<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-235/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CJ0235</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:412">EU:C:2019:412</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>8</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>8</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20190515">15.5.2019</DATE> – Asia C‑235/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Vega International Car Transport and Logistic</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (kahdeksas jaosto)</P><P><DATE ISO="20190515">15 päivänä toukokuuta 2019</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: puola.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Verotus</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisävero</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2006/112/EY</KEYWORD><KEYWORD>135 artiklan 1 kohdan b alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Tavaroiden luovutus</KEYWORD><KEYWORD>Muiden toimintojen vapautukset</KEYWORD><KEYWORD>Luottojen myöntäminen ja välitys</KEYWORD><KEYWORD>Polttoainekortit</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑235/18,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Naczelny Sąd Administracyjny (ylin hallintotuomioistuin, Puola) on esittänyt <DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20180328">28.3.2018</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Vega International Car Transport and Logistic – Trading GmbH</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Dyrektor Izby Skarbowej w Warszawie,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit C. G. Fernlund ja L. S. Rossi (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: E. Tanchev,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Vega International Car Transport and Logistic – Trading GmbH, edustajanaan J. Pomorska-Porębska, doradca podatkowy,</P></ITEM><ITEM><P>Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja J. Hottiaux,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>) 135 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Vega International Car Transport and Logistic – Trading GmbH, jonka kotipaikka on Itävallassa (jäljempänä Vega International), ja toisaalta Dyrektor Izby Skarbowej w Warszawie (Varsovan alueellisen verohallinnon viraston johtaja) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu on kieltäytynyt palauttamasta Vega Internationalille arvonlisäveroa, joka liittyy polttoainekorteilla tehtyihin polttoaineostoihin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin lainsäädäntö</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Arvonlisäveroa on suoritettava seuraavista liiketoimista:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="014.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Tavaroiden luovutuksella<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/> tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen lisäksi tavaroiden luovutuksena pidetään seuraavia liiketoimia:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>tavaroiden siirtoa osto- tai myyntikomissiota koskevan sopimuksen perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Palvelujen suorituksella<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Direktiivin 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>luottojen myöntäminen ja välitys sekä luotonantajan harjoittama luottojen hallinta.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puolan lainsäädäntö</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Direktiivi 2006/112 on saatettu osaksi Puolan lainsäädäntöä tavaroista ja palveluista kannettavasta verosta <DATE ISO="20040311">11.3.2004</DATE> annetulla lailla (Ustawa o podatku od towarów i usług; Dz. U., 2011, nro 177, järjestysnumero 1054), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä arvonlisäverolaki).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Tavaroista ja palveluista kannettavan veron (jäljempänä vero) alaisia ovat: – – vastikkeellinen tavaroiden luovutus ja palvelujen suoritus Puolassa.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Kyseisen lain 7 §:n 1 ja 8 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavaroiden luovutuksella tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa – –.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.008"><NO.PARAG>8.</NO.PARAG><ALINEA>Jos usea toimija luovuttaa tämän saman tavaran siten, että heistä ensimmäinen toimittaa tämän tavaran suoraan ketjussa viimeisenä olevalle hankkijalle, katsotaan, että kukin tällaisiin toimiin osallistuvista toimijoista on luovuttanut tavarat.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Mainitun lain 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Edellä 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla palvelujen suorituksella tarkoitetaan kaikkia luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle taikka yksikölle, joka ei ole oikeussubjekti, tehtyjä suorituksia, jotka eivät ole 7 §:ssä tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia – –.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Saman lain 43 §:n 1 momentin 38 kohdassa, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohta, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>[Verosta vapautetaan] luotonantopalvelut ja luotonantopalvelujen välityspalvelut sekä luotonantajan harjoittama luottojen hallinnointi.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 86 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Siltä osin kuin tavaroita ja palveluita käytetään verollisiin liiketoimiin, 15 §:ssä mainituilla verovelvollisilla on oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero suoritettavan veron määrästä – –.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Vega International kuljettaa tunnettujen valmistajien hyötyajoneuvoja (kuorma-autoja ja linja-autoja) tehtaalta suoraan asiakkaalle. Kyseisestä palvelusta huolehtivat Vega Internationalin useat eri tytäryhtiöt, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa. Yksi tytäryhtiöistä on Vega Poland sp. z o.o., jonka kotipaikka on Puolassa (jäljempänä Vega Poland).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Vega International järjestää kaikille yhtiöilleen polttoainekortit, jotka ovat polttoaineen toimittajien myöntämiä kortteja, ja hallinnoi niitä. Vega Polandin kuljettamat ajoneuvot tankataan käyttäen henkilökohtaisia kuljettajille annettuja polttoainekortteja. Organisatorisista syistä ja kulujen määrän vuoksi kaikki polttoainekorteilla tehtävät liiketoimet toteuttaa keskitetysti emoyhtiö Itävallassa, joka saa polttoaineen toimittajilta laskut, joissa vahvistetaan muun muassa polttoaineen arvonlisäverolliset ostot. Kuukauden lopussa Vega International jälleenlaskuttaa tytäryhtiöitään, myös Vega Polandia, polttoaineesta, joka on toimitettu ajoneuvojen kuljetuspalvelua varten, lisättynä kahden prosentin<?PAGE NO="4"?> suuruisella maksulla. Tytäryhtiöillä on oikeus kuitata keskenään polttoainekorttien käyttöön liittyvät laskut ja itävaltalaiselle yhtiölle osoitetut laskut tai maksaa kyseiset laskut 1–3 kuukauden kuluessa niiden saamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Naczelnik Drugiego Urzędu Skarbowego Warszawa-Śródmieście (Varsova-Śródmieścien toisen verotoimiston johtaja, Puola) teki <DATE ISO="20140811">11.8.2014</DATE> päätöksen, jolla se kieltäytyi palauttamasta Vega Internationalille <FT TYPE="DECIMAL">106031,44</FT> Puolan zlotya (PLN) (noin <FT TYPE="DECIMAL">24735,82</FT> euroa) arvonlisäveroa vuoden 2012 huhti-, touko- ja kesäkuulta. Varsovan alueellisen verohallinnon viraston johtaja vahvisti kyseisen päätöksen <DATE ISO="20141128">28.11.2014</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Vega International nosti kyseisestä päätöksestä kanteen Wojewódzki Sąd Administracyjny w Warszawiessa (Varsovan voivodikunnan hallintotuomioistuin, Puola). Kyseinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20150626">26.6.2015</DATE> antamassaan tuomiossa, ettei kanne ollut perusteltu, ja hylkäsi sen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Vega International valitti tämän jälkeen kyseisestä tuomiosta Naczelny Sąd Administracyjnyyn (ylin hallintotuomioistuin, Puola). Mainittu tuomioistuin harkitsi Puolan veroviranomaisten ja alioikeuden tavoin mahdollisuutta soveltaa asiassa periaatteita, jotka on vahvistettu <DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jonka mukaan polttoaineen hallinnointia koskeva sopimus ei ole polttoaineen luovutuksia koskeva sopimus vaan pikemminkin sen ostamisen rahoitusta koskeva sopimus. Mainitussa tuomiossa esitetyn ratkaisun mukaan leasingyhtiö ei nimittäin osta polttoainetta myydäkseen sen sitten leasingajoneuvon vuokralleottajalle, vaan vuokralleottaja valitsee vapaasti polttoaineen laadun, määrän ja ostohetken ja määrää näin ollen polttoaineesta kuin sen omistaja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin toteaa, että kyseisen tuomion mukaisesti olisi katsottava, ettei Vega International suorita arvonlisäverolain 7 §:n 8 momentissa tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>tavaroiden luovutuksia<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> – tässä tapauksessa polttoaineen luovutuksia –, joiden osalta arvonlisävero voidaan saada palautetuksi, vaan se tarjoaa Vega Polandille rahoituspalveluja, joita ei veroteta Puolassa, koska ne on vapautettu arvonlisäverosta kyseisen lain 43 §:n 1 momentin 38 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, ettei <DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE> annettua tuomiota <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ole annettu direktiivin 2006/112 perusteella vaan että se koskee aikaisemmin voimassa olleiden jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä kuudes arvonlisäverodirektiivi) säännösten tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Kyseisellä tuomioistuimella on tässä tilanteessa epäilyksiä siitä, miten mainitun tuomion valossa olisi tulkittava direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaa uutta säännöstä, jossa viitataan sellaisiin liiketoimin kuin luottojen myöntäminen ja välitys sekä luotonantajan harjoittama luottojen hallinnointi. Herää siten kysymys, voidaanko tällaisina liiketoimina pitää Vega Internationalin Itävallassa toteuttamia toimia, jotka liittyvät sellaisten polttoainekorttien käyttöön antamiseen ja hallinnointiin, joilla tytäryhtiöt ostavat konsernin puitteissa polttoainetta. Kansallisen tuomioistuimen mukaan näitä epäilyksiä korostavat lisäksi sellaisten kansallisten tuomioistuinten toisistaan poikkeava oikeuskäytäntö, jotka ovat tukeutuneet mainittuun ennakkotapaukseen arvioidessaan polttoainekortin käyttöön antamisen yhteydessä suoritettujen liiketoimien luonnetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin katsoo näin ollen, että jotta se voisi lausua Vega Internationalin tekemästä valituksesta, unionin tuomioistuimen on itse tulkittava direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Naczelny Sąd Administracyjny on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Kuuluvatko liiketoimet, jotka muodostuvat polttoainekorttien käyttöön antamisesta ja näitä kortteja käyttäen tehtävän polttoaineen oston neuvottelusta, rahoittamisesta ja selvittämisestä [direktiivin 2006/112] 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen vai voidaanko tällaisia monitahoisia liiketoimia pitää ketjuliiketoimina, joiden pääasiallinen tarkoitus on polttoaineen luovutus?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että pääasiassa vallitsevan tilanteen kaltaisessa tilanteessa sitä, että emoyhtiö antaa tytäryhtiöidensä käyttöön polttoainekortteja, joilla tytäryhtiöt voivat huolehtia kuljettamiensa ajoneuvojen polttoainehuollosta, voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna arvonlisäverosta vapautettuna luottojen myöntämistä koskevana palveluna vai monitahoisena liiketoimena, jonka pääasiallisena tarkoituksena on polttoaineen luovutus eli kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavaran luovutus, jonka osalta Puolassa maksettu arvonlisävero voidaan saada palautetuksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että pääasiassa merkitykselliset direktiivin 2006/112 säännökset ovat lähinnä samat kuin kuudennen arvonlisäverodirektiivin vastaavat säännökset. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mainittuihin säännöksiin liittyvällä oikeuskäytännöllä on näin ollen edelleen merkitystä direktiivin 2006/112 vastaavien säännösten tulkitsemiseksi (ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160728">28.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Astone</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑332/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:614">EU:C:2016:614</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Jotta ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen esittämään kysymykseen voidaan vastata, on muistettava, että direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan tavaroiden luovutuksella tarkoitetaan lähtökohtaisesti aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 2006/112 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavaroiden luovutuksen käsitteellä ei tarkoiteta omistusoikeuden siirtoa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä muodoissa, vaan siihen sisältyvät kaikki yhden osapuolen toteuttamat aineellisen omaisuuden siirtotoimenpiteet, joilla toinen osapuoli oikeutetaan tosiasiallisesti määräämään kyseisestä omaisuudesta niin kuin tämä olisi sen omistaja (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19900208">8.2.1990</DATE>, <NAME.CASE>Shipping and Forwarding Enterprise Safe</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑320/88</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:61">EU:C:1990:61</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0007">7</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050714">14.7.2005</DATE>, <NAME.CASE>British American Tobacco ja Newman Shipping</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑435/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:464">EU:C:2005:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060221">21.2.2006</DATE>, <NAME.CASE>Halifax ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑255/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:121">EU:C:2006:121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100603">3.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>De Fruytier</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑237/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:316">EU:C:2010:316</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130718">18.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>Evita-K</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑78/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:486">EU:C:2013:486</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut myös, että kyseinen käsite on luonteeltaan objektiivinen ja että sitä sovelletaan kyseisten liiketoimien tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta ilman, että veroviranomaisten olisi suoritettava tutkimuksia kyseisen verovelvollisen aikomusten selvittämiseksi tai otettava huomioon samassa luovutusketjussa toimivan muun elinkeinonharjoittajan kuin asianomaisen verovelvollisen aikomukset (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131121">21.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>Dixons Retail</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑494/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:758">EU:C:2013:758</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että se, että Vega International antaa tytäryhtiöidensä, kuten Vega Polandin, käyttöön polttoainekortteja, mahdollistaa erityisesti sen, että kyseiset tytäryhtiöt hankkivat polttoainetta huoltoasemilta. Huoltoasemat lähettävät tämän jälkeen suoraan Vega Internationalille laskut, joissa vahvistetaan polttoaineen arvonlisäverollinen osto. Palautushakemus, jonka Vega International on lähettänyt Puolan veroviranomaisille, koskee tätä arvonlisäveroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että jotta kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen voidaan vastata, on pääasian osalta tutkittava, ovatko öljy-yhtiöt siirtäneet polttoaineen omistajalle kuuluvan määräämisvallan tosiasiassa Vega Internationalille vai Vega Polandille (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Tästä on muistettava, että <DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tarkasteltiin sitä, onko ajoneuvon leasingsopimuksen asiayhteydessä kyse siitä, että öljy-yhtiöt luovuttavat tavaraa – tässä tapauksessa polttoainetta – leasingyhtiölle silloin, kun vuokralleottaja tankkaa ajoneuvonsa mainitun yhtiön nimissä ja lukuun ja kun mainittu yhtiö tämän jälkeen hakee kansallisilta veroviranomaisilta palautusta kyseisestä polttoaineesta maksetusta arvonlisäverosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Mainitussa tuomiossa todettiin, että on selvää, että leasingajoneuvon vuokralleottajalla on valta määrätä polttoaineesta niin kuin hän olisi tämän tavaran omistaja, koska hän saa polttoaineen suoraan huoltoasemalta eikä vuokralleantajalla ole missään vaiheessa valtaa päättää siitä, miten polttoainetta on käytettävä ja mihin tarkoitukseen tämä käyttäminen tapahtuu (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Saman tuomion mukaan tällaisessa tapauksessa toimitukset on tehty leasingyhtiölle vain näennäisesti. Yhtäältä sille suoritetut kuukausimaksut ovat nimittäin pelkkä ennakkomaksu, ja toisaalta vuoden lopussa kartoitetun todellisen kulutuksen maksaa leasingajoneuvon vuokralleottaja, joka näin ollen huolehtii kokonaan polttoaineen luovutuksen kustannuksista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Tämän perustella mainitussa tuomiossa päädyttiin siihen ratkaisuun, että leasingyhtiön ja vuokralleottajan välinen polttoaineen hallinnointia koskeva sopimus ei leasingyhtiön kannalta siis ole tavaran, tässä tapauksessa polttoaineen, luovutusta koskeva sopimus vaan pikemminkin sen ostamisen rahoitusta koskeva sopimus. Tämän ratkaisun mukaisesti leasingyhtiö ei nimittäin osta polttoainetta myydäkseen sen sitten leasingajoneuvon vuokralleottajalle, vaan sen ostaa vuokralleottaja, joka vapaasti valitsee polttoaineen laadun, määrän ja ostohetken. Näin ollen leasingyhtiö toimii todellisuudessa leasingajoneuvon vuokralleottajaan nähden luotonantajana (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030206">6.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Auto Lease Holland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑185/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:73">EU:C:2003:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Edellä mainittuja näkökohtia, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt kuudennen arvonlisäverodirektiivin 5 artiklan 1 kohdasta, sovelletaan tämän tuomion 24 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla nyt käsiteltävässä asiassa, joka koskee direktiivin 2006/112 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavaroiden luovutuksen käsitteen tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on erityisesti todettava, ettei Vega Internationalilla ole siihen polttoaineeseen nähden, jonka ostojen osalta se hakee arvonlisäveron palautusta, omistajalle kuuluvaa määräämisvaltaa. Kyseisen polttoaineen ostaa nimittäin Vega Poland suoraan toimittajilta ja siten kuin se itse haluaa. Näin ollen Vega Poland päättää muun muassa polttoaineen ostoon liittyvistä yksityiskohdista, koska se voi päättää, millä Vega Internationalin osoittamista huoltoasemista se tankkaa polttoainetta, ja se valitsee vapaasti polttoaineen laadun, määrän, ostohetken ja käyttötavan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150416">16.4.2015</DATE>, <NAME.CASE>Wojskowa Agencja Mieszkaniowa w Warszawie</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑42/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:229">EU:C:2015:229</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Lisäksi on kiistatonta, että Vega Poland vastaa kaikista tankkaukseen liittyvistä kuluista, koska Vega International jälleenlaskuttaa sitä kyseisestä polttoaineesta. Puolalainen tytäryhtiö voi sitten kuitata keskenään polttoainekorttien käyttöön liittyvät laskut ja itävaltalaiselle yhtiölle osoitetut laskut tai maksaa ensin mainitut laskut 1–3 kuukauden kuluessa niiden saamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on todettava, että – kuten Puolan hallitus ja Euroopan komissio toteavat – ei ole aihetta katsoa, että pääasiassa polttoaineen luovutus tehtäisiin Vega Internationalille ja että tämä myisi sen jälkeen kyseisen tavaran Vega Polandille ja luovuttaisi siten vuorostaan polttoaineen tälle. Kuten komissio korostaa, on sitä vastoin todettava, että kun Vega International antaa puolalaisen tytäryhtiönsä käyttöön polttoainekortteja, se tyytyy antamaan näille ainoastaan välineen, jolla nämä voivat ostaa kyseisen polttoaineen, ja että Vega International toimii kyseisen tavaran hankinnassa ainoastaan välikätenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että koska pääasiassa ei tapahdu tavaran, eli polttoaineen, luovutusta Vega Internationalille, Vega International ei voi vaatia sellaisen arvonlisäveron palauttamista, joka on maksettu sille lähetettyjen laskujen perusteella ja joka liittyy Vega Polandin huoltoasemilla tekemiin polttoainetäydennyksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>On kuitenkin todettava, että direktiivin 2006/112 24 artiklan 1 kohdan mukaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus, on pidettävä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>palvelujen suorituksena<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>On kiistatonta, että Vega Internationalin puolalaiseen tytäryhtiöönsä nähden suorittama liiketoimi, joka perustuu siihen, että ensiksi mainittu antaa viimeksi mainitun käyttöön polttoainekortteja, jotta viimeksi mainittu voi tankata polttoainetta kuljettamiinsa ajoneuvoihin, ei ole direktiivin 2006/112 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>tavaroiden luovutus<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>. Kyseessä on näin ollen saman direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>palvelujen suoritus<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Jotta kansalliselle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on näin ollen vielä tarkistettava, voidaanko tällaista palvelujen suoritusta pitää direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna luottojen myöntämistä koskevana palveluna, joka on vapautettu arvonlisäverosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Tästä on muistettava, että kyseisen säännöksen perusteella vapautetut liiketoimet määritellään tarjottujen palvelujen luonteen eikä palvelujen tarjoajan tai vastaanottajan avulla, joten kyseisten vapautusten soveltaminen ei riipu mainitut palvelut tarjoavan yksikön asemasta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060504">4.5.2006</DATE>, <NAME.CASE>Abbey National</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑169/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:289">EU:C:2006:289</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070621">21.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Ludwig</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑453/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:369">EU:C:2007:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kyse erityisesti mainitussa säännöksessä olevasta ilmaisusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>luottojen myöntäminen ja välitys<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, on todettava, että kyseistä käsitettä on tulkittava laajasti, joten sen soveltamisalaa ei voida rajoittaa koskemaan ainoastaan pankki- ja rahoituslaitosten myöntämiä lainoja ja luottoja (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19931027">27.10.1993</DATE>, <NAME.CASE>Muys<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="2019" ID="QE0016"/> en De Winter’s Bouw- en Aannemingsbedrijf</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑281/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:855">EU:C:1993:855</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151022">22.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Hedqvist</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑264/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:718">EU:C:2015:718</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181018">18.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Volkswagen Financial Services (UK)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑153/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:845">EU:C:2018:845</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tätä tulkintaa tukee direktiivillä 2006/112 käyttöön otetun yhteisen järjestelmän – jolla pyritään muun muassa varmistamaan verovelvollisten yhdenvertainen kohtelu – päämäärä (ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19931027">27.10.1993</DATE>, <NAME.CASE>Muys<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="2019" ID="QE0015"/> en De Winter’s Bouw- en Aannemingsbedrijf</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑281/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:855">EU:C:1993:855</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Näin ollen tulkinta, jonka mukaan se, että pankki myöntää rahoituksen oston rahoittamiselle, olisi vapautettu arvonlisäverosta, kun taas se, että muu talouden toimija – jolla ei ole rahoitus- tai pankkialan yksikön erityistä asemaa – rahoittaa saman oston, olisi arvonlisäverovelvollista, olisi ristiriidassa yhteisen arvonlisäverojärjestelmän yhden perusperiaatteen, eli verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun, kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Kuten tämän tuomion 14 kohdassa on jo todettu, on kiistatonta, että Itävallassa oleva emoyhtiö, eli Vega International, keskittää kaikki liiketoimet, jotka suoritetaan Vega Internationalin tytäryhtiöidensä – kuten Vega Polandin – käyttöön antamilla polttoainekorteilla, ja että Vega International saa polttoaineen toimittajilta laskut, joissa vahvistetaan muun muassa polttoaineen arvonlisäverollinen osto. Tämän jälkeen Vega International jälleenlaskuttaa kunkin kuun lopuksi tytäryhtiöitään polttoaineesta, joka on toimitettu ajoneuvojen kuljetuspalvelua varten, lisättynä kahden prosentin suuruisella maksulla. Tytäryhtiöiden on lopuksi joko kuitattava keskenään polttoainekorttien käyttöön liittyvät laskut ja itävaltalaiselle yhtiölle osoitetut laskut tai maksettava kyseiset laskut 1–3 kuukauden kuluessa niiden saamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>On katsottava, että kun Vega International soveltaa kyseistä kahden prosentin suuruista maksua Vega Polandiin nähden, se perii korvauksen puolalaiselle tytäryhtiölleen suorittamasta palvelusta. Vega International suorittaa näin ollen Vega Polandille rahoituspalvelun rahoittaessaan polttoaineen oston etukäteen, ja se toimii näin ollen tässä yhteydessä tavanomaisen rahoitus- tai luottolaitoksen tavoin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on todettava, että se, että Vega International antaa Vega Polandin käyttöön polttoainekortteja, on todellinen rahoitustoimi, joka täsmällisemmin rinnastuu direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luoton myöntämiseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181018">18.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Volkswagen Financial Services (UK)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑153/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:845">EU:C:2018:845</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että sellaisten palvelujen hyväksi kuin ne palvelut, joita Vega International suorittaa Vega Polandille, voidaan soveltaa direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä vapautusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Kun edellä esitetty otetaan huomioon, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa vallitsevan tilanteen kaltaisessa tilanteessa sitä, että emoyhtiö antaa tytäryhtiöidensä käyttöön polttoainekortteja, joilla tytäryhtiöt voivat huolehtia kuljettamiensa ajoneuvojen polttoainehuollosta, voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna arvonlisäverosta vapautettuna luottojen myöntämistä koskevana palveluna.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa vallitsevan tilanteen kaltaisessa tilanteessa sitä, että emoyhtiö antaa tytäryhtiöidensä käyttöön polttoainekortteja, joilla tytäryhtiöt voivat huolehtia kuljettamiensa ajoneuvojen polttoainehuollosta, voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna arvonlisäverosta vapautettuna luottojen myöntämistä koskevana palveluna.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>