TOIMEENPANEVAN KOMITEAN PÄÄTÖS,

tehty 28 päivänä huhtikuuta 1999,

vihjeenantajien ja tiedonantajien palkitsemisesta

(SCH/Com-ex (99) 8 rev 2)

TOIMEENPANEVA KOMITEA, joka

ottaa huomioon Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 132 artiklan,

ottaa huomioon kyseisen yleissopimuksen 70-76 artiklan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Toimeenpaneva komitea hyväksyy keskusryhmän 22 päivänä maaliskuuta 1999 tekemän päätöksen vihjeenantajien ja tiedonantajien palkitsemista koskevista yleisistä periaatteista (SCH/C (99) 25, SCH/Stup (98) 72 rev 2).

Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 1999.

Puheenjohtaja

C. H. Schapper

Asia: Vihjeenantajien ja tiedonantajien palkitsemista koskevat yleiset periaatteet

SCH/Stup (98) 72 rev 2

1) Johdanto

Huumerikollisuus ja myös muu vakava ja järjestäytynyt rikollisuus kansainvälistyy edelleen myös Schengenin sopimusvaltioiden alueella.

Muuttuvien geopoliittisten, oikeudellisten, taloudellisten ja teknisten olosuhteiden mukaan joustavasti muuntautuvat, yhä ammattimaisemmiksi käyvät rikolliset tekevät nimenomaan huumeiden laittomaan kauppaan liittyviä rikoksia käyttäen tällöin hyväksi yritystoiminnan rakenteita ja yhdistäen laittomia toimia talouselämän laillisiin toimintoihin. Rikolliset ovat voittojensa ja valtansa maksimointiin tähtäävien päämääriensä saavuttamiseksi häikäilemättä valmiita käyttämään myös henkilöihin tai omaisuuteen kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamaan sillä pyrkien vaikuttamaan myös politiikkaan, talouteen ja julkishallintoon.

Rikollisten huumeliigojen erikoistuminen, työnjako ja lokeroituminen ovat tälle toiminnalle ominaisia. Laittomasti saavutetut voitot "jälleensijoitetaan" uuteen rikolliseen toimintaan tai ohjataan lailliseen talouteen siihen vaikuttamiseksi ja rikollisen monopoliaseman saavuttamiseksi.

Jopa tutkinnassa käytettävät erityismenetelmät menettävät näin yhä useammin tehoaan. Operatiivisiin tutkimusmenetelmiin liittyvä aktiivinen ja peitelty tiedonhankinta sekä tietojen järjestelmällinen analysointi ovat siksi muodostuneet yhä tärkeämmäksi menetelmäksi järjestäytyneen huumerikollisuuden paljastamisessa ja torjunnassa. Erityisen merkittävää on tällöin tiedonantajien suunnitelmallinen, koordinoitu ja määrätietoinen käyttö sekä vihjeenantajien hyödyntäminen.

Tiedonantajien ja vihjeenantajien on nautittava rikollisen osapuolen luottamusta, jotta he kykenevät antamaan tietoja rikollisjärjestöistä ja rikollisen toiminnan rakenteista.

Puheenjohtajavaltio on tehnyt jäsenvaltioissa kyselyn asiakirjan SCH/Stup (98) 25 avulla ja toimittanut saadut vastaukset jäsenvaltioiden käyttöön asiakirjassa SCH/Stup (98) 60 rev. Tutkimus on osoittanut, että tiedonantajien ja vihjeenantajien palkitsemista koskeva lainsäädäntö ja osittain myös oikeuskäytäntö on eri jäsenvaltioissa hyvin erilainen. Siksi huumausainetyöryhmä päätti 21. lokakuuta 1998 pitämässään kokouksessa laatia vihjeenantajien ja tiedonantajien palkitsemista sekä aineettomien etujen myöntämistä heille koskevat yhteiset, suuntaa-antavat periaatteet, jotka eivät ole sitovia.

Tässä esitetyt tiedonantajien ja vihjeenantajien palkitsemista koskevat yleiset periaatteet on tarkoitettu noudatettaviksi Schengen-alueella ohjeellisina suuntaviivoina ja niillä on määrä parantaa entisestään poliisin ja tullin tällä aralla alalla tekemää yhteistyötä. Samanaikaisesti yleiset periaatteet on tarkoitettu suunnanantajiksi niille jäsenvaltioille, jotka ovat aikeissa laatia tai täydentää vastaavia säännöksiä.

2) Yleistä

Vihjeenantajien ja tiedonantajien haluun toimia yhteistyössä poliisi-/tulliviranomaisten kanssa ovat usein kimmokkeena taloudelliset näkökohdat. Siksi olisi luotava taloudellisia kannustimia, jotka ovat markkinataloudelliset seikat huomioon ottaen kohtuullisessa suhteessa näiden henkilöiden elinoloihin, käytettävissä oleviin mahdollisuuksiin ja valmiuksiin sekä asiaan liittyvään riskiin ja saavutettaviin tutkimustuloksiin. Myös menettelyn taloudellisuutta koskevilla näkökohdilla on merkitystä, koska tiedonantajien ja vihjeenantajien käyttö on usein muita vaihtoehtoja edullisempaa.

Seuraavassa esitettyjen ohjeiden noudattaminen koko Schengen-alueella mahdollistaisi sen, että huumerikollisuuden tutkinnassa voitaisiin ottaa huomioon taktiset ja oikeudelliset vaatimukset sekä kahdenväliset, alueelliset ja näihin rikoksiin liittyvät erityispiirteet. Ohjeiden noudattaminen estäisi samalla haitallisen kahdenvälisen tai koko Schengen-alueen kattavan poliisi-/tulliviranomaisten kilpailun tiedonantajista ja siihen liittyvän tiedonantajien siirtymisen toimeksiantajalta toiselle.

3) Periaatteet

Nämä periaatteet eivät rajoita kansallisten oikeussäännösten soveltamista. Tiedonantajan tai vihjeenantajan palkitsemisen on oltava suhteessa toisaalta rikoksen tutkinnassa saavutettuihin tuloksiin ja/tai toimenpiteen avulla torjuttuun vaaraan ja toisaalta tiedonantajan/vihjeenantajan panokseen sekä hänelle aiheutuneeseen riskiin. Palkkion muodostama houkutin ei saa toimia kimmokkeena rikolliselle toiminnalle.

Tärkeimmät perusteet ovat:

- Tietojen määrä ja niiden avulla saavutetut tulokset, esimerkiksi takavarikoidun huumeen arvo ja määrä, kiinniotettujen rikollisten ja/tai takavarikoidun omaisuuden määrä ja laatu.

- Tietojen laatu, esimerkiksi rikoksen tekotavasta saatujen tietojen strateginen tai taktinen käyttökelpoisuus, rikollisen osapuolen logistiikka, rikollisjärjestön tavoitteet, rikollista toimintaa harjoittavien rakenteiden reaktio rikostutkintaan liittyviin toimenpiteisiin.

- Tiedonantajan/vihjeenantajan henkilökohtaiset erityispiirteet, esimerkiksi toiminnan intensiteetti, erityiset toimintaa vaikeuttavat tekijät, riskit ja vaarat, luotettavuus ja motivaatio.

- Rikollista toimintaa harjoittavan rakenteen/järjestön merkitys tai tutkintamenettelyn merkitys ottaen huomioon rikollisen toiminnan intensiteetti, rikollisen vaikutusvalta rikollispiireissä, soluttautuminen yhteiskuntarakenteisiin, todelliset tai ennakoidut vahingot, tapauksen yhteiskunnallinen mielenkiinto ja se, millä tavoin tapaus liittyy paikalliseen rikollisuuteen, ottaen huomioon myös tietojen strateginen käsittely.

Palkitseminen liittyy periaatteessa tapauskohtaiseen yhteistyöhön. Tiedonantajan/vihjeenantajan toimeentulokustannusten kattamiseen määräämättömäksi ajaksi ei ole syytä pyrkiä.

Tiedonantajan/vihjeenantajan hyväksi voidaan toteuttaa myös erityisiä suojelu- tai avustustoimia (esimerkiksi todistajien suojelu) sekä sosiaaliturvaan liittyviä toimenpiteitä.

Tiedonantajan/vihjeenantajan toimintaan liittyvät kulut voidaan korvata erikseen.

Maksu suoritetaan tehtävän päätyttyä. Osasuoritukset ovat mahdollisia osatehtävien suorittamisen jälkeen. Ennakkomaksuja ei tulisi suorittaa.

Nämä periaatteet eivät rajoita tämänkaltaisia tuloja koskevien kansallisten vero- ja sosiaalimaksusäännösten soveltamista.

Kustannuksista vastaa periaatteessa tutkimuksia hoitava poliisi-/tulliviranomainen. Jos tutkimuksia hoitaa useampi Schengen-valtion viranomainen, on kustannusten jaosta sovittava varhaisessa vaiheessa. Kolmansien osapuolten maksamia avustuksia ei periaatteessa oteta huomioon palkkioissa.

Kulloinkin voimassa olevien kansallisten määräysten mukaisesti voidaan myöntää aineettomia etuja. Näiden voidaan katsoa vastaavan aineellista etua. Tässä voidaan ottaa huomioon erityisesti edun laatu, sen merkitys tiedonantajalle/vihjeenantajalle ja kulloisenkin edun myöntämiseen liittyvät kansalliset kustannukset. Tällaisia ovat myös suojelutoimenpiteet henkilön joutuessa vaaralle alttiiksi, vapausrangaistusten lieventäminen tai kansallisten säännösten mukaisesti myös osittainen tai täydellinen armahdus.

Tiedonantajan/vihjeenantajan vilpillisyys, esimerkiksi sovitun vastainen ja rangaistava toiminta konkreettisessa yksittäistapauksessa, tahallaan tai huolimattomuudesta annetut väärät tiedot ja moitittava poikkeaminen saaduista ohjeista tai taktisten määräysten omavaltainen noudattamatta jättäminen, voi vilpillisen toiminnan vakavuus huomioon ottaen estää palkkion maksamisen osittain tai kokonaan taikka aiheuttaa maksetun palkkion perimisen takaisin. Tällaisissa tapauksissa - jos asia koskee tai voisi koskea kahta tai useampaa Schengen-valtiota - asianomaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat asiasta hyvissä ajoin toisilleen ("ennakkovaroitus").

Toimivaltaisten kansallisten keskusviranomaisten pitäisi vaihtaa keskenään kansallisesti noudatettavia palkkioiden ohjeellisia määriä koskevia tietoja.