Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
DEAN SPIELMANN
18 päivänä joulukuuta 2025 (1)
Asia C‑717/24
BD
vastaan
Sociálna poisťovňa, ústredie
(Ennakkoratkaisupyyntö – Najvyšší správny súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin))
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturvajärjestelmät – Asetus (EY) N:o 883/2004 – Vanhuuseläke – Myöntämisedellytykset – Kausien yhteenlaskemista koskevat erityissäännöt – 51 artiklan 1 kohta – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään edullisemmasta kohtelusta tietyissä ammateissa työskenteleville henkilöryhmille
Johdanto
1. Najvyšší správny súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön asiassa, jossa asianosaisina ovat pääasian valittaja BD ja Sociálna poisťovňa, ústredie (sosiaalivakuutuslaitos, keskushallinto, Slovakia) (jäljempänä Slovakian sosiaalivakuutuslaitos) ja jossa on kyse siitä, että BD:n hakemus vanhuuseläkkeen saamisesta 55 vuoden iästä lähtien kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa työskentelyn perusteella on evätty.
2. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella on ensimmäistä kertaa tilaisuus tulkita asetuksen (EY) N:o 883/2004(2) 51 artiklan 1 kohtaa, joka koskee kausien yhteenlaskemista vanhuuseläkeoikeuden määrittämiseksi silloin, kun jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa ei säädetä yleisestä sosiaaliturvajärjestelmästä erillisestä erityisjärjestelmästä, kuitenkin rajoitetaan erityissääntöjen soveltaminen tiettyyn toimintaan tai tiettyihin tehtäviin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3. SEUT 48 artiklassa määrätään, että ”Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen komission ehdotuksesta sellaiset sosiaaliturvan alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi, erityisesti ottamalla käyttöön järjestelmän, joka turvaa palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville siirtotyöläisille ja heidän huollettavilleen sen, että
a) kaudet, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon oikeuden saamiseksi etuuteen ja sen säilyttämiseksi sekä etuuden määrän laskemiseksi, lasketaan yhteen;
– –”
4. Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissäännöt koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ja niillä pitäisi myötävaikuttaa heidän elintasonsa ja työntekonsa edellytysten parantumiseen.”
5. Asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Yhteensovittamissäännöillä on taattava yhteisön alueella liikkuville henkilöille sekä heidän huollettavanaan oleville ja jälkeensä eläville saavutettujen ja saavutettavien oikeuksien ja etujen säilyminen.”
6. Asetuksen johdanto-osan 45 perustelukappaleessa todetaan, että suunnitellun toiminnan tavoitteena on toteuttaa yhteensovittamistoimenpiteitä sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää.
7. Asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Kausien yhteenlaskeminen”, säädetään seuraavaa:
”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan
– etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi, keston määrittämiseksi tai takaisinsaamiseksi
– –
edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.”
8. Asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan, jonka otsikko on ”Kausien yhteenlaskemista koskevat erityissäännökset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämiseksi edellytetään, että vakuutuskaudet täyttyvät yksinomaan tietyssä palkkatyössä tai itsenäisessä ammatinharjoittamisessa tai tehtävässä, joka kuuluu palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen perusteella täyttyneet kaudet vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa tehtävässä tai soveltuvassa tapauksessa samassa palkkatyössä tai samassa itsenäisessä ammatinharjoittamisessa.
Jos näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen asianomainen henkilö ei täytä edellytyksiä erityisjärjestelmän etuuksien saamiselle, kyseiset kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän tai, jollei tällaista ole, tapauksesta riippuen ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan järjestelmän mukaisia etuuksia, edellyttäen että asianomainen henkilö on kuulunut johonkin kyseisistä järjestelmistä.”
Tšekkoslovakian oikeus
9. Sosiaaliturvasta 16.6.1988 annetun lain (zákon č. 100/1988 Zb. o sociálnom zabezpečení; jäljempänä laki nro 100/1988) 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Perusperiaatteet”, sellaisena kuin sitä sovellettiin 1.10.1988–31.5.1992, säädettiin seuraavaa:
”– –
2) Tämän lain mukainen oikeus sosiaaliturvaan taataan jokaiselle kansalaiselle. Sosiaaliturvaetuuksista ja sosiaalipalveluista huolehtii valtio.
– –
4) Eläke-etuuksien määrä riippuu pääosin ansioista eli palkkatyön kestosta – – ja ammattiluokituksesta.”
10. Lain nro 100/1988 14 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”1) Eläkettä myönnettäessä palkkatyö luokitellaan tehdyn työn luonteen mukaan kolmeen eri ammattiluokkaan.
2) Ammattiluokkaan I kuuluva palkkatyö, jossa tehdään säännöllisesti ja yksittäisen kalenterikuukauden aikana pääasiallisesti riskialttiita töitä, joissa palkatut työntekijät altistuvat usein pitkäkestoisille terveydelle haitallisille fysikaalisille ja kemiallisille vaikutuksille, nimittäin
a) palkkatyö kaivosteollisuudessa, jossa työ tehdään pysyvästi maanalaisissa kaivoksissa,
b) muu kaivosteollisuudessa tehtävä työ maanalaisissa kaivoksissa”, – –
– –
4) Ammattiluokkaan III kuuluva palkkatyö, joka ei kuulu luokkaan I tai II.”
11. Kyseisen lain 21 §:ssä, jonka otsikko on ”Vanhuuseläkkeen saamisen edellytykset”, säädetään seuraavaa:
”1) Kansalaisella on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän on ollut työssä vähintään 25 vuotta ja täyttänyt vähintään
a) 55 vuotta, jos hän on ollut vähintään 15 vuotta 14 §:n 2 momentin a kohdassa tarkoitetussa työssä – –
– –”
12. Laki nro 100/1988 muutettiin ammattiluokitusten lakkauttamisesta ja tietyistä muista sosiaaliturvaa koskevista muutoksista 28.4.1992 annetulla lailla nro 235/1992 (zákon č. 235/1992 Zb. o zrušení pracovných kategórií a o niektorých ďalších zmenách v sociálnom zabezpečení; jäljempänä laki nro 235/1992), joka tuli voimaan 1.6.1992.
13. Lain nro 100/1988 14 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli muutettuna lailla nro 235/1992, säädettiin seuraavaa:
”1) Eläkkeeseen oikeuttava palkkatyö luokitellaan 31.12.1992 päättyneen ajanjakson osalta tehdyn työn luonteen mukaan kolmeen eri ammattiluokkaan. Ammattiluokkiin I ja II kuuluva palkkatyö luokitellaan ennen 1.6.1992 julkaistujen ammattiluokkien I ja II alakohtaisissa luetteloissa; ammattiluokkaan III kuuluu palkkatyö, joka ei kuulu ammattiluokkaan I tai II.”
14. Kyseisen lain 15 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Ajankohdan 31.12.1992 jälkeen tehty palkkatyö katsotaan eläkejärjestelmän näkökulmasta ammattiluokkaan III kuuluvaksi palkkatyöksi.”
15. Lain 175 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Ammattiluokkiin I ja II luokittelusta tai luokkiin I ja II kuuluvasta palvelussuhteesta johtuvia oikeuksia myönnetään 31.12.2016 asti.”
Slovakian oikeus
16. Sosiaalivakuutuksesta 30.10.2003 annetun lain (zákon č. 461/2003 Z. z. o sociálnom poistení; jäljempänä laki nro 461/2003) 65 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Vakuutetulla on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän on ollut eläkevakuutettuna vähintään 15 vuotta ja saavuttanut eläkeiän.
2) Vakuutetun eläkeikä vahvistetaan liitteen 3a mukaisesti, jollei tämän lain 274 §:stä muuta johdu – –”
17. Lain 274 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Ammattiluokkiin I ja II kuuluvaan palkkatyöhön perustuvat etuudet säilytetään.
– –”
Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
18. Tšekin ja Slovakian liittotasavalta hajosi 31.12.1992, jolloin syntyi kaksi eri valtiota. Aiemmin Tšekin ja Slovakian liittotasavallan lainsäädännössä eri ammatit oli luokiteltu kolmeen luokkaan niiden riskitason mukaan. Kaivostyö luokiteltiin luokkaan I, ja kaivostyöntekijöillä oli oikeus vanhuuseläkkeeseen 55 vuotta täytettyään, jos he olivat työskennelleet 25 vuotta, joista 15 vuotta maanalaisessa kaivoksessa. Vuonna 1992 lakia nro 100/1988 muutettiin lailla nro 235/1992, jonka mukaan nämä ammattiluokat oli määrä lakkauttaa 31.12.1992, ja kaikki työntekijät oli kyseisestä päivästä lähtien luokiteltava ammattiluokkaan III. Tämä koski ainoastaan 31.12.1992 jälkeen tehtyä palkkatyötä, ja luokkaan I tai II kuuluvaan palkkatyöhön ennen kyseistä päivämäärää perustuvat etuudet säilyivät 31.12.2016 saakka.
19. Tšekissä liittovaltion laki ammattiluokitusten lakkauttamisesta tuli voimaan 31.12.1992. Sen sijaan Slovakiassa kyseisen lain soveltamista siirrettiin useaan otteeseen ja ammattiluokitukset lakkautettiin vasta 31.12.1999.
20. Pääasian valittaja on Slovakian kansalainen, ja hän työskenteli 1.7.1976–31.8.1995 kaivostyöntekijänä Karvinássa nykyisen Tšekin alueella sijaitsevassa maanalaisessa kaivoksessa. Tämän jälkeen hän työskenteli useissa muissa tehtävissä Tšekissä ja myöhemmin Slovakiassa.
21. Vuonna 2013 pääasian valittaja, joka oli tuolloin 55‑vuotias, haki vanhuuseläkkeensä maksamista Slovakiassa. Slovakian sosiaalivakuutuslaitos hylkäsi hänen hakemuksensa sillä perusteella, ettei hän ollut täyttänyt eläkkeen maksamisen edellyttämää 62 vuoden ikää. Asianomaiselle henkilölle myönnettiin lopulta oikeus vanhuuseläkkeeseen lokakuusta 2020, jolloin hän täytti 62 vuotta ja 8 kuukautta, mutta Slovakian viranomaiset pysyivät kannassaan, jonka mukaan hänellä ei ollut oikeutta vanhuuseläkkeeseen, jota 15 vuoden ajan kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa työskennelleet henkilöt saivat edullisemmin ehdoin.
22. Slovakian sosiaalivakuutuslaitos katsoi, että koska valittaja oli työskennellyt kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa nykyisen Tšekin alueella, hänellä on oikeus vanhuuseläkkeeseen 55 vuoden iästä lähtien vain, jos hän osoittaa tehneensä 15 vuoden ajan ammattiluokkaan I kuuluvaa palkkatyötä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Slovakian sosiaalivakuutuslaitoksen mukaan asianomainen henkilö oli 31.12.1992, jolloin ammattiluokkien lakkauttaminen Tšekissä tuli voimaan, työskennellyt kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa vain 14 vuotta ja 63 päivää.
23. Tästä seurasi oikeusriita, jossa valittaja väitti, että sen määrittämiseksi, täyttyikö 15 vuoden työskentelyä koskeva edellytys, Slovakian sosiaalivakuutuslaitoksen oli otettava ammattiluokan I mukaisena työskentelykautena huomioon 1.1.1993 ja 31.8.1995 välinen ajanjakso, jonka aikana hän oli jatkanut työskentelyä kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa Tšekissä, vaikka ammattiluokat oli lakkautettu tässä jäsenvaltiossa 31.12.1992.
24. Najvyšší správny súd Slovenskej republiky, johon valittaja on valittanut, pohtii, miten on tulkittava asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohtaa, joka koskee kausien yhteenlaskemista vanhuuseläkkeen laskemiseksi silloin, kun kyseessä on erityisjärjestelmä tai erityissääntöjen soveltaminen tiettyyn toimintaan, ja on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 883/2004] 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan vanhuuseläkkeeseen, jonka maksaa jäsenvaltion toimivaltainen laitos, ainoastaan sillä edellytyksellä, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetaan ’palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmä’,
Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, mitkä ovat tällaisen ’erityisjärjestelmän’ tunnusmerkit (esimerkiksi se, että sitä hallinnoi erillinen laitos, että sillä on erillinen rahoitus ja että se on tarkoitettu ainoastaan tietylle palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmälle)?
2) Vai onko kyseisen asetuksen 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tällainen eläke kuuluu sen soveltamisalaan myös siinä tapauksessa, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä ei säädetä tällaisesta ’erityisjärjestelmästä’, vaan siinä säädetään ainoastaan, että tietty henkilöryhmä, jolle on kertynyt vakuutuskausia vain tietyn toiminnan (esimerkiksi maanalaisessa kaivoksessa tehtävä kaivostyö) perusteella, voi saada näiden kausien perusteella vanhuuseläkettä edullisemmin ehdoin kuin muut henkilöt, jotka ovat jonkin muun alan palkattuja työntekijöitä tai toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina?”
25. Italian ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat toimittaneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle.
Asian tarkastelu
26. Ennen näiden ennakkoratkaisukysymysten tarkastelua on mielestäni paikallaan esittää joitakin selityksiä, jotka koskevat asetuksen N:o 883/2004 sovellettavuutta pääasiaan.
Asetuksen N:o 883/2004 sovellettavuus
27. Muistutan, että koska Tšekki ja Slovakia liittyivät unioniin 1.5.2004, asetus N:o 1408/71 tuli niiden osalta voimaan kyseisenä päivänä.(3) Asetus N:o 883/2004, jolla kumottiin ja korvattiin asetus N:o 1408/71, tuli niiden osalta voimaan 20.5.2004, ja sitä sovelletaan 1.5.2010 alkaen.(4)
28. BD:n Slovakian sosiaalivakuutuslaitokselle vuonna 2013 esittämä vanhuuseläkehakemus hylättiin – ja tämän laitoksen hylkäämispäätös on pääasian kohteena – ennen kuin se hyväksyttiin vuonna 2020 62 vuoden iässä.(5) Ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olevat työskentelykaudet täyttyivät nykyisen Tšekin alueella 1.1.1993 ja 31.8.1995 välisenä ajanjaksona.
29. Ensinnäkään se, että maksukaudet edelsivät Tšekin ja Slovakian liittymistä unioniin, ei mielestäni estä asetuksen N:o 883/2004 soveltamista pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen.
30. Unionin tuomioistuin on jo todennut asetuksesta N:o 1408/71, että se oli sovellettavissa tilanteeseen, jossa asianomaiset henkilöt olivat maksaneet jäsenvaltion julkisen sosiaaliturvajärjestelmän vakuutusmaksuja ennen kyseisen jäsenvaltion liittymistä unioniin, ja heillä oli peruste vedota asetukseen tästä liittymispäivästä alkaen.(6) Koska asetuksella N:o 883/2004 on korvattu asetus N:o 1408/71 eikä sillä ole muutettu olennaisesti kyseessä olevia säännöksiä, asetusta N:o 1408/71 koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on edelleen merkityksellinen asetuksen N:o 883/2004 kyseessä olevia säännöksiä tulkittaessa.(7) Näin ollen se, että maksukaudet edeltävät kyseisten jäsenvaltioiden liittymistä unioniin, ei ole esteenä asetuksen N:o 883/2004 soveltamiselle pääasian tilanteeseen, jossa BD oli maksanut Tšekin eläkejärjestelmän maksuja ennen maan liittymistä unioniin ja voi vedota asetukseen Slovakian sosiaalivakuutuslaitokseen nähden tästä liittymispäivästä alkaen.
31. Toiseksi on todettava, että kyseessä olevat maksukaudet kylläkin edeltävät asetuksen N:o 883/2004 voimaantuloa. Tämän asetuksen 87 artiklan 2 kohdassa säädetään, kuten säädettiin soveltuvin osin asetuksessa N:o 1408/71,(8) että ”kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, jotka jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ovat täyttyneet ennen päivää, jolloin tätä asetusta alettiin soveltaa kyseisessä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen nojalla saavutettuja oikeuksia”. Tältä osin on todettava, että vaikka uusi laki pätee lähtökohtaisesti ainoastaan tulevaisuuteen nähden, sitä sovelletaan yleisesti tunnustetun periaatteen mukaisesti myös vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, jos poikkeuksesta ei ole säädetty.(9)
32. Näin ollen katson, että asetusta N:o 883/2004 sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen.
Asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan tulkinta
33. Pääasiassa on kyse siitä, että Slovakian sosiaalivakuutuslaitos kieltäytyi ottamasta huomioon maksukautta, joka vastasi BD:n Tšekissä 1.1.1993–31.8.1995 tekemää palkkatyötä, sillä perusteella, että tätä kautta ei voitu ottaa huomioon ammattiluokkaan I kuuluvana palkkatyönä Slovakian oikeuden voimassa olevan lain nojalla, koska sitä ei pidetty Tšekin lainsäädännön mukaan kyseiseen luokkaan kuuluvana palkkatyönä.(10) Tämä luokka I oli nimittäin lakkautettu Tšekissä 31.12.1992. Koska kyseisenä ajanjaksona tehty palkkatyö ei kuulunut Tšekin lainsäädännön mukaiseen luokkaan I, Slovakian sosiaalivakuutuslaitos katsoi, että BD oli tehnyt alle 15 vuotta tähän luokkaan kuuluvaa työtä eikä häneen näin ollen voitu soveltaa Slovakian säännöstä, jonka mukaan hän voisi jäädä eläkkeelle 55‑vuotiaana.
34. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 883/2004 51 artiklalla, joka koskee kausien yhteenlaskemista, pyritään yleisesti varmistamaan, että edut, jotka jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan liittyvät tietyn toiminnan harjoittamiseen, liittyvät tähän toimintaan, vaikka asianomainen henkilö harjoittaisi sitä toisessa jäsenvaltiossa.
35. Sen mukaan näiden etujen huomioon ottamisen edellytykset eivät kuitenkaan ole selviä.
36. Korostan aluksi, että esitetyt kysymykset eivät koske periaatetta, jonka mukaan pääasian valittajan maksukaudet Tšekissä otetaan huomioon Slovakiassa, vaan sitä, onko riidanalaiset kaudet otettava huomioon ammattiluokkaan I kuuluvana palkkatyönä laskettaessa sitä 15 vuoden kaivostyöntekijänä maanalaisessa kaivoksessa työskentelyn kestoa, jota Slovakian lainsäädännössä edellytetään vanhuuseläkkeen saamiseksi 55 vuoden iästä lähtien.
37. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa ennakkoratkaisupyynnössään, sovellettavassa lainsäädännössä (laki nro 100/1988 ja laki nro 461/2003) ei ole luotu erillistä järjestelmää, jota sovellettaisiin ainoastaan valittajan kaltaisiin maanalaisen kaivoksen kaivostyöntekijöihin. Näissä kahdessa laissa säädetään päinvastoin yhdestä yhteisestä sosiaaliturvajärjestelmästä, jota sovelletaan kaikkiin palkattuihin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Maanalaisessa kaivoksessa työskentelevän kaivostyöntekijän työhön sekä lain nro 100/1988 14 §:n 2 momentin nojalla ammattiluokkaan I kuuluviin muihin töihin liittyvät edut myönnettiin nimittäin ainoastaan tämän yhteisen järjestelmän perusteella.
38. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, sovelletaanko asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kausien yhteenlaskemista, kun sen lainsäädännössä ei ole yhteisestä sosiaaliturvajärjestelmästä erillistä erityisjärjestelmää.
39. Ennakkoratkaisukysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, se tiedustelee lähinnä, edellyttääkö asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan soveltaminen vanhuuseläkkeeseen, josta päättää jäsenvaltion toimivaltainen laitos, että kyseinen jäsenvaltio on perustanut erityisjärjestelmän (jolloin on pohdittava, mitkä ovat tällaisen erityisjärjestelmän tunnusmerkit), vai riittääkö siinä tapauksessa, ettei tällaista erityisjärjestelmää ole, että lainsäädännössä on vahvistettu tietty henkilöryhmä, jolle on kertynyt vakuutuskausia vain sellaisen tietyn toiminnan (esimerkiksi maanalaisessa kaivoksessa tehtävä kaivostyö) perusteella, joka oikeuttaa vanhuuseläkkeeseen edullisemmin ehdoin.
40. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön(11) mukaan näihin kysymyksiin yhdessä vastattaessa on otettava huomioon kyseisen säännöksen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, ja myös kyseisen säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja.
Sanamuotoon perustuva tulkinta
41. Muistutan, että asetuksen N:o 883/2004 51 artiklaan sisältyy erityissäännöksiä kausien yhteenlaskemisperiaatteen soveltamisesta vanhuusetuuksiin. Se sisältää erityiset yhteenlaskemista koskevat säännöt tilanteessa, jossa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämiseksi edellytetään, että ”vakuutuskaudet täyttyvät yksinomaan tietyssä palkkatyössä tai itsenäisessä ammatinharjoittamisessa tai tehtävässä, joka kuuluu palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään”.
42. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan eri kieliversioiden välillä on eroja, jotka voivat johtaa kahteen jopa vastakkaiseen tulkintaan kyseisen säännöksen soveltamisedellytyksistä.
43. Useissa kieliversioissa, muun muassa englannin-,(12) italian-,(13) puolan-(14) ja slovakinkielisissä(15) versioissa, käytetään ranskankielisessä versiossa käytetyn ilmaisun ”soumise à un régime” (kuuluu erityisjärjestelmään) tavoin yksikkömuotoa, mikä viittaa siihen, että erityisjärjestelmän käsite liittyy yksinomaan tehtävän käsitteeseen. Tämän ensimmäisen tulkinnan mukaan kyseistä säännöstä sovelletaan paitsi silloin, kun sovellettavassa kansallisessa oikeudessa säädetään erityisjärjestelmästä, myös yleisemmin silloin, kun siihen sisältyy sääntöjä tiettyyn palkkatyöhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen liittyvien etuuksien saamisesta. Tämän ensimmäisen tulkinnan mukaan asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin siis myös silloin, kun siinä jäsenvaltiossa, jossa päätös etuuden myöntämisestä tehdään, ei ole erityisjärjestelmää.
44. Asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan joissakin muissa kieliversioissa, muun muassa espanjan-,(16) saksan-(17) ja kreikankielisissä(18) versioissa, käytetään kuitenkin monikkomuotoa (”kuuluvat erityisjärjestelmään”), mikä merkitsee sitä, että erityisjärjestelmän käsite liittyy sekä ”tiettyyn palkkatyöhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen” että ”tehtävään”. Tämän toisen tulkinnan mukaan säännöstä sovellettaisiin siis ainoastaan sellaisiin tehtäviin ja sellaiseen toimintaan, joiden osalta jäsenvaltio, jossa päätös etuuden myöntämisestä tehdään, on ottanut käyttöön ”erityisjärjestelmän”.
45. Tämän sanamuotoon perustuvan tarkastelun perusteella näyttää siltä, että molemmat tulkinnat ovat edelleen mahdollisia.
46. Kuten komissio korostaa, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla unionin kielillä laaditut versiot.
47. Unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön asiayhteyden ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on.(19) On siis turvauduttava sen asiayhteyteen perustuvaan ja teleologiseen tarkasteluun.
Asiayhteyteen perustuva tulkinta
48. Muistutan, että SEUT 48 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, että kaudet, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon oikeuden saamiseksi etuuteen ja sen säilyttämiseksi sekä etuuden määrän laskemiseksi, lasketaan yhteen. Asetuksen N:o 883/2004 6 artiklassa tämä periaate pannaan täytäntöön yleisesti,(20) ja siinä säädetään, että jos kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus etuuksiin tai muihin etuihin edellyttää eri kausien – vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien – täyttymistä, toimivaltaisen sosiaaliturvalaitoksen on, jollei asetuksessa toisin säädetä, otettava tarvittaessa huomioon toisessa jäsenvaltiossa sen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet. Tällä periaatteella vahvistetaan siten eräänlainen ”vakuutuskausien vastavuoroinen tunnustaminen”.(21)
49. Tässä yhteydessä asetuksen N:o 883/2004 51 artiklaan, joka kuuluu vanhuus- ja perhe-eläkkeitä koskevaan lukuun, sisältyy erityissäännöksiä, jotka koskevat kausien yhteenlaskemista tällä alalla. Sillä pyritään siten sovittamaan yhteen kaudet, joina henkilö on kuulunut yleisiin ja erityisjärjestelmiin, koska henkilöön voidaan eri jäsenvaltioissa toteutuneen työuran yhteydessä soveltaa erilaisia järjestelmiä.(22)
50. Tarkoittaako tämä 51 artikla välttämättä ”erityisjärjestelmää”, joka eroaa muodollisesti yleisestä järjestelmästä? En ole siitä vakuuttunut.
51. Yhtäältä on huomattava, että asetuksen N:o 883/2024 nykyinen 51 artiklan 1 kohta vastaa aiempaa asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohtaa, jota sillä uudistettiin ja yksinkertaistettiin samalla kun säilytettiin sama tavoite.(23)
52. Aiemmassa asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että ”jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntäminen riippuu siitä, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmään kuuluvassa ammatissa tai tapauksesta riippuen tietyssä työssä, muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jos tällaista ei ole, samassa ammatissa tai tarvittaessa samassa työssä”.(24)
53. Päättelen tästä, että vaikka etuuden myöntävä jäsenvaltio ei ollut säätänyt erityisjärjestelmästä sellaisenaan, tämä ei estänyt soveltamasta kyseisen asetuksen 45 artiklan 2 kohtaa tarvittaessa, jos vakuutuskaudet olivat täyttyneet ”tietyssä työssä”. Kuten Puolan hallitus korostaa, komission yhteyteen perustetun siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan(25) 22.2.1973 tekemässä päätöksessä N:o 81, joka koskee tietyssä työssä täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemista 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti,(26) viitataan ainoastaan vakuutuskausien täyttymiseen tietyssä työssä, ja siinä velvoitetaan laskemaan yhteen eri jäsenvaltioissa tietyssä työssä täyttyneet vakuutuskaudet, jos siihen sovelletaan ”erityiskohtelua” ja se on näin ollen ”määritelty” lainsäädännössä. Tästä seuraa, että jos tiettyä työtä säänneltiin tavalla tai toisella, vakuutuskaudet laskettiin yhteen riippumatta siitä, sovellettiinko siihen ”erityisjärjestelmää”, erityissääntöjä vai yleistä sosiaaliturvajärjestelmää.
54. On katsottava, ettei unionin lainsäätäjä ole asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan antaessaan tarkoittanut hyväksyä rajoittavampaa yhteenlaskemismenetelmää. Kyseisen asetuksen valmisteluasiakirjoista nimittäin ilmenee, että yhteensovittamisjärjestelmä on pysynyt samana pääperiaatteidensa ja olennaisten seikkojensa, kuten kausien yhteenlaskemisen, osalta.(27)
55. Tällaisen seikan voitaisiin siis katsoa tukevan ensimmäistä tulkintaa, jossa ei edellytetä ”erityisjärjestelmää”, joka olisi välttämättä muodollisesti yleisestä järjestelmästä erillinen.
56. Toisaalta asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään tilanteesta, jossa näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen ”asianomainen henkilö ei täytä edellytyksiä erityisjärjestelmän etuuksien saamiselle”.(28) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa tästä voitavan päätellä, että asetuksen 51 artiklan 1 kohtaa sovelletaan näin ollen vain, jos jäsenvaltiossa, jossa päätös etuuden myöntämisestä tehdään, sosiaaliturvajärjestelmä on jaettu erityisjärjestelmään ja yleiseen järjestelmään.
57. Huomautan kuitenkin, että tätä erityisjärjestelmän käsitettä ei ole määritelty asetuksessa N:o 883/2004. Asetuksen 1 artiklan e alakohdassa määritellään ”virkamiesten erityisjärjestelmä”,(29) eikä sillä siis näytä olevan merkitystä asetuksen 51 artiklan yhteydessä. Kuten Puolan hallitus korostaa, tällaisen erityisjärjestelmän määritelmään liittyy siten epävarmuutta.
58. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 883/2004 säännöksillä ei luoda yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää, vaan niiden tarkoituksena on ainoastaan varmistaa edelleen voimassa olevien eri kansallisten järjestelmien yhteensovittaminen, ei yhdenmukaistamista. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot siis säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä sisällön määrittämisen osalta.(30)
59. Näin ollen asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan yhteydessä mikään ei estä tulkitsemasta erityisjärjestelmän käsitettä laajemmin eri kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien realiteettien huomioon ottamiseksi. Tämä voi siis merkitä sitä, että tähän käsitteeseen sisällytetään paitsi yleisestä järjestelmästä muodollisesti erillinen sosiaaliturvajärjestelmä myös järjestelmä, joka on otettu käyttöön yleisessä järjestelmässä ”tietyn palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen” kattamiseksi.
60. Mielestäni kyseisen säännöksen teleologinen arviointi tukee tällaista tulkintaa.
Teleologinen tulkinta
61. Sekä asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osasta että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevalla tavoitteella pyritään takaamaan, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää.(31)
62. Vaikka kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä on määritettävä muun muassa edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy, jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti niitä EUT-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua vapautta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.(32) Tältä osin EUT-sopimuksessa ei taata työntekijälle, mikäli hän toimii useassa jäsenvaltiossa tai siirtää toimintojaan toiseen jäsenvaltioon, että tätä kohdeltaisiin neutraalisti sosiaaliturvan alalla. Epäedullisemman lainsäädännön soveltaminen on kuitenkin yhteensopiva henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa, jos sillä ei aseteta tällaista työntekijää epäedullisempaan asemaan verrattuna työntekijöihin, jotka harjoittavat kaikkea toimintaansa siinä jäsenvaltiossa, jossa sitä sovelletaan, tai verrattuna työntekijöihin, joihin sitä sovellettiin jo aikaisemmin.(33)
63. Niistä yhteensovittamistoimenpiteistä, joilla pyritään takaamaan, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää, kausien yhteenlaskemisen periaatteen tarkoituksena on välttää se, että työntekijää, joka käyttäen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen on työskennellyt useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kohdeltaisiin ilman objektiivisia perusteita epäedullisemmin kuin sellaista työntekijää, joka on työskennellyt koko työuransa ajan ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa.(34)
64. Asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on siten varmistaa, että henkilöt, jotka ovat tehneet työtä, joka antaa heille oikeuden erityisiin vanhuuseläke-etuuksiin (esimerkiksi oikeus jäädä nuorempana eläkkeelle raskaan tai riskialttiin ammatin vuoksi), eivät menetä näitä etuuksia pelkästään siksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
65. Asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan tulkinta, jonka mukaan kyseistä säännöstä sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin tehtäviin ja sellaiseen toimintaan, joiden osalta jäsenvaltiossa, jossa päätös etuuden myöntämisestä tehdään, on yleisestä järjestelmästä välttämättä erillinen ”erityisjärjestelmä”,(35) on mielestäni ristiriidassa tämän työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen kanssa.
66. Tällainen tulkinta voi nimittäin estää asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdan soveltamisen esimerkiksi pelkästään siksi, että kyseessä olevat etuudet myöntävä jäsenvaltio on päättänyt ottaa käyttöön vain yleisen järjestelmän, jossa tietyt ammattiluokat erotetaan toisistaan. Tällöin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka harjoittaa tiettyä yleisen järjestelmän mukaista toimintaa, johon liittyy tiettyjä etuja, voisi päättää olla harjoittamatta tätä tiettyä toimintaa toisessa jäsenvaltiossa tai ainakin epäröidä sen harjoittamista, jos tämä johtaisi siihen, että hänet asetettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin työntekijät, jotka harjoittavat tätä tiettyä toimintaa kokonaisuudessaan kyseisessä jäsenvaltiossa.
67. Jos siis pääasiassa edellytettäisiin, että Slovakiassa on yleisestä järjestelmästä erillinen erityisjärjestelmä, jotta asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohtaa voitaisiin soveltaa ja jotta pääasian valittajan työskentelyn kestoa laskettaessa voitaisiin ottaa huomioon tämän maksukaudet vuosina 1993–1995 nykyisen Tšekin alueella, pelkästään luokan I olemassaolo ei riittäisi perusteeksi sille, että hän voisi jäädä eläkkeelle 55‑vuotiaana, vaikka tällainen eläkkeelle siirtyminen olisi ollut mahdollista, jos hän olisi työskennellyt koko työuransa Slovakiassa.
68. Tällainen lähestymistapa on mielestäni työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen vastainen.
69. Mielestäni sillä, onko kyseessä olevan etuuden myöntävä jäsenvaltio ottanut käyttöön yleisestä järjestelmästä muodollisesti erillisen erityisen sosiaaliturvajärjestelmän vai onko se sen sijaan antanut erityissääntöjä, joita sovelletaan sen yleisessä järjestelmässä tiettyyn toimintaan, ei siis pitäisi olla merkitystä kausien yhteenlaskemisen kannalta. Kyse on nimittäin sosiaaliturvajärjestelmien organisointia ja rahoitusta koskevasta valinnasta, joka voi vaihdella huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja jolla ei pitäisi olla seurauksia työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kannalta.
70. Minkään erityissäännön ei toki yksinään voida katsoa muodostavan asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”erityisjärjestelmää”, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, että kaikki sovellettavat säännöt, tässä tapauksessa maanalaisessa kaivoksessa työskenteleviin kaivostyöntekijöihin sovellettavat säännöt, voivat muodostaa tällaisen ”erityisjärjestelmää vastaavan järjestelmän”.
71. Kun otetaan huomioon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tavoite, mielestäni tässä yhteydessä on otettava huomioon pikemminkin aineellisia kuin muodollisia tai organisatorisia seikkoja.
72. Näin ollen ”erityisjärjestelmällä” on mielestäni ymmärrettävä tarkoitettavan paitsi kansallisessa järjestelmässä erityisjärjestelmiksi määriteltyjä järjestelmiä myös tiettyyn toimintaan, olipa se palkkatyötä tai ei, sovellettavien erityissääntöjen johdonmukaisia kokonaisuuksia, mukaan lukien yleiseen järjestelmään sisältyvät kokonaisuudet. Tällä ilmaisulla voitaisiin tarkoittaa erityisesti sellaisten sääntöjen kokonaisuutta, jotka koskevat esimerkiksi etuuksien saamisen edellytyksiä, etuuksien määrän laskentasääntöjä (jotka liittyvät esimerkiksi maksukauteen tai eläkeikään) ja vanhuuseläkkeen maksamista ja jotka ovat ominaisia tietylle toiminnalle tai tietyille ammateille niiden erityispiirteiden (jotka liittyvät esimerkiksi työn raskauteen tai toiminnan riskeihin) vuoksi. Nämä säännöt koskevat siten tiettyä palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien tai ammattien ryhmää, johon sovelletaan, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ehdottaa, ”erityisten poikkeusten suhteellisen suljettua järjestelmää”. Toisin kuin komissio väittää, katson sen sijaan, että sillä, että nämä säännöt on pannut täytäntöön yksikkö, joka on muodollisesti erillinen yleisestä järjestelmästä vastaavasta yksiköstä, tai sillä, että niissä säädetään yleisestä järjestelmästä erillisestä rahoituksesta, vaikka ne voivat olla merkityksellisiä kriteerejä ”erityisjärjestelmän” olemassaolon toteamiseksi, ei kuitenkaan voi olla ratkaisevaa merkitystä.
73. Totean lisäksi, että tällainen lähestymistapa mahdollistaisi sen, että asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan yhteydessä voitaisiin ottaa huomioon se, miten eri jäsenvaltioissa sosiaaliturvajärjestelmien sisältö on määritetty työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kannalta.
74. Huomautan vielä komission väittävän, että pääasian valittajan maanalaisessa kaivoksessa työskentelevänä kaivostyöntekijänä Tšekissä 31.12.1992–31.8.1995 täyttyneet maksukaudet pitäisi ottaa huomioon asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan b alakohdan yleisten säännösten perusteella; kyseisen säännöksen mukaan silloin, jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.(36) Minulla on kuitenkin vakavia epäilyksiä tämän osalta. Kyseisen asetuksen 5 artiklan b alakohta koskee nimittäin seurauksia toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneista yksittäisistä seikoista tai tapahtumista, kuten tapaturmasta, sairaudesta, vammaisuudesta, syntymästä tai avioliitosta, jotka voivat vaikuttaa sosiaaliturvaetuuksien saamiseen. Lisäksi asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, että tiettyjen tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamisen periaatteen ei pitäisi olla esteenä kausien yhteenlaskemisperiaatteelle. Mielestäni toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneiden kausien huomioon ottaminen ei siten ole asetuksen 5 artiklan b alakohdassa tarkoitettu ”seikka tai tapahtuma”. Näin ollen katson, ettei kyseistä säännöstä sovelleta pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen eikä sen perusteella voida vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.(37)
75. Katson näin ollen, että asetuksen N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan vanhuuseläkkeeseen, josta päättää jäsenvaltion toimivaltainen laitos, sekä silloin, kun kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla on perustettu palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmä, että silloin, kun ottamatta muodollisesti käyttöön tällaista erityisjärjestelmää kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tietty henkilöryhmä, jolle on kertynyt vakuutuskausia tietyn toiminnan (esimerkiksi maanalaisessa kaivoksessa tehtävä kaivostyö) perusteella, voi saada näiden kausien perusteella vanhuuseläkettä edullisemmin ehdoin kuin muut henkilöt, jotka ovat työskennelleet jonkin muun alan palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina.
Ratkaisuehdotus
76. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Najvyšší správny súd Slovenskej republikyn esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 51 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149,
on tulkittava siten, että
sitä sovelletaan vanhuuseläkkeeseen, josta päättää jäsenvaltion toimivaltainen laitos, sekä silloin, kun kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla on perustettu palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmä, että silloin, kun ottamatta muodollisesti käyttöön tällaista erityisjärjestelmää kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tietty henkilöryhmä, jolle on kertynyt vakuutuskausia tietyn toiminnan (esimerkiksi maanalaisessa kaivoksessa tehtävä kaivostyö) perusteella, voi saada näiden kausien perusteella vanhuuseläkettä edullisemmin ehdoin kuin muut henkilöt, jotka ovat työskennelleet jonkin muun alan palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 166, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (EUVL 2019, L 186, s. 21) (jäljempänä asetus N:o 883/2004). Tällä asetuksella korvattiin sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL 1971, L 149, s. 2).
3 Kymmenen uuden jäsenvaltion, mukaan lukien Slovakia ja Tšekki, liittymisehdoista tehdyn asiakirjan (EUVL 2003, L 236, s. 33), joka hyväksyttiin samana päivänä kuin Tšekin ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisestä tehty sopimus (EUVL 2003, L 236, s. 17), 2 artiklan mukaan alkuperäiset sopimukset sekä unionin toimielinten ennen liittymistä antamat säädökset sitovat uusia jäsenvaltioita, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin.
4 Asetuksen N:o 883/2004 91 artiklan mukaan asetus tuli voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 20.5.2004, ja sitä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen eli sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1) voimaantulopäivästä eli 1.5.2010 alkaen, jollei erityisistä siirtymäsäännöksistä muuta johdu.
5 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta.
6 Ks. tuomio 22.1.2015, Balazs (C‑401/13 ja C‑432/13, EU:C:2015:26, 32 kohta).
7 Ks. tuomio 21.10.2021, Zakład Ubezpieczeń Społecznych I Oddział w Warszawie (C‑866/19, EU:C:2021:865, 24 kohta).
8 Asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että ”kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa, otetaan huomioon määrättäessä saavutettuja oikeuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti”.
9 Ks. tuomio 16.5.2013, Wencel (C‑589/10, EU:C:2013:303, 33 kohta) ja tuomio 22.1.2015, Balazs (C‑401/13 ja C‑432/13, EU:C:2015:26, 30 kohta).
10 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Tšekissä palkkatyötä ei enää 1.1.1993 lähtien luokiteltu ammattiluokkiin. Eläkeiän alentaminen oli kuitenkin voimassa 31.12.2016 saakka. Slovakiassa palkkatyö oli jaettu kolmeen ammattiluokkaan 31.12.1999 asti ja vanhuuseläkeikää oli alennettu ammattiluokkaan I kuuluvan palkkatyön osalta.
11 Ks. tuomio 8.5.2019, Inspecteur van de Belastingdienst (C‑631/17, EU:C:2019:381, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 ”– – in a specific activity as an employed or self-employed person or in an occupation which is subject to a special scheme for employed or self-employed persons – –”
13 ”– – in una determinata attività subordinata o autonoma o in un’occupazione soggetta ad un regime speciale applicabile ai lavoratori subordinati o autonomi – –”
14 ”– – określonej pracy najemnej lub na własny rachunek lub w zawodzie, który podlega szczególnemu systemowi – –”
15 ”– – dosiahnutými iba vykonávaním špecifickej činnosti ako zamestnanec alebo samostatne zárobkovo činná osoba, alebo v povolaní, ktoré podlieha osobitnému systému pre zamestnancov alebo samostatne zárobkovo činné osoby – –”
16 ”– – en una actividad determinada como trabajador por cuenta ajena o propia, u ocupación sujetas a un régimen especial para trabajadores por cuenta ajena o propia – –”
17 ”– – in einer bestimmten Beschäftigung oder selbstständigen Erwerbstätigkeit oder einem Beruf zurückgelegt wurden, für die ein Sondersystem für beschäftigte oder selbstständig erwerbstätige Personen gilt, – –”
18 « [..] σε συγκεκριμένη μισθωτή ή μη μισθωτή δραστηριότητα ή επάγγελμα, για τα οποία ισχύει ειδικό σύστημα που εφαρμόζεται σε πρόσωπα τα οποία ασκούν μισθωτή ή μη μισθωτή δραστηριότητα [..]
19 Ks. tuomio 27.10.1977, Bouchereau (30/77, EU:C:1977:172, 14 kohta) ja viimeaikainen tuomio 23.1.2020, Bundesagentur für Arbeit (C‑29/19, EU:C:2020:36, 48 kohta; jäljempänä tuomio Bundesagentur für Arbeit) ja tuomio 4.9.2025, Haakamp (C‑203/24, EU:C:2025:662, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Kun asetuksessa N:o 1408/71 säädettiin tällaisesta yhteenlaskemisesta kutakin asetuksilla katettua vakuutustapahtumaa koskevien säännösten avulla, asetuksen N:o 883/2004 6 artiklassa esitetään yleinen periaatteellinen toteamus.
21 Ks. Morsa, M., Sécurité sociale, libre circulation et citoyenneté européenne, Limal, Anthemis, 2012, s. 107 ja 108.
22 Ks. Omarjee, I., Manuel de droit européen de la protection sociale, Bryssel, Bruylant, 2021, 2. painos, s. 309, nro 334.
23 Ks. tuomio 21.3.2018, Klein Schiphorst (C‑551/16, EU:C:2018:200, 31 kohta).
24 Kursivointi tässä.
25 Kyse on komission yhteyteen perustetusta asetuksen N:o 1408/71 IV osastossa ja asetuksen N:o 883/2004 IV osastossa tarkoitetusta siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnasta, jonka tehtävänä on asetuksen N:o 1408/71 81 artiklan a alakohdan, josta on tullut asetuksen N:o 883/2004 72 artiklan a alakohta, nojalla käsitellä kaikkia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä, jotka johtuvat muun muassa mainittujen asetusten säännöksistä.
26 Tietyssä työssä täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemisesta asetuksen (ETY) N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti 22.2.1973 tehty päätös N:o 81 (EYVL 1973, C 75, s. 11).
27 Ks. mm. 21.12.1998 annettu komission ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (KOM(1998) 779 lopullinen) (EYVL 1999, C 38, s. 10).
28 Kursivointi tässä. Huomautan, että asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan 2 kohdassa ei ollut ilmaisua ”erityisjärjestelmän etuudet”.
29 Tässä säännöksessä nimittäin säädetään, että ”virkamiesten erityisjärjestelmällä” tarkoitetaan ”sosiaaliturvajärjestelmää, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä palkattuihin työntekijöihin sovellettavasta sosiaaliturvajärjestelmästä ja johon kaikki virkamiehet tai tietyt virkamiesten ryhmät suoraan kuuluvat”.
30 Ks. mm. tuomio 21.2.2013, Salgado González (C‑282/11, EU:C:2013:86, 35 kohta) ja tuomio 21.10.2021, Zakład Ubezpieczeń Społecznych I Oddział w Warszawie (C‑866/19, EU:C:2021:865, 25 kohta). Ks. myös Lenaerts, K., Adam, S., ”La solidarité, valeur commun aux États et principe fédératif de l’Union européenne”, Cahiers de droit européen, 2021, nro 2, s. 318–322.
31 Tämä ilmenee mm. kyseisen asetuksen johdanto-osan 1, 4, 13 ja 45 perustelukappaleesta sekä mm. 21.3.2018 annetusta tuomiosta Klein Schiphorst (C‑551/16, EU:C:2018:200, 31 kohta).
32 Ks. vastaavasti mm. tuomio 21.2.2013, Salgado González (C‑282/11, EU:C:2013:86, 36 ja 37 kohta); tuomio Bundesagentur für Arbeit (41 kohta) ja tuomio 7.7.2022, Pensionsversicherungsanstalt (Lastenhoitokaudet ulkomailla) (C‑576/20, EU:C:2022:525, 49 kohta).
33 Ks. tuomio 14.3.2019, Vester (C‑134/18, EU:C:2019:212, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Ks. tästä asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 13 ja 14 perustelukappale sekä tuomio Bundesagentur für Arbeit (33 kohta). Ks. myös Detienne, Q. ja Servais, J.-M., ”Chapitre II. Droit de la sécurité sociale”, teoksessa Droit social de l’Union européenne, Bruylant, Bryssel, 2021, 4. painos, erityisesti s. 343, nro 892.
35 Kyseessä on toinen tulkinta (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta), jonka mukaan erityisjärjestelmän käsite liittyy sekä tiettyyn palkkatyöhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen että tehtävään.
36 Asetuksen N:o 883/2004 5 artikla, jonka otsikkona on ”Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen”, on osa asetuksen yleisiä säännöksiä, ja siinä vahvistetaan oikeuskäytännössä esitetty etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamisen periaate, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut sisällyttää mainitun asetuksen tekstiin, jotta kyseistä periaatetta kehitettäisiin noudattaen unionin tuomioistuimen ratkaisujen sisältöä ja henkeä (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2019, Bocero Torrico ja Bode, C‑398/18 ja C‑428/18, EU:C:2019:1050, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se on syrjintäkiellon yleisen periaatteen erityinen ilmaus (ks. tuomio 12.3.2020, Caisse d’assurance retraite et de la santé au travail d’Alsace-Moselle, C‑769/18, EU:C:2020:203, 44 kohta).
Asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa: – – b) jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.”
37 Asia, joka johti 12.3.2020 annettuun tuomioon Caisse d’assurance retraite et de la santé au travail d’Alsace-Moselle (C‑769/18, EU:C:2020:203), johon komissio viittaa väitteensä tueksi, ei vakuuta minua, sillä unionin tuomioistuinta pyydettiin vastaamaan kysymykseen siitä, missä määrin jäsenvaltiossa myönnetty vammaisen lapsen hoitotuki on otettava huomioon vanhuusetuuksia laskettaessa silloin, kun kyseisen valtion kansallisessa lainsäädännössä säädetään korotuksesta tietyissä tilanteissa, joissa on kyse vammasta. Unionin tuomioistuin totesi, että eläkkeen prosenttimäärän korottaminen myönnettiin asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan b alakohdassa tarkoitetun seikan tapahtumisen perusteella eli sen perusteella, että lapsen pysyvä toiminnanvajaus oli vähintään tietyn asteinen. Tässä asiassa ei siis ollut kyse toisen lainsäädännön perusteella täyttyneiden kausien huomioon ottamisesta.