Slovenian tasavalta väittää, että komissio rikkoi perusteluvelvollisuuttaan sekä loukkasi laillisuusperiaatetta, kun se sovelsi rahoituskorjausta sen vuoksi, ettei Slovenia ollut ekstrapoloinut paikalla tehtyjen tarkastusten tuloksia, kun todettu ero oli vähemmän kuin kolme prosenttia. Tarkastuksessa valittuja lohkoja ei ollut valittu satunnaisesti. Graafisten viljelylohkojen otannan valinnassa täyttyivät asetuksen N:o 1122/2009 mukaiset luotettavuuden ja edustettavuuden vaatimukset. Slovenian tasavalta väittää, että kun paikalla tehtyyn tarkastukseen valittujen graafisten viljelylohkojen otannassa todettiin virheellisyyksiä, Slovenian viranomaiset kasvattivat otosta ottamalla huomioon komission tutkimuskeskuksen suuntaviivat. Ne asettivat kolmen prosentin kynnyksen poikkeaman toteamiseksi ja vaativat otannan kasvattamista pelkästään tämän kynnyksen yläpuolella asetuksen N:o 1122/2009 33 ja 58 artiklan nojalla. Vastoin näitä suuntaviivoja koko viljelykasviryhmän otannassa olevan yhden virheen ekstrapoloinnilla ei kuitenkaan ole oikeudellista perustaa asetuksessa N:o 796/2004 hakemusvuoden 2009 osalta eikä asetuksessa N:o 1122/2009 hakemusvuosien 2010 ja 2011 osalta. Lisäksi riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi siltä osin kuin komissio totesi, että ekstrapolointivelvollisuutta on loukattu asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleen perusteella hakemusvuonna 2009. Lisäksi Slovenian tasavallan mukaan vaatimukset virheen ekstrapoloinnista loukkaavat kontradiktorista periaatetta ja kyseisen viljelijän oikeutta tulla kuulluksi. Lisäksi perusoikeuksien noudattaminen ekstrapoloinnissa edellyttäisi kaikkien alojen pakollista mittaamista, mikä olisi asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleessa todetun yksinkertaistamisen tavoitteen sekä tarpeettomien hallinnollisten kulujen ja maksujen vähentämistavoitteen vastaista. Koska Slovenian viranomaiset ovat toimineet tutkimuskeskuksen suuntaviivojen mukaisesti, komission olisi pitänyt luopua täysin rahoitusta koskevasta korjauksesta asiakirjan VI/5330/97 mukaisesti.

Yhteenvetokertomuksen 12.9.1 kohdan mukaan tarkastus osoitti, että Slovenian viranomaiset valitsivat mittaukseen viljelylohkot sattumanvaraisesti, kuitenkin pyrkien sisällyttämään siihen ainakin yhden graafisen viljelylohkon jokaisesta viljelykasviryhmästä. Jos näiden lohkojen osalta olisi todettu virheitä, jotka eivät ylittäneet kolmea prosenttia tai kahta hehtaaria, ne olisi hyväksytty sellaisinaan, ja viljelylohkot, joita ei ollut sisällytetty mittauksiin, olisi oletettu säännöstenmukaisiksi. Yhteenvetokertomuksen mukaan otoksen kasvattamista edellyttävä virhekynnys vahvistettiin Sloveniassa kolmeksi prosentiksi asetuksen N:o 1122/2009 33 ja 58 artiklaan viitaten. Kuten tämän asetuksen johdanto-osan 44 perustelukappaleessa todetaan, otoksen olisi kuitenkin oltava luotettava ja edustava, ja sitä olisi kasvatettava, jos havaitaan poikkeamia. Tämän perustelukappaleen mukaan otoksesta saadut tulokset olisi ekstrapoloitava muuhun joukkoon. Yhteenvetokertomuksen mukaan mahdollisuus rajoittaa tarkastustoimet 50 prosenttiin asetuksen N:o 796/2004 29 artiklan ja asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklan mukaisesti ilmoitetuista lohkoista on poikkeus säännöstä tarkastaa kaikki viljelylohkot. Tämän vuoksi tarkastuksen tulosten ekstrapoloinnilla voidaan taata tarkastuksen luotettavuus ja edustavuus erityisesti niissä tapauksissa, joissa otosta ei kasvateta sellaiselle tasolle, joka varmistaisi sen, ettei pinta-aloja ole ilmoitettu liian suuriksi.

Ensiksi se väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei perusteltu riittävästi siltä osin kuin komissio totesi ekstrapolointivelvollisuuden noudattamatta jättämisen hakemusvuonna 2009 asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleen nojalla eikä siis osoittanut pätevää oikeudellista perustaa, on hylättävä. Pitää nimittäin paikkansa, että komissio mainitsi tämän perustelukappaleen yhteenvetokertomuksen 12.9.1 kohdassa ja totesi, että sen mukaan otoksen pitäisi olla luotettava ja edustava ja sitä olisi kasvatettava, jos havaitaan poikkeamia, ja että otannan tulokset on ekstrapoloitava muuhun joukkoon. Yhteenvetokertomuksen tästä samasta kohdasta ilmenee kuitenkin oikeudellisesti riittävällä tavalla, että komission mukaan vaatimuksesta luotettavasta ja edustavasta tarkastuksesta, joka voidaan varmistaa säädetyllä tarkastustulosten ekstrapoloinnilla, säädetään asetuksen N:o 796/2004 29 artiklassa ja asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklassa ja että nämä säännökset ovat näin ollen komission mukaan pätevä oikeudellinen perusta käsiteltävässä asiassa.

Toiseksi argumentaatiosta, jonka mukaan komissio loukkasi laillisuusperiaatetta, kun se sovelsi rahoituskorjausta sen vuoksi, että paikalla tehtyjen tarkastusten tuloksia ei ollut ekstrapoloitu, kun todettu ero oli vähemmän kuin kolme prosenttia, on todettava, että asetuksen N:o 796/2004 29 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 972/2007, ja asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklan mukaan tarkastukset on tehtävä paikalla kaikille viljelylohkoille, joista on haettu tukea. Näiden säännösten mukaan pinta-alojen varsinainen määritteleminen paikalla tehtävien tarkastusten osana voidaan kuitenkin rajoittaa vähintään 50 prosentin suuruiseen otokseen viljelylohkoista, joista on haettu tukea, edellyttäen, että otoksen turvin pinta-ala ja haettu tuki saadaan tarkastettua luotettavalla ja edustavalla tavalla. Mainittujen säännösten mukaan on lisäksi niin, että jos tässä otoksessa paljastuu poikkeamia, tosiasiallisesti tarkastettavien viljelylohkojen otosta on kasvatettava.

Ensiksi on selvää, että Slovenian viranomaiset rajoittivat asetuksen N:o 796/2004 29 artiklan ja asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklan mukaisesti pinta-alojen tosiasiallisen määrittelemisen paikalla tehtävissä tarkastuksissa vähintään 50 prosentin suuruiseen otokseen viljelylohkoista, joista on haettu tukea. On todettava, ettei Slovenian tasavalta kiistä komission toteamuksia, joiden mukaan on niin, että kun Slovenian viranomaiset havaitsivat paikalla tehtävissä tarkastuksissa lohkoissa virheitä, jotka eivät ylittäneet kolmea prosenttia tai kahta hehtaaria, nämä virheet todettiin sellaisinaan, eikä tarkastuksen otosta kaikissa tapauksissa kasvatettu. Yhteenvetokertomuksen 12.9.2 kohdasta nimittäin ilmenee, että Slovenian viranomaisten mukaan silloin, kun virheprosentti oli alle kolme prosenttia, tarkastaja päätti, onko tarkastusta aihetta laajentaa koko tilaan vai ei.

Siitä väitteestä, jonka mukaan otoksen kasvattamista edellyttävä virhekynnys voitiin vahvistaa kolmeksi prosentiksi asetuksen N:o 1122/2009 33 ja 58 artiklan nojalla, on todettava yhtäältä, ettei mainittu 33 artikla sisällä mitään kynnystä, jonka alapuolella otoksen kasvattamista ei edellytetä. Toisaalta on totta, että asetuksen N:o 1122/2009 58 artiklassa säädetään, että jos pinta-alatukijärjestelmien soveltamiseksi ilmoitettu pinta-ala on jonkin viljelykasviryhmän osalta suurempi kuin mainitun asetuksen 57 artiklan mukaisesti määritetty pinta-ala, tuki on laskettava määritetyn pinta-alan perusteella siten, että tuesta vähennetään havaittu erotus kaksinkertaisena, jos erotus on yli kolme prosenttia tai yli kaksi hehtaaria mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta. Asetuksen N:o 1122/2009 58 artiklasta, joka on tämän asetuksen IV osastossa, jonka otsikko on ”Tuen, vähennysten ja epäämisten laskentaperusta”, ei kuitenkaan millään lailla johdu, ettei kansallisten viranomaisten tarvitsisi paikalla tehtävässä tarkastuksessa kasvattaa otosta silloin, kun todettujen virheellisyyksien määrä on alle kolme prosenttia. Lisäksi on todettava, että komissio toteaa perustellusti, että kun kaikki viljelylohkot on mitattu, pinta-alan ero voi olla yli kolme prosenttia, mikä velvoittaa alentamaan tukea asetuksen N:o 1122/2009 58 artiklan nojalla.

Sikäli kuin Slovenian tasavalta väittää, että se on tukeutunut komission tutkimuskeskuksen suuntaviivoihin sellaisina, kuin niitä tulkitaan mainitun keskuksen Slovenian viranomaisille 10.10.2011 osoitetussa sähköpostissa, jossa vahvistetaan kolmen prosentin kynnys poikkeaman toteamiselle ja vaaditaan otoksen kasvattamista pelkästään tämän kynnyksen yläpuolella asetuksen N:o 1122/2009 33 ja 58 artiklan nojalla, sen argumenttia ei voida hyväksyä. Yhtäältä näiden suuntaviivojen mukaan on tosin niin, että kun otoksen tarkastuksessa todettu virheprosentti ylittää kolme prosenttia, kaikki kyseisen viljelykasviryhmän lohkot on sisällytettävä otokseen. Näistä suuntaviivoista ilmenee kuitenkin myös, että otoksen tarkastuksessa todettu kolmen prosentin kynnyksen alapuolelle jäävä virheellisyys on riski maatalousrahastoille ja se voi olla peruste täydelle tarkastukselle. Toisaalta siltä osin kuin tutkimuskeskuksen 10.10.2011 päivätystä sähköpostista ilmenee, että kolmen prosentin kynnys vahvistettiin sen vuoksi, että on kyse asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklassa tarkoitetusta poikkeamasta vain, jos siitä voi aiheutua tuen aleneminen, mikä saattoi aiheutua silloin, jos todettu ero ylittää kolmen prosenttia tämän asetuksen 58 artiklan mukaisesti, on todettava, että tällainen asetuksen N:o 1122/2009 33 ja 58 artiklan tulkinta on hylättävä edellä 39 kohdassa esitetyillä perusteilla.

Toiseksi on todettava komission toteamuksesta, jonka mukaan tarkastustuloksen luotettavuus ja edustavuus voitaisiin taata tarkastuksen tulosten ekstrapoloinnilla erityisesti niissä tapauksissa, joissa otosta ei kasvateta sellaiselle tasolle, joka varmistaisi sen, ettei pinta-aloja ole ilmoitettu liian suuriksi, ettei tällaisesta ekstrapoloinnista säädetä asetuksen N:o 796/2004 29 artiklassa eikä asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklassa. Vain asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleessa todetaan, että otoksesta saadut tulokset olisi ekstrapoloitava muuhun joukkoon. Tätä perustelukappaletta sovelletaan pelkästään paikalla tehtäviin tarkastuksiin, jotka liittyvät hakemusvuosiin 2010 ja 2011, eivätkä hakemusvuoteen 2009 (ks. edellä 26 kohta). On myös totta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka unionin toimen johdanto-osassa voidaan täsmentää toimen sisältöä, siihen ei voida vedota kyseisen toimen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA, C-344/04, Kok., EU:C:2006:10, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Asetuksen N:o 796/2004 23 artiklan 1 kohdasta ja asetuksen N:o 1122/2009 26 artiklan 1 kohdasta kuitenkin ilmenee, että paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä siten, että varmistetaan tehokkaasti tuen myöntämisedellytysten sekä täydentäviin ehtoihin liittyvien vaatimusten ja standardien noudattaminen. Lisäksi, kuten komissio toteaa, asetuksen N:o 796/2004 29 artiklan ja asetuksen N:o 1122/2009 33 artiklan mukainen mahdollisuus rajoittaa lohkojen todellinen määrittely 50 prosentin otokseen lohkoista on poikkeus kaikkien viljelylohkojen tarkastamisen periaatteesta. Tästä mahdollisuudesta on säädetty yksinkertaistamisen vuoksi, kuten asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleesta ilmenee. Edellä esitetyillä perusteilla komissio totesi perustellusti, että luotettava ja edustava paikalla tehtävien tarkastusten tulos voidaan saavuttaa ekstrapoloimalla otoksen tulokset muuhun joukkoon. Tällaisen ekstrapoloinnin suorittamisella voidaan nimittäin varmistaa kaikkia kyseisiä lohkoja eikä pelkästään tosiasiallisesti tarkastettuja lohkoja koskeva paikalla tehtävien tarkastusten luotettava ja edustava tulos. On todettava, että ekstrapolointi on välitön seuraus mahdollisuudesta yksinkertaistaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia rajoittamalla ne 50 prosentin otokseen viljelylohkoista.

Tältä osin Slovenian tasavallan argumenteista, joiden mukaan todetun virheen ekstrapolointi loukkaa kontradiktorista periaatetta ja kyseisen viljelijän oikeutta tulla kuulluksi ja että perusoikeuksia noudattava ekstrapolointi johtaa kaikkien pinta-alojen pakolliseen mittaamiseen, mikä olisi vastoin asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 44 perustelukappaleessa säädettyä yksinkertaistamisen tavoitetta sekä tarpeettomien hallinnollisten maksujen ja kulujen vähentämisen tavoitetta, on huomattava, että tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen olennainen tavoite on sen varmistaminen, että kansallisten viranomaisten menositoumukset ovat unionin oikeuden sääntöjen mukaisia (tuomio 22.4.1999, Alankomaat v. komissio, C-28/94, Kok., EU:C:1999:191, 49 kohta). Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva lopullinen päätös tehdään kontradiktorisessa menettelyssä, jonka kuluessa asianomaisilla jäsenvaltioilla on kaikki edellytetyt takeet kantansa esittämiseksi (ks. tuomio 14.12.2000, Saksa v. komissio, C‑245/97, Kok., EU:C:2000:687, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettely kohdistuu siis jäsenvaltioon eikä kyseiseen viljelijään, jolla ei ole oikeutta tulla kuulluksi tämän menettelyn aikana. Lisäksi on todettava, että ekstrapoloimalla otoksen tulokset muuhun joukkoon mitään erityistä viljelylohkoa ei osoiteta tukikelvottomaksi. Lisäksi on todettava, että tällaisen ekstrapoloinnin tavoitteena on vähentää hallinnollisia kuluja ja maksuja, koska sillä voidaan varmistaa paikalla tehtävien tarkastusten tuloksen luotettavuus samalla kun otetaan huomioon näiden tarkastusten yksinkertaistamisen tavoite.

Kolmanneksi Slovenian tasavallan argumentista, jonka mukaan komissio katsoi virheellisesti, että tarkastukseen otetut lohkot oli valittu sattumanvaraisesti, on todettava pitävän paikkansa, että yhteenvetokertomuksen 12.9.1 kohdan mukaan komissio totesi, että kyseiset viljelylohkot oli valittu sattumanvaraisesti. Kuitenkin, kuten Slovenian tasavalta myöntää, tästä kohdasta ei ilmene, että paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvän puutteen toteaminen perustuisi väitettyyn valittujen viljelylohkojen edustavuuden puuttumiseen. Tämä Slovenian tasavallan argumentti on siis tehoton.

Slovenian tasavalta väittää kolmanneksi, että koska Slovenian viranomaiset ovat toimineet komission yhteisen tutkimuskeskuksen suuntaviivojen mukaisesti, komission olisi pitänyt luopua kokonaan rahoituskorjauksesta asiakirjan VI/5330/97 mukaisesti.

Tästä on todettava, että asiakirjan VI/5330/97 mukaan on niin, että kun laiminlyönnit johtuvat unionin tekstien tulkitsemisen vaikeuksista – paitsi siinä tapauksessa, että voidaan perustellusti ajatella, että jäsenvaltio poistaa nämä vaikeudet komission kanssa ja kun kansalliset viranomaiset ovat tehneet välttämättömät toimet poistaakseen laiminlyönnit heti kun ne on havaittu –, nämä painotustekijät voidaan ottaa huomioon ja niiden nojalla voidaan soveltaa alempaa korjauskerrointa tai jättää korjaus tekemättä.

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka Slovenian viranomaisilla ei ollut kyseisten suuntaviivojen mukaan velvollisuutta kasvattaa tarkastuksen otosta, koska näiden viranomaisten toteamat virheellisyydet eivät ylittäneet kolmen prosentin kynnystä, on kuitenkin niin, että näiden samojen suuntaviivojen mukaan otoksen tulokset piti ekstrapoloida muuhun joukkoon. Ei siis vaikuta siltä, että komissio olisi soveltanut kyseistä rahoituskorjausta virheellisesti.

Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

Edellä esitetyillä perusteilla kanne on osittain hyväksyttävä siltä osin kuin komissio sovelsi rahoituskorjausta sen vuoksi, että pienten lohkojen tarkastuksessa oli puutteita viljelylohkojen määritelmän noudattamisen osalta. Riidanalainen päätös on siis kumottava siltä osin kuin siinä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle Slovenian tasavallan osalta 85 780,08 euron määrä varainhoitovuodelta 2010, 115 956,46 euron määrä varainhoitovuodelta 2011 ja 131 269,23 euron määrä varainhoitovuodelta 2012. Muilta osin kanne on hylättävä.