Tämän oikeudenkäynnin aikana lähestytään sitä ajankohtaa, jolloin matkustajat eivät voi enää ostaa verottomia tavaroita yhteisön sisäisillä lennoilla tai merimatkoilla. Ennakkoratkaisukysymykset, jotka Tribunal de commerce de Paris on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle, koskevat nimittäin direktiivin 77/388/ETY (jäljempänä kuudes arvonlisäverodirektiivi), Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — Kyseinen artikla nimittäin lisättiin kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi
Direktiivin 91/680/ETY johdanto-osan 13. perustelukappale. Valmisteverodirektiivin johdanlo-osan 23. perustelukappale on lähes samasanainen.
Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 k artiklassa, jonka perustelut sisältyvät juuri mainittuun perustelukappaleeseen, säädetään nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisesti seuraavaa:
— — Verovapaiden myymälöiden suorittamiin tavaroiden luovutuksiin on rinnastettava tavaroiden luovutukset, jotka suoritetaan ilma-tai vesialukscssa yhteisön sisäisen matkustajakuljetuksen aikana. Tätä vapautusta on sovellettava myös Englannin kanaalin tunnelin jommalla kummalla pääteasemalla sijaitsevien myymälöiden sellaisille matkustajille suorittamiin tavaroiden luovutuksiin, joilla on voimassa oleva matkalippu näiden kahden pääteaseman väliselle matkalle.
Valmisteverodirektiivin 28 artiklan sisältämät säännökset ovat samansisältöisiä ja sanamuodoltaan lähes samanlaisia.
Kaikkien sovellettavien oikeussääntöjen mainitsemiseksi on lopuksi muistutettava, että verottomien tavaroiden ostosten enimmäisarvoja, sellaisina kuin niistä on säädetty kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 k artiklan 2 kohdan a alakohdassa, on muutettu Direktiivien 69/169/ETY ja 77/388/ETY muuttamisesta ja kolmansista maista tulevien matkustajien verovapautusten tason sekä yhteisömatkoilla tehtyjen verottomien ostoksien rajojen nostamisesta anneltu direktiivi (
Tarkemmin sanottuna yleisen verolain 262 c §:ssä, sellaisena kuin se on lisätty tähän lakiin lain N:o 92-677 17 II §:n nojalla, vapautetaan arvonlisäverosta
Oikeudenkäyntiin ovat SNAT:n tueksi osallistuneet väliinlulijoina verottomien tavaroiden kauppaa harjoittavien yritysten järjestö (International Duty Free Confederation), useimpia Yhdistyneen kuningaskunnan lentokenttiä edustava ja niiden etuja ajava yhdistys (Airport Operators Association Ltd), muilla kuin Calais'n salmen ylittävillä reiteillä Englannin kanaalilla meriliikennettä harjoittava yritys (Bretagne Angleterre Irlande SA) ja matkustajaliikennettä meritse Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta harjoittavia yhtiöitä edustava yhdistys (Passenger Shipping Association Ltd).
Myöntäen saavuttaneensa muutamassa kuukaudessa erittäin huomattavan markkinaosuuden Englannin kanaalilla harjoitettavasta liikenteestä Eurotunnel väitti kansallisessa tuomioistuimessa, että sitä vastaan on aloitettu matkaehtoja koskeva kauppasota; se ilmenee siten, että matkalippuja myydään alle omakustannushinnan, mikä kompensoidaan Englannin kanaalin ylitse liikennöivillä aluksilla tapahtuvan alkoholin ja tupakan verottoman myynnin edistämisellä, jota Eurotunnel pitää liiallisena. Koska tämä sallitaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 28 k artiklassa ja valmisteverodirektiivin 28 artiklassa eli säännöksissä, jotka ovat Eurotunnelin mukaan lainvastaisia, yhteisöjen tuomioistuimen on välttämätöntä antaa ratkaisu niiden pätevyydestä. Nämä ovat siis Eurotunnelin nostaman kanteen perusteet.
SNAT puolestaan on vaatinut Eurotunnelin vaatimusten hylkäämistä todeten vain noudattaneensa kansallisia säädöksiä, joilla yhteisön säännökset saatettiin tarkasti osaksi kansallista oikeusjärjestystä, minkä vuoksi sitä ei missään tapauksessa voida syyttää vilpillisestä kilpailusta, jota ci sitä paitsi ole näytetty toteen. SNAT on todennut lisäksi, että Eurotunnelin kanteen ainoa tavoite on tosiasiassa se, että kyseiset direktiivit todettaisiin pätemättömiksi, mitä Eurotunnel ei kuitenkaan voi vaatia kahdesta syystä. Ensinnäkin Eurotunnel on laiminlyönyt nostaa perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisen kanteen kyseisiä direktiivejä vastaan, vaikka sillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Toiseksi Eurotunnelin vaatimus siitä, että direktiivit todettaisiin pätemättömiksi, on jo hylätty englantilaisessa tuomioistuimessa. Tältä osin on huomautettava, että tällä tarkoitetaan High Court of Justicen Tarkemmin sanottuna High Court of Justice, joka kieltäytyi pidentämästä kansallisessa lainsäädännössä säädeltyä kolmen kuukauden pituista määräaikaa, epäsi kyseisessä tuomiossa Eurotunnelilta luvan nostaa kumoamiskanne. High Court of Justice myönsi Eurotunnelille kuitenkin mahdollisuuden nostaa kanteen lavaroiden verottomasta myynnistä ns. booze-cruises-risteilyjen aikana cli yhden vuorokauden aikana samalla aluksella tapahtuvilla meno-paluu-matkoilla; Eurotunnel ci kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen.
Näin ollen kansallinen tuomioistuin katsoi riita-asian ratkaisun kannalta tarpeelliseksi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
Toissijaisesti halutaan tietää, kattaako direktiivi 94/4/EY sen, että nämä kaksi direktiiviä mahdollisesti kumotaan?
On tuskin tarpeen täsmentää, että päätökset, jotka kansallinen tuomioistuin on alun perin maininnut yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään, edellä mainituissa kysymyksissä ovat itse asiassa direktiivejä.
Ennen kuin käsitellään esitettyjen kysymysten tutkittavaksi ottamista koskevaa erityisongelmaa, jonka kansallinen tuomioistuin on nostanut esiin ensimmäisellä kysymyksellään, mielestäni on tarpeellista kiinnittää huomio oikeudenkäynnin aikana esiin tulleisiin kahteen muuhun kysymysten tutkittavaksi ottamista koskevaan seikkaan, jotka ovat ylcisluonteiscmpia. SNAT ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat ovat nimittäin väittäneet, että yhteisöjen tuomioistuimen ei pitäisi vastata yhteenkään sille esitettyyn kysymykseen. Niiden mukaan Eurotunnelin kansallisessa tuomioistuimessa nostama kanne on näet ilmeisen keinotekoinen, ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt kysymykset ovat joka tapauksessa ilmeisen merkityksettömiä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan riita-asian kohteen kannalta, eivätkä ne siten ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.
Asia
SNAT:n väite, siltä osin kuin se perustuu riita-asian keinotekoisuuteen ja siihen, että kysymykset ovat ilmeisen merkityksettömiä riita-asian kannalta, koskee siis juuri niitä kahta tilannetta, joissa yhteisöjen tuomioistuin äsken mainitsemamme oikeuskäytännön Tämä oikeuskäytäntö koskee suurimmaksi osaksi tulkintaa koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä. Yhteisöjen tuomioistuimen tällaisissa tapauksissa käyttämässä, sittemmin
Tällä tarkoitetaan Sir Alastair Mortonin haastattelua, joka julkaistiin Frontier-aikakauslchdessä syyskuussa 1995. Eurotunnelin pääjohtaja totesi haastattelussa nimittäin, että
SNAT:n mukaan on näin ollen täysin selvää, että Eurotunnelin vilpittömästä kilpailusta nostama kanne on prosessuaalista kikkailua, keino saada yhteisöjen tuomioistuin antamaan ratkaisu kyseessä olevien direktiivien pätevyydestä. Perustamissopimuksen 177 artiklan tällainen hyväksikäyttö on kuitenkin väärinkäyttöä, minkä vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi todeta asioissa Foglia Asia
Asia Foglia II (mainittu edellisessä alaviitteessä), tuomion 18 kohta.
Kun otetaan huomioon Eurotunncl-tapaus kokonaisuudessaan, ei voida varmuudella sulkea pois sitä, että Eurotunnel on halunnut itsepintaisesti ajaa ranskalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevaa riita-asiaa ainoastaan sen vuoksi, että kyseessä olevat direktiivit todettaisiin pätemättömiksi. Täydennykseksi huomautan, että väite, jonka mukaan Eurotunnelilla ei ole oikeussuojaintressiä — sillä sen sijaan, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin ja valmisteverodirektiivin riidanalaiset säännökset olisivat Eurotunnelin etujen vastaisia, niissä annetaan Eurotunnelille oikeus myydä tavaroita verotta, ja ne ovat siis sen etujen mukaisia — ci myöskään muuta ongelmaa. Tässä vaiheessa on riittävää todeta, että vaikka onkin totta, että oikcussuojainlressin puuttuminen voi johtaa siihen, että riita-asiaa, jonka olemassaolo on yksi perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitetun menettelyn välttämättömistä edellytyksistä, ci katsota olevan olemassa, oikcussuojainlrcssin (ja samalla riita-asian) olemassaolo on kuitenkin seikka, joka kansallisen tuomioistuimen on pitänyt arvioida kansallisen oikeusjärjestyksen oikeudenkäyntiä koskevien säännösten mukaisesti.
Se, eitä asiassa Foglia annetuissa tuomioissa vahvistettujen periaatteiden käytännön sovelluksia ei tapaa myöhemmästä oikeuskäytännöstä, vaikka näihin periaatteisiin on vuosien mittaan jatkuvasti vedottu, ci todennäköisesti ole sattuma. Joskin Foglia-lapaus on erittäin kuuluisa, se on siis jäänyt yksittäiseksi tapaukseksi.
Tällä osin ei ole tarpeetonta muistuttaa, että perustamissopimuksen 177 artiklassa
Lopuksi olen sitä mieltä, että pääasian keinotekoisena pitämiselle ei ole riittävästi perusteita. Tähän voidaan lisätä, että se päämäärä, jota Eurotunnel tavoittelee kansallisessa tuomioistuimessa nostamallaan kanteella, ei voi missään tapauksessa saada sellaista merkitystä, että yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kysymyksiä olisi pidettävä perustamissopimuksen 1 77 artiklan tarkoituksen ja siinä määritellyn menettelyn väärinkäyttönä.
Ks. vastaavasti asia
Asia
Asia
Tältä kannalta katsoen ne perustelut, jotka kansallinen tuomioistuin ennakkoratkaisupyynnössä mahdollisesti esittää selvittääkseen tehtyjen kysymysten ja sen käsiteltävänä olevan riita-asian välistä yhteyttä sekä tarvetta saada yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu, ovat erityisen tärkeitä. Tämä selittää sen, miksi tätä asiaa koskevassa oikeuskäytännössä on esiintynyt etenkin viime vuosina yhä useammin toteamus, jonka mukaan
Voidaanko kuitenkaan todeta, että yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt kysymykset eivät ole tarpeellisia kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan riita-asian ratkaisemiseksi? Vaikka myönnän, että ennakkoratkaisupyyntö ei tältä osin ole varmastikaan esimerkillisen selvä, olen sitä mieltä, että vastaus tähän kysymykseen voi olla vain kieltävä.
Eurotunnelin vaatimukset nimittäin epäilemättä hylättäisiin tällaisessa tapauksessa, kuten olen jo todennut. Tältä osin haluan viitata asiaan C-105/94, Celestini (vireillä), jossa on useita vastaavuuksia nyt käsiteltävän asian kanssa ja josta voidaan esittää seuraava yhteenveto: Italialainen tuomioistuin pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua saksalaisten viranomaisten käyttämän erityisen viinien tarkastusmenetelmän yhdenmukaisuudesta yhteisön oikeuden kanssa antaakseen päätöksen vahingonkorvausvaatimuksesta, jonka italialainen yhtiö oli esittänyt saksalaiselle yhtiölle, jolle se oli myynyt erän viiniä, jonka saksalaiset viranomaiset olivat palauttaneet Italiaan sillä perusteella, että se oli todettu nautittavaksi kelpaamattomaksi. Julkisasiamies Fennelly totesi
Tämä ongelma on jäljempänä 33—36 kohdassa käsiteltävän kolmannen kysymyksen kohteena.
Kyseessä olevien direktiivien mahdollinen pätemättömyys, sikäli kuin SNAT:n toimintaa voitaisiin sen vuoksi pitää
Mielestäni olisi loppujen lopuksi liioiteltua väittää, että esitetyillä kysymyksillä ei Tältä osin ks. alaviite 11 sekä edellä 12 kohta, erityisesti ala-viitteet 18 ja 20.
Tältä osin on mielestäni riittävää todeta tässä vaiheessa, että Eurotunnelin High Court of Justicellc tekemä hakemus ei ole merkityksellinen tämän oikeudenkäynnin kannalta. Riippumatta siitä, että kyse on eri asiasta, jossa on eri asianosaiset, on nimittäin täysin selvää, että yhteisöjen tuomioistuin ci voi perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä tutkia ennakkoratkaisupyynnön tarpeellisuutta sellaisen ratkaisun perusteella, jonka toinen kansallinen tuomioistuin on tehnyt samankaltaisen ongelman johdosta. Kyseessä on nimittäin kahden tuomioistuimen välinen menettely, jossa kansallisella tuomioistuimella on täysi oikeus esittää kysymyksiä yhteisöjen tuomioistuimelle, kun se on epävarma yhteisön oikeuden säännösten tulkinnasta ja/tai pätevyydestä.
Asia
Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin nimittäin pohti uudelleen asiaa koskevaa aikaisempaa oikeuskäytäntöään, josta kävi ilmi joko nimenomaisesti Ks. asia Ks. esim. asia
Yhteisöjen tuomioistuin käytti samaa perustelua asiassa
Yhteisöjen tuomioistuin on siis oikeusvarmuuden periaatteen nimissä muuttanut oikeuskäytäntöä, jota kannatettiin laajalti ja joka mielestäni oli perustellumpi erityisesti siksi, että siinä kunnioitettiin kansallisen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen välisen yhteistyön henkeä, joka on 177 artiklan mukaisen menettelyn perustana. Se, että kansalliselta tuomioistuimelta evätään mahdollisuus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle sille tarpeellinen ennakkoratkaisupyyntö, kun se epäilee yhteisön toimenpiteen pätevyyttä, merkitsee nimittäin tämän yhteistyön hengen väheksymistä sekä loppujen lopuksi ennakkoratkaisumenettelyn vääristymistä.
Asia
Ks. edellä alaviitteessä 30 mainitun tuomion 16 kohta; kursivointi tässä.
Mainitsemassamme oikeuskäytännössä korostetaan, että mahdollisuus vedota yhteisön toimen pätemättömyyteen 1 77 artiklan avulla voidaan sulkea pois ainoastaan sellaisessa tapauksessa, että asianomaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on
Tämä riittää mielestäni siihen johtopäätökseen, että Eurotunnel ei ollut
Ks. asia
Edellä esitettyjen huomioiden perusteella voidaan selvästi todeta, että sen lisäksi, että Eurotunnel ei ollut
Eurotunnel vetoaa kyseisten direktiivien pätemättömyyden tueksi kuitenkin paitsi niihin perusteisiin, jotka kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnössä, myös perustelujen puuttumiseen, valtiontukia koskevien yhteisön säännösten rikkomiseen, perustamissopimuksen 99 artiklan ja 7 a artiklan rikkomiseen, harkintavallan väärinkäyttöön, johon neuvosto on syyllistynyt, sekä luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaukseen. Eurotunnel on sitä mieltä, että pätevyyttä koskeva kysymys on laadittu yleistä sanamuotoa käyttämällä, sillä adverbia
Ks. esim. asia
Nyt on kuitenkin kyse täysin toisenlaisesta tilanteesta. Vaikka adverbille Tämän tulkinnan oikeellisuuden vahvistaa se, että kansallinen tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään toissijaisesti sitä, onko sen, että kyseiset direktiivit on mahdollisesti annettu
Yhdistelyt asiat
Yhteisöjen tuomioistuin totesi esim. ns. voiristeilyt-asiassa, jossa sitä oli pyydelty antamaan ratkaisu asetuksen pätevyydestä tiettyjen yhteisön oikeuden perusperiaatteiden loukkauksen näkökulmasta, että ennen tällaisten perusteiden tutkimista on syytä
Tällainen ratkaisu on mielestäni parhain nyt käsiteltävään ongelmaan. Tämä ratkaisu on sitä paitsi välttämätön vakiintuneen oikeuskäytännön vuoksi, jonka mukaan Ks. muun muassa asia
Edellä esitettyjen huomioiden valossa olen sitä mieltä, että niistä perusteista, jotka Eurotunnel on esittänyt ja joita ei ole mainittu ennakkoratkaisupyynnössä, yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava ainoastaan perustelujen puuttumista koskeva peruste. Mikäli perustelujen puuttuminen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, se voidaan nimittäin ottaa viran puolesta huomioon, kuten yhteisöjen tuomioistuin on sitä paitsi useaan otteeseen todennut. Ks. tältä osin edellä alaviitteessä 36 esitelty. Lisäksi 173 artiklan mukaista kumoamiskannetta koskeva oikeuskäytäntö on myös samansuuntainen: ks. esim. asia
Ks. esim. asia
Asia
Ks. tällä osin yhdistetyissä asioissa
Tässä tapauksessa on riittävää todeta, että direktiivin 91/680/ETY johdanto-osan 13. perustelukappaleessa ja valmisteverodirektiivin johdanto-osan 23. perustelukappaleessa todetaan, että siirtymäkausi, jonka aikana jäsenvaltioiden on sallittua vapauttaa arvonlisäverosta ja valmisteverosta tavaroiden luovutukset jäsenvaltioiden välisessä lentoteitse ja meriteitse tapahtuvassa matkustajaliikenteessä, on otettava käyttöön tuonnin verollisuuden ja viennin verottomuuden lakkauttamisesta mahdollisesti johtuvien yhteiskunnallisten vaikutusten lieventämiseksi asianomaisilla toiminnan aloilla sekä alueellisten ongelmien lieventämiseksi. Ne seikat, joihin neuvosto on nojautunut, on siis mainittu riittävällä tavalla, jotta ne henkilöt, joita asia koskee, voivat riitauttaa perusteluiden oikeellisuuden ja jotta yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta. Riidanalaiset säännökset on näin ollen riittävästi perusteltu.
Koska on selvää, että komission alkuperäiset ehdotukset eivät sisältäneet kyseisiä säännöksiä, Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän (ALV) täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta annettu ehdotus neuvoston direktiiviksi esiteltiin neuvostolle Parlamentti antoi lausuntonsa ehdotuksesta direktiiviksi 91/680/ETY
Tämä määräys sisältyi asian tosiseikkojen tapahtuma-aikana 149 artiklan 1 kohtaan.
On sitä paitsi tuskin tarpeellista lisätä, että Eurotunnelin väite, jonka mukaan se, että neuvosto voi käyttää sille 99 artiklassa annettua toimivaltaa, edellyttäisi komission ehdotuksen olemassaoloa, on täysin perusteeton. Kuten neuvosto itse on korostanut, on tärkeää, että tehdyillä muutoksilla ei ylitetä ehdotuksessa määriteltyä kyseessä olevan säädöksen soveltamisalaa. Mielestäni ei voi olla pienintäkään epäilystä siitä, etteikö niiden säännösten, joissa säädetään, että jäsenvaltioiden välisessä, lentoteitse tai meritse tapahtuvassa matkustajaliikenteessä tavaroiden luovutukset vapautetaan verosta määräajaksi, lisääminen kyseessä oleviin direktiiveihin kuuluisi täysin sellaisten direktiivien soveltamisalaan, joilla on tarkoitus panna täytäntöön tarpeelliset edellytykset yhteisön sisäisten verotuksellisten rajojen poistamiseksi.
Asia
Parlamentin uusi kuuleminen ei siis ole tarpeen kuin vain kahdessa tapauksessa: kun lopullisesti hyväksytty säädös kokonaisuutena tarkasteltuna ei sisällöltään poikkea olennaisilta osin siitä, josta parlamenttia jo on kuultu, tai kun myöhemmin tehdyt muutokset vastaavat olennaisilta osin parlamentin itsensä esittämiä toiveita.
Vastauksen pitäisi mielestäni olla kieltävä, kun otetaan huomioon kyseisten direktiivien yleinen systematiikka ja niillä tavoiteltavat päämäärät. Vaikka on totta, että verottomien tavaroiden myynnin lakkauttamista on lykätty tällä tavalla muutamalla vuodella, on nimittäin myös totta, että kyse on muutoksista, jotka eivät ainoastaan ole sellaisia, että niillä ci vaaranneta kyseisten direktiivien perimmäistä tavoitetta, mutta niillä ei myöskään muuteta näiden direktiivien soveltamisalaa. Lisäksi on muistutettava, että ne tapaukset, joissa yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt parlamentin uudelleen kuulemista tarpeellisena, ovat koskeneet ehdotuksiin, joista parlamenttia on kuultu, tehtyjä sellaisia muutoksia, joilla kyseessä olevien säädösten soveltamisalaa ja jopa tavoitteita on muutettu huomattavasti, niin että on koskettu Ks. vastaavasti edellisessä alaviitteessä maininu asia pariamenni v. neuvosto, tuomion 20—22 kohta; asia On nimittäin syylä täsmentää, että tapauksissa, joissa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, eitä parlamentin uudelleen kuuleminen ci ollut välttämätöntä, on ollut kyse vähäisistä ja pääasiassa teknisluonteisista muutoksista. Ks. esim. asia
Neuvosto käytti 28 k artiklan perusteluna juuri tätä tarkistusta N:o 6, jonka komissio oli ottanut muutettuun, Ks. alaviite 42. Parlamenttia pyydettiin nimittäin esittämään huomautuksensa tässä asiassa EY:n tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan mukaisesti.
On huomattava, että komissio ci sisällyttänyt tätä tarkistusta neuvostolle esiteltyyn muutettuun ehdotukseen. Täydennykseksi on vielä lisättävä, että komissio on aina ilmoittanut olevansa sitä vastaan, että kyseistä järjestelmää pidetään voimassa, joten se pyysi kyseessä olevaa kahta direktiiviä annettaessa kirjaamaan pöytäkirjaan ilmoituksen, jossa se uudelleen toisti eriävän mielipiteensä. Tällä seikalla ei ilmiselvästi ole mitään vaikutusta nyt käsiteltävään ongelmaan; komissio on sitä paitsi itse todennut oikeudenkäynnin aikana, että neuvoston tekemät muutokset eivät missään tapauksessa ole sellaisia, että niillä muutettaisiin kyseisiä direktiivejä aineellisella sisällöltään.
Näin ollen ja riippumatta parlamentin todellisesta tarkoituksesta minusta ci vaikuta siltä, että voitaisiin perustellusti väittää, että neuvosto olisi 28 artiklan lisäämällä muuttanut valmisteverodirektiiviä parlamentin esittämien toiveiden vastaisesti, Tosin on kuitenkin totta, että parlamentin ehdotuksessa mainitaan siirtymäkausi, joka päättyy
Toisen kysymyksen johdosta tehtyjen johtopäätösten vuoksi tähän viimeiseen kysymykseen, jota on sitä paitsi käsitelty jo edellä, kun on analysoitu prosessiväitettä, SNAT:n mukaan yhteisöjen tuomioistuimen ei nimittäin tarvitsisi vastata näihin kysymyksiin juuri sen vuoksi, että vaikka kyseiset direktiivit todettaisiin pätemättömiksi, yksityinen oikeussubjekti ei voisi missään tapauksessa joulua millään tavalla vastuuseen toiminnastaan, jossa se on noudattanut lakia (ks. edellä 11 ja 13 kohta).
Yhteisöjen tuomioistuin on tullut samaan johtopäätökseen eli siihen, että sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta ei voida perustaa yhteisön oikeuden säännökseen, myös kun oli kyse sellaisesta tapauksesta, että myöhemmin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen saajaa vaadittiin vastaamaan kilpailijan kärsimistä vahingoista, vaikka kyseinen tuen saaja olisi jättänyt tarkistamatta, oliko sen vastaanottama tuki lainmukaista, ja etenkin, oliko tuesta annettu etukäteen tieto komissiolle. Asia
Edellä alaviitteessä 53 mainittu asia, 75 kohta.
Nyt käsiteltävä asia on kuitenkin aivan erilainen. SNAT:tä ei voida syyttää minkäänlaisesta laiminlyönnistä, koska se on ainoastaan käyttänyt yhteisön direktiiveissä olevien säännösten täytäntöönpanemiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä nimenomaisesti annettua mahdollisuutta hyväkseen. Yleisesti ottaen on — ehdottomasti — suljettava pois se mahdollisuus, että yksityinen oikeussubjekti, joka noudattaa kansallista säännöstä, jolla on pantu (oikein) täytäntöön yhteisön säännös, ja jonka on tietyissä tilanteissa noudatettava tätä yhteisön säännöstä, voisi itse joutua tästä myöhemmin vastuuseen. Mikä tahansa muu lopputulos olisi kaikin tavoin omituinen.