi tai kumoamiseksi taikka elatusavun vahvistamiseksi tai kumoamiseksi esitetyn vaatimuksen yhteydessä. Asianomaisen henkilön suostumus on saatava etukäteen, ja sen on oltava nimenomainen. Jollei asianomainen henkilö ole nimenomaisesti antanut suostumustaan elinaikanaan, tunnistaminen DNA-sormenjälkien perusteella ei ole mahdollista hänen kuolemansa jälkeen.
– – ”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 Pääasian kantaja xx nosti Tribunale di Genovassa (Genovan alioikeus, Italia) kanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta toteamaan, että hän on Ranskaan haudatun aa:n biologinen poika, antamaan hänelle luvan käyttää hänen isänsä sukunimeä, velvoittamaan toimivaltaisen väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjän kirjaamaan annettavan tuomion sen tultua lainvoimaiseksi ja laatimaan asiantuntijalausunnon, jossa vanhemmuus todetaan, otaksutun isän haudan avaamisen jälkeen.
19 aa:n tunnustetut lapset, jotka ovat pääasian vastaajia, vastustivat hematologista asiantuntijalausuntoa varten tarvittavia tutkimuksia; kyseisen asiantuntijalausunnon nojalla määritetään, onko pääasian kantajalla geneettisiä ominaisuuksia, jotka vastaavat heidän geneettisiä ominaisuuksiaan. He vaativat geneettisen testauksen tekemistä edesmenneen isänsä ruumiista paikassa, jossa hänen maalliset jäännöksensä sijaitsevat. Tribunale di Genova (Genovan alioikeus) määräsi hematologisen asiantuntijalausunnon laadittavaksi ja nimesi asiantuntijan suorittamaan geneettisen vertailun pääasian kantajan ja otaksutun isän maallisten jäännösten välillä viimeksi mainitun haudan avaamisen jälkeen.
20 Tribunale di Genova toimitti 18.11.2022 tribunal judiciaire de Chambérylle, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, asetuksen 2020/1783 mukaisen pyynnön todisteiden vastaanottamisesta, tässä tapauksessa otaksutun isän haudan avaamisesta, ja deoksiribonukleiinihapponäytteen (DNA) ottamisesta kyseessä olevaa hematologista asiantuntijalausuntoa varten.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että italialaisen tuomioistuimen esittämä pyyntö kuuluu asetuksen 2020/1783 soveltamisalaan ja että se voidaan ottaa tutkittavaksi. Pyynnön on esittänyt jäsenvaltion tuomioistuin, ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimen, tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, on täytettävä se. Todisteet, jotka viimeksi mainittua tuomioistuinta pyydetään vastaanottamaan, on tarkoitettu käytettäväksi siviilioikeudellisessa oikeudenkäynnissä.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin, ettei se ole pelkkä italialaisen tuomioistuimen todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämisestä vastaava viranomainen, vaan sen on annettava tuomioistuinratkaisu sen tarkistamiseksi, täyttyvätkö asetuksessa 2020/1783 asetetut edellytykset. Tätä tarkistusta ei kuitenkaan voida pitää pelkkänä muodollisuutena, kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen 12 artiklan 2 kohta, jonka mukaan pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on ”täytettävä pyyntö kansallista lainsäädäntöään noudattaen”.
23 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei mikään peruste ole esteenä mainitun pyynnön täyttämiselle asetuksen 2020/1783 16 artiklan nojalla. Haudan avaamista koskeva pyyntö DNA-näytteen ottamiseksi on nimittäin todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö. Tällaisen pyynnön täyttäminen kuuluu Ranskan tuomioistuinten toimivaltaan, koska Ranskan oikeudessa tunnustetaan oikeus nostaa kanne biologisen vanhemmuuden vahvistamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään katsonut olevansa velvollinen esittämään mitään pyyntöä siitä, että Tribunale di Genova täydentäisi todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä, johon kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa annetaan sille mahdollisuus.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos Tribunale di Genova olisi halunnut, että sen pyyntö täytetään Ranskassa noudattaen asetuksen 2020/1783 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ”erityistä menettelyä”, kyseisen tuomioistuimen olisi pitänyt täyttää kyseisen asetuksen liitteessä I olevan A-lomakkeen 12 kohta, mitä se ei ole nyt käsiteltävässä asiassa tehnyt. Kysymys tällaisen erityisen menettelyn yhteensoveltuvuudesta pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännön kanssa ei siis tule esiin.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, sallitaanko asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohdassa se, että pyynnön vastaanottanut tuomioistuin kieltäytyy soveltamasta kyseistä asetusta ja jättää täyttämättä todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön sillä perusteella, että kyseisen pyynnön ”muoto” on sen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastainen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28.5.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 (EYVL 2001, L 174, s. 1) soveltamista koskevasta käytännön oppaasta, jonka Euroopan komission yksiköt ovat laatineet ja joka on kumottu ja korvattu 1.7.2022 alkaen asetuksella 2020/1783, nimittäin ilmenee, että ”muodon” voidaan katsoa olevan ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön kanssa, jos se on ristiriidassa sen kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa. Näin on nyt käsiteltävässä asiassa, koska Ranskan oikeudessa eli Ranskan siviililain 16–11 §:ssä kielletään haudan avaaminen vanhemmuuden vahvistamiseksi, ellei asianomainen henkilö ole nimenomaisesti antanut siihen suostumustaan eläessään.
26 Vaikka tapaukset, joissa todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämisestä kieltäydytään, luetellaan tyhjentävästi asetuksen 2020/1783 16 artiklassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sallitaanko kyseisen asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on ”täytettävä pyyntö kansallista lainsäädäntöään noudattaen”, mahdollisuus kieltäytyä tällaisen pyynnön täyttämisestä muilla perusteilla.
27 Siinä tapauksessa, että asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohtaa sovelletaan ottamatta huomioon pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, miten perusoikeuskirjan 1 ja 7 artiklaa olisi tulkittava ja mikä on niiden keskinäinen yhteys kyseisen asetuksen säännösten täytäntöönpanon yhteydessä.
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta erityisesti määrittämään, onko oikeus syntyperän tuntemiseen ja sen tunnustetuksi tulemiseen, joiden se katsoo olevan taattu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, ensisijainen vai voiko se olla ensisijainen suhteessa kuolleen henkilön oikeuteen olla joutumatta geneettisen testauksen kohteeksi post mortem ilman, että tämä oli nimenomaisesti antanut suostumuksensa siihen eläessään; tämä oikeus perustuu sen mukaan perusoikeuskirjan 1 artiklassa vahvistettuun ihmisarvon kunnioittamisen periaatteeseen.
29 Se täsmentää vielä, että Tribunale di Genovan pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on ristiriidassa Ranskan siviililain 16–11 §:n kanssa, jossa luetellaan tapaukset, joissa henkilön tunnistaminen hänen DNA-sormenjälkiensä perusteella on sallittua. Tämä kansallinen säännös saattaa kuitenkin vuorostaan olla ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan vastainen. Esiin tulee siis myös kysymys siitä, onko kyseinen 16–11 § perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1 artiklan, jossa taataan ihmisarvon kunnioittaminen ja siten kuolleiden kunnioittaminen, sekä sen 7 artiklan, jossa tunnustetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastineena jokaiselle oikeus yksityiselämänsä kunnioittamiseen, kanssa yhteensoveltuva.
30 Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen 2020/1783] 12 artiklan perusteella kansallisen tuomioistuimen mahdollista olla soveltamatta kyseistä asetusta ja jättää täyttämättä pyynnön esittäneen valtion pyyntö sillä perusteella, että pyynnön muoto olisi ristiriidassa pyynnön vastaanottaneen valtion kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden ja erityisesti [Ranskan siviililain] 16-11 §:n kanssa?
2) Jos [asetuksen 2020/1783] 12 artiklaa on sovellettava ottamatta huomioon kansallista lainsäädäntöä, miten on tulkittava [perusoikeuskirjan] 1 artiklaa (oikeus ihmisarvoon) ja 7 artiklaa (oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen) ja määritettävä niiden keskinäinen yhteys sen selvittämiseksi, merkitseekö tällainen asetuksen soveltaminen [perusoikeuskirjan] rikkomista? ”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
31 Kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 1 ja 7 artiklan valossa, tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että pyynnön vastaanottanut tuomioistuin kieltäytyy täyttämästä todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä, joka koskee sellaisen todisteen vastaanottamista, joka muodostuu geneettisen näytteen ottamista otaksutun vanhemman haudan avaamisen jälkeen, ja jonka pyynnön esittänyt tuomioistuin, jossa on vireillä vanhemmuutta koskeva riita-asia, on toimittanut tämän asetuksen mukaisesti, sillä perusteella, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion aineellisen oikeuden säännös estää tällaisen todisteen vastaanottamisen.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voiko se soveltaa kansallista aineellisen oikeuden sääntöä eli Ranskan siviililain 16–11 §:ää, jossa kielletään haudan avaaminen geneettisen testauksen tekemiseksi post mortem, ellei asianomainen henkilö ole nimenomaisesti antanut siihen suostumustaan eläessään, jättääkseen täyttämättä italialaisen tuomioistuimen asetuksen 2020/1783 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 12 artiklan nojalla toimittaman todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön.
33 Aluksi on todettava, että asetuksen 2020/1783 1 ja 12 artikla vastaavat lähinnä asetuksen N:o 1206/2001, joka kumottiin ja korvattiin asetuksella 2020/1783, 1 ja 10 artiklaa. Siten unionin tuomioistuimen esittämä tulkinta kumotun asetuksen säännöksistä on edelleen merkityksellinen nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön tutkimiseksi.
34 Ensinnäkin asetuksen 2020/1783 soveltamisalasta on muistutettava, että kyseistä asetusta voidaan soveltaa lähtökohtaisesti vain silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuin päättää ottaa vastaan todisteita jommallakummalla mainitussa asetuksessa säädetyistä tavoista, jolloin sen on noudatettava näiden tapojen osalta säädettyjä menettelyjä (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2013, ProRail, C‑332/11, EU:C:2013:87, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Asetusta 2020/1783 sovelletaan nimittäin sen 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaan siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa jäsenvaltion tuomioistuin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti joko pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta ottamaan vastaan todisteita tai pyytää saada vastaanottaa todisteet välittömästi itse toisessa jäsenvaltiossa.
36 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2020/1783 aineellinen soveltamisala, sellaisena kuin se on määritelty sen 1 artiklan 1 kohdassa ja sellaisena kuin myös kyseisen asetuksen systematiikka sitä tukee, koskee vain kahta tapaa ottaa vastaan todisteita eli yhtäältä asetuksen 12–18 artiklassa tarkoitettua pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen suorittamaa todisteiden vastaanottamista toisen jäsenvaltion tuomioistuimen esitettyä tätä koskevan pyynnön ja toisaalta pyynnön esittäneessä tuomioistuimessa tapahtuvaa välitöntä todisteiden vastaanottamista toisessa jäsenvaltiossa, jota koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään saman asetuksen 19 artiklassa.
37 Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että Tribunale di Genova on pyynnön esittäneenä tuomioistuimena saattanut ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön asetuksen 2020/1783 liitteessä I olevalla A-lomakkeella, joka koskee kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua todisteiden välillistä vastaanottamista. Pyynnön esittänyt tuomioistuin toimittaa tällaisen pyynnön mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”todisteiden vastaanottamiseksi – – suoraan [pyynnön vastaanottaneelle] tuomioistuimelle”.
38 Tästä seuraa, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on suoritettava pääasiassa kyseessä olevan kaltainen todisteiden välillinen vastaanottaminen saman asetuksen 12–18 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
39 Tässä yhteydessä asetuksessa 2020/1783 tarkoitettu toimivallan ja vastuun jako kyseessä olevien kahden tuomioistuimen välillä kyseisten säännösten täytäntöönpanemiseksi perustuu riita-asiaan sovellettavan aineellisen oikeuden alaisuuteen kuuluvien näkökohtien ja todistelua koskevien menettelysääntöjen selkeään erotteluun.
40 Tältä osin asetuksen 2020/1783 1 artiklan 1 kohdan sanamuodostakin ilmenee, että sitä, että jäsenvaltion tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu siviili- tai kauppaoikeudellinen riita-asia, toteuttaa asiassa selvittämistoimen toisessa jäsenvaltiossa kerättävien todisteiden vastaanottamiseksi, säännellään pyynnön esittäneen tuomioistuimen jäsenvaltion lainsäädännössä. On nimittäin niin, että ainoastaan kyseinen tuomioistuin, joka on tietoinen kaikista kyseisen riita-asian tosiseikoista, voi asiassa sovellettavan aineellisen oikeuden huomioon ottaen arvioida vaadittavia todisteita.
41 Kun etsitty todiste sijaitsee toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivalta-alueella ja tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi siviili- tai kauppaoikeudellinen riita-asia on saatettu, päättää asetuksen 2020/1783 nojalla turvautua tässä asetuksessa säädettyyn todisteiden välilliseen vastaanottamiseen pyytämällä toisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta vastaanottamaan todisteet, menettelysäännöistä, joiden mukaisesti kyseiset todisteet kerätään, säädetään viimeksi mainitun tuomioistuimen jäsenvaltion lainsäädännössä.
42 Tältä osin on todettava, että asetuksella 2020/1783 otetaan käyttöön oikeudellisen yhteistyön mekanismi, joka rajoittuu tiukasti todisteiden vastaanottamiseen liittyviin menettelyllisiin näkökohtiin oikeudenkäynneissä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Kyseisellä asetuksella ei siis pyritä yhdenmukaistamaan todistelua koskevaa lainsäädäntöä eri jäsenvaltioiden välillä vaan – kuten sen johdanto-osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee – sillä pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan oikeudenkäyntimenettelyjä yksinkertaistamalla ja virtaviivaistamalla todisteiden vastaanottamista koskevia kyseisten valtioiden välisiä yhteistyömekanismeja siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioita koskevissa rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä. Näin varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja kehitetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, joka perustuu vankkaan luottamukseen, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä.
43 Tästä seuraa, että asetuksesta 2020/1783 johtuvan järjestelmän mukaan juuri pyynnön esittänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu siviili- tai kauppaoikeudellinen riita-asia, jolla on rajatylittäviä vaikutuksia, on yksin toimivaltainen päättämään merkityksellisiksi katsomistaan todistelutavoista ja määräämään tätä varten todisteiden vastaanottamisesta, jonka toteuttamista se pyytää toisessa jäsenvaltiossa pyynnön vastaanottaneelta tuomioistuimelta. Toisin kuin Ranskan hallitus on väittänyt unionin tuomioistuimessa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tai unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole määritellä uudelleen tällaisen todisteiden vastaanottamisen kohdetta, sellaisena kuin pyynnön esittänyt tuomioistuin on sen määritellyt todisteiden vastaanottamista koskevassa pyynnössään.
44 Jos nimittäin pyynnön esittäneen tuomioistuimen valitsemasta todisteiden vastaanottamistavasta on epäselvyyttä tai jos tietoja puuttuu, asetuksessa 2020/1783 annetaan pyynnön vastaanottaneelle tuomioistuimelle sen 10 artiklan nojalla ainoastaan mahdollisuus ilmoittaa asiasta pyynnön esittäneelle tuomioistuimelle viipymättä ja kehottaa sitä toimittamaan puuttuvat tiedot, yksilöiden ne mahdollisimman tarkasti. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pyynnön vastaanottaneena tuomioistuimena ole esittänyt pyynnön esittäneelle tuomioistuimelle mitään pyyntöä siitä, että tämä täydentäisi pääasiassa kyseessä olevaa todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöään.
45 Toiseksi asetuksen 2020/1783 12 artiklan 1 kohdan mukaan pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on täytettävä pyyntö viipymättä ja viimeistään 90 päivän kuluessa pyynnön saapumisesta. Kyseisen asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on täytettävä pyyntö kansallista lainsäädäntöään noudattaen.
46 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 4.5.2010, TNT Express Nederland, C‑533/08, EU:C:2010:243, 44 kohta; tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 67 kohta ja tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto (C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 99 kohta).
47 Asetuksen 2020/1783 12 artiklan sanamuodosta on todettava yhtäältä, että kyseisen 12 artiklan 1 kohdasta, jossa käytetään muun muassa ilmaisua ”viipymättä” ja jota on luettava saman asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleen valossa, ilmenee yhtäältä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut velvoittaa pyynnön vastaanottanut tuomioistuin suorittamaan siltä pyydetty todisteiden vastaanottaminen nopeasti.
48 Toisaalta asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen on täytettävä todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö ”kansallista lainsäädäntöään noudattaen”, täsmentämättä tämän ”kansallista lainsäädäntöään” koskevan viittauksen ulottuvuutta.
49 Kyseisen säännöksen asiayhteydestä ilmenee kuitenkin, että siinä oleva viittaus ”kansalliseen lainsäädäntöön” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettuja menettelysääntöjä. Mainitun asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa otetaan nimittäin käyttöön poikkeus tästä periaatteesta, kun siinä säädetään, että kyseisessä säännöksessä säädettyjä edellytyksä noudattaen pyynnön esittänyt tuomioistuin voi pyytää pyynnön vastaanottanutta tuomioistuinta noudattamaan todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämiseksi ”erityistä menettelyä”, sellaisena kuin siitä säädetään pyynnön esittäneen tuomioistuimen valtion lainsäädännössä.
50 Kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, viittaus asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohdassa käytettyyn ilmaisuun ”kansallinen lainsäädäntö” liittyy todisteiden vastaanottamista koskeviin luonteeltaan menettelyoikeudellisiin sääntöihin. Kyseisen asetuksen 12 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on puolestaan sallia poikkeuksellisesti sovellettavan menettelyn muuttaminen korvaamalla pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion prosessioikeus pyynnön esittäneen tuomioistuimen jäsenvaltion prosessioikeudella, vaikka todisteiden vastaanottamista koskeva menettely kuuluu edelleen pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen toimivaltaan.
51 Edellä todetut seikat puoltavat sellaista asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohdan tulkintaa, jonka mukaan kyseistä säännöstä sovelletaan ainoastaan todisteiden vastaanottamista koskeviin menettelysääntöihin, joten ainoastaan näistä säännöistä säädetään lähtökohtaisesti pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännössä.
52 Tätä tulkintaa tukevat myös asetuksen 2020/1783 tavoitteet, joilla pyritään – kuten tämän tuomion 42 kohdassa on jo todettu – tehostamaan ja nopeuttamaan oikeudenkäyntimenettelyjä yksinkertaistamalla ja virtaviivaistamalla todisteiden vastaanottamista koskevia jäsenvaltioiden välisiä yhteistyömekanismeja siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioita koskevissa rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä. Kyseisellä asetuksella pyritään siten varmistamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja kehittämään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, joka perustuu vankkaan luottamukseen, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä.
53 Tätä tavoitetta silmällä pitäen asetuksella N:o 2020/1783 on luotu jäsenvaltioita sitova järjestelmä, jolla pyritään poistamaan tällä alalla mahdollisesti ilmenevät esteet. Kyseistä asetusta ei siten voida tulkita niin, että sillä rajoitetaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien todisteiden vastaanottamismahdollisuuksia. Sillä on päin vastoin tarkoitus vahvistaa näitä mahdollisuuksia suosimalla tuomioistuinten välistä yhteistyötä tällä alalla (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, Weryński, C‑283/09, EU:C:2011:85, 62 kohta; tuomio 6.9.2012, Lippens ym., C‑170/11, EU:C:2012:540, 29 kohta ja tuomio 21.2.2013, ProRail, C‑332/11, EU:C:2013:87, 43 ja 44 kohta).
54 Tästä näkökulmasta asetuksen 2020/1783 16 artiklassa, joka kuuluu kyseisen asetuksen 12 artiklan 2 kohdan tulkinnan kannalta merkitykselliseen asiayhteyteen, luetellaan tyhjentävästi perusteet, joiden nojalla todisteiden välillistä vastaanottamista koskeva pyyntö voidaan jättää täyttämättä. Tämä tyhjentävä luonne ilmenee lisäksi nimenomaisesti asetuksen 2020/1783 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta, jossa todetaan, että ”sen varmistamiseksi, että tämä asetus on tehokas, olosuhteet, joissa on mahdollista kieltäytyä todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämisestä, olisi rajoitettava tarkasti rajattuihin poikkeustapauksiin” (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, Weryński, C‑283/09, EU:C:2011:85, 53 kohta).
55 Lisäksi siitä ilmenee, että koska tällaiset perusteet, joiden nojalla todisteiden välillistä vastaanottamista koskeva pyyntö voidaan jättää täyttämättä, on ymmärrettävä poikkeuksiksi, niitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, Diageo Brands, C‑681/13, EU:C:2015:471, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Näin on oltava sitäkin suuremmalla syyllä, koska asetuksella 2020/1783 käyttöön otetun oikeudellisen yhteistyön mekanismin, joka koskee todisteiden vastaanottamista rajatylittävissä oikeudenkäyntimenettelyissä, tarkoituksena on, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, helpottaa todisteiden vastaanottamista ja auttaa samalla vähentämään viivytyksiä ja kansalaisille ja yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Tällä mekanismilla edistetään näin ollen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
57 Näin ollen asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohdan tulkinta, joka edellyttäisi sellaisen todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön täyttämättä jättämistä koskevan perusteen lisäämistä, josta ei säädetä kyseisen asetuksen 16 artiklassa, olisi omiaan horjuttamaan mainitulla asetuksella käyttöön otetun todisteiden vastaanottamista siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisen oikeudellisen yhteistyön järjestelmän, jonka yksi keskeisistä osista on lähtökohtainen velvollisuus täyttää tällainen todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö, tehokkuutta.
58 Tästä seuraa, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu pyynnön esittäneen tuomioistuimen asetuksen 2020/1783 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 12 artiklan nojalla toimittama todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö, on varmistaakseen tehokkaan yhteistyön todisteiden vastaanottamisessa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa täytettävä todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion prosessioikeuden mukaisesti. Tältä osin pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen toimivalta jättää tällainen todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö täyttämättä rajoittuu ainoastaan kyseisen asetuksen 16 artiklassa mainittuihin täyttämättä jättämistä koskeviin perusteisiin, eikä todisteiden vastaanottamista koskevan pyynnön asetuksen 2020/1783 12 artiklassa tarkoitettua täyttämättä jättämistä voida perustella muun muassa pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion aineelliseen oikeuteen perustuvilla syillä, mukaan lukien pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen kansallisen lainsäädännön perusperiaatteista johtuvat perusteet.
59 Tästä seuraa, että pyynnön esittäneen tuomioistuimen on arvioitava jäsenvaltionsa aineellisen oikeuden perusteella, millä edellytyksillä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan todisteen saamiseksi voidaan esittää todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ei siis ole arvioitava näitä edellytyksiä Ranskan siviililain 16–11 §:n valossa vaan pyynnön esittäneen tuomioistuimen on arvioitava näitä edellytyksiä Italian aineellisen oikeuden kannalta.
60 Tältä osin unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että viimeksi mainitussa oikeudessa tunnustetaan henkilön oikeus tietää syntyperänsä ja sallitaan vanhemmuuden vahvistamista koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä geneettisen testauksen suorittaminen post mortem otaksutun vanhemman haudan avaamisen jälkeen.
61 Kolmanneksi on niin, että koska asetuksen 2020/1783 soveltaminen merkitsee perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, kansallisten tuomioistuinten, jotka tekevät kyseisen asetuksen mukaista yhteistyötä, on noudatettava perusoikeuskirjassa vahvistetuista perusoikeuksista johtuvia vaatimuksia.
62 Asetus 2020/1783 nimittäin konkretisoi oikeudellisen yhteistyön välineenä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteen, jolla on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska sen avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Kyseinen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia (lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 191 kohta).
63 Kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, niitä voidaan unionin oikeuden nojalla näin ollen vaatia olettamaan, että muut jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia, joten ne eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan ja tämän lisäksi ne eivät myöskään voi poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta tarkastaa, onko kyseinen toinen jäsenvaltio tosiasiassa kunnioittanut tietyssä konkreettisessa tapauksessa unionin takaamia perusoikeuksia (lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 192 kohta).
64 Kuten tämän tuomion 43 kohdasta ilmenee, asetuksen 2020/1783 nojalla juuri pyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti, mitä todisteita siinä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä on vastaanotettava. Näin ollen yksinomaan tämän pyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on myös varmistaa, että sen päätös määrätä tällaisesta todisteiden vastaanottamisesta on unionin takaamien perusoikeuksien mukainen.
65 Kun otetaan huomioon pääasian oikeusriidan olosuhteet, jotka on esitetty tiivistetysti tämän tuomion 19 kohdassa, nyt käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että kyseessä olevien todisteiden vastaanottamisesta eli otaksutun isän haudan avaamisesta yhdessä asianomaisen geneettisen asiantuntijalausunnon saamiseksi otettavan DNA-näytteen kanssa on määrätty vasta sen jälkeen, kun viimeksi mainitun tunnustetut lapset olivat kieltäytyneet tutkimuksista, jotka olivat tarpeen sellaisen hematologisen asiantuntijalausunnon laatimiseksi, jonka perusteella voidaan määrittää, oliko pääasian kantajalla pääasian vastaajien geneettisiä ominaisuuksia vastaavat ominaisuudet, ja sen jälkeen, kun he olivat pyytäneet edesmenneen isänsä ruumiin geneettistä testausta siinä paikassa, jossa hänen maalliset jäännöksensä ovat.
66 Tältä osin on todettava, että perusoikeuskirjan 7 artikla, joka koskee jokaisen oikeutta siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, sisältää ainakin samat takeet kuin ne, joista määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, joka on perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla otettava huomioon vähimmäissuojan tasona (tuomio 4.10.2024, Mirin, C‑4/23, EU:C:2024:845, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeuden identiteettiin katsotaan olevan olennainen osa yksityiselämän käsitettä, johon sisältyy myös henkilön oikeus tuntea ja saada tunnustetuksi syntyperänsä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan nimittäin henkilöiden, jotka yrittävät saada syntyperänsä todetuksi, intressi saada välttämättömiä tietoja totuuden selvittämiseksi heidän identiteettiään koskevan elintärkeän näkökohdan osalta, on Euroopan ihmisoikeussopimuksessa suojattu elintärkeä intressi, vaikka tätä intressiä on punnittava vainajan ruumiin loukkaamattomuutta koskevaan kolmansien osapuolten oikeuteen, kuolleiden kunnioitusta koskevaan oikeuteen sekä oikeusvarmuuden turvaamista koskevaan yleiseen etuun nähden (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.7.2006, Jäggi v. Sveitsi, CE:ECHR:2006:0713JUD005875700, 38 ja 39 kohta).
68 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut tässä yhteydessä, että otaksutun vanhemman intressien suojaaminen ei yksinään ole riittävä peruste sille, että henkilöltä, joka pyrkii selvittämään syntyperänsä, evätään hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaiset oikeutensa. Se on katsonut muun muassa, että kyseessä olleen asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen geneettisestä testauksesta post mortem kieltäytyminen otaksutun biologisen vanhemman nimenomaisen ja aiemman suostumuksen puuttumisen perusteella merkitsee sitä, että kantajan oikeutta saada tuntea syntyperänsä loukataan perusteettomasti (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.6.2011, Pascaud v. Ranska, CE:ECHR:2011:0616JUD001953508, 64 ja 65 kohta sekä 68 kohta).
69 Siltä osin kuin on kyse ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnoista, jotka koskevat perusoikeuskirjan 1 artiklassa vahvistetun ihmisarvoa koskevan oikeuden kunnioittamista, mikään seikka unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei viittaa siihen, että Tribunale di Genova ei olisi ottanut asianmukaisesti huomioon kyseistä oikeutta punnitessaan pääasiassa keskenään ristiriitaisia intressejä.
70 Lisäksi on riittävää todeta, että nyt käsiteltävässä asiassa minkään seikan perusteella ei voida olettaa, että kyseessä olisi tämän tuomion 62 ja 63 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu poikkeustapaus, jossa pyynnön vastaanottanut tuomioistuin voisi perustellusti kyseenalaistaa sen, että pääasiassa kyseessä oleva todisteiden vastaanottaminen on unionissa taattujen perusoikeuksien mukaista.
71 Edellä todettujen seikkojen perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen 2020/1783 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 1 ja 7 artiklan valossa, on tulkittava siten, että siinä ei sallita sitä, että pyynnön vastaanottanut tuomioistuin kieltäytyy täyttämästä todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä, joka koskee sellaisen todisteen vastaanottamista, joka muodostuu geneettisen näytteen ottamisesta otaksutun vanhemman haudan avaamisen jälkeen, ja jonka pyynnön esittänyt tuomioistuin, jossa on vireillä vanhemmuutta koskeva riita-asia, on toimittanut kyseisen asetuksen mukaisesti, sillä perusteella, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion aineellisen oikeuden säännös estää tällaisen todisteen vastaanottamisen.
Oikeudenkäyntikulut
72 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (todisteiden vastaanottaminen) 25.11.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1783 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 7 artiklan valossa,
on tulkittava siten, että
siinä ei sallita sitä, että pyynnön vastaanottanut tuomioistuin kieltäytyy täyttämästä todisteiden vastaanottamista koskevaa pyyntöä, joka koskee sellaisen todisteen vastaanottamista, joka muodostuu geneettisen näytteen ottamisesta otaksutun vanhemman haudan avaamisen jälkeen, ja jonka pyynnön esittänyt tuomioistuin, jossa on vireillä vanhemmuutta koskeva riita-asia, on toimittanut kyseisen asetuksen mukaisesti, sillä perusteella, että pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen jäsenvaltion aineellisen oikeuden säännös estää tällaisen todisteen vastaanottamisen.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.