UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

23 päivänä lokakuuta 2024 ( *1 )

Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää lattiamerkintöjä – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 3 artiklan a alakohta ja 25 artiklan 1 kohdan a alakohta – Mallin yhtenäisyys – Kuvakulmien johdonmukaisuus

Asiassa T‑25/23,

Orgatex GmbH & Co. KG, kotipaikka Langenfeld (Saksa), edustajinaan asianajajat G. Jacobs, M. Maybaum ja M. Dümenil,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään E. Markakis,

vastaajana,

jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

Lawrence Longton, kotipaikka Brindle (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja A. Haberl,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. J. Costeira sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja E. Tichy-Fisslberger,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisen vaiheen,

ottaen huomioon 17.1.2024 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Kantaja Orgatex GmbH & Co. KG vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kolmannen valituslautakunnan 17.11.2022 (asia R 110/2022‑3) tekemän päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös).

Asian tausta

2

Väliintulija Lawrence Longton teki 23.10.2020 EUIPO:lle hakemuksen 25.3.2009 tehdyn hakemuksen perusteella numerolla 1112155‑0001 rekisteröidyn ja 14.4.2009 julkaistun yhteisömallin mitättömäksi julistamisesta. Kantaja on riidanalaisen mallin haltija, ja hän on uudistanut mallin rekisteröinnin vuosina 2014, 2019 ja 2024.

3

Riidanalaisesta mallista esitetään seuraavat kuvakulmat:

Image

Image

Kuvakulma 1.1

Kuvakulma 1.2

Image

Image

Kuvakulma 1.3

Kuvakulma 1.4

–

Kuvakulma 1.1:

Image

–

Kuvakulma 1.2:

Image

–

Kuvakulma 1.3:

Image

–

Kuvakulma 1.4:

Image

4

Tuotteet, joihin riidanalainen malli on tarkoitus sisällyttää, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta Locarnossa 8.10.1968 tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 20.03 ja vastaavat merkintää ”Lattiamerkinnät”.

5

Mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tueksi vedottiin perusteisiin, joista säädetään yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2022 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 25 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 3 artiklan a alakohdan kanssa, ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 ja 6 artiklan kanssa.

6

EUIPO:n mitättömyysosasto hylkäsi 23.11.2021 mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen. Mitättömyysosasto totesi riidanalaisen mallin olevan yhtenäinen ja siitä esitettyjen kuvakulmien olevan johdonmukaisia. Se katsoi tässä yhteydessä, että suojan kohde oli selkeästi tunnistettavissa ja ilmeni yhtenäisesti ja suoraan neljästä toimitetusta kuvakulmasta eli kuvakulmasta 1.1, jossa lattiamerkintä esitetään ylhäältä katsottuna (pintapuoli), ja kuvakulmista 1.2, 1.3 ja 1.4, joissa lattiamerkintä esitetään alhaalta katsottuna (pohja). Mitättömyysosasto totesi myös, että malli oli luonteeltaan yksilöllinen ja uusi.

7

Väliintulija teki 18.1.2022 EUIPO:lle valituksen mitättömyysosaston päätöksestä.

8

Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta hyväksyi valituksen, kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja julisti riidanalaisen mallin mitättömäksi. Se katsoi muun muassa, että toimitetut kuvakulmat eivät olleet vakuuttavia ja esittivät vähintään kahta eri mallia. Valituslautakunta arvioi yhtäältä, että väliintulijan esittämä hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmissa 1.1 ja 1.2 näytetään malli etupuolelta ja kuvakulmissa 1.3 ja 1.4 takapuolelta, vaikutti sinänsä loogiselta ja vastasi yleistä kokemusta. Se katsoi kuitenkin, etteivät kuvakulmat 1.1 ja 1.2 ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 voineet esittää samaa mallia. Toisaalta valituslautakunta katsoi – vaikka se hyväksyikin mitättömyysosaston ja kantajan tukeman hypoteesin, jonka mukaan kuvakulmassa 1.1 esitetään merkintä etupuolelta ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 takapuolelta – etteivät kuvakulmat 1.2, 1.3 ja 1.4 voineet esittää samaa mallia. Valituslautakunnan mukaan kahdesta tarkastellusta hypoteesista ilmeni, että riidanalainen malli oli rekisteröity asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

9

Koska riidanalainen malli oli näin ollen julistettava mitättömäksi asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 3 artiklan a alakohdan kanssa, mukaisesti, valituslautakunta katsoi, ettei ollut mahdollista tutkia asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä asetuksen 4–6 artiklan kanssa, nojalla, puuttuiko kyseiseltä mallilta myös yksilöllinen luonne tai uutuus.

Asianosaisten vaatimukset

10

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

kumoaa riidanalaisen päätöksen

–

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa käydyissä menettelyissä aiheutuneet kulut.

11

EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kanteen

–

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mikäli asiassa pidetään istunto.

12

Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–

hylkää kanteen

–

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

Kanteen tutkittavaksi ottaminen

13

Väliintulija ei esitä muodollisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaista oikeudenkäyntiväitettä, mutta hän katsoo vastineessaan, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska sitä ei ole nostettu asetetussa määräajassa. Väliintulija vetoaa tarkemmin sanottuna siihen, että kantaja on itse todennut saaneensa 17.11.2022 päivätyn riidanalaisen päätöksen tiedoksi 18.11.2022. Väliintulijan mukaan käsiteltävä kanne nostettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa vasta 27.1.2023 eli asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 5 kohdassa säädetyn kahden kuukauden määräajan umpeuduttua. Väliintulija katsoo, ettei muutoksenhaun määräaikaa ole noudatettu.

14

Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 5 kohdan mukaisesti EUIPO:n valituslautakunnan päätökseen on haettava muutosta unionin yleiseltä tuomioistuimelta kahden kuukauden kuluessa valituslautakunnan päätöksen tiedoksiantopäivästä.

15

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 60 artiklasta ilmenee, että sen oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä. Oikeuskäytännön mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettua määräaikojen pidentämistä pitkien etäisyyksien vuoksi sovelletaan EUIPO:n päätöstä koskevan kanteen nostamiseen (ks. tuomio 1.12.2021, Inditex v. EUIPO – Ffauf Italia (ZARA), T‑467/20, ei julkaistu, EU:T:2021:842, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16

Käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös annettiin kantajalle tiedoksi 18.11.2022. Kanteen nostamisen määräaika päättyi siis unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 58 artiklassa annettujen määräaikojen laskemista koskevien sääntöjen mukaisesti 30.1.2023 keskiyöllä, kun otetaan huomioon määräaikojen pidentäminen pitkien etäisyyksien vuoksi.

17

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen 27.1.2023.

18

Väliintulijan esittämä prosessiväite on siten hylättävä ja kanne otettava tutkittavaksi.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa ensimmäisen kerran esitettyjen asiakirjojen tutkittavaksi ottaminen

19

Väliintulija väittää, että omaperäisen tai tosiasiallisesti markkinoitavan tuotteen valokuvat, jotka kantaja esittää kannekirjelmän liitteessä A7 havainnollistamisen vuoksi, on toimitettu liian myöhään eikä niitä siten voida ottaa tutkittavaksi.

20

Tässä yhteydessä on huomautettava, etteivät kyseiset valokuvat sisälly EUIPO:ssa käydyn hallintomenettelyn asiakirja-aineistoon, vaan ne on esitetty ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.

21

Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on EUIPO:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan mukaisesti, joten unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia uudelleen tosiseikkoja niiden asiakirjojen valossa, jotka esitetään ensimmäistä kertaa tässä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2010, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (Pyöreä mainostarvike), T‑9/07, EU:T:2010:96, 24 kohta).

22

Kyseisiä valokuvia ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi ja ne on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia niiden todistusvoimaa.

Ainoan kanneperusteen perusteltavuus

23

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jonka mukaan asiassa on rikottu asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 3 artiklan a alakohdan kanssa.

24

Kantajan mukaan valituslautakunta katsoi virheellisesti, ettei kyseinen malli täyttänyt asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan edellytyksiä, koska kuvakulmat esittivät vähintään kahta eri mallia kuvakulmien välillä väitetysti olevien ratkaisemattomien epäjohdonmukaisuuksien takia ja koska kyseessä ei siten ollut mainitussa artiklassa tarkoitettu yhtenäinen tuote. Kantajan mielestä väitetyt ratkaisemattomat epäjohdonmukaisuudet voidaan ratkaista, kunhan kyseistä asetusta ”ei tulkita oikeudellisesti virheellisesti ja rekisteröintikielteisellä tavalla”. Kantaja väittää, että kaikista neljästä kuvakulmasta (kuvakulmat 1.1–1.4) ilmenee yksiselitteisesti, että kyseessä on yhtenäinen kohde, johon kuuluu kehysosa sekä sisäosa, jonka toisella sivulla näkyvät ääriviivat suhteessa toiseen sivuun. Kantaja siis väittää, että riidanalaisen mallin kuvakulmista on selvästi tunnistettavissa yhtenäinen malli, jolla on kyseisen artiklan mukainen yhtenäisen tuotteen ulkomuoto.

25

Kantaja väittää yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen 34–38 kohdassa esitetty valituslautakunnan ensimmäinen hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmat 1.1 ja 1.2 esittävät mallin etupuolta ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 takapuolta, on epätarkka ja virheellinen. Kantajan mukaan valituslautakunnan tapa tulkita kuvakulmia ”johtaa väistämättä mitättömäksi julistamiseen”, vaikka tulkinnassa olisi ennemminkin noudatettava hakijan kannalta suotuisaa periaatetta ja olettaa, että hakija on halunnut jättää pätevän ja merkityksellisen hakemuksen. Käsiteltävässä asiassa on nimittäin kantajan mukaan itsestään selvää, että kuvakulmassa 1.1 esitetään tuotteen yksi sivu ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 toinen sivu, kun otetaan huomioon ääriviivat. Kantaja väittää, ettei kuvakulmien 1.1 ja 1.2 välinen ero aiheuta ratkaisematonta epäjohdonmukaisuutta, jos niitä tulkitaan edellä mainitun periaatteen mukaisesti. Kantajan mielestä ero olisi helposti ratkaistavissa tulkitsemalla kuvakulmia siten, että niissä toisinnetaan malli ensin yhdeltä sivulta (kuvakulma 1.1) ja sitten toiselta sivulta (kuvakulmat 1.2, 1.3 ja 1.4).

26

Toisaalta kantaja moittii valituslautakuntaa myös siitä, että se on tehnyt virheelliset johtopäätökset riidanalaisen päätöksen 39–44 kohdassa esitetystä toisesta hypoteesista, jonka mukaan kuvakulmassa 1.1 esitetään mallin etupuoli ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 mallin takapuoli. Kantajan mukaan hypoteesi pitää kyllä paikkansa, mutta se ei kuitenkaan johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen kuvakulmien välillä.

27

Tältä osin kantajan ensimmäisenä argumenttina on, etteivät kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 sävyerot (varjostukset) johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen. Kantaja katsoo, että tulkinta osoittaa mainittujen kuvakulmien toisintavan erilaisia sävyjä (varjostuksia), joita saman tuotteen yhdellä ja samalla pinnalla voidaan nähdä eri valaistusolosuhteissa. Kantajan mukaan erot valaistuksessa johtuvat kuvauskulmasta ja ‑asennosta. Kantaja väittää ensinnäkin, ettei kuvakulmien välillä ole kuvausasennosta johtuvaa epäjohdonmukaisuutta, koska kuvakulmassa 1.2 esitetään tuote vastavalossa ja kuvakulmassa 1.4 valaistuna. Kantajan mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että sama tuote esitetään erilaisissa valaistusolosuhteissa. Toiseksi kantaja väittää, ettei kuvakulmien välillä ole valonlähteen oletetusta puuttumisesta johtuvaa epäjohdonmukaisuutta. Kantajan mukaan on tavallista, että tietokoneella luoduissa esitysmuodoissa käytetään sävyjä, jotka simuloidaan käyttämällä virtuaalista valonlähdettä. Kolmanneksi kantaja väittää, ettei kuvakulmien välillä ole valoefekteistä johtuvaa epäjohdonmukaisuutta. Kantajan toisena argumenttina taas on se, etteivät kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 näkyvät ääriviivat johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen. Kantajan mukaan kuvakulmista on tunnistettavissa yksi ja sama tuote. Kantajan kolmantena argumenttina on, ettei kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 näkyvien ääriviivojen syvyys suhteessa kuvakulmaan 1.3 johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen. Eroavaisuus on kantajan mukaan helposti selitettävissä sillä, että kyseessä on perspektiivikuva. Kantajan neljäntenä argumenttina on, etteivät kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 näkyvän ”ikkunan” eli sisäosan sävyt (varjostukset) verrattuna kuvakulmaan 1.3 johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen. Kantajan mukaan sisäosa on lattiamerkinnässä oleva ikkuna, joka mahdollistaa erilaisten inserttien sisällyttämisen. Erot johtuvat kantajan mukaan myös siitä, että kuvakulmat esitetään eri perspektiiveistä. Kantaja väittää, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 esitetään tuote pystyssä niin, että läpinäkyvän ja yhtenäisen valkoisen ikkunan lävitse on melkein mahdollista nähdä, kun taas kuvakulmassa 1.3 esitetään tuote vaakatasossa virtuaalipinnalla, jossa on eri sävyjä. Sävyerot johtuvat kantajan mukaan erilaisista valoefekteistä eivätkä vaikuta millään lailla tuotteen muotoon tai kokoonpanoon.

28

Kantaja katsoo, että kuvakulmien tulkinnasta ilmenee joka tapauksessa, ettei väitettyjä eroja, jotka johtuvat muun muassa eri sävyistä (varjostuksista), pidä ottaa huomioon suojan kohdetta määritettäessä, koska kohde on itsestään selvä ja selkeästi nähtävissä. Kantajan mukaan kyse on yhdestä tuotteesta eli vain yhdestä asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan mukaisesta pätevästä mallista.

29

Kantaja väitti istunnossa erityisesti, että unionin oikeuteen sisältyy periaate yhteisömallin rekisteröinnin näkökulmasta suotuisasta tulkinnasta ja että tämä johtuu asetuksen N:o 6/2002 ja erityisesti sen johdanto-osan 24 perustelukappaleen perusajatuksesta.

30

EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.

Asiaa koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

31

Yhteisömalli on julistettava asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla mitättömäksi, jos se ei ole asetuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetyn määritelmän mukainen, ja mallilla taas tarkoitetaan kyseisen määritelmän mukaan ”tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista”.

32

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 6/2002 mukaisessa järjestelmässä ulkomuoto on mallia ratkaiseva piirre (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 62 kohta; tuomio 8.3.2018, DOCERAM,C‑395/16, EU:C:2018:172, 25 kohta ja tuomio 28.10.2021, Ferrari,C‑123/20, EU:C:2021:889, 30 kohta).

33

Asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan mukaisen mallin tutkinnassa arvioidaan ainoastaan sitä, osoittaako kuva tuotteen tai sen osan ulkomuodon. Jos EUIPO havaitsee tutkintaa suorittaessaan, että malli, jolle suojaa haetaan, ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitetun määritelmän mukainen eikä rekisteröinnin estettä ole poistettu määräajassa, EUIPO hylkää hakemuksen edellä mainitun asetuksen 47 artiklan 1 kohdan sekä yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21.10.2002 annetun komission asetuksen (EY) n:o 2245/2002 (EYVL 2002, L 341, s. 28) 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

34

Asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun mallin tutkinta on suoritettava rekisteriin merkityn kuvan eli rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä esitettyjen kuvakulmien perusteella, koska ne määrittävät suojan laajuuden (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2017, Kneidinger v. EUIPO – Topseat International (WC‑istuimen kansi), T‑286/16, ei julkaistu, EU:T:2017:411, 44 kohta). Hakijan tai mallinhaltijan huomautukset voidaan lähtökohtaisesti huomioida menettelyssä vain sillä edellytyksellä, että ne ilmenevät mallin kuvasta.

35

Asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 2245/2002 1 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yhteisömallin rekisteröintihakemuksen on sisällettävä mallia esittävä toisintamiskelpoinen kuva.

36

Asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuotoa, teleologiaa ja asiayhteyttä koskevan tarkastelun perusteella on pääteltävä, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että mallin, jonka rekisteröintiä haetaan, kuvasta voidaan selvästi tunnistaa hakemuksessa tarkoitetun suojan kohteena oleva malli (tuomio 5.7.2018, Mast-Jägermeister v. EUIPO,C‑217/17 P, EU:C:2018:534, 60 kohta). Graafisen esityksen vaatimuksen tehtävänä on erityisesti määrittää itse malli, jotta voidaan määrittää rekisteröidyn mallin haltijalleen antaman suojan tarkka kohde (tuomio 5.7.2018, Mast‑Jägermeister v. EUIPO, C‑217/17 P, EU:C:2018:534, 52 ja 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös tuomio 28.10.2021, Ferrari,C‑123/20, EU:C:2021:889, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Yhtäältä toimivaltaisten viranomaisten on tunnettava selvästi ja täsmällisesti mallin muodostavat osat, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa, jotka liittyvät rekisteröintihakemusten ennakkotutkintaan sekä tarkoituksenmukaisen ja täsmällisen mallirekisterin julkaisemiseen ja ylläpitoon. Toisaalta talouden toimijoiden on voitava selvästi ja täsmällisesti varmistua suoritetuista rekisteröinneistä tai niiden nykyisten tai mahdollisten kilpailijoiden tekemistä rekisteröintihakemuksista, ja niiden on siten voitava saada kolmansien oikeuksia koskevat merkitykselliset tiedot. Tällaisen selvyyden ja täsmällisyyden vaatimuksen tarkoituksena on siis oikeusvarmuuden takaaminen kolmansille osapuolille (ks. tuomio 2.3.2023, Papierfabrik Doetinchem v. EUIPO, C‑684/21 EU:C:2023:141, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Koska rekisteröintihakemuksen kohteena olevan mallin kuvan perusteella on voitava tunnistaa selvästi kyseisessä hakemuksessa tarkoitetun suojan kohde (ks. edellä 36 kohta), on erityisesti tutkittava, näyttävätkö kokonaiskuvan muodostavat kuvakulmat yhden ja yhtenäisen tuotteen ulkomuodon eli sen, että kyseessä on yhtenäinen malli.

39

Tässä yhteydessä kuvakulmien johdonmukaisuutta koskeva edellytys tarkoittaa, että kaikkien kuvakulmien on näytettävä yhden ja saman tuotteen (tai tuotteen osan) ulkomuoto niin, että niiden perusteella voidaan tunnistaa selvästi yksi ja sama malli. Toimitettujen kuvakulmien väliset epäjohdonmukaisuudet tai ristiriidat saattavat johtaa siihen, että kuvan katsotaan esittävän eri tuotteita eli useampaa kuin yhtä mallia. Kuvakulmat ilmentävät useampaa kuin yhtä mallia esimerkiksi silloin, kun samasta käsitteestä on erilaisia toteutusmuotoja (embodiments) tai versioita tai kun mallin tunnistamiseen tarkoitettuja linjoja tai tiettyjä piirteitä koskevia erottamislausumia (disclaimers) ei ole käytetty kaikissa kuvakulmissa johdonmukaisesti.

40

Malli ei voi olla yhtenäinen, jos kokonaiskuvan muodostavien kuvakulmien välillä on sellainen ratkaisematon epäjohdonmukaisuus tai ylitsepääsemätön ristiriita, jonka takia yhden ja ainoan tuotteen ulkomuotoa ei voida määrittää eikä kuvasta täten ole lähtökohtaisesti mahdollista tunnistaa selvästi yhtä ainoaa mallia. Malli voidaan kuitenkin todeta yhtenäiseksi, vaikka kuvakulmien välillä olisi pieniä eroavaisuuksia, kunhan kuvakulmat voidaan sovittaa yhteen yhtenäisen mallin muodostamiseksi. EUIPO:n elimillä ei silti ole velvollisuutta tarkastella kaikkia mahdollisia yhdistelmiä, joita hakijan rekisteröintihakemuksessa toimittamista kuvakulmista voi muodostua, vaan niiden on huomioitava ainoastaan yleisen kokemuksen perusteella loogisilta ja uskottavilta vaikuttavat yhdistelmät.

41

Malli, joka ei muodosta yhtenäistä kohdetta, ei ole asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa annetun määritelmän mukainen, joten mallia koskeva rekisteröintihakemus on hylättävä saman asetuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. edellä 33 kohta) tai malli on julistettava mitättömäksi, jos asetuksen 25 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn mitättömyysperusteeseen on vedottu asianmukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2017, Ball Beverage Packaging Europe v. EUIPO – Crown Hellas Can (Tölkit), T‑9/15, EU:T:2017:386, 57 ja 60 kohta).

42

Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn mitättömyysperusteen tutkinta ei sen sijaan kohdistu kuvalle asetettuihin muotovaatimuksiin. Asetuksen N:o 2245/2002 4 artiklan 2 kohdassa säädetään erityisesti, että mallin esittämisessä saa käyttää enintään seitsemää kuvakulmaa. Tätä edellytystä koskevat puutteet, joita hakija ei korjaa säädetyn ajan kuluessa, johtavat hakemuksen hylkäämiseen asetuksen N:o 6/2002 45 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

43

Asetuksen N:o 2245/2002 4 artiklassa sallitaan nimenomaisesti usean kuvakulman toimittaminen samasta mallista. Hakijalla on vapaus valita, mitkä kuvat hän toimittaa ja esitetäänkö kuvakulmat valokuvina todellisesta kohteesta, teknisinä piirustuksina vai tietokoneella luotuina kuvina. Toimitetuissa kuvakulmissa voidaan esittää malli eri kulmista ja perspektiiveistä sekä useassa eri koossa. Kuvakulmien johdonmukaisuuden vaatimuksesta (ks. edellä 39 kohta) on kuitenkin todettava, että hakijalla on velvollisuus varmistaa kuvakulmien johdonmukaisuus eli se, että ne on mahdollista sovittaa yhteen yhden ja saman mallin tunnistamiseksi.

44

Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, ovatko käsiteltävässä asiassa toimitetut kuvakulmat johdonmukaisia ja voidaanko niistä tunnistaa selvästi yksi ja sama malli.

Käsiteltävässä asiassa toimitettujen kuvakulmien johdonmukaisuuden arviointi

– Rekisteröidyn yhteisömallin hakijalle ja haltijalle suotuisaa tulkintaa koskevan periaatteen väitetystä olemassaolosta

45

Aluksi on tutkittava oikeudellista virhettä koskeva kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt huomioida rekisteröidyn yhteisömallin hakijalle ja haltijalle suotuisaa tulkintaa koskeva periaate, joka kantajan mukaan sisältyy unionin oikeuteen ja johtuu asetuksen N:o 6/2002 perusajatuksesta.

46

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaikka oletettaisiin, että tutkija on rekisteröintimenettelyssä päättänyt rekisteröidä riidanalaisen mallin, tämä kanta ei sido valituslautakuntaa kyseistä mallia koskevassa mitättömyysmenettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2017, Tölkit, T‑9/15, EU:T:2017:386, 54 kohta).

47

Näin on siitä huolimatta, että tutkijan on tarkistettava jo asetuksen N:o 6/2002 47 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn yhteydessä, että malli, jolle suojaa haetaan, on asetuksen 3 artiklan a alakohdassa annetun määritelmän mukainen ja lähtökohtaisesti kuvakulmien johdonmukaisuuden ansiosta yhtenäinen, kun taas kyseisessä menettelyssä ei tutkita saman asetuksen 4–6 artiklassa säädettyjä suojan edellytyksiä, kuten mallin uutuutta ja yksilöllistä luonnetta.

48

On myös korostettava, ettei mikään asetuksessa N:o 6/2002 velvoita soveltamaan periaatetta, jonka mukaan tulkinnan on oltava tutkintamenettelyssä suotuisa rekisteröidyn yhteisömallin hakijalle ja käsiteltävän asian kaltaisessa mitättömyysmenettelyssä tällaisen mallin haltijalle.

49

Kantaja vetoaa asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 24 perustelukappaleeseen, jossa todetaan ainoastaan, että asetuksen eräänä päätavoitteena on, että rekisteröidyn yhteisömallin hakumenettelystä aiheutuu hakijalle mahdollisimman vähän kuluja ja vaivaa, jotta menettely olisi helposti pienten ja keskisuurten yritysten ja itsenäisten muotoilijoiden käytettävissä. On todettava, ettei rekisteröintimenettelyn edullinen ja käyttäjäystävällinen luonne merkitse velvoitetta soveltaa periaatetta, jonka mukaan tulkinta on tutkintamenettelyssä suotuisa rekisteröidyn yhteisömallin hakijalle ja mitättömyysmenettelyssä suotuisa rekisteröidyn yhteisömallin haltijalle.

50

Päinvastoin on niin, että koska mallin loukkausta koskevissa menettelyissä rekisteröityyn yhteisömalliin sovelletaan asetuksen N:o 6/2002 85 artiklan 1 kohdan mukaista pätevyysolettamaa, on erityisen tärkeää, että EUIPO:ssa vireillä olevissa mitättömyysmenettelyissä ja yhteisömalleja käsittelevässä tuomioistuimessa saman asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vastakanteen yhteydessä arvioidaan mallin pätevyyttä konkreettisesti ja tiukasti ottaen huomioon kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädetyt mitättömyysperusteet ja saman artiklan 2–4 kohdassa säädetyt mitättömyysperusteisiin vetoamisen edellytykset.

51

Lisäksi oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröityyn yhteisömalliin kohdistuvan mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa, jotta vältettäisiin rekisteröintien perusteeton voimassa pitäminen. Mallin rekisteröinnin voimassa pitäminen riippuu nimittäin objektiivisista ja erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, ettei malli kuulu jonkin mitättömyysperusteen alaisuuteen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Tästä seuraa, ettei rekisteröityyn yhteisömalliin kohdistuvaan mitättömyysmenettelyyn sisälly mallinhaltijalle suotuisan tulkinnan periaatetta.

53

Valituslautakunnan ei siis tarvinnut – eikä se edes voinut – ottaa huomioon periaatetta, jonka mukaan tulkinta olisi kantajalle suotuisa, koska hän on riidanalaisen mallin haltija.

54

On siis hylättävä kantajan väite, joka koskee lähinnä sitä, että tulkinnassa on tehty oikeudellinen virhe.

55

Kantaja väittää käsiteltävässä asiassa lähinnä, että riidanalaisen mallin kuvakulmat ovat johdonmukaisia ja niistä on selvästi tunnistettavissa yhtenäinen malli. Seuraavaksi onkin tarkasteltava kantajan väitteitä, joiden mukaan valituslautakunta on tehnyt tosiseikkoja koskevia arviointivirheitä.

56

On tutkittava vuorollaan kuvakulmien yhdistelmistä esitetyt kaksi hypoteesia, jotka valituslautakunta hyväksyi.

– Hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmat 1.1 ja 1.2 näyttävät riidanalaisen mallin etupuolen ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 sen takapuolen

57

Valituslautakunta katsoo riidanalaisen päätöksen 34–38 kohdassa, että hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmat 1.1 ja 1.2 näyttävät mallin etupuolen ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 mallin takapuolen, on sama kuin väliintulijan esittämä hypoteesi, ja että tämä hypoteesi vaikuttaa ”sinänsä loogiselta ja vastaa yleistä kokemusta”. Hypoteesin mukaan kaksi kuvakulmaa, joista toinen esittää mallin ylhäältä ja toinen perspektiivistä katsottuna, esittävät kumpikin mallin etu- ja takapuolta.

58

Kuvien sävyero saattoi toki olla selitettävissä sillä, että malli esitetään eri kulmista. Ei kuitenkaan ollut mahdollista selittää sitä tosiseikkaa, miksi kuvakulmassa 1.1 ei ole ääriviivoja, vaikka ne näkyvät hyvin kuvakulmassa 1.2.

Image

Image

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.1

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.2

59

Sama koskee kuvakulmia 1.3 ja 1.4. Kuvakulmassa 1.3 ääriviivat näkyvät nimittäin heikosti, kun kuvakulmassa 1.4 ne ovat selvästi nähtävissä. Kuvakulman 1.3 ääriviivat ovat jopa niin haaleita, että ne näyttävät katkoviivoilta.

Image

Image

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.3

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.4

60

Valituslautakunta katsoi, ettei näiden kahden kuvakulman sävyero ollut selitettävissä yksinomaan perspektiivierolla. Valituslautakunnan mukaan ero ei voinut johtua valon heijastumisesta pinnalta, koska valonlähdettä ei ollut.

61

Valituslautakunta katsoi, että yhtäältä kuvakulmat 1.1 ja 1.2 ja toisaalta kuvakulmat 1.3 ja 1.4 eivät siis voineet esittää samaa mallia, joten riidanalainen malli oli merkitty rekisteriin asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

62

Kantaja väittää, että valituslautakunta on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että kuvakulmat 1.1 ja 1.2 näyttävät etupuolen ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 takapuolen. Kantajan mukaan valituslautakunta tulkitsee kuvakulmia tavalla, joka ”johtaa väistämättä mitättömäksi julistamiseen”.

63

Heti aluksi on todettava valituslautakunnan tavoin, että se seikka, että kuvakulmat 1.1 ja 1.2 näyttävät etupuolen ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 takapuolen ja että kaikissa niissä esitetään malli ylhäältä ja perspektiivistä, vaikuttaa yleisen kokemuksen perusteella loogiselta ja uskottavalta (ks. edellä 40 kohta).

64

Tämän jälkeen on huomautettava, että kuvakulmissa 1.1 ja 1.2 lattiamerkinnän kehyksen osat ovat samankaltaisesti tummia, kun taas kuvakulmissa 1.3 ja 1.4 kehyksen osat ovat väriltään kirkkaampia. Valittu perspektiivi johtaa myös hypoteesiin, jonka mukaan kuvakulmien 1.1 ja 1.2 on tarkoitus näyttää mallin etupuoli kahdesta eri kulmasta ja kuvakulmien 1.3 ja 1.4 on tarkoitus näyttää mallin takapuoli näistä samoista kahdesta kulmasta. Kantajan hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmat 1.2 ja 1.4 näyttävät kumpikin mallin takapuolen samasta perspektiivistä, ei ole looginen eikä uskottava, sillä kantaja ei onnistu selittämään, miksi yksi puoli esitettäisiin kaksi kertaa samasta perspektiivistä ja miksi kuvakulmat 1.2 ja 1.4 ovat silti erilaisia.

65

Lisäksi mallin sisäpuolisen ikkunan väri on erilainen kuvakulmissa 1.1 ja 1.2 välillä sekä kuvakulmissa 1.3 ja 1.4, mikä voisi mahdollisesti olla selitettävissä sillä, että kyseinen lattiamerkinnän ikkuna sisältää läpinäkyvän laatan, joka on nähtävissä vain sivuperspektiivistä otetussa kuvassa. Ensimmäisen hypoteesin osalta ei kuitenkaan voida selittää sitä, miksi kehyksen osien väliset ääriviivat eivät näy kuvakulmassa 1.1. Ne ovat nimittäin selvästi näkyvissä kuvakulmassa 1.2. Kuvakulmien 1.1 ja 1.2 välillä on siten ratkaisematon epäjohdonmukaisuus.

Kuvakulma 1.1

Kuvakulma 1.2

Image

Image

66

Sama huomio pätee myös kuvakulmiin 1.3 ja 1.4. Kuvakulmassa 1.3 ääriviivat ovat hädin tuskin näkyvissä oikealla sivulla niin etu- kuin takaosassa, kun kuvakulmassa 1.4 ne ovat puolestaan selvästi näkyvissä kehyksen pystysivuilla koko pituudelta sekä kehyksen sisällä sen ylä- ja alareunassa. Kuvakulmassa 1.4 sisäpuolinen ikkuna on selvästi rajattu ääriviivoin. Kuvakulmien 1.3 ja 1.4 välillä on siten ratkaisematon epäjohdonmukaisuus.

Kuvakulma 1.3

Kuvakulma 1.4

Image

Image

67

Lisäksi on yhdyttävä valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa esittämään huomioon, jonka mukaan kuvakulmien 1.3 ja 1.4 välinen sävyero ei ole valonlähteen puuttuessa selitettävissä yksinomaan sillä, että niissä esitetään malli eri perspektiiveistä niin, että kuvakulmassa 1.3 se esitetään vinottain sivusta katsottuna ja kuvakulmassa 1.4 ylhäältä katsottuna. Vaikka oletettaisiin, että valaistus olisi erilainen, ei ole mahdollista selittää värieroa, joka johtuu siitä, että kuvakulmassa 1.3 värisävy muuttuu vasemman alareunan vaaleanharmaasta tummemman harmaammaksi oikeassa yläreunassa, kun taas kuvakulmassa 1.4 koko yläosa on vaaleanharmaa ja väri muuttuu sitten tummemmaksi alaosassa. Kantaja ei onnistu selittämään, mikä olisi virtuaalisen valonlähteen oletettu sijainti. Kuvakulmien 1.3 ja 1.4 välillä on siten ratkaisematon epäjohdonmukaisuus.

68

Myöskään väite, jonka kantaja esitti vastatessaan istunnossa yleisen tuomioistuimen kysymykseen ja jonka mukaan kuvakulmia 1.2, 1.3 ja 1.4 yhdistää lattiamerkinnän takapuolella irrotettavat tarra-arkit, ei ilmene selvästi rekisteröintihakemuksessa toimitetuista kuvakulmista, kuten edellytetään edellä 34 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, eikä se siten voi lähtökohtaisesti menestyä.

69

Näin ollen valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 34–38 kohdassa perustellusti tutkinut riidanalaista mallia koskevien kuvien yhtenäisyyden tukeutuen hypoteesiin, jonka mukaan kuvakulmissa 1.1 ja 1.2 näytetään mallin etupuoli ja kuvakulmissa 1.3 ja 1.4 mallin takapuoli, ja todennut, että kyseisten kuvakulmien välillä on ratkaisemattomia epäjohdonmukaisuuksia.

70

On katsottava, että kuvakulmat 1.1 ja 1.2 ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 eivät näytä yhtä ja samaa yhtenäistä mallia, joten riidanalainen malli on merkitty EUIPO:n rekisteriin asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

71

Täydellisyyden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi tutkia myös valituslautakunnan arvioinnin kuvakulmien yhdistelmää koskevasta toisesta hypoteesista, johon kantaja vetoaa itselleen suotuisampana.

– Hypoteesi, jonka mukaan kuvakulma 1.1 näyttää riidanalaisen mallin etupuolen ja kuvakulmat 1.2, 1.3 ja 1.4 sen takapuolen

72

Valituslautakunta huomauttaa riidanalaisen päätöksen 39–44 kohdassa, että sekä mitättömyysosasto että kantaja lähtevät siitä periaatteesta, että kuvakulmassa 1.1 esitetään mallin etupuoli ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 mallin takapuoli. Näin ollen valituslautakunta päätti tutkia valituksen myös tämän olettaman valossa, vaikka mikään ei puoltanut yksiselitteisesti sitä, että tällainen mallin tulkinta olisi ainut oikea.

73

Valituslautakunta totesi ensinnäkin, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 on kyse ylhäältä otetuista kuvista (näkymä yläpuolelta katsottuna), ja huomautti, ettei sillä ole merkitystä, onko kyseessä lattiamerkinnän etu- vai takapuoli. Vastoin mitättömyysosaston ja kantajan esittämää hypoteesia valituslautakunta katsoi, etteivät sävyerot voineet johtua eri kuvauskulmista aiheutuvista eroista valaistuksessa, koska kumpikin kuva on otettu ylhäältä. Valituslautakunnan mukaan kuvakulmassa 1.3 toisinnetaan malli uudessa sävyssä, joka ei välttämättä johdu kuvauskulmasta.

Image

Image

Image

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.2

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.3

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.4

74

Tässä yhteydessä valituslautakunta huomautti, ettei ollut olemassa valonlähdettä, joka estäisi yhden ja saman värin toisintamisen eri tavoin. Valituslautakunnan mukaan tästä seuraa, että kyseisissä kolmessa versiossa on käytetty kolmea eri sävyä.

75

Valituslautakunta katsoi myös, että kuvakulmien 1.2 ja 1.4 linjat ovat erilaiset. Kuvakulmassa 1.2 linja on jatkuva, mutta kuvakulmassa 1.4 se on katkonainen.

Image

Image

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.2

Yksityiskohtainen näkymä oikeasta yläkulmasta – Kuvakulma 1.4

76

Lisäksi valituslautakunta huomautti, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 linjat ovat saman syvyisiä. Sen mielestä näin ei puolestaan ole kuvakulmassa 1.3, jossa vasemmanpuoleisten kulmien linjat ovat näkyvämpiä kuin oikeanpuoleisten kulmien linjat.

Image

Kuvakulma 1.3

77

Valituslautakunta katsoi, että vaikka linjat tai ääriviivat esitetään perspektiivistä katsottuna, kauimmaiset linjat tai ääriviivat saattavat olla tietyissä olosuhteissa heikommin näkyvissä. Valituslautakunnan mukaan tässäkin on kyse ratkaisemattomasta epäjohdonmukaisuudesta.

78

Valituslautakunta ei pitänyt vakuuttavina esitettyjä syitä, joiden takia sisuksen sävyt olisivat kuvakulmassa 1.3 tummia, kun kerran sisus näyttää läpinäkyvältä tai valkoiselta kuvakulmissa 1.2 ja 1.4, joissa riidanalainen malli myös esitetään takaapäin.

79

Valituslautakunta katsoi, etteivät kuvakulmat 1.2 ja 1.3 ja 1.4 siten voi esittää samaa mallia, joten riidanalainen malli on merkitty rekisteriin asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan vastaisesti.

80

Heti aluksi on todettava, ettei kuvakulmien yhdistelmää koskeva hypoteesi, johon kantaja vetoaa itselleen suotuisampana, ole yleisen kokemuksen perusteella sen paremmin looginen kuin uskottava. Vaikuttaa nimittäin epäloogiselta ja epäuskottavalta, että etupuoli näkyisi vain yhdessä kuvakulmassa ja takapuoli kolmessa kuvakulmassa, paitsi jos kyse olisi erityisistä olosuhteista, joiden olemassaoloa ei ole osoitettu ja joista ei ole kyse käsiteltävässä asiassa.

81

Siltä osin kuin kantaja väittää lähinnä, että mallin rekisteröinnissä olisi sovellettava hakijalle suotuista tulkintaa ja EUIPO:n elinten pitäisi näin ollen olettaa kuvakulmien mahdollisia yhdistelmiä tutkiessaan, että hakija on halunnut jättää pätevän ja merkityksellisen hakemuksen (ks. edellä 25 kohta), on ensinnäkin muistutettava, ettei rekisteröityä yhteisömallia koskevaan mitättömyysmenettelyyn sisälly periaatetta kyseisen mallin haltijalle suotuisasta tulkinnasta (ks. edellä 52 kohta) eikä edellä mainituilla elimillä ole velvollisuutta tarkastella kaikkia mahdollisia yhdistelmiä hakijan rekisteröintihakemuksessa toimittamien kuvakulmien välillä, vaan niiden on tarkasteltava ainoastaan sellaiset yhdistelmät, jotka vaikuttavat yleisen kokemuksen perusteella loogisilta ja uskottavilta (ks. edellä 40 kohta).

82

Käsiteltävässä asiassa EUIPO:n elimillä ei siis ollut velvollisuutta tarkastella edellä esitettyä toista hypoteesia, joka koskee kuvakulmien yhdistelmää.

83

Joka tapauksessa on korostettava, että myös tämä toinen hypoteesi johtaa ratkaisemattomiin epäjohdonmukaisuuksiin kuvakulmien välillä, ja kantajan väitteet on hylättävä seuraavaksi esitettävillä perusteilla.

84

Kantaja väittää ensinnäkin, että valituslautakunnan toinen hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmassa 1.1 näytetään mallin etupuoli ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 mallin takapuoli, on oikea muttei johda ratkaisemattomaan epäjohdonmukaisuuteen kuvakulmien välillä. Kantaja väittää, etteivät kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 sävyerot (varjostukset) tai valoefektit aiheuta ratkaisematonta epäjohdonmukaisuutta. Kantaja katsoo lähinnä, että kyse on virtuaalisen valonlähteen vaikutuksesta.

85

Tältä osin on aivan ensin huomautettava, ettei kantaja ole toimittanut minkäänlaisia todistetta siitä, että virtuaaliympäristössä olisi aina valonlähde, joka voi aiheuttaa vastaavia efektejä. Koska toisin ei ole todistettu, on yhdyttävä valituslautakunnan näkemykseen ja todettava, ettei valonlähdettä ollut. Tästä syystä valituslautakunta sulki pois sen mahdollisuuden, että kehyksen sävy‑ ja kirkkauserot (joita toisen hypoteesin mukaan on kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 välillä) olisivat selitettävissä joko valoefektillä tai erilaisilla kuvausasennoilla tai ‑kulmilla.

86

Lisäksi on todettava valituslautakunnan tavoin, ettei sävyerojen (varjostusten) voida katsoa johtuvan eri kuvauskulmien aiheuttamista erilaisista valaistusolosuhteista, koska sekä kuvakulma 1.2 että kuvakulma 1.4 on otettu ylhäältä (sama kuvauskulma), kun taas kuvakulmassa 1.3 esitetään malli toisen sävyisenä niin, että sisus on tummempi, eikä tämä voi johtua kuvauskulmasta. Näin ollen on niin, että mikäli kuvat 1.2 ja 1.4 näyttävät kumpikin mallin takapuolen, niistä kumpikin esittää mallin samasta perspektiivistä (ylhäältä katsottuna), kun taas kuvassa 1.3 esitetään malli sivulta ja hieman viistosta katsottuna. Valituslautakunta huomauttaa myös aivan perustellusti, että kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 esitetään kehysosista erilaiset värikonfiguraatiot, eikä kantaja ole kiistänyt tätä.

Kuvakulma 1.3

Image

Kuvakulma 1.2

Kuvakulma 1.4

Image

Image

87

Lisäksi on huomautettava, että vaikka kehysosien sävyissä (varjostuksissa) tai väreissä on eroja kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 välillä, kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 sisuksen läpinäkyvä ikkuna esitetään kummassakin identtisesti eli valkoisena. Kantaja ei ole onnistunut selittämään tätä epäjohdonmukaisuutta. Kantajan selitysten mukaan kehysosien sävyerot (varjostukset) johtuvat siitä, että väitetty valonlähde on eri paikassa. Tästä kuitenkin seuraa, että sävyerojen (varjostusten) pitäisi näkyä myös sisuksen läpinäkyvässä ikkunassa. Esimerkiksi kuvakulmassa 1.4 ylhäältä tulevan valon pitäisi näkyä sisuksen läpinäkyvässä laatassa heijastuksena, ja tämän pitäisi valitun esittämismuodon vuoksi – kyseessä on tietokoneella tehty piirros – vaikuttaa niin, että laatta on sävyltään tummempi.

88

Näin ollen on katsottava, että erilaiset valonlähteet, mikäli sellaisten olemassaolo voitaisiin todeta, eivät voi selittää sitä, miksi riidanalaisen mallin sisällä oleva läpinäkyvä laatta esitetään identtisesti valkoisena kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 tai miksi erilaisen valonlähteen olemassaolo ei ole aiheuttanut eroja kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 yhtä selvästi näkyvien ääriviivojen paksuuteen.

89

Riidanalaisen päätöksen 37 ja 40 kohdassa esitetystä arvioinnista ilmenee (ks. edellä 60 ja 74 kohta), ettei valituslautakunta olisi määritellyt näitä eroja ratkaisemattomiksi epäjohdonmukaisuuksiksi tai ylitsepääsemättömiksi ristiriidoiksi, jos sillä olisi ollut käytössään edes vähäisiä viitteitä siitä, että niissä on kyse pelkistä valoefekteistä. Näin on, vaikka vähäiset erot kuvakulmien välillä eivät estäkään toteamasta mallia yhtenäiseksi, jos kuvakulmat voidaan sovittaa yhteen yhtenäisen mallin tunnistamiseksi (ks. edellä 40 kohta). Käsiteltävässä asiassa yhtenäisyyden toteaminen on kuitenkin poissuljettu, koska valituslautakunta totesi valonlähteen puuttuvan.

90

Näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan päätelmä, jonka mukaan kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 sävyerojen (varjostusten) ei pidä katsoa johtuvan – mahdollisesta virtuaalisesta – valonlähteestä, vaan siitä, että kyseisissä kuvakulmissa on käytetty kolmea eri harmaan sävyä.

91

Kantajan väitteet eivät voi horjuttaa tätä päätelmää.

92

Näin ollen on todettava, että kannekirjelmässä esitetyt tulosteet eivät ole verrattavissa riidanalaisessa mallissa esitettyihin litteisiin lattiamerkintöihin. Tulosteissa mallin pintarakenne näyttäytyy vahvana, vaikka lattiamerkinnät ovat erittäin matalia eikä valaistuskulma siten voi tuottaa kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 kuvattua efektiä.

93

Merkityksetön on myös kantajan väite siitä, että riidanalainen malli on verrattavissa näyttöruudulta katsottaviin valokuviin. Valokuvaukseen erikoistuneet tahot nimittäin tietävät, että käytetyn valonlähteen luoman heijastuksen kaltaiset erot johtuvat suoraan valitusta esitysmuodosta. Asiantuntijat tietävät myös sen, ettei tietokonekuvan tekeminen edellytä lainkaan valonlähteen käyttöä ja että toisin kuin valokuvissa, tietokonekuvassa ei tarvita valotusta. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 nähtävät sävyerot johtuvat erilaisista valonlähteistä, on perusteeton.

94

Tästä seuraa, että erot kuvakulmien 1.2, 1.3 ja 1.4 sävyissä (varjostuksissa) ja kirkkaudessa aiheuttaa ratkaisemattoman epäjohdonmukaisuuden.

95

Kantaja väittää toiseksi, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 näkyvät ääriviivat eivät aiheuta ratkaisematonta epäjohdonmukaisuutta ja että kuvista voidaan tunnistaa yksi ja sama tuote.

96

Tässä yhteydessä on yhdyttävä valituslautakunnan toteamukseen siitä, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 näkyvät ääriviivat ovat muodoltaan erilaisia. Kuvakulmassa 1.2 ääriviiva on nimittäin jatkuva, mutta kuvakulmassa 1.4 se on katkonainen.

Kuvakulma 1.2

Kuvakulma 1.4

Image

Image

97

On myös todettava valituslautakunnan tavoin, että kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 ääriviivat näkyvät yhtä vahvoina. Näin ei puolestaan ole kuvakulmassa 1.3, jossa vasemmanpuoleisten kulmien ääriviivat näkyvät selvemmin kuin oikeanpuoleisten kulmien ääriviivat.

Kuvakulma 1.3

Image

98

Vaikka otettaisiin huomioon se, että kauimmaiset ääriviivat voivat olla heikommin nähtävissä etäisyyden takia, tämä ei ole sovitettavissa yhteen kuvakulmassa 1.3 näytettyjen ääriviivojen kanssa. Alhaalla oikealla näkyvä ääriviiva, joka on katsojan näkökulmasta lähimpänä, näkyy nimittäin heikommin kuin ylhäällä vasemmalla näkyvä ääriviiva, joka on katsojasta kauimpana.

99

Näin ollen on todettava, että kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 näkyvien ääriviivojen välillä on havaittavissa eroja, joita ei voida selittää eri perspektiivillä tai eri valaistuskulmalla.

100

Kantajan väitteet havainnollistamisen vuoksi esitettävistä, omaperäisen tai tosiasiallisesti markkinoitavan tuotteen valokuvista, eivät kyseenalaista näitä päätelmiä.

101

Sen lisäksi, ettei kannekirjelmän liitteessä A7 toimitettuja kuvia voida ottaa tutkittavaksi (ks. edellä 19–22 kohta), tässä yhteydessä on muistutettava, että mallin tutkinta on suoritettava rekisteriin merkityn kuvan eli rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä esitettyjen kuvakulmien perusteella. Kantajan huomautukset voitaisiin ottaa huomioon vain, jos ne ilmenisivät mallia esittävästä kuvasta (ks. edellä 34 kohta).

102

Käsiteltävässä asiassa ei siten voida ottaa huomioon kantajan väitettä siitä, että riidanalainen malli esittää läpinäkyviä teippejä lattiamerkinnän takapuolella olevissa kehyksissä ja että ääriviivojen vahvuudessa nähtävät erot johtuvat näistä läpinäkyvistä teipeistä, koska tällainen seikka ei ilmene riidanalaisen mallin kuvasta. Väitetyt teipit eivät nimittäin näy yhdessäkään riidanalaisen mallin neljästä kuvakulmasta. Mukana ei myöskään ole kuvausta, joka tukisi tällaista hypoteesia. Se tosiseikka, että ääriviivat johtuvat teipeistä mallin kehyksissä, ei siis ole mitenkään itsestään selvä, joten kyseinen väite ei voi menestyä.

103

Lisäksi on todettava, että vaikka onkin totta, että tosiasiallisesti markkinoitavat, tiettyä mallia vastaavat tuotteet voidaan ottaa huomioon yleisvaikutelmaa arvioitaessa, tämä ei saa olla yleisvaikutelman arvioinnissa pohjana, vaan niiden perusteella voidaan ainoastaan vahvistaa rekisteriin merkittyihin kuviin perustuvan arvioinnin tulos. Tosiasiallisesti markkinoitaviin tuotteisiin tehtävää vertailua voidaan nimittäin käyttää vain havainnollistavana esimerkkinä vahvistamaan jo tehtyjä johtopäätöksiä (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic,C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 74 kohta).

104

Käsiteltävässä asiassa ei ole kyse sen arvioimisesta, antavatko kaksi keskenään ristiriidassa olevaa mallia asiantuntevalle käyttäjälle saman yleisvaikutelman tosiasiallisesti markkinoitavien tuotteiden perusteella, vaan siinä on määritettävä, onko malli yhtenäinen tai onko luonteeltaan yhtenäinen rekisteriin merkityn kuvan perusteella. Toimitettujen kuvakulmien ratkaisemattomat epäjohdonmukaisuudet eivät lähtökohtaisesti ole ratkaistavissa tekemällä vertailua väitetysti markkinoitavien tuotteiden kanssa.

105

Tästä seuraa, että yhtäältä kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 ja toisaalta kuvakulmassa 1.3 näkyvien ääriviivojen välillä sekä kuvakulmien 1.2 ja 1.4 välillä on ratkaisematon epäjohdonmukaisuus.

106

Kantaja väittää kolmanneksi, ettei kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 esitettyjen ääriviivojen syvyydessä ole ratkaisematonta epäjohdonmukaisuutta verrattuna kuvakulmaan 1.3. Kantajan mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt myöntää, että eroavaisuus oli helposti selitettävissä sillä, että kyseessä on perspektiivikuva.

107

Tässä yhteydessä on yhdyttävä valituslautakunnan toteamukseen ja katsoa, että vaikka ääriviivat ovat keskenään saman syvyisiä kuvakulmissa 1.2 ja 1.4, näin ei ole kuvakulmassa 1.3. Kuvakulman 1.3 vasemmanpuoleisissa kulmissa ääriviivat näkyvät selvemmin kuin oikeanpuoleisissa kulmissa.

108

On huomautettava, että toisin kuin kantaja väittää, ainakaan kuvakulmassa 1.4 ei ole mahdollista havaita esitys‑ ja valaistuskulmasta aiheutuvaa eroa ääriviivojen syvyydessä. Kuvakulmassa 1.4 kaikki ääriviivat ovat keskenään identtisiä, eikä näin pitäisi olla, jos valaistus tulee ylhäältä. Kantaja ei ole onnistunut selittämään tätä epäjohdonmukaisuutta.

109

Tästä seuraa, että ääriviivojen syvyydessä on ratkaisematon epäjohdonmukaisuus yhtäältä kuvakulmien 1.2 ja 1.4 ja toisaalta kuvakulman 1.3 välillä.

110

Kantaja väittää neljänneksi, etteivät sävyerot (varjostukset) kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 esitetyssä sisäpuolisessa ikkunassa aiheuta ratkaisematonta epäjohdonmukaisuutta verrattuna kuvakulmaan 1.3. Kyseiset erot johtuvat kantajan mukaan erilaisista valoefekteistä, joilla ei ole vaikutusta tuotteen muotoon tai kokoonpanoon.

111

Tältä osin on valituslautakunnan tavoin todettava, etteivät kantajan esittämät syyt sille, miksi sisäpuolisessa ikkunassa on nähtävissä tummia sävyjä kuvakulmassa 1.3, vaikka niin ikään mallin takapuolen väitetysti näyttävissä kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 sisäpuolinen ikkuna näyttää läpinäkyvältä tai valkoiselta, ole vakuuttavia. Kuvakulmat 1.2, 1.3 ja 1.4 eivät siten voi esittää samaa mallia.

112

Tästä seuraa, että sävyerot sisäpuolisessa ikkunassa yhtäältä kuvakulmissa 1.2 ja 1.4 ja toisaalta kuvakulmassa 1.3 aiheuttavat ratkaisemattoman epäjohdonmukaisuuden.

113

Kantaja ei myöskään ole onnistunut selittämään, miksi sisäpuolisen ikkunan kehysosa, joka on rajattu ulkoreunalla ääriviivoin, näkyy kuvakulmassa 1.4 voimakkaampana kuin kuvakulmassa 1.2. Jos perspektiivi on sama, tätä ei voida selittää väitetysti erilaisella valaistuksella.

114

Tästä seuraa, että kehysosan sävyerot kuvakulmien 1.2 ja 1.4 välillä aiheuttavat ratkaisemattoman epäjohdonmukaisuuden.

115

Näin ollen valituslautakunta on aivan perustellusti katsonut riidanalaisen päätöksen 39–44 kohdassa, että vaikka hyväksyttäisiin kantajan hypoteesi siitä, että kuvakulmassa 1.1 näytetään riidanalaisen mallin etupuoli ja kuvakulmissa 1.2, 1.3 ja 1.4 sen takapuoli, kuvakulmien välillä on ylitsepääsemättömiä ristiriitoja tai ratkaisemattomia epäjohdonmukaisuuksia eivätkä ne siten esitä yhtä yhtenäistä mallia.

116

Samoin on todettava myös toisesta hypoteesista, johon kantaja vetoaa itselleen suotuisampana, ettei sen perusteella voida pitää kuvakulmia johdonmukaisina eikä riidanalaista mallia yhtenäisenä.

117

Näin ollen kaikki väitteet tosiseikkoja koskevista arviointivirheistä on hylättävä.

Kanteen johdosta annettava ratkaisu

118

Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 25, 45 ja 46 kohdassa, että kahdesta tarkastellusta hypoteesista ilmenee, että riidanalainen malli on rekisteröity asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdan vastaisesti. Valituslautakunta huomautti, että etu‑ ja takapuolten välillä olisi mahdollista muodostaa myös muita yhdistelmiä, mutta ne johtaisivat joka tapauksessa jo aiemmin kuvattuihin ristiriitoihin tai epäjohdonmukaisuuksiin. Näin ollen valituslautakunta katsoi, että esitetyt kuvakulmat eivät olleet vakuuttavia ja esittivät vähintään kahta eri mallia. Tässä yhteydessä valituslautakunta huomautti myös, että mitättömyysmenettelyn tarkoituksena on korjata rekisteröintimenettelyssä mahdollisesti tehdyt virheet, joten rekisteröinnin yhteydessä arvioinnin tehneen tutkijan päätöksellä ei ole edellä esitetyistä syistä vaikutusta.

119

Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 47 ja 48 kohdassa, että koska riidanalainen malli oli julistettava mitättömäksi asetuksen N:o 6/2022 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 3 artiklan a alakohdan kanssa, mukaisesti, ei ollut mahdollista tutkia asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä asetuksen 4–6 artiklan kanssa, nojalla, puuttuiko kyseiseltä mallilta yksilöllinen luonne tai uutuus. Valituslautakunta totesi, että riidanalainen malli oli julistettava mitättömäksi.

120

Edellä 45–117 kohdassa esitetyn arvioinnin valossa on todettava, ettei kantaja ole esittänyt perusteluja, jotka olisivat omiaan kyseenalaistamaan riidanalaisen päätöksen laillisuuden ja erityisesti valituslautakunnan johtopäätöksen.

121

Ainoa kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.

122

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

123

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

124

Käsiteltävässä asiassa väliintulija on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Myös EUIPO on vaatinut tätä, mutta vain siinä tapauksessa, että asiassa pidetään istunto.

125

Koska kantaja on hävinnyt asian ja asiassa on pidetty istunto, kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan EUIPO:n ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.

 

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Kanne hylätään.

 

2)

Orgatex GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 

Costeira

Kancheva

Tichy‑Fisslberger

Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä lokakuuta 2024.

Allekirjoitukset

Sisällys

 

Asian tausta

 

Asianosaisten vaatimukset

 

Oikeudellinen arviointi

 

Kanteen tutkittavaksi ottaminen

 

Unionin yleisessä tuomioistuimessa ensimmäisen kerran esitettyjen asiakirjojen tutkittavaksi ottaminen

 

Ainoan kanneperusteen perusteltavuus

 

Asiaa koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

 

Käsiteltävässä asiassa toimitettujen kuvakulmien johdonmukaisuuden arviointi

 

– Rekisteröidyn yhteisömallin hakijalle ja haltijalle suotuisaa tulkintaa koskevan periaatteen väitetystä olemassaolosta

 

– Hypoteesi, jonka mukaan kuvakulmat 1.1 ja 1.2 näyttävät riidanalaisen mallin etupuolen ja kuvakulmat 1.3 ja 1.4 sen takapuolen

 

– Hypoteesi, jonka mukaan kuvakulma 1.1 näyttää riidanalaisen mallin etupuolen ja kuvakulmat 1.2, 1.3 ja 1.4 sen takapuolen

 

Kanteen johdosta annettava ratkaisu

 

Oikeudenkäyntikulut


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.