JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

26 päivänä syyskuuta 2024 ( 1 )

Asia C‑393/23

Athenian Brewery SA ja

Heineken NV

vastaan

Macedonian Thrace Brewery SA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaiden ylin tuomioistuin))

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Erityinen toimivalta – 8 artiklan 1 alakohta – Useampia vastaajia – Läheinen liittymä – SEUT 102 artikla – Yrityksen käsite – Emo- ja tytäryhtiö – Tytäryhtiön tekemä rikkominen – Emoyhtiön ratkaisevaa vaikutusvaltaa koskeva olettama – Yhteisvastuu – Kansallisen kilpailuviranomaisen päätös – Follow-on-vahingonkorvauskanteet

I Johdanto

1.

Voiko kilpailusääntöjen rikkomisen seurauksena vahingon kärsinyt nostaa kanteen tähän rikkomiseen syyllistynyttä yhtiötä vastaan sen emoyhtiön kotipaikassa toisessa jäsenvaltiossa? Tästä nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä on lähinnä kyse.

2.

Unionin tuomioistuin saa näin tilaisuuden kehittää oikeuskäytäntöään, joka koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (jäljempänä Bryssel I a ‑asetus) ( 2 ) 8 artiklan 1 alakohdan mukaisen tuomioistuimen erityisen toimivallan ulottuvuutta, kun kyse on unionin kilpailuoikeuden rikkomisista nostettavista vahingonkorvauskanteista (private enforcement). Asiassa CDC Hydrogen Peroxide ( 3 ) unionin tuomioistuin on jo päättänyt, että tämä erityinen toimivalta mahdollistaa kanteen nostamisen useampia SEUT 101 artiklaan vastaiseen kartelliin osallistuneita vastaan jonkin niistä kotipaikassa, jos niiden osallistuminen todettiin aiemmin sitovasti komission päätöksessä (nk. follow-on-vahingonkorvauskanteet).

3.

Mainitusta asiasta poiketen käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, voidaanko (tytär)yhtiötä, joka kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen mukaan on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja sen emoyhtiötä vastaan nostaa kanne emoyhtiön kotipaikassa, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa (käsiteltävässä asiassa Alankomaissa) kuin tytäryhtiön kotipaikka (käsiteltävässä asiassa Kreikassa).

4.

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, missä määrin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan sisältyvää yrityksen käsitettä ja syyksilukemista taloudellisen kokonaisuuden sisällä koskeva oikeuskäytäntö vaikuttaa Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaiseen tuomioistuinten toimivallan jakoon. Unionin tuomioistuin on tässä oikeuskäytännössä nimittäin tunnustanut kumottavissa olevan olettaman, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudellisessa toiminnassa, jos se omistaa (lähes) 100 prosenttia siitä (jäljempänä määräysvaltaa koskeva olettama), jolloin tytäryhtiön tekemä rikkominen voidaan lukea emoyhtiön syyksi ja ne voidaan asettaa yhteisvastuuseen siitä. ( 4 )

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A   Bryssel I a ‑asetus

5.

Bryssel I a ‑asetuksen johdanto-osan 15, 16 ja 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(15)

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.

(16)

Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöön liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.

– –

(21)

Lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja että voidaan varmistaa, ettei eri jäsenvaltioissa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita. Olisi säädettävä selkeästä ja tehokkaasta järjestelmästä vireilläolon ja toisiinsa liittyvien kanteiden ratkaisemiseksi sekä vireilletuloajankohdan määrittämisessä esiintyvien kansallisten erojen välttämiseksi. Kyseinen ajankohta olisi tämän asetuksen soveltamista varten määritettävä itsenäisesti.”

6.

Bryssel I a ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7.

Bryssel I a ‑asetuksen 5 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8.

Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa säädetään erityisestä kansainvälisestä toimivallasta seuraavaa:

”Jos henkilöllä on kotipaikka jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös

1.

jos asiassa on useampia vastaajia, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen liittymä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin;

– –”

B   Asetus N:o 1/2003

9.

[EY] 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 5 ) 16 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. Niiden on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä. Kansallinen tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa arvioida, onko sen käsittely keskeytettävä. Tämä velvoite ei vaikuta perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin.”

C   Direktiivi 2014/104

10.

Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, annetun direktiivin 2014/104/EU ( 6 ) 2 artiklan 2 ja 3 alakohdassa määritellään rikkomiseen syyllistyneen ja kansallisen kilpailuoikeuden käsitteet seuraavasti:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

2)

’rikkomiseen syyllistyneellä’ yritystä tai yritysten yhteenliittymää, joka on syyllistynyt kilpailuoikeuden rikkomiseen;

3)

’kansallisella kilpailuoikeudella’ kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla on samat pääasialliset tavoitteet kuin SEUT 101 ja [SEUT] 102 artiklalla ja joita sovelletaan samaan asiaan rinnakkain unionin kilpailuoikeuden kanssa asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta kansallisen oikeuden säännöksiä, joissa määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia luonnollisille henkilöille, paitsi siltä osin kuin tällaiset rikosoikeudelliset seuraamukset ovat keino panna täytäntöön yrityksiin sovellettavat kilpailusäännöt;

– –”

11.

Direktiivin 2014/104 3 artiklan 1 kohta koskee oikeutta täyteen korvaukseen:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on kärsinyt vahinkoa kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta, voi vaatia ja saada täyden korvauksen kyseisestä vahingosta.”

12.

Direktiivin 2014/104 9 artikla koskee kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten vaikutusta:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kilpailuoikeuden rikkominen, joka on todettu kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisella päätöksellä, katsotaan peruuttamattomasti vahvistetuksi niiden kansallisissa tuomioistuimissa SEUT 101 tai [SEUT] 102 artiklan taikka kansallisen kilpailuoikeuden nojalla nostettua vahingonkorvauskannetta varten.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos 1 kohdassa tarkoitettu lopullinen päätös tehdään toisessa jäsenvaltiossa, kyseinen lopullinen päätös voidaan esittää kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ainakin alustavana näyttönä siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut, ja että tarvittaessa sitä voidaan arvioida osapuolten toimittamien muiden todisteiden ohella.

3.   Tämä artikla ei rajoita SEUT 267 artiklan mukaisia kansallisten tuomioistuinten oikeuksia ja velvollisuuksia.”

III Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

13.

Pääasian oikeudenkäynnissä vastakkain ovat yhtäältä Macedonian Thrace Brewery SA (jäljempänä MTB) ja toisaalta Athenian Brewery SA (jäljempänä AB) ja sen ylimmän tason emoyhtiö Heineken NV (jäljempänä Heineken). Heinekenin kotipaikka on Alankomaissa, AB:n sitä vastoin Kreikassa. Tästä huolimatta MTB haluaa saattaa alankomaalaisissa tuomioistuimissa sekä AB:n että Heinekenin yhteisvastuuseen vahingoista, joita sille on väitetysti aiheutunut siitä, että AB on rikkonut Kreikan olutmarkkinoilla muun muassa SEUT 102 artiklaa.

14.

MTB on Kreikkaan sijoittautunut panimo, joka toimii Kreikan olutmarkkinoilla. AB kuuluu Heineken-konserniin ja toimii samoin Kreikassa. Heineken tosin määrittelee Heineken-konsernin strategian ja tavoitteet, mutta sillä itsellään ei ole operatiivista toimintaa Kreikassa. Heineken omisti tämän menettelyn kannalta merkityksellisenä ajanjaksona välillisesti noin 98,8 prosenttia AB:stä.

15.

Kreikan kilpailuviranomainen katsoi 19.9.2014 tekemässään päätöksessä, että AB oli käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa Kreikan olutmarkkinoilla syyskuun 1998 ja 14.9.2014 välisenä aikana ja että kyse on SEUT 102 artiklan ja Kreikan kilpailulain 2 §:n yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta.

16.

MTB oli tosin pyytänyt Kreikan kilpailuviranomaista sisällyttämään Heinekenin tutkimukseen. Kreikan kilpailuviranomainen kuitenkin totesi päätöksessään, ettei se pitänyt tätä perusteltuna. Se totesi muun muassa, että Heinekenin välitöntä osallistumista todettuihin rikkomisiin ei ole näytetty toteen ja ettei ole erityisiä olosuhteita, joiden perusteella voitaisiin ehdottomasti olettaa, että Heineken on käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa AB:ssä. Se ei ottanut kantaa määräysvaltaa koskevaan olettamaan.

17.

MTB vaati, että rechtbank Amsterdam (alioikeus, Amsterdam, Alankomaat) toteaa Heinekenin ja AB:n olevan yhteisesti vastuussa edellä mainitusta kilpailuoikeuden rikkomisesta Kreikan olutmarkkinoilla ja velvoittaa ne näin ollen yhteisvastuullisesti korvaamaan MTB:lle tästä rikkomisesta aiheutuneen vahingon kokonaisuudessaan. Heineken ja AB esittivät liitännäisvaatimuksen, jossa rechtbankia vaadittiin toteamaan, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä AB:tä vastaan nostettua kannetta. Rechtbank hyväksyi tämän vaatimuksen ja totesi, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä AB:tä vastaan nostettua kannetta.

18.

Gerechtshof Amsterdam (ylioikeus, Amsterdam, Alankomaat) kumosi muutoksenhaussa Rechtbank Amsterdamin ratkaisun ja hylkäsi toimivallan puuttumista koskevan liitännäisvaatimuksen. Heineken ja AB tekivät tämän jälkeen kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Hoge Raad der Nederlandeniin (Alankomaiden ylin tuomioistuin).

19.

Hoge Raad lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimen SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä seuraavat kaksi kysymystä:

”1. Onko emoyhtiön kotipaikan tuomioistuimen, kun se nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa arvioi Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaista toimivaltaansa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön osalta, kyseisessä säännöksessä tarkoitetun läheistä liittymää koskevan vaatimuksen yhteydessä lähdettävä aineellisessa kilpailuoikeudessa hyväksytystä olettamasta, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa riidan kohteena olevan tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan?

2. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, miten tässä yhteydessä on tulkittava perustetta, joka on muotoiltu tuomiossa Kolassa [C‑375/13, EU:C:2015:37] ja tuomiossa Universal Music International Holding [C‑12/15, EU:C:2016:449]? Jos emoyhtiön ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan tässä tapauksessa kiistetään, riittääkö Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaisen toimivallan käyttämiseen kyseisen tytäryhtiön osalta se, ettei tällaisen ratkaisevan vaikutusvallan olemassaoloa voida edeltä käsin sulkea pois?”

IV Oikeudellinen arviointi

20.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko tutkittaessa Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaista kansainvälistä toimivaltaa otettava perustaksi tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohdassa kuvattu, kilpailuoikeudessa tunnustettu määräysvaltaa koskeva olettama, joka on kumottavissa oleva olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan, jos se omistaa (lähes) 100 prosenttia siitä. Jos tähän vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, mitä arviointiperusteita sovelletaan, kun vastaaja kiistää emoyhtiön käyttävän ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan.

21.

Nämä kysymykset tulevat esille pääasian oikeudenkäynnissä, koska kanne voidaan nostaa Bryssel I a ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisen yleisen toimivallan perusteella alankomaalaisissa tuomioistuimissa ainoastaan Heinekenia, jolla on kotipaikka Alankomaissa, vastaan muttei Kreikkaan sijoittautunutta AB:tä vastaan. AB:tä vastaan voidaan kuitenkin nostaa kanne yhdessä Heinekenin kanssa Alankomaissa, jos Heinekenia vastaan ja AB:tä vastaan nostettujen kanteiden välillä on Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ”läheinen liittymä”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtiikin, missä määrin määräysvaltaa koskevaa olettamaa, joka perustuu siihen, että Heineken omistaa lähes 100 prosenttia AB:stä, voidaan käyttää perusteena tällaiselle läheiselle liittymälle.

22.

Kyse on siis pohjimmiltaan siitä, onko määräysvaltaa koskeva olettama otettava huomioon kansainvälistä toimivaltaa määritettäessä, ja jos on, niin missä määrin, ja missä määrin on tutkittava, kumottiinko tämä olettama (jäljempänä B ja C jakso).

23.

Jotta voidaan tutkia määräysvaltaa koskevan olettaman mahdollisia vaikutuksia Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan tulkintaan, on aluksi selvennettävä lyhyesti sen merkitystä ja tavoitetta sekä tehtävää unionin kilpailuoikeudessa (jäljempänä A jakso).

A   SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukainen yrityksen käsite, ”taloudellinen kokonaisuus” ja kumottavissa olevaa määräysvaltaa koskeva olettama

24.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsitteellä ”yritys”, toisin sanoen SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisen tekijällä, tarkoitetaan ”taloudellista kokonaisuutta”, jonka voi muodostaa useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. ( 7 )

25.

Kun tällainen taloudellinen kokonaisuus rikkoo unionin kilpailusääntöjä, sen on yksilöllisen vastuun periaatteen mukaisesti vastattava mainitusta rikkomisesta. ( 8 ) Tällainen rikkominen on kuitenkin luettava yhden henkilön syyksi, jolle voidaan määrätä sakkoja tai jota vastaan voidaan nostaa vahingonkorvauskanteita. Tästä syystä yrityksen käsitteen tai taloudellisen kokonaisuuden käsitteen soveltaminen voi johtaa yhteisvastuuseen niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä, jotka muodostivat asianomaisen taloudellisen kokonaisuuden rikkomisajankohtana. ( 9 )

26.

Kun oikeudellisesti toisistaan erilliset henkilöt ovat järjestäytyneet konserniksi, ne muodostavat unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhden ja saman yrityksen, kun ne eivät päätä itsenäisesti toiminnastaan relevanteilla markkinoilla vaan – kun otetaan erityisesti huomioon ne taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset siteet, jotka yhdistävät ne emoyhtiöön – niihin kohdistuvat tässä tarkoituksessa sen vaikutukset, että kyseinen johtava yksikkö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa. ( 10 )

27.

Tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohdassa esitetty määräysvaltaa koskeva olettama koskee sitä tapausta, jossa emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti tytäryhtiön kokonaan tai lähes kokonaan ja jossa tämän perusteella voidaan olettaa (kumottavissa olevalla tavalla), että emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa. ( 11 ) Tätä olettamaa sovelletaan paitsi emo- ja tytäryhtiön väliseen suoraan suhteeseen myös, kuten käsiteltävässä asiassa, ylemmän (tai ylimmän) tason emoyhtiön ja tytäryhtiön (tai tytäryhtiön tytäryhtiön) väliseen välilliseen suhteeseen. ( 12 ) Tästä syystä viittaan jäljempänä ainoastaan emo- ja tytäryhtiöön.

28.

Kuten komissio on perustellusti todennut, tämän määräysvaltaa koskevan olettaman on pädettävä oikeuskäytännön mukaisesti paitsi siihen, kun komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset panevat täytäntöön unionin kilpailusääntöjä (public enforcement), myös unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauskanteisiin (private enforcement). Molemmat muodostavat olennaisen osan unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanojärjestelmää. ( 13 ) SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan sisältyvää yrityksen käsitettä on tulkittava tältä osin yhtenäisesti. ( 14 ) Saman on pädettävä määräysvaltaa koskevaan olettamaan, joka oikeuskäytännössä kehitettiin yrityksen käsitteen yhteydessä.

29.

Emoyhtiö voi kuitenkin kumota tämän olettaman osoittamalla, että se ei rikkomisen aikana antanut tytäryhtiölle ohjeita eikä osallistunut suoraan eikä välillisesti tytäryhtiön päätösten tekemiseen asianomaisen taloudellisen toiminnan osalta. ( 15 )

30.

Jos määräysvaltaa koskevaa olettamaa ei sitä vastoin sovelleta, kilpailuviranomaisen tai kantajan on osoitettava, että emoyhtiö on erityisesti antamalla ohjeita tosiasiallisesti käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan rikkomisen aikana. ( 16 )

31.

Olettama aiheuttaa siten todistustaakan siirtymisen vahingon kärsineeltä, joka vaatii vahingonkorvausta, vastaajana olevalle emoyhtiölle. ( 17 ) Se yksinkertaistaa vahingon kärsineen oikeuksiinsa vetoamista ja parantaa näin samalla unionin kilpailusääntöjen toimivuutta. Vahingonkorvauskanteet ovat nimittäin myös omiaan saamaan yritykset luopumaan kilpailunvastaisesta menettelystä ja siten ylläpitämään toimivaa kilpailua unionissa. ( 18 )

32.

Tarkastelen seuraavaksi, onko määräysvaltaa koskeva olettama merkityksellinen Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan tulkinnan kannalta, ja jos on, niin missä määrin (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys).

B   Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: määräysvaltaa koskevan olettaman vaikutus Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan soveltamiseen

1. Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohtaan sisältyvä läheisen liittymän käsite

33.

Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklassa säädetään – täydentäen yleistä toimivaltaperustetta, jonka mukaan toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa vastaajalla on kotipaikka (Bryssel I a ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohta) – asiayhteyteen perustuvasta erityisestä toimivaltaperusteesta.

34.

Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa säädetään, että jos henkilöllä on kotipaikka jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne, jos asiassa on useampia vastaajia, myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista – ns. perusvastaajalla – on kotipaikka. Näin on kuitenkin vain, jos kanteiden välillä on niin ”läheinen liittymä”, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa. Näin pyritään estämään se, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

35.

Se, millä edellytyksillä kyseessä voi olla tällainen läheinen liittymä, on määritettävä ottaen huomioon Bryssel I a ‑asetuksen säännösten systematiikka ja tavoitteet. ( 19 ) Tämän jälkeen kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko eri kanteiden välillä konkreettisessa tapauksessa tällainen liittymä. ( 20 )

36.

Seuraavaksi esitän ensin, että kanteiden välillä on läheinen liittymä, jos emo- ja tytäryhtiö ovat yhteisvastuussa rikkomisesta (jäljempänä 2 jakso). Sen jälkeen selvennän, miksi tällainen läheinen liittymä on yleensä olemassa myös jo silloin, kun aluksi tukeudutaan ainoastaan määräysvaltaa koskevaan olettamaan, toisin sanoen kun emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti tytäryhtiön (lähes) kokonaan, ilman että on jo lopullisesti selvitetty, ovatko molemmat yhtiöt yhteisvastuussa tai voidaanko määräysvaltaa koskeva olettama kumota (jäljempänä 3 jakso).

2. Emo- ja tytäryhtiön yhteisvastuu Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan soveltamistapauksena

37.

Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan tarkoituksena on mainitun asetuksen johdanto-osan 16 ja 21 perustelukappaleen mukaisesti helpottaa moitteetonta lainkäyttöä, saada rinnakkaiset oikeudenkäynnit mahdollisimman vähiin ja varmistaa siten, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin. ( 21 )

38.

Pelkkä riski siitä, että eri riita-asioiden ratkaisut eroavat toisistaan, ei kuitenkaan riitä tähän. Eroavuuden on pikemminkin liityttävä samaan tosiseikastoon ja samaan oikeudelliseen tilanteeseen. ( 22 )

39.

Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohtaa voidaan siten soveltaa useisiin vastaajiin, kun eri yritykset ovat eri paikkakunnilla ja eri ajankohtina osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan SEUT 101 artiklan rikkomiseen, joka on todettu komission päätöksellä, ja niiltä vaaditaan yhteisvastuullisesti vahingonkorvausta kanteessa. Näissä olosuhteissa on kyse samasta tosiseikastosta ja samasta oikeudellisesta tilanteesta, joten kanne kaikkia asianomaisia yrityksiä vastaan voidaan nostaa perusvastaajan kotipaikassa. ( 23 )

40.

Kyseessä on sama tosiseikasto ja sama oikeudellinen tilanne etenkin, kun sekä emo- että tytäryhtiötä vaaditaan yhteisvastuuseen ( 24 ) SEUT 102 artiklan rikkomisesta, koska ne muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden, siis yhden ja saman ”yrityksen”. Myös tällöin on nimittäin kyseessä yhtenäinen tosiseikasto, nimittäin tytäryhtiön tekemä rikkominen, joka luetaan emoyhtiön syyksi (etenkin määräysvaltaa koskevan olettaman perusteella) ikään kuin se olisi itse syyllistynyt siihen. Emo- ja tytäryhtiötä vastaan nostetut kanteet perustuvat siten samoihin vastuun synnyttäviin tosiseikkoihin. Koska molempien kanteiden kohteena on sama SEUT 102 artiklan rikkominen, kyseessä on lisäksi sama oikeudellinen tilanne vastuun synnyttävän tunnusmerkistön osalta. Tästä syystä on olemassa ristiriitaisten tuomioiden vaara, jos eri tuomioistuimet antavat ratkaisun emo- ja tytäryhtiön vastuusta.

3. Määräysvaltaa koskevan olettaman merkitys Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan soveltamisen kannalta

41.

Tästä herää kuitenkin kysymys, voiko Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu läheinen liittymä olla olemassa myös silloin, jos emo- ja tytäryhtiön yhteisvastuuta rikkomisesta ei ole vielä todettu. Näin voi olla erityisesti niin kutsuttujen stand-alone-kanteiden tapauksessa, jotka follow-on-kanteista poiketen eivät voi perustua kilpailuviranomaisen (sitovaan) päätökseen, olipa kyse sitten komission (asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohta) tai kansallisen viranomaisen päätöksestä (direktiivin 2014/104 9 artikla). Emo- ja tytäryhtiön yhteisvastuu voi lisäksi olla epävarma myös silloin, kun tosin on olemassa kilpailuviranomaisen päätös, mutta siinä todetaan ainoastaan jonkin osallisena olevan yhtiön syyllistyneen rikkomiseen. Siten nyt tarkasteltavassa tapauksessa AB:n ja Heinekenin yhteisvastuu ei seuraa Kreikan kilpailuviranomaisen päätöksestä, koska siinä todetaan ainoastaan AB:n rikkominen eikä Heinekenia sisällytetty tutkimukseen. Tästä syystä kyse on follow-on-kanteesta ainoastaan AB:n eikä Heinekenin osalta.

42.

Onko emo- ja tytäryhtiötä vastaan nostettujen kanteiden välillä läheinen liittymä tällaisissa olosuhteissa vain, jos emoyhtiön ratkaiseva vaikutusvalta on kiistaton tai näytetty toteen siinä vaiheessa, kun tutkitaan Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaista toimivaltaa? Vai voidaanko kyseistä säännöstä soveltaa myös silloin, jos ratkaisevaa vaikutusvaltaa ei tosin ole näytetty toteen, mutta sitä oletetaan käytetyn määräysvaltaa koskevan (kumottavissa olevan) olettaman perusteella, koska emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti tytäryhtiön lähes kokonaan? Onko käänteisesti katsottava, ettei Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua läheistä liittymää ole, jos emoyhtiö esittää seikkoja kumotakseen määräysvaltaa koskevan olettaman?

43.

Esitän seuraavaksi, miksi se määräysvaltaa koskevan olettaman perustana oleva seikka, että emoyhtiö omistaa tytäryhtiön (lähes) kokonaan, on mielestäni niin vankka todiste emo- ja tytäryhtiötä vastaan nostettujen kanteiden välisen, Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun läheisen liittymän olemassaolosta, ettei muita todisteita yleensä tarvita, jotta tällaisen läheisen liittymän voidaan katsoa olevan olemassa (jäljempänä a kohta). Tämä tulkinta ei ole kansainvälisesti toimivaltaisen tuomioistuimen ennakoitavuutta koskevan edellytyksen vastainen (jäljempänä b kohta). Lisäksi sillä varmistetaan Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan käytännön tehokkuus, ilman että kantajaa voidaan syyttää väärinkäytöstä (jäljempänä c kohta).

a) (Lähes) kokonaan omistaminen vankkana osoituksena läheisen liittymän olemassaolosta

44.

Bryssel I a ‑asetuksessa ei säädetä nimenomaisesti sen valvontavelvollisuuden laajuudesta, joka kansallisilla tuomioistuimilla on, kun ne tarkistavat, ovatko ne kansainvälisesti toimivaltaisia. ( 25 ) Kyse on kansalliseen prosessioikeuteen liittyvästä seikasta, jota kyseisellä asetuksella ei yhdenmukaistettu. ( 26 ) Merkityksellisten kansallisten sääntöjen soveltaminen ei saa kuitenkaan vahingoittaa kyseisen asetuksen tehokasta vaikutusta. ( 27 )

45.

Oikeuskäytännössä on katsottu perustellusti, että oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä kansallisen tuomioistuimen on voitava helposti ratkaista oman toimivaltansa ilman, että sen täytyisi tutkia pääasia. ( 28 ) Tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, ei tässä vaiheessa arvioi, onko kanne otettava tutkittavaksi tai onko se perusteltu, vaan se toteaa ainoastaan ne liittymät tuomioistuinvaltioon, jotka kyseisen säännöksen nojalla ovat perusteena sen toimivallalle. ( 29 ) Asiaa käsittelevän tuomioistuimen on kuitenkin voitava kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti tutkia kansainvälinen toimivaltansa kaikkien hallussaan olevien tietojen – tarvittaessa myös vastaajan kiistävien lausumien – valossa. ( 30 )

46.

Se seikka, että emoyhtiö omistaa tytäryhtiön lähes kokonaan, jolloin määräysvaltaa koskevaa olettamaa sovelletaan, on vankka osoitus näitä yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta läheisestä liittymästä.

47.

Tällaisessa tapauksessa on nimittäin erittäin todennäköistä, että emo- ja tytäryhtiö ovat yhteisvastuussa viimeksi mainitun tekemästä rikkomisesta. Määräysvaltaa koskeva olettama perustuu nimittäin juuri siihen, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan, jos emoyhtiö omistaa lähes kaikki tytäryhtiön osakkeet. ( 31 ) Kuten pitkäaikainen oikeuskäytäntö tuomiosta Akzo Nobel ( 32 ) lähtien osoittaa, emoyhtiön on tältä osin myös vaikea esittää olettaman kumoamiseksi tarvittavaa vastanäyttöä. ( 33 )

48.

Tästä syystä Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun läheisen liittymän olemassaolon toteamiseksi tuomioistuimen ei tarvitse tutkia emoyhtiön määräysvaltaa koskevan olettaman kumoamiseksi esittämiä tosiseikkoja ja todisteita. Sen ei myöskään tarvitse tutkia, onko emoyhtiö tosiasiallisesti käyttänyt ratkaiseva vaikutusvaltaa tytäryhtiöön. Sillä on pikemminkin merkitystä vasta kanteen perusteltavuuden yhteydessä.

49.

Määräysvaltaa koskevaa olettamaa ei siten ole sovellettava sellaisenaan toimivallan määrittämisen yhteydessä. Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan toimivaltasääntö ei nimittäin edellytä, että emoyhtiö on käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöön, vaan siinä edellytetään ainoastaan kanteiden välistä läheistä liittymää. Vasta perusteltavuuden tutkimisen yhteydessä on emoyhtiön vastuun osoittamiseksi näytettävä toteen sen ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan, joten määräysvaltaa koskeva olettama sinänsä ja siitä aiheutuva todistustaakan kääntyminen vaikuttavat vasta siihen.

50.

Se tosiseikka, että emoyhtiö omistaa tytäryhtiön lähes kaikki osakkeet, siis yhtäältä johtaa aineellisesti siihen, että emoyhtiön oletetaan käyttäneen ratkaisevaa vaikutusvaltaa, ja toisaalta sillä on toimivallan osalta sellainen vaikutus, että emo- ja tytäryhtiötä vastaan nostettujen kanteiden välillä on läheinen liittymä.

51.

Tästä syystä en pidä vakuuttavana myöskään väitettä, jonka mukaan määräysvaltaa koskevaa olettamaa ei voida kumota toimivallan tutkimisen yhteydessä, jos sitä käytettiin siinä Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun läheisen liittymän perustelemiseksi. Toimivallan yhteydessä tutkitaan nimittäin toista edellytystä. Toimivaltaa tutkittaessa ei pidä päättää lainkaan siitä, onko ratkaisevaa vaikutusvaltaa tosiasiallisesti käytetty.

b) Kansainvälisesti toimivaltaisen tuomioistuimen ennakoitavuus

52.

Tämä tulkinta on oikeusvarmuuden periaatteen mukainen. Tämä periaate edellyttää, että erityistä toimivaltaa koskevia sääntöjä tulkitaan siten, että tavanomaisen valveutunut vastaaja voi kohtuullisesti ennakoida, missä muussa tuomioistuimessa kuin sen valtion tuomioistuimessa, jossa hänen kotipaikkansa on, kanne häntä vastaan voidaan nostaa. ( 34 ) On myös tämän oikeusvarmuuden tavoitteen mukaista, että asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi helposti tutkia oman toimivaltansa ilman, että sen täytyy tutkia pääasia. ( 35 )

53.

Toimivaltaisen tuomioistuimen ennakoimattomuuteen ei johda se seikka, jos Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa edellytettyyn läheiseen liittymään katsotaan nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa riittävän se, että emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti tytäryhtiön (lähes) kokonaan. Kyse on nimittäin vastaajina olevien (emo- ja tytär)yhtiöiden kannalta selkeästä ja yksinkertaisesta perusteesta, joka sekä niiden että asiaa käsittelevän tuomioistuimen on helppo tarkistaa.

54.

Asia olisi toisin, jos toimivaltaisuus edellyttäisi sitä, että olisi näytettävä toteen emoyhtiön ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiön liiketoimintaan. Tämä edellyttäisi jo tässä menettelyvaiheessa kattavaa ja toisinaan monimutkaista tutkintaa sekä tosiseikkojen ja todisteiden arvioimista, joiden lopputuloksen ennustettavuus ei olisi hyvä Bryssel I a ‑asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla. Tämä olisi haitallista vahingon kärsineelle kantajalle, joka kantaa riskin siitä, että kanne jätetään tutkimatta.

55.

Riittävä ennakoitavuus ei nähdäkseni myöskään edellytä, että emo- ja tytäryhtiön yhteisvastuu mahdollisesti määrätyistä sakoista on todettu aiemmin komission sitovassa päätöksessä. Se, voidaanko toimivaltasääntöä, joka helpottaa vahingon kärsineen oikeuksiin vetoamista, soveltaa silloin, kun kyse on unionin kilpailuoikeuden rikkomisista nostettavista vahingonkorvauskanteista (private enforcement), ei voi riippua siitä, onko komissio aiemmin ryhtynyt toimiin asiassa.

56.

Juuri sellaisessa tapauksessa, jossa rikkomista ei ole todettu komission päätöksellä sitovasti kaikissa jäsenvaltioissa asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on olemassa ristiriitaisten tuomioiden vaara, jos eri tuomioistuimet käsittelevät emo- ja tytäryhtiötä vastaan esitetyt vahingonkorvausvaatimukset. Jos kansallinen kilpailuviranomainen on, kuten käsiteltävässä asiassa, esimerkiksi aiemmin päättänyt, että joku (ainakin tytäryhtiö) on vastuussa rikkomisesta, direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdan mukaan tämä päätös sitoo ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimia, kun taas muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten, käsiteltävässä asiassa alankomaalaisten tuomioistuinten, on otettava tämä huomioon ainoastaan alustavana näyttönä (direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohta).

57.

Tältä osin on olemassa vaara ristiriitaisista tuomioista, jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimet käsittelisivät emo- ja tytäryhtiötä vastaan nostettuja kanteita, nimittäin sekä sen alustavan kysymyksen osalta, onko rikkomista ylipäätään tapahtunut, että sitä seuraavien, syyksi lukemista ja vastuun laajuutta koskevien kysymysten osalta.

c) Kyse ei ole väärinkäytöstä eikä toimivaltasäännön kiertämisestä

58.

Edellä esitetty Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan tulkinta mahdollistaa toimivaltaisuuden yksinkertaisen tutkimisen. Lisäksi se tekee vahingon kärsineen vahingonkorvausvaatimusten menettelyllisen täytäntöönpanon helpommaksi juuri siksi, että aineellisesti emo- ja tytäryhtiön yhteisvastuu on määräysvaltaa koskevan olettaman vuoksi todennäköinen.

59.

Kantajan väärinkäyttöä merkitsevä menettelytapa tai toimivaltasäännön kiertäminen tulisi kyseeseen vain, jos perusvastaajaa vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi tai se on perusteeton ja sen tarkoituksena voi siten olla pelkästään kanteen tutkiminen muissa kuin sen jäsenvaltion, jossa tällä vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuimissa. ( 36 ) Kun on kyse kanteista, joiden välillä on Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu läheinen liittymä, asiaa käsittelevä tuomioistuin voi todeta tällaisen toimivaltasäännön kiertämisen vain poikkeuksellisesti, nimittäin jos on olemassa riittävästi näyttöä, jonka perusteella tuomioistuin voi päätellä, että kantaja on luonut tai säilyttänyt keinotekoisesti kyseisen säännöksen soveltamista koskevat edellytykset. ( 37 ) Tähän ei riitä se, että perusvastaajaa vastaan nostettu kanne vaikuttaa (mahdollisesti) perusteettomalta. Kyseisen kanteen on nostamisajankohtanaan sitä vastoin oltava selvästi täysin perusteeton tai keinotekoinen tai vailla mitään todellista intressiä kantajan kannalta. ( 38 ) Tämä olisi mahdollista, jos määräysvaltaa koskevasta olettamasta huolimatta yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella emoyhtiö ei ilmeisestikään käytä ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöön, minkä vuoksi emoyhtiön ei voida alun alkaenkaan katsoa olevan yhteisvastuussa rikkomisesta. Näin lienee kuitenkin vain harvoissa poikkeustapauksissa.

60.

Jos vahingon kärsinyt nostaa kanteen myös kreikkalaista tytäryhtiötä vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa sen alankomaalaisella emoyhtiöllä on kotipaikka, jolloin kreikkalaiset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia ensiksi mainitun osalta, kyseessä ei ole tällainen toimivaltasäännön kiertäminen. Jos vastaajien kotipaikka on eri jäsenvaltioissa, Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa nimittäin annetaan kantajalle mahdollisuus valita, missä tuomioistuimessa se nostaa kanteen. ( 39 ) Tähän valinnanmahdollisuuteen kuuluu, että kantaja voi keskittää riita-asian käsittelyn siihen tuomioistuimeen, joka vastaa parhaiten sen etuja. ( 40 )

61.

Tästä syystä on myös merkityksetöntä, jos asialla on läheinen liittymä toiseen tuomioistuimeen, esimerkiksi koska rikkominen on tapahtunut yksinomaan Kreikan olutmarkkinoilla ja ainoastaan kreikkalainen tytäryhtiö mainitaan Kreikan kilpailuviranomaisen päätöksessä rikkomiseen syyllistyneenä. Toimivaltasäännöillä ei nimittäin lähtökohtaisesti ( 41 ) etsitä läheisintä yhteyttä vaan ainoastaan läheistä yhteyttä, joka käsiteltävässä asiassa taataan jo Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa säädetyllä läheistä liittymää koskevalla edellytyksellä. Tämän vahvistaa Bryssel I a ‑asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappale, jonka mukaan tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi.

C   Toinen ennakkoratkaisukysymys

62.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, että jos emoyhtiö kiistää käyttäneensä ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön taloudelliseen toimintaan, riittääkö Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaisen toimivallan käyttämiseen kyseisen tytäryhtiön osalta se, ettei tällaista ratkaisevaa vaikutusvaltaa voida edeltä käsin sulkea pois.

63.

Jo tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esittämistäni toteamuksista ilmenee, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi, mikäli – kuten käsiteltävässä asiassa – määräysvaltaa koskevan olettaman edellytykset täyttyvät: tämä on nimittäin erityisen vankka osoitus toimivallan perusteena olevasta, Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta läheisestä liittymästä ja se voidaan kumota vain poikkeustapauksissa.

V Ratkaisuehdotus

64.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin molempiin ennakkoratkaisukysymyksiin yhdessä seuraavasti:

Unionin kilpailuoikeuden rikkomisiin perustuvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä emoyhtiön sijoittautumispaikan tuomioistuimen on tutkiessaan Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 alakohdan mukaista toimivaltaansa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön osalta pidettävä sitä seikkaa, että emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti tytäryhtiön (lähes) kokonaan, vankkana osoituksena näitä yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden välisestä läheisestä liittymästä. Tästä syystä yleensä ei tarvita lisätodisteita, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan tällainen läheinen liittymä.


( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.

( 2 ) 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 351, s. 1).

( 3 ) Tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2015:335).

( 4 ) 10.9.2009 annetusta tuomiosta Akzo Nobel ym. v. komissio (C‑97/08 P, EU:C:2009:536, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat) lähtien vakiintunut oikeuskäytäntö.

( 5 ) 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EUVL 2003, L 1, s. 1).

( 6 ) 26.11.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2014, L 349, s. 1).

( 7 ) Ks. tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 105 kohta); tuomio 27.4.2017, Akzo Nobel ym. v. komissio (C‑516/15 P, EU:C:2017:314, 48 kohta) ja tuomio 10.9.2009, Akzo Nobel ym. v. komissio (C‑97/08 P, EU:C:2009:536, 55 kohta).

( 8 ) Tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 9 ) Vastaavasti tuomio 6.10.2021, Sumal (C‑882/19, EU:C:2021:800, 44 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 107 kohta).

( 10 ) Ks. tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 11 ) Tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 109 ja 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 12 ) Ks. vastaavasti tuomio 20.1.2011, General Química ym. v. komissio (C‑90/09 P, EU:C:2011:21, 86 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 13 ) Ks. tuomio 14.3.2019, Skanska Industrial Solutions ym. (C‑724/17, EU:C:2019:204, 45 kohta) ja tuomio 6.10.2021, Sumal (C‑882/19, EU:C:2021:800, 37 kohta).

( 14 ) Ks. tuomio 14.3.2019, Skanska Industrial Solutions ym. (C‑724/17, EU:C:2019:204, 47 kohta) ja tuomio 6.10.2021, Sumal (C‑882/19, EU:C:2021:800, 38 kohta); vastaavasti myös julkisasiamies Emilioun ratkaisuehdotus MOL (C‑425/22, EU:C:2024:131, 65 kohta).

( 15 ) Vastaavasti tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 112 kohta). Olettaman kumottavuudesta ks. myös jo tuomio 8.5.2013, Eni v. komissio (C‑508/11 P, EU:C:2013:289, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 16 ) Tuomio 25.3.2021, Deutsche Telekom v. komissio (C‑152/19 P, EU:C:2021:238, 74 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 17 ) Ks. vastaavasti tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C‑377/20, EU:C:2022:379, 114 ja 123 kohta).

( 18 ) Ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Sumal (C‑882/19, EU:C:2021:800, 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 19 ) Vastaavasti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) (jäljempänä Bryssel I –asetus) 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 13.7.2006, Reisch Montage (C‑103/05, EU:C:2006:471, 29 ja 30 kohta); ks. myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) (jäljempänä Brysselin yleissopimus) 6 artiklan 1 kohdasta tuomio 27.9.1988, Kalfelis (189/87, EU:C:1988:459, 10 kohta).

( 20 ) Vastaavasti Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 12.7.2012, Solvay (C‑616/10, EU:C:2012:445, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 21 ) Tuomio 7.9.2023, Beverage City Polska (C‑832/21, EU:C:2023:635, 34 kohta). Ks. Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 12.7.2012, Solvay (C‑616/10, EU:C:2012:445, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 22 ) Vastaavasti tuomio 7.9.2023, Beverage City Polska (C‑832/21, EU:C:2023:635, 28 kohta). Ks. Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 27.9.2017, Nintendo (C‑24/16 ja C‑25/16, EU:C:2017:724, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 23 ) Näin Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2015:335, 21 ja 33 kohta).

( 24 ) Jenardin selvityksessä yhteisvastuu mainitaan tyypillisenä esimerkkinä yksittäisiä vastaajia vastaan esittävien vaatimusten välisestä yhteydestä, ks. P. Jenardin selvitys Brysselissä 27.7.1968 allekirjoitetusta yleissopimuksesta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL 1979, C 59, s. 1 ja 26).

( 25 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksesta tuomio 10.3.2016, Flight Refund (C‑94/14, EU:C:2016:148, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 26 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksesta tuomio 28.1.2015, Kolassa (C‑375/13, EU:C:2015:37, 60 kohta).

( 27 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksesta tuomio 10.3.2016, Flight Refund (C‑94/14, EU:C:2016:148, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 28 ) Tuomio 28.1.2015, Kolassa (C‑375/13, EU:C:2015:37, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 29 ) Ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, Universal Music International Holding (C‑12/15, EU:C:2016:449, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 30 ) Ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, Universal Music International Holding (C‑12/15, EU:C:2016:449, 45 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 31 ) Ks. vastaavasti tuomio 27.1.2021, The Goldman Sachs Group v. komissio (C‑595/18 P, EU:C:2021:73, 32 ja 35 kohta).

( 32 ) Tuomio 10.9.2009, Akzo Nobel ym. v. komissio (C‑97/08 P, EU:C:2009:536, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 33 ) Ks. tuomio 29.9.2011, Arkema v. komissio (C‑520/09 P, EU:C:2011:619, 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 8.5.2013, Eni v. komissio (C‑508/11 P, EU:C:2013:289, 68 kohta).

( 34 ) Ks. Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 13.7.2006, Reisch Montage (C‑103/05, EU:C:2006:471, 24 ja 25 kohta).

( 35 ) Tuomio 3.7.1997, Benincasa (C‑269/95, EU:C:1997:337, 27 kohta) ja tuomio 28.1.2015, Kolassa (C‑375/13, EU:C:2015:37, 61 kohta).

( 36 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2015:335, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja Brysselin yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 6 artiklan 1 kohdasta tuomio 27.9.1988, Kalfelis (189/87, EU:C:1988:459, 9 kohta).

( 37 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2015:335, 29 kohta).

( 38 ) Ks. Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdasta julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Freeport (C‑98/06, EU:C:2007:302, 66 kohta).

( 39 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklasta julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Freeport (C‑98/06, EU:C:2007:302, 52 kohta) ja julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2014:2443, 89 kohta).

( 40 ) Ks. vastaavasti Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklasta julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Freeport (C‑98/06, EU:C:2007:302, 52 kohta) ja julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus CDC Hydrogen Peroxide (C‑352/13, EU:C:2014:2443, 89 kohta).

( 41 ) Tästä poiketaan ainoastaan yksinomaisten toimivaltaperusteiden osalta. Sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse käsiteltävässä asiassa.