1.

Yritykset, jotka olivat tehneet julkista hankintaa koskevan sopimuksen pikatien tieosuuden rakentamiseksi (jäljempänä yritykset), esittivät vuonna 2015 puolalaiselle hankintaviranomaiselle bulgarialaisen vakuutusyhtiön Puolassa tehtyyn sopimukseen perustuvien velvoitteiden turvaamiseksi antamat vakuudet.

2.

Vuosia myöhemmin yritykset vaativat menestyksettä puolalaisessa tuomioistuimessa, että hankintaviranomaista kiellettäisiin väliaikaisena toimenpiteenä ja turvaamistoimena turvautumasta näihin vakuuksiin. Ne esittivät vastaavan vaatimuksen bulgarialaisissa tuomioistuimissa, jotka hylkäsivät sen ensimmäisessä oikeusasteessa mutta hyväksyivät sen muutoksenhakuvaiheessa.

3.

Puolan hankintaviranomainen valitti Varhoven kasatsionen sadiin (ylin tuomioistuin, Bulgaria). Siinä yhteydessä on selvitettävä muun muassa, ovatko bulgarialaiset tuomioistuimet kansainvälisesti toimivaltaisia toteuttamaan haetut väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1215/2012 ( 2 ) 35 artikla. ( 3 )

4.

Ellen ole erehtynyt, unionin tuomioistuin on tähän mennessä antanut vain yhden tuomion kyseisestä artiklasta. ( 4 ) Aikaisempia instrumentteja ( 5 ) koskevat tuomiot selventävät kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiä, vaikka niillä ei niitä ratkaistakaan.

5.

Tämä ratkaisuehdotus koskee unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti vain toista ennakkoratkaisukysymystä. Vastauksessa on keskityttävä eri jäsenvaltioiden kahden tuomioistuimen – tuomioistuin, joka on pääasiassa toimivaltainen, ja tuomioistuin, joka ratkaisee vain väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevan kysymyksen – väliseen suhteeseen rajatylittävissä tapauksissa, joiden osalta 35 artiklassa halutaan välttää se, että ”asianosaisille aiheutuu vahinkoa kansainvälisten oikeudenkäyntien pitkän keston vuoksi”. ( 6 )

I 

Asiaa koskeva lainsäädäntö

A 

Asetus N:o 1215/2012

6.

Johdanto-osan 33 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

7.

Asetuksen 2 artiklan sanamuoto on seuraava:

8.

Asetuksen 29 artikla kuuluu 9 jaksoon ”Vireilläolo ja toisiinsa liittyvät kanteet”, ja siinä säädetään seuraavaa:

9.

Asetuksen 35 artiklan (”Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet”) sanamuoto on seuraava:

10.

Asetuksen 36 artikla kuuluu III luvun 1 jaksoon ”Tunnustaminen”, ja siinä säädetään seuraavaa:

11.

Asetuksen 42 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

12.

Asetuksen 45 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

B 

Kansallinen lainsäädäntö. Siviiliprosessilaki ( 7 )

13.

Nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä ovat 18 § (valtioimmuniteetti), 389–396 § (väliaikaisten toimenpiteiden määrääminen), 397–403 § (turvaamistoimet) ja 274–280 § (ratkaisuista valittaminen).

14.

Koska keskityn ratkaisuehdotuksessani yksinomaan asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan tulkintaan, näiden pykälien toistaminen ei ole tarpeen.

II 

Tosiseikat, pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

15.

Skarb Państwa Rzeczypospolitej Polskiej reprezentowany przez Generalnego Dyrektora Dróg Krajowych i Autostrad (jäljempänä Puolan valtiokonttori) teki 30.7.2015 Italiaan rekisteröitynä konsortiona toimivien TOTO SpA – Costruzioni Generali- ja Vianini Lavori SpA ‑nimisten yritysten kanssa sopimuksen pikatien S-5 Poznán–Breslau tieosuuden Poznán A2, Gluchowo–Wronczyn rakentamisesta.

16.

Asianosaiset sisällyttivät sopimukseen lausekkeen eli 20.6 artiklan, jolla annettiin toimivalta ratkaista niiden keskinäiset erimielisyydet hankintaviranomaisen kotipaikan tuomioistuimille (eli puolalaisille tuomioistuimille). ( 8 )

17.

Tässä samassa sopimuksessa annettiin vakuus nro 02900100000348, joka koski sopimuksen täyttämistä, ( 9 ) ja vakuus nro 02900100000818, joka koski mahdollista ”sopimussakkoa” rakennustöiden päättymisen jälkeen. ( 10 ) Molemmat vakuudet antoi bulgarialainen vakuutusyhtiö Evroins AD, ja niihin sovelletaan Puolan aineellista lainsäädäntöä.

18.

Yritykset nostivat Sąd Okręgowy w Warszawiessa (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola) edellä mainitut negatiiviset vahvistuskanteet Puolan valtiokonttoria vastaan. Ne vaativat vahvistamaan, että edellä mainitulla valtiokonttorilla ei ollut oikeutta vaatia sopimussakon maksamista, koska sen maksamisen edellytykset eivät täyty, eikä vaatia sopimussakkoa sopimuksen täyttämisen väitetyn viivästymisen vuoksi. ( 11 )

19.

Tuomioistuinta vaadittiin niin ikään ”toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä määrätäkseen, että vastaaja ei erityisesti turvautuisi vakuutusyhtiö Evroins AD:n myöntämiin vakuuksiin nro 02900100000348 ja nro 02900100000818”. ( 12 )

20.

Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin) epäsi haetut väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet 7.6.2019 antamallaan määräyksellä. ( 13 )

21.

Yritykset vaativat 31.7.2019 uudelleen näitä toimenpiteitä, tällä kertaa Sofiyski gradski sadissa (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria), tukeakseen Sąd Okręgowy w Warszawiessa (Varsovan alueellinen tuomioistuin) esitettyjä vaatimuksia.

22.

Hakemus evättiin ensimmäisessä oikeusasteessa, mutta Sofiyski apelativen sad (Sofian ylioikeus, Bulgaria) hyväksyi sen muutoksenhaussa. Viimeksi mainittu määräsi vakuuden antamisen jälkeen Puolan valtiokonttorin saatavan vakuustakavarikosta, joka koski vakuuksia nro 02900100000348 ja nro 02900100000818, jotka vakuutusyhtiö Evroins AD oli antanut sen hyväksi.

23.

Puolan valtiokonttori valitti Varhoven kasatsionen sadiin. Tässä kanteessa esitettiin myös eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus asetuksen (EY) N:o 1896/2006 ( 14 ) mukaisesti E-lomakkeella. ( 15 )

24.

Yritykset, jotka olivat vastustaneet hakemusta asetuksen N:o 1896/2006 F-lomakkeella, toimittivat sen valitukseen antamassaan vastauksessa.

25.

Varhoven kasatsionen sad esittää tässä yhteydessä unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

III 

Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

26.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimessa 5.11.2020. Sen käsitteleminen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä evättiin.

27.

Kirjallisia huomautuksiaan ovat esittäneet TOTO – Costruzioni Generali ja Vianini Lavori, Puolan tasavalta ja Euroopan komissio. Kaikki nämä sekä Puolan valtiokonttori osallistuivat 15.7.2021 pidettyyn suulliseen käsittelyyn.

IV 

Oikeudellinen arviointi

28.

Kuten olen jo esittänyt, keskityn ratkaisuehdotuksessani toiseen ennakkoratkaisukysymykseen. Se koskee lähinnä eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten välistä suhdetta, kun niissä vaaditaan asetuksen N:o 1215/2012 nojalla peräjälkeen väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia.

29.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tulkittava asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklaa, minkä avulla voidaan selvittää, voiko tuomioistuin (tässä tapauksessa bulgarialainen tuomioistuin), joka ei ole pääasiassa toimivaltainen, toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jos pääasiassa toimivaltainen tuomioistuin (tässä tapauksessa puolalainen tuomioistuin) on jo antanut ratkaisun samanlaisesta hakemuksesta.

30.

Ennen kuin ehdotan vastausta tähän kysymykseen, tarkastelen muutamia asetukseen N:o 1215/2012 liittyviä yleisiä seikkoja, jotka voivat auttaa pohdinnassa.

A 

Alustavia huomautuksia: väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet asetuksessa N:o 1215/2012

1. 

Tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskeva järjestely ja väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevien ratkaisujen liikkuvuus

31.

Asetuksella N:o 1215/2012 otetaan käyttöön kaksi tapaa toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia sen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa:

–

Ensinnäkin siinä annetaan kansainvälistä toimivaltaa tuomioistuimille, jotka ovat II luvun 1–6 jakson nojalla toimivaltaisia pääasiassa. ( 16 ) Näiden tuomioistuinten toimivalta ei riipu siitä, että olisi olemassa tietty yhteys toimenpiteen kohteen ja tuomioistuimen välillä. ( 17 ) Lisäksi pääasian ratkaisemiseen toimivaltaisen tuomioistuimen toteuttamaan toimenpiteeseen sovelletaan asetuksen N:o 1215/2012 mukaista tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa järjestelmää, tämän rajoittamatta jäljempänä esittävien seikkojen soveltamista.

–

Toiseksi saman asetuksen 35 artikla koskee sitä, että tuomioistuimet, jotka eivät ole pääasiassa toimivaltaisia, määräävät tähän asiaan liittyvistä väliaikaisista toimenpiteistä ja turvaamistoimista.

32.

Tässä jälkimmäisessä tapauksessa unionin tuomioistuin asettaa tiettyjä vaatimuksia sille mahdollisuudelle, että tuomioistuin, joka ei ole pääasiassa toimivaltainen, olisi kuitenkin toimivaltainen ratkaisemaan turvaamistoimea koskevan asian: ( 18 )

–

Väliaikaisten toimenpiteiden tai turvaamistoimien tarkoituksena pitää olla ”säilyttää kyseisen asetuksen soveltamisalalla tosiasiallinen tai oikeudellinen tilanne niiden oikeuksien suojaamiseksi, joiden tunnustamista lisäksi vaaditaan pääasian tutkivalta tuomioistuimelta”. ( 19 )

–

Ei pidä toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaikutuksiltaan tosiasiallisesti korvaavat pääasiaa koskevan menettelyn eli joita voitaisiin todisteluvaiheessa käyttää toimivaltasääntöjen kiertämiseen. ( 20 )

–

Tuomioistuimen, joka ei ole pääasiassa toimivaltainen, ja haetun toimenpiteen välillä täytyy olla todellinen liityntä. Toimenpiteen hyväksyminen ”vaatii – – erityisen tarkkaa harkintaa ja niiden konkreettisten olosuhteiden perusteellista tuntemusta, joissa pyydettyjen toimenpiteiden vaikutukset tuntuvat”. ( 21 )

33.

Nämä rajoitukset johtuvat siitä, että asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklassa annetaan väliaikaisten toimenpiteiden tai turvaamistoimien hakijalle etu, joka on omiaan saattamaan vastapuolen epäedulliseen asemaan, koska siinä säädetään poikkeuksesta asetuksella muodostettuun toimivaltajärjestelmään. Sitä on näin ollen tulkittava suppeasti. ( 22 )

34.

Lisäksi se, että 35 artiklassa annetaan ylimääräinen oikeuspaikka, saattaisi myös edistää forum shopping ‑strategioita ( 23 ) ja väärinkäyttöä. ( 24 )

35.

Asetuksella N:o 1215/2012 rajoitetaan lisäksi väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia 35 artiklan nojalla toteuttavan tuomioistuimen toimivallan ulottuvuutta: näiden toimenpiteiden vaikutukset rajataan koskemaan oman jäsenvaltion aluetta. ( 25 )

36.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että sen hyväksyminen, että väliaikaisista toimenpiteistä ja turvaamistoimista määrää muun kuin se tuomioistuin, joka tutkii sillä hetkellä tai tulevaisuudessa ( 26 ) pääasian, vastaa väliaikaisiin toimenpiteisiin ja turvaamistoimiin liittyviä erityisiä käytännön tarpeita, ( 27 ) jotka ovat helposti ymmärrettäviä.

37.

Tämän säännöksen perusteella asianomaiselle osapuolelle tarjoutuu mahdollisuus saada väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi jäsenvaltiossa, jossa sijaitsevat tavarat tai henkilö, joiden osalta kyseinen toimenpide toteutetaan. Tällä tavoin vältetään hankaluudet, jotka liittyvät ensinnäkin tarpeeseen osallistua oikeudenkäyntiin ulkomailla ja toiseksi toisessa oikeuspaikassa annetun tuomion saamiseen tunnustetuksi. ( 28 )

38.

Tämä mahdollisuus on erityisen tarpeellinen sen vuoksi, että väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet, joita pääasiassa toimivaltainen tuomioistuin määrää asianosaista kuulematta (jolloin niistä määrääminen säilyttää yllätyksellisen vaikutuksensa), eivät lähtökohtaisesti ( 29 ) saa liikkua vapaasti ( 30 ) jäsenvaltioiden välillä asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalalla. ( 31 )

39.

Tällaisten toimenpiteiden vapaa liikkuvuus suljetaan pois asetuksen N:o 1215/2012 2 artiklan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ”tuomion” määritelmän avulla. Käytännössä se tarkoittaa asetuksen 42 artiklan 2 kohdan mukaista vaatimusta: se, että jäsenvaltiossa pannaan täytäntöön pääasian ratkaisevan tuomioistuimen toisessa jäsenvaltiossa määräämä väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi, edellyttää 53 artiklan mukaisesti annetun todistuksen toimittamista. Tähän todistukseen sisältyy erityisiä mainintoja, jotka osoittavat tuomioistuimen aseman ja sen, että vastaaja on haastettu vastaamaan, tai sen puuttuessa toimenpiteen tiedoksiannon.

2. 

Oikeuspaikkojen välinen suhde

40.

Väliaikaisten toimenpiteiden tai turvaamistoimien hakijan käytettävissä olevien oikeuspaikkojen välillä ei ole virallista hierarkiaa, joten hakija voi valita niistä. On näin ollen tilanteita, joissa on vireillä useita väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevia menettelyjä ja joiden osalta lainsäätäjä ei ole säätänyt nimenomaisesti erityisestä ratkaisusta.

a) 

Useat väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevat menettelyt

41.

Asetukseen N:o 1215/2012 sisältyy erityinen oikeussääntö (35 artikla), joka koskee väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia. Voitaisiin sanoa, että se täydentää tällä tavoin pääasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen luonnollista toimivaltaa toteuttaa niitä. Samalla se avaa mahdollisuuden samanlaisille menettelyille eri tuomioistuimissa, mihin liittyy se riski, että annetaan keskenään ristiriidassa olevia ratkaisuja.

42.

Ensisijaisuuden periaate, jota asetuksen N:o 1215/2012 jaksossa ”Vireilläolo ja toisiinsa liittyvät kanteet” sovelletaan silloin, kun on vireillä useita menettelyjä, joissa asianosaiset, kohde ja peruste ovat samat, voi sen 29 artiklan nojalla mielestäni ulottua näiden menettelyjen turvaamistoimivaiheeseen. ( 32 )

43.

Tämän periaatteen mukaisesti tuomioistuimen, jossa toinen hakemus esitetään, ”on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on todettu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen”. Tuomioistuimen, jossa toinen hakemus esitetään, on pidättäydyttävä asian tutkimisesta ensimmäisen tuomioistuimen hyväksi, kun tämä on todennut olevansa toimivaltainen. ( 33 )

44.

Kuten olen selittänyt, se, että samaan aikaan on vireillä väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevia hakemuksia pääasiassa toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja toisessa tuomioistuimessa, joka ei sitä ole (mutta johon turvaudutaan asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan nojalla), antaa asianomaiselle osapuolelle mahdollisuuden välttää viivästykset, joita yleensä liittyy siihen, että jäsenvaltiossa vedotaan toimenpiteeseen, josta on määrätty toisessa jäsenvaltiossa.

45.

Tästä näkökulmasta voitaisiin pitää ristiriitaisena sitä, että sen, joka hakee väliaikaista toimenpidettä ja turvaamistoimea jossain toisessa tuomioistuimessa nimenomaan välttääkseen viivästykset ensimmäisessä tuomioistuimessa, on tehtävä se vireilläolovaikutusta koskevan säännön perusteella yksinomaan pääasiaa käsittelevässä valtiossa vain sen vuoksi, että tätä toimenpidettä koskeva hakemus esitettiin ensimmäistä kertaa siellä. ( 34 )

46.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella, että väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien yhteydessä jätettäisiin soveltamatta vireilläolovaikutusta koskevaa yleissääntöä (asetuksen N:o 1215/2012 29 artikla), ja jos annettaisiin ristiriitaisia ratkaisuja, ongelma ratkaistaisiin jälkikäteen päätettäessä niiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. ( 35 )

47.

Uskon kuitenkin, että tämä ratkaisu saattaisi olla ristiriidassa kyseisen asetuksen kanssa.

48.

Vaikka unionin tuomioistuin ei ole antanut ratkaisua tästä seikasta, se on viitannut kielteisesti siihen, että aikaansaataisiin ”tilanteita, joissa useat tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään samaa oikeussuhdetta, mikä on vastoin yleissopimuksen tavoitteita”, Brysselin yleissopimuksen 24 artiklan osalta. ( 36 )

49.

Tässä vaiheessa riittää, että todetaan, että vireilläolovaikutusta koskevasta säännöstä tehtävät poikkeukset sisältyvät itse asetukseen, eikä niistä mikään vastaa edellä kuvattua. ( 37 ) Tätä seikkaa koskevat muutosehdotukset, joita tehtiin asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan osalta, eivät päätyneet säädöstekstiin, mikä puhuu sitä vastaan, että vireilläolovaikutusta kohdeltaisiin erityisellä tavalla väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskevien hakemusten osalta voimassa olevassa järjestelmässä. ( 38 )

50.

Katson kaiken kaikkiaan, että asetuksen N:o 1215/2012 29 artiklan vireilläolovaikutusta koskevaa sääntöä sovelletaan väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia koskeviin hakemuksiin. Tästä voidaan johtaa kaksi seurausta: a) ensisijainen on tuomioistuin, jossa on esitetty ensimmäinen turvaamistoimihakemus, kun se on todennut olevansa toimivaltainen, ja b) tästä samasta ajankohdasta lukien tuomioistuimen, jossa esitetään toinen turvaamistoimihakemus, on pidättäydyttävä asian tutkimisesta sen hyväksi.

b) 

Eri tuomioistuinten väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien keskinäinen yhteensopimattomuus

51.

Yhteisöjen tuomioistuin tutki tilannetta, jossa kaksi tuomioistuinta oli määrännyt väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia (ensimmäinen Brysselin yleissopimuksen 24 artiklaan perustuvan toimivallan nojalla ja toisen sopimuspuolet olivat valinneet ratkaisemaan pääasian), tuomiossa Italian Leather ( 39 ) kyseisen sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla.

52.

Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin

–

selvensi, että ristiriitaisuus, joka estää ulkomaisen ratkaisun tunnustamisen, liittyy ratkaisujen oikeusvaikutuksiin eikä siihen, että jäsenvaltioissa on erilaisia sääntelyjä tai että tuomioistuimet arvioivat samaa edellytystä eri tavoin ( 40 )

–

vahvisti, että ratkaisut ovat yhteensopimattomia, jos valtion yhteiskuntajärjestykselle aiheutuisi häiriötä siitä, että olisi mahdollista vedota kahteen keskenään ristiriitaiseen tuomioistuinratkaisuun ( 41 )

–

totesi, että näissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon, että Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 3 kohdassa vahvistettu tunnustamisen epäämisen peruste on pakottava, täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen on kieltäydyttävä tunnustamasta ulkomaista tuomioistuinratkaisua. ( 42 )

53.

Koska Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 1215/2012 tämänhetkinen 45 artiklan 1 kohdan c alakohta ovat samansisältöisiä, ( 43 ) on mahdollista todeta, että samanlainen ratkaisu on välttämätön myös viimeksi mainitun nojalla.

B 

Vastaus toiseen ennakkoratkaisukysymykseen

54.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen ennakkoratkaisukysymykseen sisältyvän epävarmuuden samoin kuin asianosaisten tältä osin esittämien lausumien perustelut ovat moninaiset, ja käsittelen niitä tässä järjestyksessä:

–

ensinnäkin käsittelen oikeuspaikkavalintaa puolalaisten tuomioistuinten hyväksi koskevan sopimuslausekkeen vaikutuksia

–

seuraavaksi käsittelen todellista liityntää haettujen toimenpiteiden ja Bulgarian alueen välillä

–

esitän lopuksi näkemykseni siitä, mikä merkitys puolalaisen tuomioistuimen ratkaisulla, jolla hylättiin väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet, on bulgarialaisessa tuomioistuimessa.

1. 

Oikeuspaikkalauseke: este sille, että bulgarialaiset tuomioistuimet toteuttavat toimenpiteitä?

55.

Pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia ei riipu erityisestä liitynnästä toimenpiteen kohteen ja oikeuspaikan välillä; riittää, että ne edellytykset täyttyvät, jotka asetuksen N:o 1215/2012 nojalla ovat perusteena toimivallan antamiselle pääasian osalta.

56.

Yksi näistä edellytyksistä on se, että sopimuspuolet ovat sopineet toimivaltaisen tuomioistuimen valinnasta lausekkeella, jolla annetaan yksinomainen toimivalta asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan nojalla.

57.

Koska oikeuspaikkasopimus perustuu vapaaseen tahtoon, on hyväksyttävää kyseenalaistaa se, ulottuuko mikä tahansa tällainen sopimus automaattisesti väliaikaisiin toimenpiteisiin ja turvaamistoimiin. Toisaalta on kysyttävä, sulkeeko oikeuspaikan valinta systemaattisesti pois asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklassa tarjotun mahdollisuuden.

58.

Unionin tuomioistuin ei ole vielä ratkaissut tätä ongelmaa. Tuomiossa Italian Leather selvennetään joka tapauksessa, että 35 artiklan mukainen toimivalta voi olla olemassa samaan aikaan kuin toisen tuomioistuimen, jonka sopimuspuolet ovat valinneet ratkaisemaan riidan lopullisesti, toimivalta.

59.

Sopimuspuolet voivat (ainakaan en keksi syitä, jotka estäisivät sen) mielestäni sopia sopimuksella tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta tai poiketa siitä sopimuksella turvaamistoimien osalta, kun ne ovat asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa. Se, mitä riitoja oikeuspaikkasopimus kattaa ja mitä ei, on niiden tekemän sopimuksen tulkintaa koskeva kysymys.

60.

Olisi tietenkin suositeltavaa, että sopimuspuolet ilmaisisivat nimenomaisesti aikomuksensa, jonka mukaan lauseke kattaa myös turvaamistoimet. Kun selkeä tahdonilmaisu puuttuu, voitaisiin olettaa, ( 44 ) että yleisesti muotoiltu oikeuspaikkalauseke laajentaa valitun tuomioistuimen toimivaltaa siten, että se kattaa myös väliaikaisten toimenpiteiden tai turvaamistoimien määräämisen.

61.

Tätä ratkaisua ei sitä vastoin sovellettaisi siihen, että suljetaan pois mahdollisuus saattaa asia minkä tahansa muun kuin sopimuksen mukaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi toisessa jäsenvaltiossa: ( 45 ) luopuminen asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan soveltamisesta ei saa olla oletuksena.

62.

Nyt käsiteltävässä asiassa sopimuspuolet sisällyttivät sopimukseensa lausekkeen, jossa nimettiin yleisesti puolalaiset tuomioistuimet toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi ratkaisemaan niiden keskinäiset riidat, koska Puola on hankintaviranomaisen kotipaikka. ( 46 )

63.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei epäile sitä, etteivätkö puolalaiset tuomioistuimet olisi pääasiassa toimivaltaisia; se pohtii kuitenkin sitä, onko tämä toimivalta myös yksinomainen turvaamistoimien osalta.

64.

Puolan hallituksen ja yritysten huomautukset eivät ole yhteneväisiä sopimuksen mukaisen oikeuspaikkavalinnan ulottuvuuden osalta. ( 47 ) Olen omalta osaltani komission kanssa samaa mieltä siitä, että on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tulkita, sisältääkö tämä valinta turvaamistoimet vai ei ja suljetaanko kaikki muut tuomioistuimet pois. ( 48 )

65.

Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että osapuolten ennakointimahdollisuuden suojelemiseksi ”oikeuspaikkalauseke voi koskea vain tietystä oikeussuhteesta syntyneitä riitoja tai syntyviä vastaisia riitoja, mikä rajoittaa oikeuspaikkasopimuksen sovellettavuuden niihin riitoihin, jotka perustuvat siihen oikeussuhteeseen, jonka yhteydessä mainittu lauseke on tehty – –.” ( 49 )

66.

Oikeuspaikkalauseketta ei sovelleta tilanteessa, jossa ”vahinkoa kärsinyt yritys ei voi kohtuudella ennakoida tällaista oikeusriitaa sillä hetkellä, kun se suostuu kyseiseen lausekkeeseen”. ( 50 )

67.

Uskon, että tässä asiassa sovitun lausekkeen allekirjoittaneet osapuolet saattoivat kohtuudella olettaa, että jokin niistä hakisi tarpeen tullen väliaikaista toimenpidettä ja turvaamistoimea vastustaakseen vakuuksien täytäntöönpanoa, tämän rajoittamatta sitä, että päätöksen tekeminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, kuten olen todennut. Julkisten hankintasopimusten yhteydessä on yleistä, että syntyy riitoja siitä, että hankintaviranomaiset panevat vakuudet täytäntöön.

2. 

Todellinen liityntä

68.

Jos katsottaisiin, että oikeuspaikkalausekkeella ei ole vaikutuksia turvaamistoimen osalta, ja kiistettäisiin siten puolalaisten tuomioistuinten toimivallan yksinomaisuus, tällaisesta arvioinnista ei vielä välittömästi seuraisi, että bulgarialaisten tuomioistuinten pitäisi todeta olevan toimivaltaisia, koska ne ovat tuomioistuimia, joiden puoleen on käännyttävä asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan nojalla.

69.

Tässä tapauksessa bulgarialaisten tuomioistuinten toimivalta riippuisi ensi kädessä siitä, mitä tästä säädetään kansallisissa oikeussäännöissä. Lisäksi edellytettäisiin todellista liityntää väliaikaisen toimenpiteen ja turvaamistoimen kohteen sekä jäsenvaltion (Bulgaria) alueellisen toimivallan välillä.

70.

Asiassa on ilmaistu epävarmuutta siitä, onko tässä asiassa olemassa todellinen liityntä, kahdesta syystä:

–

Bulgarian alueella sijaitseva omaisuus, jonka osalta toimenpide toteutettaisiin, on irtainta

–

riidanalaisen vakuuden tosiasiallinen maksu on suoritettava Puolan valtiokonttorille Puolan alueella sääntöjenvastaisuuksista, jotka liittyvät Puolassa tehdyn ja täytetyn urakkasopimuksen täyttämiseen. ( 51 )

71.

Todellista liityntää koskeva vaatimus on välittömässä yhteydessä asetuksen N:o 1215/2012 35 artiklan tarkoitukseen eli siihen, että toimenpiteestä päätetään ja se pannaan täytäntöön samassa jäsenvaltiossa. Tästä syystä todellinen liityntä konkretisoituu tosiasiallisesti omaisuudessa, johon väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimi kohdistuu.

72.

Sillä, mikä on itse vakuuden maksupaikka, ei sitä vastoin ole merkitystä.

73.

Kuten olen esittänyt, nyt käsiteltävässä asiassa väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien tarkoituksena oli tukea vahvistuskannetta, jossa vaadittiin toteamaan, että Puolan valtiokonttorilla ei ole oikeutta saada maksua vakuuden kohteena olevia määristä. Näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten Bulgarian toisen asteen tuomioistuin määräsi Puolan hankintaviranomaisen saatavaa bulgarialaiselta vakuutusyhtiöltä Evroins AD:ltä koskevasta vakuustakavarikosta.

74.

Todellinen liityntä bulgarialaisten tuomioistuinten sekä väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien välillä riippuu viime kädessä siitä, katsotaanko edellä mainitun saatavan sijaitsevan Bulgariassa, ( 52 ) mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

3. 

Puolassa annettu tuomio esteenä sille, että bulgarialaiset tuomioistuimet toteuttavat turvaamistoimia

75.

Onko todettava, että bulgarialainen tuomioistuin ei ole toimivaltainen toteuttamaan haettua väliaikaista toimenpidettä ja turvaamistoimea, kun samanlainen hakemus ( 53 ) on esitetty (puolalaisessa) tuomioistuimessa, joka tutkii pääasian, ja tämä on kieltäytynyt hyväksymästä sitä?

76.

Vastauksessa on mahdollista omaksua kaksi eri näkökulmaa sen mukaan, onko puolalaisen tuomioistuimen ratkaisu, jossa ei hyväksytä väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien myöntämistä, lopullinen vai ei. Koska esitetyistä tiedoista ei voida päätellä täysin varmasti tämän ratkaisun lopullisuutta, käsittelen kahta mahdollista vaihtoehtoa.

a) 

Lopullinen ratkaisu: sen mahdollinen tunnustaminen

77.

Asetuksen N:o 1215/2012 järjestelmän mukaan pääasiaa tai turvaamistoimea koskeva menettely, joka on aloitettu jossain jäsenvaltiossa, voidaan päättää asianmukaisen oikeussuojakeinon avulla vetoamalla siihen, että jossain toisessa valtiossa on annettu samaa asiaa koskeva lopullinen ( 54 ) ratkaisu.

78.

Päättelen osapuolten huomautuksista, että puolalaisen ratkaisun lainvoimaisuus ( 55 ) on riidanalainen seikka, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvennettävä. Joka tapauksessa mieluummin kuin lainvoimasta (käsite, johon liittyy hankaluuksia, kun sitä sovelletaan turvaamistoimia koskeviin päätöksiin) puhun lopullisuudesta eli siitä, että ratkaisu on lopullinen eikä siihen voida enää hakea muutosta.

79.

Jos vahvistetaan, että turvaamistoimia koskeva päätös on Puolassa tällä tavoin lopullinen, se voi olla tehokas myös Bulgariassa ja estää (kun tosiasialliset olosuhteet ovat samat) ( 56 ) toisen kohteeltaan, asianosaisiltaan ja perusteiltaan samanlaisen toimenpiteen toteuttamisen.

80.

Varhoven kasatsionen sad tiedustelee myös sitä, minä ajankohtana on tehtävä normatiiviset päätelmät siitä, että ulkomainen ratkaisu on olemassa. Se tiedustelee erityisesti, onko sen todettava, että se ei ole toimivaltainen, jos esitetään näyttöä tästä ratkaisusta.

81.

Vastaus on lähtökohtaisesti myöntävä. Asetuksen N:o 1215/2012 36 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiossa annettu ratkaisu tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Sen, joka vetoaa siihen, on kuitenkin noudatettava muodollisia edellytyksiä, joista säädetään 37 artiklassa, ja esitettävä ratkaisun oikeaksi todistettu jäljennös ja 53 artiklassa tarkoitettu todistus, joka on asetuksen sanamuodon mukaan välttämätön. ( 57 ) Tuomioistuin tai viranomainen, jossa ulkomaiseen ratkaisuun vedotaan, voisi myös pyytää käännöstä tai tallennetta 37 artiklan 2 kohdan nojalla.

82.

On sen asianosaisen tehtävänä, johon jo annetun ratkaisun tunnustaminen vaikuttaa kielteisesti, pyytää sen tunnustamisesta kieltäytymistä jollain 45 artiklassa mainituista perusteista, jos se pitää sitä asianmukaisena. Tällainen hakemus voitaisiin käsitellä liitännäisasiana asetuksen 36 artiklan 3 kohdan nojalla.

83.

Tässä yhteydessä ei voida vedota 45 artiklan 1 kohdan c alakohtaan: nyt käsiteltävään asiaan liittyvissä olosuhteissa Bulgariassa ei ole vielä toimenpidettä, jonka vaikutukset olisivat yhteensovittamattomia puolalaisen ratkaisun vaikutusten kanssa, mistä syystä tunnustamista vastaan esitetty perustelu ei menestyisi.

b) 

Päätös, joka ei ole lopullinen: vireilläolosääntö

84.

Jos puolalaisesta päätöksestä voidaan valittaa Puolassa, on asetusta N:o 1215/2012 sovellettaessa katsottava, että turvaamistoimiin liittyvä menettely on edelleen vireillä tässä maassa.

85.

Tässä yhteydessä asianomainen osapuoli voi tietenkin hakea toimenpiteen tunnustamista Bulgariassa. ( 58 ) Kuitenkin se tosiseikka, että siihen voidaan vielä hakea muutosta, voi tehdä tällaisesta hakemuksesta ennenaikaisen. Asetuksessa sallitaan se, että tuomioistuin keskeyttää ulkomaisen ratkaisun tunnustamista koskevan menettelyn, jos ratkaisu on riitautettu alkuperäjäsenvaltiossa. ( 59 )

86.

Koska Bulgariassa on vireillä samanlainen mutta myöhemmin esitetty turvaamistoimihakemus, vireilläolosääntö, jossa asetetaan viran puolesta toimimista koskevia velvollisuuksia tuomioistuimelle, jossa hakemus on esitetty aikajärjestyksessä toisena, on mielestäni asianmukaisempi.

87.

Puolalaisen ratkaisun osoittavalla asiakirjalla on (tai voi olla, jos sovellettavassa oikeusjärjestyksessä määritetyt edellytykset täyttyvät) ( 60 ) todistusarvoa asetuksen N:o 1215/2012 28 artiklan keskeisten seikkojen yhteydessä:

–

sen avulla tutkitaan, ovatko näiden kahden menettelyn asianosaiset, kohteet ja perusteet samat

–

sen avulla todetaan päivämäärä, jona hakemus esitettiin ensimmäisessä tuomioistuimessa

–

se osoittaa, että ensimmäinen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen määräämään väliaikaisesta toimenpiteestä tai turvaamistoimesta tai epäämään sen. ( 61 )

88.

Jos näiden seikkojen toteamisen jälkeen vahvistetaan, että Puolan tuomioistuin oli ensimmäinen, joka tutki asian, samoin kuin että kaikki kolme seikkaa eli kohteet, osapuolet ja perusteet ovat samat, bulgarialaisen tuomioistuimen on pidättäydyttävä asian tutkimisesta asetuksen N:o 1215/2012 29 artiklan 1 kohdan nojalla.

V 

Ratkaisuehdotus

89.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Varhoven kasatsionen sadin toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: