15Erityisesti ensimmäisestä kanneperusteesta, johon vedottiin oliiviöljyalan menoihin sovelletun rahoitusoikaisun yhteydessä ja joka koskee asetuksen N:o 1663/95 8 artiklan rikkomista, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 63–66 kohdassa seuraavaa:63Kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon Espanjan kuningaskunnan erityisesti esittämät väitteet, on siis tarkastettava, yksilöikö komissio asetuksen N:o 1663/95 8 artiklassa tarkoitetussa tiedonannossaan eli kirjeessä AGR 16844 riittävällä tavalla tutkimuksen tulokset ja näin ollen puutteet, joihin rahoitusoikaisu oliiviöljyalalla tutkimuksen HO/2002/01/ES kohteena olevina markkinointivuosina 1998/1999 ja 1999/2000 loppujen lopuksi perustettiin.64Asianosaisten kesken on riidatonta, että komissio on perustanut kyseisen rahoitusoikaisun yhtäältä OÖV:n puristamoissa suorittamien tarkastusten riittämättömään seurantaan ja toisaalta puutteellisesti toimiviin atk-rekistereihin ja oliivirekisteriin.65Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan Espanjan viranomaiset eivät valvoneet OÖV:n ehdotuksia riittävästi, on todettava, että – kuten komissio toteaa – kyseistä väitettä ei ole nimenomaisesti mainittu kirjeessä AGR 16844, jossa ainoastaan viitataan siihen, että tarkastusvaltuuskunta oli pitänyt kyseisen viraston suorittamaa työtä yleisesti ottaen riittävänä. Kuten Espanjan kuningaskunta toteaa, ainoa viittaus kyseiseen virastoon on 2.2 kohdassa, jossa mainitaan, että käynnit kahdessa puristamossa olivat tyydyttäviä ja mahdollistivat valvontavirastona toimineen OÖV:n suorittaman työn varmistamisen ja ne eivät näin ollen antaneet aihetta huomautuksiin.66Tämä toteamus, joka koskee ainoastaan OÖV:n suorittamaa työtä, ei kuitenkaan estänyt komissiota tekemästä tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn myöhemmässä vaiheessa ja Espanjan viranomaisten etenkin 21.12.2004 pidettyä kahdenvälistä kokousta silmällä pitäen esittämät tiedot ja luvut huomioon ottaen päätelmää, jonka mukaan Espanjan viranomaiset eivät valvoneet kyseisen viraston ehdottamia seuraamuksia riittävästi. Päinvastoin on niin, että ilmaistu tyytyväisyys OÖV:n suorittamaan työhön on nimenomaan omiaan osoittamaan sen, mikä merkitys OÖV:n tekemien päätelmien perusteella toteutetuille toimille on annettava asetuksen N:o 2262/84 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
16Lisäksi kolmannesta kanneperusteesta, joka esitettiin oliiviöljyalan menoihin sovellettavan rahoitusoikaisun yhteydessä ja joka koskee asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdassa säädetyn 24 kuukauden ajan noudattamatta jättämistä, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 118–123 kohdassa seuraavaa:118Asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan viidennessä alakohdassa säädetään, että rahoituksesta ei voida kieltäytyä, kun on kyse – – menoista, jotka on toteutettu 24:ää kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa.119Käsiteltävässä asiassa ei ole enää erimielisyyttä siitä, että oikeuskäytännössä ilmaistujen sääntöjen mukaisesti – – komissio antoi tarkastusten tulokset tiedoksi asetuksen N:o 1663/95 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla lähetetyllä kirjeellä AGR 16844.120On myös riidatonta, että tämä tutkimusta HO/2002/01/ES koskeva kirje annettiin Espanjan kuningaskunnalle tiedoksi 15.7.2002.121On siis ainoastaan määritettävä, mikä on asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetun 24 kuukauden ajan päättymispäivä (dies ad quem) eli mitä päivää on pidettävä riidanalaisen tuen tosiasiallisena maksupäivänä.122Koska merkityksellisessä lainsäädännössä ei ole tästä mitään täsmennystä, on viitattava asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön ja erityisesti siihen, mitä asiassa C-329/00, Espanja vastaan komissio, 19.6.2003 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-6103, 43 kohta) on todettu. Banaanialan tukimenojen osalta yhteisöjen tuomioistuin nimittäin katsoi, että asetuksen N:o 729/70 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa (jonka normatiivinen sisältö vastaa pääosin asetuksen N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan viidettä alakohtaa) tarkoitetun 24 kuukauden ajan soveltamisen kannalta ratkaiseva päivä oli se, jona tasaustuen lopullinen määrä vahvistetaan ja jona loppuosa suoritetaan. Vaikka edellisen vuoden aikana maksetut määrät saattoivat esiintyä tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehdyssä päätöksessä, ne olivat ainoastaan väliaikaisia suorituksia, jotka edellyttivät vakuuden asettamista, eikä niillä näin ollen ollut merkitystä määritettäessä päivää, jona tukimaksu on suoritettu, 24 kuukauden ajan soveltamista varten.123Samoin kuin mainitussa tuomiossa kyseessä olleesta banaanialan tukiohjelmasta, myös käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 2261/84 12 artiklasta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2366/98 16 artiklan kanssa, ilmenee, että oliiviöljyn tuottajat saavat ennakkomaksun haetun tuen määrästä maatalousvuoden alussa. Jäsenvaltio maksaa loppuosan tätä tarkoitusta varten säädettyjen tarkastusten suorittamisen jälkeen ja kyseisten tarkastusten tulokset huomioon ottaen. Tällaisessa tilanteessa maksujen loppuosan maksamispäivä on ratkaiseva ajankohta 24 kuukauden ajan laskemisen kannalta.