C-431/98 P61998O04310016.000183201833112CJMÄÄRÄYS 18.11.1999 — ASIA C-431/98 PPROGOULIS v. KOMISSIO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen määräys</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="19991118">18 päivänä marraskuuta 1999</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa C-431/98 P,

Nicolaos Progoulis, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajajat K. Adamantopoulos ja V. Akritidis, Ateena, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto E. Arendt & C. Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-237/97, Progoulis vastaan komissio, 21.9.1998 antaman määräyksen (Kok. H. 1998, s. I-A-521 ja II-1569) kumoamista,

vastapuolena:

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja J. Currall, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur, Hampuri, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Sevón (esittelevä tuomari) sekä tuomarit P. Jann ja M. Wathelet,

julkisasiamies: A. La Pergola,

kirjaaja: R. Grass,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

<TI><P>määräyksen</P></TI>1Progoulis on yhteisöjen tuomioistuimeen 30.11.1998 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan sekä EHTY:n tuomioistuimen perussäännön ja Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavien määräysten nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-237/97, Progoulis vastaan komissio, 21.9.1998 antamaan määräykseen (Kok. H. 1998, s. I-A-521 ja II-1569; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on selvästi perusteettomana hylännyt valittajan kanteen, jolla tämä vaati kumoamaan 13.5.1997 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin palkkaluokan uudelleenluokittelua palkkaluokkaan B 1 tasolle 2 taannehtivasti 1.3.1983 lähtien koskevan vaatimuksen hylkäämisestä tehty valitus (jäljempänä riidanalainen päätös).<TI><P>Tosiseikat</P></TI>2Valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee, että Progoulis osallistui komission vuonna 1982 järjestämään kilpailuun COM/B/362 Kreikan kansalaisista muodostettavan, palkkaluokkiin B 3 ja B 2 kuuluvien hallintoavustajien varallaololuettelon laatimiseksi.3Valittaja nimitettiin 9.3.1983 tehdyllä päätöksellä, joka tuli voimaan 1.3.1983 alkaen, koeajalla olevaksi virkamieheksi hallintoavustajana ja hänet luokiteltiin palkkaluokkaan B 3 palkkatasolle 2.4Tämän jälkeen eli 10.3.1983 valittaja teki Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohdan nojalla hänen luokittelunsa tarkistamista koskevan ensimmäisen hakemuksen.5Nimittävä viranomainen vahvisti 13.7.1983 päivätyllä kirjeellä päätöksensä.6Progoulis teki 10.10.1983 valituksen nimittävän viranomaisen päätöksestä väittäen, että tämä ei ollut ottanut huomioon valittajan asevelvollisuusaikaa.7Valittaja vakinaistettiin 18.11.1983 tehdyllä päätöksellä, joka tuli voimaan 1.12.1983.8Nimittävä viranomainen kumosi 20.1.1984 tekemällään päätöksellä, joka tuli voimaan 1.3.1983 alkaen, aikaisemman, 9.3.1983 tehdyn nimityspäätöksen 10.10.1983 tehdyn valituksen perusteella, ja määritti kantajan palkkaluokkaan B 3 palkkatasolle 3.9Progoulis teki 5.12.1991 palkkaluokkaan nimittämiseen ja palkkatason määrittämiseen palvelukseen ottamisen yhteydessä sovellettavista perusteista 6.6.1973 tehdyn päätöksen liitteessä II olevan 1 kohdan b alakohdan viimeisen luetelmakohdan nojalla toisen hakemuksen siitä, että hänet luokitellaan uudelleen palkkaluokkaan B 2 ja jos siitä kieltäydytään, palkkaluokkaan B 1, koska hänen mukaansa oli olemassa ennakkotapaus uralta toiselle uudelleenluokittelusta.10Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän hakemuksen 6.4.1992 päivätyllä kirjeellään erityisesti sillä perusteella, että se oli tehty määräajan päättymisen jälkeen.11Progoulis teki 2.7.1992 valituksen tästä komission päätöksestä.12Nimittävä viranomainen jätti 6.10.1992 valituksen tutkimatta sillä perusteella, että siinä pyrittiin kyseenalaistamaan 20.1.1984 tehty luokittelupäätös ja valitus oli näin ollen tehty liian myöhään.13Progoulis ei ole nostanut tästä hylkäävästä päätöksestä kannetta.14Valittaja teki 6.5.1994 kolmannen hakemuksen uudelleenluokittelusta viitaten erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-103/92—T-105/92, Baiwir ym. vastaan komissio, 28.9.1993 antamaan tuomioon (Kok. 1993, s. II-987).15Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän hakemuksen 12.7.1994.16Progoulis teki 10.10.1994 valituksen tästä päätöksestä ja vaati, että hänet luokiteltaisiin palkkaluokkaan B 1 palkkatasolle 2 taannehtivasti 1.3.1983 lähtien ja tähän päätökseen liittyvät rahalliset vaikutukset hyvitettäisiin korkoineen.17Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän valituksen 20.3.1995.18Progoulis nosti 19.6.1995 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numerolla T-131/95 kanteen 10.10.1994 tekemänsä valituksen hylkäämispäätöksestä.19Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta asian T-131/95, Progoulis vastaan komissio, 15.12.1995 antamallaan määräyksellä (Kok. H. 1995, s. I-A-297 ja II-907) ja velvoitti Progoulisin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla.20Progoulis teki nimittävälle viranomaiselle neljännen hakemuksen palkkaluokkansa tarkistamisesta 24.6.1996 ja vaati, että nimittävä viranomainen ottaisi huomioon hänen 27 kuukauden pituisen asevelvollisuusaikansa ja luokittelisi hänet palkkaluokkaan B 1 tasolle 2 taannehtivasti 1.3.1983 lähtien.21Tämä hakemus hylättiin 8.8.1996 tehdyllä komission päätöksellä sillä perusteella, että hakemus oli tehty yli kolme kuukautta sen jälkeen, kun alkuperäinen luokittelupäätös oli tehty.22Progoulis teki 6.11.1996 valituksen tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla.23Komissio hylkäsi tämän valituksen riidanalaisella päätöksellä.24Progoulis nosti tästä päätöksestä kumoamiskanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.8.1997 rekisteröidyllä kannekirjelmällä.25Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti valituksenalaisella määräyksellä kanteen tutkimatta selvästi perusteettomana.<TI><P>Valituksenalainen määräys</P></TI>26Prougoulis väitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, että hylätäkseen hänen luokittelunsa tarkistamista koskevan hakemuksensa nimittävä viranomainen oli soveltanut palkkaluokkaan nimittämiseen ja palkkatason määrittämiseen palvelukseen ottamisen yhteydessä sovellettavista perusteista 1.9.1983 tehtyä komission päätöstä. Progoulis katsoi näin ollen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-17/95, Alexopoulou vastaan komissio, 5.10.1995 antama tuomio (Kok. H. 1995, s. I-A-227 ja II-683) muodosti uuden tosiseikan, jonka perusteella hän voisi kyseenalaistaa hänen alkuperäisen luokittelunsa edellytykset.27Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa, että riidanalaisella päätöksellä ainoastaan vahvistetaan alkuperäinen 2.3.1984 tehty luokittelupäätös, joka on tehty 6.6.1973 tehdyn päätöksen nojalla.28Tutkittuaan valituksenalaisen määräyksen 38—41 kohdassa, muodostaako edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio annettu tuomio uuden ja olennaisen seikan, jonka perusteella kanteen nostamista koskeva määräaika voisi alkaa uudelleen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päätynyt kielteiseen vastaukseen viitaten asiassa T-16/97, Chauvin vastaan komissio, 11.7.1997 antamansa määräyksen (Kok. H. 1997, s. I-A-237 ja II-681) 39—45 kohtaan.29Edellä mainitussa asiassa Chauvin vastaan komissio antamansa määräyksen 42 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korostanut, ettei se edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio antamassaan tuomiossa ollut kumonnut 1.9.1983 tehtyä päätöstä, vaikka se olikin todennut jotkut sen määräyksistä soveltumattomiksi sen käsiteltävänä olleeseen asiaan. Edellä mainitussa asiassa Chauvin vastaan komissio antamansa määräyksen 44 kohdassa se on myös todennut, että koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio antamalla tuomiolla kumottu yksittäinen päätös ei koskenut Chauvinia suoraan, tätä tuomiota ei siksi voida pitää uutena olennaisena tosiseikkana, josta alkaisi kulua uudelleen valitusta koskeva määräaika kantajan hyväksi.<TI><P>Muutoksenhaku</P></TI>30Progoulis vetoaa kahteen valitusperusteeseen valituksenalaisen määräyksen kumoamisvaatimustensa tueksi; ensimmäinen näistä perusteista koskee ensimmaisen oikeusasteen tuomioistuimen kyseisen määräyksen 39—41 kohdassa tekemää selvää oikeudellista virhettä ja toinen samojen kohtien riittämättömiä perusteluja. Valittaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan itse riidan ja kumoamaan riidanalaisen päätöksen.31Ensimmäisellä valitusperusteellaan Progoulis väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen rinnastaessaan valittajan tilanteen Chauvinin tilanteeseen ja katsoessaan edellä mainitussa asiassa Chauvin vastaan komissio antamansa määräyksen 39—45 kohdassa mainitsemistaan syistä, että edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio annettu tuomio ei ole uusi seikka, jonka perusteella henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetty määräaika alkaisi kulua uudestaan.32Progoulis väittää, että hänen tapauksensa eroaa Chauvinin tapauksesta siinä, että hän ei vetoa uutena olennaisena tosiseikkana siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa 1.9.1983 tehdyn päätöksen tiettyjen määräysten olleen henkilöstösääntöjen vastaisia, vaan siihen edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio annetussa tuomiossa todettuun tietoon, että komissio on soveltanut 1.9.1983 lähtien uudelleenluokittelun osalta rajoittavaa politiikkaa myös ennen tätä päivää palvelukseen otettuihin virkamiehiin. Valittajan palkkaluokkaan ja palkkatasolle luokittelun olisi pitänyt tapahtua 6.6.1973 tehdyn päätöksen nojalla, jonka liitteessä II olevassa 1 kohdan b alakohdan toisessa kohdassa määrätään, että virkamies luokitellaan automaattisesti uudelleen ylempään palkkaluokkaan hänen suoritettuaan yli 24 kuukautta kestäneen asevelvollisuuden, kuten valittajan tapauksessa oli asianlaita. Lisäksi valittaja oli riitauttanut luokittelunsa, toisin kuin Chauvin, välittömästi luokittelupäätöksen tekemisen jälkeen.33Toisella valitusperusteellaan Prougoulis väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole riittävästi perustellut niitä syitä, joiden vuoksi edellä mainitussa asiassa Alexopoulos vastaan komissio annettu tuomio ei ole hänen tapauksessaan uusi tosiseikka.34Komissio katsoo, että valitus on selvästi perusteeton. Sen mukaan edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio annettu tuomio ei liity valittajan tapaukseen, koska se koskee 1.9.1983 tehdyn päätöksen nojalla nimitetyn virkamiehen tilannetta, kun taas valittaja on nimitetty 6.6.1973 tehdyn päätöksen nojalla, minkä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut huomioon valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa.35Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi milloin tahansa hylätä valituksen perustellulla määräyksellä, jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai jos valitus on selvästi perusteeton.36Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan uudet olennaiset tosiseikat voivat oikeuttaa päätöksen uudelleentarkastelua koskevan hakemuksen henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa määrättyjen määräaikojen päättymisen jälkeen.37Valittajan esittämien valitusperusteiden tarkastelusta ilmenee, että ne ovat selvästi perusteettomia kahdesta syystä.38Ensinnäkin vaikka edellä mainitussa asiassa Alexopoulou vastaan komissio annetusta tuomiosta, johon valittaja vetoaa luokittelunsa tarkistamista koskevan vaatimuksen tueksi, ilmenee tieto 1.9.1983 lähtien olemassa olleesta rajoittavasta luokittelumenettelystä, jota on sovellettu myös ennen tätä päivää nimitettyihin virkamiehiin ja jonka vaikutuksesta valittajaa ei ole automaattisesti luokiteltu ylempään palkkaluokkaan toisin kuin muita virkamiehiä, jotka ovat suorittaneet yli 24 kuukauden mittaisen asepalveluksen, on todettava, ettei kyseessä ole uusi tosiseikka.39Tämä valittajan toteama menettely oli ainoastaan 1.9.1983 tehdyn päätöksen soveltamista. Tämän päätöksen olemassaolo oli hyvin tiedossa, koska siitä on ilmoitettu henkilöstölle 21.10.1983 päivätyllä julkaisulla.40Toiseksi Progoulisin väite perustuu olettamaan siitä, että jos häneen olisi sovellettu 6.6.1973 tehtyä päätöstä, hänet olisi luokiteltu ura-alueen ylempään palkkaluokkaan siitä syystä, että hän on suorittanut yli 24 kuukauden mittaisen pakollisen asepalveluksen.41Tämän 6.6.1973 tehdyn päätöksen liitteessä II olevan 1 kohdan b alakohdassa määrätään seuraavaa:

Asepalveluksen pituus otetaan lakiin perustuvana velvollisuutena periaatteessa huomioon vain mahdollisesti palkkatason hyvityksenä.

Poikkeus tästä periaatteesta voidaan kuitenkin tehdä ja virkamies voidaan luokitella ura-alueen ylempään palkkaluokkaan, jos tämän palvelusajan pituus on 24 kuukautta tai enemmän.

42Tämän määräyksen pintapuolisesta tarkastelusta ei voida valittajan esittämällä tavalla päätellä, että kaikki henkilöt, jotka ovat suorittaneet vähintään 24 kuukauden asepalveluksen, olisi automaattisesti luokiteltava ura-alueen ylempään palkkaluokkaan.43Siten 6.6.1973 tehdyn päätöksen liitteessä II oleva 1 kohdan b alakohdan toinen kohta viittaa siihen, että nimittävä viranomainen voi vain poikkeuksellisesti päättää tällaisesta luokittelusta; sillä on siis tältä osin harkintavaltaa.44Edellä todetusta seuraa, että Progoulisin tekemä valitus on selvästi oikeudellisesti perusteeton ja se on hylättävä.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>45Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota sovelletaan 118 artiklan nojalla muutoksenhakumenettelyyn, asiaosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen työjärjestyksen 70 artiklan mukaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Työjärjestyksen 122 artiklan toisen kohdan nojalla 70 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta toimielimen virkamiesten tai muuhun henkilöstöön kuuluvien tätä toimielintä vastaan tekemiin valituksiin. Koska komissio on vaatinut valittajan velvoittamista oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen ja koska valittaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)Valitus hylätään.2)Nicolaos Progoulis velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 18 päivänä marraskuuta 1999.

R. Grass

kirjaaja

L. Sevón

ensimmäisen jaoston puheenjohtaja