(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 (3) asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan lisää selkeyttä, läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta, sillä terveet kasvit ovat elintärkeitä kestävälle maatalous- ja puutarhatuotannolle ja edistävät elintarviketurvaa ja elintarviketurvallisuutta sekä ympäristön suojelua tuhoojia vastaan.

(2)

Asetuksessa (EU) 2016/2031 vahvistetaan kasvintuhoojien vastaisia suojatoimenpiteitä koskevat säännöt. Kyseisten sääntöjen piiriin kuuluvat säänneltyjen tuhoojien luokitus ja luettelointi, vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unionin alueelle ja siirtoja unionin alueella, kartoitukset, tuhoojien esiintymisistä tehtävät ilmoitukset, toimenpiteet unionin alueella esiintyvien tuhoojien hävittämiseksi sekä sertifiointi.

(3)

Asetuksessa (EU) 2016/2031 vahvistetaan myös erinäisiä raportointivaatimuksia, jotka koskevat rajattujen alueiden perustamista ja unionikaranteenituhoojien, prioriteettituhoojien ja suoja-aluekaranteenituhoojien kartoitusta. Kyseisillä raportointivaatimuksilla on keskeinen rooli lainsäädännön asianmukaisen seurannan ja täytäntöönpanon varmistamisessa. On kuitenkin tärkeää selkeyttää ja yksinkertaistaa kyseisiä vaatimuksia 16 päivänä maaliskuuta 2023 annetun komission tiedonannon ”EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky vuoden 2030 jälkeen” mukaisesti ja edistää yhdenmukaistettuja, standardoituja ja digitaalisia menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset vaatimukset vastaavat aiottua tarkoitustaan, ja vähentää byrokratiaa sekä rajoittaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta.

(4)

Asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30 päivänä komissiolle ja muille jäsenvaltioille perustettujen rajattujen alueiden lukumäärä ja sijainti, kyseessä olevat tuhoojat ja edeltävän kalenterivuoden aikana toteutetut toimenpiteet.

(5)

Asetuksen (EU) 2016/2031 soveltamisesta saatu kokemus on osoittanut, että kasvinsuojelupolitiikan koordinoimiseksi unionin tasolla on tehokkaampaa, että rajatuista alueista ilmoitetaan välittömästi niiden perustamisen jälkeen. Kun jäsenvaltio ilmoittaa rajatuista alueista välittömästi, tällä autetaan muita jäsenvaltioita, komissiota ja ammattimaisia toimijoita tulemaan tietoisiksi kyseessä olevan tuhoojan esiintymisestä ja leviämisestä ja päättämään seuraavaksi toteutettavista toimenpiteistä. Sen vuoksi asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan 6 kohtaan on aiheellista sisällyttää velvoite, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava rajatut alueet, kyseessä olevat tuhoojat ja toteutetut toimenpiteet komissiolle ja muille jäsenvaltioille välittömästi kyseisten alueiden perustamisen jälkeen. Tällainen velvoite ei aiheuttaisi uutta hallinnollista rasitetta, koska se on jo komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1715 (4) liitteessä I olevassa 7.1 kohdassa vahvistettu voimassa oleva velvoite, jota sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa. Vahvistamalla kyseinen velvoite asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan 6 kohdassa selkeytettäisiin rajattuja alueita koskevia sääntöjä entisestään siinä käsityksessä, että on määrä poistaa täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/1715 säädetty vastaava velvoite, jotta vältetään kyseessä olevien säännösten päällekkäisyys.

(6)

Kuten asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan 6 kohdan soveltamisesta saatu kokemus on osoittanut, jäsenvaltioille asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille perustettujen rajattujen alueiden lukumäärä ja sijainti, kyseessä olevat tuhoojat ja edeltävän kalenterivuoden aikana toteutetut toimenpiteet, vain lisää hallinnollista rasitetta eikä tuo käytännön lisäarvoa velvoitteeseen ilmoittaa rajatuista alueista välittömästi. Vastaava säännös olisi sen vuoksi poistettava kyseisestä artiklasta.

(7)

Raportointivelvollisuuksien järkeistämiseksi ja raportoinnin digitalisoinnin tehostamiseksi välittömät ilmoitukset rajatuista alueista olisi toimitettava asetuksen (EU) 2016/2031 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä. Jotta varmistetaan johdonmukaisuus, 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset kyseessä olevan tuhoojan esiintymisestä puskurialueilla ja kyseisen asetuksen 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu rajattujen alueiden lakkauttaminen olisi myös tehtävä kyseisen sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.

(8)

Kokemus on osoittanut, että tietyissä tilanteissa jäsenvaltiot tarvitsevat asiantuntijoiden apua, jotta ne voivat ryhtyä nopeisiin toimiin tiettyjen tuhoojien uusien esiintymien torjumiseksi alueillaan. Tästä syystä olisi perustettava kasvinterveyshätätilanteita käsittelevä unionin ryhmä, jäljempänä ’ryhmä’, jonka tehtävänä on tarjota jäsenvaltioille niiden pyynnöstä kiireellistä apua unionikaranteenituhoojia koskevissa toimenpiteissä, jotka on toteutettava asetuksen (EU) 2016/2031 10–19, 27 ja 28 artiklan nojalla, ja kyseisen asetuksen 30 artiklan nojalla toteutettavissa toimenpiteissä. Jotta voidaan suojella unionin aluetta mahdollisilta tuhoojien esiintymiltä kolmansissa maissa, joilla on yhteinen raja unionin alueen kanssa tai joista aiheutuu välitön kasvinterveysriski kyseiselle alueelle, ryhmä voisi myös antaa kiireellistä apua kolmansille maille, kun niiden alueilla ilmenee unionikaranteenituhoojien ja sellaisten tuhoojien esiintymiä, joihin sovelletaan kyseisen asetuksen 30 artiklan nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä, yhden tai useamman jäsenvaltion ja asianomaisen kolmannen maan pyynnöstä.

(9)

Ryhmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi komission olisi vahvistettava sen nimittämistä, kokoonpanoa ja rahoitusta koskevat säännöt. Paremman koordinoinnin ja tehokkuuden varmistamiseksi komission olisi nimitettävä ryhmän jäsenet asianomaisia jäsenvaltioita tai kolmansia maita kuullen jäsenvaltioiden ehdottamien asiantuntijoiden keskuudesta, ja kyseisillä asiantuntijoilla olisi oltava kasvinterveyteen liittyvää erityisosaamista eri osa-alueilta.

(10)

Asetuksen (EU) 2016/2031 22 artiklan 3 kohdan, 24 artiklan 2 kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta tulokset edeltävänä kalenterivuonna tehdyistä kartoituksista, joissa selvitetään tiettyjen tuhoojien eli unionikaranteenituhoojien, kyseisen asetuksen 29 ja 30 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden piiriin kuuluvien tuhoojien, prioriteettituhoojien ja suoja-aluekaranteenituhoojien esiintymistä unionin alueella. Lisäksi ja asetuksen (EU) 2016/2031 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on pyynnöstä ilmoitettava monivuotisten kartoitusohjelmiensa perustamisesta komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Raportointivelvollisuuksien järkeistämiseksi ja raportoinnin digitalisoinnin tehostamiseksi asianomaisia artikloja olisi muutettava täsmentämällä, että kyseiset ilmoitukset on toimitettava kyseisen asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.

(11)

Asetuksen (EU) 2016/2031 23 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti monivuotisten kartoitusohjelmien kesto on 5–7 vuotta. Jotta voidaan vastata monivuotisten kartoitusohjelmien täytäntöönpanoon liittyviin haasteisiin ja vähentää toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta, ohjelmien kestoa olisi pidennettävä kymmeneen vuoteen ja kyseisiä ohjelmia olisi voitava tarkastella uudelleen ja päivittää.

(12)

Asetuksen (EU) 2016/2031 30 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jos komissio katsoo, että tuholainen täyttää kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 3 jakson 2 alajaksossa vahvistetut unionikaranteenituhoojiksi luetteloimattomia tuhoojia koskevat kriteerit, se hyväksyy välittömästi täytäntöönpanosäädöksillä rajoitetuksi ajaksi toimenpiteitä, jotka koskevat kyseisen tuhoojan aiheuttamia riskejä.

(13)

Kyseisen säännöksen täytäntöönpanon yhteydessä eräät jäsenvaltiot ovat ilmaisseet epäilyksensä siitä, mikä käsitteen ”toimenpiteet” täsmällinen soveltamisala on, ja erityisesti siitä, kattaako se tavaroiden tuonnin tai sisäisen siirron yhteydessä toteutetut toimet, joiden tarkoituksena on estää kyseessä olevan tuhoojan kulkeutuminen ja leviäminen unionin alueelle. Tästä syystä ja oikeudellisen selkeyden ja kattavuuden vuoksi asetuksen (EU) 2016/2031 30 artiklan 1 kohtaa olisi muutettava siten, että siinä todetaan nimenomaisesti, että kyseisiin toimenpiteisiin voivat sisältyä kyseessä olevan tuhoojan tuomista unionin alueelle tai sen siirtämistä tai pitoa, lisäystä tai luovuttamista unionin alueella koskeva kielto sekä vaatimukset, jotka koskevat kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unionin alueelle ja siirtoja unionin alueella. Kyseisen asetuksen 8 ja 48 artiklan nojalla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollista myöntää poikkeuksia kyseisistä kielloista, jos se on tarpeen esimerkiksi resistenssiä tai toleranssia koskevaa asiaankuuluvaa tutkimus- tai jalostustoimintaa varten.

(14)

Asetuksen (EU) 2016/2031 41 artiklassa vahvistetaan vaatimus estää unionikaranteenituhoojien esiintyminen kasveissa, kasvituotteissa tai muissa tavaroissa. Kyseisen artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos kasveja, kasvituotteita tai muita tavaroita on tuotu unionin alueelle tai siirretty unionin alueella kyseisen artiklan 1 kohdan vastaisesti, jäsenvaltioiden on toteutettava virallista valvontaa koskevassa unionin lainsäädännössä tarkoitetut tarvittavat toimenpiteet ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille kyseisen asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.

(15)

Asetuksen (EU) 2016/2031 37 artiklassa, joka koskee toimenpiteitä, joilla on määrä estää säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien määritetyt kynnysarvot ylittävä esiintyminen istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa, kun niitä tuodaan unionin alueelle tai siirretään siellä, ei kuitenkaan aseteta velvollisuutta ilmoittaa asiaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Kyseistä artiklaa olisi sen vuoksi muutettava säätämällä, että jos säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia koskevia vaatimuksia ei noudateta, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja ilmoitettava niistä komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle kolmannelle maalle kyseisen asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.

(16)

Tästä seuraa, että asetuksen (EU) 2016/2031 104 artiklassa, joka koskee kasvintuhoojien esiintymistä koskevia ilmoituksia, olisi viitattava myös kyseisen asetuksen 37 artiklan 10 kohtaan.

(17)

Komissiolle olisi siirrettävä asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklan 1 kohdan nojalla valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään kyseistä asetusta vahvistamalla menettelyt, jotka suoritetaan vakavan riskin kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden luetteloinnissa. Kyseisen menettelyn olisi katettava seuraavat osatekijät: näytön laatiminen vakavan riskin kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden arviointia varten, kyseisen näytön vastaanottamisen jälkeen toteutettavat toimet, kyseisessä arvioinnissa sovellettavat menettelyt ja asiakirjojen käsittelyyn liittyvät luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevat näkökohdat. Tämä on tarpeen, koska kokemus on osoittanut, että suorittamalla vakiomuotoinen menettely vakavan riskin kasvien luettelointiin voidaan varmistaa toimien läpinäkyvyys ja johdonmukaisuus jäsenvaltioille, kolmansille maille ja asianomaisille ammattimaisille toimijoille. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

Tietyissä tapauksissa on aiheellista sallia tiettyjen kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden tuonti unionin alueelle tietyistä kolmansista maista poiketen asetuksen (EU) 2016/2031 40 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistetusta kiellosta tai sen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetuista erityisistä ja vastaavista vaatimuksista. Kyseessä olevat kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat luetellaan tällä hetkellä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 (6) liitteissä VI ja VII. Tällaisesta tapauksesta on kyse, jos komissio on saanut näyttöä, joka oikeuttaa hyväksymään väliaikaisia poikkeuksia, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2016/2031 41 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia tai tiukempia vaatimuksia, tai jos kolmas maa on pyytänyt poikkeusta ja toimittanut kirjalliset takeet siitä, että sen alueellaan toteuttamilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti pienentää kyseisistä kasveista, kasvituotteista tai muista tavaroista aiheutuvaa asiaankuuluvaa riskiä, ja arviointi on osoittanut, että unionin aluetta koskeva riski voidaan pienentää hyväksyttävälle tasolle soveltamalla tiettyjä asetuksen (EU) 2016/2031 liitteessä II olevan 1 jakson 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja väliaikaisia toimenpiteitä.

(19)

Selkeyden, johdonmukaisuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään tällaisista poikkeuksista. Kattavuuden vuoksi kyseisissä säädöksissä olisi myös vahvistettava väliaikaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kyseessä olevan kasvinterveysriskin pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(20)

Kaikkien kyseisten täytäntöönpanosäädösten soveltamisajan olisi oltava enintään viisi vuotta, jotta voidaan varmistaa niiden oikea-aikainen uudelleentarkastelu. Poikkeustapauksissa, jos se on perusteltua päivitetyn arvioinnin perusteella, kyseinen ajanjakso olisi voitava uusia ja asianomaiselle poikkeukselle olisi voitava asettaa muutetut vaatimukset mahdollisten kasvinterveysriskien torjumiseksi.

(21)

Lisäksi komissiolle olisi SEUT 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään asetusta (EU) 2016/2031 vahvistamalla sitä menettelyä koskevat osatekijät, jota on noudatettava, kun myönnetään väliaikaisia poikkeuksia kyseisen asetuksen 40 artiklan 2 kohdasta ja 41 artiklan 2 kohdasta. Tämä on tarpeen, koska asetuksen (EU) 2016/2031 hyväksymisen jälkeen saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tällaisten väliaikaisten poikkeusten myöntämiseen olisi oltava vakiomuotoinen menettely, jolla voidaan varmistaa toimien läpinäkyvyys ja johdonmukaisuus jäsenvaltioille, kolmansille maille ja asianomaisille ammattimaisille toimijoille.

(22)

Asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklan 4 kohdan mukaisesti kasvi, kasvituote tai muu tavara poistetaan vakavan riskin kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden luettelosta, jos riskinarvioinnin perusteella päätellään, että sen tuonti unionin alueelle edellyttää kieltoa tai erityisvaatimuksia tai että mitään vaatimuksia ei edellytetä. Kyseisen artiklan soveltamisesta saadut kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tietyissä tapauksissa kyseisten hyödykkeiden tuontiin unionin alueelle voitaisiin soveltaa erityisiä toimenpiteitä, joilla kyseessä oleva kasvinterveysriski pienennetään hyväksyttävälle tasolle, silloin kun joidenkin asiaankuuluvien tuhoojien osalta täydellinen arviointi on vielä kesken. Kyseisestä syystä komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden poistamiseksi asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytystä vakavan riskin kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden luettelosta, jos ne aiheuttavat kasvinterveydellisen riskin, jota ei ole vielä arvioitu kaikilta osin, eikä niiden osalta ole vielä annettu täytäntöönpanosäädöstä kyseisen asetuksen 42 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jotta mahdolliset kasvinterveysriskit voitaisiin pienentää hyväksyttävälle tasolle, kyseisen vallan nojalla hyväksytyistä täytäntöönpanosäädöksissä olisi vahvistettava väliaikaiset toimenpiteet, jotka koskevat kyseisten kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unionin alueelle ja joiden olisi rajoituttava täydellisen arvioinnin suorittamiseen tarvittavaan asianmukaiseen ja kohtuulliseen ajanjaksoon. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(23)

Asetuksen (EU) 2016/2031 44 artiklan 1 kohdan a kohdan mukaan komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vastaavat vaatimukset tietyn kolmannen maan pyynnöstä, jos asianomainen kolmas maa takaa yhdellä tai useammalla sen virallisessa valvonnassa sovellettavalla täsmennetyllä toimenpiteellä sellaisen kasvinsuojelun tason, joka vastaa unionin alueella suoritettaviin kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden siirtoihin sovellettavia erityisiä vaatimuksia.

(24)

Kyseisen säännöksen täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että vastaavien vaatimusten vahvistaminen ainoastaan siltä osin kuin kyse on unionin alueella tapahtuvia kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden siirtoja koskevista erityisvaatimuksista ei ole riittävä toimenpide ja että se ei ole edes mahdollista, jos tällaisia siirtoa koskevia vaatimuksia ei ole asetettu. Näin tapahtuu usein silloin, kun unionin säännöt koskevat sellaisia tuhoojia, joita esiintyy ainoastaan kolmansissa maissa eikä unionin alueella, ja kun on asetettu pelkästään hyödykkeiden tuontia unionin alueelle koskevia vaatimuksia.

(25)

Asianomaiselta kolmannelta maalta edellytettävän kasvinsuojelun tason olisi siksi vastattava myös niitä sovellettavia erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat kyseisten kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuontia unionin alueelle kaikista tai tietyistä kolmansista maista.

(26)

Asetuksen (EU) 2016/2031 71 artiklan 2 kohdan mukaan kasvinterveystodistuksessa on täsmennettävä kohdassa ”Lisäilmoitus”, mikä erityinen vaatimus täyttyy, jos vaatimusten osalta on useita eri vaihtoehtoja kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 ja 2 kohdan, 30 artiklan 1 ja 3 kohdan, 37 artiklan 2 kohdan, 41 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 54 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti annetun asianomaisen täytäntöönpanosäädöksen nojalla. Kyseisen täsmennyksen on sisällettävä kyseisen vaatimuksen sanamuoto kokonaisuudessaan.

(27)

Asetuksen (EU) 2016/2031 käytännön soveltaminen on osoittanut, että kasvinterveystodistuksissa olisi viitattava myös kyseisen asetuksen 37 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyihin vaatimuksiin eli mainitun asetuksen 36 artiklan f alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, joilla ehkäistään säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintyminen asianomaisissa istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa, jos tällaistenvaatimusten osalta on asianomaisen säännöksen nojalla useita eri vaihtoehtoja. Tämä on yhdenmukaista unionikaranteenituhoojia koskevan lähestymistavan kanssa, sillä kyseisen asetuksen 71 artiklan 2 kohdassa viitataan sen 41 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla annettuun täytäntöönpanosäädökseen. Näin pystyttäisiin myös tarjoamaan toimivaltaisille viranomaisille, ammattimaisille toimijoille ja kolmansille maille lisää selkeyttä ja varmuutta siltä osin kuin kyse on säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia ja kyseessä olevien istutettaviksi tarkoitettuja kasveja koskevien sääntöjen soveltamisesta.

(28)

Tästä syystä asetuksen (EU) 2016/2031 71 artiklan 2 kohdassa olisi oltava viittaus sen 37 artiklan 4 kohdan nojalla annettuihin täytäntöönpanosäädöksiin. Lisäksi olisi poistettava viittaus kyseisen asetuksen 37 artiklan 2 kohtaan, koska sillä ei ole merkitystä kasvinterveystodistuksen lisäilmoituksen sisällön kannalta. Komission olisi varmistettava, että säänneltyjen muiden kuin unionikaranteenituhoojien esiintymistä istutettaviksi tarkoitetuissa kasveissa koskevat säännöt päivitetään kyseisten muutosten soveltamisen alkamispäivään mennessä mukauttamalla täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/2072 vahvistettuja asiaankuuluvia vaatimuksia.

(29)

Asetuksen (EU) 2016/2031 81 artiklan 1 kohdan mukaan kasvipassia ei vaadita siirrettäessä loppukäyttäjille, kuten kotipuutarhureille, suoraan toimitettavia kasveja, kasvituotteita tai muita tavaroita. Kyseistä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta loppukäyttäjiin, jotka vastaanottavat kasvit, kasvituotteet tai muut tavarat etäsopimuksin tapahtuvan myynnin kautta.

(30)

Asetuksen (EU) 2016/2031 antamisen jälkeen saatu kokemus on osoittanut, ettei tiettyjen kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden mukana tarvitse olla kasvipassia, vaikka ne jaettaisiin etämyynnin kautta. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi säätää, että 81 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ei sovelleta tietyin edellytyksin tiettyihin kasveihin, kasvituotteisiin tai muihin tavaroihin, joita jaetaan etäsopimuksin tapahtuvan myynnin kautta. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(31)

Asetuksen (EU) 2016/2031 88 artiklan mukaan ammattimaisten toimijoiden on kiinnitettävä kasvipassit kyseisten kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden kaupankäynnin yksikköön, ennen kuin ne siirretään unionin alueella kyseisen asetuksen 79 artiklan mukaisesti tai suoja-alueelle tai suoja-alueella 80 artiklan mukaisesti. Jos tällaisia kasveja, kasvituotteita tai muita tavaroita siirretään pakkauksessa, nipussa tai säiliössä, kasvipassi on kiinnitettävä kyseiseen pakkaukseen, nippuun tai säiliöön.

(32)

Asetukseen (EU) 2016/2031 perustuvat kaupan käytännöt ovat osoittaneet, että tietyissä tapauksissa ei ole käytännössä mahdollista liittää kasvipasseja tiettyjen kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden kaupankäynnin yksiköihin niiden koon, muodon tai muiden erityispiirteiden vuoksi. Kyseisten kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden kaupankäynnin yksiköitä olisi sen sijaan voitava siirtää unionin alueella siten, että kasvipassi on liitetty niihin muulla tavoin kuin fyysisesti kiinnittämällä. Kasvipassien myöntämistä asianomaisille kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille koskevat asetuksen (EU) 2016/2031 vaatimukset olisi säilytettävä ennallaan.

(33)

Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sen sallimiseksi, että tiettyjä kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita voidaan siirtää ilman niiden kaupankäynnin yksiköihin kiinnitettyä kasvipassia, mikäli kasvipassin kiinnittäminen niihin on epäkäytännöllistä niiden koon, muodon, pakkaustavan tai muiden erityisominaisuuksien vuoksi. On tarpeen määritellä järjestelyt, joilla huolehditaan siitä, että kasvipassi on edelleen käytössä, vaikka se ei olekaan kiinnitettynä, ja että siinä viitataan edelleen asianomaisiin kasveihin, kasvituotteisiin ja muihin tavaroihin. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(34)

Asetuksen (EU) 2016/2031 94 artiklassa säädetään, että rajatarkastusasemilla myönnetään kasvipasseja, joilla korvataan unionin alueelle tuotavien kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden kasvinterveystodistukset. Sen sijaan, että kasvipassit myönnettäisiin rajatarkastusasemille, jäsenvaltiot voivat jo korvata kasvinterveystodistuksen alkuperäisen kasvinterveystodistuksen oikeaksi todistetulla jäljennöksellä, joka kulkee kasvin, kasvituotteen tai muun tavaran mukana sitä siirrettäessä siihen asti, että kasvipassi myönnetään. Digitalisointiprosessin edistämiseksi, hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja kyseisen asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän hyödyntämiseksi enemmän jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus käyttää tällaisissa tapauksissa kyseiseen järjestelmään sisältyviä tietoja edellyttäen, että sähköinen kasvinterveystodistus tai kasvinterveystodistuksen digitaalinen jäljennös on saatavilla kyseisessä järjestelmässä ja se asetetaan saataville toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Kun otetaan huomioon sähköisen ilmoitusjärjestelmän kautta annetut takeet suojatusta pääsystä asiakirjoihin, tällaista mahdollisuutta ei pitäisi enää rajoittaa sen jäsenvaltion alueelle, jossa kasvien terveyteen liittyvät tuontitarkastukset tehtiin. Vastaavista syistä kyseistä rajoitusta jäsenvaltion alueeseen ei enää olisi sovellettava myöskään oikeaksi todistettujen jäljennösten käyttöön.

(35)

Asetuksen (EU) 2016/2031 99 artiklan 1 kohdassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään kyseistä asetusta vahvistamalla virallisiin todennuksiin sisällytettävät erityisesti kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita kuin puista pakkausmateriaalia koskevat seikat, joita vaaditaan sovellettavissa kansainvälisissä standardeissa. Asetuksen (EU) 2016/2031 antamisen jälkeen ei ole hyväksytty tällaisia kansainvälisiä standardeja, eikä sellaisia ole tällä hetkellä valmisteilla missään kansainvälisessä järjestössä. Tämän vuoksi ei ole mahdollista antaa kyseisiä delegoituja säädöksiä, ja näin ollen kasveja, kasvituotteita tai muita tavaroita ei voida tuoda unionin alueelle käyttämällä tällaisia virallisia todennuksia kasvinterveystodistusten vaihtoehtoina.

(36)

Lisäksi tiettyjen neuvoston direktiivien 77/93/ETY (8) ja 2000/29/EY (9) nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti unionin alueelle tuodaan edelleen kasveja, kasvituotteita ja muita tavaroita, joiden mukana on useissa kolmansissa maissa myönnettyjä muita virallisia todennuksia kuin kasvinterveystodistuksia. Kyseisiä säädöksiä ovat erityisesti komission päätökset 93/365/ETY (10), 93/422/ETY (11) ja 93/423/ETY (12) sekä komission täytäntöönpanopäätös 2013/780/EU (13). Kyseisten päätösten tekemisen aikaan voimassa ei ollut asiaan liittyviä kansainvälisiä standardeja ja ne ovat edelleen voimassa.

(37)

Asetuksen (EU) 2016/2031 ja päätösten 93/365/ETY, 93/422/ETY, 93/423/ETY ja 2013/780/EU soveltamisesta saatu kokemus osoittaa, että niissä tarkoitetut viralliset todennukset ovat tarjonneet riittävät takeet unionin alueen kasvinsuojelulle, vaikka asiaan liittyviä kansainvälisiä standardeja ei ole koskaan ollut olemassa. Tästä syystä ja sen varmistamiseksi, että asetuksen (EU) 2016/2031 mukaisia virallisia todennuksia voidaan edelleen käyttää, olisi kyseisen asetuksen 99 artiklan 1 kohdasta poistettava edellytys, jonka mukaan asianomaisessa delegoidussa säädöksessä olevia seikkoja vaaditaan sovellettavissa kansainvälisissä standardeissa.

(38)

Asetuksen (EU) 2016/2031 103 artiklan mukaisesti komissio perustaa sähköisen järjestelmän jäsenvaltioiden toimittamia ilmoituksia varten. Sen varmistamiseksi, että tällaista sähköistä järjestelmää voitaisiin käyttää myös raporttien, kuten unionikaranteenituhoojien, prioriteettituhoojien, kyseisen asetuksen 29 ja 30 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden piiriin kuuluvien tuhoojien ja suoja-aluekaranteenituhoojien kartoitusta koskevien raporttien, toimittamiseen, kyseisen asetuksen 103 artiklan ensimmäistä kohtaa olisi muutettava siten, että siihen sisällytetään myös jäsenvaltioiden raporttien toimittaminen. Tämä on tarpeen raportointijärjestelmän järkeistämiseksi ja kasvinsuojelutoimien digitalisointiprosessin vahvistamiseksi.

(39)

Asetus (EU) 2016/2031 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(40)

Asetuksen (EU) 2016/2031 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (14) soveltamisen alkamisen jälkeen kokemus on osoittanut, että kasvinterveystodistuksen tai muiden virallisten todennusten puuttumisesta ilmoittaminen, kun on kyse kasveista, kasvituotteista tai muista tavaroista, jotka tuodaan unioniin osana matkustajien henkilökohtaisia matkatavaroita tai postipalvelujen välityksellä henkilökohtaista kulutusta tai käyttöä varten, lisää suhteettomasti toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista rasitetta asianomaiseen kasvinterveysriskiin nähden. Jos kyseisiin lähetyksiin sovelletaan asetuksen (EU) 2017/625 1 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, niitä koskevat ilmoitukset olisi sen vuoksi vapautettava kyseisen asetuksen 66 artiklan 5 kohdan soveltamisesta, jos säännöstenvastaisuus koskee kasvinterveystodistuksen tai muiden asetuksen (EU) 2016/2031 99 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja virallisia todennusten puuttumista. Jotta voidaan kuitenkin varmistaa kattava yleiskuva säännöstenvastaisuuksien alkuperästä ja luonteesta kussakin jäsenvaltiossa, toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä kirjaa kyseisistä säännöstenvastaisuuksien tapauksista ja toimitettava komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille vuosittain raportti, joka sisältää yhteenvedon kyseisistä kirjauksista. Raportointivelvoitteiden järkeistämiseksi ja raportoinnin digitalisoinnin tehostamiseksi kyseiset raportit olisi toimitettava asetuksen (EU) 2017/625 131 artiklassa tarkoitetun virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmän (IMSOC) välityksellä.

(41)

Jotta kolmannet maat ja niiden ammattimaiset toimijat voisivat mukautua uusiin sääntöihin, jotka koskevat kasvinterveystodistusten myöntämistä säänneltyjä muita kuin unionikaranteenituhoojia koskevien asiaankuuluvien sääntöjen noudattamisen osalta, asetuksen (EU) 2016/2031 71 artiklan 2 kohdan muutosta olisi sovellettava 18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä,

1)

korvataan 18 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rajatut alueet, kyseessä olevat tuhoojat ja toteutetut toimenpiteet komissiolle ja muille jäsenvaltioille välittömästi kyseisten alueiden perustamisen jälkeen. Kyseiset ilmoitukset on toimitettava 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.”

2)

lisätään 19 artiklaan kohta seuraavasti:

3)

lisätään artikla seuraavasti:

4)

korvataan 22 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30 päivänä edeltävänä kalenterivuonna toteutettujen 1 kohdassa tarkoitettujen kartoitusten tulokset. Kyseisissä ilmoituksissa on oltava tiedot siitä, missä kartoitus tehtiin, kartoitusten aikataulu, kyseessä olevat tuhoojat, kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat, tarkastusten ja näytteiden lukumäärä sekä kutakin kyseessä olevaa tuhoojaa koskeva havainto. Kyseiset ilmoitukset on toimitettava 103 artiklassa tarkoitetun sähköisen ilmoitusjärjestelmän välityksellä.”

5)

muutetaan 23 artikla seuraavasti:

6)

korvataan 24 artiklan 2 kohta seuraavasti:

7)

korvataan 25 artiklan 3 kohta seuraavasti:

8)

korvataan 30 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Kyseisillä toimenpiteillä pannaan tapauksen mukaan täytäntöön kunkin kyseessä olevan tuhoojan osalta nimenomaisesti yksi tai useampia 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–g alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä. Niihin voi sisältyä kyseessä olevan tuhoojan tuomista unionin alueelle tai sen siirtämistä tai pitoa, lisäystä tai luovuttamista unionin alueella koskeva kielto ja vaatimuksia, jotka koskevat kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unionin alueelle ja siirtämistä unionin alueella.”

9)

korvataan 34 artiklan 2 kohta seuraavasti:

10)

lisätään 37 artiklaan kohta seuraavasti:

11)

lisätään 42 artiklaan kohta seuraavasti:

12)

lisätään artikla seuraavasti:

13)

korvataan 44 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

;

14)

korvataan 71 artiklan 2 kohta seuraavasti:

15)

lisätään 81 artiklaan kohta seuraavasti:

16)

lisätään 88 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännökset, joissa

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 107 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

17)

korvataan 94 artiklan 2 kohta seuraavasti:

18)

korvataan 99 artiklan 1 kohta seuraavasti:

19)

korvataan 103 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Komissio perustaa sähköisen järjestelmän, jonka välityksellä jäsenvaltiot toimittavat ilmoituksia ja raportteja.”

20)

korvataan 104 artiklan ensimmäisen kohdan johdantokappale seuraavasti:

”Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä erityiset säännöt 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 11 artiklassa, 17 artiklan 3 kohdassa, 18 artiklan 6 kohdassa, 19 artiklan 2 ja 8 kohdassa, 28 artiklan 7 kohdassa, 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 30 artiklan 8 kohdassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 37 artiklan 10 kohdassa, 40 artiklan 4 kohdassa, 41 artiklan 4 kohdassa, 46 artiklan 4 kohdassa, 49 artiklan 6 kohdassa, 53 artiklan 4 kohdassa, 54 artiklan 4 kohdassa, 60 artiklan 2 kohdassa, 77 artiklan 2 kohdassa ja 95 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten toimittamisesta. Kyseisten sääntöjen on koskettava yhtä tai useampaa seuraavista tekijöistä:”

21)

muutetaan 105 artikla seuraavasti: