|
Euroopan unionin |
FI L-sarja |
|
2025/1453 |
7.8.2025 |
Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa https://unece.org/status-1958-agreement-and-annexed-regulations
E-sääntö nro 117 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja/tai märkäpidon ja/tai vierintävastuksen osalta [2025/1453]
Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:
Muutossarjan 04 täydennys 2 – Voimaantulopäivä: 10. tammikuuta 2025
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Todistusvoimaiset, oikeudellisesti sitovat tekstit ovat seuraavat:
ECE/TRANS/WP.29/2013/59
ECE/TRANS/WP.29/2014/4
ECE/TRANS/WP.29/2014/6
ECE/TRANS/WP.29/2013/66 (sellaisena kuin se on muutettuna raportin ECE/TRANS/WP.29/1108 kohdalla 56)
ECE/TRANS/WP.29/2015/5
ECE/TRANS/WP.29/2015/65 (sellaisena kuin se on muutettuna raportin ECE/TRANS/WP.29/1116 kohdalla 66)
ECE/TRANS/WP.29/2016/60
ECE/TRANS/WP.29/2019/54
ECE/TRANS/WP.29/2020/6 (sellaisena kuin se on muutettuna raportin ECE/TRANS/WP.29/1151 kohdalla 85)
ECE/TRANS/WP.29/2020/75
ECE/TRANS/WP.29/2021/8 (sellaisena kuin se on muutettuna raportin ECE/TRANS/WP.29/1157 kohdalla 78)
ECE/TRANS/WP.29/2022/8
ECE/TRANS/WP.29/2022/83
ECE/TRANS/WP.29/2023/6 (sellaisena kuin se on muutettuna raportin ECE/TRANS/WP.29/1171 kohdalla 88)
ECE/TRANS/WP.29/2023/8
ECE/TRANS/WP.29/2023/76
ECE/TRANS/WP.29/2024/65
Sisällysluettelo
Sääntö
|
1. |
Soveltamisala |
|
2. |
Määritelmät |
|
3. |
Hyväksynnän hakeminen |
|
4. |
Merkinnät |
|
5. |
Hyväksyntä |
|
6. |
Vaatimukset |
|
7. |
Rengastyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen |
|
8. |
Tuotannon vaatimustenmukaisuus |
|
9. |
Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta |
|
10. |
Tuotannon lopettaminen |
|
11. |
Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet |
|
12. |
Siirtymämääräykset |
Liitteet
|
1 |
Ilmoitus |
|
2 |
Hyväksyntämerkit |
|
Lisäys 1 |
E-säännön nro 117 mukainen hyväksyntä |
|
Lisäys 2 |
E-säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä E-säännön nro 30 tai 54 mukaisen hyväksynnän kanssa |
|
Lisäys 3 |
E-sääntöjen nro 117, 30 tai 54 mukaisesti myönnetyistä hyväksynnöistä tehtävien merkintöjen yhdistelmät |
|
Lisäys 4 |
Laajennukset E-säännön nro 117 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi |
|
3 |
Vaihde vapaalla -testimenetelmä renkaiden vierintämelun mittaamiseksi |
|
Lisäys 1 |
Testausseloste |
|
4 |
Varattu |
|
5 |
Testausmenettelyt uusien renkaiden märkäpidon mittaamiseksi |
|
Lisäys |
Esimerkkejä uusien renkaiden märkäpitoindeksiin liittyvistä testausselosteista |
|
6 |
Vierintävastuksen mittaamiseen käytettävä testausmenettely |
|
Lisäys 1 |
Testauslaitteiston toleranssit |
|
Lisäys 2 |
(jätetty pois) |
|
Lisäys 3 |
Testausseloste ja testitiedot (vierintävastus) |
|
Lisäys 4 |
Rengasstandardointijärjestöt |
|
Lisäys 5 |
Hidastuvuusmenetelmä: mittaukset ja tietojenkäsittely hidastuvuusarvojen saamiseksi differentiaalimuodossa dω/dt |
|
7 |
Talviominaisuuksien testausmenettelyt vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuille talvirenkaille |
|
Lisäys 1 |
Lumipitomerkintä |
|
Lisäys 2 |
Testausselosteet ja testitiedot luokkien C1 ja C2 renkaille |
|
Lisäys 3 |
Testausselosteet ja testitiedot luokan C3 renkaille |
|
8 |
Luokan C1 jääpitorenkaiden jääpidon testausmenettelyt |
|
Lisäys 1 |
Jääpitomerkintä |
|
Lisäys 2 |
Testausselosteet ja testitiedot luokan C1 renkaille |
|
9 |
Testausmenettelyt kuluneiden renkaiden märkäpidon mittaamiseksi |
|
Lisäys 1 |
Esimerkki kuluneen renkaan valmistelusta tehtävästä selosteesta |
|
Lisäys 2 |
Esimerkkejä kuluneiden renkaiden märkäpitoindeksiin liittyvistä testausselosteista |
|
10 |
Menettely luokan C1 renkaiden kulumisominaisuuksien määrittämiseksi |
|
Lisäys 1 |
Testimenetelmä a – kiihtyvyyslaskelmat |
|
Lisäys 2 |
Testimenetelmä a – esimerkki ajoneuvomenetelmän testausselosteesta |
|
Lisäys 3 |
Testimenetelmä b – testisyklin lähtöarvot |
|
Lisäys 4 |
Testimenetelmä b – testauslaitteiden toleranssit |
|
Lisäys 5 |
Testimenetelmä b – hiekkapaperipinnan vaihtaminen |
|
Lisäys 6 |
Testimenetelmä b – esimerkki sisätiloissa rummulla tehtävän testin testausselosteesta |
1. Soveltamisala
|
1.1. |
Tätä sääntöä sovelletaan luokkien C1, C2 ja C3 uusiin ilmarenkaisiin* melupäästöjen, vierintävastuksen ja märkäpidon osalta ja luokan C1 kuluneisiin renkaisiin märkäpidon osalta. Sitä sovelletaan myös luokan C1 uusiin renkaisiin renkaiden kulumisen osalta tämän E-säännön kohdan 1.3 mukaisesti. Sääntöä ei kuitenkaan sovelleta
|
|
1.1.1. |
tilapäiskäyttöön tarkoitettuihin vararenkaisiin, joissa on merkintä ”Temporary use only” |
|
1.1.2. |
renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on 10 tai pienempi (eli enintään 254 mm) tai 25 tai suurempi (eli vähintään 635 mm) |
|
1.1.3. |
kilpailukäyttöön tarkoitettuihin renkaisiin |
|
1.1.4. |
renkaisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi muihin kuin luokkien M, N tai O (1) maantieajoneuvoihin |
|
1.1.5. |
renkaisiin, joissa on lisävarusteita pito-ominaisuuksien parantamiseksi (esim. nastarenkaat) |
|
1.1.6. |
renkaisiin, joiden nopeusluokka on alle 80 km/h (nopeusluokkatunnus F) |
|
1.1.7. |
renkaisiin, jotka on tarkoitettu yksinomaan ennen 1. lokakuuta 2000 ensirekisteröityihin ajoneuvoihin |
|
1.1.8. |
ammattikäyttöön tarkoitettuihin maastorenkaisiin. |
|
1.2. |
Sopimuspuolten on myönnettävä tai hyväksyttävä hyväksyntöjä, jotka koskevat uusien renkaiden vierintämelua ja/tai märkäpitoa ja/tai kuluneiden renkaiden märkäpitoa ja/tai vierintävastusta. |
|
1.3. |
Kun on kyse luokan C1 renkaista lukuun ottamatta jääpitorenkaita ja renkaita, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on 13 tai pienempi, hyväksynnässä on annettava lisäksi tiedot kulumisen tasosta tämän E-säännön kohtien 5.7–5.9 mukaisesti. |
2. Määritelmät
Tässä E-säännössä sovelletaan E-säännöissä nro 30 ja 54 esitettyjen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:
|
2.1. |
’Rengastyypillä’ tarkoitetaan renkaita, jotka eivät eroa toisistaan seuraavien olennaisien ominaisuuksien osalta:
|
|
2.2. |
’Valmistajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, joka vastaa tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikista tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta. |
|
2.3. |
’Tuotenimellä tai tavaramerkillä’ tarkoitetaan valmistajan antamaa renkaan nimitystä, joka on merkitty renkaan sivupintoihin. Tuotenimi tai tavaramerkki voi olla sama kuin valmistajan nimi. |
|
2.4. |
’Kauppanimityksellä’ tarkoitetaan rengasvalmistajan antamaa rengassarjan nimitystä. Se voi olla sama kuin tuotenimi tai tavaramerkki. |
|
2.5. |
’Vierintämelulla’ tarkoitetaan liikkuvien renkaiden ja tien pinnan kosketuksesta aiheutuvaa melua. |
|
2.6. |
’Rengasluokalla’ tarkoitetaan jotakin seuraavista ryhmistä: |
|
2.6.1. |
Luokan C1 renkaat: E-säännön nro 30 mukaiset renkaat |
|
2.6.2. |
Luokan C2 renkaat: E-säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden kuormitusindeksi on yksittäisasennuksessa enintään 121 ja nopeusluokka N tai suurempi |
|
2.6.3. |
Luokan C3 renkaat: E-säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden
|
|
2.7. |
’Edustavalla rengaskoolla’ tarkoitetaan rengaskokoa, jolla tehdään tämän säännön liitteessä 3 kuvailtu vierintämelun testi, liitteessä 5 kuvailtu märkäpitotesti, liitteessä 6 kuvailtu vierintävastustesti tai liitteessä 9 kuvailtu kuluneen renkaan märkäpitotesti rengastyypin tyyppihyväksyntään tarvittavan vaatimustenmukaisuuden arvioimista varten taikka liitteessä 7 kuvailtu lumipitotesti tai liitteessä 8 kuvailtu jääpitotesti. |
|
2.8. |
’Tilapäiskäyttöön tarkoitetulla vararenkaalla’ tarkoitetaan ajoneuvoon tavanomaisia ajo-olosuhteita varten asennettavasta renkaasta poikkeavaa rengasta, joka on tarkoitettu ainoastaan tilapäiseen käyttöön rajoitetuissa ajo-olosuhteissa. |
|
2.9. |
’Kilpailukäyttöön tarkoitetuilla renkailla’ tarkoitetaan renkaita, jotka on tarkoitettu asennettaviksi moottoriurheilukilpailuissa käytettäviin ajoneuvoihin ja joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi maantiellä kilpailujen ulkopuolella. |
|
2.10. |
’Tavallisella renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu tavanomaiseen maantiekäyttöön. |
|
2.11. |
’Vahvistetulla renkaalla’ (”reinforced” tai ”extra load”) tarkoitetaan luokan C1 ilmarengasta, joka on suunniteltu kantamaan suuremmalla rengaspaineella suuremman kuorman kuin vastaava tavallinen rengas kantaa tavanomaisella rengaspaineella (ISO 4000-1:2021) (2) |
|
2.12. |
’Vetorenkaalla’ tarkoitetaan luokan C2 tai C3 rengasta, jossa on merkintä TRACTION ja joka on tarkoitettu asennettavaksi ensisijassa ajoneuvon vetoakselille voiman siirtymisen tehostamiseksi erilaisissa olosuhteissa. |
|
2.13. |
’Talvirenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka kulutuspintakuvio, kulutuspinnan materiaali tai rakenne on suunniteltu ensisijaisesti niin, että sen ominaisuudet mutaisissa ja lumisissa olosuhteissa ovat paremmat kuin tavallisella renkaalla ajoneuvon liikkeellelähdön ja hallitsemisen kannalta. |
|
2.13.1. |
’Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetulla talvirenkaalla’ tarkoitetaan talvi- tai erikoisrengasta, jonka kulutuspintakuvio, kulutuspinnan materiaali tai rakenne on suunniteltu erityisesti käyttöön vaativissa talviolosuhteissa ja joka täyttää tämän säännön kohtien 6.5 ja 6.5.1 vaatimukset. |
|
2.13.1.1. |
’Jääpitorenkaalla’ tarkoitetaan luokan C1 talvirengasta, joka on luokiteltu vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi renkaaksi ja joka on lisäksi suunniteltu käytettäväksi jäisillä tienpinnoilla ja täyttää tämän säännön kohdan 6.5.2 vaatimukset. |
|
2.14. |
’Erikoisrenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu sekä maantie- että maastokäyttöön tai muihin erityistarkoituksiin. Nämä renkaat on suunniteltu ensisijaisesti sitä silmällä pitäen, että ajoneuvo lähtee liikkeelle ja pysyy liikkeessä maasto-olosuhteissa. |
|
2.15. |
’Ammattikäyttöön tarkoitetulla maastorenkaalla’ tarkoitetaan erikoisrengasta, jota käytetään pääasiassa vaativissa maasto-olosuhteissa. |
|
2.16. |
’Kulutuspinnan syvyydellä’ tarkoitetaan renkaan pääurien syvyyttä. |
|
2.16.1. |
’Pääurilla’ tarkoitetaan renkaan kulutuspinnan keskialueella sijaitsevia leveitä kehänsuuntaisia uria, joiden pohjalla henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaissa on kulumisen osoitin. |
|
2.17. |
’Urasuhteella’ (void-to-fill ratio) tarkoitetaan viitepinnan urien (aukkojen) alan suhdetta viitepinnan kokonaisalaan mitattuna valospiirustuksesta. |
|
2.18 |
’Vakiovertailutestirenkaalla’ (SRTT) tarkoitetaan rengasta, joka on tuotettu, tarkastettu ja varastoitu seuraavien ASTM Internationalin standardien mukaisesti
|
|
2.19. |
Märkäpito-, lumipito- tai jääpitomittauksia koskevat erityiset määritelmät |
|
2.19.1. |
’Märkäpidolla’ tarkoitetaan ehdokasrenkaalla varustetun testiajoneuvon suhteellista jarrutustehoa märällä pinnalla verrattuna vakiovertailurenkaalla (SRTT) varustetun saman testiajoneuvon suhteelliseen jarrutustehoon. |
|
2.19.2. |
’Ehdokasrenkaalla’ tai ’ehdokasrengassarjalla’ tarkoitetaan rengasta tai rengassarjaa, joka edustaa tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettavaa tyyppiä ja jonka suorituskykyä arvioidaan suhteessa vertailurenkaan tai vertailurengassarjan suorituskykyyn. |
|
2.19.3. |
’Vertailurenkaalla’ tai ’vertailurengassarjalla’ tarkoitetaan vakiorengasta tai vakiorengassarjaa sellaisina kuin ne on määritelty asiaa koskevassa liitteessä. |
|
2.19.4. |
’Kontrollirenkaalla’ tai ’kontrollirengassarjalla’ tarkoitetaan tavallista tuotantorengasta tai tuotantorengassarjaa, jolla määritellään sellaisten rengaskokojen märkäpito-, lumipito- tai jääpito-ominaisuudet, joita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin vertailurengas tai -rengassarja (ks. tämän säännön liitteen 5 osan B osan kohta 2.2.2.8, liitteen 7 kohta 3.4.3 ja liitteen 8 kohta 2.4.5.1.1). |
|
2.19.5. |
’Testirenkaalla’ tarkoitetaan ehdokas-, vertailu- tai kontrollirengasta. |
|
2.19.6. |
’Märkäpitoindeksillä’ (G) tarkoitetaan dimensiotonta yksikköä, joka ilmaisee ehdokasrenkaan märkäpidon suhteessa sovellettavan vakiovertailurenkaan märkäpitoon. |
|
2.19.7. |
’Lumipitoindeksillä’ (SG) tarkoitetaan dimensiotonta yksikköä, joka ilmaisee ehdokasrenkaan lumipidon suhteessa sovellettavan vakiovertailurenkaan lumipitoon. |
|
2.19.8. |
’Jääpitoindeksillä’ (GI) tarkoitetaan dimensiotonta yksikköä, joka ilmaisee ehdokasrenkaan jääpidon suhteessa sovellettavan vakiovertailurenkaan jääpitoon. |
|
2.19.9. |
’Jarrutusvoimakertoimen huippuarvolla’ (pbfc) tarkoitetaan jarrutusvoiman ja renkaaseen ennen lukkiutumista kohdistuvan pystykuorman välisen suhteen enimmäisarvoa. |
|
2.19.10. |
’Täysin kehittyneellä keskimääräisellä hidastuvuudella’ (mfdd) tarkoitetaan keskimääräistä hidastuvuutta, joka lasketaan sen matkan perusteella, jonka ajoneuvo kulkee sen nopeuden hidastuessa määränopeudesta toiseen määränopeuteen. |
|
2.19.11. |
’Kytkentäkorkeudella’ tarkoitetaan pystysuoraa etäisyyttä perävaunun vetokoukun liitoskohdan keskipisteestä maanpintaan, kun vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kytketty toisiinsa. Ajoneuvon ja perävaunun on oltava vaakasuoralla pinnalla testaustilassa kyseisessä testissä käytettävillä renkailla varustettuina. |
|
2.19.12. |
’Testiajolla’ tarkoitetaan kuormitetun renkaan yhtä ajoa tietyn testiradan yli. |
|
2.19.13. |
’Jarrutustestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla testirenkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja testiajoja. |
|
2.19.14. |
’Vetotestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla renkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja luisto–veto-testiajoja. |
|
2.19.15. |
’Kiihdytystestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla renkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja luistonestokontrolloituja kiihdytystestiajoja. |
|
2.19.16. |
’Testisyklillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää jarrutus-, veto- tai kiihdytystestejä ja koostuu ensin tehtävästä vertailurenkaan tai kontrollirenkaan testistä, sitten tehtävistä ehdokasrenkaiden ja/tai kontrollirenkaiden testeistä ja lopuksi tehtävästä saman vertailurenkaan tai kontrollirenkaan testistä. |
|
2.19.17. |
’Kuluneella renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka tila vastaa tämän säännön liitteessä 9 määriteltyä kuluneen renkaan tilaa. |
|
2.19.18. |
’Uudella renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka tila vastaa tämän säännön liitteessä 9 määriteltyä uuden renkaan tilaa. |
|
2.20. |
Vierintävastusmittauksia koskevat erityiset määritelmät |
|
2.20.1. |
’Vierintävastuksella’ (F r) tarkoitetaan energiahäviötä (tai kulutettua energiaa) kuljetun matkan yksikköä kohti. (3) |
|
2.20.2. |
’Vierintävastuskertoimella’ (C r) tarkoitetaan vierintävastuksen ja renkaan kuormituksen suhdetta. (4) |
|
2.20.3. |
’Uudella testirenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jota ei ole aiemmin käytetty vierintätestissä, jossa renkaan lämpötila nousee vierintävastustestissä syntyvää lämpötilaa korkeammaksi, ja jota ei ole aikaisemmin altistettu yli 40 °C:n lämpötilalle. (5) , (6) |
|
2.20.4. |
’Laboratorion kontrollirenkaalla’ tarkoitetaan yksittäisen laboratorion käyttämää rengasta, jonka avulla kontrolloidaan laitteen käyttäytymistä ajan funktiona. (7) |
|
2.20.5. |
’Rajoitetulla täytöllä’ tarkoitetaan sitä, että rengas täytetään vaadittuun kylmätäyttöpaineeseen ja paineen annetaan kasvaa renkaan lämmetessä ajon aikana. |
|
2.20.6. |
’Loishäviöllä’ tarkoitetaan energiahäviötä (tai energiankulutusta) etäisyyden yksikköä kohti lukuun ottamatta renkaan sisäisiä häviöitä, joka johtuu testauslaitteiston eri pyörivien osien aerodynamiikasta, laakerikitkasta ja muista systemaattisista häviölähteistä, joita mittaukseen voi sisältyä. |
|
2.20.7. |
’Skim test -kokeella’ tarkoitetaan loishäviömittausta, jossa rengasta pyöritetään niin, että luistoa ei esiinny, ja renkaan kuormitusta vähennetään tasolle, jolla energiahäviö itse renkaassa on käytännössä nolla. |
|
2.20.8. |
’Inertialla’ tai ’hitausmomentilla’ tarkoitetaan pyörivään kappaleeseen, kuten rengasasennelmaan tai testauslaitteen rumpuun, kohdistuvan vääntömomentin suhdetta kappaleen rotaatiokiihtyvyyteen. (8) |
|
2.20.9. |
’Mittauksen toistettavuudella’ (σ m) tarkoitetaan mittalaitteen kykyä mitata vierintävastus. (9) |
|
2.21. |
Kulumista koskevat erityiset määritelmät |
|
2.21.1. |
’Kulumisnopeudella’ tarkoitetaan renkaasta kulumisen vuoksi hävinneen materiaalin massan suhdetta kuljettuun matkaan, ja se ilmaistaan milligrammoina kilometriä kohti [mg/km]. |
|
2.21.2. |
’Kulumistasolla’ tarkoitetaan kulumisnopeutta, joka on normalisoitu suhteessa renkaan kuormitukseen ja ilmaistaan yksikkönä mg/km/t. |
|
2.21.3. |
Ehdokasrenkaan ’kulumisindeksillä’ (AICT) tarkoitetaan dimensiotonta yksikköä, joka ilmaisee renkaan kulumisnopeuden suhteessa sovellettavaan standardoituun vertailurenkaaseen (SRTT). |
3. Hyväksynnän hakeminen
|
3.1. |
Hakemuksen rengastyypin hyväksymiseksi tämän säännön mukaisesti jättää renkaan valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja. Hakemuksessa on annettava seuraavat tiedot: |
|
3.1.1. |
rengastyypin osalta arvioitavat ominaisuudet: vierintämelu ja/tai uudenveroisen renkaan vierintämelu ja/tai märkäpito ja/tai kuluneen renkaan märkäpito ja/tai vierintävastus, vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetun renkaan tapauksessa lumipito ja jääpitorenkaan tapauksessa jääpito. |
|
3.1.1.1. |
Luokan C1 renkaiden tapauksessa annetaan mahdollisesti ilmoitetut kulumistasotiedot liitteen 10 lisäyksessä 2 tai 6 olevan testausselosteen mukaisessa muodossa. |
|
3.1.2. |
valmistajan nimi ja osoite |
|
3.1.3. |
valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite |
|
3.1.4. |
rengasluokka (C1, C2 tai C3) (ks. tämän säännön kohta 2.6) |
|
3.1.5. |
käyttöluokka (tavallinen, talvirengas, erikoisrengas) |
|
3.1.5.1. |
vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu rengas (kyllä/ei) |
|
3.1.5.2. |
luokkien C2 ja C3 renkaat: vetorengas vai muu rengas |
|
3.1.5.3. |
luokan C1 renkaat: jääpitorengas vai muu rengas |
|
3.1.6. |
renkaan rakenne |
|
3.1.7. |
tuotenimet, tavaramerkit, kauppanimitykset |
|
3.1.8. |
luettelo hakemuksen kohteena olevien renkaiden kokomerkinnöistä ja kunkin tuotenimen/tavaramerkin ja/tai kauppanimityksen tapauksessa sovellettavat renkaan kokomerkinnät ja käyttökuvaukset sekä luokan C1 renkaiden osalta maininta siitä, ovatko renkaat vahvistettuja (”reinforced” tai ”extra load”) vai eivät. |
|
3.2. |
Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat (kolmena kappaleena): |
|
3.2.1. |
Tiedot nimettyyn rengaskokosarjaan kuuluvien renkaiden suorituskykyyn (vierintämeluun, märkäpitoon, vierintävastukseen, lumipitoon, jääpitoon ja renkaiden kulumiseen) vaikuttavista tärkeimmistä ominaisuuksista kulutuspintakuvio mukaan luettuna. Tiedot voidaan esittää kuvauksina, joita täydennetään teknisillä tiedoilla, piirroksilla, valokuvilla tai tietokonetomografiakuvilla. Tyyppihyväksyntäviranomaisen tai tutkimuslaitoksen on voitava niiden perusteella määritellä, vaikuttavatko tärkeimpiin ominaisuuksiin myöhemmin tehtävät muutokset kielteisesti renkaan suorituskykyyn. Renkaan rakenteen yksityiskohtien vähäisten muutosten vaikutukset renkaan suoristuskykyyn määritetään tuotannon vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi tehtävissä tarkastuksissa. |
|
3.2.2. |
Renkaan sivupintaa esittävät piirrokset tai valokuvat, joissa näkyy kohdassa 4 tarkoitettu hyväksyntämerkki, on toimitettava sen jälkeen, kun tuotanto on aloitettu, mutta viimeistään vuoden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivämäärästä. |
|
3.2.3. |
Jos hakemus koskee erikoisrenkaita, on toimitettava kulutuspintakuvion valospiirustus, jotta voidaan tarkastaa renkaan urasuhde. |
|
3.3. |
Hakijan on tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava näytekappaleet renkaista tai jäljennökset tämän säännön kohdan 11 mukaisesti ilmoitettujen tutkimuslaitosten laatimista testausselosteista. |
|
3.4. |
Hakemuksessa testaus voidaan tyyppihyväksyntäviranomaisen harkinnan mukaan rajoittaa rengastyypin edustavaan rengaskokoon. |
4. Merkinnät
|
4.1. |
Kaikki rengastyyppiä edustavat renkaat on merkittävä säännön nro 30 tai 54 määräysten mukaisesti sen mukaan, kumpaa sääntöä sovelletaan. |
|
4.2. |
Renkaissa on erityisesti ilmoitettava seuraavat tiedot (10): |
|
4.2.1. |
valmistajan nimi tai tuotenimi/tavaramerkki |
|
4.2.2. |
kauppanimitys (ks. tämän säännön kohta 2.4); kauppanimitystä ei kuitenkaan vaadita, jos se on sama kuin tavaramerkki |
|
4.2.3. |
renkaan kokomerkintä |
|
4.2.4. |
merkintä ”REINFORCED” (tai ”EXTRA LOAD”), jos rengas on luokiteltu vahvistetuksi renkaaksi |
|
4.2.5. |
merkintä ”TRACTION”, (11) jos rengas on luokiteltu vetorenkaaksi |
|
4.2.6. |
”lumipitomerkintä” (3-huippuinen vuori ja lumihiutale (3PMSF) – ks. liitteen 7 lisäys 1), jos talvirenkaan käyttöluokka on ”vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas” |
|
4.2.6.1. |
”jääpitomerkintä” (ks. liitteen 8 lisäyksessä 1 oleva piktogrammi), jos vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu rengas on lisäksi luokiteltu jääpitorenkaaksi |
|
4.2.6.2. |
merkintä ”M+S” tai ”M.S” tai ”M &S”, jos erikoiskäyttöön tarkoitettu rengas on varustettu lumipitomerkinnällä ja lisäksi luokiteltu vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi renkaaksi |
|
4.2.7. |
merkintä ”MPT” (tai ”ML” tai ”ET”) ja/tai ”POR”, jos renkaan käyttöluokka on ”erikoisrengas”.
ET = Extra Tread, ML = Mining and Logging, MPT = Multi-Purpose Truck ja POR = Professional Off-Road. |
|
4.3. |
Renkaissa on oltava riittävästi tilaa tämän säännön liitteessä 2 esitettyä hyväksyntämerkkiä varten. |
|
4.3.1. |
Jos renkaalle tämän säännön perusteella myönnetyn hyväksynnän on myöntänyt sama tyyppihyväksyntäviranomainen kuin se, joka on myöntänyt renkaalle sääntöön nro 30 tai 54 perustuvan hyväksynnän, voidaan säännön nro 30 tai 54 mukaiseen hyväksyntämerkkiin liittää säännön nro 117 mukaisessa hyväksynnässä sovelletun muutossarjan osoittava kaksinumeroinen merkintä (esimerkiksi ”04” osoittaa, että sääntöön nro 117 perustuva hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 04 mukaisesti), jota seuraa plusmerkki (+) ja tämän säännön kohdan 5.2.2 mukainen lisämerkki. Tämän säännön liitteen 2 lisäyksessä 3 annetaan esimerkki näin muodostetusta hyväksyntämerkistä (0236378 + 04S2W2R3B). |
|
4.4. |
Kohdassa 4.2 tarkoitettujen merkintöjen ja kohdassa 5.4 tarkoitetun hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä ja erotuttava renkaan pinnasta koho- tai syväpainatuksella. |
|
4.4.1. |
Hyväksyntämerkki on sijoitettava renkaan alaosaan vähintään yhdelle sen sivupinnoista. Renkaissa, jotka on merkitty renkaan ja vanteen asennuskokoonpanon osalta tunnuksella A tai U, merkintä voidaan kuitenkin sijoittaa mihin tahansa kohtaan renkaan ulkopinnalla. |
5. Hyväksyntä
|
5.1. |
Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyntää varten toimitetun rengastyypin edustava rengaskoko täyttää kohdissa 6 ja 7 esitettävät vaatimukset, kyseiselle rengastyypille on myönnettävä hyväksyntä. |
|
5.2. |
Hyväksytylle rengastyypille annetaan vuoden 1958 sopimuksen tarkistuksen 3 liitteen 4 mukainen hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle rengastyypille. |
|
5.2.1. |
Sen sijaan, että tyyppihyväksyntäviranomainen antaisi rengastyypille alkuperäiseksi hyväksyntänumeroksi E-säännön nro 117 mukaisen tyyppihyväksyntänumeron, se voi valmistajan pyynnöstä antaa hyväksyntänumeroksi kyseiselle rengastyypille aiemmin E-säännön nro 30 tai 54 mukaisesti annetun tyyppihyväksyntänumeron laajennusnumeroineen. |
|
5.2.2. |
Kohdassa 5.3 mainitussa ilmoituslomakkeessa on yksilöitävä E-säännön nro 117 suoritusarvoparametrit seuraavilla lisätunnuksilla:
|
|
5.3. |
Tämän säännön mukaisesta rengastyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella. |
|
5.3.1. |
Renkaanvalmistajat voivat hakea tyyppihyväksynnän laajentamista muiden rengastyyppiin sovellettavien sääntöjen vaatimusten mukaisesti (vrt. kohta 5.2.1). Tällöin on hyväksynnän laajentamista koskevaan hakemukseen liitettävä jäljennös asianomaisen tyyppihyväksyntäviranomaisen myöntämistä tyyppihyväksyntäilmoituksista. Hyväksyntää voi laajentaa vain se tyyppihyväksyntäviranomainen, joka on alun perin hyväksynyt renkaan. |
|
5.3.1.1. |
Kun hyväksyntää laajennetaan ja ilmoituslomakkeeseen (ks. tämän säännön liite 1) sisällytetään osoitus muiden sääntöjen vaatimusten täyttymisestä, liitteessä 1 esitettävän ilmoituksen kohtaan 9 lisätään kaikki eri tyyppihyväksyntänumerot ja asianomaisten sääntöjen numerot. |
|
5.3.1.2. |
Kohdassa 5.2.2 mainittujen lisätunnusten eteen merkitään kaksinumeroinen tunnus, joka osoittaa säännön nro 117 renkaan ominaisuuksiin koskeviin vaatimuksiin liittyvän muutossarjan. Esimerkiksi 04S2 tarkoittaa, että kyseessä on muutossarja 04 vaiheen 2 vierintämeluvaatimusten osalta, ja 04S2W2R3B, että kyseessä on muutossarja 04 vaiheen 2 vierintämeluvaatimusten, uuden renkaan märkäpitoon sovellettavien vaiheen 2 vaatimusten, vaiheen 3 vierintävastusvaatimusten ja kuluneen renkaan märkäpitoon sovellettavien vaatimusten osalta. |
|
5.4. |
Jokaiseen tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksynnän saanutta rengaskokoa edustavaan renkaaseen merkitään kohdassa 4.3 tarkoitettuun tilaan kohdan 4.4 vaatimusten mukaisesti kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista: |
|
5.4.1. |
E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, (12) jotka ovat ympyrän sisällä ja |
|
5.4.2. |
vuoden 1958 sopimuksen tarkistuksen 3 liitteen 4 jakson 3 kohdassa 3 tarkoitettu hyväksyntänumeron osa, joka sijoitetaan kohdassa 5.4.1 tarkoitetun ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle taikka sen vasemmalle tai oikealle puolelle |
|
5.4.3. |
lisätunnukset ja mahdollisen sovellettavan muutossarjan tunniste sellaisena kuin ne määritellään ilmoituslomakkeessa.
Merkinnässä voidaan käyttää jotakin seuraavista lisätunnuksista tai mitä tahansa niiden yhdistelmää:
Tunnukset on sijoitettava hyväksyntänumeron oikealle puolelle tai sen alle, jos ne kuuluvat alkuperäiseen hyväksyntään. Jos hyväksyntää laajennetaan E-säännön nro 30 tai 54 mukaisesti myönnetyn hyväksynnän jälkeen, lisätunnuksen tai lisätunnusyhdistelmän eteen on sijoitettava plusmerkki (+) ja E-säännön nro 117 muutossarjaa osoittava merkintä sen merkiksi, että kyseessä on hyväksynnän laajennus. Jos laajennetaan E-säännön nro 117 mukaisesti myönnettyä alkuperäistä hyväksyntää, plusmerkki (+) on sijoitettava alkuperäisen hyväksynnän lisätunnuksen tai lisätunnusyhdistelmän ja laajennukseen kuuluvan lisätunnuksen tai lisätunnusyhdistelmän väliin sen merkiksi, että kyseessä on hyväksynnän laajennus. |
|
5.4.4. |
Jos renkaan sivupinnoille merkitään hyväksyntänumeron lisätunnukset, renkaaseen ei tarvitse merkitä lisäksi niiden sääntöjen vaatimusten noudattamista ilmaisevaa tyyppihyväksyntänumeroa, joihin lisätunnus kohdan 5.2.2 mukaisesti viittaa. |
|
5.5. |
Jos rengas täyttää tämän säännön mukaisen hyväksynnän myöntäneessä maassa sopimukseen liitetyn yhden tai usean muun säännön mukaiset tyyppihyväksyntävaatimukset, kohdassa 5.4.1 määriteltyä tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä tämän säännön perusteella hyväksynnän myöntäneessä maassa, on merkittävä kohdassa 5.4.1 tarkoitetun tunnuksen viereen. |
|
5.6. |
Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkeistä. |
|
5.7. |
Luokan C1 uuden rengastyypin hyväksynnän yhteydessä voidaan 6. heinäkuuta 2026 saakka hakijan pyynnöstä määrittää yhden kyseistä rengastyyppiä edustavan renkaan kulumistaso tämän säännön liitteen 10 mukaisesti. Testitulokset on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle liitteen 10 lisäyksessä 2 tai 6 esitetyn testausselostelomakkeen muodossa. |
|
5.8. |
Luokan C1 uuden rengastyypin hyväksynnän yhteydessä voidaan 7. heinäkuuta 2026 ja 31. joulukuuta 2026 välisenä aikana hakijan pyynnöstä määrittää kyseisen rengastyypin kulumistaso tämän säännön liitteen 10 mukaisesti. Testitulokset on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle liitteen 10 lisäyksessä 2 tai 6 esitetyn testausselostelomakkeen muodossa. |
|
5.9. |
Valmistajan on 1. tammikuuta 2027 lähtien uuden luokan C1 rengastyypin hyväksynnän yhteydessä ilmoitettava kyseisen rengastyypin kulumistaso, joka on määritetty tämän säännön liitteen 10 mukaisesti. Testitulokset on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle liitteen 10 lisäyksessä 2 tai 6 esitetyn testausselostelomakkeen muodossa. |
|
5.10. |
Kulumistestejä ei vaadita, kun kyse on laajennuksista voimassa oleviin tämän säännön mukaisiin tyyppihyväksyntiin, jotka on ensimmäisen kerran myönnetty ennen 1. tammikuuta 2027. |
6. Vaatimukset
|
6.1. |
Tämän säännön liitteessä 3 kuvaillun menetelmän mukaisesti mitatut vierintämelun raja-arvot |
|
6.1.1. |
Luokan C1 renkaiden vierintämeluarvot eivät saa ylittää jäljempänä esitettäviä arvoja. Arvot viittaavat E-säännössä nro 30 tarkoitettuun poikkileikkauksen nimellisleveyteen:
Edellä esitettyjä raja-arvoja on korotettava 1 dB(A):lla, kun kyseessä ovat vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetut talvirenkaat tai vahvistetut renkaat tai kun renkailla on näiden luokitusten yhdistelmä. |
|||||||||||||
|
6.1.2. |
Luokan C2 renkaiden vierintämelun arvo käyttöluokan (ks. kohdan 2.1 alakohta d) mukaan ei saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.1.3. |
Luokan C3 renkaiden vierintämelun arvo käyttöluokan (ks. kohdan 2.1 alakohta d) mukaan ei saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.2. |
Uuden renkaan märkäpito määritellään menettelyllä, jossa verrataan joko kitkakertoimen huippuarvoa (pbfc) tai täysin kehittynyttä keskimääräistä hidastuvuutta (mfdd) vakiovertailurenkaalla (SRTT) mitattuihin arvoihin. Suhteellinen suorituskyky esitetään märkäpitoindeksinä (G). |
|
6.2.1. |
Luokan C1 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa A esitetyllä menetelmällä.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.2.2. |
Luokan C2 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa B esitetyllä menetelmällä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.2.3. |
Luokan C3 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa B esitetyllä menetelmällä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.3. |
Tämän säännön liitteessä 6 kuvaillun menetelmän mukaisesti mitatut vierintävastuskertoimen (Cr) raja-arvot
Vierintävastuskertoimen enimmäisarvot eivät saa ylittää seuraavia arvoja (yksikkö N/kN vastaa yksikköä kg/tonni):
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettujen talvirenkaiden osalta raja-arvoihin lisätään 1 N/kN.
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettujen talvirenkaiden osalta raja-arvoihin lisätään 1 N/kN. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.4. |
Kuluneen renkaan märkäpito määritetään tämän säännön liitteessä 9 esitetyllä menettelyllä. |
|
6.4.1. |
Luokan C1 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteessä 9 esitetyllä menetelmällä.
Kun kyse on tavallisista renkaista, joiden nopeusluokkatunnus osoittaa, että suurin sallittu nopeus on vähintään 300 km/h, ja joiden poikkileikkaussuhde on enintään 40, raja-arvoa alennetaan 0,08:lla. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
6.4.2. |
Luokan C2 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset arvioituna jommallakummalla tämän säännön liitteen 9 kohdassa 3 esitetyllä menetelmällä.
|
|||||||||||||||||||||||||||
|
6.4.3. |
Luokan C3 renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset arvioituna jommallakummalla tämän säännön liitteen 9 kohdassa 3 esitetyllä menetelmällä.
|
|||||||||||||||||||||||||||
|
6.5. |
Jotta rengas voidaan luokitella vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi renkaaksi, sen on täytettävä kohdan 6.5.1 suoritusvaatimukset. Renkaan on täytettävä nämä vaatimukset testattuina liitteessä 7 esitetyllä testimenetelmällä, jossa sen
verrataan vakiovertailurenkaan (SRTT) vastaavaan arvoon. Suhteellinen suorituskyky esitetään lumipitoindeksinä (SG). |
|
6.5.1. |
Luokkien C1, C2 ja C3 renkaiden lumipitoa koskevat vaatimukset
Lumipitoindeksin vähimmäisarvot laskettuna liitteessä 7 kuvaillulla menetelmällä ja verrattuna vakiovertailurenkaaseen ovat seuraavat:
|
||||||||||||||||||||||||||
|
6.5.2. |
Jääpitorenkaiksi luokiteltujen luokan C1 renkaiden jääpitoa koskevat vaatimukset
Jotta vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu rengas voidaan luokitella jääpitorenkaaksi, sen jääpitoindeksin arvon on oltava vähintään sama kuin jääpitoindeksin vähimmäisarvo, joka on laskettu liitteessä 8 kuvatulla menetelmällä verraten vastaavaan vertailurenkaaseen (SRTT) ja joka on seuraava:
|
|
6.6. |
Jotta rengas voitaisiin luokitella vetorenkaaksi, sen on täytettävä ainakin yksi kohdan 6.6.1 tai 6.6.2 vaatimuksista. |
|
6.6.1. |
Renkaan kulutuspinnassa on oltava vähintään kaksi kehänsuuntaista ulkonemaa, jotka kukin koostuvat vähintään 30 palamaisesta osasta, joiden välissä on ura ja/tai rako, jonka syvyys on vähintään puolet kulutuspinnan syvyydestä. |
|
6.6.2. |
Renkaan kulutuspinnan kitkaelementtien kokonaismäärän (n TE) on oltava suurempi tai yhtä suuri kuin arvo, joka lasketaan kulutuspinnan muodonmuutospotentiaalin (P def) perusteella kohdan 6.6.2.3 mukaisesti. |
|
6.6.2,1. |
Kulutuspinnan muodonmuutospotentiaalin laskeminen
’Muodonmuutospotentiaali’ (P def) lasketaan seuraavasti:
jossa
Muodonmuutospotentiaali P def ilmaistaan kuutiomillimetreinä [mm3]. |
|
6.6.2,2. |
Kitkapalojen lukumäärän laskeminen
’Kitkapalat’ (TE) ovat kulutuspinnan kuvioinnin osia, jotka on täysin erotettu toisistaan urilla ja/tai lamelleilla niiden kaikilta reunoiltaan kulutuspinnan pinnalla. Kitkapalojen kokonaismäärä n TE lasketaan seuraavasti:
jossa
Epäselvyyksien välttämiseksi kaikki määrään n TE,70 luetut kitkapalat luetaan myös määrään n TE,50. |
|
6.6.2.3. |
Jotta rengas voidaan luokitella vetorenkaaksi, sen kulutuspinnan kitkapalojen kokonaismäärän on rengasluokan – ja luokan C3 renkaiden tapauksessa myös vanteen nimellishalkaisijan – mukaan täytettävä seuraavat vaatimukset:
Luokan C2 renkaat: Luokan C3 renkaat, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on alle 20:
Luokan C3 renkaat, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on 20 tai suurempi:
|
|
6.7. |
Jotta rengas voitaisiin luokitella erikoisrenkaaksi, siinä on oltava palakuvioinen kulutuspinta, jossa palat ovat suurempia ja niiden väliset urat leveämpiä kuin tavallisissa renkaissa ja kulutuspinnalla on oltava seuraavat ominaisuudet:
Luokan C1 renkaat: kulutuspinnan urasyvyys ≥ 9 mm ja urasuhde ≥ 30 prosenttia Luokan C2 renkaat: kulutuspinnan urasyvyys ≥ 11 mm ja urasuhde ≥ 35 prosenttia Luokan C3 renkaat: kulutuspinnan urasyvyys ≥ 16 mm ja urasuhde ≥ 35 prosenttia |
|
6.8. |
Jotta rengas voitaisiin luokitella ammattikäyttöön tarkoitetuksi maastorenkaaksi, sillä on oltava seuraavat ominaisuudet:
|
7. Rengastyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen
|
7.1. |
Kaikki rengastyypin muutokset, jotka saattavat vaikuttaa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyihin ominaisuuksiin, on ilmoitettava rengastyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Viranomainen voi tämän jälkeen |
|
7.1.1. |
joko katsoa, ettei muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta hyväksyttyihin ominaisuuksiin ja että rengas täyttää edelleen tämän säännön vaatimukset, tai |
|
7.1.2. |
vaatia lisää näytekappaleita testattavaksi tai pyytää uusia testausselosteita nimetyltä tutkimuslaitokselta. |
|
7.2. |
Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä sekä muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille noudattaen kohdassa 5.3 tarkoitettua menettelyä. |
|
7.3. |
Hyväksyntää laajentavan tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava laajennukselle sarjanumero, joka on esitettävä ilmoituslomakkeessa. |
8. Tuotannon vaatimustenmukaisuus
Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava vuoden 1958 sopimuksen liitteessä 1 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.3) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:
|
8.1. |
Tämän säännön mukaisesti hyväksytyt renkaat on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksytyn rengastyypin ominaisuuksia ja täyttävät kohdassa 6 asetetut vaatimukset. |
|
8.2. |
Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen voi milloin tahansa varmentaa valmistajan soveltamat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmissä olisi otettava huomioon rengastyypin tuotantomäärät kussakin tuotantolaitoksessa. Tällaisia varmennuksia tehdään tavallisesti vähintään kerran kahdessa vuodessa. |
|
8.3. |
Varmennustesteihin otetaan sarjatuotannosta sattumanvaraisesti renkaita, joissa on tässä säännössä vaadittu hyväksyntämerkki. Jos testausmenettelyssä testataan useita renkaita samanaikaisesti – esimerkiksi jos neljän renkaan sarjan märkäpito testataan tämän säännön liitteessä 5 esitetyn vakiomenettelyn mukaisesti – sarjaa on pidettävä yhtenä yksikkönä testattavien renkaiden määrän laskennassa. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että kaikki hyväksyttyyn tyyppiin kuuluvat renkaat täyttävät hyväksyntävaatimukset. |
|
8.3.1. |
Tämän säännön kohdan 6.2 mukaisia hyväksyntiä koskevat varmennukset on tehtävä samalla menettelyllä (ks. säännön liite 5), jota on noudatettu alkuperäisessä hyväksynnässä. |
|
8.3.2. |
Tämän säännön kohdan 6.5 mukaisia hyväksyntiä koskevat varmennukset on tehtävä samalla menettelyllä (ks. säännön liite 7), jota on noudatettu alkuperäisessä hyväksynnässä. |
|
8.3.2.1. |
Tämän säännön kohdan 6.5.1 mukaisia luokan C3 renkaiden hyväksyntöjä koskevat varmennukset voidaan renkaanvalmistajan pyynnöstä tehdä käyttämällä samaa vertailurengasta (ks. säännön liite 7) kuin alkuperäisessä hyväksynnässä. |
|
8.3.3. |
Tämän säännön kohdan 6.4 mukaisia hyväksyntöjä koskevat varmennukset on tehtävä samalla menettelyllä (ks. säännön liite 9), jota on noudatettu alkuperäisessä hyväksynnässä. |
|
8.3.4. |
Tämän säännön kohdan 6.1 mukaisia hyväksyntöjä koskevat varmennukset voidaan renkaanvalmistajan pyynnöstä tehdä käyttämällä samaa lämpötilakorjauskaavaa (ks. säännön liite 3) kuin alkuperäisessä hyväksynnässä. |
|
8.4. |
Tuotannon katsotaan olevan tämän säännön vaatimusten mukaista, jos mitatut melutasot ovat kohdassa 6.1 esitettyjen raja-arvojen mukaiset niin, että sarjatuotannossa esiintyvien vaihtelujen vuoksi sallitaan +1 dB(A):n suuruinen poikkeama. |
|
8.5. |
Tuotannon katsotaan olevan tämän säännön vaatimusten mukaista, jos mitatut meluarvot ovat kohdassa 6.3 esitettyjen raja-arvojen mukaiset niin, että sarjatuotannossa esiintyvien vaihtelujen vuoksi sallitaan +0,3 N/kN:n suuruinen poikkeama. |
9. Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta
|
9.1. |
Rengastyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 8 vaatimukset eivät täyty tai jos jokin rengastyyppiä edustava rengas ylittää kohdassa 8.4 tai 8.5 määrätyt raja-arvot. |
|
9.2. |
Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella. |
10. Tuotannon lopettaminen
Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti hyväksytyn renkaan valmistuksen, haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.
11. Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet
|
11.1. |
Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien tutkimuslaitosten ja tarvittaessa hyväksyttyjen testauslaboratorioiden sekä sellaisten tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta. |
|
11.2. |
Tätä sääntöä soveltavat vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolet voivat nimetä renkaanvalmistajien laboratorioita hyväksytyiksi testauslaboratorioiksi. |
|
11.3. |
Kun vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuoli soveltaa kohtaa 11.2, se voi halutessaan nimetä yhden tai useamman edustajan olemaan läsnä testeissä. |
12. Siirtymämääräykset
|
12.1. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät muutossarjan 04 virallisen voimaantulopäivän jälkeen saa kieltäytyä myöntämästä tai hyväksymästä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perustuvaa tyyppihyväksyntää. |
|
12.2. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 7. heinäkuuta 2024 alkaen kieltäytyä hyväksymästä edellisiin muutossarjoihin perustuvia tyyppihyväksyntiä, jotka on ensimmäistä kertaa myönnetty 7. heinäkuuta 2024 jälkeen. |
|
12.3. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 7. heinäkuuta 2024 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvia tyyppihyväksyntiä, jotka on myönnetty ensimmäisen kerran 7. heinäkuuta 2024 jälkeen, jos kohdassa 6.2 esitetyt uuden renkaan märkäpitoa koskevat vaiheen 2 vaatimukset ja kohdassa 6.3 vahvistetut vierintävastusta koskevat vaiheen 3 vaatimukset eivät täyty. |
|
12.4. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 6. heinäkuuta 2026 saakka hyväksyttävä tämän säännön muutossarjaan 02 tai 03 perustuvat tyyppihyväksynnät, jotka on ensimmäistä kertaa myönnetty ennen 7. heinäkuuta 2024. |
|
12.5. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 7. heinäkuuta 2026 alkaen kieltäytyä hyväksymästä minkään edellisen muutossarjan mukaisesti myönnettyjä tyyppihyväksyntiä. |
|
12.6. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on seuraaviin päivämääriin saakka hyväksyttävä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvat tyyppihyväksynnät, jotka on myönnetty ensimmäisen kerran ennen 7. heinäkuuta 2024, jos kohdassa 6.2 esitetyt uuden renkaan märkäpitoa koskevat vaiheen 2 vaatimukset ja kohdassa 6.3 vahvistetut vierintävastusta koskevat vaiheen 3 vaatimukset eivät täyty.
|
|
12.7. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat seuraavista päivämääristä alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvia tyyppihyväksyntiä, jos kohdassa 6.2 esitetyt uuden renkaan märkäpitoa koskevat vaiheen 2 vaatimukset ja kohdassa 6.3 vahvistetut vierintävastusta koskevat vaiheen 3 vaatimukset eivät täyty.
|
|
12.8. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää tyyppihyväksyntiä jonkin tämän säännön aiemman muutossarjan mukaisesti. |
|
12.8.1. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä laajennuksia hyväksyntiin, jotka on annettu tämän säännön aiempien muutossarjojen mukaisesti. |
|
12.9. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2024 saakka edelleen myöntää tämän säännön muutossarjan 04 mukaisia tyyppihyväksyntiä tämän säännön liitteessä 7 kuvatun lumipitotestin perusteella siten, että vertailurenkaana on SRTT14. (13) |
|
12.10. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2024 saakka edelleen myöntää tämän säännön muutossarjan 04 mukaisia tyyppihyväksyntiä käyttäen perustana tämän säännön liitteessä 5 kuvattuja uusien renkaiden märkäpitomittausta koskevia testausmenettelyjä ottamatta huomioon muutossarjan 02 täydennyksen 12 jälkeen asetettuja määräyksiä. |
|
12.11. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 6. heinäkuuta 2024 saakka edelleen myöntää luokan C1 renkaille tämän säännön muutossarjan 04 mukaisia tyyppihyväksyntiä käyttäen perustana tämän säännön liitteessä 9 kuvattuja kuluneiden renkaiden märkäpitomittausta koskevia testausmenettelyjä, joissa vertailurenkaana on kulunut hiottu SRTT16. |
|
12.12. |
Sen estämättä, mitä kohdassa 12.11 määrätään, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä laajennuksia luokan C1 renkaiden hyväksynnille tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti ennen 7. heinäkuuta 2024 ensimmäisen kerran myönnettyihin tyyppihyväksyntiin käyttäen perustana tämän säännön liitteessä 9 kuvattuja kuluneiden renkaiden märkäpitomittausta koskevia testausmenettelyjä, joissa vertailurenkaana on kulunut hiottu SRTT16. Jos 7. heinäkuuta 2024 jälkeen myönnettävää laajennusta varten on tehtävä uusi testi toiselle edustavalle rengaskoolle, on käytettävä kulunutta muottipuristettua SRTT16-rengasta. |
|
12.13. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 60 kuukauden ajan muutossarjan 02 täydennyksen 15 voimaantulosta myönnettävä edelleen tyyppihyväksyntiä ja laajennuksia olemassa oleviin tyyppihyväksyntiin tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti käyttäen perustana vierintämelutestejä, jotka on tehty testauspaikoilla, joiden pinta ja mitat ovat standardin ISO 10844:2014 mukaiset. |
|
12.14. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 7. heinäkuuta 2024 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvia tyyppihyväksyntiä, jotka on myönnetty ensimmäisen kerran 7. heinäkuuta 2024 jälkeen, jos luokkien C2 ja C3 tapauksessa kohdassa 6.6.2 esitetyt vetorenkaaksi luokittelua koskevat vaatimukset eivät täyty. |
|
12.15. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 31. elokuuta 2030 saakka hyväksyttävä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvat tyyppihyväksynnät, jotka on myönnetty ensimmäisen kerran ennen 7. heinäkuuta 2024, ja myönnettävä laajennuksia niihin, jos luokkien C2 ja C3 tapauksessa kohdassa 6.6.2 esitetyt vetorenkaaksi luokittelua koskevat vaatimukset eivät täyty. |
|
12.16. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2030 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjaan 04 perustuvia renkaiden tyyppihyväksyntiä, jos luokkien C2 ja C3 tapauksessa kohdassa 6.6.2 esitetyt vetorenkaaksi luokittelua koskevat vaatimukset eivät täyty. |
|
12.17. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 6. tammikuuta 2029 saakka sallittava sellaisten uusien renkaiden asentaminen käytössä olevaan ajoneuvoon, jotka on valmistettu ennen kohdassa 12.5 vahvistettua päivämäärää ja hyväksytty tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02 tai 03, mukaisesti. |
|
12.18. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 6. heinäkuuta 2025 saakka myönnettävä vierintämelun perusteella tyyppihyväksyntiä käyttäen ainoastaan liitteen 3 kohdassa 4.2.1 esitettyä lämpötilakorjauskaavaa. |
|
12.19. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 7. heinäkuuta 2025 alkaen myönnettävä vierintämelun perusteella tyyppihyväksyntiä käyttäen ainoastaan liitteen 3 kohdassa 4.2.2 esitettyä lämpötilakorjauskaavaa. |
|
12.20. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on myönnettävä laajennuksia tyyppihyväksyntiin, jotka on myönnetty ensimmäisen kerran ennen 7. heinäkuuta 2025 vierintämelun perusteella käyttäen ainoastaan liitteen 3 kohdassa 4.2.1 esitettyä lämpötilakorjauskaavaa. Jos 6. heinäkuuta 2025 jälkeen myönnettävää laajennusta varten on tehtävä uusi testi toiselle edustavalle rengaskoolle, on käytettävä liitteen 3 kohdassa 4.2.2 esitettyä lämpötilakorjauskaavaa. |
|
12.21. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2028 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 2 mukaisia, ensimmäisen kerran 31. elokuuta 2028 jälkeen myönnettyjä tyyppihyväksyntiä, joiden perustana on käytetty tämän säännön liitteessä 5 kuvattuja uusien renkaiden märkäpitomittausta koskevia testausmenettelyjä, joissa vertailurenkaana on vastaava vertailurengas SRTT19.5 tai SRTT22.5. |
|
12.22. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2028 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 2 mukaisia, ensimmäisen kerran 31. elokuuta 2028 jälkeen myönnettyjä tyyppihyväksyntiä, joiden perustana on käytetty tämän säännön liitteessä 7 kuvattuja lumipitotestejä, joissa vertailurenkaana on vastaava vertailurengas SRTT19.5 tai SRTT22.5. |
|
12.23. |
Sen estämättä, mitä kohdassa 12.21 määrätään, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä laajennuksia luokan C3 renkaille tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti ennen 1. syyskuuta 2028 ensimmäisen kerran myönnettyihin tyyppihyväksyntiin käyttäen perustana tämän säännön liitteessä 5 kuvattuja kuluneiden renkaiden märkäpitomittausta koskevia testausmenettelyjä, joissa vertailurenkaana on vastaava vertailurengas SRTT19.5 tai SRTT22.5. Jos 1. syyskuuta 2028 jälkeen myönnettävää laajennusta varten on tehtävä uusi testi toiselle edustavalle rengaskoolle, on käytettävä lamelloitua SRTT19.5- tai lamelloitua SRTT22.5-rengasta. |
|
12.24. |
Sen estämättä, mitä kohdassa 12.22 määrätään, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä laajennuksia luokan C3 renkaille tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti ennen 1. syyskuuta 2028 ensimmäisen kerran myönnettyihin tyyppihyväksyntiin käyttäen perustana tämän säännön liitteessä 7 kuvattua lumipitotestiä, jossa vertailurenkaana on joko SRTT19.5 tai SRTT22.5. Jos 1. syyskuuta 2028 jälkeen myönnettävää laajennusta varten on tehtävä uusi testi toiselle edustavalle rengaskoolle, on käytettävä lamelloitua SRTT19.5- tai lamelloitua SRTT22.5-rengasta. |
|
12.25. |
Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on tämän täydennyksen voimaantulosta 31. elokuuta 2028 saakka hyväksyttävä tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 2 mukaisesti myönnetyt tyyppihyväksynnät, jotka on ensimmäisen kerran myönnetty ennen 1. syyskuuta 2028, jos radan ominaisuudet uuden renkaan märkäpidon mittauksissa määritetään käyttäen seuraavia vertailurenkaita:
|
|
12.26. |
Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 1. syyskuuta 2028 alkaen kieltäytyä hyväksymästä tämän säännön muutossarjan 04 täydennyksen 2 mukaisesti myönnettyjä tyyppihyväksyntiä, jos radan ominaisuuksia uuden renkaan märkäpidon mittauksissa ei ole määritetty käyttäen seuraavia vertailurenkaita:
|
(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmien mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.4, kohta 2 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.
(2) Luokan C1 renkaat vastaavat standardissa ISO 4000-1:2021 tarkoitettua henkilöauton rengasta (”passenger car tyre”).
(3) Kansainvälisen SI-mittayksikköjärjestelmän mukainen yksikkö, jota yleensä käytetään vierintävastuksen ilmaisemiseksi, on newtonmetriä metriä kohti, mikä vastaa vastusvoimaa newtoneina.
(4) Vierintävastus ilmoitetaan newtoneina ja kuormitus kilonewtoneina. Vierintävastuskerroin on dimensioton.
(5) Uuden renkaan määritelmä tarvitaan, jotta voidaan vähentää renkaan vanhenemisesta aiheutuvaa mahdollista tietojen hajontaa.
(6) Hyväksytty testausmenettely voidaan toistaa.
(7) Yksi esimerkki laitteen käyttäytymisestä on ryömintä.
(8) Pyörivä kappale voi olla esimerkiksi rengasasennelma tai rumpu.
(9) Mittauksen toistattavuus σm arvioidaan tekemällä yksittäiselle renkaalle n mittausta (n ≥ 3) eli liitteen 6 kohdassa 4 kuvattu menettely seuraavasti:
jossa
|
j |
= |
summausindeksi, joka saa arvon 1–n ja osoittaa kunkin mittauksen toistojen lukumäärän tietyn renkaan osalta |
|
n |
= |
renkaalle tehtyjen mittausten toistojen lukumäärä (n ≥ 3). |
(10) Osa vaatimuksista voidaan määritellä erikseen säännössä nro 30 tai 54.
(11) Merkinnän vähimmäiskorkeus on mitta C säännön nro 54 liitteessä 3.
(12) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 4, liite 3 – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html.
(1) Ks. tämän säännön liitteen 7 kohta 3.
(2) Ks. tämän säännön liitteen 7 kohta 2.
(3) Ks. tämän säännön liitteen 7 kohta 4.
(13) SRTT14-rengasta on saatavilla toimittajalta lokakuun 2021 loppuun saakka.
LIITE 1
Ilmoitus
(Enimmäiskoko: A4 (210 x 297 mm))
|
|
Antaja: |
Viranomaisen nimi: … … … |
|
Aihe: Rengastyypin (2) |
hyväksynnän myöntäminen |
|
hyväksynnän laajentaminen |
|
|
hyväksynnän epääminen |
|
|
hyväksynnän peruuttaminen |
|
|
tuotannon lopettaminen |
vierintämelun ja/tai märkäpidon ja/tai vierintävastuksen osalta E-säännön nro 117 mukaisesti
|
Hyväksyntänumero (3) … |
Lisätunnukset (4) … |
1.
Valmistajan nimi ja osoite: …
2.
Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …
3.
Rengastyypin rengasluokka: …
4.
Rengastyypin käyttöluokka: …
4.1.
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu rengas (kyllä/ei) (2)
4.1.1.
Jääpitorengas (kyllä/ei) (2)
4.2.
Vetorengas (kyllä/ei) (2)
5.
Renkaan rakenne …
6.
Rengasmerkinnän tyyppi: …
6.1.
Rengastyypin tavaramerkit:
6.2.
Rengastyypin kauppanimitykset:
7.
Hyväksynnän myöntämiseen tai vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen hyväksytty tutkimuslaitos ja tapauksen mukaan testauslaboratorio: …
8.
Hyväksytyt ominaisuudet: vierintämelu (vaihe 2), uusien renkaiden märkäpito (vaihe 1 / vaihe 2) (2), vierintävastus (vaihe 2 / vaihe 3) (2), kuluneiden renkaiden märkäpito
8.1.
Edustavan rengaskoon melutaso (tämän säännön kohta 2.7) liitteen 3 lisäyksessä 1 olevan testausselosteen kohdan 7 mukaisesti: ................ dB(A) vertailunopeudella 70 km/h tai 80 km/h (2)
8.2.
Edustavan rengaskoon uusien renkaiden märkäpito (ks. tämän säännön kohta 2.7) liitteen 5 lisäyksessä esitettyjen testausseloste-esimerkkien mukaisesti: ……………………… (G) ajoneuvo- tai perävaunumenetelmällä (2)
8.3.
Edustavan rengaskoon kuluneiden renkaiden märkäpito (ks. tämän säännön kohta 2.7), luokan C1 renkaiden tapauksessa liitteen 9 lisäyksessä olevan testausselosteen mukaisesti tai luokkien C2 ja C3 renkaiden tapauksessa liitteen 9 kohdan 3 mukaisesti suoritetun arvioinnin perusteella: (2) ……………………… (GB) ajoneuvo- tai perävaunumenetelmällä (2)
8.4.
Edustavan rengaskoon vierintävastus (tämän säännön kohta 2.7) liitteen 6 lisäyksessä 1 olevan testausselosteen kohdan 7 mukaisesti:
8.5.
Edustavan rengaskoon lumipito (säännön nro 117 kohta 2.7, liitteen 7 lisäyksessä (5) olevan testausselosteen kohdan 7 mukaisesti: ………………. (lumipitoindeksi) jarrutus lumella -menetelmällä, (2) luisto–veto-menetelmällä (2) tai kiihdytysmenetelmällä (2)
8.5.1.
Edustavan rengaskoon jääpito (säännön nro 117 kohta 2.7), liitteen 8 lisäyksessä 2 olevan testausselosteen kohdan 7 mukaisesti: …………………….… (jääpitoindeksi) jarrutus jäällä -menetelmällä (2)
8.6.
Luokan C1 renkaiden kulumistaso tiedossa (kyllä/ei) (2)
9.
Tutkimuslaitoksen antaman selosteen numero: …
10.
Tutkimuslaitoksen antaman testausselosteen päivämäärä: …
11.
Laajentamisen syyt (tapauksen mukaan): …
12.
Huomautukset: …
13.
Paikka: …
14.
Päiväys: …
15.
Allekirjoitus: …
16.
Tähän ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat: …
16.1.
Luettelo hyväksynnän myöntäneen viranomaisen haltuun annetuista hyväksyntäasiakirjoista, jotka ovat pyynnöstä saatavissa. (6)
16.2.
Kokomerkintäluettelo: ilmoitetaan kunkin tuotenimen/tavaramerkin ja/tai kauppanimityksen tapauksessa sovellettavat renkaan kokomerkinnät ja käyttökuvaukset sekä luokan C1 renkaiden osalta maininta siitä, ovatko renkaat vahvistettuja (”reinforced” tai ”extra load”) vai eivät.
(1) Hyväksynnän myöntäneen/laajentaneen/evänneen/peruuttaneen maan tunnusnumero (ks. säännössä olevat hyväksyntää koskevat määräykset).
(2) Tarpeeton viivataan yli.
(3) Vuoden 1958 sopimuksen tarkistuksen 3 liitteen 4 mukaisesti.
(4) Tämän säännön kohtien 5.2.2 ja 5.3.1.2 mukaisesti.
(5) Luokkien C1 ja C2 renkaiden tapauksessa lisäys 2, luokan C3 renkaiden tapauksessa lisäys 3.
(6) Jos renkaan käyttöluokka on ’talvirengas vaativiin talviolosuhteisiin’, on toimitettava liitteen 7 lisäyksen 2 tai tapauksen mukaan lisäyksen 3 mukainen testausseloste. Jääpitorenkaan tapauksessa on lisäksi toimitettava liitteen 8 lisäyksen 2 mukainen testausseloste.
LIITE 2
Hyväksyntämerkit
Liite 2 – Lisäys 1
E-säännön nro 117 mukainen hyväksyntä
Esimerkki 1
Yllä olevasta renkaaseen kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 mukaisesti (vain merkintä S2 (vierintämelu, vaihe 2)) hyväksyntänumerolla 0412345. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (04) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 vaatimusten mukaisesti.
Esimerkki 2
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2 (vierintämelu, vaihe 2), W2 (uuden renkaan märkäpito, vaihe 2). R3 (vierintävastus, vaihe 3) ja B (kuluneen renkaan märkäpito) hyväksyntänumerolla 0412345. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (04) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön muutossarjan 04 vaatimusten mukaisesti.
Liite 2 – Lisäys 2
E-säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä E-säännön nro 30 tai 54 mukaisen hyväksynnän kanssa
Esimerkki 1
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2 (vierintämelu, vaihe 2)) hyväksyntänumerolla 0412345 ja E-säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (04 ja 02) osoittavat, että E-sääntöön nro 117 perustuva hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 04 ja E-sääntöön nro 30 perustuva hyväksyntä muutossarjan 02 mukaisesti.
Esimerkki 2
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2W2R3B (vierintämelu, vaihe 2, uuden renkaan märkäpito, vaihe 2, vierintävastus, vaihe 3 ja kuluneen renkaan märkäpito)) hyväksyntänumerolla 0412345 ja säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Hyväksyntänumeroiden kaksi ensimmäistä merkkiä (04 ja 02) osoittavat, että E-sääntöön nro 117 perustuva hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 04 ja E-sääntöön nro 30 perustuva hyväksyntä muutossarjan 02 mukaisesti.
Esimerkki 3
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2W2R3 (vierintämelu, vaihe 2, uuden renkaan märkäpito, vaihe 2, ja vierintävastus, vaihe 3) hyväksyntänumerolla 0412345 ja E-säännön nro 54 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0065432. Hyväksyntänumeroiden kaksi ensimmäistä merkkiä (04 ja 00) osoittavat, että E-sääntöön nro 117 perustuva hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 04 ja E-sääntöön nro 54 perustuva hyväksyntä säännön alkuperäisen version mukaisesti.
Liite 2 – Lisäys 3
E-sääntöjen nro 117, 30 tai 54 mukaisesti myönnetyistä hyväksynnöistä tehtävien merkintöjen yhdistelmät
Esimerkki 1
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 30 muutossarjan 02 mukaisesti (muutossarjan ilmaisevat hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa, 02) hyväksyntänumerolla 0236378. Lisämerkintä + 04S2 osoittaa, että rengas on hyväksytty myös E-säännön nro 117 (muutossarja 04) mukaisesti vierintämelua (S) koskevien vaiheen 2 vaatimusten osalta.
Esimerkki 2
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 30 muutossarjan 02 mukaisesti (muutossarjan ilmaisevat hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa, 02) hyväksyntänumerolla 0236378. Lisämerkintä + 04S2W2R3B osoittaa, että rengas on hyväksytty myös E-säännön nro 117 muutossarjan 04 mukaisesti seuraavien osalta: S (vierintämelu, vaihe 2) W (uuden renkaan märkäpito, vaihe 2), R (vierintävastus, vaihe 3) ja B (kuluneen renkaan märkäpito).
Liite 2 – Lisäys 4
Laajennukset E-säännön nro 117 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi
Esimerkki 1
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E 4) E-säännön nro 117 muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0212345. Lisämerkintänä on S2WR2, jossa S2 on vierintämelu, vaihe 2, W uuden renkaan märkäpito ja R2 vierintävastus, vaihe 2. Merkintä + 04B osoittaa, että rengas on hyväksytty E-säännön nro 117 muutossarjan 04 mukaisesti kuluneen renkaan märkäpidon osalta erillisen todistuksen perusteella.
LIITE 3
Vaihde vapaalla -testimenetelmä renkaiden vierintämelun mittaamiseksi
Johdanto
Tässä menettelyssä eritellään mittausvälineet, -olosuhteet ja -menetelmä testiajoneuvoon asennetun rengassarjan melutason mittaamiseksi ajoneuvon liikkuessa tietynlaisella tienpinnalla. Suurin äänenpainetaso mitataan reilun etäisyyden päähän sijoitetuilla mikrofoneilla ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla. Vertailunopeudella tehtävän mittauksen lopullinen tulos saadaan lineaarisella regressioanalyysillä. Kyseisiä testaustuloksia ei voi verrata vierintämeluun, joka on mitattu kiihdytyksen aikana tai jarruttamalla vauhtia hidastettaessa.
1. Mittauslaitteet
|
1.1. |
Akustiset mittaukset
Melutason mittarin tai vastaavan mittauslaitteen, myös valmistajan suositteleman tuulensuojan, on oltava vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisussa 61672-1:2013 esitettyä tyyppiä 1 edustavia laitteita koskevien vaatimusten mukainen. |
|
1.1.1. |
Kalibrointi
Kunkin mittaustilanteen alussa ja lopussa koko mittausjärjestelmä on tarkastettava äänenkalibrointilaitteella, joka on vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:2017 esitetyn luokan 1 vaatimusten mukainen. Kahden peräkkäisen tarkastuksen lukemien välinen ero saa olla ilman lisäsäätöä korkeintaan 0,5 dB(A). Jos tämä arvo ylittyy, edellisen vaatimukset täyttävän tarkastuksen jälkeen saadut mittaustulokset on jätettävä huomiotta. |
|
1.1.2. |
Vaatimustenmukaisuus
Kerran vuodessa on tarkistettava, että äänen kalibrointilaite täyttää kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:1988 asetetut vaatimukset. Vähintään kerran kahdessa vuodessa on tarkistettava, että mittalaitteisto on kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisun 60651:1979/A1:1993 toisessa painoksessa asetettujen vaatimusten mukainen. Tarkistukset on tehtävä laboratoriossa, joka on hyväksytty suorittamaan asiaa koskevien standardien mukaisia kalibrointeja. |
|
1.1.3. |
Mikrofonin sijainti
Mikrofoni (tai mikrofonit) on sijoitettava 7,5 ± 0,05 metrin etäisyydelle testauspaikan vertailulinjasta CC’ (kuva 1) 1,2 ± 0,02 metrin korkeudelle maanpinnasta. Mikrofonin enimmäisherkkyyden akselin on oltava vaakatasossa ja kohtisuoraan ajoneuvon kulkurataa vasten (linja CC’). |
|
1.2. |
Nopeusmittaukset
Ajoneuvon nopeus mitataan välineillä, joiden tarkkuus on ±1 km/h tai parempi, kun ajoneuvon etureuna on saavuttanut linjan PP (kuva 1). |
|
1.3. |
Lämpötilamittaukset
Ilman ja testauspinnan lämpötila on mitattava. Mittauslaitteiden tarkkuuden on oltava ±1 °C. |
|
1.3.1. |
Ilman lämpötila
Lämpötila-anturi on sijoitettava esteettömään paikkaan mikrofonin läheisyyteen siten, että se on alttiina ilmavirralle mutta suojattu suoralta auringonpaisteelta. Jälkimmäinen vaatimus voidaan täyttää millä tahansa varjostavalla suojalla tai vastaavalla. Anturi on sijoitettava 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle testauspinnan tasosta, jotta voidaan minimoida testauspinnan lämpösäteilyn vaikutus, kun ilmavirrat ovat heikkoja. |
|
1.3.2. |
Testauspinnan lämpötila
Lämpötila-anturi on sijoitettava paikkaan, jossa lämpötila vastaa pyörien kulku-uralla vallitsevaa lämpötilaa, mutta se ei saa haitata äänen mittaamista. Käytettäessä välinettä, jossa on kosketuslämpötila-anturi, pinnan ja anturin väliin on levitettävä lämpöä johtavaa massaa riittävän lämpökosketuksen varmistamiseksi. Käytettäessä säteilylämpömittaria (pyrometriä) korkeus on valittava siten, että mittauskohdan halkaisija on ≥ 0,1 metriä. |
|
1.4. |
Tuulimittaus
Mittalaitteella on voitava mitata tuulen nopeus tarkkuudella ±1 m/s. Tuulen nopeus on mitattava mikrofonin korkeudelta. Tuulen suunta suhteessa ajosuuntaan on merkittävä muistiin. |
2. Mittausolosuhteet
|
2.1. |
Testauspaikka
Testauspaikan keskellä on oltava osuus, jota ympäröi pääosin tasainen testialue. Mittausalueen on oltava tasainen. Testauspinnan on oltava kuiva ja puhdas kaikkia mittauksia tehtäessä. Testauspintaa ei saa jäähdyttää keinotekoisesti ennen testausta tai sen aikana. Testiradalla vapaan äänikentän vaihtelu äänilähteen ja mikrofonin välillä ei saa olla suurempi kuin 1 dB(A). Nämä edellytykset katsotaan täytetyiksi, jos alueella ei ole ääntä heijastavia suuria kohteita, kuten aitoja, kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä mittausalueen keskustasta. Testiradan pinnan ja testauspaikan mittojen on oltava standardin ISO 10844:2021 mukaiset. Keskiosassa ei saa vähintään 10 metrin säteellä olla vitilunta, pitkää ruohoa, irtomaata, tuhkaa tai muuta vastaavaa. Mikrofonin läheisyydessä ei saa olla äänikenttään vaikuttavia esteitä, eikä kukaan saa seistä mikrofonin ja äänilähteen välissä. Mittausten suorittajan ja mahdollisten tarkkailijoiden on asetuttava siten, että he eivät vaikuta mittauslaitteiden lukemiin. |
|
2.2. |
Sääolosuhteet
Mittauksia ei saa suorittaa huonoissa sääolosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat vääristä mittaustuloksia. Testausta ei saa tehdä, jos tuulen nopeus on mikrofonin korkeudella suurempi kuin 5 m/s. Mittauksia ei saa tehdä, jos ilman lämpötila on alle 5 °C tai yli 40 °C tai jos testauspinnan lämpötila on alle 5 °C tai yli 50 °C. |
|
2.3. |
Ympäristön melu |
|
2.3.1. |
Taustamelun (myös tuulen aiheuttaman melun) tason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin mitattu vierintämelu. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulisuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin otetaan huomioon. |
|
2.3.2. |
Mittauksia ei oteta huomioon, jos niihin ovat vaikuttaneet äänihuiput, jotka eivät näytä olevan yhteydessä renkaiden yleisen äänitason ominaisuuksiin. |
|
2.4. |
Testiajoneuvoa koskevat vaatimukset |
|
2.4.1. |
Yleistä
Testiajoneuvo on moottoriajoneuvo, jossa on neljä yksittäistä rengasta kahdella akselilla. |
|
2.4.2. |
Ajoneuvon kuormitus
Ajoneuvo on kuormitettava kohdassa 2.5.2 eriteltyjen testirenkaan kuormitusvaatimusten mukaisesti. |
|
2.4.3. |
Akseliväli
Testirenkailla varustettujen kahden akselin akselivälin on oltava luokan C1 renkaiden tapauksessa alle 3,50 m ja luokkien C2 ja C3 renkaiden tapauksessa alle 5 m. |
|
2.4.4. |
Toimenpiteet, joilla minimoidaan ajoneuvon vaikutus äänitason mittauksiin
Seuraavilla vaatimuksilla ja suosituksilla on tarkoitus varmistaa, että ajoneuvon muotoilu ei vaikuta merkittävästi rengasmeluun. |
|
2.4.4.1. |
Vaatimukset:
|
|
2.4.4.2. |
Suositukset häiriöäänten estämiseksi:
|
|
2.5. |
Renkaat |
|
2.5.1. |
Yleistä
Testiajoneuvoon on asennettava neljä samanlaista rengasta. Jos luokan C3 renkaiden kuormitusindeksi on suurempi kuin 121 eikä niissä ole ohjetta paripyöräasennuksesta, asennetaan testiajoneuvon taka-akseliin kaksi tällaista saman tyypin ja sarjan rengasta. Etuakseliin asennetaan akselipainoon sopivat renkaat, joiden urat työstetään vähimmäissyvyyteen, jotta voidaan minimoida vierintämelun vaikutus ja samalla säilyttää riittävä turvallisuustaso. Jos luokan C2 renkaiden kuormitusindeksi on suurempi kuin 121, poikkileikkauksen leveys yli 200 mm, poikkileikkaussuhde alle 55 ja vanteen halkaisija alle 15 eikä niissä ole ohjetta paripyöräasennuksesta, asennetaan testiajoneuvon taka-akseliin kaksi tällaista saman tyypin ja sarjan rengasta. Etuakseliin asennetaan akselipainoon sopivat renkaat, joiden urat työstetään vähimmäissyvyyteen, jotta voidaan minimoida vierintämelun vaikutus ja samalla säilyttää riittävä turvallisuustaso. Jos renkaille on erityisiä asennusvaatimuksia, ne on testattava kyseisten vaatimusten mukaisesti (esimerkiksi pyörimissuunta). Renkaiden kulutuspinnan urien syvyyden on oltava täysimääräinen ennen sisäänajoa. Renkaat on testattava renkaiden valmistajan hyväksymillä vanteilla. |
|
2.5.2. |
Renkaiden kuormitukset
Testiajoneuvon kunkin renkaan testikuormituksen Qt on oltava 50–90 prosenttia vertailukuormituksesta Qr. Kaikkien renkaiden keskimääräisen testikuormituksen Qt,avr on kuitenkin oltava 75 ± 5 prosenttia vertailukuormituksesta Qr. Vertailukuormitus Qr vastaa kaikkien renkaiden tapauksessa renkaan kuormitusindeksin mukaista suurinta massaa. Jos kuormitusindeksissä on kaksi numeroa, joiden välissä on kauttaviiva (/), huomioon otetaan ensimmäinen numero. |
|
2.5.3. |
Rengaspaine
Jokaisen testiajoneuvoon asennetun renkaan testipaine Pt saa olla enintään vertailupaineen Pr suuruinen. Sen on sijoituttava seuraavien arvojen väliin:
Luokkien C2 ja C3 tapauksessa vertailupaine Pr vastaa tämän säännön kohdan 4.1 vaatimusten mukaisesti renkaan sivuun merkittyä painemerkintää. Luokan C1 tavallisen renkaan vertailupaine Pr on 250 kPa ja vahvistetun renkaan vertailupaine Pr on 290 kPa. Testauspaineen Pt on oltava vähintään 150 kPa. |
|
2.5.4. |
Testausta edeltävät toimenpiteet
Renkaat olisi ajettava ennen testaamista sisään seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien renkaan kulutuspintakuvion ominaisuuksien poistamiseksi. Tämä edellyttää tavallisesti noin 100 km:n normaaliajoa tiellä. Testiajoneuvoon asennettujen renkaiden pyörimissuunnan on oltava sama kuin renkaiden sisäänajovaiheessa. Renkaat on lämmitettävä ennen testaamista käyttämällä niitä testausolosuhteissa. |
3. Testausmenetelmä
|
3.1. |
Yleistä
Kaikkia mittauksia varten ajoneuvoa on ajettava suoraan mittausalueen poikki (linjalta AA’ linjalle BB’) siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso on mahdollisimman lähellä linjaa CC’. Kun testiajoneuvon etureuna saavuttaa linjan AA’, kuljettajan on täytynyt kytkeä vaihde vapaalle ja sammuttaa moottori. Jos testiajoneuvo aiheuttaa epätavallista melua (esimerkiksi tuuletin, itsesytytys) mittauksen aikana, testiä ei oteta huomioon. |
|
3.2. |
Mittausten laatu ja määrä
A-painotettuna desibeleinä [dB(A)] ilmaistava enimmäismelutaso mitataan yhden desimaalin tarkkuudella ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla linjalta AA’ linjalle BB’ (kuva 1 – ajoneuvon etureuna linjalla AA’ ja takareuna linjalla BB’). Kyseinen arvo on mittaustulos. Testiajoneuvon molemmilla puolilla tehdään vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on pienempi kuin kohdassa 4.1 annettu vertailunopeus, ja vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on suurempi kuin vertailunopeus. Nopeuksien on jakauduttava suurin piirtein tasaisesti kohdassa 3.3 eritellyllä koko nopeusalueella. |
|
3.3. |
Testinopeudet
Testiajoneuvon nopeuden on oltava:
|
4. Tulosten tulkinta
Mittausta ei hyväksytä, jos arvot poikkeavat toisistaan epätavallisen paljon (ks. tämän liitteen kohta 2.3.2).
|
4.1. |
Testituloksen määrittäminen
Lopullisen tuloksen määrittämisessä käytettävä vertailunopeus Vref on:
|
|
4.2. |
Lämpötilakorjaus |
|
4.2.1. |
Tämän säännön kohdassa 12.18 annettuun päivämäärään saakka on luokkien C1 ja C2 renkaiden vierintämelu Li(ϑi), joka on mitattu testauspinnan lämpötilassa ϑi
(i ilmaisee yksittäisen mittauksen järjestysnumeron), normalisoitava suhteessa testauspinnan vertailulämpötilaan ϑ
ref tekemällä seuraavan kaavan mukainen lämpötilakorjaus:
jossa ϑ ref = 20 °C luokan C1 renkaiden tapauksessa kerroin K on
luokan C2 renkaiden tapauksessa kerroin K on –0,02 dB(A)/°C. |
|
4.2.2. |
Kohdassa 12.19 annetusta päivämäärästä alkaen on luokkien C1 ja C2 renkaiden vierintämelu Li(ϑi), joka on mitattu testauspinnan lämpötilassa ϑi
(i ilmaisee yksittäisen mittauksen järjestysnumeron), normalisoitava suhteessa testauspinnan vertailulämpötilaan ϑ
ref tekemällä seuraavan kaavan mukainen lämpötilakorjaus:
jossa ϑ ref = 20 °C ja kertoimet K1 ja K2 ovat seuraavassa taulukossa esitetyn mukaisia.
|
|
4.2.3. |
Jos mitattu testauspinnan lämpötila ei vaihtele enempää kuin 5 °C kaikissa mittauksissa, jotka tarvitaan yhden rengassarjan melutason määrittämiseen, lämpötilakorjaus voidaan edellä esitetystä menetelmästä poiketen tehdä vain viimeiseen kirjattuun vierintämelutasoon LR
käyttäen mitattujen lämpötilojen aritmeettista keskiarvoa. Jäljempänä esitettävän regressioanalyysin perustana käytetään tällöin korjaamattomia vierintämelutasoja Li
(ϑi
).
Luokan C3 renkaiden tapauksessa lämpötilakorjausta ei tehdä. |
|
4.3. |
Vierintämelumittausten regressioanalyysi
Vierintämelun taso LR (ref) desibeleinä dB(A) määritetään regressioanalyysillä seuraavasti:
jossa
|
|
4.4. |
Jotta voidaan ottaa huomioon mittauslaitteiden mahdolliset epätarkkuudet, vähennetään lämpötilakorjatusta vierintämelutasosta LR (ref) [dB(A)] 1 dB(A) ja pyöristetään näin saatu arvo alaspäin lähimpään kokonaislukuun, jolloin saadaan lopullinen tulos. |
Kuva 1
Mikrofonien paikat mittausta suoritettaessa
Liite 3 – Lisäys 1
Testausseloste
Osa 1 – Seloste
|
1. |
Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos: … |
|
2. |
Valmistajan nimi ja osoite: …
… |
|
3. |
Testausselosteen numero: … |
|
4. |
Tuotemerkki ja kauppanimitys: … |
|
5. |
Rengasluokka (C1, C2 tai C3): … |
|
6. |
Käyttöluokka: … |
|
6.1. |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu rengas (kyllä/ei) (1) |
|
6.2. |
Vetorengas (kyllä/ei) (1) |
|
7. |
Melutaso liitteen 3 kohdan 4.4 mukaisesti: … dB(A)
vertailunopeudella 70 km/h tai 80 km/h (1) |
|
8. |
Huomautukset: …
… |
|
9. |
Päiväys: … |
|
10. |
Allekirjoitus:
… |
Osa 2 – Testitiedot
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiajoneuvo (merkki, malli, vuosi, muutokset jne.): …
… |
|
2.1. |
Testiajoneuvon akseliväli: … mm |
|
3. |
Testiradan sijainti: … |
|
3.1. |
Radalle standardin ISO 10844:2014 mukaisesti annetun sertifioinnin päivämäärä: … |
|
3.2. |
Antaja: … |
|
3.3. |
Sertifiointimenetelmä: … |
|
4. |
Rengastestin tiedot: … |
|
4.1. |
Renkaan kokomerkintä: … |
|
4.2. |
Renkaan käyttökuvaus: … |
|
4.3. |
Testissä käytetty vertailutäyttöpaine: (2) … kPa |
|
4.4. |
Testitiedot: …
|
|
4.5. |
Testausvanteen leveys: … |
|
4.6. |
Lämpötila-anturin tyyppi: … |
|
5. |
Pätevät testitulokset: …
|
|
5.1. |
Regressiosuoran kulmakerroin: … |
|
5.2. |
Melutaso liitteen 3 kohdan 4.3 mukaisesti:
… dB(A) |
(1) Tarpeeton viivataan yli.
(2) Vastaa luokkien C2 ja C3 tapauksessa tämän säännön kohdan 4.1 mukaisesti renkaan sivuun merkittyä painemerkintää.
(1) Suhteessa ajoneuvoon.
(2) Jätetään pois, jos regression perustana ovat liitteen 3 kohdan 4.3 mukaisesti korjaamattomat vierintämeluarvot.
LIITE 4
Varattu
LIITE 5
Testausmenettelyt uusien renkaiden märkäpidon mittaamiseksi
A – Luokan C1 renkaat
1. Vertailustandardit
Sovelletaan seuraavia asiakirjoja:
|
1.1. |
ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006), Standard Test Method for Measuring Pavement Macrotexture Depth Using a Volumetric Technique [Standarditestimenetelmä tienpinnan makrokarkeuden syvyyden mittaamista varten käyttämällä tilavuusmenetelmää]. |
2. Määritelmät
Tämän säännön pääosan kohdassa 2 esitettyjen määritelmien lisäksi sovelletaan luokan C1 renkaiden märkäpidon mittaamisessa seuraavia määritelmiä:
|
2.1. |
’Vertailurenkaalla’ tai ’vertailurengassarjalla’ tarkoitetaan vakiovertailurengasta tai -rengassarjaa SRTT16. |
|
2.2. |
’Jarrutusvoimalla’ tarkoitetaan newtoneina ilmaistua pitkittäissuuntaista voimaa, joka syntyy jarrumomentin vaikutuksesta. |
|
2.3. |
’Keskimääräisellä jarrutusvoimakertoimella’ (BFC) tarkoitetaan ajoneuvomenetelmässä jarrutustestin keskimääräisen hidastuvuuden suhdetta putoamiskiihtyvyyteen (pyöristettynä 9,81 m s–2). |
|
2.4. |
’Dynaamisella jarrutusvoimakertoimella’ (μ(t)) tarkoitetaan perävaunulla (tai rengastestissä käytettävällä ajoneuvolla) tehtävän menetelmän tapauksessa jarrutusvoiman suhdetta pystysuuntaiseen kuormaan reaaliaikaisesti mitattuna. |
|
2.5. |
’Jarrutusvoimakertoimen huippuarvolla’ (μpeak ) tarkoitetaan perävaunulla (tai rengastestissä käytettävällä ajoneuvolla) tehtävän menetelmän tapauksessa dynaamisen jarrutusvoimakertoimen suurinta arvoa, joka saavutetaan ennen pyörän lukkiutumista, kun jarrutusmomenttia kasvatetaan asteittain. |
|
2.6. |
’Renkaan lukkiutumisella’ tarkoitetaan renkaan tilaa, jossa sen pyörimisnopeus renkaan pyörintäakselilla on nolla ja sen pyöriminen estyy renkaaseen kohdistuvalla momentilla. |
|
2.7. |
’Pystykuormalla’ tarkoitetaan renkaan tukemasta massasta johtuvaa tiehen kohdistuvaa normaalivoimaa newtoneina. |
|
2.8. |
’Rengastestiajoneuvolla’ tarkoitetaan erikoisvarusteltua ajoneuvoa, jossa on välineet jarruttamisen aikana yhteen testirenkaaseen kohdistuvien pystysuorien ja pitkittäissuuntaisten voimien mittaamiseksi. |
|
2.9. |
’Rengassarjalla’ tarkoitetaan perävaunulla (tai rengastestissä käytettävällä ajoneuvolla) tehtävän menetelmän tapauksessa yhtä rengasta ja ajoneuvomenetelmän tapauksessa neljää rengasta. |
|
2.10. |
’Mittauslaitteilla varustellulla henkilöautolla’ tarkoitetaan kaupan pidettävää henkilöautoa, joka on varustettu lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä (ABS) ja tämän liitteen kohdassa 4.1.2.2 luetelluilla mittauslaitteilla. |
3. Yleiset testausvaatimukset
|
3.1. |
Radan ominaisuudet
Testiradalla on oltava seuraavat ominaisuudet: |
|
3.1.1. |
Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, sen pituus- tai poikittaiskaltevuus ei saa olla suurempi kuin 2 prosenttia, eikä sen pinnassa saa olla yli 6 mm:n poikkeamia testattaessa 3 metrin suorasyrjäviivaimella. |
|
3.1.2. |
Pinnalla on oltava päällyste, joka on iän, koostumuksen ja kulumisen suhteen yhtenäinen. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai likaa. |
|
3.1.3. |
Sepelin suurin sallittu koko on 10 mm (vaihteluväli 8–13 mm). |
|
3.1.4. |
Pintakarkeuden syvyyden on standardin ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen 2006) mukaisesti lasihelmimenetelmällä (sand patch) mitattuna oltava keskimäärin 0,7 ± 0,3 mm. Ajoneuvomenetelmää käytettäessä pintakarkeuden syvyys on määritettävä kummaltakin kaistalta, jolla renkailla on määrä tehdä jarrutus. |
|
3.1.5. |
Märän pinnan kitkaominaisuudet mitataan käyttämällä SRTT16-rengasta joko tämän liitteen kohdassa 3.2.1 kuvatun menetelmän mukaisesti (kun sovelletaan kohdan 4.1 mukaista ajoneuvomenetelmää) tai tämän liitteen kohdassa 3.2.2 kuvatun menetelmän mukaisesti (kun sovelletaan perävaunulla tai rengastestiajoneuvolla tehtävää menetelmää). |
|
3.2. |
Menetelmät märän pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi |
|
3.2.1. |
Tehdään vertailurenkaalla tämän liitteen kohdassa 4.1 kuvattua menettelyä noudattaen kaksi jarrutustestiä, joista kummassakin on vähintään kuusi hyväksyttävää testiajoa samansuuntaisilla rataosilla. Jarrutustesteissä on katettava koko mahdollinen jarrutusalue pintakarkeuden syvyyden mittauspaikat mukaan luettuina.
Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen kohdissa 4.1.6.1 ja 4.1.6.2 kuvatulla tavalla. Jos jonkin jarrutestin variaatiokerroin CVBFC on yli 4 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan. Korjataan kussakin jarrutustestissä saatujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien aritmeettinen keskiarvo
jossa ϑ on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteina
Lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen (BFC ave,corr) arvon on oltava kaikissa jarrutustesteissä vähintään 0,57 ja enintään 0,79. Kahdesta jarrutestistä saadut lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen aritmeettiset keskiarvot saavat poiketa enintään 10 prosenttia näiden kahden arvon keskiarvosta:
|
|
3.2.2. |
Tehdään tämän liitteen kohdassa 4.2 kuvattua menettelyä noudattaen samalla alueella, jolla keskimääräinen pintakarkeuden syvyys mitattiin, yksi vertailurenkaan jarrutustesti, joka koostuu vähintään kuudesta hyväksyttävästä testiajosta samaan suuntaan.
Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen kohdissa 4.2.8.1 ja 4.2.8.2 kuvatulla tavalla. Jos variaatiokerroin CVBFC on yli 4 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan. Korjataan mitattujen keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvojen aritmeettinen keskiarvo
jossa ϑ on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteina
Lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvon (BFC peak,corr) on oltava vähintään 0,65 ja enintään 0,90. |
|
3.3. |
Ympäristön olosuhteet
Tuuliolosuhteet eivät saa vaikuttaa tienpinnan märkyyteen (tuulisuojat ovat sallittuja). Märän pinnan lämpötilan ja ympäristön lämpötilan on oltava seuraavien välillä:
Märän pinnan lämpötila saa vaihdella testauksen aikana enintään 10 °C. Ilman lämpötilan on oltava lähellä märän pinnan lämpötilaa: eron on oltava alle 10 °C. |
|||||||||||||||||||||||||
4. Märkäpidon mittausmenetelmät
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin (G) laskemiseksi ehdokasrenkaan märkäpidon jarrutustehoa verrataan märällä, päällystetyllä pinnalla suoraan liikkuvassa ajoneuvossa olevan vertailurenkaan märkäpidon jarrutustehoon. Jarrutusteho mitataan yhdellä seuraavista menetelmistä:
|
a) |
ajoneuvomenetelmä, jossa testataan mittauslaitteilla varustettuun henkilöautoon asennettu rengassarja |
|
b) |
testausmenetelmä, jossa käytetään ajoneuvon vetämää perävaunua tai rengastestiajoneuvoa, joka on varustettu testirenkaalla (tai testirenkailla). |
|
4.1. |
Testausmenetelmä a: mittauslaitteilla varustetulla henkilöautolla tehtävä testi |
|
4.1.1. |
Periaate
Testausmenetelmällä mitataan luokan C1 renkaiden hidastuvuutta jarrutettaessa mittauslaitteilla varustetulla henkilöautolla. Ajettaessa tietyllä alkunopeudella jarrutetaan neljää pyörää samanaikaisesti niin voimakkaasti, että ABS-järjestelmä aktivoituu. Lasketaan keskimääräinen hidastuvuus kahden ennalta määritetyn nopeuden väliltä. |
|
4.1.2. |
Varusteet |
|
4.1.2.1. |
Ajoneuvo |
Testissä voidaan käyttää mitä tahansa kaupan pidettävää henkilöautoa, joka on mieluiten enintään viisi vuotta vanha ja joka on tyyppihyväksytty E-säännön nro 13-H mukaisesti jarrujärjestelmänsä osalta ja jossa on lukkiutumaton jarrujärjestelmä (ABS). Auton on oltava mekaaniselta kunnoltaan valmistajan suositusten mukainen, eikä ABS-järjestelmän toimintaan liittyviä varoituksia (kuten varoitusvaloa) saa olla annettu.
Henkilöautoon tehtävät sallitut muutokset ovat seuraavat:
|
a) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja |
|
b) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvon jarrulaite voidaan aktivoida automaattisesti |
|
c) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoa voidaan ohjata tai kiihdyttää sen ulkopuolelta. |
Kaikki muut ajoneuvoon ja erityisesti jarrujärjestelmään tehtävät muutokset ovat kiellettyjä.
|
4.1.2.2. |
Mittauslaitteet
Järjestelmän avointen osien on siedettävä 100 prosentin suhteellista kosteutta (sadetta tai suihkua) ja kaikkia muita tavanomaisessa käytössä kohdattavia olosuhteita, kuten pölyä, iskuja ja tärinää. Ajoneuvoon on asennettava anturi, joka soveltuu nopeuden mittaamiseen märällä pinnalla ja kahden nopeuden välillä kuljetun matkan mittaamiseen. Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta mittausjärjestelmää (esim. tutka tai GPS). Seuraavia toleransseja on noudatettava:
|
|
4.1.3. |
Testiradan valmistelu ja kastelu
Testiradan pinta on kasteltava vähintään puoli tuntia ennen testausta, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Kastelua on jatkettava keskeytyksettä koko testauksen ajan. Veden syvyyden on oltava koko testausalueella 1,0 ± 0,5 mm mitattuna tienpinnan korkeimmasta kohdasta. Testirata valmistellaan tämän jälkeen tekemällä vähintään kymmenen testiajoa nopeudella 90 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa. |
|
4.1.4. |
Renkaat ja vanteet |
|
4.1.4.1. |
Renkaiden valmistelu ja vakauttaminen, vanteet ja asentaminen ajoneuvoon
Poistetaan testirenkaista kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnalla olevat purseet. Asennetaan testirenkaat tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemiin vanteisiin. Vanteen leveyden koodi saa poiketa enintään 0,5 mittavanteen leveyden koodista. Varmistetaan renkaan oikea asettuminen vanteelle käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella. Renkaat on hyvä vakauttaa ennen testausta, jotta BFC-arvo ei pääse testauksessa muuttumaan havaittavasti. Joka tapauksessa tehdään tämän liitteen kohdan 4.1.6.2 mukainen jälkitarkastus. Renkaan kulutuspinnan suunnittelusyvyys ja kulutuspinnan lohkon tai kuviopalan suunniteltu eheys eivät missään tapauksessa saa muuttua merkittävästi sisäänajossa. Sisäänajon nopeutta ja kuormittavuutta on sen vuoksi valvottava huolellisesti. Testirenkaita on säilytettävä testauspaikalla, jotta ne kaikki ovat altistuneet samalle ympäristön lämpötilalle ennen testausta. Ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen. Renkaiden asennuksessa saa käyttää enintään 60 mm:n välilevyjä. |
|
4.1.4.2. |
Renkaan kuormitus
Kummankin akselin renkaan staattisen kuormituksen on oltava 60–90 prosenttia testirenkaan kantavuudesta. Saman akselin renkaiden kuormitukset saavat erota toisistaan enintään 10 prosenttia. Ajoneuvon suurimman akselipainon ylittäminen on kielletty. |
|
4.1.4.3. |
Rengaspaine
Etuakselin renkaiden täyttöpaineet p lasketaan seuraavasti:
jossa
Taka-akselilla rengaspaineiden on oltava 220 kPa (vakiorenkaat ja extra load -renkaat). Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ympäristön lämpötilassa, ja tarvittaessa sitä on säädettävä. |
|
4.1.5. |
Menettely |
|
4.1.5.1. |
Testiajo
Kuhunkin testiajoon sovelletaan seuraavaa testausmenettelyä: |
|
4.1.5.1.1. |
Ajetaan henkilöautoa suoraan enintään nopeudella 85 ± 2 km/h. |
|
4.1.5.1.2. |
Kun henkilöauto on saavuttanut nopeuden 85 ± 2 km/h, aktivoidaan jarrut aina testiradan samassa kohdassa, jota kutsutaan ”jarrutuksen aloituspisteeksi” ja jonka sijainnin toleranssi on pituussuunnassa 5 metriä ja poikittaissuunnassa 0,5 metriä. Jarrutustestit on tehtävä samaan suuntaan ja samoilla kaistoilla, joilla tehtiin myös kohtien 3.1.4 ja 3.1.5 mukaiset pintatutkimukset, mukaan luettuna pintakarkeuden syvyyden mittaus (toleranssi poikittaissuunnassa on 0,5 m). |
|
4.1.5.1.3. |
Jarrut aktivoidaan joko automaattisesti tai jarrupolkimella. |
|
4.1.5.1.3.1. |
Jarrujen automaattinen aktivointi tapahtuu kaksiosaisen ilmaisinjärjestelmän avulla. Sen yksi osa on kiinnitetty testirataan ja toinen henkilöautoon. |
|
4.1.5.1.3.2. |
Jarrut aktivoidaan jarrupolkimella vaihteistotyypin mukaan seuraavassa kuvattavalla tavalla. Molemmissa tapauksissa poljintehon on oltava riittävän suuri ABS:n aktivoimiseksi.
Kun käsivalintaisella vaihteistolla varustettu ajoneuvo on tullut mittausvyöhykkeelle ja saavuttanut nopeuden 85 ± 2 km/h, kuljettaja vapauttaa kytkimen ja painaa jarrupoljinta terävästi pitäen sen alhaalla niin kauan kuin mittauksen tekemiseksi on tarpeellista. Kun automaattivaihteistolla varustettu ajoneuvo on tullut mittausvyöhykkeelle ja saavuttanut nopeuden 85 ± 2 km/h, kuljettaja valitsee vapaavaihteen ja painaa jarrupoljinta terävästi pitäen sen alhaalla niin kauan kuin mittauksen tekemiseksi on tarpeellista Kussakin jarrutestissä ja aina, kun testataan aiemmin testaamattomia renkaita, jätetään kaksi ensimmäistä testiajoa huomiotta. |
|
4.1.5.1.4. |
Mikäli jokin edellä esitetyistä vaatimuksista (mukaan luettuina nopeuden toleranssi, jarrutuksen aloituspisteen pitkittäissuuntainen ja poikittaissuuntainen toleranssi sekä jarrutusaika) ei täyty testiajon aikana, mittaus hylätään ja tehdään uusi testiajo. |
|
4.1.5.2. |
Jarrutustesti ja testisykli
Kunkin jarrutestin jokainen samaan testisykliin kuuluva testiajo on tehtävä samaan suuntaan ja tämän liitteen 4.1.5.1 kohdan vaatimuksia noudattaen. Testisyklejä voidaan tehdä useita peräkkäin, jolloin testisyklin viimeinen vertailurenkailla tehtävä jarrutustesti voi toimia myös seuraavan tekstisyklin ensimmäisenä vertailurenkailla tehtävänä jarrutustestinä. Samassa testisyklissä voidaan tehdä mittaukset enintään kolmelle eri ehdokasrengassarjalle seuraavan menettelyn mukaisesti: |
|
4.1.5.2.1. |
Vertailurengassarjan ensimmäinen jarrutustesti (Ri) Asennetaan mittauslaitteilla varustettuun henkilöautoon ensin vertailurenkaat, ja tehdään neljä hyväksyttävää testiajoa. |
|
4.1.5.2.2. |
Ehdokasrengassarjan jarrutustesti (T n ): Korvataan vertailurenkaat ehdokasrenkailla (Tn), ja tehdään niillä ainakin kuusi hyväksyttävää testiajoa. |
|
4.1.5.2.3. |
Ensimmäisen ehdokasrenkailla tehtävän jarrutustestin jälkeen voidaan tehdä mittaukset enintään kahdelle ehdokasrengassarjalle. |
|
4.1.5.2.4. |
Vertailurengassarjan viimeinen jarrutustesti (Rf) Saatetaan testisykli loppuun tekemällä syklin alussa käytetylle vertailurengassarjalle vähintään neljä hyväksyttävää lisätestiajoa.
Esimerkkejä:
|
|
4.1.6. |
Mittaustulosten käsittely |
|
4.1.6.1. |
Keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen laskeminen
Kunkin hyväksyttävän testiajon j keskimääräinen jarrutusvoimakerroin BFCave,j lasketaan nopeuksien 80 km/h ja 20 km/h välillä kuljetun matkan dj perusteella seuraavasti:
jossa
|
|
4.1.6.2. |
Tulosten validointi
Lasketaan variaatiokerroin CVBFC seuraavasti:
jossa
Vertailurenkaat:
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava. Ehdokasrenkaat (T): Variaatiokerroin CVBFC lasketaan kullekin ehdokasrengassarjalle. Jos yksi variaatiokerroin on yli 4 prosenttia, saadut tiedot hylätään ja kyseiselle ehdokasrengassarjalle tehdään uusi jarrutustesti. |
|
4.1.6.3. |
Oikaistun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen laskeminen
Vertailurenkaiden jarrutusvoimakertoimen arvon laskemiseen käytettävä vertailurengassarjan keskimääräinen jarrutusvoimakerroin oikaistaan sen mukaisesti, mihin kohtaan vertailurengassarja testisyklissä sijoittuu. Vertailurenkaan oikaistu keskimääräinen jarrutusvoimakerroin Taulukko 1
|
|
4.1.6.4. |
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen
Ehdokasrenkaan T n (n = 1, 2 tai 3) märkäpitoindeksi G(Tn) lasketaan seuraavasti:
jossa
kertoimet a, b, c ja d esitetään taulukossa 2. Taulukko 2
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
4.1.7. |
Jos ehdokasrengasta ja vertailurengasta ei voida suoraan vertailla samaan ajoneuvoon asennettuina, on sovellettava testimenetelmää, jossa käytetään perävaunua tai rengastestiajoneuvoa (tämän liitteen kohta 4.2). |
|
4.1.7.4. |
Vertailurenkaiden vaihtaminen
Kun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, vertailurenkaan käyttö on lopetettava. |
|
4.2. |
Testausmenetelmä (b): ajoneuvon vetämällä perävaunulla tai rengastestiajoneuvolla tehtävä testi |
|
4.2.1. |
Periaate
Mittaukset tehdään testirenkaille, jotka on asennettu ajoneuvon (jäljempänä ”vetävä ajoneuvo”) vetämään perävaunuun tai rengastestiajoneuvoon. Testauspaikan jarrulla jarrutetaan voimakkaasti, kunnes saavutetaan riittävä jarrumomentti sen enimmäisjarrutusvoiman aikaansaamiseksi, joka esiintyy ennen renkaan lukkiutumista testinopeudella 65 km/h. |
|
4.2.2. |
Varusteet |
|
4.2.2.1. |
Vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai rengastestiajoneuvo
Vetävän ajoneuvon tai rengastestiajoneuvon on voitava pitää yllä määränopeus 65 ± 2 km/h myös silloin, kun jarrutus on voimakkain. Perävaunussa tai rengastestiajoneuvossa on oltava yksi paikka, johon rengas voidaan asentaa mittausta varten, jäljempänä ’testauspaikka’, ja seuraavat varusteet:
Yksiakselisen perävaunun tapauksessa on keinumisen aiheuttamien häiriöiden välttämiseksi huolehdittava siitä, että kytkimen liitoskohdan keskiviivan ja perävaunun akselin poikittaisen keskiviivan välillä on pituussuunnassa vähintään kymmenen kertaa liitoskohdan korkeutta tai kytkentäkorkeutta vastaava etäisyys. Sivusuuntaisten häiriöiden vähentämiseksi perävaunu tai rengastestiajoneuvo olisi suunniteltava teknisesti siten, että sivuttaissiirtymä minimoidaan jarrutettaessa voimakkaimmin. Jarrutuksen aikana on vältettävä näkyvää sivuttaissiirtymää. Aurauksen/harituksen ja pyörän pystykallistuskulman (camber-kulman) suurin sallittu vaihtelu testauspaikassa saa olla ±0,5 astetta suurimmalla pystykuormalla. Tukivarsien ja laakeriholkkien on oltava riittävän jäykkiä vapaan liikkuvuuden minimoimiseksi ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi jarrutettaessa voimakkaimmin. Tukivarsijärjestelmän on tarjottava riittävä kantavuus, ja järjestelmän on oltava suunniteltu niin, että sillä eristetään tukivarsien värähtely. Testauspaikkaan on asennettava tyypillinen tai erityinen auton jarrujärjestelmä, jolla voidaan saada aikaan riittävä jarrumomentti testipyörän pitkittäissuuntaisen jarrutusvoiman enimmäisarvon tuottamiseksi määritetyissä olosuhteissa. Jarrutusjärjestelmän avulla on voitava valvoa jarrutuksen aloittamisen ja kohdassa 4.2.7.1 tarkoitetun pitkittäissuuntaisen huippuvoiman välistä aikaa. Perävaunun tai rengastestiajoneuvon on oltava suunniteltu niin, että siihen voidaan asentaa kaikki erikokoiset testattavat ehdokasrenkaat. Perävaunun tai rengastestiajoneuvon pystykuormaa on pystyttävä mukauttamaan kohdan 4.2.5.2 mukaisesti. |
|
4.2.2.2. |
Mittauslaitteet
Testipyörän paikka perävaunussa tai rengastestiajoneuvossa on varustettava renkaan pyörimisnopeuden mittausjärjestelmällä ja antureilla, joilla mitataan testipyörän jarrutusvoima ja pystykuorma. Mittausjärjestelmän yleiset vaatimukset: Mittalaitteiston on vastattava seuraavia yleisiä vaatimuksia ympäristön lämpötilan ollessa 0–45 °C:
Ajoneuvon nopeus: ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden täsmämittausjärjestelmää. Jarrutusvoimat: Jarrutusvoimaa mittaavilla antureilla mitataan renkaan ja tien välisellä rajapinnalla esiintyvä jarrutuksesta johtuva pitkittäissuuntainen voima välillä, joka ulottuu 0:sta vähintään 125 prosenttiin kohdistetusta pystykuormasta. Mittausanturien mallilla ja sijoittamisella on minimoitava inertiavaikutukset ja tärinästä aiheutuva mekaaninen resonanssi. Pystykuorma: Pystykuormaa mittaavalla anturilla mitataan pystykuorma testauspaikassa jarrutettaessa. Mittausanturin ominaisuudet on kuvattu edellä. Signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusjärjestelmä: Kaikilla signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusvälineillä on oltava lineaarinen ulostulo sekä tarvittava vahvistus ja tietojen lukutarkkuus, jotta ne vastaavat edellä esitettyjä vaatimuksia. Lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
|
|
4.2.3. |
Testiradan valmistelu
Testirata valmistellaan tekemällä vähintään kymmenen testiajoa nopeudella 65 ± 2 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa. |
|
4.2.4. |
Kastelu
Pinta voidaan kastella radan viereltä tai testiajoneuvoon tai perävaunuun kiinnitetyllä kastelujärjestelmällä. |
|
4.2.4.1. |
Radan viereltä tehtävän kastelun tapauksessa testiradan pinta on kasteltava vähintään puoli tuntia ennen testausta, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Kastelua on jatkettava keskeytyksettä koko testauksen ajan. Veden syvyyden on oltava jarrutuskaistoilla 0,5–1,5 mm mitattuna tienpinnan korkeimmasta kohdasta. |
|
4.2.4.2. |
Kun kastelu tehdään ajoneuvosta, vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai rengastestiajoneuvo voidaan varustaa pinnankastelujärjestelmällä. Perävaunua käytettäessä vesisäiliö asennetaan vetävään ajoneuvoon. Testirenkaiden eteen pinnalle levitettävä vesi on sumutettava suuttimien avulla, jotka on suunniteltu niin, että testirenkaan kanssa kosketuksiin joutuva vesikerros on testinopeudella yhtenäinen ja roiskuminen on mahdollisimman vähäistä.
Suuttimen kokoonpanolla ja sijainnilla on varmistettava, että vesisuihkut on suunnattu testirengasta kohti ja että ne osoittavat radan pintaan 20–30 asteen kulmassa. Veden on osuttava radan pintaan 250–450 mm renkaan kosketuspinnan keskikohdan edessä. Suuttimen on oltava 25 mm:n korkeudella pinnasta tai vähintään sellaisella korkeudella, jolla vältetään esteet, jotka testin aikana oletetaan kohdattavan, mutta enintään 100 mm:n korkeudella radan pinnasta. Vesikerroksen on oltava vähintään 25 mm leveämpi kuin renkaan kulutuspinta, ja se on syötettävä niin, että rengas sijaitsee sen keskellä reunoihin nähden. Vesi on syötettävä voimakkuudella, jolla varmistetaan 1,0 ± 0,5 mm:n vedensyvyys, ja se saa vaihdella testin aikana enintään ±10 prosenttia. Veden määrän kasteltavan alueen leveyttä kohti on oltava suoraan verrannollinen testinopeuteen. Nopeudessa 65 km/h syötetyn veden määrä on 18 l/s kasteltavan pinnan leveysmetriä kohti, kun veden syvyys on 1,0 mm. |
|
4.2.5. |
Renkaat ja vanteet |
|
4.2.5.1. |
Renkaiden valmistelu ja vakauttaminen sekä vanteet
Poistetaan testirenkaista kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnalla olevat purseet. Asennetaan testirenkaat tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemiin vanteisiin. Vanteen leveyden koodi saa poiketa enintään 0,5 mittavanteen leveyden koodista. Oikeanlainen asettuminen vanteelle on varmistettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella. Renkaat on hyvä vakauttaa ennen testausta, jotta μ peak-arvo ei pääse testauksessa muuttumaan havaittavasti. Joka tapauksessa tehdään tämän liitteen kohdan 4.2.8.2 mukainen jälkitarkastus. Renkaan kulutuspinnan suunnittelusyvyys ja kulutuspinnan lohkon tai kuviopalan suunniteltu eheys eivät missään tapauksessa saa muuttua merkittävästi sisäänajossa. Sisäänajon nopeutta ja kuormittavuutta on sen vuoksi valvottava huolellisesti. Testirengas-vannekokoonpanoja on säilytettävä testauspaikalla vähintään kahden tunnin ajan, jotta ne kaikki ovat vakautuneet samaan ympäristön lämpötilaan ennen testausta. Ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen. |
|
4.2.5.2. |
Renkaan kuormitus
Testirenkaan testikuormitus on 75 ± 5 prosenttia testirenkaan kantavuudesta. |
|
4.2.5.3. |
Rengaspaine
Vakiorenkaiden osalta testirenkaan kylmätäyttöpaine on 180 kPa. Extra load -renkaiden kylmätäyttöpaine on 220 kPa. Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ympäristön lämpötilassa, ja tarvittaessa sitä on säädettävä. |
|
4.2.6. |
Vetävän ajoneuvon ja perävaunun tai rengastestiajoneuvon valmistelu |
|
4.2.6.1. |
Asennetaan testirengassarja mittauslaitteeseen ja kuormitetaan se määritettyyn testikuormitukseen tämän liitteen kohdan 4.2.5.2 mukaisesti.
Yksiakselisten perävaunujen tapauksessa kytkennän korkeutta ja poikittaisasentoa on säädettävä mittaustulosten häiriöiden välttämiseksi. |
|
4.2.6.2. |
Mittalaitteisto
Käytettäessä viidettä pyörää se asennetaan valmistajan ohjeiden mukaisesti mahdollisimman lähelle vedettävän perävaunun tai rengastestiajoneuvon ajouran keskikohtaa. |
|
4.2.7. |
Menettely |
|
4.2.7.1. |
Testiajo
Kuhunkin testiajoon sovelletaan seuraavaa menettelyä: |
|
4.2.7.1.1. |
Ajetaan vetävää ajoneuvoa tai rengastestiajoneuvoa testiradalla suoraan eteenpäin testinopeudella 65 ± 2 km/h. |
|
4.2.7.1.2. |
Käynnistetään tallennusjärjestelmä. |
|
4.2.7.1.3. |
Ajoneuvosta tapahtuvaa kastelua käytettäessä syötetään vettä radan pinnalle testirenkaan eteen noin 0,5 sekuntia ennen jarrutusta. |
|
4.2.7.1.4. |
Jarrut aktivoidaan alueella, joka on pituussuunnassa enintään kuuden ja poikittaissuunnassa enintään 0,5 metrin päässä pisteestä, jossa märän pinnan kitkaominaisuudet ja pintakarkeus mitataan kohtien 3.1.4 ja 3.1.5 mukaisesti. Testi tehdään samaan suuntaan kuin tämän liitteen kohdassa 3.2.2 määrätään. Jarrutuksen voimakkuuden on oltava sellainen, että aika voiman kohdentamisen aloittamisesta pitkittäissuuntaisen huippuvoiman saavuttamiseen on 0,2–0,5 sekuntia. |
|
4.2.7.1.5. |
Pysäytetään tallennusjärjestelmä. |
|
4.2.7.2. |
Testisykli
Kunkin jarrutestin jokainen samaan testisykliin kuuluva testiajo on tehtävä samaan suuntaan ja tämän liitteen 4.2.7.1 kohdan vaatimuksia noudattaen. Testisyklejä voidaan tehdä useita peräkkäin, jolloin testisyklin viimeinen vertailurenkailla tehtävä jarrutustesti voi toimia myös seuraavan tekstisyklin ensimmäisenä vertailurenkailla tehtävänä jarrutustestinä. Samassa testisyklissä voidaan mitata enintään kolme ehdokasrengassarjaa, kunhan testit tehdään yhden päivän aikana. |
|
4.2.7.2.1. |
Vertailurengassarjan ensimmäinen jarrutustesti (Ri): Asennetaan ensin vertailurengassarja ja tehdään ainakin kuusi hyväksyttävää testiajoa kohdan 4.2.7.1 mukaisesti. |
|
4.2.7.2.2. |
Ehdokasrengassarjan jarrutustesti (Tn): Korvataan vertailurengassarja ehdokasrengassarjalla ja tehdään niillä ainakin kuusi hyväksyttävää testiajoa. |
|
4.2.7.2.3. |
Ensimmäisen ehdokasrengassarjalla tehtävän jarrutestin jälkeen voidaan tehdä mittaukset enintään kahdelle muulle ehdokasrengassarjalle. |
|
4.2.7.2.4. |
Vertailurengassarjan viimeinen jarrutustesti (Rf) Saatetaan testisykli loppuun tekemällä syklin alussa käytetylle vertailurengassarjalle vähintään kuusi hyväksyttävää lisätestiajoa.
Esimerkkejä:
|
|
4.2.8. |
Mittaustulosten käsittely |
|
4.2.8.1. |
Jarrutusvoimakertoimen huippuarvon laskeminen
Renkaan jarrutusvoimakertoimen huippuarvo (μ peak) on kussakin testiajossa kertoimen μ(t) enimmäisarvo ennen lukkiutumista laskettuna jäljempänä esitetyllä tavalla. Analogiset signaalit on suodatettava kohinan poistamiseksi. Digitaalisesti tallennetut signaalit on suodatettava käyttämällä liukuvan keskiarvon menetelmää.
jossa
|
|
4.2.8.2. |
Tulosten validointi
Lasketaan arvon μpeak variaatiokerroin CV μ seuraavasti:
jossa
Vertailurenkaat (R)
|
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava.
Ehdokasrenkaat (T n )
Lasketaan kaikille ehdokasrenkaille jarrutusvoimakertoimen huippuarvon variaatiokerroin CVμ . Jos yksi variaatiokerroin on yli 4 prosenttia, saadut tiedot hylätään ja kyseiselle ehdokasrenkaalle tehdään uusi testi.
|
4.2.8.3. |
Vertailurenkaan keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen oikaistun huippuarvon laskeminen
Vertailurenkaiden keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvon laskemiseen käytettävä vertailurenkaan keskimääräinen jarrutusvoimakertoimen huippuarvo oikaistaan sen mukaisesti, mihin kohtaan ehdokasrengassarja testisyklissä sijoittuu. Vertailurenkaan keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen oikaistu huippuarvo Taulukko 3
|
|
4.2.8.4. |
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen
Ehdokasrenkaan T n (n = 1, 2, 3) märkäpitoindeksi G(Tn) lasketaan seuraavasti:
jossa
kertoimet a, b, c ja d esitetään taulukossa 4. Taulukko 4
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
B – Luokkien C2 ja C3 renkaat
1. Yleiset testausvaatimukset
|
1.1. |
Radan ominaisuudet
Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, sen kaltevuus ei saa olla mihinkään suuntaan suurempi kuin 2 prosenttia, eikä sen pinnassa saa olla yli 6 mm:n poikkeamia testattaessa 3 metrin suorasyrjäviivaimella. Testauspinnalla on oltava päällyste, joka on iän, koostumuksen ja kulumisen suhteen yhtenäinen. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai likaa. Sepelin suurin sallittu koko on 8–13 mm. Pintakarkeuden syvyyden on standardin ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen 2006) mukaisesti mitattuna oltava keskimäärin 0,7 ± 0,3 mm. |
|
1.1.1. |
Märän radan pintakitka-arvo määritellään jommallakummalla seuraavista menetelmistä ehdokasrenkaan luokasta ja valitusta testausmenetelmästä (ajoneuvolla tai perävaunulla) riippuen.
|
|
1.1.1.1. |
Vakiovertailurengasta käyttävä menetelmä, renkaana SRTT16
Tehdään tämän liitteen A-osan kohdassa 4.2 kuvattua menettelyä noudattaen samalla alueella, jolla keskimääräinen pintakarkeuden syvyys mitattiin, yksi vertailurenkaan jarrutustesti, joka koostuu vähintään kuudesta hyväksyttävästä testiajosta samaan suuntaan. Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen A-osan kohdissa 4.2.8.1 ja 4.2.8.2 kuvatulla tavalla. Jos variaatiokerroin CVμ on yli 4 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan. Korjataan mitattujen keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvojen aritmeettinen keskiarvo
jossa ϑ on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteina
Lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvon (μ peak,corr) on oltava vähintään 0,65 ja enintään 0,90. Testi suoritetaan märkäpitomittauksissa käytettävillä ajokaistoilla ja ajomatkalla. Perävaunumenetelmässä testaus suoritetaan siten, että jarrutus tapahtuu 10 metrin etäisyydellä siitä, missä pinta on määritelty. |
|
1.1.1.2. |
Vakiovertailurengasta käyttävä menetelmä, renkaana SRTT16C, SRTT19.5, SRTT22.5, SRTT19.5 lamelli, SRTT22.5 lamelli |
|
1.1.1.2.1 |
Tehdään tämän liitteen B-osan kohdassa 2.1 kuvattua menettelyä noudattaen samalla alueella, jolla keskimääräinen pintakarkeuden syvyys mitattiin, yksi vertailurenkaan jarrutustesti, joka koostuu vähintään kahdeksasta hyväksyttävästä testiajosta samaan suuntaan.
Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen B-osan kohdissa 2.1.2.12 ja 2.1.2.13 kuvatulla tavalla. Jos variaatiokerroin CVμ on yli 5 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan. Lämpötilakorjausta ei tehdä. Keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvon Testi suoritetaan märkäpitomittauksissa käytettävillä ajokaistoilla ja ajomatkalla. |
|
1.1.1.2.2 |
Tehdään tämän liitteen B-osan kohdassa 2.2 kuvattua menettelyä noudattaen samalla alueella, jolla keskimääräinen pintakarkeuden syvyys mitattiin, yksi vertailurenkaan jarrutustesti, joka koostuu vähintään kuudesta hyväksyttävästä testiajosta samaan suuntaan.
Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen B-osan kohdissa 2.2.2.7.1, 2.2.2.7.2 ja 2.2.2.7.4 kuvatulla tavalla. Jos variaatiokerroin CVBFC on yli 3 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan. Lämpötilakorjausta ei tehdä. Jarrutusvoimakertoimen Testi suoritetaan märkäpitomittauksissa käytettävillä ajokaistoilla ja ajomatkalla. |
|
1.2. |
Pinta voidaan kastella radan viereltä tai testiajoneuvoon tai perävaunuun kiinnitetyllä kastelujärjestelmällä.
Jos pinta kastellaan radan viereltä, sitä on kasteltava vähintään puolen tunnin ajan ennen testiä, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Radan viereltä tehtävää kastelua suositellaan jatkettavaksi keskeytyksettä testin aikana. Veden syvyyden on oltava 0,5–2,0 mm. |
|
1.3. |
Tuuliolosuhteet eivät saa haitata pinnan kastelua (tuulensuojat sallitaan).
Ympäristön ja märän pinnan lämpötilan on oltava 5–35 °C, ja se saa vaihdella testin aikana enintään 10 °C. |
|
1.4. |
Jotta saadaan testattua kaupan pidettäviin ajoneuvoihin asennettavat rengaskoot, on käytettävä kolmea vakiovertailurenkaan (SRTT) kokoa suhteellisen märkäpitoindeksin mittaamiseksi seuraavan taulukon mukaisesti:
|
2. Testausmenettely
Suhteellinen märkäpito määritellään käyttämällä joko
|
a) |
perävaunua tai erityisesti renkaiden arviointiin tarkoitettua ajoneuvoa tai |
|
b) |
vakiotuotantoajoneuvoa (luokka M2, M3, N1, N2 tai N3, ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmien mukaisesti). |
|
2.1. |
Testaus perävaunulla tai erityisesti renkaiden arviointiin tarkoitetulla ajoneuvolla |
|
2.1.1. |
Mittaukset toteutetaan renkailla, jotka on asennettu ajoneuvon vetämään perävaunuun tai rengastestiajoneuvoon.
Testauspaikan jarrulla jarrutetaan voimakkaasti, kunnes saavutetaan riittävä jarrumomentti sen enimmäisjarrutusvoiman aikaansaamiseksi, joka esiintyy ennen renkaan lukkiutumista testinopeudella 50 km/h. Perävaunun ja vetävän ajoneuvon yhdistelmän tai rengastestiajoneuvon on täytettävä seuraavat vaatimukset: |
|
2.1.1.1. |
Sen on kyettävä ylittämään suurin testausnopeus 50 km/h ja säilyttämään vaadittu testausnopeus 50 ± 2 km/h myös silloin, kun jarrutus on voimakkain. |
|
2.1.1.2. |
Siinä on oltava yhden testauspaikan tarjoava akseli, jossa on hydraulinen jarru- ja toimijärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa käyttää vetävästä ajoneuvosta käsin. Jarrujärjestelmän on kyettävä tuottamaan riittävän voimakas jarrumomentti jarruvoimakertoimen huippuarvon saavuttamiseksi kullakin testattavalla rengaskoolla ja rengaskuormituksella. |
|
2.1.1.3. |
Sen on pidettävä testattavan pyörä-rengasasennelman aurauskulma ja pystykallistuskulma koko testin ajan sellaisina, että ne poikkeavat enintään ±0,5° kuormitetulla testirenkaalla saavutetuista staattisista arvoista. |
|
2.1.1.4. |
Kun ajoneuvossa on radankastelujärjestelmä:
Järjestelmän on syötettävä vettä siten, että rengas ja sen edellä oleva radan pinta ovat märät ennen kuin jarrutus alkaa ja koko testin ajan. Laitteisto voidaan vaihtoehtoisesti varustaa pinnankastelujärjestelmällä. Perävaunun tapauksessa vesisäiliö asennetaan vetävään ajoneuvoon. Testirenkaiden eteen pinnalle levitettävä vesi on sumutettava suuttimien avulla, jotka on suunniteltu niin, että testirenkaan kanssa kosketuksiin joutuva vesikerros on testinopeudella yhtenäinen ja roiskuminen on mahdollisimman vähäistä. Suuttimen kokoonpanolla ja sijainnilla on varmistettava, että vesisuihkut on suunnattu testirengasta kohti ja että ne osoittavat radan pintaan 15–30 asteen kulmassa. Veden on osuttava radan pintaan 0,25–0,5 m renkaan kosketuspinnan keskikohdan edessä. Suuttimen on oltava 100 mm:n korkeudella pinnasta tai vähimmäiskorkeudella, jolla vältetään esteet, jotka testin aikana oletetaan kohdattavan, mutta enintään 200 mm:n korkeudella radan pinnasta. Vesikerroksen on oltava vähintään 25 mm leveämpi kuin renkaan kulutuspinta, ja se on syötettävä niin, että rengas sijaitsee sen keskellä reunoihin nähden. Veden määrän kasteltavan alueen leveyttä kohti on oltava suoraan verrannollinen testinopeuteen. Nopeudessa 50 km/h syötetyn veden määrä on 14 l/s kasteltavan pinnan leveysmetriä kohti. Vesimäärän nimellisarvot on säilytettävä ±10 prosentin tarkkuudella. |
|
2.1.2. |
Testausmenettely |
|
2.1.2.1. |
Asennetaan testirenkaat tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemiin vanteisiin. Varmistetaan renkaan oikea asettuminen vanteelle käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
Tarkastetaan testirenkaiden rengaspaine ympäristön lämpötilassa (kylmänä) juuri ennen testausta. Tässä menettelyssä testirenkaan rengaspaine kylmänä Pt lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|
2.1.2.2. |
Renkaiden ajamiseksi sisään tehdään kaksi jarrutusajoa. Rengasta pidetään vähintään kaksi tuntia testiradan lähellä, jotta sen lämpötila vakiintuu testausalueen lämpötilan mukaiseksi. Renkaita ei saa altistaa suoralle auringonpaisteelle lämpötilan vakiinnuttamisen aikana. |
|
2.1.2.3. |
Testikuormituksen on oltava 75 ± 5 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavasta kuormituksesta. |
|
2.1.2.4. |
Vähän ennen testiä tehdään radalla vähintään kymmenen jarrutuskoetta nopeudella 50 km/h sillä rataosuudella, jota käytetään testausohjelmassa, mutta sellaisella renkaalla, jota ei käytetä ohjelmassa. |
|
2.1.2.5. |
Juuri ennen testiä rengaspaine tarkastetaan ja säädetään tarvittaessa kohdan 2.1.2.1 mukaiseksi. |
|
2.1.2.6. |
Testausnopeus on 50 ± 2 km/h, ja sen on pysyttävä näissä rajoissa koko testiajon ajan. |
|
2.1.2.7. |
Ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa, ja se on testirenkaalle sama kuin SRTT:lle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan. |
|
2.1.2.8. |
Syötetään vettä radan pinnalle testirenkaan edessä noin 0,5 sekuntia ennen jarrutusta (ajoneuvosta tapahtuva kastelu). Jarrutetaan testattavan pyörän jarrua siten, että jarrutuksen huippuarvo saavutetaan 0,2–1,0 sekunnin kuluessa jarrujen aktivoinnista. |
|
2.1.2.9. |
Uusien renkaiden tapauksessa kaksi ensimmäistä jarrutusajoa jätetään huomiotta renkaiden ajamiseksi sisään. |
|
2.1.2.10. |
Kun renkaan suorituskykyä arvioidaan suhteessa SRTT-renkaan suorituskykyyn, jarrutustestit on tehtävä testiradan samalla alueella. |
|
2.1.2.11. |
Testausjärjestys on seuraava:
R1 – T – R2 jossa
Ennen SRTT-renkaalla tehtävän testin uusimista voidaan testata enintään kolme ehdokasrengasta esimerkiksi seuraavasti: R1 – T1 – T2 – T3 – R2 |
|
2.1.2.12. |
Lasketaan jokaiselle testille jarrutusvoimakertoimen huippuarvo μpeak seuraavasti:
jossa
Lasketaan jarrutusvoimakertoimen huippuarvo μpeak soveltamalla renkaan dynaamiseen jarrutusvoimakertoimeen liittyvää yhtälöä (1), ja määritetään kertoimen μ(t) suurin arvo ennen lukkiutumista. Analogiset signaalit on suodatettava kohinan poistamiseksi. Digitaalisesti tallennetut signaalit voidaan suodattaa käyttämällä liukuvan keskiarvon menetelmää. Lasketaan keskimääräiset jarrutusvoimakertoimen huippuarvot (μpeak, ave) ottamalla keskiarvo jokaiselle testi- ja vertailurengassarjalle neljästi tai useammin hyväksytysti tehdystä testiajosta kussakin testiolosuhteissa. Edellytyksenä on, että testit on tehty saman päivän aikana. |
|
2.1.2.13. |
Tulosten validointi
Vertailurenkaat:
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava. Ehdokasrenkaat: Lasketaan kaikille ehdokasrenkaille variaatiokerroin CV μ tämän liitteen A-osan kohdan 4.2.8.2 kaavalla. Jos yksi variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan. Jos R1 on jarrutusvoimakertoimen huippuarvojen keskiarvo vertailurenkaan ensimmäisessä testissä ja R2 jarrutusvoimakertoimen huippuarvojen keskiarvo vertailurenkaan toisessa testissä, suoritetaan seuraavat laskutoimitukset taulukon mukaisesti:
|
|
2.1.2.14. |
Märkäpitoindeksi (G) lasketaan seuraavasti:
Märkäpitoindeksi jossa
Se edustaa ehdokasrenkaan (T) jarrutustehon suhteellista märkäpitoindeksiä vertailurenkaaseen (R) verrattuna. |
||||||||||||||
|
2.2. |
Testaus vakioajoneuvolla |
|
2.2.1. |
Käytettävässä ajoneuvossa on oltava kaksi akselia ja lukkiutumaton jarrujärjestelmä (ABS). Se voi olla esimerkiksi luokan M2, M3, N1, N2 tai N3 vakiotuotantoajoneuvo. ABS-järjestelmän on täytettävä tarvittavin osin säännöissä määritellyt pitokyvyn hyödyntämistä koskevat vaatimukset, ja sen on oltava vertailukelpoinen ja johdonmukainen erilaisilla asennetuilla renkailla tehtävissä testeissä. |
|
2.2.1.1. |
Mittauslaitteet
Ajoneuvoon on asennettava anturi, joka soveltuu nopeuden mittaamiseen märällä pinnalla ja kahden nopeuden välillä kuljetun matkan mittaamiseen. Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeudenmittausjärjestelmää. Seuraavia toleransseja on noudatettava:
Mitatun nopeuden tai sen ja testin vertailunopeuden ero voidaan esittää ajoneuvon sisällä olevassa näytössä, jotta kuljettaja voi säätää ajoneuvon nopeutta. Mittausten tallentamiseen voidaan käyttää myös tietojenkeruujärjestelmää. |
|
2.2.2. |
Testausmenettely
Ajetaan tietyllä alkunopeudella ja jarrutetaan molempien akselien jarruja samanaikaisesti niin voimakkaasti, että ABS-järjestelmä aktivoituu. |
|
2.2.2.1. |
Lasketaan keskimääräinen hidastuvuus (AD) kahden määränopeuden välillä niin, että alkunopeus on 60 km/h ja loppunopeus 20 km/h. |
|
2.2.2.2. |
Ajoneuvon varusteet
Taka-akselille voidaan asentaa kaksi tai neljä rengasta. Vertailurenkaan testausta varten kummallekin akselille asennetaan vertailurenkaat (vertailurenkaita on siis joko neljä tai kuusi). Ehdokasrenkaiden testissä on kolme mahdollista asennuskokoonpanoa:
|
|
2.2.2.3. |
Rengaspaine
Rengaspaine tarkastetaan ympäristön lämpötilassa juuri ennen testausta. |
|
2.2.2.4. |
Renkaan kuormitus
Staattisen kuormituksen on säilyttävä jokaisella akselilla samana koko testausmenettelyn ajan. Kunkin renkaan staattisen kuormituksen, joka ilmaistaan prosentteina nimelliskuormituksesta ja pyöristetään lähimpään kokonaislukuun, on oltava 60–100 prosenttia SRTT-renkaan ja ehdokasrenkaan kantavuudesta. Saman akselin renkaiden kuormitukset saavat poiketa toisistaan enintään 10 prosenttia. Kokoonpanojen 2 ja 3 mukaisissa asennuksissa on täytettävä myös seuraavat vaatimukset: Kokoonpano 2: etuakselin kuormitus > taka-akselin kuormitus Taka-akselille voidaan asentaa kaksi tai neljä rengasta. Kokoonpano 3: taka-akselin kuormitus > etuakselin kuormitus × 1,8 |
|
2.2.2.5. |
Renkaiden valmistelu ja sisäänajo |
|
2.2.2.5.1 |
Testirengas asennetaan rengasvalmistajan ilmoittamaan testausvanteeseen.
Varmistetaan renkaan oikea asettuminen vanteelle käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella. |
|
2.2.2.5.2 |
Testirenkaita on säilytettävä testauspaikalla vähintään kahden tunnin ajan, jotta ne kaikki ovat altistuneet samalle ympäristön lämpötilalle ennen testausta. Ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen. Renkaat ajetaan sisään tekemällä kaksi jarrutusajoa. |
|
2.2.2.5.3 |
Radan pinta esikäsitellään tekemällä vähintään 10 testiajoa testiohjelmaan kuulumattomilla renkailla siten, että alkunopeus on vähintään 65 km/h (tällä testin alkunopeutta suuremmalla nopeudella on tarkoitus varmistaa, että riittävän pitkä osuus rataa on esikäsitelty). |
|
2.2.2.6. |
Menettely |
|
2.2.2.6.1 |
Asennetaan ajoneuvoon vertailurenkaat.
Kiihdytetään ajoneuvo lähtöalueella nopeuteen 65 ± 2 km/h. Aktivoidaan jarrut aina radan samassa kohdassa viiden metrin toleranssilla pitkittäissuunnassa ja 0,5 metrin toleranssilla poikittaissuunnassa. |
|
2.2.2.6.2 |
Vaihteistotyypistä riippuen on kaksi mahdollisuutta:
Jarrujen automaattinen aktivointi voidaan toteuttaa kaksiosaisen ilmaisinjärjestelmän avulla. Sen yksi osa kiinnitetään testirataan ja toinen henkilöautoon. Tässä tapauksessa jarrutus tapahtuu tarkemmin samalla rataosuudella. Jos edellä mainitut ehdot eivät täyty mittausta tehtäessä (nopeuden toleranssi, jarrutusaika jne.), mittaus hylätään ja tehdään uusi mittaus. |
|
2.2.2.6.3 |
Testausjärjestys
Esimerkkejä: Kolmen ehdokasrengassarjan (T1–T3) ja yhden vertailurengassarjan (R) testausjärjestys: R – T1 – T2 – T3 – R Viiden ehdokasrengassarjan (T1–T5) ja yhden vertailurengassarjan (R) testausjärjestys: R – T1 – T2 – T3 – R – T4 – T5 – R |
|
2.2.2.6.4 |
Testin ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa ja ehdokasrenkaalle sama kuin SRTT-renkaalle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan. |
|
2.2.2.6.5 |
Jokaisessa testissä ja uusilla renkailla kaksi ensimmäistä jarrutusmittausta hylätään. |
|
2.2.2.6.6 |
Kun on tehty vähintään kolme hyväksyttävää mittausta samaan suuntaan, vertailurenkaat korvataan ehdokasrengassarjalla (yksi kolmesta kohdassa 2.2.2.2 esitetystä kokoonpanosta) ja tehdään vähintään kuusi hyväksyttävää mittausta. |
|
2.2.2.6.7 |
Enintään kolme ehdokasrengassarjaa voidaan testata ennen vertailurenkaiden uutta testiä. |
|
2.2.2.7. |
Mittaustulosten käsittely |
|
2.2.2.7.1 |
Keskimääräisen hidastuvuuden (AD) laskeminen
Aina kun mittaus toistetaan, lasketaan keskimääräinen hidastuvuus AD (m · s– 2) seuraavasti:
Tällöin D [m] on alkunopeuden Si (m · s–1) ja lopullisen nopeuden Sf (m · s–1) välillä kuljettu matka. |
|
2.2.2.7.2 |
Tulosten validointi
Vertailurenkaat:
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava. Ehdokasrenkaat: Variaatiokertoimet lasketaan kaikille ehdokasrenkaille.
Jos yksi variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan. |
|
2.2.2.7.3 |
Keskimääräisen hidastuvuuden AD laskeminen
Jos R1 on AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaan ensimmäisessä testissä ja R2 AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaan toisessa testissä, tehdään seuraavat laskutoimitukset taulukon 5 mukaisesti. Ra on vertailurenkaan painotettu keskimääräinen AD. Taulukko 5
|
|
2.2.2.7.4 |
Jarrutusvoimakertoimen (BFC) laskeminen
Kertoimet BFC(R) ja BFC(T) lasketaan taulukon 6 mukaisesti. Taulukko 6
Ta (a = 1, 2, ...) on AD-arvojen keskiarvo ehdokasrenkaan testissä. |
|||||||||
|
2.2.2.7.5 |
Renkaan suhteellisen märkäpitoindeksin laskeminen
Märkäpitoindeksi edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna. Sen laskentavan määrää tämän liitteen kohdassa 2.2.2.2 määritelty testikokoonpano. Renkaan märkäpitoindeksi G lasketaan taulukossa 7 esitetyllä tavalla. Taulukko 7
jossa
tällöin (ks. myös kuva 1)
Huom. Jos arvoa h ei tunneta tarkasti, sovelletaan huonoimman tapauksen arvoja: 1,2 kokoonpanolle C2 ja 1,5 kokoonpanolle C3.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuva 1
Renkaan pitoindeksiin liittyvät symbolit
|
2.2.2.8. |
Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan märkäpidon vertailu kontrollirengasta käyttämällä
Kun ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa ajoneuvossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä kuvattavassa menettelyssä käytetään näiden renkaiden väliin asettuvaa rengasta eli ’kontrollirengasta’. |
|
2.2.2.8.1 |
Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan vertailussa käytetään tässä menettelyssä kontrollirengasta ja kahta eri ajoneuvoa.
Toiseen ajoneuvoon asennetaan vertailurengas ja kontrollirengas, toiseen taas kontrollirengas ja ehdokasrengas. Kaikki järjestelyt tehdään kohtien 2.2.1–2.2.2.5 mukaisesti. |
|
2.2.2.8.2 |
Ensimmäisessä arvioinnissa verrataan kontrollirengasta vertailurenkaaseen. Tulos (märkäpitoindeksi 1) edustaa kontrollirenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna. |
|
2.2.2.8.3 |
Toisessa arvioinnissa verrataan ehdokasrengasta kontrollirenkaaseen. Tulos (märkäpitoindeksi 2) edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä kontrollirenkaaseen verrattuna.
Toinen arviointi tehdään samalla radalla kuin ensimmäinen ja korkeintaan viikon kuluessa siitä. Märän pinnan lämpötila saa poiketa enintään ±5 °C ensimmäisen arvioinnin lämpötilasta. Kontrollirengassarja (4 tai 6 rengasta) on fyysisesti sama sarja kuin se, jota käytettiin ensimmäisessä arvioinnissa. |
|
2.2.2.8.4 |
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi vertailurenkaaseen verrattuna saadaan kertomalla edellä lasketut suhteelliset pito-ominaisuudet:
(märkäpitoindeksi 1 · märkäpitoindeksi 2). Huom. Kun testistä vastaava asiantuntija päättää käyttää kontrollirenkaana SRTT-rengasta (jolloin vertaillaan kahta SRTT-rengasta suoraan keskenään sen sijaan että vertailtaisiin SRTT-rengasta ja kontrollirengasta), SRTT-renkaiden vertailun tulosta kutsutaan ”paikalliseksi muutoskertoimeksi”. Aikaisemman SRTT-renkailla tehdyn vertailun käyttö on sallittua. Vertailutulokset on tarkastettava säännöllisesti. |
|
2.2.2.8.5 |
Rengassarjan valinta kontrollirengassarjaksi
Kontrollirengassarja koostuu samanlaisista renkaista, jotka on valmistettu samassa tehtaassa saman viikon aikana. |
|
2.2.2.8.6 |
Vertailurenkaat ja kontrollirenkaat
Ennen ensimmäistä arviointia (kontrollirenkaan ja vertailurenkaan välillä) renkaita voidaan säilyttää tavanomaisissa olosuhteissa. On tärkeää, että kaikkia kontrollirengassarjan renkaita on säilytetty samoissa olosuhteissa. |
|
2.2.2.8.7 |
Kontrollirenkaiden varastointi
Heti kun kontrollirengassarjaa on vertailtu vertailurenkaaseen, niiden vaihtoon sovelletaan erityisiä säilytysolosuhteita. |
|
2.2.2.8.8 |
Vertailurenkaiden ja kontrollirenkaiden vaihtaminen
Jos testauksesta aiheutuu epätavallista kulumista tai vaurioitumista tai jos kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava. |
Liite 5 – Lisäys
Esimerkkejä uusien renkaiden märkäpitoindeksiin liittyvistä testausselosteista
Esimerkki 1: Testausseloste uusien renkaiden märkäpitoindeksin määrittämisestä perävaunu- tai rengastestiajoneuvomenetelmällä
|
Testausselosteen numero: |
|
|
Testauspäivämäärä: |
|
|
|
|
|
|
|||
|
Rata: |
|
|
|
Minimi |
Maksimi |
|
Pintakarkeuden syvyys (mm): |
|
Märän pinnan lämpötila (°C): |
|
|
|
|
μpeak,corr (4): |
|
Ympäristön lämpötila (°C): |
|
|
|
|
Veden syvyys (mm): |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||
|
Nopeus (km/h): |
|
|
|||
|
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|||||||||
|
Merkki |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Kuvio/kauppanimitys |
SRTT… |
|
|
|
SRTT… |
|||||||||
|
Koko |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Käyttökuvaus |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Testissä käytetty vertailutäyttöpaine(1) (kPa) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Renkaan tunnistetiedot |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
M+S-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
3PMSF-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Vanne |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Kuormitus (kg) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Paine (kPa) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
μpeak |
1 |
|
|
|
|
|
||||||||
|
2 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
3 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
4 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
5 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
6 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
7 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
8 |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Standardipoikkeama σμ |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
CVμ ≤ 4 % (2) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
CVal(μ peak) ≤ 5 % (3) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
μ peak,corr(R) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
μpeak,adj(R) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
f |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Märkäpitoindeksi |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Märän pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Ympäristön lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
Huomautukset |
|
|
|
|
|
|||||||||
|
||||||||||||||
Esimerkki 2: Testausseloste uusien renkaiden märkäpitoindeksin määrittämisestä ajoneuvomenetelmällä
|
Testausselosteen numero: |
|
|
Testauspäivämäärä: |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||
|
Rata: |
|
|
|
Minimi |
Maksimi |
|
Ajoneuvo |
|
|
|
Pintakarkeuden syvyys (mm): |
|
Märän pinnan lämpötila (°C): |
|
|
Merkki: |
||||
|
BFC ave,corr,1 (5): tai BFC ave tai μ peak,corr (4): |
|
Ympäristön lämpötila (°C): |
|
|
Malli: |
||||
|
BFC ave,corr,2 (5): |
|
|
|
|
Tyyppi: |
||||
|
CVal(BFC ave,corr): |
|
|
|
|
Rekisteröintivuosi: |
||||
|
Veden syvyys (mm): |
|
|
|
|
Suurin sallittu akselipaino: |
Edessä |
Takana |
||
|
|
|
|
|
|
|||||
|
Alkunopeus (km/h): |
|
|
Loppunopeus (km/h): |
|
|||||
|
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
||||||||||||||||
|
Merkki |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Kuvio/kauppanimitys |
SRTT… |
|
|
|
SRTT… |
||||||||||||||||
|
Koko |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Käyttökuvaus |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Testissä käytetty vertailutäyttöpaine(1) (kPa) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Renkaan tunnistetiedot |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
M+S-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
3PMSF-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Vanne |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Paine etuakselilla (kPa) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|||||||||||
|
Paine taka-akselilla (kPa) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|||||||||||
|
Kuorma etuakselilla (kg) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|||||||||||
|
Kuorma taka-akselilla (kg) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|||||||||||
|
|
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
|||||||||||
|
Mittaus |
1 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
9 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
10 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Standardipoikkeama σBFC |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
CVBFC ≤ 4 % (2) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
CVal(BFC ave) ≤ 5 % (3) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
BFC ave,corr(R) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
BFC adj(R) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
f |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Märkäpitoindeksi |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Märän pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Ympäristön lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
Huomautukset |
|
|
|
|
|
||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||
LIITE 6
Vierintävastuksen mittaamiseen käytettävä testausmenettely
1. Testimenetelmät
Testauksessa voidaan käyttää jäljempänä kuvailtuja vaihtoehtoisia testausmenetelmiä. Käytettävä menetelmä on testaajan valittavissa. Kussakin menetelmässä testimittaukset on muunnettava renkaan ja testirummun rajapinnassa vaikuttavaksi voimaksi. Mitattavat parametrit ovat seuraavat:
|
a) |
voimamenetelmässä: mitattu tai muunnettu reaktiovoima renkaan akselilla (1) |
|
b) |
momenttimenetelmässä: momentti testirummulta mitattuna (2) |
|
c) |
hidastuvuusmenetelmässä: testirumpu-rengasasennelman hidastuvuuden mittaus2 |
|
d) |
tehomenetelmässä: testirummulle tulevan tehon mittaus2 |
2. Testauslaitteet
|
2.1. |
Testirumpu |
|
2.1.1. |
Läpimitta
Testidynamometrissä on oltava lieriömäinen vauhtipyörä (rumpu), jonka läpimitta on vähintään 1,7 m. Arvot Fr ja Cr ilmoitetaan suhteessa rummun läpimittaan 2,0 m. Jos rummun läpimitta on muu kuin 2,0 m, arvoja on mukautettava tämän liitteen kohdassa 6.3 kuvaillun menetelmän mukaisesti. |
|
2.1.2. |
Pinta
Rummun pinnan on oltava sileää terästä. Skim test -kokeen tarkkuuden parantamiseksi voidaan käyttää myös muotoiltua pintaa, joka on pidettävä puhtaana. Arvot Fr ja Cr ilmoitetaan suhteessa sileään rummun pintaan. Muotoillun pinnan osalta on noudatettava lisäyksen 1 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia. |
|
2.1.3. |
Leveys
Rummun testipinnan leveyden on oltava renkaan kosketuspinnan leveyttä suurempi. |
|
2.2. |
Mittavanne
Rengas on asennettava seuraavassa määritellylle terästä tai kevytmetalliseosta olevalle mittavanteelle:
Jos leveyttä ei ole määritelty edellä mainituissa ISO-standardeissa, voidaan käyttää lisäyksessä 4 mainittujen standardointijärjestöjen määrittelemää vanteen leveyttä. |
|
2.3. |
Kuormituksen, suuntauksen, säätöjen ja instrumenttien tarkkuus
Näiden parametrien mittauksen on oltava riittävän tarkka ja täsmällinen vaadittavien testitietojen saamiseksi. Vastaavat arvot esitetään lisäyksessä 1. |
|
2.4. |
Ympäristön lämpötila |
|
2.4.1. |
Vertailuolosuhteet
Ympäristön vertailulämpötilan on oltava 25 °C mitattuna vähintään 0,15 m:n ja enintään 1 m:n etäisyydeltä renkaan sivupinnasta. |
|
2.4.2. |
Vaihtoehtoiset olosuhteet
Jos ympäristön lämpötila poikkeaa vertailulämpötilasta, vierintävastusmittausta on korjattava tämän liitteen kohdan 6.2 mukaisesti. |
3. Testausolosuhteet
|
3.1. |
Yleistä
Vierintävastuksen mittausta varten rengas täytetään vaadittuun kylmätäyttöpaineeseen ja paineen annetaan kasvaa renkaan lämmetessä ajon aikana (nk. rajoitettu täyttö). |
|
3.2. |
Testinopeudet
Vierintävastuskertoimen arvon mittaamisessa käytettävät testirummun nopeudet annetaan taulukossa 1. Taulukko 1 Testinopeudet (km/h)
|
|||||||||||||||||||||
|
3.3. |
Testikuorma
Vakiokuorma lasketaan taulukon 2 arvoista, ja se on pidettävä lisäyksessä 1 määriteltyjen toleranssien sisällä. |
|
3.4. |
Testirengaspaine
Rengaspaineen on oltava taulukon 2 mukainen, ja se on rajoitettava tämän liitteen lisäyksen 1 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti. Taulukko 2 Testikuormat ja -rengaspaineet
|
|||||||||||||||||||||||
|
3.5. |
Kesto ja nopeus
Kun on valittu hidastuvuusmenetelmä, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
|
4. Testausmenettely
|
4.1. |
Yleistä
Seuraavassa kuvailtuja vaiheita on noudatettava annetussa järjestyksessä. |
|
4.2. |
Lämpötilavakiointi
Täytettyä rengasta on pidettävä testauspaikan lämpötilassa seuraavasti:
|
|
4.3. |
Paineen säätäminen
Lämpötilavakioinnin jälkeen rengaspaine on säädettävä testipaineeseen ja tarkistettava 10 minuutin kuluttua säädön tekemisestä. |
|
4.4. |
Lämmitysjakso
Lämmitysjakson pituuden on oltava taulukon 3 mukainen. Taulukko 3 Lämmitysjaksojen pituudet
|
||||||||||||||||
|
4.5. |
Mittaaminen ja kirjaaminen
Seuraavat arvot on mitattava ja kirjattava (ks. kuva 1):
|
Kuva 1
Kaikki mekaaniset suureet (voimat, momentit) suunnataan standardissa ISO 8855:2011 määritellyn akselijärjestelmän mukaisesti.
Renkaiden, joiden pyörimissuunta on määritelty, on pyörittävä määriteltyyn suuntaan.
|
4.6. |
Loishäviöiden mittaus
Loishäviöt määritetään kohdassa 4.6.1 tai 4.6.2 esitetyllä menetelmällä. |
|
4.6.1. |
Skim test -koe
Menetelmä:
|
|
4.6.2. |
Hidastuvuusmenetelmä
Menetelmä:
Mittauksessa käytettävä nopeusalue on testinopeus ±10 km/h. |
|
4.7. |
Laitteet, joiden tapauksessa kriteeri σm ylittyy
Kohdissa 4.3–4.5 kuvaillut vaiheet suoritetaan vain kerran, jos mittauksen standardipoikkeama on kohdan 6.5 mukaisesti määritettynä
Jos mittauksen standardipoikkeama ylittää tämän kriteerin, mittaus toistetaan n kertaa kohdan 6.5 mukaisesti. Vierintävastuksen arvoksi ilmoitetaan n mittauksen keskiarvo. |
5. Tietojen tulkinta
|
5.1. |
Loishäviöiden määritys |
|
5.1.1. |
Yleistä
Laboratorion on suoritettava kohdassa 4.6.1 kuvaillut voima-, momentti- ja tehomenetelmiin liittyvät mittaukset tai kohdassa 4.6.2 kuvaillut hidastuvuusmenetelmään liittyvät mittaukset, joilla määritetään tarkasti renkaan akselin kitka, renkaan ja pyörän aerodynaamiset häviöt, testirummun (ja tapauksen mukaan moottorin ja/tai kytkimen) laakerikitka sekä rummun aerodynaamiset häviöt testiolosuhteissa (kuormitus, nopeus, lämpötila). Renkaan ja testirummun rajapintaan liittyvät loishäviöt Fpl newtoneina ilmaistuna on laskettava voiman Ft momentista, tehosta tai hidastuvuudesta kohtien 5.1.2–5.1.5 mukaisesti. |
|
5.1.2. |
Voimamenetelmä renkaan akselilla
Lasketaan Fpl = Ft (1 + rL/R) jossa
|
|
5.1.3. |
Momenttimenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan Fpl = Tt/R jossa
|
|
5.1.4. |
Tehomenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan jossa
|
|
5.1.5. |
Hidastuvuusmenetelmä
Lasketaan loishäviöt Fpl [N].
jossa
tai
jossa
|
|
5.2. |
Vierintävastuksen laskeminen |
|
5.2.1. |
Yleistä
Vierintävastus Fr [N] lasketaan arvoista, jotka on saatu testaamalla rengas tässä säännössä esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja vähentämällä kohdan 5.1 mukaisesti saadut loishäviöt Fpl. |
|
5.2.2. |
Voimamenetelmä renkaan akselilla
Lasketaan vierintävastus Fr [N] yhtälöstä Fr = Ft[1 + (rL/R)] – Fpl jossa
|
|
5.2.3. |
Momenttimenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan vierintävastus Fr [N] yhtälöstä
jossa
|
|
5.2.4. |
Tehomenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan vierintävastus Fr [N] yhtälöstä
jossa
|
|
5.2.5. |
Hidastuvuusmenetelmä
Lasketaan vierintävastus Fr [N] yhtälöstä jossa
tai
jossa
|
6. Datan analysointi
|
6.1. |
Vierintävastuskerroin
Vierintävastuskerroin Cr lasketaan jakamalla vierintävastus renkaan kuormituksella seuraavasti:
jossa
|
|
6.2. |
Lämpötilakorjaus
Jos mittausten tekemistä muussa kuin 25 °C:n lämpötilassa ei voida välttää (vain vähintään 20 °C:n ja enintään 30 °C:n lämpötilat ovat hyväksyttäviä), on tehtävä lämpötilakorjaus seuraavan yhtälön mukaisesti: Fr25 on vierintävastus lämpötilassa 25 °C [N]
jossa
|
|
6.3. |
Rummun läpimitan mukainen korjaus
Läpimitaltaan erilaisilla testirummuilla saatuja tuloksia on verrattava käyttäen seuraavaa teoreettista kaavaa:
kun
jossa
|
|
6.4. |
Mittaustulos
Kun mittausten lukumäärä n on suurempi kuin 1, jos kohdassa 4.6 sitä edellytetään, mittaustulos on n mittaukselle saatujen Cr-arvojen keskiarvo sen jälkeen, kun kohdissa 6.2 ja 6.3 tarkoitetut korjaukset on tehty. Näin saadut lopulliset Cr-tulokset [N/kN] pyöristetään yhden desimaalin tarkkuuteen standardin ISO 80000-1:2009 liitteen B säännön B3 mukaisesti. |
|
6.5. |
Laboratorion on varmistettava, että laite säilyttää vähintään kolmessa mittauksessa seuraavat σm:n arvot mitattuna yhdellä renkaalla:
Jos edellä esitetty arvoa σm koskeva vaatimus ei täyty, on seuraavalla kaavalla määritettävä se mittausten vähimmäismäärä n (pyöristettynä ylöspäin lähimpään kokonaislukuun), joka laitteella on tehtävä tämän säännön vaatimusten täyttämiseksi. n = (σm/ x)2 jossa
Jos renkaalle on tehtävä useita mittauksia, rengas-pyöräasennelma on poistettava laitteesta mittausten välillä. Jos poistamiseen ja takaisin asentamiseen kuluva aika on alle 10 minuuttia, kohdassa 4.3 tarkoitettuja lämmitysjaksoja voidaan lyhentää seuraaviin arvoihin:
|
|
6.6. |
Laboratorion käyttämällä kontrollirenkaalla on tehtävä seurantatesti vähintään kuukauden välein. Seurannassa on oltava mukana vähintään kolme erillistä mittausta, jotka tehdään kyseisen yhden kuukauden pituisen jakson aikana. Kuukauden jakson aikana tehtyjen kolmen mittauksen tulosten keskiarvoa tarkastellaan kuukausittaisten arviointien välillä tapahtuneen ryöminnän määrittämiseksi.
Liite 6 – Lisäys 1 Testauslaitteiston toleranssit 1. Tarkoitus Tässä lisäyksessä täsmennetyt raja-arvot ovat tarpeen (mutta eivät välttämättä riittäviä), jotta testitulosten toistettavuus olisi tyydyttävän tasoista, mikä koskee myös eri testilaboratorioiden tuloksia. 2. Testausvanteet
3. Testirummun ja renkaan kohdistus Yleistä Kulmapoikkeamat ovat kriittisiä testitulosten kannalta.
4. Säätötarkkuus Testausolosuhteiden on pysyttävä määritellyissä arvoissa huolimatta renkaan ja vanteen poikkeamien vaikutuksesta niin, että kokonaisvaihtelu vierintävastuksen mittauksessa on mahdollisimman pieni. Jotta tämä vaatimus täyttyisi, vierintävastustietojen keruujakson aikana tehtyjen mittausten keskiarvojen tarkkuuden on oltava seuraavassa esitettyjen rajojen sisällä:
5. Mittauslaitteiden tarkkuus Testitietojen lukuun ja tallennukseen käytettävien mittauslaitteiden tarkkuustoleranssit esitetään seuraavassa taulukossa:
6. Kuorman ja akselivoiman vuorovaikutuksen ja kuorman virheellisen suuntauksen kompensointi voimamenetelmässä Kuorman ja akselivoiman vuorovaikutus ja kuorman virheellinen suuntaus voidaan kompensoida joko kirjaamalla akselivoima renkaan pyörimissuunnassa sekä eteen että taakse tai kalibroimalla laite dynaamisesti. Kun akselivoima kirjataan pyörimissuunnissa eteen ja taakse (kaikissa testiolosuhteissa), kompensointi tapahtuu vähentämällä arvo ”taakse” arvosta ”eteen” ja jakamalla tulos kahdella. Jos käytetään laitteen dynaamista kalibrointia, kompensointiehdot voidaan ottaa helposti huomioon tietojen pelkistyksessä. Jos rengasta pyöritetään taaksepäin välittömästi eteenpäin tapahtuneen pyörityksen jälkeen, taaksepäin pyörityksen lämmitysajan on oltava vähintään 10 minuuttia luokan C1 renkaille ja 30 minuuttia muille renkaille. 7. Testauspinnan karheus Sileän teräsrummun uuden pinnan karheuden sivusuunnassa mitattuna on oltava sellainen, että keskimääräisen korkeuden enimmäisarvo keskilinjalla on 6,3 μm. Arvo on tarkastettava, jos pinnassa on näkyvä vaurio.
Liite 6 – Lisäys 2 (jätetty pois) Liite 6 – Lisäys 3 Testausseloste ja testitiedot (vierintävastus) Osa 1: Seloste
Osa 2: Testaustiedot
Liite 6 – Lisäys 4 Rengasstandardointijärjestöt 1. The Tire and Rim Association, Inc. (TRA) 2. Euroopan rengasalan tekninen järjestö (ETRTO) 3. The Japan Automobile Tyre Manufacturers’ Association (JATMA) 4. The Tyre and Rim Association of Australia (TRAA) 5. South Africa Bureau of Standards (SABS) 6. China Association for Standardization (CAS) 7. Indian Tyre Technical Advisory Committee (ITTAC) 8. Kansainvälinen standardoimisjärjestö (ISO) Liite 6 – Lisäys 5 Hidastuvuusmenetelmä: mittaukset ja tietojenkäsittely hidastuvuusarvojen saamiseksi differentiaalimuodossa dω/dt 1. Tallennetaan hidastuvan pyörivän kappaleen ulkokehän etäisyys–aikariippuvuus nopeusalueella 82–78 km/h tai 62–58 km/h rengasluokasta riippuen (liitteen 6 kohdan 3.2 taulukko 1) diskreetissä muodossa (kuva 1):z = f(tz) jossa
Kuva 1
Sijoitetaan näihin neljään yhtälöön neljännen rajakohdan koordinaatit.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(1) Mitattu arvo sisältää myös pyörän ja renkaan laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka nekin on otettava huomioon tietojen tulkinnassa.
(2) Mitattu arvo sisältää momentti-, hidastuvuus- ja tehomenetelmissä myös pyörän, renkaan ja rummun laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka nekin on otettava huomioon tietojen tulkinnassa.
(3) Voimamenetelmää lukuun ottamatta mitattuun arvoon sisältyvät pyörän, renkaan ja rummun laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka nekin on otettava huomioon.
Tiedetään, että akselin ja rummun laakerikitkat ovat riippuvaisia kohdistuvasta kuormituksesta. Näin ollen kitka on erilainen kuormitetun järjestelmän mittauksessa ja skim test -menettelyssä. Käytännön syistä tämä ero voidaan kuitenkin jättää huomiotta.
(1) Arvoista suurempi.
(2) ±0,01 s liitteen 6 kohdan 3.5 alakohdassa b tarkoitettujen aikainkrementtien osalta, kun tiedot kerätään hidastuvuusmenetelmässä muodossa Δω/Δω.
(4) https://unece.org/transport/vehicle-regulations/deceleration-calculator.
LIITE 7
Talviominaisuuksien testausmenettelyt vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuille talvirenkaille
1.1.
Vetotesti on tehtävä seuraavien standardien mukaisesti:|
a) |
ASTM F1805-06, jos vertailurenkaana on SRTT14 |
|
b) |
ASTM F1805-20, jos vertailurenkaana on SRTT16. |
2.
Luisto–veto-menetelmä luokkien C1 ja C2 renkaille (tämän säännön kohdan 6.5 alakohdan b vetovoimatesti)Keskikovalla lumella tehtävässä talviominaisuuksien arvioinnissa vetokykyindeksin (TPI) perusteella on käytettävä standardin ASTM F1805-06 tai ASTM FI1805-20 mukaista testausmenettelyä sen mukaan, kumpaa kohdan 1.3 mukaan on sovellettava. Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä (1) on oltava välillä 70–80.
2.1.
Testiradan pinnan on oltava keskikovaa lunta, jonka ominaisuudet annetaan standardin ASTM F1805-06 tai tapauksen mukaan ASTM FI1805-20 taulukossa A2.1.
2.2.
Renkaan kuormituksen testissä on oltava standardin ASTM F1805-06 tai tapauksen mukaan ASTM FI1805-20 kohdassa 11.9.2 esitetyn vaihtoehdon 2 mukainen. Kun vertailurenkaana on SRTT16, se on testattava 531 kg:n kuormalla 240 kPa:n kylmätäyttöpaineella.
2.3.
Ehdokasrenkaan Tn lumipitoindeksi (SG) lasketaan seuraavasti:
jossa
|
a) |
|
|
b) |
|
ja
TPI on standardissa ASTM F1805-06 tai tapauksen mukaan ASTM F1805-20 määritelty vetokykyindeksi.
3.
Jarrutus lumella -menetelmä luokkien C1 ja C2 renkaille
3.1.
Yleistä
3.1.1.
TestirataJarrutustestit on tehtävä tasaisella alustalla, joka on riittävän pitkä ja leveä, jonka kaltevuus on enintään 2 prosenttia ja joka on tiivistyneen lumen peittämä.
Lumipinnan on koostuttava vähintään 3 cm:n paksuisesta pohjakerroksesta, joka on kovaksi tiivistynyttä lunta, ja vähintään 2 cm:n paksuisesta pintakerroksesta, joka on keskikovaa lunta.
Ilman lämpötilan on oltava noin metrin korkeudella maanpinnasta –15...–2 °C. Lumen lämpötilan on oltava noin senttimetrin syvyydellä –15...–4 °C.
On suositeltavaa välttää testausta suorassa auringonpaisteessa, suuresti vaihtelevissa auringonvalo- tai kosteusolosuhteissa ja tuulessa.
Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä on oltava välillä 75–85.
3.1.2.
AjoneuvoTestaus on suoritettava vakiotuotannon mukaisella henkilöautolla, joka on hyvässä toimintakunnossa ja varustettu ABS-järjestelmällä.
Käytettävän ajoneuvon on oltava sellainen, että pyöriin kohdistuvat kuormat ovat testattaville renkaille soveltuvat. Samalla ajoneuvolla voidaan testata useita rengaskokoja.
3.1.3.
RenkaatRenkaat olisi ajettava sisään ennen testaamista purseen, seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien kohoumien poistamiseksi. Lumen kanssa kosketuksiin joutuva renkaan pinta on puhdistettava ennen testin suorittamista.
Renkaita on vakioitava ulkoilman lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan ennen niiden asentamista testausta varten. Rengaspaineet on sen jälkeen säädettävä testiä varten määriteltyihin arvoihin.
Jos sekä vertailurengasta että ehdokasrengasta ei voida asentaa samaan ajoneuvoon, voidaan käyttää kolmatta rengasta (kontrollirengasta) apurenkaana. Ensin testataan kontrollirengas ja vertailurengas toisella ajoneuvolla ja sitten ehdokasrengas ja kontrollirengas testiajoneuvolla.
3.1.4.
Kuorma ja paine
3.1.4.1.
Luokan C1 renkailla ajoneuvon kuorman on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuvat kuormat ovat 60–90 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavista kuormituksista.Rengaspaineen kylmänä on oltava 240 kPa.
3.1.4.2.
Luokan C2 renkailla ajoneuvon kuorman on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuvat kuormat ovat 60–100 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavista kuormituksista.Saman akselin renkaiden staattinen kuormitus saa erota enintään 10 prosenttia.
Rengaspaine lasketaan vakiotaipumaa käyttäen.
Pystykuormaan, joka on vähintään 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, sovelletaan vakiotaipumaa, joten rengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
Qr on enimmäiskuormitus, joka vastaa renkaan sivuun merkittyä kuormitusindeksiä
Pr on paine, joka vastaa tämän säännön kohdan 4.1 mukaisesti renkaan sivuun merkittyä painemerkintää.
Qt on renkaan staattinen testikuormitus.
Pystykuormaan, joka on alle 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, sovelletaan vakiorengaspainetta, joten rengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
Pr on paine, joka vastaa tämän säännön kohdan 4.1 mukaisesti renkaan sivuun merkittyä painemerkintää.
Rengaspaine tarkastetaan ympäristön lämpötilassa juuri ennen testausta.
3.1.5.
MittauslaitteetAjoneuvo on varustettava kalibroiduilla antureilla, jotka soveltuvat mittausten tekoon talviolosuhteissa. Käytettävissä on oltava tietojenkeruujärjestelmä mittausten tallentamiseksi.
Mittausantureiden ja -järjestelmien tarkkuuden on oltava sellainen, että mitattujen tai laskettujen täysin kehittyneiden keskimääräisten hidastuvuuksien suhteellinen epävarmuus on alle 1 prosentti.
3.1.6.
Tässä testissä on käytettävä seuraavassa taulukossa esitettyjä vakiovertailurenkaita:|
Luokan C1 renkaat |
Luokan C2 renkaat |
|
SRTT14 tai SRTT16 |
SRTT16C |
3.2.
Testausjärjestys
3.2.1.
Kullekin ehdokasrenkaalle ja vakiovertailurenkaalle (SRTT) on tehtävä vähintään kuusi ABS-jarrutustestiajoa.Vyöhykkeet, joilla ABS-täysjarrutus tapahtuu, eivät saa osua päällekkäin.
Uutta rengassarjaa testattaessa ajoneuvon kulkurataa on siirrettävä niin, että jarrutus ei tapahdu samassa radan paikassa kuin edellisellä renkaalla.
Kun ABS-täysjarrutusvyöhykkeiden päällekkäisyyttä ei enää voida välttää, testirata on kunnostettava.
Vaadittavat testisarjat:
|
|
6 ajoa vertailurenkaalla, sitten siirto seuraavan renkaan testaamiseksi koskemattomalla pinnalla |
|
|
6 ajoa ehdokasrenkaalla 1, sitten siirto |
|
|
6 ajoa ehdokasrenkaalla 2, sitten siirto |
|
|
6 ajoa vertailurenkaalla, sitten siirto |
3.2.2.
Testien suoritusjärjestysJos testattavana on vain yksi ehdokasrengas, testausjärjestys on seuraava:
R1 – T – R2
jossa
|
R1 |
on SRTT-renkaan ensimmäinen testi, R2 on SRTT-renkaan uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi. Enintään kaksi ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT-renkaan uusintatestiä, esimerkiksi seuraavasti: R1 – T1 – T2 – R2 |
3.2.3.
SRTT-renkaan ja ehdokasrenkaan vertailutestit on toistettava kahtena eri päivänä.
3.3.
Testausmenettely
3.3.1.
Ajetaan ajoneuvoa vähintään nopeudella 28 km/h.
3.3.2.
Kun mittausvyöhyke saavutetaan, ajoneuvon vaihde asetetaan vapaalle, jarrupoljinta painetaan terävästi tasaisella voimalla, joka saa ABS-järjestelmän toimimaan ajoneuvon kaikilla pyörillä ja johtaa vakaaseen hidastumiseen. Jarrua painetaan, kunnes ajoneuvon nopeus on alle 8 km/h.
3.3.3.
Lasketaan täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus nopeuksien 25 km/h ja 10 km/h välillä ajan, matkan ja nopeuden arvoista tai kiihtyvyysmittauksista.
3.4.
Tietojen arviointi ja tulosten esittäminen
3.4.1.
Ilmoitettavat parametrit
3.4.1.1.
Kunkin renkaan ja kunkin jarrutustestin osalta on laskettava ja ilmoitettava täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden (mfdd) aritmeettinen keskiarvoRenkaan jarrutustestin variaatiokerroin CVa lasketaan seuraavasti:
jossa
3.4.1.2
Kahden peräkkäisen SRTT-renkaalle tehdyn testin painotetut keskiarvot wa SRTT lasketaan ottaen huomioon niiden välillä testattujen ehdokasrenkaiden määrä.Jos testausjärjestys on R1 – T – R2, SRTT-renkaan painotettu keskiarvo, johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on
jossa
|
|
on SRTT-renkaan testissä numero n saadun mfdd:n aritmeettinen keskiarvo. |
Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – R2, SRTT-renkaan painotettu keskiarvo wa SRTT, johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on
3.4.1.3.
Ehdokasrenkaan Tn lumipitoindeksi SG lasketaan renkaan Tn mffd:n aritmeettisesta keskiarvosta
jossa f on seuraavan taulukon mukainen:
|
Rengasluokka |
Vertailurengas |
Kerroin |
|
C1 |
SRTT14 |
|
|
SRTT16 |
|
|
|
C2 |
SRTT16C |
|
3.4.2.
Tilastollinen validointiKunkin renkaan toistosarjojen mitattuja tai laskettuja mfdd-arvoja on tarkasteltava normaalisuuden, ryöminnän ja vieraiden havaintojen osalta.
Perättäisten SRTT-testien aritmeettisten keskiarvojen
Siltä varalta, että testi kehittyy, lasketaan lisäksi validointikerroin CVala (SRTT) vertailurenkaan kahden peräkkäisen vähintään kuusi ajoa käsittävän testauskokonaisuuden keskimääräisistä arvoista.
Validointikerroin CVala (SRTT) ei saa olla yli 5 prosenttia.
Jokaiselle jarrutestille tämän liitteen kohdan 3.4.1.1 mukaisesti määritetyn variaatiokertoimen CVa on oltava alle 6 %.
Jos nämä ehdot eivät täyty, testit on tehtävä uudelleen sen jälkeen, kun testirata on kunnostettu.
3.4.3.
Jos ehdokasrenkaita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin SRTT-renkaat esimerkiksi rengaskoon takia tai siksi, ettei vaadittua kuormitusta voida saavuttaa, vertailussa käytetään näiden renkaiden väliin asettuvaa rengasta eli ’kontrollirengasta’ ja kahta eri ajoneuvoa. Yhteen ajoneuvoon on voitava asentaa SRTT-rengas ja kontrollirengas ja toiseen ajoneuvoon kontrollirengas ja ehdokasrengas.
3.4.3.1
Kontrollirenkaan C lumipitoindeksi suhteessa SRTT-renkaaseen (SG1) saadaan seuraavasti:
jossa f on kohdassa 3.4.1.3 annetun mukainen ja SG2 eli ehdokasrenkaan Tn lumipitoindeksi suhteessa kontrollirenkaaseen on saatu seuraavasti:
jossa wa C on kohdissa 3.1–3.4.2 esitetyllä menettelyllä määritetty sovellettava kontrollirenkaan painotettu keskiarvo.
Ehdokasrenkaan lumipitoindeksi suhteessa SRTT-renkaaseen SG(Tn) on näin saadun kahden lumipitoindeksin tulo:
3.4.3.2.
Ympäristöolojen on oltava samanlaiset. Kaikki testit on tehtävä samana päivänä.
3.4.3.3.
Vertailuissa SRTT-renkaaseen ja ehdokasrenkaaseen käytetään samaa kontrollirengassarjaa, ja renkaat on asennettava samoihin paikkoihin.
3.4.3.4.
Testauksessa käytetyt kontrollirenkaat on varastoitava samoissa olosuhteissa kuin SRTT-renkaiden tapauksessa vaaditaan.
3.4.3.5.
SRTT- ja kontrollirenkaat hylätään, jos niissä havaitaan epätasaista kulumista tai vaurioita tai niiden suorituskyky vaikuttaa heikentyneen.
4.
Kiihdytysmenetelmä luokan C3 renkaille
4.1.
(jätetty pois)
4.2.
Lumipitoindeksin mittausmenetelmätLumipito määritetään testimenetelmällä, jossa ehdokasrenkaan kiihdytystestissä saatua keskimääräistä kiihtyvyyttä verrataan vakiovertailurenkaan vastaavaan arvoon.
Suhteellinen lumipito esitetään lumipitoindeksinä (SG).
Kun testi tehdään kohdan 4.7 kiihdytystestin mukaisesti, ehdokastalvirenkaan keskimääräisen kiihtyvyyden on oltava vähintään 1,25 verrattuna yhteen tai kahteen vastaavaan SRTT-renkaaseen eli renkaaseen SRTT19.5 tai renkaaseen SRTT22.5.
4.3.
Mittauslaitteet
4.3.1.
On käytettävä anturia, joka soveltuu nopeuden ja matkan mittaamiseen lumisella/jäisellä pinnalla kahden nopeuden välillä.Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden mittausjärjestelmää (esim. tutka tai GPS).
4.3.2.
Seuraavia toleransseja on noudatettava:|
a) |
Nopeusmittaukset: ±1 prosenttia nopeudesta tai ±0,5 km/h sen mukaan, kumpi on suurempi |
|
b) |
Matkamittaukset: ±1 • 10–1 m. |
4.3.3.
Mitatun nopeuden tai sen ja testin vertailunopeuden ero voidaan esittää ajoneuvon sisällä olevassa näytössä, jotta kuljettaja voi mukauttaa ajoneuvon nopeutta.
4.3.4.
Kohdassa 4.7 tarkoitetussa kiihdytystestissä on hyvä esittää vetävien renkaiden luistoaste ajoneuvon sisällä olevassa näytössä. Näin on tehtävä etenkin kohdassa 4.7.2.1.1 esitetyssä tapauksessa.Luistoaste lasketaan seuraavasti:
|
luistoaste % = [ |
pyörän nopeus – ajoneuvon nopeus |
]×100 |
|
ajoneuvon nopeus |
|
a) |
Ajoneuvon nopeus mitataan kohdassa 4.3.1 määritellyllä tavalla (m/s). |
|
b) |
Pyörän nopeus lasketaan vetoakselin renkaasta mittaamalla sen kulmanopeus ja sen kuormitettu halkaisija |
jossa π = 3,1416 (m/360 astetta), kuormitettu halkaisija (m) ja kulmanopeus (kierrosta sekunnissa = 360 astetta/s).
4.3.5.
Mittausten tallentamiseen voidaan käyttää tietojenkeruujärjestelmää.
4.4.
Yleistä
4.4.1.
TestirataTesti on tehtävä tasaisella alustalla, joka on riittävän pitkä ja leveä, jonka kaltevuus on enintään 2 prosenttia ja joka on tiivistyneen lumen peittämä.
4.4.1.1.
Lumipinnan on koostuttava vähintään 3 cm:n paksuisesta pohjakerroksesta, joka on kovaksi tiivistynyttä lunta, ja vähintään 2 cm:n paksuisesta pintakerroksesta, joka on keskikovaa lunta.
4.4.1.2.
Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä on oltava välillä 80–90. Mittausmenetelmiä koskevia lisätietoja annetaan standardin ASTM F1805 lisäyksessä.
4.4.1.3.
Ilman lämpötilan on oltava noin metrin korkeudella maanpinnasta –15...–2 °C. Lumen lämpötilan on oltava noin senttimetrin syvyydellä –15...–4 °C.Ilman lämpötila saa vaihdella korkeintaan 10 celsiusastetta testin aikana.
4.5.
Renkaiden valmistelu ja sisäänajo
4.5.1.
Asennetaan testirenkaat standardin ISO 4209-1:2001 mukaisiin vanteisiin tavanomaisin asennusmenetelmin. Varmistetaan renkaan oikea asettuminen vanteelle käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
4.5.2.
Renkaat on hyvä ajaa sisään ennen testaamista purseen, seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien kohoumien poistamiseksi.
4.5.3.
Renkaita on vakioitava ulkoilman lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan ennen niiden asentamista testausta varten.Ne on sijoitettava siten, että niillä kaikilla on sama ympäristölämpötila ennen testausta, ja ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen.
Lumen kanssa kosketuksiin joutuva renkaan pinta on puhdistettava ennen testin suorittamista.
Rengaspaineet on sen jälkeen säädettävä testiä varten määriteltyihin arvoihin.
4.6.
TestausjärjestysJos testattavana on vain yksi ehdokasrengas, testausjärjestys on seuraava:
R1, T, R2
jossa
R1 on SRTT-renkaan ensimmäinen testi, R2 on SRTT-renkaan uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi.
Ennen SRTT-renkaan uusintatestiä voidaan testata enintään kolme ehdokasrengasta esimerkiksi seuraavasti: R1, T1, T2, T3, R2.
On hyvä huolehtia siitä, että täyden kiihdytyksen tekemiseen käytettävät radan osat kunnostetaan perättäisten kiihdytysten välillä.
Uutta rengassarjaa testattaessa ajoneuvon kulkurataa on siirrettävä niin, että kiihdytys ei tapahdu samassa kohdassa rataa kuin edellisellä renkaalla. Kun täyden kiihdytyksen rataosien päällekkäisyyttä ei enää voida välttää, testirata on kunnostettava.
4.7.
Lumella kiihdytykseen perustuva luokan C3 renkaiden lumipitoindeksin testimenettely
4.7.1.
PeriaateTestimenetelmä sisältää menettelyn lumipidon mittaamiseksi hyötyajoneuvojen renkaista kiihdytyksen aikana käyttämällä hyötyajoneuvoa, jossa on luistonestojärjestelmä (kuten TCS tai ASR).
Määritetystä alkunopeudesta kiihdytetään täydellä kaasulla luistonestojärjestelmän aktivoimiseksi. Keskimääräinen kiihtyvyys lasketaan kahden määränopeuden välillä.
4.7.2.
Ajoneuvo
4.7.2.1.
Testi tehdään vakiomallisella kaksiakselisella hyötyajoneuvolla, joka on hyvässä toimintakunnossa ja jossa on|
a) |
pieni kuormitus taka-akselilla ja riittävän voimakas moottori pitämään yllä keskimääräistä luistoprosenttia kohtien 4.7.5.1 ja 4.7.5.2.1 mukaisessa testissä |
|
b) |
käsivalintainen vaihteisto (automaattivaihteisto käsivalinnalla sallitaan), jonka välityssuhde kattaa vähintään nopeusalueen 19 km/h välillä 4–30 km/h |
|
c) |
vetoakselin tasauspyörästön lukko (suositellaan toistettavuuden parantamiseksi) |
|
d) |
markkinoilla saatavilla oleva vakiojärjestelmä vetoakselin luiston säätämiseksi ja rajoittamiseksi kiihdytyksen aikana (kuten luistonesto, ASR ja TCS). |
4.7.2.1.1
Siinä tapauksessa, että luistonestojärjestelmällä varustettua vakiomallista hyötyajoneuvoa ei ole saatavilla, voidaan käyttää ajoneuvoa, jossa sellaista ei ole. Tällöin ajoneuvossa on kuitenkin oltava järjestelmä, joka näyttää luistoprosentin, kuten tämän liitteen kohdassa 4.3.4 todetaan, ja pakollinen vetoakselin tasauspyörästön lukko, jota käytetään kohdan 4.7.5.2.1 mukaisesti. Jos ajoneuvossa on tasauspyörästön lukko, sitä on käytettävä. Jos sellaista ei ole, mitataan keskimääräinen luistoaste vasemmasta ja oikeasta vetävästä pyörästä.
4.7.2.2.
Sallittuja muutoksia ovat|
a) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja |
|
b) |
muutokset, joiden ansiosta voidaan asentaa kiihdytyksen ja mittausten automaattinen aktivointi. |
Kiihdytysjärjestelmän muut muutokset ovat kiellettyjä.
4.7.3.
Ajoneuvon asennusTakavetoakseliin voidaan asentaa kaksi tai neljä testirengasta, kun kunkin renkaan kuormitusta noudatetaan.
Ei-vetävään etuohjausakseliin asennetaan kaksi rengasta, joiden koko vastaa akselipainoa. Nämä kaksi eturengasta voidaan pitää paikoillaan koko testin ajan.
4.7.4.
Kuormitus ja rengaspaine
4.7.4.1.
Jokaisen vetoakselin takarenkaan staattisen kuormituksen on oltava 20–55 prosenttia testirenkaan sivuun merkitystä kantavuudesta.Ajoneuvon etuohjausakselin koko staattisen akselikuormituksen on oltava 60–160 prosenttia takavetoakselin koko kuormituksesta.
Saman vetoakselin renkaiden staattinen kuormitus saa erota enintään 10 prosenttia.
4.7.4.2.
Vetävien renkaiden paineen on oltava 70 prosenttia renkaan sivuun merkitystä paineesta.Ohjaavat renkaat täytetään renkaan sivuun merkittyyn nimellispaineeseen.
Jos painetta ei ole merkitty renkaan sivuun, paineeksi otetaan sovellettavassa rengasstandardissa määritelty paine, joka vastaa enimmäiskuormitusta.
4.7.5.
Testiajot
4.7.5.1.
Asennetaan ajoneuvoon vertailurengassarja testausalueella.Ajetaan ajoneuvoa tasaisella nopeudella 4–11 km/h välityssuhteella, jonka kattama nopeusalue on vähintään 19 km/h koko testiohjelman ajan (esim. R–T1–T2–T3–R).
Suositeltu valittava vaihde on kolmos- tai nelosvaihde, ja sen on annettava vähintään 10 prosentin keskimääräinen luistoaste mitatulla nopeusalueella.
4.7.5.2.
Luistonestojärjestelmällä (kytketty päälle ennen ajoa) varustettua ajoneuvoa ajetaan täydellä kaasulla, kunnes saavutetaan loppunopeus.Loppunopeus = alkunopeus + 15 km/h
Testiajoneuvoon ei saa kohdistaa taaksepäin suuntautuvaa rajoittavaa voimaa.
4.7.5.2.1
Tämän liitteen kohdan 4.7.2.1.1 tapauksessa, jossa saatavilla ei ole luistonestojärjestelmällä varustettua vakiomallista hyötyajoneuvoa, kuljettaja pitää manuaalisesti yllä keskimääräistä 10–40 prosentin luistoastetta (ohjattu luisto -menettely täyden luiston sijasta) määrätyllä nopeusalueella. Jos käytettävissä ei ole tasauspyörästön lukkoa, luistoasteen keskimääräinen ero vasemman ja oikean vetopyörän välillä saa olla korkeintaan 8 prosenttia kussakin ajossa. Testaustapahtuman kaikissa renkaissa ja ajoissa sovelletaan ohjattu luisto -menettelyä.
4.7.5.3.
Mitataan alku- ja loppunopeuden välillä ajettu matka.
4.7.5.4.
Jokaiselle ehdokasrenkaalle ja vakiovertailurenkaalle tehtävät kiihdytystestiajot on toistettava vähintään kuusi kertaa ja variaatiokertoimet CVAA , jotka on laskettu vähintään kuudesta hyväksyttävästä ajosta kyseisellä matkalla, saavat olla korkeintaan kuusi prosenttia. Kerroin CVAA lasketaan vähintään kuudesta hyväksyttävästä ajosta seuraavasti:
jossa
4.7.5.5.
Jos ajoneuvossa on luistonestojärjestelmä, keskimääräisen luistoasteen on oltava välillä 10–40 prosenttia (laskettuna tämän liitteen kohdan 4.3.4 mukaisesti).
4.7.5.6.
Noudatetaan kohdassa 4.6 annettua testausjärjestystä.
4.8.
Mittaustulosten käsittely
4.8.1.
Keskimääräisen kiihtyvyyden AA laskeminenLasketaan jokaisella mittauskerralla keskimääräinen kiihtyvyys AA (m · s–2) seuraavasti:
Tällöin D (m) on alkunopeuden Si (m · s–1) ja loppunopeuden Sf (m · s–1) välillä kuljettu matka.
4.8.2.
Tulosten validointiEhdokasrenkaat:
Lasketaan kaikille ehdokasrenkaille keskimääräisen kiihtyvyyden variaatiokerroin CVAA tämän liitteen kohdassa 4.7.5.4 esitetylle kaavalla. Jos yksi variaatiokerroin on yli kuusi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
Vertailurenkaat:
Jos vertailurenkaalle tehdylle vähintään kuudesta testausajosta koostuvalle testauskokonaisuudelle tämän liitteen kohdassa 4.7.5.4 esitetyllä kaavalla laskettu keskimääräisen kiihtyvyyden variaatiokerroin CVAA on yli kuusi prosenttia, kaikki tiedot hylätään ja testi toistetaan kaikille renkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat).
Siltä varalta, että testi kehittyy, lasketaan lisäksi validointikerroin CValAA (SRTT) vertailurenkaan kahden peräkkäisen vähintään kuusi ajoa käsittävän testauskokonaisuuden keskimääräisistä arvoista.
Jos validointikerroin on yli kuusi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
4.8.3.
Painotettujen keskiarvojen laskeminenKahden perättäisen SRTT-renkaalle tehdyn testin keskikiihtyvyyksien painotetut keskiarvot wa SRTT lasketaan taulukon 1 mukaisesti.
Taulukko 1
|
Ehdokasrengassarjojen määrä vertailurenkaan kahden perättäisen ajon välillä |
Hyväksyttävä ehdokasrengassarja |
Arvon wa SRTT laskentakaava |
||
|
T1 |
|
||
|
T1 T2 |
|
||
|
T1 T2 T3 |
|
jossa
4.8.4.
Renkaan suhteellisen lumipitoindeksin laskeminenLumipitoindeksi edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna.
jossa
ja f on seuraavan taulukon mukainen:
|
Vertailurengas |
Kerroin |
|
SRTT19.5, SRTT22.5 |
|
|
SRTT19.5 lamelli |
|
|
SRTT22.5 lamelli |
|
4.8.5.
Luistoasteen laskeminenLuistoaste voidaan laskea keskimääräisenä luistoasteena, kuten tämän liitteen kohdassa 4.3.4 todetaan, tai vertaamalla kohdassa 4.7.5.3 tarkoitettua vähintään kuuden ajon keskimääräistä ajomatkaa ajoon, joka on suoritettu ilman luistoa (erittäin pieni kiihtyvyys).
|
luistoaste % = [ |
keskimääräinen matka – matka ilman luistoa |
]×100 |
|
matka ilman luistoa |
Matka ilman luistoa tarkoittaa matkaa laskettuna ajosta, joka on tehty tasaisella nopeudella tai jatkuvasti hitaasti kiihdyttäen.
4.9.
Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan lumipidon vertailu käyttämällä kontrollirengasta
4.9.1.
KäyttötapausKun ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa ajoneuvossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä kuvattavassa menettelyssä käytetään erityistä ”välirengasta” eli kontrollirengasta.
4.9.2.
Menetelmän periaateEhdokasrenkaan ja vertailurenkaan vertailussa käytetään tässä menettelyssä kontrollirengasta ja kahta eri ajoneuvoa.
Toiseen ajoneuvoon asennetaan vertailurengas ja kontrollirengas, toiseen taas kontrollirengas ja ehdokasrengas. Kaikki olosuhteet pidetään kohdan 4.7 mukaisina.
Ensimmäisessä arvioinnissa verrataan kontrollirengasta C vertailurenkaaseen. Tulos (lumipitoindeksi SG1) edustaa kontrollirenkaan suhteellista pitoa vertailurenkaaseen verrattuna.
Toisessa arvioinnissa verrataan ehdokasrengasta kontrollirenkaaseen C. Tulos (lumipitoindeksi SG2) edustaa ehdokasrenkaan suhteellista pitoa kontrollirenkaaseen verrattuna.
Toinen arviointi tehdään samalla radalla kuin ensimmäinen. Ilman lämpötila saa poiketa enintään ±5 °C ensimmäisen arvioinnin lämpötilasta. Kontrollirengas on sama kuin se, jota käytettiin ensimmäisessä arvioinnissa.
Ehdokasrenkaan lumipitoindeksi SG vertailurenkaaseen verrattuna saadaan kertomalla edellä lasketut suhteelliset pitoarvot:
4.9.3.
Rengassarjan valinta kontrollirengassarjaksiKontrollirengassarja koostuu samanlaisista renkaista, jotka on valmistettu samassa tehtaassa saman viikon aikana.
4.10.
Varastointi ja säilyttäminenEnnen ensimmäistä arviointia (kontrollirenkaan ja vertailurenkaan välillä) renkaita voidaan säilyttää tavanomaisissa olosuhteissa. On tärkeää, että kaikkia kontrollirengassarjan renkaita on säilytetty samoissa olosuhteissa.
Heti kun kontrollirengassarjaa on vertailtu vertailurenkaaseen, niiden vaihtoon sovelletaan erityisiä säilytysolosuhteita.
Jos testauksesta aiheutuu epätavallista kulumista tai vaurioitumista tai jos kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.
Liite 7 – Lisäys 1
Lumipitomerkintä
Kanta vähintään 15 mm ja korkeus vähintään 15 mm
Piirros ei ole mittakaavassa.
Liite 7 – Lisäys 2
Testausselosteet ja testitiedot luokkien C1 ja C2 renkaille
Osa 1 – Seloste
|
1. |
Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos: … |
|
2. |
Valmistajan nimi ja osoite: … |
|
3. |
Testausselosteen numero: … |
|
4. |
Tuotemerkki ja kauppanimitys: … |
|
5. |
Rengasluokka: … |
|
6. |
Käyttöluokka: … |
|
7. |
Lumipitoindeksi SG |
|
7.1. |
Testausmenettely ja käytetty SRTT-rengas … |
|
8. |
Huomautukset: … |
|
9. |
Päiväys: … |
|
10. |
Allekirjoitus: … |
Osa 2 – Testitiedot
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiradan sijainti: … |
|
2.1. |
Testiradan ominaisuudet:
|
|
3. |
Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): … |
|
4. |
Testirenkaan tiedot …
|
|
5. |
Testitulokset: täysin kehittyneet keskimääräiset hidastuvuudet(m • s–2) / vetokerroin (3)
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Liite 7 – Lisäys 3
Testausselosteet ja testitiedot luokan C3 renkaille
Osa 1 – Seloste
|
1. |
Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos: … |
|
2. |
Valmistajan nimi ja osoite: … |
|
3. |
Testausselosteen numero: … |
|
4. |
Tuotemerkki ja kauppanimitys: … |
|
5. |
Rengasluokka: … |
|
6. |
Käyttöluokka: … |
|
7. |
Lumipitoindeksi suhteessa SRTT-renkaaseen kohdan 6.5.1 mukaisesti. |
|
7.1. |
Testausmenettely ja käytetty SRTT-rengas … |
|
8. |
Huomautukset: … |
|
9. |
Päiväys: … |
|
10. |
Allekirjoitus: … |
Osa 2 – Testitiedot
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiradan sijainti: … |
|
2.1. |
Testiradan ominaisuudet:
|
|
3. |
Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): … |
|
4. |
Testirenkaan tiedot:
|
|
5. |
Testitulokset: keskikiihtyvyydet (m • s-2)
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(1) Lisätietoja standardin ASTM F1805-06 lisäyksessä.
LIITE 8
Luokan C1 jääpitorenkaiden jääpidon testausmenettelyt
1.
Jääpidon testausta koskevat erityiset määritelmät
1.1.
’Ei-perättäisillä jarrutustestisykleillä’ tarkoitetaan jarrutustestisyklejä, joiden välillä jääpinta huolletaan tai jäädytetään uudelleen tai jotka tehdään toisella testauskaistalla tai toisena päivänä.
1.2.
’Vertailukuormituksella’ (Q ref) tarkoitetaan testipaineeseen täytetyn renkaan teoreettista kantavuutta. Se ilmaistaan kilogrammoina. Se voi ylittää testirenkaan kuormitusindeksin osoittaman suurimman kantavuuden.
1.3.
’Renkaan kuormitussuhteella’ (R LoT) tarkoitetaan testiajoneuvon todellista staattista rengaskuormitusta jaettuna vertailukuormituksella.
1.4.
’Rengassarjalla’ tarkoitetaan neljän renkaan sarjaa.
2.
Jarrutus jäällä -menetelmä luokan C1 renkailleJääpito määritetään testimenetelmällä, jossa ehdokasrenkaan täysin kehittynyttä keskimääräistä hidastuvuutta tasaisella jääpinnalla tehtävässä ABS-jarrutustestissä verrataan vertailurenkaan hidastuvuuteen.
Jääpidon määrittämiseksi ehdokasrenkaan jarrutustesteissä on tehtävä kolme ei-perättäistä jarrutustestisykliä.
Suhteellinen pito esitetään jääpitoindeksinä (G I).
2.1.
Yleistä
2.1.1.
Testirata
2.1.1.1.
Jarrutustestit on tehtävä tasaisella sileän jään peittämällä alustalla, joka on riittävän pitkä ja leveä ja jonka kaltevuus on enintään 2 prosenttia.
2.1.1.2.
Testiradan pinnan on oltava tasaista, sileää ja kiillotettua jäätä, joka on kasteltu vähintään noin tunti ennen testausta. Jäädyttämiseen käytetyn veden on oltava puhdasta, eikä siinä saa olla kiinteitä hiukkasia. Ennen testin aloittamista jarrutuskaista on hyvä valmistella tekemällä jarrutuksia renkailla, jotka eivät ole mukana testiohjelmassa, kunnes kitkataso on vakiintunut. Kaikissa jarrutustestien toistoissa on käytettävä täsmälleen samaa jarrutuskaistaa.
2.1.1.3.
Pinnan pitoa on valvottava mittauksilla, joissa käytetään vertailurengasta. Vertailurenkaan täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden on oltava vähintään 0,9 m/s2 ja enintään 1,6 m/s2 kussakin jarrutustestissä.
2.1.1.4.
Ilman lämpötilan on oltava noin metrin korkeudella maanpinnasta –15...+4 °C. Jään lämpötilan valmistellun jarrutuskaistan pinnalla on oltava –15...–5 °C. Ilman ja jään lämpötilat on ilmoitettava kunkin testattavan renkaan osalta.
2.1.1.5.
Testiä ei saa tehdä sateessa (lumi, vesi tai muu). On suositeltavaa välttää testausta suorassa auringonpaisteessa, suuresti vaihtelevissa auringonvalo- tai kosteusolosuhteissa ja tuulessa.
2.1.1.6.
Jäätestirata voi olla sisä- tai ulkorata, kunhan edellä esitetyt vaatimukset täyttyvät.
2.1.2.
Ajoneuvo
2.1.2.1.
Testi on suoritettava kaupan pidettävää mallia edustavalla henkilöautolla, joka on varustettu ABS-järjestelmällä, jonka mekaaninen kunto on ajoneuvonvalmistajan suositusten mukainen. Sallittuja muutoksia ovat muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja tai joiden ansiosta ajoneuvon jarrulaite voidaan aktivoida automaattisesti. Jarrujärjestelmään ei saa tehdä muita muutoksia. Rengaskuormaa saa lisätä lisäämällä ajoneuvoon painoa. Pyörien asennuksessa saa käyttää enintään 60 mm:n vannesovittimia tai välilevyjä.
2.1.3.
Renkaat
2.1.3.1.
VakiovertailutestirenkaatLuokan C1 renkaiden jääpidon arvioimisessa on käytettävä vakiovertailutestirengasta SRTT16. Vertailurengas saa olla enintään 30 kuukautta vanha tuotantoviikosta lukien, ja se on varastoitava standardin ASTM F2493-23 mukaisesti.
2.1.3.2.
Renkaiden valmistelu
2.1.3.2.1
Asennetaan testirenkaat standardin ISO 4000-1:2021 mukaisiin vanteisiin tavanomaisin asennusmenetelmin. Ellei edellä sanotusta muuta johdu, vanteen leveyden koodi saa poiketa enintään 0,5 mittavanteen leveyden koodista. Jos testiajoneuvolle ei ole saatavilla kaupan pidettävää vannetta, voidaan käyttää vannetta, jonka leveyskoodin ja mittausvanteen leveyskoodin ero on 1,0. Varmistetaan renkaan oikea asettuminen vanteelle käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
2.1.3.2.2
Renkaat on hyvä ajaa ennen testausta sisään (vähintään 100 km:n ajo kuivilla teillä tai vastaava menetelmä) vakaan suorituskyvyn varmistamiseksi ja purseen, seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien kohoumien poistamiseksi. Renkaan kulutuspinnan suunnittelusyvyys ja kulutuspinnan lohkon tai kuviopalan eheys eivät missään tapauksessa saa muuttua merkittävästi sisäänajossa. Sisäänajon nopeutta ja kuormittavuutta on sen vuoksi valvottava huolellisesti.
2.1.3.2.3
Testirengas voidaan valmistella uudelleen ennen jarrutustestiä vakaan suorituskyvyn saavuttamiseksi (1).
2.1.3.2.4
Jään kanssa kosketuksiin joutuva renkaan pinta on puhdistettava lumesta ja liasta ennen testin suorittamista.
2.1.3.2.5
Rengas-pyöräasennelmia on vakautettava ympäristön lämpötilassa (testauspaikan mukaan joko ulkona tai sisällä) vähintään kaksi tuntia ennen niiden asentamista ajoneuvoon testejä varten. Rengaspaineet on sen jälkeen säädettävä testiä varten määriteltyihin arvoihin.
2.1.3.2.6
Jos sekä vertailurengasta että ehdokasrengasta ei voida asentaa samaan ajoneuvoon, voidaan käyttää kolmatta rengasta (kontrollirengasta) apurenkaana. Ensin verrataan kontrollirengasta ja vertailurengasta sopivassa ajoneuvossa ja sen jälkeen ehdokasrengasta ja kontrollirengasta samassa ajoneuvossa.
2.1.4.
Rengaskuorma ja rengaspaine
2.1.4.1.
Rengaskuormaa ja rengaspainetta säädetään taulukon 1 mukaisesti (sen mukaan, vertaillaanko ehdokas- ja vertailurengasta suoraan samassa ajoneuvossa vai epäsuorasti käyttämällä kontrollirengasta ja toista ajoneuvoa).Taulukko 1
Rengaskuorma ja rengaspaine
|
|
Vertailurengas |
Kontrollirengas |
Ehdokasrengas |
||||
|
Suora vertailu |
Rengaspaine: 230 kPa ≤ p test ≤ 260 kPa Renkaan kuormitussuhde: 65 % ≤ R LoT (R) ≤ 75 % |
|
Rengaspaine: 190 kPa ≤ p test ≤ 270 kPa Renkaan kuormitussuhde: R LoT(R) – 15 % ≤ R LoT(T) ≤ R LoT(R) + 15 % |
||||
|
Epäsuora vertailu |
Ajoneuvo 1: Rengaspaine: 230 kPa ≤ p test ≤ 260 kPa Renkaan kuormitussuhde: 65 % ≤ R LoT,1(R) ≤ 75 % |
Ajoneuvo 1: Rengaspaine: 190 kPa ≤ p test ≤ 270 kPa Renkaan kuormitussuhde: R LoT,1(R) – 15 % ≤ R LoT,1(C) ≤ R LoT,1(R) + 15 % |
|
||||
|
|
Ajoneuvo 2: Rengaspaine: 190 kPa ≤ p test ≤ 270 kPa Renkaan kuormitussuhde: R LoT,1(C) – 15 % ≤ R LoT,2(C) ≤ R LoT,1(C) + 15 % |
Ajoneuvo 2: Rengaspaine: 190 kPa ≤ p test ≤ 270 kPa Renkaan kuormitussuhde: 60 % ≤ R LoT,2(T) ≤ 90 % |
|||||
|
Renkaan kuormitussuhde R LoT lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|||||||
2.1.4.2.
Vertailukuormitus Q ref testipaineella p test määritetään seuraavasti:
jossa
|
Q LI |
on renkaan suurin kantavuus sen kantavuusluvun mukaan ja |
|
p ref |
on taulukossa 2 määritelty vertailupaine. Taulukko 2 Vertailupaineet
|
2.1.5.
Mittauslaitteet
2.1.5.1.
Ajoneuvo on varustettava kalibroiduilla antureilla, jotka soveltuvat mittausten tekoon kylmissä ja jäisissä oloissa. Käytettävissä on oltava tietojenkeruujärjestelmä mittausten tallentamiseksi.
2.1.5.2.
Mittausanturien ja -järjestelmien tarkkuuden on oltava sellainen, että suhteellinen epävarmuus (2) on enintään 1 prosentti mitatusta tai lasketusta täysin kehittyneestä keskimääräisestä hidastuvuudesta (3).
2.2.
Testausjärjestys ja jarrutustestisyklit
2.2.1.
Kussakin testirenkaan jarrutustestissä on tehtävä ainakin yhdeksän hyväksyttävää testiajoa.
2.2.2.
Yhden jarrutustestisyklin aikana voidaan testata enintään kaksi ehdokasrengasta. Testisyklejä voidaan yhdistää, jolloin testisyklin viimeinen vertailurenkailla tehtävä jarrutustesti voi toimia myös seuraavan tekstisyklin ensimmäisenä vertailurenkailla tehtävänä jarrutustestinä.|
ESIMERKKI 1 Jarrutustestisyklissä, jossa on kaksi ehdokasrengasta, testausjärjestys on Ri – T1 – T2 – Rf jossa Ri ja Rf ovat vertailurenkaan ensimmäinen ja viimeinen jarrutustesti ja T1 ja T2 ovat kahden arvioitavan ehdokasrenkaan jarrutustestit. |
|
ESIMERKKI 2 Neljälle ehdokasrengassarjalle tehtävien jarrutustestisyklien (T1–T4) järjestys on Ri – T1 – T2 – Rf/Ri – T3 – T4 – Rf, jossa vertailurengassarjan ensimmäisen testisyklin viimeinen jarrutustesti (Rf) on samalla toisen testisyklin ensimmäinen jarrutustesti (Ri). |
Kaikille ehdokasrenkaille on tehtävä vähintään kolme ei-perättäistä jarrutustestisykliä.
2.3.
Testausmenettely
2.3.1.
Ajoneuvoon on asennettava kaikkiin neljään asennuspaikkaan samat renkaat.
2.3.2.
Ajetaan ajoneuvoa suoraan eteenpäin nopeudella, joka on noin 5 km/h suurempi kuin arviointivälin suurin nopeus.
2.3.3.
Kun mittausvyöhyke saavutetaan, ajoneuvon vaihde asetetaan vapaalle, jarrupoljinta painetaan terävästi tasaisella voimalla, joka saa ABS-järjestelmän toimimaan ajoneuvon kaikilla pyörillä ja johtaa vakaaseen hidastumiseen. Jarrua painetaan, kunnes ajoneuvon nopeus on 0 km/h.
2.3.4.
Lasketaan täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus nopeusvälillä 15–5 km/h tai 20–5 km/h. Se lasketaan joko aikamittauksista (s), matkamittauksista (m) tai hidastuvuusmittauksista (m • s–2). Jarrutustestisyklin kaikkien testiajojen (3 tai 4) ja kaikkien testirenkaiden osalta käytetään samaa nopeusväliä.
2.4.
Tietojen arviointi ja tulosten esittäminen
2.4.1.
Tietojen arviointi
2.4.1.1.
Matkan mittauksessa testiajon täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus dm lasketaan seuraavasti:
jossa
|
v i |
on alkunopeus (m • s–1) |
|
v f |
on loppunopeus (m • s–1) |
|
s |
on alku- ja loppunopeuden välillä ajettu matka (m). |
2.4.1.2.
Kunkin jarrutustestin arvioinnissa jätetään huomiotta vähintään yhdeksässä hyväksyttävässä testiajossa saadut suurimmat ja pienimmät arvot (yhteensä kaksi testiajoa).
2.4.1.3.
Kustakin jarrutustestisykliin kuuluvasta jarrutustestistä lasketaan ja ilmoitetaan täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden aritmeettinen keskiarvo d m,ave ja standardipoikkeama σd sekä variaatiokerroin CVd :
ja
2.4.2.
Jarrutustestin jääpitoindeksin laskeminen
2.4.2.1.
Yksittäisen jarrutustestin jääpitoindeksin GI,k (T n ) laskemiseksi oikaistaan vertailurenkaan täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden arvo sen mukaan, mihin kohtaan jarrutustestisykliä ehdokasrengas sijoittuu (T n )
2.4.2.2.
Vertailurenkaan oikaistu täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus d m,adj(R) lasketaan taulukon 3 mukaisesti. Tällöin d m,ave(Ri) ja d m,ave(Rf) ovat testirenkaalle jarrutustestisyklissä tehdystä ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä saatujen täysin kehittyneiden keskimääräisten hidastuvuuksien aritmeettiset keskiarvot.Taulukko 3
Vertailurenkaan oikaistun täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden d m,adj(R) laskeminen
|
Ehdokasrenkaiden lukumäärä ja järjestys yhden testisyklin aikana |
Hyväksyttävä ehdokasrengas |
Vertailurenkaan oikaistun täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden dm,adj(R) laskentakaava |
||
|
T1 |
|
||
|
T1 |
|
||
|
T2 |
|
2.4.2.3.
Ehdokasrenkaan T n (n = 1, 2) jääpitoindeksi GI,k (T n ) suhteessa vertailurenkaaseen lasketaan yksittäisessä jarrutustestissä seuraavasti:
2.4.3.
JääpitoindeksiEhdokasrenkaan jääpitoindeksi GI (T n ) lasketaan ottamalla kolmessa ei-perättäisessä jarrutustestisyklissä tehdyissä yksittäisissä jarrutustesteissä saatujen jääpitoindeksien GI,k (T n ) aritmeettinen keskiarvo:
Lisäyksessä 2 on esimerkki täydellisestä testausselosteesta.
2.4.4.
Tilastollinen validointi
2.4.4.1.
Tutkitaan kussakin jarrutustestissä saatujen täysin kehittyneiden keskimääräisten hidastuvuuksien d m normaalisuuden, siirtymän ja mahdollisten poikkeavuuksien osalta.
2.4.4.2.
Jos variaatiokerroin CVd on jossakin ehdokasrenkaalle tehdyssä jarrutustestissä yli 6 prosenttia, testi hylätään.
2.4.4.3.
Jos|
a) |
vertailurenkaan ensimmäisen tai viimeisen jarrutustestin variaatiokerroin CVa testisyklissä on yli 6 prosenttia tai |
|
b) |
vertailurenkaan ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä saatujen täysin kehittyneiden keskimääräisten hidastuvuuksien aritmeettinen keskiarvo on yli 5 prosenttia näiden kahden arvon keskiarvosta:
|
|
c) |
vertailurenkaan täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus on pienempi kuin 0,9 m • s–2 tai suurempi kuin 1,6 m • s–2 jarrutustestisyklin ensimmäisessä tai viimeisessä jarrutustestissä, |
koko jarrutustestisykli hylätään.
2.4.4.4.
Lasketaan ehdokasrenkaalle Tn kolmessa ei-perättäisessä jarrutustestisyklissä tehdyissä yksittäisissä jarrutustesteissä saatujen jääpitoindeksien GI,k(T n) variaatiokerroin CVG seuraavasti:
jossa
ja
GI (T n ) on ehdokasrenkaan T n jääpitoindeksi.
2.4.4.5.
Jos variaatiokerron CVG on yli 6 prosenttia, tehdään kyseiselle ehdokasrenkaalle T n lisää jarrutustestejä ei-perättäisissä jarrutustestisykleissä, kunnes joistakin kolmesta jarrutustestistä laskettu variaatiokerron CVG on vaatimuksen mukainen.
2.4.4.6.
SRTT-rengas hylätään, jos siinä havaitaan epätasaista kulumista tai vaurioita tai jos sen pito vaikuttaa heikentyneen.
2.4.5.
Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan jääpidon vertailu käyttämällä kontrollirengasta
2.4.5.1.
Yleistä
2.4.5.1.1
Jos ehdokasrengasta ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin vertailurengas esimerkiksi rengaskoon takia tai siksi, ettei vaadittua renkaan kuormitussuhdetta tai testipainetta voida saavuttaa, vertailussa käytetään erityistä ”välirengasta” eli kontrollirengasta ja kahta eri ajoneuvoa.
2.4.5.1.2
Kontrollirenkaan jääpitoindeksin on oltava vähintään tämän säännön kohdassa 6.5.2 asetetun kynnysarvon suuruinen.
2.4.5.1.3
Yhteen ajoneuvoon on voitava asentaa vertailurengas ja kontrollirengas ja toiseen ajoneuvoon kontrollirengas ja ehdokasrengas.
2.4.5.2.
Jääpitoindeksin laskeminen kontrollirengasta käytettäessä
2.4.5.2.1
Kontrollirenkaan jääpitoindeksi GI,1 (C) suhteessa vertailurenkaaseen määritetään ensimmäisessä kolmen ei-perättäisen jarrutustestisyklin sarjassa, jossa sovelletaan tämän liitteen kohdissa 2.1.3.2–2.4.4.6 esitettyä menettelyä ja jossa kontrollirengasta pidetään ehdokasrenkaana. Toisessa kolmen ei-perättäisen jarrutustestisyklin sarjassa, joissa kontrollirengasta käytetään vertailurenkaana, määritetään puolestaan ehdokasrenkaan jääpitoindeksi GI,2 (T) suhteessa kontrollirenkaaseen.
2.4.5.2.2
Ehdokasrenkaan jääpitoindeksi GI(T) suhteessa vertailurenkaaseen on näiden kahden jääpitoindeksin tulo:
2.4.5.3.
Reunaehdot
2.4.5.3.1
Vertailuissa SRTT-renkaaseen ja ehdokasrenkaaseen käytetään samaa kontrollirengassarjaa, ja renkaat on asennettava samoihin paikkoihin.
2.4.5.3.2
Testauksessa käytetyt kontrollirenkaat on varastoitava samoissa olosuhteissa kuin SRTT-renkaiden tapauksessa vaaditaan.
2.4.5.3.3
SRTT- ja kontrollirenkaat hylätään, jos niissä havaitaan epätasaista kulumista tai vaurioita tai niiden suorituskyky vaikuttaa heikentyneen.Liite 8 – Lisäys 1
Jääpitomerkintä
Kanta vähintään 15 mm ja korkeus vähintään 13 mm
Piirros ei ole mittakaavassa.
Liite 8 – Lisäys 2
Testausselosteet ja testitiedot luokan C1 renkaille
Osa 1 – Seloste
|
1. |
Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos: … |
|
2. |
Valmistajan nimi ja osoite: … |
|
3. |
Testausselosteen numero: … |
|
4. |
Tuotemerkki ja kauppanimitys: … |
|
5. |
Rengasluokka: … |
|
6. |
Käyttöluokka: … |
|
7. |
Jääpitoindeksi suhteessa SRTT-renkaaseen |
|
7.1. |
Testausmenettely ja käytetty SRTT-rengas … |
|
8. |
Huomautukset: … |
|
9. |
Päiväys: … |
|
10. |
Allekirjoitus: … |
Osa 2 – Testitiedot 1. jarrutustestisykli
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiradan sijainti: … |
|
2.1. |
Testiradan ominaisuudet:
|
|
3. |
Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): … |
|
4. |
Testirenkaan tiedot …
|
|
5. |
Testitulokset: täysin kehittyneet keskimääräiset hidastuvuudet(m • s–2)
|
Osa 2 – Testitiedot 2. jarrutustestisykli
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiradan sijainti: … |
|
2.1. |
Testiradan ominaisuudet:
|
|
3. |
Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): … |
|
4. |
Testirenkaan tiedot …
|
|
5. |
Testitulokset: täysin kehittyneet keskimääräiset hidastuvuudet(m • s–2)
|
Osa 2 – Testitiedot 3. jarrutustestisykli
|
1. |
Testin päivämäärä: … |
|
2. |
Testiradan sijainti: … |
|
2.1. |
Testiradan ominaisuudet:
|
|
3. |
Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): … |
|
4. |
Testirenkaan tiedot …
|
|
5. |
Testitulokset: täysin kehittyneet keskimääräiset hidastuvuudet(m • s–2)
|
(1) Voidaan esimerkiksi ajaa 5–10 km karkeapintaisella tiellä.
(2) Sopivia menetelmiä suhteellisen mittausepävarmuuden määrittämiseksi on esimerkiksi oppaassa ISO/IEC Guide 98-3, Uncertainty of measurement – Part 3: Guide to the expression of uncertainty in measurement (GUM:1995).
(3) Esimerkkitapaus: jos täysin kehittynyt keskimääräinen hidastuvuus lasketaan tämän liitteen kohdan 2.4.1.1 mukaisesti, mittausanturien ja -järjestelmien tarkkuuden olisi mitattaessa matkaa (s) ja nopeuksia(vi ja vf ) oltava sellainen, että näiden mittauksien suhteelliset epävarmuudet sallivat täysin kehittyneen keskimääräisen hidastuvuuden määrittämisen tämän liitteen kohdan 2.4.1.1 perusteella siten, että suhteellinen epävarmuus on alle 1 prosentti.
LIITE 9
Testausmenettelyt kuluneiden renkaiden märkäpidon mittaamiseksi
1.
Yleinen osa (varattu)
2.
Luokan C1 renkaiden testausmenettelyPeriaate
Kaksi vaihetta:
|
1) |
Kuluneen renkaan valmistelu |
|
2) |
Kuluneen renkaan märkäpitoindeksin arviointi |
2.1.
MääritelmätTässä liitteessä käytetään tämän säännön kohdassa 2.19.2 mainittujen termien ’ ehdokasrengas ’ ja ’ ehdokasrengassarja ’ asemesta termejä ’ kulunut ehdokasrengas ’ ja ’ kuluneiden ehdokasrenkaiden sarja ’ ja tämän säännön kohdassa 2.19.3 mainittujen termien ’ vertailurengas ’ ja ’ vertailurengassarja ’ asemesta termejä ’ kulunut vertailurengas ’ ja ’ kuluneiden vertailurenkaiden sarja ’.
2.1.1.
’Kuluneella renkaalla’ tarkoitetaan tässä säännössä uutta rengasta, jota on keinotekoisesti kulutettu vähentämällä kulutuspinnan urasyvyyttä tämän liitteen kohdassa 2.2.1.2.4.1 määritettyyn syvyyteen, ja kuluneen vertailurenkaan tapauksessa kyseiseen kulutuspinnan urasyvyyteen muottipuristettua rengasta.
2.1.2.
’Uudella renkaalla’ tarkoitetaan uutta rengasta ennen kuin sitä aletaan kuluttaa keinotekoisesti.
2.1.3.
’Uralla’ tarkoitetaan kulutuspinnan kuvion vierekkäisten kaarien tai lohkojen väliin jäävää tilaa.
2.1.4.
’Uran syvyydellä’ tarkoitetaan kohtisuoraa etäisyyttä kahden vierekkäisen kaaren reunojen määrittämästä todellisesta tai lasketusta vertailutasosta uran syvimpään kohtaan.
2.1.5.
’Kulutuspinnan vertailuleveys’ (C) lasketaan seuraavasti:
jossa
|
Ra |
on nimellinen poikkileikkaussuhde sellaisena kuin se on määriteltynä osana renkaan kokomerkintää E-säännössä nro 30, lukuun ottamatta E-säännön nro 30 liitteessä V lueteltuja kokoja, joissa se on 90 |
|
S 1 |
on poikkileikkauksen nimellisleveys E-säännön nro 30 mukaisesti, lukuun ottamatta E-säännön nro 30 liitteessä V lueteltuja kokoja, joissa se on renkaan poikkileikkauksen leveys. |
2.1.6.
’Kulumismerkit’: ks. E-säännössä nro 30 annettu määritelmä.
2.1.7.
’Keskiviivalla’ tarkoitetaan viivaa, joka jakaa renkaan kokonaisleveyden kahteen yhtä suureen osaan.
2.1.8.
’Keskialueella’ tarkoitetaan kulutuspinnan leveyden osaa, joka vastaa kolmea neljännestä (75%) kulutuspinnan vertailuleveydestä (C) mitattuna symmetrisesti keskiviivasta (ks. kuva 4).
2.1.9.
’Hartioilla’ tarkoitetaan keskialueen ulkopuolella sen molemmilla puolilla olevia kulutuspinnan alueita.
2.1.10.
’Muotin liitosviivalla’ tarkoitetaan renkaan kehällä olevaa viivaa, jonka kohdalla renkaan kulutuspinnan muodostava osa kohtaa muotin reunalevyt. Jos renkaassa ei ole näkyvää muotin liitosviivaa, sellaisena pidetään kehäviivaa, joka kulkee vastaavassa kohdassa hartioiden urien päitä pitkin (ks. kuva 1).
2.1.11.
’Kulutuspinnan kuvion rajapisteillä Li ja Le’ tarkoitetaan rengasprofiilissa olevia pisteitä, jotka sijaitsevat muotin liitosviivan ja siitä enintään 15 mm:n etäisyydellä keskiviivaan päin olevan hypoteettisen pisteen välillä (ks. kuva 1).
Kuva 1
2.1.12.
’Hionnalla’ tarkoitetaan kaikkia prosesseja, joissa kulutuspinnalta poistetaan ainesta renkaan valmistelemiseksi kuluneeksi renkaaksi kohdan 2.2.1 mukaisella menettelyllä.
2.1.13.
’Kuluneella vertailurenkaalla’ tai ’kuluneiden vertailurenkaiden sarjalla’ tarkoitetaan vakiovertailurengasta tai -rengassarjaa SRTT16 puristettu, kulunut.
2.2.
Kuluneen renkaan teoreettinen tavoiteprofiiliTeoreettinen tavoiteprofiili on kohdan 2.2.1.2.2 mukainen kuluneen renkaan profiilikäyrä.
2.2.1.
Luokan C1 kuluneen renkaan valmisteluSeuraavissa kohdissa kuvataan luokan C1 kuluneiden renkaiden valmistelua, jossa poistetaan ennalta määrätty määrä kulutuspinnan kumia (esimerkiksi leikkaamalla, hiomalla tai pintakäsittelyllä) myöhempää märkäpitoindeksitestausta varten.
2.2.1.1.
Laitteet
2.2.1.1.1
Kulutuspinnan urasyvyyden mittauslaiteVoidaan käyttää mitä tahansa mekaanista, optista tai elektronista laitetta, jolla uran (aukkojen) syvyys voidaan mitata. Laitteen resoluution on oltava 0,02 mm tai parempi. Laitteen mittaustarkkuuden on oltava ±0,04 mm.
2.2.1.1.2
Renkaiden kulutuspinnan poistokone, jolla voidaan poistaa kulutuspinnan kumia ennalta määrätyllä tavalla. Laitteella on pystyttävä hiomaan urat lopulliseen syvyyteensä kohdassa 2.2.1.2.4.1 edellytetyllä tarkkuudella.
2.2.1.2.
MenettelyValitaan neljä paikkaa, jotka sijaitsevat kehällä suunnilleen tasavälein.
Kuva 2
Valitaan kustakin neljästä kohdasta pinnan poikki kulkevalta viivalta mittauspisteet:
|
☐ |
keskialueelta pisteet kohdassa 2.2.1.2.1 kuvatulla menettelyllä |
|
☐ |
kummaltakin hartialta vähintään yksi mittauspiste. |
2.2.1.2.1.
Keskialueen mittauspisteiden valintaValmisteluprosessin vaatimustenmukaisuuden (ks. kohta 2.2.1.2.3) valvomiseksi valitaan renkaan keskialueen poikki kulkevalta viivalta yhteensä n mittauspistettä (ks. kuva 3).
|
☐ |
Mittauspisteiden lukumäärän n on oltava vähintään neljä. */ |
|
☐ |
Valitaan yksi mittauspiste kustakin pääurasta. |
|
☐ |
Muut mittauspisteet sijoitetaan muihin kuin pääuriin seuraavasti:
|
Pääurien mittauspisteet on sijoitettava täyteen urasyvyyteen. On siis pyrittävä välttämään esimerkiksi kumipurseita, sidoksia, kulumisosoittimia ja muita kohollaan olevia elementtejä.
Kuva 3
2.2.1.2.2
Kuluneen renkaan teoreettisen tavoiteprofiilin kuvausKeskialue: Piirretään käyrä ympyrälle, jonka keskipiste on keskilinjan kautta kulkevalla säteisakselilla ja jonka säteen määrittää viiva, joka yhdistää jokaisesta kohdassa 2.2.1.2.1 kuvatusta mittauspisteestä 2 mm:n korkeudella olevat pisteet. Jos kulutuspintakuvion geometriset ominaisuudet niin vaativat, käyrä voidaan muodostaa myös renkaan alkuperäisestä profiilista.
Hartiat: Keinotekoisesti kulutetun profiilin reunat keskialueella yhdistetään pisteisiin Le ja Li. On huolehdittava siitä, että keinotekoisesti kulutettu profiili on säännöllinen koko alueeltaan eli keskialueelta hartioille (tässä voidaan käyttää esimerkiksi kehään perustuvaa kaarta tai muuta käyrää).
Kuva 4
2.2.1.2.3
Kuluneen renkaan valmisteluTarkastetaan rengas sen varalta, että kulutuspinnassa olisi vikoja, jotka voisivat vaikuttaa käsittelyn tuloksena saatavaan renkaaseen. Jos tällaisia vikoja löytyy, rengasta ei pidä käyttää.
Käytettävästä kulutustekniikasta riippuen kumia poistettaessa voidaan pyrkiä suoraan tavoiteprofiiliin tai etenemistä valvotaan manuaalisesti määrävälein tai muilla keinoilla.
2.2.1.2.4
Valmistellun renkaan validointi
2.2.1.2.4,1
Urasyvyyksien validointiValmisteluprosessin päätteeksi mitataan urasyvyydet kohdassa 2.2.1.2.1 määritellyistä mittauspisteistä.
Kaikissa keskialueen mittauspisteissä
|
☐ |
uran loppusyvyyden on oltava kussakin yksittäisessä mittauspisteessä 2 ± 0,4 mm |
|
☐ |
uran keskimääräisen syvyyden kaikissa mittauspisteissä on oltava 2 ± 0,2 mm. |
Kaikissa hartioiden mittauspisteissä
|
☐ |
uran loppusyvyys saa olla enintään 2 mm. |
Kuva 5
Jos jokin ehdoista ei täyty, on valmisteltava toinen ehdokasrengas.
2.2.1.2.4.1.1.
Vanteen leveyden on vastattava tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemää leveyttä. Vanteen leveyden koodi saa poiketa enintään 0,5 mittavanteen leveyden koodista.
2.2.1.2.4.1.2.
Rengaspaineen on kulutuspinnan syvyyden mittauksissa oltava 180–220 kPa.
2.2.1.2.4,2
Kuluneen renkaan pinnan validointiLopullisen pinnan karheusprofiilin (standardi ISO 21920-2:2021) absoluuttisten korkeusarvojen aritmeettinen keskiarvo mitataan kolmesta mittauspisteestä, jotka on sijoitettu valmistellun pinnan poikki kulkevalle viivalle noin tasavälein neljään kehältä tasaisin välein valituille alueille.
Kolmesta pisteestä mitattujen absoluuttisten korkeusarvojen aritmeettinen keskiarvo saa olla keskimääräin enintään 20 μm.
Jos jokin ehdoista ei täyty, on valmisteltava toinen ehdokasrengas.
2.3.
Yleiset testausvaatimukset
2.3.1.
Radan ominaisuudetTestiradalla on oltava seuraavat ominaisuudet:
2.3.1.1.
Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, sen pituus- tai poikittaiskaltevuus ei saa olla suurempi kuin 2 prosenttia eikä sen pinnassa saa olla yli 6 mm:n poikkeamia testattaessa 3 metrin suorasyrjäviivaimella.
2.3.1.2.
Pinnalla on oltava päällyste, joka on iän, koostumuksen ja kulumisen suhteen yhtenäinen. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai likaa.
2.3.1.3.
Sepelin suurin sallittu koko on 10 mm (sallittu vaihteluväli 8–13 mm).
2.3.1.4.
Pintakarkeuden syvyyden on standardin ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen 2006) mukaisesti lasihelmimenetelmällä (sand patch) mitattuna oltava keskimäärin 0,7 ± 0,3 mm. Ajoneuvomenetelmää käytettäessä pintakarkeuden syvyys on määritettävä kummaltakin kaistalta, jolla renkailla on määrä tehdä jarrutus.
2.3.1.5.
Märän pinnan kitkaominaisuudet mitataan käyttämällä SRTT16-rengasta (puristettu, kulunut) joko tämän liitteen kohdassa 2.3.2.1 kuvatun menetelmän mukaisesti (kun sovelletaan kohdan 2.4.1 mukaista ajoneuvomenetelmää) tai tämän liitteen kohdassa 2.3.2.2 kuvatun menetelmän mukaisesti (kun sovelletaan perävaunulla tai rengastestiajoneuvolla tehtävää menetelmää).
2.3.2.
Menetelmät märän pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi
2.3.2.1.
Tehdään vertailurenkaalla tämän liitteen kohdassa 2.4.1 kuvattua menettelyä noudattaen kaksi jarrutustestiä, joista kummassakin on vähintään kuusi hyväksyttyä testiajoa samansuuntaisilla rataosilla. Jarrutustesteissä on katettava koko mahdollinen jarrutusalue pintakarkeuden syvyyden mittauspaikat mukaan luettuina.Arvioidaan jarrutustestit tämän liitteen kohdissa 2.4.1.1.1 ja 2.4.1.1.2 kuvatulla tavalla. Jos jonkin jarrutestin variaatiokerroin CVBFC on yli 4 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan.
Korjataan kussakin jarrutustestissä saatujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien aritmeettinen keskiarvo
jossa
ϑ on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteina
Lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen (BFC ave,corr) arvon on oltava kaikissa jarrutustesteissä vähintään 0,4 ja enintään 0,65.
Kahdesta jarrutestistä saadut lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen aritmeettiset keskiarvot saavat poiketa enintään 10 prosenttia näiden kahden arvon keskiarvosta:
2.3.2.2.
Tehdään tämän liitteen kohdassa 2.4.2 kuvattua menettelyä noudattaen samalla alueella, jolla keskimääräinen pintakarkeuden syvyys mitattiin, yksi vertailurenkaan jarrutustesti, joka koostuu vähintään kuudesta testiajosta samaan suuntaan.Arvioidaan jarrutustesti tämän liitteen kohdissa 2.4.2.1.1 ja 2.4.2.1.2 kuvatulla tavalla. Jos variaatiokerroin CVμ on yli 4 prosenttia, tulokset hylätään ja jarrutustestit toistetaan.
Korjataan mitattujen keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvojen aritmeettinen keskiarvo
jossa
ϑ on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteina
Lämpötilakorjatun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen huippuarvon (μ peak,corr) on oltava vähintään 0,45 ja enintään 0,80.
2.3.3.
Ympäristön olosuhteetTuuliolosuhteet eivät saa vaikuttaa tienpinnan märkyyteen (tuulisuojat ovat sallittuja).
Märän pinnan lämpötilan ja ympäristön lämpötilan on oltava seuraavien välillä:
|
Käyttöluokka |
Märän pinnan lämpötila |
Ympäristön lämpötila |
|
|
Tavallinen rengas |
12–35 °C |
12–40 °C |
|
|
Talvirengas |
|
5–35 °C |
5–40 °C |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
5–20 °C |
5–20 °C |
|
Erikoisrengas |
|
5–35 °C |
5–40 °C |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu erikoisrengas |
5–20 °C |
5–20 °C |
Märän pinnan lämpötila saa vaihdella testauksen aikana enintään 10 °C.
Ilman lämpötilan on oltava lähellä märän pinnan lämpötilaa: eron on oltava alle 10 °C.
2.3.4.
Vertailurenkaiden vaihtaminenKun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.
2.4.
Testausmenetelmät märkäpidon mittaamiseksiKuluneen ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin (GB) laskemiseksi ehdokasrenkaan märkäpidon jarrutustehoa verrataan märällä, päällystetyllä pinnalla suoraan liikkuvassa ajoneuvossa olevan vertailurenkaan märkäpidon jarrutustehoon. Jarrutusteho mitataan yhdellä seuraavista menetelmistä:
|
a) |
ajoneuvomenetelmä, jossa testataan mittauslaitteilla varustettuun henkilöautoon asennettu rengassarja |
|
b) |
testausmenetelmä, jossa käytetään ajoneuvon vetämää perävaunua tai rengastestiajoneuvoa, joka on varustettu testirenkaalla (tai testirenkailla). |
2.4.1.
Testausmenetelmä a: mittauslaitteilla varustetulla henkilöautolla tehtävä testiSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.1 ”Testausmenetelmä a: mittauslaitteilla varustetulla henkilöautolla tehtävä testi” ja sen alakohtien määräyksiä lukuun ottamatta kohtaa 4.1.6 ”Mittaustulosten käsittely”. Sen sijaan sovelletaan tämän liitteen kohtaa 2.4.1.1.
2.4.1.1.
Mittaustulosten käsittely
2.4.1.1.1
Keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen laskeminenSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.1.6.1 määräyksiä.
2.4.1.1.2
Tulosten validointiLasketaan variaatiokerroin CVBFC seuraavasti:
jossa
Vertailurenkaat:
|
a) |
Vertailurenkaan ensimmäisen ja viimeisen jarrutustestin variaatiokerroin CVBFC yhdessä testisyklissä saa olla enintään 4 prosenttia. |
|
b) |
Ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä saatujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien aritmeettiset keskiarvot saavat poiketa enintään viisi prosenttia näiden kahden arvon keskiarvosta:
jossa
|
|
c) |
Vertailurenkaan ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä yhdessä testisyklissä laskettujen lämpötilakorjattujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien (BFCave,corr, ks. tämän liitteen kohta 2.3.2.1) on oltava vähintään 0,40 ja enintään 0,65. |
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava.
Ehdokasrenkaat (T):
Variaatiokerroin CVBFC lasketaan kullekin ehdokasrengassarjalle. Jos yksi variaatiokerroin on yli 4 prosenttia, saadut tiedot hylätään ja kyseiselle ehdokasrengassarjalle tehdään uusi jarrutustesti.
2.4.1.1.3
Oikaistun keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen laskeminenSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.1.6.3 määräyksiä.
2.4.1.1.4
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminenEhdokasrenkaan T n (n = 1, 2 tai 3) märkäpitoindeksi GB (T n ) lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|
on ehdokasrenkaalle T n jarrutustestistä saatujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien aritmeettinen keskiarvo
|
|
BFC adj(R) |
on liitteen 5 taulukon 1 mukainen oikaistu keskimääräinen jarrutusvoimakerroin |
|
BFC(R0) = |
0,52 on vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen kiinteä arvo vertailuolosuhteissa |
|
ϑ |
on ehdokasrenkaan Tn testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina |
|
ϑ 0 |
on ehdokasrenkaaseen sen käyttöluokan mukaan sovellettava märän pinnan vertailulämpötila taulukossa 2 esitetyn mukaisesti |
|
MTD |
= |
on testiradan pintakarkeuden mitattu syvyys (ks. tämän liitteen kohta 3.1.4) |
|
MTD 0 |
= |
0,8 mm on vertailuradan pintakarkeuden syvyys |
|
K vehicle = 1,95 |
= |
on kerroin, jolla varmistetaan, että aiemmin mitattu ja tämä märkäpitoisuusindeksi sekä ajoneuvo- ja perävaunumenetelmä ovat keskenään johdonmukaisia |
kertoimet a, b, c ja d esitetään taulukossa 2.
Taulukko 2
|
Käyttöluokka |
ϑ0 (°C) |
a |
b (°C–1) |
c (°C–2) |
d (mm–1) |
|
|
Tavallinen rengas |
20 |
+0,90996 |
–0,00179 |
–0,00013 |
–0,10313 |
|
|
Talvirengas |
|
15 |
+0,81045 |
–0,00004 |
–0,00019 |
–0,05093 |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
10 |
+0,71094 |
+0,00172 |
–0,00025 |
+0,00127 |
|
Erikoisrengas |
|
15 |
+0,81045 |
–0,00004 |
–0,00019 |
–0,05093 |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu erikoisrengas |
10 |
+0,71094 |
+0,00172 |
–0,00025 |
+0,00127 |
2.4.2.
Testausmenetelmä (b): ajoneuvon vetämällä perävaunulla tai rengastestiajoneuvolla tehtävä testiSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.2 ”Testausmenetelmä (b) käyttämällä ajoneuvon vetämää perävaunua tai rengastestiajoneuvoa” ja sen alakohtien määräyksiä lukuun ottamatta kohtaa 4.2.8 ”Mittaustulosten käsittely”. Sen sijaan sovelletaan tämän liitteen kohtaa 2.4.2.1.
2.4.2.1.
Mittaustulosten käsittely
2.4.2.1.1
Jarrutusvoimakertoimen huippuarvon laskeminenSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.2.8.1 määräyksiä.
2.4.2.1.2
Tulosten validointiLasketaan arvon μpeak variaatiokerroin CV μ seuraavasti:
jossa
Vertailurenkaat (R)
|
a) |
Vertailurenkaan ensimmäisen ja viimeisen jarrutustestin variaatiokerroin CVμ yhdessä testisyklissä saa olla enintään 4 prosenttia. |
|
b) |
Vertailurenkaan ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä yhdessä testisyklissä saatujen jarrutusvoimakertoimien huippuarvojen aritmeettiset keskiarvot saavat poiketa enintään 5 prosenttia näiden kahden arvon keskiarvosta:
jossa
|
|
c) |
Vertailurenkaan ensimmäisestä ja viimeisestä jarrutustestistä yhdessä testisyklissä laskettujen lämpötilakorjattujen keskimääräisten jarrutusvoimakertoimien huippuarvojen (μ peak,corr, ks. tämän liitteen kohta 2.3.2.2) on oltava vähintään 0,45 ja enintään 0,80. |
Jos yksi tai useampi edellä mainituista ehdoista ei täyty, on koko testisykli uusittava.
Ehdokasrenkaat (T n )
Lasketaan kaikille ehdokasrenkaille jarrutusvoimakertoimen huippuarvon variaatiokerroin CVμ . Jos yksi variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, saadut tiedot hylätään ja kyseiselle ehdokasrenkaalle tehdään uusi testi.
2.4.2.1.3
Vertailurenkaan keskimääräisen jarrutusvoimakertoimen oikaistun huippuarvon laskeminenSovelletaan kaikkia liitteen 5 osan A kohdan 4.2.8.3 määräyksiä.
2.4.2.1.4
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminenEhdokasrenkaan T n (n = 1, 2 tai 3) märkäpitoindeksi GB (Tn) lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|
on ehdokasrenkaalle T n jarrutustestistä saatujen oikaistujen jarrutusvoimakertoimien huippuarvojen aritmeettinen keskiarvo
|
|
μ peak,adj(R) |
on liitteen 5 taulukon 3 mukainen jarrutusvoimakertoimen oikaistu huippuarvo |
|
μ peak(R0) = |
0,71 on vertailurenkaan jarrutusvoimakertoimen kiinteä huippuarvo vertailuolosuhteissa |
|
ϑ |
on ehdokasrenkaan Tn testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina |
|
ϑ 0 |
on ehdokasrenkaaseen sen sivumerkinnän mukaan sovellettava märän pinnan vertailulämpötila taulukossa 4 esitetyn mukaisesti |
|
MTD |
= |
on radan pintakarkeuden mitattu syvyys |
|
MTD 0 |
= |
0,8 mm on vertailuradan pintakarkeuden syvyys |
|
K trailer = 1,50 |
= |
on kerroin, jolla varmistetaan, että aiemmin mitattu ja tämä märkäpitoisuusindeksi sekä ajoneuvo- ja perävaunumenetelmä ovat keskenään johdonmukaisia |
kertoimet a, b, c ja d esitetään taulukossa 4.
Taulukko 4
|
Käyttöluokka |
ϑ0 (°C) |
a |
b (°C–1) |
c (°C–2) |
d (mm–1) |
|
|
Tavallinen rengas |
20 |
+0,99655 |
–0,00124 |
+0,00041 |
+0,06876 |
|
|
Talvirengas |
|
15 |
+0,94572 |
–0,00032 |
–0,00020 |
+0,08047 |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
10 |
+0,89488 |
+0,00061 |
–0,00080 |
+0,09217 |
|
Erikoisrengas |
|
15 |
+0,94572 |
–0,00032 |
–0,00020 |
+0,08047 |
|
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu erikoisrengas |
10 |
+0,89488 |
+0,00061 |
–0,00080 |
+0,09217 |
3.
Luokkien C2 ja C3 renkaiden pidon arviointiKuluneen renkaan märkäpitoindeksin arviointi
Periaate
Kaksi vaihetta:
|
(a) |
Arvioidaan uuden renkaan märkäpitoindeksi G liitteen 5 osan B ”Luokkien C2 ja C3 renkaat” määräysten mukaisesti. |
|
(b) |
Arvioidaan luokkien C2 ja C3 kuluneiden renkaiden märkäpitoindeksi GB seuraavien kaavojen avulla:
|
Kworn on heikentymiskerroin, joka kuvaa kuluneen renkaan märkäpitoa suhteessa uuden renkaan märkäpitoon
Kworn (C2) = 0,87
K worn (C3) = 0,83
Liite 9 – Lisäys 1
Esimerkki kuluneen renkaan valmistelusta tehtävästä selosteesta
|
Hiontapäivä |
|
|
Valmistaja |
|
|
Merkki |
|
|
Kauppanimitys |
|
|
Koko |
|
|
Käyttökuvaus |
|
|
Vanteen leveys |
|
|
Täyttöpaine (kPa) |
|
|
Valmistusviikko |
|
|
Renkaan tunnistekoodi |
|
Urasyvyyden mittaus
|
Uran syvyys Keskialue: 2,0 ± 0,4 mm Hartiat: ≤ 2 mm |
keskialueella (kyllä/ei) |
Sijainnit kehällä |
||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
|||
|
Sijainnit poikkiviivalla |
1 |
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Arvot |
|
Keskimääräinen urasyvyys keskialueella (mm) Keskialue: 2,0 ± 0,2 mm |
|
Karheuden mittaus
|
Karheusprofiilin absoluuttisten korkeusarvojen aritmeettinen keskiarvo (μm) |
Mittausalue |
||||||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
||||
|
Sijainti poikkiviivalla |
|
|
|
|
|
||
|
|
|
|
|
|||
|
|
|
|
|
|||
|
Keskiarvo |
|
|
|
|
|||
Liite 9 – Lisäys 2
Esimerkkejä kuluneiden renkaiden märkäpitoindeksiin liittyvistä testausselosteista
Esimerkki 1: Testausseloste kuluneiden renkaiden märkäpitoindeksin määrittämisestä perävaunu- tai rengastestiajoneuvomenetelmällä
|
Testausselosteen numero: |
|
|
Testauspäivämäärä: |
|
|
|
|
|
|
|||
|
Rata: |
|
|
|
Minimi |
Maksimi |
|
Pintakarkeuden syvyys (mm): |
|
Märän pinnan lämpötila (°C): |
|
|
|
|
μpeak,corr: |
|
Ympäristön lämpötila (°C): |
|
|
|
|
Veden syvyys (mm): |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||
|
Nopeus (km/h): |
|
||||
|
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
|
Merkki |
|
|
|
|
|
|
|
Kuvio/kauppanimitys |
SRTT… |
|
|
|
SRTT… |
|
|
Koko |
|
|
|
|
|
|
|
Käyttökuvaus |
|
|
|
|
|
|
|
Testissä käytetty vertailutäyttöpaine (kPa) |
|
|
|
|
|
|
|
Renkaan tunnistetiedot |
|
|
|
|
|
|
|
M+S-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
|
|
3PMSF-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
|
|
Vanne |
|
|
|
|
|
|
|
Kuormitus (kg) |
|
|
|
|
|
|
|
Paine (kPa) |
|
|
|
|
|
|
|
μpeak |
1 |
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Standardipoikkeama σμ |
|
|
|
|
|
|
|
CVμ ≤ 4 % |
|
|
|
|
|
|
|
CVal(μ peak) ≤ 5 % |
|
|
|
|
|
|
|
μ peak,corr(R) |
|
|
|
|
|
|
|
μ peak,adj(R) |
|
|
|
|
|
|
|
Märkäpitoindeksi |
|
|
|
|
|
|
|
Märän pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|
|
Ympäristön lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|
|
Huomautukset |
|
|
|
|
|
|
Esimerkki 2: Testausseloste kuluneiden renkaiden märkäpitoindeksin määrittämisestä ajoneuvomenetelmällä
|
Testausselosteen numero: |
|
|
Testauspäivämäärä: |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||
|
Rata: |
|
|
|
Minimi |
Maksimi |
|
Ajoneuvo |
|
|
|
Pintakarkeuden syvyys (mm): |
|
Märän pinnan lämpötila (°C): |
|
|
|
Merkki: |
|
||
|
BFC ave,corr,1: |
|
Ympäristön lämpötila (°C): |
|
|
Malli: |
|
|||
|
BFC ave,corr,2: |
|
|
|
|
Tyyppi: |
|
|||
|
CVal(BFC ave,corr): |
|
|
|
|
Rekisteröintivuosi: |
|
|||
|
Veden syvyys (mm): |
|
|
|
|
Suurin sallittu akselipaino: |
Edessä |
Takana |
||
|
|
|
|
|
|
|||||
|
Alkunopeus (km/h): |
|
|
Loppunopeus (km/h): |
|
|||||
|
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
||||||
|
Merkki |
|
|
|
|
|
||||||
|
Kuvio/kauppanimitys |
SRTT… |
|
|
|
SRTT… |
||||||
|
Koko |
|
|
|
|
|
||||||
|
Käyttökuvaus |
|
|
|
|
|
||||||
|
Testissä käytetty vertailutäyttöpaine (kPa) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Renkaan tunnistetiedot |
|
|
|
|
|
||||||
|
M+S-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
||||||
|
3PMSF-merkintä (kyllä/ei) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Vanne |
|
|
|
|
|
||||||
|
Paine etuakselilla (kPa) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|
|
Paine taka-akselilla (kPa) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|
|
Kuorma etuakselilla (kg) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|
|
Kuorma taka-akselilla (kg) |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
vasen: |
oikea: |
|
|
|
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
Jarrutusmatka (m) |
BFCi |
|
|
Mittaus |
1 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
9 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||||||
|
Standardipoikkeama σBFC |
|
|
|
|
|
||||||
|
CVBFC ≤ 4 % |
|
|
|
|
|
||||||
|
CVal(BFC ave) ≤ 5 % |
|
|
|
|
|
||||||
|
BFC ave,corr(R) |
|
|
|
|
|
||||||
|
BFC adj(R) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Märkäpitoindeksi |
|
|
|
|
|
||||||
|
Märän pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Ympäristön lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Huomautukset |
|
|
|
|
|
||||||
Liite 10
Menettely luokan C1 renkaiden kulumisominaisuuksien määrittämiseksi
Johdanto
Ehdokasrenkaan kulumisindeksiä laskettaessa ehdokasrenkaan kulumistasoa verrataan vakiovertailurenkaan kulumistasoon. Mittaus tehdään yhdellä seuraavista menetelmistä:
|
a) |
ajoneuvolla tehtävä testaus yleisillä teillä |
|
b) |
rummulla tehtävä testaus sisätiloissa. |
1. Testimenetelmä a: ajoneuvolla tehtävä testaus yleisillä teillä
1.1. Soveltamisala
Tätä menetelmää sovelletaan tämän säännön soveltamisalaan kuuluviin luokan C1 renkaisiin lukuun ottamatta jääpitorenkaita ja renkaita, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on enintään 13.
1.2. Määritelmät
Tämän säännön kohdassa 2 vahvistettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavaa:
|
1.2.1. |
’Kierroksella’ tarkoitetaan reitin osuutta, jonka lähtö- ja päätepiste on sama. Jos sama kierros ajetaan myötäpäivään ja vastapäivään, kierroksia katsotaan olevan kaksi. |
|
1.2.2. |
’Reitillä’ tarkoitetaan kulumistestissä käytettäviä teitä. Reitissä voi olla useampia kierroksia, jotka voidaan ajaa missä tahansa järjestyksessä. |
|
1.2.3. |
’Vuorolla’ tarkoitetaan aikaa, joka tarvitaan reitin ajamiseen (mukaan luetaan tauot sekä saattueessa ajettavien ja siirtokuljetuksessa olevien ajoneuvojen väliset vaihdot). |
|
1.2.4. |
’Kokonaismatkalla’ tarkoitetaan renkaalla testin aikana ajettavaa kokonaismatkaa. |
|
1.2.5. |
’Sähkökoneella’ tarkoitetaan energianmuunninta joka muuntaa sähköenergian mekaaniseksi energiaksi tai päinvastoin. |
|
1.2.6. |
’Käyttövoimaenergian muuntimen luokalla’ tarkoitetaan i) polttomoottoria, ii) sähkökonetta tai iii) polttokennoa. |
|
1.2.7. |
’Hybridisähköajoneuvolla’ tarkoitetaan hybridiajoneuvoa, jossa yksi käyttövoimaenergian muuntimista on sähkökone. |
|
1.2.8. |
’Hybridiajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka voimalaitteessa on ainakin kaksi eri luokkaan kuuluvaa käyttövoimaenergian muunninta ja ainakin kaksi eri luokkaan kuuluvaa käyttövoimaenergian varastointijärjestelmää. |
|
1.2.9. |
’Vain sisäisesti ladattavalla hybridisähköajoneuvolla’ (NOVC-HEV) tarkoitetaan hybridisähköajoneuvoa, jota ei voi ladata ulkoisesta lähteestä. |
|
1.2.10. |
’Ulkopuolelta ladattavalla hybridisähköajoneuvolla’ (OVC-HEV) tarkoitetaan hybridisähköajoneuvoa, joka voidaan ladata ulkoisesta lähteestä. |
|
1.2.11. |
’Täyssähköajoneuvolla’ (PEV) tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka voimalaitteessa on käyttövoimaenergian muuntimina pelkästään sähkökoneita ja jossa käyttövoimaenergian varastointijärjestelminä on ainoastaan ladattavia sähköenergian varastointijärjestelmiä. |
|
1.2.12. |
’Täyspolttomoottoriajoneuvolla’ (ICEV) tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka kaikki käyttövoimaenergianmuuntimet ovat polttomoottoreita. |
|
1.2.13. |
’Ajo-REESS-järjestelmällä’ tarkoitetaan ladattavaa sähköenergian varastointijärjestelmää, joka luovuttaa sähköenergiaa käyttövoimajärjestelmälle. |
|
1.2.14. |
’Etuvetoisella ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa ainoastaan etuakseli välittää vääntömomenttia. |
|
1.2.15. |
’Takavetoisella ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa ainoastaan taka-akseli välittää vääntömomenttia. |
|
1.2.16. |
’Nelipyörävetoisella ajoneuvolla’ (4WD) tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa kuljettaja voi kytkeä yhden akselin välittämän vääntömomentin pois käytöstä. |
|
1.2.17. |
’Jatkuvalla nelipyörävedolla varustetulla ajoneuvolla’ (AWD) tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa on jatkuva tai ajoneuvon ohjaama neliveto. |
|
1.2.18. |
’Vertailuajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, johon asennetaan vertailurenkaat. |
|
1.2.19. |
’Ehdokasajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, johon asennetaan ehdokasrenkaat. |
|
1.2.20. |
’Ajoneuvon f2-kerroin’ [N/(km/h)2] on E-säännön nro 154 mukainen toisen asteen ajovastuskerroin. Se määritetään vertailuolosuhteissa. |
|
1.2.21. |
’Pitkittäiskiihtyvyys’ [m/s2] on ajoneuvon kulkusuunnan suuntainen kiihtyvyys. Pitkittäiskiihtyvyys on positiivinen nopeuden kasvaessa ja negatiivinen sen hidastuessa (esim. jarrutettaessa). |
|
1.2.22. |
’Sivuttaiskiihtyvyys’ [m/s2] on ajoneuvon kulkusuuntaan nähden kohtisuoraan suuntautuva kiihtyvyys. Sivuttaiskiihtyvyys on positiivinen, kun käännytään vasemmalle ajoneuvon kulkusuunnasta. Sivuttaiskiihtyvyys on negatiivinen, kun käännytään oikealle ajoneuvon kulkusuunnasta. |
|
1.2.23. |
’Testirenkaalla’ tarkoitetaan joko ehdokasrenkaita tai vertailurenkaita. |
|
1.2.24. |
’Ehdokasrenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka kulumista arvioidaan suhteessa vertailurenkaan kulumiseen. |
|
1.2.25. |
’Vertailurenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jota käytetään kussakin saattueessa vertailukohtana ehdokasrenkaan kulumisen arvioinnissa seuraavan taulukon mukaisesti:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
1,3 Symbolit ja lyhenteet
|
Symboli |
Yksikkö |
Selitys |
|
AICT |
dimensioton |
Ehdokasrenkaan kulumisindeksi |
|
ALC |
mg/km/t |
Ehdokasrenkaan kulumistaso testiolosuhteissa |
|
ALRT |
mg/km/t |
Vertailurenkaan kulumistaso testiolosuhteissa |
|
ARC |
mg/km |
Ehdokasrenkaan kulumisaste testiolosuhteissa |
|
ARR |
mg/km |
Vertailurenkaan kulumisaste testiolosuhteissa |
|
D Ci |
km |
Ehdokasajoneuvon kokonaisajomatka testissä |
|
D Ri |
km |
Vertailuajoneuvon kokonaisajomatka testissä |
|
MCTF i |
g |
Ehdokasrenkaan i loppumassa |
|
MCTS i |
g |
Ehdokasrenkaan i alkumassa |
|
MRTF i |
g |
Vertailurenkaan i loppumassa |
|
MRTS i |
g |
Vertailurenkaan i alkumassa |
|
O S |
mg/km/t |
SRTT17S-vertailurenkaan kulumistason regressiosuorien poikkeama |
|
O W |
mg/km/t |
SRTT17W-vertailurenkaan kulumistason regressiosuorien poikkeama |
|
Q Ci |
kg |
Kunkin ehdokasrenkaan testikuormitus |
|
Q Ri |
kg |
Kunkin vertailurenkaan testikuormitus |
|
SS |
mg/km/t/oC |
SRTT17S-renkaan herkkyys lämpötilanvaihtelulle |
|
SW |
mg/km/t/oC |
SRTT17W-renkaan herkkyys lämpötilanvaihtelulle |
|
Ti |
oC |
Testin keskilämpötila |
|
|
oC |
Kaikkien n testien keskilämpötila |
1.4. Mittauslaitteet
|
1.4.1. |
Renkaan massan mittauslaitteet
Vaa’an on pystyttävä mittaamaan renkaan massa ±2 gramman tarkkuudella. |
|
1.4.2. |
Ohjauskulmien ja pystykallistuskulman mittauslaitteet
Laitteen tarkkuuden on oltava ±0,033 astetta. |
|
1.4.3. |
Ajoneuvon massan mittauslaitteet pyöräpaikkaa kohti
Vaa’an on pystyttävä mittaamaan kunkin renkaan kuormitus ±0,1 prosentin tarkkuudella. |
|
1.4.4. |
Kiihtyvyys-, matka- ja nopeusmittarit
Testin aikana on arvioitava jatkuvasti nopeutta sekä sivuttais- ja pitkittäiskiihtyvyyttä siten, että näytteenottotaajuus on vähintään 10 Hz. Mittauksissa on käytettävä GNSS-järjestelmää (maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä), sellaisena kuin se on määritelty standardissa ISO 24245:2023 ja sijaintien numeerista määritystä. GNSS-järjestelmän tietojen numeerisesta käsittelystä kerrotaan tämän säännön liitteen 10 lisäyksessä 1. Renkaalla ajetun matkan on oltava yhtä suuri kuin GNSS-järjestelmällä kirjattu matka, johon lisätään ilman GNSS-signaalia ajettu matka, ellei GNSS-järjestelmä arvioi myös tätä matkaa. Kiihtyvyysmittareita ei saa käyttää. |
|
1.4.5. |
Rengaspainemittari
Laitteen tarkkuuden on oltava ±3 kPa. |
|
1.4.6. |
Sään (sade, lumi, jää) mittauslaitteet
Sateen osalta testikuljettajien on ilmoitettava kussakin vuorossa ajettu kilometrimäärä, jonka aikana pyyhkimet ovat toiminnassa (eli tosiasiassa pyyhkivät tuulilasia). Lumen ja jään osalta testikuljettajien on ilmoitettava kussakin vuorossa lumisella tai jäisellä tiellä ajettu kilometrimäärä. |
|
1.4.7. |
Lämpömittarit
Voidaan käyttää ajoneuvon ulkopuolelle sijoitettua lämpömittaria. Mitattu lämpötila sekä aika ja paikka kirjataan paperille tai sähköiseen tiedostoon. Käyttää voidaan myös lämpömittaria, joka on sijoitettu mittaamaan ulkoilman lämpötilaa. Laitteen tarkkuuden on oltava ±1 °C. Voidaan käyttää myös lämpötilaa jatkuvasti mittaavaa laitetta, jonka mittaustarkkuus vastaa edellä mainittua. Alku- ja loppumittaukset on tehtävä kalibroidulla lämpömittarilla. |
|
1.4.8. |
Rengas-pyöräasennelman massan mittauslaitteet
Vaa’an on pystyttävä mittaamaan renkaan massa ±2 gramman tarkkuudella. |
1.5. Renkaaseen, rengas-pyöräasennelmaan ja ajoneuvoon liittyvät mittaukset
|
1.5.1. |
Renkaan massan mittaaminen
Rengas on ennen sen massan mittaamista puhdistettava ja kuivattava. Käytettävä laite tai pesuaine ei saa poistaa renkaasta kumia (esim. vesipohjainen hankaamaton pesuaine). Kaikki näkyvät kivet on poistettava kulutuspintakuviosta ennen massan mittaamista. Mittaus tehdään kolme kertaa, ja tuloksista otetaan keskiarvo. |
|
1.5.2. |
Rengas-pyöräasennelman massan mittaaminen
Rengas-pyöräasennelma on ennen sen massan mittaamista puhdistettava ja kuivattava laitteella tai pesuaineella, joka ei poista renkaasta kumia (esim. vesipohjaisella hankaamattomalla pesuaineella). Kulutuspintakuviosta on poistettava kaikki näkyvät kivet ennen massan mittaamista, joka tehdään ilman paineilmaa ja ilman venttiilinkaraa. Ennen massan mittaamista on tarkistettava, että kaikki tasapainottamiseen käytetyt painot ovat paikoillaan asennelmassa. |
|
1.5.3. |
Ajoneuvon massan mittaaminen
Ajoneuvo puhdistetaan ja kuivataan ennen mittausta. Sen polttoainesäiliö täytetään (polttomoottoriajoneuvot), ja se varustetaan tämän liitteen 1.6 kohdan mukaisella testipainolastilla, testattavilla renkailla ja testauksessa käytettävillä pyörillä. Lisätään keskivertokuljettajan paino (75 kg). Mitataan kunkin pyörän kuormitus Q. |
|
1.5.4. |
Pyörien suuntauksen mittaaminen
Pyörien suuntauksen mittausta varten ajoneuvon polttoainesäiliö täytetään (polttomoottoriajoneuvot) ja ajoneuvo varustetaan tämän liitteen 1.6 kohdan mukaisella testipainolastilla, testattavilla renkailla ja testauksessa käytettävillä pyörillä. Lisätään keskivertokuljettajan paino (75 kg). |
1.6. Ajoneuvoa koskevat vaatimukset
|
1.6.1. |
Yleiset vaatimukset
Ohjauskulmat säädetään seuraavasti:
Vertailuajoneuvon ja kunkin ehdokasajoneuvon molempien akselien ohjauskulmat (auraus- ja harituskulmat ja pystykallistuskulmat) on tarkastettava vähintään
Testin lopussa suuntauskulmat saavat poiketa auraus-/harituskulman tapauksessa enintään ±0,15 astetta ja pystykallistuskulman tapauksessa ±0,3 astetta alkumittauksesta samoissa olosuhteissa. |
|
1.6.2. |
Etuvetoisten ajoneuvojen hyväksyttävät jousitusgeometrian ja staattisen säädön arvot |
|
1.6.2.1. |
Ehdokasrenkailla varustettavat ajoneuvot kuormattuina kohdan 1.5.4 mukaisesti
|
|
1.6.2.2. |
Vertailurenkailla varustettava ajoneuvo kuormattuna kohdan 1.5.4 mukaisesti
|
|
1.6.3. |
Takavetoisten ajoneuvojen hyväksyttävät jousitusgeometrian ja staattisen säädön arvot |
|
1.6.3.1. |
Ehdokasrenkailla varustettavat ajoneuvot kuormattuina kohdan 1.5.4 mukaisesti
|
|
1.6.3.2. |
Vertailurenkailla varustettava ajoneuvo kuormattuna kohdan 1.5.4 mukaisesti
|
|
1.6.4. |
Nelipyörävetoisten ajoneuvojen hyväksyttävät jousitusgeometrian ja staattisen säädön arvot
Nelipyöräajoneuvoja voidaan käyttää, jos vetävänä akselina käytetään vain yhtä akselia. Tällöin ajoneuvoa pidetään tapauksen mukaan etu- tai takavetoisena. |
|
1.6.5. |
Jatkuvalla nelipyörävedolla (AWD) varustettujen ajoneuvojen hyväksyttävä jousitus ja staattinen säätö
Jatkuvalla nelipyörävedolla varustetun ajoneuvon tapauksessa noudatetaan tämän liitteen kohdassa 1.6.3 kuvattuja takavetoiseen ajoneuvoon sovellettavia säätöjä. |
|
1.6.6. |
Jos mikään ajoneuvo ei täytä kohdassa 1.6.2, 1.6.3, 1.6.4 tai 1.6.5 kuvattuja ehtoja, on käytettävä seuraavaa menettelyä:
|
|
1.6.7. |
Hyväksyttävä käyttövoimaenergianmuunnin
Kaiken tyyppiset käyttövoimaenergianmuuntimet hyväksytään, kunhan ne ovat saattueen sisällä yhtenäisiä. Saattue on muodostettava ajoneuvoista, jotka ovat sähkökäyttöisyydeltään samanlaisia (polttomoottoriajoneuvoja, joko vain sisäisesti ladattavia tai ulkopuolelta ladattavia hybridisähköajoneuvoja taikka täyssähköajoneuvoja). |
|
1.6.8. |
Hyväksyttävä voimansiirtojärjestelmä
Testattavan rengaskoon testaamiseen on mahdollisuuksien mukaan käytettävä etuvetoista ajoneuvoa. Jos rengaskoko soveltuu asennettavaksi ainoastaan takavetoiseen ajoneuvoon, asennetaan testattavaa kokoa edustavat renkaat ja myös vertailurenkaat sellaiseen. Jos rengaskoko soveltuu asennettavaksi ainoastaan jatkuvalla nelipyörävedolla varustettuun ajoneuvoon, asennetaan testattavaa kokoa edustavat renkaat ja myös vertailurenkaat sellaiseen. Sekä vertailu- että ehdokasrenkaiden testauksessa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä voimansiirtotyypiltään samanlaisia ajoneuvoja. Jos tämä ei ole mahdollista, on sekä vertailuajoneuvon että ehdokasajoneuvon tapauksessa käytettävä oletusvaihtoehtoa. Samassa saattueessa voi olla sekä automaattisella että käsivalintaisella vaihteistolla varustettuja ajoneuvoja. |
|
1.6.9. |
Ajoneuvon ajotila
Jos käytettävissä on useita ajotiloja, valitaan ajoneuvon valmistajan määrittelemä oletusajotila. Jos ajoneuvon valmistaja ei ole määritellyt oletusajotilaa, edustavan ajotilan käytöstä on sovittava vastuuviranomaisen kanssa. |
|
1.6.10. |
Hyötyjarrutus
Saattueen ajoneuvojen on oltava hyötyjarrutusominaisuuksiltaan samanlaisia. Vaatimus toteutuu, kun valitut ajoneuvot ovat sähkökäyttöisyydeltään samanlaisia (ks. kohta 1.6.7). Jos ajoneuvon hyötyjarrutustoiminto voidaan kytkeä pois päältä, kuljettaja saa kytkeä sen päältä vain siinä tapauksessa, että saattueen kaikkien ajoneuvojen hyötyjarrutusominaisuudet ovat ajon aikana samat. |
|
1.6.11. |
Ajoneuvon hyväksyttävät aerodynaamiset ominaisuudet
Vertailurenkailla varustetun ajoneuvon aerodynamiikan on täytettävä seuraavat vaatimukset: Vertailurenkailla varustetun ajoneuvon f2-arvo saa olla enintään 1,2 kertaa ehdokasrenkailla varustettujen ajoneuvojen f2-arvo. Vaatimusta ei sovelleta, jos ajoneuvon f2-arvoa ei ole testauslaitoksen käytettävissä. |
|
1.6.12. |
Ajoneuvon hyväksyttävä massa (renkaan koon ja kantavuusluvun mukaan)
Ajoneuvon kokonaismassan on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuva kokonaiskuorma voi olla 67 ± 7 prosenttia neljän renkaan yhteenlasketusta nimelliskantavuudesta. Esimerkki: Olkoon vertailurenkaiden kantavuusluku 94, jonka sallima suurin kuorma on 670 kg. Neljän vertailurenkaan yhteenlaskettu nimelliskantavuus olisi tällöin 670*4 = 2 680 kg. Kuormitetun ajoneuvon massa saa tällöin olla 2 680*67 % = 1 796 kg, jolloin toleranssi on 2 680*7 % eli ±188 kg. Kuorma jaetaan etu- ja taka-akseleille seuraavasti:
Edellä mainittujen kuormitusten saavuttamiseen voidaan käyttää lisäpainoja, kunhan kuormitus ei kasva yli 85 prosenttiin ajoneuvon suurimmasta sallitusta hyötykuormasta. Lisäpainon on vastattava vähintään 1,5 matkustajaa kuljettaja mukaan luettuna. |
|
1.6.13. |
Reittiä, kiihtyvyyttä ja nopeutta koskevat vaatimukset
Reitin on oltava suljettu kierros. Ajoneuvojen on palattava lähtöpaikkaan itse eikä autojenkuljetusajoneuvon kyydissä. |
|
1.6.13.1. |
Reitin vähimmäispituus
Reitti on muodostettava yhdestä tai useammasta suljetusta kierroksesta. Ajoneuvojen on palattava lähtöpaikkaan. Vähimmäispituus on 300 kilometriä ajettuna erilaisilla teillä. Ajoneuvoa ei saa siirtää kuljetusajoneuvolla, ellei se tai sen rengas vaurioidu. |
|
1.6.13.2. |
Ajoympäristöjen jakautuminen
Reitin eri osuuksilla on noudatettava seuraavia kiihtyvyyteen ja ajomatkaan liittyviä vaatimuksia:
|
|
1.6.13.3. |
Kiihtyvyydet ajomatkalla
Kiihtyvyyden standardipoikkeamaan ja enimmäisarvoihin sovelletaan seuraavaa: |
|
1.6.13.3.1 |
Standardipoikkeama
Pitkittäis- ja sivuttaiskiihtyvyyden standardipoikkeamat saavat testin aikana poiketa enintään 5 prosenttia saman saattueen ajoneuvojen välillä. |
|
1.6.13.3.2 |
Enimmäiskiihtyvyys
|
|
1.6.14. |
Nopeusvaatimukset
Nopeuden (mittaustoleranssi 10 km/h) on oltava reitin sijaintimaan lakisääteisten nopeusrajoitusten mukainen. Nopeus ei saa olla yli 140 km/h. Ajomatkaan sovellettava toleranssi (mukaan luettuna mittaustoleranssi 10 km/h) on enintään 0,5 prosenttia (40 km 8 000 km:n ajomatkalla). |
|
1.6.15. |
Kiihtyvyyden ja nopeuden seuranta testin aikana
Saattueen kaikkien ajoneuvojen kiihtyvyyttä ja nopeutta on seurattava jatkuvasti testin aikana. Kiihtyvyyden ja nopeuden laskemista kuvataan tarkemmin tämän liitteen lisäyksessä 1. |
|
1.6.16. |
Renkaan kuluminen reitillä
Jotta reittiä voidaan käyttää testaukseen, on seuraavien vertailurenkaiden kulumistasoa koskevien vaatimusten täytyttävä:
Jos reitillä käytetään vain yhtä vertailurengasta (esim. SRTT17S), riittää kun sitä koskeva vaatimus täyttyy.
Kuva 1: Normalisoidun kulumistason lämpötilassa 20 °C on oltava s1:n ja s2:n välillä. Kulumistaso reitillä lasketaan tämän liitteen kohdan 1.6.16.1 mukaisesti. |
|
1.6.16.1. |
Vertailurenkaan kulumistason mittaamiseen sovelletaan seuraavaa:
Näin saadaan kaikille (vähintään) kolmelle testattavalle vertailurengassarjalle kulumistaso ALRTi (mg/km/t) lämpötilassa Ti . Laskelmat on päivitettävä neljännesvuosittain käyttäen kaikkien edellisten neljän vuosineljänneksen aikana tehtyjen testien tuloksia alkaen siitä, kun reitin ensimmäisestä akkreditoinnista on kulunut vuosi. Kulmakertoimet ja poikkeamat voidaan päivittää vain siinä tapauksessa, että lämpötila-alue on tämän kohdan määräysten mukainen. Renkaiden SRTT17S ja SRTT17W herkkyys testinaikaisille lämpötilanvaihteluille (SS ja SW ) eli vertailurenkaan kulumistasoa suhteessa testin keskilämpötilaan kuvaavan regressiosuoran kaltevuus lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
Vertailurenkaan kulumistasoa suhteessa testin keskilämpötilaan kuvaavien regressiosuorien poikkeamat lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
Kulumistasot reitillä asianomaisissa lämpötiloissa lasketaan seuraavista yhtälöistä:
jossa
Jos samalla reitillä testataan sekä SRTT17S- että SRTT17W-vertailurengasta, lasketaan arvo S kummallekin vertailurenkaalle, jolloin saadaan SS ja SW. |
1.7. Säätilavaatimukset
|
1.7.1. |
Testattaessa renkaita suhteessa SRTT17S-vertailurenkaaseen tämän liitteen kohdan 1.2.25 taulukon mukaisesti, säätilan on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:
|
|
1.7.2. |
Testattaessa renkaita suhteessa SRTT17W-vertailurenkaaseen tämän liitteen kohdan 1.2.25 taulukon mukaisesti, säätilan on oltava seuraavien vaatimusten mukainen: |
|
1.7.2.1. |
Vaativissa talviolosuhteissa käytettävät renkaat
|
|
1.7.2.2. |
Renkaat, joita ei ole tarkoitettu vaativiin talviolosuhteisiin
|
|
1.7.3. |
Säätietojen tallentaminen |
|
1.7.3.1 |
Sateessa ajetun matkan mittaaminen
Sateessa ajettu matka prosentteina koko ajomatkasta on se matka, jonka aikana tuulilasinpyyhkimet ovat toiminnassa. Tieto voidaan kirjata manuaalisesti yhdestä saattueen ajoneuvosta. Tiedot voidaan tapauksen mukaan poimia myös ajoneuvon keräämistä tiedoista (esim. CAN-väylästä tai OBD-järjestelmästä). |
|
1.7.3.2. |
Keskilämpötila
Keskilämpötilan laskemiseksi on tehtävä vähintään viisi mittausta reitillä ajettua ajovuoroa kohti. Mittauksiin on sisällyttävä lähtö- ja saapumispaikalla tehtävät mittaukset. Lämpötila on mitattava myös reitin korkeimmassa pisteessä. Mittaukset on tehtävä ainakin yhdestä saattueen ajoneuvosta. Reitin keskilämpötila on kaikkien kaikissa viidessä pisteessä mitattujen lämpötilojen keskiarvo. Mittaus on ainakin lähtö- ja saapumispaikassa tehtävä tarkkuusvaatimusten mukaisella kiinteällä mittarilla. Lämpötila-anturi sijoitetaan ulos esteettömään paikkaan, jossa ilma pääsee virtaamaan vapaasti ja jossa se on suojattu suoralta auringolta. Jälkimmäinen vaatimus voidaan täyttää millä tahansa varjostavalla suojalla tai vastaavalla. Tiellä tehtävissä mittauksissa voidaan käyttää ajoneuvoon asennettua sääasemaa, jossa on ulkoinen lämpötila-anturi. Lämpötilaa voidaan mitata myös jatkuvasti koko testin ajan. Tällöin kirjataan koko testin keskilämpötila sekä alin ja korkein mittaustulos. Näissä laskelmissa ei oteta huomioon mittauksia, jotka on tehty ensimmäisten kymmenen minuutin kuluessa lähdöstä tai kuljettajan pitämän tauon päättymisestä. Keskilämpötila voidaan laskea joko ajan tai ajomatkan perusteella. |
1.8. Vakiovertailutestirenkaisiin sovellettavat vaatimukset
Vertailurenkaita SRTT17S on säilytettävä standardin F3676-23 ja vertailurenkaita SRTT17W standardin F3675-23 mukaisissa olosuhteissa.
SRTT17S-renkaita käytetään arvioitaessa ehdokasrenkaita, jotka kuuluvat käyttöluokkaan ”tavalliset renkaat”, ”talvirenkaat” tai ”erikoisrenkaat”, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi vaativissa talviolosuhteissa tai varustettu merkinnällä ”M+S”.
SRTT17W-renkaita käytetään arvioitaessa ehdokasrenkaita, jotka kuuluvat käyttöluokkaan ”talvirenkaat” tai ”erikoisrenkaat”, jotka on varustettu merkinnällä ”M+S”, riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu käytettäväksi vaativissa talviolosuhteissa.
1.9. Renkaiden valmistelu ja säädöt
|
1.9.1. |
Renkaiden asentaminen vanteelle ja ajoneuvoon
Uudet ehdokasrenkaat asennetaan renkaanvalmistajan sallimille vanteille ja tasapainotetaan. Kussakin testissä käytetään uusia vertailurenkaita, jotka asennetaan 7,5 tuuman levyisille vanteille. Ehdokasrenkaan vanteen leveys on ilmoitettava testausselosteessa. Jos renkaan asennukseen liittyy erityisiä vaatimuksia esimerkiksi epäsymmetrisen pintakuvion tai vaaditun pyörimissuunnan vuoksi, näitä vaatimuksia on noudatettava: renkaat on asennettava oikeaan pyörimissuuntaansa ja ulkosivu ajoneuvosta ulospäin. |
|
1.9.2. |
Renkaan painon mittaus (ilman vannetta)
Renkaan paino mitataan tämän liitteen kohdassa 1.5.1 kuvatun menettelyn mukaisesti. Renkaasta (ei testi- eikä vertailurenkaasta) ei saa poistaa kumia (esim. muotin tuuletusaukkojen aiheuttamia purseita). Jokaisen renkaan paino mitataan
|
|
1.9.3. |
Rengas-pyöräasennelman massan mittaaminen
Rengas-pyöräasennelman massa mitataan tämän liitteen kohdassa 1.5.2 kuvatun menettelyn mukaisesti. Rengas-pyöräasennelman massa voidaan mitata myös vaadittujen mittausten välissä. |
|
1.9.4. |
Rengaspaine
Vertailurenkaat on täytettävä paineeseen 290 kPa. Ehdokasrenkaat on täytettävä sovellettavan standardin mukaiseen nimellispaineeseen (kylmänä) seuraavasti:
|
1.10. Ajoneuvojen valmistelu ja säädöt
Ehdokas- ja vertailurenkailla tehtäviin mittauksiin käytettävät ajoneuvot valitaan kohdan 1.6 rajoitusten mukaisesti.
|
1.10.1. |
Ajoneuvon massan mittaaminen
Ajoneuvon massa mitataan tämän liitteen kohdassa 1.5.3 kuvatun menettelyn mukaisesti. Ajoneuvo varustetaan lisäpainoilla tämän liitteen kohdan 1.6.12 vaatimusten mukaisesti. Sekä vertailu- että ehdokasajoneuvon kunkin renkaan kuorma Q mitataan. |
|
1.10.2. |
Ajoneuvon säädöt
Ajoneuvon suuntauskulmat säädetään tämän liitteen kohtien 1.6.2–1.6.6 vaatimusten mukaisesti. |
1.11. Testimenetelmä ja mittaukset
|
1.11.1. |
Yleistä
Renkaiden kulumistesti on tehtävä avoimilla teillä. Saattueessa saa olla enintään neljä ajoneuvoa. Ajoneuvoilla ajetaan noin 8 000 kilometriä valituilla reiteillä tietyllä kuormittavuudella siten, että kukin ehdokasrengas pyritään altistamaan samoille olosuhteille (kuormittavuus, kuljettajat, paikka saattueessa, sääolot jne.). Renkaat arvioidaan suhteessa vertailurenkaaseen. Yhteen saattueen ajoneuvoista asennetaan vertailurenkaat, jotta se altistuisi lähinnä lämpötilan vaihtelulle mutta myös muille vaihteleville tekijöille. Ehdokasajoneuvoon asennetaan samat ehdokasrenkaat. Mitattu kuluminen lasketaan tämän liitteen kohdan 1.11.13 mukaisesti. |
|
1.11.2. |
Testin kokonaismatka
Kullakin saattueen ajoneuvolla ajetaan 8 000 ± 300 km. Jos kokonaismatka on vaadittua lyhyempi tai pitempi, testi on mitätön. |
|
1.11.3. |
Saattueen kokoonpano ja hallinta
Saattueen on oltava yhtenäinen seuraavien ajoneuvon ominaisuuksien suhteen:
Sekä vertailurenkaiden että ehdokasrenkaiden tapauksessa on käytettävä samaa ajoneuvomallia ja samoja ajoneuvojen säätöjä edellyttäen, että
Ajoneuvojen suurimman etäisyyden saattueessa on oltava sellainen, että kukin kuljettaja näkee edellään ja takanaan ajavan ajoneuvon. Kaikkien ajoneuvojen on ajettava oikeanpuoleista kaistaa (vasemmanpuoleisen liikenteen maissa vasemmanpuoleista kaistaa), jos se on vapaa. |
|
1.11.4. |
Ajoneuvojen kierto saattueissa ja kuljettajien kierto ajoneuvojen välillä
Kullakin ehdokasrenkaalla testirenkaat ja vertailurenkaat mukaan luettuina on ajettava samat testiosuudet siten, että
Kuljettajien vaihtoihin ja ajoneuvojen järjestyksen muuttamiseen voidaan käyttää 10 prosenttia reitillä ajettavasta matkasta. |
|
1.11.5. |
Ennen testiä, testin aikana ja sen jälkeen tehtävät mittaukset |
|
1.11.5.1. |
Ennen testiä ja sen jälkeen
Ennen testiä ja sen jälkeen on mitattava
|
|
1.11.5.2. |
Testin aikana
Testin aikana on
Välipysähdysten yhteydessä on suotavaa mutta ei pakollista mitata
|
|
1.11.6. |
Tietojen käsittely keskilämpötilan laskemista varten
Lämpötilan mittaus testin aikana: lämpötila mitataan kohdan 1.7.3 mukaisesti. |
|
1.11.7. |
Tietojen käsittely testin pitkittäis- ja sivuttaiskiihtyvyyden standardipoikkeaman laskemista varten
Kunkin vuoron aikana on mitattava jatkuvasti nopeutta sekä sivuttais- ja pitkittäiskiihtyvyyttä. Suositellaan vähintään 10 Hz:n näytteenottotaajuutta. Yleisin teknologia on GNSS-mittaus (maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä), johon liittyy sijaintien numeerinen käsittely. Kiihtyvyystietojen käsittely määritellään tämän liitteen lisäyksessä 1. |
|
1.11.8. |
Testin validointi
Testi hyväksytään, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
|
1.11.9. |
Poikkeamat nimellisreitistä
Reitin katsotaan olevan hyväksyttävä, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:
Kun kaikki vaatimukset täyttyvät, reitin katsotaan olevan hyväksyttävä ja laskennassa huomioon otettava ajomatka on korjattava vastaavasti. Tahattomat poikkeamat ovat hyväksyttäviä, jos niiden osuus reitin pituudesta on 20 prosenttia tai alle 100 km (sen mukaan, kumpi on pienempi), kunhan vertailurenkaan kulumistaso 20 °C:ssa pysyy sallituissa rajoissa ja kiihtyvyyden standardipoikkeamat ovat vaatimusten mukaisia. Kaikissa muissa tapauksissa testiä ei hyväksytä vaan reitti on validoitava uudelleen. |
|
1.11.10. |
Ajoneuvo-ongelmien ratkaiseminen
Jos saattueen ajoneuvoon tulee vikoja tai vaurioita, toimitaan seuraavasti:
|
|
1.11.11. |
Rengasongelmien ratkaiseminen
Jos saattueen ajoneuvoon tulee rengasrikko, toimitaan seuraavasti:
|
|
1.11.12. |
GNSS-ongelmien ratkaiseminen
Jos yhden ajoneuvon nopeus- ja kiihtyvyystiedot jäävät yhdessä vuorossa kirjaamatta osuudelta, joka on yli 5 prosenttia reitin kokonaispituudesta (satelliittisignaalin katkeamisen tai laitteen toimintahäiriön vuoksi), puuttuvat tiedot korvataan jostakin toisesta saman saattueen ajoneuvosta (mieluiten vertailuajoneuvosta) saaduilla tiedoilla, jos nämä tiedot ovat päteviä. |
|
1.11.13. |
Tietojen käsittely kulumistason laskemista varten |
|
1.11.13.1. |
Vertailurenkaan kulumistaso testin keskilämpötilassa (mg/km/t)
Vertailurenkaan keskimääräinen kulumistaso testin keskilämpötilassa testin aikana lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|
1.11.13.2. |
SRTT17S-renkaan kulumistaso lämpötilassa 20 °C
Tehdään SRTT17S-renkaan kulumistasoon tämän liitteen kohdan 1.6.16.1 mukainen lämpötilakorjaus seuraavasti:
jossa |
|
1.11.13.3. |
SRTT17W-renkaan kulumistaso lämpötilassa 10 °C
Tehdään SRTT17W-renkaan kulumistasoon tämän liitteen kohdan 1.6.16.1 mukainen lämpötilakorjaus seuraavasti:
jossa |
|
1.11.13.4. |
Ehdokasrenkaan kulumistaso testin keskilämpötilassa (mg/km/t)
Ehdokasrenkaan keskimääräinen kulumistaso testin keskilämpötilassa testin aikana lasketaan seuraavasti:
jossa
|
|
1.11.13.5. |
Ehdokasrenkaan kulumisindeksin on oltava riippumaton testin keskilämpötilasta, ja se lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
jossa
|
1.12. Testausseloste
|
1.12.1. |
Testausselosteessa on annettava seuraavat tiedot:
|
|
1.12.2. |
Jokaisesta vertailurenkaasta on annettava seuraavat tiedot:
|
|
1.12.3. |
Jokaisesta ehdokasrenkaasta on annettava seuraavat tiedot:
|
|
1.12.4. |
Lopulliset testitulokset
|
2. Testimenetelmä b: rummulla tehtävä testaus sisätiloissa
2.1. Soveltamisala
|
2.1.1. |
Tätä menetelmää sovelletaan tämän säännön soveltamisalaan kuuluviin luokan C1 renkaisiin lukuun ottamatta jääpitorenkaita ja renkaita, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on enintään 13. |
|
2.2. |
Määritelmät ja termit
Sisätiloissa rummulla tehtävässä testauksessa sovelletaan tämän säännön kohdassa 2 vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä: |
|
2.2.1. |
’Renkaan kulumisella’ tarkoitetaan renkaan kulumista, joka havaitaan renkaan massan pienenemisenä käytön aikana. |
|
2.2.2. |
’Massahäviöllä’ tarkoitetaan renkaiden kulumisen vuoksi hävinneen massan määrää.
Se ilmaistaan grammoina. |
|
2.2.3. |
’Testirenkaalla’ tarkoitetaan arviointiohjelmassa käytettävää rengasta, joka on joko ehdokasrengas tai vertailurengas. |
|
2.2.3.1. |
Ehdokasrengas
T arviointiohjelmassa käytettävä testirengas, jota arvioidaan suhteessa vertailurenkaaseen samaa testimenetelmää käyttäen. |
|
2.2.3.2. |
Vertailurengas
R erityinen testirengas, jota käytetään vertailukohtana arviointiohjelmassa. |
|
2.2.3.2.1 |
’Vakiovertailutestirenkaalla’ (SRTT) tarkoitetaan rengasta, joka on tuotettu, tarkastettu ja varastoitu seuraavien ASTM Internationalin standardien mukaisesti:
Tavallista vertailurengasta (225/45R17 94 XL ASTM F3676-23) käytetään testattaessa ehdokasrenkaita, joita ei ole tarkoitettu vaativiin talviolosuhteisiin. Sellaisia ovat tavalliset renkaat, talvirenkaat ja erikoisrenkaat, joissa ei ole M+S- tai 3PMSF-merkintää. Vertailutalvirengasta (225/45R17 94 XL ASTM F3675-23) käytetään testattaessa ehdokasrenkaita, jotka on tarkoitettu vaativiin talviolosuhteisiin (3PMSF-merkintä), ja erikoisrenkaita, joissa on M+S- tai 3PMSF-merkintä. |
|
2.2.4. |
’Profiilin keskisyvyyttä’ käytetään pinnan karkeuden kuvaamiseen suuressa mittakaavassa, ja se kuvataan standardissa ISO 13473-1. |
|
2.2.5. |
’Mikrokarkeudella’ tarkoitetaan pinnan karkeutta pienessä mittakaavassa. Sitä mitataan standardin ISO 13473-1 mukaisella muutetulla suodatuksella. |
|
2.2.6. |
’Renkaan koordinaatistolla’ tarkoitetaan standardissa ISO 8855 määriteltyä renkaan kuvaamiseen käytettävää koordinaatistoa.
|
|
2.2.7. |
’Pystykuormalla’ tarkoitetaan renkaan tukemasta massasta johtuvaa tiehen kohdistuvaa normaalivoimaa. Renkaan kohdistama normaalivoima määritellään standardissa ISO 8855. |
|
2.2.8. |
’Sivuttaisvoimalla’ tarkoitetaan voimaa, jonka rengas synnyttää kaarteessa. Renkaan aiheuttama sivuttaisvoima määritellään standardissa ISO 8855. Sivuttaisvoima on positiivinen käännyttäessä vasemmalle ja negatiivinen käännyttäessä oikealle. |
|
2.2.9. |
’Pitkittäisvoimalla’ tarkoitetaan pitkittäissuuntaista voimaa, jonka rengas synnyttää kiihdytyksessä ja jarrutuksessa. Renkaan aiheuttama pitkittäissuuntainen voima määritellään standardissa ISO 8855. Pitkittäisvoima on positiivinen nopeuden kasvaessa ja negatiivinen sen hidastuessa (esim. jarrutettaessa). |
|
2.2.10. |
’Kuormitetulla säteellä’ tarkoitetaan etäisyyttä renkaan akselista rummun ulkopintaan, kun nopeuden ja pystykallistuskulman arvo on nolla ja rengas on kuormitettu testikuormaansa ja -paineeseensa huoneenlämpötilassa (ks. lämpötilavakioinnista kohta 2.6.2). |
|
2.2.11. |
’Renkaan momentilla’ tarkoitetaan momenttia renkaan pyörimisakselilla. |
|
2.2.12. |
’Kantavuusluvulla’ tarkoitetaan numeerista koodia, joka ilmaisee renkaan suurimman sallitun kuormituksen renkaan nopeustunnuksen osoittamalla nopeudella renkaan valmistajan määrittelemissä käyttöolosuhteissa. |
2.3. Symbolit ja lyhenteet
Sisätiloissa rummulla tehtävässä testauksessa sovelletaan tämän säännön liitteen 10 kohdassa 1 esitettyjen symbolien ja lyhenteiden lisäksi seuraavia:
|
Symboli |
Yksikkö |
Selitys |
|
T |
dimensioton |
Ehdokasrengas |
|
R |
dimensioton |
Vertailurengas |
|
Fz |
N |
Pystykuormitus |
|
Fy |
N |
Sivuttaisvoima |
|
Fx |
N |
Pitkittäissuuntainen voima |
|
rL |
m |
Kuormitettu säde |
|
My |
Nm |
Renkaan momentti |
|
LI |
dimensioton |
Kantavuusluku |
|
MPD |
mm |
Profiilin keskisyvyys |
2.4. Testimenetelmä
|
2.4.1. |
Yleistä
Tällä testimenetelmällä arvioidaan ehdokasrenkaan massahäviö suhteessa vertailurenkaaseen. Mitattaessa renkaan kulutuspinnan kulumista ajomatkan suhteen on valvottava testirenkaaseen kohdistuvaa normaalivoimaa, sivuttaisvoimaa ja pitkittäissuuntaista voimaa. Tässä testimenetelmässä käytetään kulutuspinnan kulumisen testaamiseen laitetta, jossa on lieriömäinen vauhtipyörä (rumpu), jonka pinnalla on erityinen testauspinnoite. |
|
2.4.2. |
Testirumpu |
|
2.4.2.1. |
Renkaan kulumisen testauslaitteisto
Renkaan kulumisen testauslaitteisto koostuu rummusta, renkaankannattimesta, kuormituslaitteesta ja tarttumisenestojärjestelmästä. Kannattimia voi olla yksi tai kaksi. |
|
2.4.2.2. |
Rummun halkaisija
Testidynamometrissä on oltava sylinterimäinen vauhtipyörä (rumpu), jonka halkaisija on vähintään 3 m. |
|
2.4.2.3. |
Testauspinta
Rummun ulkopinta pinnoitetaan testipinnaksi. Rummun testipinnan on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:
SRTT17S-vertailurenkaan kulumistason on kaikkien pintatyyppien tapauksessa oltava 50–190 mg/km/t. SRTT17W-vertailurenkaan kulumistason on kaikkien pintatyyppien tapauksessa oltava 35–165 mg/km/t. Kulumistaso lasketaan tämän liitteen kohdan 2.8 mukaisesti. Jos pintana käytetään hiekkapaperia, se on uusittava lisäyksen 5 mukaisesti. Kun rummun pinta ei enää täytä vaatimuksia, pinta on vaihdettava. Vertailurenkaan kulumisasteelle on hyvä tehdä välitarkastus. |
|
2.4.2.4. |
Leveys
Rummun testipinnan leveyden on oltava renkaan kosketuspinnan leveyttä suurempi koko testin ajan. |
|
2.4.3. |
Renkaan kannatin-käyttöjärjestelmä
Renkaan kannatin-käyttöjärjestelmän on kyettävä säätämään dynaamisesti seuraavia:
Suurin sallittu poikkeama kuorman (Fz), sivuttaisvoiman (Fy), pitkittäissuuntaisen voiman (Fx) ja renkaan vääntömomentin (My) nimellisarvoista testauksen aikana:
|
|
2.4.4. |
Tarttumisenestojärjestelmä |
|
2.4.4.1. |
Jauheen ruiskutus
Kulutuspintojen testauslaitteissa on oltava ruiskutusjärjestelmä, jolla testipinnalle voidaan ruiskuttaa määrätty määrä talkkia tai piidioksidia. Talkin ja piidioksidin sekoitusta ei sallita. Jauhehiukkasten tyypillinen koko on 0,1–100 μm. Ruiskutusjärjestelmällä ruiskutetaan jauhetta testipinnalle lähelle testirenkaan kosketusaluetta, jotta hankautumisessa syntyvät palaset eivät pääse kiinnittymään renkaan tai testirummun pintaan. Ruiskutusjärjestelmän ja ruiskutettavan jauheen on oltava samoja sekä vertailurenkaan että ehdokasrenkaan tapauksessa ja pysyttävä vakaina koko testin ajan. Ruiskutusmäärän (massa tai tilavuus) on oltava sama sekä vertailurenkaan että ehdokasrenkaan tapauksessa. Se saa vaihdella testistä toiseen enintään ±10 prosenttia. |
|
2.4.4.2. |
Suuttimen suuntaus
Ruiskutusjärjestelmän suuttimien suuntauksessa on noudatettava vähintään yhtä seuraavista vaatimuksista:
|
|
2.4.5 |
Kuormituksen, suuntauksen, säätöjen ja laitteiden tarkkuus
Näiden parametrien mittauksen on oltava riittävän tarkka ja täsmällinen vaadittavien testitietojen saamiseksi. Tarkat arvot esitetään tämän liitteen lisäyksessä 4. |
|
2.4.6 |
Vaaka
Testirenkaiden punnituksessa käytettävän vaa’an
Vaaka on kalibroitava valmistajan vaatimusten mukaisesti. |
2.5. Testausolosuhteet
|
2.5.1 |
Yleistä
Testissä tehtävää renkaan massahäviön mittausta varten rengas täytetään tämän liitteen kohdan 2.5.3 mukaiseen kylmätäyttöpaineeseensa, minkä jälkeen paineen annetaan kasvaa (nk. rajoitettu täyttö) säätämättä sitä koneellisesti. |
|
2.5.2 |
Testikuorma
Mitattavan renkaan vakiotestikuorma Fz lasketaan sen kantavuusluvusta eli suurimmasta massasta, jonka rengas voi kantaa. Vakiokuorma lasketaan taulukon 1 arvoista, ja se on pidettävä tämän liitteen lisäyksessä 4 määriteltyjen toleranssien sisällä. |
|
2.5.3 |
Rengaspaine
Rengaspaine on säädettävä taulukon 1 mukaisesti tämän liitteen lisäyksessä 4 määrätyllä tarkkuudella. Tehdään ”rajoitettu täyttö”. Taulukko 1 Testikuormat ja -rengaspaineet
|
||||||||||||
|
2.5.4 |
Testausolosuhteet (pitkittäissuuntainen voima, sivuttaisvoima, testinopeus, ajomatka)
Testin hyväksymiseksi on seuraavien edellytysten täytyttävä:
|
2.6. Testin kulku
|
2.6.1. |
Yleistä
Seuraavassa kuvailtuja vaiheita on noudatettava annetussa järjestyksessä.
|
|
2.6.2. |
Lämpövakautus
Täytettyä rengasta on pidettävä testauspaikan lämpötilassa vähintään kolme tuntia. |
|
2.6.3. |
Paineen säätäminen
Lämpövakautuksen jälkeen täyttöpaine on säädettävä testipaineeseen. |
|
2.6.4. |
Ympäristön lämpötila
Ympäristön lämpötila on testin aikana pidettävä arvossa 25 °C ± 5 °C. Ympäristön lämpötila mitataan vähintään 0,15 m:n ja enintään 1 m:n etäisyydeltä renkaasta. Ympäristön lämpötilan keskiarvon ero vertailurenkaiden ja ehdokasrenkaiden testien välillä saa olla enintään 2 celsiusastetta. |
|
2.6.5. |
Massan mittaus
Sekä vertailu- että ehdokasrenkaiden massa mitataan ennen tämän liitteen kohdassa 2.6.6 määriteltyä 5 000 km:n ajomatkaa ja sen jälkeen. |
|
2.6.6. |
Testisykli |
|
2.6.6.1. |
Lähtöarvot
Sekä vertailurengas että ehdokasrengas testataan tämän liitteen lisäyksessä 3 esitettyjen lähtöarvojen mukaisesti. Lisäyksen 3 mukaisessa alkukunnossa ajettava 250 km:n matka muodostaa yhden testisyklin, joka ajetaan 20 kertaa, kunnes ajomatkaa on kertynyt 5 000 km. |
|
2.6.6.2. |
Oletustestiohjelma (rummulla 2 rengaspaikkaa)
Asennetaan vertailurengas ja ehdokasrengas kahteen rengaspaikkaan samalla rummulla. Tehdään testi samanaikaisesti sekä vertailurenkaalle että ehdokasrenkaalle. Vaihdetaan rengaspaikkoihin asennetut renkaat kerran 2 500 km:n ajon jälkeen. Pyörimissuunta on pidettävä samana koko testin ajan. Renkaat on hyvä tarkastaa silmämääräisesti murtumien varalta 2 500 km:n ajon jälkeen. |
|
2.6.6.3. |
Vaihtoehtoinen testiohjelma (rummulla 1 rengaspaikka)
Jos vertailurengasta ja ehdokasrengasta ei voida testata samanaikaisesti, voidaan noudattaa vaihtoehtoista testausohjelmaa. Testataan vertailurengasta (R) ja ehdokasrengasta (T) seuraavassa järjestyksessä: R (1 000 km) – T (2 000 km) – R (2 000 km) – T (2 000 km) – R (2 000 km) – T (1 000 km) Sovelletaan lisäyksen 3 mukaisia lähtöarvoja neljä kertaa, kun matka on 1 000 km, ja kahdeksan kertaa, kun matka on 2 000 km. Renkaat on hyvä tarkastaa silmämääräisesti murtumien varalta 2 500 km:n ajon jälkeen. |
|
2.6.6.4. |
Testin aloitusvaihe
Renkaat koskettavat rumpua, ja nopeus on 0 km/h. Kohdistetaan renkaaseen testikuorma Fz nopeuden ollessa 0 km/h tai hyvin hidas. Kuorman kohdistamisen jälkeen nopeutta voidaan nostaa testin alkunopeuteen 60 km/h suurimmalla pitkittäiskiihtyvyydellä 0,125 m/s2 tai enimmäismatkalla 3,5 km. Aloitusvaiheessa pyörien on pyörittävä vapaasti. Aloitusvaiheen aikana ajettua matkaa ei lasketa ajomatkaan. |
|
2.6.7. |
Mittaaminen ja kirjaaminen
Taulukossa 2 esitetään mitattavat ja kirjattavat parametrit: Taulukko 2 Rumputestin aikana mitattavat ja kirjattavat parametrit
Testirenkaaseen kohdistuvan voiman tai vääntömomentin mittauksen aikana voidaan käyttää liikkuvaa keskiarvoa pyörän yhden kierroksen ajalta, jotta voidaan poistaa ensimmäinen ja/tai toinen yliaalto. Testirenkaaseen kohdistuvan voiman tai vääntömomentin mittauksen aikana voidaan käyttää alipäästösuodinta, jotta voidaan poistaa ensimmäinen ja/tai toinen yliaalto. |
2.7. Validointi
Kun rengas on testattu tämän liitteen kohdassa 2.5 määritellyllä menetelmällä, jossa käytetyt testausvanteet ja venttiilit eivät ole muuttaneet muotoaan pysyvästi eivätkä aiheuttaneet ilman vuotamista, havaittavissa ei saa olla merkkejä kulutuspinnan, sivuseinämän, vahvikekerroksen, säikeen, sisävuorauksen, vyön tai pallereunan irtoamisesta, murenemisesta, auenneista saumoista, halkeamisesta, rikkoutuneista teräslangoista tai kiinnittyneestä kumista.
Vertailurenkaiden silmämääräisessä tarkastuksessa ei saa ilmetä vaurioita. Jos vertailurenkaan kulutuspinnasta häviää yhteensä yli 1 cm2 (murenemisen tai muun mekaanisen vaikutuksen vuoksi), rengas katsotaan tuhoutuneeksi ja testi mitätöidään.
Parametrien seuraavien arvojen on oltava taulukossa 3 esitettyjen toleranssien rajoissa. Muussa tapauksessa testitulokset hylätään.
Taulukko 3
Parametrien Fx, Fy ja Fz validointi
|
Parametri |
Mittaus |
Todennettava arvo |
Toleranssi |
||
|
Fx |
G(x):n neliöllinen keskiarvo (RMS)a) |
RMSGx = 0,059 |
±5 % |
||
|
Fy |
G(y):n neliöllinen keskiarvo (RMS)a) |
RMSGy = 0,074 |
±5 % |
||
|
Fx ja Fy |
G(x, y):n neliöllinen keskiarvo (RMS)a) |
RMSGxy = 0,095 |
±5 % |
||
|
Fz |
Suodatetun Fz-arvon neliöllinen keskiarvo jaettuna Fz:n nimellisarvolla |
Fz:n keskiarvo |
±50 N tai ±1 % sen mukaan, kumpi on suurempi |
||
|
Huomautus:
joissa i on 10 Hz:n näytteenottotaajuudella saatujen tietojen lukumäärä N on saatujen tietojen kokonaismäärä Fx, Fy ja My voidaan suodattaa alipäästösuodattimella kohinan poistamiseksi Fz suodatetaan yhden sekunnin liikkuvaksi keskiarvoksi. |
|||||
2.8. Mittaustulosten käsittely
Kulumisindeksin ja kulumistason laskennassa käytetään seuraavia yhtälöitä:
|
|
MlT = MTb – MTa |
|
|
MlR = MRb – MRa |
jossa
|
MlT |
on ehdokasrenkaan massahäviö grammoina |
|
MlR |
on vertailurenkaan massahäviö grammoina |
|
MTb |
on ehdokasrenkaan massa ennen testisykliä grammoina |
|
MTa |
on ehdokasrenkaan massa testisyklin jälkeen grammoina |
|
MRb |
on vertailurenkaan massa ennen testisykliä grammoina |
|
MRa |
on vertailurenkaan massa testisyklin jälkeen grammoina |
Kulumisindeksi (AICT) lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
AICT = ArT/ArR
jossa
|
ArT |
on ehdokasrenkaan normalisoitu kulumisnopeus (mg/km/t) ArT = MlT (g)/DT(km)/Fz,T(t) x 1 000 (mg/kg) |
|
ArR |
on vertailurenkaan normalisoitu kulumisnopeus (mg/km/t) ArR = MlR (g)/DR(km)/Fz,R(t) x 1 000 (mg/kg) |
|
DT |
on ehdokasrenkaan ajokilometrimäärä testissä (km) |
|
DR |
on vertailurenkaan ajokilometrimäärä testissä (km) |
|
Fz,T |
on ehdokasrenkaan testikuorma (t) |
|
Fz,R |
on vertailurenkaan testikuorma (t) |
Kulumisindeksin laskennassa käytettävän vertailurenkaan on oltava jokin tämän liitteen kohdassa 2.2.3.2.1 tarkoitetuista renkaista.
2.9. Testausseloste
|
2.9.1. |
Testausselosteessa on annettava seuraavat tiedot:
Liite 10 – Lisäys 1 Testimenetelmä a – kiihtyvyyslaskelmat 1. Laskennan syöttötiedot 1.1. Vaadittavat parametrit Pitkittäis- ja sivuttaiskiihtyvyyden laskennassa käytetään seuraavia parametreja:
Kiihtyvyydet saadaan arvioimalla GNSS-signaalit (maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä) sellaisina kuin ne on määritelty standardissa ISO 24245:2023). Suositeltu näytteenottotaajuus on vähintään 10 Hz. Muussa tapauksessa jäljempänä kuvattu suodatusprosessi ei toimi. Mitattujen arvojen suodatus
1.2. Nopeusnykäysten havaitseminen ja korjaaminen Ennen suodatuksen aloittamista tarkastetaan kaikki mitatut arvot nopeusnykäysten varalta. Nopeusnykäyksillä tarkoitetaan epäuskottavia mittaustuloksia. Nopeusnykäysten havaitsemiseksi suodatetaan nopeus Butterworth-suodattimella, jonka katkaisutaajuus on 1 Hz. Suurimman pitkittäiskiihtyvyyden kynnysarvona on 9 m/s2, eli nopeuden muutosta, joka on enintään 9 m/s2 • tsampling pidetään vielä uskottavana. Jos nopeuden poikkeama on 2 • Δspeedpossible, kyseessä on nopeusnykäys. Nopeusnykäyksen tapauksessa siihen liittyvät nopeuden raaka-arvot korvataan lineaarisella interpolaatiolla saadulla arvolla. 1.3. Butterworth-suodatin Mittaus suodatetaan toisen kertaluvun Butterworth-suodattimella, jonka katkaisutaajuus on 1 Hz. Suodatuksen jälkeen arvot tasoitetaan pitkittäiskiihtyvyyden tapauksessa 1 sekunnin ja muiden arvojen tapauksessa 2 sekunnin liukuvalla keskiarvolla. Alle 7 km:n/h nopeudella mitattuja kiihtyvyyksiä ei oteta huomioon. Python-koodi: from scipy.signal import butter, filtfilt # Suodatinasetukset: n_order is the order of the filter, # Skalaari tai sekvenssi (pituus 2) josta saadaan kriittiset taajuudet N = 2 Wn = 1 / (0.5 * round(data_inp['freq_sample'].mean())) [b,a] = butter(N, Wn, 'lowpass') data_filt = filtfilt(b, a, data_inp, padtype = 'odd') data_inp = data_inp[(data_inp.speed_filt > speed_min)] 1.4. Liukuva keskiarvo: Python-koodi:
if round(data_inp['freq_sample'].mean()) % 2 != 0: win = int(round(data_inp['freq_sample'].mean())) else: win = int(round(data_inp['freq_sample'].mean()) - 1) data_inp['accx_filt_movg'] = data_inp['accx_filt'].rolling(window=win,, center=True, min_periods=1).mean() # keskiarvo 2 sekunnin jaksolta win = int(round(data_inp['freq_sample'].mean()) * 2 - 1) data_inp['accy_filt_movg'] = data_inp['accy_filt'].rolling(window=win, center=True, min_periods=1).mean() data_inp['speed_filt_movg'] = data_inp['speed_filt'].rolling(window=win, center=True, min_periods=1).mean() 1.5. Matkaan perustuva standardipoikkeama Lasketut kiihtyvyydet (otos tasaisella taajuudella) muunnetaan yksinkertaisella interpolaatiolla matkaperusteisiksi arvoiksi, jolloin saadaan yksi arvo metriä kohti. Näillä kiihtyvyyksillä standardipoikkeama voidaan laskea seuraavilla tunnetuilla kaavoilla:
jolloin
jolloin Python-koodi: from scipy import interpolate import numpy as np data_inp['distance'] = data_inp['speed']/data_inp['fsample'] data_inp['distance'] = data_inp['distance'].cumsum() # interpoloidaan funktio kiihtyvyydelle f_accx = interpolate.interp1d(data_inp['distance'], data_inp['accx']) f_accy = interpolate.interp1d(data_inp['distance'], data_inp['accy']) # luodaan taulukko matkoille 1 metrin välein distance_1m = np.array(data_inp['distance'].iloc[0], data_inp['distance'].iloc[-1], 1) # interpoloidaan kiihtyvyydet 1 metrin välein – tulokset taulukkona NumPy # taulukon pituus on sama kuin 1 metrin taulukon accx_DB = f_accx(distance_1m) accy_DB = f_accy(distance_1m) # lasketaan standardipoikkeama taulukoiden accx_DB ja accy_DB suurimmista arvoista stdax = np.std(accx_DB) stday = np.std(accy_DB) 2. Ajoympäristöjen jakautumisen laskeminen Ajoympäristöjen jakautuminen lasketaan seuraavasti:
Liite 10 – Lisäys 2 Testimenetelmä a – esimerkki ajoneuvomenetelmän testausselosteesta
Liite 10 – Lisäys 3 Testimenetelmä b – testisyklin lähtöarvot Voimien Fx ja Fy syöttöarvojen laskemisessa käytetään seuraavassa esitettäviä pitkittäis- ja sivuttaiskiihtyvyyden indeksejä G(x) ja G(y). Momentinohjauksen testauslaitetta varten lasketaan renkaan vääntömomentti (My) pitkittäissuuntaisen voiman Fx ja kuormitetun säteen RL avulla käyttämällä seuraavia yhtälöitä:
Fz on kohdissa 2.2.8 ja 2.5.2 määritelty testikuormitus. Indeksit G(x) ja G(y) saadaan vertaamalla kiihtyvyyttä maan vetovoiman aiheuttamaan normaaliputoamiskiihtyvyyteen g = 9,80665 m/s2. Putoamiskiihtyvyydelle voidaan määrittää myös paikallinen arvo. Taulukossa A1 annetaan testisyklille parametrit aika, G(x), G(y) ja nopeus. Taulukossa A1 T on testin kesto luettuna testin alusta. Aikapisteessä T indeksien G(x) ja G(y) arvojen on oltava samat kuin taulukossa A1 luetellut arvot. G(x) ja G(y) muuttuvat lineaarisesti kahden vierekkäisen pisteen välillä. Niinpä myös Fx:n ja Fy:n arvot muuttuvat lineaarisesti pisteestä toiseen. Seuraavissa kaavioissa annetaan esimerkkejä Fx:n ja Fy:n lineaarisesta muutoksesta suhteessa aikaan T. T on ajoaika luettuna testin alusta. Indeksien G(x) ja G(y) arvot ajoaikana T annetaan taulukossa A1. Indeksien G(x) ja G(y) arvo muuttuu kahden perättäisen pisteen välillä lineaarisesti. Kaavio A.1 Fx, kun testikuormitus on 5 727 N
Kaavio A.2 Fy, kun testikuormitus on 5 727 N
Taulukko A1 Testisyklin syöttötiedot
Liite 10 – Lisäys 4 Testimenetelmä b – testauslaitteiden toleranssit Taulukko B.1 Mittauslaitteiden tarkkuus
Liite 10 – Lisäys 5 Testimenetelmä b – hiekkapaperipinnan vaihtaminen Hiekkapaperipinta on vaihdettava, jos se ei täytä kohdassa 2.4.2.3 esitettyjä vaatimuksia. Hiekkapaperipinta on hyvä korvata, kun halkaisijaltaan 3-metrisellä 2-paikkaisella rummulla on ajettu 20 000 km tai kun halkaisijaltaan 3-metrisellä 1-paikkaisella rummulla on ajettu 40 000 km. Jos rummun halkaisija ei ole 3 metriä, sovelletaan seuraavaa kaavaa: ajomatka ennen pinnan vaihtamista (km) = ajomatka ennen pinnan vaihtamista (vakioarvo) x testauslaitoksen rummun halkaisija (m) / vakiorummun halkaisija (m) jossa ajomatka ennen pinnan vaihtamista (vakioarvo) = 20 000 km vakiorummun halkaisija = 3 m. Liite 10 – Lisäys 6 Testimenetelmä b – esimerkki sisätiloissa rummulla tehtävän testin testausselosteesta Testausselosteessa on annettava seuraavat tiedot:
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(1) Sellaisten luokan C1 renkaiden tapauksessa, jotka eivät kuulu standardin ISO 4000-1:2015 liitteessä B esitettyihin kategorioihin, täyttöpaine on valmistajan suosittelema renkaan suurinta kantavuutta vastaava rengaspaine, josta vähennetään 30 kPa.
(2) Rengaspaine rajoitetaan tämän liitteen lisäyksen 4 vaatimusten mukaisesti.
ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2025/1453/oj
ISSN 1977-0812 (electronic edition)