<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-683/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0683</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:300">EU:C:2021:300</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>26</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>26</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C‑683/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Viesgo Infraestructuras Energéticas</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20210415">15 päivänä huhtikuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑683/19</HT></P><P>Viesgo Infraestructuras Energéticas, SA</P><P>vastaan</P><P>Espanjan valtio,</P><P>Iberdrola, SA,</P><P>Naturgy Energy Group, SA, aiemmin Gas Natural SDG, SA,</P><P>EDP España, SA,</P><P>CIDE, Asociación de Distribuidores de Energía Eléctrica,</P><P>Endesa, SA,</P><P>Agri-Energía, SA, ja</P><P>Navarro Generación, SA</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2009/72/EY</KEYWORD><KEYWORD>Julkisen palvelun velvoitteiden asettaminen</KEYWORD><KEYWORD>Ainoastaan tiettyihin yhtiöihin sovellettavan säännellyn alennuksen rahoittaminen</KEYWORD><KEYWORD>Avoimuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Kantajat ovat Espanjan sähkömarkkinoilla toimivia yrityksiä. Niiden edellytettiin osallistuvan heikossa asemassa oleville kuluttajille tarkoitetun sosiaalihuoltotoimenpiteen rahoittamiseen Espanjassa. Espanjan lainsäätäjän mukaan tämä velvoite on direktiivin 2009/72/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta <DATE ISO="20090713">13.7.2009</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="211" PAGE.FIRST="55" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 211, s. 55</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>. Yksi kantajista riitautti tämän rahoitusvelvoitteen yhteensopivuuden unionin oikeuden kanssa Tribunal Supremossa (ylin tuomioistuin, Espanja).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kantajien kanteen. Tribunal Supremon näkemyksen mukaan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan yhteensopivuusvaatimukset olivat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, mikä tarkoitti sitä, ettei ennakkoratkaisua ollut tarpeen pyytää. Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) kuitenkin kumosi Tribunal Supremon tuomion siitä tehdyn valituksen perusteella. Tribunal Constitucional katsoi, että Tribunal Supremo oli virheellisesti<?PAGE NO="2"?> todennut kyseessä olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> ja näin loukannut Espanjan valtion perustuslaillisia oikeuksia siltä osin kuin se oli todennut kansallisen oikeuden unionin oikeuden vastaiseksi esittämättä ensin ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kyseisen tuomion antamisen jälkeen Tribunal Supremo esitti unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tiedustellakseen, onko kantajille asetettu rahoitusvelvoite yhteensopiva direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivillä 2009/72 korvattiin direktiivi 2003/54/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta <DATE ISO="20030626">26.6.2003</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi – Käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia koskevat lausumat (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="176" PAGE.FIRST="37" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 176, s. 37</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tavoitteena kehittää edelleen sähkön sisämarkkinoita koskevia yhteisiä sääntöjä. Sen johdanto-osan 50 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Julkisen palvelun, myös yleispalvelun, vaatimuksia ja niistä seuraavia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi edelleen tiukennettava sen varmistamiseksi, että kaikki ja varsinkin heikossa asemassa olevat kuluttajat voivat hyötyä kilpailusta ja oikeudenmukaisista hinnoista. Julkisen palvelun vaatimukset olisi määriteltävä kansallisella tasolla kansallisten olosuhteiden mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tällöin noudatettava yhteisön oikeutta. Unionin kansalaisten ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienten yritysten olisi voitava nauttia julkisen palvelun velvoitteista, erityisesti toimitusvarmuuden ja kohtuullisten hintojen suhteen. – –<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/72 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>vertikaalisesti integroituneella yrityksellä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> sähköalan yritystä tai sähköalan yritysten ryhmää, jossa samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä on oikeus käyttää, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa ja jossa yritys tai yritysten ryhmä harjoittaa ainakin joko sähkön siirtoa tai jakelua ja ainakin joko sähkön tuotantoa tai toimittamista;</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/72 3 artikla koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>julkisen palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> ja kuluttajansuojaa. Sen 2 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>2.</NO.PARAG><ALINEA>Ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä tuotettu energia ja ilmastonsuojelu. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on<?PAGE NO="3"?> turvattava se, että yhteisön sähköalan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden sähkönkuluttajien käytettävissä. – –</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>Jos jäsenvaltio myöntää 2 ja 3 kohdassa esitettyjen velvoitteiden täyttämisestä rahallisen korvauksen, muunlaisia korvauksia ja yksinoikeuksia, tämä on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Espanjan oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Sähköalasta <DATE ISO="20131226">26.12.2013</DATE> annetun lain 24/2013 (Ley 24/2013, de 26 de diciembre, del Sector Eléctrico, jäljempänä laki 24/2013) 45 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Heikossa asemassa olevat kuluttajat<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>, säädetään merkityksellisin osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="045.002"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sosiaalista alennusta (bono social) sovelletaan heikossa asemassa oleviin kuluttajiin, joiden osalta täyttyvät hallituksen asetuksessa säädetyt sosiaaliset, kulutukseen ja ostovoimaan liittyvät ominaispiirteet. – –</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="045.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Sosiaalisella alennuksella katetaan kuluttajille, joiden sähkönkulutus on vähäistä, tarkoitetun vapaaehtoisen hinnan ja perusarvon, josta käytetään nimitystä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>viimesijainen tariffi<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="2019" ID="QE0011"/>, välinen erotus, ja asianomainen sähköntoimittaja soveltaa sitä säänneltyyn alennukseen oikeutetuille kuluttajille laadittaviin laskuihin.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="045.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Sosiaalista alennusta pidetään direktiivissä [2009/72] tarkoitettuna julkisen palvelun velvoitteena, ja sen kustannuksista vastaavat konsernien emoyhtiöt tai mahdollisesti yhtiöt, jotka harjoittavat samanaikaisesti sähköenergian tuotanto-, jakelu- ja myyntitoimintaa.</ALINEA><ALINEA>Rahoitusmäärien jaon prosenttiosuudet lasketaan kullekin konsernille suhdelukuna, jossa otetaan huomioon yhtäältä jakeluyritysten jakeluverkkoihin liittyneiden toimitusten lukumäärän ja sellaisten markkinoivien yritysten, joissa konserni on osakkaana, asiakkaiden lukumäärän vuosittaisten keskimäärien summa ja toisaalta kaikkien tässä jaossa huomioon otettavien konsernien toimitusten ja asiakkaiden kaikkien vuosittaisten keskimääräisten arvojen summa.</ALINEA><ALINEA>Comisión Nacional de los Mercados y la Competencia [(kansallinen markkina- ja kilpailuviranomainen)] laskee tämän jaon prosenttiosuuden vuosittain asetuksella vahvistettujen menettelyn ja ehtojen mukaisesti. – –</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Maksut, jotka kunkin näistä yrityksistä on suoritettava, maksetaan joka tapauksessa erityiselle talletustilille, jonka sen hallinnoinnista vastaava hallintoelin on perustanut tätä tarkoitusta varten.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Sähköalan rahoitusvakauden takaamiseksi suoritettavista kiireellisistä toimenpiteistä <DATE ISO="20130712">12.7.2013</DATE> annetun kuninkaan asetuksen 9/2013 (Real Decreto-ley 9/2013, de 12 de julio, por el que se adoptan medidas urgentes para garantizar la estabilidad financiera del sistema eléctrico, jäljempänä kuninkaan asetus 9/2013) johdanto-osan V jaksossa todetaan merkityksellisin osin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Tällä kuninkaan asetuksella muutetaan myös järjestelmää, jolla säännellään sitä, miten säännellyn alennuksen kustannukset katetaan.</P><P>– –</P><P>Tämän perusteella ja järjestelmän kustannusten välttämättömän ja kiireellisen vähentämisen edistämiseksi on tarpeen muuttaa määräyksellä IET/843/2012 – – käyttöön otettua kustannusten jakojärjestelmää edellyttämällä julkisen palvelun velvoitteen nojalla, että säännellyn alennuksen kustannuksista vastaavat sellaisten yhtiöiden tai konsernien emoyhtiöt, jotka harjoittavat sähkön tuotanto-, jakelu- ja myyntitoimintaa ja jotka ovat vertikaalisesti integroituneita yritysryhmiä.</P><P>Tällaisen vaatimuksen asettaminen näille emoyhtiöille mahdollistaa, myös epäsuorasti, kustannustaakan jakamisen sähköalan tärkeimpien kaupallisten toimintojen kesken. Sähkön siirtotoiminta jätetään näin ollen tällaisen jaon ulkopuolelle, mutta tätä poikkeusta pidetään perusteltuna, koska kyse on lakisääteisen monopolin perusteella harjoitettavasta säännellystä toiminnasta ja yksinoikeusjärjestelystä, kun pidetään mielessä, että yksittäinen sähkönsiirtoyritys ei voi, toisin kuin edellä mainitut yhtiöt tai konsernit, saada markkinoilta takaisin kustannuksia, joista sen olisi tältä osin vastattava, koska tämä tekisi viime kädessä tyhjäksi tällä muutoksella tavoitellun päämäärän.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Menetelmästä sosiaalisen alennuksen rahoittamiseen käytettävien määrien jaon prosenttiosuuksien määrittämiseksi <DATE ISO="20141121">21.11.2014</DATE> annetun kuninkaan asetuksen 968/2014 (Real Decreto 968/2014, de 21 de noviembre, por el que se desarrolla la metodología para la fijación de los porcentajes de reparto de las cantidades a financiar relativas al bono social, jäljempänä kuninkaan asetus 968/2014) 2 ja 3 §:ssä vahvistetaan menetelmä lain 24/2013 45 §:n 4 momentissa säädetyn sosiaalisen alennuksen rahoittamiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, kansallinen menettely ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kuninkaan asetuksella 6/2009 (Real Decreto-ley 6/2009) otettiin käyttöön mekanismi, jolla tietyille kuluttajille, joilla on erityisiä sosiaalisia, kulutukseen ja ostovoimaan liittyviä ominaispiirteitä (jäljempänä heikossa asemassa olevat kuluttajat), myönnettiin alennus sähkön hinnasta Espanjassa. Alennukseen oikeutetut kuluttajat saavat siten sähkön hinnasta automaattisen alennuksen (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>bono social<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, jäljempänä säännelty alennus), jota sähkön toimituksista viime kädessä vastaava taho soveltaa suoraan heidän sähkölaskuunsa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Direktiivissä 2009/72 säädettyjen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>julkisen palvelun velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> yhteydessä käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>toimituksista viime kädessä vastaava taho<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää yritystä, joka varmistaa toimitusten jatkuvuuden energiankuluttajille (kotitaloudet mukaan luettuina) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>kohtuullisin hinnoin<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> (nk. viimesijaiset tariffit). Ks. direktiivin 2009/72 johdanto-osan 47 perustelukappale, 3 artiklan 3 kohta ja 37 artiklan 6 kohta.</P></NOTE> Kyseiset sähköntoimittajat veloittavat siten alennukseen oikeutetuilta kuluttajilta sähkön markkinahintaa alhaisemman hinnan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Kuninkaan asetuksen 897/2017 (Real Decreto 897/2017) 6 §:n mukaan kyseinen hinta kuvastaa 25 prosentin alennusta sähkön markkinahinnasta Espanjassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>heikossa asemassa oleville<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> kuluttajille ja 40 prosentin alennusta samasta hinnasta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>erittäin heikossa asemassa oleville<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> kuluttajille.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Alun perin kuninkaan asetuksessa 6/2009 kyseistä järjestelmää rahoitettiin määräämällä vero kaikille sähköntuotantolaitoksia omistaville yrityksille. Tribunal Supremo kuitenkin kumosi <DATE ISO="20120207">7.2.2012</DATE> kuninkaan asetuksen 6/2009 sillä perusteella, että sen rahoitusjärjestelmä oli direktiivin 2009/72 vastainen (jäljempänä vuonna 2012 annettu tuomio).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>STS 1425/2012, <DATE ISO="20120207">7.2.2012</DATE> (ES:TS:2012:1425).</P></NOTE> Kyseisestä tuomiosta Tribunal Constitucionalissa tehty perustuslakiin perustuvien oikeuksien loukkaamista koskeva valitus (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>recurso de amparo<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>) jätettiin tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Ottaakseen huomioon vuonna 2012 annetun tuomion ja korvatakseen kuninkaan asetuksen 6/2009 Espanjan lainsäätäjä antoi kuninkaan asetuksen 9/2013. Viimeksi mainitussa asetuksessa todetaan muun muassa, ettei Tribunal Supremo täsmentänyt erityistä menetelmää säännellyn alennuksen kustannusten jakamiseksi, minkä vuoksi Espanjan valtionhallinto saattoi valita tarkoituksenmukaisimpana pitämänsä järjestelmän. Velvollisuus osallistua säännellystä alennuksesta aiheutuviin kustannuksiin on näin ollen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>konsernien emoyhtiöillä tai soveltuvin osin yhtiöillä, jotka harjoittavat samanaikaisesti sähkön tuotanto-, jakelu- ja myyntitoimintaa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Laki 24/2013 annettiin <DATE ISO="20131226">26.12.2013</DATE>. Sen 45 §:n 3 momentissa säädetään, että säännelty alennus kattaa alennukseen oikeutetuilta heikossa asemassa olevilta kuluttajilta laskutettavan hinnan ja Espanjan sähkömarkkinoilla sovellettavan sähkön perushinnan välisen erotuksen. Saman lain 45 §:n 4 momentissa kuvataan säänneltyä alennusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>julkisen palvelun velvoitteeksi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>. Siinä myös säädetään, että velvollisuus rahoittaa säänneltyä alennusta on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>konsernien emoyhtiöillä tai soveltuvin osin yhtiöillä, jotka harjoittavat samanaikaisesti sähkön tuotanto-, jakelu- ja myyntitoimintaa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> (jäljempänä pakollinen maksu).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Lain 24/2013 täytäntöön panemiseksi annettiin <DATE ISO="20141121">21.11.2014</DATE> kuninkaan asetus 968/2014. Siinä vahvistetaan menetelmä niiden prosenttiosuuksien määrittämiseksi, joiden mukaisesti järjestelmän rahoittamisen kattavat määrät lasketaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Säännellyn alennuksen vuoden 2014 rahoitusmäärien jaon prosenttiosuuksista <DATE ISO="20140307">7.3.2014</DATE> annetussa määräyksessä IET/350/2014 (Orden IET/350/2014, de 7 de marzo, por la que se fijan los porcentajes de reparto de las cantidades a financiar relativas al bono social correspondientes a 2014, jäljempänä määräys IET/350/2014) yksilöidään toimijat, joita pakollinen maksu koskee, ja vahvistetaan koko järjestelmästä vuonna 2014 rahoitettavien määrien jakoprosentit.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Vastaavia määräyksiä on annettu myös seuraavia vuosia varten, kuten Orden IET/2182/2015 (joka koskee vuotta 2015) ja Orden IET/1451/2016 (joka koskee vuotta 2016).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Määräyksen IET/350/2014 mukaisesti seuraavien neljän yrityksen osuus säännellyn alennuksen kustannuksista on 96,64131 prosenttia: Endesa, SA (jäljempänä Endesa) (41,<DATE ISO="26960106">612696</DATE> prosenttia), Iberdrola, SA (jäljempänä Iberdrola) (38,<DATE ISO="45160704">474516</DATE> prosenttia), Gas Natural SDG, SA (14,<DATE ISO="51420801">185142</DATE> prosenttia) ja E.ON España, SLU (josta tuli myöhemmin Viesgo Infraestructuras Energéticas, SL (jäljempänä Viesgo)) (2,<DATE ISO="89560603">368956</DATE> prosenttia). Kyseisen määräyksen mukaisesti 23 muun yrityksen kertoimet ovat sitä vastoin huomattavasti pienemmät, kaikki alle 1 prosentin. Comisión Nacional de los Mercados y la Competencia laskee nämä määrät vuosittain, ja ne on maksettava erityisesti tätä tarkoitusta varten perustetulle talletustilille. Comisión Nacional de los Mercados y la Competencia vastaa myös kyseisten maksujen hallinnoinnista ja säänneltyä alennusta, jonka asianomainen toimituksista viime kädessä vastaava taho on myöntänyt heikossa asemassa oleville kuluttajille, vastaavan määrän maksamisesta niille.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>E.ON España, SLU (josta tuli myöhemmin Viesgo) nosti <DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa hallinnollisen kanteen, jossa se riitautti kuninkaan asetuksen 968/2014. Se väitti, että lain 24/2013 45 §:n 4 momentissa, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kuninkaan asetuksen 968/2014 2 ja 3 §:llä, säädetyt järjestelyt säännellyn alennuksen rahoittamiseksi olivat direktiivin 2009/72 vastaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tribunal Supremo hyväksyi kanteen <DATE ISO="20161024">24.10.2016</DATE> antamallaan tuomiolla. Se kumosi kuninkaan asetuksen 968/2014 2 ja 3 §:n sillä perusteella, että ne olivat direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan vastaisia. Tribunal Supremo selittää päätyneensä tähän tulokseen unionin tuomioistuimen tuomioiden Federutility ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE> (<NO.CASE>C‑265/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:205">EU:C:2010:205</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja ANODE<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen Espanjan valtio teki perustuslakiin perustuvien oikeuksien loukkaamista koskevan valituksen (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>recurso de amparo<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>) Tribunal Constitucionalissa. Tribunal Constitucional hyväksyi kyseisen valituksen <DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE> antamallaan tuomiolla. Se totesi, että Tribunal Supremo oli loukannut Espanjan perustuslain 24 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta oikeudenkäyntiin, jossa annetaan kaikki oikeusturvatakeet, siltä osin kuin se oli todennut kansallisen lainsäädännön unionin oikeuden vastaiseksi esittämättä ensin ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Tribunal Constitucional katsoi etenkin, että oikeuskäytäntö, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli vedonnut osoittaakseen yhteensopimattomuuden direktiivin 2009/72 kanssa, ei ollut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> suhteessa siinä vireillä olevaan riita-asiaan. Näistä syistä Tribunal Supremoa ei ollut vapautettu velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua, joten valituksenalainen tuomio olisi kumottava ja tilanne olisi palautettava sellaiseksi kuin se oli ennen tuomion antamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Tässä tosiasiallisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä Tribunal Supremo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>1)</NO.P><TXT>Onko [lain 24/2013] 45 §:n 4 momentissa, jota on myöhemmin täydennetty [kuninkaan asetuksen 968/2014] 2 ja 3 §:llä, vahvistetun kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa bono social ‑järjestelmän [(ts. säännellyn alennuksen)] rahoittaminen pannaan tiettyjen sähköalan toimijoiden – konsernien emoyhtiöt tai mahdollisesti yhtiöt, jotka harjoittavat samanaikaisesti sähköenergian tuotanto-, jakelu- ja myyntitoimintaa – vastuulle, jolloin joillakin näistä, jotka ovat rahoituksesta vastuussa, on hyvin vähän erityistä painoarvoa suhteessa koko alaan, samalla kun toiset liikeyritykset ja konsernit, joilla on mahdollisesti paremmat edellytykset näistä kustannuksista vastaamiseen liikevaihtonsa tai toimialan jollakin sektorilla omaamansa suhteellisen merkittävyyden vuoksi tai siksi, että ne harjoittavat samanaikaisesti ja integroidusti kahta näistä toiminnoista, ovat vapautettuja kyseisestä vastuusta, unionin tuomioistuimen – muiden muassa <DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE> annetussa tuomiossa Federutility (C‑265/08) ja <DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE> annetussa tuomiossa ANODE (C‑121/15) – vahvistaman oikeuskäytännön mukaan yhdenmukainen [direktiivin 2009/72] 3 artiklan 2 kohdan kanssa?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="7"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko kansallinen lainsäädäntö, josta seuraa, että bono social ‑järjestelmän rahoittamisen velvoitetta ei aseteta poikkeuksena eikä ajalliselta ulottuvuudeltaan rajallisena vaan toistaiseksi voimassa olevana sekä ilman palautusmahdollisuutta ja hyvitystoimia, yhdenmukainen edellä mainitussa [direktiivin 2009/72] 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn oikeasuhteisuuden vaatimuksen kanssa?<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia esittivät Agri-Energía ym. (jäljempänä Agri-Energía), EDP España, Endesa, Iberdrola, Naturgy Energy Group (jäljempänä Naturgy), Viesgo, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio. Samat osapuolet myös vastasivat unionin tuomioistuimen niille esittämiin kirjallisiin kysymyksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen. Tarkastelen aluksi ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneiden osapuolten esille tuomia tutkittavaksi ottamiseen liittyviä kysymyksiä (A). Sen jälkeen aloitan aineellisen arviointini tarkastelemalla ensin sitä, mikä nyt käsiteltävässä asiassa on tarkasti ottaen nimetty <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>julkisen palvelun velvoitteeksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> (B.1). Seuraavaksi käsittelen sitä, kuuluuko kyseinen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja voidaanko sitä pitää 3 artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisena (B.2). Lopuksi tutkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän toisen kysymyksen, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> oikeasuhteisuutta ja sitä, onko julkisen palvelun velvoitteen hoitajalle maksettava siitä korvaus (B.3).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Viesgo, Iberdrola ja Endesa esittävät kahdenlaisia väitteitä tutkittavaksi ottamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Ensinnäkin ne väittävät, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ylimpänä lainkäyttöelimenä, jolla on toimivalta päättää, oliko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen kuninkaan asetuksen 968/2014 ja direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan yhteensopivuuden ratkaisemiseksi, katsoi, että acte clair ‑doktriini vapautti sen velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua. Koska kyseisen tuomioistuimen yksin on taattava unionin oikeuden tehokkuus, Tribunal Constitucionalilla ei ole toimivaltaa valvoa kyseistä päätöstä tai tulla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen sijaan sen arvioimiseksi, onko kyseessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Toiseksi Tribunal Constitucionalin oikeuskäytännössä, jonka mukaan mikä tahansa Espanjan tuomioistuin on velvollinen esittämään ennakkoratkaisupyynnön aina, kun kansallista lainsäädäntöä pidetään unionin oikeuden vastaisena,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>EDP España huomauttaa, että tämä käytäntö näkyy myös muun muassa <DATE ISO="20190408">8.4.2019</DATE> annetussa tuomiossa 46/2019 (ES:TC:2019:46); <DATE ISO="20190506">6.5.2019</DATE> annetussa tuomiossa 54/2019 (ES:TC:2019:54); <DATE ISO="20190506">6.5.2019</DATE> annetussa tuomiossa 58/2019 (ES:TC:2019:58); <DATE ISO="20190506">6.5.2019</DATE> annetussa tuomiossa 59/2019 (ES:TC:2019:59); <DATE ISO="20190520">20.5.2019</DATE> annetussa tuomiossa 67/2019 (ES:TC:2019:67); <DATE ISO="20190520">20.5.2019</DATE> annetussa tuomiossa 71/2019 (ES:TC:2019:71) ja <DATE ISO="20190617">17.6.2019</DATE> annetussa tuomiossa 81/2019 (ES:TC:2019:81).</P></NOTE> viedään ylimmän oikeusasteen tuomioistuimilta valta arvioida, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja asianosaiset selittävät, että tämä oikeuskäytäntö on riippuvainen asian lopputuloksesta, koska vastaavaa velvollisuutta ei ole, jos kansallinen tuomioistuin toteaa kansallisen oikeuden yhteensopivaksi unionin oikeuden kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Koska siis syyt, joiden perusteella ennakkoratkaisupyyntö esitettiin nyt käsiteltävässä asiassa, perustuvat kansalliseen menettelyyn ja oikeuskäytäntöön, joka heikentää unionin oikeuden ensisijaisuutta ja tehokkuutta, unionin tuomioistuimen olisi katsottava, ettei se ole toimivaltainen lausumaan ennakkoratkaisukysymyksistä. Toissijaisesti sen olisi jätettävä ennakkoratkaisupyyntö tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävä asia täyttää nähdäkseni tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kansallisen tuomioistuimen esittämillä unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan yleisesti olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181210">10.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Wightman ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑621/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:999">EU:C:2018:999</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on yksin määrittää oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden perusteella se pyytää ohjeita unionin tuomioistuimelta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Slovenské elektrárne</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑376/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1068">EU:C:2019:1068</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Niistä jokseenkin vähäisistä tilanteista, joissa unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta ennakkoratkaisukysymyksiin, ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑558/18 ja C‑563/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:234">EU:C:2020:234</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sama pätee myös niissä tapauksissa, joissa kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisun pyytämistä koskevaa harkintavaltaa rajoitetaan tavalla tai toisella kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisissakin tilanteissa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen erioikeus muotoilla esitettävät kysymykset, esittää kansallinen lainsäädäntö ja menettely ja määritellä käytännössä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian laajuus. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on myös edelleen vastuussa myöhemmin annettavasta ratkaisusta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Facebook Ireland ja Schrems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑311/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:559">EU:C:2020:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Toiseksi nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnön kohde liittyy selkeästi riita-asiaan, joka on vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että ennakkoratkaisupyyntö on tarpeen riita-asian ratkaisemiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sillä ja ylemmän asteisella tuomioistuimella on eriävä näkemys siitä, onko kyseessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohtaan sisältyvän syrjimättömyyden vaatimuksen osalta. Toisin kuin esimerkiksi keinotekoisissa tapauksissa, vastaus unionin tuomioistuimelle esitettyihin kysymyksiin on siten todellakin <HT TYPE="ITALIC">tarpeen</HT>, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista käsiteltävänään olevan asian.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19800311">11.3.1980</DATE>, <NAME.CASE>Foglia</NAME.CASE> (<NO.CASE>104/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1980:73">EU:C:1980:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19811216">16.12.1981</DATE>, <NAME.CASE>Foglia</NAME.CASE> (<NO.CASE>244/80</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1981:302">EU:C:1981:302</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑558/18 ja C‑563/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:234">EU:C:2020:234</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Kolmanneksi, vaikka oikeuskäytäntö, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa tulkintansa tueksi, olisikin tosiasiallisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> (mikä on kaikkea muuta kuin ilmeistä, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Tribunal Constitucional ovat eri mieltä kyseisen oikeuskäytännön sovellettavuudesta), tosiasia on, että hypoteettinen toteamus, jonka mukaan kyseessä on tuomiossa CILFIT<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19821006">6.10.1982</DATE>, <NAME.CASE>CILFIT ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>283/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:335">EU:C:1982:335</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, jotta kyseinen tuomioistuin vapautuisi velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisua, ei vaikuta ennakkoratkaisukysymyksen (tai ‑kysymysten) tutkittavaksi ottamiseen. Toteamus, jonka mukaan kyseessä on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, voi eittämättä tehdä ennakkoratkaisupyynnöstä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>tarpeettoman<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tällainen asia voidaan tästä huolimatta ottaa kuitenkin selkeästi tutkittavaksi, jos se saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkeintaan tämä saattaa johtaa siihen, että unionin tuomioistuin ratkaisee näin sen käsiteltäväksi saatetun asian antamalla unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisen perustellun määräyksen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Lyhyesti sanottuna nyt käsiteltävä asia voidaan ottaa tutkittavaksi. Lisäksi asian kohde kuuluu selvästi SEUT 267 artiklan mukaiseen unionin tuomioistuimen toimivaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Kun tämä asia on nyt selvitetty, olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos unionin oikeudesta johtuvaa ja siinä itsenäisesti määriteltyä velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>mukautettaisiin<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> tai pikemminkin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>typistettäisiin<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> epäsymmetrisesti tavalla, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ehdottanut ja jota asianosaiset ovat selventäneet, tämä voisi olla ongelmallista unionin oikeudessa, joskaan ei välttämättä tutkittavaksi ottamisen kannalta. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole esittänyt tästä seikasta kysymyksiä, esitän lopuksi vain seuraavat yleiset huomiot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Ensinnäkään unionin oikeus ei ole esteenä sille, että ylemmänasteinen kansallinen tuomioistuin tai perustuslakituomioistuin päättää määrätä seuraamuksia SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa asetetun ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta. Itse asiassa useissa kansallisissa järjestelmissä ja etenkin niissä, joissa kansallisten ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten antamien ratkaisujen perustuslainmukaisuutta valvotaan tapauskohtaisesti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Muita eri järjestelmiä kuin Espanjan järjestelmää koskevista esimerkeistä ks. esim. seuraavat perustuslakituomioistuinten ratkaisut: Saksassa Bundesverfassungsgerichtin <DATE ISO="20180509">9.5.2018</DATE> antama määräys – 2 BvR 37/18; Tšekissä Ústavní soudin <DATE ISO="20090108">8.1.2009</DATE> antama tuomio nro II. ÚS 1009/08; Kroatiassa Ustavni sud Republike Hrvatsken <DATE ISO="20161213">13.12.2016</DATE> antama päätös nro U-III-2521/2015; Slovakiassa Ústavný súdin <DATE ISO="20120418">18.4.2012</DATE> antama tuomio nro II. ÚS 140/2010 ja Sloveniassa Ustavno sodiščen <DATE ISO="20131121">21.11.2013</DATE> antama päätös nro Up-1056/11 (SI:USRS:2013:Up.1056.11).</P></NOTE> valvotaan sitä, noudattavatko kansalliset ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Vertailevasta yleiskatsauksesta ks. jo Solar, N., <HT TYPE="ITALIC">Vorlagepflichtverletzung mitgliedstaatlicher Gerichte und ihre Sanierung</HT>, Neuer Wissenschaftlicher Verlag, Wien, 2004. Äskettäin ks. esim. yksittäiset maakohtaiset raportit teoksessa Coutron, L. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">L’obligation de renvoi préjudiciel à la Cour de justice: une obligation sanctionnée</HT>?, Bruylant, Bryssel, 2014 tai yksittäiset artikkelit vuoden 2015 erityisnumerossa, <HT TYPE="ITALIC">German Law Journal</HT>, nro 16/6, erityisesti Lacchi, C., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>Review by Constitutional Courts of the Obligation of National Courts of Last Instance to Refer a Preliminary Question to the Court of Justice of the EU<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, s. 1663.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Toiseksi tällaisesta ylemmänasteisen tuomioistuimen tai perustuslakituomioistuimen puuttumisesta asiaa voi luonnollisesti ja väistämättä seurata, että tuomioistuimet, joiden ratkaisu on valvonnan kohteena, menettävät (osan) harkintavallastaan. Tällainen vaikutus liittyy kuitenkin erottamattomasti kaikenlaiseen ratkaisujen valvontaan. On totta, että unionin tuomioistuin on todennut, että mikä tahansa perustuslakiin tai lainsäädäntöön perustuva, hallinnollinen tai tuomioistuinten käytäntö, mukaan luettuina ne, jotka liittyvät ennakkoratkaisupyynnön tarpeettomuudesta annetuista ratkaisuista tehtäviin valituksiin, eivät voi viedä tuomioistuimelta mahdollisuutta esittää ennakkoratkaisupyyntö.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081216">16.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Cartesio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑210/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:723">EU:C:2008:723</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0094">94</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0095">95</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160405">5.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>PFE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑689/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:199">EU:C:2016:199</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>The Minister for Justice and Equality and Commissioner of the Garda Síochána</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑378/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:979">EU:C:2018:979</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0005">5</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on jopa todennut, että alemmanasteisella tuomioistuimella on oikeus jättää huomiotta ylemmänasteisen tuomioistuimen oikeudellinen näkemys, jos se pitää tätä näkemystä unionin oikeuden vastaisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Kuten ilmenee mm. <DATE ISO="20101005">5.10.2010</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Elchinov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑173/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:581">EU:C:2010:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja <DATE ISO="20130115">15.1.2013</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Križan ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑416/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:8">EU:C:2013:8</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kyseisen oikeuskäytännön taustalla on kuitenkin pyrkimys välttää se, että ylemmänasteiset tuomioistuimet estävät samaan tuomioistuinjärjestelmään kuuluvia alemmanasteisia tuomioistuimia saattamasta asiaa suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisumenettelyssä, mikä olisi selvästi SEUT 267 artiklan (toisen kohdan) vastaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Alkaen jo tuomiosta <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19740116">16.1.1974</DATE>, <NAME.CASE>Rheinmühlen-Düsseldorf</NAME.CASE> (<NO.CASE>166/73</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:3">EU:C:1974:3</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tällä oikeuskäytäntölinjalla ei nähdäkseni ollut koskaan tarkoitus antaa kansallisille tuomioistuimille yleistä ja suoraa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>lupaa jättää huomiotta<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>, joka tuo mieleen pikemminkin James<?PAGE NO="10"?> Bond ‑elokuvan lattean <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>licence to<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>-iskulauseen kuin rationaalisesti järjestetyn tuomioistuinjärjestelmän. Kyseisellä oikeuskäytännöllä otetaan pikemminkin käyttöön (rajoitettu ja hienovarainen) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>lupa jättää huomiotta<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> tai jopa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>lupa poiketa<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> tietyissä tapauksissa, joissa tämä päätös perustellaan asianmukaisesti. Kultaisena sääntönä on siten <HT TYPE="ITALIC">perusteltu puuttuminen</HT> oletettavasti unionin oikeuden vastaiseen päätökseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. yksityiskohtaisemmin ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ministerul Public – Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie – Direcţia Naţională Anticorupţie ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑357/19 ja C‑547/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:170">EU:C:2021:170</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0235">235</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0243">243</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden kansallisessa valvonnassa on kunnioitettava SEUT 267 artiklan luonnetta ja soveltamisalaa, <HT TYPE="ITALIC">sellaisina kuin ne määritellään</HT> unionin tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">oikeuskäytännössä</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kansallisessa lainsäädännössä voidaan tietysti täydentää tietyiltä osin menettelyllisesti sitä, mistä unionin oikeudessa säädetään yleisemmin. Pohjimmiltaan on kuitenkin niin, että jos jäsenvaltio päättää ottaa käyttöön valvontaa koskevia perusteita varmistaakseen ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden asianmukaisen noudattamisen, se ei voi (yksipuolisesti) <HT TYPE="ITALIC">muuttaa</HT> SEUT 267 artiklan mukaisen <HT TYPE="ITALIC">velvollisuuden laajuutta</HT>, koska muutoin heikennettäisiin yhtenäisyyden ja oikeusvarmuuden vaatimuksia, jotka myös sisältyvät erottamattomasti kyseiseen määräykseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871022">22.10.1987</DATE>, <NAME.CASE>Foto-Frost</NAME.CASE> (<NO.CASE>314/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:452">EU:C:1987:452</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Neljänneksi, olipa CILFIT-edellytysten – etenkin niiden, jotka liittyvät perustellun epäilyn olemassaoloon unionin oikeuden asianmukaisesta tulkinnasta kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Kriittisesti tästä ks. esim. julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Wiener SI</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑338/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:352">EU:C:1997:352</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Gaston Schul Douane expediteur</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑461/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:415">EU:C:2005:415</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tai julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>X ja van Dijk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑72/14 ja C‑197/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:319">EU:C:2015:319</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> – käyttökelpoisuudesta mitä epäilyjä tahansa, on täysin selvää, että nämä edellytykset koskevat unionin oikeuden <HT TYPE="ITALIC">tulkintaan liittyvää mitä tahansa asiaa</HT>. Nämä edellytykset ovat siten riippuvaisia kysymyksestä tai ennakkoratkaisupyynnön kohteesta, eivätkä ne ennakoi mitenkään asian lopputulosta. <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>Acte clair<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> ‑perusteesta ei nimittäin tule yhtään selvempi sen mukaan, onko lopputuloksena se, että kansallinen tuomioistuin toteaa kansallisen lainsäädännön yhteensopimattomaksi unionin oikeuden kanssa, vai se, että se todetaan yhteensopivaksi unionin oikeuden kanssa. Arvioinnin seurauksella ei ole mitään merkitystä sen kannalta, onko kyseessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> vai ei.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Unionin lainkäytöllisessä rakenteessa annetaan lisäksi selkeästi ja johdonmukaisesti kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus antaa ratkaisu kansallisen lainsäädännön yhteensopivuudesta (tai ‑sopimattomuudesta) unionin oikeuden kanssa omasta aloitteestaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100119">19.1.2010</DATE>, <NAME.CASE>Kücükdeveci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑555/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:21">EU:C:2010:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101005">5.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Elchinov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑173/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:581">EU:C:2010:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200903">3.9.2020</DATE>, <NAME.CASE>Vikingo Fővállalkozó</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑610/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:673">EU:C:2020:673</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä on osa unionin oikeudessa <HT TYPE="ITALIC">kaikille</HT> jäsenvaltioiden tuomioistuimille annettua valtuutusta. Jos kansalliset tuomioistuimet katsovat, etteivät ne tarvitse unionin tuomioistuimen apua tietyssä unionin oikeutta koskevassa asiassa SEUT 267 artiklan toisen kohdan nojalla, tai jos ne katsovat, ettei niillä ole tällaista SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaista velvollisuutta, niiden <HT TYPE="ITALIC">ei tarvitse esittää</HT> unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä. Vastakkainen näkemys on todennäköisesti ristiriidassa unionin oikeudessa säädetyn ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden laajuuden itsenäisen sisällön kanssa, minkä lisäksi se todennäköisesti estää kansallisia tuomioistuimia käyttämästä niille annettua itsenäistä valtuutusta niiden soveltaessa unionin oikeutta kansallisella tasolla ja valvoessa sen noudattamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. jo tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19780309">9.3.1978</DATE>, <NAME.CASE>Simmenthal</NAME.CASE> (<NO.CASE>106/77</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1978:49">EU:C:1978:49</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös äskettäin esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181204">4.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>The Minister for Justice and Equality and Commissioner of the Garda Síochána</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑378/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:979">EU:C:2018:979</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Viidenneksi, jos kansallinen ylemmänasteinen tuomioistuin tai perustuslakituomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu ylimääräinen muutoksenhaku, alkaa valvoa sitä, onko tietty ylimmän oikeusasteen tuomioistuin soveltanut oikein tuomiossa CILFIT vahvistettua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>acte clair<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> ‑poikkeusta, on melko todennäköistä, että tämä laillisuusvalvontaa harjoittava tuomioistuin tulkitsee itse unionin oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Voitaisiin tietysti väittää, että kansallinen perustuslakituomioistuin käsittelee ainoastaan kansallista perustuslakia koskevia asioita. Se tulkitsee siten ainoastaan kansallisia perustuslaillisia sääntöjä eikä tulkitse joko <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>pelkkää<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> kansallista oikeutta tai, a fortiori, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>pelkkää<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> unionin oikeutta, jotka molemmat voidaan rinnastaa tosiseikkoihin. Niin kätevä kuin tällainen ajatus saattaakin olla doktriinin kannalta, oikeuskäytäntö osoittaa toistuvasti, miten saavuttamaton tämä fiktio on. Lisäksi, kun kyse on nimenomaisesti siihen kohdistuvasta valvonnasta, oliko ylimmän oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltävässä tietyssä asiassa kyseessä acte clair, en voi olla ihailematta taitoa valvoa ratkaisun sisältöä puuttumatta tähän sisältöön ja tulkitsematta sitä. On kuin Schrödingerin unelma toteutuisi vihdoin: voidaan todeta selvästi, onko kissa (tuomio CILFIT) kuollut vai elossa, ilman että tarvitsee avata lainkaan (unionin oikeuden muodostamaa) laatikkoa.</P></NOTE> Kyseisenä ajankohtana tästä laillisuusvalvontaa harjoittavasta tuomioistuimesta tulee SEUT 267 artiklassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>tuomioistuin<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>. Lisäksi, koska kyseinen laillisuusvalvontaa harjoittava tuomioistuin on lähtökohtaisesti SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tuomioistuin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19971104">4.11.1997</DATE>, <NAME.CASE>Parfums Christian Dior</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑337/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:517">EU:C:1997:517</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020604">4.6.2002</DATE>, <NAME.CASE>Lyckeskog</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑99/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:329">EU:C:2002:329</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050915">15.9.2005</DATE>, <NAME.CASE>Intermodal Transports</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑495/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:552">EU:C:2005:552</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> se perii kaikki tähän asemaan liittyvät velvollisuudet ja vastuut, eli tilanteen mukaan myös velvollisuuden esittää itse ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiakysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Mikä tarkasti ottaen on kyseessä oleva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>?</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa esitetyistä selityksistä päättelen, että Espanjan lainsäätäjän käyttöön ottama järjestelmä toimii seuraavasti: sähkön toimituksista viime kädessä vastaavat tahot soveltavat kiinteää alennusta suoraan tiettyjen heikossa asemassa olevien kuluttajien sähkölaskuun. Tämä muodostaa säännellyn alennuksen (bono social). Useat Espanjan sähkömarkkinoilla toimivat yhtiöt (toimituksista viime kädessä vastaavien tahojen emoyhtiöt mukaan luettuina) vastaavat sitten tämän järjestelmän kustannuksista. Tämä on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>pakollinen maksu<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vaikka asiasta vaikuttaa olleen erimielisyyttä alkuperäisissä huomautuksissa, vastauksissaan unionin tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen kaikki osapuolet katsovat, että kyseessä on ainoastaan yksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>. Tämä velvoite, josta säädetään lain 24/2013 45 §:n 4 momentissa, koostuu kahdesta osatekijästä: i) säännellystä alennuksesta <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> ii) pakollisesta maksusta. Toisin sanoen kyseessä oleva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> on kahdesta osatekijästä koostuva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>nippu<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tätä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>nippua<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> voidaan tarkastella kahdella tavalla. Joko hyväksytään lainsäätäjän nimitys sellaisenaan (vaikka se tarkoittaakin useiden <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>julkisen palvelun velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> sisällyttämistä yhteen tällaiseen velvoitteeseen), tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>nippu<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> jaetaan osatekijöihinsä, joiden yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa arvioidaan sitten erikseen. Lähestytäänpä tätä kysymystä sitten miten tahansa, tarvitaan tietynlaista valvontaa, jotta nimetty <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> ei muodostu useista itsenäisistä toimenpiteistä, jotka liittyvät samaan kysymykseen ainoastaan paikoitellen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tämä ei tarkoita vain jäsenvaltioiden harkintavallan valvontaa. On nimittäin tuskin tarpeen huomauttaa, että on asetettu joitain rajoituksia sille, minkä jäsenvaltio voi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>nimetä<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> kuuluvaksi julkisen palvelun velvoitteen itsenäiseen käsitteeseen, sellaisena kuin se ilmenee unionin<?PAGE NO="12"?> oikeudesta. Tähän on myös hyvin käytännöllinen syy: kuten jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa osoitetaan, on loogisesti jokseenkin vaikea arvioida yhteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>julkisen palvelun velvoitteeseen<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> sisältyvän, useista erilaisista osatekijöistä koostuvan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>nipun<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> yhteensopivuutta direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten kanssa. Mitä osaa tästä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>osatekijöistä muodostuvasta kokonaisuudesta<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> olisi arvioitava oikeasuhteisuuden kannalta? Mitä osaa kansallisten viranomaisten olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti? Mistä osasta olisi maksettava korvaus, jos lainkaan?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Vaikeus vastata näihin kysymyksiin voi olla myös syy siihen, miksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>niputettuja<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>julkisen palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> on tähän mennessä tarkasteltu vain kerran unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tuomiossa Оvergas Mrezhi ja Balgarska gazova asotsiatsia tarkastellussa asiassa oli kyse toimitusvarmuuden ja toimitusten säännöllisyyden takaamiseksi Bulgariassa käyttöön otetuista maakaasun varastointivelvoitteista, joiden kustannukset vyörytettiin kuluttajille vahvistamalla maakaasun hinta hallituksen määrittämän menetelmän mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200430">30.4.2020</DATE> (<NO.CASE>C‑5/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:343">EU:C:2020:343</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sitä vastoin paljon yleisemmästä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>yksinkertaisesta<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>julkisen palvelun velvoitteesta<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> annetussa unionin tuomioistuimen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>perinteisessä<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> oikeuskäytännössä on tarkasteltu julkisen paikallisliikenteen palveluja Napolin maakunnassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140403">3.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>CTP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑516/12–C‑518/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:220">EU:C:2014:220</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Vertaa kuitenkin julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>CTP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑516/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:63">EU:C:2014:63</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tiettyjen meriliikennepalvelujen tarjoamista Maltan ja Gozon saarien välillä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Malta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:643">EU:C:2010:643</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0006">6</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joitain linja-autoilla, sähköajoneuvoilla ja mekaanisilla hisseillä suoritettavia julkisia henkilöliikennepalveluja Lissabonin kaupungissa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090507">7.5.2009</DATE>, <NAME.CASE>Antrop ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑504/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:290">EU:C:2009:290</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0009">9</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja sähköenergian ajojärjestyspalveluja Italiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>ENEL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:861">EU:C:2011:861</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on kahdesta sellaisesta osatekijästä koostuva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>, jotka toiminnallisesti voivat koskea samaa asiaa mutta joiden <HT TYPE="ITALIC">tavoitteet ja keinot</HT> ovat täysin erilaiset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Yksi osatekijä on <HT TYPE="ITALIC">säännelty alennus</HT>, jonka tavoitteena on auttaa tiettyjä heikossa asemassa olevia kuluttajia Espanjassa heidän sähkölaskuissaan. Tämä saavutetaan myöntämällä heille joko 25 tai 40 prosentin alennus sähkön markkinahinnasta. Tämän osatekijän oikeasuhteisuuden arvioinnissa voitaisiin arvioida sitä, onko heikossa asemassa olevien kuluttajien ryhmä riittävän edustava ja/tai onko myönnetty alennus riittämätön tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Toinen osatekijä on <HT TYPE="ITALIC">pakollinen maksu</HT>, jonka tarkoituksena on säännellyn alennuksen järjestelmän rahoittaminen. Tämä saavutetaan tietyille Espanjan sähkömarkkinoilla toimiville vertikaalisesti integroituneille yrityksille asetetulla rahoitusvelvoitteella. Tämän toisen osatekijän oikeasuhteisuuden arvioinnissa voitaisiin arvioida niiden yhtiöiden, joita rahoitusvelvoite koskee, ryhmän edustavuutta ja/tai kunkin yhtiön maksun määrää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>On kuitenkin hyvin selvää, että säännelty alennus ja pakollinen maksu koskevat eri toimijoita, eri etuja ja eri velvoitteita. Nämä kaksi osatekijää liittyvät toiminnallisesti toisiinsa, koska ne ovat molemmat osa laajempaa järjestelmää. Silti niistä tuskin voidaan keskustella samaan aikaan yhtenä toimenpiteenä, etenkin syrjinnän (tai syrjimättömyyden) ja oikeasuhteisuuden (tai suhteettomuuden) yhteydessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jolla on täysi tietämys kansallisesta oikeudesta ja nyt käsiteltävän asian tosiseikoista, vaikuttaa yhtyvän osapuolten kollektiiviseen päätelmään siitä, että lain 24/2013 45 §:n 4 momentin sanamuodosta ilmenee, että <HT TYPE="ITALIC">koko järjestelmä</HT> luokiteltiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/>julkisen palvelun velvoitteeksi<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> ja että <HT TYPE="ITALIC">sekä</HT> säännelty alennus <HT TYPE="ITALIC">että</HT> pakollinen maksu ovat sen osatekijöitä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. kuitenkin kuninkaan asetuksen 9/2013 johdanto-osan viidennen perustelukappaleen sanamuoto, jossa ilmeisestikin nimitetään säännellyn alennuksen rahoitusta koskevaa osatekijää, oletettavasti pakollista maksua, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>julkisen palvelun velvoitteeksi<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.</P></NOTE> Samanaikaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat kuitenkin <HT TYPE="ITALIC">yksinomaan pakollisen maksun</HT> yhteensopivuutta direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan kanssa. Toisin sanoen, vaikka kyseessä on ilmeisesti yksi ainoa (kahdesta osatekijästä koostuva) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa hyväksyvän pakollisen maksun tietyn erotettavuuden koko <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>julkisen palvelun velvoitteesta<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Yhteenvetona on todettava, että olen ymmälläni siitä, mitä unionin tuomioistuimelta odotetaan. Jäljempänä tehtävässä arvioinnissa käytän tätä lähtökohtaa, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen määritellyt, ja käsittelen <HT TYPE="ITALIC">pakollista maksua</HT> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0071" ID="QS0071"/>julkisen palvelun velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> muodostaman <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0072" ID="QS0072"/>nipun<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/> <HT TYPE="ITALIC">itsenäisenä</HT> (tai siitä erotettuna) osatekijänä. Kuten tässä ratkaisuehdotuksessa selitän, tämä lähestymistapa herättää kuitenkin väistämättä uusia kysymyksiä, kun tarkastellaan niitä eri osatekijöitä, joita direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan mukaiselta <HT TYPE="ITALIC">todelliselta</HT> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0073" ID="QS0073"/>julkisen palvelun velvoitteelta<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> edellytetään.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko <HT TYPE="ITALIC">pakollinen maksu</HT>, sellaisena kuin siitä säädetään lailla 24/2013 ja se on pantu täytäntöön kuninkaan asetuksella 968/2014, yhteensopiva direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon, että kyseinen säännös koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0074" ID="QS0074"/>julkisen palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>, tarkastelen ensin, täyttääkö pakollinen maksu niiden edellytykset (a). Vasta, jos näin todetaan olevan, käsittelen kyseisen toimenpiteen yhteensopivuutta direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan kanssa (b).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kuuluuko pakollinen maksu direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan?</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Espanjan hallitus huomauttaa, että unionin tuomioistuimen tuomio Engie Cartagena<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> huomioon ottaen herää kysymys, voiko pakollinen maksu olla direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0075" ID="QS0075"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Espanjan hallitusta lukuun ottamatta kaikki menettelyn osapuolet katsovat, ettei tuomio Engie Cartagena<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ibid.</P></NOTE> vaikuta pakollisen maksun luonteeseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0076" ID="QS0076"/>julkisen palvelun velvoitteena<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>. Kyseiset osapuolet oikeastaan väittävät, että toisin kuin tuomiossa Engie Cartagena kyseessä ollut toimenpide, nyt käsiteltävässä asiassa asetettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0077" ID="QS0077"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> ei ole yleinen toimenpide vaan pikemminkin sellainen, joka on <HT TYPE="ITALIC">erityisesti</HT> <HT TYPE="ITALIC">asetettu</HT> direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan nojalla. Lisäksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0078" ID="QS0078"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/> eli velvoite soveltaa säänneltyä alennusta suoraan siihen oikeutettujen kuluttajien sähkölaskuun liittyy erottamattomasti pakolliseen maksuun, sillä nämä kaksi ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0079" ID="QS0079"/>yhden ainoan toimenpiteen erottamattomia puolia<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/>, koska ensiksi mainittu rahoitetaan viimeksi mainitulla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Koska menettelyn osapuolet ovat tukeutuneet voimakkaasti tuomioon Engie Cartagena,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ibid.</P></NOTE> esitän lyhyesti mainitun asian yksityiskohdat (i). Sen jälkeen pohdin kyseisestä asiasta esille nousevia näkökohtia ja niiden mahdollista vaikutusta nyt käsiteltävään asiaan ja tarkastelen etenkin sitä, voitaisiinko pakollista maksua luonnehtia veronluonteiseksi maksuksi (ii), ennen kuin päättelen, että vaikka sitä pidettäisiinkin verona, tämä ei tarkoittaisi sitä, että se jäisi kokonaan direktiivin 2009/72 ja etenkin sen 3 artiklan 1 kohdan iii alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">i)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><HT TYPE="NORMAL">Engie Cartagena</HT> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0080" ID="QS0080"/>julkisen palvelun velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/> luonne</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>ENGIE Cartagena oli Espanjan sähkömarkkinoilla toimiva yhtiö. Se nosti kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan päätös, jolla se oli velvoitettu maksamaan tiettyjä määriä, jotka oli määritetty kiireellisistä toimenpiteistä sähköalan tariffialijäämän korjaamiseksi <DATE ISO="20101223">23.12.2010</DATE> annetun kuninkaan asetuksen 14/2010 (Real Decreto-ley 14/2010, por el que se establecen medidas urgentes para la corrección del déficit tarifario del sector eléctrico, jäljempänä kuninkaan asetus 14/2010) perusteella. Engie Cartagena oli yksi 11 yrityksestä, jotka oli velvoitettu tekemään näin sähköalan tariffialijäämän korjaamiseksi Espanjassa, mikä oli seurausta energiansäästön ja energiatehokkuuden kansallisen toimintasuunnitelman käyttöönotosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ibid., 22 kohta.</P></NOTE> Samassa kuninkaan asetuksessa tämä rahoitus luokiteltiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0081" ID="QS0081"/>julkisen palvelun velvoitteeksi<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>. Unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys koski näin ollen muun muassa sitä, merkitsikö mainittu rahoitus direktiivien 2003/54 ja 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0082" ID="QS0082"/>julkisen palvelun velvoitetta<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ibid., 28 ja 29 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin vastasi siihen kieltävästi. Se ensinnäkin totesi, että kyseessä on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhtenäisesti unionin alueella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ibid., 33 ja 34 kohta.</P></NOTE> Seuraavaksi se tutki direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan edellytyksiä eli sitä, onko kyseessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0083" ID="QS0083"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/>, ja sen yhteensopivuutta SEUT 106 artiklan kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Federutility ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑265/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:205">EU:C:2010:205</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin selitti, että koska ensiksi mainitussa säännöksessä sallitaan kilpailusäännöistä poikkeaminen, julkisen palvelun velvoitteen käsite on ymmärrettävä markkinoiden toimintaan kohdistuvaksi julkiseksi toimenpiteeksi, jolla pyritään yleisen taloudellisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen. Sillä velvoitetaan sähköalalla toimivat yritykset toimimaan markkinoilla tietyllä tavalla ja viranomaisten asettamien kriteerien perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös sen 45 ja 48 kohta.</P></NOTE> Tätä julkisen palvelun velvoitteen käsitteen tulkintaa tukevat käsitteen määritelmät muissa unionin säädöksissä, erityisesti SEUT 4 artiklassa tarkoitetuilla toimivallan aloilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ibid., 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että näiden yritysten <HT TYPE="ITALIC">vapaus</HT> <HT TYPE="ITALIC">toimia</HT> sähkömarkkinoilla on näin ollen <HT TYPE="ITALIC">rajoitettu</HT> siten, että yksinomaan omien taloudellisen etujensa mukaisesti ne eivät olisi toimittaneet tiettyjä tavaroita tai tarjonneet tiettyjä palveluja taikka toimittaneet tai tarjonneet niitä samassa laajuudessa tai samoin ehdoin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ibid., 45 kohta.</P></NOTE> Maksuilla, jotka näiden yritysten oli maksettava, ei kuitenkaan asetettu niille minkäänlaisia vaatimuksia, jotka rajoittaisivat niiden toimintavapautta sähkömarkkinoilla. Niiden oli pelkästään osallistuttava<?PAGE NO="15"?> Espanjan viranomaisten tariffialijäämän vähentämiseen. Tällainen maksu ei siten voinut kuulua direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkisen palvelun velvoitteiden käsitteen alaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ibid., 51 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tuomio Engie Cartagena siten osoitti ja vahvisti julkisen palvelun velvoitteiden käsitteen hengen, sellaisena kuin se ilmenee muun muassa direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohtaan sisältyvästä luettelosta. Kyseisen luettelon esimerkit vastaavat tiettyjä julkisia toimenpiteitä, joilla puututaan markkinoiden vapaaseen toimintaan edellyttämällä, että valikoidut kyseisillä markkinoilla toimivat yritykset tarjoavat tiettyjä tavaroita tai palveluja tai pidättyvät toimimasta, mikä johtaa toimimiseen tavalla, joka poikkeaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0084" ID="QS0084"/>tavanomaisesta<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/> liiketoimintakäytännöstä muutoin kilpailluilla markkinoilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ibid., 40–45 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Mainitun luettelon yhteinen nimittäjä on kuitenkin selvä: siinä annetut esimerkit koskevat erilaisia toimintatapoja, jotka yhteisen edun vuoksi poikkeavat tavalla tai toisella tavanomaisesta taloudellisesta toiminnasta. Siinä mainitut toimenpidetyypit eivät koske ensisijaisesti rahallisia toimenpiteitä, joilla valtio pyytäisi yksinkertaisesti rahaa julkistaloudelle. Näin ollen rahoitus tai muut maksuvelvoitteet jäisivät tämän käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ibid., 54 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">ii)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Julkisen palvelun velvoite vai veronluonteinen maksu?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tuomion Engie Cartagena taustaa vasten Espanjan hallitus on oikeassa esittäessään epäilyjä pakollisen maksun luonteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja menettelyn osapuolet selittivät, pakollinen maksu on muodoltaan rahoitusvelvoite, joka otettiin käyttöön lain 24/2013 45 §:n 4 momentilla ja pantiin täytäntöön kuninkaan asetuksen 968/2014 2 ja 3 §:llä. Tällä tavalla Espanjan lainsäätäjä pyrkii kattamaan säännellystä alennuksesta aiheutuvat kustannukset, ilman että ne jäävät kuluttajien tai koko järjestelmän vastattaviksi. Kyseinen rahoitusvelvoite räätälöidään vuosittain tehtävällä päätöksellä, jossa täsmennetään asianomaiset yhtiöt ja se prosenttiosuus kokonaisliikevaihdosta, joka niiden on maksettava tähän tarkoitukseen. Näiden määrien maksaminen ei liity mihinkään suoritusvelvollisuuteen. Asianomaisten yritysten ei tarvitse luovuttaa tiettyjä tavaroita tai suorittaa tiettyjä palveluja, joita ne eivät olisi luovuttaneet tai suorittaneet tai joita ne eivät olisi toimittaneet tai suorittaneet samassa laajuudessa tai samoin ehdoin, jos ne ajattelisivat ainoastaan omaa kaupallista etuaan. <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0085" ID="QS0085"/>Sähkömarkkinoilla toimimista koskevan vapauden<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/> arvioinnin näkökulmasta pakollinen maksu ei nimittäin vaikuta mitenkään niiden toimintaan. Se vaikuttaa niiden liiketoimintaan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu vero tai fiskaalinen maksu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Näiden tietojen perusteella on mahdollista väittää, että pakollisella maksulla pelkästään rahoitetaan valtiollista puuttumista Espanjan sähkömarkkinoiden toimintaan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, tunnustetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0086" ID="QS0086"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/> täyttämiseksi, mutta se ei itsessään ole tällainen julkisen palvelun velvoite. Se voitaisiin siten erottaa velvoitteesta, jota tarkasteltiin tuomiossa Оvergas Mrezhi ja Balgarska gazova asotsiatsia – unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä toistaiseksi tarkastellusta ainoasta toisesta<?PAGE NO="16"?> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0087" ID="QS0087"/>julkisen palvelujen velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0087" CODE="201D" ID="QE0087"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0088" ID="QS0088"/>nipusta<QUOT.END REF.START="QS0088" CODE="201D" ID="QE0088"/> –, koska mainitussa asiassa Bulgarian hallitus vaikuttaa tosiasiallisesti rajoittaneen toimijoiden vapautta Bulgarian maakaasumarkkinoilla määrittämällä maakaasun hinnan, jonka ne voivat veloittaa kuluttajilta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200430">30.4.2020</DATE> (<NO.CASE>C‑5/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:343">EU:C:2020:343</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Jos noudatetaan unionin tuomioistuimen tuomiossa Engie Cartagena omaksumaa lähestymistapaa – ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu –, voitaisiin nimittäin katsoa, että Espanjan lainsäätäjän lain 24/2013 45 §:n 4 momentissa säätämä ja kuninkaan asetuksen 968/2014 2 ja 3 §:llä täytäntöön panema pakollinen maksu ei täytä direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0089" ID="QS0089"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0089" CODE="201D" ID="QE0089"/> edellytyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Jos näin on, mikä sitten on pakollisen maksun täsmällinen luonne?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet osapuolet ovat kuvanneet pakollista maksua unionin tuomioistuimelle niin, että se on valtion tietylle määrälle yhtiöitä asettama velvollisuus maksaa rahoitustarkoituksessa tietty rahasumma, joka käytetään valtion edellyttämän tietyn palvelun rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kuten Shakespearen sitaatissa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0090" ID="QS0090"/>ruusu tuoksuu ihanalta, kutsumme sitä ruusuksi tai emme<QUOT.END REF.START="QS0090" CODE="201D" ID="QE0090"/>, tämä kuvaus muistuttaa mielestäni veronluonteista maksua. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä seikka on tärkeä, koska direktiivi 2009/72 ei ole unionin oikeuden toimenpide, jolla on tarkoitus lähentää jäsenvaltioiden verosäännöksiä. Itse asiassa direktiivin 2009/72 oikeudellisessa perustassa eli EY 95 artiklan 1 kohdan (josta on tullut SEUT 114 artikla) toisessa alakohdassa mainitaan nimenomaisesti, ettei kyseistä määräystä sovelleta veroihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191107">7.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>UNESA ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑80/18–C‑83/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:934">EU:C:2019:934</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191107">7.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>UNESA ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑105/18–C‑113/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:935">EU:C:2019:935</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen EDP España, Iberdrola ja komissio huomauttavat, että pakollisen maksun luonne ei ole sellainen, että se merkitsisi veroa. Niiden mukaan tällä toimenpiteellä kerätyistä varoista tulee osa Espanjan valtion tuloja. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna pakollinen maksu muistuttaa enemmän sääntelytoimenpidettä kuin veroa ja kuuluu siten selvästi direktiivin 2009/72 soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>En pidä näitä selityksiä vakuuttavina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Veronluonteisuuden määrittäminen unionin oikeuden näkökulmasta muodostaa itsenäisen arvioinnin, jonka unionin tuomioistuin tekee veron objektiivisten ominaisuuksien perusteella riippumatta sen luokittelusta kansallisessa oikeudessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170118">18.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:17">EU:C:2017:17</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Samaan tapaan kuin tuomiossa Engie Cartagena, unionin tuomioistuin ei voi ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella määrittää (varmasti), onko pakollinen maksu veronluonteinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asiakirja-aineistoon sisältyvien rajallisten tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että pakollisella maksulla on veron pääasialliset ominaisuudet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Ensinnäkin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että menetelmästä säännellystä alennuksesta aiheutuvien kustannusten jakamiseksi säädetään Espanjan lainsäädännössä, erityisesti kuninkaan asetuksessa 9/2013. Ennakkoratkaisupyynnössä myös selitetään, että kuninkaan asetusten 9/2013<?PAGE NO="17"?> ja 968/2014 mukaisesti annetuissa peräkkäisissä ministerin määräyksissä (<DATE ISO="20140307">7.3.2014</DATE> annettu määräys nro IET/350 ja <DATE ISO="20160908">8.9.2016</DATE> annettu määräys nro IET/1451) tästä aiheutuvat tarkat kustannukset jaetaan asianomaisten yritysten kesken.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Toiseksi vaikuttaa siltä, että näiden kuninkaan asetusten mukaisesti yksilöityjä yrityksiä luonnehditaan pakollisen maksun (kollektiivisiksi) maksajiksi. Pakollisen maksun muodostavaa määrää ei myöskään voida siirtää toiselle henkilölle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160114">14.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑163/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:4">EU:C:2016:4</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi vaikuttaa siltä, että kyseisen määrän maksaminen on pakollista lain nojalla, koska Comisión Nacional de los Mercados y la Competencia vastaa näiden maksujen hallinnoinnista. Tämä myös tarkoittaa nähdäkseni sitä, että kyseinen viranomainen tai mahdollisesti muut kyseisen jäsenvaltion elimet ryhtyvät toimenpiteisiin asianomaisia yrityksiä vastaan, jos ne eivät suorita maksuaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170118">18.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:17">EU:C:2017:17</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pakollisella maksulla on tarkoitus rahoittaa säännellystä alennuksesta aiheutuvat kustannukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ibid., 34 kohta.</P></NOTE> Pakollinen maksu on siten rakenteeltaan toimenpide, joka on otettu käyttöön yleisen edun mukaisesti laissa 24/2013, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kuninkaan asetuksella 9/2013, säädettyjen jakoperusteiden mukaisesti. Sillä pyritään keräämään varoja sen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0091" ID="QS0091"/>tariffialijäämän<QUOT.END REF.START="QS0091" CODE="201D" ID="QE0091"/> kattamiseksi, joka syntyi poliittisesta päätöksestä tarjota heikossa asemassa oleville kuluttajille Espanjassa alhaisempia sähkönhintoja. Toisin kuin Agri-Energía, EDP España, Viesgo ja komissio ovat vastauksissaan unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen väittäneet, sillä, ettei kyseistä maksua suunnata valtion yleiseen talousarvioon vaan se on sen sijaan varattu tiettyyn tarkoitukseen, ei ole merkitystä tässä arvioinnissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ibid., 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">iii)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2009/72 3 artiklan 1 kohdan lähtökohta: kilpailulle avoimet markkinat, joilla ei esiinny syrjintää yritysten välillä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa edellä esitetyn, tarkoittaisiko se sitä, että pakollinen maksu jää direktiivin 2009/72 soveltamisalan ulkopuolelle, kuten Espanjan hallitus väittää?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Mielestäni näin ei ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Syy toimenpiteen verotukselliseen luonteeseen ja siihen liittyvä epäröinti puuttua jäsenvaltioiden sisäiseen verotukseen eivät tarkoita, ettei näiden toimenpiteiden vaikutuksia unionin oikeuden kannalta voida arvioida. Kuten Agri-Energía, EDP España, Endesa, Iberdrola, Naturgy ja Viesgo huomattavat, näin on etenkin, jos <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0092" ID="QS0092"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0092" CODE="201D" ID="QE0092"/> rahoitustapa voi vaikuttaa sähkön sisämarkkinoiden toimintaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. tavoitteesta, johon direktiivillä 2009/72 pyritään sähkön sisämarkkinoilla, tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Espanjan lainsäätäjä puuttuu Espanjan sähkömarkkinoihin siirtämällä säännellyn alennuksen kustannukset ainoastaan kouralliselle niillä toimivia yrityksiä. Tällainen järjestely ei ole itsessään poissuljettu,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> etenkin koska direktiivillä 2009/72 nykymuodossaan ei pyritä yhdenmukaistamaan täysimääräisesti sähkön sisämarkkinoita Euroopan unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Vaikka yhdenmukaistaminen ei olekaan täysimääräistä, kuten EDP España, Endesa, Iberdrola ja Naturgy lähinnä huomauttavat vastauksissaan unionin tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, pakollisen maksun itsessään on tästä huolimatta oltava direktiivin 2009/72 <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0093" ID="QS0093"/>yhteisten sääntöjen<QUOT.END REF.START="QS0093" CODE="201D" ID="QE0093"/> ja etenkin sen 3 artiklan 1 kohdan mukainen. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat muun muassa sen tavoitteen mukaisesti, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulle avoimet markkinat, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Slovenské elektrárne</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑376/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1068">EU:C:2019:1068</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä syistä, ja kun tukeudutaan erityisesti unionin tuomioistuimen tuomiossaan Engie Cartagena antamiin ohjeisiin, voitaisiin edelleen keskustella siitä, täyttääkö pakollinen maksu direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0094" ID="QS0094"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0094" CODE="201D" ID="QE0094"/> edellytykset. Itse asiassa mielestäni on viitteitä siitä, että pakollinen maksu voi olla unionin oikeudessa tarkoitettu veronluonteinen maksu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Jos kansallinen tuomioistuin tulee tähän tulokseen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tällainen maksu jäisi kokonaan direktiivin 2009/72 soveltamisalan ulkopuolelle, kuten Espanjan hallitus pohjimmiltaan esittää. Sitä pelkästään tutkittaisiin kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan sijasta sen 3 artiklan 1 kohdan perusteella. Lisäksi, vaikka arviointiperusteet kummassakin säännöksessä ovat erilaiset, <HT TYPE="ITALIC">lähtökohta molemmissa on sama</HT> ja liittyy direktiivin 3 artiklan 1 kohtaan: yleisesti ottaen jäsenvaltiot eivät saa vääristää kilpailua sähkömarkkinoilla. Jos markkinoiden toimintaan on välttämätöntä puuttua, sen on oltava mahdollisimman vähäistä (ja siten oikeasuhteista) ja se on toteutettava syrjimättömästi siten, että säilytetään mahdollisimman suuri yhdenvertaisuus kaikkien markkinoilla toimivien yritysten oikeuksissa ja velvollisuuksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tarkoituksenani ei näin ollen ole väittää, että <HT TYPE="ITALIC">säännelty alennus</HT> erikseen tarkasteltuna ei voi täyttää direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan edellytyksiä, tai edes sitä, että se on vero. Tätä kysymystä ei ole esitetty unionin tuomioistuimelle, ja osapuolet vaikuttavat olevan siitä yhtä mieltä. Kyse on pikemminkin siitä, että pelkästään se seikka, että (pakollisesta) maksusta saatujen tulojen lopullinen käyttötarkoitus voi auttaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0095" ID="QS0095"/>varsinaisen<QUOT.END REF.START="QS0095" CODE="201D" ID="QE0095"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0096" ID="QS0096"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0096" CODE="201D" ID="QE0096"/> toteuttamisessa, ei riitä tekemään kyseisestä maksusta itsessään merkityksellistä tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta (ja siten direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan mukaista).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Päinvastainen käsitys vääristäisi kokonaan julkisen palvelun velvoitteiden käsitteen, koska siinä pelkkä mistä tahansa maksusta saatavien varojen <HT TYPE="ITALIC">kohdentaminen</HT> voisi määrittää maksun luonteen ja käsittelyn unionin oikeuden kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä puolestaan myös mahdollistaisi sen, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0097" ID="QS0097"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0097" CODE="201D" ID="QE0097"/> <HT TYPE="ITALIC">rahoittamisesta</HT> tulisi itsessään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0098" ID="QS0098"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0098" CODE="201D" ID="QE0098"/> eikä pelkkä mekanismi tarvittavien varojen keräämiseksi, jotta voidaan tarjota korvaus yrityksille, joiden on täytettävä <HT TYPE="ITALIC">varsinainen</HT> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0099" ID="QS0099"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0099" CODE="201D" ID="QE0099"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:769">EU:C:2019:769</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="19"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yhteensopivuus direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan kanssa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Jos pakollisen maksun katsotaan kuuluvan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, on tarpeen arvioida sen yhteensopivuutta kyseisen säännöksen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0100" ID="QS0100"/>julkisen palvelun velvoitteina<QUOT.END REF.START="QS0100" CODE="201D" ID="QE0100"/> toteutettavien toimenpiteiden on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0101" ID="QS0101"/>selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on turvattava se, että [unionin] sähköalan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden sähkönkuluttajien käytettävissä<QUOT.END REF.START="QS0101" CODE="201D" ID="QE0101"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Aluksi on viitattava vielä kysymyksiin, joita tarkastelin tämän ratkaisuehdotuksen 42–50 kohdassa. Alustava arviointini perustuu luonnollisesti siihen olettamaan, että pakollinen maksu voi olla osa laajempaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0102" ID="QS0102"/>julkisen palvelun velvoitetta<QUOT.END REF.START="QS0102" CODE="201D" ID="QE0102"/> mutta voidaan silti erottaa siitä direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan edellytyksiä koskevaa arviointia varten huolimatta siitä, että kyseinen direktiivi on ilmeisesti laadittu sitä silmällä pitäen, että arvioidaan <HT TYPE="ITALIC">yksittäisiä</HT> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0103" ID="QS0103"/>julkisen palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0103" CODE="201D" ID="QE0103"/> eikä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0104" ID="QS0104"/>julkisen palvelun velvoitteiden<QUOT.END REF.START="QS0104" CODE="201D" ID="QE0104"/> niputettuja tai erotettavissa olevia osia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Selvennettyäni tätä olettamaa totean, että kaikki osapuolet Espanjan hallitusta lukuun ottamatta katsovat, että pakollinen maksu nykyisessä muodossaan on syrjivä. Kyseiset osapuolet viittaavat lain 24/2013 45 §:n 4 momentin sanamuotoon, jossa todetaan, että säännellyn alennuksen rahoittamisesta vastaavat ne vertikaalisesti integroituneet yritykset, jotka samanaikaisesti tuottavat, jakelevat ja myyvät sähköä (jäljempänä laadulliset perusteet). Vaikka kyseisessä säännöksessä ei yksilöidä yrityksiä nimeltä, siinä vahvistetaan tiettyjen Espanjan sähkömarkkinoilla toimivien toimijoiden selkeät ja tunnistettavissa olevat ominaisuudet. Samanaikaisesti siinä jätetään pakollisen maksun ulkopuolelle ne vertikaalisesti integroituneet yritykset, jotka täyttävät enintään kaksi laadullista perustetta Espanjan sähköalalla. Käytännössä lain 24/2013 45 §:n 4 momentissa asetetaan siten säännellyn alennuksen rahoittamiseen liittyvä rasite lähes yksinomaan neljälle Espanjan sähkömarkkinoilla toimivalle konsernille. Tämä kohtelu tekee siitä syrjivän.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Espanjan hallitus puolestaan väittää, että toimenpide ei ole syrjivä ja että se on joka tapauksessa objektiivisesti perusteltu. Kuninkaan asetuksen 9/2013 johdanto-osan perustelukappaleissa todetaan, että laadulliset perusteet täyttävät yritykset ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0105" ID="QS0105"/>ainutlaatuisessa asemassa<QUOT.END REF.START="QS0105" CODE="201D" ID="QE0105"/>, jonka ansiosta niillä on paremmat edellytykset kattaa säännellyn alennuksen kustannukset, koska ne voivat kantaa tämän rasitteen osana pääasiallista liiketoimintaansa sähkömarkkinoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että syrjimättömyyden edellytyksen, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa, tavoitteena on, että kyseessä oleva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0106" ID="QS0106"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0106" CODE="201D" ID="QE0106"/> sitoo kaikkia samalla alalla toimivia yrityksiä samalla tavalla, jotta se ei vaikuta kielteisesti alan kilpailuun.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:248">EU:C:2016:248</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdasta johtuvat velvoitteet on siten asetettava yleisesti eikä tietyille yrityksille erikseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200430">30.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Оvergas Mrezhi ja Balgarska gazova asotsiatsia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑5/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:343">EU:C:2020:343</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa ei säädetä mahdollisuudesta esittää objektiivista perustelua syrjivälle kohtelulle, siitä johtuva vaatimus on erityinen ilmaisu yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160929">29.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Essent Belgium</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑492/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:732">EU:C:2016:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Siten käytännössä sillä on vain rajallinen merkitys,<?PAGE NO="20"?> tarkastellaanko samantyyppisiä näkökohtia rinnastettavuuden arvioinnin tasolla vai myöhemmin oikeuttamisperusteiden tasolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Tällaisten perustelujen transitiivisuudesta ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Hornbach-Baumarkt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑382/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:974">EU:C:2017:974</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Pohjimmiltaan kyse on siitä, että minkä tahansa tällaisen objektiivisen perustelun on liityttävä sen yleisen taloudellisen edun, jota asianomaisella lainsäädännöllä tavoitellaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> toteuttamisen turvaamiseen sekä oltava asianmukainen ja oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160929">29.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Essent Belgium</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑492/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:732">EU:C:2016:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Nämä edellytykset huomioon ottaen katson, että pakollisen maksun yhteydessä voisi syntyä seuraavia ongelmia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Ensinnäkin vaikuttaa olevan niin, että pakollinen maksu, sellaisena kuin se määrätään, voi haitata kilpailua Espanjan sähkömarkkinoilla asettamalla kyseisellä alalla toimivat yritykset eriarvoiseen asemaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Vastaavasti ibid., 97 kohta.</P></NOTE> Tämä eriarvoisuus johtuu siitä, että pakollinen maksu määrätään yksinomaan niille yhtiöille, jotka täyttävät laadulliset perusteet, samalla kun tämän velvollisuuden ulkopuolelle jätetään muita samoilla markkinoilla toimivia yhtiöitä, nimittäin ne vertikaalisesti integroituneet yhtiöt, jotka täyttävät enintään kaksi laadullista perustetta (toisin sanoen ensiksi mainittujen suorat kilpailijat).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Toiseksi tämän erilaisen kohtelun oikeuttava (ja siihen johtava) tavoite vaikuttaa riittämättömältä. Vaikka <HT TYPE="ITALIC">pakollisen maksun</HT> (eikä säännellyn alennuksen) tavoitteena olisikin tarjota tuettuja sähkötariffeja heikossa asemassa oleville kuluttajaryhmille – mitä nyt käsiteltävässä asiassa ei ole väitetty –, erilainen kohtelu ei silti olisi oikeutettua. Kuten kaikki osapuolet Espanjan hallitusta lukuun ottamatta huomauttavat, pakollista maksua koskevilla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0107" ID="QS0107"/>laadullisilla perusteilla<QUOT.END REF.START="QS0107" CODE="201D" ID="QE0107"/> ei ole mitään yhteyttä tavoitteeseen tarjota säännelty alennus heikossa asemassa oleville kuluttajaryhmille, joiden osalta täyttyvät tietyt sosiaaliset, kulutukseen ja ostovoimaan liittyvät ominaispiirteet. Niiden yritysten tyyppi tai määrä, jotka kattavat tästä järjestelmästä aiheutuvat kustannukset, ei nimittäin vaikuta mitenkään tähän tavoitteeseen. Itse asiassa heikossa asemassa olevat kuluttajaryhmät ovat edelleen oikeutettuja tähän järjestelmään <HT TYPE="ITALIC">riippumatta siitä</HT>, kuka osallistuu järjestelmästä aiheutuvien kustannusten kattamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Kolmanneksi, vaikka oletettaisiin, ettei pakollisen maksun tavoitteena ollut tarjota tuettuja sähkönhintoja vaan se oli jotenkin osa uudelleenjakopolitiikkaan liittyvää visiota, jossa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0108" ID="QS0108"/>rikkaampia<QUOT.END REF.START="QS0108" CODE="201D" ID="QE0108"/> yrityksiä ilmeisesti pyydetään osallistumaan järjestelmän rahoittamiseen enemmän kuin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0109" ID="QS0109"/>köyhempiä<QUOT.END REF.START="QS0109" CODE="201D" ID="QE0109"/> yrityksiä, on mielestäni silti kyseenalaista, täyttyykö tämä tavoite tosiasiallisesti. Näin olisi etenkin silloin, jos laadulliset perusteet ja niiden selitys johtavat erilaiseen kohteluun yritysten <HT TYPE="ITALIC">potentiaalisen</HT> taloudellisen kapasiteetin perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin selittää, että joillakin yrityksistä, joiden on maksettava pakollinen maksu, on hyvin vähän erityistä painoarvoa suhteessa koko alaan, samalla kun on muita yrityksiä, joilla on paremmat edellytykset kantaa säännellystä alennuksesta aiheutuvat kustannukset (joko siksi, että niillä on suurempi markkinaosuus sähkömarkkinoilla tai suurempi liikevaihto, tai siksi, että ne harjoittavat yhtä tai kahta toimintaa, joita käytetään rahoittamiseen osallistuvien yritysten määrittämisessä). Tämän irrallisuuden markkinoiden taloudellisesta todellisuudesta vaikuttaa ymmärtäneen myös Espanjan valtio, joka – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää pääasian oikeudenkäynnissä – katsoi, että synergiaa ja mittakaavaetuja voi myös syntyä yrityksille, jotka eivät täytä laadullisia perusteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että yritysten välillä esiintyy selvää syrjintää, jolle ei ilmeisestikään ole järkevää oikeuttamisperustetta. Ainoastaan kourallista markkinoilla toimivia yrityksiä vaaditaan maksamaan loppulasku sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät liity suoraan määritettyyn yleiseen taloudelliseen etuun. Tällä tavalla nämä yritykset paitsi osallistuvat jäsenvaltion sosiaalipolitiikan rahoittamiseen myös välillisesti tukevat suoria kilpailijoitaan, jotka toimivat samoilla markkinoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ilmeisesti jo tarkastellut kaikkia näitä seikkoja ja sen päätteeksi todennut kansallisten säännösten olevan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan vastaisia. Kuten tässä jaksossa aiemmin esitettiin, pakollisen maksun täsmällisestä luokittelusta voitaisiin todellakin käydä keskustelua, etenkin jos, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tehnyt kysymyksissään, kyseinen maksu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0110" ID="QS0110"/>erotettaisiin<QUOT.END REF.START="QS0110" CODE="201D" ID="QE0110"/> tosiasiallisesti säännellystä alennuksesta. Jos siirretään syrjään tämä taksonominen kiista, on kuitenkin myös selvää, että direktiivin 2009/72 3 artiklan 1 ja 2 kohdan lähtökohta on olennaisin osin samankaltainen. Siten pragmaattisesti tarkasteltuna kansallisen toimenpiteen arvioinnin lopputulos on todennäköisesti sama kummankin säännöksen yhteydessä, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä syistä toimenpide on unionin oikeuden vastainen, jos sitä tarkastellaan jommankumman säännöksen valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Näin ollen pakollisen maksun luokittelukysymys on nähdäkseni parasta jättää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, joka tuntee täysin kansallisen lainsäädännön ja tosiseikat, joista en itse ole välttämättä tietoinen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen, joka koskee direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0111" ID="QS0111"/>julkisen palvelun velvoitetta<QUOT.END REF.START="QS0111" CODE="201D" ID="QE0111"/>, osalta ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa esittämättä objektiivista oikeuttamisperustetta, joka perustuu selkeästi tavoitellun yleisen taloudellisen edun luonteeseen, määrätään pakollinen maksu yksinomaan tietyille sähköyrityksille, jotka harjoittavat sähkön tuotanto-, jakelu- ja vähittäismyyntitoimintaa, sellaisen järjestelmän rahoittamiseksi, jossa sähkön hinnasta tehtäviä säänneltyjä alennuksia sovelletaan suoraan alennukseen oikeutettujen kuluttajien sähkölaskuun.</P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko pakollinen maksu direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn oikeasuhteisuuden vaatimuksen mukainen, sikäli kuin maksua ei ole rajoitettu ajallisesti eikä maksua korvata mitenkään asianomaisille yrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen ehdotettu vastaus, tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin tämän kysymyksen asiasisällöstä voi kuitenkin olla hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, tarkastelen sitä, sallitaanko direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa yleisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0112" ID="QS0112"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0112" CODE="201D" ID="QE0112"/> asettaminen ilman ajallista rajoitusta tai korvausjärjestelmää. Tämä arviointi on tietenkin tehtävä samoin varaumin, jotka esitin tämän ratkaisuehdotuksen 42–50 ja 87 kohdassa. Näiden varaumien mukaisesti ehdotan,<?PAGE NO="22"?> että unionin tuomioistuimelle esitettyä toista kysymystä arvioidaan tarkastelemalla ensin toimenpiteen oikeasuhteisuutta (a) ennen kuin käsitellään tarvetta korvata <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0113" ID="QS0113"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0113" CODE="201D" ID="QE0113"/> suorittaminen toimituksista viime kädessä vastaaville tahoille (b).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan sanamuodossa ei mainita suoraan oikeasuhteisuuden vaatimusta, joka liittyy kaikkiin kyseisen säännöksen mukaisesti asetettuihin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0114" ID="QS0114"/>julkisen palvelun velvoitteisiin<QUOT.END REF.START="QS0114" CODE="201D" ID="QE0114"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Mainitussa artiklassa kuitenkin edellytetään, että jäsenvaltiot <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0115" ID="QS0115"/>[ottavat] täysin huomioon<QUOT.END REF.START="QS0115" CODE="201D" ID="QE0115"/> EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut SEUT 106 artikla).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200430">30.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Оvergas Mrezhi ja Balgarska gazova asotsiatsia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑5/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:343">EU:C:2020:343</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> SEUT 14 artiklan, yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 36 artiklan lisäksi mainittu säännös koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0116" ID="QS0116"/>yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen<QUOT.END REF.START="QS0116" CODE="201D" ID="QE0116"/> yhdenmukaisuutta EUT-sopimuksen kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ibid., 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE> Toisin sanoen SEUT 106 artiklan 2 kohdassa pyritään sovittamaan yhteen yhtäältä jäsenvaltioiden intressi käyttää talous- tai sosiaalipolitiikan välineinä tiettyjä yrityksiä ja toisaalta unionin intressi siihen, että kilpailusääntöjä noudatetaan ja sisämarkkinoiden yhtenäisyys säilytetään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Ibid., 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Tästä ristiviittauksesta SEUT 106 artiklan sanamuotoon seuraa, että kilpailusääntöihin ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen voidaan puuttua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0117" ID="QS0117"/>vain siinä määrin kuin se on tarpeen niillä tavoitellun yleisen taloudellisen edun mukaisen tavoitteen toteuttamiseksi ja näin ollen välttämättä rajoitetun ajan<QUOT.END REF.START="QS0117" CODE="201D" ID="QE0117"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Kaikenlaisen kilpailuedellytyksiin jäsenvaltion sähkömarkkinoilla ja siten sähkön sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen puuttumisen, vaikka se liittyisikin direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0118" ID="QS0118"/>julkisen palvelun velvoitteeseen<QUOT.END REF.START="QS0118" CODE="201D" ID="QE0118"/>, on siten oltava suhteellisuusperiaatteen mukaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Suhteellisuusperiaatetta on tulkittu samankaltaisissa asiayhteyksissä muiden sellaisten direktiivien osalta, joilla pyritään luomaan yhteisiä sääntöjä sisämarkkinoita varten, siten, että siinä edellytetään selkeää yhteyttä seuraavien välillä: i) asianomaisen jäsenvaltion tavoitteleman päämäärän toteutuminen, ii) ajallinen osatekijä ja iii) kyseisen toimenpiteen henkilöllinen soveltamisala.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Repsol Butano ja DISA Gas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑473/17 ja C‑546/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:308">EU:C:2019:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa toiseen näistä vaatimuksista ja tiedustelee, eikö direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0119" ID="QS0119"/>julkisen palvelun velvoitteeseen<QUOT.END REF.START="QS0119" CODE="201D" ID="QE0119"/> pätevän vetoamisen pitäisi olla ajalliselta ulottuvuudeltaan rajallinen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu julkisen palvelun velvoitteen käsite vastaa sähkömarkkinoiden toimintaan kohdistuvaa valtion toimenpidettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tällä toimenpiteellä väistämättä rajoitetaan tiettyjen yritysten toimintavapautta sähkömarkkinoilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Ibid., 51 kohta.</P></NOTE> Tällainen rajoittaminen puolestaan vaikuttaa direktiivin 2009/72 yleiseen tavoitteeseen toteuttaa täysin ja tosiasiassa avoimet ja kilpailuun perustuvat sähkön sisämarkkinat, joilla kaikki kuluttajat voivat valita vapaasti toimittajansa ja joilla kaikki toimittajat voivat toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Ibid., 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Tässä kuvaan tulee mukaan suhde SEUT 106 artiklaan. Kuten tuomiossa Federutility tulkittiin, kyseisessä määräyksessä edellytetään, että tarjonnan ja kysynnän voimiin kohdistuvan intervention on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0120" ID="QS0120"/>ajallisesti rajoituttava siihen, mikä on tarkkaan ottaen tarpeen sillä olevan tavoitteen saavuttamiseksi, jotta toimenpiteestä, jolla jo sen luonteenkin puolesta estetään toimintakykyisten [sähkön] sisämarkkinoiden toteutuminen, ei tehtäisi pysyvää<QUOT.END REF.START="QS0120" CODE="201D" ID="QE0120"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Federutility ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑265/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:205">EU:C:2010:205</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Valvoessaan SEUT 106 artiklan noudattamista kansallisen tuomioistuimen on siten tutkittava, onko hallinnolla sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0121" ID="QS0121"/>velvollisuus – ja jos on, missä laajuudessa – lyhyin aikavälein tarkistaa, onko sen [sähköalan] kehitys huomioon ottaen tarpeen puuttua asiaan ja jos on, millä tavoin<QUOT.END REF.START="QS0121" CODE="201D" ID="QE0121"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Federutility ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑265/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:205">EU:C:2010:205</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Repsol Butano ja DISA Gas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑473/17 ja C‑546/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:308">EU:C:2019:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>On luonnollisesti kansallisen tuomioistuimen tehtävä soveltaa näitä periaatteita. Jos oletetaan, että arvioinnissa keskityttäisiin yksinomaan pakolliseen maksuun,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Tällöin jätettäisiin kokonaan huomiotta säännellyn alennuksen ajallinen tarkistaminen ja oikeasuhteisuus, mikä edellyttäisi taas hyvin erityyppistä arviointia, jossa tarkastellaan eri toimijoita ja eri näkökohtia.</P></NOTE> ottaen huomioon, mitä unionin tuomioistuimelle on tästä kysymyksestä esitetty, vaikuttaa siltä, ettei laissa 24/2013 tai kuninkaan asetuksessa 968/2014 edellytetä pakollisen maksun henkilöllisen soveltamisalan (nimittäin maksajien) tarkistamista lyhyin aikavälein. Sen sijaan osapuolet selittävät, että tämän järjestelmän ainoan osatekijän, jota ilmeisesti tarkistetaan säännöllisesti, muodostavat pakollisella maksulla rahoitettavien määrien jaon prosenttiosuudet, joita mukautetaan vuosittain.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Jos nämä huomautukset pitävät paikkansa, edellä mainittua oikeasuhteisuuden vaatimusta ei noudateta, jos pakollinen maksu, josta säädetään laissa 24/2013 ja sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kuninkaan asetuksella 968/2014, on asetettu ilman ajallista rajoitusta ja jos siihen ei sovelleta mitään tarkistusmekanismia. Suhteellisuusperiaatehan edellyttää, että maksu vastaa kustannusten kehitystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Repsol Butano ja DISA Gas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑473/17 ja C‑546/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:308">EU:C:2019:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, tämä vaatimus ei näytä täyttävän nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Huomautan, ettei näitä periaatteita pidä ymmärtää siten, että ne kyseenalaistavat jäsenvaltioiden toimivallan määritellä, mikä on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0122" ID="QS0122"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0122" CODE="201D" ID="QE0122"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0123" ID="QS0123"/>arvoista<QUOT.END REF.START="QS0123" CODE="201D" ID="QE0123"/>. Sähköalan osalta direktiivin 2009/72 johdanto-osan 47 ja 50 perustelukappaleessa nimenomaisesti tunnustetaan jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus määritellä ja nimetä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0124" ID="QS0124"/>julkisen<?PAGE NO="24"?> palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0124" CODE="201D" ID="QE0124"/> kansallisella tasolla ottaen huomioon kansalliset olosuhteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>EU-sopimukseen liitetyn yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti. Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160907">7.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>ANODE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑121/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:637">EU:C:2016:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siten toimiessaan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti tällaisten palvelujen laajuudesta ja organisoinnista päättämiseksi jäsenvaltioilla on kohtuullisesti harkintavaltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100420">20.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Federutility ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑265/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:205">EU:C:2010:205</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>ENEL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:861">EU:C:2011:861</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa asetetaan tiettyjä edellytyksiä vasta sen täytäntöönpanon tasolla. Ne liittyvät ensinnäkin siihen, kuuluuko jäsenvaltioiden tekemä nimeäminen todellakin unionin oikeuden itsenäiseen käsitteeseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0125" ID="QS0125"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0125" CODE="201D" ID="QE0125"/>, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Engie Cartagena</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1129">EU:C:2019:1129</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Jos näin on, on sovellettava kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa määritettyjä edellytyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0088"><P>Ibid., 48 kohta.</P></NOTE> Tarve tarkastella velvoitetta kyseisessä säännöksessä määritettyjen edellytysten valossa syntyy vain, kun väitetty <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0126" ID="QS0126"/>julkisesta palvelusta maksettava korvaus<QUOT.END REF.START="QS0126" CODE="201D" ID="QE0126"/> täyttää direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun aitoon <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0127" ID="QS0127"/>julkisen palvelun velvoitteeseen<QUOT.END REF.START="QS0127" CODE="201D" ID="QE0127"/> liittyvät edellytykset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Korvaus ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0128" ID="QS0128"/>julkisen palvelun velvoitteet<QUOT.END REF.START="QS0128" CODE="201D" ID="QE0128"/></HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen edellinen jakso on osoittanut, ei ole aina helppo arvioida, onko <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0129" ID="QS0129"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0129" CODE="201D" ID="QE0129"/> oikeasuhteinen, jos sitä lähestytään nippuna. Jos pakollista maksua kuitenkin pidettäisiin (laajemman) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0130" ID="QS0130"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0130" CODE="201D" ID="QE0130"/> itsenäisenä (tai siitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0131" ID="QS0131"/>erotettuna<QUOT.END REF.START="QS0131" CODE="201D" ID="QE0131"/>) osatekijänä, jota olisi siten tutkittava erikseen ja itsenäisesti, mahdollisen korvausvelvollisuuden olemassaolon osalta tämä tarkastelu muuttuu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0132" ID="QS0132"/>haastavasta<QUOT.END REF.START="QS0132" CODE="201D" ID="QE0132"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0133" ID="QS0133"/>omituiseksi<QUOT.END REF.START="QS0133" CODE="201D" ID="QE0133"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Tämä johtuu siitä, että näin ollen herää kysymys, voivatko kantajat vaatia korvausta pakollisen maksun maksamisesta. Toisin sanoen asetetaanko direktiivissä 2009/72 jäsenvaltioille velvollisuus <HT TYPE="ITALIC">maksaa rahaa rahan maksamisesta</HT>? Tämä on mielestäni jälleen yksi syy siihen, miksi pakollista maksua on itsessään ja sellaisenaan vaikea pitää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0134" ID="QS0134"/>julkisen palvelun velvoitteena<QUOT.END REF.START="QS0134" CODE="201D" ID="QE0134"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0089"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 44, 48 ja 49 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Olipa asia sitten miten hyvänsä, jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää toista kysymystä käsiteltäisiin abstraktisti ja kyseessä on direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu aito <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0135" ID="QS0135"/>julkisen palvelun velvoite<QUOT.END REF.START="QS0135" CODE="201D" ID="QE0135"/>, edellytetäänkö kyseisessä säännöksessä vastaavaa korvausrakennetta?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Espanjan hallitus ja komissio selittävät, ettei automaattista velvollisuutta maksaa korvaus ole olosuhteissa, joissa on kyse direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0136" ID="QS0136"/>julkisen palvelun velvoitteesta<QUOT.END REF.START="QS0136" CODE="201D" ID="QE0136"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Yleisesti ja abstraktisti yhdyn tähän näkemykseen: on selvää, ettei direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdasta johdu tällaista edellytystä. Tällaista velvollisuutta ei johdu myöskään SEUT 106 artiklasta, johon kyseinen säännös liittyy, tai muista yleistä taloudellista etua<?PAGE NO="25"?> koskevista palveluista annetuista unionin oikeuden välineistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0090"><P>Kuten Vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2003) 270 lopullinen); komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="008" PAGE.FIRST="4" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, C 8, s. 4</REF.DOC.OJ>); komission tiedonanto – Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat Euroopan unionin puitteet (2011) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="008" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, C 8, s. 15</REF.DOC.OJ>) tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen <DATE ISO="20111220">20.12.2011</DATE> tehty komission päätös (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="007" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 7, s. 3</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on johdonmukaisesti katsottu, jäsenvaltiolla on nimittäin laaja harkintavalta, kun ne päättävät kustannusten korvaamisesta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0091"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080212">12.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>BUPA ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑289/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2008:29">EU:T:2008:29</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0214">214</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121107">7.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>CBI v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑137/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:584">EU:T:2012:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0191">191</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Saksa v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑295/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:675">EU:T:2014:675</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140716">16.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑309/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:676">EU:T:2014:676</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0148">148</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jollei tuomiossa Altmark vahvistetuista periaatteista muuta johdu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0092"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030724">24.7.2003</DATE>, <NAME.CASE>Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑280/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:415">EU:C:2003:415</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0095">95</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Vaikka kaikki osapuolet Espanjan hallitusta ja komissiota lukuun ottamatta vastustivat sitä, sama päätelmä olisi tehtävä myös direktiivin 2009/72 3 artiklan 6 kohdasta. Kyseinen säännös koskee tilannetta, jossa korvaus on myönnetty, ja edellytetään tällaisen korvauksen myöntämistä syrjimättömällä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Mikä tahansa direktiivin 2009/72 3 artiklan 6 kohdan järkevä tulkinta johtaa siihen päätelmään, ettei kyseiseen säännökseen itsessään sisälly – nyt käsiteltävässä asiassa sähköalaa koskevaa – velvoitetta myöntää korvaus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0137" ID="QS0137"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0137" CODE="201D" ID="QE0137"/> täyttämisestä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0093"><P>Ks. myös sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta <DATE ISO="20190605">5.6.2019</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="158" PAGE.FIRST="125" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, L 158, s. 125</REF.DOC.OJ>) 9 artiklan 3 kohta, jolla on käytännössä sama sanamuoto.</P></NOTE> Tällaista velvoitetta ei voida myöskään johtaa direktiivin 2009/72 yleisestä tavoitteesta. Totean näin ollen, että toimenpide, jossa ei makseta korvausta (aidon) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0138" ID="QS0138"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0138" CODE="201D" ID="QE0138"/> täyttämisestä, ei ole itsessään yhteensopimaton direktiivin 2009/72 3 artiklan 6 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 ja 6 kohdan yhdessä lukemisesta seuraavat periaatteet ovat pikemminkin sellaisia, että kaikkia sähkömarkkinoilla toimivia yrityksiä on kohdeltava yhdenvertaisesti sekä kyseisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0139" ID="QS0139"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0139" CODE="201D" ID="QE0139"/> täyttämisestä aiheutuvien kustannusten että jäsenvaltion mahdollisesti myöntämän korvauksen osalta. Tällä tavalla asianomaisten markkinoiden toiminta ei vääristy ja varmistetaan direktiivin 2009/72 tavoite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Esitän nämä huomautukset kahdella varaumalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Ensinnäkin toistan, että kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 117–119 kohdassa selitettiin, direktiivissä voidaan hyväksyä se, että vapautta toimia sähkön sisämarkkinoilla rajoitetaan tietyssä määrin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0140" ID="QS0140"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0140" CODE="201D" ID="QE0140"/> täyttämiseen liittyvän yleisen edun nimissä. Tämä koskee kuitenkin ainoastaan <HT TYPE="ITALIC">aitoja</HT> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0141" ID="QS0141"/>julkisen palvelun velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0141" CODE="201D" ID="QE0141"/> eikä etäisesti toisiinsa liittyvien toimenpiteiden, joihin sisältyy veronluonteinen (tai sellaista suuresti muistuttava) maksu, muodostamia <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0142" ID="QS0142"/>nippuja<QUOT.END REF.START="QS0142" CODE="201D" ID="QE0142"/>. Muutoin, kuten olen edellä tämän ratkaisuehdotuksen 113 ja 114 kohdassa selittänyt, koko oikeasuhteisuuden arvioinnista tulee kehämäinen: edellyttääkö oikeasuhteinen toimenpide todellakin rahallista korvausta rahan perimisestä?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Toiseksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0143" ID="QS0143"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0143" CODE="201D" ID="QE0143"/> täyttämisen kustannusten on oltava kohtuullisia. Jäsenvaltiot eivät luonnollisestikaan voi pakottaa tietyillä markkinoilla toimivaa yritystä de facto luopumaan omaisuudestaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0144" ID="QS0144"/>julkisen palvelun velvoitteen<QUOT.END REF.START="QS0144" CODE="201D" ID="QE0144"/> käyttöönoton verukkeella pelkästään siksi, että SEU 106 artiklan ja direktiivin 2009/72 oikeudellisessa kehyksessä itsessään edellytetään korvauksen myöntämistä vastineena tällaisen velvoitteen täyttämisestä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0094"><P>Ks. julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä <DATE ISO="19690626">26.6.1969</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 (EYVL 1969, Suomenk. erityispainos Alue 7 Nide 1, s. 64) 6 artiklan 2 kohta, johon sisältyi tällainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0145" ID="QS0145"/>oikeus<QUOT.END REF.START="QS0145" CODE="201D" ID="QE0145"/> hyvitykseen. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140403">3.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>CTP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑516/12–C‑518/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:220">EU:C:2014:220</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Toisin sanoen on mahdollista, että vaikka kaikkia markkinoilla toimivia yrityksiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti ja niille asetettaisiin sama rasite, tämä rasite itsessään olisi yksinkertaisesti liian raskas. On mahdollista, että ainoastaan poikkeustapauksissa, joissa yleinen etu ja yksityinen etu eivät enää ole <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0146" ID="QS0146"/>oikeudenmukaisessa tasapainossa<QUOT.END REF.START="QS0146" CODE="201D" ID="QE0146"/>, voitaisiin puuttua omistusoikeuden keskeiseen sisältöön perusoikeuskirjan 17 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan vastaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0095"><P>Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19940922">22.9.1994</DATE>, Hentrich v. Ranska (CE:ECHR:1994:0922JUD<DATE ISO="16880613">001361688</DATE>, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20060619">19.6.2006</DATE>, Hutten-Czapska v. Puola (CE:ECHR:2006:0619JUD003501497, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20021105">5.11.2002</DATE>, Pincová ja Pinc v. Tšekin tasavalta (CE:ECHR:2002:1105JUD003654897, 53 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta <DATE ISO="20090713">13.7.2009</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa esittämättä objektiivista oikeuttamisperustetta, joka perustuu selkeästi tavoitellun yleisen taloudellisen edun luonteeseen, määrätään pakollinen maksu yksinomaan tietyille sähköyrityksille, jotka harjoittavat sähkön tuotanto-, jakelu- ja vähittäismyyntitoimintaa, sellaisen järjestelmän rahoittamiseksi, jossa sähkön hinnasta tehtäviä säänneltyjä alennuksia sovelletaan suoraan alennukseen oikeutettujen kuluttajien sähkölaskuun.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>