ABC-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle postilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän avulla valtioon C, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee

1.Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajille kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa sen alueella vakinaisesti asuvat lähettäjät jättävät postiin tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavista alemmista maksuista. Sama koskee tällaisia suurina määrinä postitettavia lähetyksiä, suoritetaanpa tällaiset postitukset siten alemmista maksuista hyötymistarkoituksessa tai ei.2.Pykälä 1 soveltuu erotuksetta joko lähettäjän asumassa maassa valmistettuihin ja rajan yli kuljetettuihin tai vieraassa maassa valmistettuihin lähetyksiin.3.Asianomaisella postilaitoksella on oikeus joko palauttaa lähetykset lähtömaahan tai periä niistä kotimaan maksut. Jos lähettäjä kieltäytyy maksamasta näitä maksuja, voi postilaitos käsitellä lähetyksiä kotimaan lainsäädännön mukaisesti.4.Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen hyväksymään, kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajille kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa lähettäjät ovat postituttaneet suurina määrinä muussa kuin siinä maassa, missä niiden kotipaikka on. Asianomaisilla postilaitoksilla on oikeus palauttaa tällaiset lähetykset lähtömaahan tai antaa ne lähettäjille maksamatta takaisin suoritettua maksua.

5.— — Komissio vastusti vuoden 1987 CEPT-sopimuksessa määriteltyjen päätemaksujen järjestelmässä pääasiallisesti sitä, että järjestelmä ei perustunut kuluihin, jotka kansallisille postilaitoksille aiheutui eri maista saapuvan postin käsittelystä. — — Tämän johdosta väitetiedoksiannossa korostettiin, että kansallisten postilaitosten maksujen, joita ne perivät eri maista saapuvan postin käsittelystä, oli perustuttava näille postilaitoksille aiheutuneisiin kuluihin.6.Komissio myönsi, että näiden kulujen täsmällinen laskeminen saattoi olla vaikeaa, ja totesi, että kansallisten maksujen voitiin katsoa antavan asianmukaista viitettä tältä osin. — —8.— — Komissio on pidetty ajan tasalla niistä vaiheista, jotka johtivat ehdotetun REIMS-järjestelmän syntymiseen. 14 kansallista postilaitosta —— allekirjoitti 17.1.1995 päätemaksuista alustavan sopimuksen, joka tulisi voimaan 1.1.1996. — — International Post Corporationin esittämien epävirallisten tietojen mukaan äskettäin allekirjoitetussa alustavassa sopimuksessa määrätään järjestelmästä, jonka mukaan vastaanottavat kansalliset postilaitokset laskuttavat kaiken sille saapuvan postin osalta kiinteän rosenttiosuuden, joka on laskettu kansallisten maksujen perusteella.9.Komissio toteaa näin ollen, että kansalliset postilaitokset ponnistelevat aktiivisesti uuden postimaksujärjestelmän laatimiseksi, ja se katsoo tässä vaiheessa, että asianosaiset pyrkivät käsittelemään kilpailuoikeutta koskevat komission huolenaiheet, jotka te myös esitätte aikaisempaa järjestelmää koskevassa kantelussanne. On epätodennäköistä, että vuoden 1987 CEPTjärjestelmään, jota ollaan purkamassa, liittyvä kilpailusääntöjen rikkomista koskeva menettely johtaisi asiakkaidenne kannalta edullisempaan tulokseen. Kieltopäätöksen seurauksena olisi nimittäin ainoastaan se, että päätemaksujärjestelmän tämänhetkinen perinpohjainen uudistaminen ja rakennemuutos viivästyisi, kun muutetun järjestelmän käyttöönoton pitäisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Asiassa Automec II — — annetun tuomion perusteella komissio katsoo, että yhteisön edun mukaista ei ole, että komissio käyttää rajoitettuja voimavarojaan yrittämällä ratkaista päätemaksuja koskevan kantelun osan kieltopäätöksellä.

——

IECC:n tietämän mukaan kaikki sen mainitsemat rajoitukset johtuvat Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ABC-edelleenpostitukseen. Koska 17.2.1995 päivätyssä kirjeessänne ei mainita lainkaan ABC-edelleenpostitukseen kohdistuvista rajoituksista, IECC ei voi pitää sitä kantelunsa asianmukaisena hylkäysperusteena.

4.Huomautuksissa, jotka asianajajanne on sittemmin esittänyt —— 22.2.1995, ei voida katsoa esitetyn mitään sellaista, minkä vuoksi komission olisi perusteltua muuttaa kantaansa. Tämän kirjeen tarkoituksena on ilmoittaa teille komission lopullisesta päätöksestä niiden väitteiden suhteen, joita tekemässänne kantelussa on esitetty Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklaan perustuvasta postin kulun keskeyttämisestä.5.Komission teille 17.2.1995 osoittamassa, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisessa kirjeessä on esitetty pääsääntöisesti neljä erilaista postilähetystä, joita on keskeytetty Maailman postiliiton yleissopimuksen perusteella, eli kaupallinen fyysinen ABA-edelleenpostitus, epäkaupallinen tai yksityinen fyysinen ABA-edelleenpostitus, niin kutsuttu sähköinen ABA-edelleenpostitus — — ja tavanomainen valtion rajat ylittävä postilähetys ——.6.Fyysisen kaupallisen ABA-edelleenpostituksen osalta komissio toteaa, että mikäli kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvalla valtion B asukkaiden postin keräämisellä edelleenpostitettavaksi valtion A alueella valtiossa B sijaitsevalle lopulliselle vastaanottajalle kierretään valtionsisäistä postin jakelua koskevaa kansallista monopolia, nimittäin valtion B lainsäädännön mukaista monopolia, kyseisen postin keskeyttämistä sen palatessa takaisin valtioon B voidaan tässä tilanteessa pitää oikeutettuna eikä se siten ole EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä. [— — Komissio on — —] huomannut erityisesti, että tällainen kansallisen monopolin kiertäminen on tuottoisaa juuri sen vuoksi, että päätemaksut ovat tällä hetkellä epätasapainoisia, ja että jonkinlaisen suojan antaminen on siten perusteltua tässä vaiheessa — —.7.Epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, niin kutsutun sähköisen edelleenpostituksen sekä tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämisen osalta komissio katsoo, että koska IECGn jäsenet eivät ole mukana tämänkaltaisiin postilähetyksiin liittyvässä toiminnassa, näiden lähetysten keskeyttäminen ei vaikuta jäsenten kaupalliseen toimintaan eikä niillä siten ole asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua oikeutettua intressiä kannella komissiolle kilpailusääntöjen rikkomisesta.

— — Komission mukaan — — niin kutsuttu sähköinen edelleenpostitus tapahtuu seuraavalla tavalla: monikansallinen yritys, esimerkiksi pankki, — — perustaa painatus- ja postitustoiminnan keskuksen tiettyyn jäsenvaltioon A; kaikista pankin tytäryhtiöistä ja sivuliikkeistä lähetetään sähköisesti tietoa tähän keskukseen, jossa tieto muunnetaan fyysiseksi postilähetykseksi, esimerkiksi tiliotteiksi, jotka vielä käsitellään siten, että ne voidaan frankeerata ja jättää paikalliseen postitoimipaikkaan

— — Mikään ei komission mukaan osoita, että IECGn jäsenet voisivat olla mukana tämänkaltaisessa järjestelyssä.

3.— — Teille on toimitettu 6.4.1995 päivätty kirje, —— jossa todetaan, että kantelunne hylättiin kaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, epäkaupallisen fyysisen ABA-edelleenpostituksen, sähköisen edelleenpostituksen ja tavanomaisen valtion rajat ylittävän postin keskeyttämistä koskevilta osin — —.6.[IECC:n] 9.6.1995 päivätyssä kirjeessä väitetään, että i) komissiolla ei ole toimivaltaa tehdä uutta päätöstä tästä asiasta ja että ii) vaikka komissio olisikin toimivaltainen, kantelun hylkääminen tältä osin — — ei olisi asianmukaista tietyillä perusteilla.

——

——

Komissiolle, kuten se on todennut helmikuussa 1995 tehdyssä päätöksessä ja muissa mietinnöissään, CEPT-sopimuksen aiheuttamat rajoitukset vapaalle kilpailulle liittyivät siihen, että päätemaksujen laskentamenetelmä oli keinotekoinen eikä siinä otettu huomioon, tai siinä otettiin huomioon ainoastaan osittain, postin jakelijalle todellisuudessa aiheutuneet kustannukset. Kaikki oikeaan suuntaan tehdyt muutokset tarkoittivat sitä, että päätemaksut sopeutuisivat näiden kustannusten mukaisiksi.

Vaikka valittajan näkemys asiasta onkin kaikin puolin kaksiselitteisempi, sen perustelut käyvät kuitenkin ilmi sen komission vastineeseen antamasta vastauksesta: valittajan mukaan CEPT-sopimus on kilpailusääntöjen vastainen, koska sen tarkoituksena oli lakkauttaa pikapostipalveluja tarjoavien yksityisten yritysten toiminta ABC-edelleenpostituksen alalla, jolla valtion A postihallinto kilpaili valtion B postihallinnon kanssa valtioon C osoitetun postin käsittelystä. Koska edelleenpostituksen olemassaolo perustuu kansainvälisen postin korkeampiin hintoihin suhteessa päätemaksujen nojalla saatuun tuloon,

Ks. selostus tosiseikoista, edellä 7 kohdassa.

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti juuri tämän katsoessaan, että yhteisön edun arvioimiseksi ei ole syytä rajoittaa niitä arviointiperusteita, joita komissio voi käyttää, eikä myöskään edellyttää, että se käyttäisi tiettyä arviointiperustetta.

Edellä alaviitteessä 17 mainittu asia Ufex, tuomion 79 kohta.

Toiseksi ei voida sanoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi jättänyt tutkimatta niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin komissio on voinut nojautua harkinnassaan. Riidanalaisen tuomion 46—59 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tarkastellut asianmukaisesti sovellettavaa oikeutta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, ja tuomion 63 kohdassa se on tutkinut puolestaan sitä, miten komissio on arvioinut tosiseikkoja, tekemättä kuitenkaan mielestäni mitään ilmeistä virhettä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet todennut seuraavaa: Komissio ei tehnyt virhettä katsoessaan, että päätöksen tekemisajankohdan aikana REIMS-sopimuksen luonnoksessa oli riittävästi takeita siitä, että kansallisten postilaitosten käymät neuvottelut, joiden tarkoituksena oli sellaisen järjestelmän käyttöönotto, joka perustui postilaitoksille postin käsittelystä kansallisella tasolla aiheutuneisiin todellisiin kuluihin, onnistuvat yleisesti. REIMS-sopimuksen luonnoksen väliaikaisesta luonteesta ja mahdollisista epätäydellisyyksistä huolimatta, minkä komissio on myöntänyt, tässä komission riidanalaisessa päätöksessään mainitsemassa asiakirjassa kuvailtiin jo yksityiskohtaisesti uusi kansallisille postimaksuille perustuva järjestelmä, joka otettaisiin käyttöön 1.1.1996 lähtien. Tästä asiakirjasta kävi ilmi, että vaikka kyseeseen tulevien kansallisten postilaitosten väliset neuvottelut olivat kesken, ne vietäisiin varmasti päätökseen. Tässä yhteydessä on myös korostettava, että komissio ei ole koskaan vahvistanut, että REIMS-sopimuksen luonnoksen olemassaolo olisi sellaisenaan poistanut CEPT-sopimuksen kilpailua rajoittavat kohdat, joihin kantelun tekijä vetosi.

Lisäksi valittajan perusteluissa vain toistetaan ne väitteet, jotka on jo esitetty toisessa valitusperusteessa ja joita on jo tässä yhteydessä huolellisesti tutkittu. Perustelujen tarkoituksena on lyhyesti sanoen määrittää komission velvoitteiden ulottuvuus silloin kun sen käsiteltävänä on kantelu, joka koskee kilpailua rajoittavia menettelytapoja. Viittaan näin ollen tältä osin tätä valitusperustetta koskevaan tarkasteluuni.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toisaalta todennut, että komission on perustamissopimuksen asianmukaista noudattamista koskevan valvontatehtävänsä nojalla päätettävä, vaatiiko yhteisön etu, että komissio yrittää saada hallinnollisessa menettelyssä tarkasteluun otettuja yrityksiä muuttamaan menettelytapojaan ottaen huomioon niitä vastaan esitetyt väitteet —— ja että komissio vaatii niiltä vakuutusta siitä, että käyttäytymistä todella muutetaan (58 kohta); että hallinnollisessa menettelyssä asianomaisilla yrityksillä on muun muassa mahdollisuus sovittaa moititut sopimukset tai menettelytavat perustamissopimuksen sääntöjen mukaisiksi ja että mainitun mahdollisuuden toteutuminen edellyttää, että yrityksillä ja komissiolla on oikeus käydä luottamuksellisia neuvotteluja määritelläkseen millaisin muutoksin komission väitteiden perustana olevat epäkohdat voidaan poistaa (98 kohta); ja että komissio on toimiessaan postialaa koskevan politiikkansa mukaisesti myös vastannut kantajan kantelussaan ja myöhemmässä kirjeenvaihdossaan esittämiin väitteisiin vanhan postimaksujärjestelmän osalta (61 kohta).

Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös todennut, että REIMS-sopimuksen luonnoksen väliaikaisesta luonteesta ja mahdollisista epätäydellisyyksistä huolimatta, minkä komissio on myöntänyt, tässä komission riidanalaisessa päätöksessään mainitsemassa asiakirjassa kuvailtiin jo yksityiskohtaisesti uusi kansallisille postimaksuille perustuva järjestelmä, joka otettaisiin käyttöön 1.1.1996 lähtien. —— Tässä yhteydessä on myös korostettava, että komissio ei ole koskaan vahvistanut, että REIMS-sopimuksen luonnoksen olemassaolo olisi sellaisenaan poistanut CEPT-sopimuksen kilpailua rajoittavat kohdat, joihin kantelun tekijä vetosi (63 kohta); että edellä 63 kohdassa on jo korostettu, että komissio ei ole missään tapauksessa väittänyt riidanalaisessa päätöksessään, että alustava REIMS-sopimus olisi sellaisenaan lakkauttanut CEPT-sopimuksen (65 kohta); ja että sen väitteen osalta, jonka mukaan kansallisten postilaitosten väitetiedoksiantoon antamien vastausten on katsottava merkitsevän sitä, että ne kieltäytyvät taipumasta komission tahtoon, on korostettava, että väitetiedoksiannon vastaanottavasta yrityksestä ei voida olettaa, että se vastatessaan tähän tiedoksiantoon esittää ainoastaan aikomuksensa asettua samalle kannalle komission kanssa. Tällaisen yrityksen on voitava vastustaa komission esittämiä oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevia toteamuksia. Toisenlainen tulkinta olisi vastoin asetuksen N:o 99/63/ETY 3 artiklassa säädettyä oikeutta vastata väitetiedoksiantoon (68 kohta).

Kuten olen jo toisen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä osoittanut, nämä arviointiperusteet ovat esimerkinomaisia eivätkä ne ole tyhjentäviä. Tämä valitusperusteen osa on näin ollen tehoton.

On korostettava, että kantaja ei ole näyttänyt, että käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tilanteessa komissio olisi vastoin kantaansa käsiteltävänä olevassa asiassa asettanut kieltopäätöksiä yrityksille. Tämän johdosta kantaja ei ole näyttänyt toteen väitettyä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

Ensimmäiseksi, mikään ei anna aihetta olettaa, että tutkimalla näitä seikkoja erikseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lyönyt laimin asian kokonaisarvioinnin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ennemminkin tuomion 84 kohdassa todennut yleisesti, että tosiseikoista, esitetyistä asiakirjoista tai kantajan väitteistä ei ilmene, että komissio olisi käyttänyt hallinnollista menettelyä väärin sen kohteen vastaisesti.

Myöskään sen tavan perusteella, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi väitettä, joka perustui siihen pitkään ajanjaksoon, joka ehti kulua ennen kuin väitetiedoksianto annettiin todellisuudessa tiedoksi, tai sen väitteen perusteella, jonka mukaan komissio olisi käsitellyt nyt esillä olevaa asiaa poikkeuksellisesti — väite, jota on lisäksi jo tarkasteltu seitsemännen valitusperusteen yhteydessä —, ei voida päätellä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintaan liittyisi minkäänlaista selvää sääntöjenvastaisuutta.

Todettuaan tuomionsa 81 kohdassa, että IECC:n jäsenet eivät osallistu sähköiseen edelleenpostitukseen liittyvään toimintaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vetosi sähköiseen ABCA-edelleenpostitukseen väitetysti kansallisille postilaitoksille suotuisassa tulkinnassaan. Kuten komissiokin on perustellusti korostanut, IECC:n jäsenten osalta voi tulla kyseeseen ainoastaan tämän tyyppinen edelleenpostitus, lukuun ottamatta sähköistä ABA-edelleenpostitusta, joka ymmärretään aina tällä tavalla.

Kyse on tilanteesta, jossa valtiossa A sijaitseva yritys — sen lavean kriteerin mukaan, jota valittaja soveltaa postihallintoihin — tulostaa suuren määrän lähetyksiä valtiossa B, lähettää ne valtioon C, IECC:n jäsenten kaltaisten toimijoiden avustamana, rasittaen tämän valtion kansallista postilaitosta näiden lähetysten kuljettamisesta valtioon A.

Valittaja arvioi kuitenkin, että tarvittavat toimenpiteet sellaisen EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta tehdyn kantelun tutkimiseksi, joka kohdistuu jäsenvaltioiden postihallintoihin, jotka ovat tehneet sopimuksen Maailman postiliiton yleissopimuksen 25 artiklan täytäntöönpanemisesta ja jotka ovat keskeyttäneet edelleenpostituksia, jäävät kuitenkin jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen tai jopa useammassa eri jäsenvaltiossa kunkin erikseen toimivan tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle. Tästä on pääteltävä, että komissiolla on todellisuudessa yksinomainen toimivalta tämänkaltaisen kantelun käsittelyyn.

IECC:n näkemyksen mukaan komissio kieltäytyi kummassakin tapauksessa kieltämästä todettuja kilpailusääntöjen rikkomisia sillä perusteella, että rikkomiset oli jo lopetettu, arvioimatta kuitenkaan yhteisön etua koskevassa harkinnassaan sitä, jatkuivatko tällaisten toimenpiteiden vaikutukset mahdollisesti edelleen.

Sitä vastoin asiassa, jossa Ufex-tuomio annettiin, komissio oli GD Net -päätöksessään määritellyt lopullisesti riidanalaiset menettelytavat kilpailunvastaisiksi.

Käsiteltävänä olevassa asiassa valituksenalaisen tuomion 146 kohta ja sitä seuraavat kohdat antavat ymmärtää, että se, että menettelytavat on lakkautettu, ei anna komissiolle oikeutta olla ryhtymättä toimenpiteisiin. Tätä seikkaa on tarkasteltava yksinkertaisesti seikkana, joka on otettava huomioon harkittaessa kantelun tutkintaan liittyvää yhteisön etua.

Väitettyä ristiriitaisuutta tuetaan ainoastaan väitteillä, jotka liittyvät 6.4.1995 ja 14.8.1995 tehtyjen päätösten soveltamisalaan ja sen komissiolle kuuluvan toimivallan rajoihin, jonka mukaan se voi jättää tekemättä rikkomisen toteamista koskevan lopullisen päätöksen. Kyse on näin ollen sellaisista pääasiaa koskevista väitteistä, joita ei ole ainoastaan jo tutkittu muiden valitusperusteiden yhteydessä vaan joihin ei ole aihetta vedota olennaisten menettelymääräysten väitetyn rikkomisen tueksi.

Ensimmäisessä kohdassa, eli tuomion 169—171 kohdassa, lainmukaisuutta valvova ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyrkii kiistämään kantajan väitteen, jonka mukaan pelkkä Maailman postiliiton yleissopimuksen 25 artiklan olemassaolo merkitsisi kilpailusääntöjen vastaista menettelytapaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee mielestäni perustellusti, että vain se, että kansalliset postilaitokset todella vetoavat tähän määräykseen, joka sisältyy muutoin yleismaailmalliseen kansainväliseen sopimukseen, voi herättää epäilyksiä tämän määräyksen yhteensoveltuvuudesta yhteisön kilpailusääntöjen kanssa, kunhan tällä on myös vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tältä osin ratkaisevaa merkitystä on annettava sille pääasiaa koskevalle lausumalle, joka sisältyy 171 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen ja jonka valittaja on katsonut kuitenkin parhaaksi jättää pois vertailustaan. On syytä muistuttaa, että kyseessä olevassa 25 artiklassa ei aseteta velvollisuutta keskeyttää edelleenpostituksen kohteena olevia postilähetyksiä.

Valituksenalaisen tuomion 99—101 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin paheksuu perustellusti sitä, miten komissio on tulkinnut perustamissopimuksen 86 artiklaa 6.4.1995 tekemässään päätöksessä tilanteessa, jossa Maailman postiliiton yleissopimuksen 25 artiklaan on vedottu.

Mikään niistä seikoista, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti mainitsematta, ja vaikka olettaen, että ne olivat asiaankuuluvia ja objektiivisia, ei voi olla omiaan kyseenalaistamaan tätä arviointia.