Asetuksen N:o 2730/79 10 artiklan 1 kohtaa yhdessä 20 artiklan 2— 6 kohdan kanssa on tulkittava siten, että viejä ei menetä oikeuttaan kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille vahvistettuun vaihtelemattomaan vientitukeen silloin, jos kolmanteen maahan sijoittautuneelle ostajalle myyty tuote, jolle on maksettu vientitukea, välittömästi asianomaisessa kolmannessa maassa suoritetun kulutukseen saattamisen jälkeen yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä lähetetään edelleen yhteisöön ja siellä tuontimaksujen kantamisen jälkeen saatetaan kulutukseen ilman että säännöksiä olisi todettu rikotun.

Kysymykseen olisi vastattava toisin, jos asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut ostaja on myynyt tuotteen itseensä henkilötasolla ja taloudellisesti sidoksissa olevalle niin ikään kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ennen kuin tuote jälleentuodaan yhteisöön.

Vientitukien palauttamisen vaatiminen on ensinnäkin vastoin lakisidonnaisuuden vaatimusta eli oikeusvaltion hallinnon lainalaisuuden periaatetta, jota kunnioitetaan sellaisenaan myös yhteisön oikeudessa. Vientitukien palauttamisen vaatiminen on haittaa aiheuttava hallintotoimi, joka vaatii yksiselitteistä ja selvää oikeusperustetta. Sanktioita voidaan tuomita vain, jos ne perustuvat selvään ja yksiselitteiseen oikeusperusteeseen.

Ks. asia 117/83, Könecke, tuomio 25.9.1984 (Kok. 1984, s. 3291).

Vaikka palauttamista koskeva vaatimus voitaisiin hyväksyä yleisten oikeusperiaatteiden perusteella, nousee toiseksi kysymys tämän vaatimuksen oikeasta kohteesta. Emsland-Stärke on antanut maksetun vientituen edelleen ostajalle laskemalla hintaa eikä se ole saanut siitä etua. Sen lisäksi ei Emsland-Stärke, vaan ostaja on jälleentuonut tavaran yhteisöön. Koska tällöin maksettiin tuontimaksut, koostuu etu joka tapauksessa enintään vientituen ja tuontimaksujen erotuksesta. Tämän osalta on tarpeen, että yhteisöjen tuomioistuin ottaa asiaan periaatteellisesti kantaa.

1)Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan tuote on täytynyt normaalitapauksessa poistua sellaisenaan yhteisön tullialueelta.2)Jos syntyy vahva epäilys tuotteen saapumisesta todelliseen määräpaikkaan tai tukisumman ja tuontimaksujen eri-suuruisuuden vuoksi on olemassa vaara, että viety tuote jälleentuodaan yhteisöön, syntyy oikeus sitten, kun tuote on tuotu kolmanteen maahan (asetuksen 10 artiklan 1 kohta).3)Poikkeustapauksissa voivat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan kiristää vaatimuksia. Oikeus vaihtelemattomaan vientitukeen syntyy tuolloin vasta silloin, kun tuote on myös todella saatettu tuontimaana olevan kolmannen maan markkinoille (asetuksen 10 artiklan 1 kohta).

1)Objektiivinen edellytys, eli todisteet siitä, että jonkin suorituksen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, toisin sanoen että liiketointa ei ole suoritettu taloudellisen tavoitteen vuoksi vaan ainoastaan siksi, että yhteisön varoista saataisiin tähän liiketoimeen liittyvää taloudellista tukea. Tämän selvittäminen edellyttäisi tapauskohtaista analyysia sekä kyseessä olevan yhteisön säännöstön merkityksen ja tavoitteen osalta että sellaisen huolellisen taloudellisen toimijan käyttäytymisen osalta, joka hoitaa asioitaan sovellettavia oikeussääntöjä ja asianomaisella alalla voimassa olevia kauppatapoja ja taloudellisia käytäntöjä noudattaen.2)Subjektiivinen edellytys, eli se, että kysymyksessä oleva liiketoimi on toteutettu pääasiallisesti yhteisön säännöstön tavoitteen vastaisen taloudellisen etuuden saamiseksi.3)Prosessioikeudellinen todistustaakkaa koskeva edellytys. Todistustaakka kuuluu toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Kuitenkin vakavimmissa väärinkäyttötapauksissa osittainen näyttö, joka mahdollisesti johtaa todistustaakan kääntymiseen, olisi hyväksyttävä.

Yhteisön oikeudessa voimassa olevan oikeuden väärinkäyttöä koskevan periaatteen mukaisesti taloudellisia etuja ei myönnetä tai tarvittaessa ne peritään taannehtivasti takaisin, jos on näytetty, että kysymyksessä olevien liiketoimien tarkoituksena on ollut saada sovellettavien yhteisön sääntöjen tavoitteiden vastainen etuus siten, että tämän etuuden myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti.

Tietyt viennit voivat antaa tilaisuuden väärinkäyttöön. Tämän torjumiseksi on tuen maksaminen sellaisten vientien yhteydessä tehtävä riippuvaisiksi paitsi edellytyksestä, että tuote on poistunut yhteisön maantieteelliseltä alueelta, myös edellytyksestä, että tuote on tuotu kolmanteen maahan ja — tarvittaessa — siellä myös todella saatettu markkinoille.

Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan ennen tuen maksamista.

Kursivointi tässä.

Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen.

4.— —

Tuki katsotaan kuitenkin perusteettomaksi ja se on maksettava takaisin, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat — — :

a)— —b)— —c)että viety tuote on jälleentuotu yhteisöön ilman, että sitä on merkittävästi käsitelty tai jalostettu kolmannessa maassa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti, ja että etuuskohteluun oikeuttamaton tuontitulli on myönnettyä tukea pienempi, ja että vienti ei ole tapahtunut tavanomaisena kaupallisena toimena;

Kursivointi tässä.

— — yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan — — oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että maksuvelvollisen etuihin puuttuva sääntely on selkeää ja yksiselitteistä, jotta hän tuntee oikeutensa ja velvollisuutensa selviksi ja voi ryhtyä toimenpiteisiinsä.

Edellä alaviitteessä 30 mainitut yhdistetyt asiat 92/87 ja 93/87, tuomion 22 kohta.