<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-303/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0303</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:454">EU:C:2020:454</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – EVGENI TANCHEV – ASIA C-303/19</P><P><HT TYPE="SC">Istituto Nazionale della Previdenza Sociale (Pitkään Oleskelleille Myönnettävät Perhe-etuudet)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Evgeni Tanchev</HT></P><P><DATE ISO="20200611">11 päivänä kesäkuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-303/19</HT></P><P>Istituto Nazionale della Previdenza Sociale</P><P>vastaan</P><P>VR</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia)</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2003/109/EY</KEYWORD><KEYWORD>Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema</KEYWORD><KEYWORD>11 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sosiaaliturvan, sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun osalta</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan perhe-etuuden määrittämisessä ei oteta huomioon pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniä, jotka eivät asu kyseisessä valtiossa</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöllään Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) pyytää unionin tuomioistuimelta ohjeita pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta <DATE ISO="20031125">25.11.2003</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkinnasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="016" PAGE.FIRST="44" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 16, s. 44</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdassa annetaan pitkään oleskelleille kolmansien maiden kansalaisille oikeus tasavertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa sosiaaliturvan, sosiaaliavustuksen ja sosiaalisen suojelun osalta sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä. Käsiteltävässä asiassa esille tuleva pääasiallinen kysymys koskee sitä, onko kyseinen artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella kolmansien maiden kansalaisten perheenjäseniä, jotka eivät oleskele kyseisessä jäsenvaltiossa, ei oteta huomioon määritettäessä oikeutta perhe-etuuteen, toisin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia koskevissa säännöksissä. Unionin tuomioistuinta pyydetään myös ratkaisemaan, voidaanko käsiteltävän asian olosuhteissa soveltaa poikkeuksia tasavertaiseen kohteluun, joita jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 ja 4 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Käsiteltävä asia tarjoaa näin ollen unionin tuomioistuimelle tilaisuuden kehittää oikeuskäytäntöään, joka koskee pitkään oleskelleiden direktiivin 2003/109 11 artiklan mukaista oikeutta tasavertaiseen kohteluun, kun otetaan huomioon <DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Samanaikaisesti käsiteltävän asian kanssa unionin tuomioistuimessa käsitellään myös toista asiaa, Istituto Nazionale della Previdenza Sociale (Yhdistelmäluvan haltijoille myönnettävät perhe-etuudet) (C-302/19), jossa esitän ratkaisuehdotukseni samana päivänä. Mainitussa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää samankaltaisen ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista <DATE ISO="20111213">13.12.2011</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/98/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="343" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 343, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 12 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkintaa, eli sitä, onko sama poissulkeminen, jota sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, joiden perheenjäsenet eivät asu vastaanottavassa jäsenvaltiossa, yhteensopiva kyseisessä direktiivissä yhdistelmäluvan haltijoille annettavan yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Näissä kahdessa asiassa tulee pohjimmiltaan esille uusia kysymyksiä, jotka liittyvät tasavertaisen kohtelun soveltamiseen kolmansien maiden kansalaisiin unionin oikeuden nojalla ja direktiivien 2003/109 ja 2011/98 keskinäiseen suhteeseen tältä osin. Näissä kahdessa asiassa esille tulevien kysymysten samankaltaisuuden vuoksi voin näin ollen tiettyjen seikkojen osalta viitata toiston välttämiseksi kyseisessä rinnakkaisessa asiassa esittämääni ratkaisuehdotukseen sisältyviin perusteisiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/109 2 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Määritelmät<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>perheenjäsenillä<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/> kolmansien maiden kansalaisia, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa oikeudesta perheenyhdistämiseen <DATE ISO="20030922">22 päivänä syyskuuta 2003</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY(<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="251" PAGE.FIRST="12" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 251, s. 12</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>) mukaisesti;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/109 11 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Tasavertainen kohtelu<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="011.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Pitkään oleskellutta kolmannen maan kansalaista on kohdeltava tasavertaisesti jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa seuraavilla aloilla:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>sosiaaliturva ja sosiaaliapu ja sosiaalinen suojelu sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="011.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä olevan 1 kohdan b, d, e, f ja g alakohdan säännöksiä sovellettaessa asianomainen jäsenvaltio voi rajoittaa tasavertaisen kohtelun koskemaan tapauksia, joissa paikkakunta, jossa pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen tai perheenjäsenet, joille henkilö vaatii etuuksia, ovat kirjoilla tai joka on mainittujen henkilöiden tavanmukainen asuinpaikka, on asianomaisen jäsenvaltion alueella.</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="011.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat rajata sosiaaliavun ja sosiaaliturvan osalta annettavan tasavertaisen kohtelun perusetuuksiin.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Italian oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Satamaoperaattoreiden hallinnon parantamiseen tähtäävistä sosiaaliturvaa koskevista ja muista kiireellisistä toimenpiteistä <DATE ISO="19880313">13.3.1988</DATE> annetulla asetuksella nro 69 (decreto legge 13 marzo 1988, n. 69 - Norme in materia previdenziale, per il miglioramento delle gestioni degli enti portuali ed altre disposizioni urgenti), joka on muutettuna saatettu laintasoiseksi <DATE ISO="19880513">13.5.1988</DATE> annetulla lailla nro 153 (GURI nro 143, <DATE ISO="19880620">20.6.1988</DATE>, jäljempänä laki nro 153/1988) otettiin käyttöön kotitalousavustus (assegno per il nucleo familiare). Kyseisessä pykälässä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Työsuhteisille työntekijöille ja eläkkeen ja työn tekemiseen perustuvien taloudellisten etuuksien saajille – –, perhetuet, täydentävät perhetuet ja kaikki muut mitä tahansa kuvausta vastaavat perhe-etuudet – – korvataan tässä pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä kotitalousavustuksella.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="002.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tukea myönnetään eriytetysti kotitalouteen kuuluvien henkilöiden lukumäärän ja kotitalouden tulojen perusteella tämän asetuksen liitteenä olevan taulukon mukaisesti. Taulukossa ilmoitettuja tulorajoja korotetaan – – niiden kotitalouksien osalta, joihin kuuluu henkilöitä, jotka ovat fyysisen tai henkisen vamman tai toimintarajoitteen vuoksi täysin ja pysyvästi kykenemättömiä tekemään ansiotyötä, tai alaikäisiä joilla on pitkäaikaisia vaikeuksia suoriutua tehtävistään ja velvollisuuksistaan oman ikätasonsa mukaisesti. Näitä tulorajoja korotetaan – – jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö on leski, eronnut, laillisessa asumuserossa tai naimaton. Jos 6 momentissa tarkoitettuun kotitalouteen kuuluu vähintään kaksi lasta, kuukausittaisen kotitalousavustuksen tulorajoja korotetaan <DATE ISO="19940701">1.7.1994</DATE> alkaen – – kunkin lapsen osalta toisesta lapsesta alkaen.</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="002.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>Kotitalous muodostuu puolisoista, avio- tai asumuserossa asuvaa puolisoa lukuun ottamatta, ja lapsista tai näihin rinnastettavista henkilöistä – –, jotka ovat alle 18-vuotiaita tai jotka iästä riippumatta ovat fyysisen tai henkisen vamman tai toimintarajoitteen vuoksi täysin ja pysyvästi kykenemättömiä tekemään ansiotyötä. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="002.006A"><NO.PARAG>6 bis.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 6 momentissa tarkoitettuun kotitalouteen eivät kuulu ulkomaan kansalaisen puoliso ja lapset ja lapsiin rinnastettavat henkilöt, joilla ei ole kotipaikkaa [Italian tasavallassa], ellei valtio, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, myönnä vastavuoroisuuden perusteella samaa kohtelua Italian kansalaisille tai ole tähän sitoutunut perhe-etuuksista tehdyllä kansainvälisellä<?PAGE NO="4"?> sopimuksella. Työ- ja sosiaaliturvaministeri vahvistaa ulkoministeriä kuultuaan valtiot, joiden osalta vastavuoroisuuden periaatetta noudatetaan. – –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Direktiivi 2003/109 saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivin 2003/109/EY täytäntöönpanosta <DATE ISO="20070108">8.1.2007</DATE> annetulla asetuksella nro 3 (Decreto legislativo <DATE ISO="20070108">8 gennaio 2007</DATE>, n. 3, Attuazione della direttiva 2003/109/CE relativa allo status di cittadini di Paesi terzi soggiornanti di lungo periodo (GURI nro <DATE ISO="20070124">24</DATE>, <DATE ISO="20070130">30.1.2007</DATE>). Kyseisellä asetuksella direktiivin säännökset sisällytettiin maahanmuuttoa ja ulkomaalaisen asemaa koskevien säännösten koonnoksesta <DATE ISO="19980725">25.7.1998</DATE> annettuun asetukseen nro 286 (decreto legislativo nro 286 – Testo unico delle disposizioni concernenti la disciplina dell’immigrazione e norme sulla condizione dello straniero; GURI nro 191, supplemento ordinario, <DATE ISO="19980818">18.8.1998</DATE>; jäljempänä asetus nro 286/1998).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen nro 286/1998 9 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Ulkomaalainen, jolla on vähintään viiden vuoden ajan ollut voimassa oleva oleskelulupa ja joka osoittaa hänen tulojensa vastaavan vähintään toimeentuloturvan vuotuista määrää, ja siinä tapauksessa, että hakemus koskee hänen perheenjäseniään, riittävät tulot – – ja asianmukaisen asunnon, joka täyttää kansallisen lainsäädännön asiaa koskevissa säännöksissä säädetyt vähimmäisvaatimukset, voi hakea poliisilta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen [EU]-oleskelulupaa itselleen ja perheenjäsenilleen – –.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asetuksen nro 286/1998 9 §:n 12 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Sen lisäksi, mitä säädetään Italian alueella laillisesti oleskelevia ulkomaalaisia koskevissa säännöksissä, pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen [EU]-oleskeluluvan haltija voi – –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>saada sosiaalihuolto- ja sosiaaliturvaetuuksia sekä terveydenhuolto-, opetus- ja sosiaalialan avustuksiin liittyviä etuuksia sekä käyttää yleisölle tarkoitettuja tavaroita ja palveluja, mukaan lukien oikeus hakea asuntoa viranomaisten hallinnoimasta julkisesta asuntokannasta, ellei toisin ole säädetty ja edellyttäen, että ulkomaalainen on osoittanut asuvansa tosiasiallisesti valtion alueella – –.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan VR on Italiassa työskentelevä kolmannen maan kansalainen. Hänellä on direktiivin 2003/109 täytäntöön panemiseksi annetun asetuksen nro 286/1998 mukainen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen oleskelulupa. VR:n vaimo ja viisi lasta lähtivät Italiasta ja palasivat lähtömaahansa, joka on kolmas maa (Pakistan), syyskuun 2011 ja huhtikuun 2014 väliseksi ajanjaksoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Tämän ajanjakson osalta Instituto Nazionale di Previdenza Sociale (kansallinen sosiaaliturvalaitos, Italia, jäljempänä INPS) kieltäytyi maksamasta VR:lle kotitalousavustusta sillä perusteella, että lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin mukaan kolmansien maiden kansalaisten osalta kyseisen avustuksen laskennassa ei oteta huomioon perheenjäseniä, joiden kotipaikka ei ole Italiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>VR nosti kanteen Tribunale del lavoro di Bresciassa (Brescian työoikeudellisten asioiden alioikeus, Italia) INPS:a ja työantajaansa vastaan ja vetosi siihen, että kyseinen tuen epääminen on syrjivä. Kyseinen tuomioistuin ratkaisi asian VR:n hyväksi ja totesi, että lain nro 153/1988 2 §:n 6<?PAGE NO="5"?> bis momentti on direktiivin 2003/109 11 artiklan vastainen siltä osin kuin kyseisessä lainsäädännössä kohdellaan pitkään oleskelleita epäsuotuisammin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>INPS valitti kyseisestä tuomiosta Corte d’appello di Bresciaan (ylioikeus, Brescia, Italia). Viimeksi mainittu tuomioistuin pysytti ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>INPS teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen sen kumoamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että kotitalousavustus tuki on taloudellinen lisä, jota voivat saada erityisesti kaikki Italiassa työskentelevät henkilöt sillä edellytyksellä, että he kuuluvat kotitalouteen, jonka tulot eivät ylitä määritettyä enimmäismäärää. Tuen määrä lasketaan kotitalouden jäsenten määrän, lasten määrän ja kotitalouden tulojen perusteella. Työnantaja maksaa työntekijöiden avustuksen palkan maksun yhteydessä työntekijän bruttopalkkaan sovellettavan prosenttiosuuden perusteella, minkä jälkeen INPS suorittaa työnantajan maksamien määrien ja niiden sosiaaliturvamaksujen tasauksen, jotka työnantajan on maksettava. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kotitalousavustus kuuluu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan sen estämättä, että kyseisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä kotitalousavustus määritellään sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalihuoltoon liittyväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomautti muun muassa, että kotitalouden jäsenillä on keskeinen merkitys tukijärjestelmässä ja että heitä pidetään etuuden tosiasiallisina saajina. Se pohtii näin ollen, onko direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohta esteenä lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan Italian kansalaisten osalta säädetystä poiketen kolmansien maiden kansalaisten perheenjäseniä ei pidetä kotitalouden jäseninä, kun heidän kotipaikkansa ei ole Italiassa ja kun vastavuoroisuuden edellytykset heidän kansalaisuusvaltionsa osalta eivät täyty, kun otetaan huomioon, että direktiivin 2003/109 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja 2 artiklan e alakohdassa todetaan, että kyseisen direktiivin tavoitteena on jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen, ja määritellään perheenjäsenet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>kolmansien maiden kansalaisiksi, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Onko [direktiivin 2003/109] 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja maassa pitkään oleskelleiden ja maan kansalaisten tasavertaisen kohtelun periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan maassa pitkään oleskelleen kolmannen valtion kansalaisen perheenjäseniä ei oteta huomioon laskettaessa kotitalouteen kuuluvien henkilöiden lukumäärää kotitalousavustuksen suuruuden määrittämiseksi, jos nämä asuvat siinä kolmannessa maassa, josta he ovat peräisin, kun taas jäsenvaltion kansalaisten osalta on säädetty tällaisten perheenjäsenten huomioon ottamisesta?<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät INPS, VR, Italian hallitus ja Euroopan komissio. Nämä osapuolet myös osallistuivat <DATE ISO="20200227">27.2.2020</DATE> pidettyyn istuntoon.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Yhteenveto asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>INPS:n mukaan ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava kieltävästi. Se väittää, että kolmansien maiden osalta on vaikea tarkistaa samoille perheenjäsenille ulkomailla mahdollisesti maksettavia muita perhe-etuuksia ja perhetilanteen muutoksia, jotka voisivat vaikuttaa oikeuteen saada kotitalousavustusta. Sen näkemyksen mukaan sellaisten perheenjäsenten, jotka eivät asu Italiassa, poissulkeminen lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentissa – jota sovelletaan ainoastaan sellaisten kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät ole tehneet Italian kanssa perhe-etuudet käsittävää kansainvälistä sopimusta tai jotka varaavat Italian kansalaisille vastavuoroisen kohtelun, ja jota ei sovelleta Italian tai unionin kansalaisiin – on siten oikeasuhteista ja perusteltua, koska sen tarkoituksena on estää, että kyseinen tuki ei täyttäisi tehtäväänsä tarjota kotitalouksille tehokasta tukea. Kyseisessä lainsäädännössä myös erotetaan tilanteet, jotka ovat objektiivisesti tarkasteltuina erilaisia, koska jäsenvaltion kansalaisella on pysyvä ja alkuperäinen suhde kyseiseen valtioon, kun taas kolmannen maan kansalaisella on saavutettu ja yleensä väliaikainen suhde jäsenvaltioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>INPS katsoo, että lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentti on direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 2 kohdan, luettuina yhdessä 2 artiklan e alakohdan kanssa, mukainen. INPS:n mukaan se, että pitkään oleskellut asuu Italiassa, ei riitä, koska perheenjäsenet kotitalousavustuksen saajia ja heidän on siten asuttava maassa. Kuten INPS korosti istunnossa, perheenjäsenet, jotka eivät asu vastaanottavassa jäsenvaltiossa, eivät kuulu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, koska heidät on jätetty kyseisen direktiivin 2 artiklan e alakohtaan sisältyvän perheenjäsenten määritelmän ulkopuolelle, ja saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan nojalla on mahdollista rajoittaa etuudet koskemaan perheenjäseniä, jotka asuvat vastaanottavassa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>INPS väittää, että lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin yhteensopivuuteen direktiivin 2003/109 11 artiklan kanssa ei vaikuta se, että kotitalousavustus kuuluu sosiaaliapuun. Sen näkemyksen mukaan kyseistä tukea ei voida luokitella direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa, tarkoitetuksi perusetuudeksi, koska kyseinen tuki rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden maksamilla maksuilla eikä sen tarkoituksena ole helpottaa sellaista avuntarvetta, jota perusetuuksilla korjataan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>INPS viittaa tältä osin tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> INPS myös väittää, ettei lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentti ole poikkeus tasavertaiseen kohteluun, koska siinä ei kyseenalaisteta oikeutta tukeen vaan ainoastaan sen määrä, ja se on yhdenmukainen kolmansien maiden kansalaisten jäsenvaltioihin kotouttamisen edistämistä koskevan direktiivin 2003/109 tavoitteen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>VR väittää, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 2 kohta ovat esteenä kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle. VR:n mukaan lain nro 153/1988 2 §:n nojalla Italiassa työskenteleviä henkilöitä, joihin sovelletaan Italian lainsäädännön mukaista palkkaus- ja korvausjärjestelmää, kohdellaan kotitalousavustuksen osalta eri tavalla kansalaisuuden perusteella: kolmansista maista tulleet työntekijät eivät voi italialaisista työntekijöistä poiketen sisällyttää kotitalouteensa ulkomailla oleskelevia perheenjäseniä, kun kyse on oikeudesta tähän etuuteen ja sen määrän laskemisesta. Koska Italia ottaa kansalaistensa tapauksessa huomioon heidän ulkomailla oleskelevat perheenjäsenensä, sen on tehtävä direktiivin 2003/109 11 artiklan nojalla samoin kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa. Muu ratkaisu on kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ilmaistujen tasavertaisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden vastainen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>VR katsoo, että direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohtaan sisältyvä perheenjäsenten määritelmä ei ole merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta ja ettei sitä voida käyttää saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan tulkitsemiseksi, koska sen seurauksena kyseinen artikla menettäisi merkityksensä. VR väittää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>VR viittaa tältä osin tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170621">21.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Martinez Silva</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-449/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:485">EU:C:2017:485</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> perusteella asetuksen nro 286/1998 9 §:n 12 momentin kaltaista säännöstä, jossa yleisluonteisesti (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>ellei toisin ole säädetty<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>) pysytetään direktiiviä 2003/109 edeltävä lainsäädäntö, ei voida pitää kyseisen direktiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaisena poikkeuksena, koska siinä ei nimenomaisesti mainita säännöksiä, joista sillä poiketaan. Kuten VR korosti istunnossa, direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta kotitalousavustukseen, koska oikeus kyseiseen tukeen ei kohdistu nimenomaisesti perheenjäseneen, jolle etuuksia voidaan vaatia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. VR lisää, lisää, että etuuksia koskevat ulkomailla asuviin perheenjäseniin liittyvät tarkastukset eivät ole yhteydessä tasavertaiseen kohteluun eivätkä ne joka tapauksessa muutu sen mukaan, onko kyse Italian kansalaisten ulkomailla asuvista perheenjäsenistä vai kolmansien maiden kansalaisten Italiassa asuvista perheenjäsenistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Italian hallitus väittää, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohta, luettuna yhdessä 11 artiklan 2 kohdan kanssa, ja tasavertaisen kohtelun periaate eivät ole esteenä kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle. Se katsoo, että tuomion Martinez Silva<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170621">21.6.2017</DATE> (<NO.CASE>C-449/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:485">EU:C:2017:485</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> valossa kotitalousavustus kuuluu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla sosiaaliturvan eikä sosiaaliavun tai sosiaalisen suojelun alaan. Italian hallitus väittää, että direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohtaan sisältyvän perheenjäsenten määritelmän perusteella määritettäessä oikeutta sosiaaliturvaetuuksiin pitkään oleskelleen perheenjäsenet on otettava huomioon vain, jos he asuvat hänen kanssaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Sen mukaan lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentissa säädetty sellaisten perheenjäsenten huomiotta jättäminen, jotka eivät oleskele Italiassa, on perusteltua estää oikeuspaikkakeinottelun kaltaisten väärinkäytösten estämiseksi sosiaaliturvan alalla. Kyseinen lainsäädäntö on Italian hallituksen näkemyksen mukaan myös oikeasuhteinen, koska se vaikuttaa tuen määrään eikä sitä koskevaan oikeuteen ja on yhdenmukainen kolmansien maiden kansalaisten jäsenvaltioihin kotouttamisen edistämistä koskevan direktiivin 2003/109 tavoitteen kanssa, sellaisena kun se ilmaistaan kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kuten Italian hallitus korosti istunnossa, direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta kotitalousavustukseen, koska kyseisen tuen saa tukeen oikeutettu pitkään oleskellut toisin kuin sellaiset etuudet, jotka perheenjäsenet saavat heidän ja kyseisen pitkään oleskelleen välisen yhteyden kautta, kuten vammais- tai äitiysetuudet. Näin ollen on merkityksetöntä, onko Italia ilmaissut selkeästi tarkoittaneensa nojautua direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaan sisältyvään poikkeukseen. Italian hallitus myös katsoo, että tuomio Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ei ole merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta, koska unionin tuomioistuin totesi siinä, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdan osalta poikkeukseen nojautumisesta on ilmoitettava nimenomaisesti, kun taas saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan osalta tällaista ilmoitusta ei tarvita. Ei myöskään ole mielekästä puhua poikkeuksesta lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin yhteydessä, koska kyseinen lainsäädäntö oli olemassa jo 15 vuotta ennen direktiivin 2003/109 antamista, joten Italialla ei ole velvoitetta ilmoittaa nimenomaisesti poikkeukseen nojautumisesta, eikä Italia lisännyt kyseisen direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuun asetukseen nro 286/1998 mitään poikkeusta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Komissio ehdottaa, että ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että ellei jäsenvaltio ole ilmaissut selkeästi tarkoittaneensa nojautua direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaan sisältyvään poikkeukseen, kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa olisi tulkittava siten, että se on esteenä kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle. Se väittää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Komissio viittaa tältä osin tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170621">21.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Martinez Silva</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-449/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:485">EU:C:2017:485</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> perusteella Italia ei ole ilmaissut selkeästi tarkoittaneensa nojautua direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaan sisältyvään poikkeukseen. Se huomauttaa, että asetuksen nro 286/1998 9 §:n 12 momentissa ei mainita pitkään oleskelleen perheenjäsenten asuinpaikkaa ja että kyseiseen säännökseen sisältyvää sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>ellei toisin ole säädetty<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> ei voida pitää tällaisena selkeänä poikkeamista koskevana ilmaisuna.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Komissio korosti istunnossa sen tärkeyttä, että jäsenvaltio ilmaisee selkeästi tarkoittaneensa nojautua poikkeukseen, etenkin niitä aiheita, joihin tällaista poikkeusta sovelletaan, koskevan avoimuuden ja komission tehtävän perussopimusten vartijana takia. Lisäksi komission näkemyksen mukaan direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohdan tarkoituksena on ainoastaan määritellä, mitä pitkään oleskelleen perheenjäsenillä tarkoitetaan, jos kyseisen direktiivin säännöksissä käytetään tätä käsitettä, eikä siinä jätetä saman direktiivin 11 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle perheenjäseniä, jotka eivät asu pitkään oleskelleen kanssa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, koska muuten direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan poikkeus olisi tarpeeton.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kysymyksessään unionin tuomioistuinta lähinnä lausumaan siitä, onko direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaan kirjattua periaatetta pitkään oleskelleiden tasavertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan ja sosiaaliavun sekä sosiaalisen suojelun sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä osalta tulkittava siten, että se on esteenä lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka perusteella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen ulkomailla asuvia perheenjäseniä ei oteta huomioon määritettäessä kyseisen kolmannen maan kansalaisen oikeutta perhe-etuuteen mutta vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisen ulkomailla asuvat perheenjäsenet otetaan kyseisessä määrityksessä huomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, käsiteltävässä asiassa esitetty ennakkoratkaisukysymys perustuu siihen, että kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa nähtiin, lain nro 153/1988 2 §:n nojalla kotitalous, jonka perusteella tuki määräytyy, koostuu kaikista henkilöistä, jotka ovat erityisessä perhesuhteessa Italiassa asuvaan työntekijään, riippumatta siitä, asuvatko perheenjäsenet Italiassa vai muualla. Kyseisen lain 2 §:n 6 bis momentin mukaan sellaisten henkilöiden tapauksessa, jotka työskentelevät Italiassa ja ovat kolmansien maiden kansalaisia, kotitalous koostuu kuitenkin ainoastaan Italiassa eikä ulkomailla oleskelevista perheenjäsenistä (ellei kyse ole vastavuoroisen kohtelun periaatteesta tai erityisestä sopimuksesta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>On syytä huomata, että kuten VR esitti, vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee ennakkoratkaisukysymyksessä kolmannen maan, josta perheenjäsenet ovat peräisin, kyseessä olevasta kansallisesta lainsäädännöstä ilmenee, että ennakkoratkaisukysymys tulee esille myös, jos perheenjäsenet oleskelevat muissa maissa kuin Italiassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Huomautan, ettei unionin tuomioistuin ole tähän mennessä tarkastellut käsiteltävässä asiassa esille tulevaa kysymystä. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on ensin tarpeen esittää joitain alustavia huomautuksia direktiivistä 2003/109 ja laillista muuttoliikettä koskevasta EU:n<?PAGE NO="9"?> kehyksestä sekä <DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> annetusta tuomiosta Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> (A jakso). Tarkastelen sen jälkeen direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa (B jakso). Käsittelen lopuksi direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 ja 4 kohtaan sisältyvien tasavertaista kohtelua koskevien poikkeusten mahdollista soveltamista (C jakso).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tämän tarkastelun perusteella olen tullut siihen tulokseen, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2003/109 ja laillista muuttoliikettä koskeva EU:n kehys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>On syytä muistaa, että direktiivi 2003/109 on keskeinen oikeudellinen väline niin kutsutussa laillista muuttoliikettä koskevassa EU:n kehyksessä, joka on osa unionin yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. SEUT:n V osaston 2 luku, erityisesti SEUT 79 artikla.</P></NOTE> Laillista muuttoliikettä koskeva EU:n kehys koostuu useista direktiiveistä, joilla säännellään yleisesti kolmansien maiden kansalaisten eri ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä ja heidän oikeuksiaan jäsenvaltioissa maahan pääsyn jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Yleiskatsauksena tähän ks. esim. komission Laillista muuttoliikettä koskevan EU:n lainsäädännön toimivuustarkastus, SWD(2019) 1055 final, <DATE ISO="20190329">29.3.2019</DATE> (jäljempänä komission toimivuustarkastus). Kuten siinä todetaan, laillista muuttoliikettä koskeva EU:n kehys käsittää seuraavat direktiivit: 1) perheenyhdistämisestä annettu direktiivi 2003/86; 2) pitkään oleskelleista kolmansien maiden kansalaisista annettu direktiivi 2003/109; 3) kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten <DATE ISO="20090525">25.5.2009</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2009/50/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="155" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 155, s. 17</REF.DOC.OJ>); 4) yhdistelmäluvista annettu direktiivi 2011/98; 5) kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten <DATE ISO="20140226">26.2.2014</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="094" PAGE.FIRST="375" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 94, s. 375</REF.DOC.OJ>); 6) kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä <DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/66/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="157" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 157, s. 1</REF.DOC.OJ>) ja 7) tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä <DATE ISO="20160511">11.5.2016</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/801, jolla kumottiin ja korvattiin kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä <DATE ISO="20041213">13.12.2004</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2004/114/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="375" PAGE.FIRST="12" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 375, s. 12</REF.DOC.OJ>) ja kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten <DATE ISO="20051012">12.10.2005</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2005/71/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="289" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 289, s. 15</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tasa-arvoista kohtelua koskevat säännökset ovat tärkeä osa kyseisiä direktiivejä, ja niillä edistetään yhtä unionin maahanmuuttopolitiikan päätavoitteista, joka on jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun varmistaminen, kuten direktiivin 2003/109 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. SEUT 79 artiklan 1 kohta; ks. myös SEUT 67 artiklan 2 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä direktiivillä 2003/109 määritetään edellytykset, joilla jäsenvaltio voi myöntää pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman tai peruuttaa tällaisen aseman ja tähän asemaan liittyvät oikeudet, sekä tällaisen aseman omaavan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen muissa jäsenvaltioissa oleskelun edellytykset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. direktiivi 2003/109, erityisesti sen 1 artikla ja johdanto-osan 24 perustelukappale; ks. myös komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista annetusta direktiivistä 2003/109/EU, COM(2019) 161 final, <DATE ISO="20190329">29.3.2019</DATE>. Ks. tästä lähemmin esim. Thym, D., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Long Term Residents Directive 2003/109/EC<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> teoksessa Hailbronner, K. ja Thym, D. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">EU Immigration and Asylum Law – A Commentary</HT>, 2. painos, C.H. Beck/Hart/Nomos, 2016, s. 427–519.</P></NOTE> Direktiivillä 2003/109 itse asiassa vahvistetaan vähintään viisi vuotta laillisesti unionissa oleskelleiden kolmansien maiden<?PAGE NO="10"?> kansalaisten unionin oikeuteen perustuva erityinen oikeusasema eli pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tältä osin julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>P ja S</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-579/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:39">EU:C:2015:39</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joka on korkein taso, jolle kolmannen maan kansalainen voi päästä, lukuun ottamatta vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 15 mainittu Thym, s. 437 ja 438.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut, että kuten direktiivin 2003/109 johdanto-osan 4, 6 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen direktiivin päätavoitteena on jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>P ja S</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-579/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:369">EU:C:2015:369</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>X (Pitkään oleskelleet – vakaat, säännölliset ja riittävät varat)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-302/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:830">EU:C:2019:830</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten direktiivin 2003/109 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, antamalla mainituille kolmansien maiden kansalaisille pitkään oleskelleen henkilön asema tällä direktiivillä pyritään samaten lähentämään näiden kansalaisten oikeusasemaa vastaamaan jäsenvaltioiden kansalaisten oikeusasemaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190515">15.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Çoban</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-677/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:408">EU:C:2019:408</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>X (Pitkään oleskelleet – vakaat, säännölliset ja riittävät varat)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-302/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:830">EU:C:2019:830</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä tarkoituksessa direktiivillä 2003/109 pyritään lähentämään kyseisten kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia unionin kansalaisille kuuluvien oikeuksien kanssa monilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190314">14.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Y.Z. ym. (Perheenyhdistämiseen liittyvä petos)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:203">EU:C:2019:203</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tätä tarkoitusta varten direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että pitkään oleskellutta kolmannen maan kansalaista on kohdeltava tasavertaisesti vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa tietyillä aloilla, joihin kuuluvat d alakohdan mukaiset sosiaaliturva ja sosiaaliapu sekä sosiaalinen suojelu sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, jollei muuta johdu poikkeuksista, joista jäsenvaltiot voivat säätää kyseisen direktiivin 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan nojalla. Tämä tarkoittaa, että direktiivin direktiivin 2003/109 11 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan tällaisten etuuksien myöntämisessä lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia, jotka ovat heihin rinnastettavassa tilanteessa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> annettu tuomio Kamberaj</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>On myös syytä huomauttaa, että <DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> annettu tuomio Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta, vaikka unionin tuomioistuin tarkastelikin kyseisessä tuomiossa eri kysymyksiä. Se perustui italialaisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisupyyntöön ja tarjosi unionin tuomioistuimelle ensimmäisen tilaisuuden tulkita direktiivin 2003/109 11 artiklaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kyseisessä tuomiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0093">93</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohta on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan asumisen tukien myöntämisen osalta eri tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia edellyttäen, että kyseinen tuki kuuluu mainitun säännöksen soveltamisalaan eikä kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohtaan sisältyvää poikkeusta sovelleta. Se totesi erityisesti, että vaikka direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdassa on viittaus kansalliseen oikeuteen, jäsenvaltiot eivät voi vaarantaa kyseisen direktiivin tehokasta vaikutusta ja että jäsenvaltioiden on otettava huomioon direktiivillä tavoiteltu kotouttamista koskeva tavoite samoin kuin Euroopan unionin<?PAGE NO="11"?> perusoikeuskirja (jäljempänä perusoikeuskirja) ja erityisesti sen sosiaaliturvaa ja toimeentuloturvaa koskeva 34 artikla, kun ne määrittävät kyseisen säännöksen mukaisen tasavertaisen kohtelun piiriin kuuluvia toimenpiteitä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi myös, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdassa oleva pitkään oleskelleiden oikeus tasavertaiseen kohteluun on pääsääntö, minkä vuoksi saman artiklan 4 kohdassa säädettyä sosiaaliapua ja sosiaaliturvaa koskevaa poikkeusta on tulkittava suppeasti ja sovellettava vain, jos jäsenvaltiot ovat selvästi ilmaisseet tarkoittaneensa nojautua tähän poikkeukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin painotti, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdan nojalla ei voida poiketa tasavertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan osalta sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä. Se myös selvensi, että perusetuuksien käsite koskee kyseisen säännöksen nojalla viranomaisten myöntämää sosiaaliapua tai sosiaalisen suojelun piiriin kuuluvia etuuksia, joiden avulla yksilö kykenee huolehtimaan perustarpeistaan, ja että jos kyseessä oleva tuki on perusoikeuskirjan 34 artiklassa ilmaistun päämäärän mukainen, unionin oikeuden nojalla ei voida katsoa, etteikö se kuuluisi perusetuuksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, erityisesti <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0091">91</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0092">92</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen on tehtävä tarvittavat toteamukset ottamalla huomioon päämäärä, jota kyseisellä tuella tavoitellaan, tuen määrä, sen myöntämisedellytykset ja kyseisen tuen paikka Italian sosiaalihuoltojärjestelmässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Näin ollen tuomiosta Kamberaj seuraa, että tilanteessa, jossa kansallisella lainsäädännöllä otetaan käyttöön pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten erilainen kohtelu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan kuuluvien etuuksien myöntämisessä ja jossa ei voida soveltaa poikkeuksia, näille kolmansien maiden kansalaisille kyseisessä säännöksessä annettua oikeutta tasavertaiseen kohteluun on kunnioitettava. Kyseinen tuomio tukee siten näkemystä, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö on direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan vastainen. Tarkastelen kyseistä tuomiota vielä myöhemmin (ks. jäljempänä 45, 64, 67 ja 68 kohta).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkinta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yleisiä näkökohtia</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Aluksi on syytä huomata, että kuten ratkaisuehdotukseni C-302/19 39 ja 40 kohdassa huomautin direktiivin 2011/98 yhteydessä, direktiivillä 2003/109 ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sosiaaliturvan ja sosoaaliavun sekä sosiaalisen suojelun aloilla ja että on lähtökohtaisesti kunkin jäsenvaltion asia määrittää edellytykset, jotka koskevat muun muassa oikeutta näillä aloilla myönnettäviin etuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, ettei direktiivi 2003/109 estä jäsenvaltiota esimerkiksi sulkemasta perhe-etuuksien myöntämisen ulkopuolelle työntekijöitä, joiden perheenjäsenet oleskelevat kolmansissa maissa, tai jättämästä näitä perheenjäseniä tällaisten etuuksien määrän laskentaperusteen ulkopuolelle. Direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kuitenkin edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa sosiaaliturvan ja sosiaaliavun sekä sosiaalisen suojelun osalta sellaisena kuin se on määritelty<?PAGE NO="12"?> kansallisessa lainsäädännössä. Siten siltä osin kuin vastaanottavan jäsenvaltion (tässä tapauksessa Italian) lainsäädännössä myönnetään perhe-etuus sen kansalaisille heidän perheenjäsentensä asuinpaikasta riippumatta, kyseisen säännöksen nojalla on kohdeltava lähtökohtaisesti samalla tavalla heihin rinnastettavassa tilanteessa olevia pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia. Näin ollen vaikuttaa siltä, että se, että tällaisten kolmansien maiden kansalaisten muualla kuin Italiassa asuvia perheenjäseniä ei oteta huomioon kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä, on kyseisen säännöksen vastaista seuraavista syistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on riidatonta, että VR:n kaltainen pitkään oleskellut kuuluu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan henkilölliseen soveltamisalaan ja on siten oikeutettu kyseisen säännöksen nojalla tasavertaiseen kohteluun. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, VR on Italiassa työskentelevä kolmannen maan kansalainen, jolla on Italian lainsäädännön, jolla direktiivi 2003/109 saatettiin osaksi kansallista oikeutta, mukainen pitkään oleskelleen henkilön oleskelulupa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Toiseksi ei ole juurikaan epäilystä siitä, että kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, kotitalousavustus kuuluu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan, jossa viitataan sosiaaliturvaan ja sosiaaliapuun sekä sosiaaliseen suojeluun sellaisena kuin se määritellään kansallisessa lainsäädännössä, soveltamisalaan. INPS:n ja Italian hallituksen huomautusten mukaan kotitalousavustus kuuluu kyseisessä säännöksessä sosiaaliturvan eikä sosiaaliavun tai sosiaalisen suojelun alaan. Tuomion Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> perusteella tämä on asia, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava. Huomautan kuitenkin, että kuten ratkaisuehdotukseni C-302/19 42 kohdassa yksityiskohtaisesti esitetään, kotitalousavustus on sosiaaliturvaetuus, joka kuuluu direktiivin 2011/98 12 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 166, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 3 artiklassa määriteltyihin perhe-etuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on täysin selvää, että kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan epäsuotuisammin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia kotitalousavusta koskevan oikeuden osalta, mikä on kiellettyä direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. On ilmeistä, että lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentissa säädetään kolmansien maiden kansalaisten osalta järjestelmästä (ellei kyse ole vastavuoroisen kohtelun periaatteesta tai erityisestä sopimuksesta), joka poikkeaa siitä yleisestä järjestelmästä, jota sovelletaan Italian kansalaisiin, joille tukea maksetaan perheenjäsenten asuinpaikasta riippumatta. Kyseisen lainsäädännön nojalla kolmansien maiden kansalaisten perheenjäseniä, jotka eivät asu Italiassa, ei oteta huomioon kotitalouden jäseninä määritettäessä oikeutta kyseiseen tukeen, mutta Italian kansalaisten osalta on toisin. Tämän seurauksena se tuen määrä, jonka kolmannen maan kansalainen voi saada, pienenee tai kyseistä tukea ei makseta lainkaan riippuen siitä, montako perheenjäsentä asuu Italiassa, verrattuna tukeen, jota maksetaan vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille, joiden perheenjäsenet otetaan huomioon, vaikka he eivät asuisi Italiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Näin ollen olisi katsottava, vastoin INPS:n ja Italian hallituksen huomautuksia ja kuten VR on todennut, että tällainen kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa kolmannen maan kansalaisen kotitalousavustusta koskevaan oikeuteen eikä pelkästään sen määrään, koska kyseisellä lainsäädännöllä evätään tosiasiallisesti kyseisiltä kansalaisilta oikeus kotitalousavustukseen niiden ajanjaksojen osalta, joina kaikki heidän perheenjäsenensä eivät asu Italiassa, kuten käsiteltävän asian olosuhteet osoittavat.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>On syytä lisätä, että siltä osin kuin INPS kiistää syrjinnän sillä perusteella, että pitkään oleskelleet kolmansien maiden kansalaiset ja vastaanottavan jäsenvaltion kansalaiset olisivat erilaisessa tilanteessa siksi, että heidän siteensä kyseiseen valtioon ovat erilaiset, tällaista väitettä ei voida hyväksyä, koska unionin lainsäätäjä on antanut tällaisille kolmansien maiden kansalaisille oikeuden tasavertaiseen kohteluun direktiivin 2003/109 11 artiklassa. Sama koskee väitteitä, joita INPS ja Italian hallitus ovat esittäneet tukien valvontaan liittyvistä hankaluuksista, sosiaaliturvaan liittyvien väärinkäytösten estämisestä ja kotitalousavustuksen tehtävän suojelemisesta, koska kuten VR on todennut, ulkomailla asuvien Italian kansalaisten perheenjäsenien osalta ongelmat voivat olla samoja, ja direktiivissä 2003/109 säädetään tasavertaisesta kohtelusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on näin ollen vahvoja viitteitä siitä, että ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava myöntävästi (siltä osin kuin direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 ja 4 kohtaan sisältyviä poikkeuksia ei sovelleta, kuten edellä 63–68 kohdassa todettiin). Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemat tietyt tekijät ja INPS:n ja Italian hallituksen esittämät tietyt väitteet, käsiteltävässä asiassa tulee kuitenkin esille monimutkaisia kysymyksiä siitä, miten direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön tässä tilanteessa. Käsiteltävän asian mutkikkuus johtuu erityisesti kyseessä olevan etuuden luonteesta ja siitä, että direktiivin 2003/109 tiettyjä säännöksiä voitaisiin tulkita siten, että niissä jätetään kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset kolmansien maiden kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät asu vastaanottavassa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Muita näkökohtia pääasiassa kyseessä olevan tilanteen valossa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että olen samaa mieltä VR:n ja komission kanssa siitä, että direktiivin 2003/109 11 artiklan tasavertaista kohtelua koskevia säännöksiä sovelletaan kyseessä olevan kaltaiseen kansalliseen lainsäädäntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>En ole ensinnäkään vakuuttunut INPS:n väitteistä, joiden mukaan direktiivin 2003/109 yhteydessä ei riitä, että pitkään oleskellut asuu vastaanottavassa jäsenvaltiossa, koska perheenjäsenet ovat kotitalousavustuksen saajia ja heidän on siten asuttava kyseisen valtion alueella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotukseni C-302/19 50 ja 51 kohdassa esittämäni näkemyksen mukaisesti on syytä muistaa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sekä INPS, VR ja Italian hallitus ovat esittäneet, että kotitalousavustusta voivat saada kaikki Italiassa työskentelevät henkilöt edellyttäen, että he kuuluvat kotitalouteen, jonka tulot eivät ylitä määritettyä raja-arvoa. Tuen maksaa lisäksi työnantaja, ja se rahoitetaan maksuperusteisella järjestelmällä. Näin ollen on katsottava, että oikeus kyseiseen tukeen liittyy pitkään oleskelleen kolmannen maan työntekijän asemaan ja kuuluu direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Myönnän, että pitkään oleskelleen perheenjäsenet ovat kotitalousavustuksen edunsaajia, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, INPS ja Italian hallitus ovat todenneet. Yleisesti ottaen perhe-etuuden luonteeseen nimittäin kuuluu, että se hyödyttää perhettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tältä osin Strban, G., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Family Benefits in the EU: Is It Still Possible to Coordinate Them?<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, <HT TYPE="ITALIC">Maastricht Journal of European and Comparative</HT> <HT TYPE="ITALIC">Law</HT>, 2016, s. 775, 782 ja 783.</P></NOTE> Unionin tuomioistuimelle esitettyjen tietojen mukaan on kuitenkin niin, että vaikka perheenjäsenet ovat kyseisen tuen edellytys ja hyötyvät siitä, oikeus tähän tukeen myönnetään kuitenkin lähtökohtaisesti pitkään oleskelleelle kolmannesta maasta tulleelle työntekijälle eikä hänen<?PAGE NO="14"?> perheenjäsenilleen. Tämän perusteella tällainen työntekijä on direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla oikeutettu yhdenvertaiseen kohteluun niiden edellytysten osalta, jotka asetetaan vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille kyseisen tuen saamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Toiseksi vaikuttaa siltä, että direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohtaan sisältyvässä perheenjäsenten määritelmässä ei jätetä saman direktiivin 11 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle perheenjäseniä, jotka eivät asu pitkään oleskelleen kanssa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kuten edellä 6 kohdassa ilmenee, kyseisessä säännöksessä määritellään direktiivissä 2003/109 tarkoitetut perheenjäsenet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>kolmansien maiden kansalaisiksi, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa oikeudesta perheenyhdistämiseen [annetun direktiivin 2003/86] mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>. Direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohdan mukaista perheenjäsenten määritelmää käytetään kyseisessä direktiivissä erityisellä tavalla, ja se liittyy lähinnä saman direktiivin 16 artiklaan perustuvaan asumiseen toisessa jäsenvaltiossa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Tahir</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-469/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2094">EU:C:2014:2094</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 15 mainittu Thym, s. 439.</P></NOTE> mikä käy ilmi sen johdanto-osan 20 perustelukappaleesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. lisäksi tältä osin direktiivin 2003/109 17 artiklan 1 kohta, 18 artiklan 1 kohta ja 22 artiklan 1, 2 ja 5 kohta. Kyseisen direktiivin 11 artiklan 2 kohdan lisäksi perheenjäsenet mainitaan myös pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisen edellytyksiä koskevan 5 artiklan 1 kohdassa ja suojaa karkottamista vastaan koskevan 12 artiklan 3 kohdassa.</P></NOTE> Kuten komissio on todennut, että vaikka direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohdassa määritellään, mitä perheenjäsenillä tarkoitetaan, kun kyseisen direktiivin säännöksissä käytetään tätä käsitettä, näin ollen ei ole viitteitä siitä, että sillä rajoitettaisiin kyseisen direktiivin 11 artiklassa pitkään oleskelleille annettavaa oikeutta tasavertaiseen kohteluun käsiteltävän asian olosuhteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tämä lähestymistapa on tarkemmin ottaen yhdenmukainen direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan kanssa, jonka mukaan jäsenvaltio voi rajoittaa tasavertaisen kohtelun – etenkin sosiaaliturvan ja sosiaaliavun sekä sosiaalisen suojelun osalta – koskemaan tapauksia, joissa paikkakunta, jossa perheenjäsenet, joille henkilö vaatii etuuksia, ovat kirjoilla tai joka on mainittujen henkilöiden tavanmukainen asuinpaikka, on asianomaisen jäsenvaltion alueella. Olisi nähdäkseni epäloogista, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdassa säädetään tällaisesta poikkeuksesta, jos perheenjäsenet, jotka eivät oleskele kyseisen jäsenvaltion alueella, eivät joka tapauksessa ole saman direktiivin 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämä lähestymistapa on lisäksi sopusoinnussa direktiivin 2003/109 lainsäädäntöhistorian kanssa. Tietyistä unionin toimielinten asiakirjoista etenkin ilmenee, että kyseiseen direktiivin sisältyvä perheenjäsenten määritelmä oli alun perin sidottu tiettyihin vastaanottavassa jäsenvaltiossa asuviin henkilöihin yhdenmukaisesti myöhemmin perheenyhdistämisestä annetun direktiivin 2003/86 kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. esim. asiakirja 10312/<DATE ISO="20010701">01</DATE>, <DATE ISO="20010712">12.7.2001</DATE>, s. 7 (jossa olevan määritelmän mukaan perheenjäsenillä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen avio- tai avopuolisoa ja alaikäisiä lapsia sekä sukulaisia ylenevässä polvessa ja hänen huollettavanaan olevia täysi-ikäisiä lapsia, joille on myönnetty pääsy kyseiseen jäsenvaltioon ja jotka asuvat siellä [oikeudesta perheen yhdistämiseen] annetun neuvoston direktiivin …/…/EY mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>).</P></NOTE> Tätä määritelmää lyhennettiin myöhemmin sellaiseksi, jollaisena se nyt sisältyy direktiivin 2003/109 2 artiklan e alakohtaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. esim. asiakirja 9754/<DATE ISO="20030503">03</DATE>, <DATE ISO="20030526">26.5.2003</DATE>, s. 3.</P></NOTE> Näissä asiakirjoissa ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että kyseisen määritelmän oli tarkoitus vaikuttaa direktiivissä 2003/109 pitkään oleskelleille annettavaan oikeuteen tasavertaiseen kohteluun. Vaikka etuuksien myöntämisestä ulkomailla oleskeleville henkilöille keskusteltiin päätöksentekomenettelyn aikana<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. asiakirja 13420/<DATE ISO="20011201">01</DATE>, <DATE ISO="20011218">18.12.2001</DATE>, s. 12, alaviite 2 (jossa viitataan komission vastaukseen jäsenvaltion esittämään kysymykseen tasavertaisen kohtelun soveltamisesta unionin ulkopuolella suoritettuihin opintoihin myönnettäviin opintoavustuksiin).</P></NOTE> ja esitettiin<?PAGE NO="15"?> ehdotus tasavertaista kohtelua koskevaksi poikkeukseksi, jossa jäsenvaltio myöntää oikeuksia ulkomailla asuville kansalaisilleen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. asiakirja 13700/<DATE ISO="20021202">02</DATE>, <DATE ISO="20021209">9.12.2002</DATE>, s. 16, alaviite 1 (jossa viitataan neuvoston puheenjohtajavaltion seuraavaan ehdotukseen tasavertaista kohtelua koskevan 11 artiklan 3 kohdaksi: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Jos jäsenvaltio myöntää jonkin 1 tai 2 kohdassa mainitun oikeuden alueensa ulkopuolella oleskeleville omille kansalaisilleen, kyseinen jäsenvaltio ei ole velvoitettu myöntämään samoja oikeuksia kolmansien maiden kansalaisille, joille on myönnetty pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema toisessa jäsenvaltiossa ja joilla on III luvun säännösten mukainen oleskelulupa siinä tapauksessa, että kyseiset henkilöt oleskelevat jäsenvaltion alueen ulkopuolella.<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></P></NOTE> tällaisia säännöksiä ei sisällytetty lopulliseen direktiiviin 2003/109.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon direktiivin 2003/109 asiayhteys, on lisäksi syytä huomauttaa, että laillista muuttoliikettä koskevan EU:n kehyksen muihin direktiiveihin sisältyvässä perheenjäsenten määritelmässä ei viitata erityisesti heidän asumiseensa kyseisessä jäsenvaltiossa ja kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan kolmansien maiden kansalaisia, sellaisina kuin heidät määritellään<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. direktiivin 2009/50 2 artiklan f alakohta ja direktiivin 2016/801 3 artiklan 24 alakohta.</P></NOTE> tai heihin viitataan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. direktiivin 2014/66 3 artiklan h alakohta.</P></NOTE> direktiivin 2003/86 4 artiklan 1 kohdassa, jossa luetellaan henkilöt, joiden perheenyhdistäminen jäsenvaltioiden on sallittava, kolmannen maan kansalaisen aviopuoliso ja alaikäiset lapset mukaan luettuina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>En myöskään ole vakuuttunut INPS:n ja Italian hallituksen väitteistä, joiden mukaan kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö on yhdenmukainen pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten jäsenvaltioihin kotouttamisen edistämistä koskevan direktiivin 2003/109 tavoitteen kanssa. Kuten edellä 36 kohdassa todettiin, unionin tuomioistuin on pitänyt tärkeänä, että direktiivin 2003/109 kotouttamista koskeva tavoite toteutetaan varmistamalla kyseisen direktiivin 11 artiklan mukainen tasavertainen kohtelu pitkään oleskelleille kolmansien maiden kansalaisille. Käsiteltävän asian olosuhteissa, joissa tällainen kolmannen maan kansalainen on vastaanottavan jäsenvaltion kansalaiseen rinnastettavassa tilanteessa, on siten mielestäni täysin direktiivillä 2003/109 tavoiteltujen kotouttamista ja tasavertaista kohtelua koskevien tavoitteiden mukaista, että kyseistä kansalaista kohdellaan tasavertaisesti kotitalousavustusta koskevan oikeuden osalta direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 ja 4 kohdan mahdollinen soveltaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>On paikallaan muistuttaa, että kuten edellä 7 kohdasta ilmenee, direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tiettyjen saman direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa määritettyjen alojen, joihin kuuluvat d alakohdan mukaiset sosiaaliturva ja sosiaaliapu sekä sosiaalinen suojelu sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä, osalta jäsenvaltio <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>voi rajoittaa tasavertaisen kohtelun koskemaan tapauksia, joissa paikkakunta, jossa pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen tai perheenjäsenet, joille henkilö vaatii etuuksia, ovat kirjoilla tai joka on mainittujen henkilöiden tavanmukainen asuinpaikka, on asianomaisen jäsenvaltion alueella<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tältä osin on syytä huomata, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdassa säädetään useita aloja käsittävästä tasavertaista kohtelua koskevasta horisontaalisesta poikkeuksesta, jota ei sisälly muihin laillista muuttoliikettä koskevan EU:n kehyksen direktiiveihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Laillista muuttoliikettä koskevan EU:n kehyksen muihin direktiiveihin sisältyvät samankaltaiset säännökset koskevat koulutusta ja ammatillista koulutusta (ks. direktiivin 2009/50 14 artiklan 2 kohdan b alakohta) ja veroetuuksia (ks. direktiivin 2011/98 12 artiklan 2 kohdan c alakohta, direktiivin 2014/36 23 artiklan 2 kohdan iii alakohta ja direktiivin 2016/801 22 artiklan 2 kohdan c alakohta).</P></NOTE> Kuten oikeuskirjallisuudessa todetaan, kyseisen säännöksen tarkoituksena on estää pitkään oleskelleiden ja heidän ulkomailla asuvien perheenjäsentensä etuuksien, perhe-etuudet mukaan<?PAGE NO="16"?> luettuina, maastavieminen direktiivin 2003/109 11 artiklan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. esim. Peers, S., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Implementing Equality? The Directive on Long-Term Resident Third-Country Nationals<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, <HT TYPE="ITALIC">European Law Review</HT>, 2004, s. 437 ja 452 ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 15 mainittu Thym, s. 480 ja 486.</P></NOTE> Direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan soveltamisen yhteydessä käsiteltävän asian olosuhteissa huomio kiinnittyy kahteen pääasialliseen näkökohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Ensinnäkin on huomautettava, että kun otetaan huomioon direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan sanamuoto, on epäselvää, käsittääkö kyseinen säännös kotitalousavustuksen kaltaisen perhe-etuuden, jota maksetaan työntekijälle ja joka hyödyttää koko perhettä, vai viitataanko siinä ainoastaan etuuksiin, joita vaaditaan tietyn yhtä tai useampaa perheenjäsentä koskevan olosuhteen perusteella, kuten VR ja Italian hallitus väittävät. Direktiivin 2003/109 lainsäädäntöhistoriasta ei myöskään saada juurikaan ohjeita tähän.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. tältä osin Halleskov, L., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>The Long-Term Residents Directive: A Fulfilment of the Tampere Objective of Near-Equality?<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> <HT TYPE="ITALIC">European Journal of Migration and Law</HT>, 2005, s. 181 ja 193.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Olen taipuvainen katsomaan, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaan sisältyvää poikkeusta sovelletaan sosiaalietuuksiin, jotka hyödyttävät pitkään oleskellutta, samoin kuin niihin sosiaalietuuksiin, jotka hyödyttävät hänen perheenjäseniään. Tämä johtuu etenkin siitä, että direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdassa viitataan varauksetta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>1 kohdan – – d – – alakohdan säännöksiin<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, mikä tarkoittaa, että jos etuus kuuluu kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, sen olisi kuuluttava myös saman artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Tämän perusteella olisi katsottava, että kyseinen poikkeus käsittää kotitalousavustuksen kaltaisen perhe-etuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Toiseksi on pohdittava, onko Italia rajoittanut perustellusti direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaista tasavertaista kohtelua soveltamalla saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan poikkeusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>On syytä huomauttaa, että toisin kuin Italian hallitus on väittänyt, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä vaikuttaisi seuraavan selkeästi, että jäsenvaltio voi vedota direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan poikkeukseen vain, jos se on ilmaissut selkeästi tarkoittaneensa nojautua siihen. Kuten edellä 39 ja 40 kohdassa todettiin, vaikka tuomiossa Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tarkasteltiin direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdan poikkeusta, josta mainitussa asiassa oli kyse, mikään ei viittaa siihen, että unionin tuomioistuimen siitä esittämät toteamukset koskisivat ainoastaan kyseistä säännöstä ja ettei niitä voitaisi soveltaa saman direktiivin 11 artiklan 2 kohtaan, etenkin kun se myös muodostaa poikkeuksen direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan mukaiseen tasavertaista kohtelua koskevaan pääsääntöön. Lisäksi, kuten ratkaisuehdotukseni C-302/19 37 kohdassa totesin, unionin tuomioistuin tukeutui tuomiossa Kamberaj esittämiinsä toteamuksiin katsoessaan tuomiossa Martinez Silva,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170621">21.6.2017</DATE> (<NO.CASE>C-449/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:485">EU:C:2017:485</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>, jossa viitataan analogisesti tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE>, <NAME.CASE>Kamberaj</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että – aivan kuten direktiiviin 2003/109 sisältyviin poikkeuksiin – direktiivissä 2011/98 yhdenvertaiseen kohteluun säädettyihin poikkeuksiin voidaan vedota vain, jos jäsenvaltiot ovat selkeästi ilmaisseet tarkoittaneensa nojautua näihin poikkeuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että – kuten Italian hallitus istunnossa vahvisti (ks. edellä 27 kohta) – Italia ei ole ilmaissut tarkoittaneensa nojautua direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohdan poikkeukseen. Lain nro 153/1988 2 §:n 6 bis momentin kotitalousavustusta koskevilla säännöksillä, jotka annettiin<?PAGE NO="17"?> useita vuosia ennen kuin direktiivi 2003/109 saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä asetuksella nro 286/1998, ei voida katsoa otettavan käyttöön tasavertaista kohtelua koskevia rajoituksia, joista jäsenvaltiot voivat säätää saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Lisäksi, kuten edellä 11 kohdasta ilmenee, asetuksen nro 286/1998 9 §:n 12 momentissa ainoastaan asetetaan edellytykseksi sille, että pitkään oleskellut voi saada sosiaaliapua ja sosiaaliturva-etuuksia, se, että hän asuu tosiasiallisesti jäsenvaltion alueella, ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>ellei toisin ole säädetty<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Kyseisessä säännöksessä ei viitata pitkään oleskelleen perheenjäsenten asuinpaikkaan, eikä sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>ellei toisin ole säädetty<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> voida nähdäkseni pitää selkeänä ilmauksena jäsenvaltion tarkoituksesta nojautua poikkeukseen, koska sanamuodossa ei täsmennetä säännöksiä, joista poiketaan. Tässä tilanteessa on katsottava, ettei Italia voi vedota direktiivin 2003/109 11 artiklan 2 kohtaan käsiteltävän asian olosuhteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Vastaavat päätelmät voidaan mielestäni tehdä direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdan poikkeuksen mahdollisesta soveltamisesta käsiteltävässä asiassa. Etenkin on huomattava, että kuten unionin tuomioistuin tuomiossa Kamberaj<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120424">24.4.2012</DATE> (<NO.CASE>C-571/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:233">EU:C:2012:233</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> (ks. edellä 40 kohta) totesi, kyseisen poikkeuksen turvin jäsenvaltiot voivat rajata sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun osalta annettavan tasavertaisen kohtelun perusetuuksiin, joita viranomaiset myöntävät ja joiden avulla yksilö kykenee huolehtimaan perustarpeistaan. Kyseistä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta sosiaaliturvaetuuksiin sellaisina kuin ne määritellään kansallisessa lainsäädännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tuomiosta Kamberaj näin ollen seuraa, että siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää kotitalousavustusta sosiaaliapuun tai sosiaaliseen suojeluun kuuluvana etuutena eikä direktiivin 2003/109 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna perusetuutena, kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan d alakohta olisi silti esteenä kyseessä olevalle kansalliselle lainsäädännölle, koska unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella Italia ei ole ilmaissut tarkoittaneensa nojautua kyseiseen poikkeukseen (ks. edellä 27 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen ulkomailla asuvia perheenjäseniä ei oteta huomioon määritettäessä oikeutta perhe-etuuteen mutta vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisen ulkomailla asuvat perheenjäsenet otetaan kyseisessä määrityksessä huomioon, on ristiriidassa direktiivin 2003/109 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan kanssa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Corte suprema di cassazionen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta <DATE ISO="20031125">25.11.2003</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka perusteella maassa pitkään oleskelleen kolmannen valtion kansalaisen perheenjäseniä ei oteta huomioon laskettaessa kotitalouden jäsenten lukumäärää kotitalousavustuksen suuruuden määrittämiseksi, jos he eivät asu kyseisen jäsenvaltion alueella, kun taas jäsenvaltion kansalaisten osalta on säädetty tällaisten perheenjäsenten huomioon ottamisesta.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>