(-1)

Vesi ei ole tavanomainen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin yhteinen hyödyke ja perintö, jota on suojeltava ja käsiteltävä sellaisena, jotta voidaan varmistaa ekosysteemien säilyminen ja puhtaan veden yleinen saatavuus.

(-1 a)

YK: n yleiskokous tunnusti 28 päivänä heinäkuuta 2010 oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon ihmisoikeudeksi, joka on välttämätön ihmisarvoisen elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta. Vuoden 2014 eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Right2Water” oltua menestys komissio hyväksyi vuonna 2018 ehdotuksen juomavesidirektiivin tarkistamisesta, ja asiaankuuluva muutettu direktiivi tuli voimaan 12 päivänä tammikuuta 2021. Kyseisessä direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta parantaa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuutta, ja se pohjautuu muun muassa direktiivin 2000/60/EY mukaisesti saatuun tietoon ja toteutettuihin toimiin. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan oikeuden toteutuminen parantamalla sekä pinta- että pohjavesien laatua.

(1)

Pintavesien ja pohjavesien kemiallinen pilaantuminen aiheuttaa uhkan vesiympäristölle, koska se voi aiheuttaa muun muassa välitöntä ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöissä, pilaavien aineiden kertymistä ekosysteemiin sekä luontotyyppien ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä, ja se on uhka myös ihmisten terveydelle. Ympäristönlaatunormien asettaminen auttaa saavuttamaan myrkytöntä ympäristöä koskevan saasteettomuustavoitteen.

(1)

Pintavesien ja pohjavesien kemiallinen pilaantuminen aiheuttaa uhkan vesiympäristölle, koska se voi aiheuttaa muun muassa välitöntä ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöissä, pilaavien aineiden kertymistä ekosysteemiin sekä luontotyyppien ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä, ja se on uhka myös ihmisten terveydelle. Ympäristönlaatunormien asettaminen auttaa saavuttamaan myrkytöntä ympäristöä koskevan saasteettomuustavoitteen yhtenä kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman  (1 a) ensisijaisista tavoitteista .

(1 a)

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan noin 90 prosentissa pohjavesimuodostumien pinta-alasta on ilmoitettu olevan hyvä määrällinen tila, noin 75 prosentissa pohjavesimuodostumien pinta-alasta on hyvä kemiallinen tila, 40 prosentissa pintavesimuodostumista on hyvä tai korkea ekologinen tila ja 38 prosentissa pintavesimuodostumista kemiallinen tila on hyvä, kun taas Euroopan ympäristökeskuksen 4 päivänä joulukuuta 2019 julkaisemassa raportissa ”The European environment – state and outlook 2020: Knowledge for transition to a sustainable Europe” todettiin, että pilaantumisen väheneminen on parantanut veden laatua mutta unioni ei ollut läheskään saavuttanut kaikkien vesimuodostumien hyvää ekologista tilaa vuoteen 2020 mennessä.

(1 b)

Vuonna 2019 tehtyyn vesipolitiikan puitedirektiivin toimivuustarkastukseen sisältyneessä arvioinnissa todettiin, että seuraavalla toimenpideohjelmakierroksella on keskeinen rooli varmistettaessa tarvittava edistyminen direktiivin 2000/60/EY ympäristötavoitteiden saavuttamisessa vuoden 2027 määräaikaan mennessä ja että tällä hetkellä yli puolet kaikista Euroopan vesimuodostumista on vapautettu direktiivin 2000/60/EY soveltamisesta, mikä tekee jäsenvaltioiden haasteista saavuttaa prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit määräaikaan mennessä enemmän kuin merkittäviä. Lisäksi toimivuustarkastuksessa tultiin siihen johtopäätökseen, ettei vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita ole vielä täysin saavutettu, mikä johtuu suurelta osin riittämättömästä rahoituksesta, hitaasta täytäntöönpanosta ja ympäristötavoitteiden riittämättömästä sisällyttämisestä alakohtaisiin toimintapolitiikkoihin eikä lainsäädännön puutteista.

(1 c)

Maantieteellisten ja sosioekonomisten tekijöiden vuoksi osa väestöstä, mukaan lukien alkuperäiskansat, joutuu muita enemmän alttiiksi vesien pilaantumiselle. Euroopan unionin kaivosalan odotetaan kasvavan nettonollateollisuuden kehityksen varmistamiseksi. Kuten Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportissa 09/20211 a todettiin  (1 a) , kaivosala vaikuttaa suoraan veden laatuun ja määrään. Siksi on tarpeen panna paremmin täytäntöön lainsäädäntökehykset sekä suunnitella ja valvoa veden käyttöä ja päästöjä myös kaivostoiminnassa.

(1 d)

Monet unionin alueet kärsivät laajasta ja kasvavasta vesipulasta. Viime vuosien huomattavat ja pitkään jatkuneet kuivuusjaksot erityisesti Välimeren alueella vaarantavat maataloustuotannon ja aiheuttavat pinta- ja pohjavesivarantojen vakavaa vähenemistä  (1 a) .

(1 e)

Vesi on kaikkien yhteinen julkinen hyödyke, jota on elintärkeänä ja korvaamattomana luonnonvarana ja elämälle välttämättömänä tarkasteltava huolellisesti ottaen huomioon sen sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus. Ilmastonmuutos, mukaan lukien luonnonkatastrofien ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, vaikuttaa kielteisesti veden laatuun ja määrään ja aiheuttaa paineita veden saatavuudesta riippuvaisille aloille, erityisesti maataloudelle.

(1 f)

Euroopan ympäristökeskus (EEA) totesi vuoden 2018 raportissaan ”European waters – assessment of status and pressures”, että tietyt maatalouskäytännöt ovat esteenä pohjaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamiselle unionissa nitraattien ja torjunta-aineiden aiheuttaman pilaantumisen vuoksi, mutta kivennäislannoitteiden käyttö ja ravinneylijäämät ovat vähentyneet unionissa tasaisesti viime vuosikymmeninä  (1 a) . Muita merkittäviä pilaantumisen lähteitä ovat viemäriverkkoon kuulumattomista lähteistä peräisin olevat päästöt, pilaantuneet alueet tai hylätyt teollisuusalueet.

(1 g)

Vesimuodostumien hyvä tila ja vesivarojen tehokas hallinnointi ovat maatalouden painopisteitä, koska viljelijät ovat riippuvaisia vedestä harjoittaessaan toimintaansa, ja tämän luonnonvaran kestävä käyttö on näin ollen heidän oman etunsa mukaista.

(1 h)

Jotta helpotettaisiin siirtymistä kestävämpään ja tuottavampaan maatalouteen, joka kestää vesipulaa, olisi otettava käyttöön viljelijöille suunnattuja kannustimia, joilla edistetään vesienhoitoa ja kastelujärjestelmien ja -tekniikoiden nykyaikaistamista.

(1 i)

Torjunta-aineiden käyttö voi vaikuttaa voimakkaasti veden laatuun ja maatalouskäyttöä varten saatavilla olevaan veden määrään, mikä vaikuttaa kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen niin vesi- kuin maa-alueillakin. Sen vuoksi on aiheellista seurata torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden vaikutuksia ja ympäristötoksikologisia seurauksia vesimuodostumissa.

(1 j)

On olennaisen tärkeää ottaa huomioon tähän mennessä toteutetut toimet esimerkiksi maataloudessa, jossa kasvien saastumista on voitu vähentää jo 14 prosenttia verrattuna vuosiin 2015–2017, ja 26 prosenttia, jos tarkastellaan haitallisimpia pilaavia aineita. Luvut osoittavat, että kemikaalien käyttö ja niihin liittyvä riski on jatkuvasti vähentynyt ja että vuosi 2020 on toinen peräkkäinen vuosi, jolloin torjunta-aineiden, erityisesti vaarallisimpien torjunta-aineiden, käyttö on vähentynyt merkittävästi  (1 a) .

(1 k)

Pinta- ja pohjaveden kemiallinen pilaantuminen aiheuttaa myös uhan maataloudelle, sillä se vähentää viljelykasvien kasteluun soveltuvan veden saatavuutta ja niukentaa vesivaroja entisestään. Siksi unionin ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä tukea tutkimukselle ja innovoinnille, jotta pinta- ja pohjavesien niukkuuden ja pilaantumisen torjumiseksi voidaan ottaa nopeasti käyttöön ratkaisuja, mukaan lukien digitalisointi, täsmäviljely, optimoitu kastelu ja kastelun nykyaikaistaminen sekä resurssien kiertokäyttö, jolloin voidaan parantaa vesienhoidon mukauttamista ilmastonmuutokseen, käyttää torjunta-aineita ja lannoitteita viljelykasveille kohdennetummin, ottaa käyttöön vähemmän saastuttavia ja turvallisempia vaihtoehtoja maatalouden tuotantopanoksille sekä kestävämpiä ja ravinnetehokkaampia viljelylajikkeita ja lisätä käsitellyn jäteveden käyttöä maatalouden kastelutarkoituksiin. Tämän on tarkoitus edistää unionin elintarvikejärjestelmän kestävyyttä ja häiriönsietokykyisyyttä ja vähentää samalla maataloudesta aiheutuvaa hajakuormitusta sekä vedenoton tarvetta maataloudessa.

(2 a)

Pyrkiessään saavuttamaan ympäristönsuojelun korkean tason ja pannessaan saasteettomuustoimintasuunnitelman täytäntöön unionin olisi otettava huomioon unionin eri alueiden monenlaiset tilanteet, vaikutukset elintarviketurvaan, elintarviketuotantoon ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuuteen sekä terveelliset ja kestävät ruokavaliot.

(3 a)

Vesimuodostumien hyvän tilan saavuttaminen ja veden saatavuuden varmistaminen koskevat monia aloja, eikä näihin tavoitteisiin useinkaan pyritä riittävän yhdenmukaisesti. Hyvä vesienhoito olisi sisällytettävä kaikkiin unionin politiikkoihin, jotka koskevat vettä käyttäviä aloja.

(3 b)

Toimivuustarkastuksessa todettiin, että vesialan tavoitteet on sisällytettävä paremmin maatalouspolitiikkaan. Uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla parannetaan vesienhoidon kestävyyttä. Maatalous- ja vesipolitiikan yhdenmukaisuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikilta osin uuden yhteisen maatalouspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia ja sisällytettävä vesiasiat täysin strategisiin suunnitelmiinsa, mukaan lukien maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmien (AKIS) käyttö, ja helpotettava neuvontapalvelujen kehittämistä vesienhoitoa koskevien parhaiden käytäntöjen edistämiseksi.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/60/EY (45) vahvistetaan puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjaveden suojelulle. Näihin puitteisiin kuuluu prioriteettiaineiden yksilöiminen niiden aineiden joukosta, joista aiheutuu unionin tasolla merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY (46) vahvistetaan unionin laajuiset ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY liitteessä X luetelluille 45 prioriteettiaineelle ja kahdeksalle muulle pilaavalle aineelle, joita säänneltiin unionin tasolla jo ennen kuin liite X otettiin käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 2455/2001/EY (47). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/118/EY (48) vahvistetaan unionin laajuiset pohjaveden laatunormit nitraatteja ja torjunta-aineissa olevia tehoaineita varten sekä perusteet muiden pohjaveden pilaavien aineiden kansallisten raja-arvojen vahvistamiseksi. Siinä vahvistetaan myös vähintään 12 pilaavan aineen luettelo, joiden osalta jäsenvaltioiden on harkittava tällaisten kansallisten raja-arvojen vahvistamista, ja niitä koskevat indikaattorit Pohjaveden laatunormit vahvistetaan direktiivin 2006/118/EY liitteessä I.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/60/EY (45) vahvistetaan puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjaveden suojelulle. Näihin puitteisiin kuuluu prioriteettiaineiden yksilöiminen niiden aineiden joukosta, joista aiheutuu unionin tasolla merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY (46) vahvistetaan unionin laajuiset ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY liitteessä X luetelluille 45 prioriteettiaineelle ja kahdeksalle muulle pilaavalle aineelle, joita säänneltiin unionin tasolla jo ennen kuin liite X otettiin käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 2455/2001/EY (47). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/118/EY (48) vahvistetaan unionin laajuiset pohjaveden laatunormit nitraatteja ja torjunta-aineissa olevia tehoaineita varten sekä perusteet muiden pohjaveden pilaavien aineiden kansallisten raja-arvojen vahvistamiseksi. Siinä vahvistetaan myös vähintään 12 pilaavan aineen luettelo, joiden osalta jäsenvaltioiden on vahvistettava tällaiset kansalliset raja-arvot ja niitä koskevat indikaattorit Pohjaveden laatunormit vahvistetaan direktiivin 2006/118/EY liitteessä I.

(4 a)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaarallisten prioriteettiaineiden päästöistä tai häviöistä aiheutuva pilaantuminen loppuu tai loppuu asteittain asianmukaisessa aikataulussa ja joka tapauksessa viimeistään 20 vuoden kuluttua siitä, kun jokin prioriteettiaine on luokiteltu vaaralliseksi prioriteettiaineeksi direktiivin 2008/105/EY liitteessä I olevassa A osassa. Tätä määräaikaa olisi sovellettava rajoittamatta tiukempien määräaikojen soveltamista muussa sovellettavassa unionin lainsäädännössä.

(5)

Aineiden sisällyttämistä direktiivin 2000/60/EY liitteeseen X tai direktiivin 2006/118/EY liitteeseen I tai II harkitaan aineiden ihmisille ja vesiympäristölle aiheuttaman riskin arvioinnin perusteella. Arvioinnin keskeisiä osatekijöitä ovat tiedot aineiden pitoisuuksista ympäristössä, mukaan lukien tarkkailtavien aineiden luettelon seurannasta kerätyt tiedot, sekä aineiden (eko)toksikologiasta sekä niiden hajoavuudesta, biokertyvyydestä, karsinogeenisuudesta, mutageenisuudesta, lisääntymismyrkyllisyydestä ja hormonitoimintaa häiritsevistä vaikutuksista.

(5)

Aineiden sisällyttämistä direktiivin 2000/60/EY liitteeseen X tai direktiivin 2006/118/EY liitteeseen I tai II harkitaan aineiden ihmisille ja vesiympäristölle aiheuttaman riskin arvioinnin perusteella. Arvioinnin keskeisiä osatekijöitä ovat tiedot aineiden pitoisuuksista ympäristössä, mukaan lukien tarkkailtavien aineiden luettelon seurannasta kerätyt tiedot, sekä aineiden (eko)toksikologiasta sekä niiden hajoavuudesta, biokertyvyydestä, myrkyllisyydestä, liikkuvuudesta, karsinogeenisuudesta, mutageenisuudesta, lisääntymismyrkyllisyydestä ja hormonitoimintaa häiritsevistä vaikutuksista.

(7)

Useimpien pilaavien aineiden osalta tehokkaat toimet niiden elinkaaren aikana edellyttävät lähteiden valvonnan ja jälkikäsittelytoimenpiteiden yhdistelmää, johon kuuluvat tarpeen mukaan kemiallinen suunnittelu, lupa tai hyväksyntä, valmistuksen ja käytön tai muiden prosessien aikana syntyvien päästöjen valvonta sekä jätteen käsittely. Siten uusien tai tiukempien laatunormien asettaminen vesimuodostumille täydentää unionin muuta lainsäädäntöä, jolla puututaan tai voitaisiin puuttua pilaantumisongelmaan yhdessä tai useammassa näistä vaiheista, ja on johdonmukaista tämän lainsäädännön kanssa, johon kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (49), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (50), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 (51), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/6 (52), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (53), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY (54), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (55) ja neuvoston direktiivi 91/271/ETY (56).

(7)

Useimpien pilaavien aineiden osalta tehokkaat toimet niiden elinkaaren aikana edellyttävät lähteiden valvonnan ja jälkikäsittelytoimenpiteiden yhdistelmää, johon kuuluvat tarpeen mukaan kemiallinen suunnittelu, lupa tai hyväksyntä, valmistuksen ja käytön tai muiden prosessien aikana syntyvien päästöjen valvonta sekä jätteen käsittely. Siten uusien tai tiukempien laatunormien asettaminen vesimuodostumille täydentää unionin muuta lainsäädäntöä, jolla puututaan tai olisi puututtava pilaantumisongelmaan yhdessä tai useammassa näistä vaiheista, ja on johdonmukaista tämän lainsäädännön kanssa, johon kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (49), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (50), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 (51), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/6 (52), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (53), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY (54), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (55) ja neuvoston direktiivi 91/271/ETY (56). Jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa säädetyt ympäristötavoitteet parhaalla mahdollisella ja mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla, niiden olisi toimenpideohjelmia laatiessaan varmistettava, että lähteiden valvontatoimenpiteet asetetaan etusijalle jälkikäsittelytoimenpiteisiin nähden ja että kyseiset toimenpiteet ovat asiaankuuluvan pilaantumista koskevan unionin alakohtaisen lainsäädännön mukaisia. Jos vaarana on se, että lähteiden valvontatoimenpiteillä ei onnistuta saavuttamaan vesimuodostumien hyvää tilaa, olisi sovellettava jälkikäsittelytoimenpiteitä. Komission olisi laadittava ohjeita lähteiden valvontatoimenpiteitä koskevista parhaista käytännöistä ja jälkikäsittelytoimenpiteiden täydentävyydestä.

(7 a)

Vesien pilaantuminen johtuu pääasiassa teollisuus- ja maataloustoiminnasta, jätevesipäästöistä ja kaupunkien valumista, mukaan lukien hulevesi. Komission ja jäsenvaltioiden olisi asetettava toimissaan etusijalle toimenpiteet, joilla vähennetään pilaantumista niiden lähteellä, sekä niiden täytäntöönpano. Tätä varten olisi varmistettava kaiken epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön välinen johdonmukaisuus, jotta pilaantuminen voidaan vähentää tasolle, jota ei enää pidetä terveydelle ja luonnon ekosysteemeille haitallisena.

(7 b)

Sen varmistamiseksi, että pinta- ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseen tähtäävä lainsäädäntö on ajan tasalla sellaisten uusien ja kehittyvien kemikaalien nopean kehityksen suhteen, jotka voivat pilaavina aineina aiheuttaa merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle ja vesiympäristölle, olisi vahvistettava toimintapoliittisia mekanismeja tällaisten uusien huolta aiheuttavien aineiden havaitsemiseksi ja arvioimiseksi. Tältä osin olisi laadittava lähestymistapa, jonka avulla voidaan seurata ja analysoida tällaisten pinta- ja pohjavedessä tarkkailtavien aineiden luetteloihin kuuluvien aineiden tai aineryhmien lisämääriä. Tarkkailtavien aineiden luetteloon otettavat aineet tai aineryhmät olisi valittava niiden aineiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne voisivat unionin tasolla aiheuttaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä merkittävän riskin, ja joita koskevat seurantatiedot ovat riittämättömät. Pinta- ja pohjavesien tarkkailtavien aineiden luetteloihin otettavien seurattavien ja analysoitavien aineiden tai aineryhmien määrää ei saisi rajoittaa.

(8)

Uusi tieteellinen tietämys viittaa merkittävään riskiin, joka johtuu useista muista vesimuodostumissa esiintyvistä pilaavista aineista niiden lisäksi, joita jo säännellään. Pohjavedessä on havaittu erityinen ongelma per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS-aineiden) ja lääkkeiden vapaaehtoisen seurannan avulla. PFAS-aineita on havaittu yli 70 prosentissa unionin pohjaveden mittauspisteistä, ja nykyiset kansalliset raja-arvot ylittyvät selvästi hyvin monissa paikoissa. Lisäksi on laajalti löydetty myös lääkeaineita. Pintavesissä perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) on jo lueteltu prioriteettiaineina, mutta nyt katsotaan, että myös muut PFAS-aineet aiheuttavat riskin. Direktiivin 2008/105/EY 8 b artiklan mukainen tarkkailtavien aineiden seuranta on vahvistanut useiden lääkeaineiden aiheuttaman riskin pintavesissä, minkä vuoksi ne olisi lisättävä prioriteettiaineiden luetteloon.

(8)

Uusi tieteellinen tietämys viittaa merkittävään riskiin, joka johtuu useista muista vesimuodostumissa esiintyvistä pilaavista aineista niiden lisäksi, joita jo säännellään. Pohjavedessä on havaittu erityinen ongelma per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS-aineiden) ja lääkkeiden vapaaehtoisen seurannan avulla. PFAS-aineita on havaittu yli 70 prosentissa unionin pohjaveden mittauspisteistä, ja nykyiset kansalliset raja-arvot ylittyvät selvästi hyvin monissa paikoissa. Lisäksi on laajalti löydetty myös lääkeaineita. Pohjaveden epäpuhtauksien luetteloon olisi sen vuoksi lisättävä tiettyjen PFAS-aineiden ja kokonais-PFAS:ien osajoukko. Pintavesissä perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS) on jo lueteltu prioriteettiaineina, mutta nyt katsotaan, että myös muut PFAS-aineet aiheuttavat riskin. Ensisijaisten aineiden luetteloon olisi sen vuoksi lisättävä tiettyjen PFAS-aineiden ja kokonais-PFAS:ien osajoukko. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa ja tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2006/118/EY liitettä I asettamalla ”PFAS:t yhteensä” -laatunormi. Direktiivin 2008/105/EY 8 b artiklan mukainen tarkkailtavien aineiden seuranta on myös vahvistanut useiden lääkeaineiden aiheuttaman riskin pintavesissä, minkä vuoksi ne olisi lisättävä prioriteettiaineiden luetteloon.

(8 a)

Glyfosaatti on unionissa maatalouskäytössä yleisimmin käytetty rikkakasvien torjunta-aine. Tehoaineena se on herättänyt vakavaa huolta sen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja myrkyllisyyteen vesieliöille. Joulukuussa 2022 komissio päätti jatkaa glyfosaatin myyntilupaa väliaikaisesti yhdellä lisävuodella, kunnes Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi tehoainetta uudelleen heinäkuussa 2023. Useat viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset  (1 a) viittaavat kuitenkin siihen, että kaikkien pintavesimuodostumien ympäristönlaatunormia (EQS), joka on alle 0,1  μg/l, olisi harkittava glyfosaatin, AMPAn ja glyfosaattipohjaisten rikkakasvien torjunta-aineiden vesieliöille aiheuttaman myrkyllisyyden perusteella. Kun otetaan huomioon unionin toimivaltaisten sääntelyviranomaisten käynnissä olevat arvioinnit ja asiaa koskevien tutkimusten tieteelliset tulokset glyfosaatin vaikutuksista vesieliöihin ja jotta voidaan varmistaa useimpien unionin vesien hyvä kemiallinen tila ennalta varautumisen periaatteen pohjalta, glyfosaatin osalta olisi hyväksyttävä yhteinen ja yhtenäinen AA-EQS-arvo sisämaan pintavesille ja erikseen muille pintavesille.

(8 b)

Atratsiini on rikkakasvien torjunta-aine, jota käytetään yksivuotisten leveälehtisten rikkakasvien ja yksivuotisten rikkaruohojen torjumiseen viljoissa. Atratsiinin käyttöä kasvinsuojeluaineissa ei enää sallita unionissa komission päätöksen 2004/248/EY  (1 a) nojalla. Atratsiini on osoittautunut hormonitoimintaa häiritseväksi yhdisteeksi, ja on todisteita siitä, että se häiritsee lisääntymistä ja kehitystä, ja se saattaa aiheuttaa syöpää. Euroopan ympäristökeskus, joka arvioi torjunta-aineita niiden vaikutusta tai laatua koskevien raja-arvojen kannalta vuosina 2013–2020, totesi, että yhden tai useamman torjunta-aineen ylityksiä, pääasiassa atratsiinin ja sen aineenvaihduntatuotteiden ylityksiä, havaittiin 4–11 prosentissa pohjaveden seurantapaikoista. Kun otetaan huomioon atratsiinin jatkuva esiintyminen unionin pinta- ja pohjavesissä ja jotta voidaan varmistaa, että sen raja-arvot eivät ylitä torjunta-aineiden ja aineenvaihduntatuotteiden yhteismäärää koskevia ympäristönlaatunormeja, direktiivin 2008/105/EY liitteessä I olevaa atratsiinin raja-arvoa olisi mukautettava myös direktiivissä (EU) 2020/2184  (1 b) .

(8 c)

SCHEERin  (1 a) ja EMAn  (1 b) mukaan yleinen laatustandardi 0,1 μg/L ja pohjaveden laatustandardi 0,5 μg/L, joita ehdotettiin yksittäisiä torjunta-aineita ja kaikkien torjunta-aineiden summaa varten direktiivissä esitetyn 2006/118/EY määritelmän mukaisesti, vahvistettiin 1980-luvulla tuolloin käytettävissä olleen kemiallis-analyyttistä herkkyyttä koskevan tiedon perusteella. Yksittäisiä torjunta-aineita koskevan oletusarvon μg/L 0,1 ei ole osoitettu suojaavan riittävästi ihmisten terveyttä ja pohjavesien ekosysteemiä, ja joskus se on huomattavasti korkeampi verrattuna direktiivin 2008/105/EY liitteessä I olevassa prioriteettiaineiden luettelossa olevien monien torjunta-aineiden ja sienitautien torjunta-aineiden raja-arvoihin. Kun otetaan huomioon SCHEERin lausunto, jonka mukaan pohjaveden raja-arvojen ei pitäisi olla korkeampia kuin pintaveden ympäristönlaatunormit, komission olisi tarkasteltava uudelleen yksittäisten torjunta-aineiden raja-arvoja ja kaikkien direktiivin 2006/118/EY liitteessä I lueteltujen torjunta-aineiden summaa, mukaan luettuna niiden merkitykselliset aineenvaihduntatuotteet, soveltamalla nykyaikaisia analyysimenetelmiä ja vertaamalla niitä parhaaseen käytettävissä olevaan toksikologiseen tietämykseen. Tätä uudelleentarkastelua odotettaessa ja juomaveden tarjoajien European Groundwater Memorandum -muistiossa  (1 c) , esittämän ennalta varautumiseen perustuvan lähestymistavan mukaisesti olisi vahvistettava parhaan saatavilla olevan tieteellisen tietämyksen mukaiset väliaikaiset raja-arvot.

(8 d)

Bisfenoli-A:ta olisi käsiteltävä vaarallisena prioriteettiaineena ja se olisi lisättävä direktiivin 2008/105/EY liitteessä I olevaan luetteloon. Tieteelliset raportit osoittavat, että myös muut bisfenolit kuin bisfenoli-A ovat mahdollisesti hormonitoimintaa häiritseviä ja että näiden bisfenolien seokset ovat ekotoksikologinen riski. Nämä tieteelliset havainnot herättävät huolta sellaisten bisfenolien vaihtoehtojen turvallisesta käytöstä, joilla voi olla kielteinen vaikutus ihmisten terveyteen ja ympäristöön, joten komission olisi vahvistettava ”Bisfenolit yhteensä” -parametri ja asianmukainen ympäristönlaatunormi bisfenolien kokonaismäärälle.

(8 e)

Euroopan lääkeviraston (EMA)  (1 a) mukaan pohjavesiekosysteemit ovat olennaisesti erilaisia, minkä vuoksi ne voivat olla alttiimpia stressitekijöille kuin pintavesiekosysteemit, koska niillä ei ole kykyä toipua häiriöistä. Sen vuoksi olisi sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa asetettaessa pohjaveden raja-arvoja ihmisten terveyden, pohjavesiekosysteemien ja pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien suojelemiseksi. Euroopan lääkeviraston lausunnon mukaisesti tämän haavoittuvuuden vuoksi pohjaveteen sovellettavien raja-arvojen olisi yleensä oltava 10 kertaa alhaisemmat kuin vastaavat pintavesien raja-arvot. Jos pohjavesiekosysteemeille aiheutuva todellinen riski voidaan kuitenkin määrittää, voisi olla aiheellista asettaa pohjavesien raja-arvot eri tasolle.

(9 a)

Sovellettavan unionin oikeuden mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus yksilöidä vaikutusten kohteena olevat ja vaarassa olevat vesialueet, nimetä nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiit alueet, laatia toimintaohjelmia ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä. Tältä osin jäsenvaltioiden valvontatoimenpiteitä ja veden laadun mittausjärjestelmiä on yhdenmukaistettava edelleen, jotta koko unionissa voidaan ottaa käyttöön yhdenmukaiset normit, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden välisen vertailtavuuden, jolloin vältetään sisämarkkinoiden häiriöitä aiheuttavat kilpailuongelmat Euroopan maatalousalalla.

(10)

Mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riski, joka johtuu mikrobilääkkeille resistenttien mikro-organismien ja mikrobilääkeresistenssigeenien esiintymisestä vesiympäristössä, on herättänyt huolta, mutta seuranta on ollut vähäistä. Myös asiaankuuluvat mikrobilääkeresistenssigeenit olisi sisällytettävä pinta- ja pohjavedessä tarkkailtavien aineiden luetteloihin ja niitä olisi seurattava heti, kun soveltuvat seurantamenetelmät on kehitetty. Tämä vastaa komission kesäkuussa 2017 hyväksymää mikrobilääkeresistenssin torjumiseen tähtäävää eurooppalaista yhteinen terveys -toimintasuunnitelmaa sekä Euroopan lääkestrategiaa, jossa myös käsitellään tätä ongelmaa.

(10)

On arvioitu, että vuonna 2019 noin 900 000 –1,7 miljoonaa kuolemaa eri puolilla maailmaa johtui mikrobilääkeresistenssiin liittyvistä infektioista  (1 a) . Samaan aikaan mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riski, joka johtuu mikrobilääkkeille resistenttien mikro-organismien ja mikrobilääkeresistenssigeenien esiintymisestä vesiympäristössä, on herättänyt huolta, mutta seuranta on ollut vähäistä. Myös asiaankuuluvat mikrobilääkeresistenssigeenit olisi sisällytettävä pinta- ja pohjavedessä tarkkailtavien aineiden luetteloihin ja niitä olisi seurattava heti, kun soveltuvat seurantamenetelmät on kehitetty. Tämä vastaa komission kesäkuussa 2017 hyväksymää mikrobilääkeresistenssin torjumiseen tähtäävää eurooppalaista yhteinen terveys -toimintasuunnitelmaa sekä Euroopan lääkestrategiaa, jossa myös käsitellään tätä ongelmaa.

(10 a)

Komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2020/1729, jolla kumotaan täytäntöönpanopäätös 2013/652/EU1 a, vahvistetaan puitteet vertailukelpoisten ja luotettavien tietojen saamiseksi mikrobilääkeresistenssistä Euroopan unionissa muun muassa seuraamalla teurastamoiden jätevesiä, jotka ovat mikrobilääkeresistenttien bakteerien potentiaalisia levittäjiä ja näin ollen mahdollinen ympäristön saastumisreitti. Teurastamoiden jätevesistä on löydetty mikrobilääkeresistenttejä bakteereja.

(10 b)

Huolta on ilmaistu sulfaattien ja ksantaattien riskistä vesiympäristössä. Sulfaatit eivät ainoastaan heikennä juomaveden laatua, vaan vaikuttavat myös hiilen, typen ja fosforin materiaalikiertoihin. Tämä lisää muun muassa vesimuodostumien ravinnekuormitusta ja siten kasvien ja levien kasvua sekä lisää vesieliöiden ravinnonsaantia ja johtaa hapen vähenemiseen vedessä. Sulfaateilla ja niiden hajoamistuotteilla, erityisesti sulfidilla, voi tietyissä olosuhteissa olla myrkyllinen vaikutus vesieliöihin. Tavanomaiset testitulokset osoittavat, että jotkut ksantaatit ja niiden hajoamistuotteet ovat myrkyllisiä vedessä eläville selkärangattomille ja kalalajeille ja että ne voivat kertyä eliöihin. Sulfaatit on jo lueteltu pohjaveden epäpuhtauksiksi, mutta seuranta on ollut riittämätöntä. Sulfaatit olisi sen vuoksi sisällytettävä pinta- ja pohjavedessä tarkkailtavien aineiden luetteloon. Ksantaatit olisi sisällytettävä pintavedessä tarkkailtavien aineiden luetteloon.

(10 c)

Mikromuovin kaltaiset aineet aiheuttavat selvän riskin kansanterveydelle ja ympäristölle, mutta myös perustoimille, kuten maatalouden kehittämiselle. Näiden aineiden ja muiden hiukkasten esiintyminen voi vaikuttaa paitsi karjan ja viljelykasvien saamaan veteen myös maaperän hedelmällisyyteen, mikä vaarantaa nykyisten ja tulevien viljelykasvien terveyden ja hyvän kehityksen  (1 a) .

(11)

Kun otetaan huomioon kasvava tietoisuus seosten merkityksestä ja siten vaikutusperusteisesta seurannasta kemiallisen tilan määrittämiseksi ja se, että estrogeeniaineille on jo olemassa riittävän vankat vaikutusperusteiset seurantamenetelmät, jäsenvaltioiden olisi sovellettava tällaisia menetelmiä arvioidakseen estrogeenisten aineiden kumulatiivisia vaikutuksia pintavesissä vähintään kahden vuoden ajan. Näin voidaan verrata vaikutusperusteisia tuloksia direktiivin 2008/105/EY liitteessä I lueteltujen kolmen estrogeenisen aineen tavanomaisten seurantamenetelmien käytön tuloksiin. Vertailua käytetään arvioitaessa , voidaanko vaikutuksiin perustuvia seurantamenetelmiä käyttää luotettavina seulontamenetelminä. Tällaisten seulontamenetelmien käytön etuna olisi se, että direktiivin 2008/105/EY liitteessä I lueteltujen aineiden lisäksi voitaisiin ottaa huomioon kaikkien niiden estrogeenisten aineiden vaikutukset, joilla on samanlaiset vaikutukset. Direktiivissä 2000/60/EY olevaa ympäristönlaatunormien määritelmää olisi muutettava sen varmistamiseksi, että se voi tulevaisuudessa kattaa myös kynnysarvot, jotka voidaan asettaa vaikutusperusteisen seurannan tulosten arviointia varten.

(11)

Vesimuodostumien kemiallisen tilan nykyisillä ja tavanomaisilla seurantamenetelmillä ei yleensä voida määrittää monimutkaisten kemikaaliseosten vaikutusta veden laatuun. Kun otetaan huomioon kasvava tietoisuus seosten merkityksestä ja siten vaikutusperusteisesta seurannasta kemiallisen tilan määrittämiseksi ja se, että estrogeeniaineille on jo olemassa riittävän vankat vaikutusperusteiset seurantamenetelmät, jäsenvaltioiden olisi sovellettava tällaisia menetelmiä arvioidakseen estrogeenisten aineiden kumulatiivisia vaikutuksia pintavesissä vähintään kahden vuoden ajan. Näin voidaan verrata vaikutusperusteisia tuloksia direktiivin 2008/105/EY liitteessä I lueteltujen kolmen estrogeenisen aineen tavanomaisten seurantamenetelmien käytön tuloksiin. Vertailu olisi sisällytettävä komission julkaisemaan arviointikertomukseen , jossa se arvioi, tuottavatko vaikutukseen perustuvat seurantamenetelmät luotettavia ja tarkkoja tietoja ja voidaanko niitä käyttää luotettavina seulontamenetelminä. Tällaisten seulontamenetelmien käytön etuna olisi se, että direktiivin 2008/105/EY liitteessä I lueteltujen aineiden lisäksi voitaisiin ottaa huomioon kaikkien niiden estrogeenisten aineiden vaikutukset, joilla on samanlaiset vaikutukset. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä direktiivin 2008/105/EY täydentämiseksi, jotta voidaan vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat käyttää vaikutusperusteisia seurantamenetelmiä myös muiden aineiden esiintymisen arvioimiseksi vesimuodostumissa ennakoiden mahdollisia vaikutusperusteisia kynnysarvoja tulevaisuudessa. Direktiivissä 2000/60/EY olevaa ympäristönlaatunormien määritelmää olisi muutettava sen varmistamiseksi, että se voi tulevaisuudessa kattaa myös kynnysarvot, jotka voidaan asettaa vaikutusperusteisen seurannan tulosten arviointia varten.

(11 a)

Olisi vahvistettava tiukemmat raja-arvot, jos pohjaveden laatunormit voivat johtaa siihen, että direktiivin 2000/60/EY ympäristötavoitteita ei saavuteta asiaan liittyvien vesimuodostumien osalta, kuten direktiivissä 2006/118/EY edellytetään. Tätä direktiivin 2006/118/EY vaatimusta olisi laajennettava, jotta haavoittuvia alueita suojeltaisiin paremmin pilaantumiselta.

(12)

Unionin vesilainsäädännön (58) arvioinnissa, jäljempänä ”arviointi”, todettiin, että pinta- ja pohjaveteen vaikuttavien pilaavien aineiden yksilöinti- ja luettelointiprosessia sekä niitä koskevien laatunormien asettamista tai tarkistamista uuden tieteellisen tietämyksen perusteella voitaisiin nopeuttaa. Jos komissio hoitaisi nämä tehtävät sen sijaan, että sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 16 ja 17 artiklassa ja direktiivin 2006/118/EY 10 artiklassa säädettyä tavallista lainsäätämisjärjestystä, voitaisiin parantaa pinta- ja pohjaveden tarkkailtavien aineiden luetteloon liittyvien mekanismien toimintaa erityisesti tulosten luetteloinnin, seurannan ja arvioinnin ajoituksen ja järjestyksen osalta, voitaisiin vahvistaa tarkkailtavien aineiden luetteloon liittyvän mekanismin ja pilaavien aineiden luetteloiden tarkistamisen välisiä yhteyksiä sekä pilaavien aineiden luetteloihin tehtävissä muutoksissa voitaisiin ottaa nopeammin huomioon tieteellinen kehitys. Sen vuoksi ja ottaen huomioon tarve muuttaa pilaavien aineiden luetteloita ja niihin liittyviä ympäristönlaatunormeja viipymättä uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2008/105/EY liitettä I kyseisen liitteen A osassa olevan prioriteettiaineiden luettelon ja vastaavien ympäristönlaatunormien osalta sekä direktiivin 2006/118/EY liitettä I kyseisessä liitteessä olevan pohjaveden pilaavien aineiden luettelon ja laatunormien osalta. Tässä yhteydessä komission olisi otettava huomioon pinta- ja pohjavesissä tarkkailtavien aineiden luettelossa olevien aineiden seurannan tulokset. Tämän vuoksi olisi kumottava direktiivin 2000/60/EY 16 ja 17 artikla ja liite X sekä direktiivin 2006/118/EY 10 artikla.

(12)

Unionin vesilainsäädännön arvioinnissa  (58), jäljempänä ”arviointi”, todettiin, että pinta- ja pohjaveteen vaikuttavien pilaavien aineiden yksilöinti- ja luettelointiprosessia sekä niitä koskevien laatunormien asettamista tai tarkistamista uuden tieteellisen tietämyksen perusteella voitaisiin nopeuttaa. Direktiivin 2008/105/EY liitteen I mahdollisen tulevan tarkistuksen yhteydessä, joka koskee kyseisessä liitteessä olevassa A osassa esitettyä prioriteettiaineiden luetteloa ja vastaavia ympäristönlaatunormeja ja direktiivin 2006/118/EY liitettä I, olisi parannettava pinta- ja pohjavesien tarkkailulistan mekanismien toimintaa erityisesti tulosten luetteloinnin, seurannan ja arvioinnin ajoituksen ja järjestyksen osalta, olisi vahvistettava tarkkailtavien aineiden luetteloon liittyvän mekanismin ja pilaavien aineiden luetteloiden tarkistamisen välisiä yhteyksiä ja pilaavien aineiden luetteloiden tarkistusjaksoa olisi mukautettava, jotta voidaan ottaa nopeammin huomioon tieteellinen kehitys. Tässä yhteydessä komission olisi otettava huomioon pinta- ja pohjavesissä tarkkailtavien aineiden luettelossa olevien aineiden seurannan tulokset. Tämän vuoksi olisi kumottava direktiivin 2000/60/EY 16 ja 17 artikla ja liite X sekä direktiivin 2006/118/EY 10 artikla ja jatkettava samalla velvoitetta toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, joilla pyritään lopettamaan kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt .

(12 a)

Yleisesti ottaen toimivuustarkastuksen päätelmät osoittavat, että direktiivit ovat suurelta osin tarkoituksenmukaisia, mutta varaa on parannuksille, mukaan lukien niiden tavoitteiden asianmukaisen täytäntöönpanon vauhdittaminen, joka voitaisiin toteuttaa lisäämällä unionin rahoitusta. Arviointi osoittaa, että direktiivit ovat tähän mennessä yleisesti ottaen johtaneet parempaan vesimuodostumien suojeluun ja tulvariskien hallintaan.

(13 a)

Kaikkien aineiden valintaa, uudelleentarkastelua ja ympäristönlaatunormien asettamista koskevien päätösten olisi perustuttava riskinarviointiin, ja niissä on noudatettava oikeasuhteista, avointa ja tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa ja otettava huomioon Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien suositukset.

(13 b

) Direktiivissä 2000/60/EY vahvistetaan säännöt, joita tarvitaan, jotta voidaan edistyä veden määrässä ja laadussa, mutta toimivuustarkastus osoitti, että hidas edistyminen direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa voi johtua muun muassa riittävien taloudellisten resurssien puutteesta sekä sääntelyn ja luonnon monimutkaisuudesta, mukaan lukien mahdolliset viiveet, jotka liittyvät toimenpiteiden vaikutusten näkymiseen pohjavesissä ja raportoinnin määräaikoihin. Toimenpiteet, jotka parantavat vesimuodostumien tilaa jokien ja ekosysteemipalvelujen ennallistamisen avulla, tuottavat taloudellisia hyötyjä, jotka ovat kustannuksia suuremmat ja voivat vähentää jäsenvaltioiden tarpeettomia menoja. Arvioinnissa tuodaan esiin myös puutteellinen täytäntöönpano, riittämätön soveltamisala sekä se, että hydrologisen ja ekologisen kytkeytyneisyyden varmistamiseen tähtäävät ennallistamistoimenpiteet ovat riittämättömiä tai epäasianmukaisia  (1 a) .

(15)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa ja tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2006/118/EY liitteessä II olevaa B osaa mukauttamalla luetteloa pilaavista aineista, joiden osalta jäsenvaltioiden on harkittava kansallisten raja-arvojen vahvistamista .

(15)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa ja tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2006/118/EY liitteessä II olevaa B osaa mukauttamalla luetteloa pilaavista aineista, joiden osalta jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset raja-arvot .

(20 a)

Komission olisi julkaistava arvio tällaisten alueiden kemiallisesta tilasta ja tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus direktiivin 2006/118/EY tarkistamiseksi, jotta voidaan asettaa riittävät suojelunormit korkean ekologisen arvon, haavoittuvuuden tai saastumisen alueille, kuten luolille ja karstialueille, joissa on pilaantumiselle altteimpia ekosysteemejä ja jotka ovat juomavesihuollon kannalta merkittäviä, sekä entisille teollisuusalueille ja muille alueille, joilla tiedetään olevan historiallista saastumista.

(21)

Tehokkaan ja johdonmukaisen päätöksenteon varmistamiseksi ja synergioiden kehittämiseksi muun unionin kemikaalilainsäädännön puitteissa tehtävän työn kanssa Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) olisi annettava pysyvä ja selkeästi rajattu rooli niiden aineiden priorisoinnissa, jotka sisällytetään tarkkailtavien aineiden luetteloihin ja direktiivin 2008/105/EY liitteissä I ja II sekä direktiivin 2006/118/EY liitteissä I ja II esitettyihin aineiden luetteloihin, sekä asianmukaisten tieteeseen perustuvien laatunormien johtamisessa. Kemikaaliviraston riskinarviointikomitean (RAC) ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean (SEAC) olisi helpotettava tiettyjen kemikaalivirastolle annettujen tehtävien hoitamista antamalla lausuntoja. Kemikaaliviraston olisi myös varmistettava parempi koordinointi eri ympäristösäädösten välillä lisäämällä avoimuutta tarkkailtavien aineiden luettelossa olevien pilaavien aineiden osalta tai kehittämällä unionin laajuisia tai kansallisia ympäristönlaatunormeja tai raja-arvoja asettamalla asiaankuuluvat tieteelliset raportit julkisesti saataville.

(21)

Tehokkaan ja johdonmukaisen päätöksenteon varmistamiseksi ja synergioiden kehittämiseksi muun unionin kemikaalilainsäädännön puitteissa tehtävän työn kanssa Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) olisi annettava pysyvä ja selkeästi rajattu rooli niiden aineiden priorisoinnissa, jotka sisällytetään tarkkailtavien aineiden luetteloihin ja direktiivin 2008/105/EY liitteissä I ja II sekä direktiivin 2006/118/EY liitteissä I ja II esitettyihin aineiden luetteloihin, sekä asianmukaisten tieteeseen perustuvien laatunormien johtamisessa. Kemikaaliviraston riskinarviointikomitean (RAC) ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean (SEAC) olisi helpotettava tiettyjen kemikaalivirastolle annettujen tehtävien hoitamista antamalla lausuntoja. Kemikaaliviraston olisi myös varmistettava parempi koordinointi eri ympäristösäädösten välillä lisäämällä avoimuutta tarkkailtavien aineiden luettelossa olevien pilaavien aineiden osalta tai kehittämällä unionin laajuisia tai kansallisia ympäristönlaatunormeja tai raja-arvoja asettamalla asiaankuuluvat tieteelliset raportit julkisesti saataville. Lääkeaineiden kynnysarvojen arvioinnissa kemikaaliviraston olisi tehtävä yhteistyötä Euroopan lääkeviraston (EMA) kanssa.

(23)

Euroopan ympäristökeskukselle unionin vesilainsäädännön mukaisesti raportoitujen tietovirtojen ja erityisesti direktiivissä 2008/105/EY edellytettyjen päästöselvitysten sekä teollisuuden päästöportaaliin direktiivin 2010/75/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006  (61) mukaisesti raportoitujen tietovirtojen parempi yhdentäminen tekee direktiivin 2008/105/EY 5 artiklan mukaisesta inventaarioraportoinnista yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa. Samalla se vähentää hallinnollista taakkaa ja työhuippua vesipiirin hoitosuunnitelmien valmistelussa. Tämä yksinkertaistettu raportointi yhdessä sen kanssa, että poistetaan toimenpideohjelmien edistymistä koskeva väliraportointi, joka ei ole osoittautunut tehokkaaksi, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä enemmän työtä sellaisten päästöjen raportoinnissa, jotka eivät kuulu teollisuuden päästöjä koskevan lainsäädännön soveltamisalaan mutta jotka kuuluvat direktiivin 2008/105/EY 5 artiklan mukaisen päästöraportoinnin soveltamisalaan.

(31)

On tarpeen ottaa huomioon tieteen ja tekniikan kehitys vesimuodostumien tilan seurannassa direktiivin 2000/60/EY liitteessä V vahvistettujen seurantavaatimusten mukaisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kaukokartoitusteknologioista, maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut) ja in situ -sensoreista ja -laitteista saatavaa dataa ja palveluja tai kansalaistieteestä saatavaa dataa hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia.

(31)

On tarpeen ottaa huomioon tieteen ja tekniikan kehitys ja parhaat käytettävissä olevat menetelmät vesimuodostumien tilan seurannassa direktiivin 2000/60/EY liitteessä V vahvistettujen seurantavaatimusten mukaisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kaukokartoitusteknologioista, maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut) ja in situ -sensoreista ja -laitteista saatavaa dataa ja palveluja tai kansalaistieteestä saatavaa dataa hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia.

(31 a)

Energiasiirtymään liittyvä teollinen toiminta voisi lisätä veden laatuun kohdistuvia haittavaikutuksia. Tällaisten tulevien vaikutusten, kuten luonnollisten virtausmallien ja lämpötilan muutosten sekä veden pilaantumisen, lieventäminen edellyttää kaikkien mahdollisten tekijöiden arviointia sekä toimenpiteitä, jotka on toteutettava veden hyvän laadun saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi arvioitava säännöllisesti energiasiirtymään liittyvän teollisen toiminnan vaikutusta veden laatuun ja ilmoitettava komissiolle äskettäin havaituista uhkista, jotta tarkkailtavien aineiden luettelo voidaan päivittää vastaavasti. Arvioinnin olisi oltava helposti yleisön saatavilla ja päivitys olisi sallittava yleisten päivitysjaksojen ulkopuolella, jotta varmistetaan veden laadun arvioinnin jatkuva parantaminen.

(31 b)

Komissio sitoutui Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistämisestä ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa 14 päivänä lokakuuta 2020 antamassaan tiedonannossa toteuttamaan toimia, joilla parannetaan sellaisten kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa, joilla on erityisiä huolenaiheita ympäristöön vaikuttavien hallinnollisten toimien yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa. Viimeksi mainitussa tiedonannossa komissio muistuttaa, että ”ympäristöasioita koskevan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden noudattamisen varmistaminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa että unionin tuomioistuinten asemassa olevissa kansallisissa tuomioistuimissa on tärkeä toimenpide Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisen siirtymän tukemiseksi ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan roolia demokraattisen toimintaympäristön vartijana”. Nämä sitoumukset olisi pantava täytäntöön myös direktiivin 2000/60/EY nojalla.

(31 c)

Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä  (1 a) vahvistetaan, ympäristöalan kansalaisjärjestöille ja yksityishenkilöille, joita asia suoraan koskee, olisi annettava asiavaltuus riitauttaa viranomaisen tekemä päätös, joka on ristiriidassa direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa tarkoitettujen ympäristötavoitteiden kanssa. Jotta voitaisiin parantaa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta kansallisissa tuomioistuimissa eri puolilla unionia ja jotta ympäristöalan kansalaisjärjestöt ja yksityishenkilöt, joita asia suoraan koskee, voisivat vedota kansalliseen lainsäädäntöön direktiivin 2000/60/EY vastaisten päätösten riitauttamiseksi, direktiivissä 2000/60/EY olisi annettava säännökset, joilla varmistetaan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

(32)

Kun otetaan huomioon ennalta arvaamattomien sääilmiöiden, erityisesti erittäin voimakkaiden tulvien ja pitkittyneen kuivuuden, lisääntyminen sekä merkittävät pilaantumistapahtumat, jotka aiheuttavat tai pahentavat valtioiden rajat ylittävää tahatonta pilaantumista, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että tällaisista vaaratilanteista tiedotetaan välittömästi muille jäsenvaltioille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, ja tekemään tehokasta yhteistyötä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, tapahtuman tai vaaratilanteen vaikutusten lieventämiseksi. Direktiivin 2000/60/EY 12 artiklan mukaisesti on myös tarpeen vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja virtaviivaistaa rajat ylittävän yhteistyön menettelyjä silloin, kun on kyse pitkäaikaisemmista rajat ylittävistä ongelmista, jotka eivät ole onnettomuuden aiheuttamia ja joita ei voida ratkaista jäsenvaltioiden tasolla. Jos tarvitaan EU:n apua, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat lähettää avunpyyntöjä komission hätäavun koordinointikeskukselle, joka koordinoi mahdollisia avuntarjouksia ja avustustoimia unionin pelastuspalvelumekanismin kautta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1313/2013/EU (64) 15 artiklan mukaisesti.

(32)

Kun otetaan huomioon ennalta arvaamattomien sääilmiöiden, erityisesti erittäin voimakkaiden tulvien ja pitkittyneen kuivuuden, lisääntyminen sekä merkittävät pilaantumistapahtumat, jotka aiheuttavat tai pahentavat valtioiden rajat ylittävää pilaantumista, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että tällaisista vaaratilanteista tiedotetaan välittömästi muille jäsenvaltioille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, ja tekemään tehokasta yhteistyötä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, tapahtuman tai vaaratilanteen vaikutusten lieventämiseksi. Direktiivin 2000/60/EY 12 artiklan mukaisesti on myös tarpeen vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja virtaviivaistaa rajat ylittävän yhteistyön menettelyjä silloin, kun on kyse pitkäaikaisemmista rajat ylittävistä ongelmista, jotka eivät ole onnettomuuden aiheuttamia ja joita ei voida ratkaista jäsenvaltioiden tasolla. Jos tarvitaan EU:n apua, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat lähettää avunpyyntöjä komission hätäavun koordinointikeskukselle, joka koordinoi mahdollisia avuntarjouksia ja avustustoimia unionin pelastuspalvelumekanismin kautta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1313/2013/EU (64) 15 artiklan mukaisesti. Kun otetaan huomioon, että vesipiirit voivat ulottua myös unionin alueen ulkopuolelle, direktiivin 2000/60/EY mukaisten vesiensuojelusäännösten tehokkaan täytäntöönpanon ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa tehtävän asianmukaisen koordinoinnin varmistaminen edistäisi myös direktiivissä 2000/60/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamista direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen erityisten vesipiirien osalta. Poikkeuksellisina tapahtumina olisi pidettävä myös aseellisia konflikteja, jotka tapahtuvat unionin maantieteellisessä läheisyydessä, niiden laaja-alaisten valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten, kuten ilman, maaperän ja veden saastumisen, vuoksi. Koska tällaisten konfliktien vaikutuksille alttiit vesistöalueet ulottuvat unionin rajojen sisäpuolelle, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava pyrkimyksiään asianmukaisen koordinoinnin toteuttamiseksi unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(32 a)

Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi 19 päivänä toukokuuta 2021 antamassaan erityiskertomuksessa ”Saastuttaja maksaa -periaate: soveltaminen epäjohdonmukaista EU:n ympäristöpolitiikoissa ja -toimissa”, että jäsenvaltiot käyttävät jo noin 100 miljardia euroa vuodessa vesi- ja jätevesihuoltoon ja että näiden menojen odotetaan kasvavan yli 25 prosenttia, jotta saavutetaan jäteveden käsittelyä ja juomavettä koskevan EU:n lainsäädännön tavoitteet, mutta tämä luku ei pidä sisällään investointeja, joita tarvitaan nykyisen infrastruktuurin uudistamiseen tai vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi käyttäjät maksavat unionissa keskimäärin noin 70 prosenttia vesipalvelujen tarjoamisen kustannuksista vesimaksujen kautta ja julkinen rahoitus kattaa loput 30 prosenttia, vaikka alueiden ja jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja. Vesi- ja jätevesihuollon kustannuksista vastaavat unionissa pääasiassa kotitaloudet, vaikka ne kuluttavat vain 10 prosenttia vedestä, kun taas ne talouden alat, jotka aiheuttavat eniten paineita uusiutuville makean veden resursseille, osallistuvat vähiten tällaisten kustannusten kattamiseen.

(32 b)

Pinta- ja pohjaveden tilan määrittämistä koskevien ohjelmien seurantakustannukset rahoitetaan yksinomaan jäsenvaltioiden talousarvioista. Kun otetaan huomioon, että vesiympäristössä havaittujen kemikaalien määrä muuttuu jatkuvasti, että vesiympäristöön on viime aikoina ilmaantunut yhä enemmän esiin nousevia pilaavia aineita, että kemiallisia analyysimenetelmiä on parannettava jatkuvasti näiden uusien ja esiin nousevien pilaavien aineiden havaitsemiseksi ja niiden ekologisten vaikutusten arvioimiseksi oikein ja että on kehitettävä myös uusia seurantamenetelmiä, jotta kemiallisten seosten vaikutuksia voidaan arvioida paremmin, näiden seurantakustannusten odotetaan kasvavan entisestään. Näiden kustannusten kattamiseksi ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa vahvistetun saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti on olennaisen tärkeää, että tuottajat, jotka saattavat unionin markkinoille tuotteita, jotka sisältävät aineita, joilla on todistetusti tai mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja vesiympäristöön, ottavat taloudellisen vastuun toimenpiteistä, joita tarvitaan niiden kaupallisen toiminnan yhteydessä syntyvien ja pinta- ja pohjavedestä löytyvien aineiden valvomiseksi. Laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä on todennäköisesti tarkoituksenmukaisin keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi, sillä se rajoittaisi veronmaksajien taloudellista taakkaa ja kannustaisi kehittämään ympäristöystävällisempiä tuotteita. Komission olisi sen vuoksi laadittava vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevan mekanismin sisällyttämistä direktiiviin 2006/118/EY ja direktiiviin 2008/105/EY. Laajennettua tuottajan vastuuta olisi sovellettava direktiivissä 2006/118/EY ja direktiivissä 2008/105/EY määriteltyihin prioriteettiaineisiin sekä direktiivin 2006/118/EY ja direktiivin 2008/105/EY mukaisissa tarkkailtavien aineiden luetteloissa määriteltyihin uusiin ja esiin nouseviin pilaaviin aineisiin. Vaikutustenarviointiin olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus direktiivien 2006/118/EY ja 2008/105/EY tarkistamiseksi.

(32 c)

Aineiden tai aineryhmien lisääntyneen määrän seuranta aiheuttaa lisäkustannuksia mutta myös tarvetta vahvistaa hallinnollisia valmiuksia jäsenvaltioissa, erityisesti niissä, joiden resurssit ovat niukat. Tämän vuoksi komission olisi perustettava yhteinen eurooppalainen seurantajärjestelmä huolehtimaan seurantavaatimuksista jäsenvaltioiden niin pyytäessä, jolloin se keventää niiden taloudellista ja hallinnollista taakkaa. Komission olisi määriteltävä seurantavälineen toimintatavat. Tällaisen järjestelyn käytön olisi oltava vapaaehtoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden jo käyttöön ottamien järjestelyjen soveltamista.

(32 d)

Vesialalla tarvitaan todistetusti investointeja, ja unionin rahoitus on olennaisen tärkeää joillekin jäsenvaltioille, jotta ne voivat noudattaa direktiivissä 2000/60/EY, direktiivissä 2008/105/EY ja direktiivissä 2006/118/EY säädettyjä oikeudellisia velvoitteita. Kaikkien jäsenvaltioiden on lisättävä menojaan vähintään 20 prosenttia unionin vesinormien saavuttamiseksi, ja vuoteen 2030 saakka on 289 miljardin euron kokonaisrahoitusvaje  (1 a) . Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että käytettävissä on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit vesimuodostumien seurantaa ja tarkastuksia varten kaikissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien asiaankuuluvat unionin rakennerahastot ja ohjelmat sekä yksityisen sektorin rahoitusosuudet, myös laajennettua tuottajan vastuuta koskevan mekanismin puitteissa, kun ne on otettu käyttöön.

(34 a)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä synergioita sekä tiedonkeruuta että digitaalisten välineiden, kuten kaukokartoitusteknologioiden tai maan havainnoinnin (Copernicus-palvelut), käyttöönottoa koskevien asiaankuuluvien direktiivien vaatimusten välillä.

(34 b)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tuettava koulutusta, taitojen kehittämisohjelmia ja investointeja inhimilliseen pääomaan parhaiden teknologioiden ja innovatiivisten ratkaisujen tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi direktiivien puitteissa. Tietojen olisi oltava saatavilla eri kansallisilla kielillä, jotta asianomaiset paikalliset toimijat ja kansalaiset voivat paremmin tutustua asiaan liittyviin tietoihin kaikkialla Euroopassa.

(1)

Korvataan 1 artiklan neljäs luetelmakohta seuraavasti:

(1)

Korvataan 1 artiklan e alakohdan neljäs luetelmakohta seuraavasti:

”30 a)

”Vaarallisilla prioriteettiaineilla” tarkoitetaan prioriteettiaineita, jotka on merkitty vaarallisiksi sillä perusteella, että ne on tieteellisissä raporteissa, asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä tai asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu myrkyllisiksi, hitaasti hajoaviksi ja mahdollisesti eliöihin kertyviksi tai ne antavat aihetta vastaavaan huoleen, jos tällä huolella on merkitystä vesiympäristön kannalta.

”30 a)

”Vaarallisilla prioriteettiaineilla” tarkoitetaan prioriteettiaineita, jotka on merkitty vaarallisiksi sillä perusteella, että ne on tieteellisissä raporteissa, asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä tai asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu myrkyllisiksi, hitaasti hajoaviksi ja mahdollisesti eliöihin kertyviksi (PBT), erittäin hitaasti hajoaviksi ja erittäin kertyviksi (vPvB) tai hitaasti hajoaviksi, liikkuviksi ja myrkyllisiksi (PMT) tai erittäin hitaasti hajoaviksi ja erittäin liikkuviksi (vPvM), tai ne antavat aihetta vastaavaan huoleen, jos tällä huolella on merkitystä vesiympäristön kannalta , ja joiden osalta on ryhdytty toimiin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, iv alakohdan mukaisesti .

”35)

’Ympäristönlaatunormilla’ tarkoitetaan sellaisia tietyn pilaavan aineen tai pilaavien aineiden ryhmän pitoisuuksia vedessä, sedimentissä tai eliöstössä, joita ei saa ylittää ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi, tai tällaisen pilaavan aineen tai pilaavien aineiden ryhmän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten kynnysarvoa, joka mitataan asianmukaisella vaikutusperusteisella menetelmällä.”

”35)

’Ympäristönlaatunormilla’ tarkoitetaan sellaisia tietyn pilaavan aineen tai pilaavien aineiden ryhmän pitoisuuksia vedessä, sedimentissä tai eliöstössä, joita ei saa ylittää ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi, tai tällaisen pilaavan aineen tai pilaavien aineiden ryhmän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten kynnysarvoa, joka mitataan asianmukaisella ja tieteellisesti vahvistetulla vaikutusperusteisella menetelmällä.”

d a)

korvataan 37 alakohta seuraavasti:

37)

”Ihmisen käyttöön tarkoitetulla vedellä” tarkoitetaan samaa kuin direktiivissä 80/778/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98 / 83/EY .

d b)

Korvataan 2 artiklan 40 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

40.

”Päästöraja-arvoilla” tarkoitetaan erityisillä muuttujilla ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää. Päästöraja-arvot voidaan määritellä myös aineryhmittäin tai aineluokittain, erityisesti 16 artiklan mukaisesti määriteltyjen aineiden osalta.

”iv)

jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan asteittain vähentää prioriteettiaineista ja vesistöaluekohtaisista pilaavista aineista aiheutuvaa pilaantumista sekä lopettaa kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt.”

”iv)

jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan asteittain vähentää prioriteettiaineiden ja vesistöaluekohtaisten pilaavien aineiden päästöistä ja häviöistä aiheutuvaa pilaantumista sekä lopettaa kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt asianmukaisessa aikataulussa ja joka tapauksessa viimeistään 20 vuoden kuluttua siitä, kun jokin prioriteettiaine on luokiteltu vaaralliseksi prioriteettiaineeksi direktiivin 2008/105/EY liitteessä I olevassa A osassa . Tätä määräaikaa sovelletaan rajoittamatta tiukempien määräaikojen soveltamista muussa sovellettavassa unionin lainsäädännössä.”

(b a)

Lisätään c alakohtaan 1 a alakohta seuraavasti:

a a)

Lisätään kohta seuraavasti:

(7 a)

(7 b)

c )

toimenpiteet, joilla edistetään tehokasta ja kestävää vedenkäyttöä, jotta vältetään 4 artiklassa yksilöityjen tavoitteiden saavuttamisen vaarantuminen;

”c )

toimenpiteet, joilla edistetään tehokasta ja kestävää vedenkäyttöä, myös maataloudessa, jotta vältetään 4 artiklassa yksilöityjen tavoitteiden saavuttamisen vaarantuminen;”

(8 a)

—

asianomaisia lupia tarkastellaan ja niihin tehdään tarvittaessa tarkistuksia,

”—

asianomaisia lupia tarkastellaan ja niihin tehdään tarvittaessa tarkistuksia ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ne perutaan ,”

(9 a)

(9 a)

a)

suunnitelmat ja hankkeet, jotka voivat olla 4 artiklan vaatimusten vastaisia, mukaan lukien vesimuodostumien tilan huononemisen estäminen ja vesien hyvän tilan, hyvän ekologisen potentiaalin ja/tai veden hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen, siltä osin kuin kyseisistä vaatimuksista ei jo säädetä direktiivin 2011/92/EU 11 artiklassa;

b)

11 artiklassa tarkoitetut toimenpideohjelmat, 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden vesipiirin hoitosuunnitelmat ja 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut täydentävät jäsenvaltioiden ohjelmat tai hoitosuunnitelmat.

(10)

(10 a)

b)

kumotaan 4 kohta;

(18 a)

(20)

Kumotaan liite X.

(20)

Kumotaan liitteet IX ja X.

b a)

pohjaveden hyvän ekologisen tilan arviointiperusteet.

(a a)

Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

(a a)

Lisätään 5 kohtaan alakohta seuraavasti:

(4 a)

f)

tutkimushankkeet ja tieteelliset julkaisut, mukaan lukien mallinnuksen tai muiden ennakoivien arviontien perusteella saatavat tiedot suuntauksista ja ennusteista, sekä kaukokartoitusteknologioista , maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut) sekä in situ -sensoreista ja -laitteista saatava data tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia;

f)

tutkimushankkeet ja tieteelliset julkaisut sekä näyttö , mukaan lukien tiedot aineellisten epäpuhtauksien ja lämpösaasteiden vaikutuksesta sekä maanpäällisen ja maanalaisen kaivannais- ja infrastruktuuritoiminnan vaikutuksista pohjavesiekosysteemeihin ja pohjavedestä riippuvaisiin ekosysteemeihin ja niiden biologiseen monimuotoisuuteen, mallinnuksen tai muiden ennakoivien arviontien perusteella saatavat tiedot suuntauksista ja ennusteista, sekä kaukokartoitusteknologioilla , maan havainnoinnilla (Copernicus-palvelut) sekä in situ -sensoreilla ja -laitteilla kerätyt tiedot ja data tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia;

(6 a)

(6 b)

(6 c)

(6 d)

a)

seurantajärjestelmän käytön vapaaehtoinen luonne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden jo käyttöön ottamien järjestelyjen soveltamista;

b)

niiden jäsenvaltioiden operatiiviset menettelyt, jotka aikovat käyttää seurantajärjestelmää ja joihin kuuluu muun muassa vaadittu ilmoitus komissiolle niiden täsmällisistä seurantatarpeista tai -valmiuksista, näytteiden hallintaa koskevat tarkat käytännöt sekä aika, jonka ne aikovat pysyä osana mekanismia;

c)

rahoituslähteet, joihin voivat kuulua asiaankuuluvat unionin rakennerahastot ja ohjelmat sekä yksityisen sektorin rahoitusosuudet, myös laajennettua tuottajan vastuuta koskevan mekanismin puitteissa, kun se on otettu käyttöön 6 a c artiklan mukaisesti.

f)

unionin tutkimusohjelmat ja tieteelliset julkaisut, mukaan lukien kaukokartoitusteknologioista, maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut), in situ -sensoreista ja -laitteista saatava tieto ja/tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia;

f)

unionin tutkimusohjelmat ja tieteelliset julkaisut, mukaan lukien kaukokartoitusteknologioista, maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut), in situ -sensoreista ja -laitteista saatava ajantasainen tieto ja/tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden, kuten tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn, tarjoamia mahdollisuuksia;

g)

asianomaisilta sidosryhmiltä saadut huomautukset ja tiedot.

g)

asianomaisilta sidosryhmiltä , myös kansallisilta sääntelyviranomaisilta ja muilta asiaankuuluvilta elimiltä saadut huomautukset ja tiedot.

(1 a)

(4 a)

a)

pilaavien aineiden aiheuttama riski, mukaan lukien niihin liittyvä vaara, niiden pitoisuudet ympäristössä ja pitoisuus, jonka ylittyessä vaikutuksia voidaan odottaa;

a)

pilaavien aineiden aiheuttama riski, mukaan lukien niihin liittyvä vaara, niiden pitoisuudet ympäristössä ja pitoisuus, jonka ylittyessä vaikutuksia voidaan odottaa , mukaan lukien niiden kumulatiiviset vaikutukset ;

e)

tutkimushankkeet ja tieteelliset julkaisut, mukaan lukien mallinnuksen tai muiden ennakoivien arviointien perusteella saatavat tiedot suuntauksista ja ennusteista sekä kaukokartoitusteknologioista , maan havainnoinnista (Copernicus-palvelut) sekä in situ -sensoreista ja -laitteista saatavat data ja tiedot tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia.

e)

tutkimushankkeet ja tieteelliset julkaisut sekä näyttö , mukaan lukien mallinnuksen tai muiden ennakoivien arviointien perusteella saatavat tiedot suuntauksista ja ennusteista sekä kaukokartoitusteknologioilla , maan havainnoinnilla (Copernicus-palvelut) sekä in situ -sensoreilla ja -laitteilla kerätyt data ja tiedot tai kansalaistieteestä saatava data hyödyntämällä tekoälyn sekä kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia.

(7 a)

(7 b)

a)

järjestelyn käytön vapaaehtoinen luonne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden jo käyttöön ottamien järjestelyjen soveltamista;

b)

niiden jäsenvaltioiden operatiiviset menettelyt, jotka aikovat käyttää seurantajärjestelmää ja joihin kuuluu muun muassa vaadittu ilmoitus komissiolle niiden täsmällisistä seurantatarpeista tai -valmiuksista, näytteiden hallintaa koskevat tarkat käytännöt sekä aika, jonka ne aikovat pysyä osana mekanismia;

c)

rahoituslähteet, joihin voivat kuulua asiaankuuluvat unionin rakennerahastot ja ohjelmat sekä yksityisen sektorin rahoitusosuudet, myös laajennettua tuottajan vastuuta koskevan mekanismin puitteissa, kun se on otettu käyttöön 8 b a artiklan mukaisesti.

(8 a)

(8 b)

(8 c)

(8 d)

(10 a)

”10.

Suspendoituneet aineet, myös mikro-/ nanomuovit”

”10.

Suspendoituneet aineet, myös mikro-/ nanomuovit sekä mikro- tai nanomuoveja tunnetusti aiheuttavat aineet

(1 a)

10.

Suspendoituneet aineet, myös mikro-/nanomuovit

10.

Suspendoituneet aineet, myös mikro-/nanomuovit sekä mikro-/nanomuoveja tunnetusti aiheuttavat aineet

d a)

metallien ympäristönlaatunormeja määritettäessä on otettava huomioon erilaiset veden laatuparametrit, jotka vaikuttavat metallien biologiseen käytettävyyteen.