<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ2007FIC.1201199501.case.xml"><NO.CASE>C-62/06</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62006J0062</NO.CELEX><NO.SEQ>0002.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>12026</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>12040</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>15</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20071218">18.12.2007</DATE> — ASIA C-62/06</LEFT><RIGHT>ZF ZEFESER</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20071218">18 päivänä joulukuuta 2007</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: portugali.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-62/06,</P><P>jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt <DATE ISO="20060111">11.1.2006</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="20060206">6.2.2006</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P>Fazenda Pública — Director Geral das Alfândegas</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>ZF Zefeser — Importação e Exportação de Produtos Alimentares L<HT TYPE="SUP">da</HT>,</P></DEFENDANTS><PRESENCE><PRESENCE.INIT>Ministério Públicon</PRESENCE.INIT><P>osallistuessa asian käsittelyyn,</P></PRESENCE></PARTIES><?PAGE NO="I-12027"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Tizzano (esittelevä tuomari), R. Schintgen, M. Ilešič ja E. Levits,</P><P>julkisasiamies: V. Trstenjak,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20070301">1.3.2007</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ZF Zefeser — Importação e Exportação de Produtos Alimentares L<HT TYPE="SUP">da</HT>, edustajanaan advogado L. Pinto,</P></ITEM><ITEM><P>Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Fernandes, A. M. Silva ja Â. Seiça Neves,</P></ITEM><ITEM><P>Irlanti, asiamiehenään D. O'Hagan, avustajinaan G. Clohessy, SC, ja N. Travers, BL,</P></ITEM><?PAGE NO="I-12028"?><ITEM><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A. Caeiros ja J. Hottiaux,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20070503">3.5.2007</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai vientitullien kantamisesta jälkitullauksin <DATE ISO="19790724">24.7.1979</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1697/79 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="197" DATE.PUB="1979" PAGE.FIRST="1">EYVL L 197, s. 1</REF.DOC.OJ>) 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa olevan käsitteen <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>tapahtuma, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> tulkintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ZF Zefeser — Importação e Exportação de Produtos Alimentares L<HT TYPE="SUP">da</HT> (jäljempänä ZF Zefeser) ja Fazenda Pública — Director Geral das Alfândegas (valtiovarainministeriön tulliasioista vastaava johtaja, jäljempänä Fazenda Pública) ja jossa on kyse tullivelan jälkikäteen tapahtuneesta maksuunpanosta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-12029"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisön säännöstö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Pääasiassa kyseessä olevien seikkojen tapahtuessa ne säännöt, joita sovellettiin tullien kantamiseen jälkitullauksin, annettiin asetuksella N:o 1697/79.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen johdanto-osan kaksi ensimmäistä perustelukappaletta kuuluvat seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>katsoo, että tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista maksuvelvolliselta kannettujen tuonti- tai vientitullien määrä saattaa osoittautua lain mukaan kannettavaa määrää pienemmäksi joko toimivaltaisten viranomaisten tekemän laskuvirheen tai kirjaamisvirheen taikka sen vuoksi, että viimeksi mainitut ovat ottaneet huomioon vääriä tai epätäydellisiä verotustietoja muun muassa kyseisten tavaroiden lajin, määrän, arvon, alkuperän tai määränpään osalta; että yhteisössä voimassa olevien tuonti- tai vientitullien olennaisilta osiltaan taloudellisen luonteen huomioon ottaen tällä riittämättömällä perinnällä on haitallisia seurauksia yhteisön talouteen; että tämän vuoksi on perusteltua mahdollistaa se, että toimivaltaiset viranomaiset voivat kantaa jälkitullauksin kantamatta jääneet tullit, kun ne toteavat tällaisen virheen tapahtuneen;</P><P>katsoo, että tuonti- tai vientitullien kantamisella jälkitullauksin vaarannetaan tietyllä tavalla se varmuus, jota maksuvelvollisilla on oikeus odottaa hallintotoimilta, joista aiheutuu taloudellisia seurauksia; että tästä syystä toimivaltaisten viranomaisten<?PAGE NO="I-12030"?> toimintamahdollisuuksia tällä alalla on syytä rajoittaa vahvistamalla määräaika, jonka päätyttyä tuonti- tai vientitullien alkuperäistä maksuunpanoa on pidettävä lainvoimaisena; että tätä toimivaltaisten viranomaisten toiminnan rajoittamista ei kuitenkaan voida soveltaa silloin, kun tapahtuma, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin, on johtanut siihen, etteivät toimivaltaiset viranomaiset ole voineet määrittää tuonti- tai vientitullien tarkkaa määrää tavaroita tullattaessa — —;<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> .<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING="STAR"><P>Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainauksesta asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetusta tavarasta lain mukaan kannettavat tuonti- tai vientitullit ovat kokonaan tai osittain jääneet kantamatta velalliselta, viranomaisten on ryhdyttävä toimiin kantamatta jääneiden tullien perimiseksi.</P><P>Näihin toimiin ei kuitenkaan voida ryhtyä enää sen jälkeen, kun kolmen vuoden määräaika on kulunut siitä päivästä, jona velalliselta alun perin kannettava määrä on kirjattu tileihin tai, jos sitä ei ole kirjattu tileihin, siitä päivästä, jona kyseisiä tavaroita koskeva tullivelka on syntynyt.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Tämän asetuksen 3 artiklassa säädettiin kuitenkin poikkeuksesta tähän kolmen vuoden pituiseen määräaikaan seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Edellä 2 artiklassa tarkoitettua määräaikaa ei sovelleta, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tapahtuma, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin, on johtanut<?PAGE NO="I-12031"?> siihen, etteivät ne ole voineet määrittää kyseisistä tavaroista lain mukaan kannettavien tuonti- tai vientitullien tarkkaa määrää.</P><P>Tässä tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset kantavat kantamatta jääneet tullit jäsenvaltioissa voimassa olevien, tätä koskevien säännösten mukaisesti.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kansallinen säännöstö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäyntiin johtaneiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleen verotusmenettelylain, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19910423">23.4.1991</DATE> annetulla asetuksella nro 154/91 (Diario da República, A-sarja, nro 94, <DATE ISO="19910423">23.4.1991</DATE>), 34 §:n 1 momentin nojalla Portugalin veroviranomaisella oli käytettävissään enintään kymmenen vuotta jälkitullaukseen, jos tullivelan määrää ei ollut alun perin voitu määrittää asianmukaisesti vilpillisen menettelyn vuoksi.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Turkkilaisesta aluksesta purettiin Setubalin (Portugali) satamassa lokakuussa 1993 tietty määrä oliiviöljyä, joka oli lähetetty ZF Zefeserille, kun taas muun lastin ilmoitettiin olevan passitusmenettelyssä. Alus jatkoi tämän jälkeen matkaansa kohti Ceutan (Espanja) satamaa Pohjois-Afrikan rannikolla. Espanjan viranomaisten lokakuussa 1995 antamien tietojen mukaan kyseinen alus saapui sinne kuitenkin tyhjänä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-12032"?><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Näiden tietojen perusteella Setubalin tulliviranomaiset osoittivat <DATE ISO="19970409">9.4.1997</DATE> ZF Zefeserille maksuvaatimuksen, jolla tulleja oikaistiin. Portugalin tulliviranomaisten tekemä rikosilmoitus johti siihen, että ZF Zefeserin osakkaita vastaan nostettiin syytteet salakuljetuksesta, asiakirjojen väärentämisestä, petoksesta ja rikollisjärjestöön kuulumisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>ZF Zefeser nosti Tribunal Tributário de Primeira Instância de Setúbalissa (Setubalin ensimmäisen asteen verotuomioistuin) kanteen kyseisestä maksuvaatimuksesta ja vetosi etenkin tullivelan vanhentumiseen. Tuo kanne hylättiin sillä perusteella, että sovellettava vanhentumisaika oli kymmenen eikä kolme vuotta, koska tapahtumat, jotka voivat johtaa rikosoikeudenkäyntiin, olivat estäneet kannettavien tullien asianmukaisen määrittämisen. Tribunal Central Administrativo (ylemmän asteen hallintotuomioistuin), jossa tähän tuomioon haettiin muutosta, muutti kuitenkin tuomiota katsoen, että kolmen vuoden pituista vanhentumisaikaa voitiin soveltaa siitä syystä, että tällä välin oli annettu lainvoimainen tuomio, jolla kyseisissä rikosoikeudenkäynneissä syytettyinä olleet henkilöt oli todettu syyttömiksi osin vanhentumisen ja osin riittämättömien todisteiden vuoksi.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Supremo Tribunal Administrativo (korkein hallintotuomioistuin), jossa Fazenda Pública haki muutosta Tribunal Central Administrativon tuomioon, on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko riittävää, että tulliviranomainen määrittelee— — [asetuksen N:o 1697/79] 3 artiklassa tarkoitetun <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="2019"/>tapahtuman, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="2019"/>, vai onko toimivaltaisen rikostuomioistuimen määriteltävä se?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-12033"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Riittääkö viimeksi mainitussa tilanteessa se, että toimivaltainen syyttäjäviranomainen (Portugalissa Ministério Público) nostaa syytteen, vai onko velallinen tuomittava rikosoikeudenkäynnissä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko viimeksi mainitussa tilanteessa mitään vaikutusta sillä, vapauttaako tuomioistuin velallisen in dubio pro reo -periaatteen mukaisesti, vai vapauttaako se velallisen sen jälkeen, kun on näytetty toteen, ettei velallinen ole syyllistynyt kyseiseen rikokseen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Mitä seurauksia on sillä, ettei Ministério Público nosta syytettä velallista vastaan siksi, ettei sillä ole todisteita sellaisesta tapahtumasta, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin? Estääkö tällainen päätös aloittamasta kantamatta jääneiden tullien kantamista?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos Ministério Público tai rikostuomioistuin itse päättää jättää rikosasian käsittelyn sillensä rangaistusvaateen vanhentumisen vuoksi [, aiheuttaako] tällainen päätös sen, ettei kantamatta jääneiden tullien kantamista voida aloittaa?<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Neljännen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin kysyy neljännessä kysymyksessään pääasiallisesti, estääkö yleisen syyttäjän päätös olla nostamatta syytettä siksi, ettei sillä ole todisteita<?PAGE NO="I-12034"?> sellaisesta tapahtumasta, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin, kantamatta jääneiden tullien kantamisen aloittamisen asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>ZF Zefeser väittää yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa, että tällä kysymyksellä ei ole pääasian ratkaisemisen kannalta katsoen merkitystä, koska yleinen syyttäjä on tässä tapauksessa nostanut syytteitä.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Tältä osin on syytä muistuttaa, että vaikka yksin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyyn liittyvän toimivallan jaon huomioon ottaen on määrittää ne kysymykset, jotka se aikoo esittää yhteisöjen tuomioistuimelle, viimeksi mainittu on myös katsonut, että oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi sen on poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisukysymyksen.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Näin on muun muassa silloin, kun yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu ongelma on puhtaasti hypoteettinen (ks. vastaavasti mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-379/98" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-2099">C-379/98, PreussenElektra, tuomio <DATE ISO="20010313">13.3.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-2099, 39 kohta</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-390/99" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-607">C-390/99, Canal Satélite Digital, tuomio <DATE ISO="20020122">22.1.2002</DATE>, Kok. 2002, s. I-607, 19 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-380/01" YEAR="2004" PAGE.ECR="I-1389">C-380/01, Schneider, tuomio <DATE ISO="20040205">5.2.2004</DATE>, Kok. 2004, s. I-1389, 22 kohta</REF.DOC.ECR>). Ajatus yhteistoiminnasta, jonka on oltava ennakkoratkaisutoiminnan lähtökohtana, edellyttää kansallisen tuomioistuimen ottavan puolestaan huomioon sen, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä (em. asia Schneider, tuomion 23 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-165/03" YEAR="2005" PAGE.ECR="I-5637">C-165/03, Längst, tuomio <DATE ISO="20050630">30.6.2005</DATE>, Kok. 2005, s. I-5637, 33 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><?PAGE NO="I-12035"?><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa todennut, ennakkoratkaisupyynnöstä ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee, että yleinen syyttäjä on pääasiassa hyvinkin nostanut syytteen ZF Zefeserin osakkaita vastaan Tribunal Judicial de Setúbalissa, joten sen kysymyksen ratkaisemisesta, millaisia seurauksia tällaisten syytteiden nostamatta jättämisellä olisi, ei ole mitään hyötyä pääasian ratkaisemisen kannalta katsoen.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että neljättä kysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Ensimmäinen ja viides ennakkoratkaisukysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisessä ja viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, pääasiallisesti, mikä viranomainen on toimivaltainen määrittelemään jonkin tapahtuman asetuksen N:o 1697/79 3 artiklassa tarkoitetuksi <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>. Tarkemmin ottaen se kysyy yhtäältä, kuuluuko tämä määrittely tulliviranomaisille vai rikostuomioistuimille, ja toisaalta, estääkö syyttäjäviranomaisen tai tuomioistuimen tekemä päätös, jolla asian käsittely syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi jätetään sillensä tai jolla syyte samasta syystä hylätään, tällaisen määrittelyn.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Portugalin hallitus, Irlanti ja Euroopan yhteisöjen komissio ehdottavat, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi siten, että tämän tapahtuman asian kannalta merkityksellinen määrittely kuuluu tulliviranomaisille. Niiden mukaan tämä ilmenee kyseisen 3 artiklan sanamuodon lisäksi myös asetuksen N:o 1697/79 yleisestä<?PAGE NO="I-12036"?> rakenteesta. Näin ollen syyteoikeuden mahdollinen vanhentuminen ei sellaisenaan estä kantomenettelyn aloittamista tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn kolmen vuoden pituisen vanhentumisajan päättymisen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>ZF Zefeserin mukaan sitä vastoin oikeusvarmuuden periaate ja syyttömyysolettama edellyttävät, että <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>tapahtuma, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/> määritellään aina rikosoikeudenkäynnissä annetulla langettavalla lainvoimaisella tuomiolla eikä tulliviranomaisten esittämällä määrittelyllä ole merkitystä asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan soveltamisen kannalta katsoen. Syyteoikeuden vanhentuminen estää näin ollen kantamatta jääneiden tullien kantamisen aloittamisen tämän säännöksen nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Jotta esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin voitaisiin vastata, aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan mukaan kolmen vuoden pituista vanhentumisaikaa ei sovelleta, jos <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tapahtuma, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin, on johtanut siihen, etteivät ne ole voineet määrittää kyseisistä tavaroista lain mukaan kannettavien tuonti- tai vientitullien tarkkaa määrää<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen tekstistä ilmenee siis nimenomaisesti, että tapahtuman ovat toimivaltaisia määrittelemään <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> ne samat viranomaiset, jotka tällaisen tapahtuman sattumisen vuoksi eivät ole voineet periä tulleja ja jotka tästä syystä aikovat kantaa ne jälkitullauksin. Kuten muun muassa asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, on kiistatonta, että näiden tullien määrän määrittäminen ja niiden kantomenettelyn aloittaminen kuuluvat jäsenvaltioiden tulliviranomaisille (ks. vastaavasti asia C-273/90, Meico-Fell, tuomio <DATE ISO="19911127">27.11.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-5569, 11 kohta ja yhdistetyt asiat C-153/94 ja C-204/94, Faroe Seafood ym., tuomio <DATE ISO="19960514">14.5.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-2465, 16 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-12037"?><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Sitten on syytä todeta, että ZF Zefeserin esittämä näkemys, jolla edellytykseksi mahdollisuudelle poiketa kolmen vuoden vanhentumisajasta asetetaan se, että rikosoikeudenkäynnissä on annettu langettava tuomio, on ristiriidassa asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan ensimmäisen kohdan sanamuodonkin kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Tuossa säännöksessä ei nimittäin viitata rikosoikeudenkäynnissä annettuun langettavaan tuomioon eikä edes minkäänlaisen rikosoikeudellisen menettelyn aloittamiseen vaan yksiselitteisesti sellaiseen tapahtumaan, joka ainoastaan voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin. Tämän vahvistavat lisäksi kyseisen säännöksen eri kieliversiot, muun muassa portugalinkielinen (<QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>un acto passível de procedimento judicial<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>), englanninkielinen (<QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>an act that could give rise to criminal court proceedings<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/>), saksankielinen (<QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>Handlungen, die strafrechtlich verfolgbar sind<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>), espanjankielinen (<QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>un acto que puede dar lugar a la incoación de un proceso judicial punitivo<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>) ja italiankielinen (<QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>un atto passibile di un'azione giudiziaria repressiva<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>) versio.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tässä artiklassa ei aseteta asetuksen N:o 1697/79 3 artiklassa kantamatta jääneiden tullien kantamista koskevasta vanhentumisajasta säädetyn poikkeuksen soveltamisedellytykseksi, että jäsenvaltion syyttäjäviranomaiset todellisuudessa aloittavat rikosoikeudenkäynnin ja että se johtaa kyseisen teon tekijöiden rangaistukseen tuomitsemiseen, eikä a fortiori, ettei oikeus tällaisen oikeudenkäynnin vireillepanoon ole vanhentunut.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Kun kyseistä 3 artiklaa sovelletaan, jonkin tapahtuman määritteleminen tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> kuuluu niiden tulliviranomaisten toimivaltaan, joiden on määritettävä kyseisten tuonti- tai vientitullien tarkka määrä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-12038"?><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei voida asettaa kyseenalaiseksi ZF Zefeserin lausumalla, jonka mukaan tällaisella tulkinnalla vaarannetaan oikeusvarmuuden periaatteen noudattaminen ja kyseisten tullien maksamiseen velvollisten henkilöiden syyttömyyttä koskeva olettama.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Toimenpiteellä, jolla tulliviranomaiset määrittelevät jonkin tapahtuman <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>, ei nimittäin todeta, että rikosoikeudellinen tunnusmerkistö todella täyttyy (ks. vastaavasti em. asia Meico-Fell, tuomion 9 kohta). Asetuksen N:o 1697/79 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että tällainen määrittely tehdään luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä ja vain tuon menettelyn tarpeita varten ja että sen tarkoituksena on yksinomaan se, että kyseiset viranomaiset voisivat korjata tuontitai vientitullien epäasianmukaisen tai riittämättömän kantamisen.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Tämä määritteleminen ei tietenkään estä jäsenvaltioiden tuomioistuimia harjoittamasta tulliviranomaisten päätösten valvontaa eikä sillä mitenkään vaaranneta kaikkia niitä seurauksia, kuten näiden viranomaisten perusteettomasti vaatimien tullien mahdollista palauttamista, joita kyseisten tuomioistuinten päätöksistä saattaa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan aiheutua, eikä etenkään sellaisista päätöksistä aiheutuvia seurauksia, joilla syytteistä luovutaan tai joilla syytetyt vapautetaan.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Koska yhteisö ei ole antanut tätä asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on oikeusjärjestyksessään määrittää ne edellytykset, joiden täyttyessä maksuvelvolliset voivat riitauttaa asetuksen N:o 1697/79 3 artiklassa säädetyn, kantamatta jääneiden tullien kantomenettelyyn sovellettavaa vanhentumisaikaa<?PAGE NO="I-12039"?> koskevan poikkeuksen soveltamisen ja vaatia, että tuomioistuinten päätösten nojalla toteutetaan tässä suhteessa kaikki mahdolliset seuraukset, kuitenkin siten, että nämä edellytykset eivät saa olla epäedullisempia kuin edellytykset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia kanteita, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta (ks. analogisesti mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="811/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="2545">811/79, Ariete, tuomio <DATE ISO="19800710">10.7.1980</DATE>, Kok. 1980, s. 2545, 12 kohta</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-63/01" YEAR="2003" PAGE.ECR="I-14447">063/01, Evans, tuomio <DATE ISO="20031204">4.12.2003</DATE>, Kok. 2003, s. I-14447, 75 ja 76 kohta</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-295/04—C-298/04" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-6619">C-295/04-C-298/04, Manfredi ym., <DATE ISO="20060713">13.7.2006</DATE>, Kok. 2006, s. I-6619, 62 ja 77 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Edellä esitetyt lausumat huomioon ottaen ensimmäiseen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että jonkin tapahtuman määritteleminen asetuksen N:o 1697/79 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> kuuluu niiden tulliviranomaisten toimivaltaan, joiden on määritettävä kyseisten tuonti- tai vientitullien tarkka määrä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Toinen ja kolmas kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Ensimmäiseen ja viidenteen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen kansallisen tuomioistuimen esittämiin toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-12040"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><P>Jonkin tapahtuman määritteleminen tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai vientitullien kantamisesta jälkitullauksin <DATE ISO="19790724">24.7.1979</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1697/79 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuksi <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>tapahtumaksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> kuuluu niiden tulliviranomaisten toimivaltaan, joiden on määritettävä kyseisten tuonti- tai vientitullien tarkka määrä.</P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>