<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2025-12-202512C111202404850-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0485-24-202506311-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="8/12/2025 14:10:16" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="UQvutdWJ3nBd3tFZ4bUKwBL5Kb3ZRJI4XXcM4Ev6zZvqH+BB2cIqY8IR5U2cD3Q9TEhRQy5t97b47t71OyqojrU+HtED0p/PebOMBTSojsWauEnfVplKvtTYE2tH3kjzzwfgT3o4yATIMK89oTQEJavKaki+SADnFihlFckZddA=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="marbele" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0485" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="marbele" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 02-07-25 14:26:43" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="e5e5fd5722b942288ba236923f4493a4" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0485" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Rimvydas Norkus – Asia C-485/24</div>
      <div id="rId21" style="default">Locatrans</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      RIMVYDAS NORKUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      3 päivänä heinäkuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C-485/24
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Locatrans Sarl
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      ES
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation – chambre sociale (ylin tuomioistuin, sosiaaliasioiden jaosto, Ranska))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus (Rooman yleissopimus) – 6 artikla – Työsopimus – Lakiviittaus – Lakiviittauksen puuttuessa sovellettavan lain pakottavat säännökset – Liittymäperusteet – Useissa sopimusvaltioissa työskentelevä työntekijä – Tavallinen työskentelypaikkakunta – Tavallisen työskentelypaikkakunnan vaihtuminen sopimuksen täyttämisen aikana – Sopimuksen kokonaiskestoon tai viimeisimmän työskentelykauden kestoon perustuva arviointi
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön oikeudellisena kehyksenä on sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) Tarkemmin sanottuna Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) esittämä kysymys koskee olennaisin osin kyseisen yleissopimuksen 3 ja 6 artiklan tulkintaa. Yleissopimuksen 3 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan osapuolet voivat valita vapaasti lain, jota sopimusvelvoitteisiin sovelletaan. Kyseinen periaate on yhteinen kaikille jäsenvaltioille, ja sen mukaan sopimukseen sovelletaan sitä lakia, josta osapuolet ovat sopineet. Kysymys koskee keskeisesti yleissopimuksen 6 artiklan tulkintaa, kun 6 artiklan mukaisen mekanismin avulla määräytyy työsopimukseen sovellettava laki, jos yleissopimuksen 3 artiklan mukaista lakiviittausta ei ole, ja sen estämättä, mitä yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa asianosaisina ovat kuljetusyhtiö ja kyseisen yhtiön palveluksessa ollut työntekijä ja joka koskee työntekijän esittämiä korvausvaatimuksia entistä työnantajaansa kohtaan työsopimuksen päättämisen jälkeen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaista oikeudellista taustaa ja tosiseikastoa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tarkastelemaan ilmaisua ”valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi” Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimella on nyt erityisesti tilaisuus täsmentää näkökohtia, jotka se on esittänyt tuomiossa Koelzsch, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) tosiseikastoltaan samankaltaisessa asiassa kuin se, josta oli kyse tuossa tuomiossa, mutta täysin uutta kysymystä tarkastellen. Kysymys koskee työskentelyaikaa, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon sen määrittämiseksi, mitä lakia sovelletaan kyseisen määräyksen nojalla tilanteessa, jossa työntekijä on työskennellyt työnantajalleen kahdessa erillisessä vaiheessa: ensin useissa valtioissa, sitten pysyvästi yhdessä valtiossa työsuhteen päättymistä edeltäneellä kaudella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rooman yleissopimuksen 1, 3 ja 6 artiklan (6 artiklasta on tullut asetuksen (EY) N:o 593/2008 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) 8 artikla) lisäksi käsiteltävässä asiassa erityistä merkitystä on tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdyn Brysselin yleissopimuksen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) 5 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdalla (5 artiklasta on tullut asetuksen (EY) N:o 44/2001 19 artikla). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja menettely unionin tuomioistuimessa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatrans Sàrl -niminen kuljetusyhtiö, jonka kotipaikka on Bettembourg (Luxemburg), otti ES:n palvelukseensa ajoneuvonkuljettajaksi 15.10.2002 tehdyllä työsopimuksella. Työsopimuksen mukainen kuukausittainen työaika oli 166 tuntia. Työsopimuksessa mainittiin, että sovellettava laki oli Luxemburgin laki ja että kuljetukset tapahtuisivat pääosin Saksassa, Benelux-maissa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Itävallassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatrans ilmoitti työntekijälle 14.1.2014 päivätyllä kirjeellä päätöksestään vähentää tämän työajan 35 tuntiin viikossa eli 151,55 tuntiin kuukaudessa 16.7.2014 alkaen; työntekijä ilmoitti vastustavansa tätä muutosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatrans ilmoitti työntekijälle 31.3.2014 päivätyllä kirjeellä, että tutkittuaan työntekijän työskentelyn edellisten 18 kuukauden ajalta Locatrans oli todennut, että työntekijä suoritti merkittävän osan eli yli 50 prosenttia palkkatyöstään Ranskassa ja että työnantajalla oli velvollisuus liittää hänet Ranskan sosiaaliturvajärjestelmään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatrans hyväksyi 17.4.2014 päivätyllä kirjeellä ranskalaisesta yhtiöstä työntekijälle osoitetun työtarjouksen ja ilmoitti työntekijälle, ettei tämä kuuluisi enää yrityksen henkilökuntaan 16.7.2014 alkaen tämän kieltäydyttyä työaikansa vähentämisestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työntekijä riitautti työsopimuksensa päättämisen 8.1.2015 conseil de prud’hommes de Dijonissa (Dijonin työtuomioistuin, Ranska) ja esitti useita korvausvaatimuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Conseil de prud’hommes de Dijon hylkäsi 4.4.2017 antamassaan tuomiossa työntekijän vaatimukset sillä perusteella, että työsopimuksen täyttämiseen ja päättämiseen sovellettiin Luxemburgin lakia ja että työntekijä oli selkeästi ja yksiselitteisesti irtisanoutunut, mitä ei voitu katsoa sääntöjenvastaiseksi työsopimuksen päättämiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työntekijä valitti tuomiosta cour d’appel de Dijoniin (Dijonin ylioikeus, Ranska), joka kumosi 4.4.2017 annetun tuomion 2.5.2019 antamallaan tuomiolla. Cour d’appel de Dijon totesi tältä osin, että kyseisen työsopimuksen mukaan osapuolet olivat valinneet Luxemburgin lain sovellettavaksi työsuhteeseen. Locatrans oli kuitenkin myöntänyt 31.3.2014 päivätyssä kirjeessään, että työntekijä täytti olennaisen osan työvelvoitteistaan Ranskassa, ja työntekijä oli esittänyt näyttöä tästä seikasta. Kun otetaan huomioon Rooman yleissopimuksen 6 artikla, se, että osapuolet valitsivat Luxemburgin lain, ei voinut johtaa siihen, että työntekijä menettää Ranskan lain pakottavissa säännöksissä, kuten työsopimuksen muuttamista ja päättämistä koskevissa säännöksissä, hänelle annetun suojan. Tämän perusteella cour d’appel de Dijon katsoi työsopimuksen päättämisen irtisanomiseksi ja totesi, ettei irtisanominen perustunut todelliseen ja vakavaan syyhyn, ja määräsi Locatransin maksamaan työntekijälle tietyn määrän korvauksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatras teki kyseistä tuomiota koskevan kassaatiovalituksen Cour de cassation – chambre socialeen (ylin tuomioistuin, sosiaaliasioiden jaosto; Ranska), joka pyytää nyt ennakkoratkaisua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käy läpi olennaisilta osin Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohtaan sisältyvän lainvalintasäännön. Se huomauttaa tältä osin, että unionin tuomioistuin on täsmentänyt kyseisessä määräyksessä käytetyn ilmaisun paikka, ”jossa työntekijä tavallisesti työskentelee”, tulkintaperusteita tilanteessa, jossa työntekijä harjoittaa toimintaansa useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, erityisesti tuomiossa Koelzsch. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) Unionin tuomioistuin tukeutui kyseisessä tuomiossa myös Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa koskevaan oikeuskäytäntöönsä, mikä osoittaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen pyrkivän tulkitsemaan liittymäperusteita yhtenäisellä tavalla tuomioistuimen valinnan ja lainvalinnan alalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa viimeksi mainitun määräyksen osalta myös tuomion Weber (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) merkityksellisyydestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että vaikka unionin tuomioistuimen tuomiossa Koelzsch (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) antamat täsmennykset ilmaisun paikka, ”jossa työntekijä tavallisesti työskentelee”, tulkinnasta voisivat johtaa favor laboris -periaatetta sovellettaessa siihen, että perusteeksi otetaan viimeisin paikka, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, yhteisöjen tuomioistuin viittaa kuitenkin tuomiossa Weber (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) nimenomaisesti ”koko työsuhteen keston” huomioon ottamiseen ottamatta uudelleen esille kyseisen tuomion 54 kohdassa mainittua perustetta, joka koskee viimeisintä paikkakuntaa, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen oikeuskäytännön huomioon ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko sovellettavan lain määrittämiseksi otettava lakiviittauksen puuttuessa huomioon tässä tapauksessa koko työsuhteen kesto, kun määritetään se paikka, jossa asianomainen tavallisesti työskenteli Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, vai onko huomioon otettava viimeisin työskentelykausi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vaikka peruste, joka koskee viimeisintä paikkaa, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, on merkityksellinen määritettäessä toimivaltainen tuomioistuin siltä osin kuin työntekijä pystyy sen ansiosta nostamaan kanteen pienemmin kustannuksin, on epäselvää, onko kyseistä perustetta mahdollista soveltaa määritettäessä lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki, sillä tämä voisi johtaa siihen, että samaan työsopimukseen sovelletaan työskentelypaikan vaihtumisen mukaan eri lakien pakottavia säännöksiä. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa Cour de cassation, chambre sociale on päättänyt 10.7.2024 tekemällään ja unionin tuomioistuimeen samana päivänä saapuneella ratkaisullaan lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-31" title="page-6">
      ”Onko [Rooman] yleissopimuksen 3 ja 6 artiklaa tulkittava siten, että silloin kun työntekijä työskentelee samoissa tehtävissä työnantajansa hyväksi useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, on sovellettavan lain määrittämisessä otettava lakiviittauksen puuttuessa huomioon koko työsuhteen kesto, kun määritetään se paikkakunta, jolla asianomainen on tavallisesti työskennellyt, vai onko huomioon otettava viimeisin työskentelykausi, jos työntekijä on työskennellyt ensin tietyn aikaa tietyllä paikkakunnalla ja alkanut sitten työskennellä pysyvästi toisella paikkakunnalla, josta osapuolet ovat selkeästi halunneet tulevan uusi paikkakunta, jolla työntekijä tavallisesti työskentelee?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Ranskan ja Tšekin hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa ei pidetty.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, miten Rooman yleissopimuksen 3 ja 6 artiklaa on tulkittava silloin, kun työntekijä yhtäältä työskentelee ensin samoissa tehtävissä työnantajansa hyväksi useassa valtiossa ja sitten työsuhteen päättämistä edeltäneellä kaudella pysyvästi yhdessä ainoassa valtiossa, josta osapuolet ovat selkeästi halunneet tulevan uusi paikka, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee, ja kun kyseinen työntekijä on toisaalta riitauttanut työsopimuksen päättämisen: onko määritettäessä paikka, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, ja siten määritettäessä sovellettavan laki otettava lakiviittauksen puuttuessa huomioon koko työsuhteen kesto vai viimeisin työskentelykausi?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se pyrkii siis selvittämään lähinnä, kumpaa näistä kahdesta perusteesta sovelletaan kyseisen työsopimuksen päättämiseen siltä osin kuin sopimuksen päättämiseen liittyy lainvalintatilanne. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että ensin mainitun perusteen kohdalla koko työsuhteen keston huomioon ottaminen johtaisi siihen, että ES:n esittämien vaatimusten perusteltavuus olisi tutkittava Luxemburgin lainsäädännön perusteella ja nämä vaatimukset olisi siten hylättävä. Sen sijaan toisena mainitun perusteen kohdalla kävisi niin, että jos huomioon otetaan viimeisin työskentelykausi, sovellettaisiin työsopimuksen muuttamista ja irtisanomista koskevaa Ranskan lainsäädäntöä, joka olisi ES:n kannalta edullinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin, että on perusteltua syytä epäillä sitä, voidaanko perustetta, joka koskee viimeisintä paikkaa, jossa työntekijä on tavallisesti työskennellyt, ja joka on merkityksellinen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi, käyttää myös määritettäessä työsopimukseen lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki, koska tämä voisi johtaa erityisesti siihen, että samaan työsopimukseen sovellettaisiin työskentelypaikan vaihtumisen mukaan eri lakien pakottavia säännöksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian asianosaiset ja muut osapuolet ovat erimielisiä siitä, miten Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa olisi tulkittava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Locatrans ja Tšekin hallitus väittävät viitaten tuomioon Weber erityisesti, että jos työntekijä työskentelee samoissa tehtävissä työnantajansa hyväksi useassa valtiossa, on sen paikan määrittämiseksi, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, ja siten sovellettavan lain määrittämiseksi lakiviittauksen puuttuessa otettava huomioon koko työsuhteen kesto. Ranskan hallitus katsoo puolestaan, että viimeisin työskentelykausi voidaan kuitenkin ottaa huomioon määritettäessä kaikki merkitykselliset olosuhteet huomioon ottaen, liittyykö työsopimus läheisemmin toiseen valtioon. ES väittää sen sijaan ensinnäkin, että ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta huolimatta ES ei ole vaihtanut työskentelypaikkaa työsuhteensa aikana. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Näin ollen hänen tilanteensa poikkeaa selvästi tilanteesta, joka on ollut tuomion Weber taustalla ja jossa työntekijä oli työskennellyt peräkkäin kahdessa eri paikassa. Hänen mukaansa on joka tapauksessa niin, että vaikka tuomion Weber olisi katsottava olevan merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa, on huomioon otettava viimeisin työskentelykausi. Komissio tuo puolestaan esille, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kanne koskee työsopimuksen päättämistä ja jossa arvioinnin kannalta merkitykselliset tosiseikat sijoittuvat ajallisesti työsopimuksen päättymisvaiheeseen, on otettava huomioon viimeisin työskentelykausi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Otan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät epäilyt sekä pääasian asianosaisten ja muiden osapuolten esittämät argumentit ja esitän ensin muutamia yleisiä huomautuksia Rooman yleissopimuksen tavoitteista ja yleisestä systematiikasta sekä sen 6 artiklaan sisältyvästä lainvalintasäännöstä (A osio). Tarkastelen sitten kyseisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytettyä ilmaisua ”valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi”, ja otan tässä tarkastelussa huomioon asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätökset käsiteltävässä asiassa (B osio).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alustavia huomautuksia Rooman yleissopimuksen tavoitteesta ja yleisestä systematiikasta sekä sen 6 artiklaan sisältyvästä lainvalintasäännöstä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistettava ensinnäkin, kuten unionin tuomioistuin on jo tuonut esille, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) että Rooman yleissopimuksen johdanto-osasta ilmenee, että yleissopimus on tehty, jotta edistettäisiin kansainvälisen yksityisoikeuden alalla lainsäädännön yhdenmukaistamista, joka aloitettiin Brysselin yleissopimuksella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisestä johdanto-osasta ilmenee myös, että yleissopimuksen tavoitteena on vahvistaa sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevat yhdenmukaiset säännöt riippumatta siitä, missä tuomio annetaan. Kuten myös kyseistä yleissopimusta koskevasta selvityksestä ilmenee, yleissopimuksella pyrittiin näet poistamaan haitat, joita erilaisista lainvalintasäännöistä aiheutui sopimusoikeuden alalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi Rooman yleissopimuksen 6 artiklaan sisältyvän lainvalintasäännön asiayhteydestä on otettava esille kyseisessä yleissopimuksessa määrätyt yleiset perusteet sovellettavan lain määrittämiseksi. Tältä osin kyseisen yleissopimuksen II osastoon sisältyvissä yhtenäisissä säännöissä vahvistetaan periaate, jonka mukaan osapuolten tahdolla on etusija, ja yleissopimuksen 3 artiklassa osapuolille myönnetään vapaus valita sovellettava laki. Jos osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, Rooman yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään liittymäperusteet, joiden perusteella tuomioistuimen on määritettävä sovellettava laki. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) Näitä liittymäperusteita sovelletaan kaikentyyppisiin sopimuksiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tiedetään, myös erityissäännöistä on määrätty tietyntyyppisiä sopimuksia varten. Rooman yleissopimuksen 6 artiklassa vahvistetaan erityisesti työsopimuksiin sovellettava lainvalintasääntö. Tätä erityistä lainvalintasääntöä (samoin kuin Rooma I -asetuksen 8 artiklaan sisältyvää lainvalintasääntöä) täydennetään kahdella yleismääräyksellä (1 kohta ja 2 kohdan a alakohta), toissijaisesti sovellettavalla määräyksellä (2 kohdan b alakohta) ja poikkeuslausekkeella (2 kohdan viimeinen virke). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>) Yleissopimuksen laatijoiden mukaan tällaisella erityisellä lainvalintasäännöllä pyrittiin tekemään sääntelystä mahdollisimman tarkoituksenmukaista aloilla, joilla asianomaisten valtioiden intressit eivät ole samoja, huolehtimalla samalla sen osapuolen riittävästä suojasta, joka on sopimussuhteessa sosioekonomiselta kannalta heikommassa asemassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden yleisten näkökohtien perusteella Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”sen estämättä, mitä 3 artiklassa määrätään, työsopimukseen otettu lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että työntekijä menettäisi sen lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jota lakiviittauksen puuttuessa sovellettaisiin tämän artiklan 2 kohdan nojalla”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) Jos lakiviittausta ei ole, 6 artiklan 2 kohdassa määrätään kahdesta liittymäperusteesta, joista ensisijainen koskee ”sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi” (a alakohta) ja joka on siis objektiivisesti sovellettava laki, ja joista toissijainen koskee ”sen toimipaikan sijaintivaltion lakia, joka on ottanut työntekijän työhön, jos hän ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa” (b alakohta). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) Kyseisen 2 kohdan viimeiseen virkkeeseen sisältyy poikkeuslauseke, jonka mukaan näitä kumpaakaan liittymäperustetta ei sovelleta, jos ”kaikista olosuhteista [ilmenee], että työsopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, jolloin sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä asiayhteydessä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) ja pitäen mielessä tarpeen varmistaa kansainvälisen yksityisoikeuden alaa koskevien unionin säädösten yhtenäisyys esitän seuraavaksi tulkinnan ilmaisusta ”valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi” Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ilmaisu ”valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi” Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian kannalta merkityksellinen oikeuskäytäntö sekä sanamuodon mukainen, kontekstuaalinen ja teleologinen tulkinta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että sen estämättä, mitä 4 artiklassa määrätään, ja sikäli kuin 3 artiklan mukaista lakiviittausta ei ole, työsopimuksiin sovelletaan ”sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi, vaikka hänet on väliaikaisesti lähetetty työhön toiseen valtioon”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen määräyksen sanamuodosta ilmenee, ettei sanamuodon mukainen tulkinta ole riittävää, jotta voitaisiin määritellä itsenäinen ilmaisu ”sen valtion laki, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi”. Unionin tuomioistuin on lausunut tästä ilmaisusta Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ensimmäisen kerran tuomiossa Koelzsch. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>)
         (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomio Koelzsch: ilmaisun rajaaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Työntekijöiden riittävän suojelun tavoite ja liittymäperusteen laajan tulkinnan tarve</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin käytti tuomiossa Koelzsch laajaa tulkintaa rajatessaan itsenäisen ilmaisun ”sen valtion laki, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi”. Tätä varten se huomautti ensin, ettei tällaisessa tulkinnassa tule jättää huomiotta Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa esitettyjen arviointiperusteiden tulkintaa siltä osin kuin näissä määritetään tuomioistuinten toimivallan ratkaisemista koskevat säännöt samalla alalla ja käytetään samankaltaisia käsitteitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Unionin tuomioistuin muistutti tulkitessaan kyseistä määräystä oikeuskäytäntöönsä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) tukeutuen, että tilanteessa, jossa työntekijä harjoittaa ammattitoimintaansa useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, on pyrittävä varmistumaan asianmukaisesti siitä, että työntekijää heikompana sopimuspuolena suojellaan riittävästi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitten unionin tuomioistuin toi esille, että työsopimusten alalla Brysselin yleissopimuksella ja Rooman yleissopimuksella on sama tavoite, työntekijän riittävä suojelu. Se totesi siis, että tämän tavoitteen perusteella Rooman yleissopimuksen 6 artiklaa on tulkittava siten, että sillä taataan työnantajan kotipaikan valtion lain sijasta pikemminkin sen valtion lain soveltaminen, jossa työntekijä harjoittaa ammattitoimintaansa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) Koska näillä kahdella yleissopimuksella on samat tavoitteet, unionin tuomioistuin totesi, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan tulkinnasta annettu oikeuskäytäntö on merkityksellinen Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tarkasteltaessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin totesi vielä, että silloin, kun työsuorituksia tehdään useissa sopimusvaltioissa, kriteeriä, joka koskee valtiota, jossa työtä tavallisesti tehdään, on tulkittava laajasti, ja sillä on ymmärrettävä viitattavan siihen paikkakuntaan, jolla tai jolta käsin työntekijä tosiasiallisesti harjoittaa ammattitoimintaansa, ja jos ammattitoimintaa ei ole keskitetty millekään paikkakunnalle, paikkakuntaan, jolla työntekijä harjoittaa suurinta osaa toiminnastaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>) Siten sen selvittämiseksi, työskentelikö työntekijä tavallisesti jommassakummassa asianomaisista jäsenvaltioista, on Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrättyä liittymäperustetta tulkittava laajasti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) Tätä varten unionin tuomioistuin otti huomioon työnteon luonteen kansainvälisen kuljetuksen alalla ja täsmensi, että huomioon on otettava kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>) Tuossa tilanteessa se totesi, että Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jos työntekijä harjoittaa toimintaansa useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, se valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi mainitussa määräyksessä tarkoitetussa merkityksessä, on se valtio, jossa tai josta käsin työntekijä täyttää olennaisen osan hänellä työnantajaansa nähden olevista velvoitteistaan, kun otetaan huomioon kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääsääntö ja sen mukainen näyttöön perustuva menetelmä: kvalitatiivinen peruste</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sen arvioimiseksi, työskenteleekö työntekijä tavallisesti jossakin sopimusvaltioista, ja sen määrittämiseksi, missä niistä, unionin tuomioistuin on muotoillut tuomion Koelzsch 50 kohdassa pääsäännön, joka perustuu tosiseikastoon liittyvien perusteiden huomioon ottamiseen. Pääsäännön mukaisesti ”valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi” on se valtio, jossa tai josta käsin työntekijä täyttää olennaisen osan hänellä työnantajaansa nähden olevista velvoitteistaan, kun otetaan huomioon kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on antanut kansalliselle tuomioistuimelle kyseisen säännön soveltamiseksi useampia ohjeita, jotka voidaan ottaa huomioon Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa, pitäen mielessä kuljetusalan työsuhteiden erityispiirteet. Kansallisen tuomioistuimen on erityisesti selvitettävä, missä valtiossa sijaitsee se paikkakunta, jolta käsin työntekijä suorittaa kuljetustehtävänsä, saa ohjeita tehtäviään varten ja organisoi työnsä, sekä se paikkakunta, jolla työntekovälineet sijaitsevat. Sen on selvitettävä niin ikään ne paikkakunnat, joilla kuljetukset pääasiassa suoritetaan, ne paikkakunnat, joilla lastit puretaan, sekä se paikkakunta, jolle työntekijä palaa tehtäviensä jälkeen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nähdäkseni tällainen ”näyttöön perustuva menetelmä” on tärkeä osatekijä arvioitaessa sen kaltaista ilmaisua kuin paikka, ”jossa tai josta käsin työntekijä tavallisesti työskentelee”, kun ilmaisua sovelletaan yksittäistapauksessa. Unionin tuomioistuimen mukaan tällainen menetelmä ei ainoastaan parhaiten mahdollista oikeussuhteiden todellisuuden huomioon ottamista siltä osin kuin huomioon on otettava kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat, vaan se mahdollistaa myös siihen varautumisen, ettei kyseisen kaltaista käsitettä käytetä väärin eikä sen avulla voida toteuttaa säädösten kiertämiseen tähtääviä strategioita. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on tuotava esille, että edellä mainitun pääsäännön muotoillessaan (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) unionin tuomioistuin tukeutui Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) koskevaan oikeuskäytäntöönsä. On näet muistettava, että kyseisen oikeuskäytännön taustalla olleissa asioissa oli kyse työntekijästä, joka harjoitti ammattitoimintaansa useissa valtioissa mutta jolla oli yhdessä näistä valtioista – asuinvaltiossaan – toimisto, josta käsin hän työnantajansa lukuun järjesti työtään ja johon hän palasi jokaisen työhön liittyneen ulkomaanmatkansa jälkeen. Siten määrittääkseen konkreettisesti paikan, jossa työntekijä ”tavallisesti työskentelee”, yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseessä olevan paikan, josta käsin työntekijä ensisijaisesti täyttää hänellä työnantajaansa nähden olevat velvoitteensa, tai paikan, johon työntekijä on tosiasiallisesti keskittänyt ammattitoimintansa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan lisäksi, että ilmaisu ”josta” lisättiin Rooma I -asetuksen 8 artiklan 2 kohtaan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>) kun Rooman yleissopimus muunnettiin asetukseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>) Unionin lainsäätäjä sisällytti tällä uudella ilmaisulla kyseiseen asetukseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka koski Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin tuotava esille, että yhteisöjen tuomioistuin on päässyt tarkastelemaan Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa koskevassa oikeuskäytännössään useiden valtioiden alueella täytetyn työsopimuksen alalla myös toisenlaista tilannetta, jossa mitään paikkaa ei ole pystytty nimeämään monien paikkojen joukosta paikaksi, josta käsin työntekijä harjoitti ammatillista toimintaansa. Kyseessä on tuomio Weber.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomio Weber: aikaan liittyvä peruste</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomion Weber taustalla olleessa asiassa nousi esille kysymys siitä, onko sen selvittämiseksi, onko työntekijä työskennellyt tavallisesti tietyssä sopimusvaltiossa, otettava huomioon koko työsuhteen kesto vaiko vain sen viimeinen jakso. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhteisöjen tuomioistuin totesi ensin, että sen käsiteltäväksi saatettu asia poikkesi niistä asioista, joissa oli annettu tuomio Mulox IBC ja tuomio Rutten, joissa – toisin kuin kyseisessä asiassa – työntekijällä oli ollut sopimusvaltiossa toimisto, johon hän oli tosiasiallisesti keskittänyt työntekonsa ja josta käsin hän oli täyttänyt olennaisen osan velvollisuuksistaan työnantajaansa kohtaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) Näiden eroavuuksien perusteella yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei kyseisiin tuomioihin perustuvaa oikeuskäytäntöä voitu kaikilta osin soveltaa kyseisessä asiassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Yhteisöjen tuomioistuin toi kuitenkin esille, että kyseisellä oikeuskäytännöllä oli merkitystä siltä osin kuin siinä edellytetään, että silloin, kun työsopimus on täytettävä useamman sopimusvaltion alueella, Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan sitä paikkakuntaa, jossa tai josta käsin työntekijä tosiasiallisesti täyttää olennaisen osan niistä velvoitteista, jotka hänellä on työnantajaansa kohtaan, kaikki asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitten yhteisöjen tuomioistuin täsmensi näiden toisenlaisten olosuhteiden perusteella, että merkityksellinen arviointiperuste kyseisessä määräyksessä tarkoitetun tavallisen työskentelypaikkakunnan määrittämiselle on lähtökohtaisesti se paikkakunta, jossa työntekijä on työskennellyt suurimman osan työajastaan työnantajansa lukuun. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>) Yhteisöjen tuomioistuin totesi siis, että jollei muita arviointiperusteita ole, tämä paikkakunta on se paikkakunta, jolla työntekijä on työskennellyt suurimman osan työajastaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On tuotava esille, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tästä aikaan liittyvästä arviointiperusteesta, joka perustuu kussakin sopimusvaltiossa tehdyn työn kestoon, seuraa johdonmukaisesti, että työntekijän työskentelyaika otetaan huomioon kokonaisuudessaan määritettäessä sitä paikkakuntaa, jossa työntekijä on kyseisessä tapauksessa työskennellyt suurimman osan työajastaan ja jossa hänen työsuhteensa painopiste tällöin on. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>) Yhteisöjen tuomioistuin totesi siis, että kun kyse on työsopimuksesta, jonka nojalla työntekijä työskentelee samoissa tehtävissä työnantajansa palveluksessa useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, koko työsuhteen kesto on lähtökohtaisesti otettava huomioon määritettäessä sitä paikkakuntaa, jossa asianomainen tavallisesti työskenteli. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>) </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on nähdäkseni tärkeää korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin otti kuitenkin esille seikan, joka voisi vaikuttaa ensi näkemältä poikkeukselta aikaan liittyvää perustetta koskevaan sääntöön, jonka mukaan tavallinen työskentelypaikkakunta on se paikkakunta, jossa työntekijä on työskennellyt suurimman osan työajastaan. Katson kuitenkin, ettei kyseessä ole poikkeus, vaan yhteisöjen tuomioistuin on pikemmin soveltanut kyseistä aikaan liittyvää perustetta yksittäisessä tilanteessa. Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin täsmensi, että viimeisin työskentelykausi on otettava huomioon tilanteessa, jossa työntekijä, sen jälkeen kun hän on työskennellyt tietyn ajan määrätyssä paikassa, työskentelee pysyvästi toisella paikkakunnalla, jos asianosaiset ovat selvästi halunneet, että tästä viimeksi mainitusta tulee uusi tavallinen työskentelypaikkakunta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>) Jos työntekijä ei siis ole keskittänyt ammattitoimintaansa tosiasiallisesti millekään paikkakunnalle, yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa määrittämä aikaan liittyvä peruste perustuu pääsääntöön, josta voidaan poiketa vain, jos kyseessä olevan riidan kohde liittyy siinä ilmenevät tosiseikat huomioon ottaen läheisemmin toiseen työskentelypaikkakuntaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-53" href="#t-53">53</a>
</span>) Palaan tähän aikaan liittyvään perusteeseen myöhemmin, sillä se on erityisen tärkeä nyt käsiteltävän ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-54" href="#t-54">54</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan yhteenvetona tarkasteluni tästä osiosta ensinnäkin, että laatiessaan pääsäännön, jonka mukaan valtio, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi, on se valtio, jossa tai josta käsin työntekijä täyttää olennaisen osan hänellä työnantajaansa nähden olevista velvoitteistaan, kun otetaan huomioon kaikki työntekijän toiminnalle ominaiset seikat, unionin tuomioistuin tukeutui tuomion Koelzsch 50 kohdassa oikeuskäytäntöönsä, joka perustuu tuomioon Mulox IBC (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-55" href="#t-55">55</a>
</span>) ja tuomioon Rutten. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-56" href="#t-56">56</a>
</span>) Kuten olen jo selittänyt, kyseinen sääntö on vahvistettu sittemmin tuomion Weber 49 ja 50 kohdassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-57" href="#t-57">57</a>
</span>) Kansallisten tuomioistuinten on lähdettävä arvioinnissaan liikkeelle kyseisen säännön tutkimisesta kaikissa käsiteltävän asian kaltaisissa tapauksissa, joissa työsopimuksen täyttäminen tapahtuu usean sopimusvaltion alueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kuten olen tuonut edellä esille, unionin tuomioistuin on määrittänyt kvalitatiivisen perusteen (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-58" href="#t-58">58</a>
</span>) ja aikaan liittyvän perusteen, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-59" href="#t-59">59</a>
</span>) jotka kansallisten tuomioistuinten (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-60" href="#t-60">60</a>
</span>) on otettava huomioon selvitettäessä, minkä valtion voidaan katsoa olevan paikka, ”jossa tai josta käsin” työntekijä täyttää olennaisen osan hänellä työnantajaansa nähden olevista velvoitteistaan. Vaikka unionin tuomioistuimen mukaan aikaan liittyvässä perusteessa on otettava lähtökohtaisesti huomioon kokonaisuudessaan se aika, jonka työntekijä on työskennellyt kyseiselle työnantajalle, unionin tuomioistuin katsoo, että tätä aikaan liittyvää perustetta on sovellettava siinä erityisessä tilanteessa, jossa kyseessä olevan riidan kohde liittyy ”läheisemmin toiseen työskentelypaikkakuntaan”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-61" href="#t-61">61</a>
</span>) Tällöin kansallisen tuomioistuimen on otettava arvioinnissaan huomioon viimeisin työskentelykausi (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-62" href="#t-62">62</a>
</span>) eikä työskentelyaikaa kokonaisuudessaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-63" href="#t-63">63</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen oikeuskäytäntö on siis otettava huomioon nyt käsiteltävää asiaa tarkasteltaessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskäytännön tarkastelun perusteella käsiteltävässä asiassa tehtävät johtopäätökset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkastelun tässä vaiheessa huomautan, että pääasian asianosaisten ja muiden osapuolten esittämistä argumenteista ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys vaikuttaa sijoittuvan oikeuskäytännössä kahden lähtökohtaisesti toisistaan erillisen linjan yhtymäkohtaan. Edellä esitetyn arvioinnin perusteella nämä kaksi lähestymistapaa liittyvät kuitenkin näennäisistä eroavuuksistaan huolimatta yhteen ja samaan oikeuskäytännön linjaan, jossa unionin tuomioistuin on määrittänyt pääsäännön, jota sovellettaessa on otettava huomioon kvalitatiivinen peruste ja aikaan liittyvä peruste. Tältä osin on muistettava, että kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon kvalitatiivinen peruste, joka on ratkaiseva. Aikaan liittyvästä perusteesta tulee kuitenkin merkityksellinen silloin, kun kvalitatiivisia seikkoja ei ole tai ne eivät ole riittävän täsmällisiä. Lisäksi näitä kahta perustetta voidaan soveltaa samanaikaisesti ja toisiaan täydentävästi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-64" href="#t-64">64</a>
</span>) Kaikissa tapauksissa kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon läheisyysperiaate ja työntekijän suojelu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on tuotava esille, että siltä osin kuin työsuhde on luonteeltaan pysyvä, kyseiselle työsuhteelle ominaiset tekijät, kuten työsuoritteet, työskentelypaikka tai palkkaus, voivat muuttua. Erityisesti rajatylittävässä työssä myös valtio, jossa työntekijä ”tavallisesti työskentelee”, voi vaihtua objektiivisten olosuhteiden muuttuessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-65" href="#t-65">65</a>
</span>) Toisin sanoen lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki voi vaihtua työsuhteen luonteen vuoksi, ja se liittyy työsuhteen kestoon. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että Rooman yleissopimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä luottamusta työsopimuksen osapuolten välisen suhteen vakauteen, myös tosiasiallisten olosuhteiden muuttumisesta johtuvan sovellettavan lain vaihtumisen tulee ilmetä osapuolten selkeästä tahdosta. Lain vaihtumisesta ei nimittäin pidä aiheutua seurauksia ennen tätä vaihtumista syntyneisiin oikeussuhteisiin, joten oikeusriitaan on sovellettava ratione temporis sitä lakia, jota sovellettiin kyseisten olosuhteiden ilmetessä (tempus regit actum).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella olennainen kysymys kuuluu, mikä on nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellinen peruste määritettäessä konkreettisesti ajankohta, jona riidan kohde on syntynyt, jotta voidaan määritellä paikka, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, ja siten lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee Locatransin ilmoittaneen työntekijälle, että tutkittuaan työntekijän työskentelyn edellisten 18 kuukauden ajalta se oli todennut, että työntekijä suoritti merkittävän osan palkkatyöstään Ranskassa ja että Locatransilla oli tämän vuoksi velvollisuus liittää hänet Ranskan sosiaaliturvajärjestelmään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan työntekijä oli työskennellyt kyseisellä työsuhteen päättymistä edeltäneenä kaudella pysyvästi vain Ranskassa. Näin ollen voidaan nähdäkseni väittää, että tällainen työntekijän tilanteessa tapahtunut kehitys tai muutos, joka on johtanut pysyvään työskentelyyn yhdessä ainoassa sopimusvaltiossa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, kuuluu aikaan liittyvän perusteen soveltamisalaan sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen määrittänyt tuomion Weber 53 ja 54 kohdassa. Tämän perusteella, toisin kuin Locatrans väittää, siltä osin kuin asian kannalta merkitykselliset tosiseikat sijoittuvat työsopimuksen voimassaolon päättymisvaiheeseen, käsiteltävässä asiassa ei ole merkityksellistä ottaa huomioon työntekijän työskentelyaikaa kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen tältä osin samaa mieltä kuin komissio, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijä on riitauttanut työsopimuksen päättämisen ja jossa riidan arvioinnin kannalta merkitykselliset tosiseikat ovat tapahtuneet työsopimuksen voimassaolon päättymisvaiheessa, on otettava huomioon viimeisin työskentelykausi, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-66" href="#t-66">66</a>
</span>) ja näin on seuraavista syistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin on nähdäkseni tärkeää korostaa, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat merkityksellisintä perustetta (joko kvalitatiivista tai aikaan liittyvää) määrittääkseen paikkakunnan, jolla työntekijä tavallisesti työskenteli, niiden on otettava huomioon Rooman yleissopimuksen 6 artiklalla tavoiteltu päämäärä, joka on varmistaa työntekijän riittävä suojelu. Näin ollen sen valtion, jossa työntekijä harjoittaa ammattitoimintaansa, oikeudessa säädettyjen työntekoa koskevien suojelusääntöjen noudattaminen on mahdollisuuksien mukaan taattava. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-67" href="#t-67">67</a>
</span>) Kuten komissio kuitenkin perustellusti korostaa, tätä tavoitetta ei voida saavuttaa täysin, jos myös sovellettava laki vaihtuu tavallisen työskentelyvaltion muuttuessa pysyvästi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-68" href="#t-68">68</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi tämä tulkinta on nähdäkseni yhteensopiva Rooman yleissopimuksen tavoitteen kanssa, sillä kyseisellä yleissopimuksella pyritään parantamaan oikeusvarmuutta vahvistamalla luottamusta sopimuksen osapuolten oikeussuhteiden vakauteen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-69" href="#t-69">69</a>
</span>) Nähdäkseni tarkoituksena ei ole tehdä tavallista työskentelypaikkakuntaa koskevasta perusteesta yleisesti riippuvaista viimeisimmästä työskentelypaikkakunnasta, vaan tarkoituksena on pikemmin soveltaa viimeisintä kautta koskevaa aikaan liittyvää perustetta näyttöön perustuvan menetelmän yhteydessä ottaen huomioon, että työntekijän nostama kanne koskee työsopimuksen päättämistä. Tämän aikaan liittyvän perusteen asianmukaisen soveltamisen ei siis pitäisi aiheuttaa ennalta-arvaamattomuutta osapuolten kannalta. Muistutan, että ajankohta, josta lähtien tämä viimeisin paikkakunta voidaan katsoa tavalliseksi työskentelypaikkakunnaksi, määräytyy tuomiossa Weber esitetyin edellytyksin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-70" href="#t-70">70</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi tällaisen tulkinnan avulla voidaan taata johdonmukaisuus Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan ja Rooman yleissopimuksen 6 artiklan välillä (forum ja ius). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-71" href="#t-71">71</a>
</span>) Työsopimusta koskevien kanteiden käsittelemiseen on pääsäännön mukaan toimivaltainen sen paikkakunnan tuomioistuin, jolla (tai jolta käsin) työntekijä tavallisesti työskentelee (tai tarvittaessa jolla tai jolta käsin hän viimeksi työskenteli tavallisesti). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-72" href="#t-72">72</a>
</span>) Kyseisen tuomioistuimen on sovellettava samalla oman kansallisen lainsäädäntönsä pakottavia säännöksiä (lex loci laboris). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-73" href="#t-73">73</a>
</span>) Tältä osin se, että ”viimeisintä kautta” koskevan aikaan liittyvän perusteen soveltaminen määräytyy riidan kohteen, asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen tapahtuma-ajan ja osapuolten selkeän tahdon perusteella, antaa mahdollisuuden rajata tilannetta, jossa useita lakeja sovelletaan samanaikaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Cour de cassation – chambre socialen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-83" title="page-21">
      Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyn yleissopimuksen, joka on avattu allekirjoitettavaksi Roomassa 19.6.1980, 6 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun työntekijä yhtäältä on työskennellyt ensin samoissa tehtävissä työnantajansa hyväksi useassa sopimusvaltiossa ja sitten työsuhteen päättämistä edeltäneellä kaudella pysyvästi yhdessä ainoassa valtiossa, josta osapuolet ovat selkeästi halunneet tulevan uusi tavallinen työskentelypaikka, ja kun kyseinen työntekijä toisaalta on riitauttanut työsopimuksen päättämisen, on määritettäessä paikka, jossa työntekijä tavallisesti työskenteli, ja siten määritettäessä lakiviittauksen puuttuessa sovellettava laki otettava huomioon viimeisin työskentelykausi.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: ranska.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus, joka on avattu allekirjoitettavaksi Roomassa 19.6.1980 (EYVL 1980, L 266, s. 1; jäljempänä Rooman yleissopimus). Kyseessä olevan työsopimuksen tekemisen ajankohdan perusteella tätä yleissopimusta sovelletaan siihen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) Rooman yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään yleisestä mekanismista, jonka mukaisesti sopimukseen sovellettava laki määräytyy lakiviittauksen puuttuessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Ks. tuomio 15.3.2011 (C-29/10, EU:C:2011:151, 40, 46 ja 50 kohta sekä tuomiolauselma; jäljempänä tuomio Koelzsch).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17.6.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2008, L 177, s. 6; jäljempänä Rooma I -asetus). Tämä asetus korvasi Rooman yleissopimuksen, ja sitä sovelletaan 17.12.2009 alkaen tehtyihin sopimuksiin. Koska riidanalainen sopimus tehtiin 15.10.2002, pääasiassa sovelletaan ratione temporis kyseistä yleissopimusta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä 29.11.1996 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1997, C 15, s. 1; jäljempänä Brysselin yleissopimus).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1; jäljempänä Bryssel I -asetus). Tämä asetus korvasi Brysselin yleissopimuksen. Bryssel I -asetus kumottiin ja korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1; jäljempänä Bryssel Ia -asetus). Bryssel I -asetuksen 19 artiklasta on tullut Bryssel Ia -asetuksen 21 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. kyseisen tuomion 40, 46 ja 50 kohta sekä tuomiolauselma.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Ks. tuomio 27.2.2002 (C-37/00, EU:C:2002:122, 54 ja 58 kohta; jäljempänä tuomio Weber).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Kyseisen tuomion 40 ja 46 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Kyseisen tuomion tuomiolauselman 2 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan sopimusvelvoitteisiin silloin, kun sopimuksella on liittymä useampaan kuin yhteen valtioon”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) ES väittää näet työskennelleensä kuljetukseen liittyvissä työtehtävissä useissa paikoissa säilyttäen samalla merkittävän liittymän asuinvaltioonsa Ranskaan ja hänen työnantajansa ottaneen tämän jo olemassa olleen tosiseikan esille vasta työsuhteen päättymisvaiheessa. Tältä osin on riittävää muistuttaa yhtäältä, että SEUT 267 artiklassa määrätyssä yhteistyömenettelyssä ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää oikeusriidan perustana olevat tosiseikat sekä tehdä näistä ne päätelmät, joita sen annettavana oleva ratkaisu edellyttää. Toisaalta unionin tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty (ks. mm. tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association (C-44/17, EU:C:2018:415, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. tuomio 6.10.2009, ICF (C-133/08, EU:C:2009:617, 22 ja 23 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Tässä yhteydessä on muistettava, että Rooma I -asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava yhdenmukaisia [Bryssel I -asetuksen] ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista [11.7.2007] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007– – (Rooma II) kanssa”. Lisäksi viimeksi mainitun asetuksen johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan ”tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia [Bryssel I -asetuksen] ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevien säädösten kanssa” (kursivointi tässä). On siis tarpeen varmistaa yhtäältä kansainvälisen yksityisoikeuden alaa koskevien unionin säädösten yhdenmukaisuus ja toisaalta tiettyjen kyseisiin säädöksiin sisältyvien säännösten soveltamisalojen johdonmukaisuus; ks. erityisesti Gaudemet-Tallon, H. ”Fasc. 337 : Convention de Rome du 19 juin 1980 et règlement ”Rome I” du 17 juin 2008 – Champ d’application – Clauses générales”, JurisClasseur Commercial, 2023, s. 1–39, erityisesti 81 kohta, ja Szpunar, M., ”Droit international privé de l’Union : cohérence des champs d’application et/ou des solutions?”, Revue critique du Droit International Privé, nro 3, 2018, s. 573–582.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista laadittu selvitys, Mario Giuliano, Milanon yliopiston professori, ja Paul Lagarde, Pariisin ensimmäisen yliopiston professori (EYVL 1980, C 282, s. 1; jäljempänä Giulianon ja Lagarden selvitys).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, ICF (C-133/08, EU:C:2009:617, 24 ja 25 kohta) ja tuomio 14.9.2023, Diamond Resorts Europe ym. (C-632/21, EU:C:2023:671, 67 ja 69 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. tuomio 6.10.2009, ICF (C-133/08, EU:C:2009:617, 25 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Oikeuskirjallisuudessa todetaan, että Rooma I -asetuksen 8 artiklassa toistetaan olennaisilta osin Rooman yleissopimuksen 6 artikla eli mahdollisuus valita sovellettava laki, rajoittamatta kuitenkaan suojaa, joka on annettu objektiivisesti sovellettavaksi tulevan lain säännöksissä eli yleensä sen valtion lain säännöksissä, jossa tavallinen työskentelypaikka sijaitsee, tai muussa tapauksessa sen toimipaikan sijaintivaltion lain säännöksissä, joka on ottanut työntekijän työhön, ellei sitten poikkeuslauseke tule kyseeseen. Ks. erityisesti Lagarde, P. ja Tenenbaum, A., ”De la convention de Rome au règlement Rome I”, Revue critique de droit international privé, 2008, s. 727–780, erityisesti 18 kohta. Ks. myös Palao, Moreno, G., ”Article 8”, teoksessa Magnus, U. ja Mankowski, P. (toim.), Commentary on the Rome I Regulation, Verlag Dr. Otto Schmidt, Köln, 2017, nide 22, s. 577–599, erityisesti s. 586, 7 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. Giulianon ja Lagarden selvitys, s. 25.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) On muistettava, että Rooman yleissopimuksen 6 artiklassa rajoitetaan näin sen 3 artiklassa määrättyä osapuolten vapautta valita sovellettava laki. Toisin sanoen, jos 2 kohdan nojalla sovellettavaksi tuleva laki antaa työntekijälle enemmän suojaa kuin osapuolten valitsema laki, kyseisten määräysten nojalla jätetään soveltamatta valittua lakia, ja kyseisiä määräyksiä sovelletaan sen sijasta. Ks. Giulianon ja Lagarden selvitys, s. 25. Valitun lain säännökset on siis yhdistettävä lakiviittauksen puuttuessa objektiivisesti sovellettavaksi tulevan lain pakottaviin säännöksiin, jos ne ovat enemmän eduksi työntekijälle. Ks. vastaavasti Palao, Moreno, G., ”Article 8”, em. teoksessa Magnus, U., ja Mankowski, P. (toim.), Commentary on the Rome I Regulation, s. 586, erityisesti 6 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) On muistettava, että unionin tuomioistuin on jo tuonut esille, että ”lainsäätäjän aikomuksena on ollut luoda hierarkia työsopimukseen sovellettavan lain valinnassa huomioon otettaville perusteille” eli Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan välille. Unionin tuomioistuin on katsonut tästä erityisesti, että ”sovellettavaa lakia määritettäessä pääasiassa kyseessä olevan työsopimuksen liittymää paikkaan, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee, koskeva peruste on otettava huomioon ensisijaisesti ja sen soveltaminen sulkee pois toissijaisen perusteen eli sen toimipaikan sijaintipaikan, joka on ottanut työntekijän työhön, huomioon ottamisen”; (ks. tuomio 15.12.2011, Voogsgeerd (C-384/10, EU:C:2011:842, 32 ja 34 kohta; jäljempänä tuomio Voogsgeerd); ks. merikuljetusten alalla kyseisen tuomion 38 kohta). Tällaista hierarkiaa voidaan soveltaa myös Rooma I -asetuksen 8 artiklan 2 ja 3 kohtaan, ja unionin tuomioistuimen mukaan molemmissa tapauksissa perustetta, joka koskee valtiota, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee, on tulkittava laajasti, kun taas perustetta, joka koskee sen toimipaikan sijaintipaikkaa, joka on ottanut työntekijän työhön, on sovellettava vain, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin ei kykene selvittämään, missä valtiossa työtä tavallisesti tehdään (ks. vastaavasti myös edellä mainitun tuomion 33–35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. kyseisestä oikeudellisesta asiayhteydestä tuomio Koelzsch (33–36 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Muistutan, että kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa oli irtisanottu kansainvälisiä kuljetuksia tehnyt kuorma-autonkuljettaja, joka asui Saksassa ja tuli töihin luxemburgilaiseen yhtiöön, joka oli puolestaan tanskalaisen yhtiön tytäryhtiö. Kuljettaja kuului Luxemburgin sosiaaliturvajärjestelmään. Kyseisen tytäryhtiön toimialana oli kukkien ja muiden kasvien kuljettaminen Tanskasta eri kohteisiin, pääosin Saksaan, mutta myös muihin Euroopan maihin, sellaisilla kuorma-autoilla, jotka oli rekisteröity Luxemburgiin mutta joiden varikko sijaitsi Saksassa, jossa kyseisellä tytäryhtiöllä ei ollut kuitenkaan kotipaikkaa eikä toimistoja. Ks. tuomio Koelzsch (13–16 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) On muistettava, että unionin tuomioistuimen mukaan kyseistä ilmaisua on tulkittava itsenäisesti siten, että tämän viittaussäännön sisältö ja ulottuvuus on määritettävä yhtenäisten ja itsenäisten arviointiperusteiden mukaisesti, jotta Rooman yleissopimukselle voidaan taata täysi tehokkuus sillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Ks. vastaavasti tuomio Koelzsch (32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch (33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohta. Ks. sitä vastoin ilmakuljetusten alalla Rooman yleissopimuksen vastaavien määräysten huomioon ottamisesta tulkittaessa erikseen Bryssel I -asetuksen 19 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää ilmaisua tuomio 14.9.2007, Nogueira ym. (C-168/16 ja C-169/16, EU:C:2017:688, 55 ja 56 kohta; jäljempänä tuomio Nogueira ym.).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Ks. tuomio 9.1.1997, Rutten (C-383/95, EU:C:1997:7, 22 kohta; jäljempänä tuomio Rutten) ja tuomio 10.4.2003, Pugliese (C-437/00, EU:C:2003:219, 18 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch (41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Unionin tuomioistuin täsmensi tästä, että työntekijä toimii tämän ensin mainitun valtion taloudellisissa ja sosiaalisissa puitteissa ja että valtion ammatillinen ja poliittinen toimintaympäristö vaikuttaa työntekoon. Näin ollen tämän valtion oikeudessa säädettyjen työntekoa koskevien suojelusääntöjen noudattaminen on mahdollisuuksien mukaan taattava. Ks. tuomio Koelzsch (42 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Tältä osin julkisasiamies Trstenjak korosti esittämässään ratkaisuehdotuksessa Koelzsch (C-29/10, EU:C:2010:789, 83 kohta), ”ettei ole mahdollista omaksua yleistä olettamaa, jonka mukaan kaikkia samanlaisia tai samankaltaisia käsitteitä olisi tulkittava yhtenäisesti, sillä kysymys yhtenäisen tulkinnan tarpeellisuudesta on tutkittava aina kussakin yksittäistapauksessa”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch, 45 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 22.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch (48 kohta). Ks. tältä osin julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Koelzsch (C-29/10, EU:C:2010:789, 93–96 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch (50 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) On tärkeää tuoda esille, että kansallisen tuomioistuimen arvioinnin on kohdistuttava työntekijän toimintaan, ei työnantajan toimintaan; ks. van Calster, G., European Private International Law, Bloomsbury, 2016, s. 111.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch, 49 kohta. Unionin tuomioistuin on ottanut nämä samat seikat huomioon merikuljetusten erityisalalla (ks. tuomio Voogsgeerd, 38 kohta). Ilmakuljetusten erityisalalla unionin tuomioistuin on katsonut, että huomioon on otettava myös paikkakunta, jossa lentokoneita, joilla työ tavallisesti suoritettiin, pidettiin pysäköityinä (ks. tuomio Nogueira ym., 64 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. tuomio Nogueira ym. (62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Kyseisestä artiklasta on tullut Bryssel I -asetuksen 19 artiklan 2 kohta, josta on tullut puolestaan Bryssel Ia -asetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta. On muistettava, ettei unionin lainsäätäjä lisännyt ilmaisua ”mistä käsin” ensin mainittuun säännökseen Bryssel I -asetuksen antamisen yhteydessä, vaan se lisättiin jälkimmäiseen säännökseen Bryssel Ia -asetuksen antamisen yhteydessä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ks. kaupallisena edustajana useissa valtioissa työskentelevistä työntekijöistä tuomio 13.7.1993, Mulox IBC (C-125/92, EU:C:1993:306, 25 ja 26 kohta; jäljempänä tuomio Mulox IBC) ja tuomio Rutten (25 ja 27 kohta). Muistutan, että ensin mainitussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin otti ensimmäisen kerran kantaa tapaukseen, jossa työntekijä työskenteli useissa sopimusvaltioissa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Rooma I -asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”siltä osin kuin osapuolet eivät ole valinneet työsopimukseen sovellettavaa lakia, sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa, tai jollei näin ole, josta työntekijä tavallisesti tekee työnsä sopimuksen täyttämiseksi ”. Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Kuten oikeuskirjallisuudessa on tuotu esille, tällä täsmennyksellä pyritään suojelemaan paremmin työntekijöitä, joiden työskentelyyn liittyy siirtymisiä valtiosta toiseen, kuten on kansainvälisten kuljetusten, ilmakuljetusten tai merikuljetusten alan henkilöstöllä siltä osin kuin tällä henkilöstöllä on usein liittymä johonkin vakiintuneeseen työskentelypaikkaan. Ks. vastaavasti Francq, S., ”Le règlement Rome I sur la loi applicable aux obligations contractuelles. De quelques changements …”, Journal du droit international (Clunet), 2009, nide 36, nro 1, s. 41–69. Julkisasiamies Trstenjakin mukaan tämä muutos on merkityksellinen siksi, että se osoittaa muun muassa, että kyseistä säännöstä on tulkittava laajasti; ks. hänen ratkaisuehdotuksensa Koelzsch (C-29/10, EU:C:2010:789, 77 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 40.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Kyseisen tuomion 26 kohta. Muistutan, että tuolloin oli kyseessä kokkina toiminut työntekijä, jonka työnantaja oli lähettänyt työhön ensin merelle Alankomaihin kuuluvalla mannerjalustavyöhykkeellä sijaitseviin rakennelmiin ja sitten Tanskan aluevesille.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta. Weberillä ei näet ollut toisessa asianomaisessa sopimusvaltiossa toimistoa, johon hän olisi ”tosiasiallisesti keskittänyt työntekonsa ja josta käsin hän olisi täyttänyt olennaisen osan velvollisuuksistaan työnantajaansa kohtaan”. Ks. tuomio Weber (48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (49 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (49 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (50 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin totesi tältä osin, että kyseisen kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijä on koko työskentelykauden ajan työskennellyt samoissa tehtävissä työnantajansa palveluksessa, merkitystä ei ole eri sopimusvaltioiden alueella tehdyn työn luonteeseen ja merkitykseen liittyvillä kvalitatiivisilla perusteilla; ks. tuomio Weber (51 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (58 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta). Muistutan, että aikaan liittyvä peruste oli jo otettu esille aiemmassa oikeuskäytännössä yhdistettynä kvalitatiiviseen perusteeseen, jossa otetaan huomion sen toimiston olemassaolo, josta käsin työntekijä järjestää työnsä; ks. tästä tuomio Rutten (27 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (52 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (58 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-53" href="#c-53">53</a>
</span>) Ks. tuomio Weber (53 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta). Minun on korostettava kyseisen tuomion 53 kohdan osalta, ettei yhteisöjen tuomioistuimen käyttämää ilmaisua ”liittyy – – läheisemmin toiseen työskentelypaikkakuntaan” tule sekoittaa Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan viimeisessä virkkeessä olevaan poikkeuslausekkeeseen. On muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi kyseisessä tuomiossa Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa, jossa ei määrätä tällaisesta poikkeuksesta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-54" href="#c-54">54</a>
</span>) Ks. tästä jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 48, 50 ja 57 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-55" href="#c-55">55</a>
</span>) Kyseisen tuomion 24–26 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-56" href="#c-56">56</a>
</span>) Kyseisen tuomion 23 ja 27 kohta. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-57" href="#c-57">57</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-58" href="#c-58">58</a>
</span>) Tämä peruste koskee sopimusvaltioiden eri alueilla suoritetun työn luonnetta ja merkittävyyttä silloin, kun voidaan määrittää paikkakunta, jolle työntekijä on tosiasiallisesti keskittänyt ammattitoimintansa. Ks. vastaavasti tuomio Koelzsch (48–50 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-59" href="#c-59">59</a>
</span>) Tämä peruste koskee kussakin sopimusvaltiossa suoritetun työskentelyajan kestoa, ja sitä sovelletaan silloin, kun työntekijä on työskennellyt koko kyseisen työskentelyajan samoissa tehtävissä työnantajansa palveluksessa. Ks. vastaavasti tuomio Weber (51 ja 52 kohta)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-60" href="#c-60">60</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37 ja 44 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-61" href="#c-61">61</a>
</span>) Tämä ilmaisu, jota ei pidä sekoittaa Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan viimeisessä virkkeessä olevaan poikkeuslausekkeeseen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 53), vaikuttaa perustuvan tuomion Mulox IBC 25 kohtaan: ”kansallinen tuomioistuin voi – – ottaa huomioon, että asian tullessa vireille työntekijä työskenteli yksinomaan mainitun sopimusvaltion alueella”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-62" href="#c-62">62</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Weber (53 ja 54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-63" href="#c-63">63</a>
</span>) On kuitenkin huomautettava, että jos riidan kohde sijoittuu työsuhteen alkuun esimerkiksi silloin, kun kyse on työntekijälle aiheutuneesta vahingosta, joka johtuu työsuhteen alkaessa ilmenneistä tosiseikoista, kansallisen tuomioistuimen olisi otettava tämä aika huomioon arvioidessaan tavallista työskentelypaikkakuntaa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-64" href="#c-64">64</a>
</span>) Esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on suorittanut olennaisen osan työtehtävistään ensin kahdentoista kuukauden ajan yhdessä valtiossa ja sitten kymmenen kuukauden ajan toisessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-65" href="#c-65">65</a>
</span>) Ks. Rooma I -asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdasta a contrario sensu ratkaisuehdotukseni Liechtensteinische Landesbank (Österreich) (C-279/24, EU:C:2025:380, 53 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-66" href="#c-66">66</a>
</span>) Tämä aikaan liittyvä peruste voidaan yhdistää kvalitatiiviseen perusteeseen, joka koskee sitä seikkaa, että työnantaja oli liittänyt työntekijän samalla kaudella Ranskan sosiaaliturvajärjestelmään. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 48.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-67" href="#c-67">67</a>
</span>) Ks. tuomio Koelzsch (42 kohta) ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 29.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-68" href="#c-68">68</a>
</span>) Kuten komissio perustellusti korostaa, kyseistä tavoitetta ei näet voida varmistaa, jos pääasiassa kyseessä oleva työntekijä ei voi hyötyä työsopimuksen päättämisen yhteydessä Ranskan oikeudessa taatusta suojasta samalla tavalla kuin toinen työntekijä, joka on otettu palvelukseen vain puolitoista vuotta ennen työsopimuksen päättämistä ja joka on suorittanut tällä puolentoista vuoden jaksolla yli puolet työtehtävistään Ranskassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-69" href="#c-69">69</a>
</span>) Ks. tuomio 6.10.2009, ICF (C-133/08, EU:C:2009:617, 23 ja 44 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-70" href="#c-70">70</a>
</span>) Yhteisöjen tuomioistuin on asettanut kolme edellytystä: tietyllä paikkakunnalla harjoitetun toiminnan kesto, kyseisen toiminnan harjoittaminen pysyvästi toisella paikkakunnalla ja se, että osapuolet selkeästi haluavat, että tästä viimeksi mainitusta tulee uusi tavallinen työskentelypaikkakunta. Ks. tuomio Weber (54 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-71" href="#c-71">71</a>
</span>) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 28 kohta ja alaviite 15.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-72" href="#c-72">72</a>
</span>) Tästä liittymäperusteesta säädetään Bryssel I -asetuksen 19 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, josta on tullut Bryssel Ia -asetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta. Vaikka kyseistä perustetta ei voida aina soveltaa sovellettavan lain määrittämiseksi (tempus regit actum), forum ja ius voivat siis olla yhtenevät, kun riidan kohde sijoittuu ajallisesti työsuhteen päättymisvaiheeseen. Koska Bryssel I -asetus tuli voimaan 1.3.2002 eli kaksi päivää sen jälkeen, kun tuomio Weber annettiin (54 kohta), kyseisen perusteen avulla voidaan kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti määrittää toimivaltainen tuomioistuin, jos riidan kohde koskee sopimuksen päättämistä, edellyttäen että osapuolilla on selkeä tahto tähän ja että ”viimeisin paikka” on ollut vakaa ja pysyvä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-73" href="#c-73">73</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Koelzsch (C-29/10, EU:C:2010:789, 81 kohta).</p>
</body>
</html>
