<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.0100051101.case.xml"><NO.CASE>C-4/95</NO.CASE><NO.CASE>C-5/95</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995J0004</NO.CELEX><NO.SEQ>0019.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST>531</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>548</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="19970130">30.1.1997</DATE> — YHDISTETYT ASIAT C-4/95 JA C-5/95</LEFT><RIGHT>STÖBER JA PIOSA PEREIRA</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="19970130">30 päivänä tammikuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikcudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Yhdistetyissä asioissa C-4/95 ja C-5/95,</P><P>jotka Landessozialgericht Nordrhein-Westfalen (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Fritz Stöber</HT> (C-4/95),</P><P><HT TYPE="BOLD">José Manuel Piosa Pereira</HT> (C-5/95)</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Bundesanstalt für Arbeit,</P></DEFENDANTS></PARTIES><P>ennakkoratkaisun sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna <DATE ISO="19830602">2 päivänä kesäkuuta 1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1983" PAGE.FIRST="6">EYVL L 230, s. 6</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19891030">30 päivänä lokakuuta 1989</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="331" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL L 331, s. 1</REF.DOC.OJ>), tulkinnasta,</P><?PAGE NO="I-532"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet ja P. Jann,</P><P>julkisasiamies: A. La Pergola,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,</P></PREAMBLE.INIT><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Saksan hallitus, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder,</P></ITEM><ITEM><P>Espanjan hallitus, asiamiehinään yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan kansallisen koordinoinnin pääjohtaja Alberto José Navarro Gonzalez ja oikeudellisen osaston valtionasiamies Miguel Bravo-Ferrer Delgado,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies Maria Patakia ja oikeudellisessa yksikössä toimiva kansallinen virkamies Horstpeter Kreppel,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan Saksan hallituksen, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Regierungsrätin z. A. Sabine Maass, Espanjan hallituksen, asiamiehenään Miguel BravoFerrer<?PAGE NO="I-533"?> Delgado, ja komission, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Jürgen Grunwald ja Maria Patakia, esittämät suulliset huomautukset <DATE ISO="19960328">28.3.1996</DATE> pidetyssä istunnossa,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="19960606">6.6.1996</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Landessozialgericht Nordrhein-Westfalen on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle <DATE ISO="19941125">25.11.1994</DATE> tekemällään kahdella päätöksellä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19950112">12.1.1995</DATE>, ennakkoratkaisukysymyksiä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna <DATE ISO="19830602">2 päivänä kesäkuuta 1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1983" PAGE.FIRST="6">EYVL L 230, s. 6</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19891030">30 päivänä lokakuuta 1989</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="331" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL L 331, s. 1</REF.DOC.OJ>, jäljempänä asetus N:o 1408/71), 1 artiklan a alakohdan tulkinnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Nämä kysymykset on esitetty kahdessa riita-asiassa, joista toisessa kantajana on Stöber (C-4/95) ja toisessa Piosa Pereira (C-5/95) ja molemmissa vastaajana<?PAGE NO="I-534"?> Bundesanstalt für Arbeit ja jotka koskevat sitä, että kun viimeksi mainittu on määrännyt huollettavana olevaa lasta koskevan lisän määrää Saksan lainsäädännön mukaisesti, se on kieltäytynyt ottamasta huomioon kantajien lapsia, jotka eivät asu Saksassa.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Saksassa <DATE ISO="19690625">25.6.1969</DATE> annetun Bundeskindergeldgesetzin (lapsilisästä annettu laki, jäljempänä BKGG) 2 pykälän 5 momentin mukaan niitä lapsia, joilla ei ole Saksassa kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa, ei oteta huomioon perhe-etuuksia laskettaessa.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Asiassa C-4/95 on kyse siitä, että Saksan kansalainen Fritz Stöber on työskennellyt Irlannissa vuoteen 1969 saakka ja on sen jälkeen asettunut asumaan Saksaan, jossa hän on vuoteen 1977 saakka maksanut pakollisen sairaus- ja vanhuusvakuutuksen maksuja palkattuna työntekijänä. Hän on harjoittanut <DATE ISO="19770201">1.2.1977</DATE> alkaen itsenäistä ammattia tässä samassa valtiossa ja maksanut vapaaehtoisesti vakuutusmaksuja työntekijöiden lakisääteiseen vanhuusvakuutus)ärjestelmään sekä täydentävään lakisääteiseen sairausvakuutusjärjestelmään.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Stöberin toisesta avioliitosta syntyneistä kahdesta lapsesta maksettavien lapsilisien määrää laskettaessa, Stöber esitti vuoden 1988 marraskuussa pyynnön, että hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntynyt, äitinsä kanssa Irlannissa asuva tyttärensä otettaisiin huomion. Stöberin ilmoitusten mukaan tytär asuu hänen luonaan lomien aikana. Hänet on myös otettu Saksan väestörekisteriin.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Tämä hakemus hylättiin <DATE ISO="19881222">22.12.1988</DATE> tehdyllä päätöksellä, joka vahvistettiin <DATE ISO="19890213">13.2.1989</DATE> tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, että kyseisellä lapsella ei ollut Saksassa kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa BKGGrssa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP><?PAGE NO="I-535"?><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Kun asiaa käsiteltiin Sozialgericht Dortmundissa, Bundesanstalt für Arbeit suostui tutkimaan hakemuksen uudelleen yhteisön oikeuden valossa mutta hylkäsi sen toistamiseen <DATE ISO="19901005">5.10.1990</DATE> tekemällään päätöksellä, joka vahvistettiin <DATE ISO="19910408">8.4.1991</DATE>. Saksalainen laitos katsoi nimittäin, että Stöber ei ollut asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>itsenäinen ammatinharjoittaja<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>, joten hän ei voinut vedota asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaan.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19860115">15.1.1986</DATE> alkaen, <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>[p]alkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun valtion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="2019"/>palkatulla työntekijällä<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="2019"/> ja <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="2019"/>itsenäisellä ammatinharjoittajalla<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="2019"/> tarkoitetaan:</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-536"?><ITEM><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa väestöä, jos tällainen henkilö:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu, tai</P></ITEM><ITEM><P>jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muidenkin liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii)-alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai, jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>— —</P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>iv)</NO.P><TXT>henkilöä, joka on vapaaehtoisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun alan kattaman vakuutustapahtuman varalta jäsenvaltion<?PAGE NO="I-537"?> palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai kaikkia asukkaita tai tiettyjä asukasryhmiä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>jos tällainen henkilö toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, tai</P></ITEM><ITEM><P>jos tällainen henkilö on aiemmin ollut pakollisesti vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa järjestelmässä;</P></ITEM></LIST></P><P>— — <QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</P></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Liitteessä I olevan I jakson <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Palkatut työntekijät ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat (asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii ja iii alakohta)<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> C kohdassa <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Saksa<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos, asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="2019"/>palkatulla työntekijällä<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="2019"/> tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu työttömyyden varalta tai henkilöä, joka tällaisen vakuutuksen perusteella saa sairausvakuutuksen nojalla rahaetuuksia tai niihin verrattavia etuuksia;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-538"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="2019"/>itsenäisellä ammatinharjoittajalla<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="2019"/> tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattia ja on velvollinen:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ottamaan vanhuusvakuutuksen itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja, taikka</P></ITEM><ITEM><P>ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Sozialgericht Dortmund hyväksyi Stöberin edellä mainitusta <DATE ISO="19910408">8.4.1991</DATE> tehdystä päätöksestä vireille paneman kanteen ajalta, joka alkoi <DATE ISO="19880501">1.5.1988</DATE> ja päättyi <DATE ISO="19911231">31.12.1991</DATE>, jolloin Stöberin tyttären oppivelvollisuus päättyi. Sozialgericht Dortmundin mukaan Stöber on asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu itsenäinen ammatinharjoittaja, koska hänet on vakuutettu valinnaisessa eläkevakuutuksessa. Hän voi näin ollen vedota tämän asetuksen 73 artiklan säännöksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Pääasian vastaaja haki muutosta tähän päätökseen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Se väitti tässä tuomioistuimessa, että tässä asiassa ratkaisevia ovat ainoastaan asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja liitteen I säännökset, joista viimeksi mainituissa määritellään itsenäisen ammatinharjoittajan käsite asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan,<?PAGE NO="I-539"?> jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos. Tässä liitteessä olevan I jakson C kohdan b alakohdan mukaan Stöber ei kuitenkaan kuulunut asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, koska hän ei ollut velvollinen ottamaan pakollista vakuutusta.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Asiassa C-5/95 on kyse siitä, että Espanjan kansalainen José Manuel Piosa Pereira työskenteli Saksassa palkattuna työntekijänä ja kuului tällä perusteella pakolliseen sairaus- ja vanhuusvakuutusjärjestelmään <DATE ISO="19880909">9.9.1988</DATE> saakka. Hän on harjoittanut <DATE ISO="19890401">1.4.1989</DATE> alkaen itsenäistä ammattia Saksassa ja maksanut <DATE ISO="19890423">23.4.1989</DATE> alkaen vapaaehtoisia vakuutusmaksuja paikalliseen sairausvakuutuskassaan.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Piosa Pereira teki <DATE ISO="19891031">31.10.1989</DATE> hakemuksen saadakseen lapsilisää kolmesta lapsestaan, jotka asuivat Espanjassa Piosa Pereiran puolison luona, josta hän on eronnut. Tämä hakemus hylättiin <DATE ISO="19900807">7.8.1990</DATE> sillä perusteella, että hakija ei kuulunut asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan ja että hän ei näin ollen voinut vedota asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaan. Tämä päätös vahvistettiin <DATE ISO="19900910">10.9.1990</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Tämän jälkeen Piosa Pereira pani vireille kanteen Sozialgericht Dortmundissa, joka <DATE ISO="19900924">24.9.1990</DATE> hyväksyi hänen hakemuksensa katsoen, että hän voi vedota 73 artiklaan. Koska Piosa Pereira oli ottanut valinnaisen jatkuvan sairausvakuutuksen, hän kuului asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan asetuksen 1 artiklan a alakohdan i alakohdan nojalla. Liitettä I ei puolestaan sovellettu häneen, koska sen ulottuvuus koski ainoastaan tämän asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa mainittuja järjestelmiä.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Pääasian vastaaja haki <DATE ISO="19921112">12.11.1992</DATE> tähän päätökseen muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-540"?><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Stöber ja Piosa Pereira eivät Saksan lainsäädännön mukaan voi vaatia lapsilisää ulkomailla asuvista lapsistaan. BKGG:n 2 pykälän 5 momentin ensimmäisessä virkkeessä nimittäin todetaan, että perhe-etuuksia laskettaessa ei oteta huomioon lapsia, joilla ei ole kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa Saksassa.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, eivätkö pääasian kantajat voi perustaa vaatimuksiaan asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaan, koska he ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tämän tuomioistuimen mukaan kyseiset henkilöt täyttävät ne edellytykset, että heitä voidaan pitää asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuina itsenäisinä ammatinharjoittajina. Stöber täyttää asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan iv alakohdassa asetetut edellytykset, koska hänet on vapaaehtoisesti vakuutettu vanhuuden ja sairauden varalta palkattuja työntekijöitä koskevassa järjestelmässä, johon kuuluminen oli hänen osaltaan aikaisemmin pakollista. Piosa Pereira puolestaan täytti asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan i ja iv alakohdassa mainitut edellytykset, koska hän on itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on ottanut valinnaisen jatkuvan vakuutuksen sairauden varalta palkattuja työntekijöitä koskevassa järjestelmässä niiden aikaisempien kausien perusteella, jolloin vakuutus oli ollut pakollinen.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseiset henkilöt eivät sitä vastoin täytä niitä edellytyksiä, joista on säädetty asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan toisessa luetelmakohdassa ja asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdassa. Vaikka lapsilisiä koskevassa Saksan lainsäädännössä luodaankin <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>perhe-etuuksiin<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/> (asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan h alakohta) kuuluva järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin maassa asuviin henkilöihin ja jossa ei voida tehdä eroa palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien välillä sen perusteella kuinka järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty, pääasian kantajat eivät täytä niitä edellytyksiä, jotka on mainittu liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdassa, johon ii alakohdan toisessa luetelmakohdassa viitataan, koska heidät on vakuutettu ainoastaan vapaaehtoisesti.</TXT></NP><?PAGE NO="I-541"?><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi näin ollen, että jos olisi katsottava, että itsenäisen ammatinharjoittajan käsite on edellä mainitussa 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa määritelty rajoittavasti suhteessa lapsilisiä koskevaan Saksan lainsäädäntöön, pääasian kantajat eivät voisi vedota edellä mainittuun 73 artiklaan.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että Saksan oikeuskäytännössä ja oikeustieteessä katsotaan, että ainoastaan edellä mainitulla ii alakohdalla on merkitystä, jos perhe-etuuksien myöntämiseen toimivaltainen laitos on saksalainen. Sen mukaan liitteessä I säädetyt erityisedellytykset puoltavat tämän säännöksen soveltamista, koska se on erityislain asemassa lapsilisiä koskevassa Saksan lainsäädännössä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tämän tulkinnan edellytyksenä olevan, että i—iv alakohtia voidaan kussakin erityistapauksessa soveltaa määrättyihin vakuutustapahtumiin ja järjestelmiin. Asetuksen N:o 1408/71 rakenne tukee tätä käsitystä, koska kaikki muut tulkinnat veisivät liitteessä I olevan I jakson C kohdalta sen tehokkuuden.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-2/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-1755">C-2/89, Kits van Heijningen, <DATE ISO="19900503">3.5.1990</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1990, s. I-1755)</REF.DOC.ECR> kuitenkin todennut, että palkatulla työntekijällä tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, jotka on vakuutettu jossakin 1 artiklan a alakohdassa mainitussa sosiaaliturvajärjestelmässä tässä säännöksessä mainittujen vakuutustapahtumien varalta ja siinä mainituilla edellytyksillä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällainen muotoilu antaa ymmärtää, että kuuluminen mihin tahansa 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun järjestelmään tekee siihen kuuluvasta henkilöstä työntekijän, joka voi vedota asetuksen N:o 1408/71 säännöksiin.</TXT></NP><?PAGE NO="I-542"?><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ollut varma, kumpi näistä ratkaisuista on valittava, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:</TXT><P>Asiassa C-4/95</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>Onko lapsilisän maksamiseksi Saksan liittotasavallassa <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="2019"/>itsenäinen ammatinharjoittaja<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="2019"/> asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklassa tarkoitetulla tavalla henkilö, joka harjoittaa Saksan liittotasavallassa itsenäistä ammattia ja täyttää <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="2019"/>itsenäisen ammatinharjoittajan<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="2019"/> määritelmän 1 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta ei täytä ii alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisessä vaihtoehdossa esitettyä määritelmää luettuna yhdessä liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdan määritelmän kanssa?<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Asiassa C-5/95</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>Onko lapsilisän maksamiseksi Saksan liittotasavallassa <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="2019"/>itsenäinen ammatinharjoittaja<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="2019"/> asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklassa tarkoitetulla tavalla henkilö, joka harjoittaa Saksan liittotasavallassa itsenäistä ammattia ja täyttää <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="2019"/>itsenäisen ammatinharjoittajan<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="2019"/> määritelmän 1 artiklan a alakohdan i ja iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta ei täytä ii alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisessä vaihtoehdossa esitettyä määritelmää luettuna yhdessä liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdan määritelmän kanssa?<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Näillä kysymyksillään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko Saksan lainsäädännön mukaisten lapsilisien maksamiseksi asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka vastaavat määritelmää, joka ilmenee saman asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdan säännöksistä yhdessä luettuina.</TXT></NP><?PAGE NO="I-543"?><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan mukaan, sellaisena kuin se on <DATE ISO="19860115">15.1.1986</DATE> alkaen muutettuna asetuksella N:o 3427/89, <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>itsenäisellä ammatinharjoittajalla<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus lapsilisiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 henkilöllinen ulottuvuus on määritelty sen 2 artiklassa. Tämän artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan asetusta N:o 1408/71 sovelletaan erityisesti <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Tässä säännöksessä käytetty itsenäisen ammatinharjoittajan käsite on määritelty asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdassa. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on vakuutettu jossakin 1 artiklan a alakohdassa mainitussa sosiaaliturvajärjestelmässä tässä säännöksessä mainittujen vakuutustapahtumien varalta ja siinä mainituilla edellytyksillä (em. asia C-2/89, Kits van Heijningen, tuomion 9 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>On todettava, että henkilöt, jotka ovat samassa tilanteessa kuin pääasian kantajat, kuuluvat erityisesti asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan iv alakohdan mukaisen itsenäisen ammatinharjoittajan määritelmän alaisuuteen, jos heidät on vapaaehtoisesti vakuutettu sairauden tai vanhuuden eli kahden asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman tapahtuman varalta palkattuja työntekijöitä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä ja erityisesti jos he harjoittavat itsenäistä ammattia.</TXT></NP><?PAGE NO="I-544"?><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa viitataan asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohtaan, jonka sanamuodosta ilmenee, että ainoastaan niillä ammatinharjoittajilla, jotka on pakollisesti vakuutettu jossakin edellä mainitussa järjestelmässä, on oikeus Saksan lapsilisiin asetuksen N:o 1408/71 III osaston 7 luvun nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="300/84" YEAR="1986" PAGE.ECR="3097">300/84, Van Roosmalen, tuomio <DATE ISO="19861023">23.10.1986</DATE>, Kok. 1986, s. 3097, 18 ja 20 kohta</REF.DOC.ECR>) kylläkin ilmenee, että asetuksen N:o 1408/71 mukaista itsenäisen ammatinharjoittajan käsitettä on tulkittava laajasti, kun otetaan huomioon asetuksen tavoite eli siirtotyöläisten vapaan liikkuvuuden mahdollisimman täydellinen edistäminen, mikä on eräs yhteisön perusperiaate.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Saksan hallitus on perustellusti huomauttanut, että kun yhteisön lainsäätäjä on asetuksella N:o 3427/89 sisällyttänyt itsenäiset ammatinharjoittajat asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan soveltamisalaan, se on itse voinut määrittää, ketkä näistä ammatinharjoittajista sillä on ollut tarkoitus sisällyttää säännösten soveltamisalaan. Saksan perhe-etuuksien maksamisen osalta yhteisön lainsäätäjä on siten valinnut edellytykseksi pakollisen vakuutuksen vanhuuden varalta itsenäisiä ammatinharjoittaja koskevassa järjestelmässä tai pakollisessa eläkevakuutusjärjestelmässä.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Jos sellaisen ammatinharjoittajan, joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa, sallittaisiin vedota muihin 1 artiklan a alakohdassa oleviin itsenäisen ammatinharjoittajan määritelmiin Saksan sosiaalietuuksia saadakseen, liitteessä oleva säännös menettäisi kokonaan tehokkaan vaikutuksensa (effet utile).</TXT></NP><?PAGE NO="I-545"?><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa, tämä johtopäätös ei ole ristiriidassa edellä mainitussa asiassa Kits van Heijningen annetun tuomion kanssa, jossa yhteisöjen tuomioistuin ainoastaan täsmensi asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaa, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen 2 artiklassa, eikä se yrittänyt ratkaista tämän asetuksen 1 artiklan a alakohdassa oleviin eri määritelmiin liittyviä ongelmia.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Jos perhe-etuuksien myöntämiseen toimivaltainen laitos on saksalainen, asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan mukaista itsenäisen ammatinharjoittajan käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan henkilöitä, jotka täyttävät 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan toisessa luetelmakohdassa ja liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdassa olevat erityiset edellytykset, koska 1 artiklan a alakohdan i ja iv alakohdissa olevia määritelmiä sovelletaan tilanteen mukaan muihin vakuutustapahtumiin, joiden varalta ammatinharjoittaja on vakuutettu vapaaehtoisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Edellä mainitun liitteessä I olevan säännöksen mukaan se, onko henkilö itsenäinen ammatinharjoittaja, riippuu erityisesti siitä, kuuluko hän vanhuusvakuutusjärjestelmään. Saksan lainsäädännön mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat voivat liittyä tällaiseen järjestelmään tiettynä määräaikana ammatinharjoittamisen aloittamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Tältä osin on huomautettava, että mikään ei estä jäsenvaltioita rajoittamasta lapsilisien myöntämistä sellaisille henkilöille, jotka kuuluvat vanhuusvakuutusjärjestelmällä perustettuun yhteisvastuulliseen yhteisöön. Jäsenvaltioilla on nimittäin vapaus määrätä niistä edellytyksistä, joiden perusteella oikeus sosiaaliturvaetuuksien saamiseen syntyy, koska asetuksella N:o 1408/71 on ainoastaan yhteensovittamistehtävä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-546"?><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>BKGG:n säännösten mukaan lapsilisä kuitenkin myönnetään jokaiselle henkilölle, jolla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka alueella, jolla tätä lakia sovelletaan, jos hänen huollettavanaan olevilla lapsilla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka samalla alueella.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Tässä laissa siis säädetään niiden kansalaisten, jotka eivät ole käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja siirtotyöläisten erilaisesta kohtelusta viimeksi mainittujen vahingoksi, koska ne henkilöt, jotka eivät asu etuudet maksavassa jäsenvaltiossa, ovat useimmiten viimeksi mainittujen lapsia.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Koska käsiteltävänä olevien asioiden asiakirja-aineistoon ei sisälly ainoatakaan sellaista seikkaa, jonka perusteella tällaista erilaista kohtelua voitaisiin pitää objektiivisesti perusteltuna, sitä on pidettävä syrjivänä ja näin ollen perustamissopimuksen 52 artiklan kanssa yhteensopimattomana.</TXT></NP><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Tältä osin on täsmennettävä, että päinvastoin kuin asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-15/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-4655">C-15/90, Middleburgh, <DATE ISO="19911004">4.10.1991</DATE> annetun tuomion (Kok. 1991, s. I-4655, 14 ja 15 kohta)</REF.DOC.ECR> antamiseen johtaneessa tapauksessa, tässä tapauksessa yhteisöjen lainsäätäjä oli jo antanut riidanalaisten ajanjaksojen osalta ne säännöt, jotka sijoittautumisvapauden alalla olivat välttämättömiä erityisesti sen varmistamiseksi, että lapsilisät todellakin myönnetään huollettavina olevien lasten elatukseen, ja näiden avustusten päällekkäisyyden estämiseksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevien tapausten kaltaisissa tapauksissa kansallisten viranomaisten tehtävänä on näin ollen analogisesti soveltaa niitä mainittuja sääntöjä, joita sovelletaan asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan kuuluviin itsenäisiin ammatinharjoittajiin.</TXT></NP><?PAGE NO="I-547"?><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa on Saksan lainsäädännön mukaisten lapsilisien maksamiseksi tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka vastaavat määritelmää, joka ilmenee saman asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdan säännöksistä yhdessä luettuina. Sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan itsenäisen ammatinharjoittajan lapset voidaan ottaa huomioon perhe-etuuksia laskettaessa ainoastaan, jos lapset asuvat tässä jäsenvaltiossa, on kuitenkin perustamissopimuksen 52 artiklan vastaista.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan ja Espanjan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)</P><P>on ratkaissut Landessozialgericht Nordrhein-Westfalenin <DATE ISO="19941125">25.11.1994</DATE> tekemillään päätöksillä esittämät kysymykset seuraavasti:</P></INTRO><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna <DATE ISO="19830602">2 päivänä kesäkuuta 1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19891030">30 päivänä lokakuuta 1989</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89, 73 artiklaa on Saksan lainsäädännön mukaisten lapsilisien maksamiseksi tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka vastaavat määritelmää, joka ilmenee edellä mainitun<?PAGE NO="I-548"?> asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan I jakson C kohdan b alakohdan säännöksistä yhdessä luettuina. Perustamissopimuksen 52 artiklaa on kuitenkin tulkittava siten, että sen vastaista on sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan itsenäisen ammatinharjoittajan lapset voidaan ottaa huomioon perhe-etuuksia laskettaessa ainoastaan, jos lapset asuvat tässä jäsenvaltiossa.</P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Moitinho de Almeida</P><P>Gulmann</P><P>Edward</P><P>Puissochet</P><P>Jann</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19970130">30 päivänä tammikuuta 1997</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>J. C. Moitinho de Almeida</P><P>viidennen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>