<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.10-->
  <head>
    <title>2023-04-202304C120202100250-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0025-21-202207773-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="18/10/2022" name="CustomProvisoryEditionDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="23/11/2023 11:09:11" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="2go6Kn2IFTQG51CmtZRkpaQisAbJK8CahSRNTLrvytmr7/bGE7nbfObyjgNp2Pzw9UTl+Mtulu2ltYTrqeX97JXZA7gi0FIzLwTGtM5hlENYxZLEvpLpYkuTRW4dOOFjiHMtloGt1pEpTwtEUKkqq78GRXLqLuu96gtCP27YYkA=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="ikv" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0025" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2021" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="ikv" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 18/10/2022 10:47:17" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="17342572276f4aaf820b2f088c6574ba" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0025" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId23" style="first"/>
      <div id="rId19" style="even">Ratkaisuehdotus – Giovanni Pitruzzella – Asia C-25/21</div>
      <div id="rId20" style="default">Repsol Comercial de Productos Petrolíferos</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      GIOVANNI PITRUZZELLA
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      8 päivänä syyskuuta 2022  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C-25/21
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      ZA,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      AZ,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      BX,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-8" title="page-1">
      CV,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-9" title="page-1">
      DU ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-10" title="page-1">
      ET
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-11" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-12" title="page-1">
      Repsol Comercial de Productos Petrolíferos SA
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-13" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Mercantil de Madrid (Madridin kauppatuomioistuin, Espanja))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-14" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Yksityisoikeudellinen täytäntöönpano – SEUT 101 artiklan 1 ja 2 kohta – Asetus N:o 1/2003 – 2 artikla – Mitättömäksi julistamista koskeva kanne – Vahingonkorvauskanne – Direktiivi 2014/104 – Ajallinen soveltaminen – Kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen todistusarvo arvioitaessa mitättömäksi julistamista koskevaa kannetta ja vahingonkorvauskannetta – Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus – Tehokkuusperiaate ja oikeusvarmuuden periaate
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-15" title="page-1">
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa yksityisten aloitteesta (private enforcement) todisteluvaatimuksiin liittyvillä kysymyksillä on keskeinen asema. Kilpailuoikeuden rikkomisen perusteella nostettujen siviilikanteiden tutkiminen edellyttää nimittäin yleensä tosiseikkojen ja taloudellisten seikkojen monitahoista analysointia, ja tällaisille kanteille on ominaista erittäin merkittävä tietojen epäsymmetria. Nämä tekijät voivat heikentää tällaisten siviilikanteiden kantajien mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan tehokkaasti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä siitä, mikä on kansallisen kilpailuviranomaisen päätösten todistusarvo kansallisissa siviilituomioistuimissa, joiden toimivaltaan kuuluu ratkaista kilpailuoikeuden rikkomisen perusteella nostetut vahingonkorvauskanteet, säädetään nykyään direktiivin 2014/104/EU, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) jossa säädetään kilpailuoikeudellisten säännösten rikkomisen perusteella nostetuista vahingonkorvauskanteista, 9 artiklan 1 kohdassa. Useampi kysymys odottaa kuitenkin edelleen vastaustaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siten mainitun säännöksen tulkintaa koskevien kysymysten lisäksi on kysyttävä, mikä sitten on tällaisten päätösten todistusarvo, kun käsiteltävänä on SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla nostettu mitättömyyskanne? Ja miten direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa säädettyä on luonnehdittava sen ajallisen soveltamisalan määrittämiseksi? Jos mainittua säännöstä ei voida soveltaa, mikä on mainittujen päätösten todistusarvo unionin kilpailuoikeuden rikkomisen perusteella nostettujen vahingonkorvauskanteiden yhteydessä?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, Juzgado de lo Mercantil de Madridin (Madridin kauppatuomioistuin, Espanja), esittämää ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa asiassa unionin tuomioistuin voi ottaa kantaa kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">[SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-23" title="page-4">
      ”Kaikissa [SEUT 101 ja 102] artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja yhteisön tasolla [SEUT 101] artiklan 1 kohdan tai [SEUT  102] artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan. – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-25" title="page-4">
      ”Sen varmistaminen, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat soveltaa SEUT 101 ja [SEUT] 102 artiklaa tehokkaasti ja johdonmukaisesti, edellyttää kaikkialla unionissa yhteistä lähestymistapaa niiden vaikutusten osalta, joita kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisilla rikkomista koskevilla päätöksillä on myöhempiin vahingonkorvauskanteisiin. – – Jotta voitaisiin lisätä oikeusvarmuutta, varmistaa SEUT 101 ja [SEUT] 102 artiklan johdonmukainen soveltaminen, tehostaa vahingonkorvauskanteiden vaikutusta ja niihin liittyvää oikeudenkäyntimenettelyä sekä edistää sisämarkkinoiden toimintaa yritysten ja kuluttajien kannalta, kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisella ratkaisulla tekemää päätöstä, jonka mukaan SEUT 101 tai [SEUT] 102 artiklaa on rikottu, ei saisi riitauttaa uudelleen myöhemmissä vahingonkorvauskanteissa. Sen vuoksi tällaisen rikkomisen toteamisen olisi katsottava olevan peruuttamattomasti vahvistettu sellaisten kyseiseen rikkomiseen liittyvien vahingonkorvauskanteiden osalta, jotka on nostettu kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen jäsenvaltiossa. Rikkomisen toteamisen vaikutuksen olisi kuitenkin katettava vain rikkomisen luonne ja sen aineellinen, henkilöllinen, ajallinen ja alueellinen soveltamisala, sellaisena kuin kilpailuviranomainen tai muutoksenhakutuomioistuin ne määritti toimivaltaansa käyttäessään.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2014/104 9 artiklan, jonka otsikko on ”Kansallisten päätösten vaikutus”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      ”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kilpailuoikeuden rikkominen, joka on todettu kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisella päätöksellä, katsotaan peruuttamattomasti vahvistetuksi niiden kansallisissa tuomioistuimissa SEUT 101 tai [SEUT] 102 artiklan taikka kansallisen kilpailuoikeuden nojalla nostettua vahingonkorvauskannetta varten.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-28" title="page-4">
      2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos 1 kohdassa tarkoitettu lopullinen päätös tehdään toisessa jäsenvaltiossa, kyseinen lopullinen päätös voidaan esittää kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ainakin alustavana näyttönä siitä, että kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut, ja että tarvittaessa sitä voidaan arvioida osapuolten toimittamien muiden todisteiden ohella.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2014/104 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Ajallinen soveltaminen”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-4">
      ”1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisia säädöksiä, jotka on 21 artiklan nojalla annettu tämän direktiivin aineellisten säännösten noudattamiseksi, ei sovelleta taannehtivasti.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-31" title="page-5">
      2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 21 artiklan nojalla annettuja muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisia säädöksiä ei sovelleta vahingonkorvauskanteisiin, jotka on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa ennen 26 päivää joulukuuta 2014.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Espanjan oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2014/104 saatettiin osaksi Espanjan lainsäädäntöä 26.5.2017 annetulla kuninkaan asetuksella 9/2017, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) jolla muutettiin kilpailun suojaamisesta 3.7.2007 annettua lakia 15/2007 (Ley 15/2007 de Defensa de la Competencia; jäljempänä kilpailulaki). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">KN:n perilliset omistavat KN:n rakentaman huoltoaseman Espanjassa. Repsol SA on Espanjan suurin raakaöljystä jalostettavien energiatuotteiden tuotannon alalla toimintaa harjoittava yhtiö. Vuosina 1987–2009 KN tai hänen perillisensä ja Repsol tekivät viisi sopimusta, jotka koskivat moottoripolttoaineen toimittamista huoltoasematoimintaa varten.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen sopimus tehtiin vuonna 1987 ja toinen vuonna 1996. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vaikka sopimusten mukaan ne olivat polttoaineiden yksinostosopimuksia, niitä voitiin todellisuudessa pitää jälleenmyyntisopimuksina. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) Näissä kahdessa sopimuksessa määrättiin, että huoltamoasemayrittäjän palkkio maksettiin provisiona, jonka tämä peri moottoripolttoaineiden vähittäismyyntihinnasta, ja Repsol ilmoitti suositellun vähittäismyyntihinnan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal de Defensa de la Competencia (kilpailutuomioistuin, jäljempänä TDC) teki 11.7.2001 päätöksen (jäljempänä vuonna 2001 tehty päätös), jolla se totesi Repsolin rikkoneen kansallisia kilpailusääntöjä ja päätti seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-38" title="page-5">
      ”1. Toteaa, että REPSOL SA on syyllistynyt kilpailun suojaamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentissa kiellettyyn menettelytapaan vahvistamalla moottoripolttoaineiden vähittäismyyntihinnan jakelijoille, jotka väitetysti sovelsivat sen kanssa komissio- tai kauppaedustajajärjestelmää, – – asiakirjoissa mainittujen sopimusten – – mukaisesti.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-39" title="page-6">
      2. Määrää REPSOL SA:n lopettamaan hintojen vahvistamisen suhteissaan niiden huoltoasemien kanssa, joiden kanssa se oli tehnyt vastaavanlaisia sopimuksia.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Audiencia Nacional (valtakunnallinen ylioikeus, Espanja) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) ja tämän jälkeen Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) vahvistivat tämän päätöksen, joka sai siten lainvoiman.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">KN tai hänen perillisensä ja Repsol tekivät 22.2.2001, 22.2.2006 ja 17.7.2009 kolme myöhempää sopimusta, joita kutsuttiin ”yksinomaisiksi komissiosopimuksiksi”. Kyseisissä kolmessa sopimuksessa sovittiin Repsolin yksinomaisesta toimitusvelvoitteesta viideksi, kolmeksi ja viideksi vuodeksi. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sopimuksissa sovittiin taloudellisesta järjestelystä, joka merkitsi ”väitettyä” komissiokauppaa, jonka varjolla todellisuudessa tehtiin jälleenmyyntisopimus, sillä komissionsaaja kantoi tuoteriskin ja sen piti maksaa tilattujen tuotteiden hinta (REPSOLin vahvistama vähittäismyyntihinta vähennettynä provisiolla) tarpeeksi aikaisin, jotta Repsol saattoi todeta maksun ennen toimitusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että näissä kolmessa sopimuksessa tunnustettiin muodollisesti komissionsaajan mahdollisuus antaa asiakkaille alennuksia vähentämällä alennuksen määrän omasta provisiostaan. Tämä mahdollisuus oli kuitenkin käytännössä täysin teoreettinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen jälkeen, kun suoritettiin tutkimus, jossa todettiin, että Repsol edelleenkin rikkoi kilpailusääntöjä, koska sen huoltoasemaverkoston yrittäjille annettu mahdollisuus antaa alennuksia vähentämällä ne provisioistaan ei ollut todellinen, Comisión Nacional de la Competencia (Espanjan kansallinen kilpailuviranomainen, jäljempänä CNC) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) teki 30.7.2009 päätöksen (jäljempänä vuonna 2009 tehty päätös), jolla se määräsi muun muassa Repsolille sakon mainituista kilpailusääntöjen rikkomisista. Vuonna 2009 tehdyn päätöksen päätösosa kuului seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-44" title="page-6">
      ”ENSIKSI. – Toteaa, että Repsol – – [on] rikkonut kilpailulain 1 §:ää ja SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, kun [se on] vahvistanut epäsuorasti itsenäisten yrittäjien, jotka toimivat sen yritystunnusten alla, perimän vähittäismyyntihinnan ja siten rajoittanut verkostonsa huoltoasemien välistä kilpailua sekä kilpailua muiden huoltoasemien kanssa.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-45" title="page-7">
      TOISEKSI. – Toteaa, että kaikkia sopimuksia, joiden sopimusehdoista seuraa, että komissionantaja siirtää toiselle sopimuspuolelle merkittäviä kaupallisia tai taloudellisia riskejä, pidetään kilpailuoikeuden soveltamisalalla jälleenmyyntisopimuksina.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-46" title="page-7">
      KOLMANNEKSI. – Toteaa, että kaikki muutkin Repsolin moottoripolttoainetoimitussopimuksiin sisältyvät sopimusehdot, joissa määrätään, että polttoaineen hankintahinta vahvistetaan joko kyseisen huoltoaseman tai alueen kilpailijoiden perimän enimmäishinnan tai suositellun hinnan perusteella, ovat ristiriidassa kilpailulain 1 §:n ja [SEUT 101 artiklan 1 kohdan] kanssa – –.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-47" title="page-7">
      NELJÄNNEKSI. – Toteaa, että kaikki muutkin Repsolin moottoripolttoainetoimitussopimuksiin sisältyvät sopimusehdot, – – joissa määrätään, että perityt provisiot/marginaalit vahvistetaan tasolle, joka vastaa sopimuksen kohteena oleva huoltoaseman sijaintialueen provisioiden/marginaalien tasoa, ovat ristiriidassa kilpailulain 1 §:n ja [SEUT 101 artiklan 1 kohdan] kanssa – –.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-48" title="page-7">
      VIIDENNEKSI. – Määrää Repsolin – – toteuttamaan tämän päätöksen tiedoksi antamisesta lukien tarvittavat toimenpiteet kaikkien sellaisten käytäntöjen lopettamiseksi, jotka ovat osa sitä, että Repsol vahvistaa epäsuorasti Repsolin verkostoon jäsenyyssopimuksen perusteella kuuluvilla huoltoasemilla, – – joiden pitäjät ovat itsenäisiä yrittäjiä kilpailusääntöjen soveltamisen kannalta, myytyjen polttoaineiden hinnan – –.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Espanjan tuomioistuimet (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) vahvistivat CNC:n 30.7.2009 tekemän päätöksen, joka sai siten lainvoiman.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valvontamenettelyn yhteydessä CNMC teki kolme päätöstä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) joissa se totesi Repsolin jatkaneen lainvastaista menettelyään vuoteen 2019 saakka.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa KN:n perilliset nostivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa he vaativat asianosaisten välisten sopimusten mitättömäksi julistamista SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla, koska sopimusten mukaisesti Repsol vahvisti lämmitys- ja moottoripolttoaineiden vähittäismyyntihinnan SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisesti, ja jossa he vaativat myös SEUT 101 artiklan rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Todisteena lainvastaisesta menettelytavasta KN:n perilliset ovat esittäneet Espanjan kilpailuviranomaisten kaksi lainvoimaista päätöstä (eli TDC:n 11.7.2001 tekemän päätöksen ja CNC:n 30.7.2009 tekemän päätöksen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan mukaan  SEUT 101 artiklan rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle, joka väittää määräyksiä rikotun. Se viittaa myös tehokkuusperiaatteeseen ja katsoo, että KN:n perillisten nostamaa kannetta on pidettävä asianosaisten välisten sopimusten mitättömäksi julistamista koskevana kanteena, jonka yhteydessä vaaditaan myös aiheutuneiden vahinkojen korvaamista (stand alone -kanne).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tämän jälkeen, että kansallisessa oikeuskäytännössä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) ei anneta minkäänlaista todistusarvoa kilpailuviranomaisen päätöksille, kun on kyse KN:n perillisten nostaman kaltaisesta mitättömyyskanteesta. Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että Espanjan kilpailuviranomaisten toteuttamien toimenpiteiden, mukaan lukien silloin, kun toimenpiteet on vahvistettu toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ei pitäisi johtaa siihen, että kaikki öljy-yhtiöiden tekemät huoltoasemia koskevat jäsenyyssopimukset ovat mitättömiä. Tällaisia kilpailuviranomaisten päätöksiä ei oikeuskäytännön mukaan pidetä siviilituomioistuimissa edes indisioina lainvastaisesta menettelytavasta. Näin ollen se, että tuomioistuin toteaa tällaiset sopimukset mitättömiksi, edellyttää, että kantaja esittää kyseisessä tuomioistuimessa todisteet, jotka on esitetty hallinnollisessa menettelyssä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että kantaja voi niin kutsutun follow on -kanteen yhteydessä nyttemmin direktiivin 2014/104 9 artiklan mukaisesti täyttää lainvastaiseen menettelyyn liittyvän todistustaakan osoittamalla ainoastaan, että kilpailuviranomaisen lainvoimaiset päätökset koskevat kyseistä sopimussuhdetta. Nyt käsiteltävässä asiassa KN:n perilliset eivät kuitenkaan ole nostaneet pelkkää vahingonkorvauskannetta vaan vetoavat myös kyseessä olevien sopimusten mitättömyyteen SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että vuonna 2001 tehdyllä päätöksellä ja vuonna 2009 tehdyllä päätöksellä ei olisi minkäänlaista todistusarvoa, johtaisi kuitenkin SEUT 101 artiklassa kiellettyjen sopimusten pysyttämiseen ja siihen, että kyseessä oleville henkilöille kielletystä menettelystä aiheutunutta vahinkoa ei korvattaisi. Tällaista seurausta ei voida hyväksyä, koska Repsolin ja KN:n perillisten väliset sopimukset koskevat Repsolin menettelyä, josta sille on määrätty sakko, ja kyseiset sopimukset vastaavat sopimuksia, joita kilpailuviranomaiset ovat arvioineet mainituissa päätöksissään ja jotka erityisesti on tehty samana ajanjaksona ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla kuin riidanalaiset sopimuksetkin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-56" title="page-9">
      ”1) Jos kantaja osoittaa, että hänen yksinomainen toimitus- ja merkkihuoltamosopimussuhteensa (komissiojärjestelmässä tai lopullista kauppaa koskevassa järjestelmässä, johon kuuluu alennus ohjevähittäishinnasta) REPSOLin kanssa kuului kansallisten kilpailuviranomaisten tutkimaan alueelliseen ja ajalliseen asiayhteyteen, onko katsottava, että sopimussuhde kuuluu [vuonna 2001 tehdyn päätöksen] (asia 490/00 REPSOL) ja/tai [vuonna 2009 tehdyn päätöksen] (asia 652/07 REPSOL/CEPSA/BP) soveltamisalaan, jolloin asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan edellytykset täyttyvät näiden päätösten perusteella kilpailusääntöjen rikkomista koskevan todistustaakan osalta?
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-57" title="page-9">
      2) Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja tässä asiassa osoitetaan, että sopimussuhde kuuluu [vuonna 2001 tehdyn päätöksen] (asia 490/00 REPSOL) ja/tai [vuonna 2009 tehdyn päätöksen] (asia 652/07 REPSOL/CEPSA/BP) soveltamisalaan, onko tästä välttämättä seurattava, että sopimus todetaan mitättömäksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Oikeudellinen arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa esittämillä kahdella ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään selvittämään unionin oikeuden perusteella todistusarvo, joka tuomioistuimen on siviilikannetta käsitellessään annettava kahdelle Espanjan kilpailuviranomaisten tekemälle päätökselle, jotka ovat lainvoimaisia ja joissa on todettu sekä kansallisen että unionin kilpailuoikeuden rikkomisia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Esitän muutaman alustavan huomautuksen ennen kuin arvioin ennakkoratkaisukysymyksiä yksityiskohtaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä on mielestäni syytä selventää tiettyjä seikkoja, jotka koskevat KN:n perillisten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa pääasiassa nostamaa kannetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta siitä, mikä on kansallisen kilpailuviranomaisen lainvoimaisen päätöksen vaikutus, kun käsitellään kyseisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa nostettua vahingonkorvauskannetta, säädetään nykyään direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa, joka on saatettu osaksi Espanjan lainsäädäntöä kilpailulain, sellaisena kuin se on muutettuna kuninkaan asetuksella 9/2017, 75 §:ssä. Näin ollen on ensin selvitettävä, voidaanko tätä säännöstä soveltaa pääasiassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Alustavat huomautukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostettu kanne</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa Espanjan kilpailuviranomaiset ovat vuonna 2001 ja vuonna 2009 tehdyissä päätöksissään todenneet, että Repsol oli useiden vuosien ajan rikkonut kilpailua rajoittavien kartellien kieltoa, josta säädetään kansallisessa kilpailuoikeudessa ja määrätään unionin kilpailuoikeudessa, vahvistamalla epäsuorasti moottoripolttoaineiden vähittäismyyntihinnan sopimussuhteissaan verkostonsa huoltoasemien kanssa. Espanjan kilpailuviranomaiset ovat todenneet, että moottoripolttoaineen tuottajan/toimittajan, eli Repsolin, ja sen jakelijoiden, eli huoltoasemien, välisissä sopimussuhteissa sovellettiin vertikaalisia kilpailunrajoituksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ajanjaksona, joita mainitut kaksi päätöstä koskevat, KN ja hänen perillisensä, jotka ovat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kantajina, tekivät Repsolin kanssa useita yksinostosopimuksia, jotka koskivat moottoripolttoaineiden toimittamista jälleenmyyntiin heidän huoltoasemallaan. Koska KN:n perilliset katsovat, että Repsolin kilpailunvastaiset menettelytavat ovat vaikuttaneet heihin, he ovat nostaneet siviilikanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä kanteessaan KN:n perilliset vaativat, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen erillisinä seurauksina ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtäältä toteaa, että kyseiset sopimukset ovat mitättömiä SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla, ja toisaalta velvoittaa Repsolin korvamaan vahingot, joita heille on aiheutunut kyseisestä rikkomisesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyynnössään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin luonnehtii tätä kannetta nimenomaan stand alone -kanteeksi. Kyseinen tuomioistuin näyttää luokittelevan kanteen näin sen seikan perusteella, että KN:n perillisten nostama vahingonkorvauskanne on esitetty heidän sopimustensa mitättömäksi julistamista SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla koskevan kanteensa yhteydessä. Tästä luokittelusta, jota on käsitelty sekä unionin tuomioistuimelle esitetyissä kirjallisissa huomautuksissa että istunnossa, on syytä esittää muutama selvennys.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kilpailuoikeudessa ja erityisesti kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa (private enforcement) siviilikanteet, joissa vaaditaan vahingonkorvausta kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta, luokitellaan tyypillisesti joko niin sanotuiksi itsenäisiksi kanteiksi (stand alone -kanteet) tai seurauskanteiksi (follow on -kanteet).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa tähän erotteluun viitataan usein käytännössä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) unionin oikeuteen ei sisälly näiden kahden kannetyypin lakisääteistä määritelmää. Siten direktiivissä 2014/104 ei viitata nimenomaisesti tähän erotteluun eikä kahteen eri kannetyyppiin. Erotteluun stand alone ja follow on -kanteiden välillä viitataan ainoastaan komission kyseisen direktiivin valmisteluasiakirjoissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä asiakirjoista ja siitä, miten mainittuja käsitteitä käytetään käytännössä, ilmenee, että itsenäiset kanteet (tai stand alone -kanteet) ovat siviilikanteita, erityisesti vahingonkorvauskanteita, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>) jotka nostetaan tuomioistuimessa ilman kilpailuviranomaisen aiemmin tekemää päätöstä. Seurauskanteet (eli follow on -kanteet) ovat puolestaan siviilikanteita, jotka nostetaan sen jälkeen ja sen vuoksi, että kilpailuviranomainen on todennut, että kilpailuoikeutta on rikottu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen follow on ja stand alone -kanteiden välinen kahtiajako merkitsee sellaisten siviilikanteiden erottelua toisistaan, joissa vaaditaan siviilituomioistuinta vahvistamaan kilpailusääntöjen rikkomisesta yksityisten välisessä suhteessa seuraavat oikeudelliset seuraukset – ja erityisesti velvoittamaan rikkomukseen syyllistynyt osapuoli korvaamaan vahinko, joka rikkomuksesta on aiheutunut –, sen mukaan, onko kilpailuviranomainen aiemmin tehnyt päätöksen, jossa rikkomus todetaan. Kyse ei siis ole erottelusta yhtäältä mitättömyyskanteiden ja toisaalta vahingonkorvauskanteiden välillä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmeisesti tulkitsee ja kuten on tulkittu ainakin osassa Espanjan oikeuskäytäntöä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että riippumatta siitä, miten Espanjan kilpailuviranomaisten tekemät kaksi päätöstä vaikuttavat konkreettisesti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan siviilikanteen arviointiin, asiakirja-aineistosta ilmenee selvästi, että KN:n perillisten nostama siviilikanne perustuu Espanjan kilpailuviranomaisten vuosina 2001 ja 2009 tekemissä kahdessa päätöksessä esittämiin toteamuksiin, joista ilmenee, että Repsol on rikkonut kilpailua rajoittavien kartellien kieltoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">KN:n perilliset itse asiassa jopa nojautuvat näihin toteamuksiin kanteensa tueksi. Myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset, jotka koskevat sitä, mikä on mainitun kahden päätöksen todistusarvo kyseisen siviilikanteen yhteydessä, ovat osoitus siitä, että kanne on nostettu näiden kahden päätöksen tekemisen jälkeen ja perusteella. Näin ollen suhtaudun epäilevästi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulkintaan, jonka mukaan tässä asiassa kyseessä oleva vahingonkorvauskanne on itsenäinen eli stand alone -kanne.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että vahingonkorvauskanne on yhdistetty kanteeseen, joka koskee asianosaisten välisten sopimusten mitättömäksi julistamista SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka nimittäin molemmat kanteet liittyvät epäilemättä toisiinsa – kun molemmat niistä koskevat samaa kilpailusääntöjen rikkomista – kyse on eri kanteista, koska ne koskevat kyseisen rikkomisen eri oikeudellisia seurauksia ja koska niillä on eri oikeusperusta. Mitättömyyskanteessa vaaditaan, että tuomioistuin julistaa kilpailusääntöjen vastaisesti tehdyt sopimukset mitättömiksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla. Vahingonkorvauskanteella vaaditaan sen sijaan korvausta mainitusta rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta, ja se perustuu unionin oikeudessa vahvistettuun oikeuteen, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) joka on pantu täytäntöön kansallisilla vahingonkorvaussäännöillä, riippumatta siitä, onko kyse sopimusperusteisesta vai sopimuksenulkoisesta vahingonkorvausvastuusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyynnöstä ei tältä osin ilmene selvästi, vetoavatko KN:n perilliset vahingonkorvauskanteessaan Repsolin sopimusperusteiseen vai sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>) Se, luokitellaanko vahingonkorvausvaatimus kansallisessa oikeudessa sopimusperusteiseksi vai sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevaksi vaatimukseksi, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään oikeuteen saada korvaus kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta. Oikeuskäytännössä, jossa on vahvistettu oikeus vaatia vahingonkorvausta kilpailusääntöjen rikkomisesta, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) tai direktiivissä 2014/104 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) ei nimittäin aseteta tämän oikeuden käyttämisen edellytykseksi sitä, että kyse on nimenomaan tietyn tyyppisestä vahingonkorvausvastuusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka siis oletettaisiinkin, kuten Repsolin edustajat väittivät istunnossa, että tässä tapauksessa vahingonkorvauskanteen edellytyksenä olisi sopimusten mitättömäksi julistaminen – mikä ei mielestäni todellisuudessa vastaa sitä, mitä KN:n perillisten ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle jättämässä kannekirjelmässä esitetään (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) – tämä ei vaikuttaisi mitenkään siihen, että kanteessa vaaditaan korvausta suoraan (unionin) kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta ja että vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen merkitsee unionin tasolla vahvistetun sellaisen itsenäisen oikeuden käyttämistä, jonka olemassaolo ei riipu siitä, julistetaanko kyseisiä sopimuksia mahdollisesti mitättömiksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Kysymys siitä, voidaanko direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohtaa soveltaa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten jo totesin, nykyään siitä, millainen vaikutus jäsenvaltion kansallisen kilpailuviranomaisen lainvoimaisella päätöksellä on kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa käsiteltävässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä, joka koskee kilpailulainsäädännön rikkomista, säädetään direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska yhtäältä KN:n perilliset ovat nostaneet kanteensa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa 12.2.2018 eli sen jälkeen, kun direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohta oli pantu täytäntöön Espanjan lainsäädännössä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) ja koska toisaalta kyseinen kannekirjelmä koskee myös tällaista vahingonkorvauskannetta, aluksi on tutkittava, voidaanko mainittua säännöstä soveltaa aineellisesti ja ajallisesti tässä asiassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Aineellinen soveltaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siitä, voidaanko direktiiviä 2014/104 ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohtaa soveltaa aineellisesti käsiteltävässä asiassa, eräät unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet osapuolet ovat väittäneet, ettei kyseistä direktiiviä voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska sitä sovelletaan yksinomaan follow on -vahingonkorvauskanteisiin. Viittaan edellä 32–41 esittämiini huomautuksiin sekä erottelusta stand alone ja follow on -kanteiden välillä että käsiteltävänä olevasta kanteesta ja totean, että direktiivin 2014/104 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, 2 kohdassa todetaan, että tässä direktiivissä vahvistetaan muun muassa säännöt ”kansallisissa tuomioistuimissa käsiteltäviin vahingonkorvauskanteisiin” perustuvan kilpailusääntöjen täytäntöönpanon osalta, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) eikä  tässä viitata mitenkään erotteluun stand alone ja follow on -kanteiden välillä. Kuten jo totesin, kyseisessä direktiivissä ei edes mainita tällaista erottelua. Tästä seuraa, että direktiiviä 2014/104 sovelletaan kaikenlaisiin kilpailulainsäädännön rikkomista koskeviin vahingonkorvauskanteisiin riippumatta siitä, luokitellaanko kanne follow on vai stand alone -kanteeksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On selvää, että koska direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa säädetään siitä, miten kansallisten kilpailuviranomaisten päätökset vaikuttavat vahingonkorvausoikeudenkäynteihin, tätä säännöstä ei voida soveltaa, jos tällaista päätöstä ei ole tehty. Tämä ei kuitenkaan yhtäältä merkitse sitä, että direktiiviä ei sovellettaisi aineellisesti stand alone -kanteisiin. Toisaalta käsiteltävässä asiassa on olemassa kaksi kansallisen kilpailuviranomaisen päätöstä, ja ennakkoratkaisukysymyksillä pyritään nimenomaan selvittämään, millainen kyseisten päätösten vaikutus ja todistusarvo on, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi siinä nostettuja kanteita, mukaan lukien kantajien esittämän vahingonkorvauskanteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi on vielä korostettava, että kuten direktiivin 2014/104 1 artiklasta ilmenee, direktiiviä sovelletaan yksinomaan vahingonkorvauskanteisiin eikä sitä sen sijaan sovelleta siviilikanteisiin, joissa vaaditaan julistamaan SEUT 101 artiklan 2 kohdan vastaiset sopimukset mitättömiksi. Tällaisista mitättömyyskanteista ei siis säädetä unionin johdetussa oikeudessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Ajallinen soveltaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seuraavaksi totean säännöksen ajallisesta soveltamisesta, että tuoreessa 22.6.2022 annetussa tuomiossaan Volvo ja DAF Trucks (C-267/20, EU:C:2022:494, jäljempänä tuomio Volvo) unionin tuomioistuin selvensi edellytyksiä, joiden mukaisesti direktiivin 2014/104 eri säännösten ajallinen soveltamisala määräytyy. Asiassa oli vieläpä kyse Espanjan tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistutti aluksi, että direktiiviin 2014/104 sisältyy erityissäännös –  sen 22 artikla –, jossa nimenomaisesti määritellään direktiivin aineellisten ja muiden kuin aineellisten säännösten ajallisen soveltamisen edellytykset. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti unionin tuomioistuin totesi, että yhtäältä direktiivin 2014/104 22 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli varmistettava, että kansallisia säännöksiä, jotka on kyseisen direktiivin 21 artiklan nojalla annettu tämän direktiivin aineellisten säännösten noudattamiseksi, ei sovelleta taannehtivasti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta direktiivin 2014/104 22 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli varmistettava, että tämän direktiivin muiden kuin aineellisten säännösten noudattamiseksi annettuja kansallisia säädöksiä ei sovelleta vahingonkorvauskanteisiin, jotka on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa ennen 26.12.2014. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdan ajallisen sovellettavuuden määrittämiseksi on selvitettävä ensinnäkin, onko asianomainen säännös aineellinen säännös. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin katsoi lisäksi, että kun on määritetty, onko asianomainen säännös aineellinen, on tarkistettava toiseksi, onko kyseessä oleva tilanne – siltä osin kuin sitä ei voida luonnehtia uudeksi – pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa direktiivi 2014/104 on pantu täytäntöön myöhässä, täysin toteutunut ennen mainitun direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä vai ovatko sen vaikutukset jatkuneet tämän määräajan päättymisen jälkeen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivien osalta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että direktiivin ajalliseen soveltamisalaan voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ainoastaan yhtäältä direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen täysin toteutuneiden oikeudellisten tilanteiden ja toisaalta sellaisten oikeudellisten tilanteiden, jotka ovat syntyneet aikaisemman säännön soveltamisaikana ja joiden vaikutukset jatkuvat sellaisten kansallisten toimien voimaantulon jälkeen, jotka on annettu direktiivin täytäntöönpanoa varten kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Kysymys siitä, onko direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa säädettyä pidettävä aineellisena vai menettelyllisenä säännöksenä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka direktiivin 2014/104 22 artiklasta seuraa, että direktiivin säännösten ajallinen soveltamisala on erilainen sen mukaan, ovatko kyseiset säännökset menettelyllisiä vai aineellisia, direktiivissä ei määritellä, mitä sen säännöksiä on pidettävä aineellisina ja mitä menettelyllisinä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yleisesti voidaan katsoa, että aineellisissa säännöissä määritellään kilpailulainsäädännön rikkomiseen syyllistyneiden henkilöiden vastuun olemassaolo ja laajuus, kun taas menettelysäännöissä määritetään menettelyn kulku. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska direktiivissä 2014/104 ei kuitenkaan ole määritetty näitä säännöksiä, unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään arvioinut täsmällisesti kunkin kyseisen direktiivin sellaisen säännöksen sisältöä ja tarkoitusta, jonka ajallinen soveltamisala on kyseenalaistettu, määrittääkseen, onko kyseinen säännös aineellinen vai menettelyllinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdasta on muistutettava, että sen sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kilpailuoikeuden rikkominen, joka on todettu kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lopullisella päätöksellä, katsotaan peruuttamattomasti vahvistetuksi niiden kansallisissa tuomioistuimissa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan taikka kansallisen kilpailuoikeuden nojalla nostettua vahingonkorvauskannetta varten.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen säännöksen tarkoituksena on lisätä oikeusvarmuutta, varmistaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan johdonmukainen soveltaminen, tehostaa vahingonkorvauskanteiden vaikutusta ja niihin liittyvää oikeudenkäyntimenettelyä sekä edistää sisämarkkinoiden toimintaa yritysten ja kuluttajien kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi mainitussa säännöksessä säädetään lähinnä, että kun kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen lainvoimaisessa päätöksessä todetaan, että kilpailuoikeutta on rikottu, tällä toteamuksella on todistusarvo, jota ei voida kumota, vahingonkorvauskannetta arvioitaessa. Näin ollen voidaan katsoa, että säännöksessä säädetään erityisen todistuskeinon eli kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen todistusarvosta. Siinä tapauksessa, että kansallisen viranomaisen päätöksessä todettu rikkominen on sama (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>) kuin rikkominen, josta väitetysti on aiheutunut vahinko, jonka korvaamista siviilikanteessa vaaditaan, mainittu päätös on edellä mainitun kanteen yhteydessä todiste, jota ei voida kumota, kilpailusääntöjen rikkomisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka edellisestä kohdasta ilmenee, että direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa säädetään (erityisen) todistuskeinon eli kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen arvioinnista, kyseisen säännöksen tarkoituksen ei mielestäni voida katsoa liittyvän ainoastaan todisteluun. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että on tapahtunut kilpailusääntöjen rikkominen, josta on väitetysti aiheutunut vahinko, jonka korvaamista vahingonkorvauskanteessa vaaditaan, on yksi niistä seikoista, joista vahingonkärsijällä on välttämättä oltava tieto, jotta hän voi nostaa vahingonkorvauskanteen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun kilpailuoikeuden rikkominen on todettu kilpailuviranomaisen lainvoimaisella päätöksellä, sitä on pidettävä peruuttamattomasti vahvistettuna siten, että vahingonkärsijän, joka on nostanut kanteen, ei ole tarpeen näyttää rikkomista tapahtuneeksi, mielestäni on katsottava, että kyseinen säännös koskee yhtä kilpailulainsäädännön rikkomista koskevan vahingonkorvausvastuun perustana olevaa seikkaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä säännöksessä vahvistetaan lähinnä olettama, jota ei voida kumota, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) yhden tällaisen seikan – eli rikkomisen – täyttymisestä arvioitaessa vahingonkorvauskannetta tilanteessa, jossa sama rikkominen on todettu sen jäsenvaltion, jossa kanne on nostettu, kansallisen kilpailuviranomaisen tai kyseisen jäsenvaltion muutoksenhakutuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä. Koska kyse on vahingonkorvausvastuun perustana olevaa seikkaa koskevasta olettamasta, jota ei voida kumota, kyseinen olettama vaikuttaa suoraan sen yrityksen oikeudelliseen tilanteeseen, jota vastaan vahingonkorvauskanne on nostettu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen katson, että direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohta on sääntö, joka liittyy läheisesti kilpailusääntöjä rikkoneiden yritysten vahingonkorvausvastuun syntymiseen, siihen vetoamiseen ja sen laajuuteen, ja että sääntöä voidaan näin ollen pitää aineellisena. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) Tästä seuraa, että säännös on direktiivin 2014/104 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aineellinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Kysymys siitä, onko pääasiassa kyseessä oleva tilanne täysin toteutunut ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä 53 kohdasta ilmenee, sen ratkaisemiseksi, voidaanko direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohtaa soveltaa ajallisesti, on myös tarkistettava, onko tässä tapauksessa pääasiassa kyseessä oleva tilanne täysin toteutunut ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä vai ovatko sen vaikutukset jatkuneet kyseisen määräajan päättymisen jälkeen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevaa oikeudellista tilannetta, jonka osalta on ratkaistava, onko se täysin toteutunut ennen kyseisen määräajan päättymistä, on mielestäni arvioitava siten, että otetaan huomioon se, milloin seikat, joiden perusteella KN:n perillisillä on oikeus korvaukseen vahingosta, joka heille on aiheutunut Repsolin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ovat tapahtuneet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa KN:n perilliset vaativat korvausta vahingosta, joka heille on aiheutunut kilpailunrajoituksista, jotka sisältyvät edellä 11 ja 14 kohdassa mainittuihin viiteen sopimukseen, jotka he ovat tehneet Repsolin kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on yhtäältä todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että viimeinen KN:n perillisten tekemä sopimus, jonka perusteella he vetoavat Repsolin vahingonkorvausvastuuseen, tehtiin 17.7.2009 viideksi vuodeksi. Näin ollen on ilmeistä, että tämä sopimus päättyi viimeistään vuonna 2014 eli ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä 27.12.2016. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>) Tästä seuraa, että kyseisenä ajankohtana sopimusehdot, joissa määrättiin vertikaalisista kilpailunrajoituksista, joiden mukaisesti Repsol rikkoi kilpailusääntöjä, eivät enää olleet voimassa ja että rikkominen oli päättynyt ainakin nimenomaan KN:n perillisten osalta (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta kirjelmästä, jolla KN:n perilliset ovat panneet asian vireille ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ilmenee nimenomaisesti, että he vaativat korvausta vahingosta, joka heille on väitetysti aiheutunut 14.1.1993–17.4.2013, sillä 17.4.2013 on viimeisen Repsolin KN:n perillisille suorittaman toimituksen päivä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) On siis todettava, että kantajat vaativat korvausta vahingosta, joka heille on aiheutunut ajanjaksolla, joka päättyi ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näissä olosuhteissa on mielestäni katsottava, että pääasiassa kyseessä oleva oikeudellinen tilanne oli täysin toteutunut direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymispäivänä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun otetaan huomioon direktiivin 2014/104 22 artiklan 1 kohta, on näin ollen katsottava, ettei kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa ajallisesti vahingonkorvauskanteeseen, joka tosin on nostettu sen jälkeen, kun kansalliset säännökset, joilla kyseinen direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön myöhässä, ovat tulleet voimaan mutta joka yhtäältä koskee kilpailusääntöjen rikkomista, joka perustuu kilpailunrajoituksiin, joista on määrätty sopimuksissa, joiden vaikutukset ovat päättyneet ennen direktiivin 2014/104  täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä, ja joka toisaalta sisältää sellaisen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen, joka on aiheutunut ajanjaksolla, joka oli päättynyt ennen mainitun määräajan päättymistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohtaa ei mielestäni voida soveltaa pääasiassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Ennakkoratkaisukysymysten arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämiä kahta ennakkoratkaisukysymystä on tarkasteltava edellä esitettyjen seikkojen valossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mikä todistusarvo sen on annettava Espanjan kilpailuviranomaisten vuosina 2001 ja 2009 tekemille päätöksille, kun se arvioi siinä nostettua siviilikannetta. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee erityisesti, onko katsottava, että asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa säädetyt todistustaakkaa koskevat edellytykset täyttyvät, kun kantaja on osoittanut näillä päätöksillä, että kantajan polttoaineiden yksinosto- ja jäsenyyssopimus kuuluu kansallisen kilpailuviranomaisen tutkiman rikkomisen alueelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä kysyy siltä varalta, että asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa säädettyjen todistustaakkaa koskevien edellytysten on katsottava täyttyvän mainittujen kahden päätöksen nojalla, seuraako tästä väistämättä, että kyseiset sopimukset on julistettava SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömiksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska nämä kaksi ennakkoratkaisukysymystä liittyvät toisiinsa, niihin on mielestäni syytä vastata yhdessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on aluksi muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan mukaan todistustaakka SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta kuuluu asianosaiselle, joka väittää siinä määrättyä rikotun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasiassa nimenomaan KN:n perillisten on siis näytettävä toteen sekä mitättömyyskanteensa että vahingonkorvauskanteensa osalta, että Repsol on rikkonut kilpailua rajoittavien kartellien kieltoa. Tässä tarkoituksessa KN:n perilliset ovat esittäneet ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vuonna 2001 ja 2009 tehdyt päätökset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä on todettu, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) KN:n perillisten nostamat kaksi kannetta (mitättömyys- ja vahingonkorvauskanne) liittyvät toisiinsa mutta ovat oikeudellisesti erillisiä. Koska direktiivissä 2014/104 säädettyjä vahingonkorvauskanteita koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä ei voida soveltaa pääasiassa ajallisesti, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>) kumpaankaan kanteeseen ei sovelleta erityistä unionin johdettua oikeutta, jossa säädettäisiin kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten todistusarvosta. Näin ollen molempien kanteiden yhteydessä unionin oikeutta on arvioitava lähtökohtaisesti primaarioikeuden määräysten ja unionin yleisten oikeusperiaatteiden perusteella, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä oikeuskäytännössään tulkinnut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Asian kannalta merkitykselliset oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on aluksi muistutettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohta tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa ja sillä perustetaan yksityisten hyväksi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jokaisella on näet oikeus vedota tuomioistuimessa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja näin ollen siihen, että kyseissä määräyksessä kielletty kartelli tai menettelytapa on SEUT 101 artiklan 2 kohdan mukaan mitätön, ja vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos kyseisen vahingon ja kyseisen kartellin tai menettelytavan välillä on syy-yhteys. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on tältä osin vahvistanut, että SEUT 101 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti tämän määräyksen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus vaarantuisi, jos kaikki henkilöt eivät voisi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka heille on aiheutunut sopimuksesta tai käyttäytymisestä, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>) Samoin on katsottava siitä, jos kaikki mainitussa määräyksessä kielletyn sopimuksen sopimuspuolet eivät voisi vedota sopimuksen mitättömyyteen, koska jos sopimuspuoli ei voisi saada sopimusta julistettua mitättömäksi tuomioistuimessa, olisi edelleenkin oikeudellisesti epävarmaa, millaisia vaikutuksia kyseisellä sopimuksella on, sillä kyseisellä sopimuksella voitaisiin ajatella olevan vaikutuksia, vaikka se on SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisena mitätön suoraan lain nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisilla tuomioistuimilla on siten toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa muun muassa yksityisoikeudellisissa riita-asioissa, koska tämä toimivalta perustuu kyseisen artiklan välittömään oikeusvaikutukseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, kansallisten tuomioistuinten, joiden tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeussääntöjä, on näet varmistettava, että nämä oikeussäännöt saavat täysimääräisesti aikaan vaikutuksensa, ja suojeltava niitä oikeuksia, joita niissä annetaan yksityisille. Unionin oikeuden säännösten ja määräysten välittömään oikeusvaikutukseen perustuvan yksityisten oikeussuojan varmistaminen kuuluu kansallisille tuomioistuimille. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä – eli tässä asiassa mitättömyyskanteen osalta ja vahingonkorvauskanteen osalta siksi, että sääntely ei ole ajallisesti sovellettavissa – kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on annettava tarkemmat säännöt, joiden mukaisesti käytetään oikeutta vedota mitättömyyteen tai vaatia korvausta SEUT 101 artiklassa kielletystä kartellista tai menettelytavasta aiheutuneesta vahingosta, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat kilpailuviranomaisen päätösten todistusarvoa siviilituomioistuimessa, edellyttäen kuitenkin, että vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-53" href="#t-53">53</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Säännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuden välittömään oikeusvaikutukseen perustuvat yksityisten oikeudet, eivät siis saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-54" href="#t-54">54</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä ja erityisesti kilpailuoikeuden alalla nämä säännöt eivät saa haitata unionin kilpailuoikeuden alan oikeussääntöjen ja erityisesti SEUT 101 artiklan tehokasta soveltamista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-55" href="#t-55">55</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on vielä täsmennettävä, että oikeuskäytännössä on katsottu, että edellä 84 kohdassa mainitun kansallisille tuomioistuimille annetun SEUT 101 artiklan soveltamista yksityisoikeudellisissa riita-asioissa koskevan toimivallan käyttöä voi rajoittaa muun muassa oikeusvarmuuden periaate ja erityisesti tarve välttää se, että kyseiset tuomioistuimet ja yksiköt, joiden tehtävänä on unionin kilpailusääntöjen hallinnollinen täytäntöönpano, tekevät keskenään ristiriitaisia päätöksiä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-56" href="#t-56">56</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Mainittujen periaatteiden soveltaminen käsiteltävässä asiassa: menettelyllinen itsemääräämisoikeus ja tehokkuusperiaatteesta ja oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvat rajoitukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellisissä kohdissa mainituista oikeuskäytännössä vahvistetuista periaatteista ilmenee ensinnäkin, että jos unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, jäsenvaltioiden tehtävänä on menettelyllisen itsemääräämisoikeutensa mukaisesti säätää kilpailuviranomaisen päätösten todistusarvosta yksityisoikeudellisissa riita-asioissa, joissa henkilö vetoaa tuomioistuimessa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, kun hän vaatii tuomioistuinta julistamaan SEUT 101 artiklassa kielletyn kartellin tai menettelytavan mitättömäksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla ja kun hän vaatii korvausta kärsimästään vahingosta, joka on syy-yhteydessä mainittuun kiellettyyn kartelliin tai menettelytapaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainituista oikeuskäytännössä vahvistetuista periaatteista ilmenee kuitenkin, että jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta rajoittavat tältä osin yhtäältä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet ja toisaalta oikeusvarmuuden periaate.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mitä tulee ensinnäkin tehokkuusperiaatteeseen, johon ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on viitannut ennakkoratkaisupyynnössään, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-57" href="#t-57">57</a>
</span>) yhdyn näkemykseen, jonka mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten esittäminen olisi suhteettoman vaikeaa, jos kilpailuviranomaisten toteuttamilla valmistelevilla toimilla ei katsottaisi olevan siviilioikeudellisessa vahingonkorvausoikeudenkäynnissä minkäänlaista vaikutusta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-58" href="#t-58">58</a>
</span>) Tästä seuraa, että koska monet kilpailuoikeuden rikkomukset ovat erityisen monimutkaisia ja vahinkoa kärsineiden on käytännössä vaikeaa esittää todisteita tällaisesta rikkomuksesta, tehokkuusperiaate edellyttää, että kansallisen kilpailuviranomaisen lainvoimaisella päätöksellä, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu, olisi oltava ainakin indisiovaikutus tai alustavan näytön arvo vahingonkorvausoikeudenkäynnissä siitä, että rikkominen on tapahtunut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-59" href="#t-59">59</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sama pätee mielestäni kanteisiin, joissa vedotaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn kartellin tai menettelytavan mitättömyyteen SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla. Koska sillä, että kansallinen kilpailuviranomainen on lainvoimaisesti todennut kilpailusääntöjen rikkomisen, on merkitystä, kun ratkaistaan, onko tällaisesta mitättömyydestä kyse, tehokkuusperiaate edellyttää, että tällaisella toteamisella katsotaan olevan ainakin indisiovaikutus tai alustavan näytön arvo, kun käsitellään mitättömyyskannetta, jotta voidaan taata SEUT 101 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti sen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lähestymistapa, jonka mukaan siviilituomioistuin ei voi sivuuttaa sitä, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat todenneet, että kyse on unionin kilpailuoikeuden rikkomisista, vastaa muutenkin sitä, että unionin oikeudessa kilpailusääntöjen julkinen täytäntöönpano (public enforcement) ja yksityisoikeudellinen täytäntöönpano (private enforcement) välttämättä täydentävät funktionaalisesti toisiaan. Kuten nimittäin olen jo aiemmassa ratkaisuehdotuksessani todennut (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-60" href="#t-60">60</a>
</span>) ja kuten unionin tuomioistuin on todennut, kilpailuoikeuden yksityisoikeudellinen ja julkisoikeudellinen täytäntöönpano ovat molemmat välttämättömiä välineitä kilpailuoikeuden rikkomista koskevan seuraamuspolitiikan tehokkuuden vahvistamiseksi. Tästä näkökulmasta ensin mainitulla ei tavoitella ainoastaan yksityisten etujen toteuttamiseen tähtäävää korvaamisen päämäärää, vaan sillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus, joka myötävaikuttaa kilpailun suojaamisen taustalla olevien yleisen edun päämäärien saavuttamiseen. Siten mitä enemmän poistetaan käytännön esteitä – esimerkiksi vaatimusta rikkomista koskevasta näytöstä, vaikka kilpailuviranomainen on jo todennut saman rikkomisen tai ainakin osittain saman rikkomisen – tai vähennetään niiden vaikutuksia sen tieltä, että kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineet tahot voivat nostaa vahingonkorvauskanteen, sitä vahvempi mainittu ennaltaehkäisevä vaikutus on.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On toki niin, että tehokkuusperiaatetta ja SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskevaa vaatimusta ei voida tulkita niin laajasti, että jäsenvaltioilla olisi niiden nojalla velvollisuus vahvistaa olettama, jota ei voida kumota ja joka vastaisi nykyään direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa vahingonkorvauskanteiden osalta säädettyä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-61" href="#t-61">61</a>
</span>) Katson kuitenkin, että sen harkintavallan rajoissa, joka siviilituomioistuimella on – jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden soveltamisalaan kuuluvien – sellaisten kansallisten menettelysääntöjen nojalla, jotka koskevat todisteiden arviointia, sen todistusarvon, jonka tämän tuomioistuimen on tehokkuusperiaatteen nojalla annettava sille, että kansallisen kilpailuviranomaisen lainvoimaisessa päätöksessä on todettu kilpailuoikeuden rikkominen, on vaihdeltava sen mukaan, missä määrin kyseisessä päätöksessä todettua rikkomista ja väitettyä rikkomista, jonka perusteella siviilikanne on nostettu, on pidettävä samana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siten silloin, kun kansallisen kilpailuviranomaisen toteama SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen vastaa väitettyä rikkomista, jonka perusteella kansallisessa tuomioistuimessa on nostettu siviilikanne, luonteeltaan ja aineelliselta, henkilölliseltä, ajalliselta ja alueelliselta soveltamisalaltaan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-62" href="#t-62">62</a>
</span>) katson, että tehokkuusperiaate ja SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskeva vaatimus edellyttävät, että siviilituomioistuin ei anna tälle toteamiselle vain indisiovaikutusta tai alustavan näytön arvoa vaan että sen on pidettävä sitä ainakin prima facie -näyttönä siitä, että kyseinen rikkominen on tapahtunut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-63" href="#t-63">63</a>
</span>) Tällaisessa tapauksessa kilpailuviranomaisen toteama rikkominen ja rikkominen, johon on vedottu siviilikanteen yhteydessä, vastaavat nimittäin kaikilta osin toisiaan, joten kun otetaan huomioon edellä mainitut periaatteet, mielestäni ei olisi perusteltua, että sille, että kansallinen kilpailuviranomainen on todennut rikkomisen, annettaisiin vain indisiovaikutus tai heikon näytön arvo.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä viittaus ”rikkomisen luonteeseen” merkitsee sitä, että kyse on oltava samanlaisesta rikkomisesta eli rikkomisesta, joka perustuu samanlaiseen tosiseikkojen luokitteluun kuin on esitetty kilpailuviranomaisen päätöksessäkin. Viittaus rikkomisen ”aineelliseen soveltamisalaan” merkitsee sitä, että väitetyn rikkomisen on perustuttava menettelytapoihin, jotka on nimenomaisesti kuvattu kilpailuviranomaisen päätöksessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-64" href="#t-64">64</a>
</span>) Viittaus rikkomisen ”henkilölliseen soveltamisalaan” merkitsee sitä, että lainvoimaisella päätöksellä on prima facie -näytön arvo rikkomisesta vain sellaisten yritysten osalta, joiden on kyseisessä päätöksessä katsottu syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-65" href="#t-65">65</a>
</span>) Viittaus rikkomisen ”ajalliseen soveltamisalaan” merkitsee sitä, että sillä, mitä lainvoimaisessa päätöksessä on todettu rikkomisesta, on prima facie -näytön arvo siviilituomioistuimessa vain lainvoimaisessa päätöksessä määritellyn rikkomisen keston ajalta. Samoin viittaus rikkomisen ”alueelliseen soveltamisalaan” merkitsee sitä, että kyseisen päätöksen prima facie -näytön arvo siviilituomioistuimessa kattaa ainoastaan alueen, jota rikkomisen on kyseisessä päätöksessä todettu koskeneen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin silloin, kun kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksessä todettu SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen ja rikkominen, johon vedotaan kansallisessa tuomioistuimessa nostetussa siviilikanteessa, eivät vastaa toisiaan täysin vaan vain osittain, esimerkiksi, koska rikkominen, johon vedotaan, koskee kilpailunvastaisia menettelytapoja, jotka – vaikka ne olisivat samankaltaisia ja vaikka sama yritys olisi toteuttanut ne –  eivät täysin vastaa kilpailuviranomaisen päätöksessä todettuja menettelytapoja, kansallinen tuomioistuin ei voi täysin jättää huomiotta kyseistä päätöstä vaan tehokkuusperiaatteen ja SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskevan vaatimuksen nojalla sen on annettava päätökselle indisiovaikutus tai alustavan näytön arvo.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaisesta tilanteesta voisi olla esimerkiksi kyse käsiteltävän asian taustalla olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa jakelija nostaa siviilikanteen SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen perusteella ja väittää, että tietyt määräykset sitä sitovissa sopimuksissa sisältävät vertikaalisia kilpailunrajoituksia, jotka ovat samankaltaisia kuin vertikaaliset kilpailunrajoitukset, jotka on nimenomaisesti luokiteltu kilpailusääntöjen rikkomiseksi kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksessä. Tällaisessa tapauksessa päätöksessä todetun rikkomisen ja sen rikkomisen, johon siviilikanteen yhteydessä vedotaan, aineelliset soveltamisalat eivät vastaa toisiaan, mutta kaikki muut seikat (eli rikkomisen luonne ja sen henkilöllinen, ajallinen ja alueellinen soveltamisala) vastaavat toisiaan. Tällaisessa tapauksessa siviilituomioistuin ei voi jättää huomiotta kansallisen kilpailuviranomaisen päätöstä, jossa todetaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen, vaan sen on annettava sille jäljempänä 107 kohdassa tarkoitettu indisiovaikutus tai alustavan näytön arvo, kun se arvioi, onko rikkominen tapahtunut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi oikeusvarmuuden periaatteesta on aluksi muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa yksittäisissä asioissa. Kyseisessä asetuksessa – ja erityisesti sen 16 artiklassa – säädetään yksinomaan komission päätösten sitovasta vaikutuksesta kansallisten tuomioistuinten menettelyissä, eikä tätä vaikutusta voida ulottaa koskemaan kansallisten kilpailuviranomaisten päätöksiä, paitsi jos unionin lainsäätäjä nimenomaisesti näin vahvistaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-66" href="#t-66">66</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että – kuten edellä 88 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee – oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet välttävät mahdollisuuksien mukaan antamasta ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa niiden yksiköiden päätöksen kanssa, joiden tehtävänä on unionin kilpailusääntöjen hallinnollinen täytäntöönpano, ja tällaisia yksiköitä ovat siis komission lisäksi kansalliset kilpailuviranomaiset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että myös oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet antavat sille, että kansallinen kilpailuviranomainen on lainvoimaisesti todennut SEUT 101 artiklan rikkomisen, ainakin indisiovaikutuksen tai alustavan näytön arvon, kun ne arvioivat unionin kilpailuoikeuden rikkomisen perusteella nostettuja siviilikanteita, ja rikkomista koskevan prima facie -näytön arvon silloin, kun kansallisen kilpailuviranomaisen toteama rikkominen vastaa rikkomista, jonka perusteella siviilikanne on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa, luonteeltaan ja aineelliselta, henkilölliseltä, ajalliselta ja alueelliselta soveltamisalaltaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Haluan vielä esittää neljä lisähuomautusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin totean, että kaikesta edellä esitetystä seuraa, että jäsenvaltioiden menettelyllisestä itsemääräämisoikeudesta huolimatta siviilituomioistuimet eivät voi jättää kokonaan huomiotta kilpailuviranomaisen päätöstä, jolla todetaan unionin kilpailuoikeuden rikkominen. Tästä seuraa, että kansallinen säännöstö (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-67" href="#t-67">67</a>
</span>) tai ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viittaaman kaltainen oikeuskäytäntö, jonka mukaan tällaisella kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksellä ei ole mitään todistusarvoa, ei edes indisiovaikutusta, on ristiriidassa unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskevan vaatimuksen sekä tehokkuusperiaatteesta ja oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvien vaatimusten kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi haluan täsmentää, että edellä 90–102 kohdassa esitetyt tulkinnat soveltuvat yksinomaan siviilikanteisiin, jotka on nostettu kansallisen kilpailuviranomaisen sellaisen päätöksen perusteella, jossa on todettu unionin kilpailusääntöjen rikkominen. Mainittuja periaatteita ei siis sovelleta siviilikanteisiin, jotka koskevat yksinomaan kansallisen kilpailuoikeuden rikkomista. Tehokkuusperiaatteen mukaiset vaatimukset ja täyden tehokkuuden takaamista koskeva vaatimus koskevat nimittäin yksinomaan unionin oikeutta ja käsiteltävässä asiassa erityisesti SEUT 101 artiklaa. Nämä vaatimukset eivät välttämättä ulotu koskemaan kansallista lainsäädäntöä. Tilanne on tietenkin toinen silloin, kun arvioidaan vahingonkorvauskannetta, johon sovelletaan direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohtaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-68" href="#t-68">68</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi haluan ohjata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointia ja selventää hieman tarkemmin, mitä tarkoitan ”indisiovaikutuksella tai alustavan näytön arvolla” ja ”prima facie -näytöllä”. Ensinnäkin on selvää, että kansallisen tuomioistuimen on tulkittava näitä käsitteitä todisteiden arviointia koskevien menettelysääntöjensä mukaisesti, jotka – kuten edellä on mainittu – kuuluvat jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Indisiolla” (ranskaksi ”indice”) tai ”alustavalla näytöllä” (ranskaksi ”commencement de preuve ”) viitataan kuitenkin mielestäni seikkaan, joka puoltaa sitä, että siviilituomioistuin toteaa rikkomisen tapahtuneen, mutta jota on arvioitava muiden todisteiden valossa ja tuettava muilla todisteilla, joiden on oltava samansuuntaisia, jotta voidaan katsoa, että rikkominen todella on tapahtunut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Prima facie -näytöllä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-69" href="#t-69">69</a>
</span>) viitataan sen sijaan yleensä todisteeseen, joka voi osoittaa väitetyn tosiseikan todennäköiseksi kokemussääntöjen perusteella, joiden perusteella tosiseikka on todennäköisesti totta. Tästä näkökulmasta siitä, että tuomioistuimelle esitetään kansallinen päätös, jossa rikkominen todetaan, seuraa, että tuomioistuin voi arvioidessaan todisteita kansallisen lainsäädännön mukaisen harkintavaltansa puitteissa olettaa, että rikkominen on tapahtunut, sen kokemussäännön perusteella, jonka mukaan kilpailuviranomaisten päätöksissä todetut rikkomiset ovat yleensä tapahtuneet. Vastaajalla on kuitenkin edelleen mahdollisuus esittää todisteita, jotka vakuuttavat tuomioistuimen siitä, ettei rikkomista ole tapahtunut. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-70" href="#t-70">70</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänneksi totean pääasiasta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kaikkien edellä esitettyjen seikkojen ja kansallisen lainsäädäntönsä perusteella vuonna 2001 ja vuonna 2009 tehtyjen päätösten todistusarvoa siinä vireillä olevan siviilikanteen yhteydessä. Ohjatakseen ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tässä arvioinnissa unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää sille kaikki unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joista voisi olla sille hyötyä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-71" href="#t-71">71</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin vaikuttaa siltä, että vuonna 2001 tehdyssä päätöksessä todetaan yksinomaan kansallisen kilpailuoikeuden rikkominen eikä siinä lisäksi sovelleta SEUT 101 artiklan 1 kohtaa. Jos näin on, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, kyseisen päätöksen todistusarvo ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa siviilioikeudenkäynnissä määräytyy yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kuten edellä 105 kohdasta ilmenee.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin vuonna 2009 tehdyssä päätöksessä sovelletaan rinnakkain sekä kansallista kilpailuoikeutta että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, vastaako todettu rikkominen rikkomista, johon siinä nostetut siviilikanteet (mitättömyys- ja vahingonkorvauskanne) perustuvat, luonteeltaan ja aineelliselta, henkilölliseltä, ajalliselta ja alueelliselta soveltamisalaltaan, sellaisina kuin näitä seikkoja tulkitaan edellä 96 kohdassa todetun perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos näin on, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on pidettävä sitä, että vuonna 2009 tehdyssä päätöksessä on todettu kyseinen rikkominen, prima facie -näyttönä rikkomisesta, kun se arvioi vahingonkorvauskannetta. Jos rikkomiset sen sijaan vastaavat toisiaan vain osittain, kyseisellä päätöksellä on indisiovaikutus sen osalta, että rikkominen on tapahtunut, kun arvioidaan mitättömyys- ja vahingonkorvauskanteita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti rikkomisen ajallisen ja alueellisen soveltamisalan osalta ennakkoratkaisukysymyksistä näyttää ilmenevän, että KN:n perilliset ovat näyttäneet ne toteen. Asiakirjoista käy nimittäin ilmi, että KN:n perillisten ja Repsolin välillä tehdyt sopimukset kuuluvat ajallisesti ja alueellisesti vuonna 2009 tehdyssä päätöksessä todetun rikkomisen soveltamisalaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikuttaa myös siltä, että rikkomisten henkilöllinen soveltamisala on sama, koska Repsol on syyllistynyt todettuun rikkomiseen ja väitetysti myös rikkomiseen, johon vedotaan siviilikanteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen on enää selvitettävä, vastaako todettu rikkominen rikkomista, johon siviilikanteessa vedotaan, luonteensa ja aineellisen soveltamisalansa osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin totean kuitenkin, että kun otetaan huomioon edellä 16 kohdassa esitetty vuonna 2009 tehdyn päätöksen päätösosa, on ilmeistä, että kyseisessä päätöksessä todetun rikkomisen aineellinen soveltamisala on hyvin laaja. Se koskee nimittäin kaikkia itsenäisiä yrittäjiä, jotka toimivat Repsolin yritystunnusten alla, ja kaikkia sopimuksia, joissa on rikkomiseen johtaneet sopimusehdot, ja kaikkia siinä kuvailtuja ehtoja. Loppujen lopuksi on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa, voidaanko KN:n tai hänen perillistensä ja Repsolin välisten sopimusten ehtojen, jotka kuuluvat vuonna 2009 tehdyn päätöksen ajalliseen soveltamisalaan, katsoa kuuluvan kyseisessä päätöksessä todetun rikkomisen aineelliseen soveltamisalaan siten, että voidaan katsoa, että todettu rikkominen ja rikkominen, johon siviilikanteessa vedotaan, vastaavat täysin toisiaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de lo Mercantil de Madridin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-164" title="page-29">
      1) Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU 9 artiklan 1 kohtaa
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-165" title="page-29">
      ei voida soveltaa ajallisesti
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-166" title="page-30">
      vahingonkorvauskanteeseen, joka tosin on nostettu sen jälkeen, kun kansalliset säännökset, joilla kyseinen direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön myöhässä, ovat tulleet voimaan, mutta yhtäältä koskee kilpailusääntöjen rikkomista, joka perustuu kilpailunrajoituksiin, joista on määrätty sopimuksissa, joiden vaikutukset ovat päättyneet ennen direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä, ja toisaalta sisältää sellaisen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen, joka on aiheutunut ajanjaksolla, joka oli päättynyt ennen mainitun määräajan päättymistä.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-167" title="page-30">
      2) Kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä tai kun unionin tätä koskevia säännöksiä ei voida ajallisesti soveltaa, jäsenvaltioiden tehtävänä on menettelyllisen itsemääräämisoikeutensa mukaisesti säätää kansallisen kilpailuviranomaisen päätösten todistusarvosta yksityisoikeudellisissa riita-asioissa, joissa henkilö vetoaa tuomioistuimessa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, kun hän vaatii tuomioistuinta julistamaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn kartellin tai menettelytavan mitättömäksi SEUT 101 artiklan 2 kohdan nojalla ja/tai kun hän vaatii korvausta vahingosta, joka hänelle on aiheutunut ja joka on syy-yhteydessä mainittuun kiellettyyn kartelliin tai menettelytapaan, edellyttäen kuitenkin, että vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan.
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-168" title="page-30">
      Tehokkuusperiaate, SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskeva vaatimus ja oikeusvarmuuden periaate edellyttävät, että tuomioistuin antaa sille, että kansallinen kilpailuviranomainen on lainvoimaisesti todennut SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen, ainakin indisiovaikutuksen tai alustavan näytön arvon, kun se arvioi siviilikannetta.
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-169" title="page-30">
      Kun SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen, joka on lainvoimaisesti todettu kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksessä, vastaa väitettyä rikkomista, jonka perusteella siviilikanne on nostettu kansallisessa tuomioistuimessa, luonteeltaan ja aineelliselta, henkilölliseltä, ajalliselta ja alueelliselta soveltamisalaltaan, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, tehokkuusperiaate, SEUT 101 artiklan täyden tehokkuuden takaamista koskeva vaatimus ja oikeusvarmuuden periaate edellyttävät, että sitä, että rikkominen on todettu lainvoimaisesti kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksessä, pidetään ainakin prima facie -näyttönä siitä, että rikkominen on tapahtunut, kun arvioidaan siviilikannetta.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: ranska.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU (EUVL 2014, L 349, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) EYVL 2003, L 1, s. 1.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Euroopan unionin direktiivin täytäntöönpanosta rahoituksen, kaupan ja terveyden alalla sekä työntekijöiden lähettämisen osalta annettu kuninkaan asetus 9/2017 (Real Decreto‑ley 9/2017, por el que se transponen directivas de la Unión Europea en los ámbitos financiero, mercantil y sanitario, y sobre el desplazamiento de trabajadores), BOE nro 126, 27.5.2017, s. 42820.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) BOE nro 159, 4.7.2007, s. 28848.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että Repsolin toimittamasta moottoripolttoaineesta tuli KN:n omaisuutta heti, kun se siirrettiin huoltoaseman säiliöön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Tuomio 11.7.2007, valitus nro 866/01.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Tuomio 17.11.2010, valitus nro 6188/2007.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Nykyään Comisión Nacional de los Mercados y la Competencia (kansallinen markkina- ja kilpailuviranomainen, Espanja; jäljempänä CNMC).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Viimeisenä päätös vahvistettiin Tribunal Supremon 22.5. ja 2.6.2015 antamissa tuomioissa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Päätös 20.12.2013, päätös 27.7.2017 ja päätös 12.6.2020 (asia VS/652/07 REPSOL/CEPSA/BP).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. Espanjan tuomioistuinten oikeuskäytäntö, johon viitataan ennakkoratkaisupyynnön b jaksossa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Ks. KN:n perillisten ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen 2.2.2018 toimittaman mitättömyyskannekirjelmän s. 6 ja 69.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. esim. mm. julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotus Daimler (Kartellit – Talousjätteen keräämiseen käytettävät kuorma-autot) (C-588/20, EU:C:2022:130, 1 ja 6 kohta) tai julkisasiamies Rantosin ratkaisuehdotus Volvo ja DAF Trucks (C-267/20, EU:C:2021:884, 18, 45, 46 ja 49 kohta). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Ks. esim. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: tiivistelmä vaikutusten arvioinnista: EU:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet: Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 11.6.2013, (SWD(2013) 204 final, 10 kohta) tai Commission Staff Working Paper accompanying the White Paper on Damages actions for breach of the EC antitrust rules, 2.4.2008 (SEC(2008)404, ks. mm. 3 alaviite ja 21 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Kun näitä kannetyyppejä ei ole normatiivisesti määritelty, ei ole poissuljettua, että erottelua stand alone ja follow up -kanteiden välillä voitaisiin soveltaa mitättömyyskanteisiin sen mukaan, onko ne nostettu sen jälkeen, kun kilpailuviranomainen on todennut kilpailusääntöjen rikkomisen, vai sitä ennen. Tavanomaisesti erotteluun viitataan kuitenkin vahingonkorvauskanteiden erotteluperusteena.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Espanjan kuningaskunnan kirjallisissa huomautuksissa viitatusta oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että ainakin joissain Espanjan tuomioistuinten tuomioissa erotellaan toisistaan mitättömyyskanteet (stand alone -kanteet) ja kanteet, joissa vaaditaan vahingonkorvausta unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta (follow on -kanteet).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. tuomio 13.7.2006, Manfredi ym. (C-295/04–C-298/04, EU:C:2006:461, 61 kohta) ja tuomio 5.6.2014, Kone ym. (C-557/12, EU:C:2014:1317, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Se, että vahingonkorvauskanne on nostettu mitättömyyskanteen yhteydessä, viittaa siihen, että kyse olisi sopimusperusteisesta vastuusta. Tämä ilmenee lisäksi siitä, että kun on kyse kilpailuoikeuden rikkomisesta vertikaalisissa suhteissa, kilpailusääntöjä rikkoneen yrityksen ja väitetysti vahinkoa kärsineen osapuolen välillä on sopimussuhde. Se, minkä tyyppisestä vahingonkorvausvastuusta on kyse, on kuitenkin määritettävä kansallisessa oikeudessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. edellä 18 alaviitteessä viitattu oikeuskäytäntö.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. erityisesti direktiivin 2014/104 2 artiklan 4 alakohdassa säädetty vahingonkorvauskanteen määritelmä ja  direktiivin 2 artiklan 5 alakohdassa säädetty vahingonkorvausvaateen määritelmä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Ks. edellä 30 kohta ja 13 alaviite.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. edellä 8 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Direktiivin 2014/104 aineellisesta soveltamisalasta ks. myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 55–58 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Direktiivin 2014/104 ajallisesta soveltamisesta ks. myös julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus PACCAR ym. (C-163/21, EU:C:2022:286, 52–58 kohta) ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus RegioJet (C-57/21, EU:C:2022:363, 27–36 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 35 kohta ja tuomio 28.3.2019, Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:263, jäljempänä tuomio Cogeco, 25 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 36 kohta ja tuomio Cogeco, 26 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 37 kohta ja tuomio Cogeco, 27 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 38 kohta. Tuomion 39 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että sitä, mitkä kyseisen direktiivin säännökset ovat aineellisia ja mitkä eivät, on arvioitava – koska direktiivin 2014/104 22 artiklassa ei viitata kansalliseen oikeuteen – unionin oikeuden eikä sovellettavan kansallisen oikeuden kannalta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 42 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus RegioJet (C-57/21, EU:C:2022:363, 29 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Tältä osin direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ilmenee yhtäältä, että kansallisen kilpailuviranomaisen lainvoimaisessa päätöksessä vahvistetun SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisen toteamisen olisi katsottava olevan peruuttamattomasti vahvistettu sellaisten kyseiseen rikkomiseen liittyvien vahingonkorvauskanteiden osalta, jotka on nostettu kyseisen kilpailuviranomaisen jäsenvaltiossa. Toisaalta siitä ilmenee, että rikkomisen toteamisen vaikutuksen olisi kuitenkin katettava vain rikkomisen luonne ja sen aineellinen, henkilöllinen, ajallinen ja alueellinen soveltamisala, sellaisena kuin kilpailuviranomainen ne on määrittänyt. Kun otetaan huomioon tämä perustelukappale, on todettava yhtäältä, että jotta rikkomista koskevan toteamisen voidaan katsoa olevan peruuttamattomasti vahvistettu vahingonkorvauskannetta varten direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kilpailuviranomaisen lainvoimaisessa päätöksessä tarkoitetun kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisen on koskettava samaa rikkomista, josta on väitetysti aiheutunut vahinko vahingonkärsijälle, joka vaatii siitä korvausta kanteella. Kyse on oltava siis samasta rikkomisesta. Toisaalta mainitusta perustelukappaleesta ilmenee, että rikkomisen on oltava sama rikkomisen luonteen ja sen aineellisen, henkilöllisen, ajallisen ja alueellisen soveltamisalan osalta (ks. tästä myös jäljempänä 97 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Ks. tästä myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 61 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 60 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. vastaavasti muista vastuun perustana olevista seikoista (eli syy-yhteydestä ja vahingosta) tuomio Volvo, 94 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. tästä julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 95 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Volvo, 95 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Volvo, 95 ja 96 kohta ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 62 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ks. tuomio Volvo, 49 kohta. Edellä 9 kohdasta ilmenee myös, että direktiiviä 2014/104 ei ole saatettu osaksi Espanjan lainsäädäntöä sen täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 16.12.2010, Stichting Natuur en Milieu ym. (C-266/09, EU:C:2010:779, 34 ja 35 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Ks. direktiivin 2014/104 21 artiklan 1 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, kuten edellä 19 kohdassa on todettu, että CNMC totesi useissa valvontamenettelyn yhteydessä tekemissään päätöksissä, että Repsol jatkoi lainvastaisia menettelytapojaan direktiivin 2014/104 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeenkin. Koska tässä asiassa Repsolin rikkominen liittyy tiettyihin vertikaalisiin rajoituksiin sopimuksissa, jotka se on tehnyt moottoripolttoaineiden tiettyjen jakelijoiden kanssa, lainvastaiset menettelytavat, joihin sen on mainituissa valvontamenettelyn yhteydessä tehdyissä päätöksissä todettu syyllistyneen sen jälkeen, kun KN:n perillisten viimeinen sopimus Repsolin kanssa oli päättynyt, eivät voi koskea heitä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Volvo, 103 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Ks. KN:n perillisten ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esittämän kirjelmän, joka koskee mitättömäksi julistamista koskevaa vaatimusta, s. 6.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Ks. edellä 29 ja 38 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Ks. edellä 46–71 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Tuomio 11.11.2021, Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands (C-819/19, EU:C:2021:904, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Tuomio 11.11.2021, Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands (C-819/19, EU:C:2021:904, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 14.3.2019, Skanska Industrial Solutions ym. (C-724/17, EU:C:2019:204, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) Tuomio 11.11.2021, Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands (C-819/19, EU:C:2021:904, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Tuomio 11.11.2021, Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands (C-819/19, EU:C:2021:904, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-53" href="#c-53">53</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 14.3.2019, Skanska Industrial Solutions ym. (C-724/17, EU:C:2019:204, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja analogisesti tuomio 28.3.2019, Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:263, 42 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-54" href="#c-54">54</a>
</span>) Ks. tuomio 5.6.2014, Kone ym. (C-557/12, EU:C:2014:1317, 25 kohta) ja analogisesti tuomio 28.3.2019, Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:263, 43 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-55" href="#c-55">55</a>
</span>) Ks. tuomio 5.6.2014, Kone ym. (C-557/12, EU:C:2014:1317, 26 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-56" href="#c-56">56</a>
</span>) Tuomio 11.11.2021, Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands (C-819/19, EU:C:2021:904, 55 kohta). Tältä osin ks. myös direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-57" href="#c-57">57</a>
</span>) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisupyynnössään viitannut, eikä asianosaisten tai osapuolten kirjallisissa tai suullisissa huomautuksissa unionin tuomioistuimessa ole viitattu, mahdolliseen ongelmaan, joka liittyisi vastaavuusperiaatteeseen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-58" href="#c-58">58</a>
</span>) Ks. vastaavasti ja analogisesti julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 93 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-59" href="#c-59">59</a>
</span>) Ibid. analogisesti komission asetuksen N:o 1/2003 9 artiklan nojalla tekemille päätöksille ks. tuomio 23.11.2017, Gasorba ym. (C-547/16, EU:C:2017:891, 29 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-60" href="#c-60">60</a>
</span>) Ks. minun ratkaisuehdotukseni Sumal (C-882/19, EU:C:2021:293, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-61" href="#c-61">61</a>
</span>) Julkisasiamies Kokott esittää ratkaisuehdotuksensa Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32) 95 ja 96 kohdassa yksityiskohtaiset perustelut tälle.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-62" href="#c-62">62</a>
</span>) Viittaan tässä tietenkin direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappaleessa mainittuihin kriteereihin, vaikka direktiiviä ei, kuten todettua, sovelleta tässä asiassa. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ottaa mallia tästä direktiivistä konkretisoidessaan unionin oikeuden ulottuvuutta, kun se tulkitsee unionin oikeutta unionin yleisten oikeusperiaatteiden perusteella.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-63" href="#c-63">63</a>
</span>)  Prima facie -näytön käsitettä, jota selvennän jäljempänä 107 kohdassa, käytetään nimenomaisesti direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohdassa [suomentajan huomautus: suomeksi ”alustava näyttö”]. Tältä osin on syytä huomauttaa, että suuressa enemmistössä tämän säännöksen kieliversioista käytetään prima facie -näytön käsitettä (ks. englannin-, ranskan-, saksan-, italian-, portugalin-, bulgarian-, tšekin-, tanskan-, viron-, kroatian-, liettuan-, unkarin-, maltan-, hollannin-, romanian-, slovakian-, sloveenin- ja ruotsinkieliset versiot), mutta espanjankielisessä versiossa käytetään käsitettä ”principio de prueba” (alustava näyttö), joka vastaa ranskan termiä ”commencement de preuve”. Espanjankielisessä versiossa näyttäisi siis olevan virhe muihin kieliversioihin verrattuna. Kuten jäljempänä 105–107 kohdasta ilmenee, joka tapauksessa on niin, että direktiivin 2014/104 yhteydessä prima facie -näytön käsite on erotettava indision tai alustavan näytön käsitteistä, ja prima facie -näyttö tarkoittaa vahvempaa näyttöä kuin pelkkä alustava näyttö.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-64" href="#c-64">64</a>
</span>) Jos vahingonkorvauskanteessa viitataan muihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin, niistä on esitettävä näyttö siviilituomioistuimessa, vaikka ne liittyisivätkin kilpailuviranomaisen lainvoimaisessa päätöksessään toteamiin menettelytapoihin, jotka on luokiteltu rikkomiseksi, ja siviilituomioistuin voi vapaasti ja rajoituksetta arvioida tällaisten muiden menettelytapojen merkitystä. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-65" href="#c-65">65</a>
</span>) Kyseisen lainvoimaisen päätöksen prima facie -näytön arvoa ei siis voida ulottaa koskemaan yrityksiä, joita kyseinen päätös ei koske. Jos vahingonkärsijä vetoaa muiden yritysten vahingonkorvausvastuuseen, sen on osoitettava, että kyseiset yritykset ovat syyllistyneet rikkomiseen, ja kansallinen tuomioistuin voi vapaasti arvioida sen tältä osin esittämiä eri todisteita.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-66" href="#c-66">66</a>
</span>) Kuten unionin lainsäätäjä on tehnyt säätämällä direktiivin 2014/104 9 artiklan 1 kohdan, jota, kuten todettua, ei voida ajallisesti soveltaa käsiteltävässä asiassa. Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32, 96 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-67" href="#c-67">67</a>
</span>) Ks, esimerkiksi julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotuksen Cogeco Communications (C-637/17, EU:C:2019:32) 92 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esitetyt Portugalin lainsäädäntöä koskevat huomautukset.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-68" href="#c-68">68</a>
</span>) Ks. mainitun artiklan viimeinen osa ja direktiivin 2014/104 johdanto-osan 34 perustelukappaleen viimeinen virke.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-69" href="#c-69">69</a>
</span>) Kuten olen todennut jo alaviitteessa 63, tätä käsitettä käytetään nimenomaisesti direktiivin 2014/104 9 artiklan 2 kohdassa. Vaikuttaa siltä, että käsitteen taustalla vaikuttaa Saksan lainsäädännössä käytetty käsite ”Anscheinbeweis”. Koska direktiivissä ei kuitenkaan viitata jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, kyse on unionin oikeuden käsitteestä, jonka tulkitseminen kuuluu siten unionin tuomioistuimen toimivaltaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-70" href="#c-70">70</a>
</span>) Kyse ei siis ole varsinaisesta kumottavissa olevasta olettamasta vaan pikemminkin todistuskeinosta, joka vaikuttaa tuomioistuimen harkintavallan käyttöön ja jonka perusteella tuomioistuin olettaa väitetyn seikan eli tässä asiassa sen, että rikkominen on tapahtunut, todeksi, kun se käyttää kyseistä harkintavaltaansa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-71" href="#c-71">71</a>
</span>) Tältä osin ks. tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. (C-377/20, EU:C:2022:379, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</body>
</html>
