<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T-432/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018TJ0432</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2019:749">EU:T:2019:749</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>13</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>13</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20191016">16.10.2019</DATE> – Asia</HT> T-432/18</P><P><HT TYPE="SC">Palo v- komissio</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20191016">16 päivänä lokakuuta 2019</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Väliaikaiset toimihenkilöt</KEYWORD><KEYWORD>Eläkkeet</KEYWORD><KEYWORD>Eläkejärjestelmään sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt</KEYWORD><KEYWORD>Eroraha</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet</KEYWORD><KEYWORD>Luottamuksensuoja</KEYWORD><KEYWORD>Hyvän hallinnon periaate</KEYWORD><KEYWORD>Huolenpitovelvollisuus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T‑432/18,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Peeter Palo</HT>, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) entinen väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Tallinna (Viro), edustajinaan asianajajat L. Levi ja A. Blot,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään B. Mongin ja D. Milanowska,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä komission <DATE ISO="20171005">5.10.2017</DATE> tekemä päätös olla maksamatta kantajalle erorahaa, josta säädetään Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="287" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 287, s. 15</REF.DOC.OJ>), ja <DATE ISO="20180410">10.4.2018</DATE> tehty komission päätös, jolla kantajan kyseisestä päätöksestä tekemä hallinnollinen valitus on hylätty, ja toisaalta korvaamaan aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, joita kantajalle on näiden päätösten seurauksena väitetysti aiheutunut,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: F. Schalin, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit B. Berke ja M. J. Costeira (esittelevä tuomari),</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja <DATE ISO="20190506">6.5.2019</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tausta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Kantaja Peeter Palo on ollut Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) väliaikainen toimihenkilö <DATE ISO="20101201">1.12.2010</DATE> ja <DATE ISO="20170831">31.8.2017</DATE> välisen ajan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Kantaja haki <DATE ISO="20170619">19.6.2017</DATE> erorahaa Euroopan unionin virkamiehin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin se on Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta <DATE ISO="20131022">22.10.2013</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="287" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 287, s. 15</REF.DOC.OJ>; jäljempänä henkilöstösäännöt). Tässä tarkoituksessa hän jätti lomakkeen, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Henkilökohtainen ilmoitus – [Henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaan perustuva poikkeus<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, jossa hän ilmoitti yhtäältä suorittaneensa Europolin palvelukseen tultuaan eläkeoikeuksiensa perustamiseksi tai säilyttämiseksi maksuja yksityiseen vakuutusjärjestelmään ja vaati toisaalta, että Euroopan unionin toimielinten eläkejärjestelmässä (jäljempänä unionin eläkejärjestelmä) saatujen eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattinen arvo maksetaan hänelle suoraan hänen pankkitililleen. Kantaja liitti kyseiseen lomakkeeseen kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön antaman todistuksen, jossa vahvistettiin, että hän oli maksanut <FT TYPE="NUMBER">14200</FT> euroa <DATE ISO="20101101">1.11.2010</DATE> ja <DATE ISO="20170831">31.8.2017</DATE> väliseltä ajanjaksolta. Kantaja ilmoitti <DATE ISO="20170919">19.9.2017</DATE> Euroopan komission <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistolle<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> (PMO), että hän oli tehnyt <DATE ISO="20141201">1.12.2014</DATE> kyseisen vakuutusyhtiön kanssa toisen sopimuksen, jonka mukaan eläkemaksujen määrän pitäisi nousta <FT TYPE="NUMBER">87460</FT> euroon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>PMO hylkäsi kantajan esittämän hakemuksen <DATE ISO="20171005">5.10.2017</DATE> tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Tässä päätöksessä PMO ilmoitti erityisesti, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 12 artiklassa vahvistetun järjestelmän tarkoituksena oli antaa etusija eläkkeen perustamiselle tulevina säännöllisinä tuloina ja välttää tilanteet, joissa henkilöt jäisivät ilman riittäviä tuloja eläkeiässä ja joutuisivat turvautumaan jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon. PMO täsmensi lisäksi, että tästä näkökulmasta kansalliseen eläkejärjestelmään tai yksityiseen vakuutusjärjestelmään kyseisessä liitteessä olevan 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>eläkeoikeuksien perustamiseksi tai säilyttämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> suoritettujen maksujen oli vastattava niiden maksujen määrää, jotka olisi maksettava kansallisen eläkejärjestelmän yhteydessä tai jotka oli todella maksettu unionin eläkejärjestelmään saman ajanjakson kuluessa, joten näillä maksuilla taattujen tulevien tulojen piti vastata niitä tuloja, jotka taattiin unionin eläkejärjestelmässä saatujen eläkeoikeuksien siirrolla. Tässä yhteydessä PMO korosti, että yksityiseen vakuutusjärjestelmään suoritettujen maksujen määrä (<FT TYPE="NUMBER">14200</FT> euroa) ei selvästi vastannut unionin eläkejärjestelmään suoritettujen maksujen määrää (<FT TYPE="DECIMAL">65334,95</FT> euroa), joten se ei voinut missään tapauksessa tuottaa kantajalle niitä tuloja vastaavia tuloja, jotka hän olisi voinut saada unionin eläkejärjestelmässä saatujen eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattisen arvon perusteella. PMO muistutti lopuksi, että kantaja kuitenkin täytti toiseen järjestelmään siirron edellytykset kyseisessä liitteessä olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, mikä tarkoitti sitä, että eläkeoikeudet, jotka hän oli saanut unionissa ollessaan Europolin palveluksessa, siirretään kansalliseen eläkejärjestelmään tai hänen valitsemaansa yksityiseen vakuutusjärjestelmään tai eläkerahastoon viimeksi mainitun säännöksen edellytysten mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kantaja teki <DATE ISO="20171211">11.12.2017</DATE> tästä päätöksestä hallinnollisen valituksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Komission viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia (jäljempänä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen), hylkäsi <DATE ISO="20180410">10.4.2018</DATE> tekemällään päätöksellä kyseisen valituksen. Tässä päätöksessä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen lähinnä pysytti riidanalaisen päätöksen ja toisti pääasiallisesti PMO:n esittämät perustelut. Kyseinen toimivaltainen viranomainen katsoi lisäksi, että kantajan <DATE ISO="20141201">1.12.2014</DATE> tekemää toista vakuutussopimusta<?PAGE NO="3"?> ei voitu ottaa huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, koska hän ei ollut allekirjoittanut sitä Europolin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>palvelukseen tultuaan<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi lopuksi kantajan väitteet, jotka perustuivat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, hyvän hallinnon periaatteeseen ja luottamuksensuojan periaatteeseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180713">13.7.2018</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Komission vastinekirjelmä toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20181002">2.10.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission maksamaan vahingonkorvausta aiheutuneesta aineellisesta vahingosta</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission maksamaan vahingonkorvausta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää kanteen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Sovellettavat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että kantaja vaatii kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen. Tältä osin on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19890117">17.1.1989</DATE>, <NAME.CASE>Vainker v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>293/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:8">EU:C:1989:8</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Esillä olevassa asiassa valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, minkä vuoksi kanteen on katsottava kohdistuvan pelkästään riidanalaiseen päätökseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa riidanalaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimustensa tueksi neljään kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan rikkomista. Toinen kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen. Kolmas kanneperuste koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista. Neljän kanneperuste perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan rikkomista</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että hänellä oli perusteita vedota henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaan, koska hän täytti kaikki siinä säädetyt soveltamisedellytykset. Kantajan mukaan tästä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä rikotaan tätä säännöstä, koska häneltä evätään haettu eroraha.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Kantaja kyseenalaistaa erityisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>vastaavuuskriteerin<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, johon komissio vetoaa ja jonka mukaan aikaisemman eläkejärjestelmän mukaisen turvan on oltava vähintään verrattavissa unionin eläkejärjestelmän tarjoamaan turvaan. Tätä kriteeriä ei kantajan mukaan lainkaan esiinny henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdassa, minkä on vahvistanut Europolin pääjohtaja <DATE ISO="20180226">26.2.2018</DATE> päivätyssä kirjeessä, joka oli osoitettu muun muassa komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston (PO) pääjohtajalle. Sitä paitsi komissio ei ole millään tavalla täsmentänyt tai ilmaissut määrällisenä mainittua kriteeriä, mikä estää sen noudattamisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Lisäksi kantaja väittää, että vaikka myönnettäisiin, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>vastaavuuskriteeri<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> voidaan päätellä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdasta ja että tämän säännöksen teleologinen tulkinta edellyttäisi, että yksityiseen eläkejärjestelmään suoritetut maksut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>vastaavat<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> unionin eläkejärjestelmään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>eläkeoikeuksien – – perustamiseksi tai säilyttämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> suoritettuja maksuja – mikä ei kuitenkaan ole asianlaita – riidanalaisessa päätöksessä ei oikeusvarmuuden vaatimusten vastaisesti mainita, mikä tämän vastaavuustason olisi oltava. Tässä yhteydessä olla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>vastaava<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> ei merkitse olla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>täysin vastaava<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Näin ollen on katsottava, että kantajan yksityiseen vakuutusjärjestelmään suorittamat maksut ovat vastaavia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Kantajan mukaan tämä päätelmä on välttämätön sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän on tehnyt vuonna 2014 saman yksityisen vakuutusyhtiön kanssa toisen vakuutussopimuksen, jonka maksujen määrä nousi <FT TYPE="NUMBER">87460</FT> euroon. Tältä osin kantaja moittii komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon tätä toista sopimusta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa siitä syystä, ettei sopimusta ollut tehty hänen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>palvelukseen tultuaan<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>. Kantaja kuitenkin kyseenalaistaa tämän tulkinnan ja väittää, ettei ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>palvelukseen tultuaan<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> tarkoita välttämättä, että maksun on tapahduttava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>jo palvelukseen tulopäivänä<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> vaan että maksu voi tapahtua kyseisen palvelukseen tulon jälkeen. Kantaja katsoo, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon kokonaisuudessaan hänen kyseisen yhtiön yksityiseen vakuutusjärjestelmään suorittamansa kaksinkertaiset maksut, joiden kokonaismäärä oli <FT TYPE="NUMBER">101660</FT> euroa, joten näiden maksujen olisi pitänyt katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>vähintään verrattavissa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> unionin eläkejärjestelmän maksuihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Komissio puolestaan kiistää kantajan argumentit ja vaatii ensimmäisen kanneperusteen kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Virkamiehellä, joka on päättänyt tehtävänsä</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>siirtyäkseen sellaisen hallintoelimen, kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön palvelukseen, joka on tehnyt sopimuksen [unionin] kanssa,</P></ITEM><ITEM><P>toimiakseen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, minkä perusteella hän saa eläkeoikeudet eläkejärjestelmässä, jonka hallintaelimet ovat tehneet sopimuksen [unionin] kanssa,</P></ITEM></LIST><P>on oikeus siirtää [unionilta] saamiaan vanhuuseläkeoikeuksia varsinaisena siirtopäivänä vastaava vakuutusmatemaattinen arvo sen hallintoelimen tai järjestön eläkekassaan tai siihen eläkekassaan, josta hän saa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana vanhuuseläkeoikeuksia.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="012.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Virkamiehellä, joka ei ole saavuttanut eläkeikää ja jonka palvelussuhde päättyy muusta syystä kuin kuoleman tai työkyvyttömyyden vuoksi ja jolla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen välittömästi tai myöhempänä ajankohtana, on palvelussuhteensa päättyessä oikeus</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jos hän on ollut palveluksessa vähemmän kuin vuoden ajan eikä ole käyttänyt [henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan] 11 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta erorahaan, joka on kolme kertaa peruspalkasta vanhuuseläkemaksuina pidätetty määrä vähennettynä määrillä, jotka on mahdollisesti maksettu muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen [42] ja 112 artiklan nojalla;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>muissa tapauksissa [henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan] 11 artiklan 1 kohdassa säädettyihin etuihin tai niitä vastaavan vakuutusmatemaattisen arvon suorittamiseen valitsemaansa yksityiseen vakuutusjärjestelmään tai eläkerahastoon, joka takaa, että</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>pääomaa ei palauteta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>kuukausieläke maksetaan aikaisintaan 60 vuoden iän täyttämisen ja viimeistään 66 vuoden iän täyttämisen jälkeen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>iii)</NO.P><TXT>perhe-eläke-etuudet suoritetaan oikeudenomistajille;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>iv)</NO.P><TXT>siirto toiseen vakuutusjärjestelmään tai rahastoon hyväksytään ainoastaan, jos tällainen rahasto täyttää i, ii ja iii alakohdassa säädetyt ehdot.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="012.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, virkamiehellä, joka ei ole saavuttanut eläkeikää ja joka palvelukseen tultuaan on suorittanut eläkeoikeuksiensa perustamiseksi tai säilyttämiseksi maksuja kansalliseen eläkejärjestelmään tai valitsemaansa yksityiseen vakuutusjärjestelmään tai eläkerahastoon, joka täyttää 1 kohdassa säädetyt ehdot, ja jonka palvelussuhde päättyy muusta syystä kuin kuoleman tai työkyvyttömyyden vuoksi ja jolla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen välittömästi tai myöhempänä ajankohtana, on palvelussuhteensa päättyessä oikeus erorahaan, joka vastaa toimielinten palveluksessa ollessa saatujen eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattista arvoa. Näissä tapauksissa eläkeoikeuksien perustamiseksi tai säilyttämiseksi kansalliseen eläkejärjestelmään maksetut määrät vähennetään erorahasta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 42 tai 112 artiklan nojalla.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>On korostettava, että kyseisiä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 ja 12 artiklan säännöksiä on merkittävästi muutettu vuoden 2004 henkilöstösääntöjen uudistuksessa. Unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli nimittäin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta <DATE ISO="20040322">22.3.2004</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 723/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="124" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 124, s. 1</REF.DOC.OJ>) erityisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>[muuttaa] irtisanomiskorvausta koskevia sääntöjä – – eläkeoikeuksien siirtoa koskevien [unionin] sääntöjen huomioon ottamiseksi [ja] [saada tämä] aikaan oikaisemalla tietyt epäjohdonmukaisuudet ja lisäämällä joustavuutta<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleesta käy ilmi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Unionin lainsäätäjän kyseinen tahto on saanut ilmaisunsa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 ja 12 artiklassa. Unionin lainsäätäjä on siten rajoittanut tapauksia, joissa työntekijät, joilla ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen unionin eläkejärjestelmästä, toisin sanoen henkilöt, jotka eivät ole olleet palveluksessa vähintään 10 vuotta, voivat saada erorahan, ja on laajentanut mahdollisuutta siirtää eläkeoikeuksia toiseen eläkejärjestelmään. Näistä säännöksistä nimittäin seuraa, että säännöksi on vahvistettu eläkeoikeuksien siirto ja erorahasta on tullut poikkeusmekanismi, johon sovelletaan tiukkoja ehtoja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Tämän henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 ja 12 artiklassa perustetun järjestelmän, jolla edistetään eläkeoikeuksien siirtoa, tavoitteena on antaa etusija vanhuuseläkkeen perustamiselle, toisin sanoen myöhemmin eläkkeellä olon aikana saatavalle säännölliselle tulolle tai kuukausieläkkeelle. Näin vältettäisiin siten tilanteet, joissa entiset työntekijät jäisivät ilman riittäviä tuloja eläkeiässä ja joutuisivat turvautumaan jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon huolimatta siitä, että he ovat saaneet eläkeoikeuksia asianomaiseen eläkejärjestelmään kuulumisensa aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Lisäksi eläkeoikeuksien siirtojärjestelmällä, sellaisena kuin siitä on säädetty edellä mainituissa säännöksissä, joka mahdollistaa koordinoinnin unionin eläkejärjestelmän ja kansallisten tai yksityisten eläkejärjestelmien välillä, pyritään helpottamaan siirtymistä unionin hallinnon ja kansallisten julkisen tai yksityisen sektorin tehtävien välillä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151013">13.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Verile ja Gjergji</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑104/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:776">EU:T:2015:776</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Jotta säilytettäisiin myös unionin toimielinten houkuttelevuus tulevana työnantajana, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdassa annetaan työntekijöille tässä liitteessä olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdasta poiketen ja tietyillä tiukoilla ehdoilla mahdollisuus saada tai saada edelleen oikeuksia toisesta olemassa olevasta tai aikaisemmasta kansallisesta tai yksityisestä eläkejärjestelmästä, toisin sanoen liittymällä siihen tai kuulumalla siihen edelleen ja maksamalla siihen tai maksamalla siihen edelleen maksuja, ja antamalla hänelle samalla mahdollisuus saada palvelussuhteensa päättyessä käteisenä eroraha, joka vastaa unionin eläkejärjestelmässä saatujen eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattista arvoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Tältä osin on palautettava mieleen, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu eroraha ei ole työsuhteen päättymisestä maksettava korvaus, johon asianomaisella työtekijällä on automaattisesti oikeus silloin, kun hänen työsopimuksensa irtisanotaan tai kun se päättyy, vaan se on taloudellinen toimenpide, josta säädetään henkilöstösääntöjen sosiaaliturvaa koskevissa säännöksissä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160302">2.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>FX v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>F-59/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:27">EU:F:2016:27</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Koska tämä säännös kuuluu unionin oikeuden säännöksiin, joissa myönnetään oikeus rahallisiin suorituksiin, sitä on tulkittava suppeasti (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120522">22.5.2012</DATE>, <NAME.CASE>AU v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>F-109/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2012:66">EU:F:2012:66</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi, kuten ilmenee itse kyseisen säännöksen sanamuodosta, jonka mukaan sitä sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>poiketen<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> siitä, mitä kyseisessä liitteessä olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, tätä säännöstä on tulkittava suppeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että maksut kansalliseen eläkejärjestelmään tai työntekijän valitsemaan yksityiseen eläkejärjestelmään on suoritettava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>eläkeoikeuksien perustamiseksi tai säilyttämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>. Tässä säännöksessä siis edellytetään, että nämä maksut takaavat työntekijälle vanhuuseläkkeen, toisin sanoen kuukausitulon, jonka hän saa eläkeiässä, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa työntekijä jäisi ilman riittäviä tuloja eläkeiässä ja joutuisi turvautumaan jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon huolimatta unionin eläkejärjestelmässä saamistaan oikeuksista, jotka voidaan siirtää toiseen järjestelmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan suppea tulkinta edellyttää, että kansalliseen eläkejärjestelmään tai työntekijän valitsemaan yksityiseen eläkejärjestelmään suoritettujen maksujen on pystyttävä takaamaan hänelle sellaisinaan riittävät eläkeoikeudet eläkeiässä. Nimittäin, jos nämä maksut eivät olisi omiaan takaamaan asianomaiselle työntekijälle riittäviä tuloja hänen eläkeiässään ja jos viimeksi mainittu olisi tuhlannut tässä iässä kyseisen säännöksen perusteella aikaisemmin saamansa erorahan, hänen olisi todennäköisesti turvauduttava jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon, mikä rikkoisi kyseistä säännöstä, jossa vaaditaan, että kyseiset maksut on suoritettava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>eläkeoikeuksien perustamiseksi tai säilyttämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Jos asianomainen työntekijä kuitenkin valitsee unionin eläkejärjestelmässä saatujen eläkeoikeuksien siirron toiseen kansalliseen järjestelmään tai valitsemaansa yksityiseen järjestelmään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, hän saa riittävät eläkeoikeudet eläkeiässä. Tällainen siirto nimittäin takaa hänelle kuukausieläkkeen niin, että vältetään turvautuminen jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohta edellyttää välttämättä, että tämän säännöksen nojalla kansalliseen eläkejärjestelmään tai kyseiseen yksityiseen järjestelmään suoritetut maksut tarjoavat sellaisinaan työntekijälle riittävän turvan eläkeiässä ja takaavat hänelle vanhuuseläkkeen, joka sulkee pois turvautumisen jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Sen määrittämiseksi, ovatko nämä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan mukaiset maksut omiaan takaamaan vanhuuseläkkeen, joka sulkee pois turvautumisen jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon, on suoritettava tapauskohtainen arviointi. Tämä arviointi edellyttää, että huomioon otetaan käsiteltävälle tapaukselle ominaiset merkitykselliset tosiseikat, kuten muun muassa kyseessä olevan eläkevakuutuksen luonne, niiden maksujen määrä, jotka asianomainen työntekijä on suorittanut tällä perusteella palvelukseen tultuaan, tai kohtuudella ennakoitavissa olevat tulot, jotka voidaan tuottaa näillä maksuilla ja saada eläkeiässä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa asiakirjoista (kannekirjelmän liite A.2) ilmenee, että kantajan kyseiselle yksityiselle vakuutusyhtiölle Europolin palvelukseen tultuaan suorittamien maksujen kokonaismäärä oli <FT TYPE="NUMBER">14200</FT> euroa <DATE ISO="20170831">31.8.2017</DATE>, toisin sanoen päivänä, jona hänen palvelussuhteensa päättyi. Lisäksi on todettava, että – kuten kantaja on istunnossa ilmoittanut tukematta kuitenkaan tätä ilmoitusta millään todisteilla – tämä määrä oli istuntopäivänä pääomaltaan <FT TYPE="NUMBER">22000</FT> euroa, johon olisi progressiivisesti lisättävä tämän pääoman tuottamat korot ainakin siihen ikään saakka, josta lähtien kantaja saisi henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kuukausieläkkeen, toisin sanoen ainakin vielä kymmenen vuoden ajan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon asiakirjoista ilmenevät seikat ja aivan erityisesti edellä 28 kohdassa mainitut seikat, on todettava, että kantajan kyseiselle yksityiselle vakuutusyhtiölle palvelukseen tultuaan suorittamat maksut eivät ole selvästikään omiaan takaamaan hänelle tyydyttävää vanhuuseläkettä, joka sulkee pois turvautumisen jäsenvaltioiden sosiaalihuoltoon. Nimittäin <FT TYPE="NUMBER">14200</FT> euron kokonaismäärä, jonka kantaja on maksanut kyseisen yhtiön kanssa tekemänsä ensimmäisen sopimuksen nojalla, ei voi tietenkään taata hänelle tällaista vanhuuseläkettä. Joka tapauksessa kantaja ei ole osoittanut, että mainitut maksut takaisivat hänelle kyseisen vanhuuseläkkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Lisäksi kantajan argumentista, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon vakuutusyhtiön kanssa vuonna 2014 tehty toinen sopimus henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on tärkeää todeta, että tässä säännöksessä edellytetään nimenomaisesti, että työntekijän on pitänyt suorittaa kyseiset maksut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>palvelukseen tultuaan<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että kantaja tuli Europolin palvelukseen <DATE ISO="20101201">1.12.2010</DATE> ja että toiseen sopimukseen liittyviä maksuja on suoritettu vuoden 2014 joulukuusta alkaen, eli lähes neljä vuotta tämän palvelukseen tulon jälkeen, kun Europolin palveluksessa suoritettu kokonaisaika oli kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Tämän vuoksi ei voida mitenkään katsoa, että kantaja olisi suorittanut nämä maksut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>palvelukseen tultuaan<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa näin ollen, että riidanalaisessa päätöksessä ei rikottu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaa, kun kantajalta evättiin haettu eroraha. Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatetta. Hän vetoaa tässä yhteydessä unionin vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön sekä henkilöstösääntöjen 1 d artiklaan, joka yhtäältä sisältää perussäännön, joka on Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjatun yleisen oikeusperiaatteen ilmaus, ja toisaalta prosessuaalisen takeen, jonka mukaan näyttövelvollisuutta ei ole henkilöllä, joka on esittänyt alustavaa näyttöä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Kantaja väittää erityisesti tukeutuen lukuisiin asiakirjoihin (kannekirjelmän liite A.8), että useat Europolin entiset työntekijät ovat saaneet erorahan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan nojalla sen jälkeen, kun heidän sopimuksensa Europolin kanssa on päättynyt, vaikka he olivat suorittaneet ainoastaan vähäisen maksun yksityiseen eläkejärjestelmään. Kantaja ilmoittaa siten tuntevansa konkreettisia tapauksia, joissa kyseisille entisille työntekijöille on myönnetty eroraha, vaikka he olivat hänen tilanteeseensa rinnastettavassa tilanteessa, eli tapauksia, joissa tällaiseen järjestelmään suoritettujen maksujen ei voitu katsoa komission riidanalaisessa päätöksessä omaksuman tulkinnan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>vastaavan<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> unionin eläkejärjestelmässä kertyneitä oikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Komissio puolestaan kiistää kantajan argumentit ja vaatii toisen kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Tältä osin on ensiksi todettava, että henkilöstösääntöjen 1 d artiklaa ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Tämän säännöksen mukaan kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä. Tästä ei selvästi ole kyse käsiteltävässä asiassa, koska kantaja ei vetoa tällaiseen syrjintään vaan tapauksiin, joissa useat Europolin entiset työntekijät ovat saaneet erorahan, vaikka he kantajan mukaan olivat hänen tilanteeseensa rinnastettavassa tilanteessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Toiseksi on tärkeää palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081009">9.10.2008</DATE>, <NAME.CASE>Chetcuti v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑16/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:549">EU:C:2008:549</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19940209">9.2.1994</DATE>, <NAME.CASE>Lacruz Bassols v. yhteisöjen tuomioistuin</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑109/92</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1994:16">EU:T:1994:16</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Joka tapauksessa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen noudattamisen kanssa, mikä merkitsee sitä, että kukaan ei voi vedota omaksi edukseen toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850704">4.7.1985</DATE>, <NAME.CASE>Williams v. tilintarkastustuomioistuin</NAME.CASE>, <NO.CASE>134/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:297">EU:C:1985:297</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Lainvastaisuus, johon on mahdollisesti syyllistytty suhteessa sellaiseen toiseen työntekijään, joka ei ole asianosaisena käsiteltävänä olevassa asiassa, ei voi johtaa siihen, että unionin tuomioistuimet toteavat syrjinnän ja näin ollen kantajaan nähden tapahtuneen lainvastaisuuden. Tällainen lähestymistapa merkitsisi sellaisen periaatteen vahvistamista, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>yhdenvertaista kohtelua silloin kun on kyse lainvastaisuudesta<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061116">16.11.2006</DATE>, <NAME.CASE>Peróxidos Orgánicos v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑120/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:350">EU:T:2006:350</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kantaja ei voi vaatia, että erorahan myöntämistä hänelle on kohdeltava samalla tavalla kuin erorahan myöntämistä hänen tilanteeseensa rinnastettavassa tilanteessa olleille muille työntekijöille, kun tällainen kohtelu ei ole asiaan kuuluvien henkilöstösääntöjen säännösten, eli käsiteltävässä asiassa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan mukaista, kuten ilmenee ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Näin ollen toinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista suhteessa muihin työntekijöihin, on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kolmas kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin luottamuksensuojan periaatetta. Hän katsoo, että hänet on saatu oikeutetusti uskomaan toimivaltaisten lähteiden perusteella ja toistuvasti, että hänellä oli mahdollisuus turvautua henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaan, kun hän jättäisi Europolin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Kantaja väittää erityisesti, että hän on saanut oikeuskäytännön mukaisesti täsmällisiä vakuutteluja toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä peräisin olevien täsmällisten, ehdottomien ja yhtäpitävien tietojen muodossa siitä, että perustamalla yksityisen eläkkeen suorittamalla vähintään 50 euron kuukausimaksun hän saisi erorahan päättäessään palvelussuhteensa. Tässä yhteydessä kantaja mainitsee <DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE> päivätyn Europolin sisäisen tiedotteen (kannekirjelmän liite A.7), jonka mukaan Europol olisi ilmoittanut työntekijöilleen, että 50 euron suuruisen maksun suorittaminen kuukausittain kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön vakuutusrahastoon oli riittävä erorahan saamiseksi. Nämä samat tiedot on kantajan mukaan ilmoitettu Powerpoint-esityksessä (kannekirjelmän liite A.9), jonka kyseinen yhtiö järjesti <DATE ISO="20100830">30.8.2010</DATE> Europolin henkilöstölle Europolin toimitiloissa. Vuonna 2010 Europolin ja kyseisen yhtiön välillä tapahtunut muu kirjeenvaihto osoittaa kantajan mukaan myös, että Europolin työntekijät olivat perustaneet yksityisen eläketilinsä saadakseen erorahan sopimuksensa päättyessä (kannekirjelmän liite A.10) ja että 600 euron vuosimaksu tai 50 euron kuukausimaksu olisi ollut riittävä erorahan saamiseksi (kannekirjelmän liite A.11).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Lisäksi kantaja mainitsee <DATE ISO="20180226">26.2.2018</DATE> päivätyn kirjeen, joka on peräisin Europolin pääjohtajalta (kannekirjelmän liite A.6). Kyseisessä kirjeessä viimeksi mainittu on kantajan mukaan katsonut, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano olisi muuttunut vuoden 2017 syyskuun jälkeen, ja ollut sitä mieltä, että henkilöstön luottamuksensuojaa olisi mahdollisuuksien mukaan kunnioitettava ja ettei kyseisen täytäntöönpanon edellytyksiä pitäisi muuttaa taannehtivasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Komissio puolestaan kiistää kantajan argumentit ja vaatii kolmannen kanneperusteen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate, joka kuuluu Euroopan unionin oikeuden perusperiaatteisiin (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19810505">5.5.1981</DATE>, <NAME.CASE>Dürbeck</NAME.CASE>, <NO.CASE>112/80</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1981:94">EU:C:1981:94</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), tarkoittaa, että jokaisella virkamiehellä tai toimihenkilöllä on oikeus vedota tähän periaatteeseen, jos hän on tilanteessa, josta ilmenee, että unionin hallinto on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluja synnyttänyt perusteltuja odotuksia (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101216">16.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Kahla Thüringen Porzellan v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑537/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:769">EU:C:2010:769</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin unionin hallinnon on pitänyt antaa asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Toiseksi näiden vakuuttelujen on oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Kolmanneksi esitettyjen vakuuttelujen täytyy olla sovellettavien sääntöjen mukaisia (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160127">27.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Montagut Viladot v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑696/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:30">EU:T:2016:30</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, ettei kannekirjelmän liitteenä A.7 olevan <DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE> päivätyn sisäisen tiedotteen osalta ole kiistetty sitä, että tämä tiedote, jonka on allekirjoittanut yksikköön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>G 14 Public Relations &amp; Events<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> (G 4 suhteet yleisöön ja tapahtumat) kuuluva Europolin työntekijä, on lähetetty sähköpostitse Europolin nimissä kaikille Europolin palveluksessa oleville väliaikaisille ja sopimussuhteisille toimihenkilöille, joihin kantaja kuului kyseisenä ajankohtana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>On kuitenkin tärkeää todeta, että <DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE> päivätty Europolin sisäinen tiedote ei voi synnyttää kantajalle perusteltuja odotuksia, jotka voisivat antaa hänelle mahdollisuuden vedota luottamuksensuojaan. On nimittäin vaikea nähdä tämän tiedotteen saavan aikaan täsmällisiä, ehdottomia ja vielä vähemmän yhtäpitäviä vakuutteluja. Kyseinen tiedote ei näytä myöskään olevan peräisin täysin luotettavasta lähteestä. Näyttää pikemminkin siltä, että tiedote on lähetetty kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön ehdotuksesta, mikä ilmenee sen useista kohdista, kuten lihavoidulla tekstillä painetusta kohdasta, jossa on ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>[kyseinen yksityinen vakuutusyhtiö] on ilmoittanut meille, että<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, alempana olevasta kohdasta, jossa mainitaan ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>haluaisimme myös kiinnittää huomiota siihen seikkaan [että kyseinen yksityinen vakuutusyhtiö] on ilmoittanut minulle tämän viestin levittämiseksi<?PAGE NO="10"?> kaikille nykyisille tai mahdollisille asiakkaille, että<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> ja lopuksi aivan tiedotteen lopussa olevasta kohdasta, jossa kehotetaan ottamaan suoraan yhteyttä kyseiseen yksityiseen vakuutusyhtiöön, jonka sähköpostiosoite on ilmoitettu kaikkia tähän tiedotteeseen liittyviä kysymyksiä varten. Kantaja ei voinut myöskään olla tietämätön siitä, ettei vähintään 50 euron kuukausimaksu voi luoda edellytyksiä asianmukaisten eläkeoikeuksien saamiselle, mistä on lisäksi osoituksena se seikka, että hän on katsonut tarpeelliseksi täydentää alkuperäisiä maksuja vuonna 2014 tehdyllä toisella sopimuksella. Hänen odotuksensa mahdollisuudesta saada eroraha eivät siis voineet näyttää hänestä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>perustelluilta<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että <DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE> päivätyssä Europolin sisäisessä tiedotteessa annetut mahdolliset vakuuttelut eivät ole asianomaiseen työntekijään sovellettavien sääntöjen mukaisia. Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyistä seikoista nimittäin ilmenee, että kantajan saamat mahdolliset vakuuttelut erorahan maksamisen suhteen eivät kuitenkaan olleet henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan kirjaimen eivätkä hengen mukaisia. Tältä osin on korostettava, että kantaja ei voi tehokkaasti vaatia, että hän saa tuloksen, joka on erilainen kuin kyseisen säännöksen soveltamisesta seuraa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180607">7.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Winkler v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑369/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:334">EU:T:2018:334</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Toiseksi kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön <DATE ISO="20100830">30.8.2010</DATE> suorittamasta Powerpoint-esityksestä on todettava, että vaikka se on pidetty Europolin henkilöstölle Europolin toimitiloissa, kyseinen esitys ei ole peräisin toimivaltaisesta ja luotettavasta lähteestä. Jotta luottamuksensuojaan nimittäin voitaisiin vedota, vähintäänkin unionin hallinnon on pitänyt antaa väitetyt vakuuttelut asianomaiselle. Kyseisen esityksen osalta asia ei ole kuitenkaan näin, joten se ei ole voinut synnyttää kantajalle edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja perusteltuja odotuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Kolmanneksi Europolin ja kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön välillä vuoden 2010 huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana tapahtuneen muun kirjeenvaihdon osalta, joka sisältyy kannekirjelmän liitteisiin A.10 ja A.11, on todettava, että tätä kirjeenvaihtoa ei ollut kohdistettu kantajalle, joten se ei ole voinut synnyttää perusteltua odotusta hänen mielessään. Kyseistä kirjeenvaihtoa, joka koostui sähköpostitse lähetetyistä viesteistä eläkeoikeuksista vastaavan Europolin henkilöstön ja kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön vastuuhenkilöiden välillä, ei nimittäin ollut osoitettu kantajalle. Joka tapauksessa on todettava, että kantaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hän oli tietoinen kyseessä olevasta kirjeenvaihdosta ainakin ennen riidanalaista päätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Neljänneksi <DATE ISO="20180226">26.2.2018</DATE> päivätty Europolin pääjohtajalta peräisin oleva kirje, joka sisältyy kannekirjelmän liitteeseen A.6, ei ole mitenkään voinut synnyttää kantajalle perusteltuja odotuksia mahdollisuudesta saada haettu eroraha. Kyseinen kirje on nimittäin tullut riidanalaisen päätöksen jälkeen eikä se ole peräisin toimivaltaisesta ja luotettavasta lähteestä käsiteltävässä asiassa vaan kantajan esimieheltä, joka kirjoitti nimenomaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan soveltamisesta vastaaville komission toimivaltaisille henkilöille, eli pääasiassa PMO:n johtajalle ja henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtajalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kanneperuste, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin hyvän hallinnon periaatetta ja laiminlyötiin huolenpitovelvollisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Ensinnäkin kantaja katsoo, että jos häntä olisi asianmukaisesti kuultu, riidanalainen päätös olisi ollut erilainen. Hän olisi nimittäin erityisesti voinut selittää saaneensa vakuutteluja, joiden mukaan 50 euron kuukausimaksu yksityiseen eläkejärjestelmään riittäisi erorahan saamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja moittii PMO:ta siitä, ettei se ole lähettänyt myös Europolin entisille työntekijöille, joihin hän kuuluu, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan tiedotteen tekstiä, joka on lähetetty Europolin työntekijöille vuoden 2017 marraskuussa. Lisäksi kantaja katsoo, että kieltäytyminen esittämästä hänelle syytä, miksi näin ei ole tehty, muodostaa lisätodisteen hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Kolmanneksi huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin osoittaa kantajan mukaan se seikka, että PMO on pidättynyt riidanalaisessa päätöksessä täysin määrittämästä kantajan taattuja eläkeoikeuksia tai mitä tahansa muuta tuloa, jota tämä saisi eläkeiässä. Tämä laiminlyönti käy lisäksi ilmi komission <DATE ISO="20180430">30.4.2018</DATE> tekemästä päätöksestä, jolla on kieltäydytty myöntämästä erorahaa ja joka koskee toista Europolin entistä työntekijää; kyseisen päätöksen teksti on lähes sama kuin kantajaa koskevan päätöksen teksti, mutta siinä komissio on selvästi myöntänyt sen, että kyseinen työntekijä saisi kansallista eläkettä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Neljänneksi kantaja moittii PMO:ta siitä, että se on ilmoittanut hänelle erorahan epäämisestä sellaisten edellytysten perusteella, jotka hän oli kuitenkin hyvässä uskossa täyttänyt, vasta <DATE ISO="20171005">5.10.2017</DATE>, toisin sanoen, kun hänen sopimuksensa oli jo päättynyt. Kantaja katsoo, että hänen olisi ollut mahdotonta korjata henkilökohtaista tilannettaan taannehtivasti kyseisenä ajankohtana, vaikka hän olisi päättänyt noudattaa PMO:n uusia vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Komissio puolestaan kiistää kantajan argumentit ja vaatii neljännen kanneperusteen kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan huolenpitovelvollisuus heijastaa oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa viranomaisen ja julkishallinnon työntekijöiden välisissä suhteissa. Tämä tasapaino merkitsee muun muassa sitä, että kun viranomainen ratkaisee virkamiehen asemaa koskevan tapauksen, se ottaa huomioon kaikki sen päätökseen mahdollisesti vaikuttavat seikat ja että näin toimiessaan se ottaa huomioon paitsi yksikön myös kyseisen virkamiehen edun. Hallinnolla on viimeksi mainittu velvollisuus myös perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen nojalla (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>UP v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑706/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:924">EU:T:2018:924</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Virkamiesten oikeuksia ja etuja on kuitenkin aina suojattava voimassa olevien säännösten rajoissa (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061205">5.12.2006</DATE>, <NAME.CASE>Angelidis v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑416/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:375">EU:T:2006:375</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0117">117</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kantaja ei voi tehokkaasti vedota hyvän hallinnon periaatteeseen ja huolenpitovelvollisuuteen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan säännösten rikkomiseksi. Ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta kuitenkin seuraa, että komissio on perustellusti perustanut riidanalaisen päätöksen kyseisiin säännöksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Lisäksi kantajan neljännen kanneperusteen yhteydessä esittämiin argumentteihin on vastattava seuraavasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Ensiksi on todettava, että asianmukaista hallinnollista menettelyä komissiossa on noudatettu täysin ja johdonmukaisesti. Kantaja esitti nimittäin ensin erorahaa koskevan hakemuksensa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan nojalla. Tässä yhteydessä kantajalla oli mahdollisuus esittää kaikki hyödyllisiksi katsomansa tiedot. Tämän jälkeen PMO teki päätöksensä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien kantajan ilmoittamien seikkojen perusteella. Sitten kantaja teki työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla hallinnollisen valituksen, jossa hänellä oli mahdollisuus selittää syyt, joiden vuoksi hän katsoi voivansa saada erorahan ja esittää myös seikat, jotka vaikuttivat hänestä hyödyllisiltä. Lopuksi komissio teki päätöksensä ottaen huomioon kaikki siihen mahdollisesti vaikuttavat seikat ja erityisesti kantajan kyseisen menettelyn yhteydessä esittämät seikat. Näin ollen kantaja ei voi moittia komissiota siitä, ettei häntä ole asianmukaisesti kuultu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava, että PMO lähetti Europolille henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan vuoden 2017 marraskuun tiedotteen, jotta Europol välittäisi sen asianomaisille henkilöille. Europol lähetti tämän jälkeen kyseisen tiedotteen palveluksessaan oleville työntekijöille. On korostettava, että komissiolla ei ollut velvollisuutta välittää kyseistä tiedotetta entisille työntekijöille, joiden palvelussuhde oli lopullisesti päättynyt, koska tämä ei olisi mitenkään muuttanut heidän tilannettaan. Lisäksi samoista syistä komissiolla ei ollut myöskään velvollisuutta esittää kantajalle syytä, jonka vuoksi edellä mainittua tiedotetta ei ollut lähetetty Europolin entisille työntekijöille. Joka tapauksessa on tärkeää korostaa, että tämä hallinnon menettelytapa ei voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen, joka on tehty ennen tiedotetta ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, kuten ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, laillisuuteen. Näin ollen kantaja ei voi vedota tältä osin hyvän hallinnon periaatteen mahdolliseen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Kolmanneksi huolenpitovelvollisuuden väitetystä laiminlyönnistä on todettava, että kantaja ei osoita, ettei komissio ole ottanut huomioon kaikkia sen päätökseen mahdollisesti vaikuttavia merkityksellisiä seikkoja. Kantaja ei ole myöskään osoittanut, että komissio oli jättänyt ottamatta huomioon hänen etunsa käsitellessään hänen erorahahakemustaan. Joka tapauksessa on todettava, että samalla kun komissio on varmistanut, että yksikön etua ja kantajan etua suojellaan, se on tehnyt päätöksensä kaikkien siihen mahdollisesti vaikuttavien merkityksellisten seikkojen perusteella. Näin ollen kantaja ei voi arvostella komissiota huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Neljänneksi kantajan esittämästä väitteestä, jonka mukaan erorahan epäämisestä on ilmoitettu hänelle vasta sen jälkeen, kun hänen palvelussuhteensa Europolissa oli päättynyt, on todettava, että komissio ei olisi voinut toimia toisin ja ettei sitä voida moittia mistään virheestä tässä suhteessa. Komissiolla ei nimittäin ollut tietoa kantajan henkilökohtaisesta tilanteesta, eli siitä, että hän oli tehnyt palvelukseen tultuaan vuonna 2010 yksityisen eläkevakuutussopimuksen, jonka maksut olivat vähäisiä, ennen kuin hän <DATE ISO="20170619">19.6.2017</DATE> esitti erorahahakemuksen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohdan nojalla. Tältä osin on korostettava komission tapaan, että kantajalle ei ole aiheutunut mitään vahinkoa, koska unionin eläkejärjestelmään suoritetut maksut voidaan siirtää kantajan eläkejärjestelmään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Tästä seuraa, että kyseinen väite on hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Näin ollen neljäs kanneperuste, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä, ja siis kumoamisvaatimukset kokonaisuudessaan on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vahingonkorvausvaatimukset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa komission korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, joita hänelle on aiheutunut käsiteltävän kanteen kumoamisvaatimuksissa esitetyistä lainvastaisuuksista. Tässä yhteydessä kantaja vaatii yhtäältä maksamaan <FT TYPE="NUMBER">42737</FT> euroa korvauksena aineellisesta vahingosta ja toisaalta korvausta henkisestä kärsimyksestä, jonka määräksi on oikeuden ja kohtuuden mukaan alustavasti arvioitu <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Erityisesti aineellisen vahingon osalta kantaja esittää, että se on lähtökohtaisesti korvattava kumoamalla riidanalainen päätös ja soveltamalla henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 12 artiklan 2 kohtaa. Mikäli katsottaisiin, että kyseistä säännöstä ei voida soveltaa, minkä kantaja kyseenalaistaa, kyseinen vahinko perustuisi siihen, että hän ei voi päästä käsiksi varoihinsa kyseisessä yksityisessä vakuutusyhtiössä tai unionin eläkejärjestelmässä, eli <FT TYPE="NUMBER">213687</FT> euron määrään, joka edustaa hänen viimeksi mainitussa järjestelmässä saamiensa eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattista arvoa. Koska kantajan aikomuksena on sijoittaa uudelleen tämä määrä yksityisesti eläkeikäänsä saakka, hänen<?PAGE NO="13"?> taloudellinen vahinkonsa on prosenttiosuus kyseisestä määrästä. Koska kantajan yksityiset sijoitukset tuottavat hänen hyväkseen keskimäärin 15–25 prosentin vuositulon, hänen vuosittaisen tappionsa määräksi voidaan näin ollen arvioida noin 20 prosenttia <FT TYPE="NUMBER">213687</FT> euron määrästä, eli <FT TYPE="NUMBER">42737</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Henkisen kärsimyksen osalta kantaja väittää, että se johtuu toistuvasta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, josta on aiheutunut hänelle merkittävää stressiä, joka on ilmennyt lukuisina unettomina öinä ja epätoivona. Kantajan kokema epävarmuus on luonut voimakkaan epäoikeudenmukaisuuden tunteen, vaikka säännöt ovat selviä, samoin kuin Europolin, PMO:n ja kyseisen yksityisen vakuutusyhtiön aikaisempi ja toistettu kanta. Koska kantaja ei ole pystynyt keskittymään täysin uuden työpaikan hakemiseen sen jälkeen, kun hänen sopimuksensa Europolin kanssa oli päättynyt, hän on ensimmäistä kertaa työttömänä, mikä pahentaa hänen henkistä kärsimystään. Kantaja katsoo, että henkisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen määräksi olisi lopuksi arvioitava oikeuden ja kohtuuden mukaan alustavasti <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Komissio puolestaan kiistää kantajan argumentit ja vaatii korvausvaatimuksen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Tältä osin henkilöstöasioita koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jos vahingonkorvausvaatimus liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen, viimeksi mainitun vaatimuksen tutkimatta jättäminen tai hylkääminen perusteettomana johtaa myös vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030930">30.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Martínez Valls v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑214/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2003:254">EU:T:2003:254</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa vahingonkorvausvaatimukset liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Koska kumoamisvaatimukset on hylätty, on myös korvausvaatimukset hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Peeter Palo velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Schalin</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Berke</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Costeira</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20191016">16 päivänä lokakuuta 2019</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>