<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-383/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0383</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1003">EU:C:2020:1003</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>15</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>15</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C-383/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjny</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20201208">8 päivänä joulukuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C-383/19</P><P>Powiat Ostrowski</P><P>vastaan</P><P>Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjny z siedzibą w Warszawie</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim (Ostrów Wielkopolskin piirioikeus, Puola))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE=")" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN="("><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2009/103/EY</KEYWORD><KEYWORD>Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus</KEYWORD><KEYWORD>3 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Velvollisuus tehdä moottoriajoneuvon liikennevakuutussopimus</KEYWORD><KEYWORD>Teknisen kuntonsa vuoksi ajokelvoton ajoneuvo</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 267 artiklan mukainen tehtävänjako</KEYWORD><KEYWORD>Unionin oikeuden tulkinta ja soveltaminen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Milloin moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta <DATE ISO="20090916">16.9.2009</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY 3 artiklan mukainen velvollisuus ottaa liikennevakuutus <HT TYPE="ITALIC">alkaa</HT> ja milloin se <HT TYPE="ITALIC">lakkaa</HT>?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="263" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 263, s. 11</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tuomiossa Juliana unionin tuomioistuin totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>ajoneuvo, joka on rekisteröity ja jota ei siis ole poistettu virallisesti liikennekäytöstä <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> joka on liikennekelpoinen, vastaa – – direktiivin [72/166] 1 artiklan 1 alakohdassa olevaa ajoneuvon käsitettä, eikä se <HT TYPE="ITALIC">näin ollen</HT> lakkaa kuulumasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa mainitun vakuuttamisvelvollisuuden piiriin<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); toteamus on toistettu myös 52 kohdassa ja tuomiolauselmassa. Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskimissa (Ostrów Wielkopolskin piirioikeus, Puola) vireillä olevassa asiassa moottoriajoneuvoa ei ole virallisesti poistettu liikennekäytöstä, mutta ajoneuvo on samanaikaisesti heikon teknisen kuntonsa takia ilmeisesti ajokelvoton, mistä syystä mainittu tuomioistuin tiedustelee ensisijaisesti, halusiko unionin tuomioistuin tuomiossa Juliana todella asettaa kaksi <HT TYPE="ITALIC">kumulatiivista</HT> edellytystä, jotta direktiivin mukainen velvollisuus vakuuttaa moottoriajoneuvo syntyisi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2009/103</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/103 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>ajoneuvolla<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/> moottoriajoneuvoa, joka on tarkoitettu kulkemaan mekaanisella voimalla maata mutta ei raiteita pitkin, sekä kytkettyä tai irrallista perävaunua;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>alueella, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/></TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>sen valtion aluetta, jonka rekisterikilpi ajoneuvossa on, riippumatta siitä, onko kilpi pysyvä vai väliaikainen; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, sen valtion aluetta, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu; taikka</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, sen valtion aluetta, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka; taikka</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>jos liikennevahingossa osallisena olevalla ajoneuvolla ei ole rekisterikilpeä tai rekisterikilpi ei vastaa tai ei enää vastaa ajoneuvoa, sen valtion aluetta, jossa liikennevahinko tapahtui – –;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Liikennevakuutuksen ottamista koskeva velvoite<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Jäsenvaltioiden on toteutettava, jollei 5 artiklasta muuta johdu, tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiiviin 5 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Poikkeukset liikennevakuutuksen ottamista koskevasta velvoitteesta<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltio voi poiketa 3 artiklasta, jos kyseessä ovat tietyt luonnolliset henkilöt taikka julkisoikeudelliset tai yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista henkilöistä ja toimitettava se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja [Euroopan] komissiolle.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="005.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltio voi poiketa 3 artiklasta, jos kyseessä ovat tietyntyyppiset ajoneuvot tai erityistyyppisellä rekisterikilvellä varustetut ajoneuvot; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista ajoneuvotyypeistä tai ajoneuvoista ja toimitettava se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.</ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/103 4 luvussa, joka on otsikoitu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Korvaus vahingoista, jotka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo tai ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>, olevan 10 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Korvauksen suorittamisesta vastuussa oleva elin<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="010.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin suorittamaan korvausta ainakin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka omaisuusvahingoista tai henkilövahingoista, jotka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo tai ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta.</ALINEA><ALINEA>Ensimmäisessä alakohdassa ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta pitää elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena eikä oikeutta järjestää korvausvaatimuksista sopimista kyseisen elimen ja vahingosta korvausvastuussa olevan henkilön tai olevien henkilöiden ja muiden vakuutuksenantajien tai sosiaaliturvalaitosten välillä, joilta vaaditaan korvausta vahingon kärsineelle samasta vahingosta. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa sallia elimen asettavan korvauksen maksamisen ehdoksi, että vahingon kärsijän on jollakin tavoin osoitettava vastuussa olevan henkilön olevan kyvytön maksamaan tai kieltäytyvän maksamasta.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puolan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Pakollisista vakuutuksista, vakuutusalan vakuusrahastosta ja Puolan liikennevakuutusten antajien toimistosta <DATE ISO="20030522">22.5.2003</DATE> annetun lain (ustawa o ubezpieczeniach obowiązkowych, Ubezpieczeniowym Funduszu Gwarancyjnym i Polskim Biurze Ubezpieczycieli Komunikacyjnych; Dz. U., 2018, järjestysnumero 473)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Jäljempänä pakollisista vakuutuksista annettu laki.</P></NOTE> 10 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Yleisessä tuomioistuimessa voidaan nostaa kanne sen toteamiseksi, onko vakuuttamisvelvollisuus täytetty ja onko tätä velvollisuutta olemassa.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Pakollisista vakuutuksista annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon haltijan on tehtävä moottoriajoneuvon haltijoiden pakollinen liikennevakuutussopimus hallussaan olevan ajoneuvon liikennekäytöstä johtuvan vahingon varalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Pakollisista vakuutuksista annetun lain 31 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Siinä tapauksessa, että rekisteröidyn moottoriajoneuvon omistusoikeus luovutetaan tai siirretään eikä kyseisen ajoneuvon haltija ole täyttänyt moottoriajoneuvon haltijalle kuuluvaa velvollisuutta tehdä liikennevakuutussopimus, haltijan, jolle omistusoikeus luovutetaan tai siirretään, on tehtävä moottoriajoneuvon haltijan pakollinen liikennevakuutussopimus päivänä, jona moottoriajoneuvon omistusoikeus luovutetaan tai siirretään, ja viimeistään siihen ajankohtaan mennessä, jona moottoriajoneuvo otetaan liikennekäyttöön. Jos rekisteröidyn moottoriajoneuvon hallinta siirretään ilman, että kyseisen ajoneuvon omistusoikeus luovutetaan tai siirretään, eikä kyseisen ajoneuvon entinen haltija ole täyttänyt moottoriajoneuvon haltijalle kuuluvaa velvollisuutta tehdä liikennevakuutussopimus, seuraavan haltijan on tehtävä moottoriajoneuvon haltijan pakollinen liikennevakuutussopimus päivänä, jona hän saa ajoneuvon hallintaansa, ja viimeistään siihen ajankohtaan mennessä, jona moottoriajoneuvo otetaan liikennekäyttöön.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Pakollisista vakuutuksista annetun lain 84 §:n 1 momentin mukaisesti vakuusrahasto on elin, jolla on toimivalta valvoa, että moottorikäyttöisten ajoneuvojen haltijat täyttävät velvollisuutensa tehdä liikennevakuutussopimus. Lisäksi 88 §:n 7 momentissa edellytetään, että jokaisen, joka laiminlyö tällaisen sopimuksen tekemisen, on maksettava vakuusrahastolle seuraamusmaksu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Puolan <DATE ISO="19970620">20.6.1997</DATE> annetun tieliikennelain (Ustawa z dnia <DATE ISO="19970620">20 czerwca 1997 r.</DATE> – Prawo o ruchu drogowym; Dz. U. 2018, järjestysnumero 1990), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 130a §:n 10 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Jos ajoneuvo on poistettu yleiseltä tieltä 1 tai 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa [erityisesti, jos ajoneuvon tekninen kunto vaarantaa liikenneturvallisuuden tai jos pysäköintisääntöjä ei ole noudatettu], piirijohtaja (starosta) pyytää tuomioistuinta tuomitsemaan ajoneuvon menetetyksi piirikunnalle (powiat), ellei omistaja tai valtuutettu henkilö, jolle on asianmukaisesti ilmoitettu, ole noutanut ajoneuvoa kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona ajoneuvo on poistettu yleiseltä tieltä. Ilmoituksessa on annettava tiedot seurauksista siinä tapauksessa, että ajoneuvoa ei noudeta.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim määräsi <DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE> antamallaan päätöksellä, että Renault Clio 1.5 DCI ‑merkkinen ajoneuvo, joka oli rekisteröity Puolassa ja pysäköity vartioidulle pysäköintialueelle sen jälkeen, kun se oli poistettu yleiseltä tieltä, tuomitaan menetetyksi Powiat Ostrowskille (Ostrówin piirikunnalle), jäljempänä kantaja. Menetetyksi tuomitsemista koskeva määräys sai lainvoiman <DATE ISO="20180207">7.2.2018</DATE>, jolloin kantajasta tuli ajoneuvon omistaja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Kantaja teki <DATE ISO="20180206">6.2.2018</DATE> hakemuksen edellä mainitun ratkaisun tiedoksiannosta ja lainvoimaisuuden toteamisesta sekä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta. Nämä pyynnöt täytettiin <DATE ISO="20180420">20.4.2018</DATE>. Kantaja teki sen jälkeen ajoneuvolle vakuutussopimuksen <DATE ISO="20180423">23.4.2018</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineiston mukaan asiantuntija tutki kyseisen ajoneuvon <DATE ISO="20180502">2.5.2018</DATE>. Arvioinnissa todettiin, että ajoneuvoa oli mahdoton käynnistää ja se oli teknisesti huonossa kunnossa eli metalliromua, jonka markkina-arvo oli 400 Puolan zlotya (PLN). Ajoneuvon romuttamisesta tehtiin päätös, mutta se peruutettiin <DATE ISO="20180622">22.6.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Kantaja nosti <DATE ISO="20180925">25.9.2018</DATE> Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim ‑tuomioistuimessa kanteen Ubezpieczeniowy Fundusz Gwarancyjnyn (vakuutusalan vakuusrahasto, jäljempänä vastaaja), päätöksestä, jossa vaadittiin kantajaa maksamaan sakko, koska sillä ei ollut ollut vastuuvakuutussopimusta ajanjaksolla <DATE ISO="20180207">7.2.2018</DATE>–<DATE ISO="20180422">22.4.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko velvollisuus tehdä moottoriajoneuvon käyttöä koskeva liikennevakuutussopimus sulkea pois tuomion Juliana pohjalta tilanteessa, jossa kyseinen ajoneuvo on poistettu liikenteestä ja sitä säilytetään yksityisalueella, paikallinen hallintoviranomainen on hankkinut sen ja se on ajokelvottomana tarkoitus romuttaa omistajan päätöksen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskim on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2009/103 3 artiklaa tulkittava siten, että ajoneuvon omistajalla on velvollisuus ottaa moottoriajoneuvojen liikennevakuutus myös silloin, kun paikallishallinnon yksikkö – piirikunta – sai tuomioistuinratkaisun perusteella omistusoikeuden ajoneuvoon, joka on ajokelvoton ja on yksityisellä vartioidulla pysäköintialueella poissa yleisiltä teiltä ja joka on sen omistajan päätöksen mukaisesti tarkoitus romuttaa?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="5"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Vai onko kyseistä säännöstä tulkittava niin, että riippumatta vastuusta, joka vakuutusalan vakuusrahastolla on kolmansia vahinkoa kärsineitä osapuolia kohtaan, paikallishallinnon yksiköllä ajoneuvon omistajana ei ole tässä tilanteessa vakuuttamisvelvollisuutta?<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet vastaaja, Saksan ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Vastaajan perusteluissa on kaksi päälinjaa. Ensinnäkin vastaaja väittää, että ennakkoratkaisukysymyksiä ei voi ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että ne koskevat pääasiassa kansallisen lain tulkintaa. Toiseksi vastaaja väittää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmaisemiin epäilyksiin voidaan suurelta osin saada vastaus unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ensimmäisestä väitteestä olen itse asiassa vastaajan kanssa samaa mieltä. Sen sijaan minun on pakko olla eri mieltä toisesta väitteestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinta on todellakin yhä useammin pyydetty käytännöllisesti katsoen ratkaisemaan yksittäisiä korvausvaatimuksia, kun kyseessä ovat direktiivin 2009/103 ja sen edeltäjien säännöksistä johdettujen määrittelemättömien oikeudellisten käsitteiden tulkinta. Useissa näistä tapauksista ei ole ainakaan minulle selvää, kuinka perinpohjaisesti unionin oikeuden tulkinnallisen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi on tarpeen tehdä tosiasioihin perustuvia erotteluja, jotka näyttävät liittyvän direktiiviin sisältyvien määrittelemättömien oikeudellisten käsitteiden tulkintaan, varsinkin käsitteiden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>ajoneuvo<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>ajoneuvon käyttö<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> tulkintaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. erityisesti uudehko tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181115">15.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>BTA Baltic Insurance Company</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-684/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:917">EU:C:2018:917</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190620">20.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Línea Directa Aseguradora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-100/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:517">EU:C:2019:517</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös unionin tuomioistuimen määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191211">11.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Bueno Ruiz ja Zurich Insurance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑431/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1082">EU:C:2019:1082</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä oleva asia on kuitenkin erilainen. Yksittäisten tosiseikkojen kudelmaan kätkeytyy laajempi, rakenteellisesti merkityksellinen ongelma: milloin velvollisuus ottaa liikennevakuutus direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisesti <HT TYPE="ITALIC">lakkaa</HT>? Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa pyydetään tosiasiassa tulkitsemaan unionin tuomioistuimen suuren jaoston samasta kysymyksestä kaksi vuotta sitten antamaa tuomiota. Tätä taustaa vasten todetaan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset voidaan ottaa tutkittavaksi, minkä lisäksi ne ovat itse asiassa erittäin merkityksellisiä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Pääasia</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä, joita on asianmukaista tarkastella yhdessä, onko direktiivin 2009/2013 3 artiklaa tulkittava siten, että on edelleen pakollista tehdä ajoneuvon liikennevakuutussopimus, vaikka kyseinen ajoneuvo on teknisen kuntonsa takia ajokelvoton.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vaikka tosiseikat pääasioiden käsittelyissä ovat tietenkin erilaiset, unionin tuomioistuimelle on siis esitetty perustaltaan sama oikeudellinen kysymys kuin asiassa Juliana: milloin direktiivin 2009/103 3 artiklan mukainen moottoriajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus lakkaa?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Muodollisesti unionin tuomioistuin tulkitsi tuomiossa Juliana direktiivin 72/166/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19720424">24.4.1972</DATE> annettu neuvoston direktiivi 72/166/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="103" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1972">EYVL 1972, L 103, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20050511">11.5.2005</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/14/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 149, s. 14</REF.DOC.OJ>), kodifioitu direktiivillä 2009/103.</P></NOTE> 3 artiklan 1 alakohtaa. Vanhojen liikennevakuutusdirektiivien (direktiivit 72/166/ETY ja 84/5/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19831230">30.12.1983</DATE> annettu toinen neuvoston direktiivi 84/5/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="008" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="1984">EYVL 1984, L 8, s. 17</REF.DOC.OJ>, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/14.</P></NOTE>) keskeiset säännökset, joihin unionin tuomioistuimen tuomiossa Juliana viitataan ja jotka koskevat ajoneuvon määritelmää, vakuuttamisvelvollisuutta, kyseistä velvollisuutta koskevia poikkeuksia ja korvauksia vahingoista, jotka on aiheuttanut ajoneuvo, jonka osalta velvollisuutta ei ole täytetty, ovat nyt direktiivin 2009/103 1, 3, 5 ja 10 artiklassa. Säännösten sisältö on siis olennaisiltaan osiltaan pysynyt samana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. myös direktiivin 2009/103 liitteessä II oleva vastaavuustaulukko.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomio Juliana</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tuomiossa Juliana pääasian kohde oli seuraava (onneton) tapahtumain kulku: Vastaaja oli Portugalissa rekisteröidyn moottoriajoneuvon omistaja, joka oli terveysongelmien vuoksi lakannut ajamasta autoa. Hän oli pysäköinyt ajoneuvon talonsa pihalle mutta ei ollut tehnyt mitään poistaakseen sen virallisesti liikennekäytöstä. Auto oli siis rekisteröity <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> toimintakuntoinen. Eräänä päivänä hänen poikansa otti auton avaimet hänen tietämättään, ajoi tiehensä ja aiheutti tieliikenneonnettomuuden yleisellä tiellä. Poika ja hänen kanssaan autossa olleet kaksi matkustajaa kuolivat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Pääasian kantaja Fundo de Garantia Automóvel (liikennevakuutusrahasto, Portugali) maksoi onnettomuuteen liittyviä korvauksia kahden kuolleen matkustajan omaisille. Sen jälkeen rahasto nosti vastaajaa vastaan ajoneuvon omistajana vahingonkorvauskanteen ja väitti, että omistajalla oli velvollisuus vakuuttaa auto ensimmäisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan nojalla (nykyisin pääasiallisesti direktiivin 2009/103 3 artikla). Noissa olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli, onko säännöstä tulkittava siten, että ajoneuvon omistajalla on velvollisuus ottaa liikennevakuutus myös silloin, kun ajoneuvoa säilytetään omistajan päätöksellä yksityisessä pihassa poissa yleisiltä teiltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Vastauksessaan ensimmäiseen kysymykseen unionin tuomioistuin muistutti, että ajoneuvon käsite, joka oli jo direktiivin 72/166 1 artiklan 1 alakohdassa, on sanamuodoltaan hyvin yleinen ja käsittää kaikki moottoriajoneuvot, jotka on tarkoitettu kulkemaan mekaanisella voimalla maata pitkin. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että ajoneuvon käsitteen on oltava objektiivinen ja riippumaton ajoneuvon omistajan aikomuksesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se siis vahvisti, että omistajan subjektiivisella aikomuksella olla enää käyttämättä ajoneuvoa ei ole merkitystä sen kannalta, onko kyseessä direktiivissä tarkoitettu ajoneuvo.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Oikeusvarmuuden vuoksi vakuuttamisvelvollisuuden laajuus on siis määritettävä ennen kuin ajoneuvo mahdollisesti joutuu onnettomuuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ibid, 40 kohta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin sulki myös pois taaksepäin suuntautuvat päättelyt ja totesi, että vakuuttamisvelvollisuus ei voi tosiasiallisesti määräytyä sen mukaan, käytetäänkö kyseessä olevaa ajoneuvoa tiettynä ajankohtana liikennevälineenä tai muuhun tarkoitukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ibid, 41 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Kyseisten argumenttien perusteella unionin tuomioistuin päätteli tuomion Juliana 42 kohdassa seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että ajoneuvo, joka on rekisteröity ja jota ei siis ole poistettu virallisesti liikennekäytöstä <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> joka on liikennekelpoinen, vastaa ensimmäisen direktiivin 1 artiklan 1 alakohdassa olevaa ajoneuvon käsitettä, eikä se <HT TYPE="ITALIC">näin ollen</HT> lakkaa kuulumasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa mainitun vakuuttamisvelvollisuuden piiriin ainoastaan sen perusteella, ettei ajoneuvon omistajalla enää ole aikomusta ajaa ajoneuvolla ja että hän säilyttää sitä yksityisalueella.<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Sama sanamuoto toistetaan 52 kohdassa ja tuomiolauselmassa, jossa todetaan yleisesti, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavan vakuutuksen ottaminen on pakollista, kun kyseessä oleva ajoneuvo on edelleen rekisteröitynä jäsenvaltiossa <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> se on liikennekelpoinen<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajoneuvon käsitteen määritelmän olennainen osa se, että ajoneuvoa pystytään käyttämään liikennevälineenä. Toisin sanoen, onko auton <HT TYPE="ITALIC">tekninen</HT> kunto ratkaiseva vakuuttamisvelvollisuuden kannalta, kun kyseessä oleva auto on metalliromua ja tarkoitettu tuhottavaksi, vaikka sama auto on edelleen <HT TYPE="ITALIC">laillisesti</HT> rekisteröity eli toimia sen poistamiseksi virallisesti liikennekäytöstä ei ole toteutettu ja autossa on edelleen rekisterikilvet?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos sen pitäisi noudattaa unionin tuomioistuimen lausuntoa asiassa Juliana, sen pitäisi julistaa, että nyt käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa velvollisuutta vastuuvakuutussopimuksen tekemiseen ei ole, <HT TYPE="ITALIC">koska</HT> autoa ei objektiivisesti katsottuna voitu käyttää ajoneuvona sen huonon teknisen kunnon takia. Sen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös epäilee, ovatko kansalliset säännöt unionin oikeuden mukaisia, erityisesti pakollisista vakuutuksista annetun lain 23 §:n 1 momentti, jossa velvollisuus tehdä moottoriajoneuvon haltijan vastuuvakuutussopimus sidotaan mihin tahansa henkilön <HT TYPE="ITALIC">hallinnassa</HT> olevaan ajoneuvoon riippumatta siitä, onko ajoneuvo liikennekelpoinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tiivistetysti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset koskevat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>-konjunktion käyttöä tuomiossa Juliana ajoneuvon <HT TYPE="ITALIC">oikeudellisen tilan</HT> (voimassa oleva rekisteröinti) ja <HT TYPE="ITALIC">teknisen kunnon</HT> (liikennekelpoisuus) kuvauksen välissä. Ovatko nämä edellytykset <HT TYPE="ITALIC">kumulatiivisia</HT> siten, että molemmat pitäisi täyttää yhtä aikaa, jotta kyseessä olisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>ajoneuvo<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, joka kuuluisi vakuuttamisvelvollisuuden piiriin direktiivin 2009/103 3 artiklan nojalla?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kaikki kirjallisia huomautuksia esittäneet osapuolet (Saksan hallitusta lukuun ottamatta) ovat yhtä mieltä siitä, että nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tilanteessa vakuuttamisvelvollisuus on olemassa, koska kyseistä ajoneuvoa ei ole virallisesti poistettu liikennekäytöstä. Saksan hallitus katsoo, että vaikka direktiivin 2009/103 3 artiklassa ei aseteta tällaista velvollisuutta, siinä ei estetä jäsenvaltiota hyväksymästä tiukempia toimenpiteitä, kuten Puolan omaksumat toimenpiteet nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Saksan hallituksen näkemyksen mukaan direktiivin 3 artikla ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Syistä, jotka olen esittänyt yksityiskohtaisesti ratkaisuehdotuksessani Juliana,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ratkaisuehdotukseni Juliana (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0093">93</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0110">110</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> olen pohjimmiltaan samaa mieltä vastaajan, Puolan hallituksen ja komission kanssa: vakuuttamisvelvollisuus moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on olemassa, jos ja niin pitkään kuin ajoneuvo on <HT TYPE="ITALIC">joko</HT> virallisesti rekisteröity (oikeudellinen asema) <HT TYPE="ITALIC">tai</HT> se on objektiivisesti liikennekelpoinen ja sitä<?PAGE NO="8"?> käytetään liikennevälineenä (tosiasiallinen asema). Kun otetaan huomioon direktiivin 2009/103 taustalla oleva logiikka, sen tavoite ja tarkoitus, näiden kahden aseman välillä on disjunktiivinen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>, toisin sanoen, jotta seuraus syntyisi (eli on velvollisuus ottaa vakuutus), riittää, kun toinen osa on totta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Perustelen tätä näkemystä palauttamalla aluksi mieleen periaatteet, jotka ohjaavat direktiivin 3 artiklan mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tulkintaa (2), ja käsittelen sitten mahdollisesti esiin tulevia yksittäisiä tilanteita (3). Nyt käsiteltävänä olevaan asiaan ehdottamani vastauksen kannalta asian yksityiskohtia voidaan käsitellä suhteellisen lyhyesti (4).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Perusperiaatteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kuten Saksan hallitus aivan oikein huomautti, on korostettava sitä, ettei direktiivin 2009/103 3 artiklalla tai millään muullakaan direktiivin säännöksellä ole tarkoitus säännellä <HT TYPE="ITALIC">vastuuta</HT> <HT TYPE="ITALIC">yksittäisissä</HT> tapauksissa. Direktiivissä säädetään yleinen <HT TYPE="ITALIC">vakuuttamisvelvollisuus</HT>. Sen tarkoituksena ei ole välillisesti ratkaista käsitteiden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>ajoneuvo<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>ajoneuvon käyttö<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> välityksellä vastuuta onnettomuudesta yksittäisessä tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Toiseksi vakuuttamisvelvollisuuden ja siihen liittyvien määrittelemättömien oikeudellisten käsitteiden soveltamisala on liitettävä direktiivin 2009/103 kahtalaiseen tavoitteeseen: tarkoituksena on varmistaa moottoriajoneuvo-onnettomuuksien uhrien korkeatasoinen suojelu ja (sitä kautta) edistää vapaata liikkuvuutta unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on muistuttanut moottoriajoneuvo-onnettomuuksien uhrien korkeatasoisen suojelun tavoitteesta joka kerta, kun se on tulkinnut direktiivejä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja viimeksi määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191211">11.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Bueno Ruiz ja Zurich Insurance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-431/18</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1082">EU:C:2019:1082</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä ensisijainen tavoite eli moottoriajoneuvo-onnettomuuksien uhrien saumaton suojelu on paitsi itsessään arvokas, myös olennaisen tärkeä (henkilöiden ja tavaroiden) vapaan liikkuvuuden varmistamisen kannalta: vasta sitten, kun moottoriajoneuvo-onnettomuuksien mahdollisten uhrien vahva suojelu on varmistettu pakollisella vakuutuksella, jäsenvaltioita voidaan pyytää direktiivin 2009/103 4 artiklan nojalla pidättymään tarkastamasta järjestelmällisesti sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tämä tavoite edellyttää, että direktiivin 3 artiklan mukaista velvollisuutta ottaa liikennevakuutus tulkitaan <HT TYPE="ITALIC">laajasti</HT>. Tätä tukevat myös seuraavat kaksi järjestelmän sisäistä argumenttia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kolmanneksi direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisen ajoneuvojen vakuuttamisvelvollisuuden soveltamisalan ja saman direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisen kansallisten korvauselinten korvausvelvollisuuden laajuuden välillä on merkittävä yhteys tai oikeastaan suora korrelaatio. Direktiivin mukaisen korvauselimen mahdollinen toimiala on yhtä laaja kuin vakuuttamisvelvollisuuden ala. Ellei jäsenvaltio ole omasta tahdostaan laajentanut kansallisen korvausrahaston toimialaa, rahaston on direktiivin mukaisesti maksettava korvausta ainoastaan vahingoista, jotka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo tai ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tämä yhteys on ratkaisevan tärkeä direktiivin koko rakenteen ja tarkoituksen kannalta: ellei 3 artiklan mukaista vakuuttamisvelvollisuutta olisi, voitaisiin vedota ainoastaan rikoksentekijän henkilökohtaiseen vastuuseen (jota ei ole katettu vakuutuksella). Korvausrahastolla ei liioin olisi velvollisuutta puuttua asiaan, koska 3 artiklan mukaista vakuuttamisvelvollisuutta ei olisi, joten sitä ei voisi jättää täyttämättä. Siltä osin kuin vakuuttamisvelvollisuutta ei olisi lainkaan, riskit jäisivät kokonaan onnettomuuden uhrin kannettaviksi. Tällainen tilanne ei todellakaan johtaisi moottoriajoneuvo-onnettomuuksien uhrien korkeatasoiseen suojeluun.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tarkemmin ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Neljänneksi, vaikka ajoneuvon tai sen käytön käsitteen tulkinta onkin näin verraten laaja, pelot vakuuttamisvelvollisuuden vaarallisen laajasta soveltamisalasta ovat aiheettomia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Yhtäältä on otettava huomioon direktiivin 2009/103 5 artikla, jonka mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus rajoittaa pakollisen vakuuttamisen soveltamisalaa jättämällä sen ulkopuolelle joko ajoneuvot, jotka kuuluvat tietyille luonnollisille taikka julkisoikeudellisille tai yksityisoikeudellisille oikeushenkilöille, taikka tietyntyyppiset ajoneuvot tai erityistyyppisellä rekisterikilvellä varustetut ajoneuvot. Tällaisessa tapauksessa direktiivin 2009/103 5 artiklassa säädetään myös, että jos jäsenvaltio säätää poikkeuksen, sen on nimettävä viranomainen tai elin taikka vakuusrahasto vastaamaan poikkeuksesta hyötyvien ajoneuvojen aiheuttamien onnettomuuksien uhreille maksettavista korvauksista. Tällä tavoin varmistetaan jälleen, ettei yksikään ajoneuvo jää ilman vakuutusta tai korvausjärjestelmää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0107">107</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Toisaalta, vaikka direktiivissä yleisesti vaaditaan vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä, se ei kuitenkaan estä kohtuullista joustoa julkisissa rekisteröintijärjestelmissä (väliaikainen tai kausittainen rekisteristä poisto taikka sellaisten ajoneuvojen rekisteröinnin keskeyttäminen, joilla ajetaan vain tiettyinä kausina) tai yhtäläisesti vakuutustoimialalla (eriyttämällä sellaisten ajoneuvojen vakuutusmaksuja, joilla ajetaan vain harvoin). Lopputulos on sama: eriytetyt riskit saattavat johtaa erityyppisiin vakuutuksiin, mutta eivät varmastikaan vakuuttamisvelvollisuuden poissulkemiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0089">89</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0100">100</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Viidenneksi ja viimeiseksi totean, että kaikki nämä näkökohdat johtavat käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>ajoneuvon käyttö<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> laajaan tulkintaan ja vastaavasti tällaisen ajoneuvon laaja-alaiseen vakuuttamisvelvollisuuteen direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisesti. Ajoneuvon käsite ei liity kyseisen ajoneuvon käyttöön jonain tiettynä aikana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">ECLI:EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140904">4.9.2014</DATE>, <NAME.CASE>Vnuk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-162/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2146">EU:C:2014:2146</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171128">28.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Rodrigues de Andrade</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-514/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:908">EU:C:2017:908</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Direktiivin 2009/103 3 artiklan mukainen vakuuttamisvelvollisuus on objektiivinen, eikä se riipu omistajan aikomuksesta (jolla voi olla merkittäviä seurauksia).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se, miten ajoneuvoa käytettiin tiettynä ajankohtana onnettomuuden sattuessa, on kysymys, jonka avulla määritetään (jälkikäteen) yksilöllinen vastuu kussakin yksittäisessä tapauksessa mutta ei (etukäteen) sitä, onko vakuuttamisvelvollisuus ylipäätään olemassa. Ne ovat erillisiä kysymyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tätä voidaan havainnollistaa seuraavasti: Oletetaan, että Hulk nappaa (eurooppalaisen) kaupungin kadulle pysäköidyn auton taistellakseen muukalaisten invaasiota vastaan, ja koska Hulk on Hulk, se aiheuttaa muukalaisten lisäksi vahinkoa myös muulle omaisuudelle kyseisellä kadulla käyttämällä autoa aseena. Tällöin voidaan kohtuudella olettaa, että kyseinen ajoneuvo, joka on pysäköity kadulle muutamaksi tunniksi sillä aikaa, kun sen omistaja on töissä läheisessä rakennuksessa, on (jatkuvan) vakuuttamisvelvollisuuden alainen ajoneuvo. Kyseisen ajoneuvon käyttö tuona nimenomaisena hetkenä Hulkin käsissä vastaa tuskin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> eli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>käyttöä liikennevälineenä<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, mutta sillä on tietenkin merkitystä yksittäisessä tapauksessa vahingosta <HT TYPE="ITALIC">vastuussa olevan tahon määrittämisessä</HT>, jolloin loogisesti suljetaan pois vahingon korvaaminen ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Sen sijaan se ei poista jatkuvaa <HT TYPE="ITALIC">velvollisuutta</HT> ottaa direktiivin 2009/103 3 artiklan mukainen vastuuvakuutus.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Näin ollen sillä seikalla, voidaanko ajoneuvoa tiettynä ajankohtana käyttää tai sillä ajaa, ei ole merkitystä, kun määritetään, vastaako se objektiivisesti ajoneuvon käsitettä. Olosuhteissa, joissa ajoneuvoon on tarpeen tehdä huomattavia korjauksia ja se on näin ollen ajokelvoton, ajoneuvolla on silti objektiivisesti direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ajoneuvon asema.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomion Juliana soveltamisala: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> vai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Näistä syistä ehdotin unionin tuomioistuimelle asiassa Juliana direktiivi(e)n mukaiselle vakuuttamisvelvollisuudelle melko laajaa soveltamisalaa, jolloin se olisi samanaikaisesti kohtuullisen jatkuva, ennakoitava ja vakaa sekä antaisi oikeusvarmuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tarkemmin sanoen ehdotin, että ensinnäkin niin kauan kuin ajoneuvo on rekisteröitynä jäsenvaltiossa eikä rekisteröinnin keskeyttämiseksi tai päättämiseksi ole ryhdytty viranomaistoimenpiteisiin, vakuuttamisvelvollisuus on olemassa. Virallinen <HT TYPE="ITALIC">oikeudellinen</HT> asema on siis ratkaiseva.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0095">95</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Toiseksi ajoneuvon <HT TYPE="ITALIC">teknisellä</HT> kunnolla on merkitystä <HT TYPE="ITALIC">ainoastaan</HT>, jos on kyse ajoneuvosta, joka soveltuu ja jota tosiasiassa käytetään liikkumiseen maata pitkin mutta jota <HT TYPE="ITALIC">ei ole rekisteröity</HT>. Tältä osin totesin, että ensimmäisessä direktiivissä ei yhdistetä ajoneuvon tai sen käytön käsitettä kansalliseen rekisteröintiin ja sama koskee direktiiviä 2009/103.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0099">99</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseisten säädösten kokonaisajattelutapa on tätä yksinkertaisempi: kun kyseessä on objektiivisesti katsottuna ajoneuvo, jota ajetaan ja käytetään ajoneuvona, se voi aiheuttaa vahinkoa ja olisi siis vakuutettava. Keskeinen näkökohta on edelleen moottoriajoneuvo-onnettomuuksien uhrien korkeatasoinen suojelu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>On siis melko selvää, että direktiivin 2009/103 mukainen vakuuttamisvelvollisuus voi koskea myös ajoneuvoja, jotka ovat objektiivisesti katsottuna ajoneuvoja, vaikka niitä ei ole rekisteröity, ja joita käytetään ajoneuvoina ja jotka voivat siten aiheuttaa vahinkoa. Ottaen huomioon asian Juliana tosiseikat, joiden mukaan kyseinen ajoneuvo oli sekä rekisteröity (<HT TYPE="ITALIC">oikeudellinen</HT> asema) <HT TYPE="ITALIC">että</HT> ajokelpoinen ja tosiasiassa sitä ajettiinkin (<HT TYPE="ITALIC">mekaaninen</HT> asema), en pohdiskellut sen enempää mahdollista ristiriitaa ajoneuvon oikeudellisen ja teknisen aseman välillä, koska siihen ei ollut kyseisen asian yhteydessä tarvetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0110">110</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon vanhojen direktiivien ja nykyisen direktiivin 2009/103 perusperiaatteet ja järjestelmä, vakuuttamisvelvollisuuden alaan kuuluvat aina <HT TYPE="ITALIC">vähintään</HT> ajoneuvot, jotka on virallisesti rekisteröity jäsenvaltiossa, sillä rekisteröinti on muodollinen todistus siitä, että kohde on todella ajoneuvo, joka on hyväksytty käytettäväksi yleisillä teillä. Lisäksi en tarkoituksella sulkenut pois myöskään tilanteita, joissa ajoneuvo, jota ei jostain syystä ole rekisteröity, olisi direktiivissä 2009/103 tarkoitettu ajoneuvo.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Jos vakuuttamisvelvollisuuden soveltamisala ymmärretään näin, <HT TYPE="ITALIC">oikeudellisen</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">mekaanisen</HT> aseman välinen looginen suhde olisi disjunktiivinen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Direktiivin mukainen vakuuttamisvelvollisuus syntyy, <HT TYPE="ITALIC">jos</HT> i) auto on rekisteröity tai ii) sitä voidaan käyttää ajoneuvona ja todella käytetään siihen tarkoitukseen tai iii) auto on rekisteröity ja sitä käytetään ajoneuvona.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Nämä ryhmät ja niiden käsittely tässä ratkaisuehdotuksessa ovat lähinnä merkityksellisiä sellaisten kansallisten järjestelmien kannalta, joissa ajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus on asetettu auton <HT TYPE="ITALIC">omistajalle</HT>, kuten on käsittääkseni Puolassa. Arviointi olisi (muotoilultaan mutta ei periaatteeltaan) hieman erilainen, jos kyseessä olisivat järjestelmät, joissa direktiivin 2009/103 3 artiklan mukainen vakuuttamisvelvollisuus asetetaan <HT TYPE="ITALIC">käyttäjälle/kuljettajalle</HT>, mistä tarkemmin ratkaisuehdotuksessani <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa on totta, että tuomiossaan unionin tuomioistuin esitti toistuvasti vain kolmannen skenaarion muunnelman, jossa kahden aseman välillä oli käytetty konjunktiota <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, mikä vaikuttaa luovan kumulatiivisen edellytyksen. Se toistettiin myös tuomiolauselmassa yleisenä sääntönä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon se tosiseikka, että unionin tuomioistuin ilmaisi olevansa samaa mieltä useista keskeisistä argumenteistani,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jotka muodostivat perustelujen selkärangan, olisi yllättävää, jos unionin tuomioistuimella olisi omaksutun lopputuloksen kannalta ollut tarkoitus (yleisesti) muotoilla vakuuttamisvelvollisuus niin huomiota herättävän suppeasti. Tätä taustaa vasten tuomion Juliana 42 ja 52 kohdassa sekä tuomiolauselmassa esitettyjä lausumia ei ehkä pitäisi nähdä yleisenä vakuuttamisvelvollisuuden olemassaolon testinä vaan pikemminkin tosiasioihin rajattuna ja suppeana vastauksena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin <HT TYPE="ITALIC">täsmällisiin tosiasioihin</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tuomion Juliana 25, 27 ja 34 kohdassa palautetaan mieliin tosiseikkojen osalta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset koskivat sitä, että ajoneuvoa säilytettiin yksityisalueella ja sitä käytettiin omistajan tietämättä ja ilman hänen lupaansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Koska ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koski pakollisen vakuuttamisvelvollisuuden rajoja silloin, kun kyseinen ajoneuvo oli ainoastaan omistajansa päätöksellä pysäköity yksityisalueelle eikä hän enää aikonut ajaa sillä, unionin tuomioistuin selvensi, että tämä velvollisuus ei liity ajoneuvon käyttöön tai siihen, onko kyseinen ajoneuvo aiheuttanut vahinkoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180904">4.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:661">EU:C:2018:661</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tässä tosiasiayhteydessä unionin tuomioistuin katsoi tuomion Juliana 42 kohdassa, että ajoneuvo, joka on rekisteröity ja jota ei siis ole poistettu virallisesti liikennekäytöstä <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> joka on liikennekelpoinen, ei lakkaa kuulumasta vakuuttamisvelvollisuuden piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä nähtynä nämä kaksi lausetta, jotka koskevat ajoneuvon oikeudellista ja mekaanista asemaa, on ehkä tarkoitettu yksinkertaisesti heijastamaan pääasian tosiasiallista tilannetta eikä niinkään asettamaan kahta kumulatiivista edellytystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen asia on viime kädessä selventää, onko tämä käsitys oikea. Jos ajoneuvon oikeudellisen ja mekaanisen aseman välille halutaan tehdä looginen kytkentä direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden voimassaolon keston määrittämiseksi, haluaisin kuitenkin esittää useita lisäargumentteja, miksi kytkös olisi pikemmin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> kuin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>ja<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oikein toteaa, pääasian tosiasialliset olosuhteet ovat erilaiset kuin tuomion Juliana tapauksessa. Ainoastaan toinen unionin tuomioistuimen mainitsemista edellytyksistä täyttyy: ensimmäinen eli oikeudellinen tai hallinnollinen edellytys, joka koskee ajoneuvon rekisteröintiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tuomiossa Juliana mainituista kahdesta elementistä eli oikeudellisesta ja mekaanisesta asemasta voitaisiin yleisesti johtaa neljä eri skenaariota: i) Ajoneuvo on rekisteröity ja ajokelpoinen. ii) Ajoneuvo on rekisteröity mutta ajokelvoton. iii) Ajoneuvoa ei ole rekisteröity, mutta se on ajokelpoinen. iv) Ajoneuvoa ei ole rekisteröity, ja se on ajokelvoton.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen tuomion Juliana mukaisesti on ilmeistä, että <HT TYPE="ITALIC">ensimmäisessä</HT> skenaariossa vakuuttamisvelvollisuus on olemassa riippumatta omistajan aikomuksesta tai siitä, että ajoneuvoa säilytetään yksityisalueella, tai muusta tosiseikkojen vaihtelusta. Täysin ajokuntoisen ajoneuvon omistajan subjektiivisella aikomuksella ei ole merkitystä, ellei aikomusta muuteta todellisuudeksi virallisin toimin, siihen asti, kunnes näin tehdään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Vastaavasti <HT TYPE="ITALIC">neljännessä</HT> skenaariossa on yhtä ilmeistä, ettei vakuuttamisvelvollisuutta ole, kun kumpikaan kahdesta edellytyksestä ei täyty, koska ajoneuvoa ei ole rekisteröity eikä sillä voi ajaa. Ellei ole ajoneuvoa, ei ole mitään vakuutettavaakaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, ei ole kuitenkaan selvää, koskeeko ajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus ajoneuvon omistajaa toisessa tai kolmannessa skenaariossa, joissa vain toinen edellytyksistä täyttyy.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Minun näkemykseni mukaan vastauksen on oltava myöntävä kummassakin skenaariossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmannesta</HT> skenaariosta on todettava, että varmasti voi olla olemassa ajoneuvoja (liikennevälineitä, jotka täyttävät objektiivisesti kaikki ajoneuvon edellytykset), joita ei ole rekisteröity. Ratkaiseva kysymys onkin, miksi niitä ei ole vakuutettu. On ehkä yllättävää, että tapaukset, joissa ajetaan autoja, jotka on jätetty vakuuttamatta kansallisten sääntöjen <HT TYPE="ITALIC">vastaisesti</HT>, eivät oikeastaan ole uhrien suojelun kannalta rakenteellinen ongelma. Jos niillä ajetaan liikennevakuutusta koskevien kansallisesti sääntöjen vastaisesti, niitä ajetaan laittomasti. Korvausrahaston turvaverkkoa sovelletaan silti direktiivin 2009/103 10 artiklan 1 alakohdan nojalla, koska mahdolliset vahingot on aiheuttanut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Direktiivin kannalta aito rakenteellinen ongelma ovat autot, joita voitaisiin mahdollisesti ajaa laillisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti, vaikka vakuuttamisvelvollisuus ei koske niitä. Direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden soveltamisalan suppealla määritelmällä olisi tällä tavoin suora vaikutus direktiivin 2009/103 10 artiklan 1 alakohtaan, koska tällöin olisi sallittua ajaa laillisesti autoja, joita ei ole vakuutettu, eikä korvausrahaston tarvitsisi puuttua asiaan ja tarjota turvaverkkoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tämän takia jo pelkästään ajoneuvon <HT TYPE="ITALIC">mekaanisen</HT> kunnon yhdessä sen todellisen käytön kanssa on voitava perustaa direktiivin 2009/103 3 artiklan mukainen vakuuttamisvelvollisuus viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä aletaan käyttää direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna ajoneuvona. Eli jos rakennan kotonani <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>lepakkoauton<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>, jolla on kaikki ajoneuvon tekniset ominaisuudet, ja sen jälkeen ajan sillä sen sijaan, että vain ihailisin sitä olohuoneessani, vakuuttamisvelvollisuus alkaa objektiivisesti ajoneuvon ensimmäisestä käyttökerrasta, vaikka en rekisteröisikään sitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>On kuitenkin kohtuullista ehdottaa, että tällaisessa erikoisskenaariossa ratkaiseva ajankohta olisi viimeistään laitteen (ensimmäinen) käyttö ajoneuvona, ei välttämättä pelkästään sen rakentaminen (ja se seikka, että sillä voidaan mahdollisesti ajaa). Niinpä jos rakentamani lepakkoauto (tai realistisempana esimerkkinä osista kokoamani klassikkoauto) pidetään aina suljettuna olohuoneeseen (tai pikemminkin autotalliin) eikä sillä ajeta koskaan (eli sitä ei käytetä ajoneuvona), se ei voi myöskään vaarantaa ketään ajoneuvona. Silti se olisi vakuutettava direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisesti siitä hetkestä alkaen, jona sillä ajetaan ja sitä käytetään siis ajoneuvona.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tällaisille erikoislaatuisille ajoneuvoille on tietenkin mahdollista tarjota kansallisessa lainsäädännössä eriytettyjä vakuutusvelvollisuuksia (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Viimeksi on käsiteltävä <HT TYPE="ITALIC">toista</HT> skenaariota, jolla on erityistä merkitystä tässä asiassa: ajoneuvo on edelleen rekisterissä, mutta se on heikon teknisen kuntonsa takia ajokelvoton. Minun näkemykseni mukaan vakuuttamisvelvollisuus säilyy tässäkin tapauksessa niin kauan kuin rekisteröinti on voimassa. Toisin sanoen vakuuttamisvelvollisuus lakkaa ainoastaan silloin, kun ajoneuvo poistetaan virallisesti rekisteristä (tai se keskeytetään taikka käytetään muuta kansallisella tasolla tähän tarkoitukseen määrättyä virallista ja muodollista menettelyä).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Näin on oltava ainakin kolmesta muustakin syystä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Ensinnäkin vaatimus toteuttaa asianmukaiset muodolliset ja viralliset toimet ajoneuvon poistamiseksi liikennekäytöstä tai ainakin käytön keskeyttämiseksi on ratkaisevan tärkeä oikeusvarmuuden kannalta. Voi olla lukuisia tilanteita, joissa ajoneuvo voi olla väliaikaisesti tai pidemmänkin aikaa epäkunnossa tai sitä ei vain käytetä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. lisää havainnollisia esimerkkejä ratkaisuehdotuksessani <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Juliana</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-80/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:290">EU:C:2018:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Merkitsisikö jokainen epäkuntoisuuden kausi sitä, että vakuuttamisvelvollisuus lakkaa? Lakkaisiko ajoneuvo silloin tällöin olemasta ajoneuvo vain sillä perusteella, että sen omistaja ei ole vaivautunut korjauttamaan sitä? Voisivatko henkilöt silloin jopa vaatia vakuutusmaksuihinsa alennusta tai maksujen palauttamista kausilta, joina heidän autonsa oli rikki?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Toiseksi on otettava huomioon todisteita ja näyttöä koskeva elementti. Kenen olisi todistettava, että auto on todella sellaisessa mekaanisessa kunnossa, ettei sillä voida ajaa? Miten se tehtäisiin? Voisiko se perustua itse annettuun todistukseen vai vaadittaisiinko kirje mekaanikolta? Vai riittäisikö naapurin valaehtoinen todistus, jossa vakuutettaisiin, että auto seisoo takapihallani ilman pyöriä? Sen lisäksi, että tällaiseen todisteluun ja näyttöön liittyy monimutkaisia käytännön ongelmia, ratkaiseva seikka on, että todistelu ja näyttö olisivat täysin turhia. Miksi tällaisia pohdintoja pitäisi ylipäätään aloittaa, kun ajoneuvon omistajan ei tarvitse tehdä muuta kuin saattaa ajoneuvon oikeudellinen asema vastaamaan sen väitettyä tosiasiallista kuntoa ja näin ollen poistaa ajoneuvo rekisteristä tai tehdä muita kansallisen lainsäädännön mukaisia siihen joko väliaikaisesti tai pysyvästi tähtääviä asianmukaisia hallinnollisia toimia?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ja viimeiseksi tässä yhteydessä näin hahmoteltu velvollisuus antaisi myös oikeanlaisia kannustimia. Välillisesti se kannustaa autonomistajia pitämään omaisuudestaan huolta asianmukaisella tavalla, kun vakuutusta on maksettava niin kauan kuin virallisia toimia ei ole toteutettu. On tietenkin täysin omistajan asia päättää, korjauttaako hän rikkinäisen auton, myykö sen sellaisenaan, myykö sen metalliromuksi, koska sitä ei voi korjata, vai antaako hän sen vain toistaiseksi seistä kadulla tai omalla pihallaan. Jos jokin näistä valinnoista johtaa ajoneuvon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>virallisen elämän<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> päättymiseen, omistajan velvollisuutena on hoitaa virallinen rekisteristäpoistamismenettely esimerkiksi luovuttamalla rekisterikilvet tai hankkimalla väliaikaisestikin asianmukainen julkinen todistus, jossa todistetaan, että ajoneuvo on poistettu käytöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Näin tehdessään ajoneuvon omistaja luonnollisesti siirtyy toisesta skenaariosta edellä hahmoteltuun neljänteen skenaarioon, jolloin kyseisen ajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus lakkaa. Muussa tapauksessa vakuuttamisvelvollisuus on säilytettävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Soveltaminen käsiteltävään asiaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä hahmotellussa toisessa skenaariossa annetaan selkeä vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen. Oman näkemykseni mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että vakuuttamisvelvollisuus säilyy niin kauan, kuin kantaja ei ole toteuttanut toimenpiteitä todistaakseen virallisesti kyseisen ajoneuvon teknisen kunnon ja sen soveltumattomuuden käyttöön poistamalla sen virallisesti rekisteristä tai toteuttamalla muita asianmukaisia toimia ajoneuvon poistamiseksi liikennekäytöstä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Katson, ettei unionin tuomioistuin voi auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta muutoin kuin antamalla tämän yleisen lausuman direktiivin 2009/103 3 artiklan mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden soveltamisalasta ja erityisesti velvollisuuden lakkaamisesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kaikki ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnössään ja sen ensimmäisessä kysymyksessä esittämät tosiseikat olivat hyödyksi pääasian tilanteen kuvailussa ja havainnollistamisessa (piirikunnan tuomioistuinratkaisun kautta hankkima ajoneuvo, joka sijaitsi yksityisellä vartioidulla pysäköintialueella eikä yleisellä tiellä ja joka oli määrä romuttaa omistajansa päätöksen mukaisesti). Niillä ei kuitenkaan ole merkitystä kyseessä olevan unionin oikeuden tulkinnan kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2009/103 ja erityisesti sen 3 artiklassa edellytetään vain, että jäsenvaltiot perustavat kattavan ja vahvan ajoneuvojen pakollisten vakuutusten järjestelmän, jotta moottoriajoneuvo-onnettomuuksien mahdollisten uhrien turvaverkko olisi tiivis. Jäsenvaltioiden välillä saattaa luonnollisesti olla eriytettyjä ratkaisuja, kunhan päätavoite saavutetaan eikä ole rakenteellisesti mahdollista, että ajoneuvot voivat laillisesti liikkua jäsenvaltiossa ilman vakuuttamisvelvollisuutta, mikä olisi vastoin sekä direktiivin 2009/103 3 artiklaa että sen 10 artiklan 1 alakohtaa. Tämä merkitsee, että yksittäistapauksissa tulokset voivat sallitusti poiketa toisistaan jonkin verran tosiseikoiltaan erilaisissa mutta myös samanlaisissa tapauksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Toiseksi lähestymistapojen ja ratkaisujen sallittujen poikkeamien puitteissa esiin saattaa luonnollisesti tulla poikkeustapauksia. Tämä pitää ilmeisesti osittain paikkansa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa: kantaja ei tosiasiassa kansallisen lainsäädännön soveltamisen takia voinut vakuuttaa kyseessä olevaa Renault Clio 1.5 DCI ‑ajoneuvoa, ennen kuin se oli saanut virallisen todisteen ajoneuvon saamisesta omistukseensa, ja kyseisen virallisen todisteen saaminen viivästyi ilmeisesti jonkin muun tahon toimimattomuuden seurauksena. Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon, että auto oli vartioidulla alueella eikä sillä ylipäätään pystynyt ajamaan, saattaa todella vaikuttaa hieman oudolta vaatia tässä erityistapauksessa maksamatta olevan vakuutuksen maksamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Olipa outoa tai ei, unionin tuomioistuimen asia ei kuitenkaan ole ratkaista yksittäisiä vakuutusvaatimuksia kansallisella tasolla. SEUT 267 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuinta voidaan pyytää <HT TYPE="ITALIC">tulkitsemaan</HT> unionin oikeuden säädöstä. Unionin oikeuden <HT TYPE="ITALIC">soveltaminen</HT> yksittäisiin tapauksiin, a fortiori niiden kansallisten lakien soveltaminen, joita jäsenvaltiot ovat harkintavaltansa puitteissa antaneet unionin säädöskehyksen täytäntöön panemiseksi, kuuluu kansallisten tuomioistuinten tehtäviin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Tehtävänjaon mukaisesti on unionin tuomioistuimen tehtävä selkeyttää direktiivin 2009/103 3 artiklan yleisiä puitteita ja tehdä selväksi, mikä täsmälleen on kyseisen säännöksen mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden aineellinen ja ajallinen soveltamisala sijoitettuna direktiivin yleiseen taustaan ja tulkittuna sen mukaisesti. Sen jälkeen, kun tulkinta on tehty ja siihen on tarvittaessa liitetty joitakin ohjeita siitä, miten olisi arvioitava, ovatko velvollisuuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetut kansalliset säännöt unionin oikeuden mukaisia, sääntöjen soveltaminen yksittäisiin asioihin ja niiden ratkaiseminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kun direktiivin 2009/103 3 artiklasta on näin annettu tulkinta, johon verraten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä ei näyttäisi olevan moitteen sijaa, katson lyhyesti sanottuna, että unionin tuomioistuimen tehtävä ei ole ratkaista, kuka lopulta maksaa Renault Clio 1.5 DCI ‑ajoneuvon vakuutusmaksun ajalta <DATE ISO="20180207">7.2.2018</DATE>–<DATE ISO="20180422">22.4.2018</DATE>, jolloin Powiat Ostrowski oli saanut tuomioistuimen päätöksellä omistukseensa kyseisen ajoneuvon, joka oli ajokelvoton ja oli yksityisellä vartioidulla pysäköintialueella poissa yleisiltä teiltä ja joka oli sen omistajan päätöksen mukaisesti tarkoitus romuttaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="15"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Rejonowy w Ostrowie Wielkopolskimin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta <DATE ISO="20090916">16.9.2009</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY 3 artiklaa on tulkittava siten, että vakuutussopimuksen tekeminen moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on pakollista, jos ajoneuvo on virallisesti rekisteröity tai sitä käytetään ajoneuvona.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>