Euroopan yhteisön perustamissopimus - Kolmas osa (*) - Yhteisön politiikka - II osasto - Maatalous - 43 artikla

(*) Kolmannessa osassa yhdistetään entinen toinen ja kolmas osa (SEU:n G artiklan D kohta).

1. Yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivojen laatimista varten komissio kutsuu heti tämän sopimuksen tultua voimaan koolle jäsenvaltioiden konferenssin jonka tehtävänä on jäsenvaltioiden maatalouspolitiikan vertaileminen erityisesti laatimalla selvitys jäsenvaltioiden tuotantomahdollisuuksista ja tarpeista.

2. Ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetun konferenssin työn tulokset komissio tekee kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan suunnittelemisesta sen toteuttamisesta ja kansallisten järjestelyjen korvaamisesta jollakin 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla järjestelmällä sekä tässä osastossa erityisesti mainittujen toimenpiteiden toteuttamisesta.

Näissä ehdotuksissa on otettava huomioon tässä osastossa mainittujen maatalousasioiden keskinäinen riippuvuus.

Neuvosto antaa kahden ensimmäisen vaiheen aikana yksimielisesti ja sen jälkeen määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan asetuksia ja direktiivejä sekä tekee päätöksiä sanotun kuitenkaan rajoittamatta suositusten antamista.

3. Neuvosto voi määräenemmistöllä 2 kohtaa noudattaen korvata kansallisetmarkkinajärjestelyt 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla yhteisellä järjestelyllä jos:

a) yhteinen järjestely antaa niille korvaamista vastustaville jäsenvaltioille joilla on kansallinen järjestely kyseistä tuotantoa varten yhtäläiset takeet niiden tuottajien työllisyydestä ja elintasosta joita asia koskee; tällöin otetaan huomioon mahdollisen mukauttamisen ja tarpeellisen erikoistumisen aikataulu; ja

b) tämä järjestely takaa kaupankäynnille yhteisössä vastaavat edellytykset kuin kansallisilla markkinoilla.

4. Jos joitakin raaka-aineita varten muodostetaan yhteinen järjestely ennen kuin on olemassa yhteinen järjestely vastaavia jalostettuja tuotteita varten näitä raaka-aineita voidaan tuoda yhteisön ulkopuolelta jos niitä käytetään jalostettuihin tuotteisiin jotka on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin.