(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 13 päivänä marraskuuta 2023 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevien siirrettävien henkilönostimien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun Coalition to Restore a Level Playing Field in the EU Mobile Access Equipment Sector (CMAE) (EU:n siirrettävien henkilönostimien alan tasapuolisen kilpailutilanteen luomiseksi perustettu koalitio), jäljempänä ’CMAE’ tai ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen 29 päivänä syyskuuta 2023. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti siirrettäviä henkilönostimia valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio pani 27 päivänä maaliskuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien siirrettävien henkilönostimien tuontia koskevan tukien vastaisen tutkimuksen. Se julkaisi vireillepanoilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3).

(4)

Valituksen tekijä toimitti 15 päivänä tammikuuta 2024 ja 12 päivänä maaliskuuta 2024 tuonnin kirjaamista koskevan pyynnön perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla.

(5)

Komissio asetti Kiinasta peräisin olevien siirrettävien henkilönostimien tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 23 päivänä toukokuuta 2024 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/1450 (4), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(6)

Komissio toimitti osapuolille 14 päivänä kesäkuuta 2024 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset laskelmat polkumyyntimarginaaleista ja sellaisista marginaaleista, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien paikkansapitävyydestä kolmen työpäivän kuluessa. Huomautuksia käsiteltiin tarvittaessa.

(7)

Komissio otti 12 päivänä heinäkuuta 2024 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien siirrettävien henkilönostimien tuonnissa 11 päivänä heinäkuuta 2024 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/1915 (5), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(8)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, Kiinan kansantasavallan viranomaiset, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, valituksen tekijä, Kiinan kone- ja sähkötuotteiden tuonnista ja viennistä vastaava kauppakamari, jäljempänä ’CCCME’ (6), vientiä harjoittavat tuottajat Hunan Sinoboom Intelligent Equipment Co., Ltd., jäljempänä ’Sinoboom’, Oshkosh JLG (Tianjin) Equipment Technology Co., Ltd., jäljempänä ’JLG’, Terex (Changzhou) Machinery Co., Ltd., jäljempänä ’Terex’, ja Zhejiang Dingli Machinery Co., Ltd., jäljempänä ’Ding’, käyttäjä Construct Machines S.R.L. ja kauppias Norbert Wienold GmbH esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(9)

Väliaikaisia toimenpiteitä koskevien huomautusten lisäksi valituksen tekijä viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 343 kappaleeseen, jossa komissio päätteli alustavasti, että 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisen edellytykset eivät täyttyneet. Valituksen tekijä pyysi komissiota toimittamaan täydentävän ilmoituksen alhaisemman tullin säännön soveltamista koskevista päätelmistä ennen lopullista ilmoittamista. Se väitti, että alhaisemman tullin säännön soveltaminen oli ratkaiseva tekijä, jolla oli valtava vaikutus unionin tuottajiin ja viejiin, ja koska komissio ei ilmoittanut yksityiskohtaisista päätelmistä, se aiheutti tilanteen, jossa valituksen tekijän oli mahdotonta toimittaa lisänäyttöä, mikä rikkoi sen puolustautumisoikeutta.

(10)

Komissio katsoi, ettei valituksen tekijälle ollut perusteltua ilmoittaa aikaisemmin alhaisemman tullin säännön soveltamista koskevista päätelmistä, koska tämä syrjisi asianomaisia osapuolia. Varhainen ilmoittaminen kaikille asianomaisille osapuolille samasta asiasta johtaisi eri osapuolten esittämien huolenaiheiden syrjivään kohteluun ja avaisi oven muille varhaista ilmoittamista koskeville pyynnöille, kun taas lopullista ilmoittamista koskevien huomautusten esittämisen kymmenen päivän määräaika on luonteeltaan lakisääteinen (perusasetuksen 20 artiklan 5 kohta) (7). Lopullisissa päätelmissä esitettiin syyt, joiden perusteella pääteltiin, että 7 artiklan 2 a kohdan edellytykset eivät täyttyneet, ja koska valituksen tekijää ja kaikkia asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksia näistä päätelmistä, kaikkien osapuolten puolustautumisoikeuksia kunnioitettiin.

(11)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin valituksen tekijän, CCCME:n, ja yritysten eli Sinoboomin, JLG:n, Terexin ja Dinglin kanssa. Sinoboom toimitti kuulemispyynnön kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle 10 päivänä kesäkuuta 2024. Pyyntö peruutettiin 18 päivänä kesäkuuta 2024 tapauksen käsittelyryhmän kanssa järjestetyn vastaavan kuulemistilaisuuden vuoksi. Sinoboomille ilmoitettiin sen oikeudesta kääntyä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan puoleen, jos tapauksen käsittelyryhmän kanssa järjestettävässä kokouksessa ei löytyisi tyydyttävää ratkaisua. Kuulemiset järjestettiin Dinglin kanssa 29 päivänä elokuuta 2024, CCCME:n ja Terexin kanssa 5 päivänä syyskuuta 2024, JLG:n kanssa 6 päivänä syyskuuta 2024 ja Sinoboomin kanssa 9 päivänä syyskuuta 2024.

(12)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(13)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien siirrettävien henkilönostinten tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä ilmoituksesta.

(14)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemiset järjestettiin Dinglin ja valituksen tekijän kanssa 15 päivänä marraskuuta 2024 sekä JLG:n ja Terexin kanssa 19 päivänä marraskuuta 2024.

(15)

Saatuaan lopullisia päätelmiä koskevia huomautuksia komissio tarkisti Dingliin, muihin liitteessä mainittuihin yhteistyössä toimineisiin yrityksiin ja kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa lopullista polkumyyntitullia. Perustana olevat polkumyyntilaskelmat ilmoitettiin uudelleen, ja Dinglille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Myös muille asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia uudelleen lasketuista lopullisista polkumyyntitulleista. Komissio ei saanut sellaisia huomautuksia, jotka olisivat muuttaneet sen päätelmiä.

(16)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa esitetyt komission päätelmät, joiden mukaan CCCME:llä ei ollut omissa nimissään puolustautumisoikeuksia. CCCME toisti jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa esitetyt huomautuksensa ja lisäsi, että jos komissio hylkää CCCME:n aseman asianomaisena osapuolena, sen on toimittava samoin myös CMAE:n kohdalla.

(17)

Komissio vahvisti päätelmänsä ja johtopäätöksensä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa mutta selvensi, että CCCME katsottiin asianomaiseksi osapuoleksi, koska se edusti vientiä harjoittavia tuottajia, jotka olivat toimittaneet sille valtakirjan. Tässä mielessä CCCME:n asema ei poikennut CMAE:n asemasta.

(18)

Koska unionin tuottajia, tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–23 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(19)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1.6 jaksossa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän syyskuuta 2023 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2020 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 ja 34 kappaleessa todetaan, tutkimuksen kohteena ovat henkilöiden nostamiseen tarkoitetut itsekulkevat siirrettävät henkilönostimet, joiden enimmäistyökorkeus on vähintään kuusi metriä, sekä niiden valmiiksikootut tai kokoamisvalmiit rakenteet, eivät kuitenkaan erikseen tullille esitetyt yksittäiset komponentit eivätkä harmonoidun järjestelmän 86 ja 87 ryhmään kuuluvat ajoneuvoon asennetut henkilönostimet, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8427 10 10 , ex 8427 20 19 , ex 8428 90 90 , ex 8431 20 00 ja ex 8431 39 00 (Taric-koodit: 8427 10 10 10, 8427 20 19 10, 8428 90 90 20, 8431 20 00 60 ja 8431 39 00 10).

(21)

Tuotteen määritelmään sisältyy koneita, joita käytetään ihmisten nostamiseen monissa erilaisissa käyttötarkoituksissa, ja siihen kuuluvat nivelpuominostimet, teleskooppipuominostimet, saksinostimet ja pystymastonostimet.

(22)

Valmiiksikootut tai kokoamisvalmiit rakenteet muodostuvat neljästä ryhmästä: 1) alusta, 2) kääntölaite tai pyörintätaso, 3) lava tai korit, 4) siirrettävän henkilönostimen nostomekanismi. Nostomekanismi käsittää teleskooppipuominostimen tai nivelpuominostimen puomit (teleskooppi- ja/tai nivelpuomit jatkopuomilla tai ilman) tai saksinostimen pystymaston ja saksivarret. Ne eivät sisällä yksittäisiä osia, kun ne esitetään tullille erikseen.

(23)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva siirrettävä henkilönostin, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(24)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36–37 kappaleessa komissio päätteli, että tarkasteltavana oleva tuote, Kiinan kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty tuote ja tutkimuksen kohteena oleva tuote, jota unionin tuotannonala tuottaa ja myy unionissa, olivat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Tästä päätelmästä ei esitetty huomautuksia.

(25)

CCCME ja vientiä harjoittava tuottaja Sinoboom esittivät huomautuksia tuotteen määritelmästä. Vastauksena CCCME:n ja Sinoboomin huomautuksiin valituksen tekijä totesi, että tuotteen määritelmää ei pitäisi muuttaa.

(26)

CCCME vastusti sitä, että komissio hylkäsi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–46 kappaleeseen tiivistetyn väitteen, jonka mukaan sähköinen tai hybridikäyttöinen siirrettävä henkilönostin voitaisiin jättää tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Se toisti, että perinteisten sekä sähköisten ja hybridikäyttöisten siirrettävien henkilönostinten fyysisissä ja teknisissä ominaisuuksissa oli selvä ero. CCCME toisti myös, että näillä kahdella siirrettävien henkilönostinten luokalla oli mekaanisiin komponentteihin liittyviä peruseroja, niillä oli erilaiset käyttövoimajärjestelmät ja niillä oli erilaisia teknisiä toimintoja ja käyttötarkoituksia. Lisäksi se väitti, että niitä käytettiin eri teollisuudenaloilla, kuten rakentamisessa, kunnossapidossa, varastoinnissa tai valmistuksessa. CCCME antoi esimerkin dieselsaksinostimista, joita sen näkemyksen mukaan käytettiin yleensä ulkona, koska tällaisissa koneissa on suuremmat moottorit, renkaat ja rungot, minkä vuoksi niitä on helppo siirtää epätasaisessa maastossa. Sen sijaan sähkösaksinostimia käytettiin sen näkemyksen mukaan enemmän sisällä, koska ne ovat pienempiä, ketterämpiä ja heikompitehoisia, joten ne soveltuvat paremmin käyttöön ahtaissa ja kapeissa tiloissa. Näistä syistä CCCME katsoi, ettei näillä kahdella ryhmällä ole samoja perusominaisuuksia eivätkä ne ole samanlaisia tuotteita.

(27)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, joka koski perinteisten ja sähköisten siirrettävien henkilönostinten välistä eroa. Se väitti, että komission kanta, jonka mukaan sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia voidaan käyttää enenevässä määrin sellaisissa ympäristöissä tai sellaisilla teollisuudenaloilla, joissa/joilla aiemmin käytettiin tavanomaisella käyttövoimajärjestelmällä toimivia siirrettäviä henkilönostimia, oli spekulatiivinen. Se myös puolustautui tuomalla esiin, että unionin tuotannonala itsekin myönsi nimenomaisesti, että näiden kahden tuoteluokan välinen olennainen ero koski moottoria, joka määrittää käyttöolosuhteet, eli että polttomoottorit on tarkoitettu ulkokäyttöön ja sähkömoottorit teollisuuskäyttöön sisätiloissa. CCCME väitti lisäksi, että koska väite koski tulevaisuutta, se oli merkityksetön tutkimusajanjakson kannalta. Näin ollen se väitti, että tuotteen määritelmä oli alun alkaen virheellinen ja että sen perusteella tehdyt vahinkoa koskevat päätelmät olivat näin ollen kyseenalaisia.

(28)

Komissio totesi, että CCCME ei esittänyt lisäväitteitä tai -todisteita, jotka oikeuttaisivat sähköisten siirrettävien henkilönostinten poissulkemisen. Siksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–46 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että molemmilla luokilla (perinteinen sekä sähköinen tai hybridikäyttöinen siirrettävä henkilönostin) oli samat perusominaisuudet ja että oli perusteltua, että ne molemmat kuuluivat tuotteen määritelmään. Komissio huomautti lisäksi, että siirrettävien henkilönostinten markkinat kehittyivät jatkuvasti ja että muun muassa ympäristönäkökohtien vuoksi sähköistä siirrettävää henkilönostinta voidaan käyttää enenevässä määrin sellaisissa ympäristöissä tai sellaisilla teollisuudenaloilla, joissa/joilla aiemmin käytettiin tavanomaisella käyttövoimajärjestelmällä toimivaa siirrettävää henkilönostinta. Näin ollen ei olisi perusteltua jättää sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia tuotteen määritelmän ulkopuolelle esimerkiksi sen perusteella, että niitä käytettiin jo tutkimusajanjakson aikana pääasiassa sisätiloissa. Mikä tärkeämpää, riippumatta siitä, käytetäänkö siirrettäviä henkilönostimia sisä- vai ulkotiloissa, sekä sähköisellä että perinteisellä siirrettävällä henkilönostimella on samat tärkeimmät perusominaisuudet ja -käyttötavat, ja molemmat kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän piiriin. Sen vuoksi komissio katsoi, että tuotteen määritelmä oli oikea.

(29)

Sekä alustavien että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME puolustautui toteamalla, että sen vaatimus sellaisten sähköisten ja hybridikäyttöisten siirrettävien henkilönostinten poissulkemisesta, joiden käyttökorkeus on vähintään 28 metriä ja jotka eivät olleet unionin tuotannonalan tuottamia, oli perusteltu, toisin kuin komissio väitti. Lisäksi se katsoi, että se, että komission mukaan näitä siirrettäviä henkilönostimia voitaisiin tuottaa tulevaisuudessa, ei ollut merkityksellistä, sillä jos näitä siirrettäviä henkilönostimia ei tuotu tarkastelujaksolla, vahinkoa koskevat päätelmät olivat vääristyneet, koska nämä tuotelajit eivät voineet vahingoittaa unionin tuotannonalaa. CCCME väitti, että yritykset Dinolift ja Manitou pystyivät tuottamaan siirrettäviä henkilönostimia, joiden työkorkeus on enintään 28 metriä.

(30)

Komissio katsoi, että Dinoliftin verkkosivustolla ja Manitoun vuosikertomuksessa olevien tietojen mukaan ne tosiaan pystyivät tuottamaan siirrettäviä henkilönostimia, joiden työkorkeus on enintään 28 metriä. Tämä ei kuitenkaan osoittanut, että nämä tai muut markkinoilla toimivat tuottajat eivät pystyisi tuottamaan siirrettäviä henkilönostimia, joiden työkorkeus on suurempi kuin 28 metriä, jos kysyntää on, tai että ne eivät alkaisi tuottaa niitä lähitulevaisuudessa. Kuten komissio jo katsoi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 337 kappaleessa, se, että tiettyjä tuotelajeja tuotettiin vähemmän, ei voinut johtaa päätelmään, jonka mukaan nämä tuotelajit eivät kilpailleet Kiinasta tulevan tuonnin kanssa, vaan kyse oli pikemminkin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tai näiden tuotelajien vähäisen kysynnän vaikutuksesta. Lisäksi komissio katsoi, että sillä, että otokseen valitut unionin tuottajat eivät tutkimusajanjaksolla myyneet kaikkia markkinoilla olevia tuotelajeja tai että unionin tuottajat eivät myyneet joitakin tuotelajeja tutkimusajanjaksolla lainkaan, ei ollut vaikutusta unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa koskeviin yleisiin päätelmiin. Komissio katsoi näin ollen, ettei tuotteen määritelmän ulkopuolelle ollut syytä jättää mitään tuotelajeja, ja piti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappaleessa esittämänsä päätelmät voimassa.

(31)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti, että valmiiksikoottujen tai kokoamisvalmiiden rakenteiden sisällyttäminen tuotteen määritelmään ei ollut perusteltua: koska unionissa ei ole siirrettävien henkilönostinten rakenteiden vapaita markkinoita, samankaltaisen tuotteen tuonti Kiinasta ei olisi voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa siirrettävien henkilönostinten rakenteita tuottaville unionin tuottajille. CCCME pyysi lisäksi komissiota nimenomaisesti luettelemaan asianomaiset rakenteet (eli alustan, pyörintätason, nostomekanismin ja lavan) tuotteen määritelmässä toimenpiteiden täytäntöönpano-osassa, jotta voidaan varmistaa täytäntöönpanon johdonmukaisuus ja välttää soveltamisalaa koskevat sekaannukset.

(32)

Komissio havaitsi, ettei CCCME esittänyt muita päteviä perusteluja rakenteiden pois jättämiselle. Näin ollen komissio piti kiinni väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa mainituista päätelmistään, joiden mukaan rakenteiden olisi pysyttävä osana tuotteen määritelmää.

(33)

Toisaalta komissio piti perusteltuna CCCME:n pyyntöä siitä, että rakenteet nimenomaisesti lueteltaisiin tuotteen määritelmässä toimenpiteiden täytäntöönpano-osassa, ja mukautti asetuksen artiklaosaa vastaavasti.

(34)

Vientiä harjoittava tuottaja Sinoboom pyysi, että hämähäkkinostimet jätetään tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Se väitti hämähäkkinostimen olevan hyvin erityinen siirrettävän henkilönostimen tyyppi, jolle ovat ominaisia kapeat oviaukot, kevyempi paino ja vähäisempi maahan kohdistuva pintapaine kuin muissa siirrettävien henkilönostinten tyypeissä. Se väitti, että hämähäkkinostinta voidaan käyttää erilaisissa maastoissa ja käyttöympäristöissä, mutta koska se mahtuu ainutlaatuisella tavalla kapeisiin tiloihin, se on erityisen hyödyllinen sisätiloissa, kuten ostoskeskuksissa, stadioneilla, rautatieasemilla, hotelleissa ja lentoasemilla. Sinoboom väitti myös, että unionissa oli hyvin vähän näiden tyyppien tuotantoa. Kaikista näistä syistä Sinoboom katsoi, että Kiinasta peräisin olevat hämähäkkinostimet eivät kilpaile unionissa tuotettujen hämähäkkinostimien kanssa ja että tullien käyttöönotto niiden tuonnissa vahingoittaisi sekä tuojia että jatkokäyttäjiä ja kuluttajia.

(35)

Komissio katsoi, ettei vaatimus ollut perusteltu. Hämähäkkinostimilla oli erityispiirteistään huolimatta samat perusominaisuudet kuin muillakin siirrettävien henkilönostinten tyypeillä. Sinoboom viittasi itse kahteen hämähäkkinostinten tuottajaan, joiden olemassaolo osoittaa, että unionissa tuotettiin hämähäkkinostimia. Nostomekanismi, muoto tai mahtuminen kapeisiin tiloihin ei muuttanut nostimen käyttötarkoitusta eli sitä, että nostimen ansiosta työntekijät voivat työskennellä turvallisesti korkeissa paikoissa. Sen vuoksi Kiinasta tuodut hämähäkkinostimet kilpailivat unionissa tuotettujen hämähäkkinostinten kanssa. Väitettä siitä, ettei unionin tuotanto kyennyt vastaamaan kysyntään, ei todistettu esittämällä näyttöä. Vaikka näin olisikin, se, ettei unionin tuotannonala pysty vastaamaan kysyntään, ei ole merkityksellinen peruste jättää tuotelaji tuotteen määritelmän ulkopuolelle; tullien käyttöönoton tavoitteena oli tehdä siirrettävien henkilönostinten tuonnista tasapuolisen hintaista eikä estää kyseisten hämähäkkinostinten tai muiden siirrettävien henkilönostinten tuontia. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(36)

Edellä mainittujen syiden vuoksi komissio päätti pitää voimassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(37)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai Kiinan viranomaisilta, Dingliltä, Terexiltä, JLG:ltä, Sinoboomilta ja CCCME:ltä huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(38)

CCCME ja Sinoboom kyseenalaistivat komission päätöksen valita kuorma-autoon asennetut lavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvaksi tuotteeksi kuin siirrettävät henkilönostimet. CCCME väitti, että oli perusteetonta hylätä malesialainen nosturituottaja sopivana lähteenä vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton vertailuarvojen määrittämistä varten. Molemmat edellä mainitut asianomaiset osapuolet huomauttivat, että kuorma-autoon asennetun liikkuvan lavan ja siirrettävien henkilönostimien välillä oli huomattavia eroja, ja väittivät, että niiden tekniset ominaisuudet ja tuotantoprosessi ovat erilaiset, millä oli merkittävä vaikutus niiden tuotantokustannuksiin.

(39)

CCCME väitti, että jos komissio valitsee Brasilian, olisi sopivaksi lähteeksi vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton vertailuarvojen määrittämistä varten valittava muu nostimien tuottaja kuin Madal Palfinger S.A., jäljempänä ’Madal Palfinger’. Sinoboom ehdotti vaihtoehtoiseksi brasilialaiseksi tuottajaksi erästä ajoneuvonosturien ja ryömintänosturien valmistajaa.

(40)

Komissio tai asianomaiset osapuolet eivät kyenneet yksilöimään maata, jonka talouskehitys olisi samantasoista kuin Kiinassa ja jossa tuotettaisiin siirrettäviä henkilönostimia. Siksi komissio valitsi tuotteen samasta yleisestä luokasta kuin siirrettävät henkilönostimet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määrittävien ominaisuuksien perusteella, kuten vireillepanoilmoituksen (8) 2 jaksossa todetaan, eli siirrettävän, itseliikkuvan ja henkilöiden nostamiseen käytettävän nostolaitteen. Tästä syystä komissio jätti pois materiaalin käsittelyyn käytettävät staattiset nosturit. Siirrettäviä ryömintänostureita ei voida pitää siirrettävien henkilönostinten kanssa samaan yleisluokkaan kuuluvana tuotteena, koska tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmässä suljetaan nimenomaisesti pois materiaalin käsittelijät (9).

(41)

Kuorma-autoon asennettavat liikkuvat lavat ovat tietysti liikuteltavia, ja niitä käytetään pääasiassa henkilöiden nostamiseen. Ainoa ero siirrettäviin henkilönostimiin nähden on niiden käyttövoimamekanismi, joka jälkimmäisessä tapauksessa on sisäänrakennettu, kun taas kuorma-autoon asennettujen liikkuvien lavojen käyttövoiman lähde on ajoneuvo. Komissio vahvisti toisessa tuotannontekijöitä koskevassa muistiossa, jäljempänä ’toinen muistio’, esittämänsä päätelmän, jonka mukaan kuorma-autoon asennetut liikkuvat lavat kuuluvat samaan yleisluokkaan kuin siirrettävät henkilönostimet, sillä niiden määrittävät ominaisuudet ja käyttötarkoitus, tuotantoprosessi ja tuotantopanokset ovat samanlaiset. CCCMA:n ja Sinoboomin esittämät erot eivät olleet sellaisia, että ne olisivat heikentäneet näiden kahden tuotteen määrittävien ominaisuuksien perustavanlaatuisia yhtäläisyyksiä. Tämä väite hylättiin.

(42)

Asianomaiset osapuolet eivät ehdottaneet mitään kuorma-autoon asennettujen liikkuvien lavojen valmistajaa sopivaksi lähteeksi vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton vertailuarvojen määrittämistä varten. Sen vuoksi ainoa lähemmin tarkasteltu yritys oli Madal Palfinger, komission toisessa muistiossa yksilöimä brasilialainen tuottaja.

(43)

CCCME ja Sinoboom väittivät, että Madal Palfingerin kirjanpitoa ei voida pitää luotettavana normaalin arvonmuodostuksen kannalta, koska sen omistaa yritys, jonka päätoimipaikka on EU:ssa (Itävallassa), eikä joitakin sen sisältämiä liiketoimia ole toteutettu osana tavanomaista kaupankäyntiä. Ne viittasivat Madal Palfingerin vuoden 2023 tilinpäätöksen liitetietoihin, joissa todettiin, että ”tuotantoon vaikuttivat myös LATAMin vaikeat taloudelliset ja poliittiset olosuhteet. Kapasiteettia oikaistiin vastaavasti erityisesti Brasiliassa. Sisäisiä toimitussuhteita Yhdysvaltojen tuotantolaitoksiin laajennettiin ja standardointiprosessia jatkettiin [...]” (10).

(44)

Komissio katsoi, että Madal Palfingerin kirjanpidossa esitettyjen liiketoimien luotettavuutta normaaliarvon muodostamista varten ei vaarantanut yhtiön vuoden 2023 tilinpäätöksen liitetiedoissa mainittu Palfinger-konsernin sisäinen kapasiteetin mukautus, koska suurin osa Madal Palfingerin liiketoimista kotimarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla pysyi luotettavina myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta.

(45)

Komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 197 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan Madal Palfingerin omistussuhteella ei ollut merkitystä tutkimuksen kannalta. Madal Palfingerista saadut taloudelliset tiedot kuvastavat brasilialaisen tuottajan eivätkä sen eurooppalaisen omistajan myyntitapahtumia.

(46)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteet, jotka koskivat Madal Palfingerin tilien epäluotettavuutta konsernin sisäisten liiketoimien vuoksi. CCCME siteerasi myös Palfinger-konsernin vuoden 2023 vuosikertomuksessa (11) esitettyä lausumaa, jossa viitataan Argentiinaan (12) Brasilian sijaan. Kyseisiä väitteitä käsitellään jo johdanto-osan 44 ja 45 kappaleessa.

(47)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(48)

Merkittävien vääristymien esiintymistä koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3 jaksossa.

(49)

Väliaikaisten tullien käyttöönoton yhteydessä Kiinan viranomaiset esittivät 29 päivänä heinäkuuta 2024 joukon huomautuksia, joissa ne väittivät, että i) raportissa on puutteita; ii) perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen, jäljempänä ’polkumyyntisopimus’, kanssa; iii) perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiset komission tutkimuskäytännöt ovat ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa; iv) komission olisi tutkittava kattavasti, onko edustavan maan markkinoilla ja sen omilla markkinoilla vääristymiä. Samana päivänä CCCME esitti huomautuksia, joiden mukaan i) perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on ristiriidassa WTO:n sopimusten kanssa ja WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöksen kanssa asiassa ”European Union – Anti-dumping measures on Biodiesel from Argentina” (13); ii) siirrettävien henkilönostinten alalla Kiinassa ei ole perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä.

(50)

Kiinan viranomaiset väittivät erityisesti, että päivitetyssä raportissa ylläpidetään raportin ongelmaa jatkamalla Kiinan markkinatalouden subjektiivista, yksipuolista ja virheellistä arviointia. Kiinan viranomaisten näkemyksen mukaan tämä johtuu erityisesti siitä, että a) Kiina on luonut sosialistisen markkinatalouden oman erityistilanteensa mukaisesti, Kiinan sosialistista markkinataloutta on jatkuvasti parannettu ja kehitetty, markkinat vaikuttavat ratkaisevasti resurssien kohdentamiseen ja Kiinan viranomaiset huolehtivat paremmin talouden elinvoimaisuuden edistämisestä. Markkinatalouden malleja ei ole vain yhtä, vaan markkinatalouden olisi liityttävä erottamattomasti kunkin maan historiaan, kulttuuriin ja todellisuuteen; b) päivitetyn raportin sisältö on virheellinen ja yksipuolinen, ja se poikkeaa suuresti objektiivisesta todellisuudesta, koska siinä käytetään Kiinan teollisuuden legitiimiä kilpailuetua sekä Kiinan ja Euroopan normaaleja institutionaalisia eroja perustana sen määrittämiseen, esiintyykö markkinoilla merkittäviä vääristymiä, sekä vältellään täysin sitä kysymystä, esiintyykö EU:ssa merkittäviä markkinoiden vääristymiä; c) komissio on julkaissut ainoastaan Kiinaa ja Venäjää koskevia komission yksiköiden valmisteluasiakirjoja, mikä antaa aihetta epäillä tämän johtuvan poliittisista syistä, mikä puolestaan herättää huolta maiden suosituimmuuskohtelusta; d) komissio hyväksyy kotimaisten teollisuudenalojen esittämät väitteet merkittävistä vääristymistä ja käyttää pääasiallisena näyttönä (päivitettyä) raporttia, mikä hyödyttää EU:n teollisuutta. Raportin pohjalta komissio päättää panna vireille tapauksia sekä tehdä tutkimuksia ja päätelmiä, minkä seurauksena komissio suhtautuu suotuisammin EU:n teollisuuden esittämiin todisteisiin, mikä on vastoin oikeuden perusperiaatteita tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

(51)

Komissio oli asiasta eri mieltä. Koska Kiinan historialliset ja kulttuuriset erityispiirteet eivät todellakaan kuulu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen merkittävien vääristymien analyysin piiriin, päivitetyssä raportissa – joka on kattava asiakirja, joka perustuu laajaan objektiiviseen näyttöön, kuten Kiinan viranomaisten julkaisemaan lainsäädäntöön, asetuksiin ja muihin virallisiin toimintapoliittisiin asiakirjoihin, kansainvälisten järjestöjen laatimiin kolmansien osapuolten raportteihin, akateemisiin tutkimuksiin ja tutkijoiden artikkeleihin sekä muihin luotettaviin riippumattomiin lähteisiin – keskitytään tapauksiin, jotka viittaavat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin vääristymiin. Asianomaiset vääristymät on kuvattu yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.2–3.3.8 jaksossa, ja siinä on otettu huomioon päivitetyn raportin lisäksi kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö, eivätkä Kiinan viranomaiset ole esittäneet mitään erityisiä lisätietoja, jotka kyseenalaistaisivat analyysin. Päinvastoin komissio huomautti Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan markkinat vaikuttavat ratkaisevasti resurssien kohdentamiseen sosialistisessa markkinatalousmallissa, että jopa Kiinan viimeisimmät merkitykselliset toimintapoliittiset asiakirjat osoittavat, ettei tällaista markkinapohjaista resurssien kohdentamista tapahdu. Erityisesti Kiinan kommunistisen puolueen (CCP) 20. keskuskomitean kolmannessa täysistunnossa 18 päivänä heinäkuuta 2024 hyväksytyssä CCP:n keskuskomitean päätöslauselmassa kattavan uudistuksen syventämisestä Kiinan nykyaikaistamisen edistämiseksi, jäljempänä ’kolmannen täysistunnon päätöslauselma’, vahvistetaan yksiselitteisesti marxismi-leninismi Kiinan viranomaisten talouspolitiikan ohjaavaksi filosofiaksi ja sitoudutaan nimenomaisesti jatkamaan politiikkaa, joka on ristiriidassa markkinaperiaatteisiin perustuvan resurssien kohdentamisen kanssa (14).

(52)

Vastauksena Kiinan viranomaisten väitteeseen, joka koskee maiden suosituimmuuskohtelun rikkomista, komissio muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaan maaraportti laaditaan jostakin maasta vain, kun komissiolla on perusteltuja todisteita merkittävien vääristymien mahdollisesta olemassaolosta tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännösten tultua voimaan vuonna 2017 komissiolla oli tällaisia todisteita merkittävistä vääristymistä Kiinassa. Vuonna 2020 komissio julkaisi myös raportin Venäjällä esiintyvistä vääristymistä, ja vuonna 2024 se päivitti Kiinaa koskevaa raporttia. Tarvittaessa voidaan laatia muitakin raportteja. Komissio myös muistutti, etteivät raportit ole pakollisia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseksi. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa kuvataan edellytykset, joiden perusteella komissio voi laatia maaraportin, ja kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan d alakohdasta käy ilmi, valituksen tekijöiden ei tarvitse käyttää raporttia, eikä maaraportin laatiminen ole myöskään edellytyksenä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen tutkimuksen vireille panemiseksi. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaan valituksen tekijöiden esittämä riittävä näyttö perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetuista merkittävistä vääristymistä on tarpeeksi, jotta tutkimus voidaan panna sen perusteella vireille. Näin ollen maakohtaisia merkittäviä vääristymiä koskevia sääntöjä sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin maihin maaraportin olemassaolosta riippumatta. Tämän vuoksi maakohtaisia vääristymiä koskevat säännöt eivät ole vastoin suosituimmuuskohtelua.

(53)

Väitteestä, jonka mukaan komissio tarjoaisi etua EU:n teollisuudelle julkaisemalla raportteja vääristymistä, komissio toisti kantansa, jonka mukaan (päivitetty) raportti on näyttöön perustuva asiakirja (ks. johdanto-osan 51 kappale). Maaraportti liitettiin asiakirja-aineistoon, joten kaikilla asianomaisilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää sen tosiseikoista ja sen perustana olevasta näytöstä vastalauseita tai huomautuksia tai täydentää niitä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 kappaleessa todetaan, Kiinan viranomaiset päättivät olla esittämättä väitteitä tai todisteita, jotka kumoaisivat raportissa esitetyt lähteet. Sen sijaan, että komission käytäntö olisi ristiriidassa tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa, Kiinan viranomaiset eivät käyttäneet menettelyllisiä oikeuksiaan näihin oikeuden perusperiaatteisiin.

(54)

Toiseksi Kiinan viranomaiset väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta ei ole WTO:n sääntöjen mukainen etenkään siksi, että a) WTO:n polkumyyntisopimus ei sisällä merkittävien vääristymien käsitettä. Sen sijaan polkumyyntisopimuksen 2.2 artikla sisältää tyhjentävän luettelon tilanteista, joissa normaaliarvo voidaan määrittää joko laskennallisen normaaliarvon avulla tai käyttämällä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintamenetelmää. ”Markkinoiden merkittävä vääristyminen” ei kuulu mihinkään näistä tilanteista; b) Polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa edellytetään, että normaaliarvo muodostetaan käyttämällä alkuperämaan tuotantokustannuksia, joihin lisätään kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklassa lisäksi täsmennetään, että kustannukset on tavallisesti laskettava tutkimuksen kohteena olevan viejän tai tuottajan kirjaamien tietojen pohjalta, mikäli tällaiset tiedot ovat viejämaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja jakeluun liittyvistä kustannuksista. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa mennään näin ollen laskennallisen normaaliarvon käyttöä koskevia WTO:n sääntöjä pidemmälle.

(55)

Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä. Komissio katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännös vastaa täysin Euroopan unionin WTO-velvoitteita, mukaan lukien mahdollisuuksia laskea polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa tarkoitettu normaaliarvo. Kuten WTO:n valituselin nimenomaisesti selvensi asiassa DS473 (15), WTO-lainsäädännössä sallitaan kolmannen maan tietojen käyttö asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Komissio muistutti tässä yhteydessä, että kun on vahvistettu, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti viejämaassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi viejämaan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttö ei ole asianmukaista, normaaliarvo muodostetaan käyttämällä vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja asianmukaisessa edustavassa maassa kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Perusasetuksen sama säännös mahdollistaa myös kotimaisten kustannusten käyttämisen, jos on varmuudella todettu, että ne eivät ole vääristyneitä. Vientiä harjoittavilla tuottajilla oli tässä yhteydessä mahdollisuus toimittaa näyttöä siitä, että niiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja/tai tuotantopanoskustannukset olivat vääristymättömiä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.2–3.3.8 jaksossa komissio kuitenkin vahvisti, että siirrettävien henkilönostimien alalla Kiinassa esiintyy vääristymiä, eikä ollut mitään näyttöä siitä, että yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijät olisivat vääristymättömiä. Sen vuoksi se, oliko kiinalaisten yritysten kirjanpito Kiinassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaista tai antoiko se kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista Kiinassa, ei voi vaikuttaa päätelmään, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen menetelmän soveltamista.

(56)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komission tutkimuskäytännöt ovat WTO:n sääntöjen vastaisia, koska komissio ei tutkinut, olivatko kiinalaisten viejien kirjanpidot viejämaan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia tai vastasivatko ne riittävän hyvin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotanto- ja myyntikustannuksia, vaan hylkäsi kiinalaisten viejien kirjanpidon niin kutsutun markkinoiden merkittävän vääristymisen perusteella, mikä rikkoo WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.2.1.1 artiklaa sekä valituselimen päätelmiä, sillä asiassa DS473 valituselin ja asiassa DS494 paneeli korostivat, että polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklassa määrätään, että kunhan tuottajan tiedot vastaavat tarkasti ja luotettavasti kaikkia tosiasiallisia kustannuksia ja ne aidosti liittyvät tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, niiden pitäisi katsoa antavan ”kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista”, jolloin tutkivan viranomaisen olisi käytettävä näitä tietoja tutkimuksen kohteena olevan yrityksen tuotantokustannusten määrittämiseen. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset kehottivat komissiota korjaamaan käytäntöään, jotta se olisi yhdenmukainen WTO:n vaatimusten kanssa.

(57)

Komission oli hylättävä nämä väitteet. Väitettä, joka koskee kiinalaisten viejien kirjanpidon yhdenmukaisuutta yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa, käsiteltiin jo johdanto-osan 54–56 kappaleessa. Lisäksi komissio muistuttaa asian DS494 osalta, että sekä EU että Venäjä ovat valittaneet paneelin päätelmistä, jotka eivät näin ollen ole lopullisia eikä niillä WTO:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole oikeudellista asemaa WTO-järjestelmässä, koska niitä ei ole hyväksytty riitojenratkaisuelimessä WTO:n jäsenten päätöksellä. Joka tapauksessa kyseistä riitaa koskevassa paneelin raportissa katsottiin nimenomaisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännökset eivät kuulu riidan alaan.

(58)

Neljänneksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio hyväksyi edustavan maan tiedot ja käytti niitä kiinalaisten tuottajien kustannusten korvaamiseen arvioimatta kattavasti, esiintyykö Brasiliassa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuuden kriteerin mukaisesti merkittäviä vääristymiä. Kiinan viranomaisten mielestä komission olisi tutkittava ennakoivasti ja todistettava, esiintyykö edustavissa maissa vääristymiä, sen sijaan, että se vain passiivisesti odottaa asianomaisten osapuolten toimittavan näyttöä. Huolimatta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien huomautuksista, jotka liittyivät teräsmateriaaleja koskeviin polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteisiin Brasiliassa, komissio ei myöskään tutkinut, olivatko kyseiset Brasiliassa sovellettavat tuontia rajoittavat toimenpiteet vääristäneet asianomaisten brasilialaisten tuottajien hintoja, vaan hylkäsi mielivaltaisesti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien väitteet. Brasilian kustannustiedoista Kiinan viranomaiset totesivat myös, että koska komissio oli katsonut konsernin sisäisten liiketoimien perusteella kiinalaisten yritysten tuotteisiin liittyvän merkittäviä vääristymiä, komission olisi pitänyt edustavia yrityksiä valitessaan myös tutkia ja osoittaa, etteivät konsernin sisäiset liiketoimet olleet vääristäneet valittujen yritysten hintoja Brasiliassa. Kiinan viranomaiset katsoivat lisäksi, että komission olisi tutkittava kattavasti, onko EU:n sisämarkkinoilla vääristymiä. Kiinan viranomaiset katsovat tämän johtuvan esimerkiksi siitä, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sekä Kiina ovat omaksuneet monia samankaltaisia tapoja ohjata taloutta ja teollisuutta, muun muassa antamalla ohjeita viranomaisille, vaatimalla rahoitusjärjestelmää, erityisesti liikepankkeja, kantamaan yhteiskuntavastuuta, panemalla täytäntöön taloudellisia avustusohjelmia ja kehittämällä energiapolitiikkaa, joka kannustaa ja ohjaa sähköalaa.

(59)

Komissio ei pitänyt näitä väitteitä paikkansapitävinä. Komissio muistutti edustavan maan tietojen arvioinnista, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti komissio muodostaa laskennallisen normaaliarvon muiden tietojen kuin viejämaan kotimarkkinahintojen ja -kustannusten perusteella (ellei vahvisteta, että kyseiset kustannukset ovat vääristymättömiä) vain, jos se toteaa, että tällaiset tiedot kuvastavat asianmukaisesti vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia. Tässä prosessissa komission on käytettävä vain vääristymättömiä tietoja. Komissio ei siis missään nimessä odota passiivisesti vaan tekee oman analyysinsa ja pyytää asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia normaaliarvon määrittämiseen ehdotetuista tietolähteistä tutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Tätä varten se julkaisee menettelyn varhaisessa vaiheessa muistioita, joissa se esittää ne vääristymättömät lähteet, joita se aikoo käyttää. Komissio ottaa huomioon kaikki osapuolten esittämät huomautukset sekä oman tutkimuksensa tehdessään lopullisen päätöksen siitä, mitä vääristymättömiä tietoja normaaliarvon laskemisessa olisi käytettävä. Kaikki analyysin merkitykselliset näkökohdat kuvataan yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.4 jaksossa, myös johdanto-osan 199 kappaleessa, joka koskee konsernin sisäisiä liiketoimia, ja johdanto-osan 201 kappaleessa, joka koskee polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteitä Brasiliassa. Väitetyistä vääristymistä EU:ssa komissio on jo huomauttanut CCCME:n samankaltaisen väitteen johdosta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 kappaleessa, että EU:n politiikalla ei ole merkitystä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla tehdyn arvioinnin yhteydessä. Komissio toisti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa lueteltujen vääristävien tekijöiden mahdollista vaikutusta viejämaan hintoihin ja kustannuksiin analysoidaan kyseisen säännöksen mukaisesti. Muilla markkinoilla, kuten EU:ssa, käytössä olevat kustannusrakenteet ja hinnanmuodostusmekanismit eivät kuulu tähän analyysiin.

(60)

CCCME:n esittämistä väitteistä todettakoon, että ensinnäkin CCCME toisti aikaisemman väitteensä, jonka mukaan komissio ei voi polkumyyntisopimuksen, Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan tai riitojenratkaisuelimen päätöksen perusteella poiketa normaaliarvoa määrittäessään polkumyyntisopimuksen 2.2.1 artiklan mukaan käytettävästä yleisestä menetelmästä eli vientiä harjoittavan tuottajan tai viejämaan kustannusten ja hintojen käyttämisestä sillä perusteella, että viejämaassa havaitaan merkittäviä vääristymiä. Tältä osin CCCME väitti, ettei komissio käsitellyt tätä sen 3 päivänä tammikuuta 2024 esittämää väitettä.

(61)

Koska CCCME:n väite vastaa pitkälti Kiinan viranomaisten esittämää väitettä, jota käsiteltiin edellä johdanto-osan 54–57 kappaleessa, komissio viittasi kyseisissä kappaleissa esitettyyn kantaansa.

(62)

CCCME:n toinen väite koski sitä, ettei siirrettävien henkilönostinten alalla Kiinassa ollut merkittäviä vääristymiä, ja sisälsi seuraavaa: a) viimeisten seitsemän vuoden aikana Kiina on avannut rahoitusjärjestelmänsä ja suhtautunut myönteisesti ulkomaisiin investointeihin alueellaan, mikä koskee myös yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia siirrettävien henkilönostinten tuottajia; b) Kiina on edistynyt merkittävästi teollis- ja tekijänoikeussuojan vahvistamisessa ja uudistanut merkittävästi valtio-omisteisten yritysten kehystä, mikä vähentää ylikapasiteettia ja parantaa niiden kilpailukykyä; c) 14. viisivuotissuunnitelmassa viitataan ainoastaan rakennuskonealaan mutta ei edes mainita siirrettävien henkilönostinten alaa eli nostolavateollisuutta. Se, että siirrettäviä henkilönostimia käytetään usein rakennustöissä, ei CCCME:n mukaan oikeuta sitä, että komissio tarkastelee siirrettävien henkilönostinten alaa osana rakennuskoneteollisuutta; d) komission perustelut valtion edustuksesta yrityksissä ovat tekopyhiä, koska yksikään komission mainitsemista yrityksistä, kuten XCMG tai Liugong, ei sisälly tämän tutkimuksen otokseen eikä siten edusta Kiinan teollisuuden suurta voimaa. Lisäksi jos komissio katsoo, että markkinoiden vääristyminen johtuu siirrettävien henkilönostinten tuottajien valtionomistuksesta, komission olisi pääteltävä myös, että EU:n jäsenvaltiot, kuten Ranska, Saksa tai Puola, vääristävät markkinoita omistamalla pörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeita.

(63)

Komissio ei voinut hyväksyä näitä väitteitä. CCCME ei toimittanut mitään erityistä näyttöä, joka olisi kumonnut komission analyysin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.2, 3.3.5 ja 3.3.7 jaksossa, eikä pelkkä väite, jonka mukaan ulkomaiset investoinnit ovat tervetulleita Kiinaan tai että valtio-omisteisten yritysten kehystä on uudistettu, muuta komission arviota tältä osin. Lisäksi komissio huomautti, että Kiinan viimeaikaiset toimintapoliittiset asiakirjat, kuten kolmannen täysistunnon päätöslauselma, osoittavat, että valtio-omisteisten yritysten uudistusprosessilla pyritään ensisijaisesti lujittamaan ja vahvistamaan valtio-omisteisten yritysten läsnäoloa strategisilla aloilla (16). Mitä tulee siihen, että siirrettävien henkilönostinten alaa ei mainita erikseen 14. viisivuotissuunnitelmassa, komissio kuvaili väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–138 kappaleessa Kiinan suunnittelujärjestelmää, jossa asetetaan painopisteet ja tavoitteet keskus-, provinssi- ja paikallishallinnon viranomaisille, mukaan lukien se, miten tarkasteltavana olevasta tuotteesta on annettu tässä järjestelmässä nimenomaisia säännöksiä keskushallintotasoa alemmalla tasolla, vaikka kansallisessa 14. viisivuotissuunnitelmassa siirrettävien henkilönostinten alaa ei nimenomaisesti mainitakaan. EU:n jäsenvaltioiden omistusosuuksista yrityksissä komissio on jo huomauttanut edellä johdanto-osan 59 kappaleessa, etteivät tällaiset väitteet ole merkityksellisiä. Lisäksi komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 ja 171 kappaleessa, että valtion määräysvalta Kiinassa toimivissa siirrettäviä henkilönostimia tuottavissa yrityksissä ulottuu selvästi omistajan valtaa pidemmälle ja aiheuttaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisen merkittävän vääristymän.

(64)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, jotka koskivat 2 artiklan 6 a kohdan ristiriitaa suhteessa WTO:n sopimukseen. Näitä väitteitä käsitellään jo johdanto-osan 51–61 kappaleessa.

(65)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3 jaksossa esitetyt päätelmänsä.

(66)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että koska olemassa ei ole muita taloudelliselta kehitykseltään Kiinan tasoa vastaavaa ja siirrettäviä henkilönostimia tuottavaa maata, komission olisi pitänyt valita Brasilian sijaan jokin muu maa, jossa tuotetaan samaan yleiseen luokkaan kuuluvaa samankaltaista tuotetta. CCCME toisti ehdotuksensa Malesian valitsemisesta vaihtoehtoiseksi edustavaksi maaksi.

(67)

Komissio kumosi tämän väitteen jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa ja tuo edellä johdanto-osan 41 kappaleessa esiin lisää asiaan liittyviä seikkoja.

(68)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(69)

Sinoboom väitti, että Global Trade Atlasin (GTA) (17) käyttö johti kohtuuttomaan tulokseen tiettyjen tuotannontekijöiden, kuten moottoreiden ja muiden materiaalien (18) osalta, joiden osalta Sinoboom väitti sen omien kustannusten ja vertailuhintojen välillä olevan merkittäviä eroja. Yritys väitti, että näitä koskevien vääristymättömien vertailuarvojen saamiseksi komission olisi käytettävä Sinoboomin raportoimia tietoja tai vaihtoehtoista menetelmää.

(70)

Komissio katsoi, että Sinoboomin tietoihin liittyi Kiinan osalta merkittäviä vääristymiä, jotka määritetään edellä 3.2.1 jaksossa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–185 kappaleessa. Sen vuoksi niitä ei voitu käyttää laskennallisen normaaliarvon laskemiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti. Näin ollen komissio hylkäsi myös väitteen, jonka mukaan yrityksen käyttämien tuotannontekijöiden vääristyneiden hintojen ja GTA:sta saatujen vertailuhintojen erot osoittavat, että GTA:n hinnat eivät ole edustavia.

(71)

Sinoboom väitti, että komission tietyille tuotannontekijöille valitsemat HS-koodit poikkeavat sen kyselylomakevastauksen tarkastuksen yhteydessä ilmoittamista koodeista. Yritys pyysi käyttämään ilmoitettuja HS-koodeja.

(72)

Komissio tarkisti johdanto-osan 71 kappaleessa mainittujen tuotannontekijöiden vertailuarvot varmistaakseen yhdenmukaisuuden Sinoboomin ilmoittamien HS-koodien kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että vaihtoehtoisten HS-koodien käyttö edellytti toisinaan toisen mittayksikön käyttämistä. Komissio muunsi vertailuarvot yrityksen toimittaman muuntotaulukon perusteella. Käytetyt HS-koodit ja oikaisut ilmoitettiin Sinoboomille.

(73)

Sinoboom totesi, että tuotannontekijöiden hinnat ilmaistiin alustavissa päätelmissä eri mittayksiköinä kuin mitä vastaavien materiaalien osalta ilmoitettiin kyselylomakevastauksessa. Yritys väitti, että mittayksikön muutos voi aiheuttaa ilmeisiä vääristymiä Sinoboomin laskennallisessa normaaliarvossa, koska näitä vertailuarvoja sovelletaan eri mittayksiköiden perusteella laskettuihin materiaalin kulutusmääriin. Sinoboomin mukaan tämä johti ”kustannustietojen ristiriitaan”. Yritys väitti, että näiden tuotannontekijöiden tapauksessa komission olisi pitänyt käyttää vaihtoehtoista tietokantaa.

(74)

Komissio piti väitettä perusteettomana ja hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen olisi turvauduttava vaihtoehtoiseen tietokantaan, koska se varmisti Sinoboomin ilmoittamaa mittayksikköä vastaavan mittayksikön asianmukaisen käytön käyttämällä GTA:ssa ilmoitettua toissijaista yksikköä (19). Komissio käytti vaihtoehtoista mittayksikköä ja muunsi vertailuarvon sen mukaisesti, kun tiettyjen tuotannontekijöiden erityispiirteet sitä edellyttivät.

(75)

Sinoboom väitti, että ennakkoilmoituksen liitteissä oli epäjohdonmukaisuuksia neljän tuotannontekijä hinnoissa (20). Ennakkoilmoituksen liitteissä 4.1 ja 2.2 ilmoitetut vertailuyksikköhinnat poikkesivat toisistaan. Sinoboom pyysi komissiota tarkastelemaan eroa ja korjaamaan sen.

(76)

Lopullisessa vaiheessa komissio julkisti uuden liitteen 4.1, jossa oikaistaan laskuvirhe ja siitä johtuva epäjohdonmukaisuus tuotannontekijöiden hinnoissa.

(77)

Dingli väitti, että komissio oli käyttänyt väärää vertailuarvoa erään sellaisen tuotannontekijän osalta, jonka osuus yrityksen kustannuksista oli merkittävä. Yritys ehdotti toisen vertailuarvon käyttämistä.

(78)

Komissio tutki ja hyväksyi väitteen. Siispä komissio laski yritykselle uuden normaaliarvon, joka oli tällä kertaa pienempi.

(79)

Terex huomautti, että komission tekemän näppäilyvirheen korjaaminen edellytti kahden tuotannontekijän (21) hintojen muuttamista. Yritys väitti, että näppäilyvirheen vuoksi komissio kirjoitti alustavassa vaiheessa yhden tuotannontekijän väärin ja käytti toisen tuotannontekijän osalta väärää vertailuarvoa.

(80)

Komissio myönsi virheen, hyväksyi ensimmäistä tuotannontekijää koskevan väitteen ja korjasi vertailuarvon. Toisen tuotannontekijän hintaa koskevan väitteen komissio hylkäsi ja selvensi, että käytetty vertailuarvo perustui GTA:ssa julkaistuun toissijaiseen yksikköön. Tämän seurauksena komissio oikaisi normaaliarvoa.

(81)

CCCME esitti uudelleen väitteensä, jonka mukaan oli epätarkoituksenmukaista ryhmitellä kulutushyödykkeiden luokkaan materiaali, jonka osuus kokonaistuotantokustannuksista on alle yksi prosentti, ja väitti, että joillakin otokseen valituilla tuottajilla tuotantopanosten osuus kokonaistuotantokustannuksista saattoi olla jopa viidesosa.

(82)

Komissio totesi, että CCCME ei kyseenalaistanut sen johdonmukaista käytäntöä ilmaista kulutushyödykkeet prosenttiosuutena raaka-aineista tuottajien ilmoittamien kustannustietojen perusteella. Koska ryhmittely ei koskenut tärkeimpiä kustannuseriä, kuten moottoreita, akkuja, venttiilejä, renkaita ja valjaita, joiden osuus kokonaistuotantokustannuksista oli yli 80 prosenttia, käytettyä menetelmää pidettiin asianmukaisena. Lisäksi komissio katsoi, että tuotannontekijöiden määrä oli poikkeuksellisen suuri, jopa 200 kappaletta, joten vertailuarvojen määrittäminen olisi mutkistanut tutkimusta tarpeettomasti eikä olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen, ottaen huomioon Kiinan markkinoiden yleiset vääristymät. Komissio pani merkille, että yksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ryhmitteli kyselylomakevastauksessaan tuotannontekijät itse. Tällä perusteella väite hylättiin.

(83)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että kahden tuotannontekijän (22) vertailuarvoa oli korjattava.

(84)

Ensimmäisen vertailuarvon osalta Dingli toimitti näyttöä siitä, että sen tuotantoprosessissa käytetty tuotantopanos kuului muuhun kuin komission käyttämään tullikoodiin. Komissio hyväksyi väitteen ja muutti vertailuarvoa. Uusi vertailuarvo ilmoitettiin Dinglille. Toista vertailuarvoa koskevan väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(85)

CCCME pyysi komissiota ilmoittamaan kaikille asianomaisille osapuolille brasilialaisia vertailuarvoja koskevasta tietokannasta poimitut alkuperäiset GTA:n tiedot, joista ilmenisi algoritmin automaattisesti tekemä, raaka-aineiden vääristymättömän arvon laskemiseen käytetty vastaavuuskohdennus eri lainkäyttöalueiden tullikoodien välillä.

(86)

Pyyntö hyväksyttiin, ja komissio sisällytti pyydetyt tiedot asianomaisille osapuolille toimitettuihin ilmoituksiin.

(87)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että johdanto-osan 86 kappaleessa esitetyt GTA:n tiedot eivät olleet riittäviä, jotta se olisi voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Komissio hylkäsi väitteen, koska kaikki asianomaiset osapuolet näkivät ilmoitettujen tietojen perusteella, mitä menetelmää, vertailuarvoja ja arvoja käytettiin.

(88)

Sinoboom väitti, että komission olisi käytettävä kotimarkkinoilta ostettujen komponenttien osalta FOB-hintoja vähentämällä muun muassa kuljetuksiin ja vakuutuksiin liittyvät kustannukset GTA:n mukaisesta CIF-hinnasta. Sinoboom osti raaka-aineita ja muita tuotantopanoksia kotimarkkinoilta, minkä seurauksena FOB-hinnat eivät sisällä merirahtikustannuksia, vakuutuksia ja tuontitulleja. Komission käyttämät GTA:n tuontihinnat sisälsivät merirahtikustannukset, vakuutuskustannukset ja joissakin tapauksissa tuontitullit.

(89)

Komissio käytti normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti vastaavia tuotanto- ja myyntikustannuksia asianmukaisessa edustavassa maassa, jonka talouskehitys on samantasoista kuin Kiinassa (23). GTA:sta saadut hinnat sisältävät kuljetus-, vakuutus- ja tullimaksut, ja niiden katsottiin vastaavan edustavan maan tuotantokustannuksia. Lisäksi komissio toteaa, että se, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ostavat kotimaisista lähteistä tiettyjä tuotantopanoksia siirrettävien henkilönostinten valmistukseen, ei tarkoita sitä, että myös brasilialaiset valmistajat hankkivat samoja tuotantopanoksia Brasilian kotimarkkinoilta. Komissio hylkäsi tämän väitteen.

(90)

Dingli ja CCCME esittivät uudelleen väitteen, jonka mukaan työvoimakustannusten laskemiseen olisi käytettävä Brasilian Pesquisa Industrial Annual (PIA) -työtilastotaulukon versiota 1.1 (24) PIA-taulukon version 2.2 (25) sijaan, koska siinä oli valmiiksi saatavilla tiedot teollisuuden sektorista 28.22, joka käsittää kuormien ja henkilöiden kuljettamiseen ja nostamiseen tarkoitettujen koneiden ja laitteiden valmistuksen.

(91)

Väite hylättiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223 kappaleessa sillä perusteella, että PIA-taulukko 2.2 sisältää tietoja paljon tarkemmista liiketoimintaluokista. Dingli ja CCCMA toimittivat näyttöä siitä, että tällainen erottelu oli mahdollista myös PIA-taulukkoa 1.1 käytettäessä, joten väite hyväksyttiin. Komissio tarkisti työvoimakustannusten laskentaa käyttämällä PIA-taulukon 1.1 tietoja vuodelta 2022.

(92)

CCCME esitti uudelleen väitteensä, jonka mukaan komission olisi otettava sosiaaliturvamaksujen laskennassa huomioon vain Instituto Nacional do Seguro Socialille (INSS) ja Fundo de Garantia do Tempo de Serviçolle (FGTS) maksettavat maksut, koska Madal Palfingerin tilinpäätöksen liitetiedossa 17 (26) otettiin huomioon vain INSS- ja FGTS-maksut sosiaaliturvamaksujen laskennassa.

(93)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 225 kappaleessa komissio hylkäsi väitteen alustavasti, koska tutkimuksen mukaan Brasiliassa oli muunlaisia sosiaaliturvamaksuja, joiden määrä saattoi vaihdella. CCCME ei toimittanut väitteen tueksi uusia perusteluja, jotka olisivat osoittaneet, että toisin kuin komission alustavissa päätelmissä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 225 kappaleessa todettiin, Brasiliassa ei voinut olla muita sosiaaliturvamaksuja kuin INSS- ja FGTS-maksut. Näin ollen komissio hylkäsi edelleen väitteen.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, jonka mukaan sosiaaliturvamaksuja laskettaessa olisi otettava huomioon ainoastaan INSS- ja FGTS-maksut. Kyseistä väitettä käsitellään jo johdanto-osan 93 kappaleessa.

(95)

Dingli totesi, että työvoimakustannuksia laskettaessa olisi otettava huomioon ainoastaan työnantajan tuotantohenkilöstöstä maksamat sosiaaliturvamaksut, kun taas muusta kuin tuotantohenkilöstöstä maksetut sosiaaliturvamaksut tulisi vähentää. Niiden osuudet olisi määritettävä tuotantohenkilöstön ja muun henkilöstön kokonaispalkkojen suhteen perusteella.

(96)

Komissio katsoi, että Dinglin väite oli perusteltu, koska työvoimakustannusten vertailuarvoa laskettaessa huomioon olisi otettava vain tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon liittyvät kustannukset, ja laski siksi sosiaaliturvamaksujen määrän uudelleen.

(97)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että vaikka komissio hyväksyi väitteen (ks. johdanto-osan 96 kappale), tätä ei otettu huomioon sosiaaliturvamaksujen määrän uudelleenlaskennassa.

(98)

Komissio hylkäsi väitteen, koska sosiaaliturvamaksut laskettiin uudelleen väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen. Komissio laski maksujen arvon ja jakoi sen tuotannossa työskentelevien työntekijöiden lukumäärällä ottamatta huomioon henkilöitä, jotka eivät osallistuneet tuotantotoimintaan.

(99)

Dingli huomautti, että komissio ei käyttänyt vuoden 2021 vaihtokurssia muuntaessaan Brasilian todelliset tuntityövoimakustannukset Brasilian realeista (BRL) Kiinan juaneiksi (renminbi) (CNY). Alustavissa laskelmissa realeiden muuntamiseen euroiksi käytettiin vuoteen 2022 liittyvää valuuttakurssia; vaihtokurssi, jota käytettiin eurojen muuntamiseen juaneiksi (renminbi), liittyy tutkimusajanjaksoon. Lopullisessa vaiheessa komissio sovelsi vuoden 2023 työvoimakustannusindeksiä viimeisimpiin saatavilla oleviin tietoihin vuodelta 2022 laskeakseen tuntityövoimakustannukset tutkimusajanjaksolta. Näin saadut työvoimakustannukset muunnettiin juaneiksi (renminbi) käyttämällä tutkimusajanjakson vaihtokursseja.

(100)

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen olisi sovellettava vuoden 2021 vaihtokurssia, koska väitteestä tuli merkityksetön lopullisessa vaiheessa vuoden 2022 tietojen käyttämisen vuoksi.

(101)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että kun komissio mukautti Brasilian vuoden 2022 työvoimakustannukset vuoden 2023 lukuihin ja muunsi ne juaneiksi (renminbi) käyttämällä tutkimusajanjaksolla sovellettua valuuttakurssia, se otti inflaation kahteen kertaan huomioon. Dingli väitti, että joko olisi käytettävä tutkimusajanjakson vaihtokursseja ilman oikaisuja tai jos oikaisu tehdään, olisi käytettävä vuoden 2022 vaihtokursseja.

(102)

Komissio hylkäsi väitteen, koska Dingli ei pystynyt osoittamaan, että työvoimakustannusindeksin muutos vuodesta 2022 vuoteen 2023 olisi liittynyt yksinomaan inflaatioon. Brasilian työvoimakustannusindeksi ei osoita palkkojen arvon vaihtelua vaan tuntikohtaiset kokonaistyövoimakustannukset, joihin voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin inflaatio. Vuoden 2022 indeksin samanaikainen oikaisu ja valuuttakurssin käyttö tutkimusajanjaksolla eivät näin ollen johtaneet kaksinkertaiseen laskentaan. Oikaisuilla päinvastoin varmistettiin, että vertailuarvossa otettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella huomioon tutkimusajanjaksolla maksettavat työvoimakustannukset.

(103)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että komissio käytti virheellisesti kuluttajahintaindeksiä mukauttaakseen vuoden 2022 työvoimakustannukset tutkimusajanjakson työvoimakustannuksiin. CCCME:n mukaan keskimääräisen tuloindeksin käyttö oli asianmukaisempaa.

(104)

Komissio käytti työvoimakustannusten indeksointiin Instituto Brasileiro de Geografia e Estatístican (IBGE) (27) tilastoista johdettua keskimääräistä kansallista kuluttajahintaa tutkimusajanjaksolla. CCCME ei toimittanut näyttöä siitä, miksi menetelmä ei ollut asianmukainen. Näin ollen väite hylättiin.

(105)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että vuotuisen työajan laskentamenetelmä oli virheellinen. Sen sijaan, että komissio olisi kertonut ILOSTATista saatujen toimialaluokkaan 28 (koneiden ja laitteiden valmistus) liittyvien tosiasiallisten viikkotyötuntien keskiarvot kalenterivuoden viikkojen kokonaismäärällä, se laski ensin päivittäisen työajan jakamalla viikoittaiset työtunnit viidellä työpäivällä viikossa ja kertoi sitten näin lasketut päivittäiset työtunnit 220 työpäivällä vuodessa.

(106)

Komissio viittasi asianomaisten osapuolten saataville asetettuihin laskelmiin, joissa esitettiin yksityiskohtaisesti, miten työvoimakustannuksiin liittyvä vertailuarvo laskettiin. Komissio käytti yli 30 työntekijän yritysten vuotuisia kokonaistyövoimakustannuksia työntekijää kohti ja oikaisi niitä käyttämällä vuoden 2022 kansallisen kuluttajahintaindeksin keskiarvoa suhteessa tutkimusajanjakson keskiarvoon. Brasiliassa vuonna 2022 alalla tehtyjen keskimääräisten viikoittaisten työtuntien laskemiseen käytettiin ILO:n tilastoja (ISIC tason 2 toiminto 28). Tuotantoon liittyvät keskimääräiset vuosikustannukset työntekijää kohti (indeksinä) jaettiin mainituilla keskimääräisillä viikoittaisilla työtunneilla, ja näin saatiin työvoimakustannusten arvo. Tämän perusteella ja koska tarkempia huomautuksia ei esitetty, väite hylättiin. Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti edustavan maan työvoimakustannuksiksi 70,60 CNY/tunti.

(107)

CCCME ja Dingli esittivät uudelleen väitteen, jonka mukaan komission olisi vähennettävä sähkön ja kaasun hinnasta 17,5 prosentin arvonlisävero, ja viittasivat komission viimeaikaiseen käytäntöön, jossa väite on hyväksytty.

(108)

Komissio hyväksyi väitteen ja vähensi arvonlisäveron määrän sähkön ja maakaasun hinnoista, koska se totesi, että brasilialaiset yritykset ovat oikeutettuja teolliseen tuotantoon käytetystä sähköstä ja kaasusta kannettavaa ICMS-veroa (28) koskeviin verohyvityksiin.

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CMAE väitti, että komission olisi käytettävä sovellettavia kaasun ja sähkön ICMS-verokantoja Rio Grande do Sulin osavaltiossa, jossa Madal Palfinger sijaitsee.

(110)

Komissio totesi, että jokaisella tavaralla, joka kuljetetaan toiseen osavaltioon Brasilian sisällä, on oma ICMS-verokanta alkuperän mukaan. Kansallisesta verkosta peräisin olevan kaasun ja sähkön ICMS-verokantoja Rio Grande do Sulin alueella ei sen vuoksi pidetty merkityksellisinä näiden tuotannontekijöiden kannalta. Lisäksi CMAE:n näyttö, joka toimitettiin tukemaan väitettä siitä, että sähkön ICMS-verokanta oli 17 prosenttia, osoitti, että vuonna 2024 tämä verokanta ei kattanut teolliseen käyttöön tarkoitettua sähköä (29). Sen vuoksi komissio käytti koko Brasilian osalta keskimääräistä ICMS-verokantaa, joka oli 17,5 prosenttia sekä sähkön että kaasun osalta, mitä pidettiin asianmukaisena. Tämä väite hylättiin.

(111)

Tämän perusteella komissio vahvisti teollisuuskäyttöön tarkoitetun sähkön hinnaksi 0,89 CNY/kWh ja teollisuuskäyttöön tarkoitetun kaasun hinnaksi 0,452 CNY/kWh edustavassa maassa.

(112)

CCCME esitti uudelleen väitteen, jonka mukaan Madal Palfingerin rahoitusmenoista poistettu ”nykyarvon tarkistus” sillä perusteella, että sitä ei voida pitää tavanomaisen kaupankäynnin mukaisena, olisi poistettava myös rahoitustuotosta. CCCME piti tätä epäsymmetristä käsittelyä virheellisenä. Komissio hyväksyi tämän väitteen.

(113)

Dingli esitti uudelleen väitteen, jonka mukaan kiinalaisten tuottajien vientihinta määritettiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ja komissiolla oli jo valmiina tietoja kuljetuskustannuksista, kuljetusvakuutuksista ja palkkioista, minkä vuoksi nämä kulut olisi poistettava Madal Palfingerin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista, jotta voitaisiin varmistaa, että myös laskennallinen normaaliarvo määritettäisiin vastaavasti noudettuna lähettäjältä -tasolla. Dingli väitti, että velvoite vertailla hintoja noudettuna lähettäjältä -tasolla on voimassa huolimatta komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 245 kappaleessa esittämästä väitteestä, jonka mukaan komissiolla ei ollut riittävästi tietoa kuljetuksiin, kuljetusvakuutuksiin ja palkkioihin liittyvien tulojen ja kustannusten yksilöimisestä, jonka avulla viennin ja kotimaan kaupan kustannukset olisi voitu erotella.

(114)

Tämän väitteen perusteella komissio yksilöi Madal Palfingerin vuoden 2023 tilinpäätöksen liitetiedossa 17 rahtikustannusten ja palkkioiden tarkat arvot (30). Määrittääkseen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla komissio vähensi rahtikustannukset palkkiot myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskennassa käytetyistä myyntikustannuksista.

(115)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CMAE väitti, että kuljetus- ja palkkiokustannuksia ei pitäisi vähentää myyntikuluista, joita käytettiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrittämiseen normaaliarvoa muodostettaessa.

(116)

Komissio ei pitänyt väitettä perusteltuna eikä muuttanut johdanto-osan 113 kappaleessa esitettyä päätelmää. Madal Palfingerin myyntikuluihin sisältyi määrä, joka kattoi rahti- ja palkkiokustannukset ja joka oli vähennettävä sen varmistamiseksi, että noudettuna-vientihintaa verrattiin laskennalliseen noudettuna-normaaliarvoon. Tämä väite hylättiin.

(117)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CMAE väitti, että jos komissio päättää jättää tuotantopanosten kuljetuskustannukset huomiotta, sen on myös oikaistava myytyjen tavaroiden kustannuksia myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskemista varten vähentämällä Madal Palfingerin ilmoittamasta myytyjen tavaroiden ja palvelujen kustannuksista vientiä harjoittavien tuottajien raaka-aineiden ja tuotantopanosten hankintaan liittyvät kuljetuskustannukset.

(118)

Väite hylättiin, koska komissio vertasi laskennallista normaaliarvoa noudettuna-vientihintaan, kuten johdanto-osan 115 kappaleessa selitetään. Normaaliarvoa noudettuna-tasolla muodostettaessa ei voida ottaa huomioon tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kuljetuskustannuksia, koska kyseessä on oltava tehtaalle toimitettuna -kustannukset. CMAE ei myöskään toimittanut näyttöä siitä, että kuljetuskustannukset liittyivät myös tuotantopanoksiin. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuksessa käytetyn raaka-aineen kuljetuskustannukset ovat todellinen kustannuserä, joka on otettava huomioon normaaliarvoa muodostettaessa ja joka yleensä liittyy tuotantopanosten kustannuksiin, eikä sitä ilmoiteta erikseen.

(119)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CMAE väitti, että koska Madal Palfingerin tilinpäätös ei mahdollista kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin erottamista toisistaan, kuljetus- ja palkkiokustannuksia ei pitäisi vähentää myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista.

(120)

Komissio hylkäsi väitteen, koska normaaliarvo oli määritettävä noudettuna-tasolla, joten nämä kustannukset oli vähennettävä, jotta voitiin määrittää myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto edustavassa maassa riippumatta myytyjen tavaroiden määränpäästä.

(121)

CCCME totesi, että komission ei pitäisi käyttää kulutushyödykkeiden ja yleiskustannusten vääristymättömän arvon ekstrapolointiin kulutushyödykkeiden laskennallista prosenttiosuutta raaka-aineiden kokonaiskustannuksista ja valmistuksen yleiskustannusten prosenttiosuutta Kiinan vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Lisäksi CCCME väitti komission erehtyvän siinä, että raaka-aineiden hankinnasta aiheutuneet kuljetuskustannukset ilmaistiin prosentteina kunkin raaka-aineen tosiasiallisista kustannuksista, minkä jälkeen komissio sovelsi samaa prosenttiosuutta saman raaka-aineen vääristymättömiin kustannuksiin saadakseen vääristymättömät kuljetuskustannukset. CCCME kyseenalaisti tällä menetelmällä saadun tuloksen ja väitti, että se johtaa väistämättä vertailuarvon vääristymiseen, koska se ilmaistaan prosenttiosuutena raaka-ainekustannuksista tai suorista kustannuksista, joiden se väitti olevan vääristyneitä. Komission olisi joko yksilöitävä kulutushyödykkeiden, valmistuksen yleiskustannusten ja kuljetuskustannusten vertailuarvo erillään muista raaka-aineista tai hyväksyttävä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kulutushyödykkeistä, valmistuksen yleiskustannuksista ja kuljetuskustannuksista muodostuvat todelliset kustannukset.

(122)

CCCME kyseenalaisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 kappaleessa esitetyn komission väitteen, jonka mukaan lisäämällä prosenttiosuus valmistuksen yleiskustannuksista vääristymättömiin valmistuskustannuksiin, jotka on laskettu yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien valmistuskustannuksista ilmaistun yleiskustannusten osuuden perusteella, saatiin tarkemmat tulokset kuin pelkästään Madal Palfingerin kirjanpidosta saatujen yleiskustannusten perusteella. CCCME lisäsi, että samaa voidaan sanoa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä voitosta ja että komission olisi myös laskettava otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vääristymätön määrä samalla tavalla sen sijaan, että se tukeutuisi Madal Palfingerin taloustietoihin.

(123)

Komissio totesi johdanto-osan 82 kappaleessa, että vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamat kustannuserät, joiden arvo oli vähäinen, ryhmiteltiin kulutushyödykkeiksi. Yleiskustannukset ilmaistiin prosentteina vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamasta kaikkien suorien kustannusten arvosta. Kuljetuskustannukset ilmaistiin prosenttiosuutena ilmoitetuista raaka-ainekustannuksista.

(124)

Komissio hylkäsi ehdotuksen, joka koski vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamien kulutushyödykekustannusten, valmistuksen yleiskustannusten ja kuljetuskustannusten käyttämistä, koska perusasetuksen (31) 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti kotimarkkinoiden kustannuksia voidaan käyttää vain siinä määrin kuin niiden on varmuudella todettu olevan vääristymättömiä. Tätä ei ole tässä tapauksessa todettu.

(125)

CCCME:n väitteessä ei esitetty päteviä perusteluja sille, miksi komission olisi poikettava vakiintuneesta käytännöstään hankkia taloustietoja edustavassa maassa yksilöidyistä tuottajista. Koska vientiä harjoittavat tuottajat ovat toimineet vääristyneessä taloudellisessa ympäristössä, niiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton prosenttiosuuden ei voida katsoa vastaavan tavanomaisia toimintaolosuhteita. Tämän perusteella väite hylättiin.

(126)

Edellä esitetyn perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna-tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti (32), kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247–251 kappaleessa kuvataan.

(127)

Edellisissä johdanto-osan kappaleissa kuvattuihin määritettyihin tuotantokustannuksiin komissio käytti Madal Palfingerin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

(128)

Myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin olivat 20,37 prosenttia. Voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin oli 7,62 prosenttia. Komissio katsoi, että näitä summia voidaan pitää kohtuullisina perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla noudettuna-tasolla.

(129)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa komissio päätti alustavasti soveltaa osittain JLG:n normaaliarvon muodostamiseen käytettävissä olevia tietoja, koska komissio ei tarkastuskäynnin aikana pystynyt tarkistamaan, olivatko kyselylomakevastauksessa toimitetut tiedot peräisin yrityksen kirjanpitojärjestelmästä. JLG:n toimittamien lisäselvitysten ja sen tileihin kohdistuneiden, paikan päällä tehtyjen lisätarkastusten jälkeen komissio varmisti, että JLG:n kyselylomakevastauksessa alun perin toimitetut tiedot olivat peräisin suoraan yrityksen kirjanpitojärjestelmästä. Tämän lisätutkimuksen vuoksi komissio ei soveltanut käytettävissä olevia tietoja.

(130)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, Sinoboomin osalta tarkastuskäynnin aikana ilmeni tuotannontekijöiden raportointiin liittyvä ongelma, joka koski itse tuotettuja ja ostettuja rakenneosia. Komissio päätteli, että Sinoboomin toimittamat kustannuksiin liittyvät tiedot eivät antaneet tarkkaa kuvaa tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista.

(131)

Komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 ja 27 kappaleessa esittämänsä alustavat päätelmät perusasetuksen (33) 18 artiklan osittaisesta soveltamisesta tiettyihin tietoihin, joita ei voitu todentaa Sinoboomin kyselylomakevastauksesta. Käytetty menetelmä vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 267 kappaleessa.

(132)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 kappaleessa. Komissio toimitti yksityiskohtaisia tietoja tästä laskelmasta yrityskohtaisissa päätelmissä väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen. Yksikään asianomainen osapuoli ei tuonut esiin ongelmia asian suhteen. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(133)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että Magni Germanyn kyselylomakevastauksen liitteenä toimitetun siirtohinnoitteluraportin (34) perusteella Magni Germanyn ilmoittama voittotaso vastasi markkinaehtoisia liiketoimia, minkä vuoksi vientihintaa muodostettaessa olisi käytettävä Magni Germanyn ilmoittamaa voittomarginaalia.

(134)

Komissio hylkäsi väitteen, koska asian tueksi esitetty siirtohinnoitteluraportti kattoi vuoden 2021 eikä tutkimusajanjaksoa. Lisäksi raportti perustui Magnin johdon jakamiin tietoihin, joita ei ollut todennettu. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa edellytetään myös vientihinnan muodostamista sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle. Tässä tapauksessa hintaa on oikaistava unionin rajalla -tasolle vähentämällä siitä etuyhteydettömän tuojan voitto. Magni Germanya ei voitu pitää etuyhteydettömänä tuojana.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että Magni Italyn jälleenmyydessä edelleen Magni Germanylle olisi sovellettava alempaa kuin 5 prosentin voittomarginaalia, koska Magni Italy ei osallistunut tulliselvitykseen, varastointiin eikä tavaroiden kuljetukseen. Magni Germany suoritti nämä tehtävät itse.

(136)

Komissio hylkäsi väitteen sillä perusteella, että ei esitetty mitään näyttöä, jonka perusteella olisi mahdollista eritellä vähennettävä voitto etuyhteydessä olevan tuojan tosiasiallisten toimintojen perusteella. Tämän perusteella komissio katsoi, että 5 prosentin voitto oli kohtuullinen arvio, joka perustui samankaltaisissa tapauksissa käytettyyn etuyhteydettömien tuojien marginaaliin.

(137)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että kun kyseessä oli etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuva Magni Italyn jälleenmyynti, jossa asiakas suoritti tulliselvityksen, komission olisi käytettävä Magni Italyn ja asiakkaan välistä myyntihintaa CIF-hinnan määrittämiseksi.

(138)

Koska Magni Italyn etuyhteydettömien asiakkaiden ilmoittamasta CIF-arvosta ei esitetty näyttöä, komissio hylkäsi väitteen.

(139)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Dingli väitti, että Magni Germanyn kautta loppukäyttäjille suuntautuvissa liiketoimissa käytettävän CIF-arvon olisi perustuttava Magni Germanyn tullille ilmoittamaan arvoon. Analysoituaan asiakirja-aineistossa olevat tiedot komissio hyväksyi väitteen ja oikaisi vientihintaa ja polkumyyntimarginaalia vastaavasti.

(140)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 253 ja 263 kappaleessa. Komissio toimitti yksityiskohtaisia tietoja tästä laskelmasta yrityskohtaisissa päätelmissä väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen.

(141)

Dingli väitti, että 5 prosentin voittomarginaalin sijaan komission olisi pitänyt käyttää sellaisten yritysten kohtuullista voittomarginaalia, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa Dingli-konsernissa. Komissio hylkäsi väitteen sillä perusteella, että ehdotettu voittomarginaali liittyi etuyhteydessä olevien osapuolten välisiin liiketoimiin eikä sitä voitu pitää luotettavana.

(142)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 253 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(143)

Väite, jonka mukaan Terexin yksiköt osallistuivat yhtenä taloudellisena yksikkönä siirrettävien henkilönostimien tuotantoon ja myyntiin, hylättiin alustavasti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 263 kappaleessa.

(144)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Terex väitti, että sen EU:hun suuntautuvaa siirrettävien henkilönostinten myyntiä harjoittavat tytäryhtiöt ovat yhteisessä määräysvallassa, että kaikkea Terex-konsernin EU:hun suuntautuvaa tuotantoa ja myyntiä ohjaa TGG, jonka päätoimipaikka on Sveitsissä, ja että TGG kantaa taloudelliset riskit. Terex väitti, että koko yrityskonserni, johon kuuluivat Terex Changzhou ja TGG sekä kaksi EU:ssa sijaitsevaa, etuyhteydessä toimivaa kauppiasta (Genie France ja Terex Italia), oli katsottava yhdeksi ainoaksi taloudelliseksi yksiköksi.

(145)

Lisäksi Terex esitti huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 258–262 kappaleessa esitetyistä syistä, joiden perusteella sen esittämä yhden ainoan taloudellisen yksikön asemaa koskeva pyyntö hylättiin.

(146)

Komissio päätteli alustavassa vaiheessa, että sen enempää Terex Changzhou ja TGG kuin TGG ja kaksi etuyhteydessä olevaa jakelijaakaan (Genie France ja Terex Italia) eivät muodostaneet yhtä ainoaa taloudellista yksikköä, koska niiden sopimuksiin sisältyi voittomarginaalin maksaminen ja lauseke, jonka mukaan osapuolet toimivat riippumattomina toimeksisaajina, lauseke, jonka perusteella valitaan riitatapauksissa sovellettava lainsäädäntö ja toimivaltainen tuomioistuin, sekä lauseke, jossa osapuolten väliseksi suhteeksi määritellään ”myyjä ja ostaja”.

(147)

Terex väitti, että Terex Changzhoun velvoitteet ja käytännöt, jotka koskevat hyvityksiä TGG:lle tuotteista, jotka eivät täytä tarvittavia vaatimuksia, ovat hyvin rajalliset, eri Terex-yksiköiden välinen riitojenratkaisu ulkopuolisella päätöksellä johtuu vakiosopimusmallin käytöstä, eikä siihen ole koskaan turvauduttu, ja vaikka TGG:n ja Terex Changzhoun sopimuksissa on sovittu markkinaehtoisesta määrästä, niiden välinen korvaus on takuusumma, joka muodostuu kustannuksista ja katelisästä, TGG ei myy EU:ssa siirrettäviä henkilönostimia, joita valmistaisi jokin etuyhteydetön yksikkö, eikä Terex Changzhoulla ole suoraa sopimussuhdetta EU:n myyntiyhtiöihin, Terex Italiaan ja Genie Franceen.

(148)

Komissio tarkasteli johdanto-osan 146 kappaleessa kuvattuja selityksiä, mutta katsoi, että ne eivät osoittaneet Terex-konsernin yritysten välisen yhden ainoan taloudellisen yksikön olemassaoloa, vaan korostivat sitä, että Terex Changzhou, TGG, Genie France ja Terex Italia ovat läheisesti etuyhteydessä toimivia, samaan konserniin kuuluvia yrityksiä, joilla on useita yhteisiä sisäisiä hallinnointi- ja tilinpitokäytäntöjä. Tätä komissio ei kuitenkaan ole koskaan kiistänyt. Näitä yhteisiä hallinnointi- ja tilinpitokäytäntöjä voi hyvinkin olla olemassa samaan konserniin kuuluvien, etuyhteydessä toimivien yritysten välillä, ilman että nämä yritykset muodostavat yhtä taloudellista yksikköä.

(149)

Mitä tulee Terexin väitteeseen, jonka mukaan hyvitykset ovat harvinaisia ja riitojenratkaisuun turvautuminen on olematonta Terex Changzhoun ja TGG:n välisessä taloudellisessa suhteessa, komissio totesi, että tästä käytännöstä huolimatta näiden yksiköiden välinen sopimuskehys sallii tällaiset hyvitykset (joita yritys itse myönsi tapahtuvan, joskin harvoin) ja riitojenratkaisun, ja huomautti, että niiden suhde eroaa valmistajasta ja sen ”myyntiosastosta”. Asiaa koskevat lausekkeet osoittivat, että osapuolten välillä ei ollut yhteisvastuuta.

(150)

Väitteestä, jonka mukaan yksiköiden välisessä sopimuksessa mainittujen markkinahintojen sijasta talouden tosiseikat tutkimusajanjakson aikana osoittivat, että Terex Changzhou sai TGG:ltä tuotteistaan kustannukset ja katteen käsittävän valmistusmaksun, komissio katsoi, että taattu voitto ja siitä johtuva sisäinen rahoitussiirto myyntiin osallistuvien yksiköiden välillä voidaan katsoa kumppanuuden piirteeksi, jollainen yhdeltä ainoalta taloudelliselta yksiköltä puuttuisi. Yksiköiden välinen aiempi kustannuksiin ja katelisään perustuva hinnoittelukäytäntö ei myöskään kumoa sitä, että niiden välinen sopimus sisältää säännöllisesti uudelleen neuvoteltavat hinnat, kuten johdanto-osan 146 kappaleessa kuvataan.

(151)

Komissio todensi ja hyväksyi väitteen, jonka mukaan TGG ei myy EU:ssa etuyhteydettömien yksiköiden valmistamia siirrettäviä henkilönostimia, mutta huomautti, että Terex Changzhoun Kiinassa tuottamien siirrettävien henkilönostinten lisäksi TGG myy etuyhteydessä toimivien yritysten Meksikossa, Italiassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa valmistamia siirrettäviä henkilönostimia. Komission mielestä tämä on osoitus hyvin tiiviistä kumppanuudesta konsernin eri etuyhteydessä olevien yritysten välillä eikä suhteesta, jossa TGG, Genie France ja Terex Italia olisivat yksinomaan Terex Changzhoun ”myyntiosastoja”.

(152)

Väite, jonka mukaan TGG:llä Terex Changzhoun sijaan on suora sopimussuhde EU:ssa toimivien myyntiyhtiöiden, Terex Italian ja Genie Francen kanssa, oli sekava ja perusteeton. Yhtäältä Terex väitti, että kaikki nämä yksiköt muodostavat yhden ainoan taloudellisen yksikön, ja toisaalta Terex esitti, että TGG:n ja Terex Italian ja Genie Francen välillä on sopimussuhde, joka ei vaikuta niiden välisen yhden taloudellisen yksikön aseman määrittämiseen.

(153)

Johdanto-osan 147–151 kappaleen perusteella hylättiin väite, jonka mukaan Terexin yksiköt, jotka osallistuvat siirrettävien henkilönostinten tuotantoon ja myyntiin, toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä.

(154)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Terex väitti, että komission on tarkasteltava muutakin kuin muodollisuuksia, jotka tekevät etuyhteydessä olevista yksiköistä oikeudellisesti erillisiä, ja otettava huomioon suhteen ”taloudelliset realiteetit” arvioidessaan, onko kyseessä yksi taloudellinen yksikkö.

(155)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Komissio analysoi yksikköjen välisiä sopimusehtoja ja totesi, ettei niiden välillä ollut taloudellista yhteisvastuuta. Yksikköjen välisestä sopimussuhteesta ei toimitettu muita tietoja. Myöskään siitä ei esitetty näyttöä, että suhde olisi kuvattu sopimusjärjestelyssä virheellisesti. Näin ollen komissio päätteli, että kyseisiin sopimuksiin sisältyi lausekkeita, jotka olivat ristiriidassa sen väitteen kanssa, että etuyhteydessä olevan kauppiaan ja valmistajan välisen suhteen taloudelliset realiteetit kuvastivat valmistajan ja sisäisen myyntiosaston välistä suhdetta.

(156)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Terex toisti väitteitä, jotka koskivat takuu- ja riitojenratkaisulausekkeita konsernin jäsenten välisissä sopimuksissa, Terexin yksiköiden välisiä korvauksia ja TGG:n myymiä siirrettäviä henkilönostimia, jotka ovat Terexin muiden valmistajien kuin Terex Changzhoun tuottamia. Terex myös selvensi aiempia huomautuksiaan Terex Changzhoun sekä Genie Francen ja Terex Italian välisestä suhteesta. Terex väitti joka vaiheessa, että komission olisi tukeuduttava yhtä taloudellista yksikköä koskevan väitteen osalta taloudellisiin realiteetteihin eikä sopimusten yksityiskohtiin arvioidessaan niiden vaikutusta.

(157)

Näitä väitteitä käsitellään jo johdanto-osan 148–151 kappaleessa. Eri yksiköiden välisiä suhteita luonnehdittiin niiden välillä sovellettavissa sopimusehdoissa. Myöskään siitä ei esitetty näyttöä, että suhde olisi kuvattu sopimusjärjestelyssä virheellisesti. Tämän perusteella komissio hylkäsi väitteen.

(158)

Myös JLG esitti väitteen, jonka mukaan useita yrityksiä olisi kohdeltava yhtenä taloudellisena yksikkönä. Ne väittivät, että tytäryhtiöt JLG Industries, Inc., JLG EMEA, JLG Tianjin ja EU:n myynti- ja palvelutoimisto (35), jotka osallistuvat EU:hun suuntautuvaan myyntiin, toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä, koska JLG:n tytäryhtiöt, jotka osallistuvat siirrettävien henkilönostinten EU:hun suuntautuvaan myyntiin, ovat yhteisessä määräysvallassa, JLG Industries, Inc. ohjaa JLG-konsernin kaikkea tuotantoa ja myyntiä sen Yhdysvalloissa sijaitsevasta päätoimipaikasta käsin ja taloudelliset riskit kantaa JLG Industries, Inc.

(159)

JLG Tianjin valmistaa siirrettäviä henkilönostimia, joita myydään JLG Industriesille (joka sijaitsee Yhdysvalloissa). EU-myynnin tapauksessa JLG Industries jälleenmyy nämä siirrettävät henkilönostimet Alankomaissa sijaitsevalle JLG EMEAlle. Jälkimmäinen myy tuotteita joko riippumattomille loppuasiakkaille tai etuyhteydessä oleville kauppiaille, joita ovat JLG Deutschland GmbH, JLG France, JLG Sverige AB, JLG Industries (Italia) ja Plataformas Elevadoras (JLG Espanja). Yhtiö väitti, että kaikki yksiköt, jotka osallistuvat siirrettävien henkilönostimien tuotantoon ja myyntiin, muodostavat yhden taloudellisen yksikön.

(160)

Komissio havaitsi, että JLG EMEAn ja JLG Industriesin välinen jakelusopimus sisältää määräyksiä, jotka osoittavat, etteivät ne muodosta yhtä taloudellista yksikköä: niiden sopimukset sisältävät esimerkiksi lausekkeita riitojen ratkaisemisesta, ja sopimuksen osapuolilla on oikeus kaikkiin muutoksenhakukeinoihin, mukaan lukien kaikki oikeussuojakeinot. JLG EMEAlla on sopimuksen mukaisesti valtuudet hoitaa siirrettävien henkilönostinten myynnissä kaikki velvollisuutensa jakelijana itsenäisesti ja oman harkintansa mukaan, ja sen on varmistettava, että sen asiakkaat ovat tietoisia siitä, että se harjoittaa toimintaansa ja myyntiä omissa nimissään. JLG EMEAn nimeäminen jakelijaksi ei muodosta yksinoikeutta, eikä mikään sopimuksessa rajoita JLG Industriesin oikeutta nimetä unionin markkinoille muita jakelijoita. JLG EMEA voi tarjota omaan lukuunsa tai kolmansien osapuolten lukuun kolmansille osapuolille palveluja, joihin ei liity kilpailua.

(161)

Lisäksi komissio havaitsi, että JLG EMEAn ja myynti- ja palvelutoimistojen välinen vakiomuotoinen jakelusopimus sisältää määräyksiä, jotka osoittavat, ettei yksikköjen toiminta ole yhteisvastuullista eivätkä ne siksi muodosta yhtä taloudellista yksikköä. Esimerkkejä ovat välimiesmenettelylauseke, jonka mukaan välimiesmenettely on toteutettava Alankomaiden välityslautakunnan välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, se, että jakelijat käyttävät JLG EMEAn suosittelemaa hinnastoa mutta ovat vapaita veloittamaan eri hintoja, sekä kiinteä korvausprosentti, johon jakelijoilla on oikeus jokaisesta myynnistä lopullisesta hinnasta riippumatta.

(162)

Komissio totesi, että selitys, joka koski yhteistä määräysvaltaa, myynnin ohjausta sekä JLG Industries, Inc.:n taloudellista riskiä, osoitti, että taloudellisessa mielessä yksiköt ovat läheisiä kumppaneita, mutta ne eivät välttämättä silti muodosta yhtä taloudellista yksikköä. JLG:n kuvaama määräysvalta ja ohjaustapa ovat mahdollisia sellaisten samaan konserniin kuuluvien, etuyhteydessä olevien yritysten keskuudessa, joilla on ennalta määritellyt kauppiaan, valmistajan ja jakelijan vastuut.

(163)

JLG väitti, ettei syitä, joiden vuoksi komissio hylkäsi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 258–262 kappaleessa Terexin väitteet yhdestä taloudellisesta yksiköstä, voitu soveltaa JLG:hen.

(164)

Komissio ei tutkinut yksityiskohtaisesti väitettä, jonka mukaan syitä, joiden vuoksi Terexin väite yhdestä taloudellisesta yksiköstä hylättiin, ei voida soveltaa JLG:hen. JLG:n väitteen hylkäämistä tukevat perusteet ovat itsenäisiä ja yrityskohtaisia, kuten johdanto-osan 159–161 kappaleessa yksityiskohtaisesti kuvataan.

(165)

Väite, jonka mukaan siirrettävien henkilönostinten tuotantoon ja myyntiin osallistuvat JLG:n eri yksiköt toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä, hylättiin johdanto-osan 159–161 kappaleen perusteella.

(166)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen JLG toisti väitteensä, jonka mukaan JLG-konserni toimi yhtenä taloudellisena yksikkönä. JLG painotti ”taloudellisia realiteetteja” konsernin toiminnassa ja katsoi, että komission olisi jätettävä huomiotta konsernin eri yksiköiden väliset sopimusmääräykset.

(167)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Osapuolet sopivat vapaasti sopimusehdoista. JLG ei esittänyt mitään perusteluja sille, miksi niitä ei olisi sovellettu. Komissio analysoi yksikköjen välisiä sopimusehtoja ja totesi, ettei niiden välillä ollut taloudellista yhteisvastuuta. Yksikköjen välisestä sopimussuhteesta ei toimitettu muita tietoja. Myöskään siitä ei esitetty näyttöä, että suhde olisi kuvattu sopimusjärjestelyssä virheellisesti. Näin ollen komissio päätteli, että kyseisiin sopimuksiin sisältyi lausekkeita, jotka olivat ristiriidassa sen väitteen kanssa, että etuyhteydessä olevan kauppiaan ja valmistajan välisen suhteen taloudelliset realiteetit kuvastivat valmistajan ja sisäisen myyntiosaston välistä suhdetta.

(168)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(169)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti, että tutkimuksessa olisi pitänyt arvioida vahinkoa ja syy-seuraustekijöitä erikseen, niin että siirrettäviä henkilönostimia, joissa on sähkö- tai hybridimoottori ja perinteinen moottori olisi käsitelty erillisinä alaryhminä tai alamarkkinasegmentteinä, koska nämä siirrettävät henkilönostimet eivät ole korvattavissa toisillaan siksi, että niiden tuoteominaisuuksissa ja loppukäytössä ja niihin liittyvissä markkinakäsityksissä on olennaisia eroja. Lisäksi se väitti, että koska komissio ei tehnyt näin, se ei tarkastellut vahingon osatekijöitä puolueettomasti, kuten perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään. CCCME toisti väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen lisäämättä mitään uusia tietoja väitteensä tueksi.

(170)

Kuten 2.4.1 jaksossa selitetään, komissio katsoi, että molemmilla luokilla (perinteinen sekä sähköinen tai hybridikäyttöinen siirrettävä henkilönostin) oli samat perusominaisuudet ja että oli siten perusteltua, että ne molemmat kuuluivat tuotteen määritelmään ja niitä arvioitiin yhtenä markkinasegmenttinä. Näiden kahden luokan väliset erot eivät riittäneet syyksi tehdä erillinen vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi, koska tuotteet kilpailivat keskenään. Kuten 2.4.1 jaksossa selitetään, tavanomaisella moottorilla varustettuja siirrettäviä henkilönostimia voidaan tulevaisuudessa korvata asteittain ja enenevässä määrin sähköisillä tai hybridikäyttöisillä siirrettävillä henkilönostimilla ja käyttää laajemmin ulkona. Siksi näiden kahden siirrettävän henkilönostinten luokan käyttöalue oli muuttuva, mikä oli erillisen arvioinnin vastainen lisäperuste. Tästä syystä komissio päätteli, että vahinkoa ja syy-seuraustekijöitä ei ollut perusteltua arvioida erikseen kahden siirrettävien henkilönostinten luokan osalta.

(171)

Koska unionin tuotannonalan määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 273–275 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(172)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 276–278 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(173)

Koska tarkasteltavana olevasta maasta tulevasta tuonnista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 279–281 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(174)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 286–288 kappaleessa komissio kuvasi yksityiskohtaisesti alihinnoittelun määrittämiseen käytetyn menetelmän ja päätteli, että Kiinan tuonti oli alihinnoiteltua ja painoi unionin tuotannonalan hintoja.

(175)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen JLG väitti, että JLG EMEAn osalta menetelmä, jota komissio käytti CIF-arvon määrittämiseen, ei mahdollistanut JLG:n EU:n myyntihintojen ja EU:n tuotannonalan hintojen tasapuolista vertailua. Koska JLG EMEA järjesti kaiken EU:hun liittyvän myyntitoiminnan, komission ei pitäisi vähentää sen voittoa eikä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia muodostettavasta vientihinnasta. JLG väitti lisäksi, että JLG Tianjinin veloittama yrityksen sisäinen siirtohinta kattoi ainoastaan valmistuskustannukset, tehtaiden yleiskustannukset ja (kustannuksiin perustuvan) 7 prosentin voittomarginaalin, joka ei ollut sama kuin EU:n tavoitevoitto, joka määritettiin käyttämällä perustana tavoitevoittoa ja tosiasiallisia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia prosentteina myyntihinnoista.

(176)

Komissio hylkäsi väitteen, koska luotettavan markkinaehtoisen tuontihinnan määrittämiseksi tällainen hinta on muodostettava laskennallisesti käyttämällä lähtökohtana etuyhteydessä olevan tuojan ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloittamaa jälleenmyyntihintaa. Hinnan laskennallista muodostamista varten perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaan sisältyvät vientihinnan muodostamista koskevat säännöt ovat merkityksellisiä ja niitä sovelletaan analogisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa velvoitetaan tutkiva viranomainen määrittämään luotettava vientihinta unionin rajalla ottamalla oikaisussa huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset ja kertynyt voitto. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan analogisen soveltamisen ansiosta saadaan hinta, joka on täysin verrattavissa hintaan, jota käytetään tarkasteltaessa etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä, sekä verrattavissa unionin tuotannonalan myyntihintaan.

(177)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Terex väitti, että TGG:n osalta komission ei pitäisi vähentää voittoa eikä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia laskennallisesta vientihinnasta, jotta Terexin EU:n myyntihintaa ja EU:n tuotannonalan hintaa voidaan verrata tasapuolisesti. Terex Changzhoun ja TGG:n välinen sisäinen siirtohinta kattoi ainoastaan valmistuskustannukset, tehtaiden yleiskustannukset ja voiton. Se ei ole sama kuin EU:n tuotannonalan tavoitehinta, joka määritettiin tavoitevoiton ja tosiasiallisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten perusteella, jotka ilmaistiin prosentteina myyntihinnoista.

(178)

Komissio hylkäsi väitteen, koska luotettavan markkinaehtoisen tuontihinnan määrittämiseksi tällainen hinta on muodostettava laskennallisesti käyttämällä lähtökohtana etuyhteydessä olevan tuojan ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloittamaa jälleenmyyntihintaa. Hinnan laskennallista muodostamista varten polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaan sisältyvät vientihinnan muodostamista koskevat säännöt ovat merkityksellisiä ja niitä sovelletaan analogisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa velvoitetaan tutkiva viranomainen määrittämään luotettava vientihinta unionin rajalla ottamalla oikaisussa huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset ja kertynyt voitto. Kun sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa analogisesti, saadaan hinta, joka on täysin verrattavissa hintaan, jota käytetään tarkasteltaessa etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä, sekä verrattavissa unionin tuotannonalan myyntihintaan.

(179)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä, CCCME, Sinoboom ja Dingli esittivät, että alustavista päätelmistä ei käynyt selvästi ilmi se, oikaisiko komissio hinnan alittavuutta (ja viitehinnan alittavuutta) laskiessaan unionin tuottajien hintoja siinä tapauksessa, että ne harjoittivat myyntiä etuyhteydessä olevien yksiköiden kautta, kuten se teki otokseen valittujen vientiä harjoittavien kiinalaistuottajien hinnoille.

(180)

Komissio selvensi, että samat oikaisut tehtiin sekä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien että unionin tuottajien osalta, minkä vuoksi komissio vertaili hintoja samassa kaupan portaassa.

(181)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi, että komission ei olisi pitänyt oikaista vientihintaa järjestelmällisesti 4,5 prosentilla tullista, koska Taric-koodiin 8428.90.90.20 kuuluvaan tuontiin ei sovellettu lainkaan tullia. Se väitti, että oikaisu olisi tehtävä ainoastaan viennille, johon sovelletaan tulleja, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella, ja ellei tietoja ilmoiteta, vireillepanon jälkeisten tietojen perusteella määrittämällä tullien alaisen tuonnin osuus suhteessa tuontiin, josta ei kannettu tullia. Komissio hyväksyi tämän ja vähensi vientihintaa vastaavasti.

(182)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että komission olisi käytettävä kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisia vientitietoja eikä tutkimusajanjakson jälkeisiä tuontitietoja. Komissio selvensi, että oikaisu perustui vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson aikaisiin tosiasiallisiin tietoihin, joiden perusteella voitiin määrittää, sovellettiinko vientimyyntiin tullia vai ei.

(183)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Sinoboom ja valituksen tekijä toimittivat huomautuksia tuotteen luokittelusta ja vertailukelpoisuudesta.

(184)

Sinoboom viittasi alustaviin päätelmiin ja siihen, että komissio sulautti vahinkomarginaalilaskelmia varten tuotteiden valvontakoodit yhteen, minkä seurauksena komissio käytti vertailussa puominostureita, joiden työskentelykorkeus oli poikkeuksellinen, ja väitti tämän johtaneen vahinkomarginaalin yliarviointiin.

(185)

Komissio hyväksyi väitteen, teki vertailun tuotteiden valvontakoodien perusteella ja oikaisi laskelmia vastaavasti. Tämän seurauksena vahinkomarginaali pieneni.

(186)

Sinoboom huomautti lisäksi, että sen väliaikainen polkumyyntimarginaali oli korkeampi kuin muiden vientiä harjoittavien tuottajien marginaalit. Sinoboomin mukaan tällainen ero saattoi johtua menetelmästä, jota komissio käytti hintavertailussa ja vahinkomarginaalia koskevassa analyysissä. Se viittasi ilmoitukseen tuotteiden valvontakoodien luokittelusta ja väitti, että asianomaisilla osapuolilla ei ollut riittävästi aikaa esittää huomautuksia osapuolten toimittamasta tuotteiden valvontakoodien vertailusta, sillä väliaikaisia toimenpiteitä koskevien huomautusten esittämiselle asetettuun määräaikaan oli vain yksi päivä. Se katsoi, että unionin tuottajien tavassa luokitella tuotteiden valvontakoodit oli sääntöjenvastaisuuksia, ja viittasi tuotelajeihin, jotka oli mahdollisesti luokiteltu väärin tai joiden osalta se ei kyennyt tarkistamaan oikeaa luokitusta tuotelajien kuvauksen perusteella.

(187)

Vastauksena CCCME:n esittämiin huomautuksiin valituksen tekijä katsoi, että väitteet olivat perusteettomia, koska tuotteet oli olivat joko oikein luokiteltuja tai niitä ei tuotettu tai käytetty vertailuun.

(188)

Komissio tarkasti väitteet virheellisistä luokituksista ja havaitsi, että yksi otokseen valituista unionin tuottajista oli todella ilmoittanut kahdentyyppisistä siirrettävistä henkilönostimista väärällä tuotteen valvontakoodilla. Komissio korjasi tuotteiden valvontakoodien luokittelua vastaavasti.

(189)

Sinoboom väitti myös, että unionin tuottajat olisivat voineet myydä joitakin tuotelajeja epäedustavia määriä, mikä olisi voinut johtaa näiden tuotteiden keinotekoisen korkeisiin hintoihin. Tällaisessa tapauksessa komission olisi luokiteltava kyseinen myynti uudelleen ja sisällytettävä se lähimpään erilliseen tuotteen valvontakoodiin, jonka osalta unionin tuottajilla oli edustavaa myyntiä tutkimusajanjaksolla.

(190)

Komissio varmisti ja vahvisti, että unionin tuotannonalan myymät ja Sinoboomin myymiin samoihin tuotelajeihin verratut tuotelajit eivät liittyneet epäedustaviin määriin. Näin ollen tuotteiden valvontakoodeja ei tarvinnut luokitella uudelleen.

(191)

Valituksen tekijä katsoi, että tietyt JLG:n ilmoittamat tuotelajit luokiteltiin selvästi väärin valittujen puomien teollisen käytön tai vaikeakulkuisessa maastossa tapahtuvan käytön ja tiettyjen pystymastojen työskentelykorkeuden osalta.

(192)

Lopullisessa vaiheessa etuyhteydessä olevien yritysten todentamisprosessin aikana yritykset sopivat näiden tuotteiden uudelleenluokittelusta oikeiden tuotteiden valvontakoodien mukaisesti.

(193)

Kuten edellä ja 3.3.2 jaksossa selitetään, hinnan alittavuuden (ja viitehinnan alittavuuden) marginaaleja koskeviin laskelmiin tehtyjen oikaisujen jälkeen komissio vahvisti hinnan alittavuuden painotetun keskimääräisen marginaalin olevan 11,9 prosenttia.

(194)

Hinnan alittavuuden lisäksi viitehinnan alittavuuden marginaalit otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa kohti olivat edelleen merkittäviä. Tältä pohjalta komissio vahvisti johdanto-osan 288 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan Kiinasta tuleva tuonti painoi merkittävästi unionin tuotannonalan hintoja ja unionin tuotannonalan oli myytävä tuotteitaan kustannuksia alhaisemmilla hinnoilla tutkimusajanjakson aikana.

(195)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (4.5 jakso) komissio toi esiin unionin tuotannonalan makro- ja mikrotaloudellisia indikaattoreita tarkastelujaksolla. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 320 kappaleessa se päätteli, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(196)

Komissio ei vastaanottanut huomautuksia makro- ja mikrotaloudellisten indikaattoreiden tasosta. Koska näiden indikaattorien tasosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 289–316 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(197)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME, Kiinan viranomaiset ja valituksen tekijä esittivät huomautuksia komission päätelmistä, jotka koskivat vahinkoindikaattoreiden ja vahingon arviointia.

(198)

CCCME katsoi vahinkoindikaattoreiden osoittavan, että siirrettäviä henkilönostimia valmistava unionin tuotannonala kasvoi ja ettei unionin tuotannonalalle aiheutuneesta merkittävästä vahingosta ollut varmaa näyttöä. Se toi esiin tuotannon kasvaneen 100 prosenttia, kapasiteetin käytön kasvaneen 88 prosenttia ja unionin tuotannonalan myyntimäärien kasvaneen 62 prosenttia. Se totesi myös, että 16 prosentin hinnannousu oli suurempi kuin 14 prosentin kustannusten nousu. Lisäksi se väitti, että unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi 40 prosenttia, tuottavuus 43 prosenttia ja tuotannon loppuvarasto pieneni 35 prosenttia. CCCME toisti samanlaisia väitteitä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja väitti, että asianomaisille osapuolille ilmoitetut vahinkoindikaattoreja koskevat tiedot eivät antaneet vakuuttavaa kuvaa unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. Se ei kuitenkaan esittänyt uusia tietoja väitteensä tueksi.

(199)

Lisäksi CCCME viittasi Manitoun talousraportointiin, jossa voiton ja myynnin todettiin kasvaneen merkittävästi Pohjois-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa (36), sekä kahteen artikkeliin, joissa mainittiin Haulotten kasvattaneen myyntiään (37). Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME lisäsi, että Manitoun tilinpäätöksessä viitattiin ”tuotejaostoon”, johon siirrettävät henkilönostimet kuuluivat ja joka lausuntojen mukaan ”sai täyden hyödyn hinnankorotuksista, jotka vaikuttivat myynnin kasvuun 13 prosenttia vuonna 2023”. Se totesi myös, että lausunnoissa mainittiin myös, että ”menestys kaikilla markkinoilla ja liiketoiminta-aloilla oli erittäin voimakasta” (38).

(200)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös unionin tuottajien tuotantokapasiteetin, tuotantomäärän, myyntimäärän, työntekijöiden määrän, myyntihinnan ja muiden indikaattoreiden kasvuun. Ne väittivät, ettei komissio ottanut huomioon unionin tuotannonalan kannattavuuden laskun todellisia syitä.

(201)

Valituksen tekijä puolestaan katsoi, että oli normaalia, että jopa vahinkoa kärsinyt tuotannonala kasvatti tuotantoaan ja myyntiään jonkin verran, koska kasvun pysähtyminen tai väheneminen kulutuksen kasvaessa 122 prosentilla olisi tehnyt tuotannonalan selviytymisestä epätodennäköistä. Se väitti, että näin ollen tärkeä markkinakasvu oli otettava huomioon.

(202)

Valituksen tekijä korosti myös, että tuonti Kiinasta kasvoi vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yli 226 prosenttia, mikä ylitti kulutuksen kasvun, ja sen markkinaosuus kasvoi 47 prosenttia, mikä kuvasti Kiinan tuonnin aggressiivista ja nopeaa tuloa unionin markkinoille. Sen vuoksi unionin tuotannonalan tilanne pysyi vahingollisena, vaikka tuotanto kasvoi vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä. Valituksen tekijä väitti lisäksi tämän johtuvan siitä, että pandemiatilanne vaikutti vuoteen 2020 ja että tuotanto vuonna 2020 oli vähäistä. Myöhempi tuotannon lisäys jäi selvästi kulutuksen kasvua pienemmäksi, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt tuottamaan ja myymään markkinoiden kysynnän mukaisesti. Valituksen tekijä korosti myös, että työllisyys kasvoi vähemmän kuin tuotanto, koska kustannuksia oli leikattava.

(203)

Valituksen tekijä väitti myös, että tilinpäätökset, joihin CCCME viittasi, koskivat Manitoun koko liiketoimintaa, kun taas tarkasteltavana olevan tuotteen osuus sen toiminnasta vuonna 2023 oli vain 11,6 prosenttia. Valituksen tekijä väitti myös, että artikkelissa, jossa mainittiin Haulotten myynnin kasvu, todettiin myös, ettei Haulotte pystynyt maksamaan velkojaan, ettei se kyennyt asettamaan hintoja kannattavuusrajalle ja että Haulotten talousvaikeudet ja myyntiongelmat johtuivat kiinalaisista valmistajista.

(204)

Lisäksi unionin tuotannonala korosti, että vuosi 2022 oli unionin vahingon kannalta ennennäkemättömän dramaattinen ja että vuonna 2023 tapahtunut vähäinen parannus ei osoittanut, ettei vahinkoa aiheutunut enää.

(205)

Komissio arvioi eri osapuolten väitteet. Se katsoi, että toisin kuin CCCME ja Kiinan viranomaiset väittivät, sitä, että unionin tuotannonalan joidenkin indikaattoreiden, kuten tuotannon, kapasiteetin käyttöasteen, myyntimäärien, hinnan ja työllisyyden kehityssuunta oli tarkastelujaksolla hyvä, ei voitu tulkita erikseen osoitukseksi hyvässä kunnossa olevasta kasvavasta tuotannonalasta. Komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 318 kappaleeseen, jossa se selitti, että pandemiatilanne vuonna 2020 vaikutti kaikkiin indikaattoreihin unionin tuotannonalalla, kuten myös monilla muilla teollisuudenaloilla. Unionin tuotannonalan tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, myynti ja työllisyys olivat näin ollen poikkeuksellisen alhaisella tasolla viitevuonna 2020, minkä jälkeen ne kasvoivat.

(206)

Edellä esitetyn havainnollistamiseksi todettakoon, että unionin tuotannonalan tuotantomäärä ja tuotantokapasiteetti olivat ennen pandemiaa vuonna 2019 suurempia kuin vuonna 2020 ja samalla tasolla kuin tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan tuotanto vuonna 2019 oli 34 669 yksikköä verrattuna 35 402 yksikköön tutkimusajanjaksolla, ja unionin tuotannonalan myynti vuonna 2019 oli 27 765 yksikköä verrattuna 23 794 yksikköön tutkimusajanjaksolla. Jälkimmäisessä tapahtui 14 prosentin lasku vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä. Vastaavasti vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä työllisyys väheni seitsemän prosenttia.

(207)

Siksi komissio katsoi, että joidenkin indikaattoreiden kasvu vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä ei ollut merkki terveestä kasvusta vaan pikemminkin merkki siitä, että indikaattorit palasivat covid-19-pandemiaa edeltäville tasoille, varsinkin kun markkinoilla kulutus kasvoi 122 prosenttia vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä 28 481 yksiköstä 63 086 yksikköön vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa unionin tuotannonalan myynti kasvaisi kasvavan kulutuksen mukaisesti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä myynti kasvoi vain 62 prosenttia, kun taas kulutus kasvoi 122 prosenttia. Vaikka työllisyys kasvoi 40 prosenttia vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä, se oli 60 prosenttia alhaisempi kuin tuotannon kasvu, joka kasvoi samalla ajanjaksolla 100 prosenttia.

(208)

Komissio muistutti lisäksi, että unionin tuotannonala kärsi vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana merkittäviä tappioita. Tappiot tosin vähenivät vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta tuotannonala teki silti yhä tappiota, vaikka siirrettävien henkilönostinten kukoistavilla markkinoilla sen tilanteen olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa pitänyt palautua kannattavaksi.

(209)

Komissio katsoi myös, että Manitou-konsernin tilinpäätös kattoi kaikki Manitou-konsernin toiminnot, joista siirrettävät henkilönostimet muodostivat vain pienen osan, eikä se liittynyt erityisesti siirrettävien henkilönostinten myyntiin. Komissio arvioi ja tarkasti kunkin otokseen valitun unionin tuottajan osalta kaikki tutkimusajanjaksoa koskevat tiedot, jotka koskivat erityisesti siirrettäviä henkilönostimia. Sen vuoksi Manitoun tilinpäätökseen sisältyvillä tämäntyyppisillä lausunnoilla ei ollut merkitystä arvioitaessa taloudellisia indikaattoreita, jotka tarkastettiin ja arvioitiin tarkasteltavana olevan tuotteen ja erityisesti tutkimusajanjakson osalta (joka ei ollut sama kuin yrityksen tilikausi). Sen vuoksi näistä väitteistä ei voitu tehdä päätelmiä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Sama koski Haulotte-konsernin raportoimia tietoja. Komissio perusti päätelmänsä molemmilta yrityksiltä saatuihin todennettuihin tietoihin, jotka kertoivat taloudellisesta tilanteesta vain siirrettävien henkilönostinten tuotannon ja myynnin osalta tarkastelujaksolla.

(210)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti myös, että komission viittaus vuoden 2019 indikaattoreihin liittyi ainoastaan makrotaloudellisiin indikaattoreihin eikä mikrotaloudellisiin tietoihin, minkä vuoksi vahingon arvioinnin kattamalla ajanjakso oli selvästi epäjohdonmukainen. Näin ollen sen mukaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vahinkoindikaattorien analyysi, joka liittyy epäjohdonmukaiseen tarkastelujaksoon, johtaisi vääristyneeseen kuvaan vahingosta. CCCME väitti lisäksi, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon tutkimusajanjaksoa lähellä oleva ajanjakso, koska tällainen arviointi kuvastaisi parhaiten sitä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla, ja koska polkumyynti, hinnan alittavuus ja viitehinnan alittavuus vahvistettiin vain tutkimusajanjaksolla.

(211)

Se, että komissio viittasi unionin tuotannonalan tilanteeseen vuonna 2019, ei kuitenkaan pidentänyt tarkastelujaksoa eikä tarkoita sitä, että mikro- ja makrotaloudellisten indikaattoreiden arvioinnissa käytettiin eri ajanjaksoa. Viittaus vuoden 2019 tilanteeseen lisättiin tukemaan päätelmiä tutkimusajanjakson ja tarkastelujakson tilanteesta, erityisesti kun otetaan huomioon, että analyysin vertailuvuodeksi valittuun vuoteen 2020 vaikutti pandemiatilanne. Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso, joiden perusteella päätelmät tehtiin, pysyivät muuttumattomina (ks. 1.7 jakso). Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(212)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalalle tarkastelujaksolla aiheutuneet merkittävät tappiot, markkinaosuuden merkittävä menetys (noin 14 prosenttiyksikköä) ja muiden taloudellisten indikaattorien, kuten kassavirran, investointien ja investointien tuoton heikkeneminen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 313 kappale), ei voitu katsoa, että siirrettäviä henkilönostimia valmistava unionin tuotannonala olisi terve tuotannonala.

(213)

Näin ollen komissio vahvisti päätelmänsä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(214)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 323 kappaleessa komissio päätteli, että tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla oli merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(215)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME, Kiinan viranomaiset ja valituksen tekijä toimittivat päätelmästä huomautuksia.

(216)

CCCME väitti, että jos vuotta 2020, johon pandemiatilanne vaikutti, ei oteta huomioon, Kiinan tuonnin markkinaosuus oli pysynyt melko vakaana, sillä se kasvoi hieman eli kolme prosenttiyksikköä, kun taas hintataso nousi lähes 50 prosenttia. Se väitti, että samalla ajanjaksolla unionin tuotannonalan indikaattorit kasvoivat. Jos vuosi 2020 jätetään pois siksi, että se oli pandemian vuoksi epätavallinen, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi tarkastelujaksolla melko vakaana, sillä se laski hieman eli kaksi prosenttiyksikköä. Samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli vakaa ja sen hinta nousi lähes 50 prosenttia.

(217)

Komissio totesi ensin, että Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä vain kolme prosenttiyksikköä. Kun huomioon kuitenkin otetaan kulutuksen huomattava kasvu samalla ajanjaksolla, tämä markkinaosuuden kolmen prosenttiyksikön kasvu merkitsi absoluuttisesti mitattuna tuonnin kasvua 104 prosentilla 23 124 tuodusta yksiköstä vuonna 2021 aina 33 946 tuotuun yksikköön tutkimusajanjaksolla, mikä oli merkittävää. Lisäksi se, että Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden suurin kasvu tapahtui tarkastelujakson alussa eikä sen lopussa, ei heikentänyt syy-yhteyttä vaan pikemminkin selitti, miksi unionin tuotannonala oli tappiollinen koko tarkastelujakson ajan.

(218)

Kun lukuja lisäksi verrataan pandemiaa edeltävään vuoteen, vuonna 2019 Kiinasta tulevan tuonnin määrä oli noin 8 800 yksikköä. Siten Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä 285 prosenttia eli 8 800 tuodusta yksiköstä 33 946 tuotuun yksikköön, mikä on osoitus erittäin merkittävästä kasvusta. Vaikka Kiinasta tulevan tuonnin hinnat todellakin nousivat, ne alittivat huomattavasti unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(219)

Kannattavuuden osalta CCCME väitti, että unionin tuotannonalan voitto oli negatiivinen tarkastelujakson alusta lähtien. Se katsoi, että väitteestä, jonka mukaan vuonna 2018 alkanut Kiinasta tulevan tuonnin kasvu vaikutti jo unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen, ei esitetty minkäänlaista näyttöä ja että väite oli näin ollen perusteeton.

(220)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 281 kappaleessa mainitaan, tarkastelujakson alussa vuonna 2020 tuonti Kiinasta oli jo merkittävää ja sen määrä oli yli 10 000 yksikköä. Myös otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamissa tiedoissa vuoden 2019 tuontimäärät olivat vastaavia. Tämä osoitti selvästi, että halpatuonti vaikutti unionin tuotannonalaan jo vuodesta 2018.

(221)

CCCME katsoi myös, että unionin tuotannonalan investointien tuotto oli epävakaa koko tarkastelujakson ajan, koska se nousi huomattavan korkeaksi 35–40 prosenttiin vuonna 2021 ja laski sitten negatiiviseksi vuonna 2022, minkä jälkeen se parani tutkimusajanjaksolla hieman. CCCME huomautti, että unionin tuotannonalan investointien tuoton huomattava kasvu tapahtui vuonna, jolloin myös Kiinasta tuleva tuonti kasvoi merkittävästi, kun taas investointien tuotto laski aikana, jolloin Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus pysyi melko vakaana. Näin ollen CCCME katsoi, ettei voitu päätellä, että tällainen heikko tulos johtuisi Kiinasta tulevan tuonnin kasvusta.

(222)

Komissio katsoi, että se, että investointien tuotto kasvoi vuosina 2020–2021 eli samaan aikaan kuin Kiinasta tuleva tuonti kasvoi huomattavasti, ei vaikuttanut komission päätelmään, jonka mukaan Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska Kiinasta tulevan tuonnin vaikutus ei välttämättä heijastuisi saman vuoden investointien tuottoon, vaan sitä olisi tarkasteltava pidemmällä aikavälillä. Komissio päätteli, että tilanteen kehitys oli seurausta Kiinasta edellisinä vuosina tulleesta tuonnista ja siitä, ettei unionin tuotannonala ollut samalla ajanjaksolla kannattava. Investointien tuotto laski tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan yli 400 prosenttia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 313 kappaleessa mainitaan, unionin tuottajien investointitaso laski vuodesta 2020 lähtien 64 prosenttia eli merkittävästi.

(223)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan kannattavuus parani merkittävästi vuoteen 2022 verrattuna ja palautui noin 10 prosenttiyksikköä. Ne väittivät tämän osoittavan, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat eivät olleet syynä unionin tuotannonalan kannattavuuden laskuun.

(224)

Komissio toisti, ettei sitä, että vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tappiot vähenivät [–15 ja –10] prosentin väliltä [–5 ja 0] prosentin välille, voitu pitää elpymisen merkkinä. Unionin tuotannonalan tietojen mukaan unionin tuotannonalan kannattavuuden lasku vuonna 2022 johtui raaka-ainekustannusten noususta 25–30 prosentilla ja siitä, että yritykset eivät voineet nostaa jo neuvoteltujen tilausten hintoja. Näin ollen vuoden 2022 tappiot olivat poikkeuksellisen suuret. Kuten edellä mainittiin, sitä, että myöhemmin vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tappiot vähenivät, ei kuitenkaan voitu pitää elpymisen merkkinä, koska unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen merkittäviä tappioita, jotka johtuivat pääasiassa Kiinasta alhaisin hinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta hinnankorotusten estymisestä. Näin ollen komissio piti väitettä perusteettomana.

(225)

CCCME katsoi, että raaka-aineiden hintojen ja muiden kustannusten, kuten työvoimakustannusten, nousu aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(226)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että unionin yritysten kannattavuuden laskua vuonna 2022 ei voitu selittää tuontituotteiden hinnoilla, varsinkaan koska tuontituotteiden hinnat eivät vaihdelleet voimakkaasti. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ottanut huomioon tutkimusajanjakson aikana jatkuvasti nousevien raaka-ainehintojen kielteistä vaikutusta unionin tuottajien kannattavuuteen, vaan katsoi virheellisesti Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttaneen vahinkoa.

(227)

Valituksen tekijä väitti toisaalta, että kustannusten nousun vuoksi hinnat nousivat räjähdysmäisesti tutkimusajanjaksolla koko maailmassa ja unionin markkinoilla ja että unionin tuotannonala ei kyennyt siirtämään kustannusten nousua asiakkaidensa maksettavaksi kiinalaisten viejien aiheuttaman paineen vuoksi. Se katsoi kuitenkin, että kustannusten nousu ei itsessään vahingoittaisi yrityksiä, jos niiden toimintaedellytykset olisivat tasapuoliset. Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine esti unionin tuottajia nostamasta hintoja riittävästi, neuvottelemasta uudelleen voimassa olevista sopimuksista ja kattamasta kustannusten nousua. Siksi tuotannonala teki tappiota.

(228)

Komissio tarkasteli analyysissaan jatkuvasti nousevien raaka-ainehintojen kielteistä vaikutusta mutta päätteli, ettei tämä nousu heikentänyt syy-yhteyttä. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa kannattavuus saattaisi heikentyä tietyn ajanjakson aikana, ellei tuotannonala pystyisi nostamaan hintoja samassa suhteessa voimassa olevista sopimuksista aiheutuvien kustannusten kasvun kanssa, mutta jonkin ajan kuluttua sopimukset voitaisiin neuvotella uudelleen vähintäänkin kustannusten kattamiseksi, varsinkin kukoistavilla markkinoilla, kuten tässä tapauksessa. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin unionin hinnat koko tarkastelujaksolla ja että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi valtavasti samalla ajanjaksolla, unionin tuotannonala ei kyennyt nostamaan hintoja kustannusten nousua vastaavalla tavalla. Sen vuoksi komissio katsoi, että kustannusten nousu ei heikentänyt Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä ja että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui pääasiassa halpatuonnin kasvusta.

(229)

Kiinan viranomaiset väittivät, että koska unionin tuotannonalan keskimääräiset vientihinnat olivat alhaisemmat kuin niiden myyntihinnat unionin markkinoilla ja tämä vientimyynti oli kannattavaa, ei ollut perusteltua väittää, että halpatuonti Kiinasta pakotti unionin tuotannonalan myymään siirrettäviä henkilönostimia alhaisilla hinnoilla, mikä vaikutti niiden kannattavuuteen.

(230)

Komissio kuitenkin katsoi, että koska vientihinnat olivat alhaisemmat kuin kotimarkkinoiden myyntihinnat mutta kannattavat, ei voitu päätellä, että halpatuonti Kiinasta ei olisi vaikuttanut unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Se, että vientimyynti oli enimmäkseen kannattavaa, johtui erosta vienti- ja kotimarkkinamyynnin tuotevalikoimassa samalla kaudella. Se, että vientimyynti oli kannattavaa, ei komission mielestä heikentänyt polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(231)

CCCME väitti myös, että unionin tuotannonala ei pystynyt tarjoamaan kattavaa valikoimaa sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia, varsinkaan sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia, joiden enimmäistyökorkeus oli korkeimmasta päästä.

(232)

Valituksen tekijä puolestaan katsoi, että väitteet, joiden mukaan unionin tuottajat eivät pystyneet tyydyttämään sähköisiin siirrettäviin henkilönostimiin liittyvää kysyntää, olivat perusteettomia ja virheellisiä. Se väitti, ettei ollut totta, että kiinalaiset tuottajat keskittyisivät erityisesti sähköisiin siirrettäviin henkilönostimiin: unionin tuottajat tuottivat ja myivät suuria määriä myös sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia. Esimerkiksi Haulotten vuosina 2020–2022 myymistä laitteista yli 70 prosenttia (tuorein julkisesti saatavilla oleva tieto) oli sähköisiä. Valituksen tekijä väitti, että Haulottella oli laaja valikoima sähkökäyttöisiä laitteita: esimerkiksi sen pystymastoja oli saatavana vain sähkökäyttöisinä ja sen saksi- ja nivelpuominostimia oli saatavana sekä sähkömoottorilla että polttomoottorilla.

(233)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 336 kappaleessa mainitaan, otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuomien tuotelajien ja unionin tuotannonalan myymien tuotelajien vertailu osoitti, että yleisesti ottaen yli 90 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien myymistä tuotelajeista oli vertailukelpoisia Kiinasta tuotujen tuotelajien kanssa. Lisäksi tutkimusajanjaksolla yli 60 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä unionin markkinoilla koski sähköisiä siirrettäviä henkilönostimia. Sen vuoksi komissio katsoi, että vientiä harjoittavien tuottajien myymä tuotevalikoima oli verrattavissa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymään tuotevalikoimaan. Väitetyt tuotevalikoiman erot eivät siten voineet olla syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Näin ollen väite hylättiin.

(234)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti, että unionin tuotannonala ei ollut kilpailukykyinen, koska sen sähköisten siirrettävien henkilönostinten valikoima on rajallinen. Se viittasi kiinalaisen tuottajan Xiamen Liteng Engineering Machinery Co., Ltd:n raportissa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan yrityksillä on vaikeuksia pysyä uusien koneiden, erityisesti ammatti- ja sähkökoneiden, markkinakysynnän vauhdissa ja toimitusajat ovat pidentyneet elvyttäessä pandemiatilanteesta. CCCME viittasi lisäksi Manitoun vuoden 2022 raporttiin, jossa samassa yhteydessä (koronapandemiasta elpyminen) mainittiin toimitushäiriöt ja kuljetusvaikeudet, ja Haulotten raporttiin, jossa mainittiin yrityksen riskeinä toimitusketjuun liittyvät vaikeudet, inflaatio, tuotannon viivästyminen ja varaston arvo.

(235)

Komissio totesi ensinnäkin, että kiinalaisen tuottajan lausunto liittyi maailmanmarkkinoihin eikä erityisesti unionin markkinoihin. Lisäksi siinä – samoin kuin Manitoun ja Haulotten edellä mainituissa raporteissa – viitattiin vuosiin 2020–2022, joihin pandemiatilanne vaikutti maailmanlaajuisesti, mutta tätä kesti vain rajoitetun ajan. Kuten edellä on esitetty, unionin tuottajilla oli tutkimusajanjaksolla kattava valikoima sähköisiä tuotteita, eikä pandemia enää vaikuttanut niiden taloudelliseen tilanteeseen. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne tutkimusajanjaksolla johtui sen kilpailukyvyn puutteesta.

(236)

CCCME katsoi lisäksi, että toinen syy unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon oli se, ettei se kyennyt pysymään tilausten tasalla, mikä aiheutti pitkiä toimitusaikoja ja hidasti unionin rakennusmarkkinoita. Se toisti väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja viittasi Manitoun tilinpäätösraportteihin sisältyviin lausumiin, joissa viitattiin tilausten väliaikaiseen keskeyttämiseen. Komissio hylkäsi väitteet perusteettomina. Päinvastoin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 277 kappaleessa osoitetaan, kulutus kasvoi vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä 122 prosenttia, mikä osoitti, että siirrettävien henkilönostinten kysyntä kasvoi voimakkaasti, eikä unionin rakennusmarkkinoiden väitetty hidastuminen vaikuttanut siihen. Lisäksi Manitoun tilinpäätösraportissa ja CCCME:n mainitsemissa lehtiartikkeleissa mainittiin selvästi, että pidemmät toimitusajat liittyivät covid-19-pandemian jälkeiseen ajanjaksoon, joka oli vain väliaikainen (39). Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(237)

Komissio arvioi kaikkien muiden tunnettujen tekijöiden vaikutuksia ottaen huomioon asianomaisten osapuolten huomautukset ja totesi, että nämä tekijät eivät heikentäneet syy-yhteyttä. Sen vuoksi komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 339–340 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä oli syy-yhteys, jota edellä mainitut tekijät eivät heikentäneet.

(238)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(239)

Valituksen tekijä väitti, että tässä tapauksessa esiintyy perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä. Komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 343 kappaleessa alustavasti, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty. Jäljempänä käsitellään tarkemmin arviota siitä, liittyikö raaka-aineisiin vääristymiä.

(240)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (johdanto-osan 347–354 kappale) komissio täsmensi menetelmää, jolla määritettiin riittävät marginaalit unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(241)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että koska Haulotte France ja Haulotte Arges Romaniassa harjoittivat molemmat myyntiä lähes yksinomaan etuyhteydessä olevien jakeluyritysten kautta, tavoitehintaan olisi lisättävä näiden etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Lisäksi se väitti, että tavoitehintaan ei lisätty Haulotte Argesin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(242)

Komissio oli eri mieltä siitä, että asianmukaisen tavoitehinnan määrittämiseksi sen olisi pitänyt lisätä siihen etuyhteydessä olevien jakelijoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Tavoitehintaa muodostettaessa siihen lisätään ainoastaan tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, ei etuyhteydessä olevien yksiköiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Vientihintaan ei myöskään lisätty vientiä harjoittavien tuottajien myyntiyksiköiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, minkä vuoksi lisäkustannusten lisääminen unionin tuottajien puolella vaikuttaisi vertailun tasapuolisuuteen. Toisaalta Haulotte Arges ei alun perin ilmoittanut tuotevalvontakoodikohtaisia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia tavoitehinnan määrittämistä varten, minkä vuoksi kyseisiä kustannuksia ei alustavasti otettu huomioon. Sen vuoksi komissio teki oikaisun, jolla Haulotte Argesin kyselylomakkeen yleiseen osaan antamassa tarkistetussa vastauksessa ilmoittamaa tuotevalvontakoodikohtaista tavoitehintaa korotettiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla.

(243)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että Haulotte Argesin ilmoittamat myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset liittyivät ainoastaan kuljetuskustannuksiin, minkä vuoksi niitä ei pitäisi ottaa huomioon. Se ehdotti, että sen sijaan käytettäisiin Haulotte Francen ilmoittamia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka olivat korkeammat.

(244)

Komissio katsoi, että Haulotte Argesin tavoitehinnan olisi perustuttava Haulotte Argesin toimittamiin tietoihin ja sille aiheutuneisiin kustannuksiin eikä toisen yrityksen tietoihin, vaikka kyseinen yritys kuului samaan konserniin. Näin ollen se oli eri mieltä siitä, että Haulotte Francen tietoja olisi käytettävä Haulotte Argesin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrittämiseen. Vaikka määriä korotettaisiin Haulotte Francen ilmoittamalle tasolle, tämän muutoksen vaikutus viitehinnan alittavuuden marginaaliin olisi joka tapauksessa merkityksetön. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(245)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi myös, että komissio määritti tavoitevoiton Kiinasta tulevan tuonnin kasvua edeltäneellä eli vuoden 2018 kannattavuustasolla. Se katsoi, että tämä oli vastoin perusasetusta, jossa säädettiin, että kannattavuustason on oltava tasolla, jolla katetaan kaikki kustannukset ja investoinnit, tutkimus ja kehitys sekä innovointi, ja että sen olisi annettava yritykselle mahdollisuus innovointiin, investointeihin ja kasvuun. Se katsoi, että vuoden 2018 kannattavuustason käyttö oli epäasianmukaista, koska unionin markkinat olivat muuttuneet rakenteellisesti vuosien 2018 ja 2023 välillä. Valituksen tekijä antoi myös esimerkkejä monista muista tuotannonaloista tuotantoketjun alku- ja loppupäässä tukeakseen väitettään, jonka mukaan komission vahvistama seitsemän prosenttia oli liian vähän. Valituksen tekijä väitti lisäksi, että siirrettävien henkilönostimien tuotannonalan investointi- ja toimintakustannukset ovat kuluneina vuosina olleet historiallisen korkeat, mikä on johtunut vihreästä ja digitaalisesta siirtymästä, kuten litiumakkujen kaltaisten uusien teknologioiden kehittämisestä ja siirtymisestä sähkökäyttöisiin siirrettäviin henkilönostimiin. Sen mielestä komission olisi pitänyt ottaa huomioon, että nämä investoinnit olivat tarpeellisia, ja ottaa ne huomioon tavoitehintaa määrittäessään.

(246)

Komissio oli asiasta eri mieltä. Tavoitevoitto perustui tuotannonalan itse antamiin tietoihin, ja sen katsottiin olevan voitto ennen kuin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, minkä vuoksi sen olisi normaalitilanteessa pitänyt kattaa investointi-, tutkimus-, kehitys- ja innovointikustannukset. Siirrettävien henkilönostintyyppien jatkuva kehitys ei ollut tämän tuotannonalan erityispiirre vaan koski myös monia muita tuotannonaloja, joten sillä ei voitu perustella korkeampaa tavoitevoittoa ilman kytköstä aiemmin saatuihin voittoihin. Valituksen tekijän väite oli myös laaja, eivätkä yritykset toimittaneet näyttöä, jonka valossa komissio olisi voinut määrittää tavoitevoiton toisenlaiselta pohjalta. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(247)

Valituksen tekijä väitti lisäksi, että komission käyttämä tavoitevoitto perustui tavaroiden tosiasiallisista myyntihinnoista muodostuvaan liikevaihtoon – jakelun jälkeen – mutta sitä kuitenkin sovellettiin otokseen valitun tuottajan tuotantokustannuksiin, joihin ei sisältynyt jakelukustannuksia. Sen vuoksi valituksen tekijä katsoi, että jakelukustannuksia ei olisi pitänyt sisällyttää tavoitevoittoa koskeviin laskelmiin. Komissio hyväksyi tämän väitteen. Oikaistu tavoitevoitto oli 7,7 prosenttia.

(248)

Valituksen tekijä esitti huomautuksia myös tulevista sosiaali- ja ympäristökustannuksista. Se katsoi, että komission tavoitehintaan lisäämien tulevien sosiaali- ja ympäristökustannusten määrä oli liian alhainen ja että komission olisi pitänyt sisällyttää mukaan sähköntuotantoon sisältyvät hiilidioksidikustannukset ja yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset.

(249)

Komissio toisti, että se otti tässä tutkimuksessa huomioon energiankulutukseen liittyvät välilliset hiilidioksidikustannukset, mutta ei ottanut huomioon kustannuksia, joiden osalta yritykset eivät toimittaneet riittävää näyttöä tosiasiallisista määristä, kuten teräksentuotantoon sisältyvistä välillisistä kustannuksista, tai jos kustannukset eivät perustuneet monenvälisen ympäristösopimuksen tai ILO:n yleissopimusten pakollisiin vaatimuksiin. Tämä koski sähköisten siirrettävien henkilönostinten tuotantokustannuksia ja yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä kustannuksia. Komissio korjasi kuitenkin kirjoitus- ja laskuvirheitä, ja tavoitehintaan lisättyjen tulevien sosiaali- ja ympäristökustannusten kokonaismäärä oli yrityksestä riippuen 2,1–41,5 euroa yksikköä kohti.

(250)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että komission olisi pitänyt hyväksyä myös kustannukset, jotka liittyvät teräksen tuotantoon sisältyviin ja Manitoun ilmoittamiin hiilidioksidikustannuksiin, koska valituksen tekijä käytti näiden kustannusten määrittämiseen samaa tietolähdettä kuin energian hiilidioksidikustannusten määrittämiseen (Ranskan ympäristövirasto ADEME) ja koska komissio hyväksyi energian hiilidioksidikustannukset.

(251)

Komissio katsoi, että se, että ADEME ilmoitti sekä energiantuotannon että teräksentuotannon hiilidioksidikustannukset, ei oikeuttanut valituksen tekijän ehdottamaa lähestymistapaa. Vaikka Manitou kulutti energian suoraan ja sen kulutus voitiin laskea, teräs oli materiaali, jota käytetään siirrettävien henkilönostinten tuotannossa käytetyissä osissa. Yritys ei näin ollen pystynyt osoittamaan riittävällä tavalla, mikä näiden kustannusten osuus oli ja siirrettiinkö ne Manitoulle vai ottivatko teräksen ostaneet osien tuottajat ne vastaan.

(252)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Sinoboom väitti, että yhdessä lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä toimitetussa taulukossa oli kirjoitusvirhe. Komissio korjasi virheen, joka ei kuitenkaan vaikuttanut Sinoboomin vahinkomarginaaliin.

(253)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 353 kappaleessa mainitaan, seuraavaksi komissio määritti viitehinnan alittavuuden marginaalin tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä yksittäisten otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(254)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin, olisiko väliaikaisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali suurempi kuin unionin tuotannonalalle koituneen vahingon poistamiseksi riittävä marginaali. Tätä varten komissio vertasi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan tavoitehintaan. Näiden laskelmien tulos esitetään seuraavassa taulukossa:

(255)

Koska vientiä harjoittaville tuottajille JLG:lle ja Terexille laskettu hinnan alittavuuden marginaali oli alhaisempi kuin polkumyyntimarginaali, komissio tarkasteli, liittyikö tarkasteltavana olevaan tuotteeseen raaka-aineita koskevia vääristymiä, perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan nojalla.

(256)

Komissio totesi alustavasti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 375 kappaleessa, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.

(257)

Valituksen tekijä huomautti väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen, että Kiinassa rautaan ja teräkseen liittyy vääristymä, että kiinalaisten ja EU:n terästuotteiden välillä on merkittävä hintaero ja että rauta ja teräs ovat siirrettävien henkilönostinten tuotannossa tärkein tuotantopanos, jonka osuus tuotantokustannuksista on yli 17 prosenttia. Valituksen tekijä väitti, että komission olisi tarkasteltava myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen muihin tuotantopanoksiin tai osiin sisältyvää rautaa ja terästä.

(258)

Komissio totesi, että valituksen tekijän huomautukset laajensivat vireillepanoilmoituksen 4.2 kohdassa (40) esitetyn väitteen kuumavalssattuun teräkseen liittyvästä raaka-ainevääristymästä koskemaan rautaa ja terästä yleisesti.

(259)

Voidakseen arvioida, täyttyivätkö perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan edellytykset, komissio yksilöi ensin kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta HS-koodeilla 720837, 720851, 720852, 720853 ja 7208 54 ilmoitetut tuotantotekijät (eli kuumavalssatut terästuotteet) ja vertasi sitten niiden kokonaisarvoa Brasilian vertailuarvojen perusteella kunkin yrityksen todennettuihin valmistuskustannuksiin. Komissio totesi, että siirrettävien henkilönostinten tuotannossa käytetyn kuumavalssatun teräksen osuus kaikkien neljän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksista oli alle 17 prosenttia. Muita raaka-ainevääristymiä ei havaittu minkään sellaisen tuotantotekijän osalta, jonka osuus tuotantokustannuksista olisi yli 17 prosenttia.

(260)

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan tuotteen muuhun tuotantopanokseen tai osaan sisältyvä rauta ja teräs olisi otettava huomioon perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohtaa (41) sovellettaessa, koska kyseisessä artiklassa todetaan selvästi, että yhden raaka-aineen osuuden kustannuksista on oltava vähintään 17 prosenttia, eikä tällä tarkoiteta yleistä tuoteluokkaa.

(261)

Edellä esitetyn perusteella komissio totesi, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.

(262)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CMAE väitti, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä raudan ja teräksen osalta ja että komission olisi pitänyt ottaa huomioon myös kuumavalssatut terästuotteet, jotka sisältyvät muihin tuotantopanoksiin, kuten osiin tai komponentteihin, arvioidessaan 17 prosentin kynnysarvoa.

(263)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Ensinnäkin se arvioi harmonoidun järjestelmän 72 ryhmään ”Rauta ja teräs” ja 73 ryhmään ”Rauta- ja terästavarat” kuuluvat tuotteet. Komissio tarkasteli materiaaleja, jotka otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat tuotantopanoksiksi. Toiseksi komissio tarkisti, oliko näihin materiaaleihin kohdistunut perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa lueteltuja vääristymiä. Tämän jälkeen komissio totesi, että asiakirja-aineistossa ei ollut näyttöä siitä, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tavarantoimittajiltaan ostaman raaka-aineen, mukaan lukien kuumavalssattu teräs, osuus tuottajien tuotantokustannuksista olisi yli 17 prosenttia, kuten perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa edellytetään.

(264)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen valituksen tekijä, Kiinan viranomaiset, CCCME, eräs käyttäjä (Construct Machines S.R.L.) ja jälleenmyyjä/tukkumyyjä (Norbert Wienold GmbH) toimittivat huomautuksia unionin edusta.

(265)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME totesi, ettei ollut viitteitä siitä, että komission polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla olisi myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan. Se katsoi, että komission esittämät tiedot osoittivat, että unionin tuotannonala kasvoi merkittävästi ja sen vuoksi tuotannonala laajeni.

(266)

Komissio viittasi edellä olevaan 4.3 jaksoon, jossa se päätteli, että joidenkin vahinkoindikaattoreiden myönteisestä kehityksestä huolimatta Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti vaikutti unionin tuotannonalaan kielteisesti. Toimenpiteiden toteuttamatta jättämisellä olisi todennäköisesti jatkossakin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalan pienempinä myyntimäärinä, tuotantomäärinä ja kapasiteetin käyttöasteena, ja hinnankorotusten estyminen heikentäisi entisestään sen taloudellista tilannetta kannattavuuden ja investointien osalta. Nämä olosuhteet uhkaisivat unionin tuotannonalan elinkelpoisuutta.

(267)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 356–360 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(268)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, johdanto-osan 361–362 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(269)

CCCME väitti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei ollut unionin tuojien ja loppukäyttäjien edun mukaista, koska niiden etua palvelee laaja valikoima tuottajia ja hintoja. Se katsoi, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto rajoittaisi edelleen vuokrausyritysten mahdollisuutta saada kattava valikoima erityyppisiä siirrettäviä henkilönostimia kohtuullisin kustannuksin ja toimitusajoin. CCCME väitti myös, että pääasiassa sähkökäyttöisiin malleihin keskittyvien kiinalaisten tuotteiden saatavuuden rajoittaminen vaarantaisi tämän teollisuudenalan vihreää siirtymää koskevan tavoitteen saavuttamisen, koska sen mielestä unionin tuotannonala ei pystynyt täyttämään vajetta. CCCME toisti väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Lisäksi se katsoi, että korkealla työskentelyn turvallisuutta ei ole taattu, kun otetaan huomioon siirrettävien henkilönostimien ja erityisesti sähköisten mallien tarjonnan puute unionin markkinoilla.

(270)

Kiinan viranomaiset katsoivat, että toimenpiteillä olisi kielteinen vaikutus kilpailun tasoon unionin markkinoilla, koska niiden seurauksena kiinalaiset kilpailijat poistuisivat unionin markkinoilta. Ne esittivät myös, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kielteinen vaikutus tuojiin ja jatkokäyttäjiin ja että se johtaisi siihen, että vuokrausyritykset nostaisivat hintojaan ja siirtäisivät näin nousun kuluttajien maksettavaksi. Ne väittivät myös, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien läsnäolo toisi jatkokäyttäjille ja kuluttajille enemmän valinnanvaraa sekä parempia tuotteita ja palveluja. Lisäksi ne katsoivat, etteivät toimenpiteet olleet linjassa vihreää kehitystä ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamista koskevan unionin politiikan kanssa.

(271)

Valituksen tekijä puolestaan väitti, että tullit eivät estäisi kiinalaisten siirrettävien henkilönostinten tuloa unionin markkinoille vaan ainoastaan poistaisivat epäterveiden kauppakäytäntöjen vaikutukset. Lisäksi se katsoi, että kuten valituksessa osoitettiin, tarjonta muista kolmansista maista kuin unionista ja Kiinasta oli runsasta ja monipuolista.

(272)

Käyttäjä, Construct Machines S.R.L. -niminen yritys, esitti, että siirrettävät henkilönostimet paransivat merkittävästi turvallisuutta. Se katsoi, että toimenpiteiden käyttöönotto nostaisi siirrettävien henkilönostinten vuokrahintoja, mikä vaikuttaisi kielteisesti keskikokoisiin yrityksiin. Yritys ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä tutkimuksessa eikä toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen.

(273)

Norbert Wienold GmbH -niminen yritys, joka on Sinoboomin valmistamien siirrettävien henkilönostinten jälleenmyyjä/tukkumyyjä, katsoi, ettei unionin tuotannonala tuottanut riittävää määrää tavanomaisia korkean tason teleskooppi-/nivelpuomeja (työskentelykorkeus 12–24 metriä) ja saksinostureita (työskentelykorkeus 6–16 metriä) eikä unionin tuotannonala ollut kilpailukykyinen.

(274)

Norbert Wienold GmbH väitti lisäksi, että siirrettävien henkilönostinten tuontia koskevilla väliaikaisilla polkumyyntitoimenpiteillä olisi merkittävä vaikutus jälleenmyyjien, pienten ja keskisuurten vuokrausyritysten ja loppuasiakkaiden toimintaan eikä niistä olisi juurikaan ole hyötyä unionin tuotannonalalle. Se väitti, että jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön, siirrettävien henkilönostinten hinnat nousisivat kaikkialla Euroopassa, mikä vaikuttaisi toimitusketjuun, kuten jälleenmyyjiin, vuokrausyrityksiin ja loppukäyttäjiin. Yritys ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä tutkimuksessa eikä toimittanut myöskään vastausta kyselylomakkeeseen.

(275)

Ainoa yhteistyössä toiminut käyttäjä, Kiloutou, ei esittänyt huomautuksia väliaikaisista toimenpiteistä.

(276)

Komissio katsoi, että väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei tuottanut riittävää määrää tavanomaisia korkean tason teleskooppi-/nivelpuomeja (työskentelykorkeus 12–24 metriä) ja saksinostureita (työskentelykorkeus 6–16 metriä), ei ollut perusteltu, ja totesi, että yritys itse mainitsi, että unionin tuottajat Manitou ja Haulotte valmistivat kumpaakin tyyppiä.

(277)

Lisäksi komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 364–373 kappaleessa esittämiinsä päätelmiin. Se toisti, että vaikka siirrettävien henkilönostinten kokonaishintatason odotettiin nousevan, vaikutus käyttäjiin, jotka olivat pääasiassa vuokrausyrityksiä, oli vähäisempi kuin jos ne olisivat suoria kuluttajia. Siirrettävien henkilönostinten hintojen nousu merkitsisi suoraan niiden omaisuuden kasvua, ja se, että koneita käytettiin pidemmällä aikavälillä, heikensi komission näkemyksen mukaan myös mahdollisen hinnankorotuksen kielteistä vaikutusta.

(278)

Tämän perusteella komissio päätteli, että toimenpiteillä ei olisi suhteetonta vaikutusta vuokrausyrityksiin ja että toimenpiteiden kokonaishyödyt olisivat suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset tuojiin ja käyttäjiin. Komissio katsoi lisäksi, että koska tullien tarkoituksena on palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset, niillä odotetaan olevan myönteinen vaikutus kilpailun tasoon unionin markkinoilla ja että myös pääasiallisten käyttäjien eli vuokrausyritysten kannalta oli tärkeää, että siirrettävien henkilönostinten tuotanto jatkuu unionin markkinoilla niiden kalustojen monipuolistamiseksi. Näin ollen tullien käyttöönotto ei vaarantaisi tämän teollisuudenalan vihreää siirtymää koskevan tavoitteen saavuttamista.

(279)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Sinoboom mainitsi, että tietyt tapauksen näkökohdat, jotka liittyivät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen erittäin laajaan määritelmään ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien siirrettävien henkilönostimien valikoiman merkittäviin eroihin, aiheuttivat vakavia syy-yhteyteen ja unionin etuun liittyviä huolenaiheita, joita ei käsitelty. Se väitti, että unionin käyttäjien vähäinen osallistuminen esti mielekkään keskustelun polkumyyntitoimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta unionin markkinoihin, koska kiinalaiset toimittajat tarjoavat laajempaa tuotevalikoimaa erityisesti mallien, työkorkeuden ja sähköntuotannon osalta kuin unionin tuottajat, minkä vuoksi kiinalaisten yritysten tosiasiallinen läsnäolo unionin markkinoilla on olennaisen tärkeää.

(280)

Sinoboom katsoi lisäksi, että komissio ei pystynyt tavoittamaan asianmukaisesti laitteita vuokraavia yrityksiä, jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneita osallistumaan täysimääräisesti tutkimukseen asianomaisina osapuolina, ja että yhtä niistä laitteita vuokraavista yrityksistä, joka toimitti kirjallisia huomautuksia ja osallistui kuulemiseen, ei mainittu yleiset päätelmät sisältävässä asiakirjassa. Se mainitsi myös, että kyseinen käyttäjä selitti, että laitteita vuokraavien yritysten rakenteellisesti kaventuneet marginaalit ja pitkäaikaiset sitoumukset asettaisivat ne erittäin epävarmaan tilanteeseen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(281)

Vireillepanon yhteydessä komissio otti yhteyttä 14:ään valituksessa yksilöityyn käyttäjään. Yhtä yritystä (Kiloutou) lukuun ottamatta yksikään käyttäjä ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Yksikään muu käyttäjä, mukaan lukien Sinoboomin mainitsema yritys, ei toimittanut huomautuksia avoimeen asiakirja-aineistoon alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautusten esittämiselle asetetussa määräajassa. Unionin etua koskevassa analyysissään komissio kuitenkin otti huomioon, että laitteita vuokraaviin yrityksiin ja niiden katteisiin saattaa kohdistua vaikutuksia. Siirrettävien henkilönostinten tyyppien valikoiman osalta komissio katsoi, että tullien soveltamisen tarkoituksena on palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset eikä estää siirrettävien henkilönostimien tuontia Kiinasta.

(282)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että toimenpiteiden kokonaishyödyt olivat tuojiin ja käyttäjiin mahdollisesti kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia suuremmat, minkä vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 363–368 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(283)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 373 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä päätellä, ettei toimenpiteiden käyttöön ottaminen Kiinasta peräisin olevien siirrettävien henkilönostinten tuonnissa olisi unionin edun mukaista.

(284)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(285)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä huomautti yleiset päätelmät sisältävän asiakirjan johdanto-osan 233 kappaleessa olevasta virheestä, jossa esitettiin virheellinen ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettava polkumyyntitulli, joka ei vastannut ”kaikille muille yrityksille” määritettyä alempaa vahinkomarginaalia ja polkumyyntimarginaalia. Johdanto-osan 205 kappaleen mukaan vahinkomarginaali oli 54,9 prosenttia ja polkumyyntimarginaali 66,7 prosenttia. Komissio hyväksyi huomautuksen ja oikaisi ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia vastaavasti.

(286)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit, ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana, olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(287)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ’kaikkiin muihin yrityksiin’ sovellettavaa tullia.

(288)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (42). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(289)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen laskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava polkumyyntitullia, jota sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin”.

(290)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(291)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(292)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi muuhun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(293)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että jäljempänä esitetyt kolme edellytystä täyttyvät. Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ii) se ei ole etuyhteydessä tällaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(294)

Siirrettäviä henkilönostimia koskevat tilastot ilmaistaan usein kappaleina. Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I vahvistetussa yhdistetyssä nimikkeistössä ei kuitenkaan määritellä siirrettäville henkilönostimille tällaista lisäyksikköä (43). Sen vuoksi on tarpeen säätää, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen merkitään kilogrammoina tai tonneina ilmoitetun painon lisäksi myös kappalemäärä. Kappalemäärät olisi merkittävä Taric-koodeista: 8427 10 10 10, 8427 20 19 10, 8428 90 90 20, 8431 20 00 60 ja 8431 39 00 10.

(295)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(296)

Kuten 1.2 jaksossa mainitaan, komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(297)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä viittasi kirjaamista koskevan asetuksen päätelmiin, joissa sen mukaan komissio katsoi taannehtivan kantamisen kriteerien täyttyvän. Se katsoi pääasiassa, että vireillepanon jälkeen tuonti oli kasvanut valtavasti eikä vastannut markkinoiden kysynnän logiikkaa. Valituksen tekijä esitti arvioita, joiden mukaan tuonti kasvoi 33 prosentista 121 prosenttiin, ja toimitti kuvia siirrettäviä henkilönostimia sisältävistä varastoista osoittaakseen, että varastointia tapahtui.

(298)

CCCME puolestaan katsoi, että valituksen tekijän analyysi tuonnista oli virheellinen ja että tuonnin kasvu vireillepanon jälkeen ei ollut merkittävää tutkimusajanjaksoon verrattuna. Se väitti, että siirrettävien henkilönostinten tuotanto perustui tietylle asiakkaalle räätälöityihin tilauksiin ja että näin ollen minkään toimijan ei ollut käytännössä järkevää varastoida niitä. Toiseksi CCCME väitti, että tilausten ja toimituksen välinen läpimenoaika oli tässä tutkimuksessa erittäin tärkeä seikka tietojen asianmukaisen arvioinnin kannalta, koska sykli tilauksen tekemisestä tuotantoprosessiin ja lähetyksestä toimitukseen unionissa on tavallisesti 4–6 kuukautta, ja tästä johtuu, että tammi–maaliskuuhun 2024 ajoittunut tuontihuippu ei liittynyt tutkimuksen vireillepanoon vaan suureen tilauskantaan, joka oli syntynyt hyvissä ajoin ennen vireillepanoa.

(299)

Komissio arvioi tutkimuksen lopullisessa vaiheessa kerätyt tiedot analysoidakseen, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset kriteerit lopullisten tullien taannehtivalle kantamiselle.

(300)

Komissio arvioi erityisesti, kasvoiko tuonti merkittävästi tutkimusajanjakson aikana vahinkoa aiheuttaneen tuonnin tason lisäksi, mikä todennäköisesti heikentäisi vakavasti lopullisten toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti, kun otetaan huomioon tuonnin ajoitus ja määrä sekä muut olosuhteet.

(301)

Komissio vertasi erityisesti kuukausittaista keskimääräistä tuontimäärää tutkimusajanjaksolla (lokakuusta 2022 syyskuuhun 2023) ja kuukausittaista keskimääräistä tuontimäärää tutkimusajanjakson jälkeen (marraskuusta 2023 heinäkuuhun 2024). Komissio vertasi myös tutkimusajanjakson jälkeistä (marraskuusta 2023 heinäkuuhun 2024) kuukausittaista keskimääräistä tuontimäärää ja tutkimusajanjakson aikaista (marraskuusta 2022 heinäkuuhun 2023) kuukausittaista keskimääräistä tuontimäärää kummallakin kaudella kausiluonteisuuden huomioon ottamiseksi. Komissio käytti tutkimusajanjakson osalta yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien (44) tietoja ja tutkimusajanjakson jälkeisen ajan osalta Surveillance-tietokannan tietoja (45).

(302)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkistetut tiedot osoittivat, että tuontimäärät vaihtelivat vuoden aikana huomattavasti kuukauden mukaan. Tiettyinä kuukausina, esimerkiksi joulukuussa, maaliskuussa ja huhtikuussa, tuonti oli tutkimusajanjaksolla yli kolminkertaista suhteessa keskimääräiseen tuontiin heinä–syyskuussa. Näiden vaihtelujen ja kausivaihtelun vaikutusten huomioon ottamiseksi komissio ei pitänyt aiheellisena verrata 12 kuukauteen perustuvaa tutkimusajanjakson kuukausittaista keskiarvoa 8 kuukauteen perustuvaan tutkimusajanjakson jälkeiseen kuukausittaiseen keskiarvoon. Siksi tuonnin määrää tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavalla ajanjaksolla väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon asti (marraskuusta 2023 heinäkuuhun 2024) verrattiin tuonnin määrään samalla ajanjaksolla tutkimusajanjakson aikana (marraskuusta 2022 heinäkuuhun 2023). Tältä pohjalta komissio laski, että tutkimusajanjakson jälkeisellä ajanjaksolla tuonnin määrä väheni kolme prosenttia. Siirrettävien henkilönostinten hinnat pysyivät vakaina näiden kahden ajanjakson ajan.

(303)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen vireillepanon jälkeen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta ei kasvanut.

(304)

Lisäksi asiakirja-aineistoon kuuluvat lisätiedot tukevat päätelmää, jonka mukaan vireillepanon jälkeen ei tapahtunut merkittävää varastointia. Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan, unionin tuottajat tuottivat tuotetta vain tilauksesta eikä niillä ollut merkittävää valmiiden siirrettävien henkilönostinten varastoa. Tämä johtui siitä, että tutkimusajanjaksolla arviolta 75–90 prosenttia siirrettävistä henkilönostimista myytiin unionin markkinoilla vuokrausyrityksille, jotka tilasivat räätälöityjä siirrettäviä henkilönostimia (jotka oli maalattu yhtiön väreissä ja varustettu logolla). Sen vuoksi komissio katsoi, että sellaisten siirrettävien henkilönostimien varastointi, joita ei ollut räätälöity eikä tehty tiettyä asiakasta varten, oli erittäin epätodennäköistä, koska tällaiset siirrettävät henkilönostimet eivät vastaisi markkinakysyntään.

(305)

Lisäksi tietoja arvioitaessa otettiin huomioon siirrettävien henkilönostinten tilauksen ja toimituksen välinen läpimenoaika, joka on yleensä 4–6 kuukautta; siispä helmi- ja maaliskuun 2024 toimitukset olisivat todennäköisesti tilauksia, jotka oli otettu vastaan ennen tutkimuksen vireillepanoa marraskuussa 2023. Nämä kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuu 2024, olivat myös kuukausia, jolloin tuonti oli suurinta; niiden jälkeen tuonti alkoi vähentyä. Siksi se, että näinä kuukausina tuonti oli suurempaa, johtui todennäköisimmin ennen vireillepanoa tehdyistä tilauksista eikä varastointiaikeista.

(306)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että kun otetaan huomioon tuonnin väheneminen tutkimusajanjakson jälkeen, rajalliset mahdollisuudet varastointiin pitkän toimitusajan vuoksi sekä tilausperusteinen tuotanto, tuonnin kehitys tutkimusajanjakson jälkeen ei heikentänyt vakavasti lopullisten toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta. Näin ollen komissio päätteli, että tullien taannehtiva kantaminen ei ollut perusteltua.

(307)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että tuonnin kausiluonteisuudesta ei ollut riittävästi näyttöä. Lisäksi se väitti, että komissio käytti tutkimusajanjaksolla virheellisesti vähemmän edustavaa kuukausikeskiarvoa, joka perustui 8 kuukauteen, sen sijaan, että se olisi käyttänyt asianmukaisempaa 12 kuukauteen perustuvaa kuukausikeskiarvoa. Valituksen tekijä väitti lisäksi, että arvioidessaan tuontia tutkimusajanjaksolla komissio käytti väärää ajanjaksoa, koska tuontia verrattiin sen myyntipäivän perusteella ja toimituksia arvioitiin maaliskuun 2023 ja marraskuun 2023 välillä eikä marraskuun 2022 ja heinäkuun 2023 välillä.

(308)

Valituksen tekijä väitti myös, että komissio ei ottanut huomioon tuonnin kirjaamisen uhkan ja tosiasiallisen kirjaamisen vääristävää vaikutusta. Sen mukaan komissio myös yliarvioi toimitusajan ja huomautti, että toimitus Kiinasta unioniin kesti 30–45 päivää.

(309)

Valituksen tekijä väitti lisäksi osoittaneensa, että varastojen kerryttämistä tapahtui. Se väitti, että komissio oletti virheellisesti, että koska unionin tuottajat eivät tuottaneet varastoja varten, myöskään kiinalaiset tuottajat eivät tehneet niin. Se totesi myös, että yhden otokseen valitun unionin tuottajan tuoreimmat tiedot osoittivat, että suurin osa unionissa myydyistä siirrettävistä henkilönostimista ei ollut räätälöityjä. Valituksen tekijä totesi myös, että kirjaamisen jälkeen tuotujen siirrettävien henkilönostimien määrä oli edelleen huomattava. Lisäksi valituksen tekijä väitti, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti tapauksissa, joissa komissio ei kirjannut tuontia, vahinkomarginaalissa olisi tultava esiin vireillepanon jälkeen lisääntyneen tuonnin aiheuttama lisävahinko. Massiivisesta varastoinnista aiheutuvan lisävaikutuksen kompensoimiseksi komission olisi sen vuoksi arvioitava vahinkomarginaali uudelleen varastoinnin huomioon ottamiseksi.

(310)

Komissio oli eri mieltä siitä, että sen olisi pitänyt verrata kuukausittaista keskiarvoa 12 kuukauden ajanjakson perusteella tutkimusajanjaksolla ja 8 kuukauden ajanjakson perusteella tutkimusajanjakson jälkeen. Kuten myös valituksen tekijä myönsi, tuontimäärät eri kuukausina vaihtelivat huomattavasti, minkä vuoksi komissio piti täsmällisempänä verrata toisiinsa samanpituisia ajanjaksoja eikä 12 kuukauden ajanjaksoa 8 kuukauden ajanjaksoon. Koska tuonnin määrä vaihteli huomattavasti eri kuukausina, samanpituisten ajanjaksojen vertailussa suljettiin pois mahdollinen kausiluonteisuuden vaikutus. Komissio ei ollut samaa mieltä siitä, että sen oli osoitettava toistuva ja kiinteä tuontimalli puolustaakseen sitä, miksi se käytti vertailua, joka perustui keskimääräiseen tuontiin samanpituisilla ajanjaksoilla.

(311)

Mitä tulee tutkimusajanjaksoon sisältyvän ajanjakson käyttöön, komissio käytti perustana niiden vientiä harjoittavien tuottajien tietoja, jotka mainitsivat viennin unioniin, laskun päiväyksestä lähtien, koska ne olivat täsmällisimpiä kyseiseltä ajanjaksolta saatavilla olevia tietoja. Komission käyttämä kahdeksan kuukauden ajanjakso oli riittävän pitkä, jotta siinä voitiin ottaa huomioon mahdollinen vaikutus tuonnin kirjaamisesta, joka oli voimassa vain puolentoista kuukauden ajan (23 päivän toukokuuta 2024 ja 12 päivän heinäkuuta 2024 välisenä aikana). Osapuolten, myös valituksen tekijän mukaan siirrettävien henkilönostimien toimitus kesti kyseisestä hetkestä lähtien 30–45 päivää. Kun otetaan huomioon tämä lyhyt aikaviive, komission tekemä vertailu perustui parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, ja sitä pidettiin riittävän tarkkana, jotta voitiin päätellä, kasvoiko tuonti merkittävästi vireillepanon jälkeen.

(312)

Komissio katsoi myös, että se ei voinut tehdä päätelmiä varastoinnin esiintymisestä valituksen tekijän toimittamien kuvien tai sähköpostien muodossa olevan todentamattoman näytön perusteella. Sen sijaan komissio tukeutui tutkimusajanjakson jälkeisiin tuontitilastoihin ja kaikkiin muihin asiakirja-aineistossa oleviin tietoihin, myös käyttäjiltä ja tuojilta saatuihin tietoihin, jotka eivät viitanneet siihen, että varastointia olisi esiintynyt siinä määrin, että se heikentäisi tullien korjaavia vaikutuksia. Vaikka valituksen tekijän mukaan yksi otokseen valituista yrityksistä myi suurimman osan räätälöimättömistä siirrettävistä henkilönostimista, se ei vaikuttanut päätelmään, jonka mukaan tuonti ei lisääntynyt valtavasti.

(313)

Lisäksi komissio katsoi, ettei 9 artiklan 4 kohdan säännöksiä voitu soveltaa. Tuonti kirjattiin, ja pääteltiin, että tuonti ei kasvanut merkittävästi vireillepanon jälkeen.

(314)

Tämän perusteella komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan tullien taannehtiva kantaminen ei ollut perusteltua.

(315)

Asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (46) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(316)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,