<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ1995FIA.0300067301.case.xml"><NO.CASE>C-348/93</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61993J0348</NO.CELEX><NO.SEQ>0011.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST>689</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>698</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>10</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="19950404">4.4.1995</DATE> — ASIA C-348/93</LEFT><RIGHT>KOMISSIO v. ITALIA</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT></P><P><DATE ISO="19950404">4 päivänä huhtikuuta 1995</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-348/93,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehinään johtava oikeudellinen neuvonantaja Antonino Abate ja oikeudellisen osaston virkamies Vittorio Di Bucci, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen osaston virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Italian tasavalta,</HT> asiamiehenään ulkoministeriön kansainvälisoikeudellisten asioiden osaston päällikkö, professori Luigi Ferrari Bravo, avustajanaan valtionasiamies Pier Giorgio Ferri, prosessiosoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5, rue Marie-Adelaide,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa vaaditaan toteamaan, että jättäessään asetetussa määräajassa poistamatta ja perimättä takaisin Alfa Romeo -konsernille 615,1 miljardin Italian liiran (ITL) suuruisen, perusteettomasti suoritetun valtion tuen, vuoden 1989 syyskuun ja kysymyksessä olevan summan maksamispäivän väliseltä ajalta laskettavine viivästyskorkoineen, ja/tai jättäessään antamatta komissiolle tiedon tässä tarkoituksessa toteutetuista toimenpiteistä Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä Alfa Romeoyritykselle (autoteollisuus) Italian hallituksen myöntämästä valtion tuesta <DATE ISO="19890531">31 päivänä toukokuuta 1989</DATE> tehdyn komission päätöksen 89/661/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="394" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="9">EYVL 1989 L 394, s. 9</REF.DOC.OJ><NOTE NOTE.ID="E0002"><P>Paatoksesta ci ole suomenkielistä versiota. Käännös tehty yhteisöjen tuomioistuimessa.</P></NOTE>) mukaan sille kuuluvat velvollisuudet,</P><?PAGE NO="I-690"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,</P><P>toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaoston puheenjohtaja F. A. Schockweiler (esittelevä tuomari), tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, J. L. Murray, D. A. O. Edward ja J.-P. Puissochet,</P><P>julkisasiamies: F. G. Jacobs,</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies Lynn Hewlett,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon käsittelyä varten laaditun kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan asianosaisten <DATE ISO="19941206">6.12.1994</DATE> pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämät lausumat,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="19950202">2.2.1995</DATE> pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="19930707">7.7.1993</DATE> jättämällään kannekirjelmällä ETYin perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti kanteen, jossa vaaditaan toteamaan, että jättäessään asetetussa määräajassa poistamatta ja perimättä takaisin Alfa Romeo -konsernille 615,1 miljardin ITL:n suuruisen, perusteettomasti suoritetun valtion tuen, vuoden 1989 syyskuun ja kysymyksessä olevan summan maksamispäivän väliseltä ajalta laskettavine viivästyskorkoineen, ja/tai jättäessään antamatta komissiolle tiedon tässä tarkoituksessa toteutetuista toimenpiteistä Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä Alfa Romeo -yritykselle (autoteollisuus) Italian hallituksen myöntämästä valtion tuesta <DATE ISO="19890531">31 päivänä toukokuuta 1989</DATE> tehdyn komission päätöksen 89/661/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="394" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="9">EYVL 1989 L 394, s. 9</REF.DOC.OJ>, jäljempänä päätös) mukaan sille kuuluvat velvollisuudet.</TXT></NP><?PAGE NO="I-691"?><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Komissio on todennut päätöksessään, että Italian hallituksen Alfa Romeo -konsernille julkisten holdingyhtiöiden, IRLn ja Finmeccanican välityksellä myöntämä, yhteensä 615,1 miljardin ITL:n suuruinen valtion pääomatuki ei soveltunut yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla, koska valtion tuki oh myönnetty perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti, eikä mainittu valtion tuki täyttänyt perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa asetettuja poikkeuksen myöntämisen edellytyksiä (1 artikla). Komissio on päättänyt, että Italian hallituksen oh poistettava mainittu valtion tuki ja vaadittava Finmeccanica-yhtiöltä valtion tuen palauttamista kahden kuukauden määräajassa päätöksen tiedoksiannosta. Ellei valtion tukea palautettu tässä määräajassa, tuensaajan oh suoritettava lisäksi viivästyskorkoa (2 artikla). Italian hallituksen oli ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiannosta sen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä (3 artikla).</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Mainittu 615,1 miljardin ITL:n suuruinen summa muodostui 206,2 miljardin ITL:n suuruisesta Italian hallituksen IRIrlle antamasta talousarviomäärärahasta Alfa Romeon pääomarakenteen vahvistamiseksi ja Finmeccanican Alfa Romeolle suorittamasta 408,9 miljardin ITL:n suuruisesta summasta sellaisen IRI:n hankkiman, valtion kustantaman joukkovelkakirjalainan perusteella, jonka liikkeeseen laskemiseen oli lailla annettu IRI:lle lupa.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-305/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-1603">C-305/89, Italia vastaan komissio, <DATE ISO="19910321">21.3.1991</DATE> antamallaan tuomiolla (Kok. 1991, s. I-1603)</REF.DOC.ECR> kyseistä päätöstä koskevan kumoamiskanteen.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun komissio oli monta kertaa kehottanut Italian hallitusta panemaan päätöksen täytäntöön ja antamaan sille tässä tarkoituksessa toteuttamiaan toimenpiteitä koskevan tiedonannon, Italian hallitus ilmoitti <DATE ISO="19920313">13.3.1992</DATE> komissiolle, että Finmeccanica, jonka katsottiin olevan tuensaaja, koska se oh se holdingyhtiö, johon Alfa Romeo -yhtiö tapahtumien ajankohtana kuului, palauttaa valtion tuen erääntyneine korkoineen valtion holdingyhtiö IRIrlle.</TXT></NP><?PAGE NO="I-692"?><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Komissio ilmoitti <DATE ISO="19920626">26.6.1992</DATE> päivätyllä ilmoituksellaan Italian hallitukselle, että sen lisäksi, että Italian hallitus vaati valtion tuen palauttamista Finmeccanicalta IRI:lle, sen olisi pitänyt vaatia myös sen suorittamista Italian valtiolle.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Italian viranomaiset ilmoittivat <DATE ISO="19930212">12.2.1993</DATE> komissiolle, että Finmeccanica oli palauttanut IRI:lle 719,1 miljardia ITL, josta 615,1 miljardia ITL oli pääomaa ja 104 miljardia ITL korkoja. Mainittuun pääomaan sisältyi 206,2 miljardin ITL:n suuruinen pääomasijoitus ja 408,9 miljardin ITL:n suuruinen summa, jonka IRI oli rahoittanut valtion kustantamalla joukkovelkakirjalainalla. Hallitus täsmensi samalla, että <DATE ISO="19901229">29.12.1990</DATE> annetulla vuoden 1991 rahoituslailla nro 405 (GURI nro 303, <DATE ISO="19901231">31.12.1990</DATE>) poistettiin valtion sitoumus maksaa IRI:lle tämän liikkeeseen laskemaan joukkovelkakirjalainaan liittyvä <FT TYPE="NUMBER">1269</FT> miljardin ITL:n summa.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Komissio esittää kanteensa tueksi, että Italian tasavalta on rikkonut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan määräyksiä, koska se ei ollut perinyt valtion tukea takaisin kahden kuukauden määräajassa päätöksen tiedoksiannosta ja koska se oli laskenut koron määrän väärin sekä koska se oli laiminlyönyt vaatia IRLä palauttamaan valtion tuen valtiolle.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kanteen tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Italian tasavalta vetoaa kannetta koskeviin prosessinedellytysten puutteisiin siltä osin kuin kanteessa vaaditaan toteamaan sellaisen velvollisuuden täyttämättä jättäminen, joka ei perustu päätökseen, eli IRLn velvollisuus palauttaa valtion tuki Italian valtiolle. Kanteeseen ei myöskään sisälly yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan määräyksien vastaisesti yhteenvetoa niistä kanteen perusteena olevista seikoista, joiden mukaan valtion tuen takaisin perimättä jättäminen IRLltä on päätöksen vastaista.</TXT></NP><?PAGE NO="I-693"?><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Táltä osin voidaan todeta komission esittävän ainoastaan, ettei Italian tasavalta ole noudattanut sitä päätöstä, jonka väitetty rikkominen on tämän käsittelyn kohteena. Sen seikan selvittäminen, velvoitetaanko päätöksessä Italian tasavalta perimään valtion tuki IRLltä takaisin, kuuluu varsinaisen asiakysymyksen yhteyteen, eikä se voi vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Tämän lisäksi kanteeseen sisältyy selvä tosiasioita ja komission väitteitä koskeva selostus työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja tämän vuoksi Italian hallitus on voinut esittää yksityiskohtaisen vastineen.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Kannetta koskeva prosessiväite on näin ollen hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti</P></TI></TITLE><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>On syytä tutkia erikseen kukin kolmesta komission esittämästä väitteestä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Väite, jonka mukaan valtion tuki on jätetty perimättä takaisin asetetussa määräajassa</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Päätöksessä on selkeästi asetettu Italian hallitukselle velvollisuus vaatia, että valtion tuki palautetaan kahden kuukauden määräajassa <DATE ISO="19890731">31.7.1989</DATE> tapahtuneesta päätöksen tiedoksiannosta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-694"?><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Italian viranomaiset ilmoittivat kuitenkin vasta <DATE ISO="19930212">12.2.1993</DATE> komissiolle Finmeccanican IRI:lle suorittamasta palautuksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoa mahdollinen peruste, johon jäsenvaltio voi puolustautuakseen vedota komission perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna päätös asianmukaisesti täytäntöön (ks. viimeisin asia, jossa esillä sama kysymys, asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-349/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-343">C-349/93, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19950223">23.2.1995</DATE>, Kok. 1995, s. I-343, 12 kohta</REF.DOC.ECR>, sekä tuomiossa mainittu oikeuskäytäntö).</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Tuomioistuin on lisäksi todennut, että jos täytäntöönpannessaan valtion tuesta tehtyä komission päätöstä jäsenvaltio kohtaa ennalta-arvaamattomia ja odottamattomia vaikeuksia tai jos se tällöin havaitsee sellaisia seurauksia, joita komissio ei ollut ottanut huomioon, sen on saatettava nämä ongelmat viimeksi mainitun arvioitaviksi ja ehdotettava sopivia muutoksia kyseiseen päätökseen. Komission ja jäsenvaltion on tällaisessa tilanteessa oltava vaikeuksien voittamiseksi vilpittömässä mielessä yhteistyössä erityisesti perustamissopimuksen 5 artiklan määräysten taustalla olevan säännön perusteella, jonka mukaan jäsenvaltioilla ja yhteisöjen toimielimillä on vastavuoroinen vilpittömän yhteistyön velvollisuus; niiden on tällöin noudatettava täysin perustamissopimuksen, ja erityisesti sen valtion tukea koskevia määräyksiä (ks. edellä mainittu asia, komissio v. Italia, tuomion 13 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Italian tasavalta ei kuitenkaan esitä selvitystä täydellisestä täytäntöönpanon mahdottomuudesta eikä ennalta-arvaamattomista ja odottamattomista vaikeuksista.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Tämän vuoksi on syytä vahvistaa, että kanne on perusteltu siltä osin kuin Italian tasavalta ei ole pannut päätöstä asetetussa määräajassa täytäntöön.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-695"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Väite, jonka mukaan viivästyskorot on laskettu väärin</P></TI></TITLE><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Komissio täsmensi suullisen käsittelyn aikana — eikä vastaaja kiistänyt sitä —, että kanteensa loppuosassa komissio oli erehdyksessä esittänyt viivästyskorkojen alkamisajankohdaksi syyskuun 1991 syyskuun 1989 asemesta; viimeksi mainittu päivämäärä oli esitetty aivan oikein tämän kanteen keskiosassa. Komissio korosti, että kanteen loppuosassa on todellakin oltava vuosiluku 1989.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>On syytä korostaa, että päätöksen 2 artiklan mukaan korkoa on laskettava hallitukselle tehdystä päätöksen tiedoksiannosta alkavan kahden kuukauden määräajan päättymisestä alkaen, eli tässä tapauksessa <DATE ISO="19890930">30.9.1989</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Italian hallitus ei kuitenkaan kiistä laskeneensa korkoa <DATE ISO="19900228">28.2.1990</DATE> alkaen, eli päätöksen julkaisemista yhteisöjen virallisessa lehdessä seuraavan kahden kuukauden määräajan päättymisestä alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>On näin ollen syytä todeta kanne perustelluksi myös siltä osin kuin komissio moittii Italian tasavaltaa siitä, että tämä on laskenut viivästyskoron väärin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Väite, jonka mukaan IRI on jättänyt palauttamatta valtion tuen Italian valtiolle</P></TI></TITLE><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Tämän väitteen tutkimiseksi on syytä viitata laittoman valtion tuen takaisinperimisvelvollisuuden tavoitteisiin ja tämän velvollisuuden päätöksessä määritettyyn laajuuteen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-696"?><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos komissio toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava valtion tuki tai muutettava sitä.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtion tuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne (ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-278/92+C-279/92+C-280/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-4103">C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio <DATE ISO="19940914">14.9.1994</DATE>, Kok. 1994, s. I-4103, 75 kohta</REF.DOC.ECR>, ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Tämä tavoite on saavutettu, kun tuensaaja, esillä olevassa asiassa Finmeccanica, on palauttanut kysymyksessä olevan valtion tuen, tarvittaessa viivästyskorkoineen, IRIrlle, joka on valtion holdingasioita hoitava julkinen laitos. Tämän palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää todellakin markkinoilla saamansa edun kilpailijoihinsa verrattuna, ja valtion tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on syytä todeta, että komissio on päätöksen 2 artiklassa vaatinut ainoastaan, että Italian hallitus poistaa valtion tuen ja vaatii Finmeccanica-yhtiötä palauttamaan valtion tuen tietyssä määräajassa ja suorittamaan viivästyskorkoa mainitun määräajan päättymisestä alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Vaikka ei voidakaan sulkea pois sitä, että valtion varojen myöntämistä IRI:n kaltaiselle julkiselle laitokselle voidaan pitää perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettuna valtion tukena, komissio ei ole, päinvastoin kuin mitä se väittää, todennut perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn seurauksena tekemässään päätöksessä, että valtion toteuttama varojen asettaminen IRI:n käytettäväksi on myös yhteismarkkinoille soveltumatonta valtion tukea.</TXT></NP><?PAGE NO="I-697"?><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>laman vuoksi kanne on katsottava perusteettomaksi siltä osin kuin komissio syyttää Italian tasavaltaa siitä, ettei tämä ole vaatinut valtion tuen palauttamista IRI:ltä Italian valtiolle.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Päätöksen täytäntöönpanotoimia koskevan tiedon antamatta jättäminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Koska Italian tasavalta ei ollut ryhtynyt asetetussa määräajassa päätöksen täytäntöönpanoon, yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia niitä vaatimuksia, joiden tarkoituksena on nimenomaan tuomita Italian tasavalta siitä, ettei se ole antanut komissiolle tietoa näistä päätöksen täytäntöönpanotoimista.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Näin ollen on syytä todeta, että koska Italian tasavalta ei ole pannut asetetussa määräajassa päätöstä täytäntöön ja koska se on laskenut viivästyskoron virheellisesti, se on jättänyt täyttämättä sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska vastaaja on hävinnyt asian perusteittensa olennaiselta osalta, se on syytä velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-698"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Jättäessään asetetussa määräajassa poistamatta ja perimättä takaisin Alfa Romeo -konsernille 615,1 miljardin ITL:n suuruisen, perusteettomasti suoritetun valtion tuen, <DATE ISO="19890930">30.9.1989</DATE> ja kysymyksessä olevan summan maksamispäivän väliseltä ajalta laskettavine viivästyskorkoineen, Italian tasavalta on jättänyt täyttämättä Alfa Romeo -yritykselle (autoteollisuus) Italian hallituksen myöntämästä valtion tuesta <DATE ISO="19890531">31 päivänä toukokuuta 1989</DATE> tehdyn komission päätöksen 89/661/ETY mukaan sille kuuluvat velvollisuudet.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kanne hylätään muilta osin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Rodríguez Iglesias</P><P>Schockweiler</P><P>Mancini</P><P>Moitinho de Almeida</P><P>Murray</P><P>Edward</P><P>Puissochet</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19950404">4 päivänä huhtikuuta 1995</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Kirjaaja</P><P>R.Grass</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Presidentti</P><P>G.C. Rodríguez Iglesias</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>