<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-515/17 P</NO.CASE><NO.CASE>C-561/17 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0515</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:774">EU:C:2019:774</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>28</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>28</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – MICHAL BOBEK – YHDISTETYT ASIAT C‑515/17 P JA C‑561/17 P</P><P><HT TYPE="SC">Uniwersytet Wrocławski v. REA</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20190924">24 päivänä syyskuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C‑515/17 P ja C‑561/17 P</HT></P><P>Uniwersytet Wrocławski</P><P>vastaan</P><P>Research Executive Agency (REA) (C‑515/17 P)</P><P>ja</P><P>Puolan tasavalta</P><P>vastaan</P><P>Uniwersytet Wrocławski ja</P><P>Research Executive Agency (REA) (C‑561/17 P)</P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Muiden kuin etuoikeutettujen kantajien edustaminen kanneasioissa</KEYWORD><KEYWORD>Asianajajan käsite</KEYWORD><KEYWORD>Itsenäinen unionin oikeuden käsite</KEYWORD><KEYWORD>Mahdollisuus korjata oikeudellisen edustuksen virhe</KEYWORD></INDEX><TOC><TITLE><TI><P>Sisällysluettelo</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT><IE/></ITEM.CONT></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Kenellä on oikeus edustaa muuta kuin etuoikeutettua kantajaa kanneasiassa Euroopan unionin tuomioistuimessa? Kuka on, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa määrätään, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion – – tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Perinteisesti menettely, jossa tarkastetaan asianajajan muodollinen pätevyys, asianmukaiset todistukset ja hänen oikeutensa toimia tietyn kantajan nimissä, on noussut vain harvoin (oikeustieteen) parrasvaloihin. Tarkastusmenettely etenee vaivihkaa ja yllätyksettömästi, kirjaamojen rutiininomaisena tehtävänä, ja seikkaperäiset keskustelut aiheesta käydään Euroopan unionin tuomioistuinmenettelyjen todellisten tuntijoiden ja harrastajien kesken. Näin olisi voinut ollakin, ellei tämä menettely, joka on tavallisesti muodollisuus, olisi vähitellen muuttunut joksikin aivan muuksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Uniwersytet Wrocławski (Wrocławin yliopisto, Puola) nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se riitautti tutkimuksen toimeenpanoviraston (jäljempänä REA) tekemän päätöksen, jossa kyseinen yliopisto määrättiin maksamaan takaisin tiettyjä sille aiemmin myönnettyjä varoja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Kanne jätettiin tutkimatta asianmukaisen oikeudellisen edustuksen puuttumisen vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170613">13.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Uniwersytet Wrocławski v. REA</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-137/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:407">EU:T:2017:407</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Wrocławin yliopiston oikeudellinen edustaja ei täyttänyt riippumattomuuden vaatimusta, joka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä perussääntö) 19 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuun asianajajan käsitteeseen liittyy. Vaikka edustaja olikin saanut Puolan lainsäädännön mukaisen asianajajan pätevyyden ja työskenteli asianajotoimistossa, hän myös toimi luennoitsijana Wrocławin yliopistossa ja oli tehnyt tätä tarkoitusta varten yksityisoikeudellisen sopimuksen yliopiston kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan kyseisen sopimuksen olemassaolo merkitsi sitä, ettei oikeudellisen edustuksen riippumattomuutta koskeva vaatimus täyttynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Kyseisestä määräyksestä tehtyjen, nyt käsiteltävien valitusten yhteydessä kehotan unionin tuomioistuinta arvioimaan tätä alaa koskevaa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja käytäntöä uudelleen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin, <HT TYPE="ITALIC">aineellisesti</HT>, perussäännön 19 artiklan kolmatta kohtaa olisi tulkittava jälleen kohtuullisella ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Toiseksi, mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, oikeudellisen edustuksen mahdollista virhettä olisi pidettävä kanteen <HT TYPE="ITALIC">menettelyllisenä</HT> puutteena, joka on saatettava asianmukaisesti kyseisen kantajan tietoon, jolloin tällä on mahdollisuus korjata se.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Perussäännön 19 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Unionin tuomioistuimessa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edustaa kutakin asiaa varten määrätty asiamies; asiamiehellä voi olla apunaan avustaja tai asianajaja.</ALINEA><ALINEA>Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen muita sopimuspuolia kuin jäsenvaltioita, sekä kyseisessä sopimuksessa tarkoitettua EFTAn valvontaviranomaista edustetaan samalla tavoin.</ALINEA><ALINEA>Muiden asianosaisten edustajan on oltava asianajaja.</ALINEA><ALINEA>Vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista unionin tuomioistuimessa.</ALINEA><ALINEA>Asiamiehillä, avustajilla ja asianajajilla on unionin tuomioistuimessa esiintyessään työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin ne oikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat hoitaa tehtäväänsä riippumattomina.</ALINEA><ALINEA>Unionin tuomioistuimella on työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin esiintyvien avustajien ja asianajajien osalta samat toimivaltuudet kuin yleensä tuomioistuimilla.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Perussäännön 53 artiklan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa määrätään III osastossa<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>. Kyseiseen osastoon sisältyy perussäännön 19 artikla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artikla koskee velvollisuutta käyttää oikeudenkäyntiedustajaa suorissa kanteissa, ja siinä määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="051.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Asianosaisilla on oltava oikeudenkäyntiedustajanaan asiamies tai asianajaja siten kuin perussäännön 19 artiklassa määrätään.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="051.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Asianosaisen edustajana tai avustajana toimivan asianajajan on jätettävä kirjaamoon todistus, joka osoittaa hänen kelpoisuutensa esiintyä jonkin jäsenvaltion tai muun ETA-sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimissa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="051.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Asianajajan, jonka edustama asianosainen on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, on lisäksi jätettävä kirjaamoon tämän antama valtakirja.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="051.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jollei 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ole jätetty, kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle kohtuullisen määräajan, jossa ne on toimitettava. Jollei asiakirjoja ole toimitettu asetetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, jätetäänkö kanne tai kirjelmä tutkimatta tämän menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valituksenalainen määräys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Wrocławin yliopisto nosti <DATE ISO="20160325">25.3.2016</DATE> unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati ensinnäkin kumoamaan REA:n päätökset, joilla irtisanottiin avustussopimus ja velvoitettiin Wrocławin yliopisto palauttamaan <FT TYPE="DECIMAL">36508,37</FT> euron, <FT TYPE="DECIMAL">58031,38</FT> euron ja <FT TYPE="DECIMAL">6286,68</FT> euron määrät sekä maksamaan sopimussakkoa <FT TYPE="DECIMAL">5803,14</FT> euroa, ja toiseksi REA:ta korvaamaan nämä määrät korkoineen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Vastineessaan REA esitti tutkimatta jättämistä koskevan väitteen, jolle se esitti viisi perustetta. Ensimmäinen peruste koski sitä, että Wrocławin yliopiston edustaja ei täyttänyt perussäännössä ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä asetettua riippumattomuuden vaatimusta. REA:n mukaan tämä johtui siitä, että Wrocławin yliopiston edustaja oli yhden yliopiston tutkimuskeskuksen työntekijä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Valituksenalaisessa määräyksessä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170613">13.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Uniwersytet Wrocławski v. REA</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-137/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:407">EU:T:2017:407</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin yleinen tuomioistuin ensiksi muistutti, että muita kuin etuoikeutettuja kantajia unionin tuomioistuimissa edustavien on täytettävä kaksi edellytystä. Ensimmäisen edellytyksen mukaan edustajan on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>asianajaja<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>. Toisessa edellytyksessä täsmennetään, että asianajajalla on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion – – tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>. Toisessa edellytyksessä viitataan kansalliseen lainsäädäntöön, kun taas ensimmäisessä edellytyksessä ei näin tehdä, ja sitä onkin tulkittava mahdollisuuksien mukaan itsenäisesti ja viittaamatta kansalliseen oikeuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Valituksenalaisen määräyksen 16 ja 17 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin lisäksi selitti, että Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä asianajajan roolia koskeva käsitys, joka perustuu perussäännön 19 artiklan perustana olevaan jäsenvaltioiden yhteiseen oikeudelliseen perinteeseen, on sellainen, että asianajajan katsotaan avustavan oikeudenhoidon toteuttamisessa ja antavan riippumattomasti ja oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Valituksenalaisen määräyksen 18 kohta.</P></NOTE> Asianajajien riippumattomuuden käsite määritellään paitsi positiivisesti (viittaamalla ammattieettisiin velvollisuuksiin) myös negatiivisesti (työsuhteen puuttuminen).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Valituksenalaisen määräyksen 19 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin viittasi tuomioon Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑422/11 P ja C‑423/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:553">EU:C:2012:553</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja katsoi, että vaikka alisteisuussuhteen puuttuminen Wrocławin yliopiston ja sen oikeudellisen edustajan välillä tarkoittaakin sitä, että muodollisesti työsuhdetta ei ole, vaarana on kuitenkin, että ammatillinen ympäristö saattaa vaikuttaa ainakin osittain oikeudellisen edustajan ammatilliseen näkemykseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Valituksenalaisen määräyksen 20 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja perusti päätöksensä perussäännön 19 artiklan kolmanteen ja neljänteen kohtaan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohtaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Valituksenalaisen määräyksen 21 ja 22 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen määräyksestä valittivat Wrocławin yliopisto (C‑515/17 P) ja Puolan tasavalta (C‑561/17 P).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentti yhdisti valitukset <DATE ISO="20171124">24.11.2017</DATE> antamallaan määräyksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Wrocławin yliopiston valitus nojautuu kahteen valitusperusteeseen. Yliopisto vetoaa ensinnäkin perussäännön 19 artiklan rikkomiseen ja toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan rikkomiseen. Ensimmäisen valitusperusteen osalta Wrocławin yliopisto on eri mieltä perussäännön 19 artiklan tulkinnasta, jonka mukaan sopimuksen olemassaolo Wrocławin yliopiston ja sen oikeudellisen edustajan välillä tarkoittaa sitä, ettei riippumattomuusvaatimus voi täyttyä. Se väittää, että vaikka riippumattomuuden käsitettä on lähtökohtaisesti tulkittava itsenäisesti, käsiteltävissä asioissa on tarpeen tukeutua kansalliseen lainsäädäntöön. Kyseessä oleva sopimus ei ole työsopimus, eikä sitä voida Puolan lainsäädännön mukaan pitää työsopimusta vastaavana. Käsiteltävissä asioissa kyseessä olevan kaltaiselle yksityisoikeudelliselle sopimukselle on tunnusomaista sopimuspuolten yhdenvertaisuus ja alisteisuussuhteen puuttuminen. Toisessa valitusperusteessaan Wrocławin yliopisto moittii tiettyjen valituksenalaisessa määräyksessä esitettyjen lausumien abstraktia luonnetta ja sitä, etteivät lausumat liity asian tosiseikkoihin. Wrocławin yliopisto vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen määräyksen, toteamaan, että kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa on nostettu asianmukaisesti, ja velvoittamaan REA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Puolan tasavallan valitus koostuu kolmesta perusteesta. Kyseinen jäsenvaltio katsoo ensinnäkin, että valituksenalainen määräys on perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan vastainen, toiseksi, että määräyksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, ja kolmanneksi, ettei määräys täytä perusteluvelvollisuutta. Tarkemmin ottaen Puolan tasavalta väittää, että oikeuskäytäntö, jonka mukaan työsuhteen olemassaolo merkitsee sitä, ettei asianajaja voi täyttää riippumattomuusvaatimusta, on perustavanlaatuisesti virheellinen. Lisäksi valituksenalaisessa määräyksessä ylitetään kyseisessä oikeuskäytännössä asetetut rajat soveltamalla sitä kyseessä olevaan sopimukseen. Puolan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi. Se myös vaatii, että unionin tuomioistuin velvoittaa asian C‑561/17 P asianosaiset vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Perussäännön 40 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti Tšekin tasavalta on asiassa väliintulijana tukeakseen valittajien vaatimuksia valituksenalaisen määräyksen kumoamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20180705">5.7.2018</DATE> antamalla määräyksellä Krajowa Izba Radców Prawnych (oikeudellisten neuvoantajien (radca prawny) kansallinen edunvalvontaelin, Puola) hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Puolan tasavallan vaatimusta, nimittäin valituksenalaisen määräyksen kumoamista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>REA kiistää vastauksessaan molempien valitusten perusteet. Sen mielestä valittajien esittämät lausumat liittyvät tosiseikkoihin ja ovat aiemman toistamista taikka epätarkkoja tai uusia väitteitä. Se muistuttaa unionin oikeuteen sisältyvän asianajajan käsitteen itsenäisestä luonteesta. Oikeudellinen edustaja, joka edusti Wrocławin yliopistoa valituksenalaisen määräyksen antamiseen johtaneessa menettelyssä, on REA:n mukaan riippuvainen mainitusta yliopistosta, ellei taloudellisesti niin ainakin ammatillisen asemansa näkökulmasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Wrocławin yliopisto kiistää vastauskirjelmässään sen väitteiden luonnehdinnan tosiseikkoja koskeviksi ja huomauttaa, että sen väitteissä keskitytään perussäännön 19 artiklaan. Se toistaa väitteensä, jonka mukaan aiempaa oikeuskäytäntöä on sovellettu suhteettoman laajasti käsiteltävissä asioissa. Riippumattomuusvaatimuksen yhdistäminen työsuhteen puuttumiseen on perussäännön 19 artiklan vastaista. Sen oikeudellisen edustajan riippumattomuus varmistettiin kahdella tavalla: sovellettavilla eettisillä säännöillä ja hänen asemallaan yliopiston luennoitsijana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Puolan tasavalta kiistää vastauksessaan REA:n väitteet, joiden mukaan Puolan tasavallan väitteet koskevat tosiseikkoja. Puolan tasavalta myös väittää, että perussäännön 19 artiklan tulkinnassa ei voida jättää huomiotta jäsenvaltioiden yhteisiä perinteitä, joiden mukaisesti työsuhteessa oleva asianajaja voi tästä huolimatta olla riippumaton. Asianajajan käsitettä ei pitäisi tulkita pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella, mutta olisi otettava huomioon asiaa koskevat kansalliset säännökset ja niihin sisältyvät riippumattomuuden takeet, koska unionin oikeuteen ei sisälly tätä koskevia sääntöjä. Unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisessa määräyksessä todennut, että kyseinen oikeudellinen edustaja ei ollut kolmas osapuoli kantajaan nähden. Se ainoastaan katsoi, ettei edustaja täyttänyt riippumattomuusvaatimusta. Kun tarkastellaan REA:n esittämää väitettä, joka koskee oikeudellisen edustajan yliopiston luennoitsijan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>asemastaan<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> saamaa etua, tämä väite on Puolan tasavallan mukaan täysin abstrakti, eikä se liity asian tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Molempia valituksia koskevassa vastauskirjelmässään REA väittää, että jotkin Wrocławin yliopiston valituksessa esitetyt tosiseikat ovat uusia, kuten yksityiskohdat oikeudellisen edustajan aiemmasta työurasta, se seikka, että hän ei ollut koskaan antanut oikeudellista neuvontaa kyseessä olevasta rahoituksesta, ja se seikka, että Wrocławin yliopiston oikeudellinen edustus perustui sellaisen asianajotoimiston kanssa tehtyyn sopimukseen, jonka osakas oikeudellinen edustaja on. REA:n mukaan Wrocławin yliopisto väittää virheellisesti, että perussäännön 19 artiklan tulkinta pohjautuu kansallisiin sääntöihin. Puolan tasavallan vastauksesta REA esittää, että jotkin väitteet ovat luonteeltaan tosiseikkoja koskevia ja että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa määräyksessä oikein päätöksensä perusteet. Kun tarkastellaan perussäännön 19 artiklaa, REA:n mukaan Puolan tasavalta ei selitä, miten asiaa koskevien kansallisten säännösten ottaminen huomioon tässä yhteydessä eroaa kansalliseen lainsäädäntöön perustuvasta tulkinnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>REA myös toteaa molemmista väliintulokirjelmistä, että niihin sisältyviä väitteitä ei voida ottaa tutkittaviksi ja että ne ovat tehottomia tai perusteettomia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Wrocławin yliopisto, REA, Puolan tasavalta, Krajowa Izba Radców Prawnych ja Tšekin tasavalta esittivät suulliset lausumansa <DATE ISO="20190611">11.6.2019</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä valitusperusteessa asiassa C‑515/17 P ja ensimmäisessä valitusperusteessa asiassa C‑561/17 P vedotaan lähinnä perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan virheelliseen tulkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyistä syistä katson, että kyseiset valitusperusteet ovat perusteltuja. Valituksenalainen määräys olisi näin ollen kumottava.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon valitusten ensimmäistä valitusperustetta koskeva päätelmäni, on nähdäkseni tarpeetonta tutkia muita valitusperusteita, joihin valittajat ovat vedonneet ja joissa vedotaan perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja (Puolan tasavallan osalta) oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen. Nämä valitusperusteet koskevat mielestäni pohjimmiltaan samaa ongelmaa, joka on yksilöity kummankin valituksen ensimmäisessä valitusperusteessa. Niissä vain keskitytään mainitun ongelman tiettyihin osatekijöihin tai seurauksiin. Jos asianajajan riippumattomuuden arvioinnissa käytettäviä perusteita on vaikea ennakoida, yksittäistapauksessa tehtävä arviointi herättää nimittäin väistämättä oikeusvarmuuteen liittyviä kysymyksiä. Samaan tapaan, jos arviointiperusteet ovat liian monimutkaisia, niiden soveltaminen yksittäistapauksessa ei todennäköisesti täytä perusteluvelvollisuutta, joka antaa muulle kuin etuoikeutetulle kantajalle mahdollisuuden ymmärtää, miksi hänen asianajajansa ei ole riippumaton eikä siten voi edustaa häntä unionin tuomioistuimissa. Väitettyä epävarmuutta riippumattomuuden arviointiperusteiden muotoilemisessa ja soveltamisessa käsitelläänkin lähemmin ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä tässä ratkaisuehdotuksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Kummankin valituksen ensimmäisen valitusperusteen tarkastelu noudattaa seuraavaa järjestystä: Tutkin aluksi perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan nykyisen tulkinnan syntyhistoriaa ja yksilöin ongelmat, joita kyseinen tulkinta aiheuttaa (A). Sen jälkeen esitän vaihtoehdot perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan mukautetulle tulkinnalle, samalla kun palautan mieleen oikeudellisen edustuksen taustalla olevat perusteet, joihin tämän tulkinnan olisi tukeuduttava (B). Seuraavaksi ehdotan perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan mukaista tarkistettua arviointia, joka käsittää sekä näiden määräysten aineellisen sisällön että niiden noudattamatta jättämiseen liittyvien menettelyllisten seuraamusten mukauttamisen (C). Lopuksi, kun tätä perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan tulkintaa sovelletaan käsiteltäviin asioihin, on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi kyseistä määräystä virheellisesti.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Syntyhistoria ja nykyiset ongelmat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Asianajajan käsitettä perussäännön 19 artiklan kolmatta kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä ei kehitetty erityisesti kyseisen määräyksen tulkinnan tarkoituksiin. Se on pikemminkin seurausta unionin oikeuden toisella alalla ja erilaisessa asiayhteydessä kehittyneen oikeuskäytännön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>siirtämisestä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>. Tämä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>siirtäminen<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> yhdistettynä epäselvyyteen sovellettavista edellytyksistä ja noudattamatta jättämiseen liittyviin melko vakaviin seurauksiin alkoi vähitellen aiheuttaa useita ongelmia (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perussäännön 19 artiklan kolmatta kohtaa koskevan oikeuskäytännön kehitys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Perussäännön 19 artiklassa määrätään, että muita kuin etuoikeutettuja kantajia täytyy edustaa Euroopan unionin tuomioistuimissa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>asianajaja<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> (kolmas kohta) ja että vain <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion – – tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista unionin tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> (neljäs kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Neljännen</HT> kohdan merkitys ei ole synnyttänyt erityisiä ongelmia. Kuten odottaa sopii, oikeudellisten edustajien on todettu rikkovan kyseistä määräystä, jos he eivät olleet kansallisen asianajajayhteisön jäseniä eikä heillä siten ollut lupaa harjoittaa asianajajan ammattia jäsenvaltiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080220">20.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>Comunidad Autónoma de Valencia – Generalidad Valenciana v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑363/06 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:99">EU:C:2008:99</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040909">9.9.2004</DATE>, <NAME.CASE>Alto de Casablanca v. SMHV - Bodegas Chivite (VERAMONTE</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-14/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2004:258">EU:T:2004:258</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060705">5.7.2006</DATE>, <NAME.CASE>Comunidad Autónoma de Valencia - Generalidad Valenciana v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-357/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:188">EU:T:2006:188</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131209">9.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Brown Brothers Harriman v. SMHV (TRUST IN PARTNERSHIP</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-389/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:691">EU:T:2013:691</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161114">14.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Neonart svetlobni in reklamni napisi Krevh v. EUIPO (neonart</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-221/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:673">EU:T:2016:673</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kun kyse on perussäännön 19 artiklan <HT TYPE="ITALIC">kolmannen</HT> kohdan tulkinnasta, oikeuskäytäntö muuttuu kuitenkin mutkikkaaksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kyseiseen määräykseen sisältyvää asianajajan käsitettä on pidetty unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jonka keskeinen ja määrittävä piirre on oikeuskäytännön mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>riippumattomuus<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Riippumattomuus<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> on siten muotoutunut edellytykseksi, jota, vaikka se ehkä vastaakin asianajajan ammatin perinteistä luonnehdintaa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. esim. <HT TYPE="ITALIC">Charter of core principles of the European legal profession &amp; Code of conduct for European lawyers</HT>, Council of Bars &amp; Law Societies of Europe, 2019. Sen 2 artikla koskee yleisperiaatteita, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>yhteisiä oikeusalan ammatteja säänteleville kansallisille ja kansainvälisille säännöille<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> (ks. s. 1 ja 6). Riippumattomuus mainitaan niistä ensimmäisenä.</P></NOTE> ei mainita eikä varsinkaan selitetä unionin tuomioistuinten menettelymääräyksissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin selitti riippumattomuuden käsitteen sisältöä ensimmäisen kerran määritelläkseen asiakirjat, joita asianajosalaisuus suojaa kilpailuoikeutta koskevassa tutkinnassa (a). Vasta myöhemmin se <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>siirrettiin<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> tukemaan perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetun asianajajan käsitteen tiettyä tulkintaa. Mainittua tulkintaa sovellettiin sitten melko kirjavaan joukkoon tosiseikkoihin pohjautuvia skenaarioita. Tässä prosessissa menetettiin yhteys riippumattomuuden käsitteen taustalla oleviin alkuperäisiin perusteisiin ja tarkoitukseen (b).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kilpailulainsäädäntö tulkinnan alkuperänä</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tuomiossa AM &amp; S Europe<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19820518">18.5.1982</DATE>, <NAME.CASE>AM &amp; S Europe v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>155/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:157">EU:C:1982:157</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> kumottiin Euroopan komission päätöksen asiaa koskeva säännös niiltä osin kuin siinä vaadittiin kantajaa toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, joiden katsottiin kuuluvan asianajosalaisuuden piiriin. Tulkitessaan asetuksen N:o 17 mukaisen komission tutkintavallan laajuutta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P><DATE ISO="19620206">6.2.1962</DATE> annettu neuvoston asetus ([SEUT 101] ja [102] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 13, s. 204–211, suomenk. erityispainos Alue 8 Nide 1, s. 8).</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin katsoi lähinnä, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että siinä suojataan asianajajien ja asiakkaiden välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuutta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>edellyttäen ensinnäkin, että kyseessä on asiakkaan puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi käyty kirjeenvaihto, ja toiseksi, että kirjeenvaihto on käyty riippumattomien asianajajien eli sellaisten asianajajien kanssa, jotka eivät ole sidoksissa asiakkaaseen työsuhteen kautta<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19820518">18.5.1982</DATE>, <NAME.CASE>AM &amp; S Europe v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>155/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:157">EU:C:1982:157</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Toinen näistä edellytyksistä ja siitä seuraava sisäisen (työsuhteessa olevan) ja ulkoisen (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>riippumattoman<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>itsenäisen<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>) asianajajan välillä tehty ero <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>perustuu sellaiseen käsitykseen asianajajan tehtävästä, jonka mukaan tämän katsotaan olevan osatekijä oikeudenhoidon toteuttamisessa ja antavan riippumattomasti ja oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa. Vastapainona tälle suojalle ovat ammattieettiset ja kurinpitosäännöt, joita asettavat ja valvovat yleisen edun nimissä tätä varten toimivaltaiset toimielimet.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> Tuomiossa todettiin lisäksi, että tällainen käsitys <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>vastaa jäsenvaltioiden yhteisiä oikeudellisia perinteitä, ja se on myös osa [Euroopan] yhteisön oikeusjärjestyksestä, kuten osoittavat ETY:n ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön 17 artikla ja EHTY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artikla<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ibidem, 24 kohta. Kyseiset määräykset ovat perussäännön nykyisen 19 artiklan oikeudellisia edeltäjiä. Niiden sanamuoto oli hieman erilainen, ja niissä määriteltiin oikeudellinen edustaja, joka voi edustaa muita kuin etuoikeutettuja kantajia unionin tuomioistuimessa, yksinkertaisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>jonkin jäsenvaltion asianajajaliiton jäseneksi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Samaa päättelyä sovellettiin myöhemmin tuomiossa Akzo Nobel eli toisessa kilpailulainsäädäntöä koskevassa asiassa, joka koski muun muassa sitä, olisiko asianajosalaisuutta sovellettava kahteen kyseisen yrityksen ja sen palveluksessa olevan asianajajan väliseen sähköpostiviestiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100914">14.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑550/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:512">EU:C:2010:512</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tutkiessaan jälleen asianajajan riippumattomuutta asianajosalaisuuden laajuuden määrittämiseksi unionin tuomioistuin erotti asianajajan riippumattomuuden positiiviset ja negatiiviset näkökohdat ja totesi, että tätä käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>ei määritellä vain positiivisesti, eli viittaamalla ammattieettisiin sääntöihin liittyviin sitoumuksiin, <HT TYPE="ITALIC">vaan se määritellään myös negatiivisesti, eli työ- tai palvelussuhteen puuttumisen perusteella</HT>. Vaikka yrityslakimiehenä toimiva asianajaja on hyväksytty asianajajayhteisöön ja häntä<?PAGE NO="8"?> koskevat siihen liittyvät ammattisääntöjen mukaiset sitoumukset, hän ei ole samassa määrin riippumaton työnantajastaan kuin ulkopuolisessa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja on asiakkaaseensa nähden. Näissä olosuhteissa yrityslakimiehenä toimivan asianajajan on vaikeampi ratkaista mahdolliset ristiriidat ammatillisten velvoitteittensa ja asiakkaansa tavoitteiden välillä kuin ulkopuolisen asianajajan.<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100914">14.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑550/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:512">EU:C:2010:512</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Tultuaan ensimmäisen kerran esille tuomioissa AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel asianajajan riippumattomuusvaatimusta käytettiin siis asianajosalaisuuden piiriin kuuluvien asiakirjojen laajuuden määrittämiseen. Tätä tarkoitusta varten otettiin käyttöön sisäisten ja ulkoisten asianajajien välinen erottelu, jolloin kysymys työsopimuksesta ja siihen liittyvästä alisteisuussuhteesta nousi etualalle. Tämän oikeuskäytännön tarkoituksena oli asettaa rajat komission tutkintavallalle ja saattaa tämä valta tasapainoon sen tarpeen kanssa, joka koskee yritysten oikeuksien suojelua kilpailulainsäädäntöön liittyvissä menettelyissä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riippumattomuusvaatimuksen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>siirtäminen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> perussäännön 19 artiklan kolmanteen kohtaan</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel perustuvassa oikeuskäytännössä määritettyihin vaatimuksiin alettiin vähitellen viitata ja vedota perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan tulkinnan yhteydessä. Perussäännön 19 artiklan kolmatta kohtaa koskeva oikeuskäytäntö on jokseenkin tapauskohtaista, mutta sen voitaisiin ehkä sanoa jakautuvan yleisesti seuraaviin kolmeen ryhmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Ensinnäkin velvollisuus, jonka mukaan muilla kuin etuoikeutetuilla kantajilla on oltava edustaja, estää näitä kantajia edustamasta itseään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19961205">5.12.1996</DATE>, <NAME.CASE>Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑174/96 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:473">EU:C:1996:473</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131205">5.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Martínez Ferríz v. Espanja</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-564/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:650">EU:T:2013:650</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180508">8.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Spieker v. EUIPO (Science for a better skin</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-92/18</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:289">EU:T:2018:289</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), josta asiassa C‑455/18 P tehty valitus on parhaillaan vireillä, ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180927">27.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sógor v. neuvosto ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>T-302/18</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:621">EU:T:2018:621</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toiseksi itsensä edustamista koskeva kielto vahvistettiin myös oikeushenkilöiden osalta eri tilanteissa, joissa oikeudellisella edustajalla oli erityisiä yhteyksiä kantajaan. Näiden yhteyksien vuoksi kyseisten oikeudellisten edustajien ei katsottu täyttävän edellytystä, jonka mukaan tämän on oltava <HT TYPE="ITALIC">kolmas osapuoli</HT> kantajaan nähden. Kyseiset yhteydet koskivat toimitusjohtajan (manager),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171204">4.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Nap Innova Hoteles v. SRB</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-522/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:881">EU:T:2017:881</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> johtajan (director),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19991208">8.12.1999</DATE>, <NAME.CASE>Euro-Lex v. SMHV (EU-LEX)</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-79/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1999:312">EU:T:1999:312</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091119">19.11.2009</DATE>, <NAME.CASE>EREF v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-94/07</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:451">EU:T:2009:451</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110321">21.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>Milux v. SMHV (REFLUXCONTROL</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-139/10, T-280/10–T-285/10 ja T-349/10–T-352/10</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:98">EU:T:2011:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> edunvalvojan (trustee)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130905">5.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>ClientEarth v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/11 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:564">EU:C:2013:564</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110906">6.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>ClientEarth v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-452/10</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:420">EU:T:2011:420</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja hallituksen presidentin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130531">31.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Codacons v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-120/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:287">EU:T:2013:287</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tehtäviä ja muita <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>korkean tason johtotehtäviä<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141118">18.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Justice &amp; Environment v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-221/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:1002">EU:T:2014:1002</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sekä 10 prosentin omistusosuutta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>BikeWorld v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-702/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:834">EU:T:2017:834</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> kantajana olevassa yhtiössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Kolmanneksi oikeudellista edustusta ei ole pidetty asianmukaisena tapauksissa, joissa oikeudelliset edustajat olivat työsuhteessa kantajaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tarkemmin ottaen määräyksessä Prezes Urzędu Komunikacji Elektroniczne, jossa viitattiin muun muassa tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel perustuvaan oikeuskäytäntöön, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että alisteisuussuhteen olemassaolo oikeudellisen edustajan ja kantajaan yhteydessä olevan osapuolen välillä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>heikentää – – sitä riippumattomuutta, joka oikeudellisella neuvonantajalla tai asianajajalla on harjoittaessaan ammattiaan asiakkaaseensa nähden ulkopuolisessa toimistossa<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110523">23.5.2011</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-226/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:234">EU:T:2011:234</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Muutoksenhakumenettelyssä unionin tuomioistuin vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun. Tässä yhteydessä keskusteltiin siitä, olisiko asianajajan käsitettä tulkittava unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä vai kansallisen lainsäädännön perusteella (koska perussäännön 19 artiklan neljännessä kohdassa viitataan kansalliseen lainsäädäntöön). Unionin tuomioistuin hylkäsi jälkimmäisen vaihtoehdon ja selitti, että kun perussäännön 19 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että yksinomaan asianajaja, joka voi esiintyä jäsenvaltion tuomioistuimessa, voi edustaa asianosaista unionin tuomioistuimessa, siinä asetetaan <HT TYPE="ITALIC">välttämätön</HT> edellytys, joka ei kuitenkaan ole <HT TYPE="ITALIC">riittävä</HT>. Kaikki asianajajat, jotka voivat esiintyä jäsenvaltion tuomioistuimessa, eivät voi automaattisesti esiintyä Euroopan unionin tuomioistuimissa. Perussäännön 19 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvää asianajajan käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>on – – sovellettava objektiivisesti ja väistämättä kansallisista oikeusjärjestyksistä riippumattomasti<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑422/11 P ja C‑423/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:553">EU:C:2012:553</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141118">18.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Justice &amp; Environment v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-221/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:1002">EU:T:2014:1002</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161114">14.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Dimos Athinaion v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-360/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:694">EU:T:2016:694</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190408">8.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Electroquimica Onubense v. ECHA</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-481/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2019:227">EU:T:2019:227</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Samaan tapaan kuin tuomiossa Akzo Nobel unionin tuomioistuin tutki tuomiossa Prezes Urzędu Komunikacji Elektroniczne työsuhteen ja oikeudellisen edustajan esiintymistä unionin tuomioistuimissa koskevan mahdollisuuden yhteensopimattomuutta riippumattomuusvaatimuksen näkökulmasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑422/11 P ja C‑423/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:553">EU:C:2012:553</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. kuitenkin määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110523">23.5.2011</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-226/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:234">EU:T:2011:234</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Eräässä myöhemmässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asianajajaa, joka oli yksi asianajotoimiston perustajista, ei voinut edustaa toinen saman toimiston asianajaja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180530">30.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>PJ v. EUIPO – Erdmann &amp; Rossi (Erdmann &amp; Rossi</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-664/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:517">EU:T:2018:517</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), josta on parhaillaan vireillä kaksi valitusta asioissa PJ v. EUIPO (C‑529/18 P) ja PC v. EUIPO (C‑531/18 P).</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi nimenomaisesti väitteen, jonka mukaan tämä merkitsi itsensä edustamista, koska kantaja oli yksinkertaisesti eri henkilö kuin oikeudellinen edustaja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ibidem, 59 kohta.</P></NOTE> Se, ettei asianajaja voinut esiintyä unionin yleisessä tuomioistuimessa, johtui sen sijaan hänen riippumattomuuden puutteestaan ja etenkin siitä, että kantaja käytti tosiasiallista valtaa asianajotoimistossa, jossa asianajaja työskenteli.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävät asiat vaikuttavat sijoittuvan lähinnä kolmanteen tapaustyyppiin, joka koskee kantajan palveluksessa olevia asianajajia. Se kuitenkin vie selkeästi näiden tapausten perustana olevaa logiikkaa askeleen eteenpäin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Käsiteltävissä asioissa oikeudellinen edustaja ei nimittäin antanut oikeudellista neuvontaa Wrocławin yliopistolle sen työntekijänä. Oikeudellisen edustajan ja yliopiston välinen sopimus oli tehty toisenlaiseen tarkoitukseen, nimittäin opettamista varten. Tästä huolimatta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että näissä olosuhteissa oli vaarana, että ammatillinen ympäristö saattaa vaikuttaa oikeudellisen edustajan mielipiteeseen, vaikka oikeudellisten palvelujen tarjoamisesta ei ollutkaan tehty työsopimusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170613">13.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Uniwersytet Wrocławski v. REA</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-137/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:407">EU:T:2017:407</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>Siirtämisen<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> ongelmalliset näkökohdat ja sen menettelylliset seuraukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>On totta, että sekä asianajosalaisuutta koskevassa oikeuskäytännössä että perussäännön 19 artiklan neljättä kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä tutkitaan riippumattomuuden käsitettä. Ongelmana on se, että kummassakin oikeuskäytäntöhaarassa riippumattomuuden käsitettä käytetään varsin erilaisessa asiayhteydessä ja erilaiseen tarkoitukseen. Siten tämän käsitteen yksinkertainen tekstuaalinen siirtäminen yhdeltä alalta toiselle on ongelmallista (a). Asianajajan riippumattomuuden arviointiperusteet ja muiden kuin etuoikeutettujen kantajien oikeudellisen edustuksen edellytykset,<?PAGE NO="10"?> jotka ovat seurausta tästä siirtämisestä, eivät mielestäni ole mikään malliesimerkki selkeydestä (b). Tämä selkeyden puute on vieläkin vakavampi ongelma, kun otetaan huomioon ankarat seuraukset, joita näiden (epäselvien) vaatimusten noudattamatta jättämisellä voi olla muille kuin etuoikeutetuille kantajille (c).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiayhteys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Unionin oikeus ei ole ainoa, joka kehittyy <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>oikeustieteellisen siirtämisen<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> avulla. Ajatus tai käsite, jota on alun perin tulkittu yhdessä lainsäädännöllisessä tai oikeudellisessa asiayhteydessä, voidaan siirtää toiseen asiayhteyteen. Tällaisessa siirtämisessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin: se edistää ennakoitavuutta ja koko oikeusjärjestelmän johdonmukaisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Tällaisen siirtämisen on kuitenkin oltava mielekästä uudessa ympäristössä. Tässä yhteydessä ei riitä automaattinen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>tekstin kopioiminen<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, jossa tekstiä siirretään lainattuina otteina yhdestä asiasta toiseen eikä uutta asiayhteyttä tai tarkoitusta oteta juurikaan huomioon. Tällainen menettely aiheuttaa todennäköisesti enemmän ongelmia kuin tarjoaa ratkaisuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten minun on myönnettävä, että vetoaminen tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel perustuvaan oikeuskäytäntöön perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan tulkinnan keskeisenä osatekijänä vaikuttaa ongelmalliselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Kuten edellä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37–40 kohta.</P></NOTE> jo todettiin, tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel perustuva oikeuskäytäntö koski asianajosalaisuuden laajuutta unionin kilpailuoikeutta koskevassa tutkinnassa. Tässä erityisessä asiayhteydessä nousi esille sisäistä ja ulkoista oikeudellista neuvontaa koskeva kysymys, jonka yhteydessä taas heräsi kysymys asianajajien työsopimuksista ja heidän riippumattomuudestaan, ja tämän kaiken tarkoituksena oli säilyttää ehdottomasti tietty osa viestinnästä asianajosalaisuuden piirissä komissioon nähden. Tasapainoon saatettiin yhtäältä tarve suojella yritysten oikeuksia komissioon ja sen tutkintavaltaan nähden ja toisaalta komission tarve pystyä suojaamaan ja lisäämään kilpailua Euroopan unionissa. Tämä johti siihen, että otettiin käyttöön asianajajan riippumattomuuden tietty määritelmä, jota oli mukautettu kyseiseen lainsäädäntöyhteyteen ja tarkoitukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Voidaanko kyseisessä erityisessä asiayhteydessä näin aikaansaatu tasapaino sitten muuttaa yleiseksi edellytykseksi asianajajan riippumattomuudelle toisenlaisessa asiayhteydessä, jossa on kyse eri toimijoista erilaisine intresseineen, ja viime kädessä käyttää asianajosalaisuuden piiriin kuuluvan viestinnän laajuuden määrittämisen sijasta siihen, että muilta kuin etuoikeutetuilta kantajilta evätään itse asiassa mahdollisuus saattaa asiansa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Mielestäni ei. On aloitettava siitä jokseenkin ilmeisestä seikasta, ettei sana <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>riippumattomuus<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> edes esiinny perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa. Taustalla on kuitenkin vieläkin syvempi, rakenteellinen ongelma: tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel perustuvassa oikeuskäytännössä riippumattomuuden käsite koskee yksinkertaisesti eri aihealuetta kuin perussäännön 19 artiklan kolmas ja neljäs kohta. Oikeudelliseen edustukseen perussäännön 19 artiklan kolmannessa ja neljännessä kohdassa liittyvät kysymykset ovat paljon laajempia kuin pelkkä kysymys työsuhteessa olevan asianajajan työsuhteesta. Perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan tulkinnan olisi seurattava loogisesti oikeudellisen edustuksen sinänsä perustana olevasta tavoitteesta ja laajemmista näkökohdista, jotka ovat ominaisia asianajajan ammatille. Asianajajan menettely, mukaan<?PAGE NO="11"?> luettuna päätös siitä, edustaako hän asianosaista siitä huolimatta, että hänellä on erityisiä yhteyksiä kyseiseen asianosaiseen, ei saa olla ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita asianajajalla on siihen edustamaansa asianosaiseen nähden, jonka etuja hän ajaa, ja myös niihin tuomioistuimiin nähden, joissa hän esiintyy, samoin kuin kollegoihinsa nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. esim. edellä alaviitteessä 11 mainittu <HT TYPE="ITALIC">Charter of core principles of the European legal profession &amp; Code of conduct for European lawyers</HT>, s. 7 (6 kohta) ja 9 (periaatteet h ja i, jotka koskevat kollegoiden ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista sekä lainkäytön oikeudenmukaisuutta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Lisäksi perussäännön 19 artiklan kolmatta ja neljättä kohtaa voidaan tuskin tulkita erillään. Niitä täydentävät kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut ja itsesääntelevien ammatillisten elinten määrittelemät ammatilliset säännöt. Vaikka tällaisia sääntöjä ei olekaan unionin tasolla, kuten Puolan tasavalta on perustellusti korostanut, unionin tuomioistuinten (kuten minkä tahansa tuomioistuimen) on voitava varmistaa, että niiden menettelyissä noudatetaan tarvittavia vaatimuksia, jos tältä osin herää kysymyksiä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Arviointiperusteiden epäselvyys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Nykyisten arviointiperusteiden, sellaisina kuin unionin yleinen tuomioistuin on niitä soveltanut, selkeyden puute johtuu osittain siitä käsitteellisestä yhteensopimattomuudesta, joka seurasi tästä oikeuskäytännön siirtämisestä asiayhteydestä toiseen. On vaikea yhdistää suppeita toteamuksia, jotka esitettiin työsuhteessa olevan asianajajan antamasta oikeudellisesta neuvonnasta kilpailututkimusten yhteydessä, perussäännön 19 artiklan kolmanteen ja neljänteen kohtaan, joiden soveltamisala on laajempi ja joilla on erilainen tarkoitus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Ensinnäkin nykyisessä oikeuskäytännössä perussäännön 19 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvää asianajajan käsitettä tulkitaan riippumattomuuden käsitteen näkökulmasta. Kyseisen käsitteen merkitys ja sen arvioinnissa käytettävät perusteet jäävät kuitenkin epäselviksi. Näin on etenkin, koska riippumattomuuden otsikon alle on ilmeisesti sijoitettu useita kysymyksiä, kuten kolmannen osapuolen asema kantajaan nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Vrt. erityisesti <DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE> annettua tuomiota <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑422/11 P ja C‑423/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:553">EU:C:2012:553</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) <DATE ISO="20110523">23.5.2011</DATE> annettuun määräykseen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-226/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:234">EU:T:2011:234</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20180530">30.5.2018</DATE> annettuun määräykseen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>PJ v. EUIPO – Erdmann &amp; Rossi (Erdmann &amp; Rossi</NAME.CASE>) (<NO.CASE>T-664/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:517">EU:T:2018:517</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytännössä ei sitä vastoin käytännössä käsitellä lainkaan kysymystä, jonka perinteisesti ymmärrettäisiin kuuluvan riippumattomuuden käsitteeseen, nimittäin ulkoisen painostuksen puuttumista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kukin näistä ryhmistä on myös määritelty epäselvästi. Esimerkiksi tapausten, joissa oikeudellisilla edustajilla oli useita erilaisia tehtäviä kantajana olevassa yrityksessä, sanottiin koskevan itsensä edustamista, kun taas työsuhteessa olevien asianajajien tilanne oli jossain määrin, tai jopa kokonaan, erillinen itsensä edustamisesta ja sen katsottiin kuuluvan riippumattomuuden – joka asianajajalta sanottiin puuttuvan sen vuoksi, että hänen ammatillinen ympäristönsä vaikuttaa hänen ammatilliseen mielipiteeseensä – otsikon alle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Vaikka hyväksyttäisiin, että käsitteelliseltä kannalta kaikkia näitä kysymyksiä voidaan käsitellä asianmukaisesti riippumattomuuden otsikon alla, on jokseenkin haastavaa kuvata, mitä nykyiset säännöt tarkasti ottaen ovat, tutkimalla yksittäistapauksia. On esimerkiksi epäselvää, voiko oikeushenkilöiden tapauksessa asianajajan aseman menettäminen seurata mistä tahansa osallistumisesta kantajan yritysrakenteeseen vai ainoastaan osallistumisesta sellaisiin elimiin, jotka käyttävät määräysvaltaa (tai muuta vaikutusvaltaa) kantajassa. Lisäksi, kun tarkastellaan työsuhdetta, on epäselvää, millä perustana olevilla periaatteilla erotetaan työsuhteessa olevan asianajajan ja hänen työnantajansa välinen suhde asianajajan ja hänen (mahdollisesti ainoan tai pääasiallisen) asiakkaansa välisestä suhteesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Se, ettei ole olemassa selkeitä perusteita sen arvioimiseen, täyttääkö oikeudellinen edustaja perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan edellytykset, johtaa siihen, etteivät muut kuin etuoikeutetut kantajat (ja heidän oikeudelliset edustajansa)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Kuten aiemmin (29 kohdassa) totesin, tämä ongelma liittyy kummankin valituksen muihin valitusperusteisiin, nimittäin Wrocławin yliopiston toiseen valitusperusteeseen ja Puolan tasavallan toiseen ja kolmanteen valitusperusteeseen.</P></NOTE> pysty ennakoimaan, miten kyseistä määräystä tulkitaan silloin, kun kantajan ja hänen asianajajansa välillä on <HT TYPE="ITALIC">jonkinlaisia</HT> yhteyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Myönnän auliisti, että unionin tuomioistuimet käsittelevät väistämättä hyvin monenlaisia tosiseikkoja koskevia tilanteita, kun on kyse oikeudellisen edustajan ja kantajan välillä mahdollisesti olevista erityisistä yhteyksistä. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin perustellusti korostaa sitä, että oikeudellisten edustajien riippumattomuutta on arvioitava aina tapauskohtaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>BikeWorld v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-702/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:834">EU:T:2017:834</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Ei kuitenkaan voida todeta, että mahdollisten tosiseikkoja koskevien tilanteiden moninaisuuden takia on mahdotonta muotoilla arviointiperusteita, jotta kantajat voivat ennakoida oikeudellisen edustajan valinnan mahdollisia seurauksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Sitä, että kantajien on tällä hetkellä mahdotonta ennakoida arviointiperusteita ja niiden soveltamisedellytyksiä, tukee lisäksi se, ettei perussäännön 19 artiklassa eikä sen muissa määräyksissä sen enempää kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessäkään määritetä, miten asianajajan käsite olisi ymmärrettävä. Mainituissa menettelymääräyksissä ei etenkään mainita lainkaan riippumattomuuden edellytyksiä. Kuten Puolan tasavalta perustellusti totesi istunnossa, tällaisia vaatimuksia ja edellytyksiä ei mainita edes käytännön ohjeissa asianosaisille unionin tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Käytännön ohjeet asianosaisille unionin tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="031" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 31, s. 1</REF.DOC.OJ>). Ks. erityisesti I jakson <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>Yleiset määräykset<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> 2 kohta, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>Asianosaisten edustaminen unionin tuomioistuimessa<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>. Ohjeiden 2 kohdassa lähinnä toistetaan perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan sanamuoto, ja siinä pelkästään todetaan, että muiden kuin etuoikeutettujen kantajien on käytettävä oikeudenkäyntiedustajana asianajajaa, jolla on kelpoisuus esiintyä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa, ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>tämä kelpoisuus on voitava vaadittaessa osoittaa asian käsittelyn missä tahansa vaiheessa<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Jos kaikki, mitä käteen tässä vaiheessa jää, on se, että asianajaja, joka haluaa edustaa asiakasta unionin tuomioistuimissa, on ensin velvollinen perehtymään runsaslukuisiin julkaisemattomiin menettelyohjeisiin, jotka ovat saatavilla ainoastaan tietyillä kielillä, varmistuakseen siitä, miten riippumattomuus kulloinkin mahdollisesti ymmärretään, minun on yhdyttävä Puolan tasavallan näkemykseen siitä, että ennakoitavuus on todellakin ongelma.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Noudattamatta jättämisen seuraukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Lopuksi on tarkasteltava – ainakin oman näkemykseni mukaan ehkä kaikkein silmiinpistävimpänä seikkana – seurausta, joka perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan mukaisten riippumatonta oikeudellista edustusta koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisellä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, kuten se teki käsiteltävissä asioissa, että kantajan oikeudellisessa edustuksessa näin havaittu ongelma on kanteeseen liittyvä aineellinen virhe, jota ei voida korjata ja joka voi ainoastaan johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 2 kohdassa määrätään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>asianosaisen edustajana tai avustajana toimivan asianajajan on jätettävä kirjaamoon todistus, joka osoittaa hänen kelpoisuutensa esiintyä jonkin jäsenvaltion tai muun ETA-sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimissa<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ellei kyseistä asiakirjaa ole jätetty, työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdassa määrätään mahdollisuudesta korjata asia. Mainitun määräyksen mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle kohtuullisen määräajan, jossa [asiakirja] on toimitettava. Jollei [asiakirjaa] ole toimitettu asetetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, jätetäänkö kanne tai kirjelmä tutkimatta tämän menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että unionin yleinen tuomioistuin ymmärtää työjärjestyksensä 51 artiklan 4 kohdan siten, että se mahdollistaa ainoastaan perussäännön 19 artiklan <HT TYPE="ITALIC">neljännen</HT> kohdan mukaisen vaatimuksen, joka koskee asianajajan oikeutta esiintyä kansallisissa tuomioistuimissa, täyttämisen jälkikäteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101014">14.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Varga ja Haliu v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-296/10</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:435">EU:T:2010:435</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121113">13.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Hârsulescu v. Romania</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-400/12</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:595">EU:T:2012:595</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Toisin sanoen 51 artiklan 4 kohtaa tulkitaan ilmeisesti siten, että kantaja voi esittää näyttöä siitä, että hänen asianajajansa on tosiasiallisesti kansallisen asianajajaliiton jäsen, ellei asiaa koskevaa todistusta ole jätetty. Sitä ei nähtävästikään tulkita siten, että kantajalla on oikeus saada tieto siitä, että hänen oikeudellisessa edustuksessaan on ongelma, tai vaihtaa oikeudellista edustajaansa, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei oikeudellista edustajaa voida pitää perussäännön 19 artiklan <HT TYPE="ITALIC">kolmannessa</HT> kohdassa tarkoitettuna asianajajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Minun on myönnettävä, että olen jossain määrin hämmentynyt tällaisesta tulkinnasta. Sivuutan hetkeksi kysymyksen siitä, voitaisiinko asianosaisen oikeudelliseen edustukseen liittyvää ongelmaa ylipäätään pitää kanteen <HT TYPE="ITALIC">aineellisena</HT> virheenä, joka <HT TYPE="ITALIC">ei ole korjattavissa</HT><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ongelma, johon palaan jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 149–153 kohdassa.</P></NOTE> ja joka johtaisi automaattisesti tosiasialliseen seuraamukseen kantajalle itselleen (eikä myöhemmin asianajajalle, joka on mahdollisesti rikkonut eettisiä sääntöjä). On kuitenkin syytä mainita ongelma, joka liittyy tällaiseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>kantajaystävälliseen<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> tulkintaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>(Tuomioistuin)menettelyjä koskeviin sääntöihin sisältyy tyypillisesti luettelo kanteen vakavista <HT TYPE="ITALIC">aineellisista</HT> puutteista (kuten se, että kannetta on mahdotonta ymmärtää, kanteen kohdetta ei ilmoiteta, kanteesta eivät käy ilmi vaatimukset, vaatimusten tueksi ei esitetä perustavaa näyttöä jne.), joita <HT TYPE="ITALIC">ei voida korjata</HT> ja joiden vuoksi kannetta <HT TYPE="ITALIC">ei voida ottaa tutkittavaksi</HT>. Sitä vastoin muita mahdollisia kanteen ongelmia, jotka eivät ole niin vakavia, että ne olisi otettu kyseiseen luetteloon, eli tyypillisesti menettelyllisiin kysymyksiin liittyviä (kanteen tai sen liitteiden pääkohtia ei esitetä tietyssä muodossa, tuomioistuinmaksujen maksamisesta ei esitetä näyttöä, oikeudelliseen edustukseen liittyvät näkökohdat jne.), pidettäisiin <HT TYPE="ITALIC">menettelyllisinä</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">korjattavissa</HT> <HT TYPE="ITALIC">olevina</HT>, kun kyseessä oleva tuomioistuin on ilmoittanut niistä asianosaiselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Jos asian saattamisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on tarkoitus olla todellinen oikeus eikä pelkkä iskulause, tulkintaohje näiden kahden virhelajin välillä sukkuloimiseen olisi todennäköisesti seuraava: ellei kyseessä ole aineellinen virhe, joka sisältyy luetteloon <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>synneistä, joita ei voida korjata<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, virheen pitäisi olla korjattavissa. Ellei tällaista luetteloa ole, sitä, mitkä ovat aineellisia virheitä, joita ei voida korjata, olisi tulkittava suppeasti siten, että niihin kuuluvat ainoastaan vakavat ongelmat, jotka estävät kanteen ymmärtämisen tai asianmukaisen käsittelyn.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma tulkinta vaikuttaa perustuvan päinvastaiseen olettamaan: ainoastaan ne osatekijät, jotka mainitaan nimenomaisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdassa ja joita tulkitaan suppeasti, ovat korjattavissa, ja kaikki muut edustukseen liittyvät seikat eivät ilmeisestikään sitä ole. Vielä hämmentävämpää on, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohta koskee perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan vaatimuksia, jotka esitetään selkeästi perussäännössä. Tämä tarkoittaa, että verrattain selvästi esitettyjen vaatimusten noudattamatta jättäminen voidaan korjata. Sitä vastoin sellaisen vaatimuksen<?PAGE NO="14"?> noudattamatta jättäminen, jota ei mainita nimenomaisesti menettelysäännöissä, eli perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan mukainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>riippumatonta<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> asianajajaa koskeva vaatimus, johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen, ja unionin yleinen tuomioistuin pitää kiinni siitä, että oikeudellisen edustajan riippumattomuuden puute muodostaa ehdottoman esteen kanteen tutkimiselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>BikeWorld v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-702/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:834">EU:T:2017:834</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Käytäntö vaikuttaa kuitenkin mahdollistavan jotkin poikkeukset, kuten <DATE ISO="20130905">5.9.2013</DATE> annettu määräys <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>ClientEarth v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/11 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:564">EU:C:2013:564</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) osoittaa. Unionin yleinen tuomioistuin oli aiemmin jättänyt kyseisessä asiassa kanteen tutkimatta, koska kantajan oikeudellinen edustaja oli yksi sen seitsemästä uskotusta miehestä (trustee). Muutoksenhakumenettelyssä unionin tuomioistuin hyväksyi tämän päätelmän mutta huomautti, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sitä, että oikeudellinen edustaja oli ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeudellisessa edustuksessa tapahtuneesta muutoksesta. Tämä huomiotta jättäminen ei kuitenkaan vaikuttanut unionin tuomioistuimen pääasialliseen päätelmään, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>vaikka tällaisen muutoksen ilmeisesti katsottiin asiassa T-120/10, ClientEarth ym. v. komissio, ja asiassa T-449/10, ClientEarth ym. v. komissio, 9.11. annetuissa määräyksissä epäsuorasti korjaavan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklassa tarkoitetun puutteen<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> (44 artikla oli unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen nykyisen 51 artiklan oikeudellinen edeltäjä).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tämän tulkinnan myötä liikutaan jossain Franz Kafkan romaanin ja Game of Thrones ‑televisiosarjan Hukkuneen Jumalan rukouksen oudon mukaelman välimaastossa. (Menettelyllisiä) vaatimuksia, jotka todetaan selvästi (ja joita kohtuullisen huolellisen asianajajan voitaisiin siten odottaa noudattavan), koskevat virheet ovat korjattavissa, kun taas (yhtä lailla menettelyllisiä) vaatimuksia, joita ei todeta selvästi (ja joita myöskään kohtuullisen huolellisen asianajajan on vaikeampi odottaa noudattavan), koskevat virheet eivät ole korjattavissa. Sitä, mikä on piilossa, ei näet voida koskaan korjata.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Tilannetta pahentaa edelleen se, että jälkimmäisissä tapauksissa kantajalle ei anneta ilmoitusta tai varoitusta ennen päätöstä kanteen tutkimatta jättämisestä. Kantajalla ei siten ole tilaisuutta korjata tilannetta. Käytännön kannalta tarkasteltuna kantaja – jonka asianajajalla, joka tukeutuu asianmukaista edustusta koskeviin kansallisiin sääntöihin ottaen huomioon perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan, ei ollut syytä olla olettamatta, että hänellä on oikeus edustaa asiakastaan – ainoastaan saa kuukausia tai jopa vuosia kaikkien määräaikojen päättymisen jälkeen määräyksen, jossa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten todetaan selvästi puuttuvan ja joka luonnollisesti estää kantajaa ajamasta vaatimustaan asiakysymyksen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tämä lopputulos, minun on yhdyttävä molempien väliintulijoiden näkemykseen, jonka mukaan tästä seuraava skenaario on ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan ensimmäisen kohdan ja siinä vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa koskevan oikeuden kanssa. Katson näin ollen, että perussäännön 19 artiklan kolmatta kohtaa koskevaa lähestymistapaa ja tulkintaa olisi arvioitava uudelleen huomattavasti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Vaihtoehdot ja muuttujat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Ennen kuin ehdotan, miten perussäännön 19 artiklan kolmatta ja neljättä kohtaa olisi mielestäni tulkittava (uudelleen), on selvennettävä kahta alustavaa kysymystä. Ensinnäkin, mistä muuta kuin etuoikeutettua kantajaa unionin tuomioistuimissa edustavan asianajajan asemaa koskevat vaatimukset olisi otettava: kansallisesta oikeudesta, unionin oikeudesta vai molemmista oikeusjärjestelmistä (1)? Jotta saatetaan asianmukaiseen tasapainoon näiden määräysten tulkintaan liittyvät edut, on seuraavaksi tarpeen palauttaa mieleen oikeudellista edustusta koskevien sääntöjen ja vaatimusten taustalla olevat perusteet (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vaihtoehdot</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinten on tarkasteltava kahdenlaisia kysymyksiä, kun niiden käsiteltävänä on kysymys siitä, täyttääkö tietty oikeudellinen edustaja perussäännön 19 artiklan vaatimukset.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Ensinnäkin niiden on varmistettava sen 19 artiklan neljännen kohdan mukaisen, jossain määrin <HT TYPE="ITALIC">muodollisen</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">yleisen</HT> vaatimuksen täyttyminen, jonka mukaan asianajajalla on oltava oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion (tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion) tuomioistuimessa. Onko kyseessä olevalla oikeudellisella edustajalla kansallisen oikeuden mukaan oikeus edustaa asiakkaita tämäntyyppisissä asioissa?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Toiseksi on tarpeen varmistaa, että edustajalla, jolla on kansallisen oikeuden mukaan yleisesti oikeus edustaa asiakkaita, on myös oikeus edustaa <HT TYPE="ITALIC">yksittäistä</HT> asiakasta <HT TYPE="ITALIC">tietyssä</HT> asiassa. Tämä on erityyppinen tutkinta, jossa keskitytään yksittäistapauksen olosuhteisiin. Nouseeko tietyn asian yhteydessä esille ongelmallisia kysymyksiä, jotka liittyvät paitsi asiakkaan ja hänen edustajansa henkilöihin ja heidän keskinäiseen suhteeseensa myös heidän suhteisiinsa muihin osapuoliin tai riita-asian kohteeseen?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan molempia arviointityyppejä, mistä oikeusjärjestyksistä sovellettavat säännöt olisi otettava? Mahdollisia vaihtoehtoja on ainakin teoriassa kolme.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Ensinnäkin voitaisiin katsoa, että asianajajan valmiuksiin edustaa kantajaa liittyviä sekä yleisiä että tapauskohtaisia näkökohtia koskevat säännöt olisi otettava tietyn jäsenvaltion oikeudesta. Tällaisessa skenaariossa perussäännön 19 artiklan kolmatta ja neljättä kohtaa luettaisiin yhdessä ja siten, että neljänteen kohtaan sisältyvä viittaus kansalliseen lainsäädäntöön ymmärrettäisiin kolmannessa kohdassa esiintyvän asianajajan käsitteen selvennykseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Toiseksi voitaisiin katsoa, että molemmat sääntökokonaisuudet perustuvat unionin oikeuden itsenäisiin käsitteisiin. Kanneasioissahan ne koskevat menettelyä unionin tuomioistuimissa eikä kansallisissa tuomioistuimissa. Perussäännön 19 artiklan neljättä kohtaa tulkittaisiin siinä tapauksessa hyvin suppeasti siten, että siinä viitataan ainoastaan asianmukaisiin todistuksiin ja näyttöön, jotka on esitettävä sen osoittamiseksi, että tietyllä oikeudellisella edustajalla on oikeus esiintyä kansallisissa tuomioistuimissa. Kaikki muut sovellettavat säännöt, ammatilliset säännöt mukaan luettuina, olisivat kuitenkin yksinomaan itsenäisiä unionin oikeuteen perustuvia sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kolmanneksi perussäännön 19 artiklan kolmatta ja neljättä kohtaa voitaisiin tulkita sekä kansallisten että unionin sääntöjen valossa. Perussäännön 19 artiklan neljäs kohta ymmärrettäisiin viittaukseksi kansalliseen oikeuteen. Kolmas kohta muodostaisi siinä tapauksessa itsenäisen, unionin oikeuteen perustuvan mutta melko minimalistisen takeen oikeudellisen edustuksen asianmukaisuuden arvioimisesta yksittäistapauksessa.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perussäännön 19 artiklan neljäs kohta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Ellei perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan, johon sisältyy yksiselitteinen viittaus oikeuteen esiintyä jäsenvaltion tuomioistuimessa, haluta menettävän kokonaan merkitystään, edellä esitettyä <HT TYPE="ITALIC">toista</HT> vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti voida hyväksyä. Perussäännön 19 artiklan neljännessä kohdassa viitataan selvästi kansalliseen oikeuteen, mitä käsiteltävässä asiassa ei kiistetä. Siten oikeudellisen edustajan <HT TYPE="ITALIC">yleinen</HT> valmius edustaa asianosaista tuomioistuimissa on määritettävä sovellettavien sääntöjen osalta asianomaisen jäsenvaltion tasolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tästä herää välittömästi kysymys sovellettavista ammatillisista säännöistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Asiaa koskevia kansallisia ja ammatillisia sääntöjä sovelletaan nähdäkseni luonnollisesti edelleen myös unionin tuomioistuinten menettelyissä. Asianajajat, jotka on hyväksytty asianajajayhteisön jäseniksi jossain jäsenvaltiossa, eivät välty tällaisten kansallisten sääntöjen soveltamiselta pelkästään sen seikan vuoksi, että he ajavat asiaa unionin tuomioistuimissa. Näiden sääntöjen noudattaminen (tai noudattamatta jättäminen) on kuitenkin asia, jota toimivaltaisten kansallisten (ammatillisten) elinten on viime kädessä ja myöhemmin arvioitava, jos tämä kysymys tulee esille.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Kun toinen vaihtoehto on suljettu pois, entäpä ensimmäinen ja kolmas vaihtoehto? Tähän vastaaminen edellyttää perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan sanamuodon ja logiikan tarkastelua, mikä on jo monimutkaisempi kysymys.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perussäännön 19 artiklan kolmas kohta</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäisessä</HT> vaihtoehdossa perussäännön 19 artiklan neljänteen kohtaan sisältyvä viittaus kansalliseen oikeuteen käynnistää myös niiden asiaa koskevien kansallisten ammatillisten sääntöjen soveltamisen, joita unionin oikeus ei voi korvata tai ainakaan joita ilman mitään unionin oikeudessa asetettuja rajoja ei voida tulkita. Siten päätös siitä, kenellä olisi oltava oikeus edustaa muita kuin etuoikeutettuja kantajia unionin tuomioistuimissa, on asia, joka on ratkaistava kansallisten sääntöjen avulla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Kun tästä väitteestä tehdään looginen loppupäätelmä, se tarkoittaisi sitä, että perussäännön 19 artiklan sekä kolmatta että neljättä kohtaa tulkittaisiin siten, että niissä viitataan yksinomaan kansallisiin sääntöihin ja käytäntöihin. Olen samaa mieltä siitä, että ensi näkemältä tämä ratkaisu on tyylikäs ja yksinkertainen. Lähemmässä tarkastelussa siihen liittyy kuitenkin useita rakenteellisia ongelmia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Ensinnäkin velvollisuutta käyttää oikeudellista edustajaa säännellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Lisäksi säännöt voivat vaihdella samankin jäsenvaltion sisällä oikeusasteen mukaan. Kansalliseen lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön voi sisältyä myös muita poikkeuksia. Perussäännön 19 artiklan neljännessä kohdassa viitataan ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>jäsenvaltion tuomioistuimeen<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>, eikä siinä todeta, mitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>oikeusastetta<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> olisi käytettävä mittapuuna: kansallista ylimmänasteista tuomioistuintako vai mitä tahansa tuomioistuinta, myös ensimmäisen asteen tuomioistuimia, joissa kantajat eivät ehkä edes tarvitse edustajaa?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Lisäksi, jos perussäännön 19 artiklan neljättä kohtaa olisi tulkittava kirjaimellisesti siten, että siinä viitataan puhtaasti ja varauksettomasti kansallisiin sääntöihin ja käytäntöön (ilman 19 artiklan kolmannessa kohdassa selkeämmin ilmaistua viittausta muiden asianosaisten edustajan käsitteeseen), riittäisikö se, että asianajaja voi esimerkiksi edustaa itseään jäsenvaltiossa, myös siihen, että hän voi edustaa itseään unionin tuomioistuimissa?</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Tämä epätarkkuus siinä, mitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>jäsenvaltion tuomioistuimella<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> tarkoitetaan, ei ole ongelma ennakkoratkaisupyynnöissä, joissa kyseessä oleva ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määrittää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 3 kohdan mukaisesti oikeusasteen ja sovellettavat säännöt. Samaan tapaan, myös ennakkoratkaisumenettelystä poiketen, ratkaistessaan muun kuin etuoikeutetun kantajan nostamaa kannetta unionin tuomioistuimilla ei ole mahdollisuutta varmistaa tietyltä kansalliselta tuomioistuimelta, täyttyvätkö tiettyyn asianajajaan sovellettavat ammatilliset säännöt. Ei ole myöskään olemassa yhteistyömenettelyä, jossa unionin tuomioistuimet voisivat kuulla myös asianomaista kansallista asianajajayhteisöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Toiseksi puhdas ja varaukseton viittaus kansallisiin sääntöihin kanteiden yhteydessä tarkoittaisi myös sitä, että kansallisia sääntöjä sovellettaisiin siltä osin kuin kyse on sellaisten eri jäsenvaltioiden elinten ja yksiköiden edustamisesta, joita pidetään muina kuin etuoikeutettuina kantajina. Tällainen lopputulos voisi kuitenkin olla perussäännön 19 artiklan ja etenkin sen ensimmäisen kohdan yleisen logiikan vastainen. On jokseenkin selvää, että kyseisellä määräyksellä oli tarkoitus erottaa etuoikeutetut kantajat (jäsenvaltiot ja unionin toimielimet), jotka voivat nimittää valitsemansa asiamiehen, ja muut kuin etuoikeutetut kantajat, jotka eivät voi tehdä näin ja joita kolmannen osapuolen on edustettava. Jos perussäännön 19 artiklan neljänteen kohtaan todellakin sisältyy varaukseton viittaus edustusta koskeviin jäsenvaltioiden sääntöihin, olisiko siinä tapauksessa hyväksyttävää, että muut kuin etuoikeudettomat kantajat, jotka ovat oikeushenkilöitä ja jotka kansallisten sääntöjen mukaan voivat edustaa itseään, edustavat itseään unionin tuomioistuimissa nostettavissa kanteissa?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Vastaus on selkeästi kieltävä, koska tästä seuraisi sen eron poistaminen, jonka unionin lainsäätäjä halusi tehdä etuoikeutettujen ja muiden kuin etuoikeutettujen kantajien välillä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on edelleen merkityksellistä, onko muun kuin etuoikeutetun kantajan tapauksessa valittu oikeudellinen edustaja kolmas osapuoli kantajaan nähden. Tämä ero ei perustu tuomioihin AM &amp; S Europe ja Akzo Nobel<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37–40 kohta.</P></NOTE> vaan pikemminkin perussäännön 19 artiklan ensimmäisen ja kolmannen kohdan vastakohtaisuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Kolmanneksi erilaisten vaatimusten soveltaminen kantajiin, jotka nostavat samanlaisia tai samankaltaisia kanteita, heidän asianajajiensa kansallisuuden mukaan tarkoittaisi sitä, että näihin kantajiin sovelletaan erilaisia edellytyksiä ja erilaista kohtelua. Sellaisen järjestelmän hallinta, joka koostuu 28 erilaisesta sääntelystä (tai itse asiassa useammasta, kun otetaan huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on useampia asianajajayhteisöjä ja ‑sääntöjä), olisi siten paitsi haaste unionin tuomioistuimille myös aiheuttaisi ennen kaikkea ongelmia kantajien yhdenvertaisuuden kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Neljänneksi puhdas ja varaukseton viittaus ainoastaan kansallisiin sääntöihin ja käytäntöön tarkoittaisi, että unionin tuomioistuinten olisi tunnettava ja tarkastettava kaikkien kansallisten järjestelmien säännöt, minkä lisäksi niiden sisältö myös sitoisi unionin tuomioistuimia. Menettäisivätkö unionin tuomioistuimet näin myös kaikki, vähäisetkin, mahdollisuudet tarkastella näiden sääntöjen sisältöä ja sitä, miten niitä sovelletaan, myös unionin tuomioistuimissa nostetuissa kanteissa, joissa asiaa ei ole lainkaan saatettu kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi? Entä jos sovellettavissa kansallisissa säännöissä vaadittaisiin liikaa (esimerkiksi niin, että asianajajan, jolla ammatillisten sääntöjen minkä tahansa järkevän tulkinnan mukaisesti olisi tavallisesti oikeus esiintyä tuomioistuimessa, olisi mistä tahansa syystä mahdotonta edustaa asianosaista tietyssä jäsenvaltiossa) tai liian vähän?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Viidenneksi tästä pääsenkin kysymykseen analogiasta, joka koskee sääntöjä, joilla säännellään edustusta ennakkoratkaisumenettelyssä (tai kysymykseen tämän analogian epäasianmukaisuudesta). On totta, että perussäännön 19 artiklaa sovelletaan kaikkiin unionin tuomioistuimen menettelyihin. Samoin on niin, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 3 kohdassa määrätään järjestelmästä, joka perustuu selkeästi varauksettomaan viittaukseen edustamista koskeviin sääntöihin, joita sovelletaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa kansallisessa menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan unionin tuomioistuimissa käytäviä menettelyitä, ennakkoratkaisumenettelyn ja kanteiden selvien rakenteellisten ja systeemisten erojen vuoksi ennakkoratkaisumenettelyä koskevat erityismääräykset ovat kuitenkin merkityksellisiä pikemminkin vastakohtana kuin analogian perustana. Toisin kuin ennakkoratkaisumenettelyssä, jossa edustusta koskevat säännöt ja käytäntö ovat kansallisen tuomioistuimen käsissä, kanneasiassa unionin tuomioistuimen on voitava tarkastella toissijaisesti oikeudellisen edustuksen asianmukaisuutta suoraan sen käsiteltäväksi saatetussa yksittäistapauksessa, etenkin kun kyse on mahdollisista eturistiriidoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Kaikkien näiden näkökohtien perusteella katson, että perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan asianmukaisessa tulkinnassa on yhdistyttävä molemmat sääntelyn tasot: <HT TYPE="ITALIC">yleinen</HT> oikeus esiintyä tuomioistuimessa olisi nimittäin varmistettava kansallisten sääntöjen ja käytännön mukaisesti, kun taas sellaisten ongelmien puuttumisesta, jotka vaarantavat oikeudellisen edustuksen laadun <HT TYPE="ITALIC">yksittäisen</HT> tapauksen yhteydessä, olisi varmistuttava tarkastelemalla sitä itsenäistä unionin oikeuden käsitettä, mitä asianajajan edustus tarkoittaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Ennen kuin siirryn käsittelemään tällaisen arvioinnin erityistä sisältöä, on tärkeää palauttaa lyhyesti mieleen tämän oikeudellisen edustuksen toissijaisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>laadunvalvonnan<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> tavoitteet ja edut, jotka on otettava siinä yhteydessä huomioon.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="18"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeudellisen edustuksen tarkoitus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>On totta, että yleisesti oikeudellisella edustuksella on erittäin tärkeä asema hyvässä lainkäytössä. Ilman asianmukaista oikeudellista edustusta kantaja ei ehkä voisi esittää eikä tuomioistuin ottaa huomioon kaikkia tarvittavia perusteluita, jotka tukevat kantajan asiaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 11 mainittu <HT TYPE="ITALIC">Charter of core principles of the European legal profession &amp; Code of conduct for European lawyers</HT>, s. 7, 6 kohta, jossa asianajajaa kuvataan muun muassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>korvaamattomaksi toimijaksi oikeudenmukaisessa lainkäytössä<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>. Ks. myös s. 9, periaate i), <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja oikeudenmukainen lainkäyttö<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tavoite ja etu, johon asiakkaan oikeudellisella edustuksella pyritään. Oikeudellisen edustuksen ensisijaisena tavoitteena on suojella ja puolustaa asiakkaan etuja, samalla kun tietysti toimitaan laillisuuden ja eettisyyden rajoissa. Oikeudellisen edustuksen tarkoituksena on siten varmistaa, että kantajien etuja ajetaan mahdollisimman hyvin, jolloin kantajat voivat käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. myös perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensisijainen</HT> etu, jota oikeudellisella edustuksella tavoitellaan, on siten nähdäkseni luonnollisesti <HT TYPE="ITALIC">yksityinen</HT> etu. Suojeltaessa yksityisten asiakkaiden etuja palvellaan myös hyvää lainkäyttöä koskevaa yleistä etua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Valituksenalainen määräys ja etenkin sen 18 kohta vaikuttavat perustuvan toisenlaiseen olettamaan. Asianajajan asemaa kuvataan siten, että asianajaja tekee yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja että asianajajan on annettava <HT TYPE="ITALIC">oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti</HT> asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Unionin yleinen tuomioistuin vetoaa <DATE ISO="19820518">18.5.1982</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>AM &amp; S Europe v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>155/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:157">EU:C:1982:157</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja sen jälkeiseen oikeuskäytäntöön.</P></NOTE> Esittäessään tämän näkemyksen oikeudellisen edustuksen tehtävästä unionin yleinen tuomioistuin vetoaa jäsenvaltioiden yhteisiin perinteisiin. Asianajaja esitetään siten henkilönä, joka toimii ensisijaisesti oikeudenhoidon yleisen edun mukaisesti, joka on etusijalla yksityiseen etuun nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Kuten Tšekin tasavalta aivan oikein esittää, tapa, jolla unionin yleinen tuomioistuin on luonnehtinut asianajajan asemaa, perustuu asianajajan ja asiakkaan etujen erottamiseen, mikä ei vastaa todellisuutta. Lisäksi sen perusteella, mitä tiedän jäsenvaltioiden käytännöstä, epäilen vahvasti, että tällainen näkemys kuvastaisi myöskään jäsenvaltioiden yhteisiä perinteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Vaikka voidaankin vain toivoa, että asianajajat ovat idealistisia, epäitsekkäitä sankareita, jotka ajavat oikeudenhoidon ylempiä etuja tarvittaessa asiakkaidensa ja koko muun maailman toiveiden vastaisesti, todellisuudessa oikeudellinen edustus on ensisijaisesti palvelua. Tämän säännellyn palvelun tarjoamisessa on nimittäin noudatettava useita edellytyksiä ja vaatimuksia, mutta sitä ei tarjota ensisijaisesti oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti vaan tietyn asiakkaan etujen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Lisäksi vertailuun liittyvä selvitysaineisto vaikuttaisi vahvistavan kaksi seikkaa. Ensinnäkin useat olosuhteet näyttävät oikeuttavan asianajajan ja hänen asiakkaansa väliseen suhteeseen puuttumisen hyvän lainkäytön etujen nimissä. Kun asiaa tarkastellaan abstraktimmin, tässä yhteydessä erityisen merkityksellisiä vaikuttavat olevan seuraavat kaksi tilannetta: oikeudelliseen edustajaan kohdistuvan ulkoisen paineen puuttuminen ja sellaisten ulkoisten tekijöiden puuttuminen, jotka aiheuttaisivat eturistiriidan asianajajan ja asiakkaan välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tai eturistiriita saman asianajajan usean asiakkaan välillä. Ks. Wrocławskin yliopiston ja Krajowa Izba Radców Prawnychin siteeraama esimerkki Puolasta, nimittäin oikeudellisten neuvonantajien etiikkasääntöjen (Kodeks Etyki Radcy Prawnego) 7 §:n 2 momentti: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>Oikeudellisen neuvonantajan omat edut, ulkoinen paine ja minkä tahansa osapuolen toimesta tai mistä tahansa syystä tapahtuva puuttuminen eivät saa vaikuttaa oikeudelliseen neuvonantajaan hänen hoitaessaan työtehtäviään. Minkä tahansa henkilön antamat määräykset, ehdotukset tai ohjeet, jotka rajoittavat oikeudellisen neuvonantajan riippumattomuutta, eivät voi vaikuttaa mielipiteeseen, jonka hän esittää asiassa.<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> Ks. myös esim. edellä alaviitteessä 11 mainittu <HT TYPE="ITALIC">Charter of core principles of the European legal profession &amp; Code of conduct for European lawyers</HT>, erityisesti 2.1 artikla. Ks. myös Thomas de Carranza Méndez de Vigo, S., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>Principios fundamentales en el ejercicio de la profesión de abogado<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, teoksessa Vila Ramos, B. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Deontología profesional del abogado</HT>, Dickinson, Madrid, 2013, s. 35–50, sivulla 37 ja 38, tai Sánchez Stewart, N., <HT TYPE="ITALIC">Manual de Deontología para Abogados</HT>, La Ley, Madrid, 2012.</P></NOTE> Jos tällainen eturistiriita syntyy, asianajaja ei voi tarjota palvelujaan kyseisessä tapauksessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Oikeudellisten neuvonantajien etiikkasääntöjen 30 §:n 1 momentissa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>Oikeudellinen neuvonantaja ei voi antaa asiakkaalle oikeudellista neuvontaa, kun kyseisessä asiassa tai siihen liittyvässä asiassa asiakkaan ja oikeudellisen neuvonantajan välillä on eturistiriita tai vaara tällaisen eturistiriidan syntymisestä tai kun ammatillinen toiminta koskee oikeudellisen neuvonantajan tai häntä lähellä olevan henkilöä tai omaisuutta, ellei tämä toiminta liity vaatimuksiin, toimiin tai etuihin, jotka ovat yhteisiä asiakkaan kanssa.<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Toiseksi jäsenvaltioiden käytäntö kuitenkin paljastaa, että tällaisissakin tapauksissa tuomioistuimen puuttuminen vaikuttaa olevan erittäin vähäistä ja ainoastaan toissijaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Esimerkiksi Ranskassa, jos tietyn asianajajan osalta ei ole käynnistetty kurinpitomenettelyä, tuomioistuinta voidaan pyytää määräämään asianajaja lopettamaan asiakkaan edustaminen tietyssä asiassa (Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) tuomio <DATE ISO="20010327">27.3.2001</DATE>, nro 98-16.508). Espanjassa tuomioistuin voi varoittaa asianajajaa, että hänen voi olla tarkoituksenmukaista lopettaa asiakkaan edustaminen. Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) tuomio <DATE ISO="20131118">18.11.2013</DATE>, nro 841/2013, RJ 2014/3061.</P></NOTE> Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että kullakin asianajajalla on velvollisuus arvioida, voiko tietyn asianosaisen edustaminen herättää epäilyjä hänen riippumattomuudestaan. On hänen velvollisuutensa pidättyä antamasta oikeudellista neuvontaa, jos tilanne on tällainen. Toiseksi oikeusalan ammatti kuuluu pitkälti itsesääntelyn piiriin, ja ammatillisten sääntöjen noudattamatta jättämistä käsitellään asiaankuuluvissa kurinpitoelimissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Siten, jos jäsenvaltioiden käytännön (luonnollisesti suppean) tietämykseni perusteella esille nousee jokin yhteinen nimittäjä, se on se, että oikeudellisessa edustuksessa on ensisijaisesti kyse henkilökohtaisesta valinnasta ja (molemmanpuolisesta) sopimusvapaudesta. Asiakas voi vapaasti valita asianajajansa, ja asianajaja on lähtökohtaisesti vapaa valitsemaan asiakkaansa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. myös edellä alaviitteessä 11 mainittu Charter of core principles of the European legal profession &amp; Code of conduct for European lawyers, erityisesti s. 8.</P></NOTE> Suhde perustuu luottamukseen. Minkä tahansa tähän suhteeseen puuttumisen olisi perustuttava vakaviin syihin, joista ilmenee selkeä ja välttämätön tarve <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>suojella kantajaa asianajajaltaan<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>. Lisäksi, jos ongelmia havaitaan, niitä käsitellään asianmukaisemmin asiaankuuluvissa sääntelyelimissä kurinpito- tai muussa menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä jaksossa esitetään, että perusteet ja etujen tasapaino, joiden perusteella perussäännön 19 artiklan kolmannesta ja neljännestä kohdasta ilmeneviä edellytyksiä olisi tulkittava, ovat jossain määrin erilaisia kuin ne, joita unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt. Oikeudellista edustusta ei valita ja sitten harjoiteta ensisijaisesti oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti ja tuomioistuimen työn helpottamiseksi ja auttamiseksi vaan asiakkaan etujen ja tekemien valintojen mukaisesti. Oletusarvoisesti tätä valintaa, vaikka se olisi huonokin, on näin ollen kunnioitettava. Ainoastaan poikkeustapauksissa yleisen edun olisi sallittava syrjäyttää tämän oletusarvoisen yksityisen edun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Muutoin näissä asioissa tavallisesti harjoitettavan erittäin vähäisen tuomioistuinvalvonnan – joka on yleensä varattu tilanteisiin, joissa oikeudellisen edustuksen ilmeiset virheet ovat selvästi havaittavissa ja joissa näiden virheiden oletetaan olevan niin vakavia, että ne saattavat koko tuomioistuinmenettelyn huonoon valoon – korvattaisiin tuomioistuinten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>holhouksella<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>, jota voidaan<?PAGE NO="20"?> tuskin ennakoida tai oikeuttaa. Tämän seurauksena puututtaisiin aiempaa enemmän siihen, minkä pitäisi olla ensisijaisesti yksityinen valinta, ja jätettäisiin huomiotta muut yhtä tärkeät edut ja arvot, jotka ovat myös osa koko yhtälöä, kuten vapaus valita asianajaja, oikeudellisen edustuksen jatkuvuus tai kustannukset, joita asianajajan vaihtamisesta väistämättä syntyy, koska uusi asianajaja tarvitsee lisää aikaa tutustuakseen vireillä olevaan asiaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tarkistettu arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Näiden yleisempien näkökohtien perusteella ehdotan sen tavan mukauttamista, jolla perussäännön 19 artiklan kolmatta ja neljättä kohtaa on tulkittu ja sovellettu ja josta valituksenalainen määräys on esimerkki. Uudelleentulkinnassa on kaksi ulottuvuutta: aineellinen (1) ja menettelyllinen (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Aineellinen ulottuvuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Aineellinen ulottuvuus koskee edellytyksiä asianosaisten edustamiselle jäsenvaltion tuomioistuimessa (a) ja sitä kahtalaista edellytystä, jonka mukaan asianajajan on oltava perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetulla tavalla riippumaton ja kolmas osapuoli (b).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeus esiintyä kansallisissa tuomioistuimissa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Tutkinnan ensimmäinen vaihe alkaa siitä kysymyksestä, onko oikeudellinen edustaja pätevä esiintymään jäsenvaltion (tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion) tuomioistuimessa, toisin sanoen onko hän kansallisen asianajajayhteisön tai jonkin muun asian kannalta merkityksellisen ammatillisen liiton tai elimen jäsen ja onko hänellä oikeus harjoittaa ammattia. Kuten olen edellä todennut,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 87 kohta.</P></NOTE> tämä varmistetaan asiaa koskevien kansallisten säännösten avulla ja ainoastaan muodollisella tasolla (todistuksen tarkastaminen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Kuten olen myös huomauttanut, kansallisen oikeuden noudattamisen varmistamisen unionin tuomioistuimissa pitäisi päättyä tähän. Sen ei pitäisi käsittää kansallisten ammatillisten sääntöjen noudattamista. Tämä tehtävä olisi jätettävä kansallisille (ammatillisille) viranomaisille, jos ongelmia sääntöjen noudattamisessa ilmenee.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asianajajan asema – riippumaton kolmas osapuoli kantajaan nähden</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Toisessa vaiheessa unionin tuomioistuinten olisi varmistettava, onko oikeudellinen edustaja kolmas osapuoli kantajaan nähden (1) ja täyttääkö hän riippumattomuusvaatimuksen, toisin sanoen tutkittava, ettei edustajaan ilmeisesti kohdistu ulkoista painetta tai ettei eturistiriita ole todennäköinen (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmas osapuoli</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan vaatimusta, jonka mukaan edustajan on oltava kolmas osapuoli kantajaan nähden, tämä vaatimus, joka perustuu sekä perussäännön 19 artiklan kolmanteen että neljänteen kohtaan, olisi ymmärrettävä siten, että sillä suljetaan pois oikeudelliset edustajat, jotka ovat yksi ja sama henkilö kuin kantaja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Luonnollisten henkilöiden tapauksessa tämä edellytys vaikuttaa itsestään selvältä. Se estää myös sellaisten asianajajien itsensä edustamisen, joilla on asianmukainen pätevyys ja jotka ovat kansallisen asianajajayhteisön jäseniä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Tämän edellytyksen täyttyminen ei ole yhtä ilmeistä oikeushenkilöiden edustuksen kohdalla. Jos kolmatta osapuolta koskevalla vaatimuksella on tarkoitus olla mitään merkitystä tässä yhteydessä – ja jotta varmistetaan edustusta unionin tuomioistuimissa koskevien sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen –, tämä vaatimus olisi nähdäkseni ymmärrettävä siten, että se on esteenä sille, että tahoja, jotka eivät kuulu perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan, edustavat niihin työsuhteessa olevat asianajajat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Vaikka tämä kysymys ei selvästikään ole käsiteltävän asian kohteena, totean, että on omaksuttu jokseenkin rajoittava näkemys siihen, mitkä kansalliset tahot kuuluvat perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan. Kyseisessä määräyksessä viitataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>jäsenvaltioihin<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> täsmentämättä tai määrittelemättä sitä tarkemmin. Unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistavassa, jota unionin tuomioistuin on tukenut, jäsenvaltion käsitettä tulkitaan hyvin suppeasti siten, että julkisilla tahoilla, kuten riippumattomilla keskuselimillä mutta myös kunnilla tai alueilla, ei ole tosiasiallisesti mahdollisuutta määrätä mainitussa kohdassa tarkoitettua asiamiestä. Ks. esim. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080220">20.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>Comunidad Autónoma de Valencia – Generalidad Valenciana v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑363/06 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:99">EU:C:2008:99</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060705">5.7.2006</DATE>, <NAME.CASE>Comunidad Autónoma de Valencia – Generalidad Valenciana v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-357/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:188">EU:T:2006:188</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. lisäksi määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141118">18.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Justice &amp; Environment v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-221/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:1002">EU:T:2014:1002</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161114">14.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Dimos Athinaion v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-360/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:694">EU:T:2016:694</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Minun on myönnettävä, ettei tällainen suppea tulkinta ole mielestäni kovinkaan hyödyllinen käytännössä. Useilla julkisilla elimillä on todennäköisesti pätevää hallintohenkilöstöä tai oikeudellisia yksiköitä, jotka voivat – kuten asianomaiset ministeriöt – edustaa kyseistä viranomaista, ilman että julkistaloudelle aiheutuu tarpeettomia lisäkustannuksia ulkoisten asianajajien käyttämisestä. Lisäksi asiaan liittyy myös laajempi, yleinen kysymys: unionin oikeudessa ei kaihdeta määrittelemästä jäsenvaltiota hyvin laajasti, kun kyse on unionin oikeudesta johtuvista velvoitteista, mistä on osoituksena esimerkiksi se, mitä pidetään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>valtion ilmentymänä<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19900712">12.7.1990</DATE>, <NAME.CASE>Foster ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-188/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:313">EU:C:1990:313</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171010">10.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>Farrell</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-413/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:745">EU:C:2017:745</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Smith</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-122/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:631">EU:C:2018:631</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), tai mitkä elimet, muut kuin valtio tarkasti ottaen, voivat olla vastuussa unionin oikeuden rikkomisesta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000704">4.7.2000</DATE>, <NAME.CASE>Haim</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-424/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:357">EU:C:2000:357</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), mutta siinä omaksutaan yllättävän suppea lähestymistapa määrittelemiseen, kun kyse on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>jäsenvaltioille<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> unionin oikeudessa myönnettävistä mahdollisista eduista ja erioikeuksista. Aineellisen tai institutionaalisen unionin oikeuden alat eroavat tietysti perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnasta. Onko tällaisella eriyttämisellä kuitenkin jokin erityinen tarkoitus? Kuten tämä koko valitus osoittaa, oikeuskäytännössä omaksutut lähestymistavat ja määritelmät voivat muutoin liikkua verrattain helposti unionin oikeuden alalta toiselle.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Tämä kysymys on kuitenkin erillinen riippumattomuutta koskevasta kysymyksestä, sellaisena kuin sitä on käsitelty tuomiossa Akzo Nobel tai äskettäin tuomiossa Prezes Urzędu Komunikacji Elektroniczne. Kun otetaan huomioon oikeudellista edustusta unionin tuomioistuimissa koskeva erityinen järjestelmä, kolmatta osapuolta koskeva vaatimus olisi pikemminkin ymmärrettävä a contrario ‑edellytykseksi, joka seuraa siitä perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa nimenomaisesti tunnustetusta mahdollisuudesta, että etuoikeutetut kantajat voivat edustaa itseään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 96 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Myönnän, että kysymystä työsuhteessa olevista asianajajista voitaisiin myös tarkastella asianajajan riippumattomuuden näkökulmasta. Voitaisiin nimittäin todeta, että työsuhteessa oleva asianajaja on alisteisuussuhteessa, joka vaikuttaa hänen arvioinnin vapauteensa ja siten oikeudelliseen neuvontaansa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100914">14.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑550/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:512">EU:C:2010:512</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Työsuhteessa olevan asianajajan suhde hänen edustamaansa asianosaiseen ei perustu sopimukseen, joka on tehty menettelyä varten, vaan työsopimukseen (tai vastaavaan sopimukseen), joka käsittää myös oikeudellisen edustuksen. Tämä suhde ei siten ole seurausta asianajajan päätöksestä edustaa kyseistä asianosaista menettelyssä vaan hänen työsopimuksestaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>On kuitenkin ainakin kaksi hyvää syytä, miksi kysymystä työsuhteessa oikeushenkilöön olevista asianajajista olisi syytä käsitellä kolmannen osapuolen aseman eikä riippumattomuuden otsikon alla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ensinnäkin sen arvioiminen, onko luonnollinen henkilö työntekijä ja siten osa oikeushenkilöä vai oikeushenkilön puolesta toimiva kolmas osapuoli, on ensisijaisesti <HT TYPE="ITALIC">rakenteellinen</HT>, <HT TYPE="ITALIC">muotoa koskeva</HT> asia. Jos asia olisi toisin ja kolmannen osapuolen asema riippuisi päätöksenteon tosiasiallisen riippumattomuuden asteesta, kyse ei olisi enää muotoa koskevasta asiasta vaan sen sijaan riippuvuuden (tai riippumattomuuden) aineellisesta tutkimisesta. Ulkoisten kolmansien osapuolten olisi myös mahdotonta ennakoida sitä, koska ne eivät todennäköisesti ole tietoisia kaikista asianajajan ja<?PAGE NO="22"?> asiakkaan välisistä (sisäisistä) järjestelyistä, varsinaisesta käytännöstä puhumattakaan. Siten, vaikka tietyt työsuhteessa olevat asianajajat voivatkin olla huomattavan riippumattomia siten, että niitä voidaan pitää kolmansina osapuolina aineellisessa mielessä, joitakin (muodollisesti) kolmansia osapuolia, jotka ovat tosiasiallisesti riippuvaisia oikeushenkilöstä taloudellisessa tai muussa mielessä, kohdeltaisiin osana kyseistä oikeushenkilöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Kun sovelletaan tätä logiikkaa, tulisiko asianajajista, jotka ovat työsuhteessa yritykseen, joka antaa heille täydet vapaudet sen suhteen, miten he neuvovat ja edustavat kyseistä yritystä, sitten yhtäkkiä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>riippumattomia asianajajia<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>? Lakkaisiko yksittäinen asianajaja, joka on hyväksytty asianmukaisesti asianajajaliiton jäseneksi ja joka harjoittaa ammattiaan omissa nimissään mutta jolla on vain yksi suuri asiakas, josta hän on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen, olemasta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>riippumaton asianajaja<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>, ja olisiko häntä kohdeltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>työsuhteessa olevana<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Juuri tämäntyyppinen organisatorisen aseman muodollisen arvioinnin (kolmas osapuoli) ja työsuhteeseen liittyvän alisteisuuden aineellisen tutkimisen (riippuvuuden) välillä häilyminen tekee perusteista, joita nykyisessä arvioinnissa tosiasiallisesti sovelletaan, arvaamattomia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 59–67 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Toiseksi tämä on ehkä myös syynä siihen, miksi kansallisella tasolla kysymystä työsuhteessa olevista asianajajista käsitellään yleisesti (ja nähtävästi pääasiallisesti) oikeusalan ammattiin liittyvän rakenteellisen yhteensopimattomuuden eikä tietyssä yksittäistapauksessa ilmenevän riippumattomuuden puutteen alla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Eri jäsenvaltioissa on tältä osin käytössä erilaisia järjestelmiä. Oikeusalan ammatin harjoittamisen ja työsuhteen yhteensopimattomuuden arviointia voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin se voi koskea sitä, onko mahdollista yhdistää asianajajan ammatin harjoittaminen (asianajajayhteisön tai ‑liiton jäsenenä) johonkin muuhun (työsuhteessa harjoitettavaan) ammattiin tai julkiseen tehtävään. Toiseksi se voi koskea sitä, voiko asianajaja harjoittaa ammattiaan (asianajajayhteisön tai ‑liiton jäsenenä) ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>riippumattomasti<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> (itsenäisenä ammatinharjoittajana) vai voiko hän asianajajana olla työsuhteessa (toisiin asianajajiin, asianajotoimistoon tai muuhun asianajajien yhteenliittymään tai mihin tahansa muuhun tahoon) ilman, että hänen on päätettävä asianajajaliiton jäsenyytensä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Vaikuttaa siltä, että käytäntö jäsenvaltioissa vaihtelee suuresti sen suhteen, onko työsuhteessa olevilla asianajajilla oikeus toimia sääntelyn piiriin kuuluvassa asianajotoiminnassa, edustaa työnantajaansa menettelyissä, pysyä kansallisen asianajajaliiton jäsenenä tai hyötyä asianajosalaisuudesta. Ks. esim. Marchandise, P., Jammaers, C., Macours, K. ja Vandoorne, L., <HT TYPE="ITALIC">Déontologie et organisation générale de la profession de juriste d’entreprise. Théorie et cas pratiques de réflexion</HT>, Institut de Juristes d’Entreprise, Brussels, kesäkuu 2018, s. 85 ja sivuilla 86–94 esitettävä yleiskatsaus kuhunkin 28 jäsenvaltiosta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Mainitakseni yhden esimerkin viimeksi mainitusta näkökulmasta Puolassa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa oikeudellisen neuvonantajan (radca prawny) ammattia voidaan harjoittaa sekä työsuhteessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120906">6.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑422/11 P ja C‑423/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:553">EU:C:2012:553</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että muutoin kuin työsuhteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tämä vaikuttaa olleen asianlaita sen oikeudellisen edustajan tapauksessa, joka edusti Wrocławin yliopistoa valituksenalaisen määräyksen antamiseen johtaneessa menettelyssä. Samankaltainen kahtalainen mahdollisuus vaikuttaa olevan esimerkiksi Irlannissa toimistoasianajajien (solicitor) tapauksessa, joiden on noudatettava Guide to Good Professional Conduct for Solicitors ‑ohjetta ja joiden ammattia säännellään toimistoasianajajista vuosina 1954–2015 annetuilla laeilla (Solicitors Acts 1954–2015).</P></NOTE> Lisäksi joissain jäsenvaltioissa työsuhteessa olevien ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>riippumattomien<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>itsenäisten<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> asianajajien roolit vaikuttavat muuttuvan ja herättävän jossain määrin keskustelua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. esim. Ranskan osalta Cour de cassationin <DATE ISO="20150916">16.9.2015</DATE> antama tuomio nro 1497 (14-17.842) tai Irlannin osalta oikeudellisista palveluista vuonna 2015 annetun lain (Legal Services Regulation Act 2015) 212 §, jossa sallitaan työsuhteessa olevan oikeudenkäyntiasianajajan (barrister), jonka nimi on merkitty ammattia harjoittavien oikeudenkäyntiasianajajien luetteloon, tarjoavan oikeudellisia palveluja työnantajalleen, myös esiintyvän tämän työnantajan puolesta tuomioistuimessa tai sovitteluelimessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Huomautan, että kun tarkastellaan työsuhteessa olevia asianajajia sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>riippumattomuutta<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> ja työsuhdeasemaa pidetään rakenteellisesti yhteensopimattomina, tällaiset asianajajat eivät täytä perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan vaatimusta. Kun tarkastellaan työsuhteessa olevia asianajajia sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa tällaista yhteensopimattomuutta ei ole, heidän työsuhdeasemaansa ei loogisesti pidetä ongelmana kyseisessä jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Jotta vältetään sekaannusta asiasta ja tarpeetonta puuttumista kansalliseen käsitykseen oikeusalan ammatista<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Voin vain tunnustaa sen keskustelun monitahoisuuden, jota käydään yhtäältä ulkoisten asianajajien aseman ja ammatin ja toisaalta työsuhteessa olevien asianajajien antaman neuvonnan luonteesta. Ks. esim. Haeri, K., <HT TYPE="ITALIC">L’avenir de la profession d’avocat</HT>, Rapport confié par Monsieur Jean-Jacques Urvoas, Garde des Sceaux, Ministre de la Justice à Monsieur Kami Haeri, Avocat au Barreau de Paris, helmikuu 2017, s. 72 ja 73.</P></NOTE> ja jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionin tuomioistuimissa, ehdotan, että työsuhteessa olevien asianajajien kysymystä käsitellään kolmannen osapuolen otsikon alla. Työsuhteessa olevat asianajajat eivät voi edustaa muita kuin etuoikeutettuja kantajia, koska he eivät täytä itsenäistä unionin oikeuteen perustuvaa edellytystä, jonka mukaan asianajajan on oltava kolmas osapuoli asiakkaaseen nähden, eivätkä siten voi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>edustaa<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> tätä asianosaista perussäännön 19 artiklan kolmannessa ja neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Näin ollen työsuhteessa olevaa asianajajaa, joka edustaa työnantajaansa oikeudellisesti työsopimuksen perusteella ja on siten alisteisuussuhteessa tällaisten oikeudellisten palvelujen tarjoamisen osalta, ei voida pitää perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan itsenäisen tulkinnan tarkoituksiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>kolmantena osapuolena<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> asiakkaaseensa nähden.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Riippumaton osapuoli</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan seuraavaksi riippumattomuusvaatimusta, sen ulkoinen näkökohta, nimittäin se, ettei ole mitään merkkejä jonkin toisen osapuolen asianajajaan kohdistamasta <HT TYPE="ITALIC">ulkoisesta painostuksesta</HT>, ei vaikuta olleen kiistanalainen käsiteltävässä asiassa sen enempää kuin aiemmissakaan asioissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Siirryn näin ollen suoraan käsittelemään kysymystä sisäisen painostuksen tai paineen puuttumisesta, toisin sanoen <HT TYPE="ITALIC">eturistiriidan</HT> puuttumisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Tätä vaatimusta ei pitäisi mielestäni – ja palautan jälleen mieleen kansallisella tasolla olevien vaihtoehtojen kirjon – ymmärtää siten, että se on esteenä <HT TYPE="ITALIC">kaikille</HT> asianajajan yhteyksille kantajaan, vaan niin, että se on esteenä ainoastaan sellaisille yhteyksille, jotka selvästi kyseenalaistavat asianajajan kyvyn antaa neuvontaa yksinomaan asiakkaan parhaiden etujen nimissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Näiden <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>jääväävien<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> yhteyksien pitäisi siten olla ainoastaan luonteeltaan sellaisia ja sen asteisia, että on ilmeistä, että asianajajalla, vaikka hän olisikin muodollisesti kolmas osapuoli kantajaan nähden, on joko riita-asian kohteeseen tai johonkin asianosaisista taloudellisia tai henkilökohtaisia siteitä, joiden perusteella voidaan kohtuudella epäillä hänen kykyään ajaa aidosti asiakkaansa etuja eikä omia etujaan tai toisen henkilön etuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Myönnän auliisti mahdollisten tosiseikkoja koskevien skenaarioiden suuren kirjon, jonka vuoksi on mahdotonta esittää tyhjentävää luetteloa tilanteista, joissa tällaisia abstraktisti muotoiltuja ristiriitoja voi syntyä. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole tärkeää se, <HT TYPE="ITALIC">mitä</HT> nämä tilanteet voisivat olla, vaan se, <HT TYPE="ITALIC">miten</HT> tällaisten mahdollisten eturistiriitojen olemassaolo on tutkittava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139.</NO.P><TXT>Eturistiriitatilanteet olisi tunnistettava <HT TYPE="ITALIC">kohtuullisen olettaman</HT> tasolla, mutta sen olisi rajoituttava tapauksiin, joissa on kyse <HT TYPE="ITALIC">selvistä</HT> tai ilmeisistä ristiriidoista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="24"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140.</NO.P><TXT>Eturistiriidan on oltava havaittava kohtuullisena (mutta asianmukaisesti perusteltuna) olettamana tietyntyyppisen (nykyisen tai aiemman) suhteen perusteella. Samanaikaisesti eturistiriidan on oltava selvä tai ilmeinen tämän suhteen laadun osalta, mikä tarkoittaa, että vallitsee todennäköisesti yksimielisyys siitä, että kun tällainen suhde tai yhteys on olemassa, asiakkaan ja asianajajan edut ovat väistämättä vastakkaiset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn yleisen perusteen mukaisesti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 103–113 kohta.</P></NOTE> kun varotaan sitä, että tuomioistuin puuttuu liikaa asiakkaan ja hänen asianajajansa väliseen ensisijaisesti yksityiseen suhteeseen, tuomioistuimen tehtävä ei kuitenkaan ole ennalta ehkäisevästi pohtia sitä, kuka mahdollisesti vaikuttaa keneenkin ja missä olosuhteissa. Joko eturistiriita on ilmeinen ja niin vakava, että se saa tuomioistuimen syrjäyttämään hyvän lainkäytön etujen mukaisesti asianajajaa koskevan yksityisen valinnan, tai se ei ole sitä, jolloin mahdolliset puutteet olisi korjattava myöhemmin joko eettisiä sääntöjä rikkonutta asianajajaa vastaan aloitetussa kurinpitomenettelyssä tai asiakkaan asianajajaansa vastaan nostaman yksityisoikeudellisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142.</NO.P><TXT>Tätä perussäännön 19 artiklan tulkintaa ja soveltamista tukevat myös käytännön perusteet. Laajentava ja ennalta ehkäisevä lähestymistapa riippumattomuusvaatimukseen ainoastaan luo vääriä kannustimia oikeudenkäynteihin, joilla on vähän merkitystä käytännön kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Lähtökohtaisesti rationaalisesti laskelmoiva unionin toimielin tai virasto aloittaa todennäköisesti puolustuksensa kyseenalaistamalla aina, kun mahdollista, ja kaikilla saatavilla olevilla tiedoilla muun kuin etuoikeutetun kantajan asianajajan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>riippumattomuuden<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>. Tällä tavoin yhä useampia asioita arvioidaan todennäköisesti tämän seikan kannalta, jolloin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>riippumattomuuden puuttumista<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/> koskevat tapaukset laajenevat entisestään uusiin tosiseikkoja koskeviin skenaarioihin, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että esitetään yhä enemmän tällaisia tutkimatta jättämistä koskevia oikeudenkäyntiväitteitä, minkä seurauksena tuomioistuin tarkastelee yksityiskohtaisesti tosiseikkoja ja kysymyksiä, jotka tuskin kuuluvat sen keskeisiin tehtäviin, ja näin aineellisen tuomioistuinvalvonnan järjestelmä korvataan asteittain tutkimatta jättämistä koskevalla todellisella ikuisella kiertokululla.</P></NOTE> Se myös asettaa muiden kuin etuoikeutettujen kantajien oikeudelliset edustajat jokseenkin vaikeaan asemaan: miten oikeudellinen edustaja tai hänen asiakkaanaan oleva kantaja voisi osoittaa, ettei ole vaaraa oikeudellisen edustajan valinnasta mahdollisesti syntyvistä ongelmista? Miten käytännössä voidaan osoittaa jonkin <HT TYPE="ITALIC">puuttuminen tulevaisuudessa</HT>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143.</NO.P><TXT>Kaikkien näiden näkökohtien perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin asettaa perussäännön 19 artiklan kolmanteen kohtaan sisältyvän asianajajan riippumattomuuden käsitteen takaisin oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ensinnäkin tämä riippumattomuus, sekä ulkoinen että sisäinen, on eri asia kuin kolmannen osapuolen aseman käsite. Toiseksi tämän riippumattomuuden sisäisen ulottuvuuden – toisin sanoen eturistiriidan puuttumisen yksittäistapauksessa – olisi rajoituttava tapauksiin, joissa on kyse selvistä ja selvästi havaittavista ristiriidoista ja joita olisi arvioitava tietyntyyppisistä suhteista, joissa ristiriitoja väistämättä syntyy, saadun kokemuksen perusteella, mutta tuomioistuimen ei pitäisi ennakoivasti olettaa tällaisten ristiriitojen olevan olemassa eikä tutkia niitä laajasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan noudattamiseksi kantajan edustajan on oltava asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa, kuten asiaankuuluva todistus (todistukset) osoittaa, ja joka on kolmas osapuoli kantajaan nähden. Asianajaja ei myöskään saa olla estynyt toimimasta yksittäistapauksessa joko siksi, että häneen kohdistuu ulkoista painostusta, tai jonkin muun sellaisen eturistiriidan vuoksi, joka on selvästi havaittavissa kohtuullisen olettaman tasolla, asianajajan ja hänen edustamansa asianosaisen tietyntyyppisen (nykyisen tai aiemman) suhteen perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Menettelyllinen ulottuvuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145.</NO.P><TXT>Seuraavaksi tarkastelen menettelyllisiä seurauksia, joita muiden kuin etuoikeutettujen kantajien oikeudellisen edustuksen mahdollisilla puutteilla perussäännön 19 artiklan mukaisesti on.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo kuvattiin, unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan mukaisen oikeudellisen edustajan riippumattomuuden puute muodostaa kanteen aineellisen virheen, joka ei ole korjattavissa ja joka johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68–78 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147.</NO.P><TXT>Minun on myönnettävä, että kaikista nyt käsiteltävään valitukseen liittyvistä näkökohdista pidän tätä näkemystä kaikkein ongelmallisimpana, etenkin kahdesta syystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148.</NO.P><TXT>Ensinnäkin perussäännön 19 artiklan tulkinnasta annetussa oikeuskäytännössä (valituksenalainen määräys mukaan luettuna)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Valituksenalaisen määräyksen 18 kohta.</P></NOTE> on useita viittauksia siihen, että muiden kuin etuoikeutettujen kantajien oikeudellista edustusta koskevat edellytykset perustuvat jäsenvaltioiden yhteisiin perinteisiin. Kun on kyse sen menettelyllisistä seurauksista, ettei asianajaja noudata ammatillisia tai eettisiä sääntöjään ja etenkään eturistiriitoja koskevia sääntöjä, kansalliset säännöt ja käytäntö (ainakin ne, joista olen tietoinen) vaikuttavat kuitenkin olevan jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä jäsenvaltioiden yhteisistä perinteistä katsotaan seuraavan unionin tasolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149.</NO.P><TXT>Yhtäältä oikeudellisen edustuksen puutteita pidetään yleensä jäsenvaltioissa <HT TYPE="ITALIC">menettelyllisinä</HT> virheinä, jotka <HT TYPE="ITALIC">voidaan</HT> selvästi <HT TYPE="ITALIC">korjata</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. esim. Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) <DATE ISO="20011004">4.10.2001</DATE> antama tuomio 199/2001 (ES:TC:2001:199) ja <DATE ISO="19901220">20.12.1990</DATE> antama tuomio 213/1990 (ES:TC:1990:213) sekä Ústavní soudin (perustuslakituomioistuin, Tšekin tasavalta) <DATE ISO="20151008">8.10.2015</DATE> antama tuomio Pl. ÚS-st. 42/15 (CZ:US:2015:Pl.US-st.42.15.1). Ks. myös Ústavní soudin <DATE ISO="20180228">28.2.2018</DATE> antama tuomio IV. ÚS 3638/15 (CZ:US:2017:4.US.3638.15.1).</P></NOTE> Siten, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin havaitsee tällaisen ongelman, se ilmoittaa asiasta kyseiselle kantajalle ja kehottaa häntä korjaamaan tilanteen sekä neuvoo kantajaa niissä seurauksissa, joita mahdollisesti aiheutuu, ellei hän tee näin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150.</NO.P><TXT>Toisaalta jäsenvaltioissa vaikuttaa olevan myös selkeä suuntaus, jossa asianajajan menettelyä koskevien toimien pätevyyttä ei kyseenalaisteta asiakkaan vahingoksi, jos asianajajan ja asiakkaan välillä on eturistiriita. Tässäkin tapauksessa tuomioistuimen ilmoitettua asiasta asianajajaa voidaan pyytää lopettamaan toimintansa asianomaisessa tapauksessa tai kantajaa voidaan pyytää nimeämään toinen asianajaja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. esim. edellä alaviitteessä 47 mainittu Ranskaa tai Espanjaa koskeva oikeuskäytäntö.</P></NOTE> En kuitenkaan löydä jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä innoitusta käytännölle, jossa tapauksissa, joissa asianajajan ammatillisessa etiikassa koetaan olevan tai on todellisia puutteita, tuomioistuin paitsi toimii <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/>kurinpitojaostona<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>, joka määrää välittömiä seuraamuksia, myös määrää näitä seuraamuksia asianajajan sijasta kantajalle toteamalla, että hänen kanteensa tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151.</NO.P><TXT>Toiseksi tällainen tulkinta ja oikeuskäytäntö eivät mielestäni selvästikään ole niiden takeiden mukaisia, joista määrätään perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja jotka koskevat tarkemmin ottaen oikeuden saatavuutta ja tehokkaita oikeussuojakeinoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 72–78 kohta. Tässä yhteydessä ei ole nähdäkseni tarpeen analysoida perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisia mahdollisia rajoituksia, koska tällaisessa käytännössä yksinkertaisesti mitätöidään tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden ydin. Huomautan myös, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että pakollista edustusta koskevien kansallisten menettelymääräysten liian tiukka tulkinta merkitsi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomista ja tarkemmin ottaen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan oikeuden loukkaamista, kun kantajan – asianajotoimistossa työskentelevän asianajajan – esittämä vaatimus hylättiin ja kantajalta evättiin näin mahdollisuus väitteidensä perusteltavuuden täysimääräiseen tutkimiseen. Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140211">11.2.2014</DATE>, Maširević v. Serbia, (CE:ECHR:2014:0211JUD<DATE ISO="71080630">003067108</DATE>, 47–51 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152.</NO.P><TXT>En näin ollen voi yhtyä unionin yleisen tuomioistuimen tulkintaan ja käytäntöön, joita unionin tuomioistuin on kieltämättä tukenut<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130905">5.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>ClientEarth v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/11 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:564">EU:C:2013:564</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jota käsiteltiin edellä alaviitteessä 39.</P></NOTE> ja joissa kantajan riippumattomaan oikeudelliseen edustukseen liittyvää puutetta pidetään kanteen virheenä, jota ei voida korjata.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153.</NO.P><TXT>Ehdotan sen sijaan, että mahdollisia virheitä oikeudellisessa edustuksessa olisi pidettävä kanteen menettelyllisinä puutteina, jotka voidaan korjata. Lisäksi, jos unionin yleinen tuomioistuin tai unionin tuomioistuin havaitsee virheen oikeudellisessa edustuksessa, sen olisi ilmoitettava asiasta kantajalle, jotta tällä on mahdollisuus korjata se. En voi yhtyä kantaan, jonka mukaan tällaisessa tilanteessa unionin tuomioistuimet voivat yksinkertaisesti todeta, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, jolloin asian käsittely päättyy.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154.</NO.P><TXT>Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että aina kun unionin yleinen tuomioistuin havaitsee, ettei perussäännön 19 artiklan kolmannessa ja neljässä kohdassa tarkoitetun asianajajan asemaan sovellettavia vaatimuksia mahdollisesti noudateta, sillä on velvollisuus ilmoittaa tästä kantajalle työjärjestyksensä 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Vastaavaa velvoitetta sovellettaisiin soveltuvin osin unionin tuomioistuimeen sen työjärjestyksen 119 artiklan nojalla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155.</NO.P><TXT>Kyseisessä työjärjestyksen määräyksessä tarkoitettua asiakirjojen toimittamista asetetussa määräajassa ei voida tulkita joustamattomasti siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan asiakirjoja, jotka koskevat asianajajan kuulumista kansalliseen asianajajayhteisöön, kun taas asianosaisen oikeudelliseen edustukseen liittyvää todellista ongelmaa ja, ellei tätä ongelmaa korjata, sen mahdollisia seurauksia ei yksilöidä eikä ilmoiteta kyseiselle asianosaiselle, jolloin asianosainen voi vain arvailla, mikä ongelma tosiasiassa on. Tällainen tulkinta olisi hyvin muodollinen, jopa kaavamainen, minkä lisäksi siinä jätettäisiin myös huomiotta unionin tuomioistuinten työjärjestysten vähittäisen kehityksen logiikka<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Tämä tekee edellä (tämän ratkaisuehdotuksen 72–78 kohdassa) pääpiirteittäin jo esitetyn tulkintalogiikan vieläkin hätkähdyttävämmäksi ja vaarallisemmaksi. Eikö olekin jälleen jokseenkin loogista, että menettelymääräyksissä ei anneta mahdollisuutta sellaisten edellytysten noudattamatta jättämisen korjaamiseen, joita ei ole alun perinkään täsmennetty määräyksissä?</P></NOTE> ja ennen kaikkea se perustavanlaatuinen tae, jonka tehokas oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi muodostaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Tämä myös poikkeaa merkittävästi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>sisältö ennen muotoa<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/> ‑lähestymistavasta, jonka unionin tuomioistuin yleensä omaksuu, kun kyse on perusoikeuskirjan 47 artiklan tai tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen, sellaisena kuin sitä sovelletaan jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, tulkinnasta, samalla kun näitä tuomioistuimia pyydetään tulkitsemaan merkityksellisiä kansallisia menettelymääräyksiä tavalla, jolla turvataan eikä evätä mahdollisuus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140612">12.6.2014</DATE>, <NAME.CASE>Peftiev ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-314/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1645">EU:C:2014:1645</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160915">15.9.2016</DATE>, <NAME.CASE>Star Storage ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-439/14 ja C-488/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:688">EU:C:2016:688</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170927">27.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Puškár</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-73/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:725">EU:C:2017:725</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0076">76</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin puolestaan muistuttaa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>liiallinen kaavamaisuus<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="2019" ID="QE0070"/> saattaa olla ristiriidassa sen [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 6 artiklan 1 kappaleen mukaisen vaatimuksen kanssa, jossa edellytetään asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan tehokkaan oikeuden turvaamista käytännössä. Näin on yleensä tapauksissa, joissa menettelymääräystä tulkitaan erityisen tiukasti, jolloin kantajan kannetta ei voida tutkia asiakysymyksen osalta, mihin liittyy riski siitä, että hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa loukataan.<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/> Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20180405">5.4.2018</DATE>, Zubac v. Kroatia (CE:ECHR:2018:0405JUD004016012, 97–99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156.</NO.P><TXT>Siten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti asianosaiselle lähetetyssä kehotuksessa on ilmoitettava kantajalle paitsi asiakirjat, jotka tämän on toimitettava, myös syyt sille, miksi näitä asiakirjoja pyydetään, ja esitettävä mahdolliset epäilyt, joita tuomioistuimella on kyseisen asianosaisen oikeudellisen edustuksen suhteen. Kehotuksessa on ilmoitettava kantajalle, jos tämän edellytetään vaihtavan oikeudellista edustajaansa ja mistä syystä tätä edellytetään, samalla kun siinä todetaan selvästi, mitä menettelyllisiä seuraamuksia on sillä, ettei kehotusta noudateta. Lisäksi, kuten kyseisessä työjärjestyksen määräyksessä myös todetaan, kirjaajan olisi asetettava kantajalle kohtuullinen määräaika tilanteen korjaamiseksi. Tällainen kirjaajan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti asettama määräaika alkaa luonnollisesti kulua ja päättyy kanteen nostamiselle asetetusta alkuperäisestä määräajasta riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157.</NO.P><TXT>Vain siinä tapauksessa, että asianosainen ei toimi asetetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 51 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti ratkaista, jätetäänkö kanne tämän vuoksi tutkimatta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="27"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158.</NO.P><TXT>Täydellisyyden vuoksi voidaan lopuksi muistuttaa, että oikeudellisen edustajan mahdollinen vaihtuminen ei oikeuta kantajaa esittämään uusia lausumia. Samaan tapaan kuin määrättäessä uusi asianajaja sen jälkeen, kun asiamiestä, avustajaa tai asianajajaa on kielletty esiintymästä asian käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 55 artiklan 3 kohdan nojalla. Voitaisiin ainoastaan lisätä, että koko unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 55 artikla, jossa määrätään mahdollisuudesta kieltää asiamiestä, avustajaa tai asianajajaa esiintymästä asian käsittelyssä, vahvistaa entisestään sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan nykyinen tulkinta on kyseenalainen. Jos on mahdollista korvata asianajaja, jota on kielletty esiintymästä asian käsittelyssä, missä tahansa menettelyn vaiheessa, miksi pitäisi olla lähtökohtaisesti mahdotonta korvata oikeudellinen edustaja, kun käy selväksi, ettei hän alun perinkään (nimittäin kanteen jättämisajankohtana) täytä perussäännön 19 artiklan mukaisia edellytyksiä?</P></NOTE> uuden asianajajan on otettava hoitaakseen asia sellaisena kuin se on tietyssä menettelyvaiheessa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">D</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Käsiteltävä asia</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159.</NO.P><TXT>Kun edellä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 144 kohta.</P></NOTE> ehdottamiani arviointiperusteita sovelletaan käsiteltävään asiaan, huomautan ensinnäkin, että perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan mukaisen vaatimuksen noudattamista ei ilmeisestikään ole kiistetty. Wrocławin yliopiston oikeudellisella edustajalla valituksenalaisen määräyksen antamiseen johtaneessa menettelyssä vaikuttaa olevan <HT TYPE="ITALIC">asianmukainen oikeus esiintyä</HT> Puolan tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0160"><NO.P>160.</NO.P><TXT>Toiseksi, koska kantaja on oikeushenkilö, käsiteltävässä asiassa on myös kiistatonta, että oikeudellinen edustaja ei toiminut unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä Wrocławin yliopistoon työsuhteessa olevana asianajajana. Hän oli näin ollen selkeästi <HT TYPE="ITALIC">kolmas osapuoli</HT> asiakkaaseensa nähden. Lisäksi on kiistatonta, että asianajajan ja Wrocławin yliopiston välinen kyseessä oleva sopimus koski opettamista eikä oikeudellisten palvelujen tarjoamista unionin yleisessä tuomioistuimessa. Siten riippumatta riitä, onko opettamista koskeva sopimus asettanut oikeudellisen edustajan alisteisuus- tai riippuvuussuhteeseen yliopistoon nähden, ratkaisevaa on se, että kyseisen sopimuksen kohteella ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä oikeudellisen edustuksen kanssa kyseisessä menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0161"><NO.P>161.</NO.P><TXT>Kolmanneksi, kun tarkastellaan riippumattomuusvaatimusta, huomautan, ettei käsiteltävässä asiassa ole esitetty, että oikeudelliseen edustajaan olisi kohdistunut jonkinlaista <HT TYPE="ITALIC">ulkoista painostusta</HT>. Mahdollisen <HT TYPE="ITALIC">eturistiriidan</HT> osalta voidaan ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen olettaneen, että tällainen ristiriita oli olemassa, kun se totesi, että oikeudellisen edustajan ja Wrocławin yliopiston väliseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyi riski siitä, että hänen ammatillinen ympäristönsä voisi vaikuttaa ainakin osittain hänen ammatilliseen mielipiteeseensä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Valituksenalaisen määräyksen 20 kohta.</P></NOTE> Kun otetaan huomioon edellä tämän ratkaisuehdotuksen 139 ja 140 kohdassa esittämäni ehdotukset siitä, miten kysymystä eturistiriidoista olisi lähestyttävä, en voi yhtyä tähän näkemykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0162"><NO.P>162.</NO.P><TXT>Kyseessä oleva sopimus koski kansainvälisen yksityisoikeuden alalla annettavaa (ilmeisesti osa-aikaista) opetusta. Tämän sopimuksen ja sen aiemman kytköksen lisäksi, joka oikeudellisella edustajalla oli yliopistoon (sekä opiskelijana että myöhemmin luennoitsijana), Wrocławin yliopiston ja oikeudellisen edustajan välillä ei käynyt ilmi taloudellisia tai muita yhteyksiä, jotka voisivat herättää perusteltuja epäilyjä siitä, ajoiko oikeudellinen edustaja muita kuin Wrocławin yliopiston etuja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0163"><NO.P>163.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan ja vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdan mukaista asianajajan käsitettä siten, että tällainen yhteys voisi vaarantaa asianajajan riippumattomuuden.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="28"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0164"><NO.P>164.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että ensimmäinen valitusperuste asiassa C‑515/17 P ja ensimmäinen valitusperuste asiassa C‑561/17 P ovat perusteltuja. Valituksenalainen määräys olisi siten kumottava.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0165"><NO.P>165.</NO.P><TXT>Koska ehdotan, että muutoksenhakuasia C‑515/17 P palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi, oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0166"><NO.P>166.</NO.P><TXT>Muutoksenhakuasiassa C‑561/17 P, ja ottaen huomioon unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 3 kohdan, ehdotan, että unionin tuomioistuin määrää, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0167"><NO.P>167.</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 140 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä 184 artiklan 1 kohdan kanssa, olisi määrättävä, että Tšekin tasavalta ja Krajowa Izba Radców Prawnych vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0168"><NO.P>168.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa <DATE ISO="20170613">13.6.2017</DATE> annetun määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Uniwersytet Wrocławski v. REA</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-137/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:407">EU:T:2017:407</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>)</P></ITEM><ITEM><P>palauttaa asian C‑515/17 P unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista kyseisessä asiassa päätetään myöhemmin,</P></ITEM><ITEM><P>määrää, että asian C‑561/17 P asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan</P></ITEM><ITEM><P>määrää, että Tšekin tasavalta ja Krajowa Izba Radców Prawnych vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>