<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2007FIB.1000899501.case.xml"><NO.CASE>C-112/05</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62005C0112</NO.CELEX><NO.SEQ>0007.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>8997</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>9019</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES RUIZ-JARABON RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-112/05</LEFT><RIGHT>KOMISSIO v. SAKSA</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Dámaso Ruiz-Jarabo Colomer</HT></P><P><DATE ISO="20070213">13 päivänä helmikuuta 2007</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Volkswagen-yhtiö, joka kiistatta liittyy enemmän Saksan talousihmeeseen kuin synkkään kansallissosialistiseen taustaansa, on näkyvin esimerkki siitä menestyksestä, jota on saavuttanut Saksan liittotasavallassa toisen maailmansodan jälkeen ministeri Ludwig Erhardin<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Hän oli tässä tehtävässä vuodesta 1949 vuoteen 1963, jolloin hän seurasi Konrad Adenaueria liittokanslerina.</P></NOTE> toimesta käyttöön otettu kehitysmalli eli sosiaalisen markkinatalouden malli, joka on kuulun <HT TYPE="ITALIC">Freiburgin koulun</HT><NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Professoriryhmä, johon kuuluivat Walter Eucken, Franz Böhm, Hans Grossmann-Doerth ja Leonhard Miksch ja joka korosti reaktiona kansallissosialismiin ajatusta vapaudesta totalitarismia vastaan paitsi kansantaloudessa, myös muilla elämän aloilla; Hildebrand, D., The Role of Economic Analysis in the EC Competition Rules, Kluwer, 1998, Haag, s. 184-187.</P></NOTE> teesien mukainen.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Joissakin valmistetuissa malleissa yhdistyvät tunnettujen teknisten ansioiden lisäksi alkuperämaan kulttuuriperimä<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Se on esimerkiksi esiintynyt useissa Pop Art -teoksissa ja roolihahmona Wait Disneyn elokuvassa The love bug (Riemu-kupla), jonka ohjasi Robert Stevenson vuonna 1968 ja jonka nimi oli espanjaksi Ahí va ese bólido, ranskaksi Un amour de coccinelle ja saksaksi Ein toller Käfer. Tästä seurasi Saksassa poikkeuksellinen menestys: viisi miljoonaa katsojaa kahdeksan ensimmäisen esityskuukauden aikana. Sittemmin aiheesta on tehty useita elokuvia ja televisio-ohjelmia, viimeisimpänä niistä vuoden 2005 Herbie: Fully Loaded, jonka on ohjannut Angela Robinson.</P></NOTE> ja kaikkien niiden maiden kulttuuriperimä, joiden teillä ne liikkuvat, ja ne liittyvät lähtemättömästi 1950- ja 1960-lukuun niin Euroopassa kuin Atlantin valtameren toisellakin puolella.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jo vuonna 1958 ilmestyi englanninkielinen Volkswagenin historia Amerikan markkinoilla: Nitske, W. R., The amazing Porsche and Volkswagen story, Comet Press Books, New York.</P></NOTE> Tästä syystä on hyvin ymmärrettävää, että monille kansalaisille, jotka viipyvät edelleen kyseisen kulta-ajan nostalgisissa muistoissa, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, jonka komissio on nostanut Volkswagen-lain<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Laki Volkswagen GmbH:n osakkeiden yksityistämisestä, annettu <DATE ISO="19600721">21.7.1960</DATE> (BGBl. I, s. 585, ja BGBl. III, s. 641-1-1), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19650906">6.9.1965</DATE> annetulla lailla (BGBl. I, s. 461) ja <DATE ISO="19700731">31.7.1970</DATE> annetulla lailla (BGBl. I, s. 1149).</P></NOTE> tiettyjen pykälien vuoksi, ei niinkään merkitse kansallisen lainsäädännön arvostelemista, vaan hyökkäyksen kohteena on saksalaisen elämäntavan symboli, todellinen nykyajan myytti.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Näiden melankolisten huomioiden lisäksi on todettava, että nyt käsiteltävä asia kuuluu<?PAGE NO="I-8998"?> asioihin, joissa ratkaistaan jäsenvaltioiden sellaisten lainsäädäntöjen yhteensopivuus EY:n perustamissopimuksen kanssa, joissa annetaan julkisyhteisöille yksityisissä yrityksissä kohtuuttomia toimivaltuuksia, joita kutsutaan kansanomaisesti nimellä <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>kultaiset osakkeet<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> (<QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>golden shares<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>). Katson kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tähän tapaukseen liittyy huomattavia eroja, joilla on ratkaiseva merkitys.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Komissio arvostelee konkreettisesti seuraavia seikkoja: äänioikeuksien käytön rajoittamista 20 prosenttiin yhtiöpääomasta, kun jonkin osakkaan osuus on tätä prosenttilukua suurempi; sitä, että sellaisten sopimusten osalta, joiden hyväksymiseksi Aktiengesetzissä<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Annettu <DATE ISO="19650906">6.9.1965</DATE>, BGBl. I, s. 1089.</P></NOTE> (Saksan osakeyhtiölaki) edellytetään 75 prosentin enemmistöä, määräenemmistövaatimus on korotettu vähintään 80 prosenttiin; sekä Saksan liittotasavallalle ja Ala-Saksin osavaltiolle (Land Niedersachsen) annettua oikeutta nimittää kaksi yhtiön hallintoneuvoston jäsentä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Asiaa koskeva lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Yhteisön oikeus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Yleensä yhteisöjen tuomioistuin tutkii kansalliset säännökset, joiden pätevyyden komissio on riitauttanut, EY:n perustamissopimuksen kahden perusvapauden valossa eli pääomien vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisoikeuden valossa. Ensin mainittua koskevan EY 56 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Sijoittautumisoikeuden osalta asian kannalta merkityksellinen määräys on puolestaan EY 43 artiklan ensimmäinen kohta, jonka sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Myös kielletään rajoitukset, jotka estävät jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-8999"?><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Tätä on verrattava asian tarkastelun kannalta tärkeään EY 295 artiklaan:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Tällä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärj estelmiin.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 88/361/ETY<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta <DATE ISO="19880624">24.6.1988</DATE> annettu neuvoston direktiivi 88/361/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="178" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="5">EYVL L 178, s. 5</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> liitteeseen I sisältyy direktiivin 1 artiklassa tarkoitettu pääomanliikkeiden nimikkeistö luokittelua varten. Siinä mainitaan erityisesti <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>osallistuminen uuteen tai olemassa olevaan yritykseen pysyvien taloudellisten yhteyksien luomiseksi tai ylläpitämiseksi<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> (suorat sijoitukset)<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kyseisen liitteen 1.2 kohta.</P></NOTE> ja <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>ulkomailla asuvan kotimaisten pörssiarvopapereiden hankinnat<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> (portfoliosijoitukset).<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Saman liitteen III.A.1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Saksan lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohteena olevan oikeusjärjestyksen merkityksellisiä säännöksiä ovat osakeyhtiölain ja niin sanotun Volkswagen-lain tietyt pykälät.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>I.</NO.P><TXT>Osakeyhtiölaki</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Osakeyhtiölain 134 §:ssä, jota on muutettu yritysten valvonnasta ja avoimuudesta annetulla lailla (Gesetz zur Kontrolle und Transparenz im Unternehmensbereich), säädetään, että äänioikeutta käytetään osakkeiden nimellisarvon tai, mikäli kyseessä ovat nimellisarvottomat osakkeet (<QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Stückaktien<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>), niiden lukumäärän mukaan. Sen lisäksi sellaisissa yhtiöissä, joita ei ole noteerattu arvopaperipörssissä, voidaan yhtiöjärjestyksen nojalla rajoittaa sellaisten osakkaiden äänioikeutta, joilla on useita osakkeita, ja määrätä ehdoton tai asteittain kasvava enimmäismäärä.</TXT></NP><NP><NO.P>II.</NO.P><TXT>Osakeyhtiölain 101 §:n 2 momentissa edellytetään, että yhtiöjärjestyksessä on määrättävä oikeudesta nimetä edustajia hallintoneuvostoon, ja tämä oikeus voidaan antaa ainoastaan tietyille osakkaille tai osakkaille, joilla on nimennäisosakkeita, joiden luovuttaminen edellyttää yhtiön antamaa lupaa. Tätä oikeutta rajoitetaan lisäksi siten, että se on enintään kolmannes kyseisen yhtiön elimen jäsenten lukumäärästä, josta säädetään laissa tai yhtiöjärjestyksessä yhtiöpääoman osuuksien haltijoiden osalta. Kyseisen pykälän viimeisessä virkkeessä jätetään kuitenkin nimenomaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle tätä koskeva Volkswagen-lain 4 §:n erityissääntely.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9000"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Volkswagen-laki</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Volkswagen-lain 1 §:ssä muutetaan osakeyhtiöksi vanha rajavastuuyhtiö (GmbH), jonka ainoa omistaja oli Saksan liittotasavalta.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen 2 §:ssä säädetään äänioikeuden käyttämisestä, ja sen 1 momentissa rajoitetaan äänioikeus viidennekseen osakepääomasta, mikäli osakkeenomistajan omistus on yli 20 prosenttia. Siihen sisältyy myös sääntöjä kunkin osakkaan osakkeiden määrän laskemisesta (2 ja 3 momentti).</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Lain 4 §:ssä käsitellään otsikolla <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>Yhtiön organisaatio<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> erilaisia seikkoja, ja sen 1 momentissa annetaan sekä Saksan liittotasavallalle että Ala-Saksin osavaltiolle oikeus nimittää kaksi hallintoneuvoston jäsentä niin kauan kuin ne ovat yhtiön osakkaina.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kyseisen pykälän 2 momentissa asetetaan tehtaiden rakentamisen ja siirtämisen edellytykseksi hallintoneuvoston 2/3:n enemmistöllä antama hyväksyminen.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Saman pykälän 3 momentissa korotetaan yli 4/5:aan (80 prosenttia) osakepääomasta määräenemmistö, jonka hyväksyminen tarvitaan yhtiökokouksen päätöksille, kun osakeyhtiölain mukaan edellytetään vähintään kolmen neljäsosan (75 prosenttia) antamaa puoltoääntä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltävä hallinnollinen menettely</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Volkswagen-lain historiallinen tausta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Jotta riidanalainen kansallinen laki olisi paremmin ymmärrettävissä, on palattava yrityksen alkuvaiheisiin, jotka Saksan hallitus on esittänyt melkoisen yksityiskohtaisesti vastineessaan ja erityisesti komission <DATE ISO="20030320">20.3.2003</DATE> päivättyyn viralliseen huomautukseen antamassaan <DATE ISO="20030620">20.6.2003</DATE> päivätyssä vastauksessa, ilman että kyseinen toimielin olisi niiden paikkansapitävyyttä kiistänyt.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun Adolf Hitler oli noussut valtaan tammikuussa 1933, otettiin käyttöön autoteollisuuden kehittämissuunnitelma<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Adolf Hitler julisti tämän ajatuksen vuoden 1934 autonäyttelyn avajaispuheessaan Berliinissä.</P></NOTE> ja järjestettiin julkinen kilpailu niin sanotun<?PAGE NO="I-9001"?> <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>kansanauton<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> (Volks - Wagen) valmistamista varten. Pyrkimyksenä oli valmistaa yksinkertainen ja edullinen ajoneuvo, jonka suurin osa saksalaisista voisi hankkia ilman liiallista taloudellista rasitetta. Tehtävä annettiin legendaariselle suunnittelijalle Ferdinand Porschelle.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Putkimiehen poika Ferdinand Porsche syntyi Maffersdorf-ander-Neissessä (nykyään Vratislavice nad Nisou, Tsekin tasavalta) <DATE ISO="18750903">3.9.1875</DATE>. Tämä böömiläinen kaupunki kuului tuolloin Itävalta-Unkarin keisarikuntaan, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopan poliittinen kartta muuttui, ja Porschesta tuli Tšekkoslovakian kansalainen. Hitlerin sanoin <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>suurin saksalainen autonvalmistaja<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/> ei voinut pitää Tšekkoslovakian kansalaisuutta, ja 1940-luvulla Stuttgartissa sijaitsevassa Tšekkoslovakian konsulaatissa järjestettiin asia siten, että Porsche sai Saksan kansalaisuuden luovuttuaan omastaan. Parvulesco, C, Coccinelle. Triomphe de la voiture populaire, toim. ETAI, Boulogne-Billancourt, 2006, s. 18.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Hanke oli määrä toteuttaa erittäin nopeasti, ja sen toteuttamiseen myönnettiin kaksi tukea, joiden yhteismäärä oli <FT TYPE="NUMBER">700000</FT> silloista Saksan markkaa (Reichmark (RM)). Taloudellista tukea pyydettiin myös Reichverband der Deutschen Automobilindustrielta (Saksan autoteollisuuden yhdistys), joka suoritti kuukausittain <FT TYPE="NUMBER">20000</FT> RM niiden kymmenen kuukauden ajan, jotka oli vahvistettu määräajaksi töiden saattamiseksi päätökseen; koska tämä yhdistys oli kuitenkin ilmoittanut valtakunnankanslerille vaikeuksista, Hitler määräsi Arbeitsfrontin (työläisrintama) Volkswagenin tuotantoon<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Parvulesco, ibid., s. 17 ja 18.</P></NOTE> rakentamaan siihen asti suurimman tehtaan. Rahoitus saatiin eri lähteistä: Saksan valtion itsensä antaman panoksen lisäksi hallitus kehotti yleiseen säästämiseen ja pyysi kansalaisia, jotka halusivat hankkia auton, tallettamaan viisi RM viikossa tilille, joka oli tarkoitettu yrityksen rahoittamiseen. Tällä tavoin kerättiin 286 miljoonaa markkaa.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Volkswagen-hanke otettiin sittemmin <DATE ISO="19370528">28.5.1937</DATE> pois kyseisen yhdistyksen hoidosta ja perustettiin valtionyhtiö, Gesellschaft zur Vorbereitung des Deutschen Volkswagens mbH, jonka alkupääomana oli 50 miljoonaa RM, jotka oli luovuttanut Arbeitsfront, jonka käyttöön annettiin lentokone, jotta sillä voitaisiin etsiä Saksasta sopiva alue, jolle mahtava tehdas voitaisiin rakentaa. Edellytyksenä oli kuitenkin, että se sijaitsisi keskellä maata ja sinne olisi hyvät joki- ja maantieyhteydet. Lopulta löydettiin ihanteellinen sijaintipaikka Ala-Saksista läheltä Wolfsburgin linnaa, joka oli kuulunut 1300-luvulta lähtien von der Schulenburgin kreivin suvun omaisuuteen ja joka pakkolunastettiin. Tästä syystä tehdas rakennettiin Fallerslebenin lähelle Hannoverin ja Berliinin yhdistävän moottoritien varrelle Mittellandin kanavan läheisyyteen. Peruskivi muurattiin <DATE ISO="19380526">26.5.1938</DATE> yli <FT TYPE="NUMBER">70000</FT> henkilön läsnä ollessa, ja samalla suunniteltiin uuden kaupungin eli nykyisen Wolfsburgin rakentamista tulevien työntekijöiden asuinkäyttöön. Führer herätti yleistä hämmennystä antamalla ajoneuvolle uuden nimen <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>KdF Wagen<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/> (Kraft durch Freude Wagen; ilosta voimaa -auto), vaikka Porsche oli rekisteröinyt tavaramerkin Volkswagen kansainvälisestikin.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Parvulesco, ibid., s. 26.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-9002"?><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Auton virallisessa esittelytilaisuudessa esiteltiin kolme eri mallia: avomalli, irtokatolla varustettu malli ja umpikattomalli. Diktaattoria ympäröivät upseerit, jotka ilmaisivat avoimesti yhdenmukaisella ja yksiselitteisellä käytöksellään ehdottoman hyväksyntänsä hänen poliittiselle järjestelmälleen, ja hän nousi avomalliin, jota ajoi itse Ferdinand Porschen poika Ferry, josta tuli välittömästi kuuluisa. Führerin ilmoitus herätti valtavaa ihastusta: KdF Wagen olisi pian kaikkien ulottuvilla vain 990 RM:n hintaan.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Lisäksi rahalla, joka oli saatu kansallissosialistisen valtion valtaannousun myötä kielletyiltä Weimarin tasavallan ammattiliitoilta takavarikoidun tai pakkolunastetun omaisuuden myynnistä, perustettiin suurimpaan osaan maata tehtaita, joista tulisi ajatuksen kehittäneiden poliitikkojen mielikuvissa suurin teollisuudenala Euroopassa.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tiedot ovat saatavilla sivuilla http://es.wikipedia.org/wiki/Volkswagen.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Autojen massatuotannon piti alkaa <DATE ISO="19391015">15.10.1939</DATE>, mutta Hitler hyökkäsi Puolaan <DATE ISO="19390901">1.9.1939</DATE>, ja maailmansodan syttyminen teki tyhjäksi kaikkien mukana olleiden suunnitelmat, sillä tuotannossa keskityttiin tyydyttämään sotilastarpeita, erityisesti tarpeita, jotka liittyivät joukkojen kuljettamiseen ja ammusten toimittamiseen, joten ilman toivomaansa hyötyä jäi noin <FT TYPE="NUMBER">336000</FT> piensäästäjää,<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Saksan hallituksen esittämä luku.</P></NOTE> jotka olivat olleet mukana unelmassa, joka hälveni aseiden ja kanuunojen melskeen myötä.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Parvulesco, ibid., s. 27.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Liittoutuneiden pommikoneet aiheuttivat vakavaa vahinkoa yrityksen tehtaille, sillä neljässä ilmahyökkäyksessä<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Hyökkäykset tehtiin huhtikuussa, kesäkuussa ja elokuussa 1944.</P></NOTE> pudotettiin yli tuhat tonnia erittäin voimakkaita pommeja. Vaikka tehdas oli vaurioitunut, sen toiminta aloitettiin uudelleen toukokuussa 1945<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuolloin tehtiin liittoutuneiden käyttöön 110 Kübelwagen-ajoneuvoa (<QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>kuplavolkkariksi<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> kutsuttua Volkswagen-mallia edeltänyt sotilasajoneuvomalli) varaosineen.</P></NOTE> sen jälkeen kun brittien miehitysvyöhykkeen sotilashallitus oli asettanut yhtiön johtoon pääinsinööri Rudolf Brörmannin, joka oli vastustanut lujasti amerikkalaisten aikeita romuttaa kyseinen teollisuudenala ja joka korvattiin<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Momsen, H., <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>Das Volkswagenwerk und die <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="2019"/>Stunde Null<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="2019"/>: Kontinuität und Diskontinuität<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>, sivuilla http://www.dhm.de/ausstellungen/aufbau_west_ost, esittää, että hänet irtisanottiin sen seurauksena, että Volkswagenin palveluksesta haluttiin saada pois kaikki natsitaustan omaavat henkilöt.</P></NOTE> vuonna 1947 Opelin hallituksen jäsenellä Heinrich Nordhoffilla. Sotilashallitus ei myöskään onnistunut myymään yhtiötä ulkomaiselle kilpailijalle, kuten Fordille tai Chryslerille, mistä syystä Yhdistyneen kuningaskunnan vetäydyttyä vyöhykkeeltä vuonna 1949 Volkswagenista tuli käytännössä kenenkään omistamatonta omaisuutta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9003"?><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Huolimatta siitä, että yrityksellä ei siten ollut tiedossa olevaa isäntää, se osoitti yllättävää dynaamisuutta, joka teki siitä kukoistavan yrityksen,<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuonna 1955 tehtaasta valmistui miljoonas kupla, ja vuonna 1972 tätä mallia oli myyty jo yli 15 miljoonaa kappaletta. Tämän ajanjakson aikana eräs amerikkalainen kirjailija yritti hyötyä tämän saksalaisauton suosiosta ottamalla sen nimen romaaninsa nimeen: Woods, E., Yellow Volkswagen, Greywood Publishing Ltd., Toronto, 1971.</P></NOTE> mikä herätti sen työntekijöiden vaatimukset, jotka olivat epäilemättä perusteltuja, koska he olivat olleet suoraan ja välittömästi osallisina yrityksen menestyksessä. Kun 1950-luvun lopussa vaikutti väistämättömältä, että tuomioistuimet hylkäisivät Volkswagenin säästäjien vaatimukset, työntekijät vaativat yrityksen omistusta itselleen, jolloin Volkswagenia omistukseensa vaativia tahoja oli jo viisi eli heidän lisäkseen liittotasavalta, Ala-Saksin osavaltio, ammattiyhdistykset ja nämä epäonniset säästäjät.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Vastakkaisten intressien aiheuttamat jännitteet uhkasivat pitkittyä Saksan tuomioistuimissa, mikä vaaransi tuolloin vielä nuoren liittotasavallan symboliksi nousseen yrityksen vakauden. Useita vuosia kestäneiden tiiviiden keskustelujen ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen päästiin kompromissiin eli allekirjoitettiin <DATE ISO="19591112">12.11.1959</DATE> liittovaltion ja Ala-Saksin osavaltion välinen sopimus oikeussuhteiden järjestämisestä Volkswagenwerk GmbH:ssa.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vertrag über die Regelung der Rechtsverhältnisse bei der Volkswagenwerk Gesellschaft mit beschränkter Haftung und über die Einrichtung einer Stiftung Volkswagenwerk.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Sopimuksessa määrättiin, että ensimmäisessä vaiheessa siirrettäisiin kaikki tuolloisen rajavastuuyhtiön osuudet liittovaltiolle;<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Volkswagenwerk GmbH:n oikeussuhteiden sääntelystä annetulla lailla (Gesetz über die Regelung der Rechtsverhältnisse der Volkswagenwerk GmbH; BGBl. I, s. 301).</P></NOTE> kun se toisessa vaiheessa muutettiin osakeyhtiöksi, 60 prosenttia osakkeista jaettiin yksityishenkilöille, ja loput annettiin asianomaisille kahdelle julkisyhteisölle eli liittovaltiolle ja Ala-Saksin osavaltiolle siten, että molemmat saivat 20 prosenttia.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. Volkswagen-lailla.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kyseisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten välisessä sopimuksessa otettiin huomioon myös työntekijöiden edut perustamalla Volkswagen-säätiö tutkimuksen, opetuksen, tieteen ja teknologian kehittämistä varten.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Volkswagen-osakeyhtiön yhtiöjärjestys hyväksyttiin <DATE ISO="19600706">6.7.1960</DATE> ja otettiin Volkswagen-lakiin samoin kuin sopimus muiltakin osin; kahdessa lausekkeessa määrättiin, että määräenemmistövaatimus, joka koski tiettyjen yrityksen sopimusten tekemistä, korotettaisiin 75 prosentista yli 80 prosenttiin ja että äänioikeuksien käyttäminen rajoitettaisiin 20 prosenttiin osakepääomasta.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9004"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Edeltävä hallinnollinen menettely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Komissio, jolle oli tehty kanteluja Volkswagen-laista, osoitti Saksalle <DATE ISO="20030319">19.3.2003</DATE> virallisen huomautuksen, johon kyseinen jäsenvaltio vastasi <DATE ISO="20030620">20.6.2003</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Selitykset eivät vakuuttaneet komissiota, mistä syystä se antoi <DATE ISO="20040401">1.4.2004</DATE> perustellun lausunnon, jossa se kehotti toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet riidanalaisen lain kumoamiseksi tai muuttamiseksi kahden kuukauden määräajassa, joka alkoi kulua perustellun lausunnon toimittamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Saksan hallitus esitti <DATE ISO="20040712">12.7.2004</DATE> kirjallisia huomautuksia, joissa se vahvisti näkemyksensä siitä, että kyseinen laki ei ollut EY 56 artiklan vastainen ja että se ei muuttaisi sitä, mistä syystä se vaati menettelyn lopettamista sillä perusteella, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskenut väite oli perusteeton.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Koska komissio ei yhtynyt Saksan näkemykseen, se saattoi asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja vaati tätä toteamaan EY 226 artiklan mukaisesti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen EY 56 ja EY 43 artiklan rikkomisen perusteella.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kanne on kirjattu yhteisöjen tuomioistuimen rekisteriin <DATE ISO="20050304">4.3.2005</DATE>. Siinä vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Volkswagen-lain 2 §:n 1 momentti ja 4 §:n 1 ja 3 momentti ovat EY 56 ja EY 43 artiklan vastaisia, ja velvoittamaan vastaajana oleva valtio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Vastineessa, joka on jätetty <DATE ISO="20050525">25.5.2005</DATE>, vaaditaan kanteen hylkäämistä perusteettomana ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hyväksyi <DATE ISO="20050907">7.9.2005</DATE> antamallaan määräyksellä Suomen tasavallan väliintulijaksi, mutta tämä luopui väliintulostaan kirjaamoon <DATE ISO="20051125">25.11.2005</DATE> toimittamallaan kirjeellä.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kantajan vastaus saapui kirjaamoon <DATE ISO="20050822">22.8.2005</DATE> ja vastaajan vastaus <DATE ISO="20051116">16.11.2005</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Suullisia huomautuksiaan esittivät <DATE ISO="20061212">12.12.2006</DATE> pidetyssä suullisessa käsittelyssä Saksan liittotasavallan ja komission asiamiehet.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9005"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Alustavia huomioita</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Huomautettakoon aluksi, että vaikka komissio on vedonnut EY 43 artiklan rikkomiseen, sen vaatimus perustuu pääomien vapaan liikkuvuuden (EY 56 artikla) loukkaamiseen, mikä epäilemättä perustuu siihen, miten oikeuskäytännössä on käsitelty kultaisiin osakkeisiin liittyviä asioita, mutta tämä ei estä yhteisöjen tuomioistuinta antamasta ratkaisua myös samanaikaisesta sijoittautumisvapauden loukkaamisesta.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Volkswagen-lain yhteys kultaisia osakkeita koskevaan oikeuskäytäntöön</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Komissio nojautuu lähinnä niin sanottuun golden shares -oikeuskäytäntöön<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-58/99" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-3811">C-58/99, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="20000523">23.5.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-3811)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-367/98" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-4731">C-367/98, komissio v. Portugali, tuomio <DATE ISO="20020604">4.6.2002</DATE> (Kok. 2002, s. I-4731)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-483/99" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-4781">C-483/99, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="20020604">4.6.2002</DATE> (Kok. 2002, s. I-4781)</REF.DOC.ECR>; sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-463/00" YEAR="2003" PAGE.ECR="I-4581">C-463/00, komissio v. Espanja, tuomio <DATE ISO="20030513">13.5.2003</DATE> (Kok. 2003, s. I-4581)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-98/01" YEAR="2003" PAGE.ECR="I-4641">C-98/01, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio <DATE ISO="20030513">13.5.2003</DATE> (Kok. 2003, s. I-4641)</REF.DOC.ECR>. Myöhemmin on annettu ratkaisut asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-174/04" YEAR="2005" PAGE.ECR="I-4933">C-174/04, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="20050602">2.6.2005</DATE> (Kok. 2005, s. I-4933)</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyissä asioissa C-282/04 ja C-283/04, komissio v. Alankomaat, tuomio <DATE ISO="20060928">28.9.2006</DATE> (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).</P></NOTE> ja perustaa tarkastelunsa siihen, että kyseessä on valtion toimenpide, jolla annetaan erityisoikeuksia valtiolle, tässä tapauksessa liittovaltiolle ja Ala-Saksin osavaltiolle.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Se korostaa myös, että kyseessä oli julkinen sopimus, jonka molemmat yhteisöt olivat tehneet ratkaistakseen omistajuuteen liittyneet yritystä heikentäneet jännitteet, koska kyseessä oli vain yhtä yhtiötä varten annettu laki.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Saksan hallitus on eri mieltä tästä näkemyksestä ja arvioi, että tilanteet, joissa yhteisöjen tuomioistuin on antanut ratkaisun, eivät ole rinnastettavissa Volkswagenyhtiön tilanteeseen, sekä vetoaa riidanalaisten säännösten objektiivisuuteen, ainakin sellaisten säännösten objektiivisuuteen, jotka liittyvät äänioikeuksien rajoittamiseen ja tiettyjen perustavanlaatuisten päätösten tekemiseen vaadittavan yhtiökokouksen määräenemmistön korottamiseen ja joihin ei sisälly minkäänlaista syrjintää, koska ne vaikuttavat samalla tavoin kaikkiin sijoittajiin, sekä julkisiin että yksityisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Lisäksi vastaajana oleva hallitus korostaa, että Volkswagen-lakia ei voida pitää <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>valtion toimenpiteenä<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>, koska lakiin on ainoastaan otettu yksityinen sopimus, joka tehtiin vuonna 1959 liittotasavallan ja Ala-Saksin välillä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9006"?><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Vaikka tämä asia jää todellakin suppeassa merkityksessä kultaisten osakkeiden kattaman alueen ulkopuolelle, koska julkisyhteisöjen hallussa oleviin arvopapereihin ei liity erityisoikeuksia, ei voida myöskään hyväksyä suppeaa näkemystä siitä, mitä tällaisilla oikeuksilla pitäisi ymmärtää tarkoitettavan; todellisuudessa tärkeää ei ole niinkään se, liittyvätkö mittavat etuoikeudet muodollisesti joihinkin yhtiöpääoman osuuksiin, vaan se, annetaanko etuoikeuksia niin paljon, että ne saavat toisen sijoittajan, erityisesti ulkomaisen sijoittajan luopumaan sijoituksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Myös Saksan hallituksen väite, jonka mukaan kansallisessa parlamentissa hyväksyttyä lakia ei voida pitää valtion toimenpiteenä, on hämmästyttävä, koska ei ole mitään tyypillisempää julkisyhteisöjen käyttäytymisen ilmenemismuotoa kuin sen lainsäädäntövaltuuksien käyttäminen. Yhtä hämmästyttävää on se, että Saksan oikeuden käsitettä <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Staatsvertrag<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> luonnehditaan yksityiseksi sopimukseksi, kun kyseisen maan oikeuskirjallisuudessa sisällytetään se yksimielisesti oikeusjärjestyksen julkisoikeudellisiin toimiin.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Maurer, H., <HT TYPE="ITALIC">Allgemeines Verwaltungsrecht,</HT> toim. C. H. Beck, 12. korjattu ja laajennettu painos, München, 1999, s. 352 ja sitä seuraavat sivut.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>On siis hylättävä Saksan hallituksen esittämät väitteet, joilla se pyrkii erottamaan käsiteltävänä olevan asian muista tuomiolla jo ratkaistuista kultaisia osakkeita koskeneista asioista, tämän vaikuttamatta siihen, että tämän jälkeen on tutkittava yksityiskohtaisesti komission sitä vastaan esittämät jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat väitteet.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>EY 295 artiklan merkitys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Erikoista kyllä, vastaajana oleva hallitus ei ole vedonnut puolustuksekseen EY 295 artiklan noudattamiseen, jota tutkin laajasti kahdessa ratkaisuehdotuksessa eli yhtäältä asioissa komissio vastaan Portugali, komissio vastaan Ranska ja komissio vastaan Belgia esittämässäni ratkaisuehdotuksessa<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Esitetty <DATE ISO="20010703">3.7.2001</DATE>.</P></NOTE> sekä toisaalta asioissa komissio vastaan Espanja ja komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Esitetty <DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE>.</P></NOTE> esittämässäni ratkaisuehdotuksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Olen edelleen sitä mieltä, että EY 295 artiklassa käytetyllä ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>omistusoikeusjärjestelmät<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> ei viitata varallisuussuhteita koskevaan siviilioikeudelliseen järjestelmään vaan sellaisten kaikenlaisten eli myös julkisoikeuteen sisältyvien sääntöjen ajatukselliseen yhdistelmään, joilla voidaan antaa omistajan asema yrityksessä eli joilla annetaan sille, jolla tällainen oikeus on, oikeus käyttää ratkaisevaa määräysvaltaa sen kaikkien tavoitteiden tai joidenkin tavoitteiden määrittelemisessä ja toteuttamisessa; samalla<?PAGE NO="I-9007"?> tavoin kyseisen määräyksen tarvittavan päämäärän mukaisen tulkinnan perusteella on katsottava, että erottelu julkisten yritysten ja yksityisten yritysten välillä perustamissopimusta sovellettaessa ei voi perustua pelkästään yrityksen osakaskunnan rakenteeseen, vaan erottelu riippuu siitä, onko valtiolla mahdollisuus asettaa joitakin talouspoliittisia tavoitteita, jotka poikkeavat yksityiselle toiminnalle luonteenomaisesta mahdollisimman suuren voiton tavoittelusta.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="188/80—190/80" YEAR="1982" PAGE.ECR="2545">188/80-190/80, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio <DATE ISO="19820706">6.7.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 2545, Kok. Ep. VI, s. 479, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Toistettakoon tämän jälkeen mielipiteeni siitä, että sitä, että perustamissopimuksessa pidättäydytään puuttumasta jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, mikä on vahvistettu EY 295 artiklassa, on sovellettava kaikkiin niihin toimiin, joiden avulla valtio voi julkisen sektorin - taloudellisesti ymmärrettynä - interventioiden välityksellä vaikuttaa kansakuntansa elinkeinoelämän muotoihin.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. ratkaisuehdotus asioissa C-367/98, komissio v. Portugali, C-483/99, komissio v. Ranska ja C-503/99, komissio v. Belgia, 54 ja 55 kohta; samoin em. ratkaisuehdotus asioissa C-463/00, komissio v. Espanja ja C-98/01, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, 56 ja 57 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Vaikka arvostelu, jota olen esittänyt asioissa C-463/00 ja C-98/01 antamassani ratkaisuehdotuksessa siitä, että tuomioissa on luovuttu perusteluitta EY 295 artiklan soveltamisesta ja hylätty sen merkitys, koska myöhemmissäkään tuomioissa ei ole sitä tulkittu,<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asiat komissio v. Espanja; komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta; komissio v. Italia ja komissio v. Alankomaat.</P></NOTE> on edelleen kaikilta osin voimassa, myönnän, että nyt käsiteltävään asiaan liittyy huomattavia eroja verrattuna yhteisöjen tuomioistuimen tähän mennessä ratkaisemiin asioihin, ja nämä erot saattavat johtaa toisenlaiseen ratkaisuun.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Aikaisemmat tapaukset liittyivät yleensä sellaisten yritysten yksityistämisprosesseihin, jotka toimivat <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>strategisina<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> pidetyillä aloilla, jotka oli vähitellen vapautettu (öljy ja maakaasu, lentokentät, vakuutukset). Riidanalaisilla toimenpiteillä oli yksi yhteinen piirre eli se, että ne olivat keinoja, joilla julkinen valta voi puuttua tiettyjen kansantalouden kannalta strategisesti tärkeiden yritysten toimintaan ja joilla pyrittiin asettamaan talouspoliittisia tavoitteita.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asiat C-367/98, C-483/99 ja C-503/99, ratkaisuehdotuksen 62 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kuten Volkswagen-lain syntyhistoria osoittaa, se ei kuulu tähän asiayhteyteen.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Ensinnäkään kyseessä ei ole ala, jonka olisi perinteisesti katsottu kuuluvan maan kansantalouden ydinaloihin, riippumatta sen<?PAGE NO="I-9008"?> erityisestä painoarvosta bruttokansantuotteessa, sillä autoteollisuus oli melko kehittynyttä sotienvälisessä Saksassa, eikä sen kehittyminen johtunut valtion toimenpiteistä.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Toiseksi riidanalaisen säännön keskeisenä perusteena oli yrityksen omistusta koskeneiden jännitteiden ratkaiseminen, mikä lähtökohtaisesti merkitsee sitä, että sääntelyä voidaan luonnehtia EY 295 artiklassa tarkoitetuksi yksityisoikeudelliseksi sääntelyksi, mitä jotkut esittävät - vaikka en tähän yhdykään. Komission nyt käsiteltävän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä arvostelemat säännökset eivät kuitenkaan koske omistusoikeusjärjestelmää yleisesti eivätkä Volkswagen-yhtiön osalta erikseen.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tämän oikeudenkäynnin yhteydessä kyseenalaistetut Saksan lain kolme pykälää edistävät epäilemättä sitä, että omistajuus pysyy sillä, jolla se jo on, koska yrityksen hallituksella on käytettävissään tyypillisiä yhtiöoikeudellisia puolustustekniikoita, joita se käyttää vihamielisiä julkisia hankintatarjouksia vastaan.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. äänioikeuksien rajoittamisesta Kubier, F., Gesellschaftsrecht, 5. korjattu ja laajennettu painos, Verlag C. F. Müller, Heidelberg, 1998, s. 199. Ks. myös Krause, H, <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>Von <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="2019"/>goldenen Aktien<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="2019"/>, dem VW-Gesetz und der Übernahmerichtlinie<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>, Neue Juristische Wochenschrift, nro 38/2000, s. 2749.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että EY 295 artikla ei tue Volkswagen-lakia, otetaanpa huomioon tulkinta, jota olen alusta lähtien ehdottanut, tai tulkintasäännöt, joilla rajoitetaan tämän määräyksen merkitystä siten, että sillä suojellaan jäsenvaltioiden itsenäisyyttä säännellä yksityisiä omistussuhteita.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukset</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alustava selvennys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kantaja vaatii toteamaan, että Saksan liittotasavalta on loukannut sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta, vaikka se perustaa argumentaationsa yksinomaan pääomien vapaan liikkuvuuden loukkaamiseen, mikä vaikuttaa johdonmukaiselta, kun otetaan huomioon <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>golden shares<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> -oikeuskäytäntö, joka on keskittynyt lähinnä EY 56 artiklaan ja vain toissijaisesti EY 43 artiklaan.</TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>En ole muuttanut perustettani siitä, että sijoittautumisvapaus on luonnollinen ja sopiva ympäristö tarkastella erilaisia rajoituksia, jotka perustuvat jokseenkin epätäsmällisesti <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>kultaisiksi osakkeiksi<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> kutsuttuun järjestelmään, sillä kussakin tapauksessa rikkomisesta<?PAGE NO="I-9009"?> syytetty jäsenvaltio pyrkii valvomaan osakaskunnan rakennetta koskevia toiminnallisia valtuuksiaan hyväksikäyttäen sitä, millaiseksi yksityistettyjen yritysten johdon tahto muodostuu (puuttumalla joko osakaskunnan rakenteeseen tai tosiasiallisiin hallintotoimenpiteisiin), millä ei ole paljoakaan tekemistä vapaiden pääomavirtojen kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asiat komissio v. Espanja ja komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ratkaisuehdotuksen 36 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tällaiset valtuudet voivat kuitenkin vaikuttaa vapaata sijoittautumista koskevaan oikeuteen ja tehdä sijoittautumisesta vähemmän kiinnostavan sekä suoraan, kun ne koskevat yhtiöpääomaan sijoittamista, että epäsuorasti, kun ne vähentävät sijoittautumisen kiinnostavuutta rajoittamalla yhtiön elinten määräystenanto- tai hallinnointikykyä.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Velasco San Pedro, L. A. ja Sánchez Felipe, J. M., <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>La libertad de establecimiento de las sociedades en la UE. El Estado de la cuestión después de la SE<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>, julkaisussa Revista de derecho de sociedades, nro 19, 2002-2, s. 31.</P></NOTE> Toisin kuin yhteisöjen tuomioistuin on katsonut,<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asiat komissio v. Portugali ja komissio v. Ranska, tuomioiden 56 kohta. Ks. myös em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 43 kohta.</P></NOTE> korostan, että tästä seuraava pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus on luonteeltaan toissijainen, ei välttämätön. Olen jo todennut, että tämä on kiistatonta niiden toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat osakaskunnan kokoonpanoon, mutta se on sitä vielä enemmän sellaisten toimenpiteiden osalta, joilla rajoitetaan yhtiön päätöksentekoa (toimialan muuttaminen, varojen luovuttaminen), kuten nyt käsiteltävässä asiassa riitautetuilla toimenpiteillä, joissa yhteys pääomien vapaaseen liikkuvuuteen on hypoteettinen tai ainakin hyvin heikko.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asiat komissio v. Espanja ja komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ratkaisuehdotuksen 36 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Missään tapauksessa ei maksa vaivaa tutkia perusteellisemmin väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen virheellistä oikeudellista luonnehdintaa, sillä siitä ei aiheudu merkittäviä seurauksia, koska yhteisöjen tuomioistuin tutkii samalla tavoin molempia vapauksia, ja tämän menetelmän ehdotan omaksuttavaksi jatkossa tutkittaessa sitä, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla, kun on hylätty ajatus siitä, että EY 295 artikla suojaisi Volkswagen-lakia.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut, yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti keskittynyt EY 56 artiklan 1 kohtaan, jossa kielletään jäsenvaltioiden väliset pääomanliikkeiden rajoitukset.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Esim. em. asia komissio v. Ranska, tuomion 35 ja 40 kohta ja asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 38 ja 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Koska EY:n perustamissopimuksessa ei ole määritelty <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>pääomanliikkeiden<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> käsitettä, oikeuskäytännössä on tunnustettu direktiivin 88/361/ETY<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 67 artiklan (Amsterdamin sopimuksella kumottu artikla) täytäntöönpanosta <DATE ISO="19880624">24.6.1988</DATE> annettu neuvoston direktiivi 88/361/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="178" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="5">EYVL L 178, s. 5</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> liitteessä olevan nimikkeistön ohjeellinen merkitys, ja sen mukaan pääomanliikkeitä<?PAGE NO="I-9010"?> ovat suorat sijoitukset eli sijoitukset, joissa ostetaan osuuksia yrityksestä hankkimalla osakkeita, jotka antavat mahdollisuuden osallistua sen hallintoon ja valvontaan, ja epäsuorat sijoitukset, kuten arvopaperien ostaminen pääomamarkkinoilta aikomuksena sijoittaa rahaa mutta ilman aikomusta vaikuttaa yrityksen hallintoon tai valvontaan (näitä sijoituksia nimitetään myös <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>portfoliosijoituksiksi<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>).<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-222/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-1661">C-222/97, Trümmer ja Mayer, tuomio <DATE ISO="19990316">16.3.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-1661, 21 kohta)</REF.DOC.ECR> ja em. asia komissio v. Ranska, tuomion 36 ja 37 kohta sekä em. asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 39 ja 40 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on tutkinut näitä kahta liiketoimien ryhmää ja pitänyt EY 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>rajoituksina<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/> kansallisia toimenpiteitä, joilla estetään osakkeiden hankkiminen asianomaisista yrityksistä tai vaikeutetaan sitä taikka saadaan muiden jäsenvaltioiden sijoittajat luopumaan sijoitusten tekemisestä kyseisten yritysten pääomaan.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia komissio v. Ranska, tuomion 41 kohta; em. asia C-174/04, komissio v. Italia, tuomion 30 ja 31 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-265/04" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-923">C-265/04, Bouanich, tuomio <DATE ISO="20060119">19.1.2006</DATE> (Kok. 2006, s. I-923, 34 ja 35 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Volkswagen-lain riidanalaisia säännöksiä on tutkittava näiden periaatteiden valossa, jotta voidaan selvittää, ovatko ne EY 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja pääomien vapaan liikkuvuuden esteitä. Mikäli tähän vastataan myöntävästi, on selvitettävä mahdolliset oikeuttamisperusteet.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Esim. em. asia komissio v. Belgia, tuomion 42-55 kohta ja em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 32-40 kohta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Riidanalaisen lainsäädännön tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Liittovaltion ja osavaltion oikeus nimittää kaksi yrityksen hallintoneuvoston jäsentä</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Lähtökohta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Komission mielestä Volkwagen-lain 4 §:n 1 momentti merkitsee poikkeusta osakeyhtiölain 101 §:n 2 momentin säännöksestä, kun ensin mainitussa säännöksessä annetaan Saksan liittotasavallalle ja Ala-Saksin osavaltiolle toimivalta nimittää kaksi hallintoneuvoston jäsentä sillä edellytyksellä, että ne ovat edelleen osakkaina, vaikka osakeyhtiölaissa edellytetään, että tällaisesta etuoikeudesta määrätään yhtiöjärjestyksessä, ja säädetään, että se voi koskea ainoastaan kolmannesta tämän yhtiön elimen jäsenistä, joiden nimittäminen kuuluu lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajille, eli toisin sanoen, että Volkswagenin tapauksessa lukumäärä rajoittuisi kolmeen jäseneen.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kyseinen yhteisön toimielin tulkitsee tilannetta siten, että tämän etuoikeuden ottamisella Volkswagen-lakiin rajoitetaan muiden osakkaiden mahdollisuuksia osallistua yhtiön hallintoon ja valvontaan, mikä<?PAGE NO="I-9011"?> merkitsee oikeuskäytännön perusteella pääomien vapaan liikkuvuuden loukkaamista.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 44 kohta ja em. asia komissio v. Belgia, tuomion 39-41 kohta ja em. asia komissio v. Portugali, 44-46 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi viimeksi mainitussa tuomiossa Portugalin hallituksen hiljaisuuden tunnustukseksi eli jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen hiljaiseksi myöntämiseksi ja alkoi tutkia mahdollisia perusteluja; olen jo arvostellut tällaista menettelytapaa em. asioissa C-367/98, C-483/99 ja C-503/99 antamani ratkaisuehdotuksen 76 kohdassa ja kehottanut yhteisöjen tuomioistuinta viemään viran puolesta päätökseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tutkimuksen, sillä en usko, että taustalla oleva yhteisön etu olisi tällaisissa kanteissa ristiriidassa kanneoikeuden dispositiivisuuden kanssa.</P></NOTE> Sen mielestä sillä ei ole merkitystä, että liittovaltio on myynyt kaikki osakkeensa eikä näin ollen käytä nimitysoikeuttaan, eikä sillä, että Ala-Saksin osavaltion edustajien lukumäärä vastaa sen prosenttiosuutta osakepääomasta tai on jopa tätä pienempi, sillä tästä huolimatta valtiolle annetaan erioikeuksia, joilla vähennetään mielenkiintoa sijoittaa Volkswageniin.</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Saksan hallitus arvioi, että koska hallintoneuvosto<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tästä säädetään Saksan osakeyhtiölain 95-116 §:ssä.</P></NOTE> on valvontaelin, siltä puuttuu todellinen päätöksentekovalta lukuun ottamatta niitä tarkasti määriteltyjä tilanteita, joissa laki ja yhtiöjärjestys vaativat sitä ryhtymään toimenpiteisiin; se lisää, että tässä elimessä olevien paikkojen lukumäärä on kohtuullisessa suhteessa pääomapanokseen, ja Ala-Saksin osavaltion paikkojen lukumäärä on pienempi kuin sen prosenttiosuus osakkeista; se viittaa lopuksi siihen, että olettamuksilla, joita komissio on esittänyt sijoitusten jarruttamisesta, ei ole todellisuuspohjaa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Perustelujen tutkiminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Saksan osakeyhtiölain 101 §:n 1 ja 2 momentissa yhtiöjärjestyksen perusteella tietyille osakkaille varatun hallintoneuvoston jäsenten nimittämisoikeuden oikea tulkinta on se, että sillä on kaksi tehtävää: edistää niiden osakkaina olevien suuromistajien edustusta kyseisessä elimessä, jotka haluavat toimia sen hallinnossa, ja varata muutamia paikkoja vähemmistölle, kun tällaisten edustajien lukumäärä on rajattu kolmannekseen osakepääomasta.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kubier, F., em. teos, s. 190.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Rajoitus, joka tässä säännöksessä tehdään Volkswagen-lain 4 §:n 1 momenttiin nähden, paljastaa sen, miten laajoja valtuuksia myönnetään kyseisille alueellisille yksiköille.</TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on silmiinpistävää, että yksi syistä, joiden vuoksi kyseinen 101 § laadittiin, oli nimenomaan se, että annettaisiin julkisyhteisöille mahdollisuus vaikuttaa yhtiöihin, joiden tehtävänä on tuottaa yleisen edun mukaisia palveluja, ilman että niiden tarvitsisi<?PAGE NO="I-9012"?> hankkia tarvittavaa osakepääomaa.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibid.</P></NOTE> Tämä seikka ei missään nimessä ole peruste Volkswagen-laille, sillä tämä on hyvin poikkeuksellista, koska kun sen säännöstä ei ole muutettu, korostuu sellaisten sääntöjen poikkeuksellisuus, jotka koskevat yhtä ainoaa yritystä.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Toiseksi vaikuttaa myös siltä, että riidanalainen säännös poikkeaa muodoltaan tavanomaisesta, koska oikeus nimittää hallintoneuvoston jäseniä annetaan laissa<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jos Volkswagenin yhtiöjärjestykseen olisi otettu lauseke mutta ei sitä koskevaan lakiin, vuoden 1965 Aktiengesetzin hyväksyminen olisi aiheuttanut tämän lausekkeen mitättömyyden; tästä syystä edellä mainitun 4 §:n 1 momentissa olevalla voimassaolosta annetulla säännöksellä pyrittiin ratkaisemaan ongelma, joka koski yhteensopimattomuutta osakeyhtiölain 101 §:n kanssa.</P></NOTE> eikä yhtiöjärjestyksessä, ja myös sisällöltään, koska 4 §:n 1 momentissa varataan neljä osakkeenomistajille varatuista kymmenestä paikasta kahdelle julkisyhteisölle eli enemmän kuin kolmannes, josta enimmillään säädetään osakeyhtiölain 101 §:n 2 momentissa.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan tämä liittovaltion ja osavaltion yksinoikeus ei liity millään tavoin asianomaisten osakesalkkujen suuruuteen, mikä on yleisen lainsäädännön hengen vastaista. Tämän lisäksi se rajoittaa muiden sijoittajien mahdollisuuksia saada vastaavanlaisia etuja, millä rikotaan symmetria pääoman määrän ja yhtiön hallinto vaihtoehtojen välillä.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sander, F., <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>Volkswagen vor dem EuGH - der Schutzbereich der Kapitalverkehrsfreiheit am Scheideweg<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>, Europäische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht (EuZW), nro 4/2005, s. 109.</P></NOTE> Myös yrittäjä, joka saisi riittävän vallan muuttaa yhtiöjärjestystä ja poiketa näistä lausekkeista, törmäisi lain muuttamiseen liittyviin vaikeuksiin, sillä se edellyttäisi kansallisen parlamentin apua.</TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Vaikka Volkswagen-lain 4 §:n 1 momenttia on pidettävä erityislakina, ei näin ollen ole epäilystäkään siitä, että se vähentää niiden sijoittamisintoa, jotka haluaisivat hankkia merkittävän määrän osakkeita yhtiöstä, koska ne olisivat hallintoneuvostossa sellaisten julkisyhteisöjen neljän edustajan kanssa, joilla on hallussaan vain vähäinen määrä osakkeita.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen tutkimisen kannalta ei ole tärkeää, että mainitut julkisyhteisöt käyttävät etuoikeuksiaan, sillä riittää, että Saksan oikeusjärjestyksestä ei ole poistettu liittovaltion ja Ala-Saksin osavaltion kohtuutonta oikeutta nimittää edustajia Volkswagenin hallintoneuvostoon eikä etuoikeutta ryhtyä toimenpiteisiin, kun ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9013"?><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Näin ollen Volkswagen-lain 4 §:n 1 momentti on EY 56 artiklan vastainen, tämän vaikuttamatta mahdollisiin oikeuttamisperusteisiin, joita käsitellään yhdessä lopuksi muiden rajoitusten käsittelyn jälkeen, koska ne on esitetty samansisältöisinä muiden riidanalaisten säännösten yhteydessä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Vähemmistö, joka voi jäädyttää päätöksenteon, ja äänioikeuksien rajoittaminen</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Lähtökohta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Näitä kahta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa perustetta on tarkasteltu kirjallisissa käsittelyissä erikseen, ja niitä on käsitelty yhdessä ainoastaan punnittaessa kolmen keskenään ristiriidassa olevan säännöksen yhteisvaikutusta. Jäljempänä esitetyistä syistä vaikuttaa kuitenkin asianmukaiselta käsitellä ne yhdessä.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Komissio huomauttaa erillisessä tarkastelussaan, että Volkswagen-lain 2 §:n 1 momentissa otetaan käyttöön poikkeus periaatteesta <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>yksi osake, yksi ääni<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/> (<QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>one share, one vote<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>), kun siinä rajoitetaan äänioikeus viidennekseen osakepääomasta, ilman että osakkeenomistajilla olisi tilaisuutta ottaa kantaa. Se lisää myös, että vaikka se hyväksyy näkemyksen siitä, että äänioikeuksien rajoittaminen on yrityksissä yleistä, pitäisi havaita ero, joka liittyy siihen, että on olemassa rajoittamisoikeus, jollainen Saksan oikeusjärjestyksessä annetaan niille yrityksille, joita ei ole noteerattu arvopaperipörssissä, ja siihen, että rajoittamisesta määrätään yhden yrityksen osalta laissa, kuten Volkswagenin osalta tapahtuu.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Komissio jatkaa selvitystään 4 §:n 3 momentilla, jolla määräenemmistö yhtiökokouksen tiettyjen päätösten tekemistä varten korotetaan yli neljään viidesosaan (80 prosenttia) osakepääomasta, kun osakeyhtiölaissa edellytetään kolmen neljäsosan (75 prosenttia) hyväksyntää, joten Ala-Saksin osavaltiolla on mahdollisuus vastustaa tällaisia päätöksiä ja estää ne tätä tarkoitusta varten riittävällä vähemmistöllä, joka osavaltiolla on alusta lähtien. Se katsoo samalla, että tämä enemmistö ei perustu osakkaiden riippumattomaan tahtoon vaan lainsäätäjän ratkaisuun, sillä tämä antoi lain yksinomaan julkisten sijoittajien hyväksi.</TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Saksan hallitus käsittelee puolestaan 2 §:n 1 momentin mukaista rajoitusta ja kiistää yhteyden pääomasta hankitun osuuden ja äänioikeuden välillä sekä korostaa, että lauseke perustuu sopimukseen, ja vaatii lainsäätäjälle vapautta antaa yhteisistä yhtiölainsäädännön säännöksistä poikkeavia säännöksiä joidenkin yritysten osalta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9014"?><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Se vetoaa 4 §:n 3 momentin osalta siihen, että sen osakeyhtiölaissa ei ole rajoitusta, ja selittää Ala-Saksin osavaltion hallussa olevan osakkeiden prosenttiosuuden toisiaan seuranneilla ostoilla, jotka se teki markkinoilla samalla tavoin kuin mikä tahansa yksityinen sijoittaja.</TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kuten olen ennakoinut, pidän kuitenkin parempana molempien säännösten tarkastelua yhdessä, koska yksityiskohtaista tarkastelua eivät ansaitse säännökset erikseen vaan niiden seuraukset.</TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Komissio esittää ainoastaan, että koska kaikilla kolmella säännöllä rikotaan kullakin erikseen perustamissopimusta, niiden yhteiset vaikutukset vain vahvistavat tätä rikkomista.</TXT></NP><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Saksan hallitus sitä vastoin vetoaa yhteen ennakkotapaukseen<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-6/03" YEAR="2005" PAGE.ECR="I-2753">C-6/03, Deponiezweckverband Eiterköpfe, tuomio <DATE ISO="20050414">14.4.2005</DATE> (Kok. 2005, s. I-2753, 55 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja vastaa, että mistään perustamissopimuksen rikkomisesta ei ole kyse erikseen eikä yhdessä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Perustelujen tutkiminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Volkswagen-lain historia osoittaa, että on luotu erittäin pitkälle viety oikeudellinen rakenne tietyn tilanteen suojelemiseksi hyvin täsmällisesti määriteltynä ajankohtana.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yksi indisio suosivasta kohtelusta, joka laissa annetaan Volkswagenille, liittyy siihen, että vuonna 1998 poistettiin äänioikeuksien rajoitus arvopaperipörssissä noteeratuilta yhtiöiltä, kun Saksassa hyväksyttiin edellä mainittu laki yritysten valvonnasta ja avoimuudesta, jonka selkeänä tavoitteena oli palauttaa pääoman ja äänioikeuden käyttämisen välinen suhde, kuten toteaa Fernandez Pérez, N. teoksessa La protección jurídica del accionista inversor, kust. Aranzadi, Navarra, 2000, s. 224. Kyseisen vuonna 1998 annetun lain perusteluissa oletettiin, että äänioikeuden rajoitukset heikentäisivät pääomamarkkinoita; Ruge, R., <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>Goldene Aktien und EG-Recht<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>, Europäische Zeitschrift für Wirtschaftsrecht (EuZW), nro 14/2002, s. 424.</P></NOTE> Vaikuttaa hankalalta tulkita toisella tavoin määräenemmistön korottamista yli 80 prosenttiin yhtiökokouksen tiettyjen päätösten hyväksymiseksi, kun yleisessä lainsäädännössä edellytetään vain 75:tä prosenttia. Lisäksi äänioikeuden käyttämisen vähentäminen 20 prosenttiin merkitsee samaa prosenttiosuutta kuin niiden osakkeiden prosenttiosuus, jotka annettiin kahdelle institutionaaliselle sijoittajalle silloin, kun laki hyväksyttiin, eli liittovaltiolle ja Ala-Saksin osavaltiolle.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Käytännössä henkilö, joka haluaisi hankkia kyseisestä yhtiöstä sellaisen osakemäärän, joka riittää siihen, että hän pääsee sen hallintoelimiin, kohtaisi helposti esteitä yhtiöjärjestyksen määräyksen muuttamisessa, minkä lisäksi hänen pitäisi kääntyä lainsäätäjän puoleen lain muuttamiseksi itselleen edulliseksi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9015"?><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa hänellä olisi vakavia epäilyksiä, kun hän keräisi enemmän kuin yhden viidesosan osakepääomasta, sillä hän ei saisi äänioikeutta tämän kynnyksen ylittävän osuuden osalta.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>S. Sołtysińskin artikkelissa <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>The rise and fall of the golden share concept in privatised companies<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>, julkaisussa Demaret, P./Govaere, I./Hanf, D. (toim.), 30 Years of European Legal Studies at the College of Europe, Brugge, 2005, s. 329, omaksutaan hyvin laaja näkemys siitä, että äänioikeuden käyttämisen rajoituksilla luodaan pääomien vapaalle liikkuvuudelle suurempia esteitä kuin kiistanalaisilla kultaisilla osakkeilla.</P></NOTE> Mikäli hän onnistuisi saamaan kaikki piensijoittajat liikkeelle, liittovaltion ja osavaltion muodostama päätöksenteon jäädyttävä vähemmistö tekisi kuitenkin tämän lisäksi tyhjäksi pyrkimyksen päästä yhtiökokouksessa minkäänlaiseen muutokseen yli neljän viidesosan osakepääomallakaan.</TXT></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan pyritään säilyttämään alun perin mukana olleiden suurten osakkaiden eli liittovaltion ja Ala-Saksin osavaltion status quo, mikä osoittaa oikeaksi ensimmäisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan perusteen, joka liittyy näiden yhteisöjen edustajiin hallintoneuvostossa.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Ei voida kuitenkaan jättää huomiotta sitä, mikä taho on suunnitellut edellä kuvatun rakennelman antaman suojan. On myös korostettava, että kaikki nämä suurten osakkaiden pääsyä yritykseen koskevat rajoitukset ovat asettaneet nämä julkisyhteisöt vuoden 1959 sopimuksesta (<QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>Staatsvertrag<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/>) lähtien liittovaltion lain nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Kansallinen oikeussääntö ei ole syrjivä, mutta sillä jäädytetään edellä mainittujen julkisyhteisöjen kannalta objektiivisesti edullinen tilanne, koska sillä vahvistetaan liittovaltion ja osavaltion asemaa estämällä kaikki mahdolliset puuttumiset hallintoon. Näihin protektionistisiin tuloksiin perustuu Volkswagen-lain sijoittamishalukkuutta vähentävä vaikutus, joka on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ristiriidassa pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa. Siten on hylättävä Saksan hallituksen väitteet, jotka koskevat vilkasta kauppaa Volkswagenin osakkeilla ja joissa viitataan portfoliosijoituksiin eikä sijoituksiin, joita tehdään tarkoituksena osallistua yrityksen hallintoon.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Sellaisille sijoittajille, jotka eivät ole olleet mukana alkuperäisessä sopimuksessa, aiheutuvat hankaluudet ovat ilmeisiä ja säilyvät ainakin potentiaalisesti niin kauan kuin riidanalaiset säännökset ovat voimassa. Tilanne, joka on tosiasiallisesti yhteisön oikeuden vastainen, ei ratkea sillä, että nykyään ainoana julkisena sijoittajana olevan osavaltion osakkeet myydään, sillä itse sääntö, joka kattaa tämän tilanteen, osaltaan ylläpitää Saksan alueellisen yhteisön valtaa, kuten viimeiset 40 vuotta ovat osoittaneet.</TXT></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Omaksutulla menetelmällä on erityinen merkitys sen selvittämisessä, että sen laatijat ovat julkisyhteisöjä, koska menetelmä osoittaa sen, että Volkswagen-laki on <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>kansallinen<?PAGE NO="I-9016"?> toimenpide<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/> yhteisöjen tuomioistuimen EY 56 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, mutta sen perusteella ei voida tehdä muita päätelmiä eikä varsinkaan päätellä, että tämän säännöksen puuttuminen vaikuttaisi nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisten säännösten kanssa samansisältöisten yhtiöjärjestyksen lausekkeiden pätevyyteen.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Näin ollen tämä valtion toimenpiteellä asetettu edellytys, joka on omiaan saamaan sijoittajat olemaan keräämättä yhtiöpääomaa, joka on välttämätön, jotta ne voisivat tehdä yhteistyötä yrityksen hallinnossa, merkitsisi sitä, että Volkswagen-lain 2 §:n 1 momentilla ja 4 §:n 3 momentilla loukataan EY 56 artiklan 1 kohdassa vahvistettua pääomien vapaata liikkuvuutta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen mahdolliset oikeuttamisperusteet</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Lähtökohta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Koska Saksan hallitus on esittänyt toissijaisesti useita perusteluja, jotka perustuvat yleisen edun puolustamiseen, on käsiteltävä ne ja verrattava niitä EY 58 artiklaan ja oikeuskäytäntöön.</TXT></NP><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt useissa tilanteissa pääomien vapaan liikkuvuuden kansallisen rajoituksen EY 58 artiklassa mainituista syistä tai muista yhteisen edun mukaisista pakottavista syistä,<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-319/02" YEAR="2004" PAGE.ECR="I-7477">C-319/02, Manninen, tuomio <DATE ISO="20040907">7.9.2004</DATE> (Kok. 2004, s. I-7477, 29 kohta)</REF.DOC.ECR> ja em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 32 kohta.</P></NOTE> jos olemassa ei ole sellaisia yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä, joilla säädetään näiden etujen suojaamisen varmistamiseksi tarvittavista toimista,<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-255/04" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-5251">C-255/04, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="20060615">15.6.2006</DATE> (Kok. 2006, s. I-5251, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jolloin jäsenvaltioiden asiana on päättää näiden etujen suojelun tasosta ja tavasta, jolla se saavutetaan. Niille annetaan kuitenkin tämä mahdollisuus ainoastaan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti ja konkreettisesti suhteellisuusperiaatetta noudattaen.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia komissio v. Belgia, tuomion 45 kohta ja em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 33 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>Saksan hallitus ehdottaa, että nyt käsiteltävässä asiassa pitäisi arvioida erityistä historiallista asiayhteyttä, jossa riidanalainen laki annettiin, sekä sosiaalipoliittisia, alueellisia, taloudellisia ja teollisia tavoitteita, jotka sitä ohjasivat.</TXT></NP><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Komissio hylkää vastaajan esittämien historiallisten näkökohtien merkityksen, minkä jälkeen se kiistää sen, että riidanalainen laki olisi kaikkien näiden tavoitteiden mukainen.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9017"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Väitteiden tutkiminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Volkswagen-lain riidanalaisiin säännöksiin kohdistuva arvostelu ei himmennä yrityksen menestystä, joka on hämmästyttävä, kun muistetaan olosuhteet, joissa menestystä taottiin työpajoissa, jotka olivat pommitusten jäljiltä lähes raunioina. Menestykseen osallistuneiden henkilöiden tehokkuus, täsmällisyys, joustavuus<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>Kuplan<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> monipuolisuudesta ei ole epäilystäkään; sen lisäksi, että se oli mahdollista muuttaa sotilasajoneuvoksi, sitä muunneltiin myös tavarankuljetus- ja jakeluautojen, asuntoautojen ja jopa ambulanssien ja paloautojen prototyyppien suunnittelua varten. Se inspiroi muitakin suunnittelijoita, kuten Karmannia, Hebmülleriä tai Rometschia, jotka suunnittelivat suurta arvostusta saaneita rohkeita muunnelmia alkuperäisestä mallista (Seume, K. ja Shall, B., <HT TYPE="ITALIC">Volkswagen Beetle - Coachbuilts and cabriolets 1940-1960,</HT> Bay View Books Ltd., Devon, 1993, s. 70 ja sitä seuraavat sivut). Toinen osoitus Volkswagenien mukautuvuudesta on malli, joka valmistettiin Abessinian keisarin Haile Selassie I:n (joka hallitsi Etiopiaa vuosina 1930-1974) henkilökohtaisiin kuljetustarpeisiin ja jonka penkit oli päällystetty leopardin nahalla (kyseinen teos, s. 10).</P></NOTE> ja dynaamisuus ovat esimerkki kunnioituksen arvoisesta sitkeydestä ja kehittymishalusta. Euroopassa Rooman sopimuksista alkaneen yhdentymisprosessin vahvistumisen jälkeen koettu muutos edellyttää kuitenkin yrityksen mukauttamista nykyaikaan.</TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>Myönnettäköön heti aluksi, että olen hieman hämmästynyt siitä, että vedotaan yhteiseen etuun, joka koskisi yhden ainoan yrityksen eduksi laaditun säännöksen suojelemista, samoin kuin siitä, että osassa oikeuskirjallisuutta on katsottu, että suuryritysten toiminnan julkisuudella on erityinen merkitys ja että koska yhtiöoikeudellisia valvontakeinoja ei ole olemassa, on luotava lakisääteisten takeiden järjestelmä, jotta kyetään takaamaan kilpailevan yleisen edun noudattaminen suuryritysten oikeudellisesta muodosta täysin riippumatta.<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Reich, N., Mercado y derecho (Teoría y praxis del derecho económico en la República Federal Alemana), espanjankielinen versio Antoni Font, Ariel, Barcelona, 1985, s. 284.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Puolustukseksi esitetyistä syistä on todettava seuraavaa: ensinnäkin, että Saksan hallituksen mainitsemat tapahtumat osoittavat, että oli kiireellisiä syitä ratkaista Volkswagenin kaltaisessa yrityksessä omistusta koskevat jännitteet, mutta ne eivät voi olla hyväksyttävä peruste riidanalaisille kolmelle säännökselle, joilla ei, kuten olen todennut, ole yhteyttä osakkeiden omistussääntelyyn suppeassa merkityksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>Toiseksi työntekijöiden etuihin vetoaminen on täysin harhaanjohtavaa, sillä hallitus on itsekin selittänyt yhtäältä, että työntekijöiden halu yrityksen valvontaan ratkaistiin perustamalla Volkswagen-säätiö, mistä syystä laki ei vaikuta edes välillisesti näiden työntekijöiden toiveisiin; toisaalta hyöty, joka koituisi työntekijöiden osallistumisesta yrityksen hallintoon yhteishallinnon<?PAGE NO="I-9018"?> välityksellä, vaikka se olisi edellyttänyt lainsäädäntötoimea, ei edellyttäisi riidanalaisella lailla käyttöön otetun julkisyhteisöjen vahvistetun aseman jäädyttämistä.</TXT></NP><NP><NO.P>101.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ei ilmene syytä, jonka vuoksi vähemmistöjen suojelu perustuisi suurten osakkaiden vaihtumattomuuteen. Riidanalaisilla säännöillä ei anneta minkäänlaista lisäturvaa.</TXT></NP><NP><NO.P>102.</NO.P><TXT>Lopuksi on jätettävä huomiotta teollisuuspoliittiset, taloudelliset ja alueelliset tavoitteet,<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-35/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-4071">C-35/98, Verkooijen, <DATE ISO="20000606">6.6.2000</DATE> annetussa tuomiossa (Kok. 2000, s. I-4071, 48 kohta)</REF.DOC.ECR> ei annettu niille mitään merkitystä.</P></NOTE> sillä ne eivät liity yhtä ainoaa yhtiötä varten laadittuun säännökseen. Saksan hallitus sekoittaa yleisen edun Ala-Saksin osavaltion ja sen omaan etuun, joka liittyy siihen, että yritys toimii hyvin, ja tämä huoli on sallittu ja ymmärrettävä, kun otetaan huomioon yhtiön koko ja sen tehtaiden sijoittuminen koko maahan sekä työntekijöiden suuri määrä. Volkswagen-laista ei kuitenkaan missään tapauksessa voida päätellä, eikä se ole esittänyt näyttöä siitä, että riidanalaisilla pykälillä nimenomaan saavutettaisiin paremmin nämä tavoitteet.</TXT></NP><NP><NO.P>103.</NO.P><TXT>Saksan hallitus pyrkii perustelemaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukset, jotka perustuvat Volkswagen-lain 2 §:n 1 momenttiin ja 4 §:n 1 ja 3 momenttiin, näkemyksellä, joka on liian laaja ja todellisuudelle vieras ja joka ei vastaa yleisen edun mukaisia pakottavia syitä, mistä syystä tämä näkemys on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>EY 43 artiklan rikkominen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>104.</NO.P><TXT>Komissio ei ole esittänyt erityistä väitettä Volkswagen-lain yhteensopimattomuudesta EY 43 artiklan kanssa, epäilemättä noudattaakseen oikeuskäytäntöä, jossa on keskitytty näissä asioissa pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.</TXT></NP><NP><NO.P>105.</NO.P><TXT>Useissa tuomioissa katsotaan, että tällaisissa asioissa sijoittautumisvapauden rajoitukset ovat välitön seuraus pääomien vapaan liikkuvuuden esteistä, joihin ne erottamattomasti liittyvät, mistä syystä silloin, kun on osoitettu EY 56 artiklan 1 kohdan rikkominen, ei ole tarpeen ryhtyä uusiin selvityksiin sijoittautumisvapauden osalta.<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia komissio v. Espanja, tuomion 86 kohta ja em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9019"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikulut</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>106.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Saksan liittotasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VII</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>107.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 56 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa Volkswagen GmbH:n yhtiöosuuksien yksityistämisestä <DATE ISO="19600721">21.7.1960</DATE> annetun lain 2 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 ja 3 momentin;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>