(1)

Eräs Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen ilmoitti komissiolle 15 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Shetlandinsaarten valtuuston, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan Shetlandinsaarista vastaava viranomainen, myöntämästä sääntöjenvastaisesta tuesta. Komissio pyysi 24 päivänä elokuuta 2004, 4 päivänä helmikuuta 2005, 11 päivänä toukokuuta 2005 ja 16 päivänä joulukuuta 2005 päivätyillä kirjeillä Yhdistyneeltä kuningaskunnalta tietoja tästä tuesta. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti komissiolle lisätietoja 10 päivänä joulukuuta 2004, 6 päivänä huhtikuuta 2005, 8 päivänä syyskuuta 2005 ja 31 päivänä tammikuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 13 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Yhdistynyt kuningaskunta esitti tukea koskevat huomautuksensa 16 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä marraskuuta 2006 (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta. Huomautuksia ei esitetty.

(4)

Shetlandinsaarten valtuusto suoritti kalatalousalalle maksuja kahden yleisen tukitoimenpiteen osana. Nämä toimenpiteet olivat nimeltään ”Aid to the Fish Catching and Processing Industry” (tuki kalastus- ja kalanjalostusalalle) ja ”Aid to the Fish Farming Industry” (tuki kalanviljelyalalle), ja ne koostuivat tosiasiallisesti useista erityyppisistä tukiohjelmista, jotka ovat olleet voimassa 1970-luvulta saakka. Eräs näistä tukiohjelmista oli niin kutsuttu ”First time shareholders scheme” (”Uusien osakkeenomistajien järjestelmä”, jäljempänä ’järjestelmä’). Tässä järjestelmässä, joka oli voimassa vuodesta 1982 14 päivään tammikuuta 2005 saakka, myönnettiin tukea osuutena omavastuuosuuteen olemassa olevaa tai uutta kalastusalusta koskevan osakkuuden hankkimiseksi. Tukea myönnettiin vain yli 18-vuotiaille henkilöille, joilla ei vielä ollut kalastusalusten osakkeita.

(5)

Tukea myönnettiin 50 prosenttia osakkeen hankintakustannuksista, olemassa olevien alusten tapauksessa enintään 7 500 Englannin puntaa ja uusien alusten tapauksessa enintään 15 000 Englannin puntaa. Jäljelle jäävän 50 prosentin osuuden tuensaajan tuli rahoittaa itse joko omilla säästöillään tai perheen sisäisellä lainalla. Tuki oli korkeintaan 25 prosenttia aluksen arvosta.

(6)

Tuki myönnettiin sillä edellytyksellä, että alusta käytettiin kokopäiväiseen kalastukseen seuraavien viiden vuoden ajan, ja että tuensaaja säilytti osakkeensa viiden vuoden ajan tuen saamisesta.

(7)

Komissio epäili vahvasti, voisiko tuki, jota järjestelmästä myönnetään ensimmäistä kertaa käytettyä alusta koskevaa osakkuutta hankkiville henkilöille, soveltua vuosilta 1994, 1997 ja 2001 peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen (4) 2.2.3.3 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin. Erityisesti oli syytä epäillä, ettei järjestelmä noudata edellytystä, jonka mukaan tukea voidaan myöntää vain aluksille, joiden ikä ei ostohetkellä ylitä kymmentä (5) tai kahtakymmentä (6) vuotta ja joita voidaan käyttää vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Komissio epäili myös järjestelmässä säädetyn tuen määrän soveltuvuutta (25 % aluksen todellisista hankintakustannuksista), sillä se ei ilmeisesti noudata olemassaoleviin tukijärjestelmiin 1. päivästä heinäkuuta 2001 alkaen sovellettavia vuoden 2001 suuntaviivoja, jotka sallivat korkeintaan 20 prosentin suuruisen tuen (7).

Uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimista varten myönnettävän tuen osalta komissio totesi, että järjestelmässä ei ilmeisesti lainkaan mainittu kalastuslaivaston kokoa koskevia viitearvoja eikä hygienia- ja turvallisuusvaatimuksia tai velvollisuutta rekisteröidä aluksia kalastusrekisteriin niiden edellytysten mukaisesti, jotka on mainittu kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (8), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä joulukuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2369/2002 (9), 6, 7, 9 ja 10 artiklassa sekä liitteessä III. Tämän lisäksi järjestelmä ei ilmeisesti sisältänyt mitään asetuksessa (EY) N:o 2792/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2369/2002, mainittuihin lisävaatimuksiin viittaavia säännöksiä.

(8)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti 16 päivänä lokakuuta 2006 päivätyssä vastauksessaan lisätietoja järjestelmästä myönnetystä tuesta. Vastauksessa huomautettiin, että järjestelmästä myönnetyn tuen kokonaismäärä oli 581 750 Englannin puntaa, ei siis 8 000 000 puntaa, kuten komission päätöksessä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely oli mainittu. Yhdistynyt kuningaskunta huomautti myös, että 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen tukea ei ollut myönnetty uusien kalastusalusten ostoon, ja tämän vuoksi kysymys järjestelmän soveltuvuudesta on kyseisen päivämäärän jälkeen ollut tarpeeton.

(9)

Käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnettävän tuen osalta Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että järjestelmään ei liittynyt aluksen ikää koskevia ehtoja tai mainintaa siitä, että alusten pitäisi olla käytössä vielä vähintään kymmenen vuotta. Yhdistynyt kuningaskunta totesi kuitenkin, että järjestelmään liittyi viiden vuoden ehto tuen myöntämiselle, mihin sisältyvän sitoumuksen mukaan alusta tuli käyttää kalastukseen ainakin viiden vuoden ajan.

(10)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamaan luetteloon oli merkitty kaikki 25 päivän huhtikuuta 1996 ja 15 päivän heinäkuuta 2003 välisenä aikana käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnetyt 78 yksittäistä tukea, kukin suuruudeltaan 7 500 Englannin puntaa, sekä tuensaajien nimet ja alusten nimet ja iät. Tukiosuus vaihteli 0,12 prosentin ja 25 prosentin välillä. 1 päivän tammikuuta 2001 jälkeen tukiosuus ei kertaakaan ylittänyt 3,75:tä prosenttia.

(11)

Yhdistynyt kuningaskunta huomautti, että myönnetyistä 78 tuesta 36 ei vaikuttanut suuntaviivojen mukaiselta, mutta näistä 28 oli määrätty takaisinperittäviksi tai jo peritty takaisin kyseessä olevan aluksen menettämisen, takavarikon, myynnin tai käytöstä poistamisen vuoksi. Jäljelle jääneistä kahdeksasta tapauksesta kahdessa takaisinperintää ei ollut toteutettu, koska alus oli menetetty sen jälkeen kun tukiehdoissa mainittu viisi vuotta oli kulunut umpeen. Tämän jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta totesi jäljellä olevan ainoastaan kuusi mahdollisesti suuntaviivojen vastaista tukea, jotka koskivat joko edelleen käytössä olevia aluksia tai myöhemmin hankittuja aluksia, joille kyseessä olevasta tuesta saatava hyöty oli siirretty.

(12)

Lopuksi Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että jos komissio tekee kielteisen päätöksen, ennen 3 päivää kesäkuuta 2003 myönnetyn tuen takaisinmaksamista ei tulisi vaatia, koska se olisi vastoin luottamuksensuojan periaatetta. Tältä osin Yhdistynyt kuningaskunta viittasi kiintiöiden ostoa varten Shetlandinsaarilla (Yhdistynyt kuningaskunta) myönnettävistä lainoista 3 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyyn komission päätökseen 2003/612/EY (10) ja Shetland Leasing and Property Developments Ltd:n investoinneista Shetlandinsaarilla (Yhdistynyt kuningaskunta) 7 päivänä joulukuuta 2005 tehtyyn komission päätökseen 2006/226/EY (11) todeten, että 3 päivään kesäkuuta 2003 saakka Shetlandinsaarten valtuusto katsoi oikeutetusti tällaiseen tukeen käytettyjen varojen olevan pikemminkin yksityisiä kuin julkisia.

(13)

Ensin on päätettävä, onko toimenpidettä pidettävä valtiontukena, ja jos on, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille.

(14)

Tukea on myönnetty rajalliselle määrälle kalatalousalan yrityksiä, joten se on luonteeltaan valikoivaa. Shetlandinsaaren valtuusto on myöntänyt valtion varoista tukea sellaisten yritysten hyväksi, jotka kilpailevat suoraan muiden kalatalousalan yritysten kanssa niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muissakin jäsenvaltioissa. Näin ollen tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, ja siinä näyttäisi olevan kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(15)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan johdanto-osan 4 kappaleessa mainittuja kahta yleistä tukiohjelmaa on sovellettu ennen Yhdistyneen kuningaskunnan liittymistä Euroopan talousyhteisöön. Komissio toteaa kuitenkin, että saatujen tietojen mukaan uusien osakkeenomistajien järjestelmä otettiin käyttöön vasta vuonna 1982. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan ole aiempien tietojen puuttumisen vuoksi pystynyt esittämään todisteita siitä, että tukitoimenpiteet olisivat olleet voimassa jo ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta liittyi yhteisöön. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että tukiohjelmia on vuosien kuluessa muutettu ja että näitä muutoksia ei ole koskaan annettu tiedoksi komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan (entisen 93 artiklan 3 kohdan) mukaisesti. Tästä syystä tukitoimenpiteitä on pidettävä uutena tukena.

(16)

Asetuksessa (EY) N:o 659/1999 ei mainita sen 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen sääntöjenvastaisten tukien, eli tukien jotka on pantu täytäntöön ilman, että komissiolla olisi ollut mahdollisuutta antaa lausuntoa niiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, tutkintaa koskevaa vanhentumisaikaa. Mainitun asetuksen 15 artiklassa säädetään kuitenkin, että komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, että vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle, ja että tukea koskevat komission toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Sen vuoksi komissio katsoo, ettei ole syytä tutkia tukia, jotka katsotaan vanhentuneiksi, eli siis sellaisia tukia, jotka on myönnetty yli kymmenen vuotta ennen komission niiden osalta aloittamaa ensimmäistä toimenpidettä.

(17)

Komissio katsoo, että tässä tapauksessa sen 24 päivänä elokuuta 2004 Yhdistyneelle kuningaskunnalle osoittama tietojen toimittamista koskeva pyyntö on keskeyttänyt vanhentumisajan. Sen vuoksi ennen 24 päivää elokuuta 1994 tuensaajille myönnetyt tuet katsotaan vanhentuneiksi. Näin ollen komissio on rajoittanut arviointinsa sellaiseen tukeen, joka on myönnetty 24 päivän elokuuta 1994 ja tammikuun 2005 välisenä aikana.

(18)

Valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos siihen voidaan soveltaa jotakin EY:n perustamissopimuksessa määrättyä poikkeusta. Kalatalousalan valtiontuen osalta valtiontukitoimenpiteitä pidetään yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne täyttävät kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevissa suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset. Vuoden 2004 suuntaviivojen 5.3 kohdan toisen kappaleen mukaan ”asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan mukaista laitonta tukea arvioidaan niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita sovelletaan sillä hetkellä, kun tuen myöntämistä koskeva hallinnollinen toimi on tullut voimaan.” Tämä vastaa myös niitä yleisiä ohjeita, jotka mainitaan komission ilmoituksessa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (12). Tukea on näin ollen tarpeen arvioida sen perusteella, onko se vuoden 1994, 1997 ja 2001 kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen mukaista.

(19)

Päätöksessään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely komissio totesi uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen myönnettävän tuen osalta, että ennen 1 päivää heinäkuuta 2001 myönnettyä tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Tämän päivämäärän jälkeen järjestelmän ehdot eivät kuitenkaan ilmeisesti ole täyttäneet voimassaolevia edellytyksiä, minkä vuoksi komissio epäilee vahvasti, että kaikki kyseisen päivämäärän jälkeen myönnetty tuki on yhteismarkkinoille soveltumatonta.

(20)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen perusteella voidaan osoittaa, että uutta alusta koskevan osakkuuden hankkimiseen ei ole myönnetty tukea 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen, ja että järjestelmän voimassaolo on päättynyt 14 päivänä tammikuuta 2005.

(21)

Vuosien 1994, 1997 ja 2001 suuntaviivojen 2.2.3.3 kohdan mukaan tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana vain silloin, kun alusta voidaan käyttää vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Lisäksi vuoden 1994 ja 1997 suuntaviivojen mukaan aluksen on oltava vähintään kymmenen vuoden ikäinen, ja vuoden 2001 suuntaviivojen mukaan vähintään 20 vuoden ikäinen.

(22)

Järjestelmä ei sisällä mitään alusten ikään liittyviä edellytyksiä, ja Yhdistynyt kuningaskunta on vahvistanut, ettei muilla ehdoilla tai toimilla ole varmistettu tämän edellytyksen noudattamista. Järjestelmässä ei myöskään edellytetä alusten käyttämistä vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Näin järjestelmä ei selvästikään ole vuosien 1994, 1997 ja 2001 suuntaviivojen mukainen.

(23)

Yhteensopimattomuutta suuntaviivojen kanssa ei muuta se, että järjestelmässä vaadittiin aluksesta hankitun osakkuuden säilyttämistä vähintään viiden vuoden ajan ja että alusta tuli käyttää kalastukseen näiden vuosien aikana. Tämä edellytys varmisti vain sen, että alukset olivat käytössä ensimmäisten viiden vuoden ajan eli vain puolet suuntaviivoissa mainitusta ajasta.

(24)

Tämän vuoksi katsotaan, että järjestelmästä käytettyä alusta koskevan osakkuuden hankkimista varten myönnettävä tuki ei sovellu yhteismarkkinoille.

(25)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan komission on päätettävä sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.

(26)

Yhdistynyt kuningaskunta on tuonut esille, että komission ei pidä vaatia tuen takaisinperimistä, jos se on vastoin luottamuksensuojan periaatetta, ja väittää, että tähän tapaukseen sovelletaan mainittua periaatetta.

(27)

Ohjelman rahoittamiseen on käytetty samoja varoja kuin tukiin, joista komissio on tehnyt tämän päätöksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkoitetut kielteiset päätökset 2003/612/EY ja 2006/226/EY. Kyseisissä tapauksissa komissio oli sitä mieltä, että varojen oli katsottava olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja. Samaan aikaan komissio myönsi, että näissä nimenomaisissa tapauksissa Shetlandinsaarten viranomaisissa ja organisaatioissa oli monien yhteensattumien kautta syntynyt perusteltu luottamus siihen, että kyseinen rahasto on luonteeltaan yksityinen, mikä esti sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisinperinnän.

(28)

Komissio katsoo kuitenkin, että päätöksissä 2003/612/EY ja 2006/226/EY huomioon otettuja seikkoja ei voida tässä tapauksessa soveltaa samalla tavalla ja perusteltua luottamusta ei ole syntynyt. Komissio panee erityisesti merkille Yhdistyneen kuningaskunnan toimet ja ilmoitukset, joista käy selvästi ilmi, että vastuuviranomaiset olivat tukea myönnettäessä vakuuttuneita siitä, että ohjelma oli osa valtiontukijärjestelmää ja että siihen oli sovellettava valtiontukisääntöjä.

(29)

Tähän tulokseen tullakseen komissio toteaa, että toisin kuin päätösten 2003/612/EY ja 2006/226/EY kohteena olevat tuet, kyseinen ohjelma on perustettu normaalin tukiohjelman muodossa ja koskee Shetlandinsaarten valtuuston kalastajille suoraan myöntämiä tukia. Tästä nimenomaisesta tapauksesta käy lisäksi selvästi ilmi Yhdistyneen kuningaskunnan katsoneen, että asiaan oli sovellettava valtiontukisääntöjä, sillä se on sisällyttänyt ohjelman menot toistuvasti Yhdistyneen kuningaskunnan valtiontukia koskeviin vuosikertomuksiin, jotka on yhteisön velvollisuuksien mukaisesti toimitettu komissiolle. Yhdistynyt kuningaskunta totesikin 10 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä kirjeessään vastauksena komission kysymyksiin, että ohjelmien mukaiset maksut oli monen vuoden ajan sisällytetty valtiontukia koskeviin vuosikertomuksiin, jotka oli vaatimusten mukaisesti lähetetty komissiolle vuosittain. Lisäksi se ilmoitti 6 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat toimineet usean vuoden ajan vilpittömässä mielessä ja siinä uskossa, että ohjelmat olivat valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisia.

(30)

Kyseisten ilmoitusten ja asian olosuhteiden perusteella komissio on sitä mieltä, että tuen takaisinperinnän vaatimisen ei voida katsoa olevan ristiriidassa jonkin yhteisön lainsäädännön yleisen periaatteen kanssa. Näin ollen komissio katsoo asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takasin järjestelmän tuensaajilta jo täytäntöön pannuista toimenpiteistä riippumatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten tapausten soveltamista, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkitykseen tukeen kalastusalalla ja asetuksen (EY) N:o 1860/2004 muuttamisesta 24 päivänä heinäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 857/2007 (13) soveltamisalaan.

(31)

Tältä osin olisi korostettava, että takaisin perittävään tukeen olisi tehokkaan kilpailun palauttamiseksi lisättävä korko asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Korolle on laskettava korkoa asetuksen (EY) N:o 794/2004 (14) V luvun säännösten mukaisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan on siis varmistettava, että jo takaisin peritty tai perinnässä oleva tuki noudattaa tätä ehtoa, ja jos takaisin perittyyn summaan ei ole sisällytetty korkoa, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet myös kyseisen koron määrän takaisinperimiseksi tuensaajilta.

(32)

Komissio pyytää Yhdistynyttä kuningaskuntaa palauttamaan sille liitteenä olevan takaisinperintämenettelyn edistymistä käsittelevän kysymyslomakkeen ja laatimaan luettelon niistä tuensaajista, joita takaisinperintä koskee.

(33)

Edellä IV jaksossa tehdyn arvioinnin perusteella komissio toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa myöntäessään sääntöjenvastaisesti tukea järjestelmästä.

(34)

Komissio katsoo, että järjestelmästä myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille niiltä osin, kuin se koskee uuden osakkuuden hankkimista käytetystä aluksesta.

(35)

Koska 1 päivän heinäkuuta 2001 jälkeen tukea ei ole myönnetty uuden osakkuuden hankkimiseen uudesta kalastusaluksesta, kaikkea järjestelmästä tätä tarkoitusta varten myönnettyä tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana,