(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä kesäkuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan koristepaperin tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun neljä unionin koristepaperin tuottajaa, jäljempänä ’valituksen tekijät’, oli tehnyt valituksen 2 päivänä toukokuuta 2024. Valituksen teki koristepaperia valmistava unionin tuotannonala perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/2718 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 16 päivänä tammikuuta 2025 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien paikkansapitävyydestä kolmen työpäivän kuluessa.

(5)

Komissio otti 14 päivänä helmikuuta 2025 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan koristepaperin tuonnissa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2025/291 (4), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(6)

Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton perusteena olleiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. Huomautuksia esittivät muun muassa

(7)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin CNFPIA:n, valituksen tekijöiden ja Kingdecorin kanssa.

(8)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(9)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan koristepaperin tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä ilmoituksesta.

(10)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin valituksen tekijöiden ja Kingdecorin kanssa.

(11)

CNFPIA toimitti 27 päivänä tammikuuta 2025 huomautuksia vastauksena valituksen tekijöiden 27 päivänä elokuuta 2024 esittämiin huomautuksiin. CNFPIA:n huomautukset toimitettiin kuitenkin liian myöhään, jotta ne olisi voitu sisällyttää prosessin alustavaan vaiheeseen. Lisäksi sen huomautukset koskivat huomautuksia, jotka valituksen tekijät olivat esittäneet vastauksena muiden asianomaisten osapuolten huomautuksiin vireillepanovaiheessa, ja näin ollen niissä käsiteltiin lähinnä valitukseen liittyviä näkökohtia. Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi näitä huomautuksia ei otettu huomioon alustavassa vaiheessa, koska huomautukset eivät olisi vaikuttaneet komission päätelmiin tässä vaiheessa.

(12)

CNFPIA:n väitteen osalta, jonka mukaan komission olisi pitänyt hylätä valituksen tekijöiden 27 päivänä elokuuta 2024 esittämät huomautukset, koska ne toimitettiin vireillepanoilmoituksen (5) julkaisemisesta alkaneen 70 päivän määräajan umpeuduttua, komissio korosti, että vaikka valituksen tekijöiden huomautukset asetettiin saataville avoimessa asiakirja-aineistossa, niitä ei otettu huomioon väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyissä komission vastaväitteissä vireillepanoa koskeviin huomautuksiin. Joka tapauksessa sen paremmin valituksen tekijöiden 27 päivänä elokuuta 2024 esittämät huomautukset kuin CNFPIA:n 27 päivänä tammikuuta 2025 esittämät huomautukset eivät olisi vaikuttaneet komission alustavassa vaiheessa esittämiin päätelmiin, koska molemmat huomautukset koskivat valituksessa esitettyjä päätelmiä.

(13)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–13 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(14)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14–19 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(15)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–23 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(16)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(17)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–30 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA toisti huomautuksensa, joiden mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen tässä tapauksessa oli ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen kanssa eikä sitä saa soveltaa, koska komissio ei esittänyt riittävää näyttöä siitä, että Kiinan koristepaperisektorilla esiintyy merkittäviä vääristymiä.

(19)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, komissio muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan komission todettua merkittävien vääristymien esiintymisen voidaan käyttää kotimarkkinoiden kustannuksia, mutta ainoastaan siinä määrin kuin tarkan ja asianmukaisen näytön perusteella todetaan, että ne eivät ole vääristyneitä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan väitetystä epäjohdonmukaisesta soveltamisesta tässä asiassa ja sen yhteensopimattomuudesta WTO:n polkumyyntisopimuksen kanssa komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1.9 ja 3.2.1.10 jaksoon.

(20)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappaleessa esitetyt komission alustavat päätelmät vahvistettiin.

(21)

Komissiolle ei esitetty alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen uusia huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 142–144 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(22)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interprint GmbH huomautti edustavan maan valinnasta, että tuotanto-olosuhteet, energian ja raaka-aineiden hinnat sekä palkkarakenteet Thaimaassa eivät ole vertailukelpoisia Kiinan vastaavien tekijöiden kanssa. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä.

(23)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(24)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor väitti, että komission on käytettävä Kingdecorin tuoman titaanidioksidin (TiO2) kustannuksia kotimarkkinoilta ostetun titaanidioksidin korvaavana arvona, koska tuodut ja kotimarkkinoilta ostetut tuotteet ovat samat ja koska Kingdecor toi merkittävän osan titaanidioksidistaan maista, joihin ei kohdistu vääristymiä.

(25)

Kingdecor väitti, että se osti kotimaista titaanidioksidia, jonka puhtausaste oli yli 90 prosenttia, ja että Meksikossa toimivalta Chemoursilta ja Saksassa toimivalta Kronosilta ostetun titaanidioksidin titaanidioksidipitoisuus oli vastaava. Lisäksi tuodun titaanidioksidin muut ominaisuudet olivat verrattavissa kotimarkkinoilta ostetun titaanidioksidin ominaisuuksiin. Näin ollen tuodun titaanidioksidin hinta on kotimarkkinoilta ostetun titaanidioksidin hintaa edustava.

(26)

Valituksen tekijät väittivät, että olisi epäasianmukaista käyttää hintoja, joilla Kingdecor toi titaanidioksidia, ja että Kingdecorin väitteet perustuivat lainsäädännön virheelliseen tulkintaan ja olivat harhaanjohtavia. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa todetaan, että jos ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi, komission on muodostettava normaaliarvo yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella.

(27)

Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että Kingdecorin väite, jonka mukaan Taiwanista, Meksikosta ja Saksasta tuotu titaanidioksidi oli ”täsmälleen samanlaista kuin kotimarkkinoilta hankittu titaanidioksidi”, oli virheellinen, koska Kingdecor ei ottanut huomioon kahta titaanidioksidin tärkeää ominaisuutta eli sitä, tuotettiinko titaanidioksidi sulfaatti- vai kloridiprosessilla, sekä molekyylien pintakäsittelyä. Lisäksi jopa ”laadukkaamman” titaanidioksidin kiinalaisia tuottajia pidetään edelleen alemman laatuluokan tuottajina kuin taiwanilaisia, meksikolaisia ja saksalaisia globaaleja tuottajia. Ainoastaan tietyllä tavalla käsitellyllä titaanidioksidilla on erityisominaisuudet, joiden ansiosta sitä voidaan käyttää koristepaperisovelluksissa. Näitä laatuja kutsutaan laminaattilaatuiseksi titaanidioksidiksi.

(28)

Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että koristepaperin tuottajat eivät voi vapaasti siirtyä laadusta toiseen kloridimenetelmällä ja sulfaattimenetelmällä tuotettujen titaanidioksidilaatujen välillä. Kloridimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin väri on tyypillisesti sinertävämpi, kun taas sulfaattimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin väri on kellertävämpi. Koska nämä kaksi laatua eivät ole keskinäisesti korvattavissa, komissio päätteli, että paperilaminaatissa käytettävän kloridipohjaisen titaanidioksidin markkinat muodostavat erilliset tuotemarkkinat. Näin ollen sulfaattimenetelmällä tuotettuja tuotteita ei voida pitää ”täsmälleen samanlaisina” kuin kloridimenetelmällä tuotettuja tuotteita.

(29)

Valituksen tekijät väittivät myös, että vaikka Kingdecor käyttäisi yksinomaan kloridimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia – mitä unionin tuottajat pitivät erittäin epätodennäköisenä – Kiinan kotimarkkinoilta hankittua titaanidioksidia ei voida rinnastaa muualta tuotuihin korkealaatuisiin tuotteisiin. Ne toimittivat markkina-asiantuntijoiden julkaisuja, joissa todettiin, että korkealaatuisten tuotteiden maailmanlaajuisia tuottajia olisi pidettävä laatuluokan 1 tuottajina. Ne katsoivat myös, että näiden tuottajien tuottamat tuotteet ovat ”korkealaatuisia”. Taiwanissa, Saksassa ja Meksikossa toimivat vientiä harjoittavat laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuottajat eli Kronos ja Chemours mainittiin nimenomaisesti tähän laatuluokkaan kuuluvina. Sen sijaan kiinalaisia ”laadukkaamman titaanidioksidin” tuottajia pidettiin ainoastaan laatuluokan 2 tuottajina.

(30)

Komissio totesi alusta alkaen, että nämä väitteet ovat ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa, joiden mukaan yritys väitti ja osoitti esittämällä runsaasti tarkastuksen aikana todennettua näyttöä, että se toi maahan titaanidioksidilaatuja, joita ei ollut saatavilla Kiinassa. Koska ei ollut mitään uutta näyttöä eikä tarkastuksen yhteydessä todennettua näyttöä, joka olisi ristiriidassa näiden päätelmien kanssa, komissio hylkäsi tämän väitteen. Komissio käsitteli väitettä myös asiasisällön osalta tämän kuitenkaan vaikuttamatta edellä esitettyyn päätelmään. Kuten 10 päivänä heinäkuuta 2024 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/1923 (6) johdanto-osan 25, 51 ja 57 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että erityyppisillä titaanidioksideilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet eikä niitä pidetä eri tuotteina. Vastaava päätelmä vahvistettiin 17 päivänä joulukuuta 2024 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/4 (7).

(31)

Lisäksi komissio katsoi, että vaikka Kingdecor toimitti näyttöä siitä, että kotimaassa tuotetun titaanidioksidin laatu oli parantunut viime vuosina ja että useat tekniset eritelmät olivat vertailukelpoisia kotimarkkinoilta hankitun titaanidioksidin ja tuodun titaanidioksidin välillä, muut osapuolet esittivät näyttöä siitä, että markkinaosapuolet katsovat yhä, että niiden välillä on laatueroja ja erottavat edelleen laatuluokkien 1 ja 2 tuottajat toisistaan.

(32)

Sen vuoksi komissio piti asianmukaisena olla käyttämättä Kingdecorin tuonnin hintoja vertailuarvona ja muodostaa normaaliarvo sen sijaan yksinomaan vääristymättömiin hintoihin tai vertailuarvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella.

(33)

Raaka-aineista ei esitetty muita huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 163–169 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(34)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor toisti, että Kiinassa tuotetun ja muualla tuotetun titaanidioksidin välillä ei ole laatueroja ja että tuotteiden ominaisuudet ja tuotantoprosessit ovat lähes samanlaiset. Väitteensä tueksi se toimitti lisätietoja laboratorioanalyysin muodossa. Lisäksi Kingdecor väitti edelleen, että se käytti enimmäkseen kloridiprosessissa tuotettua titaanidioksidia sulfaattiprosessissa tuotetun huonompilaatuisen titaanidioksidin sijaan, ja se ilmoitti toimittaneensa asiaa tukevat asiakirjat 28 päivänä maaliskuuta 2025 toimittamiensa huomautusten yhteydessä. Lopuksi Kingdecor väitti, että ei ole loogista, että heikompilaatuisen kotimaisen tuotteen vertailuhinta on korkeampi kuin parempilaatuisen tuodun titaanidioksidin hinta.

(35)

Komissio hylkäsi tämän väitteen ja viittasi edellä oleviin johdanto-osan 30–32 kappaleeseen. Käytetty vertailuarvo kuvasti vastaavia kustannuksia Thaimaassa, jota pidettiin asianmukaisena edustavana maana. Se, että käytetty titaanidioksidin vertailuhinta oli korkeampi kuin Kingdecorin väitetysti korkeampilaatuisen titaanidioksidin tuontihinnat, ei tee vertailuarvosta epätarkkaa. Hintaeroihin voi olla monia syitä, jotka eivät välttämättä liity laatuun. Näin ollen komissio katsoi, että oli asianmukaista muodostaa normaaliarvo yksinomaan Thaimaasta peräisin oleviin vääristymättömiin hintoihin tai vertailuarvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eikä poiketa tästä menetelmästä yhden tuotantopanoksen osalta pelkästään siitä syystä, että Kingdecor toi titaanidioksidia muista maista.

(36)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor väitti, että komission menetelmässä on epäsymmetriaa, kun se hyväksyy tosiasialliset kotimaiset kuljetuskustannukset viennin puolella, mutta raaka-aineiden kotimaankuljetusten osalta se laski tuottajien ilmoittamat määrät uudelleen.

(37)

Komissio katsoi, että 2 artiklan 6 a kohdan vaatimukset täyttyivät ja että normaaliarvo muodostettiin vääristymättömiin hintoihin tai vertailuarvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella. Vientihinnan laskeminen takaisin noudettuna-tasolle on eri asia, joka ei kuulu tämän artiklan säännösten soveltamisalaan. Näin ollen väite hylättiin.

(38)

Muista tuotannontekijöistä (työvoima, sähkö ja höyry) ei esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170–172 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistettiin.

(39)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor väitti, että komission käyttämät myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten vertailuarvot sisältävät välittömiä myyntikustannuksia ja että vientihinnan ja muodostetun normaaliarvon tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komission on vähennettävä välittömät myyntikustannukset muodostetusta normaaliarvosta. Kingdecor viittasi yhden Orbis-tietokannasta saatuun vertailuarvoon sisältyvän thaimaalaisen yrityksen vuositilinpäätökseen ja erään toisen yrityksen verkkosivustoon, joiden mukaan nämä yritykset tarjoavat kuljetusta.

(40)

Vastauksena Kingdecorin huomautuksiin valituksen tekijät väittivät, että Kingdecorin normaaliarvon muodostamisessa käytettyjä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten vertailuarvoja ei ollut tarpeen oikaista, koska Kingdecor ei ole täyttänyt todistustaakkaan liittyviä velvoitteitaan. Valituksen tekijät väittävät, että vaikka Kingdecor mainitsee tiettyjä thaimaalaisten tuottajien verkkosivustoilla ja sisäisissä asiakirjoissa olevia kohtia oikaisuvaatimuksensa tueksi, kyseiset viittaukset eivät kuitenkaan osoita, että useat kyseisistä thaimaalaisista tuottajista ovat sisällyttäneet välittömät kulut ”muihin toimintakustannuksiin”. Kingdecorin Siam Kraft Industryn ja Thai Containers Groupin verkkosivustoilta toimittamissa kuvankaappauksissa mainitaan ainoastaan ”palvelut”, mikä ei osoita, että kyseiset kustannukset aiheutuvat tarkasteltavana olevan tuotteen kuljettamisesta viejän tiloista riippumattomalle ostajalle, eikä todista, että nämä kustannukset on sisällytetty ”muihin toimintakustannuksiin”. Kingdecorin mainitsema ote SIG Combiblocin tiedoista liittyy ympäristöraportointiin ja tarkemmin sanottuna scope 3 -päästöihin. Nämä päästöt ovat peräisin sellaisten omaisuuserien toiminnoista, jotka eivät ole raportoivan organisaation omistuksessa tai määräysvallassa mutta jotka vaikuttavat epäsuorasti sen arvoketjuun. Ympäristöraportoinnin asiayhteys poikkeaa merkittävästi normaaliarvon muodostamisen kannalta merkityksellisestä tilinpäätösraportoinnista. Otetta ei siis voida hyväksyä todisteeksi siitä, että ”muut toimintakustannukset” sisältävät myös välittömiä myyntikustannuksia.

(41)

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten vertailuarvot sisältäisivät välittömiä myyntikustannuksia kuljetuskustannusten muodossa. Kingdecor ei toimittanut riittävää näyttöä siitä, että myynti- ja kuljetuskustannukset sisältyisivät käytettyihin Orbis-tietokannasta saatuihin vertailuarvotietoihin, eikä myöskään esittänyt määrällistä arviota tällaisen väitteen osalta.

(42)

Komissio totesi, että tietokannasta saaduista myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ei ollut helposti saatavilla tarkempaa erittelyä. Komissio totesi myös, että asiassa ”CCCME” annetussa tuomiossa (8) yleinen tuomioistuin muistutti ensin, että oikeuskäytännön mukaan silloin, kun asianosainen vaatii perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan perusteella oikaisuja, joiden tarkoituksena on tehdä normaaliarvo ja vientihinta vertailukelpoisiksi polkumyyntimarginaalin määrittämistä varten, kyseisen asianosaisen on esitettävä näyttö siitä, että sen vaatimus on oikeutettu. Todistustaakka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a–k alakohdassa lueteltujen erityisten oikaisujen tarpeellisuudesta kuuluu nimittäin niille, jotka haluavat vedota oikaisuun (9). Tästä seuraa, että kyseisessä asiassa, kuten tässäkin tutkimuksessa, asianomaisten osapuolten oli tämän oikeuskäytännön mukaisesti osoitettava sen oikaisun tarpeellisuus, jota ne pyysivät tutkimuksen aikana esittämiensä todisteiden tueksi (10).

(43)

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka oikaisujen käyttäminen voi olla välttämätöntä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla vientihinnan ja normaaliarvon välillä olevien, niiden vertailtavuuteen vaikuttavien eroavuuksien huomioon ottamiseksi, tällaisia oikaisuja ei voida tehdä laskennallisesta arvosta, joka ei näin ollen ole todellinen. Tähän arvoon eivät nimittäin periaatteessa vaikuta sen vertailukelpoisuutta vähentävät seikat, sillä se on määritetty keinotekoisesti (11). Kuten CCCME:n tapauksessa, tarkasteltavana olevassa tapauksessa tuotelajikohtaiseen laskennalliseen normaaliarvoon noudettuna-tasolla sisältyi kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, eivätkä käytettävissä olleet tiedot osoittaneet, että kyseisten yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sisältäisivät kyseessä olevat kustannukset. Kun otetaan huomioon, että komissiolla on harkintavaltaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan soveltamisessa (12), komissio noudatti lähestymistavassaan viimeisintä oikeuskäytäntöä niiden perustelemattomien väitteiden osalta, joiden mukaan normaaliarvon muodostamisessa 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, joita komissio pitää kohtuullisina noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla, sisältävät kuljetuskustannuksia.

(44)

Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173–176 kappaleessa esitetyt alustavat havainnot ja päätelmät, jotka koskevat neljän thaimaalaisen yrityksen taloustietojen perusteella määritettyä tuotannollisten yleiskulujen, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton vääristymätöntä ja kohtuullista määrää, vahvistettiin.

(45)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor väitti, että niistä neljästä thaimaalaisesta yrityksestä, joiden tietoja käytettiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voittomarginaalin laskemiseen, yhden osalta tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Komissio hyväksyi väitteen ja käytti yrityksen Thai Containers Group Company Ltd. osalta 3,82 prosentin oikaistua voittomarginaalia (3,97 prosentin sijasta) ja 10,68 prosentin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia (14,84 prosentin sijasta). Näiden muutosten seurauksena polkumyyntimarginaalit alenivat noin 0,9 prosenttia.

(46)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor toimitti lisätietoja tarkastetuista ja julkisesti saatavilla olevista tiedoista yrityksen “Double A (1991) Public Company Limited” osalta, joka oli yksi niistä neljästä yrityksestä, jotka otettiin huomioon kohtuullisten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voittomarginaalien määrien painotettua keskiarvoa laskettaessa, ja osoitti, että komission yrityksen osalta käyttämät luvut sisälsivät myös jakelukustannuksia (”myynti ja jakelu”).

(47)

Komissio totesi, että vaikka toimitetut uudet tiedot osoittivat, että jakelukulut oli sisällytetty, niiden tarkkaa määrää ei voitu yksilöidä. Ei myöskään ollut selvää, mitä tässä kohdassa esitettyihin jakelukuluihin tarkalleen sisältyi, eikä komissiolla ollut asiakirja-aineistossa mitään näyttöä siitä, että ne sisältäisivät ainoastaan kustannuksia, joihin tehtiin oikaisu vientipuolella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188 ja 189 kappaleessa selitetään. Toisin sanoen komissio ei pitänyt näiden marginaalien perusteella määritettyjä määriä kohtuuttomina noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla, jolle normaaliarvo määritettiin. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä, joka asettaisi tämän arvion kyseenalaiseksi. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(48)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät väittivät, että neljän thaimaalaisen yrityksen taloustietojen uusi lähde ei ollut luotettava, ja viitaten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleeseen ne väittivät, että komissio piti lähdettä ”käyttökelvottomana”.

(49)

Komissio totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleessa viitattiin valituksen tekijän toimittamaan Excel-asiakirjaan, joka sisältää thaimaalaisen yrityksen taloustietoja. Kyseistä asiakirjaa ei voitu todentaa lähteen verkkosivustolla, ja se kattoi ainoastaan vuoden 2022, ei tutkimusajanjaksoa. Komission lopullisessa vaiheessa käyttämät tiedot, jotka Kingdecor toimitti, kattavat kaikki samassa tietokannassa olevat neljän yrityksen tiedot, jotka ovat saatavilla Thaimaan kauppaministeriön liiketoiminnan kehittämisestä vastaavan osaston kautta. Lisäksi tiedot ovat tuoreempia, ja yhden yrityksen (Thai Containers Group) tiedot tarkastettiin, mitä ei tehty aiemmin käytettyjen Orbis-tietokannasta saatujen tietojen osalta. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(50)

Huawang huomautti, että komissio oikaisi normaaliarvoa ylöspäin vientimyynnistä kannetun, mutta palauttamatta jätetyn arvonlisäveron perusteella, jotta vientihintaa ja normaaliarvoa voitiin vertailla tasapuolisesti. Huawang katsoi, että oikaisulla ei ole oikeudellista perustetta ja se olisi näin ollen korjattava. Huawang väitti, että komissio ei selittänyt oikaisun oikeusperustaa, mutta se oletti, että oikaisu tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla. Huawang väitti lisäksi, että oikaisu voidaan tehdä ainoastaan sellaisen tekijän neutraloimiseksi, jonka on osoitettu vaikuttavan hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen, mitä komissio ei tehnyt.

(51)

Komissio teki oikaisun perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ”muita tekijöitä” koskevan k alakohdan nojalla sillä perusteella, että vientihinta sisälsi ei-palautettavan arvonlisäveron ja että normaaliarvo muodostettiin 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti ilman tällaista palautettavaa arvonlisäveroa. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän toimintatavan asiassa Sinopec. Kyseisessä asiassa yleinen tuomioistuin muistutti ensin, että kuten tässäkin tapauksessa, ”komissio on katsonut yhtäältä, että kantajien tuotteiden vientihintaan sisältyi palautuskelvotonta arvonlisäveroa vastaava määrä, kun taas laskennallisesti muodostettuun normaaliarvoon ei sisältynyt arvonlisäveroa, ja toisaalta, että mainittujen seikkojen perusteella oli perusteltua oikaista normaaliarvoa ylöspäin tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.” (13) Tämän perusteella tilintarkastustuomioistuin katsoi ”komission [...] osoittaneen, että [...] riidanalainen oikaisu oli tarpeellinen.” (14) Lisäksi tuomioistuin katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohta oli asianmukainen oikeusperusta tälle oikaisulle (15).

(52)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 177–181 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Huawang esitti uudelleen samat väitteet, jotka koskivat komission tapaa soveltaa 13 prosentin viennin arvonlisäveroa koskevaa oikaisua ja 0 prosentin palautettavaa viennin arvonlisäveroa, koska se piti komission menetelmää virheellisenä, ja yritti yhdistää sen maahantuodun puumassan tullimenettelyyn (sisäinen jalostus).

(54)

Komissio toisti, että tarkasteltavana olevan tuotteen viennin arvonlisäveroa koskeva 13 prosentin oikaisu ei liittynyt raaka-aineiden tullimenettelyyn (eikä siten raaka-aineiden arvonlisäveroon). Komissio sovelsi tätä oikaisua määrittääkseen tasapuolisen vertailun ei-palautettavan arvonlisäveron sisältävän vientihinnan ja ilman arvonlisäveroa muodostetun normaaliarvon välillä.

(55)

Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(56)

Lisäksi Kingdecor viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184 kappaleeseen, jossa komissio ilmoitti, että se saattaa lopullisessa vaiheessa muuttaa unionissa etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuvan myynnin normaaliarvon määrittämistapaa. Komissio viittasi kyseisessä johdanto-osan kappaleessa siihen, ettei se ollut vielä saanut kaikkia tietoja jatkojalostuksen kustannuksista. Kingdecor väitti kysyneensä komissiolta, halusiko se saada tällaisia tietoja, ja täyttäneensä näin ollen yhteistyövelvoitteensa. Kingdecorin mukaan komissio ei tästä syystä saisi muuttaa lähestymistapaansa, vaan sen tulisi perustaa laskelmansa siirtohintoihin, jotka olivat Kingdecorin mukaan markkinaehtoisia.

(57)

Valituksen tekijät väittivät huomautuksiin antamassaan vastauksessa, että Kingdecorin myynti siihen etuyhteydessä oleville EU:ssa sijaitseville yksiköille ei ollut markkinaehtoista ja että Kingdecor myönsi itse, etteivät hinnat etuyhteydessä oleville ja riippumattomille ostajille olleet täysin vertailukelpoisia. Ne väittivät, että vaikka Kingdecorin huomautusten sanamuoto ei ollut selkeä sen suhteen, olivatko Kingdecorin etuyhteydessä olevilta ostajilta veloittamat hinnat korkeampia vai matalampia, komission aiemman päätöksentekokäytännön ja oikeuskäytännön perusteella oli selvää, että olivatpa hinnat korkeampia tai matalampia, niitä voidaan joka tapauksessa pitää eron vuoksi epäluotettavina.

(58)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että Kingdecor toimi täydessä yhteistyössä ja toimitti tarvittavat tiedot. Komissio selvensi tarkoittaneensa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184 kappaleessa, että etuyhteydessä olevien unionissa sijaitsevien yksiköiden tarkastusajankohdan vuoksi komissio ei ollut vielä pyytänyt, vastaanottanut ja todentanut kyseisille yksiköille ennen lopullista myyntiä aiheutuneita muuntokustannuksia. Sen vuoksi komissio käytti alustavasti siirtohintoja laskelmansa perustana vahvistamatta, että se hyväksyisi siirtohinnat markkinaehtoisina lopullisessa vaiheessa.

(59)

Sen jälkeen, kun Kingdecoriin etuyhteydessä olevien unionissa sijaitsevien yksiköiden toimittamat tiedot oli tarkastettu, komissio pystyi vahvistamaan, että nämä liiketoimet olivat markkinaehtoisia. Toimitettu lisänäyttö osoitti, että Kingdecorin ja siihen etuyhteydessä olevien unionissa sijaitsevien yksiköiden välillä käytiin todellisia neuvotteluja hinnoista ja ehdoista, ja tarkastetut luvut osoittivat, että nämä neuvotellut hinnat eivät ole johdonmukaisesti alempia tai korkeampia kuin etuyhteydettömiltä osapuolilta veloitetut hinnat. Sen vuoksi komissio säilytti unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan yksikön kautta tapahtuvan myynnin normaaliarvon määrittämistapansa ja hylkäsi valituksen tekijän väitteet.

(60)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182–184 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(61)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor huomautti, että komission olisi vähennettävä viallisten tavaroiden määrät vientihintaa koskevasta laskelmastaan.

(62)

Komissio tarkisti väitteen tueksi esitetyt tiedot ja suostui tekemään tämän oikaisun.

(63)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Huawang selvensi, että oli tapahtunut kaksinkertaista laskentaa, koska arvonlisäverokanta lisättiin normaaliarvoon ja vähennettiin samaan aikaan vientihinnasta. Komissio vahvisti virheen ja korjasi sen. Uudet marginaalit ilmoitettiin täydentävissä lopullisissa päätelmissä 17.7.2025, ja asianomaisille osapuolille annettiin yhden päivän määräaika huomautusten esittämiselle. Määräaika oli perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdan mukainen, sillä siinä säädetään, että 10 päivää lyhyempi määräaika ”voidaan vahvistaa, jos on tehtävä täydentävä lopullinen ilmoittaminen”.

(64)

Täydentävästä lopullisesta ilmoittamisesta ei esitetty muita merkityksellisiä huomautuksia.

(65)

Vertailusta ei esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–189 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(66)

Kuten johdanto-osan 62 kappaleessa kuvataan, komissio on asianomaisten osapuolten väitteiden perusteella hyväksynyt kaksi väitettä. Sen vuoksi komissio on tarkistanut polkumyyntimarginaaleja.

(67)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(68)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA toisti aiemman väitteensä, jonka mukaan kahta neljästä valituksen tekijästä, Felix Schoelleriä ja Munksjötä, ei tulisi sisällyttää perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen unionin tuotannonalan määritelmään niiden ja kiinalaisten yritysten välisen suhteen vuoksi. CNFPIA lisäsi, että komissio rikkoi WTO:n polkumyyntisopimuksen 6.9 artiklaa siltä osin kuin se ei julkistanut yksityiskohtaisia tietoja etuyhteydessä olevien osapuolten liiketoimista.

(69)

Komissio muistutti, että valituksen tekijöiden ja niihin etuyhteydessä olevien Kiinassa sijaitsevien yritysten asemaa koskevat huomautukset oli jo käsitelty ja hylätty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa. CNFPIA ei esittänyt tältä osin mitään uutta. Mitä tulee etuyhteydessä olevien kiinalaisten yritysten kanssa toteutettujen liiketoimien määrän ja arvon ilmoittamiseen, komissio muistutti, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 6.5 artiklassa määrätään myös, että ”[t]ietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia, [...] viranomaisten on käsiteltävä [...] sellaisina, mikäli siihen esitetään hyväksyttävät perustelut.” Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(70)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA esitti uudelleen väitteensä unionin tuotannonalan määritelmästä ja lisäsi, että komissio ei soveltanut omaa Magnesia Bricks -tapauksesta saatua kolmen perusteen testiä, jossa tarkasteltiin päätoimipaikkojen, tutkimus- ja kehityskeskusten ja tuotantolaitosten sijaintia, tuonnin määrää ja arvoa verrattuna kokonaismyyntiin sekä tuonnin vaikutusta unionin kokonaismyynnin kannattavuuteen.

(71)

Ensinnäkin komissio huomautti, että tarkasteltavana oleva esimerkki vahvisti, että unionin tuottajien, joiden osuus tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista on pieni, niihin etuyhteydessä olevan kiinalaisen yhteisyrityksen osalta, katsottiin edelleen kuuluvan unionin tuotannonalaan (16). Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(72)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 197 ja 198 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(73)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199–203 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(74)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 204–208 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(75)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–213 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(76)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 214–219 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(77)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–224 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(78)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 225–228 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(79)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA väitti, että Kiinasta tulevan tuonnin vähäisen markkinaosuuden vuoksi tällä tuonnilla olisi vain vähäinen kielteinen vaikutus unionin markkinoihin, mikä poistaisi syy-yhteyden Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Komissio muistutti, että markkinaosuus on vain yksi useista indikaattoreista, joita käytetään unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arvioinnissa. Tällaisia indikaattoreita ovat muun muassa tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(80)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–231 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(81)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(82)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA väitti, että valituksessa toimitetut tiedot ja makrokyselyyn perustuvassa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt tiedot eroavat muun muassa työllisyyslukujen ja myynnin suhteen.

(83)

Ensinnäkin komissio korosti, että valituksen tutkimusajanjakso (eli 1 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän syyskuuta 2023 välinen ajanjakso) ja menettelyn tutkimusajanjakso (eli 1 päivän huhtikuuta 2023 ja 31 päivän maaliskuuta 2024 välinen ajanjakso) eivät olleet samat ja että valituksessa ei ollut koko vuotta 2023 kattavia tietoja, jotka jäisivät tutkimusajanjakson ulkopuolelle. Toiseksi komissio oli tarkistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen makrokyselylomakkeesta saadut luvut ja oikaissut niitä tarvittaessa. Kolmanneksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 6 ilmoitetut myyntitiedot sisälsivät makrokyselylomakkeesta poimittujen tietojen lisäksi yhteistyössä toimineilta kiinalaisilta tuottajilta saatuja oikaistuja tietoja sekä Eurostatin oikaistuja tietoja, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 204 kappaleessa ja alaviitteissä 126 ja 127 selitetään. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(84)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 233–235 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(85)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 ja 237 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(86)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 238–241 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(87)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 242 ja 243 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(88)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA huomautti, että komissio ei toimittanut varastoihin liittyviä – edes indeksoituja – tietoja. Komissio korosti, että varastoja koskevat tiedot sisältyivät loppuvarastoja koskevaan taulukkoon 10.

(89)

Koska asiasta ei esitetty uusia huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 244–247 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(90)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 248–255 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(91)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 256–260 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(92)

CNFPIA totesi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että Kiinasta tulevan tuonnin pienen markkinaosuuden vuoksi unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Kiinasta tulevan tuonnin välillä ei ole syy-yhteyttä. Lisäksi ainoastaan Kiinasta ja kolmansista maista tuleva tuonti kilpailee unionin tuotannon kanssa, ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvua käytettiin muista maista tulevan tuonnin markkinaosuuden pienenemisen kompensointiin. Näistä seikoista huolimatta CNFPIA korosti, että Kiinasta tulevan tuonnin hinta on joka tapauksessa korkeampi kuin muista maista tulevan tuonnin hinta, minkä vuoksi sitä ei pitäisi katsoa tärkeimmäksi unionin tuotannonalan hintojen alentamiseen tai alihinnoitteluun johtaneeksi tekijäksi.

(93)

Komissio korosti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 262 kappaleessa selitetään, Kiinan markkinaosuus kasvoi yli 500 prosenttia tarkastelujaksolla ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä lähes kaksinkertaistui yhden vuoden aikana. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 263 kappaleessa selitetään, Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan tuotantokustannukset, mikä esti hinnankorotukset ja vaikutti siten unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. Se, että samana ajanjaksona muista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni, ei muuttanut edellä mainittua tilannetta. Lisäksi vaikka Kiinan keskimääräiset hinnat olivat korkeammat kuin muiden kolmansien maiden hinnat, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 273 ja 274 kappaleessa selitetään, vain yhden maan markkinaosuus oli yli 1 prosenttia ja tuonti muista kolmansista maista itse asiassa väheni jyrkästi vuoden 2022 jälkeen. Näin ollen komissio päätteli, että tuonti muista maista ei ollut osasyynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Komissio väitti edellä esitetyn näytön ja kaikkien muiden johdanto-osan 79 kappaleessa mainittujen indikaattorien perusteella, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä oli syy-yhteys perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(94)

Koska asiasta ei esitetty uusia huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 261–267 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(95)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 269 ja 270 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(96)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA väitti, että muista kolmansista maista tuleva tuonti poistaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Kiinasta tulevan tuonnin välisen syy-yhteyden, koska kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli samankaltainen kuin kiinalaisen tuonnin markkinaosuus ja muista maista tulevan tuonnin hinnat olivat alhaisemmat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat.

(97)

Komissio korosti, että muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus ei ollut samanlainen kuin Kiinasta tulevan tuonnin, koska nämä markkinaosuudet kehittyivät päinvastaisiin suuntiin. Kiinasta unioniin tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi nopeasti ja jatkuvasti tarkastelujaksolla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 274 kappaleessa yksityiskohtaisesti selostetaan, tuonti muista kolmansista maista sen sijaan oli korkeimmillaan vuonna 2021, jolloin unionin tuotannonalan kysyntä oli suurimmillaan, ja vuonna 2022, jolloin edellisvuoden markkinakysyntä jatkui. Vuoteen 2023 mennessä ja tutkimusajanjaksolla markkinaosuus pieneni 6 prosenttiyksikköä 3 prosenttiin. Kun Yhdistynyttä kuningaskuntaa ei oteta huomioon, muiden kolmansien maiden markkinaosuus pieneni 5 prosentista 1 prosenttiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(98)

Koska asiasta ei esitetty uutta tietoa, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 271–274 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(99)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 275–278 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(100)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 279–281 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(101)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 282–285 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(102)

Kuten johdanto-osan 62 kappaleessa selitetään, komissio hyväksyi Kingdecorin esittämän viallisia tavaroita koskevan väitteen. Kyseisten tavaroiden vähentämisellä ei kuitenkaan ollut vaikutusta alustavassa vaiheessa laskettuihin hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleihin.

(103)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 287–296 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(104)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 298–303 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(105)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA väitti, että alhaisemman tullin säännön soveltamatta jättäminen ei ollut perusteltua, koska kyse ei ollut Kiinasta tulevan titaanidioksidin vientiä koskevan voimassa olevan vientiluvan vaikutusten arvioinnista. CNFPIA väitti myös, että Kiina vei merkittäviä määriä muihin maihin ja että tämä osoitti, että vientiluvalla ei ollut vaikutusta.

(106)

Komissio totesi, että vientiluvan olemassaolo on yksi perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa nimenomaisesti mainituista rajoituksista ja että rajoitusten vaikutuksen kvantifioimiselle ei ole oikeudellista velvoitetta. Joka tapauksessa sitä, että Kiinan kotimarkkinoilta ostetun titaanidioksidin hinta oli noin puolet tuodun titaanidioksidin hinnasta kaikilla muilla markkinoilla, pidettiin vahvana lisäosoituksena tähän raaka-aineeseen liittyvistä vääristymistä. Se, että Kiina vei merkittäviä määriä titaanidioksidia, ei todistanut, että kyseisellä rajoituksella ei ollut vaikutusta kotimarkkinoilla.

(107)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 305–306 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(108)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kingdecor totesi, että komission olisi sovellettava alhaisemman tullin sääntöä, koska unionin tuottajat olivat epäedullisessa asemassa hankittaessa titaanidioksidia Kiinasta tätä raaka-ainetta koskevien käytössä olevien polkumyyntitullien (17) vaikutuksen – eikä niinkään Kiinan vientirajoitusten – vuoksi.

(109)

Komissio korosti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 302 kappaleessa selitetään, titaanidioksidin yksikköhinta Kiinassa oli lähes puolet edustavien maiden, kuten Thaimaan, yksikköhinnasta, ja tämä ilmeni myös vertailtaessa yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia titaanidioksidin kotimarkkina- ja tuontihintoja. Komissio päätteli sen vuoksi, että titaanidioksidiin kohdistuu perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 303 kappale).

(110)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 307–310 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(111)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 311–319 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(112)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 320 ja 321 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(113)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CNFPIA väitti, että polkumyyntitullien käyttöönotto aiheuttaa koristepaperin toimitusvaikeuksia unionissa sekä lisää unionin tuojien ja käyttäjien kustannuksia ja heikentää niiden kilpailukykyä.

(114)

Komissio korosti ensinnäkin, että se otti käyttäjien näkemykset huomioon jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 314–321 kappaleessa. Analyysi polkumyyntitullien vaikutuksista unionin yritysten toimitusketjuihin osoitti, että unionin tuotannonala ei vielä toiminut täydellä kapasiteetilla ja se pystyisi vastaamaan tulevaan kysyntään. Sen lisäksi komissio arvioi, että jos tullit otetaan käyttöön ehdotetulla tasolla ja kaikki muut seikat pysyvät samoina, käyttäjien tuotantokustannukset nousisivat alle 2 prosenttia painotettuna keskiarvona (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 328 kappale). Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(115)

Interprint GmbH väitti, että unionin toimittajien hinnat olivat tutkimusajanjaksolla joissakin tapauksissa alhaisemmat kuin kiinalaisten toimittajien hinnat, ja syytti komissiota siitä, että se ei ollut ottanut huomioon tällaisia tosiseikkoja. Komissio korosti, että Interprintin huomautukset olivat yleisluontoisia ja perustelemattomia. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kiinalaisten toimittajien keskimääräiset hinnat olivat jatkuvasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat, kuten myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217–219 kappaleessa esitetty hintojen alittavuutta koskeva analyysi osoitti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(116)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 322 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(117)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 323–326 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(118)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interprint totesi, että unionin tuotantokapasiteetti on vähentynyt merkittävästi verrattuna tutkimusajanjaksoa koskeviin päätelmiin, että unionin tuottajilta peräisin olevan koristepaperin hinnat nousivat merkittävästi vuoden 2024 puolivälistä lähtien, toisin kuin tuotantopanosten hinnat, ja että kun otetaan huomioon tuotetta käyttävän tuotannonalan koko ja polkumyyntitullien vaikutus tuotantokustannuksiin ja myyntihintaan, ei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön Kiinasta peräisin olevaa koristepaperia koskevia toimenpiteitä.

(119)

Komissio muistutti, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena ei ole lopettaa koristepaperin tuontia Kiinasta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Lisäksi Interprintin toimittamat huomautukset heijastivat yrityksen erityistilannetta, ja koska käyttäjät eivät esittäneet muita huomautuksia ja koska etuyhteydettömät tuojat ja kauppiaat eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei pystynyt arvioimaan, olisiko Interprintin toimittama näyttö ja niiden tilanne tuotetta käyttävää tuotannonalaa edustava. Kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ilman polkumyyntiä tulevan tuonnin lisäksi käyttäjien, etuyhteydettömien tuojien ja kauppiaiden käytettävissä olisi joka tapauksessa myös muita hankintalähteitä, kuten Kanada, Brasilia ja Intia, vaikka unionin tuotannonala saavuttaisi täyden kapasiteetin tulevaisuudessa.

(120)

Tuotantokustannusten arvioinnin osalta komissio korosti, että ne laskettiin ottamalla huomioon polkumyyntitullien (joko polkumyynti- tai vahinkomarginaalin perusteella) vaikutus kokonaistuotantokustannuksiin. Pelkästään Interprintin osalta kasvu olisi alle 1 prosenttia, kun taas yhteistyössä toimineiden ja käyttäjäkyselyn toimittaneiden käyttäjien osuus olisi yhteensä alle 2 prosenttia. Lisäksi komissio muistutti, että yksikään etuyhteydetön tuoja tai kauppias ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa ja että väite, jonka mukaan tuotetta käyttävä tuotannonala työllisti todennäköisesti enemmän henkilöstöä kuin unionin tuotannonala, oli yleisluontoinen ja perustelematon. Näin ollen komissio hylkäsi nämä väitteet.

(121)

Jos polkumyyntitullit vahvistetaan, Interprintin mukaan ne olisi vahvistettava vahinkomarginaalin tasolle, minkä vuoksi komission olisi sovellettava alhaisemman tullin sääntöä toimitusketjuun kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Tämän arvioimiseksi Interprint pyysi komissiota analysoimaan perusteellisemmin polkumyyntitoimenpiteiden todennäköisiä (ja erilaisia) vaikutuksia polkumyynti- ja vahinkomarginaalien tasolla ja ottamaan huomioon, että tuotetta käyttävä tuotannonala työllistäisi todennäköisesti enemmän henkilöstöä kuin unionin tuotannonala.

(122)

Lopuksi Interprint väitti, että jos komissio päättäisi ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, kyseiset toimenpiteet olisi jätettävä väliaikaisesti soveltamatta kyseisten lopullisten toimenpiteiden voimaantulopäivästä. Tällaisen soveltamatta jättämisen syynä olisi se, että markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet edellä johdanto-osan 118 kappaleessa mainittujen olosuhteiden vuoksi, mikä viittasi unionin tuotannonalan kokonaistilanteen paranemiseen ja siihen, että toimenpiteiden soveltamatta jättämisestä ei todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa.

(123)

Komissio katsoi, että unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetista ja käyttöasteesta toimittamat tiedot osoittivat, että sen tuotantokapasiteetti ei vähentynyt merkittävästi tutkimuksen vireillepanon jälkeen, kuten Interprint väitti, ja että sen käyttöaste mahdollisti sen, että unionin tuotannonala pystyi vastaamaan kysynnän kasvuun. Lisäksi tutkimuksen vireillepanon jälkeen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset yksikköhinnat olivat laskeneet tutkimusajanjaksoon verrattuna (ks. johdanto-osan 146 kappale). Unionin tuotannonalan hintojen väitetty nousu ei myöskään riitä siihen, että voitaisiin päätellä, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne olisi parantunut tutkimusajanjakson jälkeen. Näin ollen kriteeri, jonka mukaan väliaikaisesta soveltamatta jättämisestä ei todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa, ei täyttynyt, kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan vaikea tilanne tutkimusajanjaksolla ja Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräisten yksikköhintojen jatkuva lasku.

(124)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 327–329 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(125)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 330 ja 331 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(126)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(127)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(128)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia.

(129)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (18). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(130)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(131)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(132)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(133)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(134)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että jäljempänä esitetyt kolme edellytystä täyttyvät. Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ii) se ei ole etuyhteydessä tällaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(135)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(136)

Kuten 1.2 jaksossa mainitaan, komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(137)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 341 kappaleessa esitettiin, komissio ei voinut tehdä päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta tutkimuksen kyseisessä vaiheessa. Sen vuoksi komission oli päätettävä, kannetaanko lopulliset polkumyyntitullit taannehtivasti kirjaamiskauden aikana tapahtuneesta tuonnista perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(138)

Tutkimuksen lopullisessa vaiheessa arvioitiin kirjaamisen yhteydessä kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset edellytykset lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(139)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa esitetään neljä kumulatiivista edellytystä sille, voidaanko tullit kantaa kirjaamiskaudelta.

(140)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan a alakohdan edellytys täyttyy, koska tuonti kirjattiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(141)

Tuojille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksiaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti kirjaamista koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen.

(142)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan edellytyksenä on, että ”tuotetta on aiemmin pitkään tuotu polkumyynnillä tai tuoja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä”.

(143)

Lisäksi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaan edellytetään, että ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut” niin, että tämä kasvu voi estää lopullisten polkumyyntitullien korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet.

(144)

Väliaikaisten toimenpiteiden jälkeen valituksen tekijät väittivät, että kaikki tullien taannehtivaa kantamista koskevat edellytykset täyttyivät ja että kiinalaisen koristepaperin tuonti unioniin oli lisääntynyt merkittävästi tutkimusajanjakson päätyttyä ja sen jälkeen, kun koristepaperia koskeva tutkimus aloitettiin kesäkuussa 2024. Valituksen tekijä laski vuoden 2024 tuontimäärät CN-koodeihin 48025400, 480255, 48059100 ja 48116000 lukeutuvan tuonnin määrien ja komission tutkimuksessa vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisellä kaudella vahvistettujen koristepaperin tuontimäärien välisen eron perusteella.

(145)

Komissio analyysi osoitti kuitenkin, että tuonti ei ollut kasvanut merkittävästi sen tuonnin tason lisäksi, joka aiheutti vahinkoa tutkimusajanjaksolla, kuten perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Komissio vertasi analyysissä tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana (19) ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävään viimeiseen kokonaiseen kuukauteen. Kun verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon, myöskään tällöin ei todettu tuonnin merkittävää lisäkasvua:

Taulukko 1

(146)

Ajanjakson B1 tai B2 vertailu koko tutkimusajanjaksoon osoittaa, että Kiinasta tullut keskimääräinen tuontimäärä väheni noin 70–75 prosenttia ja hinnat laskivat 15–23 prosenttia.

Taulukko 2

(147)

Kun ajanjakso aloitetaan ensimmäisestä vireillepanon jälkeisestä täydestä kuukaudesta ja mukaan lasketaan kuukausi, jona komissio asetti koristepaperin tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi (heinäkuusta 2024 syyskuuhun 2024), kuukausittaiseksi keskimääräiseksi tuontimääräksi saadaan 500 427 kg, joka on 73 prosenttia pienempi kuin kuukausittainen keskiarvo samalla tutkimusajanjaksolle sijoittuvalla ajanjaksolla.

(148)

Vertailu ensimmäisestä vireillepanon jälkeisestä täydestä kuukaudesta siihen kuukauteen, jona väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön (eli heinäkuusta 2024 tammikuuhun 2025), osoitti myös, että tuonti Kiinasta väheni 66 prosenttia verrattuna kuukausittaiseen keskiarvoon samalla tutkimusajanjaksolle sijoittuvalla ajanjaksolla.

(149)

Kuten johdanto-osan 145 kappaleessa selitettiin, molemmat analyysit osoittavat, että tuontimäärät eivät kasvaneet merkittävästi asian vireillepanon jälkeen.

(150)

Näin ollen komissio päätteli, etteivät tullien taannehtivan kantamisen neljä kumulatiivista edellytystä täyty.

(151)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (22) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(152)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,