<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2000FIB.1201156901.case.xml"><NO.CASE>C-110/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999C0110</NO.CELEX><NO.SEQ>0008.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>11571</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11594</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>24</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES ALBERIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-110/99</LEFT><RIGHT>EMSLAND-STÄRKE</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Siegbert Alber</HT></P><P><DATE ISO="20000516">16 päivänä toukokuuta 2000</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto ja pääasia</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Bundesfinanzhof on saattanut yhteisöjen tuomioistuimessa käsiteltäväksi tämän ennakkoratkaisupyynnön. Se esittää kaksi kysymystä, jotka koskevat maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19791129">29 päivänä marraskuuta 1979</DATE> annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2730/79<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="317" DATE.PUB="1979" PAGE.FIRST="1">EYVL L 317, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 10 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 2—6 kohdan tulkintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen käsittelemässä riita-asiassa ovat asianosaisina Emsland-Stärke GmbH (jäljempänä Ems-land-Stärke) ja Hauptzollamt Hamburg-Jonas (jäljempänä HZA). Asia koskee Emsland-Stärken oikeutta vientitukiin sen vietyä tärkkelyksestä valmistettuja tuotteita Sveitsiin vuoden 1987 huhtikuusta saman vuoden kesäkuuhun. Jo myönnettyjä vientitukia vaadittiin takaisin maksettaviksi, koska lähetykset oli kuljetettu sellaisenaan ja samoilla kuljetusvälineillä toisaalta Saksan liittotasavaltaan ja toisaalta Italiaan.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Näin ollen on erotettavissa kaksi erilaista vientitointa, jotka muodostuvat useista lähetyksistä seuraavasti:</TXT><P>Ensinnäkin Emsland-Stärke vei vuonna 1987 huhtikuusta kesäkuuhun useita lähetyksiä <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Emes E<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> -nimistä (markkinajärjestelyn tavaralistanumero <FT TYPE="CODE">3906 90 2300</FT>) perunatärkkelyksestä valmistettua tuotetta Sveitsiin. Tavaran vastaanottajiksi ilmoitettiin Luzernissa samassa osoitteessa sijainneet yritykset FUGA AG tai ŁUKOWA AG, joiden johtajina ja edustajina olivat samat henkilöt. Laskun vastaanottajana oli aina ŁUKOWA AG.</P><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Emes E<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> -merkinnällä varustetut vienti-lähetykset kuljetettiin välittömästi sen jälkeen, kun ne oli saatettu kulutukseen Sveitsissä, ŁUKOWA AG:n toimesta uudestaan yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä sellaisenaan ja samoilla kuljetusvälineillä takaisin Saksan liittotasavaltaan, missä tavaroiden vastaanottajalta kannettiin asiaan kuuluvat tuontimaksut ja tavarat saatettiin kulutukseen.</P><?PAGE NO="I-11572"?><P>Toiseksi Emsland-Stärke vei vuoden 1987 touko- ja kesäkuussa useita tavaralähetyksiä <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Emsize W 2<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> -nimistä vehnä-tärkkelyksestä valmistettua tuotetta (markkinajärjestelyn tavaralistanumero <FT TYPE="CODE">3812 11 0000</FT>) Sveitsiin. Näidenkin tavaroiden vastaanottajana oli FUGA AG tai ŁUKOWA AG. Kysymyksessä olevat vientierät lähetettiin edelleen välittömästi sen jälkeen, kun ne oli saatettu kulutukseen Sveitsissä, FUGA AG:n toimesta uudestaan yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä sellaisenaan ja samoilla kuljetusvälineillä Italiaan ja asiaan kuuluvien maksujen kantamisen jälkeen ne saatettiin siellä kulutukseen. Kuljetuksen tehtäväkseen saanut huolintaliike laskutti FUGA AG:tä tavaroiden kuljetuksesta suoraan lähtöpaikasta Saksasta määräpaikkaan Italiaan.</P><P>Näissä olosuhteissa tapahtuneiden tavaralähetysten osalta HZA peruutti <DATE ISO="19910516">16.5.1991</DATE> ja <DATE ISO="19920622">22.6.1992</DATE> tekemillään päätöksillä kyseiset vientitukipäätöksensä ja vaati palauttamaan myönnetyt vientituet suuruudeltaan yhteensä <FT TYPE="DECIMAL">66722,89</FT> DM ja <FT TYPE="DECIMAL">253456,69</FT> DM.</P><P>Näistä peruuttamispäätöksistä tehtyjä oikaisupyyntöjä ei hyväksytty. Sittemmin Finanzgerichtissä nostettu kanne hylättiin. Pääasian oikeudenkäynti on tällä hetkellä vireillä valitusta käsittelevässä Bundesfinanzhofissa.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Vientitukia koskevat oikeussäännöt</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Vientituen myöntämisen edellytykset oli säännelty tapahtuma-aikaan maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetulla asetuksella N:o 2730/79,<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING="STAR"><P>Tässä ja jäljempänä ratkaisuehdotuksessa esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.</P></NOTE> sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 568/85,<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission asetus N:o 568/85, jolla on muutettu 10. kerran asetusta N:o 2730/79 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="065" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="5">EYVL L 65, s. 5</REF.DOC.OJ>); artiklaviittaukset ilman lisämerkintää ovat viittauksia tähän asetukseen.</P></NOTE> horisontaalisissa säännöksissä.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Rajoittamatta 10, 20 ja 26 artiklan säännöksiä, tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vientiä koskevat tullimuodollisuudet on täytetty, ovat viimeistään 60 päivän kuluessa näiden muodollisuuksien täyttämisestä:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>saapuneet sellaisinaan 5 artiklassa tarkoitettuun määränpäähän,</P><P>tai</P></ITEM><?PAGE NO="I-11573"?><ITEM><P>muussa tapauksessa toimitettu sellaisinaan pois yhteisön maantieteelliseltä alueelta.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Vaihtelevan tai vaihtelemattoman tuen maksaminen edellyttää tuotteen yhteisön maantieteelliseltä alueelta viennin lisäksi, että tuote, jollei se ole tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, on tuotu kolmanteen maahan tai tarvittaessa tiettyyn kolmanteen maahan 31 artiklassa tarkoitetussa määräajassa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>kun tuotteen tosiasiallisesta määräpaikasta on vakavia epäilyksiä,</TXT><P>tai</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kun tuote voidaan jälleentuoda yhteisöön, koska vietyyn tuotteeseen sovellettava tuki ja vastaavaan tuotteeseen sovellettavat tuontitullit ovat erisuuruisia vientiä koskevien tullimuodollisuuksien täyttämispäivänä.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jäljempänä 20 artiklan 2 — 6 kohdan säännöksiä sovelletaan edellä olevassa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.</P><P>Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset siitä, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille sellaisenaan tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen 20 artiklan 2 — 6 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>2.</NO.P><TXT>Tuotetta pidetään tuotuna, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen todistetaan esittämällä:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>tulliasiakirja, sen jäljennös tai valokopio; kyseisen jäljennöksen tai valokopion on oltava alkuperäisen asiakirjan hyväksymismerkinnällä varustaneen toimielimen, kyseisen kolmannen maan viranomaisten tai jonkin jäsenvaltion viranomaisten oikeaksi todistama</TXT><?PAGE NO="I-11574"?><P>tai</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>liitteen II mallin mukaiselle lomakkeelle laadittu tulliselvitystodistus; kyseinen lomake on täytettävä yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä ja kyseisessä kolmannessa maassa käytettävällä kielellä</TXT><P>tai</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>mikä tahansa muu kyseisen kolmannen maan tulliviranomaisten hyväksymismerkinnällä varustama asiakirja, jossa tuotteet yksilöidään ja jossa osoitetaan, että ne on saatettu kulutukseen kyseisessä kolmannessa maassa.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Jos mitään 3 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei kuitenkaan voida esittää viejästä riippumattomista syistä tai jos niitä pidetään riittämättöminä, todistetta kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttymisestä voidaan pitää esitettynä, kun esitetään vähintään yksi seuraavista asiakirjoista:</TXT><P><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>— g) — —</TXT></NP></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Lisäksi viejän on esitettävä kaikissa tapauksissa kuljetusasiakirjan jäljennös tai valokopio.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>— —<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Vientituen maksamisen edellytykset vaihtelevat sen mukaan onko kysymyksessä vaihtelemattomien vai vaihtelevien tuki-maksujen<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vaihtelevalla tuella tarkoitetaan tuotteiden määräpaikan mukaan vaihtelevia tukimaksuja (ks. 20 artiklan 1 kohta). Sitä vastoin vaihtelemattomat tukimaksut eivät vaihtele tuotteiden määräpaikan mukaan. Käsillä olevassa oikeusriidassa on kysymys vaihtelemattoman tuen tapauksista.</P></NOTE> mukainen vientituki. Vaihtelemattomien tukimaksujen mukaisen vientituen maksaminen edellyttää, paitsi epäiltäessä kyseisen tuotteen saapumista määräpaikkaansa, vain todistetta siitä, että tuote, jota koskevat tullimuodollisuudet on suoritettu, on toimitettu sellaisenaan 60 päivän kuluessa tullimuodollisuuksien suorittamisesta yhteisön tullialueelta (9 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta). Sitä vastoin vaihtelevien tuki-maksujen mukaisen vientituen osalta on esitettävä aina todiste siitä, että tuote on tuotu kolmanteen maahan tai johonkin kolmanteen maahan, jolle tuki on säädetty (20 artiklan 1 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Säännökset siitä, kuinka todistetaan, että kyseinen tuote on tuotu kolmanteen<?PAGE NO="I-11575"?> maahan, sisältyvät sekä vaihtelemattomien että vaihtelevien tukimaksujen mukaisen tuen osalta 20 artiklan 2—6 kohtaan. Vaihtelevaa tukea koskevat säännökset ilmenevät suoraan näistä säännöksistä, vaihtelemattoman tuen osalta viitataan 10 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Tuotetta pidetään 20 artiklan 2 kohdan mukaan maahantuotuna, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet asianomaisessa kolmannessa maassa on suoritettu. Tullimuodollisuuksien suorittaminen todistetaan esittämällä asianmukainen tulliasiakirja (tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös tai valokopio) tai tulliselvitystodistus (20 artiklan 3 kohta).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt Bundesfinanzhof katsoo, että riitatapauksessa on esitettävä aina tulliselvitystodistus. Myöskin esillä olevista kuljetus-asiakirjoista on ilmennyt, että tuotteet on aina viety fyysisesti asianomaiseen kolmanteen maahan (Sveitsi) sieltä tosin välittömästi edelleen lähettäen.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin viittaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asioissa 89/83 ja C-27/92,<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="89/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="2815">89/83, Hauptzollamt Hamburg-Jonas v. Dimex, tuomio <DATE ISO="19840711">11.7.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 2815, 11 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-27/92" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-1701">C-27/92, Mollmann-Flcisch, tuomio <DATE ISO="19930331">31.3.1993</DATE>, (Kok. 1993, s. I-1701)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> joiden mukaan tullimuodollisuuksien suorittaminen on vain kumottavissa oleva indisio siitä, että kysymyksessä oleva tuote on todella saapunut määräpaikkaansa. Asian 89/83 tapauksessa ei ollut esitetty mitään tulliasiakirjaa ja asianomaisen maan olosuhteet olivat antaneet aiheen olettaa, etteivät muut esitetyt asiakirjat kiistattomasti todistaneet kysymyksessä olevan tuotteen tuontia kyseiseen määrämaahan. Asiassa C-27/92 tulliselvitystodistus oli tosin ollut olemassa, mutta ilman päiväystä, ja muista seikoista ilmeni, että tavaroiden jälleenvienti oli järjestetty eläinlääkintään liittyvistä oikeudellisista syistä.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Esillä olevassa tapauksessa ostajan oma ratkaisu oli ollut syynä siihen, ettei tavara ollut jäänyt lopullisesti Sveitsiin. Tästä syystä nousee esiin kysymys, eikö jo yksin sen vuoksi voitaisi katsoa, ettei kolmanteen maahan tuontia koskevaa edellytystä voida pitää täytettynä. Epäilys syntyy, koska 20 artiklassa mainitaan vain tullimuodollisuuksien suorittaminen kulutukseen saattamisen edellytyksenä. Asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa säädetään, että vain silloin kun tätä tosiseikkaa ei kyetä todistamaan siihen varsinaisesti tarkoitetuilla asetuksen 20 artiklan 3 kohdan mukaisilla virallisilla asiakirjoilla, voidaan tapahtunut kulutukseen saattaminen todistaa muilla asiakirjoilla.</TXT></NP><?PAGE NO="I-11576"?><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Ei kuitenkaan saa unohtaa sitä, että 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen mukaan voidaan vaatia lisätodisteita siitä, että kysymyksessä oleva tuote on todella saatettu tuontimaana olevan kolmannen maan markkinoille. Ei ole kuitenkaan määritelty, mitä käsitteellä <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>tuontimaana olevan kolmannen maan markkinat<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> tarkemmin tarkoitetaan eikä ole yksiselitteistä, tarkoitetaanko sillä enemmän kuin kulutukseen saattamisen mahdollistamaa tavaran markkinoille saattamista. Varsinkaan ei ole konkretisoitu, mitä edellytyksiä tavaran kulutukseen saattamisen lisäksi olisi täytettävä, jotta tavaraa todella voitaisiin pitää <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>tuontimaana olevan kolmannen maan markkinoille<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/> saatettuna.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Tuensaajien kannalta huomattava oikeudellinen epävarmuus seuraisi siitä, että tavaran saattamista kulutukseen ei pidettäisi riittävänä objektiivisesti todettavissa olevana arviointiperusteena vientituen myöntämiseen oikeuttavaksi todisteeksi tuotteen tuonnista. Viejä voisi konkreettisten arviointiperusteiden puuttuessa vain vaivoin tai ei lainkaan määrätä, mitä ehtoja ostajan on noudatettava, jottei menettäisi oikeuttaan vientitukeen.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Jos kolmanteen maahan sijoittautuneen ostajan liiketaloudellisessa harkinnassa, joka oli johtanut tuotteiden jälleentuontiin yhteisöön, on ollut ratkaisevana myönnetyn vientituen ja tuonnin yhteydessä yhteisöön kannettavien tuontimaksujen erisuuruisuus, niin Bundesfinanzhofin mielestä syntyy kysymys, voiko tämä olla 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan säännöksessä tarkoitetun vientituen saamisen este, niin kauan kuin komissio ei ole säätänyt 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua säännöstä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei joka tapauksessa ole esitetty, että sellainen säännös olisi annettu. Sitä paitsi 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan säännöksessä on kysymys vain sellaisesta tapauksesta, jossa voidaan vaatia todisteita tuotteen tuonnista kolmanteen maahan ennen vientituen maksamista, mutta ei kuitenkaan siitä erityisestä tapauksesta, jossa tulliselvitystodistuksen esittämistä todisteeksi kulutukseen saattamisesta, mikä normaalitapauksessa osoittaa kyseisen tuotteen tuonnin asianomaiseen kolmanteen maahan, ei hyväksytä.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin katsoo, että pelkästään jälleentuonti yhteisöön ei voi johtaa vientituen menettämiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Jos kyseisen tuotteen saattamista kulutukseen kolmannessa maassa koskevaa todistetta ei hyväksytä esillä olevan kaltaisessa tapauksessa riittäväksi todisteeksi tavaran maahantuonnista, niin on ratkaistava, mitä lisätodisteita voidaan vaatia. Jos saattaminen kolmannen maan markkinoille voitaisiin todistaa esimerkiksi tavaran jälleenmyynnillä<?PAGE NO="I-11577"?> asianomaisessa kolmannessa maassa, niin täytyisi selvittää, millä edellytyksillä sellainen todiste hyväksyttäisiin. Esillä olevassa asiassa voi kolmen lähetyksen osalta esittää kysymyksen, estääkö myyntiin kolmannessa maassa osallistuneiden yritysten läheinen taloudellinen ja henkilöllinen yhteys viejään tällaisen liiketoimen hyväksymisen todisteeksi tuonnista kolmanteen maahan.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Onko asetuksen N:o 2730/79 10 artiklan 1 kohtaa yhdessä 20 artiklan 2—6 kohdan kanssa tulkittava siten, että viejä menettää oikeutensa kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille vahvistettuun vaihtelemattomaan tukeen, kun kolmanteen maahan sijoittautuneelle ostajalle myyty tuote, jolle vientitukea on maksettu, asetetaan jälleen yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn ja kuljetetaan yhteisöön välittömästi sen jälkeen, kun se on saatettu kulutukseen kyseisessä kolmannessa maassa, ja se saatetaan yhteisössä kulutukseen kantamalla tullit ja tuontimaksut ilman, että mitään sääntöjä olisi todettu rikotun?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Olisiko kysymykseen vastattava toisin, jos ennen tuotteen jälleentuontia yhteisöön kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja myisi tuotteen niin ikään tähän maahan sijoittautuneelle yritykselle, joka on henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa ostajaan?<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke ja komissio osallistuivat asian käsittelyyn yhteisöjen tuomioistuimessa. Asianosaisten väitteisiin ja perusteluihin palataan jäljempänä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Emsland-Stärke</P></TI></TITLE><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke tukeutuu asetuksessa N:o 2730/79 tehtyyn erotteluun vaihtelemattomien ja vaihtelevien tukien välillä: vaihtelemattomien tukien osalta tavallisesti riittää todisteeksi se, että tavara on toimitettu pois yhteisön alueelta ja vaihtelevien<?PAGE NO="I-11578"?> tukien osalta tuonti kolmanteen maahan on todistettava asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke viittaa sen lisäksi siihen, että asetuksen N:o 2730/79 20 artiklan 2 kohdan mukaan tuotetta pidetään maahantuotuna silloin, <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet asianomaisessa kolmannessa maassa on täytetty<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>. Objektiivisesti todettavissa olevaa arviointiperustetta eli tapahtunutta tavaran kulutukseen saattamista tulisi pitää riittävänä, koska muussa tapauksessa vallitsisi tuensaajien kannalta huomattava oikeudellinen epävarmuus.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Yhteisöstä kolmanteen maahan viedyn tavaran jälleentuonti yhteisöön on sallittua ja sallittua myös silloin, kun tälle tavaralle on maksettu vientituki. Emsland-Stärke katsoo, ettei voida lähteä siitä, että tuontimaksujen lisäksi vaadittaisiin myös vientituen takaisinmaksamista.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke ehdottaa siksi, että ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen vastataan seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Asetuksen N:o 2730/79 10 artiklan 1 kohtaa yhdessä 20 artiklan 2— 6 kohdan kanssa on tulkittava siten, että viejä ei menetä oikeuttaan kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille vahvistettuun vaihtelemattomaan vientitukeen silloin, jos kolmanteen maahan sijoittautuneelle ostajalle myyty tuote, jolle on maksettu vientitukea, välittömästi asianomaisessa kolmannessa maassa suoritetun kulutukseen saattamisen jälkeen yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä lähetetään edelleen yhteisöön ja siellä tuontimaksujen kantamisen jälkeen saatetaan kulutukseen ilman että säännöksiä olisi todettu rikotun.<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke katsoo, että toiseen kysymykseen on vastattava vain silloin, jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siinä mielessä myöntävästi, että viejä menettää oikeutensa vientitukeen, jos ensimmäisen kysymyksen pohjana olevat arviointiperusteet ovat olemassa.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Emsland-Stärken mukaan tavara on vaikuttanut hinnallaan ja myyntimäärällään Sveitsin muunnetun tärkkelyksen markkinoihin. Siksi on täysin epäoleellista, että ostaja on ollut myyjän sisaryritys, koska kauppasopimus ja hinta eivät olleet tekaistuja. Jos maahantuojan sveitsiläinen sisaryritys ei olisi ostanut tältä, se olisi ostanut saman määrän jostakin muualta Sveitsistä, koska sillä oli oston hetkellä vielä tarve juuri tähän määrään muunnettua tärkkelystä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-11579"?><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Emsland-Stärke kehottaa siksi, jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, vastaamaan toiseen kysymykseen seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>Kysymykseen olisi vastattava toisin, jos asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja on myynyt tuotteen itseensä henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa olevalle niin ikään kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ennen kuin tuote jälleentuodaan yhteisöön.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Oikeuden väärinkäyttöä ja sen seuraamuksia koskeneiden komission väitteiden osalta Emsland-Stärke teki suullisessa käsittelyssä seuraavat huomautukset:</TXT><P>Vientitukien palauttamisen vaatiminen on ensinnäkin vastoin lakisidonnaisuuden vaatimusta eli oikeusvaltion hallinnon lainalaisuuden periaatetta, jota kunnioitetaan sellaisenaan myös yhteisön oikeudessa. Vientitukien palauttamisen vaatiminen on haittaa aiheuttava hallintotoimi, joka vaatii yksiselitteistä ja selvää oikeusperustetta. Sanktioita voidaan tuomita vain, jos ne perustuvat selvään ja yksiselitteiseen oikeusperusteeseen.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="117/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="3291">117/83, Könecke, tuomio <DATE ISO="19840925">25.9.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 3291)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yleinen oikeusperiaate ei täytä näitä täsmällisyys-vaatimuksia.</P><P>Vaikka palauttamista koskeva vaatimus voitaisiin hyväksyä yleisten oikeusperiaatteiden perusteella, nousee toiseksi kysymys tämän vaatimuksen oikeasta kohteesta. Emsland-Stärke on antanut maksetun vientituen edelleen ostajalle laskemalla hintaa eikä se ole saanut siitä etua. Sen lisäksi ei Emsland-Stärke, vaan ostaja on jälleentuonut tavaran yhteisöön. Koska tällöin maksettiin tuontimaksut, koostuu etu joka tapauksessa enintään vientituen ja tuontimaksujen erotuksesta. Tämän osalta on tarpeen, että yhteisöjen tuomioistuin ottaa asiaan periaatteellisesti kantaa.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Hauptzollamt</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>HZA, jonka kannanotot kansallinen tuomioistuin esittää tiivistettynä päätöksessään, jolla esitettiin ennakkoratkaisukysymykset, korostaa muun muassa, että myös vaihtelemattoman vientituen osalta sen myöntäminen tulee kysymykseen vain, jos tavaralla on merkitystä asianomaisen kolmannen maan markkinoilla ja se on näiden markkinoiden alainen. Yhteisön lainsäätäjä ei säädä asetuksen N:o 2730/79 10 artiklassa eikä 20 artiklassa missään<?PAGE NO="I-11580"?> suhteessa erilaisia edellytyksiä vaihtelemattomien ja vaihtelevien tukien myöntämiselle. Vietäessä muita kuin liitteessä II olevia tavaroita helpotetaan vain todistamista sikäli, ettei jokaista vientilähetystä varten tarvitse esittää tulliasiakirjaa. Tuen myöntämisen edellytykset eivät täyty kulutukseen saattamista koskevan tulliasiakirjan esittämisellä. Oletus markkinoinnista on kumottavissa ja puheena olevissa tapauksissa se on kumottu. HZA:n mukaan on merkityksetöntä, että tuenvastaisen jälleentuonnin yhteydessä on maksettu tuontimaksuja.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Komissio</P></TI></TITLE><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Komissio epäilee ensinnäkin 10 artiklan sovellettavuutta esillä olevaan tapaukseen.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Suullisessa käsittelyssä komission asiamies esitti lisäselvityksen riidanalaisten liiketoimien taloudellisesta taustasta. Tällöin se viittasi siihen, että markkinointivuosi 1986/87 oli tärkkelyksen kannalta välivuosi. Tuotantotukia oli siihen aikaan leikattu puoleen aikaisemmasta, kun taas vientituet olivat edelleen huomattavia.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tukisummat kysymyksessä oleville tuotteille olivat vuoden 1987 huhti-kesäkuussa: 289,80 ECU/t (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="058" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="9">EYVL L 58, 28.2.1987, s. 9</REF.DOC.OJ>), 226,53 ECU/t (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="085" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="30">EYVL L 85, 28.3.1987, s. 30</REF.DOC.OJ>) ja 235,58 ECU/t (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="121" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="41">EYVL L 121, 9.5.1987, s. 41</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tavaran <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>kiertotie<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> Sveitsin kautta oli sen vuoksi tuona vuonna taloudellisesti erittäin houkutteleva.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Vaihtelemattoman vientituen saamiselle on kolme erilaista edellytystä:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan tuote on täytynyt normaalitapauksessa poistua sellaisenaan yhteisön tullialueelta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos syntyy vahva epäilys tuotteen saapumisesta todelliseen määräpaikkaan tai tukisumman ja tuontimaksujen eri-suuruisuuden vuoksi on olemassa vaara, että viety tuote jälleentuodaan yhteisöön, syntyy oikeus sitten, kun tuote on tuotu kolmanteen maahan (asetuksen 10 artiklan 1 kohta).</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Poikkeustapauksissa voivat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan<?PAGE NO="I-11581"?> kiristää vaatimuksia. Oikeus vaihtelemattomaan vientitukeen syntyy tuolloin vasta silloin, kun tuote on myös todella saatettu tuontimaana olevan kolmannen maan markkinoille (asetuksen 10 artiklan 1 kohta).</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>Poikkeustapauksilla<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> komissio tarkoittaa sellaisia tapauksia, jolloin tietylle maalle esimerkiksi kauppasaarron vuoksi ei ole vahvistettu vientitukea, jolloin muille kolmansille maille vahvistetun tuen luonne vaihtelemattomana tukena ei häviä, vaikka on olemassa kauppasaarron kiertämisen vaara.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Se korostaa sitä, että sekä toinen että kolmas saantia koskeva edellytys voi tulla sovellettavaksi vaihtelemattoman tuen osalta, kun ennalta eli ennen tuen maksamista epäillään todellista määräpaikkaa tai on olemassa jälleentuonnin vaara (2. edellytys) tai on poikkeustapaustilanne (3. edellytys). Tämä seuraa sekä säännösten sanamuodosta että systematiikasta (<QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/> — — tuen maksaminen edellyttää, että — — <QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>). Tämä tulkinta vahvistetaan myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asiassa C-347/93 <DATE ISO="19940809">9.8.1994</DATE> annetussa tuomiossa.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Boterlux (Kok. 1994, s. I-3933).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Komissio toteaa, että esillä olevassa tapauksessa HZA sai tietoonsa vasta vientituen myöntämisen jälkeen ja tulliviranomaisten tutkimuksien perusteella, että tavarat oli tuotu takaisin yhteisöön. Vaatimus lisätodisteista, jotka olisivat vielä yksityiskohtaisempia kuin kysymyksessä olevien tuotteiden kuljettamista vapaaseen liikkeeseen Sveitsissä koskevat todisteet, esitettiin vasta tuen maksamisen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Sen lisäksi se, että HZA sovelsi kolmatta vientituen saantia koskevaa edellytystä — riippumatta todisteiden esittämistä koskevan vaatimuksen ajankohdasta — on ongelmallinen.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kun vientikauppa täyttää kiistämättömästi toisen vaihtoehdon tuen saantia koskevista edellytyksistä, niin siinä luetellut vaatimukset täyttyvät samalla.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Vasta asetuksen N:o 2730/79 myöhemmin korvanneissa teksteissä on luotu oikeusperuste vaatia vientituen palauttamista esillä olevan kaltaisissa tapauksissa.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että joka tapauksessa ne tosiasialliset olosuhteet, joissa kyseiset tuotteet ensinnäkin vietiin Sveitsiin ja siellä suoritetun kulutukseen saattamisen jälkeen välittömästi jälleentuotiin yhteisöön, antavat<?PAGE NO="I-11582"?> riittävän aiheen tutkia HZA:n maksettujen vientitukien palauttamisvaatimuksia <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>oikeuden väärinkäytön<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> kannalta.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Se viittaa nimenomaisesti Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta <DATE ISO="19951218">18 päivänä joulukuuta 1995</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohtaan.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="312" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="1">EYVL L 312, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Vaikka tämä asetus ei ollut vielä kyseisenä ajankohtana voimassa, mainittu säännös yhteisön sääntöjen vastaisesti keinotekoisesti luotujen edellytysten avulla saadun etuuden epäämisestä tai perimisestä takaisin on ilmaus jo aiemmin yhteisön oikeusjärjestyksessä voimassa olleesta yleisestä oikeusperiaatteesta. Tämä oikeusperiaate on olemassa melkein jokaisessa jäsenvaltiossa ja sitä on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä sovellettu asiasta riippuen. Komissio vetoaa tämän osalta asiassa 125/76<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Cremer (Kok. 1977, s. 1593).</P></NOTE> <DATE ISO="19771011">11.10.1977</DATE>, asiassa 250/80<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Schumacher ym. (Kok. 1981, s. 2465).</P></NOTE> <DATE ISO="19811027">27.10.1981</DATE> ja asiassa C-8/92<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>General Milk Products (Kok. 1993, s. I-779).</P></NOTE> <DATE ISO="19930303">3.3.1993</DATE> annettuihin tuomioihin sekä julkisasiamies Tesauron asiassa C-441/93<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julkisasiamiehen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-441/93" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-1347">C-441/93 Pacifitis ym. <DATE ISO="19951109">9.11.1995</DATE> antama ratkaisuehdotus (Kok. 1996, s. I-1347 ja I-1349)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> antamaan ratkaisuehdotukseen.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että oikeuden väärinkäytöstä on kysymys, jos seuraavat kolme edellytystä ovat täyttyneet:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Objektiivinen edellytys, eli todisteet siitä, että jonkin suorituksen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, toisin sanoen että liiketointa ei ole suoritettu taloudellisen tavoitteen vuoksi vaan ainoastaan siksi, että yhteisön varoista saataisiin tähän liiketoimeen liittyvää taloudellista tukea. Tämän selvittäminen edellyttäisi tapauskohtaista analyysia sekä kyseessä olevan yhteisön säännöstön merkityksen ja tavoitteen osalta että sellaisen huolellisen taloudellisen toimijan käyttäytymisen osalta, joka hoitaa asioitaan sovellettavia oikeussääntöjä ja asianomaisella alalla voimassa olevia kauppatapoja ja taloudellisia käytäntöjä noudattaen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Subjektiivinen edellytys, eli se, että kysymyksessä oleva liiketoimi on toteutettu pääasiallisesti yhteisön säännöstön tavoitteen vastaisen taloudellisen etuuden saamiseksi.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Prosessioikeudellinen todistustaakkaa koskeva edellytys. Todistustaakka kuuluu toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Kuitenkin vakavimmissa väärinkäyttötapauksissa osittainen näyttö, joka mahdollisesti<?PAGE NO="I-11583"?> johtaa todistustaakan kääntymiseen, olisi hyväksyttävä.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Näiden eri edellytysten täyttymisen tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Komissio huomauttaa kuitenkin objektiivisen edellytyksen osalta, että taloudellinen hyöty vientituen ja tuontitullien erotukseen nähden oli ollut huomattava. Myös aika tuotteiden viennin ja yhteisöön jälleentuonnin välillä oli ollut hyvin lyhyt ja oli käytetty samoja kulkuvälineitä.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Mitä taas tulee subjektiiviseen tekijään, komissio katsoo, ettei kansallisen tuomioistuimen ilmoittamien tosiseikkojen perusteella voida antaa lopullista lausuntoa.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Komissio ehdottaa siksi, että ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen lisätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Yhteisön oikeudessa voimassa olevan oikeuden väärinkäyttöä koskevan periaatteen mukaisesti taloudellisia etuja ei myönnetä tai tarvittaessa ne peritään taannehtivasti takaisin, jos on näytetty, että kysymyksessä olevien liiketoimien tarkoituksena on ollut saada sovellettavien yhteisön sääntöjen tavoitteiden vastainen etuus siten, että tämän etuuden myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että toiseen kysymykseen on tarpeetonta vastata, kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Komissio viittaa kuitenkin siihen, että vaadittava näyttö on erilainen vientituen saamisen toisen ja kolmannen edellytyksen osalta. Toisen edellytyksen osalta on esitettävä <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>tulliselvitysasiakirjat<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, kun taas kolmannen edellytyksen osalta on niiden lisäksi esitettävä <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>liiketointa koskevat asiakirjat<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>. Tältä osin kysymyksessä olevien tuotteiden jälleenmyyntiä koskevia sopimuksia on pidettävä liiketointa koskevina asiakirjoina. Näiden asiakirjojen todistusarvoa vähentää kuitenkin huomattavasti se, että ennen kuin kysymyksessä olevat tuotteet jälleentuodaan yhteisöön, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja jälleenmyi tuotteet niinikään tähän maahan sijoittautuneelle yritykselle, johon se on henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-11584"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ensimmäinen kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Vaikka kansallinen tuomioistuin kysyy tosin nimenomaisesti asetuksen 10 artiklan tulkinnasta, komissio toteaa kuitenkin perustellusti, että ensiksi on selvitettävä säännöksen sovellettavuus pääasian kaltaiseen tapaukseen.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Asetuksen 9 artikla sääntelee vaihtelemattoman vientituen normaalitapausta. Sen mukaan tuen saamiseksi vaaditaan ja riittää, että tavara on toimitettu sellaisenaan 60 päivän kuluessa tulimuodollisuuksien suorittamisesta pois yhteisön tullialueelta. Tämä edellytys on pääasiassa riidattomasti täytetty. Tätä tosiseikkaa ei muuksi muuta tavaran myöhempi jälleentuonti yhteisöön.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Vaihtelemattomien tukien tapauksessa voidaan oikeus tukeen tehdä riippuvaiseksi lisäedellytyksistä, tosin vain asetuksen 10 artiklassa säädetyin erityisedellytyksin. Tällaiset erityisedellytykset ovat joko epäilys tuotteen saapumisesta todelliseen määräpaikkaan (a alakohta) tai <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>mahdollisuus<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>, jota voitaisiin nimittää myös abstraktiksi vaaraksi, että tuote jälleentuodaan yhteisöön sovellettavan tukisumman ja vastaavalle tuotteelle voimassa olevien tuontimaksujen erotuksen vuoksi (b alakohta).</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Esillä olevassa tapauksessa voisi joka tapauksessa olla kysymys b alakohdan mukaisesta asiantilasta. Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys vientitukien ja jälleentuontiin liittyvien tuontimaksujen erotuksen todellisesta määrästä. Kun komissio viitatessaan Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin välillä tehdyn sopimuksen pöytäkirjaan N:o 2<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="300" DATE.PUB="1972" PAGE.FIRST="189">EYVL L 300, 31.12.1972, s. 189</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> lähtee siitä, ettei kyseisistä tavaroista kannettu mitään tuontimaksuja, Emsland-Stärke vetoaa siihen, että sopimuksen 2 artiklan mukainen tullietuuskohtelua koskevat säännökset ovat voimassa vain alkuperätuotteille, jotka on valmistettu viejämaassa. Esillä olevassa tapauksessa tavarat oli tosin viety Sveitsistä, mutta ne olivat kuitenkin yhteisön tuotteita. Tavarat oli jälleentuonnin yhteydessä myös ilmoitettu yhteisön tuotteiksi. Niistä oli maksettu tuontimaksut ja tavaroista oli kannettu jopa tulli. Kansallinen tuomioistuin lähtee molempien tapausten osalta ennakkoratkaisupyynnössään siitä, että tuontimaksut kannettiin jälleentuonnin yhteydessä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-11585"?><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Loppujen lopuksi kysymys on jäsenvaltion tuomioistuimen selvitettävästä tosiseikasta, kuinka suuri vientitukien ja tuontimaksujen erotus todella oli. Kuitenkin täytyisi 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksen soveltamiseksi olla olemassa abstrakti vaara jälleentuonnista jo viennin yhteydessä vientituen ja tuontimaksun eron vuoksi. Vain tällä edellytyksellä on olemassa asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen tapaus.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Jos objektiivisten seikkojen vuoksi epäillään 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti sitä, minkä vuoksi tavarat vietiin, on vaihtelemattoman vientituen tapauksissa esitettävä todiste tavaroiden tuonnista kolmanteen maahan.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Jatkossa lähdetään siitä, että esillä olevassa asiassa on kysymys 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta tapauksesta. Tämä oletus johtaa asetuksen 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kautta 20 artiklan 2—6 kohdan säännösten sovellettavuuteen. Niiden mukaan tuotetta pidetään tuotuna <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet on täytetty.<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asetuksen 20 artiklan 2 kohta.</P></NOTE> Tämä edellytys on esillä olevassa riita-asiassa epäilemättä täytetty. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ei näin ollen tarjoa tukea jo maksettujen vientitukien takaisin perimiselle.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tulisi ottaa joka tapauksessa huomioon 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan sovellettavuus. Sen mukaan <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset siitä, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille sellaisenaan tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> Kansallisen tuomioistuimen selostusten mukaan esillä olevaa asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin piti tätä säännöstä sellaisena, että sitä voidaan soveltaa. Alioikeuden tuomiossa on omaksuttu se kanta, etteivät tavarat olleet voineet saapua Sveitsissä tapahtuneen lyhyen pysähdyksensä ja välittömän samoilla kuljetusvälineillä tapahtuneen yhteisöön jälleentuonnin vuoksi markkinoille siellä markkinoitaviksi.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Komissio katsoo sitä vastoin, että säännös tulee sovellettavaksi vain poikkeustapauksissa kuten esimerkiksi kauppasaarroissa sen varmistamiseksi, että kauppasaartoa ei kierrettäisi kierrättämällä tavarat jonkin muun kolmannen maan kautta. Sen mukaan esillä olevassa tapauksessa ei olisi mahdollista soveltaa 10 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa.</TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Tukeutuen asetuksen 9 ja 10 artiklan säännösten rakenteeseen, jotka laajentavat viejän todistamisvelvollisuutta epäiltäessä tukien tarkoituksen täyttymistä, lienee<?PAGE NO="I-11586"?> myös se kanta mahdollinen, että 10 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta tulisi sovellettavaksi mahdollisiin epäsäännöllisyyksiin vain, jos epäilykseen on enemmänkin syytä.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. julkisasiamiehen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-114/99" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-8823">C-114/99, Roquette Frères, <DATE ISO="20000203">3.2.2000</DATE> antama ratkaisuehdotus (Kok. 2000, s. I-8823, I-8825, 58 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Asetuksen N:o 2730/79 kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>Tietyt viennit voivat antaa tilaisuuden väärinkäyttöön. Tämän torjumiseksi on tuen maksaminen sellaisten vientien yhteydessä tehtävä riippuvaisiksi paitsi edellytyksestä, että tuote on poistunut yhteisön maantieteelliseltä alueelta, myös edellytyksestä, että tuote on tuotu kolmanteen maahan ja — tarvittaessa — siellä myös todella saatettu markkinoille.<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Sekä epäilyksen syiden että siihen liittyvien todistamisvelvollisuuksien on kuitenkin oltava olemassa ennen tukien maksamista. Tämä ilmenee asetuksen 10 artiklan 1 kohdasta, jossa säädetään <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/> — — tuen maksaminen edellyttää — — <QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>. Tämä tarkastelutapa vahvistetaan asiassa Boterlux<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia C-347/93.</P></NOTE> <DATE ISO="19940809">9.8.1994</DATE> annetussa tuomiossa, jossa yhteisöjen tuomioistuin päätti, että jäsenvaltiolta voidaan vaatia todiste siitä, että tuote on jossakin kolmannessa maassa saatettu kulutukseen, <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>epäiltäessä tai todettaessa väärinkäytöksiä myös <HT TYPE="ITALIC">ennen vaihtelemattoman tuen maksamista<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Boterlux, tuomion 30 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta; kursivointi tässä).</P></NOTE></HT></TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tämä edellytys seuraa myös myöhemmästä ja esillä olevaan tapaukseen ei siis vielä sovellettavaksi tulevasta maataloustuotteiden vientitukij ärj estelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetusta komission asetuksesta N:o 800/1999,<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission <DATE ISO="19990415">15.4.1999</DATE> antama asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="102" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="11">EYVL L 102, s. 11</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> joka sisältää asetuksen N:o 2730/79 10 artiklaan verrattuna yksityiskohtaisempia säännöksiä ja jonka 20 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan <HT TYPE="ITALIC">ennen</HT> tuen maksamista.<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Esillä olevassa asiassa on vientituet jo maksettu. Sen lisäksi täyttyvät kaikki tuen saamisen muodolliset edellytykset. Asetuksen 10 artiklan 1 kohta ei näin ollen tarjoa oikeusperustetta Hauptzollamtin palauttamisvaatimukselle.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Sitä vastoin asetusta N:o 2730/79 seuranneet säädökset eli sekä asetus N:o 3665/87,<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission <DATE ISO="19871127">27.11.1987</DATE> antama asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="1">EYVL L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> sellaisena kuin se on<?PAGE NO="I-11587"?> muutettuna asetuksella N:o 313/97,<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission <DATE ISO="19970220">20.2.1997</DATE> antama asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="051" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="31">EYVL L 51, s. 31</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> että myös asetus N:o 800/1999,<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu alaviitteessä 18.</P></NOTE> sisältävät nimenomaiset säännökset,<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asetuksen N:o 3665/87 15 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 313/97, ja asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan 4 kohdan c ja d alakohta.</P></NOTE> jotka oikeuttavat vaatimaan myönnettyjen tukien palauttamista objektiivisen, pääasian kaltaisen tunnusmerkistön täyttyessä. Tästä on tehtävissä vastakohtaispäätelmä, että ilman nimenomaista valtuutusta ei ole sallittua vaatia maksettujen vientitukien palauttamista vain tavaroiden yhteisöön tapahtuneen jälleentuonnin vuoksi.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tosin on tutkittava, voidaanko esillä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa konkreettisten olosuhteiden vuoksi on lähellä oletus valeoikeustoimesta, palauttamisvaatimus perustaa yleisiin oikeusperiaatteisiin kuten komissio katsoo. Ajateltavissa olisi myös perustaa palauttamisvaatimus tukea koskevien säännösten väärinkäyttöön.</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Komissio viittaa tässä yhteydessä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohtaan,<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 8 mainittu neuvoston <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE> antama asetus.</P></NOTE> johon on kodifioitu eräs yhteisön oikeudessa pätevä yleinen oikeusperiaate. Tässä säännöksessä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen.<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Vaikka säännös ei voimaantuloajankohdan vuoksi ole sovellettavissa esillä olevaan tapaukseen, voitaisiin siihen kuitenkin viitata suoritettavassa oikeudellisessa arvioinnissa.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimella on ollut toistuvasti tilaisuus lausua useassa asiayhteydessä oikeuden väärinkäyttöä koskevasta kysymyksestä.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on perusvapauksiin liittyvissä asioissa toistuvasti todennut, ettei ole sallittua kiertää jäsenvaltion säännöksiä vetoamalla yhteisön oikeuteen sen säännöksiä väärinkäyttäen.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyen ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="229/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="1">229/83, Leclere ym., tuomio <DATE ISO="19850110">10.1.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 1, 27 kohta; Kok. Ep. VIII, s. 1)</REF.DOC.ECR>; työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyen ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="39/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="3161">39/86, Lair, tuomio <DATE ISO="19880621">21.6.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 3161, 43 kohta; Kok. Ep. IX, s. 481)</REF.DOC.ECR>; palvelujen tarjonnan vapauteen liittyen ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="33/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="I-1299">33/74, Van Binsbergen, tuomio <DATE ISO="19741203">3.12.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1299, 13 kohta; Kok. Ep. II, s. 385]</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-23/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-4795">C-23/93, TV 10, tuomio <DATE ISO="19941005">5.10.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-4795, 21 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Myös muussa yhteydessä on<?PAGE NO="I-11588"?> yhteisöjen tuomioistuimen täytynyt käsitellä oikeuden väärinkäyttöön liittyviä ilmiöitä. Näin se epäsi saatavien luovutuksen pätevyyden luovuttajan ja luovutuksensaajan, muiden velkojien vahingoksi tapahtuneen yhteistoiminnan vuoksi myös yhteisön oikeuden tasolla tarkastellen.<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="250/78" YEAR="1983" PAGE.ECR="421">250/78, DEKA v. ETY, tuomio <DATE ISO="19830301">1.3.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 421)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Toisaalta yhteisöjen tuomioistuin epäsi jäsenvaltion yleislausekkeen<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Pafitis ym., tuomion 67 kohta.</P></NOTE> sovellettavuuden oikeuden väärinkäytön ehkäisemiseksi tapauksessa, jossa sen soveltaminen <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>haittaisi yhteisön oikeuden tehokasta ja yhtenäistä soveltamista jäsenvaltioissa<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 12 mainittua asia Pafitis ym., tuomion 68 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Yhteisessä maatalouspolitiikassa ovat vaihtelevat järjestelmät, valuutantasausmaksut, liittymistasausmaksut sekä vientituet johtaneet useammin kuin kerran oikeusriitoihin viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden välillä,<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Valuutantasausmaksuihin liittyen ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="208/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="4025">208/84, Vonk, tuomio <DATE ISO="19851212">12.12.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 4025)</REF.DOC.ECR> ja alaviitteessä 11 mainittua asia General Milk Products; liittymistasausmaksuihin liittyen ks. edellä alaviitteessä 10 mainittua asia Schumacher ym.; vientitukiin liittyen ks. edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Cremer ja edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Boterlux.</P></NOTE> joskus jopa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. yhdistetyt asiat 92/87 ja <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="92/87+93/87" YEAR="1989" PAGE.ECR="405">93/87, komissio v. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio <DATE ISO="19890222">22.2.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 405)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Rajat maataloutta ohjaavien välineiden hyväksyttävän hyväksikäytön ja taloudellisten kiihokkeiden väärinkäytön välillä näyttävät tällä alueella kietoutuvan erityisen läheisesti toisiinsa. Siten näyttävät sellaiset ilmiöt kuin <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>karusellikauppa<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 29 mainittu asia Vonk, tuomion 18 kohta.</P></NOTE> samoin kuin tuonnin <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>kierrättäminen<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/> toisen jäsenvaltion kautta<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Schumacher ym.</P></NOTE> tai kolmannen maan kautta, kuten esillä olevassa asiassa, muodostavan piilevän vaaran taloudellisille tasaussääntelyille.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Eräässä ennakkoratkaisumenettelyssä, jossa oli kysymys maataloustuotteiden vientituista,<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Cremer.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kyseisten asetusten soveltamisalaa <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>ei missään tapauksessa voida laajentaa niin, että se kattaa viejän väärinkäyttö-käytännöt<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Cremer, tuomion 21 kohta.</P></NOTE> Toisessa menettelyssä, jossa kysymys oli valuutantasausmaksujen myöntämisestä,<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia General Milk Products.</P></NOTE> ei yhteisöjen tuomioistuin epäillyt soveltaa yhteisön oikeuden säännöksiä, jotka johtivat siihen, että vietäessä kolmannen maan tuote yhteisöstä saavutettiin liiketoimilla taloudellista etua. Tuotetta tuotaessa ei sovellettu vähimmäishintasääntelyä eikä negatiivisia valuutantasausmaksuja, samalla kun positiiviset valuutantasausmaksut maksettiin jälleentuonnin yhteydessä.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia General Milk Products, tuomion 20 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin teki kuitenkin yhden rajoituksen siinä mielessä, että se voisi suhtautua toisin, <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>jos todistettaisiin, että tämän juuston tuonti ja jälleentuonti<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kysymyksessä oli uusiseelantilaisen Cheddar-juuston tuonti ja vienti.</P></NOTE> ei tapahdu tavanomaisen liiketoiminnan puitteissa, vaan <HT TYPE="ITALIC">tarkoituksena on vain käyttää väärin</HT><?PAGE NO="I-11589"?> <HT TYPE="ITALIC">omaksi hyödyksi</HT> valuutantasaus-maksuja<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia General Milk Products, tuomion 21 koilta, ks. myös 22 kohta, kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Konkreettisten tuonti- ja vientiliike-tointen lainmukaisuuden arvioinnin mittapuuna on siis kulloistenkin säännösten tarkoitus. Jo eräässä aiemmassa tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Schumacher ym.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin on evännyt taloudelliselta toimijalta tasausmaksujen maksamisen, koska hinnantasauksen tarkoitusta siinä asiassa kyseessä olevassa liiketoimessa ei saavutettu ja siten olennainen edellytys tasausmaksun soveltamiselle jäi täyttymättä.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 10 mainittu asia Schumacher ym., tuomion 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Lähtökohtana asian tarkemmalle arvioinnille tulisi siksi olla vientituen sääntelyn tarkoitus. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Boterlux, tuomion 21 kohta.</P></NOTE> on periaatteessa lähdettävä siitä, että vaihtelematonta tukea myönnetään yhteisön ja kansainvälisen kaupan välisten hintaerojen tasoittamiseksi. Se, mikä tilanne tuonti-markkinoilla on, ei vaikuta vaihtelemattomien tukien myöntämiseen. Samalla kun yhteisön tuotteet tehdään tällä tavalla <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>kilpailukykyisiksi<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/> maailmanmarkkinoilla, tulee myynti yhteisön ulkopuolelle taloudellisesti järkeväksi, mikä on yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan kannalta myös toivottavaa. Tätä vaikutusta kuvataan asetuksen N:o 800/1999 toisessa perustelukappaleessa yhteisön markkinoiden tukemiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Kun vientiin liittyi välitön tavaroiden jälleentuonti yhteisöön, saattaa tämä tarkoitus jäädä toteutumatta. Kielteiseen ratkaisuun ei kuitenkaan voida suoraviivaisesti päätyä, sillä toisaalta vientituen myöntäminen ei ole sinänsä avustus, jolla viejälle tuotetaan taloudellista etua, vaan kuten edellä on jo mainittu, väline yhteisön tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisiksi maailmanmarkkinoilla, ja toisaalta tällaisten tuotteiden jälleentuonti noudattaa omia sääntöjään. Se objektiivinen tosiseikka, että jälleentuontia on tapahtunut, ei siis sinänsä riitä, jotta voitaisiin katsoa tarkoituksen jääneen toteutumatta.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Jos kuitenkin kävisi ilmi, että tavaroiden viennin tarkoituksena ei koskaan todella ollutkaan niiden markkinointi yhteisön ulkopuolelle, silloin on lähellä oletus asianomaisten säännösten väärinkäytöstä. Todistetusta yhteisön vientiä koskevien säännösten väärinkäytöstä voi olla seurauksena saadun edun palauttaminen.</TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Esillä olevaan tapaukseen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että <HT TYPE="ITALIC">objektiiviset sei-</HT><?PAGE NO="I-11590"?> <HT TYPE="ITALIC">kat,</HT> kuten tavaroiden välitön jälleentuonti samoilla kuljetusvälineillä ilman että lasti olisi välillä purettu sekä vientiä ja jälleentuontia koskeva yhdenmukainen laskutus on kulloinkin merkinnyt sitä, että on ollut lähtökohta epäilylle yhteisön vientitukea koskevien säännösten tavoitteiden vastaisesta hyväksikäytöstä. Tämä toteamus koskee samalla tavalla molempia pääasioista.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tässä täytyy kuitenkin lisäksi edellyttää subjektiivisen tekijän, edunsaaneen viejän eli siis Emsland-Stärken aikomusta vaatia tuen tarkoituksen vastaisesti vientitukea. Ennakkoratkaisupyynnössä puhutaan Emsland-Stärken vilpittömästä mielestä. Jälleentuonti on tapahtunut yksin tavaran ostajan liiketoiminnallisen ratkaisun perusteella. Emsland-Stärken ja tavaran ostajan välillä täytyisi tosiasiallisesti vallita salainen yhteisymmärrys, jotta Emsland-Stärken saama etuus voitaisiin periä takaisin. Kysymyksessä täytyisi olla <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>valeoi-keustoimi<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>, jonka tarkoituksena olisi yhteisön vientiä koskevien säännösten oikeudeton hyväksikäyttö.</TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tämän arvioinnin vahvistaa nyttemmin voimaan tullut yleislausekkeenomainen oikeusperuste palauttamisvaatimukselle asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan 4 kohdan c alakohdassa, jossa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>4.</NO.P><TXT>— —</TXT><P>Tuki katsotaan kuitenkin perusteettomaksi ja se on maksettava takaisin, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat — — :</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>— —</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>— —</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>että viety tuote on jälleentuotu yhteisöön ilman, että sitä on merkittävästi käsitelty tai jalostettu kolmannessa maassa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti, ja että etuuskohteluun oikeuttamaton tuontitulli on myönnettyä tukea pienempi, ja <HT TYPE="ITALIC">että vienti ei ole tapahtunut tavanomaisena kaupallisena toimena;<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></HT></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>— — <QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-11591"?><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tämä viimeisin edellytys tekee nimenomaisesti viranomaisten palauttamisvaatimusten tunnusmerkistöksi sen, että vienti ei ole ollut säännönmukaista vientiä.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Toisin on asianlaita tiettyjen muiden maksettuja vientitukia koskevien palauttamisvaatimusten oikeusperusteiden osalta kuten esimerkiksi <DATE ISO="19870623">23 päivänä kesäkuuta 1987</DATE> annettu komission asetus (ETY) N:o 2185/87, asetuksen N:o 3665/87 15 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 313/97, tai asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan 4 kohdan d alakohta. Näihin ei sisälly viittaustakaan mahdollisiin epäsäännöllisyyksiin. Tosin näissä kaikissa tapauksissa määritellään selvästi viittauksin kulloisenkin asetuksen liitteisiin, mitä tavaroita ja tuotteita ne koskevat.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä tulee merkitykselliseksi Emsland-Stärken asiamiehen mainitsema epäilys mahdollisuudesta vaatia palauttamista. Klassisissa hallinnon puuttumistoimissa oikeusvaltion lakisidonnaisuuden periaate vaatii laissa olevaa valtuutusta toimelle, jolla hallintoviranomaiset puuttuvat henkilön etuihin. Yhteisöjen tuomioistuin muotoilee tämän vaatimuksen yhdistetyissä asioissa 92/87 ja 93/87<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 30.</P></NOTE> <DATE ISO="19890222">22.2.1989</DATE> annetussa tuomiossa seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/> — — yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan — — oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että maksuvelvollisen etuihin puuttuva sääntely on selkeää ja yksiselitteistä, jotta hän tuntee oikeutensa ja velvollisuutensa selviksi ja voi ryhtyä toimenpiteisiinsä<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 30 mainitut yhdistetyt asiat 92/87 ja 93/87, tuomion 22 kohta.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä 77 kohdassa lainatuista palautusvaatimusten oikeusperusteista taloudellinen toimija tietää, että hän tietyin objektiivisin edellytyksin säädöksessä tarkoitettujen tuotteiden osalta joko ei voi saada vientitukea tai että hänen täytyy palauttaa se. Oikeusvarmuuden vaatimat puuttumistointa koskevien edellytysten täsmällisyysvaatimukset on tällä täytetty.</TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Periaatteessa toisin on asianlaita vaadittaessa tuen palauttamista mahdollisen oikeuden väärinkäytön vuoksi. Tällöin on lähdettävä siitä, että oikeuden väärinkäyttö ei sinänsä voi saada oikeussuojaa. Oikeutta väärinkäyttäen toimiva oikeussubjekti menettää näin ollen omaa syytään suojan, jonka oikeusjärjestys takaa vilpittömästi toimivalle taloudelliselle toimijalle. Yleis-lauseketyyppisissä tai yleisiin oikeusperiaatteisiin tukeutuvan palauttamisvaatimuksen ehdoton edellytys on subjektiivinen tekijä eli väärinkäyttötarkoitus. Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohtaan, joka sinänsä ei luo uutta oikeusperustetta, on kodifioitu yhteisön oikeudessa voimassa oleva yleinen oikeusperiaate, minkä vuoksi tämän periaatteen<?PAGE NO="I-11592"?> soveltaminen ei riipu vasta myöhemmin tapahtuneesta asetuksen voimaantulosta. Siinä on kyse edun saamiseksi luoduista keinotekoisista edellytyksistä ja asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan 4 kohdan c alakohdassa asetetaan edellytykseksi, että <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>vienti ei ole tapahtunut tavanomaisena kaupallisena toimena<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Edellytyksenä yleiselle oikeusperiaatteelle tukeutuvalle palautusvaatimukselle on näin ollen sellaisten seikkojen aiheuttaminen tarkoituksellisesti, jotka ovat vastoin yhteisön säännösten tavoitteita ja joiden tarkoituksena on luoda muodolliset edellytykset etuuden saamiselle.</TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Esillä olevan riita-asian osalta täytyisi Emsland-Stärken olla toiminut salaisessa yhteisymmärryksessä tavaran ostajan kanssa, jotta saatu etu voitaisiin periä takaisin. Jos <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>väärinkäyttötarkoitus<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> on osoitettu, ei oikeusvaltiolliselta kannalta ole mitään huomauttamista jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten yhteisille oikeusperiaatteille perustuvasta saadun etuuden palauttamisvaatimuksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Sen selvittäminen, täyttyykö oikeuden väärinkäytön subjektiivinen tekijä eli väärinkäyttötarkoitus, on jäsenvaltion tuomioistuimen asia. Todistustaakan jakautumisen osalta on periaatteessa lähdettävä siitä, että esitettäessä mahdollinen palauttamisvaatimus on viranomaisen asiana osoittaa, että vaadittavat edellytykset ovat täyttyneet. Todistelun helpottamiseksi on kuitenkin ajateltavissa, että prima facie -näyttö olisi ensivaiheessa riittävä epäsäännönmukaisesti toimittaessa, jolloin epäilyksenalaisen taloudellisen toimijan olisi omasta puolestaan osoitettava, etteivät edellytykset täyty.</TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Täydellisyyden nimissä todettakoon vielä, että saadun etuuden peruuttaminen ei ole sanktio. Sellainen tarvitsisi edellä mainituista syistä nimenomaisen valtuutus-säännöksen.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 5 mainittu asia 117/83, Könecke, tuomion 11 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen kysymykseen on sen vuoksi vastattava, että viejä menettää oikeutensa asetuksen N:o 2730/79 10 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan 2—6 kohdan mukaiseen kaikille kolmansille maille vahvistettuun vaihtelemattomaan tukeen vain, jos hän salaisessa yhteisymmärryksessä kolmanteen maahan sijoittautuneen tuotteiden ostajan kanssa lähetyttää tavarat, joille on maksettu vientitukea, yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä edelleen yhteisöön välittömästi sen jälkeen, kun ne on saatettu kulutukseen asianomaisessa kolmannessa maassa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-11593"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Toinen kysymys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Toisen kysymyksen osalta kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, vastattaisiinko ensimmäiseen kysymykseen toisin, jos kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja on myynyt tuotteen itseensä henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa olevalle niin ikään asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ennen kuin se jälleentuodaan yhteisöön.</TXT></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Liikkeelle on lähdettävä 10 artiklan 1 kohdan kolmannesta alakohdasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia lisätodisteita, joilla todistetaan, että kysymyksessä oleva tuote on todella saatettu sellaisenaan tuontimaana olevan kolmannen maan markkinoille.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa todettiin, että tässä säännöksessä on kysymys poikkeuksellisista saantia koskevista edellytyksistä, jotka esillä olevassa tapauksessa eivät täyty. Tämän vuoksi seuraavat pohdinnat ovat luonteeltaan pelkästään hypoteettisia. 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan edellytysten mukaisesti voivat vaaditut lisätodisteet olla kauppa-asiakirjoja. Näin ollen voi kolmannen maan tuojan ja kauppakumppanin kauppasopimusta tuotavasta tavarasta pitää todisteena tuotteiden markkinoinnista.</TXT></NP><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Esillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole lopulta kysymys tästä. Sillä jos Emsland-Stärke olisi toiminut vilpittömässä mielessä, ei tässä esitetyn kannan mukaan olisi olemassa edellytyksiä maksettujen vientitukien palauttamisvaatimukselle. Jos tämä olisi kuitenkin toiminut salaisessa yhteisymmärryksessä kolmannen maan ostajan kanssa, nousee esiin vastuukysymys kolmannen osapuolen toteuttamasta tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön. Kansallinen tuomioistuin viittaa nimenomaisesti myyjän ja kolmannen maan alkuperäisen ostajan, joka sittemmin toimi myyjänä, henkilötasoiseen ja taloudelliseen yhteyteen, kun tavarat kauppasopimuksen avulla myytiin yhtiölle. Kauppakumppanien toimimista vientikaupassa vilpillisesti yhteisymmärryksessä täytyy pitää sellaisena tapauksena, että tavaroiden myynti henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa olevalle yhtiölle ei kumonne oikeuden väärinkäyttöä koskevaa väitettä.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Edellä jo mainitussa oikeuden väärinkäyttöä koskeneessa saatavien luovuttamista koskeneessa tapauksessa on yhteisöjen tuomioistuin samankaltaisessa asiassa, jossa kysymys oli luovuttaja- ja luovutuksensaajayhtiön läheinen sidos, todennut, ettei luovutuksensaaja voi vedota suojeltavaan vilpittömään mieleen.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 26 mainittu asia DEKA/ETY, tuomion IS kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-11594"?><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Toiseen kysymykseen on siis vastattava, tuotteet myydään yritykselle, joka on henettä ensimmäiseen kysymkseen annettavaa kilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa vastausta ei periaatteessa muuta se, että myyjään.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Loppupäätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Loppupäätelmänä edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisupyyntöön vastataan seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Viejä menettää oikeutensa asetuksen mukaiseen kaikille kolmansille maille vahvistettuun vaihtelemattomaan tukeen vain, jos hän salaisessa yhteisymmärryksessä kolmanteen maahan sijoittautuneen tuotteiden ostajan kanssa lähetyttää tavarat, joille on maksettu vientitukea, yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä edelleen yhteisöön välittömästi sen jälkeen, kun ne on saatettu kulutukseen asianomaisessa kolmannessa maassa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tätä arviota ei muuksi muuta se, jos asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja on myynyt tuotteen itseensä henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa olevalle niin ikään asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ennen kuin se jälleentuotiin yhteisöön.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>