22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/95

1.1

ETSK kannattaa komission politiikkaa, jonka tavoitteena on siirtää rahtikuljetusten väistämätön ja ennustettavissa oleva kasvu tieliikenteestä muihin kuljetusmuotoihin. Samalla komitea kuitenkin korostaa riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden puutetta sekä käytettävissä olevien varojen riittämättömyyttä.

1.2

ETSK kannattaa ehdotettuja toimenpiteitä asetukseen tarkistamiseksi. Ne ovat seuraavat:

1.3

ETSK katsoo, ettei Marco Polo -ohjelmalla ole täysin saavutettu sille alun perin asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi ohjelma on jäänyt vajaakäyttöön. Komitea pitää erityisesti mahdollisena, etteivät ohjelman käyttöön osoitetut määrärahat (yhteensä 60 miljoonaa euroa) riitä 25 miljardin tonnikilometrin suuruisen liikennemuotosiirtymän aikaansaamiseen. Kun otetaan huomioon ulkoisissa kustannuksissa saavutettava merkittävä 9,15 euron säästö, komitean mielestä kannattaa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tarvittavien varojen löytämiseen mahdollisimman suuren tonnikilometrimäärän siirtämiseksi sekä alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Joka tapauksessa on helposti ymmärrettävissä, että koko yhteiskuntaan kohdistuvat vaihtoehtokustannukset ovat moninkertaiset yrityksille annettavaan suoraan rahoitukseen verrattuna. Kuten komitea toteaa lausunnoissaan CES 842/2002 ja CESE 247/2005, komission tulisi varata mahdollisuus ehdottaa ohjelmakauden aikana talousarvion lisäystä lisärahoituksen saamiseksi, jos hankkeiden määrä osoittautuu ennakoitua suuremmaksi.

1.4

ETSK panee hämmästyneenä merkille, ettei mikroyritysten tukemisesta säädetä uudessa asetuksessa, vaikka sitä ehdotetaan ja se mainitaan vaikutusten arvioinnissa. Komitea on pahoillaan, ettei sen antamaa asiaa koskevaa suositusta ole otettu huomioon. Komitea ehdottaa samalla kyseisen toimenpiteen laajentamista kattamaan myös pienet yritykset, koska komitean mielestä samat perustelut pätevät myös niihin ja koska tällaisten ehdotusten laatimisesta aiheutuu pienille yrityksille merkittäviä kustannuksia.

1.5

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio näyttää olevan valmis lyhentämään ehdotusten hyväksymiseen ja rahoituksen aloittamiseen tarvittavaa aikaa. Komitea katsoo kuitenkin, että nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä, jossa nopea reagoiminen markkinakehitykseen on ratkaisevan tärkeää, on kiinnitettävä erityishuomiota yksittäisten hankkeiden arvioimiseen, hyväksymiseen ja tukemiseen tarvittavan ajan lyhentämiseen entisestään eri toimenpiteiden, kuten ehdotusten ennakkoarvioinnin ja arviointiprosessin osittaisen standardoinnin avulla.

1.6

ETSK:n mielestä ehdotettujen ja rahoitusta saaneiden hankkeiden maantieteellinen jakauma ei ole ollut paras mahdollinen, mikä ei ole edistänyt EU:n tavoitteita eikä palvellut tarvetta tukea intermodaalikuljetuksia tasapainoisesti unionin jäsenvaltioissa. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että hankkeen jatkokehityksen yhteydessä kiinnitetään erityishuomiota eteläisten maiden ja Välimeren rannikkoalueiden ongelmiin. ETSK katsoo lisäksi, että on otettava huomioon eräiden maiden luontaiset heikkoudet (kuten kattavan rautatieverkon puuttuminen, pitkä rantaviiva, saarten suuri määrä jne.), jotta kyseisiin maihin sijoittautuneilla yrityksillä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia.

1.7

ETSK toistaa aikaisemman kannanottonsa, jonka mukaan on tehtävä tutkimus ”varastoinnin välttämistä” ja ”kiertävää varastointia” koskevista linjauksista siten, että analysoidaan niiden vaikutukset kestävyysperiaatteen mukaisten kuljetusmuotojen edistämiseen tai edistämättä jättämiseen. Varastoinnin välttäminen suosii maantiekuljetuksia, mikä vaikuttaa energiankulutukseen ja ympäristönsuojeluun. Tässä yhteydessä on tutkittava koko toimitusketju.

1.8

ETSK:n mielestä maantieliikenteen kuljetusyritysten asiantuntemus on hyödynnettävä varmistamalla niiden aktiivinen osallistuminen asianomaisiin ohjelmiin, joilla pyritään siirtämään maantierahtia muihin kuljetusmuotoihin. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että kyseisille tahoille tiedotetaan asiasta jatkuvasti ja että niitä tuetaan niiden omaksumien ja käyttämien tuotantoprosessimallien muuttamisessa.

1.9

ETSK katsoo, että sikäli kun kaikkia käytettävissä olevia varoja ei ole hyödynnetty, komission on tutkittava mahdollisuudet nostaa rahoituksen ylärajaa (liikennemuotosiirtymiä, sisävesiliikennettä, merten moottoriteitä ja liikenteen välttämistä koskevien sekä katalyyttisten toimien osalta nykyisestä 35 prosentista 50 prosenttiin ja yhteisten oppimistoimien osalta nykyisestä 50 prosentista 75 prosenttiin). Tätä pidetään välttämättömänä pienille yrityksille, joissa kiinteiden kustannusten suhde vaihtuviin kustannuksiin on suurempi kuin suuryrityksillä. ETSK ehdottaa erityisesti, että katalyyttisten toimien yhteydessä maksettava tonnikilometrimääräinen tuki nostetaan 2 eurosta 3 euroon, sillä kyseiset toimet tarjoavat innovatiivisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat myönteisesti siirtymiseen maantiekuljetuksista muihin liikennemuotoihin. Niillä on myös vaikutusta yleiseen mielipiteeseen.

1.10

ETSK suosittaa, että komissio laatii EU:n kaikilla virallisilla kielillä useita, kaikille käyttäjille tarkoitettuja eurooppalaisia oppaita kaikista multimodaalikeskuksista ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi sen olisi ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin rahoitusmekanismin, hankkeiden tulosten sekä niiden väliportaalle ja loppukäyttäjille tuomien etujen tunnettuuden lisäämiseksi. ETSK katsoo myös, että komission on laadittava erityisiä suunnitelmia ohjelman edistämiseksi ja sen tunnettuuden lisäämiseksi. Sen vuoksi ETSK ehdottaa, että se järjestää yhdessä komission kanssa seminaareja, tiedotustilaisuuksia ja kiertäviä esittelyjä.

1.11

ETSK suosittaa, että tutkitaan mahdollisuudet ottaa Marco Polo II -ohjelman tukikelpoisissa hankkeissa huomioon toimet, jotka koskevat juoksevien aineiden kuljettamista putkilinjoja tai kaasuputkia pitkin jakeluterminaaleihin tai multimodaalikeskuksiin.

1.12

ETSK korostaa, että meriliikenteen (ja sisävesiliikenteen) nykytilanne on tutkittava entistä perusteellisemmin, kun otetaan huomioon, että intermodaalijärjestelmien käyttöönottoa kyseisellä alalla pidetään vaikeana alan markkinoiden hajanaisuuden vuoksi. Osoituksena tilanteesta on se, etteivät merten moottoriteitä koskevat toimet ole osoittautuneet kovin houkutteleviksi (niiden osuus ehdotuksista oli vain 9 prosenttia vuonna 2007 ja 4 prosenttia vuonna 2008) sillä seurauksella, että kyseisiä ehdotuksia on hyväksytty vain vähän tai ei ollenkaan (kuten vuonna 2008).

1.13

Komitea on entiseen tapaan sitä mieltä, että liikennemuotosiirtymille hahmoteltu erityinen 36 kuukauden määräaika on liian lyhyt, ja ehdottaa määräajan pidentämistä 48 kuukauteen.

1.14

ETSK:n mielestä on tutkittava mahdollisuudet tukea valtakunnallisen tason hankkeita, jotta voidaan parantaa intermodaalisuuden ja maantiekuljetusten siirtämisen toteutettavuutta. Komitean mielestä voitaisiin toteuttaa vain yhteen jäsenvaltioon keskittyviä paikallisia toimia, joiden hyödyllinen vaikutus ulottuu kuitenkin kaikkiin kyseistä kuljetusmuotoa asianomaisen valtion alueella käyttäviin tahoihin.

1.15

Komitea toteaa jälleen arvostavansa soveltamisalan ulottamista unionin ulkopuolisiin maihin (niin ehdokasvaltioihin kuin muihinkin) ja panee merkille, että kyseisissä maissa toteutettavien toimien tulee kuulua ohjelman piiriin ainoastaan siinä tapauksessa, että niistä on välitöntä ja mitattavissa olevaa hyötyä jollekin EU:n jäsenvaltiolle.

1.16

ETSK katsoo, että on mahdollisimman nopeasti julkaistava arvio tuettujen hankkeiden avulla onnistuneesti toteutetuista suunnitelmista sekä todellisuudessa kertyneistä säästöistä. Kyseinen toimenpide mahdollistaa ohjelman edistämisen ja tähänastisten tulosten levittämisen.

1.17

ETSK toistaa näkemyksensä, että komission on pyydettävä jäsenvaltioita selvittämään kaikki mahdollisuudet kunnostaa käytöstä poistettuja ja vähän käytettäviä yhteyksiä rahtiliikennettä varten. Tämä koskee erityisesti rautatieyhteyksiä, mutta myös meri- ja sisävesiyhteyksiä, jotta voitaisiin valita maantiekuljetuksia lyhyempi ja kestävän kehityksen kannalta edullisempi ratkaisu aina kun se on mahdollista.

2.1.1

Marco Polo I ja Marco Polo II -ohjelmia koskeneista asetusehdotuksista 17. heinäkuuta 2002 ja 9. maaliskuuta 2005 antamissaan lausunnoissa CES 842/2002 ja CESE 247/2005 komitea kiinnitti huomiota ohjelman heikkouksiin. Komitea katsoi, ettei ohjelma mahdollista komission esittämien, kuljetuksia koskevien siirtotavoitteiden saavuttamista, ja ehdotti sen täydentämistä konkreettisilla toimenpiteillä. Lausunnoissa CES 842/2002 ja CESE 247/2005 ehdotettiin muun muassa seuraavaa:

2.1.2

Komitea toivoi lisäksi voivansa pohtia komission kanssa siirtymistä varastoinnin välttämisestä kiertävään varastointiin, kun kyse ei ole ehdottoman kiireellisestä toimituksesta.

—

Tehtyjen ehdotusten määrä on vähentynyt jatkuvasti (niitä tehtiin 92 vuonna 2003, 63 vuonna 2004, 62 vuonna 2005 ja 48 vuonna 2006), kun taas hyväksyttyjen ja rahoitusta saavien hankkeiden määrä on pysynyt melko vakaana (12–15).

—

On kiinnostavaa, että rahoitettavien hankkeiden avulla alun perin toteutettaviksi arvioiduista liikennemuotosiirtymistä toteutuu lopulta 75 prosenttia: rautatiehankkeista toteutuu 99 prosenttia, mutta sisävesiliikenteeseen liittyvien hankkeiden onnistumisaste on vain 45 prosenttia alkuperäisestä tavoitteesta.

—

Marco Polo I -ohjelmassa asetetun, maantiekuljetusten siirtämistä muihin liikennemuotoihin koskevan tavoitteen toteuttaminen 64-prosenttisesti vastaa vain noin 5,8 prosenttia kaikista Euroopan unionissa maanteitse tehtävistä kansainvälisistä tavarakuljetuksista. Kyseessä on siis kaiken kaikkiaan melko vähäinen muutos.

—

Ehdotusten arvioinnista sopimuksen allekirjoittamisvaiheeseen ulottuvaa menettelyä pidetään monimutkaisena, läpinäkymättömänä ja melko aikaavievänä (erityisesti sopimusneuvotteluista sopimuksen tekemiseen kuluva aika on pitkä). Monet pitävät hankkeiden hyväksymiskriteereitä täysin selvinä ja avoimina, toisin kuin menettelyä hankkeita koskevan arvosteluasteikon luomiseksi kyseisten kriteerien ja lopullisten ehdotusten perusteella.

—

Sovellettavat vähimmäiskynnykset ovat pienille ja keskisuurille yrityksille erityisen korkeat, eivätkä ne houkuttele aloittamaan uusia intermodaaliliikennehankkeita. Kyseinen tilanne johtaa suurten yritysten toteuttamien harvojen suurhankkeiden suosimiseen pienten ja keskisuurten yritysten toteuttamien useiden hankkeiden sijaan. Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin keskittyvällä lähestymistavalla voitaisiinkin auttaa torjumaan teiden ruuhkautumista paikallis- ja aluetasolla.

—

Merten moottoriteitä koskevien hanke-ehdotusten puuttumisen vuoksi ehdotetaan, että kyseisiä hankkeita seurataan ja että niihin osallistumista tuetaan.

—

Ehdotetaan, että teiden ruuhkautumisen vähentämiseen kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota.