<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRCJ2004FIA.0100000101.case.xml"><NO.CASE>C-104/89 DEP</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61989O0104</NO.CELEX><NO.SEQ>0001.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>5</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>21</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="20040106">6.1.2004</DATE> — ASIA C-104/89 DEP</LEFT><RIGHT>MULDER YM. v. NEUVOSTO JA KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">yhteisöjen tuomioistuimen määräys</HT> (kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="20040106">6 päivänä tammikuuta 2004</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeuclenkáyntikieli: hollanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa C-104/8 9 DEP,</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P>J. M. Mulder ym., kotipaikka Alankomaat, edustajanaan advocaat E. H. Pijnacker Hordijk,</P><PARTY.STATUS>hakijana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään A.-M. Colaert,</P><P>ja</P><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään T. van Rijn, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>vastapuolina,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><SUBJECT><P>jossa vaaditaan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-104/89+C-37/90" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-203">C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="20000127">27.1.2000</DATE> antamaan tuomioon (Kok. 2000, s. I-203)</REF.DOC.ECR> liittyvien korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista,</P></SUBJECT><?PAGE NO="I-6"?><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit D. A. O. Edward ja N. Colneric (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: A. Tizzano,</P><P>kirjaaja: R. Grass,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL><P>kuultuaan julkisasiamiestä,</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>määräyksen</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asian käsittelyn aiemmat vaiheet ja asianosaisten vaatimukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin velvoitti yhdistetyissä asioissa C-104/89, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio (jäljempänä asia Mulder II) sekä <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-37/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-3061">C-37/90, Heinemann vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="19920519">19.5.1992</DATE> antamassaan välituomiossa (Kok. 1992, s. I-3061; jäljempänä välituomio)</REF.DOC.ECR> Euroopan yhteisön korvaamaan vahingon, joka oli aiheutunut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa hakijoina oleville<?PAGE NO="I-7"?> Mulderille, Brinkhoffille, Muskensille ja Twijnstralle asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä maito- ja maitotuotealalla <DATE ISO="19840331">31 päivänä maaliskuuta 1984</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="13">EYVL L 90, s. 13</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19840516">16 päivänä toukokuuta 1984</DATE> annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1371/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="132" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="11">EYVL L 132, s. 11</REF.DOC.OJ>), soveltamisesta sen vuoksi, että kyseisissä asetuksissa ei ollut säännöksiä viitemäärän myöntämisestä tuottajille, jotka eivät ole toimittaneet maitoa asianomaisen jäsenvaltion käyttämän viitevuoden aikana maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä luopumista ja lypsykarjan tuotannon muuttamista koskevasta palkkiojärjestelmästä <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1078/77 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="131" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 131, s. 1</REF.DOC.OJ>) mukaisesti tekemänsä sitoumuksen vuoksi.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin katsoi välituomiossaan myös, että maksettaville korvauksille maksetaan — asian Mulder II osalta 8 prosentin suuruista — vuotuista korkoa kyseisen tuomion julistamispäivästä alkaen. Kanteet hylättiin muilta osin.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Koska välituomion antamisen jälkeen sen tuomiolauselman 4 kohdan mukaisia neuvotteluja yhteiseen sopimukseen pääsemiseksi maksettaviksi vahvistettavista määristä ei saatu päätökseen asetetussa määräajassa eli 12 kuukauden kuluessa kyseisen tuomion julistamisesta, asian Mulder II kantajat jättivät vaatimuksensa vahingonkorvauksen määrästä <DATE ISO="19930619">19.6.1993</DATE>, kun taas neuvoston ja komission vaatimukset, jotka ovat yhteiset tämän määräyksen 1 kohdassa mainituissa kahdessa asiassa, jätettiin neuvoston osalta <DATE ISO="19931103">3.11.</DATE> ja komission osalta <DATE ISO="19931029">29.10.1993</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin toimitti <DATE ISO="19940620">20.6.1994</DATE> asianosaisille joukon kysymyksiä. Asian Mulder II kantajien vastaukset toimitettiin yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19940902">2.9.1994</DATE>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-8"?><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin järjesti <DATE ISO="19960520">20.5.1996</DATE> asianosaisten kuulemisen. Koska tietyt seikat jäivät tämän jälkeen kiistanalaisiksi, yhteisöjen tuomioistuin määräsi <DATE ISO="19960712">12.7.1996</DATE> antamassaan määräyksessä asiantuntijalausunnon hankkimisesta. Asiantuntijalausunto toimitettiin yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19970227">27.2.1997</DATE>. Kantajat esittivät yhteisöjen tuomioistuimen kehotuksesta tätä lausuntoa koskevat huomautuksensa <DATE ISO="19970604">4.6.1997</DATE> päivätyssä kirjelmässä.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-104/89+C-37/90" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-203">C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="20000127">27.1.2000</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 2000, s. I-203; jäljempänä lopullinen tuomio)</REF.DOC.ECR> kantajille vahingonkorvauksena maksettavat määrät. Kullekin myönnetylle summalle määrättiin maksettavaksi 1,85 prosentin suuruista vuotuista korkoa välituomion antamiseen asti. Tästä viimeksi mainitusta päivästä lukien tälle summalle oli maksettava 8 prosentin suuruista viivästyskorkoa summan todelliseen maksupäivään saakka. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi kanteen muilta osin. Se velvoitti lisäksi neuvoston ja komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhteisvastuullisesti 90 prosenttia kantajan oikeudenkäyntikuluista yhteisöjen tuomioistuimen määräämään asiantuntijalausuntoon liittyviä kuluja lukuun ottamatta.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun kantajat toimittivat vuoden 2000 kuluessa komissiolle yleisen kuluselvityksen liitteineen, ne toimittivat komissiolle ja neuvostolle yksityiskohtaisen selvityksen näistä kuluista <DATE ISO="20010323">23.3.2001</DATE> päivätyllä kirjeellä. Viimeksi mainittu vastaa pääasiallisesti kantajille aiheutuneita asianajokuluja ja maksuja. Neuvosto ja komissio vastasivat yksityiskohtaisesti <DATE ISO="20020318">18.3.2002</DATE> päivätyllä kirjeellään ja ehdottivat, että kantajat hyväksyisivät <FT TYPE="DECIMAL">124437,29</FT> euron suuruisen summan niille korvattavina oikeudenkäyntikuluina.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Koska neuvoston ja komission ehdottamista summista ei ollut yksimielisyyttä, hakijat vaativat <DATE ISO="20020514">14.5.2002</DATE> jättämällään hakemuksella työjärjestyksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että yhteisöjen tuomioistuin</TXT><?PAGE NO="I-9"?><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>arvioi neuvoston ja komission korvattavaksi tulevat oikeudenkäyntikulut nimellisarvoltaan <FT TYPE="DECIMAL">373304,90</FT> euroksi (eli 90 prosentiksi <FT TYPE="DECIMAL">408591,90</FT> eurosta) tai yhteisöjen tuomioistuimen kohtuulliseksi katsomaksi summaksi</P></ITEM><ITEM><P>päättää inflaation takia sovellettavasta korjauskertoimesta</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut ja vahvistaa näiden kulujen määrän.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Neuvosto ja komissio katsovat yhteisessä, yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="20020711">11.7.2002</DATE> jättämässään kirjelmässä, että korvattavat kulut olisi vahvistettava <FT TYPE="DECIMAL">124437,29</FT> euroksi eli <FT TYPE="NUMBER">90000</FT> euroksi asianajokulujen osalta ja <FT TYPE="DECIMAL">34437,2</FT> euroksi muiden avustajien kuin asianajajien kulujen osalta (jäljempänä ulkopuoliset neuvonantajat).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiakysymys</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asianosaisten lausumat</P></TI></TITLE><P>——</P></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Ensiksi on palautettava mieleen, että työjärjestyksen 74 artiklaa sovellettaessa yhteisöjen tuomioistuimella ei ole valtaa vahvistaa asianosaisten omien asianajajien<?PAGE NO="I-10"?> kuluja vaan päättää se summa, joka voidaan periä oikeudenkäyntikuluista vastaamaan velvoitetulta asianosaiselta (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-294/90 DEP" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-5423">C-294/90 DEP, British Aerospace v. komissio, määräys <DATE ISO="19941130">30.11.1994</DATE>, Kok. 1994, s. I-5423, 10 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 73 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on tämän perusteella katsottu, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat vain kustannukset, joita yhtäältä on aiheutunut asian käsittelystä yhteisöjen tuomioistuimessa ja jotka toisaalta ovat olleet tätä käsittelyä varten välttämättömiä (ks. asia C-89/85 DEP, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, määräys <DATE ISO="19951109">9.11.1995</DATE>, 14 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja em. asia British Aerospace v. komissio, määräyksen 11 kohta).</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Asianajopalkkiot</P></TI></TITLE><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Ensiksi on syytä jättää tietyt ajanjaksot huomiotta palkkioiden laskemisessa.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työjärjestyksen 73 artiklan b alakohdassa <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>asian käsittelyllä<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> tarkoitetaan vain<?PAGE NO="I-11"?> asian käsittelyä yhteisöjen tuomioistuimessa eli oikeudenkäyntivaihetta sitä edeltänyt vaihe pois lukien (ks. asia C-107/91 DEP, ENU v. komissio, määräys <DATE ISO="19940315">15.3.1994</DATE>, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 21 kohta, ja em. asia British Aerospace v. komissio, määräyksen 12 kohta).</TXT></NP><P>——</P><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Asianajokulut, jotka liittyvät sellaisiin ajanjaksoihin, joiden kuluessa ei ole laadittu lainkaan menettelyasiakirjoja, on myös suljettava pois, koska ne eivät ole käsittelyä varten välttämättömiä — —.</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Oikeudenkäynnin ulkopuolella tehtävään sovintoon pyrkimiseen liittyviä ja yhteisöjen tuomioistuimen suullisen käsittelyn jälkeen aiheutuneita asianajopalkkioita ei ole pidettävä asian käsittelyn kannalta välttämättöminä kustannuksina (ks. vastaavasti asia C-137/92 PDEP, Hüls v. komissio, määräys <DATE ISO="19991216">16.12.1999</DATE>, 19 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Välttämättömistä kustannuksista ei voida kuitenkaan sulkea pois palkkioita, jotka aiheutuvat neuvotteluista, joita asianosaiset käyvät päästäkseen yhteiseen sopimukseen vahingonkorvauksena maksettavista määristä, kun yhteisöjen tuomioistuin on itse nimenomaisesti välituomion tuomiolauselmassa kehottanut asianosaisia toimittamaan sille maksettavat määrät tämän tuomion antamispäivästä laskettavassa määräajassa. Kun yhteisöjen tuomioistuin ei prosessiekonomisista syistä itse lausu maksettavista summista vaan kehottaa asianosaisia sopimaan niistä, asian voittanut asianosainen olisi epäedullisemmassa asemassa, jos näistä neuvotteluista aiheutuneita kuluja ei otettaisi huomioon. Käsiteltävänä<?PAGE NO="I-12"?> olevassa tapauksessa on siis niihin neuvotteluihin liittyviä palkkioita, joissa pyrittiin yhteisellä sopimuksella sopimaan kantajille vahingonkorvauksena maksettavista määristä, pidettävä asian käsittelyn kannalta välttämättöminä kustannuksina.</TXT></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Sitä vastoin ne kustannukset, joiden avustaja on ilmoittanut aiheutuneen julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen tutkimisesta mahdollista kannanoton esittämistä silmällä pitäen, liittyvät ainoastaan suullisen menettelyn jälkeiseen ajankohtaan, sillä suullinen käsittely päättyi tämän ratkaisuehdotuksen <DATE ISO="19981210">10.12.1998</DATE> tapahtuneen esittämisen jälkeen. Tällaisia kustannuksia ei voida korvata. Korvattavia kuluja laskettaessa tämän päivämäärän jälkeinen ajanjakso on suljettava pois.</TXT></NP><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Siltä osin kuin palkkiolaskut voidaan ottaa huomioon, on muistettava, että yhteisön oikeudessa ei ole asianajopalkkioita tai työhön tarvittavaa aikaa koskevia säännöksiä. Yhteisöjen tuomioistuimen on siis arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys yhteisön oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja se taloudellinen intressi, joka riita-asialla on ollut asianosaisille (ks. asia C-320/96 PDEP, Métropole television, määräys <DATE ISO="20020628">28.6.2002</DATE>, 21 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; em. asia British Aerospace v. komissio, määräyksen 13 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-222/92 DEP" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-5431">C-222/92 DEP, SFEI ym. v. komissio, <DATE ISO="19940430">30.4.1994</DATE>, Kok. 1994, s. I-5431, 14 kohta</REF.DOC.ECR>; asia C-191/86 DEP, Tokyo Electric v. neuvosto, 8 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="318/82" YEAR="1985" PAGE.ECR="3727">318/82, Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio, määräys <DATE ISO="19851126">26.11.1985</DATE>, Kok. 1985, s. 3727, 3 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on arvioitava näillä perusteilla.</TXT></NP><?PAGE NO="I-13"?><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Mitä tulee asian Mulder II kohteeseen, luonteeseen ja merkitykseen yhteisön oikeuden kannalta on korostettava, että — kuten neuvosto ja komissio ovat todenneet — asiassa on kyse pidemmälle menevästä intressistä kuin kantajien henkilökohtainen intressi. Nämä toimielimet myöntävät siis, että kysymyksessä oli ennakkotapaus.</TXT></NP><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Kanteessa ei menettelyn osalta välituomion antamiseen saakka ole mitään erityistä. Sitä vastoin menettelyä, jossa vahvistettiin kantajille vahingonkorvauksena maksettavat summat, luonnehti sen monimutkaisuus. Se ei edellyttänyt ainoastaan sitä, että tarkasteltiin perusteellisesti kunkin neljän kantajan monitahoista taloudellista tilannetta ja maidontuotannon tilastotietojen kehitystä vuosien 1984 ja 1989 välillä, vaan se toi esiin myös uusia ja merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat kantajien kaltaisille Slom-tuottajille aiheutuneen vahingon korvaamisen laskemisperiaatteita ja erityisesti heidän menetettyjen voittojensa laskutapaa.</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>On arvioitava myös riita-asian asianosaisille edustamia taloudellisia intressejä. Kantajien kannalta kysymys on siitä, että he saavat huomattavan vahingonkorvauksen, joka koostuu menetetyistä voitoista neljän vuoden ajalta sen vuoksi, että he eivät ole voineet tuottaa maitoa tänä ajanjaksona. Neuvosto ja komissio eivät voi jättää huomiotta sitä, että asialla on maksettavien määrien osalta vaikutuksia samanlaisiin asioihin, joita ei ole vielä ratkaistu.</TXT></NP><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Siltä osin kuin kysymys on asian vaikeusasteesta ja työmäärästä, jonka se on voinut aiheuttaa kantajien avustajille, on korostettava asian Mulder II monimutkaisuutta korvattavan vahingon arvioinnin osalta. Oli määritettävä perusteet, joiden nojalla menetettyjen voittojen vahvistetut osatekijät lasketaan ja erityisemmin ne osatekijät, joita käytettiin hypoteettisten tulojen laskennassa.<?PAGE NO="I-14"?> Viimeksi mainittujen tulojen osalta asiassa edellytettiin suurelta osin tilastollisten keskiarvojen käyttämistä, joiden valitseminen ja sisältö olivat laajalti kiistanalaisia. Erityisesti tilastollisiin hypoteettisiin tietoihin perustuvien laskelmien vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen oli määrättävä asiantuntijalausunnon pyytämisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Tämä asiantuntijalausunto itsessään aiheutti työtä kantajien avustajille. Lisäksi toimielinten esittämä tarjous maksaa kantajille korvaus asetuksen N:o 2187/93 mukaisesti (tietyille maidon ja maitotuotteiden tuottajille, jotka eivät ole voineet tilapäisesti harjoittaa toimintaansa, tarjottavasta hyvityksestä 22 päivänä heinäkuuta annettu asetus N:o 2187/93 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="196" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="6">EYVL L 196, s. 6</REF.DOC.OJ>)) aiheutti näille avustajille lisätyötä.</TXT></NP><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>Lisätyötä aiheutui myös sen vuoksi, että kanne piti nostaa neuvostoa ja komissiota vastaan, jotka ovat järjestäneet puolustuksensa erikseen.</TXT></NP><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Se, että on ollut välttämätöntä käydä neljää rinnakkaista oikeudenkäyntiä, on ollut omiaan laajalti lisäämään työn määrää. Ratkaistavana olleet oikeudelliset ongelmat olivat tosin pääasiallisesti samat näissä neljässä oikeudenkäynnissä. On kuitenkin otettava huomioon työmäärä, joka on aiheutunut siitä, että kärsityt vahingot on pitänyt laskea yksitellen paitsi välituomion jälkeisen vaiheen myös sitä edeltäneen vaiheen osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>60</NO.P><TXT>Pääasian kanne johti välituomioon, joten on kuitenkin kiistatonta, että kantajien avustajat olivat hyvin perillä asiaan liittyvistä ongelmista, koska he olivat osallistuneet sen asian käsittelyyn, joka johti edellä mainittuun Mulder-tuomioon. Siltä osin kuin kysymys on menettelystä, jonka tarkoituksena oli määrittää vahingonkorvauksena maksettavat määrät, näiden avustajien kirjallinen ja suullinen osallistuminen asiaan perustui suurelta osin LEI:n ja GIBO:n työhön.</TXT></NP><?PAGE NO="I-15"?><NP><NO.P>61</NO.P><TXT>Palkkiolaskut, jotka voidaan ottaa huomioon, käsittävät kahden asianajajan, Pijnacker Hordijkin ja Bronkhorstin, palkkiot. — —</TXT></NP><NP><NO.P>62</NO.P><TXT>Vaikka periaatteessa yhden ainoan asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio on korvattava, kunkin asian erityispiirteiden, joihin kuuluu erityisesti sen monimutkaisuus, vuoksi useampien asianajajien palkkioiden voidaan katsoa sisältyvän työjärjestyksen 73 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>välttämättömiin kustannuksiin<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> (ks. vastaavasti em. asia ENU v. komissio, määräyksen 22 kohta ja Hüls v. komissio, määräyksen 26 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>63</NO.P><TXT>Tilanne on periaatteessa tällainen käsiteltävänä olevassa asiassa. Huomioon on kuitenkin otettava vain niiden työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti katsoen pitää välttämättöminä yhteisöjen tuomioistuimessa tapahtuvaa asian käsittelyä varten.</TXT></NP><NP><NO.P>64</NO.P><TXT>Korvattavien kulujen ulkopuolelle jäävät näin ollen ne asianajokulut, jotka aiheutuivat kysymyksessä olevan menettelyn koordinoinnista kantajan yhdistetyssä asiassa nostaman kanteen kanssa. Siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuin ei ole pyytänyt tällaista koordinointia, näitä kuluja ei ole luokiteltava asian käsittelystä aiheutuneiksi kuluiksi (ks. em. asia Métropole télévision, määräyksen 29 kohta, ja em. asia Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, määräyksen 16 kohta). Tätä koordinointityötä ei siis ole otettava huomioon arvioitaessa asian käsittelyä varten objektiivisesti välttämättömiä työtunteja.</TXT></NP><NP><NO.P>65</NO.P><TXT>Lisäksi tällaiseen arviointiin tulee sisältyä vain ne työtunnit, jotka selvästi kohdistuvat asiaan Mulder II.</TXT></NP><P>— —</P><?PAGE NO="I-16"?><NP><NO.P>69</NO.P><TXT>Näin ollen kun otetaan huomioon kaikkiaan — — työtuntia, jotka jakautuvat eri ajanjaksoille, joiden kuluessa tuntitaksat ovat muuttuneet, asianajopalkkiot on vahvistettava <FT TYPE="NUMBER">130000</FT> euroksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Asianajajien kulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>70</NO.P><TXT>Toimistokulujen osalta voidaan hyväksyä, että kiinteämääräinen 5 prosenttia palkkioiden määrästä, sellaisena kuin ne on vahvistettu edellisessä kohdassa, ei ylitä sitä, mikä on ollut välttämätöntä asian ajamiseksi yhteisöjen tuomioistuimessa. Huomioon on siis otettava <FT TYPE="NUMBER">6500</FT> euroa näinä kuluina.</TXT></NP><NP><NO.P>71</NO.P><TXT>Hakijat esittävät myös tiettyjä matka- ja oleskelukuluja. Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta hakemuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, mitkä kulut ovat aiheutuneet mistäkin matkasta.</TXT></NP><P>— —</P><NP><NO.P>73</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon asian monimutkaisuus, näistä matkoista aiheutuneita kuluja, lukuun ottamatta vuoden 1997 ensimmäistä kolmannesta, on pidettävä asian käsittelyn kannalta välttämättöminä, myös vaikka näitä suullisia lausumia varten kaksi asianajajaa teki matkan osallistuakseen yhdessä istuntoon.</TXT></NP><?PAGE NO="I-17"?><NP><NO.P>74</NO.P><TXT>Sitä vastoin matka- ja oleskelukuluja, jotka liittyivät asiantuntijalausuntoon (vuoden 1997 ensimmäinen kolmannes), ei voida ottaa huomioon, koska yhteistyö asiantuntijoiden kanssa ei ollut niiden menettelysääntöjen mukaista, jotka yhteisöjen tuomioistuin asetti yhdistetyissä asioissa C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="19960712">12.7.1996</DATE> antamassaan määräyksessä, jossa se määräsi tämän asiantuntijalausunnon hankkimisesta. Tämän määräyksen määräysosan 4 kohdassa asianosaisille annetaan vain mahdollisuus pyytää yhteisöjen tuomioistuinta toimittamaan asiantuntijoille muita asiakirjoja tai asiakirjojen osia ja liitteitä.</TXT></NP><NP><NO.P>75</NO.P><TXT>Asiantuntijoilla oli tosin toisen jaoston hallinnollisessa kokouksessa <DATE ISO="19961113">13.11.1996</DATE> tekemän päätöksen nojalla oikeus konsultoida asianosaisia. Asiantuntijat eivät kuitenkaan pyytäneet konsultoinnin yhteydessä henkilökohtaista keskustelua eikä yhteisöjen tuomioistuin sellaista suunnitellut, eikä se ollut enää välttämätön. Tältä osin on palautettava mieleen, että työjärjestyksen 49 artiklan 2 kohdan mukaan asiantuntijan toimintaa valvoo esittelevä tuomari. Edellä mainitussa asiassa Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio määrättiin, että asianosaiset ovat yhteydessä asiantuntijaan yhteisöjen tuomioistuimen välityksin. Hallinnollisessa kokouksessa, joka pidettiin <DATE ISO="19961113">13.11.1996</DATE>, päätetty valtuutus oli vastaus asiantuntijan <DATE ISO="19961031">31.10.1996</DATE> päivätyssä kirjeessä esittämään pyyntöön <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>konsultoida asianosaisia täsmennyksen saamiseksi menettelyn kuluessa esitettyjen lukujen lähteiden osalta<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>. Lopuksi on täsmennettävä, että yhteisöjen tuomioistuin ei sallinut asiantuntijalausunnon luonnoksen toimittamista asianosaisille, koska työjärjestyksen 49 artiklan 5 kohdassa määrätään, että asiantuntijalausuntoa koskeva keskustelu yhteisöjen tuomioistuimessa tapahtuu vasta lausunnon esittämisen jälkeen — käsiteltävänä olevassa tapauksessa keskustelu järjestettiin <DATE ISO="19980528">28.5.1998</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP><NP><NO.P>76</NO.P><TXT>Koska matka- ja oleskelukuluista ei ole olemassa täsmällisiä tietoja, niiden määrä on vahvistettava kiinteämääräisesti <FT TYPE="NUMBER">1000</FT> euroksi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-18"?><NP><NO.P>77</NO.P><TXT>Näin ollen asianajajien kuluina on otettava huomioon <FT TYPE="NUMBER">7500</FT> euroa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Ulkopuolisten neuvonantajien kulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>78</NO.P><TXT>Ulkopuolisten neuvonantajien eli LEI:n ja GIBO:n kulujen osalta asiakirjaaineistosta ilmenee, että näiden laitosten osallistuminen oli välttämätöntä, jotta kantajien toisiaan seuraavissa kirjelmissä esittämien korvausvaatimusten laskeminen voitiin toteuttaa täsmällisesti. Kantajien Mulder II -asiassa esittämien kirjelmien liitteistä ilmenee, että LEI toimitti tilastotiedot, kun taas GIBO suoritti yksityiskohtaiset laskelmat niistä vahingoista, jotka kukin kantaja väitti kärsineensä. Näiden kahden laitoksen toiminnasta aiheutuneet kulut ovat näin ollen työjärjestyksen 73 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>välttämättömiä kuluja<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>, koska ne ovat välittömässä yhteydessä kantajien toimittamiin eri kirjelmiin.</TXT></NP><NP><NO.P>79</NO.P><TXT>Viimeksi mainittujen mukaan ulkopuolisten neuvonantajien kulut olivat <FT TYPE="NUMBER">59541</FT> euroa. Kolmea laskua ei kuitenkaan voida riittävän selvällä tavalla yhdistää kantajien Mulder II -asiassa esittämiin kirjelmiin.</TXT></NP><P>——</P><NP><NO.P>82</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että ulkopuolisten neuvonantajien kuluina on otettava huomioon <FT TYPE="DECIMAL">52638,55</FT> euroa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-19"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>SLOM-säätiön kulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>83</NO.P><TXT>SLOM-säätiön osuutta kuluihin ei voida ottaa huomioon, koska se oli Pijnacker Hordijkin vakuuttaja ja toimi kantajien nimissä, joten nämä itse eivät olleet palkkio- ja kululaskujen adressaatteja. Säätiön asianajajalle antama apu vastaa siis kantajan avustajalleen antamaa apua.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Neuvoston ja komission vastattavat kulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>84</NO.P><TXT>Lopullisen tuomion tuomiolauselman mukaan neuvosto ja komissio korvaavat 90 prosenttia kantajan oikeudenkäyntikuluista lukuun ottamatta tuomioistuimen määräämästä asiantuntijalausunnosta aiheutuneita kuluja.</TXT></NP><NP><NO.P>85</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että toimielinten on korvattava 90 prosenttia <FT TYPE="DECIMAL">190138,55</FT> eurosta (<FT TYPE="NUMBER">130000</FT> euroa + <FT TYPE="NUMBER">7500</FT> euroa + <FT TYPE="DECIMAL">52638,55</FT> euroa) eli <FT TYPE="DECIMAL">171124,65</FT> euroa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-20"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Inflaation huomioon ottamista koskeva vaatimus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>86</NO.P><TXT>Vaatimusta inflaation huomioon ottamisesta ajanjaksolta ennen lopullista tuomiota on pidettävä hyvitysluonteisten korkojen myöntämistä koskevana vaatimuksena. Se on näin ollen hylättävä. Tältä osin on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on hylättävä vaatimus, joka koskee viivästyskorkojen myöntämistä sen määräyksen antamista edeltävästä ajankohdasta lukien, jossa vahvistetaan oikeudenkäyntikulut (em. asia ENU v. komissio määräyksen 26 kohta ja asia C-220/91 PDEP, määräys <DATE ISO="19961106">6.11.1996</DATE>, Preussag v. komissio, 11 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kantajien oikeus oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen perustuu siihen määräykseen, jolla ne vahvistetaan (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="6/72" YEAR="1975" PAGE.ECR="495">6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, määräys <DATE ISO="19750418">18.4.1975</DATE>, Kok. 1975, s. 495, 5 kohta</REF.DOC.ECR>). Tämä viivästyskorkoja koskeva peruste pätee myös hyvitysluonteisten korkojen osalta. Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn tarkoituksena ei ole minkäänlaisen vahingon korvaaminen, vaan siinä määritetään korvattavat kulut, kun taas hyvitysluonteisilla koroilla pyritään vahingonkorvauskanteen yhteydessä korvaamaan rahan arvon alentumisesta aiheutunut tappio.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>87</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 1 kohdassa säädetään, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään, mutta tällaista säännöstä ei kuitenkaan sisälly kyseisen työjärjestyksen 74 artiklaan. Tämä johtuu siitä, että yhteisöjen tuomioistuin ottaa korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ratkaisun antamispäivään saakka. Ei siis ole tarpeen antaa eri ratkaisua oikeudenkäyntikuluista, joita asianosaisille on aiheutunut tästä oikeudenkäynnistä (ks. em. asia Europemballage ja Continental Can v. komissio, määräyksen 5 kohta; em. asia ENU v. komissio, määräyksen 26 kohta, ja em. asia Métropole télévision, määräyksen 33 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-21"?><NP><NO.P>88</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tämän oikeudenkäynnin tulos, korvattavien kulujen määrää ei ole syytä korottaa siten, että niihin lisättäisiin tätä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvä summa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)</P><P>on määrännyt seuraavaa:</P></INTRO><P>Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission on korvattava Mulderille, Brinkhoffille, Muskensille ja Twijnstralle oikeudenkäyntikuluina yhteensä <FT TYPE="DECIMAL">171124,65</FT> euroa.</P></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20040106">6 päivänä tammikuuta 2004</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>A. Rosas</P><P>kolmannen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>