<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑453/14</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014CC0453</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:756">EU:C:2015:756</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – YVES BOT – ASIA C‑453/14</P><P>KNAUER</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Yves Bot</HT></P><P><DATE ISO="20151112">12 päivänä marraskuuta 2015</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑453/14</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Vorarlberger Gebietskrankenkasse ja</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Alfred Knauer</HT></P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof (hallintotuomioistuin, Itävalta))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Sosiaaliturva</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 883/2004</KEYWORD><KEYWORD>5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Rinnastamisperiaate</KEYWORD><KEYWORD>Kansalliset säännökset, joilla muista unionin jäsenvaltioista tai ETA-valtioista saatavat vanhuuseläkkeet sisällytetään sairausvakuutusmaksujen maksuperusteeseen</KEYWORD><KEYWORD>Vastaavien etuuksien käsite</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL L 166, s. 1</REF.DOC.OJ> ja oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="200" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 200, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> otettiin unionin oikeudessa käyttöön etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista koskeva periaate.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jos sosiaaliturvaetuuksien ja muiden tulojen saamisella on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tiettyjä oikeusvaikutuksia, tämän lainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan niin ikään, kun kyse on toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saaduista vastaavista etuuksista tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa hankituista tuloista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Onko tämä uusi säännös esteenä sille, että kun jäsenvaltiossa asuva eläkeläinen saa tämän valtion myöntämän eläkkeen lisäksi myös toisen unionin jäsenvaltion tai ETA-valtion eläkejärjestelmästä maksettavaa eläkettä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Asetusta N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä <DATE ISO="20090916">16.9.2009</DATE> annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 987/2009 (JO L 284, s. 1) sovelletaan koko ETA-alueella ETA:n sekakomitean <DATE ISO="20110701">1.7.2011</DATE> tekemän päätöksen N:o 76/2011 nojalla, jolla muutetaan ETA-sopimuksen pöytäkirjaa 37 ja liitettä VI (sosiaaliturva) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="262" PAGE.FIRST="33" DATE.PUB="2011">EUVL L 262, s. 33</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> asuinjäsenvaltio sisällyttää toisen jäsenvaltion maksaman eläkkeen sairausvakuutusmaksun maksuperusteeseen?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa esitetty kysymys on asiallisesti tällainen. Sen lähtökohtana on Vorarlberger Gebietskrankenkassen (Vorarlbergin osavaltion alueellinen sairauskassa)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Jäljempänä kassa.</P></NOTE> päätös velvoittaa Alfred Knauer ja Rudolf Mathis maksamaan sairausvakuutusmaksuja eläkkeistä, joita he saavat sen perusteella, että he kuuluvat Liechtensteinin ammatillisen eläkevakuutusjärjestelmän piirin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian tosiseikat ovat tarkemmin ottaen seuraavat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Itävallassa asuvat Knauer ja Mathis saavat Itävallan myöntämää eläkettä, josta pidätetään sosiaaliturvaa koskevan yleisen lain (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>BGBl. 189/1955; sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiassa kyseessä olevien tosiseikkojen ajankohtana (jäljempänä ASVG).</P></NOTE> mukaisesti sairausvakuutusjärjestelmään perustuvia maksuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Koska he ovat työskennelleet myös Sveitsissä ja Liechtensteinissa, he saavat lisäksi Hilti-eläkekassan maksamaa vanhuuseläkettä Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä ammatillisesta eläkejärjestelmästä <DATE ISO="19871020">20.10.1987</DATE> annetun lain (Gesetz über die betriebliche Personalvorsorge)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>LGBl., nro 12. Jäljempänä BPVG.</P></NOTE> mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Vaikka vuoteen 2010 saakka Itävallan sairausvakuutusjärjestelmään perittiin vakuutusmaksuja ainoastaan kotimaisista eläkkeistä, Itävallan lainsäätäjä otti sosiaaliturvajärjestelmän muuttamista koskevan toisen lain (2. Sozialversicherungs-Änderungsgesetz 2010)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>BGBl. I, 102/2010.</P></NOTE> antamisen yhteydessä käyttöön ASVG:n uuden 73a §:n, jonka 1 momentissa säädetään, että asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvan ulkomaisen eläkkeen saajan on maksettava sairausvakuutusmaksuja myös tästä ulkomaisesta eläkkeestä, jos hänellä on oikeus sairausvakuutusetuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kassa vaati tämän säännöksen perusteella Knaueria ja Mathisia maksamaan vuodesta 2011 alkaen sairausvakuutusmaksuja Hilti-eläkekassasta saatavista eläkkeistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Vorarlbergin osavaltion kuvernööri (Landeshauptmann von Vorarlberg) alensi kahdella <DATE ISO="20131210">10.12.2013</DATE> tekemällään päätöksellä näiden sairausvakuutusmaksujen määrää sillä perusteella, että vain osa ammatillista eläkejärjestelmää ‐ eli lakisääteisiä vähimmäisetuuksia vastaava osa ‐ kuului asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan ja siten ASVG:n 73a §:n mukaisen maksuvelvollisuuden piiriin. Sitä vastoin vähimmäisetuuksia suurempia etuuksia vastaava täydentävä osa tai se osa ammatillista eläkejärjestelmää, joka vastasi ennen BPVG:n voimaantuloa <DATE ISO="19890101">1.1.1989</DATE> suoritettuihin vakuutusmaksuihin perustuvia etuuksia, eivät kuuluneet tähän soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Kassa teki näistä kahdesta päätöksestä Revision-valituksen Verwaltungsgerichtshofiin (hallintotuomioistuin) ja väitti, että kaikista Hilti-eläkekassan maksamista eläkkeistä on maksettava sairausvakuutusmaksuja. Knauer puolestaan nosti häntä koskevasta päätöksestä kanteen ja väitti päinvastoin, ettei näistä eläkkeistä ole maksettava lainkaan vakuutusmaksuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettua vastaavuutta on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon eläkejärjestelmien rakenteelliset ominaisuudet. Se toteaa, että kun ASVG:hen perustuvan vanhuuseläkkeen lakisääteisiä myöntämisedellytyksiä ja BPVG:hen perustuvan vanhuuseläkkeen lakisääteisiä myöntämisedellytyksiä verrataan toisiinsa, käy ilmi kyseen olevan vastaavista etuuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää Itävallan eläkejärjestelmän osalta tässä yhteydessä, että eläkevakuutuksen, joka suojaa vakuutettuja erityisesti ikään liittyviltä riskeiltä, tarkoituksena on mahdollistaa totutun elintason jatkuminen asianmukaisella tavalla. Jotta vakuutetulla olisi oikeus vanhuuseläkkeeseen, hänen on pitänyt sekä saavuttaa lakisääteinen eläkeikä että täyttää tietty määrä<?PAGE NO="3"?> vakuutuskausia. Pakollisen vakuutuksen piiriin kuuluu lähtökohtaisesti jokainen työntekijä, joka on ollut työnantajan palveluksessa yli vähimmäisyysrajan. Niillä pakollisen eläkevakuutuksen piiriin kuuluvilla, jotka haluavat saada enemmän eläkettä kuin eläkkeen, johon heillä olisi tavallisesti oikeus, on mahdollisuus ottaa itselleen vapaasti täydentävä vakuutus maksamalla vakuutusmaksuja, joiden vuosittaiselle määrälle on asetettu enimmäismäärä. Maksettuja vakuutusmaksuja käytetään suoraan etuuksien rahoittamiseen (jakojärjestelmä), ja eläkevakuutuksen hoitamisesta vastaavat itsenäisinä hallinnollisina eliminä perustetut eläkelaitokset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää Liechtensteinin eläkejärjestelmän osalta, että kyseinen järjestelmä perustuu kolmelle pilarille; niistä ensimmäinen on maksuihin perustuva vanhuus- ja perhevakuutusjärjestelmä, toiseen sisältyy ammatillinen eläkejärjestelmä ja kolmannen piiriin kuuluvat yksityisesti otetut lisävakuutukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>BPVG:n mukainen ammatillinen eläkejärjestelmä on lähtökohtaisesti pakollinen rahastointijärjestelmä, ja sen on tarkoitus mahdollistaa yhdessä vanhuus- ja perhevakuutuksen kanssa totutun elintason jatkuminen asianmukaisella tavalla. Sen toteuttaminen kuuluu lähtökohtaisesti sosiaalivakuutuslaitokselle, jolle lainsäädännössä annetaan tiettyä liikkumavaraa, erityisesti sen organisaation osalta ja sen osalta, miten se tarjoaa vastuulleen kuuluvia etuuksia ja rahoittaa ne. Se voi siten tyytyä tarjoamaan lakisääteisiä vähimmäisetuuksia tai myöntää tiettyjä pidemmälle meneviä etuuksia. Tätä ammatillista eläkejärjestelmää ei suurelta osin jätetä niiden henkilöiden oma-aloitteisuuden ja määräysvallan varaan, joita ikään liittyvät riskit koskevat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Liechtensteinin ruhtinaskunta on ilmoittanut asetuksen N:o 883/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti BPVG:n kuuluvan kyseisen asetuksen asialliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että eläkkeet, joita säännellään BPVG:ssä, kuuluvat asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan, koska ne perustuvat asianomaisen jäsenvaltion vanhuusetuuksia koskevaa sosiaaliturva-alaa tai -järjestelmää koskeviin säännöksiin ja koska lisäksi Liechtensteinin ruhtinaskunta on ilmoittanut BPVG:n kokonaisuudessaan asetuksen N:o 883/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo edelleen, että on kuitenkin mahdollista, ettei Liechtensteinin ammatillista eläkejärjestelmää – siitä huolimatta, että mainitun ilmoituksen mukaan se kuuluu yhteensovitettujen eläkejärjestelmien joukkoon – voida pitää ne mahdollisuudet, joita siinä annetaan vakuutetuille määrätä itsenäisesti omasta eläkejärjestelmästään, huomioon ottaen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>vastaavana<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, tai että kaikkien kyseisestä eläkejärjestelmästä myönnettävien etuuksien sisällyttämistä Itävallan sairausvakuutuksen maksuperusteeseen olisi pidettävä unionin oikeuden näkökulmasta vapaan liikkuvuuden käytön rajoituksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Verwaltungsgerichtshof (hallintotuomioistuin) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Onko asetuksen N:o 883/2004 5 artiklaa tulkittava SEUT 45 artikla huomioon ottaen siten, että vanhuuseläkkeet, joita maksetaan ammatillisesta eläkejärjestelmästä (valtion perustama ja takaama järjestelmä, jonka on tarkoitus mahdollistaa kohtuullisen elintason jatkuminen asianmukaisella tavalla, joka toimii rahastointiperiaatteen mukaisesti, joka on lähtökohtaisesti pakollinen, johon voi kuitenkin myös sisältyä lakisääteisen vähimmäismäärän ylittäviä pakollista vakuutusta täydentäviä maksuja ja vastaavasti korkeampia etuuksia ja jonka toteuttaminen on työnantajan perustaman tai käyttämän vakuutuslaitoksen vastuulla, kuten käsiteltävässä asiassa <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>toisen pilarin<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/> eläkejärjestelmä Liechtensteinissa), ja vanhuuseläkkeet, joita maksetaan lakisääteisestä eläkejärjestelmästä (samoin valtion perustama ja takaama järjestelmä, jonka on tarkoitus mahdollistaa kohtuullisen elintason<?PAGE NO="4"?> jatkuminen asianmukaisella tavalla mutta joka toimii jakoperiaatteen mukaisesti, joka on pakollinen ja jonka toteuttaminen on lailla perustettujen eläkevakuutuslaitosten vastuulla, kuten käsiteltävässä asiassa Itävallan eläkejärjestelmä), ovat <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>vastaavia<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> etuuksia mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla?<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ennen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen tutkimista on tarpeen ratkaista ennakkoon yksi kysymys. On tutkittava, kuuluvatko Hilti-eläkekassan Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä maksamat vanhuuseläkkeet asetuksen N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Liechtensteinin ammatillisen eläkejärjestelmän kuuluminen asetuksen N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Knauerin mukaan Liechtensteinin ammatillinen eläkejärjestelmä – sekä sen lakisääteisen vähimmäisosan osalta että täydentävän osan osalta – ei ole asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluva lakisääteinen sosiaaliturvajärjestelmä vaan lisäeläkejärjestelmä, johon on sovellettava ainoastaan yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta <DATE ISO="19980629">29.6.1998</DATE> annetun neuvoston direktiivin 98/49/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="209" PAGE.FIRST="46" DATE.PUB="1998">EYVL L 209, s. 46</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> säännöksiä. Knauer vetoaa tältä osin erityisesti siihen, että yhteisvastuun ajatus on tässä rahastointiperiaatteen mukaisesti toimivassa järjestelmässä mukana vain vähäisessä määrin, että tarjottu eläketaso ylittää selvästi eläketason, joka taataan perusvanhuusvakuutuksella ja perusperhevakuutuksella, että etuuksien maksamisen, josta yksityisoikeudelliset laitokset vastaavat, edellyttämä pääoma on säästetty ja että kyseinen järjestelmä on pakollinen vain osalle työntekijöistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Vaikka Knauer myöntää tuomioon Beerens<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>35/77</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:194">EU:C:1977:194</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> viitaten, että kaikkia asetuksen N:o 883/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetun kansallisen lainsäädännön perusteella maksettuja etuuksia on luonnehdittava tämän asetuksen soveltamisalaan ehdottomasti kuuluviksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>sosiaaliturvaetuuksiksi<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, hän väittää, ettei ilmoitus kata osaa, joka vastaa lakisääteisen velvoitteen päälle maksettujen vakuutusmaksujen perusteella myönnettäviä etuuksia ja jonka sisältöä ei ole BPVG:ssä täsmennetty. Hänen mukaansa nämä etuudet ovat sopimukseen tai säännöstöön perustuvia etuuksia, joita ei makseta lain perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Riittää kun todetaan – eikä lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien ja täydentävien järjestelmien välistä eroa olisi tarpeen tutkia tätä enempää<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tämän eron osalta viittaan tänään annettuun ratkaisuehdotukseen komissio v. Malta (C‑12/14, vireillä unionin tuomioistuimessa).</P></NOTE> –, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka se seikka, ettei kansallista lakia tai asetusta ole mainittu julistuksessa, ei sellaisenaan voi osoittaa, ettei tämä laki tai asetus kuulu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisjärjestelmän piiriin, sen seikan, että jäsenvaltio on maininnut tietyn lain julistuksessaan, on sitä vastoin katsottava osoittavan, että tämän lain perusteella myönnettävät etuudet ovat sosiaaliturvaetuuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Martínez Losada ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑88/95, C‑102/95 ja C‑103/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:69">EU:C:1997:69</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Liechtensteinin ruhtinaskunta on kuitenkin maininnut sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan mukaisesti antamassaan julistuksessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="127" PAGE.FIRST="35" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, C 127, s. 35</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> että asetuksen N:o 883/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamassaan julistuksessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Euroopan komissio on julkaissut tämän julistuksen. Tämän ratkaisuehdotuksen laatimisen ajankohtana se on luettavissa seuraavassa Internet-osoitteessa: http://ec.europa.eu/social/keyDocuments.jsp?advSearchKey=liechtenstein&amp;mode=advancedSubmit&amp;langId=fi&amp;policyArea=&amp;type=0&amp;country=0&amp;year=0.</P></NOTE> sekä vanhuus- ja perhe-eläkkeestä <DATE ISO="19521214">14.12.1952</DATE> annettua lakia (Gesetz über die Alters- und Hinterlassenerversicherung)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>LGBl. 1952, nro 29; siinä muodossa, jona sitä sovellettiin pääasiassa kyseessä olleiden tosiseikkojen tapahtuma-ajankohtana.</P></NOTE> vastaavan ensimmäisen pilarin että erityisesti BPVG:n sisältävän toisen pilarin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>BPVG:n osalta annettuun julistukseen ei sisälly tiettyjä etuuksia koskevia poikkeuksia, vaan kaikkia tämän lainsäädännön perusteella myönnettäviä etuuksia on pidettävä sosiaaliturvaetuuksina sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla sovellettavassa unionin lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Näin ollen on syytä tutkia, onko tämä lainsäädäntö esteenä sille, että Hilti-eläkekassan Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä maksamat vanhuuseläkkeet sisällytetään niiden sairausvakuutusmaksujen maksuperusteeseen, joita Itävallan sairausvakuutusjärjestelmän piiriin kuuluva vakuutettu maksaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä maksettavien vanhuuseläkkeiden ja Itävallan lakisääteisestä järjestelmästä maksettavan vanhuuseläkkeen vastaavuus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Aivan aluksi on syytä palauttaa mieliin, että asetuksen N:o 883/2004 30 artiklan mukaan jäsenvaltion laitos, joka vastaa eläkkeestä, saa pidättää tästä eläkkeestä maksuja sairausetuuksien kattamiseksi sillä edellytyksellä, että kyseisistä etuuksista vastaa mainitun jäsenvaltion laitos.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Knauerin ja Mathisin tilanteiden kaltaisissa tilanteissa, joissa henkilö saa eläkettä tai eläkkeitä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, asetuksessa N:o 883/2004 säädetään täsmällisistä säännöistä, joilla määritetään ne toimivaltaiset laitokset, joille luontoisetuuksien myöntäminen ja niistä vastaaminen kuuluu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Nämä säännöt sisältyvät kyseisen asetuksen 23–28 artiklaan.</P></NOTE> Näiden sääntöjen joukkoon, joilla pyritään välttämään sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyydestä mahdollisesti aiheutuvia komplikaatioita, kuuluu erityisesti asetuksen 23 artiklan sääntö, jolla luontoisetuuksista vastaaminen asetetaan asuinjäsenvaltion laitoksen vastuulle, kunhan asianomainen henkilö saa kyseisen valtion lainsäädännön perusteella eläkettä ja hänellä on sen perusteella oikeus näihin etuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Sitä, että Knauerilla ja Mathisilla on Itävallan lainsäädännön perusteella oikeus sekä eläkkeeseen että luontoisetuuksiin ja että kyseisessä lainsäädännössä säädetään maksujen pidättämisestä, ei ole kiistetty. Asetuksen N:o 883/2004 30 artiklassa säädetyt soveltamisedellytykset, jotka koskevat maksujen perimistä, siten täyttyvät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>On vielä päätettävä, voidaanko tämä pidätys tehdä sekä Itävallan myöntämästä vanhuuseläkkeestä että vanhuuseläkkeistä, joita maksetaan Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on syytä todeta, että asetus N:o 883/2004 on ainoastaan kansallisten lainsäädäntöjen yhteensovittamisen väline ja että sillä ei pyritä yhdenmukaistamaan niitä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Derouin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑103/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:185">EU:C:2008:185</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> joten jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta määrittää tulot, jotka otetaan huomioon sosiaalimaksuja laskettaessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ibidem (tuomion 24 kohta).</P></NOTE> Ne voivat siten lähtökohtaisesti sisällyttää sairausvakuutusmaksun maksuperusteeseen eläkkeet, joita muut unionin jäsenvaltiot tai ETA-valtiot maksavat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Nikula</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑50/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:493">EU:C:2006:493</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tärkeää on, että jäsenvaltiot noudattavat toimivaltaansa käyttäessään unionin oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ibidem (tuomion 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 987/2009 30 artiklassa säädetään nimenomaisesta rajoituksesta asettamalla kaikille maksettuihin eläkkeisiin perustuville vakuutusmaksuille enimmäismäärä, joka vahvistetaan määräksi, joka vähennettäisiin sellaiselta henkilöltä, joka saa toimivaltaiselta jäsenvaltiolta saman määrän eläkettä. Useiden jäsenvaltioiden maksamiin eläkkeisiin perustuvien vakuutusmaksujen perimistä on siten määrän osalta rajoitettu. Onko sitä rajoitettu myös itse periaatteen osalta?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustellusti korostaa, tällainen rajoitus saattaa seurata asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa säädetystä etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamisperiaatteen soveltamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Vaikka kaikki Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut osapuolet, jotka ovat esittäneet huomautuksia unionin tuomioistuimelle, ovat samaa mieltä siitä, että tätä periaatetta on sovellettava, ne ovat jyrkästi eri mieltä siitä, onko BPVG:hen ja ASVG:hen perustuvien etuuksien kaltaisia vanhuusetuuksia pidettävä vastaavina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kassan mukaan Itävallan lakisääteinen eläke ja Liechtensteinin ammatillisista eläkejärjestelmistä maksettavat eläkkeet ovat vastaavat. Kassa vetoaa tältä osin siihen, että Itävallan järjestelmä on toteutettu siten, että vakuutettu voi jatkaa totuttua elintasoa pelkästään ensimmäiseen pilariin kuuluvien lakisääteisten etuuksien turvin, kun Liechtensteinissa puolestaan tämä etuuksien taso taataan merkitykseltään keskeisellä toisella pilarilla ja ensimmäisellä pilarilla taataan ainoastaan vähimmäistulo. Itävallan lakisääteiseen järjestelmään maksettavat vakuutusmaksut ovat lisäksi kolme kertaa suuremmat kuin Liechtensteinissa. Kassa vetoaa lisäksi siihen, että BPVG:ssä säädetään velvollisuudesta kuulua ammatilliseen eläkejärjestelmään ja että tähän lakiin sisältyy selkeät ja täsmälliset säännöt vakuutusmaksujen määrästä, taattujen etuuksien luonteesta sekä niiden eläkelaitosten organisaatiosta ja valvonnasta, jotka hoitavat näitä järjestelmiä. Se lisää, että sääntöjä sovelletaan myös lakisääteiset vähimmäisetuudet ylittävään ammatillisen järjestelmän osaan, joten eläkelaitosten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>sopimusvapaus<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> on erittäin rajallista. Yksittäisellä työntekijällä ei myöskään ole oikeutta liittyä tällaiseen järjestelmään eikä määrittää sen sisältöä. Kassa täsmentää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>lakisääteiset velvoitteet ylittävien<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> etuuksien käsitteen piiriin kuuluvat paitsi valinnaiset täydentävät etuudet myös ennen lakisääteisen velvoitteen olemassaoloa maksettujen vakuutusmaksujen perusteella maksettavat etuudet. Se korostaa, että BPVG:n mukaisesti maksettavia vakuutusmaksuja kohdellaan Itävallassa verotuksellisesti samalla tavalla kuin pakollisen vakuutuksen perusteella maksettavia ASVG:n mukaisia vakuutusmaksuja. Se toteaa vielä, että ASVG:ssä säädetään, että jos henkilö kuuluu valinnaisen lisäeläkejärjestelmän piiriin, sairausvakuutusjärjestelmään maksettavia vakuutusmaksuja on maksettava myös tällaisesta järjestelmästä saatavista etuuksista. Kassa toteaa lopulta, että se, että rajatyöntekijöiden Liechtensteinissa työskentelemisensä perusteella saamia etuuksia ei otettaisi huomioon, johtaisi epäyhdenvertaiseen kohteluun suhteessa yksinomaan kotimaan alueella työskennelleisiin henkilöihin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Knauerin mukaan Itävallan eläkejärjestelmästä ja Liechtensteinin ammatillisesta eläkejärjestelmästä maksettavat etuudet eivät sitä vastoin ole vastaavat, koska järjestelmissä on monia rakenteellisia eroja. Niiden perustelujen lisäksi, jotka esitettiin edellä tutkittaessa kysymystä siitä, kuuluuko Liechtensteinin ammatillinen eläkejärjestelmä asetuksen N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta.</P></NOTE> asialliseen soveltamisalaan, Knauer huomauttaa erityisesti, että kyseinen järjestelmä on kopioitu Sveitsin ammatillisesta eläkejärjestelmästä, jolle tyypillistä on erityisesti eläkelaitoksille ‐ joihin voidaan soveltaa yksityisoikeudellisia säännöksiä – kuuluva autonomia niiden organisaation, rahoituksen ja hallinnon osalta sekä toimiminen rahastointi- ja vastaavuusperiaatteen mukaisesti, mikä merkitsee sitä, että etuuksien määrä määritetään vakuutusmaksujen määrän perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Itävallan hallitus ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valvontaviranomainen väittävät, että jäsenvaltion maksamia etuuksia on pidettävä toisen jäsenvaltion maksamia etuuksia vastaavina silloin, kun ne molemmat kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisjärjestelmän soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Komissio esittää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>vastaavien<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> etuuksien käsitettä olisi tulkittava samalla tavalla kuin asetuksen N:o 883/2004 53 artiklan 1 kohtaan sisältyvää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>samanlaisten<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> etuuksien käsitettä. Sosiaaliturvaetuuksia olisi pidettävä siten vastaavina etuuksina silloin, kun niiden tarkoitus ja tavoite sekä niiden laskentaperuste ja myöntämisedellytykset ovat samanlaiset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Ennen kuin esitettyjen eri väitteiden ansioita arvioidaan, jotta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen voidaan antaa vastaus, on syytä tutkia asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa säädetyn etuuksien rinnastamista koskevan periaatteen tarkoitusta ja vastaavuuden käsitteelle tämän säännöksen yhteydessä annettavaa erityistä merkitystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Kuten asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen asetuksen 5 artikla esitetään kodifikaationa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tosiseikkojen rinnastamisperiaatetta pidetään sen yleisen syrjintäkiellon periaatteen erityisenä ilmauksena, jota sovelletaan sosiaaliturvalainsäädännön yhteensovittamisen erityisalalla. Tämän oikeuskäytännön mukaan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi jäsenvaltiossa syntyneitä tilanteita on kohdeltava ikään kuin tilanteet olisivat syntyneet siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä asiassa sovelletaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vaikka perinteisen käsityksen mukaan rinnastamisperiaate sisältyi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen erityislajina<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. edellä tämän ehdotuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohta.</P></NOTE> komission alkuperäiseen ehdotukseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, KOM(1998) 779 lopullinen.</P></NOTE> unionin lainsäätäjä sääti siitä kuitenkin lopulta itsenäisen artiklan, minkä perusteella artiklaan voidaan ajatella kätkeytyvän uusia mahdollisuuksia, jotka on tuotava oikeuskäytännössä esiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tämän uuden artiklan analyysista erityisesti Mavridis, P., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>L’assimilation des faits en droit communautaire: un nouveau principe?<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue de droit sanitaire et social</HT>, N:o 4, 2011, s. 629, ja Rennuy, N., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Assimilation, territoriality and reverse discrimination: a shift in European social security law?<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, <HT TYPE="ITALIC">European journal of social law</HT>, nro 4, 2011, s. 289.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tämä artikla jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä on kyse etuuksien sekä muiden tulojen rinnastamisesta ja toisessa tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Heti alkuun on syytä todeta, että asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan b alakohdassa säädettyä periaatetta, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneille seikoille ja tapahtumille on annettava samat oikeusvaikutukset kuin niille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>samankaltaisille<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> seikoille tai tapahtumille, jotka tapahtuvat siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä asiassa sovelletaan, ei selvästikään sovelleta pääasiassa kyseessä<?PAGE NO="8"?> olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa vertaillaan kahta etuutta. Tämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>tosiseikkojen tai tapahtuminen<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> rinnastamisen sääntö näyttää vastaavan sitä vastoin kaikkein yleisimmin esiintyviä oikeuskäytännön soveltamistapauksia, joissa kyse on yhdenvertaisen kohtelun jatkumona esitettävästä rinnastamisvaatimuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Oikeuskäytännöstä löytyy nimittäin useita tapauksia, joissa toisessa jäsenvaltiossa täyttyneet ajanjaksot on rinnastettu siinä jäsenvaltiossa täyttyneisiin ajanjaksoihin, jossa etuuksia vaaditaan, ja jotka koskevat sosiaaliturvaetuuksien myöntämistä, säilyttämistä tai jatkamista taikka etuuksien laskemista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että sellaisen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisedellytyksiä koskevan kansallisen lainsäädännön, jossa säädetään eräissä sairauden tai työttömyyden kaltaisissa tilanteissa työkyvyttömyyden alkamista edeltävän sen viitekauden jatkamisesta, jonka kuluessa vakuutetun on pitänyt maksaa vähimmäismäärä vakuutusmaksuja saadakseen oikeuden eläkkeeseen, vaikutuksena on se, että siirtotyöläiset saadaan luopumaan oikeudestaan vapaaseen liikkuvuuteen silloin, kun taas tällainen jatkaminen ei ole mahdollinen, jos jatkamisen mahdollistava tilanne syntyy toisessa jäsenvaltiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paraschi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑349/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:372">EU:C:1991:372</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR>‐<REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Se on katsonut myös, että kun oikeutta orvoneläkkeen maksamiseen jatketaan yli tietyn iän niiden etuuden saajien osalta, joiden koulutus on keskeytynyt asepalveluksen suorittamisen vuoksi, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, on rinnastettava toisessa jäsenvaltiossa suoritettu asepalvelus oman lainsäädäntönsä mukaisesti suoritettuun asepalvelukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Mora Romero</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑131/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:317">EU:C:1997:317</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut myös, ettei kansallisessa lainsäädännössä voitu asettaa edellytyksiä sille, että lasten hoitamiseen käytetyt ajanjaksot, jotka olivat täyttyneet jossakin toisessa jäsenvaltiossa, rinnastetaan vakuutuskausiin silloin, kun sille, että vanhuuseläkettä laskettaessa otetaan huomioon samat kotimaan alueella täyttyneet ajanjaksot, ei puolestaan ole asetettu edellytyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑28/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:82">EU:C:2002:82</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Elsen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑135/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:647">EU:C:2000:647</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että toimivaltaisella jäsenvaltion toimielimellä on velvollisuus ottaa eläkettä myönnettäessä huomioon ajanjaksot, jotka on käytetty lapsen hoitamiseen ja jotka ovat täyttyneet toisessa jäsenvaltiossa, ikään kuin ne olisivat täyttyneet kotimaan alueella.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on soveltanut rinnastamisperiaatetta myös etuuksia koskevien oikeuksien menettämistä tai keskeyttämistä koskevien edellytysten soveltamisen yhteydessä. Se on siten katsonut, että unionin oikeus ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio rinnastaa toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen vankeuden kaltaisen tapahtuman vastaavanlaiseen tapahtumaan, joka kotimaan alueella tapahtuneena olisi syy etuuksia koskevien oikeuksien menettämiseen tai keskeyttämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kenny</NAME.CASE> (<NO.CASE>1/78</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1978:140">EU:C:1978:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Rinnastamisperiaatteen soveltaminen voi näin ollen johtaa tapauskohtaisesti yhdenvertaiseen kohteluun sekä asianomaisen henkilön eduksi että vahingoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Oikeuskäytännöstä löytyy harvemmin tapauksia, jotka liittyvät asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa säädettyyn etuuksien ja muiden tulojen rinnastamista koskevaan periaatteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kolme tuomiota on mahdollista yhdistää tähän tapaukseen. Ensiksikin tuomiosta Warry<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>41/77</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:177">EU:C:1977:177</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ilmenee, että silloin kun kansallisessa lainsäädännössä asetetaan työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykseksi oikeus sairausetuuksiin, se, että asianomaisella oli oikeus viimeksi mainittuihin etuuksiin toisessa jäsenvaltiossa, on otettava huomioon ikään kuin hänellä olisi tämä oikeus siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä asiassa sovelletaan. Tuomiosta Öztürk<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑373/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:232">EU:C:2004:232</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on lisäksi mahdollista päätellä että jäsenvaltion lainsäädännössä ei voida asettaa työttömyyden perusteella<?PAGE NO="9"?> varhennetun eläkkeen myöntämisen edellytykseksi sitä, että työntekijä on saanut eläkehakemusta edeltäneenä tiettynä ajanjaksona vain tämän jäsenvaltion työttömyysvakuutusetuuksia silloin, kun toisen jäsenvaltion myöntämiä samoja etuuksia ei oteta huomioon. Unionin tuomioistuin katsoi vielä asiassa Klöppel,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑507/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:110">EU:C:2008:110</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> että kansallisessa lainsäädännössä, jossa säädetään lapsenhoitoavustuksen maksamisen jatkamisesta silloin, kun myös toinen vanhempi sai kyseistä avustusta, ei voitu kieltäytyä ottamasta huomioon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>vastaavan<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> etuuden saamista toisessa jäsenvaltiossa. Koska asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että rinnastamisperiaate olisi omaksuttava nimenomaisesti ja että sitä olisi kehitettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>noudattaen samalla tuomioistuinpäätösten sisältöä ja henkeä<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, tulkitsen kyseisen asetuksen 5 artiklaa sen aiemman oikeuskäytännön mukaisesti, josta voidaan päätellä periaatteelliset ohjeet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Totean, ettei unionin tuomioistuin ole määritellyt erityisiä eriyttämistä koskevia arviointiperusteita, vaan se on hyväksynyt tiettyä joustavuutta rinnastamisperiaatteen soveltamisessa. Unionin lainsäätäjä, joka on halunnut vahvistaa aiemman oikeuskäytännön lailla, ei ole saattanut tätä oikeuskäytännön suomaa joustavuutta kyseenalaiseksi. Koska tarkasti lueteltuja oikeuskäytäntöön perustuvia tai lakisääteisiä arviointiperusteita ei ole, katson, että rinnastamisperiaate edellyttää sellaisen vertailevan menetelmän käyttämistä, joka on analoginen vertailevassa oikeustieteessä käytetyn funktionaalisen vastaavuuden menetelmän kanssa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. erityisesti Godechot-Patris, S., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Retour sur la notion d’équivalence au service de la coordination des systèmes<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue critique de droit international privé</HT>, 2010, s. 271.</P></NOTE> jossa muodollisten eroavuuksien tuolta puolen ei pyritä etsimään asianomaisten etuuksien täyttä samanlaisuutta vaan funktionaalista analogiaa. Tuomio Klöppel<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑507/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:110">EU:C:2008:110</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on merkittävä tässä yhteydessä, koska siinä todetaan ainoastaan, että kotihoidontuki Saksassa on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>vastaava<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> kuin lapsenhoitoavustus Itävallassa ilman, että olisi tutkittu, olivatko nämä kaksi etuutta täsmälleen samat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Funktionaaliseen vastaavuuteen pohjautuvista perusteluista aiheutuu kahdenlaisia seurauksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>vastaavien<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> etuuksien käsitettä tulkittaessa ei ole ensinnäkään tarpeen soveltaa kyseisen asetuksen 10, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>samanlaisten etuuksien<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> käsitteen tulkinnan pohjalta johdettuja tiukkoja arviointiperusteita. Jos unionin lainsäätäjä olisi halunnut viitata näihin oikeuskäytäntöön perustuviin arviointiperusteisiin, se olisi rinnastamisperiaatteen soveltamisen yhteydessä mieluummin esittänyt uudelleen päällekkäisyyden estämistä koskevia sääntöjä sovellettaessa jo käytetyn vanhan määritelmän kuin ottanut käyttöön uuden käsitteen. Joustavampiin arviointiperusteisiin pohjautuva <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>vastaavan etuuden<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> käsite on käsittääkseni lisäksi laajempi kuin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>samanlaisen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> etuuden käsite.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>On siten mahdollista, että etuuksia, jotka eivät ole samanlaisia – kuten eri henkilöiden täyttämien vakuutuskausien perusteella laskettavat vanhuuseläke ja perhe-eläke (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Cordelle</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑366/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:57">EU:C:1998:57</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) – pidetään funktionaalisesti vastaavina etuuksina erityisesti silloin, kun kyse on niiden sisällyttämisestä sosiaalivakuutusmaksujen maksuperusteeseen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Toiseksi asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa käytettyä vastaavuuden käsitettä ei nähdäkseni ole tulkittava tiukemmin kuin kyseisen artiklan b alakohdassa mainittua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>samankaltaisen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> seikan tai tapahtuman käsitettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. vastaavasti em. Rennuy, N., joka arvioi, että unionin tuomioistuimen pitäisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>vastustaa kiusausta<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> erottaa nämä kaksi käsitettä toisistaan (1. kohta, s. 298 ja 299).</P></NOTE> Rinnastamista koskeva vaatimus ei unionin lainsäätäjän tarkoittamasta kahdesta tapauksesta kummassakaan edellytä ehdotonta samanlaisuutta, mistä seuraisi periaatteen soveltamisalan huomattava supistuminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Mihin johtopäätökseen funktionaalisen vastaavuuden menetelmä johtaa tapauksessa, jossa vertaillaan BPVG:hen ja ASVG:hen perustuvien eläkkeiden kaltaisia eläkkeitä?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>En katso, että BPVG:n mukaisten etuuksien sisällyttäminen asetuksen N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan voisi yksinään johtaa siihen, että kyseisiä etuuksia olisi pidettävä vastaavina etuuksina. Paitsi että tällainen ratkaisu veisi vastaavuusvaatimukselta, jota rinnastamisperiaatteen soveltaminen edellyttää, sen sisällön, tämän soveltamisalan määritteleminen riippuu täysin muodollisista ominaisuuksista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Nämä ominaisuudet liittyvät etuuksien lakisääteiseen lähteeseen tai alkuperään tai siihen, että etuudet on mainittu unionin jäsenvaltion tai ETA-valtion asetuksen N:o 883/2004 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemässä julistuksessa.</P></NOTE> joita ei ole pidettävä merkityksellisinä seikkoina etuuksien vastaavuutta arvioitaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ratkaisevaa on se, vastaako BPVG:hen perustuvien vanhuusetuuksien mukainen maksuperuste ASVG:hen perustuvien etuuksien mukaista maksuperustetta siten, että sairausvakuutuksen rahoittamisesta johtuva taakka voidaan jakaa oikeudenmukaisesti eläkeläisten kesken heidän saamiensa eläkkeiden alkuperästä riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Vastattaessa tähän kysymykseen riittää, kun todetaan aluksi, että Itävallan ja Liechtensteinin eläkejärjestelmien välillä on perustavanlaatuinen ero sen vuoksi, että ensimmäinen ja toinen pilari ovat niissä hyvin erilaiset laajuudeltaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Liechtensteinin eläkejärjestelmälle on nimittäin tyypillistä se, että järjestelmä perustuu kolmelle pilarille, joista ensimmäisellä pyritään huolehtimaan pelkästään eläkeläisten perustarpeista, kun toiseen pilariin kuuluvien ammatillisten eläkejärjestelmien on puolestaan määrä mahdollistaa vakuutetulle totutun elintason jatkuminen. Ensimmäisestä pilarista saatava eläke on Itävallan eläkejärjestelmässä sitä vastoin paljon suurempi, koska ASVG:n mukaisen vanhuuseläkkeen tavoitteena on mahdollistaa vakuutetun totutun elintason jatkuminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Näin ollen vakuutusmaksujen maksuperusteen määrittämisen näkökulmasta – ja tästä näkökulmasta ainoastaan – ulkomaisia eläkkeitä, jotka funktionaalisesti täyttävät saman tavoitteen mahdollistaa vakuutetun totutun elintason jatkuminen, on pidettävä ASVG:n mukaisten eläkkeiden kanssa analogisina. Sillä, että Liechtensteinin ammatillisella eläkejärjestelmällä on Itävallan eläkejärjestelmään verrattuna monia poikkeavia ominaispiirteitä, ei ole mahdollista perustella muunlaista johtopäätöstä. Erityisesti se, että Itävallan järjestelmä toimii jakoperiaatteen mukaisesti kun Liechtensteinin järjestelmä puolestaan perustuu rahastointiperiaatteeseen, tai se, että BPVG:n mukaisiin etuuksiin oikeutetuilla henkilöillä on mahdollisuus määrätä itsenäisesti omasta eläkejärjestelmästään, ei ole merkityksellinen seikka, kun vertaillaan maksuperustetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Katson lopulta, että asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että määritettäessä niiden sairausvakuutusmaksujen maksuperustetta, joita sovelletaan jäsenvaltiossa, jossa asuu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön perusteella maksettaviin eläkkeisiin oikeutettu henkilö, toisen unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvan valtion täydentävän ammatillisen eläkejärjestelmän, joka mainitaan tämän valtion mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamassa julistuksessa, perusteella maksettavia vanhuusetuuksia pidetään sellaisia vanhuusetuuksia, joita maksetaan asuinjäsenvaltion lakisääteisen järjestelmän perusteella ja jotka siten sisältyvät mainittuun maksuperusteeseen, vastaavina silloin, kun asuinjäsenvaltiossa saatavien eläkkeiden tavoin niillä pyritään takaamaan niihin oikeutetuille sen elintason jatkuminen, joka heillä oli ennen eläkettä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Verwaltungsgerichtshofin (hallintotuomioistuin) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT></NP.ECR><P>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että määritettäessä niiden sairausvakuutusmaksujen maksuperustetta, joita sovelletaan jäsenvaltiossa, jossa asuu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön perusteella maksettaviin eläkkeisiin oikeutettu<?PAGE NO="11"?> henkilö, toisen unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvan valtion täydentävän ammatillisen eläkejärjestelmän, joka mainitaan tämän valtion mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamassa julistuksessa, perusteella maksettavia vanhuusetuuksia pidetään sellaisia vanhuusetuuksia, joita maksetaan asuinjäsenvaltion lakisääteisen järjestelmän perusteella ja jotka siten sisältyvät mainittuun maksuperusteeseen, vastaavina silloin, kun asuinjäsenvaltiossa saatavien eläkkeiden tavoin niillä pyritään takaamaan niihin oikeutetuille sen elintason jatkuminen, joka heillä oli ennen eläkettä.</P></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>