<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2000FIA.0600483301.case.xml"><NO.CASE>C-332/98</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61998C0332</NO.CELEX><NO.SEQ>0023.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>4835</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>4848</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES LA PERGOLAN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-332/98</LEFT><RIGHT>RANSKA V. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Antonio La Pergola</HT></P><P><DATE ISO="19991214">14 päivänä joulukuuta 1999</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Käsiteltävään kumoamiskanteeseen liittyvä päätös</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ranska pyysi <DATE ISO="19980908">8.9.1998</DATE> jättämällään kanteella yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan osittain valtiontuesta Coopérative d'exportation du livre français'lle (CELF) <DATE ISO="19980610">10 päivänä kesäkuuta 1998</DATE> tehdyn komission päätöksen 1999/133/EY (jäljempänä päätös).<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="044" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="37">EYVL 1999, L 44, s. 37</REF.DOC.OJ>. Päätös tehtiin, kun Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli osittain kumonnut asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-49/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="II-2501">T-49/93, SIDE v. komissio, <DATE ISO="19950918">18.9.1995</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. II-2501)</REF.DOC.ECR> komission <DATE ISO="19930518">18.5.1993</DATE> tekemän aiemman päätöksen, jossa todettiin, että Ranskan hallituksen ranskankielisen kirjallisuuden viejille myöntämät tuet ovat yhteismarkkinoille soveltuvia (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="174" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="6">EYVL C 174, s. 6</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 1993 päätös). Vuoden 1993 päätös kumottiin olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi, siltä osin kuin se koski yksinomaan CELF:lle myönnettyä rahallista tukea niiden ylimääräisten kustannusten korvaamiseksi, joita sille on aiheutunut ulkomailla toimivien kirjakauppojen ranskankielisiä kirjoja koskevien pienten tilausten tayttämisestä; sen sijaan loput kanteen — jonka CELF:n kilpailija Société internationale de diffusion et d'édition (SIDE) esitti — kanneperusteista hylättiin (ks. jäljempänä alaviite 13). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi erityisesti, että komission olisi pitänyt ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukainen kontradiktorinen menettely, jotta se olisi voinut kerätä kaiken tarpeellisen tiedon, jonka perusteella se olisi voinut tarkistaa tekemänsä kyseisen tukitoimen soveltumista yhteismarkkinoille koskevan arvion asianmukaisuuden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mielestä tällaisen arvion tekeminen ci ollut käsiteltävässä tilanteessa täysin ongelmatonta, sillä komissio aikoi tukeutua kyseisen toinien sallimiseksi kirja-alan erityiseen kilpailutilanteeseen (ks. 67—76 kohta). Komissio päätti aloittaa <DATE ISO="19960730">30.7.1996</DATE> perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kanteen kohteena olevan tuen selvittämiseksi.</P></NOTE> Päätöksessä todetaan, että ranskankielisten kirjojen pienten tilausten käsittelyä varten CELF:lle myönnetyt avustukset ovat EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) tarkoitettua tukea. Vaikka komissio korosti, että edellä mainittu tuki oli <HT TYPE="ITALIC">myönnetty laittomasti</HT> — Ranskan viranomaiset eivät olleet tehneet ennakkoilmoitusta EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti —, se kuitenkin katsoi, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyn poikkeuksen edellytykset täyttyisivät, ja totesi näin ollen tuen <HT TYPE="ITALIC">yhteismarkkinoille soveltuvaksi.</HT><NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kuten päätöksestä käy ilmi (V ja VI jakso), CELF on vuonna 1977 perustettu osuustoiminnallinen yhteisö, jonka tavoitteena on <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>käsitellä kirjojen, esitteiden ja kaikenlaisten viestintätuotteiden tilauksia ulkomaille sekä merentakaisille alueille ja departementeille sekä yleisesti ottaen toteuttaa kaikenlaisia toimia, joiden tarkoituksena on erityisesti ranskalaisen kulttuurin edistäminen maailmalla edellä mainittuja menetelmiä käyttäen<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>. CELF:n 101 osuuskunnan jäsentä ovat pääasiassa Ranskaan sijoittautuneita kustantajia, vaikka osuuskunta on avoin kaikille kustannusalalla tai ranskankielisten kirjojen levityksen alalla toimiville toimijoille riippumatta niiden sijoittautumispaikasta. CELF:n kaupallinen toiminta kirjojen levittäjänä on keskittynyt pääasiassa muihin kuin ranskankielisiin maihin ia alueisiin, koska ranskankielisillä alueilla, erityisesti Belgiassa, Kanadassa ja Sveitsissä tästä toiminnasta vastaavat kustantajien perustamat jakeluverkostot. Kulttuurista ja ranskan kielen asemasta vastaavan ministeriön (jäljempänä ministeriö) CELF:lle myöntämän toimintatuen avulla CELF on voinut vuodesta 1980 lähtien toteuttaa sellaisia tilauksia, joita kustantajat tai niiden yhtiökumppanina toimivat jakelijat pitävät kannattamattomina tilausten kokonaisarvoon verrattuna suurten kuljetuskustannusten takta. Käytännössä tuki myönnetään seuraavalla tavalla: kirjakaupat, jotka tarvitsevat pieniä määriä eri kustantajien julkaisemia teoksia, tekevät tilauksensa CELF:lle, joka puolestaan toimii vientiagenttina. Tuen avulla on tarkoitus hoitaa erityisesti arvoltaan alle 500 Ranskan frangin (FRF) (ilman kuljetuskustannuksia) tilaukset, jotka jäävät alle kannattavuusrajan. Neljäsosa edellisvuonna myönnetystä tuesta maksetaan vuoden alussa ja loput syksyllä sen jälkeen kun viranomaiset ovat tutkineet CELF:n alustavan talousarvion ja varainhoitovuoden ensimmäisen osan aikana todetut muutokset. Tämän jälkeen CELF:n on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä Ranskan kulttuurista ja ranskan kielen asemasta vastaavalle ministeriölle kertomus tavasta, jolla tuki on käytetty, ja asiaankuuluvat todistusasiakirjat. Talousarvioon varatun tuen määrä on yleensä 2 miljoonaa FRF vuodessa. Jos koko määrää ei kuitenkaan ole käytetty, ylijäänyt osa vähennetään seuraavalle vuodelle varatusta määrästä. Tuen määrä vuonna 1990 oli 2 miljoonaa FRF; 2,4 miljoonaa FRF vuonna 1991; 2,7 miljoonaa FRF vuonna 1992 sekä 2,5 miljoonaa FRF vuonna 1993. Kolmivuotiskaudella 1994—1996 tuen vuotuinen määrä oli noin 2 miljoonaa FRF; koska pienten tilausten osuus oli kuitenkin vuonna 1996 hieman pienempi, CELF sai ainoastaan 1,6 miljoonaa FRF vuonna 1997. Vuonna 1994 CELF laati <FT TYPE="NUMBER">9725</FT> laskua pienistä tilauksista (eli 47 prosenttia kaikista laskuista, joita oli yhteensä <FT TYPE="NUMBER">20672</FT>); enintään 500 FRF:n suuruisten laskujen liikevaihto oli 2,28 miljoonaa frangia, mikä oli kuitenkin vain 4,83 prosenttia CELF:n kokonaisliikevaihdosta. Samana vuonna pienten tilausten käsittelystä johtuva tappio kirjaa kohden — joka saadaan vähentämällä tuloista kokonaiskustannukset — oli 79,4 FRF, jolloin tappio oli tilausta kohden keskimäärin 203,2 FRF.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-4836"?><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ranska riitauttaa kiistan kohteena olevan toimen ainoastaan siltä osin kuin komissio päätti, että EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 86 artiklan 2 kohta) määräys ei ollut tähän tapaukseen soveltuva. Muistutettakoon, että edellä mainittu kohta kuuluu seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja — — sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä [EY:n perustamissopimuksen 85—94 artikla (joista on muutettuina tullut EY 81—EY 89 artikla)],<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>EY:n perustamissopimuksen 87, 89 ja 92 artiklaa on muutettu; EY:n perustamissopimuksen 91 artikla on kumottu Amsterdamin sopimuksella.</P></NOTE> siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä [, kunhan] kaupan kehitykseen ei [vaikuteta] tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Komissiossa käydyn oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana Ranska oli väittänyt, että ulkomailla toimivista kirjakaupoista tulevien ranskankielisten kirjojen määrällisesti vähäisten tilausten käsittelyä oli pidettävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna, jota mikään muu taloudellinen toimija CELF:n ohella ei ollut valmis takaamaan. Tukien myöntäminen kannattamattomien tilausten käsittelystä aiheutuvien tappioiden hyvittämiseksi — tukien käyttöä valvottiin jälkikäteen, jolloin käyttämättä jääneet rahat vähennettiin seuraavan vuoden tukimäärästä (ks. edellä alaviite 2) — olisi näin ollen ollut välttämätöntä ja oikeassa suhteessa yleisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteuttamiseen nähden. Kyseisen palvelun tarkoituksena oli ranskankielisten teosten levittämisen edistäminen ja tällaisia julkaisuja myyvien kirjakauppojen verkoston vahvistaminen. Ranskan viranomaisten mielestä riidanalaista toimenpidettä ei siis voida pitää valtiontukena ja sille olisi myönnettävä perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa mainittu poikkeus vastaavalla tavalla, kuin mitä komissio päätti toisessa, Ranskan postilaitoksen nauttimaa paikallisveroperusteen alentamista koskeneessa menettelyssä (ks. päätöksen VIII jakso).<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. EYm perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19950208">8 päivänä helmikuuta 1995</DATE> tehty komission päätös (valtiontuki NN 135/92, Ranskan postilaitoksen kilpaileva toiminta; <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="262" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="11">EYVL C 262, s. 11</REF.DOC.OJ>). Ks. jäljempänä alaviitteet 16 ja 17 ja näitä koskevat osat tekstistä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Komissio vetosi Banco Exterior de Españaa koskevaan oikeuskäytäntöön<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-387/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-877">C-387/92, Banco Exterior de España v. Ayuntamiento de Valencia, tuomio <DATE ISO="19940315">15.3.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-877)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja päätti, ettei ollut syytä arvioida 90 artiklan 2 kohdan valossa avustusta saavaa CELF:n toimintaa; näin siksi, että perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisesta tähän tapaukseen seurasi, että kyseinen toimenpide, vaikka sitä pidettiinkin valtiontukena, oli todettava yhteismarkkinoille soveltuvaksi, koska se oli i) tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen<?PAGE NO="I-4837"?> ja ii) tuki ei muuttanut kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä jäsenvaltioiden välillä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Siten edellä mainitun 92 artiklan soveltaminen ei johda CELF:n pienten tilausten käsittelyä koskevan toiminnan harjoittamisen estymiseen. Lisäksi komissio totesi, että vaatimus siitä, että on olemassa <HT TYPE="ITALIC">tehtävä</HT> tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja julkisten viranomaisten antaman päätöksen nojalla,<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="127/73" YEAR="1974" PAGE.ECR="313">127/73, BRT, tuomio <DATE ISO="19740327">27.3.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 313, 20 kohta; Kok. Ep. Il, s. 249)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="66/86" YEAR="1989" PAGE.ECR="803">66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro, tuomio <DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 803, 55 kohta; Kok. Ep. X, s. 21)</REF.DOC.ECR>. Toimi, jolla julkiset viranomaiset antavat yrityksen tehtäväksi tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, voi olla myös julkisen vallan myöntämä toimilupa (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-159/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-5815">C-159/94, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="19971023">23.10.1997</DATE>, Kok. 1997, s. I-5815, 66 kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ei täyttynyt CELF:n tapauksessa, koska Ranska ei ollut osoittanut ranskankielisten kirjojen pienten tilausmäärien käsittelypalvelun perustuneen lainsäädännölliseen tai hallinnolliseen toimeen. Päätöksen mukaan kirja-alan ja lukutaidon hallinnonalan organisaatiosta <DATE ISO="19950509">9.5.1995</DATE> annettu asetus ja kulttuuriministeriön määrärahojen jakamista koskevien rahoituslakien soveltamisesta annetut asetukset, joihin Ranskan viranomaiset vetosivat, koskivat kirja-alaa yleensä eikä niissä viitattu CELF:ään, eivätkä ne siis koskeneet sitä nimenomaisesti. Lopuksi komissio kiisti ristiriitaisina Ranskan esittämät väitteet, joilla se pyrki perustelemaan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan soveltuvuuden CELF:ään: vaikka Ranska totesi, että kanteen kohteena oleva tukijärjestely oli avoin myös muille taloudellisille toimijoille, Ranskan hallitus oli komission mukaan varannut kyseisen tuen CELF:lle, koska yritys harjoitti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, jonka ainoastaan CELF oli valmis takaamaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Kanneperusteet ja asianosaisten väitteet</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Ranska vetoaa oikeussuojan tarpeeseensa esittäen, että jos yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa päätöksen laillisuuden siltä osin kuin siinä todetaan, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa käsiteltävään tapaukseen, sen lisäksi, että CELF:n olisi palautettava kaikki Ranskan hallituksen sille lähes 20 vuoden ajan myöntämät komissiolle etukäteen ilmoittamatta jätetyt tuet, Ranskan valtio voisi myös joutua taloudelliseen<?PAGE NO="I-4838"?> vastuuseen kolmansille osapuolille perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan rikkomisesta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Muistettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan se, että jäsenvaltioiden viranomaiset jättävät noudattamatta perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä niille asetettua velvoitetta, vaikuttaa tukitoimien täytäntöönpanon pätevyyteen. Se, että komissio tekee lopullisen päätöksen, jossa todetaan tällaiset toimet yhteismarkkinoille soveltuviksi, ei voi siitä jontuen tarkoittaa pätemättömien toimien muuttumista hyväksyttäviksi. Muuten heikennettäisiin tässä mainitun määräyksen välitöntä oikeusvaikutusta ja laiminlyötäisiin yhteisön oikeussubjektien etuja, jotka kansallisten tuomioistuinten kuuluu turvata <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>ryh[tymällä] kaikkiin kansallisen oikeuden mukaisiin toimiin sekä tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevien toimien pätevyyden osalta että kyseisen määräyksen tai mahdollisten väliaikaisten toimenpiteiden vastaisesti myönnetyn rahallisen tuen takaisin perimisen osalta<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että jäsenvaltiot hyötyisivät 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen noudattamatta jättämisestä ja että tämän artiklan tehokas vaikutus jäisi toteutumatta&#x2019; (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-354/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-5505">C-354/90, Federation nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon v. Ranskan valtio, tuomio <DATE ISO="19911121">21.11.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-5505, 16 ja 17 kohta; Kok. Ep. XI, s. 495</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos taas yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy kanteessa esitetyt perusteet, komission olisi sovellettava riidanalaiseen tukeen 90 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta, ja siten sitä, että Ranskan viranomaiset ovat panneet toimenpiteen täytäntöön ennen lopullista päätöstä luvan saamisesta, olisi pidettävä täysin laillisena.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Komissio väittää puolestaan, että esillä olevaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-49/93 antama tuomio (ks. edellä alaviite 1), josta ei valitettu yhteisöjen tuomioistuimeen, kattaisi tuomiolle ominaisella lainvoimaisuudella riidanalaisen toimenpiteen määrittelemisen <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>valtiontueksi<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>, ja jopa (epäsuorasti) <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>laittomaksi tueksi<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>, koska tukea on myönnetty ilmoittamatta siitä etukäteen, minkä komissio totesi vuonna 1993 tekemässään päätöksessä. Edellä mainitun määritelmän osalta kanteen kohteena oleva päätös näin ollen oikeastaan vain vahvistaa edelliseen päätökseen sisältyvän lopullisen arvion, ja sitä ei olisi siis pidettävä yhteisöjen oikeuskäytännön mukaan kannekelpoisena toimena. Toisaalta niiden päätöksen päätösosan kohtien yksilöiminen, joita kantaja arvostelee, on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pääasia</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Ranskan nostama kanne perustuu kolmeen kanneperusteeseen, joista kaksi (yksi pääasiallinen ja toinen toissijainen) koskee perustamissopimuksen rikkomista, ja kolmannen kohteena on tosiseikkoja koskeva virhe, joka liittyy yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän tehtävän antamiseen CELF:lle.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Kuten olen jo maininnut (ks. edellä 2 kohta), kantaja arvostelee periaatteessa sitä kohtaa päätöksessä, jossa komissio toteaa, että valtiontukien valvontaa koskevien normien soveltaminen riidanalaiseen toimenpiteeseen, jos otetaan huomioon vastaajana olevan toimielimen lopullinen arvio yhteensoveltuvuudesta, ei vaikuta siten, että se <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>estäisi oikeudellisesti tai tosiasiallisesti hoitamasta<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> pienten tilausten käsittelytoimintaa, ja näin ollen ei ollut syytä arvioida avustusta saavan CELF:n toimintaa 90 artiklan 2 kohdan valossa (ks. edellä 4 kohta). Katsoessaan tällä<?PAGE NO="I-4839"?> tavoin komissio olisi syyllistynyt perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan ja 92 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Vastaaja on Ranskan mukaan erityisesti soveltanut uuteen tukeen virheellisesti yhteisöjen oikeuskäytännössä olemassa olevien tukien osalta omaksuttuja periaatteita ja jättänyt ottamatta huomioon kahden toimenpideryhmän välillä vallitsevan perustavanlaatuisen eron, joka on olemassa yhteisöjen tuomioistuimen mukaan myös 90 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeuksen piiriin kuuluville yrityksille myönnetyissä valtiontuissa.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia Banco Exterior de España (mainittu edellä alaviitteessä 5), tuomion 18 kohta.</P></NOTE> Komission mainitsemassa asiassa Banco Exterior de Espana annetussa tuomiossa todetaan, että koska <HT TYPE="ITALIC">olemassa olevaa</HT> tukea — joka käsiteltävässä asiassa riitautettiin — voidaan edelleen antaa, kunnes komissio toteaa sen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, niin kauan kuin komissio ei näin totea, <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>ei ole tarpeen tarkastella, voidaanko tämän tuen osalta ja missä määrin perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla poiketa perustamissopimuksen 92 artiklassa säädetystä kiellosta<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Idem, 20 ja 21 kohta.</P></NOTE> Kantajan mukaan uutta tukea ohjaa kuitenkin toisenlainen periaate: vaikka yleissääntönä voidaan pitää, että tällaista toimenpidettä ei voida panna täytäntöön ennen kuin komission tutkintamenettely on johtanut lopulliseen päätökseen yhteensoveltuvuudesta, tätä standstill-velvoitetta (tuen täytäntöönpanon tilapäistä keskeyttämistä) ei sovelleta, kun kyseisessä tapauksessa kaikki mainitun perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kantaja täsmentää, että jos 90 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa, voidaan poiketa, ei niinkään ennakkoilmoitusvelvoitteesta, joka ei estäne CELF:lle annetun erityisen tehtävän hoitamista, vaan edellä mainitusta standstill-velvoitteesta. Sitä, että keskeytettäisiin tuen toteuttaminen komission tutkintamenettelyn ajaksi, olisi mahdotonta sovittaa yhteen riidanalaisen tuen ominaisuuksien kanssa, kun tuen tarkoituksena on varmistaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien ranskankielisten kirjojen pienten tilausten käsittelypalvelun järjestäminen jatkuvuutta ja sopeuttamista koskevin edellytyksin. Jos Ranskan viranomaisten olisi esimerkiksi täytynyt keskeyttää riidanalaisten tukien maksaminen tuomioistuimen asiassa T-49/93 antaman tuomion jälkeen ja komission lopulliseen päätökseen asti, siitä olisi aiheutunut CELF:lle uskotun julkisen palvelutehtävän keskeytyminen lähes kolmeksi vuodeksi. Ranskan hallitus huomauttaa lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Lorenz tekemää ratkaisua — jonka mukaan asianomainen jäsenvaltio voi panna aiotun tukijärjestelmän täytäntöön, kun kyseisen hankkeen <HT TYPE="ITALIC">alustavaan</HT> tutkintaan varattu aika, joka ei saa kestää kahta kuukautta<?PAGE NO="I-4840"?> kauempaa, on umpeutunut<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="120/73" YEAR="1973" PAGE.ECR="1471">120/73, Lorenz, tuomio <DATE ISO="19731211">11.12.1973</DATE> (Kok. 1973, s. 1471, 4 kohta; Kok. Ep. II, s. 177)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="171/83 R" YEAR="1983" PAGE.ECR="2621">171/83 R, komissio v. Ranska, määräys <DATE ISO="19830920">20.9.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 2621, 13 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-295/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-3735">C-295/97, Piaggio, tuomio <DATE ISO="19990617">17.6.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-3735, 49 kohta)</REF.DOC.ECR>. Tássä mainitun oikeuskäytännön mukaan sen jälkeen, kun alustavaan tutkintaan varattu aika on päättynyt, jäsenvaltion on kuitenkin tiedotettava oikeusvarmuuden periaatteen nimissä etukäteen komissiolle aikomuksestaan panna täytäntöön arvioitavana oleva toimenpide, mistä seuraa, että olemassa olevia tukia koskevaa järjestelmää sovelletaan näin käyttöön otettuun tukeen.</P></NOTE> — sovelletaan käytännössä vain poikkeuksellisesti, koska käsiteltävien menettelyjen yhä mutkistuessa on sangen usein tarpeen aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kontradiktorinen vaihe, jolle ei ole määrätty enimmäiskestoa<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>On olemassa yleisperiaate, jonka mukaan silloin, kun komissio tekee päätöksen kilpailupolitiikkaa koskeneen hallinnollisen menettelyn päätteeksi, sen on noudatettava kohtuullista määräaikaa, jonka kestoa arvioidaan kunkin tapauksen erityispiirteiden perusteella ja varsinkin tapauksen asiayhteyden ja monimutkaisuuden, komission suorittaman menettelyn eri vaiheiden ja osapuolten menettelyn aikana osoittaman käytöksen sekä asianosaisten vastakkaisten etujen pohjalta (ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-213/95+T-18/96" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-1739">T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio <DATE ISO="19971022">22.10.1997</DATE>, Kok. 1997, s. II-1739, 56 ja 57 kohta</REF.DOC.ECR> ja soveltuvin osin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="223/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="4617">223/85, RSV v. komissio, tuomio <DATE ISO="19871124">24.11.1987</DATE>, Kok. 1987, s. 4617, 12—17 kohta)</REF.DOC.ECR>. Muistettakoon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19990322">22 päivänä maaliskuuta 1999</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="083" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="1">EYVL L 83, s. 1</REF.DOC.OJ>) 7 artiklan 6 ia 7 kohdan mukaisesti komission on pyrittävä mahdollisuuksiensa mukaan tekemään päätös muodollisen tutkimusmenettelyn päättämisestä 18 kuukauden kuluessa sen aloittamisesta (tätä määräaikaa voidaan pidentää asianomaisen jäsenvaltion siihen suostuessa). Päinvastaisessa tapauksessa, ja jos kyseinen jäsenvaltio sitä pyytää, komission on tehtävä kahden kuukauden kuluessa päätös hallussaan olevien tietojen perusteella. Jos toimitetut tiedot eivät riitä siihen, että voitaisiin todeta toimen soveltuvan yhteismarkkinoille, komissio tekee tarvittaessa kielteisen päätöksen. Asetus tuli voimaan <DATE ISO="19990416">16.4.1999</DATE> (ks. 30 artikla).</P></NOTE> ja jonka yhteydessä mahdollisten kantelijoiden ja muiden kolmansien osapuolten osallistumisen vuoksi tutkinta-aika välttämättä pitkittyy.</TXT></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Toissijaisesti kantaja valittaa, että päätös, jossa todetaan, että Ranskan viranomaiset eivät ole näyttäneet toteen, että CELF:lle olisi annettu tehtäväksi hoitaa ranskankielisten kirjojen pienten tilausten käsittelyä koskevaa julkista palvelua (ks. edellä 4 kohta), sisältää tosiseikkoja koskevan virheen (ensimmäinen toissijainen peruste). Komissio on tukeutunut yleisiin perusteisiin, joilla ei ole asian kannalta merkitystä, vaikka sillä oli hallussaan merkityksellisiä asiakirjoja, joita ovat ministeriön ja CELF:n välillä solmitut julkisoikeudelliset sopimukset (conventions), joita Ranskan viranomaiset olivat asianmukaisesti esittäneet riidanalaista tukea koskevan tutkintamenettelyn kuluessa.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Lopuksi sanottakoon, että Ranskan mukaan komissio syyllistyi lisäksi perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen. Kantajana oleva hallitus riitauttaa sen kohdan päätöksestä, jossa väitettyä syyseuraussuhdetta kanteen kohteena olevan tuen myöntämisen ja sen seikan välillä, että kyseessä oli julkinen palvelu, jota mikään muu toimija ei ollut valmis takaamaan, pidetään loogisesti yhteensoveltumattomana sen väitteen kanssa, jonka mukaan kyseinen tukimekanismi oli avoin CELF:n ohella myös muille toimijoille (ks. edellä 4 kohta). Sellaisen toimijan, jonka tehtävänä on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hoitaminen, monopoliasemaa koskeva edellytys, jota komissio on soveltanut käsiteltävässä tapauksessa, olisi epäasianmukainen edellä mainitun 90 artiklan 2 kohdan sanamuodon ja sen oikeudellisen tulkinnan pohjalta (toinen toissijainen peruste).</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Toissijaisesti <HT TYPE="ITALIC">komissio</HT> kiistää siihen perusteeseensa liittyen, jonka mukaan kanne oli jätettävä tutkimatta, että päätökseen sisältyisi kantajan ilmoittamia virheitä<?PAGE NO="I-4841"?> (ks. jäljempänä 17 ja 18 kohta). Komissio vaatii lisäksi yhteisöjen tuomioistuinta jättämään tutkimatta Ranskan hallituksen toissijaisena esittämät kanneperusteet, jotka koskevat arvioita, jotka eivät liity niihin syihin, joiden perusteella komissio päätteli, ettei näyttänyt tarpeelliselta selvittää, voitaisiinko CELF:lle myönnettyjen tukien osalta poiketa perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valtiontukien valvontaa koskevien säännösten soveltamisesta, ja jos voidaan, niin missä rajoissa.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. soveltuvilta osin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-138/89" YEAR="1992" PAGE.ECR="II-2181">T-138/89, NBV ja NVB v. komissio, tuomio <DATE ISO="19920917">17.9.1992</DATE> (Kok. 1992, s. II-2181, 31 kohta)</REF.DOC.ECR>, jonka mukaan komission päätöksensä, joka on kantajalle vastainen ja jonka kumoamiseksi on nostettu kanne, perusteluissa esittämistä arvioista voidaan nostaa tällainen kanne ainoastaan niiltä osin kuin ne tukevat tarpeellisella tavalla itse päätösosaa.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Oikeudellinen arvio</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Koska komissio on esittänyt epäilevänsä vahvasti käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamista, vaikkakin esittämättä muodollisesti siihen liittyvää väitettä, pidän tätä lähtökohtana tapausta tarkastellessani. Ilmoitan heti, että vastaajan perustelut eivät ole mielestäni vakuuttavia. Muistuttaisin etenkin siitä, että edellä mainitussa asiassa T-49/93 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi vuonna 1993 tehdyn päätöksen siltä osin kuin se koski riidanalaiseen tukeen liittyvää toimenpidettä, todettuaan, että komissio oli syyllistynyt perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen kontradiktorisen menettelyn aloittamista koskevan velvoitteensa rikkomiseen (ks. edellä alaviite 1). Näin ollen ei ole mielestäni oikein väittää, että tällaisen toimen määrittelemisellä <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>valtiontueksi<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>, jota on myönnetty etukäteen ilmoittamatta ja joka on sen tähden <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>laitonta<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>, vuonna 1993 annetun päätöksen perusteella, olisi nyttemmin tuomiolle ominainen lainvoimaisuus, kuten komissio väittää. Ei siis voida sulkea pois, etteikö muodollista tutkintaa koskevassa kontradiktorisessa menettelyssä, joka komission piti aloittaa yhteisöjen tuomioistuimen <DATE ISO="19950918">18.9.1995</DATE> antaman tuomion nojalla ja jonka se aloitti täsmällisesti <DATE ISO="19960730">30.7.1996</DATE>, voitaisi päätyä toisenlaiseen tulokseen, jopa siihen, että todettaisiin, että CELF:lle myönnetyt avustukset eivät olleet perustamissopimuksessa tarkoitettua valtiontukea. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio ei siis sitonut komissiota muuten kuin että sen oli sallittava asianosaisten osallistuminen tarkempaan tutkimukseen. Komissiolla säilyi kuitenkin harkintavalta kyseisen toimenpiteen asiasisällön osalta. Lienee kuitenkin selvää, että edellä mainitun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion riitauttamisen määräajan kuluttua umpeen tuomiolle ominainen lainvoimaisuus koskee <HT TYPE="ITALIC">muita</HT> vuoden 1993 päätökseen sisältyneitä arvioita — jotka koskevat Ranskan CELF:n hyväksi käyttöön ottamia muuhun kuin kyseiseen avustukseen liittyviä toimia<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuoden 1993 päätöksessä käsiteltiin riidanalaisen tuen lisäksi kolmea CELF:n Ranskan valtion lukuun hoitamaa tukijärjestelmää, jotka koskevat: i) merentakaisille alueille ja departementeille sekä kaukaisiin maihin lähetettävien lähetysten lentorahtien ja lentopakettien kustantamiseksi myönnettäviä tukia, ii) Page a page -ohjelmaa, jonka perusteella keski- ia itäeurooppalaisille lukijoille voidaan tarjota ranskankielistä kirjallisuutta puoleen hintaan ja iii) Plus-ohjelntaa, jonka tarkoituksena on toimittaa puoleen hintaan yliopistokirjallisuutta Saharan eteläpuolisten Afrikan maiden yliopistojen perustutkinnon ensimmäistä vaihetta suorittaville opiskelijoille.</P></NOTE> —<?PAGE NO="I-4842"?> joiden osalta yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi SIDEn esittämän kanteen (ks. edellä alaviite 1). Näin ollen voidaan mielestäni sulkea pois, että käsiteltävä päätös ei olisi kannekelpoinen, koska siinä vain vahvistettaisiin vuoden 1993 päätökseen sisältyneet lopulliset toteamat.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Komissio on myös väittänyt, että käsiteltävässä kanteessa ei osoiteta selvästi, mitkä ovat ne päätöksen päätösosan kohdat, joita Ranskan hallitus arvostelee. Riidanalaisen päätöksen päätösosaan ei nimittäin sisälly viittauksia siihen, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa ei voitaisi soveltaa käsiteltävään tapaukseen, vaikka toimenpiteen perusteluiden XII jakso käsittelee kokonaisuudessaan tätä soveltumattomuutta (ks. edellä 4 kohta). En kuitenkaan katso, että minun olisi sen vuoksi puollettava komission edellä esitettyä kantaa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä päätöksen päätösosaa ei voida erottaa sen perusteluista, ja päätösosaa on näin ollen tulkittava, jos se katsotaan tarpeelliseksi, ottamalla huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet perustelut.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. yhdistetyt asiat 97186, 99IS6, <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="97/86+99/86+193/86+215/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="2181">193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19880426">26.4.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 2181, 27 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-355/95 P" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-2549">C-355/95 P, TWD v. komissio, tuomio <DATE ISO="19970515">15.5.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-2549, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tästä seuraa, että vaikka päätöksen päätösosassa ei käsitellä suoranaisesti <DATE ISO="19960730">30.7.1996</DATE> aloitetun hallinnollisen tutkintamenettelyn aikana Ranskan esiin ottamaa väitettä, jonka mukaan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla CELFdle myönnettyjä avustuksia ei voitu pitää valtiontukena, päätösosaan sisältyneestä johtopäätöksestä (tukitoimen soveltuvuus yhteismarkkinoille) seuraa välttämättä, että päätöksen perusteet huomioon ottaen komission tarkoituksena oli hylätä Ranskan viranomaisten mainitsemat perusteet.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. soveltuvilta osin (edellä alaviitteessä 11 mainittu asia FNK v. komissio), tuomion 104 kohta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajien asiassa T-18/96 ensisijaisesti esittämän vaatimuksen, jolla pyrittiin kanteen kohteena olleen EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan (josta on tullut EY 81 artikla) mukaista menettelyä koskeneen päätöksen mitättömäksi toteamiseen siltä osin kuin päätösosassa määrättiin, että 85 artiklan 1 kohtaa voitiin soveltaa riidanalaisiin menettelyihin ja langetettiin sakko kantajille, mutta ei otettu kantaa vaatimuksiin, jotka koskivat kantajien esittämää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävää vapauttamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tähdensi, että riidanalaisen päätöksen seikkaperäisistä perusteluista kävi ilmi, että komissio oli tutkinut, voitaisiinko 85 artiklan 1 kohdan määräystä pitää käsiteltävään tapaukseen soveltumattomana samaisen artiklan 3 kohdan nojalla. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan myös silloin, kun päätöksen päätösosassa ei otettu suoranaisesti kantaa Kantajien vapauttamista koskeviin pyyntöihin, päätösosaan sisältyneestä rikkomusten toteamisesta ja kehotuksista niiden lopettamiseen seuraa päätöksen perusteluiden nojalla välttämättä, että komission tarkoituksena oli hylätä edellä mainitut pyynnöt (ks. 102—104 kohta).</P></NOTE> Toisin sanoen Ranskan hallitus ei tyydy tässä vain arvostelemaan päätöksen perusteluissa esiintyviä, epäedullisina pidettyjä toteamuksia, vaan arvostelee päätöksen päätösosaa nimenomaan sellaisesta, jota siinä <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> sanota.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tässä yhteydessä riittää, kun tapausta verrataan edellä mainitun Ranskan postilaitoksen kilpailevan toiminnan hyväksi myönnetyistä tuista <DATE ISO="19950208">8.2.1995</DATE> tehdyn päätöksen sanamuotoon (ks. edellä alaviite 4). Tässä päätöksessä — vaikka se onkin laadittu Ranskan hallitukselle osoitetun kirjeen muotoon, eikä sitä ole muodollisesti jaettu perusteluosaan ja erilliseen päätösosaan — todetaan selvästi, että <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>90 artiklan 2 kohdan perusteella kyseiset toimenpiteet eivät ole EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion tukea<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Komission tässä puoltama ratkaisu tarkoittaisi toisaalta, että vastaajana oleva (ja mikä tahansa muu) toimielin voisi estää yhteisöjen tuomioistuinta valvomasta toimielimen tekemiin päätöksiin sisältyvien lopullisten toteamusten lainmukaisuutta esittämällä nämä toteamukset ainoastaan päätöksen perusteluissa. Käsiteltävän kanteen pääasiallisella perusteella vaaditaan<?PAGE NO="I-4843"?> siis päätöksen päätösosan kumoamista. Päätösosa on omiaan aiheuttamaan Ranskan toteamaa vahinkoa — ainakin perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan ja 93 artiklan 3 kohdan määräysten mukaan, kuten kanteessa esitetään —, koska siinä todetaan, että riidanalaista tukea on maksettu standstill-velvoitteen vastaisesti, sillä Ranskan viranomaiset väittävät sen sijaan, että tätä velvoitetta ei voida soveltaa käsiteltävään tapaukseen juuri edellä mainitun 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Koska valitus on otettava tutkittavaksi, käsittelen seuraavaksi, onko kantajan esittämä pääasiallinen peruste pääasiassa aiheellinen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiakysymys: EY:ti perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan ja 92 kohdan rikkominen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ranska väittää pääasiallisesti, että toisin kuin komissio on todennut, valtiontukia koskevien yhteisön määräysten — etenkin EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen — soveltaminen estää käsiteltävässä tapauksessa CELF:ää hoitamasta sille uskottua erityistä tehtävää (ks. edellä 10 kohta). Jotta yritys, jonka tehtäväksi on annettu ranskankielisten kirjojen pienten tilausten käsittelypalvelu, voisi tosiasiallisesti taata taloudellisesti tasapainoisesti sille asetettujen velvoitteiden noudattamisen, oli tarpeellista, että julkisten viranomaisten myöntämien avustusten maksaminen jatkuisi keskeytyksettä yli 22 kuukautta kestäneen kontradiktorisen tutkintamenettelyn ajan. Kantaja on vedonnut oman pääasiallisen perusteensa tueksi yhteisöjen tuomioistuimen Ranskan postilaitosta koskeneessa asiassa antamaan tuomioon,<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-106/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-229">T-106/95, FFSA ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19970227">27.2.1997</DATE> (Kok. 1997, s. II-229, 172 kohta)</REF.DOC.ECR>, jossa todetaan, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>tästä sanamuodosta, erityisesti kohdasta <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="2019"/>siltä osin kuin ne [tässä tapauksessa perustamissopimuksen 92 artikla] eivät — — estä yrityksiä hoitamasta — — erityistehtäviä<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="2019"/>, seuraa, että 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa valtion toimenpidettä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana silloin, kun samalla voidaan vedota 90 artiklan 2 kohtaan — —. Vaikka kysymyksessä olisikin 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtion tuki, kilpailusääntöjen vaikutus voi kuitenkin tässä tapauksessa olla rajoitettu — —, siten, että voidaan katsoa, ettei uuden tuen käyttöönottamista koskevaa kieltoa, joka perustuu 92 artiklan ja 93 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiseen samanaikaisesti, sovelleta<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>. (kursivointi tässä; viittaukset on jätetty pois). Täsmällisemmin sanottuna ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>valtion tuen myöntämiseen ei perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan perusteella voida soveltaa mainitun perustamissopimuksen 92 artiklassa määrättyä kieltoa edellyttäen, että kyseisellä tuella pyritään vain sellaisten lisäkustannusten korvaamiseen, joita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavalle yritykselle aiheutuu tämän erityistehtävän hoitamisesta, ja että tuen myöntäminen mainitulle yritykselle on tarpeen, jotta se voi huolehtia julkisesta palveluvelvollisuudestaan taloudellisesti tasapainoisissa olosuhteissa<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> (idem, 178 kohta). Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-174/97 P" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-1303">C-174/97 P, FFSA ym. v. komissio, määräys <DATE ISO="19980325">25.3.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-1303, 34 kohta)</REF.DOC.ECR></P></NOTE> jonka mukaan silloin, kun 90 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa toimenpiteeseen, jota valtiontukien valvonnasta annetut yhteisön säännökset periaatteessa koskevat, tällaisten säännösten vaikutus voi olla rajoitettu siten, että voidaan katsoa, ettei <HT TYPE="ITALIC">uuden tuen toteuttamista koskevaa kieltoa</HT> sovelleta (ks. 172 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Komissio toteaa tähän, että yhteisöjen tuomioistuin on käyttänyt Ranskan postilaitosta<?PAGE NO="I-4844"?> koskeneessa asiassa aivan eri periaatetta kuin sitä, johon Ranska vetoaa. On eri asia väittää, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa voidaan sallia, että EY:n perustamissopimuksen 92 artiklaan sisältyvää kieltoa<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviite 17. Kyseessä on tunnetusti <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>periaatteellinen kielto [joka] ei ole täydellinen eikä ehdoton, sillä komissiolle on 92 artiklan 3 kohdassa annettu tuen hyväksymistä koskeva laaja harkintavalta, ja se voi poiketa mainitussa 1 kohdassa määrätystä yleisestä kiellosta<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> (ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-39/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3547">C-39/94, SFEI ym., tuomio <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-3547, 36 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> koskevaa aineellista säännöstä ei sovellettaisi sellaiseen tukeen, jonka tarkoituksena on hyvittää julkisen palvelutehtävän harjoittamisesta aiheutuneet ylimääräiset kulut, kuin väittää, kuten kantajana oleva hallitus tekee, että 90 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeamisen nojalla voitaisiin välttää menettelysääntöä, eli standstill-velvoitetta, joka on otettu perustamissopimukseen, jotta estettäisiin yhteismarkkinoiden vastaisten tukihankkeiden toteuttaminen.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ranskan esittämän vaatimuksen perusteettomuus — komission mukaan — käy selvästi ilmi tarkastelemalla yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeinen virke turvaa artiklassa määrätyn valvontamekanismin, joka puolestaan on oleellinen yhteismarkkinoiden toiminnan turvaamisessa. Tästä seuraa — —, että vaikka jäsenvaltio pitää tukitoimea yhteismarkkinoille soveltuvana, jäsenvaltio ei kuitenkaan voi jättää huomiotta perustamissopimuksen 93 artiklan selviä määräyksiä<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="31/77 R+53/77 R" YEAR="1977" PAGE.ECR="921">31/77 R ja 53/77 R, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, määräys <DATE ISO="19770521">21.5.1977</DATE> (Kok. 1977, s. 921, 17 ja 18 kohta; Kok. Ep. III, s. 395)</REF.DOC.ECR> ja edellä alaviitteessä 10 mainittu asia komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, määräyksen 12 kohta.</P></NOTE> Se, että Ranskan hallitus tekee eron kyseisen toimenpiteen edeltä ilmoittamista koskevan velvoitteen ja standstill-velvoitteen välillä (ks. edellä 10 kohta), vaikuttaa näin ollen täysin mielivaltaiselta. Lisäksi kantajan käsitysten mukaan velvoitetta uuden tuen etukäteen ilmoittamisesta olisi sovellettava myös silloin, kun tuensaajana olevaan yritykseen sovelletaan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta, joten käsiteltävässä asiassa tällaisen erottelun avulla ei voitaisi sulkea pois sitä, että Ranska on syyllistynyt yhteisön oikeuden rikkomiseen, koska se on jättänyt ilmoittamatta kanteen kohteena olevasta toimenpiteestä (ks. edellä 1 kohta). Komissio lisää vielä, että vaikka Ranska pyrkii perusteluissaan rajaamaan standstill-velvoitteen väitetyn soveltumattomuuden yksittäisiin tilanteisiin, joissa muutoin vaarannettaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun harjoittamisen jatkuvuus ja sopeutuminen, kantaja ei selvennä, mitkä olisivat toimivaltaiset viranomaiset tekemään tällaisen arvion tai mikä olisi täsmällisesti se hetki, jolloin tällainen päätös olisi tehtävä.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Komission perusteet ovat mielestäni vakuuttavia. Olen vastaajan kanssa samaa mieltä erityisesti siitä, että jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa perustellusti vedota edellä mainitussa 90 artiklan 2 kohdassa<?PAGE NO="I-4845"?> olevaan poikkeukseen ilmoittamatta jätetyn tuen tapauksessa — ei edes silloin, kun tuki lopulta todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi —, jotta voitaisiin poistaa toimenpiteen täytäntöönpanon laittomuus ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan rikkomisesta suoraan aiheutuvat vaikutukset kansallisissa oikeusjärjestyksissä. On tuskin syytä muistuttaa, että mitään tukea ei voida pitää asianmukaisesti myönnettynä, jos komission yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaa 93 artiklan mukaista alustavaa tutkintamenettelyä ei ole suoritettu. Siitä, että on jätetty ilmoittamatta hankkeesta, jonka tarkoituksena on tuen myöntäminen, aiheutuu väistämättä vaara, että pannaan täytäntöön sellainen toimi, joka voi vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Sellaiselle jäsenvaltiolle, joka toimii tietoisesti laittomasti, ei voida suoda poikkeuksia yleisistä menettelysäännöistä. Tässä esittämäni periaate on sitä paitsi juuri se, joka on edellä mainitusta asiasta Lorenz ilmenevän oikeuskäytännön taustalla (ks. edellä alaviite 10 ja sitä koskeva kohta tekstissä): yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tukea myöntävän jäsenvaltion suojaamisen arvoisiin ja oikeutettuihin intresseihin kuuluu, että sille on ilmoitettava nopeasti sen oikeudellisesta tilanteesta. Asianomainen jäsenvaltio ei voi kuitenkaan vedota edellä mainittuun suojaan, kun se on pannut tuen täytäntöön ilmoittamatta sitä etukäteen komissiolle.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 18 mainittu asia SFEI ym., tuomion 48 kohta. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, jos asianomaisella jäsenvaltiolla on epäilyksiä siitä, ovatko sen suunnittelemat toimenpiteet valtiontukea, sen on mahdollista omien intressiensä suojelemiseksi antaa tieto suunnitelmastaan komissiolle ia velvoittaa komissio ottamaan kantaa asiaan kahden Kuukauden pituisen määräajan kuluessa.</P></NOTE> Näin ollen käsitykseni on, että jäsenvaltion myöntäessä tukea ilman edeltävää ilmoitusta, kuten käsiteltävässä tapauksessa, se ei voi käyttää hyväkseen perustamissopimuksessa säädettyjä oikeussuojakeinoja välttääkseen, että tuensaajana olevan yrityksen tehtäväksi annetun julkisen palvelun hoitamiselle on aiheutettu vahinkoa, kun yritys on velvoitettu keskeyttämään toimenpiteen täytäntöönpano komission kaikesta huolimatta aloittaman tutkintamenettelyn ajaksi. Käsiteltävän kanteen perustetta ei voida täten hyväksyä. Toisaalta pidätyn käsittelemästä kahta Ranskan toissijaisesti esittämää perustetta, jotka, kuten komissio on aiheellisesti huomauttanut, koskevat arvioita, jotka eivät liity olennaisesti kanteen kohteena olevan toimenpiteen perusteluihin vaan ovat ylimääräisiä toteamuksia (ks. edellä 11—13 kohta). Edellä mainittujen perusteiden hyväksyminen ei voisi siten kuitenkaan johtaa kantajan riitauttamaan päätökseen sisältyvän kohdan kumoamiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Tämän sanottuani, ja jotta asian tarkastelu olisi täydellinen, minua askarruttaa, voitaisiinko EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan ja 92 artiklan (oikeammin sanottuna 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen) määräyksiä, siten kuin Ranskan viranomaiset tulkitsevat niitä tässä asiassa, soveltaa sellaisessa erilaisessa tilanteessa, jossa riidanalaisesta tuesta olisi säännönmukaisesti ilmoitettu. Olisiko komission pitänyt tällaisessa tapauksessa selvittää<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Todistustaakka on kuitenkin ehdottomasti sillä, joka vetoaa kyseiseen poikkeukseen: siis tässä tapauksessa Ranskalla (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-157/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-5699">C-157/94, komissio v. Alankomaat, tuomio <DATE ISO="19971023">23.10.1997</DATE>, Kok. 1997, s. I-5699, 51 kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> kontradiktorisen tutkintamenettelyn päätteeksi, täyttyvätkö käsiteltävässä tapauksessa<?PAGE NO="I-4846"?> 90 artiklan 2 kohdassa määrätyt edellytykset toimenpiteen yhteensoveltuvuudesta annetusta lopullisesta päätöksestä huolimatta? Etenkin voisiko komissio päättää, että — jotta edunsaajana oleva yritys voisi taloudellisesti hyväksyttävissä oloissa täyttää<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. soveltuvilta osin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-320/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-2533">C-320/91, Corbeau, tuomio <DATE ISO="19930519">19.5.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-2533, 16 kohta; Kok. Ep. XIV, s. 223)</REF.DOC.ECR>. Poikkeuksen soveltuvuus ei sen sijaan riipu siitä, että kyseisen yrityksen elinkelpoisuus, eli talouden tasapaino tai taloudellinen kannattavuus olisi suorastaan uhattuna.</P></NOTE> yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamista koskevat erityiset velvollisuutensa — on syytä poiketa <HT TYPE="ITALIC">taannehtivasti</HT> standstill-velvoitteesta tutkintamenettelyn ajan?</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Vaikka sanamuoto Ranskan postilaitosta koskevan tuomion tähän asiaan liittyvässä kohdassa voisi ainakin ensi näkemältä oikeuttaa Ranskan hallituksen tässä riita-asiassa siitä esittämän tulkinnan (ks. edellä 16 kohta), mielestäni on syytä sulkea pois sellainen mahdollisuus, että velvollisuutta keskeyttää tuen maksaminen komission suorittaman tutkinnan ollessa kesken ei olisi sovellettava, koska sen katsottaisiin haittaavan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun, joka olisi tuensaajana olevan yrityksen tehtävänä, tuottamista. Ja tämän perustelut on selitetty seuraavaksi.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Se ratkaisu, jonka kannalle olen asettumassa, ei johdu siitä — mitä on täsmennettävä —, että se perustamissopimuksen määräys, jonka soveltamatta jättämistä pyydetään, on pikemminkin menettelymääräys eikä aineellinen määräys, kuten usein on, kun vedotaan 90 artiklan 2 kohdassa määrättyyn poikkeukseen yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen (EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla, joista on muutettuina tullut EY 81 ja EY 82 artikla) osalta. Tämä ratkaisu liittyy sen sijaan perustamissopimuksen 93 artiklaan perustuvan uusia tukihankkeita koskevan valvontajärjestelmän ennalta ehkäisevään luonteeseen. Se, mitä yhteisön lainsäätäjä on säätänyt yhteisönlaajuisten yrityskeskittymien tutkinnasta,<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. yrityskeskittymien valvonnasta <DATE ISO="19891221">21 päivänä joulukuuta 1989</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="395" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL L 395, s. 1</REF.DOC.OJ>; oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="257" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="13">EYVL 1990, L 257, s. 13</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston <DATE ISO="19970630">30.6.1997</DATE> antamalla asetuksella N:o 1310/97 <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="1">EYVL L 180, s. 1</REF.DOC.OJ>). Edellä mainitun asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa siis säädetään komission toimivallasta myöntää perustellusta pyynnöstä ja milloin tahansa lupa poiketa velvoitteesta lykätä toimen — jota muutoin sovelletaan ennen ilmoittamista ja ennen keskittymän toteamista yhteismarkkinoille soveltuvaksi — toteuttamista ja siihen voidaan liittää ehtoja ja velvoitteita tehokkaan kilpailun edellytysten varmistamiseksi. Tehdessään pyyntöä koskevaa päätöstä komission on otettava huomioon erityisesti ne vaikutukset, jotka lykkääminen voi aiheuttaa yhdelle tai useammalle keskittymään osallistuvalle yritykselle taikka ulkopuoliselle, sekä keskittymästä kilpailulle mahdollisesti aiheutuva uhka. Edellä mainitun asetuksen N:o 659/99 3 artiklan nojalla (ks. edellä alaviite 11) ilmoittamista edellyttävien tukien täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan ehtoon ei sen sijaan myönnetä poikkeuksia.</P></NOTE> ei poikkea siitä, että komission tehtäväksi annetun ennalta ehkäisevän valvonnan tarkoituksena on estää, että vetoamalla siihen, että <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>tehty mikä tehty<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>, voitaisiin laittomasti panna täytäntöön sisämarkkinoiden asianmukaista kilpailujärjestelmää vääristäviä toimia, joiden poistaminen aikaisemman tilanteen palauttamiseksi — olipa kyseessä fuusioitujen yritysten omaisuuserien erottaminen (unscrambling) tai tuensaajana olevalle yritykselle tukena maksettujen<?PAGE NO="I-4847"?> rahojen periminen takaisin —voi olla äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. julkisasiamies Reischlin asiassa 120/73 (johon on viitattu edellä alaviitteessä 10), <DATE ISO="19731107">7.11.1973</DATE> esittämä ratkaisuehdotus, s. 1485, erityisesti s. 1488.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>On hyvin tiedossa, että mahdollisuuteen vedota perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa määrättyyn poikkeukseen edellä mainituissa 85 artiklassa (kilpailua rajoittavat yhteisjärjestelyt) ja 86 artiklassa (määräävän markkina-aseman väärinkäyttö) tarkoitettua toimintaa koskevan komission suorittaman jälkikäteisvalvonnan yhteydessä ei liity sellaista vaaraa, ettei yhteisön järjestelmällä olisi enää käytännön vaikutuksia. Jos komissio päättää, että edellytykset 90 artiklan 2 kohdan soveltamiselle täyttyvät, sääntöjen rikkomisesta vastuussa olevalla yrityksellä — jolle muutoin olisi osoitettu rikkomista koskeva päätös, johon sisältyisi kehotus luopua välittömästi kielletystä toiminnasta ja mahdollinen sakon langettaminen tehtyjen rikkomusten vuoksi — on kyseinen poikkeus suojanaan.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Asiaintila on aivan toinen, kun tukea myöntävä jäsenvaltio vetoaa perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan poikkeukseen vapautuakseen standstill-velvoitteesta. Vaihtoehtoja on kaksi: joko komission päätös poikkeuksen sovellettavuudesta voidaan tehdä ainoastaan toimenpiteen yhteensoveltuvuutta koskevan lopullisen päätöksen yhteydessä, ja silloin — jos otetaan huomioon Ranskan tämän menettelyn aikana esittämät perustelut (ks. edellä 10 kohta) — tällaisella tuloksella ei ole käytännön merkitystä, koska se tulee liian myöhään, eikä sitä voitaisi kuitenkaan sovittaa yhteen riidanalaisen tuen kaltaisten tukitoimenpiteiden ominaispiirteiden kanssa, kun tukitoimenpiteen tarkoituksena on varmistaa tuensaajana olevalle yritykselle tehtäväksi uskotun, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteuttaminen jatkuvuutta ja sopeuttamista koskevin edellytyksin, tai komission päätöksessä on vain todettava muodollisesti jälkikäteen, että kyseinen jäsenvaltio on jo syyllistynyt standstill-velvoitteen rikkomiseen, mikä tarkoittaisi oikeastaan sen tunnustamista, että jäsenvaltio, joka aikoo myöntää 90 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa tukea, voi arvioida ja päättää itse oman harkintansa mukaan, lykkääkö se vai ei toimeenpanoa tutkintamenettelyn päättymistä odottaessaan. Kuitenkaan yrityksiin sovellettavia kilpailusääntöjä koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan edellä mainitun määräyksen soveltamista <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>ei ole jätetty sen jäsenvaltion harkintaan, joka on antanut yritykselle tehtäväksi tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa annetaan nimittäin komissiolle tätä alaa koskeva valvontatehtävä, jota se hoitaa yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="41/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="873">41/83, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850320">20.3.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 873, 30 kohta; Kok. Ep. VIII s. 135)</REF.DOC.ECR>. Tällaisessa harkintaprosessissa on otettava huomioon jäsenvaltioiden intressi käyttää tiettyjä, erityisesti julkiseen sektoriin kuuluvia yrityksiä talous- tai veropolitiikan välineinä sekå toisaalta yhteisiin intressi siihen, että yhteismarkkinoiden yhtenäisyys säilytetään (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-202/88" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-1223">C-202/88, Ranska v. komissio, tuomio <DATE ISO="19910319">19.3.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-1223, 12 kohta; Kok. Ep. XI, s. 109)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Ei ole syytä siihen, että valtiontukien valvonnan yhteydessä olisi sovellettava toisenlaista periaatetta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-4848"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><P>Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää tämän kanteen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Ranskan tasavallan maksamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>