UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
24 päivänä syyskuuta 2026 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – 19 artikla – Avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsite – 63 artikla – Pyhän istuimen ja jäsenvaltion välinen sopimus – Kanonisen oikeuden mukaisesti solmittu avioliitto – Jäsenvaltion siviilituomioistuin, jossa avioerohakemus on pantu vireille – Toisen jäsenvaltion siviilituomioistuin, jossa on haettu kirkollisen oikeusistuimen tuomion, jolla kyseinen avioliitto julistetaan mitättömäksi, yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamista
Asiassa C‑190/25 [Zelabrich], ( i )
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Stuttgart (osavaltion ylioikeus, Stuttgart, Saksa) on esittänyt 4.3.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.3.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
LS
vastaan
GT,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari), S. Rodin, N. Piçarra ja N. Fenger,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: hallintovirkamies E. Sartori,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.2.2026 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
|
– |
GT, edustajanaan A. Groeneveld, Rechtsanwältin, |
|
– |
Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Gavela Llopis, M. Acedo-Rico Montiel ja P. Pérez Zapico, |
|
– |
Italian hallitus, asiamiehenään S. Fiorentino, avustajanaan F. Subrani, avvocato dello Stato, |
|
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Ernst ja S. Noë, |
kuultuaan julkisasiamiehen 30.4.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (EUVL 2004, L 367, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2201/2003), 19 artiklan 1 kohdan tulkintaa. |
|
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Venäjän kansalainen LS ja Italian ja Saksan kansalainen GT ja joka koskee GT:n LS:ää vastaan vireille panemaa avioeromenettelyä. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
|
3 |
Pyhän istuimen ja Italian tasavallan välillä 11.2.1929 tehtyä lateraanisopimusta on muutettu näiden sopimuspuolten välisellä Roomassa 18.2.1984 allekirjoitetulla sopimuksella (jäljempänä näin muutettuna lateraanisopimus). |
|
4 |
Lateraanisopimuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Pastoraalinen vapaus”, 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Italian tasavalta myöntää katoliselle kirkolle täyden vapauden edistää pastoraalista ja koulutuksellista tehtävänsä sekä hyväntekeväisyystehtäväänsä ja evankelioida ja pyhittää. Italian tasavalta erityisesti takaa katolisen kirkon vapauden – – käyttää tuomiovaltaansa kirkollisissa asioissa.” |
|
5 |
Lateraanisopimuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Avioliitto”, määrätään seuraavaa: ”1. Kanonisen oikeuden mukaisesti solmituilla avioliitoilla katsotaan olevan siviilioikeudellisia vaikutuksia edellyttäen, että avioliitto on sen jälkeen, kun se on julkaistu kunnantalolla, merkitty väestörekisteriin. Heti vihkimisen jälkeen pappi tai hänen edustajansa selittää aviopuolisoille avioliiton siviilioikeudelliset vaikutukset ja ilmoittaa heille siviililain [codice civile] säännöksistä, jotka koskevat aviopuolisoiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Sen jälkeen hän laatii kahtena kappaleena avioliittotodistuksen, johon voidaan merkitä aviopuolisoiden mahdolliset siviilioikeudelliset ilmoitukset. – – 2. Kirkollisten oikeusistuinten antamat avioliiton mitättömäksi julistamista koskevat tuomiot, jotka ylempi kirkollinen valvontaelin on todennut täytäntöönpanokelpoisiksi, saavat Italiassa oikeusvaikutuksia asianosaisten tai jommankumman asianosaisen hakemuksesta toimivaltaisen corte d’appellon [(ylioikeus, Italia)] ratkaisulla, kun tämä toteaa, että
Ylioikeus voi päätöksellään, jolla kanoninen tuomio julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, määrätä väliaikaisia taloudellisia toimenpiteitä toisen niistä puolisoista, joiden avioliitto on julistettu mitättömäksi, hyväksi ja siirtää asian tältä osin toimivaltaiseen tuomioistuimeen. – –” |
Unionin oikeus
|
6 |
Asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa: ”Avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden osalta tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan aviosuhteen purkamiseen eikä siinä pitäisi käsitellä kysymyksiä esimerkiksi avioeron syistä, avioliiton varallisuusoikeudellisista vaikutuksista tai muista mahdollisista liitännäistoimenpiteistä.” |
|
7 |
Kyseisen asetuksen 1 artiklan otsikko oli ”Soveltamisala”, ja sen sanamuoto oli seuraavaa: ”1. Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:
– – 3. Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin: – –
– –” |
|
8 |
Asetuksen 3 artiklan otsikko oli ”Yleinen toimivalta”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa: ”Puolisoiden avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevassa asiassa ovat toimivaltaisia sen jäsenvaltion tuomioistuimet,
|
|
9 |
Asetuksen 19 artiklan otsikko oli ”Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa: ”Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen.” |
|
10 |
Asetuksen N:o 2201/2003 III luku, jonka otsikko oli ”Tunnustaminen ja täytäntöönpano”, sisälsi useita jaksoja; sen 1 jakson otsikko oli ”Tunnustaminen”. Tämä jakso sisälsi useita säännöksiä, jotka koskivat muun muassa yhdessä jäsenvaltiossa annetun avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion tunnustamista muissa jäsenvaltioissa ja tällaisen tuomion tunnustamatta jättämisen perusteita. |
|
11 |
Asetuksen 63 artiklassa, jonka otsikko oli ”Pyhän istuimen kanssa tehdyt sopimukset”, säädettiin seuraavaa: ”1. Tämä asetus ei rajoita Vatikaanissa 7 päivänä toukokuuta 1940 allekirjoitetun Pyhän istuimen ja Portugalin [tasavallan] välillä tehdyn kansainvälisen sopimuksen (konkordaatti) soveltamista. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti annettu tuomio avioliiton mitättömäksi julistamisesta tunnustetaan jäsenvaltioissa III luvun 1 jaksossa säädetyin edellytyksin. 3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sovelletaan myös seuraaviin Pyhän istuimen kanssa tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin (konkordaatteihin):
4. Espanja, Italia ja Malta saavat soveltaa 2 kohdassa tarkoitettujen tuomioiden tunnustamiseen samoja menettelyjä ja tarkastuksia kuin kirkollisten tuomioistuinten 3 kohdassa tarkoitettujen Pyhän istuimen kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten mukaisesti antamiin tuomioihin. – –” |
|
12 |
Asetus N:o 2201/2003 on kumottu tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25.6.2019 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2019/1111 (EUVL 2019, L 178, s. 1), jota sovelletaan 1.8.2022 lähtien. Kun otetaan huomioon pääasian taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aika, ennakkoratkaisupyyntö on kuitenkin tutkittava asetuksen N:o 2201/2003 kannalta. |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
|
13 |
Saksan ja Italian kansalainen GT ja Venäjän kansalainen LS, joiden molempien vakinainen asuinpaikka on Saksassa, solmivat 16.6.2017 avioliiton Napolissa (Italia) sijaitsevassa kirkossa (jäljempänä konkordaatin mukainen avioliitto). Avioliitto rekisteröitiin samana päivänä kyseisen kaupungin väestörekisteriviranomaisessa. |
|
14 |
GT jätti 25.1.2022 Amtsgericht Stuttgartiin (Stuttgartin alioikeus, Saksa) avioerohakemuksen. Tässä menettelyssä kyseisen tuomioistuimen on myös lausuttava viran puolesta eläkeoikeuksien hyvitysluonteisesta jakamisesta ja LS:n hakemuksesta mahdollisen avioliiton jälkeisen elatusavun myöntämisestä. |
|
15 |
GT jätti 22.7.2022 Tribunale Ecclesiastico Interdiocesano di Napoliin (hiippakuntien välinen kirkollinen oikeusistuin, Napoli, Italia) hakemuksen konkordaatin mukaisen avioliiton julistamiseksi mitättömäksi. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi hakemuksen 28.2.2024 antamallaan tuomiolla. Supremo Tribunale della Segnatura Apostolica (Apostolisen signatuurin ylin oikeusistuin, Italia) julisti 27.5.2024 tämän lopullisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi. |
|
16 |
Corte d’appello di Napoli (Napolin ylioikeus, Italia), jonka käsiteltäväksi saatettiin 31.7.2024 Tribunale Ecclesiastico Interdiocesano di Napolin antaman lopullisen ja täytäntöönpanokelpoisen tuomion, jolla konkordaatin mukainen avioliitto todetaan mitättömäksi, yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamista koskeva hakemus, ei ole vielä ratkaissut tätä hakemusta. |
|
17 |
Amtsgericht Stuttgart päätti 20.11.2014 lykätä avioerohakemuksen ja siihen liittyvien varallisuusoikeudellisten vaatimusten käsittelyä. Amtsgericht Stuttgart katsoi, että jos Corte d’appello di Napoli hyväksyy vaatimuksen, joka koskee kirkollisen tuomion, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistettiin mitättömäksi, siviilioikeudellisten vaikutusten tunnustamista, Amtsgericht Stuttgartissa vireillä oleva avioeromenettely menettää kohteensa. |
|
18 |
LS valitti tästä päätöksestä 4.12.2024 Oberlandesgericht Stuttgartiin (osavaltion ylioikeus, Stuttgart, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väitti, että asetuksen N:o 2201/2003 mukaan velvollisuus lykätä asian käsittelyä ei ole Amtsgericht Stuttgartilla vaan italialaisella tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu hakemus kirkollisen tuomion, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistettiin mitättömäksi, siviilioikeudellisten vaikutusten tunnustamisesta. |
|
19 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, kuuluuko Corte d’appello di Napolin käsiteltävänä oleva asia, joka koskee kyseisen kirkollisen tuomion yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamista, avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen piiriin, mikä voi johtaa asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vireilläolovaikutukseen. Jos vastaus on myöntävä, se pyrkii selvittämään, mitä seurauksia tällaisella vireilläolovaikutuksella on. |
|
20 |
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällainen menettely kuuluu kyseisessä säännöksessä tarkoitetun avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen piiriin, joten italialaisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu myöhemmin, on lähtökohtaisesti lykättävä asian käsittelyä mainitun säännöksen mukaisesti. |
|
21 |
Se huomauttaa kuitenkin, että tällainen velvollisuus voi aiheuttaa vaikeuksia, koska tällaisessa tilanteessa saksalaisen tuomioistuimen on tarvittaessa arvioitava liitännäisesti sitä, tunnustaako Italian tasavalta kirkollisen oikeusistuimen konkordaatin mukaisen avioliiton mitättömäksi julistamisen, vaikka Pyhän istuimen ja Saksan liittotasavallan välillä ei ole tältä osin mitään sopimusta, jolla voitaisiin säännellä kirkollisen päätöksen tunnustamista. |
|
22 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, voivatko saksalaiset tuomioistuimet – kun otetaan huomioon myös avioliiton mitättömäksi julistamisesta mahdollisesti aiheutuvat varallisuusoikeudelliset vaikutukset, jotka eroavat avioeromenettelyyn liittyvistä vaikutuksista, jolloin on olemassa vaara ristiriitaisista ratkaisuista – kuitenkin päättää lykätä asian käsittelyä, vaikka niillä on asetuksen N:o 2201/2003 nojalla ensisijainen kansainvälinen toimivalta. |
|
23 |
Tässä tilanteessa Oberlandesgericht Stuttgart on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Ensimmäinen kysymys
|
24 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii ensimmäisellä kysymyksellään selvittämään, onko asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen alaan kuuluu menettely, joka on pantu vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa sellaisen täytäntöönpanokelpoisen tuomion yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamiseksi, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistetaan mitättömäksi, kun mainitun tuomion on antanut kirkollinen oikeusistuin tämän asetuksen 63 artiklassa tarkoitetun Pyhän istuimen ja kyseisen jäsenvaltion välisen kansainvälisen sopimuksen nojalla. |
|
25 |
Aluksi on ensinnäkin täsmennettävä, että – kuten asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 3 kohdan e alakohdasta, luettuna sen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen valossa ilmenee – kysymykset, jotka liittyvät avioliiton varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin ja erityisesti elatusvelvoitteisiin, eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan. |
|
26 |
Nämä kysymykset voivat sitä vastoin kuulua muiden unionin oikeuden välineiden eli tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa 24.6.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/1103 (EUVL 2016, L 183, s. 1) tai toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1) soveltamisalaan. |
|
27 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tosin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään eroihin, joita avioeroon liittyvien varallisuusoikeudellisten vaikutusten ja avioliiton mitättömäksi julistamisesta johtuvien varallisuusoikeudellisten vaikutusten välillä voi olla. Nämä pohdinnat on kuitenkin esitetty ainoastaan asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdan tulkitsemiseksi, eivätkä ne voi oikeuttaa muiden unionin oikeuden säädösten kuin kyseisen asetuksen tulkintaa, koska kyseinen tuomioistuin ei ole esittänyt tältä osin muita täsmennyksiä. |
|
28 |
Toiseksi on muistutettava, että asetuksen N:o 2201/2003 63 artiklan mukaan kyseinen asetus ei jäsenvaltioiden välisissä suhteissa rajoita sellaisten sopimusten – joihin kuuluu lateraanisopimus – soveltamista, joita on tehty yhtäältä Pyhän istuimen ja toisaalta eräiden jäsenvaltioiden eli Espanjan kuningaskunnan, Italian tasavallan, Maltan tasavallan ja Portugalin tasavallan välillä. |
|
29 |
Lateraanisopimuksella säännellään Pyhän istuimen ja Italian tasavallan välisiä suhteita. Kyseisen sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen mukaan kyseinen jäsenvaltio erityisesti tunnustaa ja takaa katolisen kirkon vapauden käyttää tuomiovaltaansa kirkollisissa asioissa. |
|
30 |
Mainitun sopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan kanonisen oikeuden mukaisesti solmituilla avioliitoilla katsotaan olevan siviilioikeudellisia vaikutuksia edellyttäen, että avioliitto on sen jälkeen, kun se on julkaistu kunnantalolla, merkitty väestörekisteriin. |
|
31 |
Saman sopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että kirkollisten oikeusistuinten antamat avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevat tuomiot, jotka ylempi kirkollinen valvontaelin on todennut täytäntöönpanokelpoisiksi, saavat Italiassa siviilioikeudellisia vaikutuksia toimivaltaisen ylioikeuden antaman ratkaisun perusteella ensinnäkin, jos kirkollinen oikeusistuin on ollut toimivaltainen käsittelemään asian, ja toiseksi, jos kirkollisissa oikeusistuimissa noudatetulla menettelyllä on turvattu asianosaisten oikeus olla saapuvilla ja puolustautua Italian oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden mukaisesti, ja kolmanneksi, jos ulkomailla annettujen tuomioiden oikeusvaikutusten tunnustamista koskevat Italian lainsäädännössä vaaditut edellytykset täyttyvät. |
|
32 |
Näiden alustavien huomautusten perusteella asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdan tulkitsemiseksi on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon paitsi kyseisen säännöksen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä toimella tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 17.11.1983, Merck,292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 27.11.2025, Manuel Costa Filhos,C‑643/24, EU:C:2025:923, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
33 |
Asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdan sanamuodosta on huomautettava, että kyseisessä säännöksessä viitataan avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeviin kanteisiin, jotka on nostettu samojen asianosaisten välillä eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. |
|
34 |
Kuten unioin tuomioistuin on todennut, mainitun säännöksen sanamuodon mukaan on niin, että vaikka kanteiden on koskettava samoja asianosaisia, niillä voi olla eri kohde, kunhan ne koskevat asumuseroa, avioeroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2019, Liberato,C‑386/17, EU:C:2019:24, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että vireilläolovaikutus edellyttää, että eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevien menettelyjen kohteena on aviosuhteen purkaminen tai päättäminen. |
|
35 |
Sen sijaan jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pannun menettelyn, jonka tarkoituksena on tunnustaa sellaisen täytäntöönpanokelpoisen tuomion siviilioikeudelliset vaikutukset, jolla kirkollinen oikeusistuin on julistanut konkordaatin mukaisen avioliiton mitättömäksi asetuksen N:o 2201/2003 63 artiklassa tarkoitetun Pyhän istuimen kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla, kuten tässä tapauksessa Corte d’appello di Napolissa vireillä olevan menettelyn, kohteena ei sinällään ole aviosuhteen purkaminen tai päättäminen. |
|
36 |
Yhtäältä on nimittäin niin, kuten Italian ja Espanjan hallitukset ovat istunnossa korostaneet, että tällaisen menettelyn aloittamisajankohtana aviosuhde on jo purettu, koska tämä suhde on julistettu mitättömäksi kirkollisen oikeusistuimen antamalla lopullisella ja täytäntöönpanokelpoisella tuomiolla. Asianomaisen jäsenvaltion, tässä tapauksessa Italian tasavallan, tuomioistuimessa käytävän menettelyn tarkoituksena on ainoastaan se, että kirkollisen tuomion siviilioikeudelliset vaikutukset tunnustetaan kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä. |
|
37 |
Toisaalta valtiollisen tuomioistuimen kyseisessä menettelyssä harjoittama valvonta ulottuu ainoastaan lateraanisopimuksen 8 §:n 2 kappaleessa nimenomaisesti mainittuihin seikkoihin eli kirkollisen oikeusistuimen toimivaltaan, asianosaisten oikeuteen olla läsnä ja puolustautua kyseisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä sekä edellytyksiin, jotka Italian lainsäädännössä asetetaan ulkomaisten tuomioiden tunnustamiselle. Kuten Italian hallitus on täsmentänyt, valtiollinen tuomioistuin ei voi tutkia kirkollisen tuomion asiasisältöä. |
|
38 |
Näin ollen menettely, joka on pantu vireille valtiollisessa tuomioistuimessa kirkollisen oikeusistuimen lateraanisopimuksen nojalla antaman täytäntöönpanokelpoisen tuomion, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistetaan mitättömäksi, yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamiseksi, ei kuulu asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen piiriin. |
|
39 |
Tätä tulkintaa tukee kyseisen säännöksen asiayhteys. |
|
40 |
Tästä on huomautettava, että asetuksen N:o 2201/2003 19 artikla kuuluu kyseisen asetuksen II lukuun, jonka otsikko oli ”Oikeudellinen toimivalta” ja jonka 3 artiklassa lueteltiin perusteet, joilla voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta ratkaista avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevat asiat. |
|
41 |
On myös muistutettava, että toimivallan jakamista koskevan järjestelmän, josta asetuksessa N:o 2201/2003 säädetään aviosuhteen purkamisen osalta, tarkoituksena ei ole sulkea pois, että usea tuomioistuin on toimivaltainen. Siinä säädetään päinvastoin nimenomaisesti, että usea tuomioistuin voi olla samanaikaisesti toimivaltainen, eikä niiden välille ole säädetty hierarkiaa (tuomio 13.10.2016, Mikołajczyk,C‑294/15, EU:C:2016:772, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
42 |
Asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdassa säännellään tässä asiayhteydessä sellaisten tilanteiden käsittelyä, joissa kahden eri jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu samojen asianosaisten välisiä avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevia kanteita, ja siinä säädetään tätä varten tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, velvollisuudesta omasta aloitteestaan lykätä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen kyseisen asetuksen 3 artiklassa tältä osin säädettyjen perusteiden mukaisesti. |
|
43 |
Italialaisen tuomioistuimen, jossa on saatettu vireille hakemus sellaisen täytäntöönpanokelpoisen tuomion, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistetaan mitättömäksi ja jonka kirkollinen oikeusistuin on antanut lateraanisopimuksen nojalla, yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamiseksi, toimivaltaa ei kuitenkaan määritetä asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklassa säädettyjen perusteiden vaan kyseisessä Pyhän istuimen ja Italian tasavallan välisessä sopimuksessa vahvistettujen erityisten määräysten perusteella. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 44 ja 45 kohdassa huomauttanut, menettely, jossa hakemus on tehty, ei näin ollen voi johtaa kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun vireilläolovaikutukseen. |
|
44 |
Asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohdan sanamuotoon perustuvaa tulkintaa, jota tukee asiayhteys, johon kyseinen säännös kuuluu, ei voida kyseenalaistaa tämän asetuksen tavoitteilla. |
|
45 |
Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksella N:o 2201/2003 pyritään helpottamaan muun muassa keskinäisen luottamuksen periaatteen – joka on oikeudellisen yhteistyön kulmakivi unionin tasolla – perusteella jäsenvaltioissa annettujen avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamista (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2022, Senatsverwaltung für Inneres und Sport,C‑646/20, EU:C:2022:879, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
46 |
Pyhän istuimen ja eräiden jäsenvaltioiden välillä tehtyjen sopimusten erityisessä asiayhteydessä asetuksen N:o 2201/2003 63 artikla kuuluu kyseisen asetuksen yleiseen tavoitteeseen, joka on helpottaa näiden sopimusten nojalla annettujen avioliiton mitättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamista ja yksinkertaistettua täytäntöönpanoa. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 49 ja 50 kohdassa, 63 artiklan tarkoituksena on laajentaa kyseisessä asetuksessa säädetty tunnustamisjärjestelmä koskemaan tuomioita, jotka koskevat avioliiton mitättömäksi julistamista Pyhän istuimen ja eräiden jäsenvaltioiden välillä tehtyjen konkordaattien mukaisesti, näiden sopimusten täyden vaikutuksen takaamiseksi. Mainitun artiklan tarkoituksena ei sitä vastoin ole saattaa näitä tuomioita kaikkien asetuksella N:o 2201/2003 vahvistettujen yhdenmukaistettujen sääntöjen eikä erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen, joihin sen 19 artikla kuuluu, piiriin. |
|
47 |
Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2201/2003 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen alaan ei kuulu menettely, joka on pantu vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa sellaisen täytäntöönpanokelpoisen tuomion yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamiseksi, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistetaan mitättömäksi, kun mainitun tuomion on antanut kirkollinen oikeusistuin tämän asetuksen 63 artiklassa tarkoitetun Pyhän istuimen ja kyseisen jäsenvaltion välisen kansainvälisen sopimuksen nojalla. |
Toinen kysymys
|
48 |
Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. |
Oikeudenkäyntikulut
|
49 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
|
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003, sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2116/2004, 19 artiklan 1 kohtaa |
|
on tulkittava siten, että |
|
kyseisessä säännöksessä tarkoitetun avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen käsitteen alaan ei kuulu menettely, joka on pantu vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa sellaisen täytäntöönpanokelpoisen tuomion yksityisoikeudellisten vaikutusten tunnustamiseksi, jolla konkordaatin mukainen avioliitto julistetaan mitättömäksi, kun mainitun tuomion on antanut kirkollinen oikeusistuin asetuksen N:o 2201/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, 63 artiklassa tarkoitetun Pyhän istuimen ja kyseisen jäsenvaltion välisen kansainvälisen sopimuksen nojalla. |
|
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.
( i ) Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.