<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.6-->
  <head>
    <title>2021-03-202103C117201905850-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0585-19-202008803-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="9/12/2020 13:54:37" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="YJ3n/EWYazuf4DiBP1K5rfX/EHzzX7x+CA8fOwvNAZx2GC6guBe0qW7DjcKfImp42TW2tfkNgLWCI9kAwa5ataRDhk6Xv4WAZSSK/Y7Ue6zHkN5JhvHTECkF2ZrRHYZiP41Bcw+DR7g2XBYiGuvp++4y597iKu9A+n1d2bwzZIw=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0585" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2019" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_green" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 11/11/2020 09:07:29" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="27ae1b23f5554688953b335bdefe17f9" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0585" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Pitruzzella – Asia C-585/19</div>
      <div id="rId21" style="default">Academia de Studii Economice din București</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      GIOVANNI PITRUZZELLA
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      11 päivänä marraskuuta 2017  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C-585/19
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Academia de Studii Economice din București
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Organismul Intermediar pentru Programul Operațional Capital Uman - Ministerul Educației Naționale
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      [Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunalul Bucureşti (Bukarestin alioikeus, Romania)]
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
       Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2003/88 – Useita työsopimuksia tehneet työntekijät – Työ- ja lepoaika – Päivittäiselle ja viikoittaiselle työajalle asetetut ylärajat – Työntekijäkohtainen vai sopimuskohtainen soveltaminen
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-1">
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sovelletaanko direktiivissä 2003/88 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) säädettyjä päivittäistä ja viikoittaista työaikaa koskevia rajoja myös siinä tapauksessa, että työntekijä on tehnyt useita työsopimuksia saman työnantajan kanssa? Vai onko niin, että niitä on sovellettava kuhunkin työsopimukseen erikseen, jolloin kunkin työsopimuksen osalta on erikseen arvioitava näiden rajojen mahdollinen ylittyminen?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä ovat ne asiakysymykset, joista käsiteltävässä tapauksessa on kyse ja jotka tarjoavat unionin tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa tilaisuuden tarkentaa tiettyjen direktiivin 2003/88 sellaisten säännösten tulkintaa, joita sovelletaan tällaisissa tilanteissa eri tavalla eri jäsenvaltioissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sovellettavat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin säännöstö</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 johdanto-osan ensimmäisessä, neljännessä, viidennessä ja yhdennessätoista perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-16" title="page-3">
      ”(1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/104/EY [(EYVL 1993, L 307, s. 18)], jossa säädetään turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista työajan järjestämistä varten, vuorokautisten lepoaikojen, taukojen, viikoittaisten lepoaikojen, viikoittaisen enimmäistyöajan, vuosiloman sekä yötyötä, vuorotyötä ja työn jaksotusta koskevien seikkojen osalta, on muutettu huomattavilta osin. Mainitut säännökset olisi selkeyden vuoksi kodifioitava.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-17" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-18" title="page-3">
      (4) Työntekijöiden turvallisuuden, hygienian ja terveyden parantaminen työssä on tavoite, joka ei saisi olla riippuvainen pelkästään taloudellisista seikoista.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-19" title="page-3">
      (5) Kaikilla työntekijöillä olisi oltava asianmukaiset lepoajat. Käsite "lepo" olisi ilmaistava aikayksikköinä, esimerkiksi päivinä, tunteina ja/tai näiden osina. Yhteisön työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi heille on annettava päivittäin, viikoittain ja vuosittain vähimmäismäärä lepoaikaa sekä riittävät tauot. Tässä yhteydessä on tarpeen asettaa myös viikoittaiselle työajalle yläraja.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-20" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-21" title="page-3">
      (11) Tietyt työolot voivat vaikuttaa haitallisesti työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen. Järjestettäessä työtä tietyn mallin mukaan on otettava huomioon se yleinen periaate, että työ on mukautettava työntekijän mukaan.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-23" title="page-4">
      ”1. Tässä direktiivissä vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämistä varten.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-24" title="page-4">
      2. Tämä direktiivi koskee:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-25" title="page-4">
      a) vuorokautisia ja viikoittaisia vähimmäislepoaikoja ja vuosilomaa sekä taukoja ja viikoittaista enimmäistyöaikaa; ja
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-26" title="page-4">
      b) tiettyjä yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelyjä koskevia seikkoja.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      3. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkeen direktiivin 89/391/ETY 2 artiklassa tarkoitettuun yksityiseen ja julkiseen toimintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 14, 17, 18 ja 19 artiklan soveltamista. – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-29" title="page-4">
      ”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-4">
      1) ’työajalla’ ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti;
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-31" title="page-4">
      2) ’lepoajalla’ ajanjaksoa, joka ei ole työaikaa;
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-4">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Päivittäinen lepoaika”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-34" title="page-4">
      ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään 11 tunnin yhtäjaksoisen lepoajan jokaista 24 tunnin jaksoa kohden.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Viikoittainen enimmäistyöaika”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-36" title="page-4">
      ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-37" title="page-4">
      a) rajoitetaan viikoittainen työaika laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä tai työehtosopimuksilla taikka työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-38" title="page-4">
      b) keskimääräinen työaika jokaisena seitsemän päivän jaksona, ylityö mukaan lukien, on enintään neljäkymmentäkahdeksan tuntia.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 17 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-40" title="page-5">
      ”Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa noudatettavat yleiset periaatteet huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat poiketa 3, 4, 5, 6, 8 tai 16 artiklan säännöksistä, kun kyseessä olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi työajan pituutta ei mitata ja/tai määritellä ennalta tai työntekijät voivat itse päättää siitä ja erityisesti kun on kyse:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-41" title="page-5">
      a) johtavassa asemassa olevista tai muista henkilöistä, joilla on itsenäinen päätöksentekovalta;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-42" title="page-5">
      b) työskentelystä perheessä; tai
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-43" title="page-5">
      c) työntekijöistä, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia kirkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-44" title="page-5">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Erinäisiä säännöksiä”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-46" title="page-5">
      ”1. Jäsenvaltiolla on mahdollisuus olla soveltamatta 6 artiklaa ottaen kuitenkin huomioon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevat yleiset periaatteet ja edellyttäen, että se toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-47" title="page-5">
      a) työnantaja ei vaadi työntekijää työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän aikana, laskettuna 16 artiklan b kohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona, ellei hän ole ensin saanut työntekijän suostumusta tällaiseen työskentelyyn;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-48" title="page-5">
      b) työntekijälle ei aiheudu työnantajan taholta mitään haittaa sen vuoksi, että hän ei ole halukas suostumaan tällaiseen työskentelyyn;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-49" title="page-5">
      c) työantaja pitää ajan tasalla olevia tiedostoja kaikista tällaista työtä tekevistä työntekijöistä;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-50" title="page-5">
      d) nämä tiedostot ovat toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ja ne voivat työntekijöiden turvallisuuteen ja/tai terveyteen liittyvistä syistä kieltää tai rajoittaa mahdollisuuden ylittää viikoittainen enimmäistyöaika;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-51" title="page-5">
      e) työnantaja antaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tiedot tapauksista, joissa työntekijät ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia seitsemän päivän jakson aikana laskettuna 16 artiklan b kohdassa tarkoitetun vertailujakson keskiarvona.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-52" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-53" title="page-5">
      3. Jos jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen tässä artiklassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle viipymättä.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Romanian oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työoikeudellisten säädösten koonnoksesta 24.1.2003 annetun lain nro 52/2003 111, 112, 114 ja 135 §:ssä (Legea n. 53/2003 privind Codul muncii) säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-56" title="page-6">
      ”111 §: Työajaksi katsotaan kaikki sellaiset jaksot, joiden aikana työntekijä on työssä, työnantajan käytettävissä ja tekee työtä tai suorittaa tehtäviään työsopimuksensa, sovellettavan työehtosopimuksen ja/tai voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-57" title="page-6">
      112 §:n 1 momentti: Kokoaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-58" title="page-6">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-59" title="page-6">
      114 §:n 1 momentti: Säännöllinen viikoittainen enimmäistyöaika on korkeintaan 48 tuntia, ylityö mukaan luettuna.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-60" title="page-6">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-61" title="page-6">
      135 §:n 1 momentti: Työntekijöillä on kahden työpäivän välillä oikeus vähintään 12 tunnin mittaiseen yhtäjaksoiseen lepoaikaan.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Romanialainen korkea-asteen oppilaitos Academia de Studii Economice din București (Bukarestin kauppakorkeakoulu, jäljempänä ASE) sai Romanian viranomaisilta – Organismul Intermediar pentru Programul Operațional Capital Uman – Ministerul Educației Naționale (Inhimillistä pääomaa koskevasta toimenpideohjelmasta vastaava väliasteen toimielin – Opetusministeriö; jäljempänä OI POCU MEN) –Euroopan sosiaalirahaston myöntämän unionin rahoitustuen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, POSDRU/89/1.5/S/59184 ‑hankkeen (henkilöstöresurssien kehittämiseen tähtäävä toimialakohtainen toimintaohjelma ”Suorituskyky ja huippuosaaminen kauppatieteellisen jatkotutkimuksen alalla Romaniassa”, jäljempänä hanke) toteuttamista varten.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Varainhoidollisista sääntöjenvastaisuuksista 4.6.2018 laaditussa kertomuksessa OI POCU MEN katsoi, että osaa hankkeen toteuttamisesta vastaavan työryhmän asiantuntijoiden palkkakuluista ei voitu hyväksyä tukikelpoisiksi, siltä osin kuin kyseiset työntekijät olivat lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välisellä jaksolla kirjanneet suorittaneensa joinakin päivinä sopimusperusteisia työtunteja määrän ylitti sen 13 tunnin päivittäisen ylärajan, joka oli vahvistettu OI POCU MENin ohjeissa direktiivin 2003/88 säännösten mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tukikelvottomiksi katsotut kulut, yhteensä 13 808 Romanian leuta (RON) (2 904 euroa) muodostuvat hankkeen toteuttamisesta vastaavan työryhmän työntekijöiden palkkakuluista (nettopalkka, verot, työntekijä- ja työnantajamaksut).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian oikeudenkäyntiaineistosta käy ilmi, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että asiantuntijat palkattiin tehtäviinsä lukuisilla saman työnantajan, ASEn, kanssa tehdyillä sopimuksilla. Vaikuttaa siltä, että ASE on ottanut kyseiset työntekijät kokoaikaisiin työsuhteisiin toistaiseksi voimassaolevilla erillisillä työsopimuksilla, joissa määrätään viikoittaisesta 40 tunnin työajasta, minkä lisäksi he ovat tehneet yhden tai useampia erillisiä määräaikaisia työsopimuksia osa-aikaisista työsuhteista saman työnantajan kanssa. Tällä tavoin kyseiset työntekijät ovat joinakin päivinä ilmoittaneet työskennelleensä 14–16 tuntia päivässä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">ASE vaati OI POCU MENiä oikaisemaan sääntöjenvastaisuuksien toteamisesta laaditun asiakirjan, ja tämä hylkäsi vaatimuksen päätöksellään 1035/DDDZ/02.08.2018, jonka kumoamisesta on kyse ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, Tribunalul Bucureştissa (Bukarestin alioikeus) vireillä olevassa oikeudenkäynnissä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Päätös perustuu muun muassa siihen, että direktiivin 2003/88 3 artiklassa säädettyä ylärajaa (työntekijän päivittäinen työaika voi olla enintään 13 tuntia) ei sovelleta kuhunkin työsopimukseen erikseen vaan kuhunkin työntekijään, riippumatta hänen tekemiensä työsopimusten lukumäärästä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tätä toteamalla, että tukikelvottomiksi ilmoitetut summat vastaavat tiettyjen sellaisten asiantuntijoiden palkkakuluja, jotka olivat lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välisellä jaksolla työskennelleet tiettyinä päivinä perusohjelmassa suoritettujen 8 tunnin lisäksi muiden ohjelmien ja toimintojen puitteissa. Näiden henkilöiden päivittäin suorittamien työtuntien määrä ylitti 13 päivittäistä työtuntia koskevan ylärajan, joka oli vahvistettu toimintaohjelman toteutusta ohjaavan viranomaisen ohjeissa, jotka oli OI POCU MENin mukaan annettu direktiivin 2003/88 3 ja 6 artiklan mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunalul București päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-71" title="page-6">
      ”1) Tarkoitetaanko käsitteellä ”työaika”, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 alakohdassa, ”ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään”, yhden (kokoaikaisen) työsopimuksen vai kaikkien asianomaisen työntekijän tekemien (työ)sopimusten perusteella?
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-72" title="page-6">
      2) Onko jäsenvaltioille direktiivin 2003/88/EY 3 artiklassa asetettuja velvollisuuksia (velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään 11 tunnin yhtäjaksoisen lepoajan jokaista 24 tunnin jaksoa kohden) ja direktiivin 2003/88/EY 6 artiklan b alakohdassa asetettuja velvollisuuksia (keskimääräisen työajan rajoittaminen enintään 48 tuntiin viikossa, ylityö mukaan luettuna) tulkittava siten, että niissä tarkoitetut rajat koskevat yksittäistä sopimusta, vai siten, että niissä tarkoitetut rajat koskevat kaikkia saman työnantajan tai eri työnantajien kanssa tehtyjä sopimuksia?
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-73" title="page-6">
      3) Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettavien vastausten perusteella päädytään sellaiseen tulkintaan, että se sulkee pois jäsenvaltioiden mahdollisuuden säätää kansallisesti, että kuhunkin sopimukseen sovelletaan direktiivin 2003/88/EY 3 artiklaa ja 6 artiklan b alakohtaa, kun kansallisessa lainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, että päivittäisen vähimmäislepoajan ja viikoittaisen enimmäistyöajan on oltava työntekijäkohtaisia (riippumatta siitä, kuinka monta työsopimusta tämä tekee saman työnantajan tai eri työnantajien kanssa), voiko jäsenvaltion julkinen laitos, joka toimii valtion nimissä, vedota direktiivin 2003/88/EY 3 artiklan ja 6 artiklan b alakohdan suoraan soveltamiseen ja määrätä työnantajalle seuraamuksia siitä, ettei direktiivissä päivittäiselle lepoajalle ja/tai viikoittaiselle enimmäistyöajalle asetettuja rajoja ole noudatettu?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudellinen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavia huomautuksia</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tutkittavaksi ottaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio ja eräät asian käsittelyyn väliintulijoina osallistuneet osapuolet ovat katsoneet, etteivät esitetyt kysymykset täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä useista eri syistä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti: a) tietyt arvioinnin edellyttämät tosiseikat puuttuvat b) tosiseikoilla ei ole välitöntä yhteyttä pääasiassa kyseessä olevan riidan kohteeseen. Lisäksi monet osapuolet ovat katsoneet, että ennakkoratkaisukysymyksissä on osia, joita ei voida ottaa tutkittavaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee, kuten jo totesin, sitä, ettei tiettyjä kuluja voida rahoittaa julkisilla varoilla, eikä suoraan sitä, millä tavoin työtuntien lukumäärä on laskettu, sen selvittämiseksi, onko direktiivillä 2003/88 säädettyjä rajoja noudatettu, olisi varmastikin voinut olla tyhjentävämpi lukuisten tosiseikkoihin liittyvien kysymysten osalta. Siitä saadaan kuitenkin joitakin tietoja pääasian tosiseikoista ja siinä mainitaan sovellettavat kansalliset ja unionin oikeussäännöt, joten asian kohteesta ja esitetyistä kysymyksistä on mahdollista saada riittävän selvä käsitys.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">OI POCU MEN on ennakkoratkaisupyynnön mukaan tehnyt rahoituksen epäämistä koskevan päätöksensä juuri siitä syystä, että ASE ei ollut noudattanut päivittäisten työtuntien määrälle asetettua ylärajaa. Mielestäni tätä voidaan pitää riittävänä perusteena niiden direktiivin 2003/88 säännösten tarkastelemiselle, jotka koskevat päivittäiselle työajalle asetettuja ylärajoja. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi jää sen selvittäminen, oliko OI POCU MEN toiminut asianmukaisesti vai ei antaessaan riidan kohteena olevan rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen, mutta koska esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeussäännön tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti annettava lausuntonsa. Kuten unionin tuomioistuin on hiljattain jälleen kerran todennut, ”yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityspiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän kysymysten merkityksellisyyttä koskevan olettaman vuoksi ”unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella tai niiden pätevyyden toteamisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymyksissä on kuitenkin osia, joiden osalta voidaan pohtia sitä, voisiko unionin tuomioistuin katsoa, etteivät ne täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Tarkoitan erityisesti sitä, mitä seuraa direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohdassa säädetyn viikoittaisen enimmäistyöajan noudattamatta jättämisestä, jota tarkastellaan toisen ennakkoratkaisukysymyksen toisessa osassa. Ennakkoratkaisupyynnössä kuvatuista tosiseikoista ei näet käy ilmi mitään, minkä vuoksi mainitulla säännöksellä olisi merkitystä asiassa, kun ASEa on moitittu vain päivittäisen enimmäistyöajan ylittymisen osalta. Olen niitä päämääriä koskevassa tarkastelussani, jotka liittyvät työajan rajoittamiseen, omaksunut yleisluontoisen lähestymistavan, jossa ei ole tarpeen pitää tiukasti toisistaan erillään yhtäältä päivittäistä ja toisaalta viikoittaista enimmäistyöaikaa koskevia seikkoja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katson sitä vastoin, että toisen kysymyksen se osa, joka koskee direktiivin 2003/88 säännöksissä vahvistettujen päivittäistä ja viikoittaista työaikaa koskevien rajojen soveltamista useamman eri työnantajan kanssa tehtyihin sopimuksiin, on jätettävä tutkimatta. Oikeudenkäyntiaineistosta ja ASEn tätä koskevista huomautuksista käy ilmi, että kaikki tällaiset sopimukset, tai ainakin ne, jotka oli tehty niiden asiantuntijoina toimineiden yliopisto-opettajien (joista pääasiassa on kyse) kanssa, on tehty yksinomaan kyseisen korkea-asteen oppilaitoksen kanssa. Tämä osa toisesta kysymyksestä on siis hypoteettinen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) Se ei myöskään missään tapauksessa täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa asetettuja vaatimuksia, sillä kansallinen tuomioistuin ei ole toimittanut selostusta niistä tosiseikoista, joihin ennakkoratkaisukysymyksen tämä osa perustuu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 tavoitteet ja työntekijän asema unionin oikeuteen perustuvassa suojajärjestelmässä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työaikaa koskevien kysymysten osalta unionin tuomioistuimen ratkaisua ohjaa direktiivin 2003/88 suojapäämäärä erityisesti siksi, että työntekijä on sopimussuhteessa työnantajaan nähden heikommassa asemassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 2003/88 tavoitteena on näet sellaisten vähimmäisvaatimusten vahvistaminen, joiden avulla työpaikolla kyetään parantamaan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta ja tämän tavoitteen toteuttamiseksi on muun muassa lähennetty työaikaa koskevia kansallisia säännöksiä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä päämäärä on ollut avainasemassa Euroopan unionin työoikeuden kehityksessä. Vahvistettuaan SEUT 153 artiklan mukaisesti yleiset periaatteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi 12.6.1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/391/ETY, lainsäätäjä on konkretisoinut niillä vahvistetut suuntaviivat joukolla erillisiä direktiivejä. Näiden joukossa on juuri direktiivi 2003/88, jolla kodifioitiin 23.11.1993 annettu aiempi neuvoston direktiivi 93/104/EY. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi direktiivin 2003/88 säännöksissä säädetään päivittäisistä ja viikoittaisista vähimmäislepoajoista sekä 48 tunnin ylärajasta keskimääräiselle viikoittaiselle työajalle, ylityötunnit mukaan luettuna.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näillä säännöksillä pannaan täytäntöön perusoikeuskirjan 31 artikla, jonka 1 kohdan mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työehtoihin” ja jonka 2 kohdassa määrätään tämän jälkeen, että ”jokaisella työntekijällä on oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan”. Tämä oikeus liittyy kiinteästi ihmisarvon kunnioittamiseen, josta määrätään laajemmin perusoikeuskirjan I osastossa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on hiljattain antamassaan suuren jaoston tuomiossa todennut oikeuslähteiden ja oikeussääntöjen systematiikan osalta, että ”jokaisen työntekijän oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen ja päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin on erittäin tärkeä unionin työ- ja sosiaalioikeuden periaate, minkä lisäksi se on nimenomaisesti vahvistettu perusoikeuskirjan, jolle SEU 6 artiklan 1 kohdassa tunnustetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 31 artiklan 2 kohdassa. Direktiivin 2003/88 säännöksissä ja erityisesti sen 3, 5 ja 6 artiklassa säädetään tarkemmin tästä perusoikeudesta, minkä vuoksi niitä on tulkittava sen valossa”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen unionin tuomioistuin muistutti tuomiossaan siitä, että ”direktiivin 2003/88 tarkoituksena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset, joilla parannetaan työntekijöiden elin- ja työoloja lähentämällä erityisesti työajan kestoa koskevia kansallisia säännöksiä” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>), korostaen, että ”unionin tasolla tapahtuvan työajan järjestämistä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisen tarkoituksena on taata työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parempi suojelu takaamalla työntekijöille – muun muassa vuorokautiset ja viikoittaiset – vähimmäislepoajat sekä asianmukaiset tauot ja säätämällä keskimääräiselle viikoittaiselle työajalle ylärajan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samassa tuomiossa painotetaan vielä kerran työntekijän asemaa unionin suojajärjestelmässä toteamalla, että ”työntekijä on työsuhteen heikompi osapuoli, minkä vuoksi on tarpeen estää se, että työnantajalla on mahdollisuus rajoittaa hänen oikeuksiaan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Unohtaa ei pidä myöskään sitä, että ”tämän heikomman aseman vuoksi työntekijä voidaan saada luopumaan vetoamasta nimenomaisesti oikeuksiinsa suhteessa työnantajaansa muun muassa silloin, kun oikeuksien vaatiminen voi johtaa siihen, että työnantaja ryhtyy työntekijää kohtaan sellaisiin toimenpiteisiin, että työsuhde kärsii niistä työntekijän vahingoksi”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä edellä kuvatut periaatteet vaikuttavat: a) direktiivin tulkintaan sen suojatavoitteiden valossa; b) työntekijän mahdollisuuksiin määrätä hänelle direktiivissä tunnustetuista oikeuksista; c) sen harkintavallan rajoihin, joka jäsenvaltioilla on soveltaessaan tähän direktiiviin otettuja säännöksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 ja perusoikeuskirjassa tunnustettujen sosiaalisten perusoikeuksien toiminnallisesta yhteydestä seuraa ensinnäkin, että direktiivin 2003/88 tulkinnan ja sen soveltamisalan määrittelyn on oltava omiaan mahdollistamaan siinä työntekijöille tunnustettujen oikeuksien täysi ja tosiasiallinen toteutuminen poistamalla esteet, jotka voisivat tosiasiallisesti rajoittaa sitä tai vaarantaa sen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 tulkinta sen tavoitteiden johdonmukaisen toteuttamisen ja direktiivissä säädettyjen työntekijöiden oikeuksien täyden ja tosiasiallisen turvaamisen edellyttämällä tavalla tarkoittaa sitä, että yksilöidään niille toimijoille, joihin direktiiviä sovelletaan, asetettavat erityiset velvollisuudet, joilla kyetään estämään se, että työnantajan ja työntekijän taloudellisen suhteen rakenteellinen epätasapaino vaikuttaisi haitallisesti direktiivillä taattujen oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen. Tämä merkitsee sitä, ettei direktiivin säännöksiä voida tulkita suppeasti työntekijällä tämän direktiivin perusteella olevien oikeuksien kustannuksella, niin kuin unioin tuomioistuin on hiljattain todennut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä tulkintalinjan toinen seuraus on se, etteivät edellä olevat oikeudet kuulu työntekijän määräysvaltaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivissä 2003/88 työntekijöille tunnustetut oikeudet, erityisesti oikeus päivittäiseen ja viikoittaiseen lepoaikaan, jotka johtuvat päivittäiselle ja viikoittaiselle työajalle asetetuista rajoista, eivät ole työntekijöiden määräysvallassa, sillä ne kytkeytyvät välittömästi primääri- ja perusoikeuksiin ja niiden tavoitteena on työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevan yleisen edun turvaaminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä merkitsee, että mainitut oikeudet eivät kuulu puhtaasti sopimusoikeudellisiin oikeuksiin, joista työntekijä voi päättää luopua lisäkorvausten tai muiden etujen toivossa, vaan ne kuuluvat niiden perusoikeuksien tarkasti rajattuun piiriin (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>), jotka tunnustetaan primäärioikeuden perustuslaintasoisissa tai näihin rinnastettavissa oikeuslähteissä, jotka eivät koske yksinomaan työnantajan ja työntekijän välistä sopimussuhdetta vaan ”työntekijän henkilöä”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, ettei työntekijän vapaan tahdonilmaisun varaan voida jättää tällaisista oikeuksista määräämistä, vaan kansallisen lainsäätäjän ja viime kädessä työnantajan on tunnustettava ja taattava ne ilman minkäänlaisia muita poikkeusmahdollisuuksia kuin ne, joista on nimenomaisesti säädetty direktiivissä 2003/88.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tälle tulkintalinjalle saadaan tukea myös unionin tuomioistuimen uudemmasta oikeuskäytännöstä. Edellä mainitussa tuomiossa CCOO todettiin näet, että ”jäsenvaltiot ovat – – velvollisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan jokaiselle työntekijälle vähintään 11 tunnin yhtäjaksoinen lepoaika jokaista 24 tunnin jaksoa kohden” ja ”säätämään keskimääräiseksi viikoittaiseksi työajaksi enintään 48 tuntia eli vahvistamaan enimmäismäärän, jonka osalta on nimenomaisesti todettu, että siihen luetaan ylityötunnit, ja josta ei muissa kuin 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa – – voida missään tilanteessa poiketa edes asianomaisen työntekijän suostumuksella”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin päästään edellä mainituista periaatteista johtuvaan kolmanteen seuraukseen, joka koskee jäsenvaltioiden vapaan harkinnan rajoja direktiivin 2003/88 säännöksiä sovellettaessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 tehokkaan vaikutuksen takaaminen edellyttää, että jäsenvaltiot huolehtivat näiden vähimmäislepoaikojen noudattamisesta ja estävät viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämisen kaikissa tapauksissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On totta, ettei direktiivin 2003/88 3 ja 5 artiklassa eikä 6 artiklan b alakohdassa säädetä siitä, millä tavoin jäsenvaltioiden on taattava näissä säännöksissä säädettyjen oikeuksien toteuttaminen. Kuten säännösten sanamuodosta käy ilmi, niissä annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi säätää näistä yksityiskohdista toteuttamalla tätä varten ”tarvittavat toimenpiteet”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jäsenvaltioilla on siis tämän osalta tietty liikkumavara, mutta kun otetaan huomioon direktiivillä 2003/88 tavoiteltu olennainen päämäärä eli sen takaaminen, että työntekijöiden elin- ja työoloja suojellaan tehokkaasti ja että heidän turvallisuuttaan ja terveyttään suojellaan paremmin, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että näiden oikeuksien tehokas vaikutus taataan täysimääräisesti turvaamalla työntekijöille tosiasiallisesti direktiivissä säädetyt päivittäiset ja viikoittaiset vähimmäislepoajat ja keskimääräistä viikkotyöaikaa koskeva yläraja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, etteivät yksityiskohtaiset säännöt, joilla jäsenvaltiot päättävät taata direktiivissä 2003/88 säädettyjen vaatimusten toteutumisen, voi olla sellaisia, että niillä tehtäisiin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2003/88 3 ja 5 artiklassa sekä 6 artiklan b alakohdassa vahvistetut oikeudet ”aineellisesti sisällöttömiksi”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kahdella ensimmäisellä kysymyksellään, lukuun ottamatta osaa, joka on nähdäkseni jätettävä tutkimatta (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>), ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa vastauksen asiallisesti siihen, onko siinä tapauksessa, että työntekijä on tehnyt saman työantajan kanssa useita erillisiä työsopimuksia, direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohtaa, 3 artiklaa ja 6 artiklan b alakohtaa sovellettava sopimuskohtaisesti vai työntekijäkohtaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä direktiivin 2003/88 tavoitteista ja työntekijän asemasta unionin oikeuteen perustuvassa suojajärjestelmässä esitetyistä huomioista nähdään, että paras tulkintavaihtoehto on se, että päivittäistä työaikaa koskevia rajoja (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>), jotka on vahvistettu välillisesti direktiivillä 2003/88, jossa velvoitetaan 11 tunnin mittaisen vähimmäislepoajan myöntämiseen, on sovellettava työntekijäkohtaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä suojataan työntekijää (eikä työsopimusta), ja päivittäistä (ja viikoittaista) työaikaa koskevat rajoitukset palvelevat toiminnallisesti tätä suojaa kahdella tavalla: julkisoikeudellisesti, siltä osin kuin terveyden suojelu on tietenkin katsottava yleiseksi eduksi, joka on ensisijainen suhteessa asianosaisten yksityisiin intresseihin, ja sopimusoikeudellisesti, koska työntekijää on työsuhteen heikompana osapuolena suojattava sellaisilta työnantajan mahdolliselta väärinkäytöksiltä, joilla saatettaisiin (sopimusteitse) rajoittaa työntekijän oikeuksia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tulkinta, jonka perusteella direktiivillä asetetut rajoitukset voitaisiin tehdä tyhjiksi yksinkertaisesti vain siten, että työntekijää pyydettäisiin tekemään useampia työsopimuksia, joissa kussakin päivittäinen ja viikoittainen työaika jäisi alle asetettujen rajojen, olisi ristiriidassa edellä tarkasteltujen unionin tuomioistuimen vakiinnuttamien periaatteiden kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/88 3 artiklan sanamuoto tukee tätä aivan selvästi: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään 11 tunnin yhtäjaksoisen lepoajan jokaista 24 tunnin jaksoa kohden”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Esitetty systemaattinen lähestymistapa vahvistaa yhdessä säännöksen sanamuodon kanssa sen, että siinä tapauksessa, että työntekijä on tehnyt useita työsopimuksia saman työnantajan kanssa: a) direktiivin 2003/88 säännöksiä on tulkittava sen suojatavoitteen mukaisesti ja siten, että taataan direktiivin tehokas vaikutus ja viime kädessä niin, että siinä työntekijöille tunnustettuja subjektiivisia oikeuksia voidaan käyttää täysimääräisesti ja tehokkaasti, poistamalla kaikki esteet, jotka voisivat todellisuudessa rajoittaa niitä tai haitata niiden käyttämistä; b) direktiivissä tunnustetut oikeudet on siksi, että ne kytkeytyvät tiukasti primääri- ja perusoikeuksiin, katsottava oikeuksiksi, joista työntekijät eivät voi määrätä ja joista kansalliset lainsäätäjät voivat poiketa ainoastaan direktiivissä nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa; c) niillä yksityiskohtaisilla säännöillä, jotka jäsenvaltiot vahvistavat toteuttaakseen direktiivissä 2003/88 vahvistetut vaatimukset, ei voida tehdä aineellisesti sisällöttömiksi siinä säädettyjä oikeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tiettyjen asian käsittelyyn osallistuneiden osapuolten esittämät lausumat, joilla on pyritty osoittamaan, että direktiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä työaikaan kohdistuvia rajoja on sovellettava sopimuskohtaisesti eikä työntekijäkohtaisesti, voidaan siis torjua tässä esitetyllä tulkinnalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ne voidaan tiivistää yhteen seuraavasti: direktiivissä ei ole sen sanamuodon mukaan säädetty, että rajoja on sovellettava työntekijäkohtaisesti, ja osoituksena siitä, että rajoja on sovellettava sopimuskohtaisesti, on se, että joillakin toimialoilla tästä on näiden osapuolten mukaan nimenomaisesti määrätty; muutosesityksistä, joita komissio on ajan myötä tehnyt direktiiviin lisätäkseen sen sanamuotoon velvollisuuden työntekijäkohtaisesta soveltamisesta, ei ole päästy yksimielisyyteen neuvostossa, minkä vuoksi ne ovat jääneet toteutumatta; jäsenvaltioissa vallitsevat tilanteet ovat erilaisia sen harkintamarginaalin vuoksi, joka niillä on direktiivin 2003/88 säännöksiä sovellettaessa ja niiden jäsenvaltioiden enemmistön rinnalla, jotka soveltavat rajoittavia säännöksiä työntekijäkohtaisesti, on kuitenkin joukko jäsenvaltioita, jotka soveltavat niitä sopimuskohtaisesti; syynä tähän ovat sekä taloudelliset perusteet että se, että jos direktiiviä tulkittaisiin siten, että se velvoittaa soveltamaan rajoja työntekijäkohtaisesti, voisi tästä aiheutua merkittäviä seurannaisvaikutuksia; työntekijälle pitäisi antaa mahdollisuus suostua direktiivissä säädettyä enimmäistyöaikaa pidempään työaikaan useamman työsopimuksen nojalla työntekijälle unionin oikeudella suojatun työskentelyvapauden vuoksi; direktiivissä 2003/88 säädettyjä rajoja ei voida soveltaa tiettyihin työntekijäryhmiin, vaan niihin on sovellettava direktiivissä säädettyjä poikkeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sanamuotoon tukeutuvat perustelut, joissa nojaudutaan tunnettuun oikeudelliseen tulkintaperiaatteeseen ”ubi lex voluit dixit, ubi noluit tacuit”, ei ole erityisen vakuuttava, ja se on ristiriidassa edellä esitetyn direktiivin 2003/88 systemaattisen ja teleologisen tulkinnan kanssa, jolla on osoitettu, että päivittäisen (ja viikoittaisen) työajan rajojen noudattaminen kunkin työntekijän osalta on unionin oikeussääntöjen tehokkaan takaamisen kannalta välttämätöntä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta se, tiettyjen erityistapausten osalta säädetään nimenomaisesti työntekijäkohtaisesta soveltamisesta, ei ole millään tavoin ristiriidassa esittämäni tulkinnan kanssa. Eräät työntekijäryhmät ja tiettyjen toimialojen työntekijät tarvitsevat erityistä suojaa – työn tekemiseen erottamattomasti liittyvien ominaispiirteiden vuoksi esimerkiksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä työskentelevien työntekijöiden tapauksessa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) –, ja näiden osalta unionin oikeudessa säädetään nimenomaisesti työntekijäkohtaisesta soveltamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jäsenvaltioissa omaksutut erilaiset käytännöt (jotka käyvät ilmi komission kertomuksesta direktiivin 2003/88 täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) ja sen tätä direktiiviä tulkitsevasta tiedonannosta (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)) ja tavat, jolla ne ovat panneet direktiivin täytäntöön, muut työaikaa koskevat direktiivit ja Euroopan parlamentin ehdotukset direktiivin 2003/88 muuttamiseksi, joita ei vielä tähän mennessä ole hyväksytty, ovat kaikki seikkoja, joilla ei käsiteltävässä asiassa ole ratkaisevaa merkitystä. Niillä voidaan ajatella olevan merkitystä pohdittaessa myöhemmin kysymystä useiden työnantajien kanssa tehdyistä useista työsopimuksista. Ne pitävät näet sisällään joukon kysymyksiä eri työnantajien sopimusperusteisesta vastuusta turvallisuusvelvoitteiden noudattamisen osalta sekä mahdollisuudesta saada tieto tilanteista, jotka eivät ole kaikilta osin työnantajan määräysvallassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat niille direktiivin 2003/88 3 artiklan ja 6 artiklan b alakohdan täytäntöönpanon osalta jätetystä harkintamarginaalista ovat perusteettomia, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) sillä esitetty kysymys ei nähdäkseni koske kyseessä olevien oikeussääntöjen täytäntöönpanotapoja vaan niiden soveltamisalan laajuutta. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen tulkita kyseisiä oikeussääntöjä niiden soveltamisalan määrittämiseksi yksiselitteisellä tavalla: kyseisten rajojen ylittyminen yksinomaan siksi, että työntekijä on tehnyt useita työsopimuksia, tekisi tyhjäksi suojan olennaisen sisällön ja haittaisi merkittävällä tavalla direktiivin tehokasta vaikutusta, kuten edellä on todettu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotetun tulkinnan mahdollisten taloudellisten vaikutusten osalta riittää, kun muistetaan, että direktiivin 2003/88 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tehokas suojelu on tavoite, joka ei voi olla riippuvainen puhtaasti taloudellisista näkökohdista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntiaineistosta ei muiltakaan osin käy ilmi sellaista yksityiskohtaista ja tarkkaa selvitystä taloudellisista vaikutuksista, joita tästä tulkinnasta voisi aiheutua niille talousjärjestelmille, joissa tällä hetkellä sovelletaan direktiivissä 2003/88 säädettyjä rajoja sopimuskohtaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mitä tulee työntekijän oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia, johon on viitattu perusoikeuskirjassa tunnustettuna ehdottomana oikeutena (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>), edellä kuvatut direktiivin 2003/88 suojatavoitteita ja työntekijän heikompaa asemaa koskeva periaatteet osoittavat, että olemassa on julkisoikeudellisia ulkoisia rajoja, jotka liittyvät työterveyden ja ‑turvallisuuden suojelua koskeviin yleisiin intresseihin, jotka ohittavat mahdolliset yksityisoikeudelliset työntekijän omatkin intressit perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan oikean tulkinnan mukaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Todettakoon lopuksi direktiivissä 2003/88 ja erityisesti sen 17 artiklan 1 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin vetoamisesta sen perustelemiseksi, ettei direktiivin 3 ja 6 artiklaa voida soveltaa tiettyihin työntekijöihin, että unionin tuomioistuimella on useita kertoja ollut tilaisuus painottaa, että direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa sovelletaan työntekijöihin, ”joiden työajan pituutta kokonaisuudessaan ei mitata tai määritellä ennalta tai jotka voivat itse päättää työajastaan kyseessä olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>). Koska ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että pääasiassa kyseessä olevilla työntekijöillä oli kokoaikaiset työsopimukset, joissa määrättiin 40 tunnin viikoittaisesta työajasta, on mielestäni epätodennäköistä, että tällaiset työntekijät luettaisiin tällaiseen työntekijäryhmään silloinkaan, kun kyse on yliopiston opettajista. Tämän selvittäminen kuuluu joka tapauksessa kansalliselle tuomioistuimelle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka väitteet siitä, että direktiivissä 2003/88 säädettyjä päivittäistä (ja viikoittaista) työaikaa koskevia rajoja on sovellettava sopimuskohtaisesti, voidaan torjua esittämälläni systemaattisella ja teleologisella tulkinnalla, on kuitenkin vielä valotettava tiettyjä seikkoja, jotta ratkaisuehdotukseni ala voitaisiin rajata asianmukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Päivittäisen (ja viikoittaisen) työajan rajojen soveltaminen erikseen kuhunkin työntekijään riippumatta saman työnantajan kanssa tehtyjen sopimusten lukumäärästä, edellyttää, että käsiteltävässä yksittäistapauksessa on kyse ”työntekijästä” ja ”työajasta” sellaisina kuin nämä käsitteet on määritelty unionin oikeudessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan perustellusti todennut, direktiivin 2003/88 säännöksiä sovelletaan näet ainoastaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin työntekijöihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on hiljattain muistuttanut siitä, että ”työntekijän käsitettä ei direktiiviä 2003/88 sovellettaessa voida tulkita eri tavalla eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä, vaan sillä on unionin oikeudessa oma merkityksensä. Se on määriteltävä niiden objektiivisten perusteiden mukaan, jotka kysymyksessä olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet huomioon ottaen ovat luonteenomaisia työsuhteelle”.  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisen tuomioistuimen ”on nojauduttava objektiivisiin perusteisiin ja arvioitava kokonaisvaltaisesti käsiteltävänään olevan asian kaikkia niitä olosuhteita, jotka liittyvät sekä asianomaisen työn että asianomaisten osapuolten välisen suhteen luonteeseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tilannetta luonnehdittaessa on muistettava, että työsuhteessa olennaisena piirteenä on se, että ”henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toisen henkilön hyväksi tämän johdon alaisena työsuorituksia vastiketta vastaan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työsuhde edellyttää siis, että ”työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde. Tällaisen alisteisuussuhteen olemassaoloa on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa osapuolten välisiin suhteisiin liittyvien kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ajalla, jonka pääasiassa kyseessä olevat työntekijät ovat käyttäneet työskentelyyn hankkeessa POSDRU/89/1.5/S/59184, on merkitystä direktiivin 2003/88 3 artiklassa ja 6 artiklan b alakohdassa säädetyn päivittäisen vähimmäislepoajan tai viikoittaisen enimmäistyöajan määrittämisen kannalta vain, jos kyseiset työntekijät olivat alisteisessa suhteessa ASEen. Oikeudenkäyntiaineiston mukaan vaikuttaa siltä, että kyseessä on työnantajan alaisuudessa tehty työ, mutta kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua tästä ottamalla huomioon myös sopimuksessa määritellyn työsuorituksen erityispiirteet (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) (ilmeisesti kyseessä on opetus- ja tutkimustyö).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotetussa tulkinnassa ei siis suljeta pois sitä, kuten komissio on perustellusti todennut, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>) että työntekijät voivat alisteisessa suhteessa tekemänsä työn lisäksi toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina tai tehdä vapaaehtoistyötä, mikäli tämä on voimassa olevien kansallisten oikeussääntöjen mukaan luvallista. On selvää, että tällaisessa tapauksessa näihin muihin kuin alisteisessa suhteessa suoritettuihin työtehtäviin käytettyä aikaa – ei lueta työaikaan direktiivissä 2003/88 säädettyjen rajojen ylittymistä arvioitaessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mitä tulee tämän jälkeen työajan käsitteeseen, unionin tuomioistuin on lausunut useita kertoja, että direktiivissä 2003/88 tarkoitetut työajan ja lepoajan käsitteet ovat unionin oikeuden käsitteitä, jotka on määriteltävä objektiivisten kriteerien mukaan tukeutumalla kyseisen direktiivin, jolla pyritään vahvistamaan vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden elin- ja työolojen parantamiseksi, systematiikkaan ja tarkoitukseen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>). Niitä ”ei siis – – pidä tulkita eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien säännösten mukaisesti. – – Vain tällaisella itsenäisellä tulkinnalla voidaan varmistaa direktiivin täysi tehokkuus ja kyseisten käsitteiden yhdenmukainen tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa. Se, että työajan käsitteen määritelmässä viitataan ’kansalliseen lainsäädäntöön ja/tai käytäntöön’, ei merkitse sitä, että jäsenvaltiot voisivat yksipuolisesti määritellä tämän käsitteen sisällön. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi asettaa minkäänlaisia ehtoja työntekijöiden oikeudelle siihen, että työskentelyjaksot ja vastaavasti lepoajat otetaan asianmukaisesti huomioon, sillä tämä oikeus perustuu suoraan kyseisen direktiivin säännöksiin. Mikä tahansa muu tulkinta merkitsisi sitä, että direktiivin 93/104 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) tarkoitus eli työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun yhdenmukaistaminen vähimmäisvaatimuksilla sivuutettaisiin”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun direktiivissä määritellään työajan käsite, jota on tarkoitettu käytettäväksi siinä säädettyjä suojaavia säännöksiä sovellettaessa, siinä viitataan ajanjaksoon, ”jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>) – –” (2 artiklan 1 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen ja edellä ehdotetun teleologisen tulkinnan mukaisesti direktiivissä säädettyjen päivittäistä (ja viikoittaista) työaikaa koskevien rajojen noudattamista on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa niiden työtuntien mukaisesti, jotka on tosiasiallisesti suoritettu. Koska kyse on säännöksistä, joilla ei tähdätä työntekijän suojeluun taloudellisesti vaan hänen työterveytensä ja ‑turvallisuutensa kannalta, sopimusperusteinen rajojen ylittyminen ei sellaisenaan tarkoita, että säädettyjä rajoja olisi rikottu, ellei se johda niiden tosiasialliseen ylittymiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, ovatko ASEn työntekijät pääasiassa työskennelleet alisteisessa suhteessa ja ovatko sopimuksessa vahvistetut työtunnit sellaisia, että ne on katsottava direktiivissä 2003/88 tarkoitetuksi tosiasialliseksi työajaksi (sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut). Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä myös esimerkiksi se, täyttyvätkö käsiteltävässä tapauksessa direktiivin 17 artiklan soveltamisen edellytykset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaavasti kansallisen tuomioistuimen on tämän jälkeen arvioitava, voidaanko vaatimusta työtuntien korvaamisesta lain tai sopimuspuolten sopimuksen perusteella pidettävä aiheellisena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi esitän muutaman huomion niistä tuomion vaikutusten ajallista rajoittamista koskevista vaatimuksista, joita tietyt asian käsittelyyn osallistuneet osapuolet ovat esittäneet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomion vaikutusten ajallista rajoittamista koskeva Romanian hallituksen ensimmäinen vaatimus, jonka mukaan kyseessä olevien direktiivin 2003/88 säännösten soveltamisesta työntekijäkohtaisesti aiheutuisi rakenteellisia vaikutuksia työmarkkinoihin Romaniassa, missä lukuisilla työntekijöillä on samanaikaisesti sopimuksia useampien työnantajien kanssa, voidaan sivuuttaa, jos unionin tuomioistuin katsoo esittämälläni tavalla, että toinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee tapauksia, joissa työsopimuksia on tehty useampien työnantajien kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Romanian hallituksen esittämään toinen vaatimus voidaan nähdäkseni hylätä, koska ennakkoratkaisusta jäsenvaltiossa mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset vaikutukset eivät sellaisenaan oikeuta rajoittamaan tuomion vaikutuksia ajallisesti (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">ASEn vaatimus, joka on esitetty siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoisi, että kyseessä olevia direktiivin 2003/88 säännöksiä on sovellettava työntekijäkohtaisesti, voidaan nähdäkseni hylätä siksi, ettei sitä ole millään tavoin perusteltu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa vastauksen asiallisesti siihen, voiko valtion lukuun toimiva julkinen yksikkö siinä tapauksessa, että direktiivin 2003/88 säännöksiä, joissa säädetään päivittäisestä vähimmäislepoajasta ja viikoittaisesta enimmäistyöajasta, sovelletaan työntekijäkohtaisesti, vedota direktiivin 2003/88 3 artiklan ja 6 artiklan b alakohdan välittömään oikeusvaikutukseen sellaiseen työnantajaan nähden, joka ei noudata näitä säännöksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhdyn komission kantaan, kun se toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, ettei tähän kysymykseen tarvita unionin tuomioistuimen vastausta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) Oikeudenkäyntiaineiston mukaan vaikuttaa näet siltä, että pääasian oikeudenkäynnissä on kyse välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen horisontaalisesta soveltamisesta kahden Romanian valtion julkisen instituution välillä. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä eli Romanian työkoodeksin 135 §:n 1 momentissa säädetään, että kullakin työntekijällä on oikeus 12 tunnin mittaiseen lepoaikaan kahden työpäivän välillä, ja direktiivin 2003/88 3 artiklassa on säädetty 11 tunnin mittaisesta päivittäisestä lepoaikaa koskevasta vähimmäisvaatimuksesta. Kansallinen lainsäädäntö, jolla työaika rajataan 12 tuntiin päivässä, tarjoaa siis paremman suojan kuin direktiivin säännökset. Välittömän oikeusvaikutuksen periaate mahdollistaa sen, että yksityinen oikeussubjekti vetoaa suoraan direktiivissä vahvistettuihin säännöksiin jäsenvaltiota vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä, mikäli kyseistä direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista oikeutta tai tämä ei ole tapahtunut asianmukaisesti. Käsiteltävässä asiassa riidan kohteena ei kuitenkaan ole kansallisen oikeussäännön unionin oikeuden (tässä tapauksessa direktiivin 2003/88) mukaisuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kysymys välittömästä oikeusvaikutuksesta on esitettävä vain siinä tapauksessa, ettei kansallista oikeutta kyetä muuten tulkitsemaan unionin oikeuden mukaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>) Käsiteltävässä asiassa ei nähdäkseni ole syytä katsoa, ettei OI POCU MEN olisi kyennyt perustamaan päätöstään Romanian lainsäädäntöön, jota olisi tulkittu asian kannalta merkityksellisten direktiivin 2003/88 säännösten mukaisesti. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne tämä, mutta en näe estettä unionin oikeuden mukaiselle tulkinnalle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä varalta, että kansallinen tuomioistuin katsoo, ettei näiden säännösten mukainen tulkinta ole mahdollinen, sen on selvitettävä, täyttyvätkö edellytykset sille, että asiassa vedotaan direktiivin 2003/88 välittömään vaikutukseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tiedämme, tämän ensimmäisenä edellytyksenä on se, että direktiivin 2003/88 3 artiklan ja 6 artiklan b kohta ovat ehdottomia ja riittävän yksiselitteisiä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) Tätä ei varmastikaan ole syytä epäillä, kun unionin tuomioistuin on jo todennut, että direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohta täyttää nämä vaatimukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi kansallisen tuomioistuimen on varmistuttava, kun ennakkoratkaisupyynnön perusteella on selvää, että OI POCU MEN on valtion lukuun toimiva julkinen instituutio, siitä, että ASE on oikeudellisesta muodostaan riippumatta elin, jonka tehtäväksi on viranomaisen toimella annettu yleisen edun mukaisen palvelun suorittaminen tämän viranomaisen määräysvallassa ja jolla on tätä varten erityisiä toimivaltuuksia, jotka poikkeavat yksityisten välisissä suhteissa sovellettavista säännöistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Oikeudenkäyntiaineiston perusteella ASEn julkisoikeudellista luonnetta ei ole syytä epäillä, mutta kyse on kuitenkin sellaisesta tosiseikkoja koskevasta toteamuksesta, jonka tekeminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunalul Bucureştin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-150" title="page-6">
      1) Työajan käsitteellä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 alakohdassa, tarkoitetaan ”ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään”, kaikkien niiden työsopimusten perusteella, jotka työntekijä on tehnyt saman työnantajan kanssa.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-151" title="page-6">
      2) Jäsenvaltioille direktiivin 2003/88/EY 3 artiklassa asetettuja velvollisuuksia (velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään 11 tunnin yhtäjaksoisen lepoajan jokaista 24 tunnin jaksoa kohden) ja direktiivin 2003/88/EY 6 artiklan b alakohdassa asetettuja velvollisuuksia (keskimääräisen työajan rajoittaminen enintään 48 tuntiin viikossa, ylityö mukaan luettuna) on tulkittava siten, että niihin perustuvat rajoitukset koskevat kaikkia saman työnantajan kanssa tehtyjä sopimuksia.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-152" title="page-6">
      3) Kansallisen tuomioistuimen on arvioidessaan, onko direktiivin 2003/88 3 artiklassa ja 6 artiklan b alakohdassa säädetyt rajat mahdollisesti ylitetty, selvitettävä, suoritetaanko sopimuksen mukaisia tehtäviä alisteisessa suhteessa, mitä unionin oikeuden mukainen työntekijän käsite edellyttää, onko kyse unionin oikeudessa tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti suoritetuista työtunneista ja se, ettei direktiivin 2003/88 17 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ole sovellettava.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: italia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>)  Ks. tuomio 3.9.2020, Vivendi (C‑719/18, EU:C:2020:627, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>)  Ks. tuomio 3.9.2020, Vivendi (C‑719/18, EU:C:2020:627, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 22.1.2020, Baldonedo Martín, (C‑177/18, EU:C:2020:26, 68 ja 72–74 kohta) </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 26.10.2017, Balgarska energiyna borsa, (C-347/16, EU:C:2017:816, 56 ja 58–60 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>)  Ks. vastaavasti tuomio 9.11.2017, Maio Marques da Rosa (C‑306/16, EU:C:2017:844, 45 kohta) ja tuomio 10.9.2015, Federación de Servicios Privados del sindicato Comisiones obreras (C‑266/14, EU:C:2015:578, 23 kohta)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>)  Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on näet vakiintuneesti todettu, että koska direktiivin 2003/88 1–8 artikla on muotoiltu asiasisällöltään identtisiksi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY (EYVL L 307, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/34/EY (EYVL L 195, s. 41), 1–8 artiklan kanssa, tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin on omaksunut ensin mainituista artikloista voidaan soveltaa kyseisiin direktiivin 2003/88 artikloihin (ks. lukuisista tuomioista esimerkiksi tuomio 2.2.2018, Matzak (C‑518/15, EU:C:2018:82, 32 kohta) ja määräys Grigore (C-258/10, EU:C:2011:122, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>)  Ks. vastaavasti myös julkisasiamies Tanchevin ratkaisuehdotus asiassa King (C‑214/16, EU:C:2017:439, 36 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusoikeuskirjan 31 artiklassa määrätään seuraavaa: ”1. Jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin.; 2. Jokaisella työntekijällä on oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. unionin tuomioistuimen tätä koskevasta nimenomaisesta lausumasta edellä 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C‑55/18, EU:C:2019:402, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C 55/18, EU:C:2019:402, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>)  Osa, joka koskee, kuten edellä on todettu, sitä, että työntekijä tekee useampia sopimuksia eri työnantajien kanssa, mikä edellyttäisi muiden näkökohtien huomioon ottamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Tämä pätee myös viikoittaista työaikaa koskeviin rajoihin (jotka on vahvistettu keskimääräisesti 48 tunniksi, ylityötunnit mukaan lukien) siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että tämä osa toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä on jätettävä tutkimatta siksi, ettei sillä ole mitään yhteyttä pääasiassa kyseessä olevan asian tosiseikkoihin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. edellä 31 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Vastaava päättely on esitetty työajan osalta sen mittaamisjärjestelmien osalta ratkaisuehdotuksessani asiassa CCOO (C-55/18, EU:C:2019:87, 74 kohta ja sitä seuraavat kohdat).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>)  Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (EYVL 2002, L 80, s. 35) 4 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Komission kertomus 26.4.2017, COM(2017) final.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Komission tiedonanto 24.5.2017 (EUVL 2017, C 165, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. edellä 41 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.5.2019, CCOO (C-55/18, EU:C:2019:402, 66 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>)  Perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>)  ”Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>)  Ks. tuomio 26.7.2017, Hälvä ym. (C‑175/16, EU:C:2017:617, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Direktiivin 2003/88 17 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta on näet tulkittava siten, että sen soveltamisala ulottuu ainoastaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä kyseisellä poikkeuksella suojattavien intressien turvaamiseksi (tuomio 26.7.2017, Hälvä ym., C‑175/16, EU:C:2017:617, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>)  Ks. tuomio 20.11.2018, Sindicatul Familia Constanţa ym. (C‑147/17, EU:C:2018:926, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>)  Ks. tuomio 26.3.2015, Fenoll (C‑316/13, EU:C:2015:200, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>)  Ks. tuomio 20.11.2018, Sindicatul Familia Constanţa ym. (C‑147/17, EU:C:2018:926, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>)  Ks. tuomio 20.11.2018, Sindicatul Familia Constanţa ym. (C‑147/17, EU:C:2018:926, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. direktiivissä 2003/88 säädettyjen poikkeusten osalta myös edellinen kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Kirjallisten huomautusten 64 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>)  Ks. tuomio 21.2.2018, Matzak (C‑518/15, EU:C:2018:82, 62 kohta) ja tuomio 10.9.2015, Federación de Servicios Privados del sindicato Comisiones obreras (C‑266/14, EU:C:2015:578, 27 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>)  Näin myös, kuten edellä on todettu, direktiivin 2003/88 osalta, eli aiemmin voimassa olleen direktiivin säännöksiä koskevat tulkinnat, jotka unionin tuomioistuin on vahvistanut, ovat yhä päteviä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>)  Ks. tuomio 9.9.2003, Jaeger (C‑151/02, EU:C:2003:437, 58 ja 59 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Ks. tuomio 27.2.2014, Transportes Jordi Besora, (C‑82/12, EU:C:2014:108, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Ks. tuomio 3.10.2019, Schuch-Ghannadan, (C‑274/18, EU:C:2019:828, 66 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Kirjallisten huomautusten 67 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Tuomio 6.11.2018, Bauer ja Willmeroth, (C-569/16 ja C-570/16, EU:C:2018:871, 65 kohta) ja tuomio 24.6.2019, Popławski, (C-573/17, EU:C:2019:530, 55 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>)  Ks. tuomio 14.10.2010, Fuß, (C‑243/09, EU:C:2010:609, 57 kohta). Samaa päättelyä voidaan seurata myös direktiivin 3 artiklan osalta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Tuomio 24.1.2012, Dominguez, (C-282/10, EU:C:2012:33, 38 ja 39 kohta) ja tuomio 12.12.2013, Portgás, (C-425/12, EU:C:2013:829, 23–30 kohta).</p>
</body>
</html>
