Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANDREA BIONDI
11 päivänä joulukuuta 2025(1)
Asia C‑468/24
SR
vastaan
Netz Niederösterreich GmbH
(Ennakkoratkaisupyyntö – Landesgericht St. Pölten (osavaltion tuomioistuin, St. Pölten, Itävalta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Energia – Sähköntoimitus – Mittauslaitteet – Älykkäät sähkömittarit – Kuluttajan oikeus kieltäytyä – Älykkäiden sähkömittareiden välittämien tietojen tietoturva
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivin 2019/944(2) 20 artiklan, jonka otsikko on ”Älykkäiden mittausjärjestelmien toiminnot”, b ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyarvion perusteella esitetään myönteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta tai jos älykkäitä mittausjärjestelmiä otetaan järjestelmällisesti käyttöön 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä eurooppalaisten standardien, liitteen II ja seuraavien vaatimusten mukaisesti:
– –
b) älykkäiden mittausjärjestelmien ja tiedonsiirron turvallisuuden on noudatettava asiaan kuuluvia turvallisuutta koskevia unionin sääntöjä, kun otetaan asianmukaisesti huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka mahdollisimman korkeatasoisen kyberturvallisuuden varmistamiseksi samalla, kun huomioidaan kustannukset ja suhteellisuusperiaate;
c) loppuasiakkaiden yksityisyydensuojan ja niiden tietoja koskevan tietosuojan on noudatettava asiaan kuuluvia tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia unionin sääntöjä;
– –”.
2. Direktiivin 2019/944 21 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus älymittariin”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyarvion perusteella on esitetty kielteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta tai jos älykkäitä mittausjärjestelmiä ei ole otettu järjestelmällisesti käyttöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella loppuasiakkaalla on liitännäiskustannukset kattamalla oikeus saada pyynnöstä ja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja kustannustehokkain ehdoin asennutettua tai tapauksen mukaan uusittua älymittari
a) jossa on, jos se on teknisesti toteutettavissa, 20 artiklassa tarkoitetut toiminnot tai vähimmäismäärä toimintoja, jotka jäsenvaltiot määrittelevät ja julkaisevat kansallisella tasolla ja liitteen II mukaisesti;
– –”
3. Saman direktiivin 22 artiklan, jonka otsikko on ”Tavanomaiset mittarit”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos loppuasiakkaalla ei ole älymittareita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaille toimitetaan käyttäjäkohtaiset tavanomaiset mittarit, jotka mittaavat tosiasiallista kulutusta.”
4. Saman direktiivin 23 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedonhallinta”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Tätä direktiiviä sovellettaessa tietoihin pääsyä ja tietojen säilyttämistä koskevien sääntöjen on oltava asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia.
Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.”
5. Direktiivin 2002/58/EY(3) 5 artiklan, jonka otsikko on ”Viestinnän luottamuksellisuus”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen käyttö tietojen tallentamiseksi tai tilaajan tai käyttäjän päätelaitteelle tallennettujen tietojen käyttämiseen sallitaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseiselle tilaajalle tai käyttäjälle annetaan selkeät ja kattavat tiedot muun muassa käsittelyn tarkoituksesta direktiivin 95/46/EY mukaisesti ja että hänelle annetaan oikeus kieltää tietojen käsittelystä vastaavaa tahoa suorittamasta tällaista käsittelyä. Tämä ei estä teknistä tallentamista tai käyttöä, jonka ainoana tarkoituksena on toteuttaa viestinnän välittäminen sähköisissä viestintäverkoissa tai helpottaa sitä tai joka on ehdottoman välttämätöntä sellaisen tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseksi, jota tilaaja tai käyttäjä on erityisesti pyytänyt.”
6. Asetuksen 2016/679(4) 5 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet” 1 kohdan f alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
– –
f) niitä on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta tai lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tao organisatorisia toimia (’eheys ja luottamuksellisuus’).”
7. Asetuksen 2016/679 13 artiklan, jonka otsikko on ”Toimitettavat tiedot, kun henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Kerättäessä rekisteröidyltä häntä koskevia henkilötietoja rekisterinpitäjän on silloin, kun henkilötietoja saadaan, toimitettava rekisteröidylle kaikki seuraavat tiedot:
a) rekisterinpitäjän ja tapauksen mukaan tämän mahdollisen edustajan identiteetti ja yhteystiedot;
b) tapauksen mukaan tietosuojavastaavan yhteystiedot;
c) henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä käsittelyn oikeusperuste;
– –”
8. Saman asetuksen 32 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittelyn turvallisuus”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Asianmukaisen turvallisuustason arvioimisessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti käsittelyn sisältämiin riskeihin, erityisesti siirrettyjen, tallennettujen tai muutoin käsiteltyjen henkilötietojen vahingossa tapahtuvan tai laittoman tuhoamisen, häviämisen, muuttamisen, luvattoman luovuttamisen tai henkilötietoihin pääsyn vuoksi.”
B Itävallan oikeus
9. Sähkötaloudesta ja sen organisoinnista annetun lain (Elektrizitätswirtschafts- und ‑organisationsgesetz,(5) jäljempänä ElWOG) 83 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”3. Älykkään mittauslaitteen näyttö on säädettävä oletusarvoisesti siten, että vain senhetkinen mittarilukema on luettavissa. Muiden, mittauslaitteeseen tallennettujen laskutuksen kannalta merkityksellisten arvojen tarkistamista varten älykkään mittauslaitteen näytön on oltava asiakkaan pyynnöstä sellainen, että nämä arvot voidaan tarkistaa älykkään mittauslaitteen näytöltä. Tällainen käyttö on sallittava maksutta ja ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia loppukuluttajalle.
– –”
10. Saman lain 84 a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Verkonhaltija voi lukea ja käyttää loppukäyttäjien neljännestuntiarvoja ainoastaan, jos loppukuluttaja antaa siihen nimenomaisen suostumuksensa, tai asiakkaan tekemän neljännestuntiarvoihin perustuvan toimitussopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Tästä riippumatta verkonhaltijat voivat asianmukaisesti perustelluissa paikallisissa yksittäistapauksissa lukea kyseiset tiedot älykkäästä mittauslaitteesta ilman loppukäyttäjän suostumusta siltä osin kuin se on välttämätöntä verkon turvallisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Kyseiset tiedot on poistettava viipymättä, kun niitä ei enää tarvita tavoitteen saavuttamiseksi. – – Jos neljännestuntiarvot luetaan ilman suostumusta, loppukuluttajalle on ilmoitettava asiasta viipymättä.”
11. Älykkäistä mittauslaitteista annetun täytäntöönpanoasetuksen (Intelligente Messgeräte-Einführungsverordnung,(6) jäljempänä IME-VO) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1). – –
2). Jokaisen verkonhaltijan – – on – – 2. teknisen toteutettavuuden rajoissa varustettava vuoden 2024 loppuun mennessä vähintään 95 prosenttia verkkoonsa liitetyistä mittauspisteistä älykkäiksi mittauslaitteiksi (vuoden 2010 ElWOG:n 7 §:n 1 momentin 31 kohta) [IMA-VO:n](7) vaatimusten mukaisesti verkon kautta tapahtuva siirto huomioon ottaen.
– –
4. Verkonhaltijoiden on ilmoitettava loppukäyttäjille hyvissä ajoin älykkään mittauslaitteen asentamisesta ja siihen liittyvistä edellytyksistä. – –
– –
6. Jos loppukäyttäjä kieltäytyy älykkäällä mittauslaitteella tehtävästä mittauksesta, verkonhaltijan on noudatettava tätä pyyntöä. Tässä tapauksessa verkonhaltijan on konfiguroitava asennettavat tai jo asennetut älykkäät mittauslaitteet siten, että kuukausi-, päivä- ja neljännestuntikohtaisia arvoja ei tallenneta eikä välitetä ja että poiskytkentätoiminto ja kuormituksen rajoitustoiminto poistetaan käytöstä, jolloin toimintojen konfiguraation on oltava loppukäyttäjän nähtävissä mittauslaitteessa. Laskutusta tai kulutuksen rajoittamista varten tarvittavan lukeman ja, jos se on mittauslaitteella teknisesti toteutettavissa, suurimman kalenterivuosittaisen neljännestuntikohtaisen keskiarvokuormituksen lukemisen ja välittämisen on oltava mahdollista. Näin konfiguroidut digitaaliset mittauslaitteet sisältyvät 1 momentissa asetettuihin tavoitteisiin siltä osin kuin ne vastaavat [IMA-VO:n] vaatimuksia vastaavasti aktivoituna tai ohjelmoituna, mikä on tehtävä välittömästi loppukuluttajan pyynnöstä.
– –”
II Menettely pääasiassa ja ennakkoratkaisukysymykset
12. Netz Niederösterreich GmbH, muutoksenhakumenettelyn vastapuoli, on Itävallassa toimiva sähköverkonhaltija. Muutoksenhakumenettelyn valittaja, SR, ostaa sähköä kolmannelta osapuolelta vastapuolen verkon kautta.
13. Valittajalla oli analoginen sähkömittari, jonka kalibrointitodistuksen voimassaoloaika oli kuitenkin päättynyt joulukuussa 2023. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä sähkömittari on vaihdettava lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia vastaavaan älykkääseen mittausjärjestelmään (jäljempänä myös älykäs sähkömittari).
14. Koska valittaja vastusti aiemman analogisen mittarin poistamista, vastapuoli vaati Bezirksgericht Tullnissa (Tullnin piirioikeus, Itävalta) nostamassaan kanteessa, että valittaja velvoitetaan sallimaan aiemman sähkömittarin poistaminen. Valittaja valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta Landesgericht St. Pölteniin (osavaltion tuomioistuin, St. Pölten, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle kuusi ennakkoratkaisukysymystä:
”1. Onko [direktiivin 2019/944] 22 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen II kanssa, tulkittava siten, että verkonhaltijan on otettava huomioon loppukuluttajan pyyntö olla vastaanottamatta älykästä mittauslaitetta ja että verkonhaltija on tällöin velvollinen antamaan loppukuluttajan käyttöön tavanomaisen mittarin älykkään mittausjärjestelmän sijasta?
2. Onko mittauslaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/32 (EU) (mittauslaitedirektiivi 2014/32/EU)(8) 2 artiklan 1 kohtaa, jossa määritellään tarkemmin laitekohtaisissa liitteissä III–XII (sähköenergiamittarit (MI-003)) tarkoitettu ’mittauslaite’, luettuna yhdessä [direktiivin 2019/944] 20 artiklan b ja c alakohdan ja 23 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen lainsäädännön säännökselle (EIWOG:n (sähkötaloudesta ja sen organisoinnista vuonna 2010 annettu laki), sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä I nro 17/2021, 7 §:n 1 momentin 31 kohdalle), jossa ei aseteta konkreettisia vaatimuksia mittauslaitteiden tietosuojalle?
3. Onko [direktiivin 2019/944] 20 artiklan b ja c alakohtaa, 21 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 23 artiklan 3 kohtaa tulkittaessa otettava huomioon myös direktiivin 85/374/ETY (tuotevastuusta annettu direktiivi)(9), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 1999/34/EY(10), 6 artiklan 1 kohta?
4. Onko [direktiivin 2002/58] 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että käsitettä ’sähköinen viestintäverkko’ on sovellettava myös sähköverkkoon, jonka välityksellä tietoja (kulutustietoja, metatietoja, henkilötunnuksia) siirretään [direktiivin 2019/944] 20 artiklan b ja c alakohdan, 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 23 artiklan 3 kohdan mukaisissa tarkoituksissa?
5. Onko [asetuksen 2016/679] 5 artiklan 1 kohdan f alakohtaa, 13 artiklaa ja 32 artiklan 2 kohtaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklaa ja 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle ([IME-VO:n] 1 §:n 6 momentille), jonka mukaan loppukuluttajan nähtävissä on oltava vain lukuvälin kulloinenkin määritys mutta ei sitä, onko verkonhaltija havainnut ’perustellun yksittäistapauksen’ (ElWOG:n 84 a §:n 1 momentti) ja hakenut loppukuluttajaa koskevat tiedot ennen vahvistettua aikaväliä?
6. Kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohta, perusoikeuskirjan johdanto-osan viides perustelukappale ja perusoikeuskirjan 7 artiklaa koskevat selitykset, onko [direktiivin 2019/944] 20 artiklan b ja c alakohdan, 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 23 artiklan 3 kohdan tulkinnassa tukeuduttava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön?”
16. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tämä ratkaisuehdotus koskee neljättä ja viidettä ennakkoratkaisukysymystä.
17. Pääasian asianosaiset, Itävallan ja Suomen hallitukset ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia, ja niitä kuultiin 24.9.2025 pidetyssä istunnossa.
III Oikeudellinen tarkastelu
Alustavat huomautukset
Energiatehokkuus ja tietosuoja
18. Asia liittyy erityiseen oikeudelliseen ja teknologiseen asiayhteyteen, jossa energia-alan digitalisaatiota pidetään unionin oikeudessa vahvistettujen energiatehokkuuden ja ympäristökestävyyden kehityksen tavoitteiden toteuttamisen olennaisena osana.
19. Erityisesti direktiivissä 2019/944 kehotetaan jäsenvaltioita edistämään älykkäiden mittausjärjestelmien(11) (jäljempänä myös älymittari) käyttöönottoa, jotta kuluttajat saisivat reaaliaikaista tai lähes reaaliaikaista tietoa energiankulutuksestaan ja aktiivista osallistumista energiakäänteeseen voitaisiin edistää.(12)
20. Lisäksi unionin lainsäätäjän tarkoituksena on lisätä kuluttajien energiankulutukseen liittyviä vaikutusmahdollisuuksia, jotta he voisivat osallistua enemmän energiamarkkinoille ja heille voitaisiin taata myös mahdollisuus valita vapaasti toimittajansa.(13) Kuluttajien sitouttaminen edellyttää älykkäiden mittausjärjestelmien kaltaisia teknologioita. Tällaiset järjestelmät auttavat jakeluverkonhaltijoita saamaan muun muassa paremman kuvan verkoistaan, mikä puolestaan vähentää heidän käyttö- ja ylläpitokustannuksiaan.(14) Tältä osin direktiivissä 2019/944 säädetään myös jakeluverkonhaltijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista.(15)
21. Älykkääseen mittausjärjestelmään liittyy erilaisten tietojen kerääminen, kulutustiedoista henkilötietoihin. Tästä syystä unionin lainsäätäjä on korostanut, että henkilötietojen käsittelyn on tapahduttava yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti.(16)
22. Tässä asiayhteydessä käsiteltävä asia tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tapaa, jolla jäsenvaltiot käsittelevät energiatehokkuuden ja tietosuojan välistä suhdetta.
Käsiteltäväksi ottaminen
23. Vastapuoli ja Itävallan hallitus vastustavat neljännen ja viidennen ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamista. Ne katsovat, että nämä ennakkoratkaisukysymykset ovat luonteeltaan hypoteettisia, koska ne koskevat tilannetta, jossa älykäs sähkömittari asennetaan, kun taas pääasiassa on kyse aiemman analogisen mittarin poistamisesta.
24. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta”.(17) Tämä olettama voidaan ohittaa vain poikkeustapauksissa, joissa on ilmeistä, että esitetyllä kysymyksellä ei ole mitään yhteyttä käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.(18)
25. Lisäksi ennakkoratkaisumenettelyyn kuuluvan yhteistyöhengen nojalla on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä harkita asian erityispiirteiden perusteella, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin.(19)
26. Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selventämään tiettyjen unionin oikeuden säännösten ulottuvuutta voidakseen tulkita kansallista oikeutta niiden mukaisesti. Se on perustellut kysymysten merkityksen riita-asian kohteen kannalta osoittaen, millä tavoin niihin annettavat vastaukset voivat vaikuttaa pääasian ratkaisuun.
27. Näin ollen esitettyjen kysymysten ei voi katsoa olevan pelkästään hypoteettisia.
A Neljäs ennakkoratkaisukysymys
28. Neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lähinnä, voidaanko direktiivin 2002/58 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle sähköisen viestintäverkon päätelaitteelle tallennettujen tietojen tallentamiselle tai niihin pääsylle asetettuja edellytyksiä soveltaa sähköverkkoon, jonka kautta voidaan välittää direktiivin 2019/944 20 artiklan b ja c alakohdassa, 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.
29. Aluksi totean, ettei direktiivin 2019/944 21 artiklan 1 kohta ole nyt esillä olevassa asiassa mielestäni merkityksellinen, koska siinä säädetään tilanteesta, jossa älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta on esitetty kielteinen arvio tietyssä jäsenvaltiossa. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Itävallassa näiden järjestelmien käyttöönottoa arvioitiin myönteisesti kustannus-hyötyarvion perusteella,(20) ja IME-VO annettiin tämän tarkastelun perusteella.
30. Näin ollen tämän ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisemiseksi on pohjimmiltaan tarkasteltava sitä, voiko käsite ”sähköverkko” sisältyä sähköisen viestintäverkon käsitteeseen.(21)
31. Tältä osin on mainittava, että direktiivin 2002/58 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset koskevat yksinomaan tietoja, jotka tallennetaan tilaajan tai käyttäjän päätelaitteelle.(22)
32. Lisäksi on huomautettava, että telepäätelaitteita koskevan direktiivin 2008/63(23) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan määritelmän mukaan päätelaitteella tarkoitetaan suoraan tai välillisesti yleisen televerkon rajapintaan liitettyä tietojen lähettämiseen, käsittelyyn tai vastaanottamiseen tarkoitettua laitetta – –.(24)
33. On totta, että yhteentoimivuusvaatimuksia koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa 2023/1162(25) säädetään, että ”koska älymittarit katsotaan päätelaitteiksi, sovelletaan myös – – [direktiiviä 2002/58], – – myös sen 5 artiklan 3 kohdasta johtuvia velvoitteita”.(26) Tässä asetuksessa ei kuitenkaan täsmennetä, onko älymittareiden rinnastusta päätelaitteisiin pidettävä merkityksellisenä julkisen sähköverkon tapauksessa vai ei. Tulkinta, jonka mukaan älymittarit ovat päätelaitteita riippumatta siitä, onko sähköverkko julkinen vai ei, saattaisi mielestäni johtaa ristiriitaan muiden edellä mainittujen unionin oikeuden säännösten kanssa.
34. Näiden huomautusten perusteella voidaan päätellä, että direktiivin 2002/58 5 artiklan 3 kohdan soveltaminen esillä olevassa asiassa edellyttää pohjimmiltaan kahden ehdon täyttymistä: a) älykkään sähkömittarin on oltava kuluttajan omaisuutta, ja b) sen on oltava kytketty julkiseen verkkoon(27) edellyttäen, että älykästä sähkömittaria voidaan pitää päätelaitteena.
35. Istunnossa kävi kuitenkin ilmi, että Itävallassa sähköverkko ei ole julkinen eikä älykäs sähkömittari ole kuluttajan omaisuutta.
36. Kuten Itävallan hallitus täsmensi, sähköverkon pääasiallinen tarkoitus on tässä tapauksessa sähkön toimittaminen, ei ”signaalien välittäminen”, kuten sähköisen viestintäverkon tapauksessa.(28)
37. Tästä seuraa, etteivät edellä mainitut kaksi edellytystä sille, että direktiivin 2002/58 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietojen tallentamisvaatimuksia voitaisiin soveltaa, täyty esillä olevassa asiassa. On joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä varmistua siitä, että näitä edellytyksiä on noudatettu esillä olevassa asiassa.
38. Näin ollen, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksestä muuta johdu, direktiivin 2002/58 5 artiklan 3 kohtaa ei voida soveltaa tapauksessa, jossa mittari ei ole kuluttajan omaisuutta ja se on kytketty yksityiseen verkkoon.
B Viides ennakkoratkaisukysymys
39. Viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, ovatko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohta, 13 artikla ja 32 artiklan 2 kohta sekä perusoikeuskirjan 7 artikla ja 8 artiklan 1 ja 2 kohta esteenä itävaltalaiselle säännökselle (esillä olevassa asiassa IME-VO:n 1 §:n 6 momentti ja ElWOG:n 84 a §:n 1 momentti), jonka mukaan loppukuluttajan nähtävissä on oltava vain lukuvälin kulloinenkin määritys, mutta ei sitä, onko verkonhaltija havainnut ”perustellun yksittäistapauksen” ja hakenut loppukuluttajan tiedot ennen vahvistettua aikaväliä.
40. Alustavasti on todettava sekä vastapuolen että Itävallan hallituksen korostaneen istunnossa, ettei ElWOG:n 84 a §:n 1 momenttia, joka koskee verkonhaltijoiden pääsyä älykkään mittauslaitteen tietoihin asianmukaisesti perustelluissa yksittäistapauksissa, sovelleta, jos sähkömittarissa on valittuna opt-out-vaihtoehto.(29) Tällöin näet energiankulutuksen arvoja ei tallenneta, minkä vuoksi niiden tarkastelu ElWOG:n 84 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa ei ole mahdollista.
41. Näin ollen jatkan viidennen ennakkoratkaisukysymyksen käsittelyä tarkastelemalla sitä, ovatko yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset esteenä ElWOG:n 84 a §:n 1 momentin kaltaiselle säännökselle.
42. Ennen kaikkea on mainittava, että kuten direktiivin 2019/944 johdanto-osan 91 perustelukappaleessa todetaan, ”tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet”. Edelleen todetaan, että ”on olennaisen tärkeää, että kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan [yleistä tietosuoja-asetusta] – –”.(30)
43. Direktiivin 2019/944 23 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedonhallinta”, mukaan jäsenvaltioiden on täsmennettävä säännöt, jotka koskevat vaatimukset täyttävien osapuolten pääsyä loppuasiakkaan tietoihin, ja järjestettävä tiedonhallinta siten, että voidaan turvata tietojen toimiva ja suojattu saatavuus ja vaihtaminen sekä tietosuoja ja tietoturva.
44. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdan, 13 artiklan ja 32 artiklan 2 kohdan, joiden tulkintaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viides ennakkoratkaisukysymys koskee, osalta totean, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että 5 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 32 artiklan 2 kohta ovat merkityksellisiä nyt esillä olevassa asiassa.
45. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdassa vahvistetaan näet eheyden ja luottamuksellisuuden periaatteet, joiden mukaan reksiterinpitäjä on velvollinen toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet riskiä vastaavan turvallisuustason varmistamiseksi.(31) Yleisen tietosuoja-asetuksen 32 artiklassa täsmennetään käsittelyn turvallisuutta koskevat rekisterinpitäjän velvollisuudet. Mainitun artiklan 2 kohdassa todetaan myös, että asianmukaisen turvallisuustason arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti käsittelyn sisältämiin riskeihin muun muassa henkilötietojen vahingossa tapahtuvan tai laittoman tuhoamisen, hävittämisen, muuttamisen, luvattoman luovuttamisen tai tällaisiin tietoihin pääsyn vuoksi.(32)
46. Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys koskee verkonhaltijan velvollisuutta ilmoittaa kuluttajalle, mikäli se lukee nämä tiedot ”asianmukaisesti perustelluissa yksittäistapauksissa”. Näin ollen, koska esillä olevassa asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 32 artiklan 2 kohta eivät mielestäni ole merkityksellisiä, rajoitan tarkasteluni sen 13 artiklaan.
47. Mainitussa artiklassa luetellaan tiedot, jotka rekisterinpitäjän (esillä olevassa asiassa verkonhaltija) on ilmoitettava asianomaiselle (kuluttajalle) ”silloin, kun henkilötietoja saadaan”. Ilmoitettaviin seikkoihin kuuluvat myös tietojen käsittelyn tarkoitukset ja tämän käsittelyn oikeusperusta.(33) Yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaan tätä ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos asianomainen on jo saanut nämä tiedot.
48. Itävallan lainsäädännön osalta ElWOG:n 84 §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti tarkoituksesta, jonka vuoksi verkonhaltijat voivat lukea tällaisia älykkään sähkömittarin tietoja ”asianmukaisesti perustelluissa” yksittäistapauksissa. Tarkoituksen on oltava välttämätön verkon turvallisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi säädetään, että ”kyseiset tiedot on poistettava viipymättä, kun niitä ei enää tarvita tavoitteen saavuttamiseksi. – – Jos neljännestuntiarvot luetaan ilman suostumusta, loppukuluttajalle on ilmoitettava asiasta viipymättä.”
49. Kuten vastapuoli huomautuksissaan mainitsi, ElWOG:n 84 a §:n 1 momentti toistetaan pääsyä Netz Niederösterreich GmbH:n verkkoon koskevissa yleisissä käyttöehdoissa,(34) joiden voidaan katsoa sisältyvän sopimukseen, joka on tehty kuluttajan kanssa älykkään sähkömittarin asennushetkellä tai jo ennen sitä.
50. Mielestäni ElWOG:n 84 a §:n 1 momentissa vahvistetaan direktiivin 2019/944 23 artiklassa tarkoitettu velvollisuus hallita tietoja siten, että tietojen toimiva ja suojattu saatavuus ja vaihtaminen voidaan taata.
51. Mainitussa 84 a §:ssä säädetään näet nimenomaisesti tarkoituksista, joiden vuoksi tietoja voidaan lukea, ja säädetään, että nämä tiedot on tuhottava, kun niitä ei enää tarvita. Tältä osin 84 a §:llä taataan tietoihin pääsyn ja niiden vaihdon turvallisuus. Lisäksi sillä varmistetaan myös itse tietojen suoja, sillä siinä säädetään, että kuluttajalle on ilmoitettava lukemisesta viipymättä, mikäli tämä ei ole antanut suostumustaan.
52. Näin ollen Itävallan lainsäädäntö, eli nyt esillä olevassa asiassa ElWOG:n 84 a §:n 1 momentti, ei ole ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa, mikäli kuluttaja saa tiedon 84 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta nimenomaisesta tarkoituksesta. Samoista syistä Itävallan lainsäädäntö ei mielestäni ole ristiriidassa perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa.
53. Kuten myös istunnossa ilmeni, olen tietoinen siitä, että kuluttajat saattavat olla huolissaan henkilötietojen tosiasiallisesta suojasta erityisesti silloin, kun niitä välitetään mittareiden kaltaisten laitteiden kautta. Tältä osin on mielestäni merkityksellistä mainita, että unionin lainsäätäjä on äskettäin vahvistanut kuluttajien henkilötietojen suojan tasoa hyväksymällä asetuksen (EU) 2023/2854,(35) joka tultuaan voimaan 12.9.2025 takaa entistä paremmin ”verkkoon liitettyjen tuotteiden”(36) käyttäjille nopean pääsyn näiden välineiden tuottamiin tietoihin.
54. Lopuksi katson, että yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artikla sekä perusoikeuskirjan 7 artikla ja 8 artiklan 1 ja 2 kohta eivät ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan loppukuluttajan nähtävissä on oltava vain lukuvälin kulloinenkin määritys, mutta ei sitä, onko verkonhaltija havainnut ”perustellun yksittäistapauksen” (ElWOG:n 84 a §:n 1 momentti) ja hakenut loppukuluttajan tiedot ennen vahvistettua aikaväliä, kunhan kuluttaja saa ennakolta tiedon myös tästä nimenomaisesta tarkoituksesta.
IV Ratkaisuehdotus
55. Kaikkien edellä esitettyjen huomautusten perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landesgericht St. Pöltenin (osavaltion tuomioistuin, St. Pölten, Itävalta) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että
sähköisen viestintäverkon käsitettä ei sovelleta sähköverkkoon, jonka välityksellä tietoja (kulutustietoja, metatietoja, henkilötunnuksia) siirretään sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 20 artiklan b ja c alakohdan ja 23 artiklan 3 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, jos sähköverkko ei ole julkinen eikä älymittari ole kuluttajan omaisuutta.
Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 13 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdan valossa, on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan loppukuluttajan nähtävissä on oltava vain lukuvälin kulloinenkin määritys, mutta ei sitä, onko verkonhaltija havainnut ”perustellun yksittäistapauksen” ja hakenut loppukuluttajan tiedot ennen vahvistettua aikaväliä, kunhan kuluttaja saa ennakolta tiedon myös tästä nimenomaisesta tarkoituksesta.
1 Alkuperäinen kieli: italia.
2 Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2019, L 158, s. 125).
3 Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL 2002, L 201, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY (EUVL 2009, L 337, s. 11).
4 Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus).
5 Bundesgesetz, mit dem die Organisation auf dem Gebiet der Elektrizitätswirtschaft neu geregelt wird (Elektrizitätswirtschafts- und ‑organisationsgesetz 2010 – ElWOG 2010). BGBl. I nro 110/2010.
6 Verordnung des Bundesministers für Wirtschaft, Familie und Jugend, mit der die Einführung intelligenter Messgeräte festgelegt wird (Intelligente Messgeräte-Einführungsverordnung – IME-VO). BGBl. II nro 138/2012.
7 Verordnung der E-Control, mit der die Anforderungen an intelligente Messgeräte bestimmt werden (Intelligente Messgeräte-AnforderungsVO 2011 – IMA-VO 2011). BGBl. II nro 339/2011 (jäljempänä IMA-VO).
8 EUVL 2014, L 96, s. 149.
9 Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/374/ETY (EYVL 1985, L 210, s. 29).
10 Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY muuttamisesta 10.5.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/34/EY (EYVL 1999, L 141, s. 20).
11 Direktiivin 2019/944 2 artiklan 23 alakohdassa ”älykäs mittausjärjestelmä” määritellään siten, että sillä tarkoitetaan ”sähköistä järjestelmää, joka kykenee mittaamaan verkkoon syötetyn sähkön tai verkosta kulutetun sähkön määrää ja joka tarjoaa enemmän tietoa kuin tavanomainen mittari sekä kykenee lähettämään ja vastaanottamaan tietoa sähköisen viestinnän keinoin tiedonsaanti-, seuranta- ja valvontatarkoituksiin; – –”. Älykäs mittausjärjestelmä poikkeaa tavanomaisesta mittarista sikäli kuin, kuten saman direktiivin 2 artiklan 22 alakohdassa määritellään, tavanomaisella mittarilla tarkoitetaan ”analogista mittaria tai sähköistä mittaria, jolla ei voi sekä lähettää että vastaanottaa tietoa”.
12 Ks. erityisesti direktiivin 2019/944 johdanto-osan 10, 49, 52 ja 54 perustelukappale.
13 Ks. direktiivin 2019/944 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappale.
14 Ks. direktiivin 2019/944 johdanto-osan 52 perustelukappale.
15 Ks. direktiivin 2019/944 johdanto-osan 45 perustelukappale.
16 Ks. direktiivin 2019/944 johdanto-osan 91 perustelukappale.
17 Ks. tuomio 17.5.2023, BK ja ZhP (Pääasian käsittelyn lykkääminen osittain) (C‑176/22, EU:C:2023:416, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Ks. tuomio 22.12.2008, Régie Networks (C‑333/07, EU:C:2008:764, 46 kohta).
19 Ks. tuomio 25.6.2024, Ilva ym. (C‑626/22, EU:C:2024:542, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 PWC Austria sähköalan valvontaviranomaiselle E-Controlille, Studie zur Analyse der Kosten Nutzen einer österreichweiten Einführung von Smart Metering, kesäkuu 2010, saatavilla verkkosivustolla: https://www.e-control.at/documents/1785851/1811528/pwc-austria-smart-metering-e-control-06-2010.pdf/b68eb019-b6bf-444d-b4fb-95f3d05727ca?t=1413906565472b68eb019-b6bf-444d-b4fb-95f3d05727ca
21 Käsite ”sähköinen viestintäverkko” määritellään eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2018, L 321, s. 36) 2 artiklan 1 alakohdassa.
22 Korostus tässä. Kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa 1.10.2019, Planet49 (C‑673/17, EU:C:2019:80), 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suojaa sovelletaan kaikkiin tällaiselle päätelaitteelle tallennettuihin tietoihin riippumatta siitä, onko kyse henkilötiedoista vai ei (68–70 kohta).
23 Kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla 20.6.2008 annettu komission direktiivi 2008/63/EY (EUVL 2008, L 162, s. 20).
24 Korostus tässä.
25 Yhteentoimivuusvaatimuksista sekä mittari- ja kulutustietoihin pääsyä koskevista syrjimättömistä ja avoimista menettelyistä 6.6.2013 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/1162 (EUVL 2023, L 154, s. 10).
26 Ks. täytäntöönpanoasetuksen 2023/1162 johdanto-osan 16 perustelukappale.
27 Direktiivin 2018/1972 2 artiklan 8 alakohdassa olevan määritelmän mukaan ”yleinen sähköinen viestintäverkko” on ”sähköinen viestintäverkko, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti sellaisten yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan, jotka tukevat tiedonsiirtoa verkon liityntäpisteiden välillä”.
28 Ks. direktiivin 2018/1972 2 artiklan 1 alakohta.
29 Täydellisyyden vuoksi on mainittava asiakirja-aineistosta ilmenevän, että kulutusarvot voidaan välittää kolmella eri tavalla: ”vakiomuotoisen”, opt-in- tai opt-out-konfiguraation avulla. ”Vakiomuotoisessa” konfiguraatiossa välitetään päivittäiset kulutusarvot. Opt-in-konfiguraatiossa lähetetään päivittäisten kulutusarvojen lisäksi neljännestuntikohtaiset kulutusarvot. Opt-out-konfiguraatio sen sijaan on päinvastainen kuin kaksi muuta vaihtoehtoa, sillä tällöin mittari tallentaa ja välittää vain vuotuisen kulutuksen. Jos opt-out-konfiguraatio aktivoidaan, mittauslaite lakkaa mittaamasta sähkönkulutusta älykkään mittauslaitteen tavoin ja toimii sen sijaan digitaalisena sähkömittarina.
30 Ks. myös direktiivin 2019/944 23 artiklan 3 kohta.
31 Ks. tuomio 21.12.2023, Krankenversicherung Nordrhein (C‑667/21, EU:C:2023:1022, 68 kohta).
32 Ks. tuomio 25.1.2024, MediaMarktSaturn (C‑687/21, EU:C:2024:72, 37 kohta).
33 Ks. myös tuomio 11.7.2024, Meta Platforms Ireland (Edustajakanne) (C‑757/22, EU:C:2024:598, 54 kohta).
34 Kuten Netz Niederösterreich GmbH mainitsi unionin tuomioistuimessa esittämissään huomautuksissa, pääsyä Netz Niederösterreich GmbH:n verkkoon koskevien yleisten käyttöehtojen [Allgemeine Bedingungen für den Zugang zum Verteilernetz der Netz Niederösterreich GmbH] XIV kohdassa todetaan nimenomaisesti, että ”verkon turvallisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi neljännestuntiarvot voidaan lukea asianmukaisesti perustelluissa yksittäistapauksissa myös ilman loppukäyttäjän suostumusta, jolloin loppukuluttajalle ilmoitetaan asiasta viipymättä. Lisäksi neljännestuntiarvot voidaan lukea BMWFW:n [Bundesministerium für Wissenschaft, Forschung und Wirtschaft] tai sääntelyviranomaisen määräyksestä EIWOG 2010:n 84 a §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin edellyttäen, että ne koostetaan välittömästi lukemisen jälkeen ja anonymisoidaan Netz Niederösterreich GmbH toteaa lisäksi, että kuluttajan kanssa tehty sopimus on edellä mainittujen sellaisten yleisten käyttöehtojen mukainen, jotka sähköalan valvontaviranomainen E-Control on hyväksynyt 18.6. 2014.
35 Datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä ja asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin (EU) 2020/1828 muuttamisesta 13.12.2023 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2854 (datasäädös) (EUVL 2023, L 2023/2854).
36 Ks. ”verkkoon liitetyn tuotteen” määritelmästä asetuksen 2023/2854 2 artiklan 5 alakohta.