Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

DEAN SPIELMANN

17 päivänä syyskuuta 2026 (1)

Asia C‑317/25

Groupe Canal + SAS

vastaan

Commission nationale de l’informatique et des libertés (CNIL),

muut osapuolet:

Premier ministre,

Syndicat professionnel Data et Marketing France (DMA France),

Association Alliance Digitale,

Syndicat Collectif pour les acteurs du marketing digital (CPA) ja

Association Le Groupement des éditeurs de contenus et services en ligne (GESTE)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska))

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2002/58/EY – Henkilötietojen käsittely ja yksityisyyden suoja sähköisen viestinnän alalla – 13 artikla – Sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) 2016/679 – 4 artiklan 11 alakohta – Rekisteröidyn suostumus – 12 artiklan 1 kohta – Läpinäkyvä informointi – 13 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 1 kohta – Rekisterinpitäjän velvollisuus toimittaa tietoja – Tietojen ensisijaisen kerääjän keräämät tiedot yhteistyökumppaneidensa toteuttamaa sähköistä markkinointia varten – Rekisteröidyn suostumus – Kerättyjen tietojen vastaanottajan yksilöiminen






 Johdanto

1.        Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska), ja sen taustalla olevassa asiassa on kyseessä Groupe Canal + SAS:n nostama kanne, joka koskee Commission nationale de l’informatique et des libertés’n (tietojenkäsittelystä ja perusvapauksista vastaava kansallinen elin, jäljempänä CNIL) 12.10.2023 tekemää päätöstä SAN-2023-015 (jäljempänä CNIL:n päätös),(2) jolla Groupe Canal + määrättiin maksamaan seuraamusmaksu, koska se oli harjoittanut henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3) 13 artiklassa tarkoitettua markkinointia hankkimatta rekisteröityjen suostumusta. Rekisteröidyt olivat antaneet internetpalveluntarjoajien suorittaman henkilötietojen keräämisen yhteydessä suostumuksensa tietojensa luovuttamiseen yhteistyökumppaneille ei-toivottua kaupallista viestintää varten, mutta näitä yhteistyökumppaneita ei ollut yksilöity suostumuksen hankkimisen yhteydessä.

2.        Unionin tuomioistuimelle tarjoutuu siis nyt käsiteltävässä asiassa tilaisuus täsmentää, millä edellytyksillä toinen rekisterinpitäjä voi käsitellä vastaanottamiaan tietoja ensimmäisen käsittelyn jälkeen kyseisten tietojen keräämisen ajankohtana alun perin annetun suostumuksen perusteella.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

 Direktiivi 2002/58

3.        Direktiivin 2002/58 johdanto-osan 40 perustelukappaleessa todetaan, että ”olisi toteutettava toimenpiteitä tilaajien suojaamiseksi ei-toivottujen suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävien viestintämuotojen, erityisesti automaattisten puhelujen, telekopioiden, sähköpostiviestien sekä lyhytsanomapalvelujen aiheuttamaa yksityisyyden loukkaamista vastaan. Tällaiset ei-toivotut markkinointiviestinnän muodot saattavat toisaalta olla suhteellisen helppoja lähettää ja toisaalta saattavat aiheuttaa rasitteita ja/tai kustannuksia vastaanottajalle. Lisäksi myös niiden määrä saattaa joissain tapauksissa aiheuttaa ongelmia sähköisissä viestintäverkoissa ja päätelaitteissa. Tällaisten ei-toivottujen suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävien viestintämuotojen osalta on perusteltua edellyttää, että vastaanottajilta saadaan ennakolta nimenomainen suostumus ennen kuin heille osoitetaan tällaista viestintää. Sisämarkkinat edellyttävät yhdenmukaistettua lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa yrityksiä ja käyttäjiä koskevat yksinkertaiset ja yhteisön laajuiset säännöt.”

4.        Direktiivin 2 artiklan toisen kohdan f alakohdan määritelmän mukaan ”käyttäjän tai tilaajan ’suostumuksella’ [tarkoitetaan] samaa kuin rekisteröidyn suostumuksella direktiivissä 95/46/EY”.(4)

5.        Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Ei-toivottu viestintä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soittojärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin voidaan sallia ainoastaan, jos se kohdistuu tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa.

2.      Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa asiakkailtaan heidän sähköpostiinsa liittyviä yhteystietoja tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä direktiivin 95/46/EY mukaisesti, sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, käyttää näitä yhteystietoja omien vastaavien tuotteidensa ja palvelujensa suoramarkkinoinnissa, edellyttäen että asiakkaille annetaan selkeästi ja selvästi yhteystietojen ottamisen ja jokaisen viestin yhteydessä mahdollisuus maksutta ja helposti kieltää tällainen yhteystietojensa käyttö, mikäli asiakas ei ole jo alun perin kieltänyt sitä.

– –”

 Yleinen tietosuoja-asetus

6.        Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 alakohdan määritelmän mukaan rekisteröidyn suostumuksella tarkoitetaan ”mitä tahansa vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja yksiselitteistä tahdonilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn antamalla suostumusta ilmaisevan lausuman tai toteuttamalla selkeästi suostumusta ilmaisevan toimen”.

7.        Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)      niitä on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi (’lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys’);

b)      ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla – –”.

8.        Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, säädetään seuraavaa:

”1.      Käsittely on lainmukaista ainoastaan[,] jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)      rekisteröity on antanut suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn yhtä tai useampaa erityistä tarkoitusta varten;

– –”.

9.        Yleisen tietosuoja-asetuksen III luvun, joka sisältää sen 12–23 artiklan, otsikko on ”Rekisteröidyn oikeudet”. Asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Läpinäkyvä informointi, viestintä ja yksityiskohtaiset säännöt rekisteröidyn oikeuksien käyttöä varten”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toimittaakseen rekisteröidylle 13 ja 14 artiklan mukaiset tiedot ja 15–22 artiklan ja 34 artiklan mukaiset kaikki käsittelyä koskevat tiedot tiiviisti esitetyssä, läpinäkyvässä, helposti ymmärrettävässä ja saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä varsinkin silloin, kun tiedot on tarkoitettu erityisesti lapselle. Tiedot on toimitettava kirjallisesti tai muulla tavoin ja tapauksen mukaan sähköisessä muodossa. Jos rekisteröity sitä pyytää, tiedot voidaan antaa suullisesti edellyttäen, että rekisteröidyn henkilöllisyys on vahvistettu muulla tavoin.”

10.      Yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimitettavat tiedot, kun henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kerättäessä rekisteröidyltä häntä koskevia henkilötietoja rekisterinpitäjän on silloin, kun henkilötietoja saadaan, toimitettava rekisteröidylle kaikki seuraavat tiedot:

a)      rekisterinpitäjän ja tapauksen mukaan tämän mahdollisen edustajan identiteetti ja yhteystiedot;

– –

c)      henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä käsittelyn oikeusperuste;

– –

e)      mahdolliset henkilötietojen vastaanottajat tai vastaanottajaryhmät; – –

– –

3.      Jos rekisterinpitäjä aikoo käsitellä henkilötietoja edelleen muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon henkilötiedot kerättiin, rekisterinpitäjän on ilmoitettava rekisteröidylle ennen kyseistä jatkokäsittelyä tästä muusta tarkoituksesta ja annettava kaikki asiaankuuluvat lisätiedot 2 kohdan mukaisesti.

4.      Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos ja siltä osin kuin rekisteröity on jo saanut tiedot.”

11.      Yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimitettavat tiedot, kun henkilötietoja ei ole saatu rekisteröidyltä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kun tietoja ei ole saatu rekisteröidyltä, rekisterinpitäjän on toimitettava rekisteröidylle seuraavat tiedot:

a)      rekisterinpitäjän ja tämän mahdollisen edustajan identiteetti ja yhteystiedot;

– –

c)      henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä käsittelyn oikeusperuste;

– –

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi rekisterinpitäjän on toimitettava rekisteröidylle seuraavat tiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn kannalta asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn takaamiseksi:

– –

c)      rekisteröidyn oikeus pyytää rekisterinpitäjältä pääsy häntä itseään koskeviin henkilötietoihin sekä oikeus pyytää kyseisten tietojen oikaisemista tai poistamista taikka käsittelyn rajoittamista ja vastustaa käsittelyä sekä oikeutta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen;

d)      oikeus peruuttaa suostumus milloin tahansa tämän vaikuttamatta suostumuksen perusteella ennen sen peruuttamista suoritetun käsittelyn lainmukaisuuteen, jos käsittely perustuu 6 artiklan 1 kohdan a alakohtaan tai 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaan;

– –

f)      mistä henkilötiedot on saatu sekä tarvittaessa se, onko tiedot saatu yleisesti saatavilla olevista lähteistä;

– –

3.      Rekisterinpitäjän on toimitettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot:

a)      kohtuullisen ajan kuluttua mutta viimeistään kuukauden kuluessa henkilötietojen saamisesta ottaen huomioon tietojen käsittelyyn liittyvät erityiset olosuhteet;

b)      jos henkilötietoja käytetään viestintään asianomaisen rekisteröidyn kanssa, viimeistään silloin kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran; tai

c)      jos henkilötietoja on tarkoitus luovuttaa toiselle vastaanottajalle, viimeistään silloin kun näitä tietoja luovutetaan ensimmäisen kerran.

4.      Jos rekisterinpitäjä aikoo käsitellä henkilötietoja edelleen muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon henkilötiedot kerättiin, rekisterinpitäjän on ilmoitettava rekisteröidylle ennen kyseistä jatkokäsittelyä tästä muusta tarkoituksesta ja annettava kaikki asiaankuuluvat lisätiedot 2 kohdan mukaisesti.

5.      Edellä olevaa 1–4 kohtaa ei sovelleta, jos ja siltä osin kuin

a)      rekisteröidyllä on jo tiedot;

b)      kyseisten tietojen toimittaminen osoittautuu mahdottomaksi tai vaatisi kohtuutonta vaivaa, erityisesti kun käsittely tapahtuu yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia tai tieteellisiä ja historiallisia tutkimustarkoituksia taikka tilastollisia tarkoituksia varten siten, että noudatetaan 89 artiklan 1 kohdassa esitettyjä edellytyksiä ja suojatoimia, tai niiltä osin kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus todennäköisesti estää kyseisten tarkoitusten saavuttamisen tai vaikeuttaa sitä suuresti; tällaisissa tapauksissa rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi, mukaan lukien kyseisten tietojen saattaminen julkisesti saataville;

c)      tietojen hankinnasta tai luovuttamisesta säädetään nimenomaisesti rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeutettujen etujen suojaamiseksi; tai

d)      tiedot on pidettävä luottamuksellisina, koska niitä koskee unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuva vaitiolovelvollisuus, kuten lakisääteinen salassapitovelvollisuus.”

 Ranskan oikeus

 Postista ja sähköisestä viestinnästä annettu koodeksi

12.      Postista ja sähköisestä viestinnästä annetun koodeksin (code des postes et des communications électroniques) L. 34-5 §:ssä, jolla on saatettu direktiivin 2002/58 13 artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä, sellaisena kuin kyseistä pykälää sovelletaan pääasiassa,(5) säädetään seuraavaa:

”L. 32 §:n 6 momentissa tarkoitetun automatisoidun sähköisen viestintäjärjestelmän, faksin tai sähköpostin kautta tapahtuva suoramarkkinointi, jossa käytetään sellaisen luonnollisen henkilön, tilaajan tai käyttäjän henkilötietoja, joka ei ole antanut etukäteen suostumustaan tällä tavoin tapahtuvaan suoramarkkinointiin, on kiellettyä.

Tätä pykälää sovellettaessa suostumuksella tarkoitetaan mitä tahansa vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoon perustuvaa tahdonilmaisua, jolla henkilö hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn suoramarkkinointitarkoituksiin.

Suoramarkkinointia on sellaisen viestin lähettäminen, jolla on tarkoitus edistää välittömästi tai välillisesti tavaroita myyvän tai palveluja tarjoavan henkilön tavaroiden tai palvelujen myyntiä tai imagoa. Tätä pykälää sovellettaessa suoramarkkinointia ovat myös puhelut ja viestit, joiden tarkoituksena on houkutella käyttäjää tai tilaajaa soittamaan maksulliseen palvelunumeroon tai lähettämään maksullinen tekstiviesti.

Sähköpostitse tapahtuva suoramarkkinointi on kuitenkin sallittua, jos vastaanottajan yhteystiedot on kerätty vastaanottajalta tietojenkäsittelystä, rekistereistä ja perusvapauksista 6.1.1978 annetun lain nro 78-17 [(loi relative à l’informatique, aux fichiers et aux libertés)(6)] säännöksiä noudattaen myynnin tai palvelujen tarjoamisen yhteydessä, jos suoramarkkinointi koskee saman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tarjoamia vastaavia tuotteita tai palveluja ja jos vastaanottajalle tarjotaan nimenomaisesti ja yksiselitteisesti mahdollisuus kieltää yksinkertaisella tavalla veloituksetta, kiellon välittämiseen liittyviä kuluja lukuun ottamatta, yhteystietojensa käyttö niiden keräämisen hetkellä sekä joka kerta, kun markkinointisähköpostiviesti lähetetään hänelle, jollei vastaanottaja ole kieltänyt tätä jo alun perin.

– –”

 Laki nro 78-17

13.      Lain nro 78-17 4 §:ssä säädetään olennaisilta osin, että henkilötietoja on käsiteltävä lakia noudattaen ja asianmukaisesti, ne on kerättävä tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Tietojen on oltava asianmukaisia, olennaisia ja tarkkoja sekä rajoituttava siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten tietoja käsitellään.

 Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

14.      Groupe Canal + teetti vuonna 2021 omaan lukuunsa sähköistä suoramarkkinointia, jota kohdistettiin noin 3,9 miljoonalle henkilölle, joiden henkilötiedot se oli saanut etukäteen kahdelta internetpalveluntarjoajalta. Nämä internetpalveluntarjoajat olivat pyytäneet tätä varten asiakkaitaan rastittamaan tietojenkeruulomakkeesta ruudun, joka koski asiakkaiden suostumusta siihen, että heidän henkilötietojaan käytetään internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppaneiden markkinointitarkoituksiin, eikä näitä yhteistyökumppaneita ollut yksilöity nimeltä tietojenkeruulomakkeessa, hyperlinkin kautta saatavilla olleessa luettelossa eikä millään muulla tavalla.

15.      CNIL:n käsiteltäväksi saapui useita kanteluita Groupe Canal +:n harjoittamasta sähköisestä markkinoinnista, joten CNIL tarkasti yhtiön toiminnan ja katsoi rajatussa kokoonpanossa 12.10.2023 tekemässään päätöksessä, ettei yhtiö ollut noudattanut postista ja sähköisestä viestinnästä annetun koodeksin L. 34-5 §:ään ja yleisen tietosuoja-asetuksen 7 artiklan 1 kohtaan perustuvia velvoitteitaan, koska sillä ei ollut rekisteröityjen antamaa pätevää suostumusta kyseisen markkinoinnin toteuttamiseen. CNIL katsoi näin ollen Groupe Canal +:n laiminlyöneen velvollisuutensa hankkia tällainen suostumus, ja se määräsi yhtiölle 600 000 euron suuruisen hallinnollisen seuraamusmaksun.

16.      Groupe Canal + vaati 15.12.2023 nostamassaan kanteessa Conseil d’État’ta – ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta – kumoamaan CNIL:n päätöksen sekä muuttamaan päätöstä pienentämällä sille määrätyn hallinnollisen seuraamusmaksun määrää. Groupe Canal + on vedonnut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuomessa siihen, että internetpalveluntarjoajien hankkima rekisteröityjen suostumus oli riittävän tietoinen, jotta rekisteröidyt saattoivat vastaanottaa siltä sähköistä markkinointia, koska rekisteröidyt olivat antaneet jo suostumuksensa siihen, että internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppanit käyttävät heidän henkilötietojaan.

17.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko Groupe Canal + toteuttaa markkinointinsa sen suostumuksen perusteella, jonka internetpalveluntarjoajat ovat ensisijaisina kerääjinä hankkineet rekisteröityjen antamien henkilötietojen käyttämiseksi internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppanien markkinointitarkoituksiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti, olisiko Groupe Canal +:n, jota ei ollut yksilöity nimeltä yhdeksi internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppaneista ja jonka henkilöllisyys ei siten ollut rekisteröityjen tiedossa, pitänyt hankkia rekisteröidyiltä uusi nimenomainen suostumus ennen suoramarkkinoinnin toteuttamista. Jos internetpalveluntarjoajien hankkimaa suostumusta voidaan pitää tietoisena yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja direktiivissä 2002/58 tarkoitetussa merkityksessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuutta.

18.      Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko – ja mahdollisesti millä edellytyksillä – yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 [alakohtaa], luettuna yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen 13 ja 14 artiklan sekä – – direktiivin [2002/58] 13 artiklan kanssa, tulkittava siten, että rekisteröidyn suostumusta, joka on annettu tietojen ensisijaiselle kerääjälle, siihen, että hänen tietojaan käyttää tietty vastaanottajaryhmä, kuten nyt esillä olevassa tapauksessa internetpalveluntarjoajien ’yhteistyökumppanit’, voidaan pitää vapaaehtoisena, yksilöitynä, tietoisena ja yksiselitteisenä suostumuksena, jonka perusteella kuka tahansa tähän ryhmään kuuluva henkilö voi tehdä sähköistä markkinointia ilman uuden suostumuksen pyytämistä, vai ilmeneekö näistä säännöksistä yhdessä luettuina, että tällaisessa tapauksessa jokaisen tahon, joka vastaanottaa kerättyjä henkilötietoja, on, jos sen henkilöllisyys ei ollut rekisteröidyn tiedossa silloin, kun tämä antoi suostumuksensa ensisijaiselle kerääjälle, saatava kyseisen henkilön suostumus voidakseen kohdistaa rekisteröityyn markkinointia uutta käsittelyä koskevan toimen rekisterinpitäjänä?

2)      Siinä tapauksessa, että katsotaan, että rekisteröidyn tietojen ensisijaiselle kerääjälle antamaa suostumusta siihen, että tietty vastaanottajaryhmä käyttää hänen tietojaan sähköiseen markkinointiin, voidaan pitää edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettuna tietoisena suostumuksena, onko vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuudella merkitystä vai voidaanko sillä, kuten nyt esillä olevassa asiassa, viitata yksinkertaisesti mihin tahansa ensisijaisen kerääjän ’yhteistyökumppaniin’?”

19.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Groupe Canal +, Euroopan komissio sekä Ranskan, Espanjan ja Italian hallitukset. Groupe Canal +, Syndicat professionnel Data et Marketing France, komissio sekä Ranskan ja Espanjan hallitukset ovat esittäneet suulliset huomautuksensa 2.7.2026 pidetyssä istunnossa.

 Asian tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

20.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voiko Groupe Canal + käyttää internetpalveluntarjoajien asiakkaiden henkilötietoja sen suostumuksen nojalla, jonka nämä asiakkaat ovat antaneet henkilötietojensa keräämisen yhteydessä, näihin asiakkaisiin kohdistetussa sähköisessä markkinoinnissa pyytämättä vuorostaan uutta suostumusta.

21.      Groupe Canal + väittää olennaisin osin, ettei sen tarvinnut hankkia uutta suostumusta rekisteröityihin kohdistettavaa sähköistä markkinointia varten. Muut osapuolet katsovat päinvastoin, ettei internetpalveluntarjoajien hankkima suostumus, joka perustui pelkkään tietoon vastaanottajaryhmistä, joille ensimmäisen käsittelyn yhteydessä kerättävät tiedot luovutetaan, ole riittävä osoittamaan, että tarvittava suostumus on annettu Groupe Canal +:n toteuttamassa sähköisessä markkinoinnissa tapahtuvaa toista käsittelyä varten.

22.      Käyn ensin läpi pääasiaan sovellettavat oikeussäännöt, ja tarkastelen sen jälkeen rekisteröityjen henkilötietojensa keräämisen yhteydessä antaman suostumuksen ulottuvuutta sen määrittämiseksi, voiko kyseinen suostumus olla Groupe Canal +:n toteuttaman suoramarkkinoinnin oikeudellinen peruste.

 Sovellettava lainsäädäntö

–       Direktiivin 2002/58 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suostumuksen tarve

23.      Muistutan ensinnäkin, että pääasia koskee Groupe Canal +:n toteuttamaa suoramarkkinointia. Direktiivin 2002/58 13 artiklalla, jonka otsikko on ”Ei-toivottu viestintä”, pyritään kyseisen direktiivin johdanto-osan 40 perustelukappaleessa todetun mukaisesti etenkin suojaamaan tilaajia ei-toivottujen suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävien viestintämuotojen aiheuttamalta yksityisyyden loukkaamiselta. Kuten kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa, luettuna yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 173 perustelukappaleen valossa, mainitaan, direktiivi 2002/58 on lex specialis, ja sillä täydennetään yleistä tietosuoja-asetusta (joka on lex generalis).(7) Direktiivin 2002/58 13 artiklaa sovelletaan siis pääasiaan, ja kyseisessä direktiivissä säädetyt edellytykset on siten otettava huomioon arvioitaessa Groupe Canal +:n käyttämien henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta.

24.      Huomautan sitten, että kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa sallitaan erilaisten viestintätyyppien eli ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soittojärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin sillä edellytyksellä, että se kohdistuu sellaisiin tilaajiin tai käyttäjiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Kyseisen säännöksen soveltamiseksi on siis ensiksi tarkastettava, kuuluuko suoramarkkinointitarkoituksiin käytetty viestintätyyppi mainitussa säännöksessä tarkoitettuihin viestintämuotoihin; toiseksi, onko tällaisen viestinnän tarkoituksena suoramarkkinointi eli onko sillä kaupallinen tarkoitus ja kohdistuuko se suoraan ja yksilöllisesti kuluttajaan, ja kolmanneksi, onko vaatimusta käyttäjän ennalta antaman suostumuksen saamisesta noudatettu.(8)

25.      Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kaksi ensimmäistä edellytystä täyttyy. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee näet nimenomaisesti sähköisen markkinoinnin, jota Groupe Canal + on kohdistanut rekisteröityihin.

26.      Ei-toivotun markkinointiviestinnän kohteena olevilta rekisteröidyiltä pyydettävää ennakkosuostumusta koskevasta kysymyksestä ollaan sitä vastoin erimielisiä.

27.      On riidatonta, että suoramarkkinointiin liittyvän myöhemmän käsittelyn on perustuttava suostumukseen. Täsmennän tältä osin, etteivät direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, joiden nojalla suostumuksesta voidaan poiketa, täyty pääasiassa.(9) Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko tilaajien henkilötietojensa ensisijaisen keräämisen yhteydessä antama suostumus riittävä, kun suoramarkkinointiin liittyvän myöhemmän käsittelyn suorittavan rekisterinpitäjän henkilöllisyys ei ole ollut tiedossa, vai olisiko tilaajilta pitänyt saada uusi suostumus, mistä päästään ”tietoisen” suostumuksen käsitteeseen.

–       Tietoinen suostumus yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä

28.      Direktiivissä 2002/58 ja erityisesti sen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suostumus on ymmärrettävä siinä merkityksessä, joka suostumukselle annetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Yhtäältä kyseisen direktiivin 2 artiklan toisen kohdan f alakohdassa, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 17 perustelukappaleen(10) kanssa, annetun määritelmän mukaan käyttäjän tai tilaajan suostumuksella tarkoitetaan nimittäin samaa kuin rekisteröidyn suostumuksella direktiivissä 95/46, ja toisaalta yleisen tietosuoja-asetuksen 94 artiklan 2 kohdassa säädetään, että viittauksia yleisellä tietosuoja-asetuksella kumottuun direktiiviin 95/46 pidetään viittauksina yleiseen tietosuoja-asetukseen.

29.      Kyseisten säännösten perusteella suostumuksen on täytettävä vaatimukset, jotka perustuvat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 alakohtaan, sellaisena kuin sitä sovelletaan ajallisesti pääasiassa; kyseisessä alakohdassa määritellään ”rekisteröidyn suostumus” siten, että se edellyttää ”vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja yksiselitteistä tahdonilmaisua”, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn antamalla suostumusta ilmaisevan lausuman tai ”toteuttamalla selkeästi suostumusta ilmaisevan toimen”.(11)

30.      Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että ensisijaisen keräämisen yhteydessä annettu suostumus on vapaaehtoinen, yksilöity ja yksiselitteinen. Asianosaisten näkemyserot kiteytyvät siihen kysymykseen, onko rekisteröityjen antama suostumus riittävän tietoinen suoramarkkinoinnissa tapahtuvan käsittelyn perusteeksi.

31.      Muistutan, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun tietoisen suostumuksen vaatimus, jonka on täytyttävä, jotta henkilötietojen käsittely on laillista, riippuu muun muassa siitä, onko kyseinen henkilö saanut ennalta tiedot kaikista kyseessä olevien tietojen käsittelyyn liittyvistä olosuhteista, joihin hänellä oli oikeus ja joiden perusteella hän voi tehdä valinnat tietojensa käyttämisestä ja antaa suostumuksensa itsemääräämisoikeutensa mukaisesti asiasta täysin tietoisena.(12)

32.      Yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklassa ilmaistaan nimittäin läpinäkyvyyden periaate, ja kuten siitä ilmenee, rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toimittaakseen kaikki kyseisen asetuksen 13 ja 14 artiklan mukaiset tiedot. Tältä osin sen on toimitettava rekisteröidylle tiedot kaikista tietojen käsittelyyn liittyvistä olosuhteista helposti ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä, koska kyseisen henkilön on voitava saada selville käsiteltävien tietojen tyypin, käsittelyn keston ja käsittelyn tapojen sekä käsittelyllä tavoiteltujen päämäärien lisäksi rekisterinpitäjän henkilöllisyys. Rekisteröidyn on voitava tällaisten tietojen avulla helposti määrittää mahdollisesti antamansa suostumuksen seuraukset, ja näillä tiedoilla on taattava se, että tämä suostumus annetaan täysin tietoisena asiasta.(13) Läpinäkyvyyden periaatteen kulmakivenä oleva oikeus saada tietoja takaa siten kaiken käsittelyn läpinäkyvyyden yleisen tietosuoja-asetuksen yhteydessä.(14)

33.      Lisäksi kuten unionin tuomioistuin on todennut, rekisterinpitäjän velvollisuus antaa tietoa rekisteröidyille, joiden henkilötietoja käsitellään, on ”välitön seuraus tiedonsaantioikeudesta, joka näille henkilöille on tunnustettu [yleisen] tietosuoja-asetuksen 12 ja 13 artiklassa”.(15)

34.      Se, että rekisteröityjen oikeutta saada riittävästi tietoa kaikista henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä olosuhteista ja erityisesti rekisterinpitäjän henkilöllisyydestä, loukataan, voi olla esteenä yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetun tietoisen suostumuksen ilmaisemiselle, mikä voi tehdä tästä käsittelystä lainvastaisen kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.(16) Rekisteröidyn tiedonsaantioikeuden lähtökohtana on siis laillisen tietojenkäsittelyn perusteeksi kelpaava suostumus, ja kyseisen rekisterinpitäjän henkilöllisyys on tältä osin erityisen välttämätön tieto, jotta kyseinen suostumus olisi tietoinen.

35.      Suostumuksen hankkimista ja tietojen toimittamista koskevat velvoitteet, joista säätämällä on pyritty siihen, että kyseinen suostumus on tietoinen, koskevat asianomaista rekisterinpitäjää eli henkilöä, joka ”määrittelee [kyseisen] käsittelyn tarkoitukset ja keinot”.(17)

36.      Pääasian yhteydessä yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklaa, jossa annetaan mahdollisuus vain vastaanottajaryhmien mainitsemiseen, sovelletaan internetpalveluntarjoajiin tiedonantovelvollisuuden osalta silloin, kun ne keräävät henkilötietoja ja luovuttavat näitä tietoja yhteistyökumppaneilleen.(18) Internetpalveluntarjoajilla ei siis ole velvollisuutta täsmentää tietojen vastaanottajaa, tai muussa tapauksessa ilmaisu ”vastaanottajaryhmät” menettäisi merkityksensä.

37.      Sen sijaan markkinointivaiheessa Groupe Canal +(19) käyttää internetpalveluntarjoajien välillisesti keräämiä henkilötietoja, ja rekisteröidyille tässä vaiheessa toimitettavat tiedot ovat niitä, joista säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklassa, joka on laadittu sellaisten tilanteiden ratkaisemiseksi, joissa rekisterinpitäjä ei ole suorassa yhteydessä rekisteröityyn.(20) Kuten unionin tuomioistuin on todennut, tällaisissa yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa rekisterinpitäjä kerää henkilötietoja muusta lähteestä, joten tässä säännöksessä tarkoitettujen tietojen toimittaminen silloin, kun ne saadaan, on käytännössä vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tällaisen keräämisen välillinen luonne on siten perustelu sille, että viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään mahdollisuudesta lykätä rekisterinpitäjälle kuuluvan tiedonantovelvollisuuden toteuttamista.(21) Yleissääntönä on kuitenkin, että henkilötiedot välillisesti saaneen rekisterinpitäjän on toimitettava tiedot kohtuullisen ajan kuluttua mutta viimeistään kuukauden kuluessa henkilötietojen saamisesta ottaen huomioon kyseisten tietojen käsittelyyn liittyvät erityiset olosuhteet.(22) Lisäksi jos kyseisiä henkilötietoja käytetään viestintään asianomaisen rekisteröidyn kanssa, rekisterinpitäjän on toimitettava tiedot viimeistään silloin kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran.(23)

38.      Tässä asiayhteydessä nousee esille kysymys, voiko internetpalveluntarjoajien hankkima suostumus olla pääasian yhteydessä oikeudellinen peruste Groupe Canal +:n suorittamalle myöhemmälle tietojen käsittelylle suoramarkkinoinnissa ilman tarvetta hankkia uutta suostumusta, minkä vuoksi seuraavaksi on tarkasteltava internetpalveluntarjoajien hankkiman suostumuksen ulottuvuutta.

 Käsiteltävässä asiassa annetun suostumuksen ulottuvuus

39.      Se, että internetpalveluntarjoajan asiakas rastittaa lomakkeesta ruudun, joka koskee suostumusta hänen henkilötietojensa käyttämiseen internetpalveluntarjoajan yhteistyökumppanien suoramarkkinoinnissa, voidaan katsoa suostumukseksi näiden tietojen luovuttamiseen kyseisille yhteistyökumppaneille käytettäviksi viestinnässä, jolla on kaupallinen tarkoitus ja joka kohdistetaan suoraan ja yksilöllisesti asianomaiselle henkilölle.(24) Tästä seuraa nähdäkseni, että suostumus koskee henkilötietojen luovuttamista kyseisten tietojen keräämisen yhteydessä ilmoitettua suoramarkkinointitarkoitusta varten.

40.      Kuten etenkin Ranskan hallitus on kuitenkin korostanut, tällainen suostumus ei merkitse välttämättä sitä, että rekisteröidyt ovat antaneet suostumuksensa siihen, että suoramarkkinoinnissa tapahtuvaa käsittelyä suorittaa kuka henkilö tahansa.

41.      Olen komission ja muina osapuolina olevien hallitusten tavoin sitä mieltä, että kyseisen suostumuksen tulee, jotta se voi olla kyseisen markkinoinnin oikeudellinen peruste, kattaa erityisesti suoramarkkinoinnissa tietoja käsittelevän rekisterinpitäjän henkilöllisyys.(25) Jos näin ei ole, suoramarkkinointiin liittyvä tietojen käsittely edellyttää uutta suostumusta, joka on annettu asiaankuuluvalla tavalla tietoisena markkinoinnissa tietoja käsittelevän rekisterinpitäjän henkilöllisyydestä.

42.      Tällainen tulkinta ilmenee nähdäkseni sovellettavien säännösten sanamuodosta, säännösten asiayhteydestä sekä sillä säännöstöllä tavoitelluista päämääristä, jonka osa säännökset ovat.(26)

43.      Ensinnäkin direktiivin 2002/58 13 artiklan 1 kohdassa edellytetään ennakkosuostumusta, jota suoramarkkinointivaiheessa tarkasteltaessa on otettava huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan vaatimukset, jos tiedot on kerätty välillisesti, mikä merkitsee viimeksi mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sitä, että kyseistä markkinointia harjoittavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyden on oltava tiedossa.(27) Yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään lisäksi, että jos henkilötietoja käytetään viestintään asianomaisen rekisteröidyn kanssa, rekisterinpitäjän on toimitettava asianomaiset tiedot, myös rekisterinpitäjän henkilöllisyyttä koskevat tiedot, viimeistään silloin kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran.

44.      Toiseksi näiden säännösten asiayhteys tukee tätä tulkintaa.

45.      Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 42 perustelukappaleesta ilmenee nimittäin ensinnäkin, että ”tietoisen suostumuksen antamiseksi rekisteröidyn olisi tiedettävä vähintään rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja tarkoitukset, joita varten henkilötietoja on määrä käsitellä”.

46.      Unionin tuomioistuin on tosin hyväksynyt muutamissa yksittäisissä käsittelyketjuissa sen, ettei suostumuksen toistaminen ollut tarpeen. Näin on ollut erityisesti tilanteessa, jossa perättäisillä tietojen käsittelyillä on ollut sama tarkoitus.(28) Tämä oikeuskäytännöstä ilmenevä erityinen ratkaisu rajautuu kuitenkin direktiivin 2002/58 12 artiklan yhteydessä tarkoitettuun suostumukseen. Sitä paitsi unionin tuomioistuin on muistuttanut olevan niin – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleessa todetaan – että jos tilaajalta tietoja keräävä osapuoli tai jokin kolmas osapuoli, jolle tietoja on välitetty, haluaa käyttää tietoja johonkin muuhun tarkoitukseen kuin julkisessa luettelossa julkaistavaksi, on joko tietoja keräävän osapuolen tai kyseisen kolmannen osapuolen hankittava tilaajalta uusi suostumus.(29)

47.      Katson siis, ettei Groupe Canal + voi vedota kyseiseen oikeuskäytäntöön hyödyllisellä tavalla, sillä kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa pääasiassa. Kyseinen oikeuskäytäntö tukee päinvastoin tulkintaa, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa uusi suostumus on välttämätön markkinoinnin yhteydessä tapahtuvan käsittelyn oikeudelliseksi perusteeksi, koska henkilötietoja käytetään muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty.

48.      Toiseksi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt tietojenkäsittelyn läpinäkyvyyden ja asianmukaisuuden periaatteet, tulkittuina kyseisen asetuksen johdanto-osan 60 ja 61 artiklan valossa,(30) oikeuttavat nähdäkseni sen, että rekisteröidyt saavat mahdollisimman pian tiedon heidän tietojensa vastaanottajaryhmään vaikuttavista muutoksista. Tietojen antamisella voidaan näet taata rekisteröidylle, ettei hänen henkilötietojensa vastaanottajaa koskeva mahdollinen muutos jää häneltä huomaamatta ja että hänellä on riittävästi aikaa arvioida muutoksen luonnetta ja vaikutusta sekä käyttää tarvittaessa yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvia oikeuksiaan muutoksen yhteydessä (esimerkiksi peruuttaa suostumuksensa tai vastustaa tietojen käsittelyä).(31)

49.      Lisään, että peruutuslinkki, jonka kautta suostumus voidaan peruuttaa ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä ja johon Groupe Canal + on viitannut istunnossa, kuuluu kyseisten oikeuksien käyttämiseen ja on tätä varten välttämätön erityisesti direktiivin 2002/58 13 artiklan 4 kohdan nojalla, mutta sillä ei voida korjata jälkikäteen markkinoinnin yhteydessä tietoja käsittelevän rekisterinpitäjän henkilöllisyyden kattavan ennakkosuostumuksen puuttumista, sillä tällaisen suostumuksen nimenomaisena tarkoituksena on tehdä kyseisestä käsittelystä laillista ennen sen tapahtumista.

50.      Tällainen tietojen ajantasaistaminen, joka tekisi rekisteröidyn antamasta suostumuksesta tietoisen, ei saisi myöskään edellyttää rekisteröidyn aktiivista pyyntöä yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa säädettyä tietoihin tutustumista koskevaa rekisteröidyn oikeutta käyttämällä. Tältä osin Groupe Canal +:n argumentti, joka koskee eroa yhtäältä yleisen tietosuoja-asetuksen 13 ja 14 artiklassa säädettyjen tiedonantovelvollisuuksien ja toisaalta yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa säädetyn tietoihin tutustumista koskevan oikeuden välineellisen tehtävän(32) välillä, ei nähdäkseni kevennä etukäteen annettavia tietoja koskevaa velvoitetta käsiteltävän asian tilanteessa. Oikeus saada tutustua tietoihin edellyttää rekisteröidyn nimenomaista pyyntöä,(33) kun taas yleisen tietosuoja-asetuksen 13 ja 14 artiklassa edellytetään rekisterinpitäjän aktiivista toimintaa, ja niiden nojalla annettavat tiedot osoitetaan yleisemmin kaikille rekisteröidyille. Riippumatta siitä, onko olemassa tietoihin tutustumista koskevaa oikeutta, jota rekisteröidyt voisivat päättää käyttää tai olla käyttämättä, yleisen tietosuoja-asetuksen 13 tai 14 artiklan nojalla annettujen tietojen jäädessä riittämättömiksi suostumuksen ulottuvuus on kuitenkin vain rajallinen, eikä se ole sellaisenaan riittävä siihen, että henkilötietoja voitaisiin käsitellä markkinointitarkoituksissa ilman, että asianomaisen rekisterinpitäjän henkilöllisyys on tiedossa.

51.      Tuon kolmanneksi esille, että poikkeukset, joita sovelletaan velvollisuuteen toimittaa säädetyn mukaiset tiedot ja erityisesti tieto rekisterinpitäjän henkilöllisyydestä, luetellaan tyhjentävästi yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 5 kohdassa.

52.      Kyseisiä poikkeuksia ei kuitenkaan sovelleta käsiteltävässä asiassa.

53.      Etenkään yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta, joka koskee tilannetta, jossa rekisteröidyt ovat jo saaneet asianomaiset tiedot, ei voida soveltaa, koska markkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyttä ei ole lähtökohtaisesti vielä ilmoitettu.

54.      Markkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyttä koskevan tiedon toimittaminen ei vaadi nähdäkseni myöskään kohtuutonta vaivaa yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kuten osa muista osapuolista esittää, Groupe Canal + voisi nimittäin antaa sopimuksella internetpalveluntarjoajien tehtäväksi kerätä suoramarkkinoinnissa tapahtuvaa tietojen käsittelyä varten tarvittavan suostumuksen joko täsmentämällä vastaanottajien henkilöllisyyden tai, jos nämä eivät ole tiedossa tietojen keräämisen ajankohtana, esimerkiksi pitämällä yllä ajantasaista luetteloa kaikista henkilötietojen käsittelyissä tai aiemmin ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuvista merkittävistä muutoksista.(34) Muussa tapauksessa Groupe Canal + voisi hankkia suostumuksen ennen varsinaisen suoramarkkinoinnin toteuttamista eli viimeistään silloin, kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, mikä on sitä paitsi huomioitu yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 3 kohdan b alakohdassa.

55.      Kolmanneksi sovellettavia oikeussääntöjä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla direktiivin 2002/58 tavoitteiden kanssa, sellaisina kuin nämä tavoitteet mainitaan kyseisen direktiivin johdanto-osan 2 ja 40 perustelukappaleessa, joiden mukaan tavoitteena on pyrkiä erityisesti varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja tätä tarkoitusta varten suojata tilaajia ei-toivottujen suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävien viestintämuotojen aiheuttamilta yksityisyyden loukkaamisilta.

56.      Kuten direktiivin 2002/58 johdanto-osan 40 perustelukappaleesta ilmenee, tältä osin suoramarkkinointitarkoituksiin käytettävät sähköpostiviestit saattavat ”olla suhteellisen helppoja [ja edullisia] lähettää”, mutta niistä voi aiheutua rasitteita ja/tai kustannuksia vastaanottajalle sekä toisinaan määrällisiä ongelmia sähköisissä viestintäverkoissa ja päätelaitteissa. Siten on erityisen perusteltua edellyttää, että suoramarkkinoinnin toteuttava rekisterinpitäjä (suoramarkkinointiviestien lähettäjä) on saanut markkinointiin ennakkosuostumuksen (suoramarkkinointiviestien vastaanottajalta) ennen viestien lähettämistä.

57.      Kun otetaan huomioon yksityisyyden loukkaaminen sähköpostiviestimainonnalla tai muilla suorilla yksilöllisillä viestintävälineillä,(35) katson olevan erityisen tärkeää, että vaatimus ennakkosuostumuksesta, joka on tietoinen markkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyden osalta, täytetään ennen kyseistä markkinointia, tai muussa tapauksessa loukataan direktiivin 2002/58 13 artiklan 1 kohdan tehokasta vaikutusta ja annetaan mahdollisuus tämän suoramarkkinoinnin yhteydessä tapahtuvan tietojen käsittelyn laillisuutta koskevan edellytyksen kiertämiseen.

58.      Lisäksi kun otetaan huomioon erityisesti tietojen välittäjien (data brokers)(36) harjoittamaan henkilötietojen toissijaiseen käyttöön liittyvät huomattavat haasteet, en kannata suostumukseen liittyvien säännösten tulkitsemista siten, että henkilötietojen suojaa höllennettäisiin tältä osin.

59.      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ”suostumusväsymystä”(37) koskeva Groupe Canal +:n argumentti ei ole vakuuttava, eikä sen perusteella voida myöskään vapauttaa rekisterinpitäjiä (internetpalveluntarjoajia tietojen toimittamisen yhteydessä tai Groupe Canal +:aa ensimmäisen suoramarkkinointiviestin yhteydessä) tietoiseen ennakkosuostumukseen liittyvistä velvoitteista.

60.      Katson näin ollen, että toisin kuin Groupe Canal + väittää, koska suostumus, jonka rekisteröidyt ovat antaneet henkilötietojen ensisijaisen keräämisen yhteydessä, ei kata suoramarkkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyttä, se on ulottuvuudeltaan rajallinen, eikä Groupe Canal + voi toteuttaa sen perusteella markkinointia hankkimatta uutta suostumusta viimeistään silloin, kun se ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä rekisteröityihin.

61.      Ensimmäiseen kysymykseen on siis nähdäkseni vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 13 ja 14 artiklan sekä direktiivin 2002/58 13 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että suostumusta, jonka rekisteröity on antanut tietojen ensisijaiselle kerääjälle siihen, että hänen tietojaan käyttää tietty vastaanottajaryhmä, joka on nimetty tietojen ensisijaisen kerääjän yhteistyökumppaneiksi, mutta jonka henkilöllisyys ei ole ollut rekisteröidyn tiedossa silloin, kun hän on antanut suostumuksensa tietojen ensisijaiselle kerääjälle, ei voida pitää tietoisena suostumuksena, jonka perusteella kuka tahansa kyseiseen vastaanottajaryhmään kuuluva henkilö voisi toteuttaa sähköistä markkinointia ilman tarvetta pyytää rekisteröidyltä uusi suostumus ennen tällaisen markkinoinnin kohdistamista rekisteröidylle.

62.      Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei näin ollen ole tarpeen vastata. Tarkastelen toista kysymystä jäljempänä siten vain toissijaisesti.

 Toinen kysymys

63.      Jos unionin tuomioistuin ei yhdy ensimmäiseen kysymykseen ehdottamaani vastaukseen, voidaan vastattaessa toiseen kysymykseen, joka koskee vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuutta ja sen yhteyttä riittävän tietoiseen suostumukseen, käyttää nähdäkseni kahta lähestymistapaa.

64.      Ensimmäisessä lähestymistavassa katsottaisiin, ettei riittävän tietoisen suostumuksen ja vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuuden välillä ole yhteyttä. Tällöin suoramarkkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyys ei vaikuttaisi olevan tällaisen mainonnan vastaanottamiseen annetun suostumuksen pätevyyden edellytys. Näin rekisteröidyn tietojen ensisijaiselle kerääjälle antamaa suostumusta siihen, että jokin vastaanottajaryhmä käyttää hänen tietojaan sähköisen markkinoinnin toteuttamiseen, voitaisiin pitää riittävän tietoisena suostumuksena vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuudesta riippumatta. Voitaisiin siis katsoa, että suoramarkkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän henkilöllisyyden tarvitsisi olla tiedossa vain henkilötietoihin tutustumista, niiden oikaisemista tai niiden poistamista koskevan oikeuden taikka käsittelyn vastustamista koskevan oikeuden kaltaisten oikeuksien käyttämiseksi. Suostumusta pidettäisiin tällöin riittävän tietoisena riippumatta siitä, olisiko vastaanottajaryhmä ilmoitettu tarkkarajaisesti vai ei. Käsiteltävässä asiassa Groupe Canal + voisi siten toteuttaa markkinoinnin ilman, että uutta suostumusta vaaditaan, riippumatta tietojen ensisijaisen keräämisen yhteydessä nimetyn vastaanottajaryhmän tarkkarajaisuudesta.

65.      Toinen lähestymistapa – jota pidän parempana – voisi johtaa siihen, että riittävän tietoisen suostumuksen ja vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuuden välillä katsottaisiin olevan yhteys. Vaikka markkinoinnin toteuttavan rekisterinpitäjän varsinaista henkilöllisyyttä koskevaa tietoa ei olisi, tässä tapauksessa mahdollisuus kyseisen rekisterinpitäjän yksilöintiin olisi joka tapauksessa välttämätön, jotta suoramarkkinointi voitaisiin toteuttaa ilman uuden suostumuksen hankkimista. Vastaanottajaryhmän käsitteen tarkkarajaisuudella voisi tällöin olla merkitystä.

66.      Tietojen ensisijaisen kerääjän olisi täsmennettävä tässä tapauksessa vastaanottajaryhmä, niin että rekisteröity voisi tietojensa keräämiseen liittyvän asiayhteyden ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella odottaa, että häneen yhteyttä ottava henkilö käyttää hänen henkilötietojaan markkinointitarkoituksiin. Toisin sanoen rekisteröidyn ei pitäisi yllättyä Groupe Canal +:n lähettämästä suoramarkkinoinnista, vaan hänen pitäisi tietää antaneensa siihen suostumuksensa siinä yhteydessä, kun hänen internetpalveluntarjoajansa keräsi hänen henkilötietonsa, kun huomioon otetaan esimerkiksi mainitun vastaanottajaryhmän tarkkarajaisuus tai tietojen keräämisen asiayhteys ja tietojen ensisijaisen kerääjän (tässä tapauksessa internetpalveluntarjoajien) toiminta.(38)

67.      Käsiteltävässä asiassa internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppanien käsite on vastaanottajaryhmän nimikkeenä hyvin epämääräinen siinä asiayhteydessä, jossa internetpalveluntarjoajat ovat keränneet henkilötietoja. Toisin kuin Groupe Canal + väittää, katson, että yhteistyökumppanin käsitteen käyttäminen ei antaisi rekisteröidylle silloinkaan, kun sitä tulkittaessa otetaan huomioon tarkoituksena oleva sähköinen markkinointi, riittäviä tietoja, jotta hänen voitaisiin katsoa antaneen täysin tietoisen suostumuksensa siihen, että Groupe Canal + ottaa häneen yhteyttä. Vaikka oletettaisiin, että internetpalveluntarjoajien asiakkailla voisi olla ajatus siitä, että Groupe Canal + on osa niiden internetpalveluntarjoajan ”liiketoimintaekosysteemiä”, tämän perusteella ei nähdäkseni pystytä tarkentamaan yhteistyökumppanin käsitettä eikä yksilöimään sitä, mitä kyseisen palvelutarjoajan yhteiskumppanina oleminen voi kattaa asianomaisten tavaroiden tai palveluiden osalta.(39) Ainoaksi viitteeksi jää, että kyseessä on internetpalveluntarjoajan kanssa sopimussuhteessa ja liikesuhteessa oleva yhteisö, mistä muodostuu ryhmä, joka ei ole tietenkään ääretön, mutta jota ei ole kuitenkaan määritetty. Lähtökohtaisesti se, että internetpalveluntarjoaja luovuttaa tietoja vastaanottajalle, edellyttää nimittäin useimmiten tällaista suhdetta.

68.      Lisäksi pääasian taustalla olevassa asiayhteydessä kyseinen yhteistyökumppanin käsite vaikuttaa olevan siinä määrin määrittelemätön, että internetpalveluntarjoajan asiakas voisi päinvastoin olettaa antaessaan suostumuksensa tietojen keräämisen vaiheessa, että hänelle ilmoitetaan kyseisen yhteistyökumppanin henkilöllisyydestä tarkemmin aikanaan, eli kun hänen tietojaan luovutetaan kyseiselle yhteistyökumppanille, ja viimeistään ennen markkinointia. Huomautan lisäksi, että 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän mukaan on niin, että kun tiedot annetaan vain vastaanottajaryhmistä, niiden olisi oltava mahdollisimman tarkkoja ja niissä olisi kerrottava esimerkiksi vastaanottajan tyyppi sen harjoittaman toiminnan mukaan sekä toimiala ja sen alaluokat sekä sijainti.(40)

69.      Tästä seuraa nähdäkseni, että jos sen, että suostumuksen antamisen yhdessä ilmoitetaan ”vastaanottajaryhmä”, hyväksytään olevan oikeudellinen peruste yhden tähän ryhmään kuuluvan vastaanottajan harjoittamalle suoramarkkinoinnille ilman, että kyseistä vastaanottajaa on yksilöity, tällaisen vastaanottajan myöhemmän yksilöimisen internetpalveluntarjoajien ensisijaisesti keräämien tietojen vastaanottajaksi pitäisi joka tapauksessa olla kohtuudella mahdollista.(41) Mitä epämääräisemmin nämä vastaanottajaryhmät on määritetty tietojen ensisijaisen keräämisen vaiheessa, sitä epätodennäköisemmin suostumus voi olla perusteena sille, että toinen rekisterinpitäjä käyttää kerättyjä henkilötietoja suoramarkkinoinnissa tapahtuvaan tietojen käsittelyyn.

70.      Näissä pääasiaan liittyvissä olosuhteissa katson, että tietojen ensisijaisina kerääjinä olevien internetpalveluntarjoajien yhteistyökumppanien käsite ei johda Groupe Canal +:n mainitsemaan ”suostumusketjuun”. Tässä jälkimmäisessä lähestymistavassa olisi siis välttämätöntä hankkia uusi suostumus niin, että tietojen vastaanottaja voidaan yksilöidä, ennen kuin kyseisiä henkilötietoja käytetään markkinointitarkoituksiin.

 Ratkaisuehdotus

71.      Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin yhtäältä toteaa, että Conseil d’État’n esittämään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata, ja toisaalta vastaa ensimmäiseen kysymykseen seuraavasti:

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 11 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 13 ja 14 artiklan sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 13 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

suostumusta, jonka rekisteröity on antanut tietojen ensisijaiselle kerääjälle siihen, että hänen tietojaan käyttää tietty vastaanottajaryhmä, joka on nimetty tietojen ensisijaisen kerääjän yhteistyökumppaneiksi, mutta jonka henkilöllisyys ei ole ollut rekisteröidyn tiedossa silloin, kun hän on antanut suostumuksensa tietojen ensisijaiselle kerääjälle, ei voida pitää tietoisena suostumuksena, jonka perusteella kuka tahansa kyseiseen vastaanottajaryhmään kuuluva henkilö voisi toteuttaa sähköistä markkinointia tarvitsematta pyytää rekisteröidyltä uutta suostumusta ennen tällaisen markkinoinnin kohdistamista rekisteröidylle.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Saatavilla osoitteessa https://www.legifrance.gouv.fr/cnil/id/CNILTEXT000048222771.


3      12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2002, L 201, s. 37). Sähköisen viestinnän tietosuoja-asetusta koskeva ehdotus on peruutettu (ks. Liitteet asiakirjaan Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Komission työohjelma 2025.Yhdessä eteenpäin: rohkeammin, yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva unioni (COM(2025) 45 final, s. 26, 29 kohta).


4      Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 1995, L 281, s. 31). Kyseinen direktiivi korvattiin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1; jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus), jonka 94 artiklan, jonka otsikko on ”Direktiivin 95/46/EY kumoaminen”, 2 kohdassa säädetään, että viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina kyseiseen asetukseen.


5      Sellaisena kuin se on muutettuna 24.7.2020 annetun lain nro 2020-901 (JORF 25.7.2020, nro 181) 8 §:llä.


6      JORF 7.1.1978, nro 6 (jäljempänä laki nro 78-17).


7      Ks. tuomio 13.11.2025, Inteligo Media (C‑654/23, EU:C:2025:871, 66–68 kohta). Ks. myös Euroopan tietosuojaneuvoston 12.3.2019 antama lausunto 5/2019 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin ja yleisen tietosuoja-asetuksen keskinäisestä suhteesta erityisesti tietosuojaviranomaisten toimivallan, tehtävien ja valtuuksien osalta, s. 12 ja sitä seuraavat sivut; saatavilla osoitteessa https://www.edpb.europa.eu/system/files/documents/files/file1/201905_edpb_opinion_eprivacydir_gdpr_interplay_fi.pdf.


8      Ks. tuomio 25.11.2021, StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz (C‑102/20, EU:C:2021:954, 37 kohta). Ks. sähköpostin käsitteen määritelmästä, joka ”on laaja ja [jonka] tarkoitus on olla tekniikan suhteen neutraali”, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 27.2.2004 antama lausunto 5/2004 direktiivin 2002/58/EY 13 artiklan mukaisesta, markkinointiin tarkoitetusta ei-toivotusta viestinnästä, WP 90, 3.1 kohta; saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/justice/article-29/documentation/opinion-recommendation/files/2004/wp90_fi.pdf.


9      Ennakkosuostumusta koskevasta säännöstä poikkeaminen perustuu siihen, että olemassa olevan asiakassuhteen yhteydessä on kohtuullista sallia yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti asiakkailta hankittujen sähköisten yhteystietojen käyttö, mutta vain samalle yritykselle ja vain samankaltaisten tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseksi asiakkaille (ks. direktiivin 2002/58 johdanto-osan 41 perustelukappale). Tästä ei ole kyse pääasiassa, sillä suoramarkkinointia eivät toteuta ensisijaisina kerääjinä olevat internetpalveluntarjoajat vastaavien tuotteiden tai palveluiden tarjoamista varten. Kyseisen direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä suostumusta koskevaa poikkeusta ei voida siis soveltaa.


10      Kyseisen perustelukappaleen mukaan kyseisessä direktiivissä käyttäjän tai tilaajan suostumuksella olisi, siitä riippumatta, onko kyseessä luonnollinen vai oikeushenkilö, tarkoitettava samaa kuin rekisteröidyn suostumuksella direktiivissä 95/46 määritellyn ja tarkennetun mukaisesti.


11      Tätä yleisen tietosuoja-asetuksen säännöstä on siis voitu pitää tiukempana kuin direktiivin 95/46 2 artiklan h alakohdan säännöstä, jonka mukaan ”rekisteröidyn suostumuksella” tarkoitetaan ”kaikenlaista vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoista tahdon ilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn” (ks. tuomio 1.10.2019, Planet49 (C‑673/17, EU:C:2019:801, 61 kohta). Ks. myös Euroopan tietosuojaneuvoston 4.5.2020 hyväksymät asetuksen 2016/679 mukaista suostumusta koskevat suuntaviivat 05/2020, versio 1.1, 1 kohta; saatavilla osoitteessa https://www.edpb.europa.eu/documents/guideline/guidelines-052020-on-consent-under-regulation-2016679_fi.


12      Ks. tuomio 11.7.2024, Meta Platforms Ireland (Edustajakanne) (C‑757/22, EU:C:2024:598, 60 kohta; jäljempänä tuomio Meta Platforms Ireland) ja analogisesti tuomio 4.9.2025, Euroopan tietosuojavaltuutettu v. SRB (Henkilötietojen käsite) (C‑413/23 P, EU:C:2025:645, 106 kohta).


13      Ks. vastaavasti tuomio 11.11.2020, Orange Romania (C‑61/19, EU:C:2020:901, 40 kohta) ja tuomio Meta Platforms Ireland (55, 56, 59 ja 60 kohta). Ks. tietosuojan ja läpinäkyvyyden välisestä tiiviistä yhteydestä, jota korostetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklassa, Bygrave, L. A. ja Tosoni, L., ”Article 4(11). Consent”, teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. A., Docksey, C. ja Drechsler, L. (toim.), The EU General Data Protection Regulation (GDPR). A Commentary, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 184. Ks. myös Tambou, O., Manuel de droit européen de la protection des données à caractère personnel, Bruylant, Bruxelles, 2020, s. 129, nro 141, ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 134, nro 144, ja Dix, A., ”Art. 12. Transparent information, communication and modalities for the exercise of the rights of the data subject”, teoksessa General Data Protection Regulation. Article-by-Article Commentary, Nomos, Baden-Baden, 2023, s. 434–447.


14      Ks. julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus Bara ym. (C‑201/14, EU:C:2015:461, 74 kohta) ja julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotus Storstockholms Lokaltrafik (C‑422/24, EU:C:2025:623, 1 kohta).


15      Ks. tuomio Meta Platforms Ireland (58 kohta).


16      Ks. tuomio Meta Platforms Ireland (59 kohta).


17      Tällainen määritelmä annetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa. Ks. yhteisvastuusta myös tuomio 29.7.2019, Fashion ID (C‑40/17, EU:C:2019:629, 106 kohta).


18      Tässä vaiheessa vastaanottajan yksilöiminen ei ole aina mahdollista, ja vastaanottajaryhmän käsite antaa mahdollisuuden kerätä laaja-alaisemman suostumuksen.


19      Tässä tarkasteluun ei tule kysymystä Groupe Canal +:n lukuun kyseistä markkinointia toteuttavista henkilötietojen käsittelijöistä.


20      Ks. tuomio 18.12.2025, Storstockholms Lokaltrafik (C‑422/24, EU:C:2025:980, 39 kohta; jäljempänä tuomio Storstockholms Lokaltrafik). Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan soveltamisalasta tuomio 28.11.2024, Másdi (C‑169/23, EU:C:2024:988, 55 kohta).


21      Ks. tuomio Storstockholms Lokaltrafik (39 kohta).


22      Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 3 kohdan a alakohta. Ks. myös 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 11.4.2018 hyväksymät asetuksen 2016/679 mukaista läpinäkyvyyttä koskevat suuntaviivat, WP 260, rev. 01, 28 kohta (jäljempänä läpinäkyvyyttä koskevat suuntaviivat); saatavilla osoitteessa https://www.edpb.europa.eu/documents/guideline/article-29-working-party-guidelines-on-transparency-under-regulation-2016679_fi.


23      Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklan 3 kohdan b alakohta.


24      Ks. suoramarkkinoinnin käsitteestä tuomio 25.11.2021, StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz (C‑102/20, EU:C:2021:954, 47 kohta). Ks. myös suoramarkkinoinnin käsitteestä, joka on luonteeltaan laaja, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 27.2.2004 antama lausunto 5/2004 direktiivin 2002/58/EY 13 artiklan mukaisesta, markkinointiin tarkoitetusta ei-toivotusta viestinnästä, WP 90, 3.3 kohta.


25      Ks. tietosuojaneuvoston 4.5.2020 hyväksymät asetuksen 2016/679 mukaista suostumusta koskevat suuntaviivat 5/2020, versio 1.1., 65 kohta, jonka mukaan on niin, että ”jos useamman (yhteisen) rekisterinpitäjän on tarkoitus käyttää pyydettävää suostumusta tai jos muiden rekisterinpitäjien, jotka haluavat käyttää alkuperäistä suostumusta, on tarkoitus siirtää tai käsitellä tietoja, kaikki kyseiset organisaatiot olisi nimettävä”.


26      Ks. tästä unionin tuomioistuimen käyttämästä tulkintamenetelmästä mm. tuomio Storstockholms Lokaltrafik (28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


27      Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31–35 kohdassa muistutetut seikat.


28      Ks. tuomio 5.5.2011, Deutsche Telekom (C‑543/09, EU:C:2011:279, 64–66 kohta) ja tuomio 27.10.2022, Proximus (Julkiset sähköiset luettelot) (C‑129/21, EU:C:2022:833, 48–50 kohta).


29      Ks. tuomio 27.10.2022, Proximus (Julkiset sähköiset luettelot) (C‑129/21, EU:C:2022:833, 50 kohta).


30      Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 60 perustelukappaleessa todetaan erityisesti, että asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn periaatteiden mukaisesti ”rekisteröidylle on ilmoitettava henkilötietojen käsittelystä ja sen tarkoituksesta. Rekisterinpitäjän olisi toimitettava rekisteröidylle lisätiedot, jotka ovat tarpeen asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn varmistamiseksi, ottaen huomioon henkilötietojen käsittelyn erityiset olosuhteet ja asiayhteys”. Asetuksen johdanto-osan 61 perustelukappaleessa täsmennetään erityisesti, että ”rekisteröidylle olisi ilmoitettava häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä tietojen keruun yhteydessä tai, jos henkilötiedot on saatu jostain muusta lähteestä, kohtuullisen ajan kuluessa tietojen keruusta, tapaukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen. Jos henkilötietoja voidaan laillisesti luovuttaa toiselle vastaanottajalle, rekisteröidylle olisi ilmoitettava tästä silloin, kun henkilötietoja luovutetaan ensimmäisen kerran. Jos rekisterinpitäjä aikoo käsitellä henkilötietoja muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty, rekisterinpitäjän olisi toimitettava rekisteröidylle ennen kyseistä jatkokäsittelyä tiedot tästä muusta tarkoituksesta sekä muut tarvittavat tiedot” (kursivointi tässä).


31      Ks. analogisesti tuomio 1.10.2015, Bara ym. (C‑201/14, EU:C:2015:638, 34 kohta), jossa unionin tuomioistuin korostaa, että vaatimus henkilötietojen asianmukaisesta käsittelystä velvoittaa esimerkiksi viranomaisen ilmoittamaan rekisteröidyille näiden tietojen siirtämisestä toiselle viranomaiselle, ”jotta tämä voisi käsitellä niitä mainittujen tietojen vastaanottajana” (kursivointi tässä). Ks. myös läpinäkyvyyttä koskevien suuntaviivojen 30 kohta.


32      Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklalla on nimittäin ”välineellinen tehtävä”, joka liittyy yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjen rekisteröidyn muiden etuoikeuksien käyttämiseen (ks. julkisasiamies Pitruzzellan ratkaisuehdotus Österreichische Post (Henkilötietojen vastaanottajiin liittyvät tiedot) (C‑154/21, EU:C:2022:452, 33 kohta); ks. vastaavasti myös tuomio 12.1.2023, Österreichische Post (Henkilötietojen vastaanottajiin liittyvät tiedot) (C‑154/21, EU:C:2023:3, 38 ja 39 kohta) sekä tuomio 22.6.2023, Pankki S (C‑579/21, EU:C:2023:501, 58 kohta)).


33      Myös oikeuskirjallisuudessa on tuotu esille rekisterinpitäjään liittyvä ”passiivinen” läpinäkyvyys yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan yhteydessä siinä tapauksessa, että rekisteröidyn on esitettävä asianomainen pyyntö (ks. Zanfir-Fortuna, G., ”Article 15. Right of access by the data subject”, teoksessa Kuner, C., Bygrave, L. A., Docksey, C. ja Drechsler, L. (toim.), The EU General Data Protection Regulation (GDPR). A Commentary, Oxford University Press, Oxford, 2020, s. 449–467). Tiedonsaantioikeus on suojasäännöksen keskiössä, sillä rekisteröity ei voi käyttää oikeuksiaan (etenkään yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaista oikeuttaan tutustua tietoihin), jos hän ei ole tietoinen siitä, käsitelläänkö hänen tietojaan vai ei (ks. Castets-Renard, C., ”Titre 1 – Protection des données personnelles”, teoksessa Droit du marché unique numérique et intelligence artificielle, Bruylant, Bruxelles, 2020, 1. painos, s. 221–300, erityisesti s. 270, nro 341).


34      Tämä mahdollisuus mainitaan myös CNIL:n päätöksen 27 kohdassa, jossa CNIL mainitsee tyhjentävän ja ajantasaisen luettelon, ”joka on henkilöiden saatavilla silloin, kun heidän suostumuksensa hankitaan, esimerkiksi suoraan suostumusten keräämiseen käytettävällä alustalla tai, jos luettelo on liian pitkä, kyseiseen luetteloon sekä tavarantoimittajien ja palveluntarjoajien tietosuojaselosteisiin ohjaavan hyperlinkin kautta”.


35      Ks. tältä osin julkisasiamies Richard de la Tourin ratkaisuehdotus StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz (C‑102/20, EU:C:2021:518, 57 kohta).


36      Ks. mm. Ruschemeier, H., ”Data Brokers and European Digital Legislation”, EDPL, nide 9, nro 1, 2023, s. 27–38.


37      Tällä tarkoitetaan käyttäjän väsymistä ylenmääräisiin pyyntöihin niin, että hän päätyy lopulta antamaan suostumuksensa mekaanisesti pohtimatta sitä tarkemmin tai päinvastoin perääntyy eikä käytä sivustoa pidemmälle. Ks. tältä osin mm. evästeisiin liittyvä komission aloite (cookies pledge), jolla pyritään erityisesti vähentämään kuluttajien tarvetta hyväksyä tai hylätä jatkuvasti evästeitä ja muita seurannassa käytettäviä välineitä; saatavilla osoitteessa https://commission.europa.eu/topics/consumers/consumer-rights-and-complaints/enforcement-consumer-protection/cookie-pledge_en.


38      Tukeudun tässä yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen (yleissopimus 108+) 18.5.2018 hyväksyttyä muutospöytäkirjaa koskevan 10.10.2018 annetun Euroopan neuvoston selitysmuistion 49 kohtaan, jonka mukaan on niin, että jotta voidaan varmistaa, onko myöhemmän käsittelyn tarkoitus yhteensopiva sen tarkoituksen kanssa, jota varten henkilötiedot alun perin kerättiin, rekisterinpitäjän ”olisi kaikki alkuperäisen käsittelyn laillisuutta koskevat vaatimukset ensin täytettyään otettava huomioon muun muassa kyseisten tarkoitusten ja suunnitellun myöhemmän käsittelyn tarkoitusten väliset yhteydet, tilanne, jossa henkilötiedot on kerätty, erityisesti myöhempään käsittelyyn liittyvät rekisteröidyn kohtuulliset odotukset, jotka perustuvat hänen ja rekisterinpitäjän väliseen suhteeseen; henkilötietojen luonne; suunnitellun myöhemmän käsittelyn seuraukset rekisteröidyille; ja asianomaisten suojatoimien olemassaolo sekä alkuperäisessä että suunnitellussa käsittelyssä” (kursivointi tässä) (saatavilla osoitteessa https://rm.coe.int/16808ac91b).


39      Tämän osoittavat pääasian taustalla olevat kantelut.


40      Ks. tästä läpinäkyvyyttä koskevat suuntaviivat, erityisesti liitteenä oleva taulukko.


41      Groupe Canal +:n tekemä vertailu internetin käyttäjän ja tavanomaisesti valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen eurooppalaisen keskivertokuluttajan välillä voisi olla merkityksellinen (ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Planet49 (C‑673/17, EU:C:2019:246, 113 kohta); ks. myös henkilötietojen suojan ja kuluttajaoikeuksien välisestä vuorovaikutuksesta julkisasiamies Richard de la Tourin ratkaisuehdotus Meta Platforms Ireland (C‑319/20, EU:C:2021:979, 80 ja 81 kohta), minkä osalta on korostettava kuluttajansuojan korkeaa tasoa suhteessa elinkeinonharjoittajaan.