JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
6 päivänä lokakuuta 2021 (1)
Asia C-451/20
Airhelp Limited
vastaan
Austrian Airlines AG
(Ennakkoratkaisupyyntö – Landesgericht Korneuburg (Korneuburgin osavaltion tuomioistuin, Itävalta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 –Matkustajille lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettava korvaus – Yhden ainoan varauksen tekeminen yhteisön lentoliikenteen harjoittajalta – Kahdesta lennosta muodostuva lentoyhteys, jonka alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka sijaitsevat kolmannessa maassa – Ensimmäisen lennon määräpaikka ja toisen lennon lähtöpaikka sijaitsevat jäsenvaltiossa – 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta – Soveltamisala – 5 artiklan 1 kohdan c alakohta – Uudelleenreitityksen tarjoaminen – Uudelleenreititetyn lennon viivästyminen – Tosiasiallinen saapumisaika lopulliseen määräpaikkaan – Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan velvollisuudet – 7 artiklan 1 kohta – Oikeus korvaukseen
I Johdanto
1. Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä tiedustellaan lentomatkustajille annettavaa korvausta koskevan asetuksen (EY) N:o 261/2004(2) useamman säännöksen tulkintaa.
2. Pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Airhelp Ltd (Hongkong), jolle matkustajan oikeudet ovat siirtyneet, ja lentoyhtiö Austrian Airlines AG (Itävalta), ja se koskee lennon peruuttamisen johdosta nostettua korvauskannetta, joka perustuu siihen, että matkustaja ei saapunut kyseisen lentoyhtiön tarjoamalla uudelleenreititetyllä lennolla lopulliseen määräpaikkaansa alle kaksi tuntia peruutetun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.
3. Pääasia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden lausua siitä, sovelletaanko asetusta N:o 261/2004 lentoon, jonka lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka ovat kolmannessa valtiossa, jonne on liityntälento jäsenvaltiosta. Unionin tuomioistuimen on ratkaistava, koskeeko kyseisessä asetuksessa kahdelle lennolle, joiden lähtö- tai määräpaikat ovat jäsenvaltiossa ja jotka on varattu kahdella erillisellä varauksella, tarkoitettu korvaus kyseistä lentoyhteyttä kokonaisuudessaan silloin, kun nämä kaksi lentoa on varattu yhdellä ainoalla varauksella.
4. Unionin tuomioistuinta pyydetään myös täsmentämään todellisen saapumisajan käsitettä siltä osin kuin on kyse lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle kuuluvista velvollisuuksista sen tarjotessa uudelleenreititystä ja määrittämään, onko kyseinen lentoliikenteen harjoittaja vastuussa toisen lentoliikenteen harjoittajan toteuttamasta uudelleenreititetystä lennosta siten, että tämän lennon mahdollinen viivästyminen on luettava ensin mainitun lentoliikenteen harjoittajan syyksi.
5. Tarkasteluni päätteeksi ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa näihin kysymyksiin siten, että asetusta N:o 261/2004 sovelletaan tilanteeseen, jossa kaksi lentoa, joista on tehty yksi ainoa varaus, kuuluvat kumpikin erikseen kyseisen asetuksen soveltamisalaan, ja että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, joka on tehnyt kuljetussopimuksen matkustajan kanssa, voi vapautua korvaamisvelvollisuudestaan vain, jos se on tarjonnut matkustajalle uudelleenreititetyn lennon, jolla hän tosiasiallisesti saapuu lopulliseen määräpaikkaansa alle kaksi tuntia peruutetun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.
II Unionin oikeus
6. Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1, 2, 6, 12 ja 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla [unionin] toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.
(2) Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja.
– –
(6) Jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentokentältä lähteville matkustajille myönnettyä suojaa olisi laajennettava koskemaan matkustajia, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentokentältä määränpäänään jäsenvaltiossa sijaitseva lentokenttä, jos matka tapahtuu yhteisön lentoliikenteen harjoittajan lennolla.
– –
(12) Lentojen peruuttamisesta matkustajille aiheutuvia vaikeuksia ja haittoja olisi myös vähennettävä. Tämä olisi toteutettava rohkaisemalla lentoyhtiöitä tiedottamaan matkustajille peruutuksista ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa sekä tarjoamalla heille kohtuullinen uudelleenreititys, jotta matkustajat voivat järjestää matkansa toisin. Jolleivät lentoyhtiöt menettele tällä tavoin, niiden olisi korvattava menetys matkustajille, paitsi jos peruuttaminen tapahtuu poikkeuksellisissa olosuhteissa, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu.
(13) Matkustajilla, joiden lennot peruutetaan, olisi oltava mahdollisuus joko saada lippujen hinta takaisin tai saada uudelleenreititys tyydyttävissä olosuhteissa, ja heistä olisi huolehdittava asianmukaisesti heidän odottaessaan myöhempää lentoa.”
7. Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
b) ’lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla’ lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen;
– –
h) ’lopullisella määräpaikalla’ lähtöselvityksessä esitettävään lippuun merkittyä määräpaikkaa tai, jos on kyse suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, viimeisen lennon määräpaikkaa; huomioon ei oteta tarjolla olevia vaihtoehtoisia liityntälentoja, jos aikataulun mukaista saapumisaikaa noudatetaan;
– –”
8. Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan
a) matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta;
b) matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle ja jotka eivät ole saaneet etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.
– –
5. Tätä asetusta sovelletaan lennosta vastaaviin lentoliikenteen harjoittajiin, jotka suorittavat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen matkustajien kuljetusta. Kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen.”
9. Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttaminen”, 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos
– –
iii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.”
10. Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:
a) 250 euroa lentojen osalta, joiden pituus on enintään 1 500 kilometriä;
b) 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muiden lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä;
c) 600 euroa lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa.
Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.
2. Jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä 8 artiklan mukaisesti siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa vaihtoehtoisella lennolla, jonka saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei ylitä
– –
c) lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa, neljää tuntia,
lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi alentaa 1 kohdassa säädettyä korvausta 50 prosentilla.”
11. Kyseisen asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen tai uudelleenreititykseen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajalle on annettava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:
– –
b) matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa – –”
12. Kyseisen asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Takautumisoikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja maksaa korvauksen tai täyttää muut tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa, tämän asetuksen säännöksiä ei voida tulkita siten, että ne rajoittaisivat sen oikeutta hakea sovellettavan lainsäädännön nojalla korvausta muulta henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina. Tämä asetus ei lisäksi millään tavoin rajoita lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan oikeutta hakea korvausta matkanjärjestäjältä tai muulta henkilöltä, jonka kanssa lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on sopimus. – –”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
13. Matkustajalla oli varaus Chişinăun (Moldova) ja Bangkokin (Thaimaa) väliselle lentoyhteydelle, joka yhteisön lentoliikenteen harjoittajan, Austrian Airlinesin, oli määrä toteuttaa ja joka muodostui kahdesta peräkkäisestä lennosta, joiden piti aikataulun mukaan lähteä 29.5.2019: ensimmäinen lento oli Chişinăusta (Moldova) Wieniin (Itävalta), ja toinen lento, jonka aikataulun mukainen lähtöaika oli useita tunteja ensimmäisen lennon saapumisaikaa myöhemmin, Wienistä (Itävalta) Bangkokiin (Thaimaa), ja sen saapumisaika määräpaikkaansa oli 30.5.2019 klo 14.20.
14. Lento Chişinăusta Wieniin peruutettiin alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Austrian Airlines muutti matkustajan varausta siirtämällä hänet uudelleenreititetylle lennolle Istanbulista (Turkki) Bangkokiin (Thaimaa), ja sen aikataulun mukainen saapumisaika oli 30.5.2019 klo 15.00.(3) Uudelleenreititetyn lennon oli siis määrä viivästyä alun perin varatun lennon aikataulun mukaisesta saapumisajasta ainoastaan 40 minuuttia. Tämä uudelleenreititetty lento saapui kuitenkin Bangkokiin klo 16.47 eli 2 tuntia 27 minuuttia alun perin varatun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.
15. Airhelp, jolle kyseinen matkustaja on luovuttanut oikeutensa asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan mukaiseen korvaukseen, vaatii 300 euron suuruista korvausta ja väittää, ettei Austrian Airlines tarjonnut matkustajalle uudelleenreititettyä lentoa, jolla tämä olisi saapunut lopulliseen määräpaikkaansa eli Bangkokiin alle kaksi tuntia alkuperäisen lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Vaatimuksen määrässä on otettu huomioon se, että Airhelpin mukaan Austrian Airlinesilla on oikeus alentaa korvauksen määrää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla, koska matkustaja saapui lopulliseen määräpaikkaansa alle neljä tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin. Austrian Airlines kuitenkin vastustaa tätä vaatimusta ja väittää, ettei matkustajalla ole oikeutta tähän korvaukseen, koska uudelleenreititetyn lennon aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 15.00 ja koska se näin ollen myöhästyi vain 40 minuuttia alun perin varatun lennon aikataulun mukaisesta saapumisajasta, joka oli klo 14.20.
16. Asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin, Bezirksgericht Schwechat (piirioikeus, Schwechat, Itävalta) hyväksyi kanteen ja totesi, että asetuksen N:o 261/2004 sanamuodosta ilmenee, että lennon viivästymisaikaa arvioitaessa alkuperäisen lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa on verrattava siihen ajankohtaan, jolloin uudelleenreititetty lento tosiasiallisesti saapui lopulliseen määräpaikkaansa. Kyseinen tuomioistuin päätteli tästä, että lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua korvauksen maksamisesta vain, jos matkustaja tosiasiallisesti saapuu lopulliseen määräpaikkaansa uudelleenreititetyllä lennolla enintään kaksi tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
17. Kyseinen tuomioistuin totesi, että käsiteltävässä tapauksessa matkustajan olisi pitänyt laskeutua Bangkokin lentoasemalle alkuperäisen lennon aikataulun mukaan klo 14.20, mutta että tosiasiallisesti hän saapui lopulliseen määräpaikkaansa uudelleenreititetyllä lennolla vasta klo 16.47 eli 2 tuntia 27 minuuttia myöhemmin. Se piti korvausvaatimusta perusteltuna 50 prosentilla alennettuna käsittelemättä kuitenkaan kysymystä siitä, voitiinko asetuksen N:o 261/2004 säännöksiä ylipäätään soveltaa käsiteltävän asian tosiseikkoihin.
18. Austrian Airlines valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Landesgericht Korneuburgiin (Korneuburgin osavaltion tuomioistuin, Itävalta).
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että unionin alueella tapahtuvalla välilaskulla ei ole sellaista vaikutusta, että asetusta N:o 261/2004 sen seurauksena sovellettaisiin lentoihin, jotka kattaa yksi ainoa varaus ja joiden alkuperäinen lähtöpaikka tai lopullinen määräpaikka ei ole unionin alueella. Jos näin olisi, kyseistä asetusta ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sovellettaisi alun perin varattuun lentoon Chişinăusta (Moldova) Wienin (Itävalta) kautta Bangkokiin (Thaimaa), koska sen alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka olivat kolmannessa maassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin pohtii, vastaako tämä lopputulos kyseisen asetuksen tavoitetta taata matkustajien suojelun korkea taso, ja korostaa, että jos näitä kahta lentoa ei olisi varattu yhdellä ainoalla varauksella, asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ne kuuluisivat kumpikin kyseisen asetuksen soveltamisalaan.
20. Tämän jälkeen kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että jos asetusta N:o 261/2004 sovelletaan, on selvitettävä, onko sen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa tulkittava siten, että siinä asetetut aikarajat perustuvat aikataulun mukaisiin lähtö- ja saapumisaikoihin, vai siten, että ne perustuvat uudelleenreititetyn lennon tosiasiallisiin lähtö- ja saapumisaikoihin. Se korostaa, että pääasiassa oikeus korvaukseen riippuu siitä, onko aikataulun mukaista saapumisaikaa lopulliseen määräpaikkaan verrattava uudelleenreititetyn lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan (tilanne, jossa ei synny oikeutta korvaukseen, koska viive on alle kaksi tuntia) vai onko sitä verrattava uudelleenreititetyn lennon tosiasialliseen saapumisaikaan (tilanne, jossa syntyy oikeus korvaukseen, koska viive on yli kaksi tuntia).
21. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c kohdan iii alakohdan sanamuoto ei anna vastausta tähän kysymykseen. Se pohtii, onko kyseisen säännöksen ilmausta ”on tarjottu” tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajan on ainoastaan tarjottava uudelleenreititystä matkustajalle ilman, että se olisi velvollinen varmistamaan, että uudelleenreititetty lento saapuu perille aikataulun mukaisesti tai tietyn ajan kuluessa aikataulun mukaisesta saapumisajasta, jolloin toisen lentoliikenteen harjoittajan toteuttaman uudelleenreititetyn lennon mahdollista viivästymistä ei voida lukea ensin mainitun syyksi.
22. Tässä tilanteessa Landesgericht Korneuburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 261/2004] 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että asetusta sovelletaan myös kahdesta lennosta muodostuvaan lentoyhteyteen, jonka kattaa yksi ainoa varaus, kun molemmat lennot suorittaa (sama) yhteisön lentoliikenteen harjoittaja, jos sekä ensimmäisen lennon lähtöpaikka että toisen lennon saapumispaikka sijaitsevat kolmannessa valtiossa, ja vain ensimmäisen lennon saapumispaikka ja toisen lennon lähtöpaikka sijaitsevat jäsenvaltion alueella?
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastaan myöntävästi,
2) Onko [asetuksen N:o 261/2004] 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa tulkittava siten, että lentomatkustajalla on oikeus asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiseen korvaukseen myös silloin, kun hänelle tarjotulla uudelleenreitityksellä hänen aikataulun mukainen saapumisaikansa lopulliseen määräpaikkaan olisi ollut alle kaksi tuntia peruutetun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, mutta hän ei tosiasiallisesti saavu sinne tässä ajassa?”
23. Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 23.9.2020. Kirjallisia huomautuksia ovat jättäneet pääasian asianosaiset, Itävallan ja Tanskan hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei pidetty, mutta asianosaiset ja muut osapuolet Tanskan hallitusta lukuun ottamatta vastasivat kirjallisesti unionin tuomioistuimen 18.5.2021 esittämiin kysymyksiin.
IV Asian tarkastelu
A Asetuksen N:o 261/2004 soveltaminen lentoyhteyteen, jonka alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka ovat kolmannessa maassa, mutta joka muodostuu kahdesta lennosta, joiden lähtö- tai määräpaikat ovat jäsenvaltiossa (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)
24. Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, sovelletaanko asetusta N:o 261/2004 sellaiseen kahdesta lennosta muodostuvaan lentoyhteyteen, jonka toteuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja ja josta on tehty yksi ainoa varaus, kun alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka sijaitsevat kolmannessa maassa, tässä tapauksessa Moldovassa ja Thaimaassa, ja kun ensimmäisen lennon määräpaikka ja toisen lennon lähtöpaikka sijaitsevat jäsenvaltion alueella.
25. Totean aluksi, että Chişinăusta Wieniin suuntautunut ensimmäinen lento, jonka toteutti yhteisön lentoliikenteen harjoittaja ja jonka lähtöpaikka oli kolmannessa valtiossa (Moldova) ja määräpaikka jäsenvaltiossa (Itävalta), kuuluu asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan sen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla,(4) ja että Wienistä Bangkokin suuntautunut toinen lento, jonka lähtöpaikka oli jäsenvaltiossa (Itävalta) ja määräpaikka kolmannessa valtiossa (Thaimaa), kuuluu niin ikään kyseisen asetuksen soveltamisalaan sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.
26. Vaikka nämä lennot kuuluvat kumpikin erikseen asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan, merkitseekö se, että näistä lennoista on tehty yksi ainoa varaus ja että niiden alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka sijaitsivat kolmannessa valtiossa, kuitenkin sitä, ettei tätä asetusta sovelleta?
27. Austrian Airlines ja Tanskan hallitus katsovat, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, koska kyseistä asetusta ei sovelleta kolmansien maiden välisiin lentoyhteyksiin, kun taas Airhelp, Itävallan hallitus ja komissio ovat toista mieltä.
28. Jäljempänä esittämässäni arvioinnissa selitän, mistä syistä olen samaa mieltä jälkimmäisten kanssa.
29. Ensinnäkään asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, luettuna yhdessä sen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen kanssa, sanamuodosta ei ilmene, että kyseisen asetuksen alueellisen soveltamisalan on määräydyttävä alkuperäisen lähtöpaikan ja lopullisen määräpaikan mukaan silloin, kun kyseessä on kahdesta tai useammasta lennosta muodostuva lentoyhteys.
30. Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdassa ei nimittäin tarkenneta, että sen a alakohdassa käytetyllä ilmauksella ”lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta – – lentoasemalta” viitataan matkustajan alkuperäiseen lähtöpaikkaan tai että sen b alakohdassa käytetyllä ilmauksella ”lähtevät – – jäsenvaltion alueella sijaitsevalle – – lentoasemalle” viitataan matkustajan lopulliseen määräpaikkaan.(5)
31. Asetuksen N:o 261/2004 sovellettavuus ei näytä määräytyvän myöskään alkuperäisen lähtöpaikan ja lopullisen määräpaikan käsitteiden perusteella. Sitä vastoin se kytkeytyy siihen, onko olemassa lento, joka lähtee jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta tai joka lähtee kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.(6) Merkityksellisenä on siten pidettävä lennon käsitettä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut,(7) eli ilmakuljetustoimea, joka on tämän kuljetuksen ”yksikkö” ja jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin.(8) Mielestäni erityisesti ilmauksesta ”yksikkö” ilmenee, että lentoa voidaan pitää kahden lentoaseman välisenä ilmakuljetuksena.(9)
32. Koska ensimmäisen lennon määräpaikka sijaitsee jäsenvaltion alueella ja koska se on sama kuin toisen lennon lähtöpaikka, mielestäni jo asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että kyseinen paikka voidaan ottaa huomioon asetuksen sovellettavuuden arvioinnissa.
33. Toiseksi katson Itävallan hallituksen ja komission tapaan, että yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät näkökohdat puoltavat sitä, että asetusta N:o 261/2004 sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kahdesta lennosta muodostuvaan lentoyhteyteen riippumatta siitä, mitä varaustapaa on käytetty.
34. Korostan tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan kuuluvat kaikki lennot, joilla on jokin liittymä unionin alueeseen eli joiden lähtöpaikka (3 artiklan 1 kohdan a alakohta) tai määräpaikka (3 artiklan 1 kohdan b alakohta) on jäsenvaltion alueella sijaitsevalla lentoasemalla. Kun kummallakin lennolla on tällainen liittymä, tämän liittymän ei pitäisi katketa eikä kyseisten lentojen matkustajia pitäisi kohdella eri tavalla sen mukaan, onko lennot ostettu yhdessä vai erikseen.
35. Havainnollistan tätä seuraavalla esimerkillä kahdesta matkustajasta. Matkustaja A varaa pääasiassa kyseessä olevan matkustajan tapaan kaksi lentoa, ensimmäisen Chişinăusta (Moldova) Wieniin (Itävalta) ja toisen Wienistä (Itävalta) Bangkokiin (Thaimaa), yhdellä ainoalla varauksella. Matkustaja B, joka matkustaa samaa reittiä kuin matkustaja A, varaa samat kaksi lentoa kahdella erillisellä varauksella. Matkustaessaan yhtäältä lennolla, joka lähtee kolmannesta maasta ja saapuu jäsenvaltioon ja jonka toteuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja (asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan b alakohta), ja toisaalta lennolla, joka lähtee jäsenvaltiosta ja saapuu kolmanteen maahan (saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohta), matkustaja B on selvästi oikeutettu kyseisen asetuksen antamaan suojaan. Onko matkustajalta A evättävä tämä suoja pelkästään sillä perusteella, että hän varasi lennot yhdellä ainoalla varauksella?
36. Koska matkustajat A ja B ovat samojen lentojen matkustajina objektiivisesti samanlaisessa tilanteessa, asetuksen N:o 261/2004 jättäminen soveltamatta matkustajaan A tarkoittaisi, että näitä matkustajia kohdeltaisiin eri tavalla, koska he eivät saisi samanlaista suojaa lentojen viivästymisestä mahdollisesti aiheutuvilta haitoilta.(10)
37. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.(11)
38. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten matkustajien, joiden lento on viivästynyt, voidaan nähdäkseni katsoa olevan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, eikä heitä pitäisi kohdella eri tavoin pelkästään sillä perusteella, että he ovat käyttäneet eri varaustapaa.
39. Kolmanneksi unionin lainsäätäjän tavoittelema päämäärä tukee tätä päätelmää.
40. Muistutan, että asetuksen N:o 261/2004 tavoitteena on varmistaa matkustajien suojelun korkea taso.
41. Koska kumpikin lento kuuluu kyseisen asetuksen soveltamisalaan ja koska kumpikin lento erikseen tarkasteltuna antaa oikeuden korvaukseen, mielestäni olisi tämän matkustajien suojelua koskevan tavoitteen vastaista katsoa, että matkustajat eivät saa tätä suojaa, jos lennoista on tehty yksi ainoa varaus.
42. Tämä tulkinta ei ole ristiriidassa yhtä ainoaa varausta koskevan unionin tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytännön(12) kanssa.
43. Kyseinen oikeuskäytäntö koskee nimittäin liityntälentoja tilanteessa, jossa, toisin kuin pääasiassa, toinen lennoista ei erikseen tarkasteltuna kuulu asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan.
44. Tämä ilmenee ensinnäkin tuomiosta Wegener. Asia, jossa kyseinen tuomio annettiin, koski yhteen ainoaan varaukseen perustunutta lentoa, joka lähti Berliinistä (Saksa) eli jäsenvaltiosta lopullisena määräpaikkanaan Agadir (Marokko), joka sijaitsi kolmannessa maassa, jonne oli liityntälento Casablancasta (Marokko), joka sijaitsi samassa kolmannessa maassa. Matkustaja myöhästyi toiselta lennoltaan Casablancasta Agadiriin ja saapui lopulliseen määräpaikkaansa yli neljä tuntia myöhässä, koska ensimmäisen lennon lähtö Saksasta oli viivästynyt. Toinen lento, jonka lähtö- ja määräpaikka olivat kolmannessa maassa, ei kuulunut asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan.
45. Unionin tuomioistuin katsoi tuomioon Folkerts(13) tukeutuen, että viivästystä oli arvioitava korvauksen kannalta siihen aikaan nähden, jolloin lento saapui lopulliseen määräpaikkaan eli viimeisen lennon määräpaikkaan.(14) Se katsoi, että ilmaisusta ”viimeinen lento” seuraa, että ”suoraan toisiinsa liittyvien lentojen” käsitteen on ymmärrettävä viittaavan kahteen tai useampaan lentoon, jotka muodostavat kokonaisuuden, kun on kyse asetuksessa N:o 261/2004 säädetystä matkustajien oikeudesta korvaukseen.(15) Tuomiossa Wegener kyseessä olleesta kuljetuksesta, joka tapahtui yhden ainoan varauksen perusteella, unionin tuomioistuin totesi, että tällaista kuljetusta on kokonaisuutena tarkasteltuna pidettävä suoraan toisiinsa liittyvinä lentoina ja että sen on siten kuuluttava asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan.(16)
46. Totean, että lentojen ottaminen huomioon kokonaisuutena, jonka lähtöpaikka oli jäsenvaltiossa, tässä tapauksessa Saksassa, sijaitsevalla lentoasemalla ja lopullinen määräpaikka kolmannessa maassa, tässä tapauksessa Marokossa, sijaitsevalla lentoasemalla, mahdollisti sen, että matkustajalla voitiin katsoa olevan oikeus korvaukseen, vaikka erikseen tarkasteltuna toinen lento, jonka lähtö- ja määräpaikka sijaitsivat kolmannessa maassa, ei oikeuttanut korvaukseen. Tällä ratkaisulla selvästikin edistetään unionin lainsäätäjän tarkoittamaa matkustajien suojelun korkeaa tasoa.
47. Tuomiossa České aerolinie ja määräyksessä KLM päädyttiin myöhemmin samankaltaiseen ratkaisuun.
48. Tuomion České aerolinie taustalla ollut asia koski lentoa, jonka lähtöpaikka oli jäsenvaltiossa ja lopullinen määräpaikka kolmannessa maassa, jonne oli liityntälento kolmannesta maasta.(17) Lento oli varattu yhdellä ainoalla varauksella yhteisön lentoliikenteen harjoittajalta, joka oli toteuttanut ensimmäisen lennon. Unionin tuomioistuin katsoi, että matkustaja voi nostaa vahingonkorvauskanteen tätä ensimmäisen lennon toteuttanutta yhteisön lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, vaikka se ei ollutkaan toteuttanut viivästymisen aiheuttanutta toista lentoa, ja että tämä toinen lento ei erikseen tarkasteltuna antanut oikeutta korvaukseen, koska se lennettiin kahden kolmannen maan välillä.
49. Määräyksen KLM taustalla ollut asia koski lentoa, jonka lähtöpaikka oli kolmannessa maassa ja määräpaikka unionissa, jonne oli liityntälento unionista.(18) Se oli varattu yhteisön lentoliikenteen harjoittajalta yhdellä ainoalla varauksella. Vaikka ensimmäisestä lennosta, joka lennettiin kolmannesta maasta unioniin, vastasi yhteisön ulkopuolinen lentoliikenteen harjoittaja, eikä se siten kuulunut asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, ja vaikka lopulliseen määräpaikkaan saapumisen viivästymisen aiheutti ensimmäisestä lennosta vastannut lentoliikenteen harjoittaja, unionin tuomioistuin muistutti, että tällaisia lentoja, joihin liittyy jatkolentoja, on pidettävä kokonaisuutena, johon sovelletaan kyseistä asetusta.(19) Tästä seurasi, että lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia myöhässä saapunut matkustaja saattoi nostaa kyseiseen asetukseen perustuvan korvauskanteensa jälkimmäisen lennon suorittanutta yhteisön lentoliikenteen harjoittajaa vastaan.(20)
50. Unionin tuomioistuin korosti, että kyseinen ratkaisu oli perusteltavissa tavoitteella varmistaa matkustajien suojelun korkea taso, jotta taataan, että kuljetetut matkustajat saavat korvauksen lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta, joka on tehnyt heidän kanssaan kuljetussopimuksen, eikä huomioon tarvitse ottaa järjestelyjä, jotka kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on toteuttanut sen markkinoiman lennon, johon liittyy jatkolentoja, muodostavien muiden lentojen suorittamiseksi.(21)
51. Näin ollen katson komission tapaan, että kyseisellä oikeuskäytännöllä edistetään asetuksen N:o 261/2004 tavoitetta eli autetaan varmistamaan korkea suojelun taso, tulkitsemalla kyseistä asetusta siten, että sitä sovelletaan silloinkin, kun suoraan toisiinsa liittyviin lentoihin kokonaisuutena tarkasteltuna sisältyy lento, johon kyseistä asetusta ei sovellettaisi, jos tätä lentoa tarkasteltaisiin erikseen.
52. Kyseisen toimielimen tapaan on sitä vastoin katsottava, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa analogisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen lentoyhteyteen, joka muodostuu kahdesta lennosta. Tällainen soveltamistapa ei olisi mielestäni asetuksen N:o 261/2004 sanamuodon ja tarkoituksen mukainen, koska kyseistä asetusta jo sovelletaan kumpaankin lentoon erikseen tarkasteltuna ja koska tällainen soveltaminen johtaisi päinvastaiseen tulokseen kuin mihin unionin lainsäätäjä on pyrkinyt. Sillä, että kyseisiä lentoja tällaisissa tapauksissa tarkasteltaisiin kokonaisuutena ottaen huomioon alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka, jotka kumpikin sijaitsevat kolmannessa maassa, nimittäin rajoitettaisiin mainitulla asetuksella annettua suojaa ja vietäisiin matkustajalta kaikki asetuksen mukainen suoja, vaikka kummankin yhteisön lentoliikenteen harjoittajan toteuttaman lennon lähtö- tai määräpaikka sijaitsee unionissa ja vaikka ne siten kuuluvat asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan.
53. Edellä tarkastellun yhtä ainoaa varausta koskevan oikeuskäytännön perusteella ei siten voida todeta, että tilanne, johon selvästikin sovelletaan asetusta N:o 261/2004,(22) jää sen soveltamisalan ulkopuolelle.
54. Tällainen analoginen soveltaminen paitsi olisi asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan sanamuodon vastaista myös johtaisi vähintäänkin paradoksaaliseen lopputulokseen.
55. Siitä nimittäin seuraisi, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan lennon ja sen soveltamisalan ulkopuolisen lennon yhdistelmä, josta oli kyse tuomion Wegener, tuomion České aerolinie ja määräyksen KLM taustalla olleissa asioissa, antaisi matkustajalle suojan kummallakin lennolla, kun taas sellaisten kahden lennon yhdistelmä, jotka erikseen tarkasteltuina kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan, kuten pääasiassa, johtaisi siihen, että matkustaja menettäisi kaiken suojan.
56. Konkreettisesti tämä tarkoittaisi sitä, että lennon, johon ei sovelleta asetusta N:o 261/2004, kuten tuomiossa Wegener kyseessä olleen Agadirista Casablancaan suuntautuneen lennon tai tuomiossa České aerolinie kyseessä olleen Abu Dhabista Bangkokiin suuntautuneen lennon matkustajat, saisivat lennon peruuttamisen tai viivästymisen seurauksilta laajempaa suojaa kuin sellaisten kahden lennon matkustajat, jotka erikseen tarkasteltuina kuuluvat kumpikin kyseisen asetuksen soveltamisalaan, kuten pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa Chişinăusta Wieniin ja Wienistä Bangkokiin suuntautuneiden lentojen matkustajat.
57. Täsmennän, että tuomiosta Wegener, tuomiosta České aerolinie ja määräyksestä KLM ei ilmene, että suoraan toisiinsa liittyvät lennot on kaikissa tapauksissa katsottava yhdeksi lennoksi asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitetun korvauksen kannalta, vaan niistä ilmenee, että näin voi olla vain mainituissa tuomioissa kyseessä olevan kaltaisten lentoyhdistelmien tapauksessa.
58. Lopuksi on todettava, että tuomio Emirates Airlines,(23) joka koski edestakaista lentoa, puoltaa tulkintaa, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia kahta lentoa on tarkasteltava erikseen, vaikka niistä olikin tehty yksi ainoa varaus. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että meno- ja paluulentoa, joista on tehty yksi ainoa varaus, on tarkasteltava itsenäisesti,(24) joten tällainen edestakainen lento ei kuulu asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 artiklan a alakohdan soveltamisalaan. Unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa tekemä tulkinta perustuu erityisesti tarpeeseen olla vaarantamatta kyseisen säännöksen tehokasta vaikutusta ja heikentämättä matkustajille kyseisen asetuksen nojalla annettua suojaa.(25)
59. Edellä esitetyistä syistä katson, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä asetusta sovelletaan sellaiseen kahdesta lennosta muodostuvaan lentoyhteyteen, jonka toteuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja ja josta on tehty yksi ainoa varaus, kun alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka sijaitsevat kolmannessa maassa mutta ensimmäisen lennon saapumispaikka ja toisen lennon lähtöpaikka sijaitsevat jäsenvaltion alueella, niin että kumpikin lento erikseen tarkasteltuna kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.
60. Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastauksen huomioon ottaen katson, että EU:n ja Moldovan yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen sovellettavuudesta pääasiaan ei ole tarpeen lausua.(26)
B Onko korvauksen kannalta otettava huomioon aikataulun mukainen vai tosiasiallinen saapumisaika lopulliseen määräpaikkaan (toinen ennakkoratkaisukysymys)?
61. Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko matkustajalla asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan nojalla oikeus korvaukseen myös silloin, kun matkustajalle tarjotulla uudelleenreitityksellä hänen aikataulun mukainen saapumisaikansa lopulliseen määräpaikkaan olisi ollut alle kaksi tuntia peruutetun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, mutta hän ei tosiasiallisesti saavu sinne tässä ajassa.
62. Kysymys koskee lähinnä sitä, onko lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jonka matkustajalle tarjoama uudelleenreititys alun perin täytti kyseisessä säännöksessä asetetut aikavaatimukset, vastuussa myös toisen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toteuttaman uudelleenreititetyn lennon viivästymisestä sillä perusteella, että tämä lento ei enää täytä näitä vaatimuksia.
63. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta 7 artiklan mukainen korvaus, jos lento peruutetaan.
64. Lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua tästä korvaamisvelvollisuudesta vain harvoissa poikkeustapauksissa, jotka luetellaan ensin mainitun säännöksen i–iii alakohdassa.(27)
65. Kun matkustajalle on ensin mainitun säännöksen iii alakohdan mukaisesti ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, hänellä on oikeus korvaukseen, paitsi jos seuraavat kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyvät. Ensinnäkin matkustajalle on tarjottava uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Toiseksi uudelleenreitityksen on mahdollistettava se, että hän saapuu määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.(28)
66. Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan ja sen 7 artiklan 2 kohdan, joissa kummassakin viitataan ”saapumisaikaan”, sanamuodot eivät anna selvää vastausta siihen kysymykseen, onko tämän edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi otettava huomioon uudelleenreititetyn lennon aikataulun mukainen saapumisaika vai sen tosiasiallinen saapumisaika.
67. Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa tarkoitetun korvauksen kannalta merkitystä on pelkästään siihen aikaan nähden todetulla viivästymisellä, jolloin lennon oli aikataulun mukaisesti tarkoitus saapua lopulliseen määräpaikkaan.(29)
68. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 261/2004 2, 5 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että saapumisajan käsite, jota käytetään lentomatkustajalle aiheutuneen viivästymisen keston määrittämisessä, tarkoittaa ajankohtaa, jona ainakin yksi lentokoneen ovista avataan, kun matkustajilla on tällä hetkellä lupa poistua lentokoneesta,(30) ja siten ajankohtaa, jolloin lentokone on tosiasiallisesti saapunut määräpaikkana olevalle lentoasemalle.
69. Totean lisäksi, että unionin tuomioistuin on myöntänyt matkustajalle oikeuden asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaiseen korvaukseen ottaen huomioon ajankohdan, jolloin uudelleenreititetyn lennon suorittanut lentokone on laskeutunut, eli ajankohdan, jolloin se on tosiasiallisesti saapunut lopulliseen määräpaikkaan.(31)
70. Päättelen tästä, että silloin, kun uudelleenreititetty lento on tosiasiallisesti saapunut lopulliseen määräpaikkaansa yli kaksi tuntia alun perin varatun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, kuten käsiteltävässä asiassa, jossa tämä lento viivästyi 2 tuntia 27 minuuttia, asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu toinen edellytys ei tosiasiallisesti täyty, joten kyseisellä matkustajalla pitäisi olla oikeus mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuun korvaukseen.
71. Yhtäältä katson komission tapaan, että tämä tulkinta on ainoa, joka vastaa asetuksen N:o 261/2004 tavoitetta korvata matkustajalle lennon viivästymisestä in fine aiheutunut vahinko, joka muodostuu peruuttamattomasta ajanmenetyksestä.(32)
72. Koska suoraan toisiinsa liittyvillä lennoilla tästä ajanmenetyksestä aiheutuva haitta konkretisoituu vasta matkustajan saapuessa lopulliseen määräpaikkaansa,(33) uudelleenreititetyn lennon viivästymistä voidaan arvioida vain lennon tosiasialliseen saapumisaikaan nähden.
73. Toisaalta tällaista tulkintaa ei voida kyseenalaistaa sillä, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja tarjosi uudelleenreititystä, joka teoriassa täytti tällaiselle uudelleenreititykselle asetetut aikavaatimukset.
74. Pitää nimittäin paikkansa, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan sanamuoto, josta ilmenee, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle ”uudelleenreititystä, jonka mukaan – – hän saapuisi” lopulliseen määräpaikkaan, voitaisiin ymmärtää siten, että kyseisen matkustajan hyväksyttyä hänelle tarjotun uudelleenreitityksen, joka täyttää kyseisen säännöksen edellytykset, tämän uudelleenreitityksen asianmukainen toteuttaminen ei ole enää kyseisen lentoliikenteen harjoittajan vastuulla.
75. Säännöksiä, joilla annetaan lentomatkustajille oikeuksia, on kuitenkin tulkittava laajasti,(34) jotta voidaan vähentää lennon peruuttamisesta aiheutuvia vakavia vaikeuksia ja haittoja.(35)
76. Tältä osin asetuksen N:o 261/20004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 12 ja 13 perustelukappaleen kanssa, ensinnäkin ilmenee, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua korvaamisvelvollisuudestaan vain, jos se on käyttänyt kaikki käytettävissään olevat keinot varmistaakseen kohtuullisen, tyydyttävän ja mahdollisimman nopean uudelleenreitityksen.(36)
77. Lisäksi korvaamisvelvollisuudella on kannustava vaikutus lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan, mikä tarkoittaa, että matkustajien uudelleenreititystä koskeva oikeus on pantava tehokkaasti täytäntöön, jottei se vaarannu.(37)
78. Mielestäni tästä seuraa, että lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, jonka kuuluu tarjota matkustajalle uudelleenreititystä, on varmistuttava sen asianmukaisesta toteuttamisesta niin, että matkustaja tosiasiallisesti pääsee lopulliseen määräpaikkaansa aikataulujen osalta peruutetun lennon ehtoja vastaavilla ehdoilla.
79. Tämä uudelleenreitityksen tehokasta täytäntöönpanoa koskeva vaatimus johtuu mielestäni implisiittisesti matkustajan ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan välisen oikeussuhteen sopimusluonteisuudesta, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa annettu lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan määritelmä. Näiden osapuolten välillä tehty sopimus nimittäin antaa matkustajalle takuun siitä, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa aikataulun mukaisessa ajassa.(38)
80. Kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta kyseisen matkustajan kanssa, suorittaa asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen nojalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen. Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa sitä, että sen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, joka toteutti uudelleenreititetyn lennon, on katsottava toimineen Austrian Airlinesin lukuun, koska jälkimmäinen antoi uudelleenreitityksen sen toteutettavaksi.
81. Tällä ratkaisulla estetään lentoliikenteen harjoittajaa, jonka kanssa matkustaja on tehnyt kuljetussopimuksen, vierittämästä vastuuta sille lentoliikenteen harjoittajalle, joka on syypää uudelleenreititetyn lennon puutteelliseen toteuttamiseen.(39)
82. Ei vaikuta kohtuuttomalta, että asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitetut velvollisuudet kuuluvat niille lentoliikenteen harjoittajille, joiden kanssa matkustajat ovat tehneet kuljetussopimuksen, koska tämä sopimus antaa heille oikeuden lentoon, jonka ei pitäisi peruuntua eikä viivästyä;(40) nämä velvollisuudet eivät kuitenkaan estä kyseisiä lentoliikenteen harjoittajia alentamasta korvausta(41) tai vaatimasta korvausta viivästymisen aiheuttaneelta muulta henkilöltä.(42)
83. Edellä esitetyn perusteella katson, että sen lentoliikenteen harjoittajan, joka on tehnyt kuljetussopimuksen matkustajan kanssa, on pantava matkustajalle tarjoamansa uudelleenreititys tehokkaasti täytäntöön siten, että matkustajalla on oikeus asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen silloin, kun uudelleenreititetyn lennon tosiasiallinen saapumisaika lopulliseen määräpaikkaan on yli kaksi tuntia alun perin varatun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhempi.
V Ratkaisuehdotus
84. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landesgericht Korneuburgin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta sovelletaan sellaiseen kahdesta lennosta muodostuvaan lentoyhteyteen, jonka toteuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja ja josta on tehty yksi ainoa varaus, kun alkuperäinen lähtöpaikka ja lopullinen määräpaikka sijaitsevat kolmannessa maassa mutta ensimmäisen lennon saapumispaikka ja toisen lennon lähtöpaikka sijaitsevat jäsenvaltion alueella, niin että kumpikin lento erikseen tarkasteltuna kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.
2) Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa on tulkittava siten, että sen lentoliikenteen harjoittajan, joka on tehnyt kuljetussopimuksen matkustajan kanssa, on pantava matkustajalle tarjoamansa uudelleenreititys tehokkaasti täytäntöön siten, että matkustajalla on oikeus asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen silloin, kun uudelleenreititetyn lennon tosiasiallinen saapumisaika lopulliseen määräpaikkaan on yli kaksi tuntia alun perin varatun lennon aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhempi.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 46, s. 1).
3 Ennakkoratkaisupyynnön mukaan sitä, millä tavoin ja mihin aikaan matkustaja kuljetettiin Chişinăusta Istanbuliin, ei ole kyetty selvittämään.
4 Unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella kyseisessä säännöksessä asetettu edellytys, jonka mukaan kyseinen matkustaja ei ole saanut etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, vaikuttaa täyttyvän, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia.
5 Koska asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdan mukaan ”lopullisella määräpaikalla” tarkoitetaan viimeisen lennon määräpaikkaa silloin, kun kyse on suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, unionin lainsäätäjä olisi vapaasti voinut viitata tähän käsitteeseen kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa.
6 Ks. tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 30 kohta).
7 Ks. mm. tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 40 kohta); tuomio 22.6.2016, Mennens (C-255/15, EU:C:2016:472, 20 kohta) ja tuomio 22.4.2021, Austrian Airlines (C-826/19, EU:C:2021:318, 34 kohta).
8 Ilmaus ”reitti” merkitsee matkaa, joka lentokoneen on tehtävä lähtölentoasemalta kohdelentoasemalle (ks. tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym. (C-83/10, EU:C:2011:652, 28 kohta). Korostan myös, että määritelmässä ei oteta lainkaan huomioon lopullisen määräpaikan käsitettä, vaan käytetään pelkästään ilmausta ”kohdelentoasema”.
9 Vaikka asetuksessa N:o 261/2004 ei määritellä lennon käsitettä, unionin lainsäätäjä esitti 13.3.2013 päivätyssä ehdotuksessaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (COM(2013) 130 final, johdanto-osan neljäs perustelukappale ja 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan n alakohta), että ilmaus ”lento” määriteltäisiin selkeästi kahden lentoaseman väliseksi ilmakuljetukseksi.
10 Ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 38 kohta).
11 Ks. erityisesti tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA (C-344/04, EU:C:2006:10, 95 kohta) ja tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 39 kohta).
12 Ks. tuomio 31.5.2018, Wegener (C-537/17, EU:C:2018:361; jäljempänä tuomio Wegener); tuomio 11.7.2019, České aerolinie (C-502/18, EU:C:2019:604; jäljempänä tuomio České aerolinie) ja määräys 12.11.2020, KLM Royal Dutch Airlines (C-367/20, EU:C:2020:909; jäljempänä määräys KLM).
13 Tuomio 26.2.2013, Folkerts (C-11/11, EU:C:2013:106, 33 ja 34 kohta).
14 Tuomio Wegener, 16 ja 17 kohta.
15 Tuomio Wegener, 18 kohta.
16 Tuomio Wegener, 24 ja 25 kohta.
17 Lähtö- ja määräpaikat olivat seuraavat: alkuperäinen lähtöpaikka Praha (Tšekki, Euroopan unioni) – liityntälennon lähtöpaikka Abu Dhabi (Yhdistyneet arabiemiraatit, kolmas maa) – lopullinen määräpaikka Bangkok (Thaimaa, kolmas maa).
18 Lähtö- ja määräpaikat olivat seuraavat: alkuperäinen lähtöpaikka New York (Yhdysvallat, kolmas maa) – liityntälennon lähtöpaikka Amsterdam (Alankomaat, Euroopan unioni) – lopullinen määräpaikka Hampuri (Saksa, Euroopan unioni).
19 Ks. määräys KLM, 29 kohta.
20 Ks. määräys KLM, 33 kohta.
21 Ks. tuomio České aerolinie, 30 kohta ja määräys KLM, 31 kohta.
22 Joko asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla (kuten lento Wienistä Bangkokiin) tai saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla (kuten yhteisön lentoliikenteen harjoittajan toteuttama lento Chişinăusta Wieniin).
23 Tuomio 10.7.2008 (C-173/07, EU:C:2008:400, 52 kohta).
24 Ks. tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 51 kohta).
25 Ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Emirates Airlines (C-173/07, EU:C:2008:400, 34 ja 35 kohta).
26 Komissio nosti esiin kysymyksen EU:n ja Moldovan välisen sopimuksen sovellettavuudesta ottamatta kuitenkaan itse selkeästi kantaa tähän asiaan, eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole tiedustellut tätä asiaa unionin tuomioistuimelta. Huomautan kuitenkin toissijaisesti, että kyseiseen sopimukseen ei, jäljempänä mainitsemistani muista unionin tekemistä sopimuksista poiketen, sisälly yhtäkään määräystä, jossa määrättäisiin samaan tapaan kuin näissä muissa sopimuksissa, että jos mainitussa sopimuksessa luetelluissa unionin säädöksissä ja erityisesti asetuksessa N:o 261/2004 viitataan ”jäsenvaltioon” tai ”jäsenvaltioihin”, viittausten katsotaan tarkoittavan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi myös Moldovan tasavaltaa. Mielestäni tämä tarkoittaa, että EU:n ja Moldovan välisestä sopimuksesta ei seuraa, että Moldovan tasavaltaa on kohdeltava unionin jäsenvaltiona. Kyseinen valtio on edelleen asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitettu kolmas maa. Päättelen tästä, että siitä, että lennon alkuperäinen lähtöpaikka oli Moldovassa ja lopullinen määräpaikka Thaimaassa, ei voida päätellä, että lento kokonaisuutena tarkasteltuna kuuluu kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Muita unionin tekemiä sopimuksia ovat esim. Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehty sopimus (EYVL 1994, L 1, s. 3), sellaisena kuin se on muutettuna Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta Euroopan talousalueeseen tehdyllä sopimuksella (EUVL 2007, L 221, s. 15) (ks. erityisesti 47 artiklan 2 kohta, 126 artiklan 1 kohta, pöytäkirja 1, 8 kohta ja liite XIII, sekä tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses (C-74/19, EU:C:2020:460, 32 kohta)) ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden, Albanian tasavallan, Bosnia ja Hertsegovinan, Bulgarian tasavallan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Islannin tasavallan, Kroatian tasavallan, Montenegron tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Romanian, Serbian tasavallan ja Yhdistyneiden kansakuntien väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation monenvälinen sopimus Euroopan yhteisen ilmailualueen perustamisesta, 16.10.2006 (EUVL 2006, L 285, s. 3; ks. erityisesti liite II, 3 kohta).
27 Näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Ks. erityisesti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann (C-549/07, EU:C:2008:771, 20 kohta) ja määräys 27.6.2018, flightright (C-130/18, ei julkaistu, EU:C:2018:496, 14 kohta).
28 Täsmennän, että kyseisessä iii alakohdassa tarkoitettu ”aikataulun mukainen saapumisaika” viittaa alun perin varatun lennon saapumisaikaan.
29 Ks. vastaavasti tuomio 26.2.2013, Folkerts (C-11/11, EU:C:2013:106, 35 kohta). Unionin tuomioistuimen siinä käyttämä ilmaus ”todettu” viittaa sen ajankohdan tosiasiallisuuteen, jolloin matkustaja on de facto saapunut lopulliseen määräpaikkaansa.
30 Ks. tuomio 4.9.2014, Germanwings (C-452/13, EU:C:2014:2141, 27 kohta) ja määräys 1.10.2020, FP Passenger Service (C-654/19, EU:C:2020:770, 28 ja 29 kohta).
31 Ks. määräys 27.6.2018, flightright (C-130/18, ei julkaistu, EU:C:2018:496, 6–8 ja 23 kohta). Kyseisessä määräyksessä ei pystytty asian tosiseikkojen perusteella määrittämään, oliko uudelleenreititetyn lennon tosiasiallinen saapumisaika sama kuin sen aikataulun mukainen saapumisaika. Valaisevaa on kuitenkin se, että unionin tuomioistuin otti huomioon lennon laskeutumisajankohdan.
32 Ks. erityisesti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym. (C-402/07 ja C-432/07, EU:C:2009:716, 52 kohta) ja tuomio 23.10.2012, Nelson ym. (C-581/10 ja C-629/10, EU:C:2012:657, 48 kohta).
33 Ks. tuomio Wegener, 16 kohta.
34 Ks. erityisesti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym. (C-402/07 ja C-432/07, EU:C:2009:716, 44 ja 45 kohta) ja tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann (C-549/07, EU:C:2008:771, 17 kohta). Ks. vastaavasti kuluttajien, joihin luetaan myös lentomatkustajat, suojelutavoitteesta myös tuomio 23.3.2021, Airhelp (C-28/20, EU:C:2021:226, 50 kohta).
35 Ks. asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan toinen perustelukappale ja tuomio 12.3.2020, Finnair (C-832/18, EU:C:2020:204, 30 kohta).
36 Ks. tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses (C-74/19, EU:C:2020:460, 58 ja 59 kohta).
37 Ks. vastaavasti tuomio 12.3.2020, Finnair (C-832/18, EU:C:2020:204, 32 kohta).
38 Ks. vastaavasti 11.4.2011 annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 soveltamisesta (KOM(2011) 174 lopullinen, s. 8).
39 Ks. analogisesti ja lennosta vastaavien lentoliikenteen harjoittajien välisen yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen yhteydessä tuomio České aerolinie, 27, 29 ja 30 kohta ja määräys KLM, 29–31 kohta.
40 Ks. erityisesti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym. (C-402/07 ja C-432/07, EU:C:2009:716, 68 kohta) ja tuomio 23.10.2012, Nelson ym. (C-581/10 ja C-629/10, EU:C:2012:657, 80 kohta).
41 Ks. asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 2 kohta.
42 Ks. asetuksen N:o 261/2004 13 artikla, jonka mukaan Austrian Airlinesin kaltainen toimija voi hakea korvausta siltä lentoliikenteen harjoittajalta, joka aiheutti uudelleenreititetyn lennon viivästymisen.